Terveydenhuollon informaatioteknologian käyttö Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella

1 Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja Publication Series of the Northern Ostrobothnia Hospital District 1/2004 Terveydenhuollon informaatioteknologian käyttö Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella Kari Kiviaho Ilkka Winblad Jarmo Reponen Oulun yliopisto/ltek/finntelemedicum Oulu 2004

2 FinnTelemedicum c/o KTTYL, PL 5000, 90014 Oulun yliopisto Käyntiosoite: Kastellin tutkimuskeskus, Aapistie 1, 5 krs. Puhelin (08) 5375 675, Telefax (08) 5375 661 ISBN 952-5238-40-7 (sid.) ISBN 952-5238-41-5 (PDF) ISSN 1455-6758 Oulun yliopistopaino Oulu 2004

3 KUVAILULEHTI POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUJA PUBLICATION SERIES OF THE NORTHERN OSTROBOTHNIA HOSPITAL DISTRICT Julkaisun päivämäärä No 1/2004 23.6.2004 Tekijät: Kari Kiviaho, Ilkka Winblad, Jarmo Reponen Julkaisun laji: (ks. kääntöpuoli): Tutkimus Julkaisun nimi: Terveydenhuollon informaatioteknologian käyttö Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella Tiivistelmä: Tässä julkaisussa esitellään Oulun yliopiston FinnTelemedicumin tekemä tutkimus, jossa selvitettiin Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen perus- ja erikoissairaanhoidon yksiköiden sekä alueen keskeisimpien yksityisten palveluntuottajien tietojärjestelmätilanne ja niiden käyttötottumuksia v. 2003 lopussa. Perusterveydenhuollon osalta varsinaiseen kyselyyn vastasi 43 terveyskeskusta (66 %). Kun tietoja täydennettiin puhelimitse lopuista alueen 22 terveyskeskuksesta, muodostui kattavuudeksi eräiltä osin 100 %. Erikoissairaanhoidon osalta vastaukset kattavat kaikki OYSin erityisvastuualueeseen kuuluvat viisi sairaanhoitopiiriä sekä lisäksi Vaasan sairaanhoitopiirin. Kysely suunnattiin myös Pohjois-Suomen alueen merkittävimmille yksityisille terveyspalveluita tuottaville yksiköille, joista kyselyyn vastasi kymmenen. Pohjois-Suomessa näyttäisi viimevuosina tapahtuneen kolme merkittävää muutosta: perusterveydenhuollossa on siirrytty käytännöllisesti katsoen kokonaan elektronisiin kertomusjärjestelmiin ja niiden käyttöaste on erittäin korkea, yksityisten lääkärikeskusten ja sairaaloiden potilastiedon käsittelyssä on siirrytty elektronisiin järjestelmiin julkista erikoissairaanhoitoa nopeammin. Julkisen erikoissairaanhoidon kertomusjärjestelmät ovat käytön intensiteetiltään edelleen alhaisella tasolla. Kolmas päähuomio on, että web-pohjaisten verkostotyökalujen ja tietolähteiden hyödyntäminen arkityössä on laajentunut ja monipuolistunut erittäin nopeasti. Lisäksi havaittiin, että suoria internetin käyttöön tai mobiilitekniikkaan perustuvia palveluita tarjotaan asiakkaille yhä vähän. Avainsanat (asiasanat): Terveydenhuolto, tietojärjestelmät, terveydenhuollon arviointi Kokonaissivumäärä: 92 ISSN: 1455-6758 ISBN: 952-5238-41-5 Jakaja: Pohjois-Pohjanmaan Tilausosoite: PL 10 sairaanhoitopiiri 90029 OYS Hallintokeskus Kpl-hinta: 15 e

4 JULKAISUN LAJI Alueelliset hoito-ohjelmat Kehittämisprojektien loppuraportit Tutkimukset Selvitykset Muut raportit Audiovisuaaliset tuotteet

5 DESKRIPTION PAGE POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUJA PUBLICATION SERIES OF THE NORTHERN OSTROBOTHNIA HOSPITAL DISTRICT Publication date No 1/2004 23.6.2004 Authors: Kari Kiviaho, Ilkka Winblad, Jarmo Reponen Publication class (see next page): Research Publication name: Use of information technology in the health care units at the Oulu University Hospital responsibility area Summary: The aim of this study was to find out the current status of information systems (telematic applications) in the health care units at Oulu University Hospital region and collect information of their practical use. The survey was implemented in autumn 2003 by FinnTelemedicum research unit in the University of Oulu. An internet-based questionnaire was delivered by email to medical superintendents or IT-managers at the health care units. The initial respondent rate in the public sector primary health care was 66 % (43 units) and nearly 100 % after supplementary telephone interviews to the rest 22 units. In the secondary health care the collected answers covered all the hospitals at the Oulu University Hospital responsibility area and Vaasa Hospital district. Also 10 most important private health care units in this area responded. The study pointed out three major findings: 1) primary health care units have nearly completely shifted into electronic patient records (EPR), 2) private sector has been faster than public secondary care hospitals in EPR utilization 3) there has been a considerable overall spread in the utilization of internet based information and decisionmaking tools. Additionally it was noted that internet- or mobile-based services provided directly to health care consumers were still rare. Keywords (index words): information systems, health care, health care assessment Number of pages: 92 ISSN: 1455-6758 ISBN: 952-5238-41-5 Delivery: Pohjois-Pohjanmaan Order address: PL 10 sairaanhoitopiiri 90029 OYS Hallintokeskus Price: 15 e

6 PUBLICATION CLASS Regional care programmes Final reports for development projects Researches Studies Other reports Audiovisual products

7 Sisältö 1 Johdanto...9 2 Selvityksen tavoitteet...10 3 Aiemmat tutkimukset...11 4 Tutkimuksen toteutus...14 4.1 Otos ja kyselyihin vastanneet...14 4.2 Kyselyiden sisältö ja rakenne...15 5 Julkinen erikoissairaanhoito ja yksityiset toimijat...16 5.1 Potilasdokumentaatioon ja konsultaatiotoimintaan liittyvät sovellukset...17 5.2 Henkilöstön informaation hankintaan ja vaihtoon liittyvät sovellukset...22 5.3 Asiakkaiden kontaktiin ja palveluiden tilaamiseen liittyvät sovellukset...23 5.4 Asiakkaiden käytettävissä olevat informaatiopalvelut...24 6 Perusterveydenhuolto...25 6.1 Potilasdokumentaatioon ja konsultaatiotoimintaan liittyvät sovellukset...25 6.2 Henkilöstön informaation hankintaan ja vaihtoon liittyvät sovellukset...30 6.3 Asiakkaiden kontaktoitumiseen ja palveluiden tilaamiseen liittyvät sovellukset...30 6.4 Asiakkaiden käytettävissä olevat informoivat palvelut...31 7 Pohdinta...33 8 Lähteet...35 Liitteet: Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Kyselyyn vastanneet yksiköt ja vastaajat sekä vastaajan asema organisaatiossa Erikoissairaanhoidon ja yksityissektorin kyselylomake Perusterveydenhuollon kyselylomake Taulukoissa käytetyt lyhenteet ja erikoissairaanhoidon tulosten liitetaulukot Perusterveydenhuollon tulosten liitetaulukot

8 Raportissa esiintyvät kuvat ja taulukot: Kuva 1 Terveyskeskukset asukaspohjan mukaan... 25 Kuva 2 Terveyskeskusjärjestelmät OYSin erityisvastuualueella (n = 65)... 27 Taulukko 1 Tulosten kattamat sairaanhoitopiirit... 14 Taulukko 2 Kyselyyn vastanneet julkisen erikoissairaanhoidon ja yksityissektorin yksiköt... 15 Taulukko 3 Potilastietojärjestelmät erikoissairaanhoidossa ja yksityisillä palveluntuottajilla... 18 Taulukko 4 Henkilöstön informaationhankintaa tukevat sovellukset erikoissairaanhoidossa... 23 Taulukko 5 Erikoissairaanhoidon ja yksityisten toimijoiden asiakkaiden käytettävissä olevat palveluiden tilaamista tukevat sovellukset... 23 Taulukko 6 Erikoissairaanhoidon asiakkaiden käytettävissä olevat informaatiopalvelut... 24 Taulukko 7 Terveyskeskusten potilastietojärjestelmät... 26 Taulukko 8 Terveyskeskusten henkilöstön informaationhankintaan liittyvät sovellukset... 30 Taulukko 9 Terveyskeskusten asiakkaiden kontaktoitumiseen ja palveluiden tilaamiseen liittyvät järjestelmät... 31 Taulukko 10 Terveyskeskusten asiakkaiden käytettävissä olevat informoivat palvelut 32

9 1 JOHDANTO Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualue kattaa noin 725 000 asukkaan terveydenhuoltopalvelut. Alueen terveydenhuollon palveluntarjoajien tietojärjestelmissä on toteutunut siirtyminen paperia käyttävistä elektronisiin ja muutos etenee edelleen kohti verkostoituvaa toimintatapaa tukevien järjestelmien entistä laajempaa hyödyntämistä. Myös erilaiset, substanssiin liittyvät informaation hankinta- ja välitysjärjestelmät sekä hoidon- ja päätöksentukijärjestelmät lisääntyvät nopeasti. Perusterveydenhuollossa siirtymä ensimmäisen vaiheen elektronisiin kertomusjärjestelmiin on jo elinkaarensa loppuvaiheessa ja uudet kokonaisjärjestelmät ovat jo jokseenkin kaikissa terveyskeskuksissa käytössä. Erikoissairaanhoidossa ollaan edelleen siirtymävaiheessa kohti sairaalatason elektronisia sairauskertomus- ja potilastietojärjestelmiä. Yksityissektorilla siirtyminen elektroniseen toimintatapaan potilastietojen käsittelyssä on viime vuosina ollut julkista erikoissairaanhoitoa nopeampaa. Tämä näkyy erityisesti erona järjestelmien tuotantokäytön asteessa. Tietojärjestelmien merkitystä koskevan luotettavan arviointitiedon puute on edelleen valitettava tosiasia myös tämän tutkimuksen tulosten valossa. Useimmissa terveydenhuollon tietojärjestelmien kustannusten ja hyötyjen välisen suhteen selvittämiseen tähdänneissä tutkimuksissa on tultu lähes aina samaan tulokseen: kustannusten ja hyötyjenvälisen suhteen osoittaminen ei onnistu päätöksenteon tarpeisiin nähden riittävällä tarkkuudella ja luotettavuudella (1). Tutkimusalue on koettu erittäin haasteelliseksi monista eri syistä. Keskeisimpinä syinä on mainittu tietojärjestelmien vaikutusten laaja-alaisuus ja ennakoimattomuus monimutkaisissa toimintaympäristöissä, sekä alati muuttuvan toimintaympäristön muiden tekijöiden vaikutusten vakioimisen vaikeus. Myös hyötyjen esiintulo tapahtuu usein vasta pidemmällä tarkastelujaksolla. (2,3,4,5) Pidemmälle vietyä informaatioteknologian hyödyntämistä ajatellen terveydenhuollon toimintaprosessit ovat myös olleet, ja ovat monin osin edelleen puutteellisesti määriteltyjä (2,6,7).

10 2 SELVITYKSEN TAVOITTEET Tutkimuksen tarkoitus oli johtaa nopeaan, ajantasaiseen ja jäsentyneeseen kuvaan Pohjois-Suomen terveydenhuollon yksiköiden käytössä olevien tietojärjestelmien kirjosta ja käyttötavoista. Selvityksen toivotaan palvelevan Pohjois-Suomen alueen terveydenhuollon alueellisesta kehittämisestä vastaavia tahoja. Selvityksen uskotaan hyödyttävän myös terveydenhuollon kentässä toimivia järjestelmätoimittajia sekä terveydenhuollon tuottajayksiköitä, jotka yhteistyössä suunnittelevat tiedonhallinnan strategisia kehittämissuuntia ja resurssien kohdentamista niitä tukeviin hankkeisiin. Tiedonkeruun lähtökohtana on muodostaa rekisteri, jota tähän mennessä eri kyselyissä kertyneen tiedon varassa toistuvasti päivitetään. Rekisterin perustaminen on perusteltua, koska terveydenhuollon tietojärjestelmien kenttä ja järjestelmien käyttötavat muuttuvat erittäin nopeasti. Myös arviointitietoa järjestelmien vaikuttavuudesta kertyy jatkuvasti lisää. Yksittäisen tiedonkeruun tuottama tieto vanhenee nopeasti ja uuden laajan kyselyn tekeminen ja sellaiseen vastaaminen on usein toistuessaan suhteellisen raskas ja aikaa vievä prosessi. Tutkimuskokonaisuuden tarkoituksena on saada nopeasti toteutettavalla, laajalla internet-kyselyllä mahdollisimman kattava kuva Suomen terveydenhuollon palveluntuottajien - käytössä olevista informaatioteknologian sovelluksista - sovellusten käyttötavoista - käytön intensiteetistä - käytössä olevista tietojärjestelmistä tehdyistä arviointitutkimuksista ja - meneillään olevista tietojärjestelmien käyttöönottoja koskevista kehitystrendeistä. Tässä esitellyt tulokset koskevat Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) viiden sairaanhoitopiirin alueen terveyspalveluiden tarjoajayksiköitä. Kyselyn piiriin kuuluivat alueen terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirien sairaalat sekä alueen merkittävimmät yksityiset terveyspalveluiden tuottajat. Tutkimuksen suunnittelussa huomioitiin erityisesti kyselyiden helppo toistettavuus ja tarkentavien lisäselvityksen tekeminen sekä mahdollisuus muodostaa tulosten perusteella jatkossa päivityksin ylläpidettävä rekisteritietokanta.

11 3 AIEMMAT TUTKIMUKSET Suomessa ei ole tehty vastaavaa sekä julkiset että yksityiset terveyspalveluiden tuottajaorganisaatiot kattavaa tietojärjestelmien, niiden käyttötapojen ja -intensiteetin sekä järjestelmistä hankitun arviointitiedon kartoitusta. Nuutinen ym. (8) ovat selvittäneet Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin 43 jäsenkunnan terveyskeskusten osalta tietojärjestelmätilanteen ja tiedonsiirron tekniset valmiudet vuoden 1997 lopulla. Tutkimuksen mukaan noin puolessa (51 %) Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueen 43 terveyskeskuksista oli elektroninen terveyskertomusjärjestelmä, hankintapäätöksen vuodelle 1998 oli tehnyt 11 terveyskeskusta ja loput 10 ilmoittivat hankkivansa järjestelmän vuosien 1999 2000 aikana. Sähköpostiohjelmistot olivat tuolloin niin ikään käytössä puolessa (51 %) terveyskeskuksista ja vain kolmella terveyskeskuksella ei ollut suunnitelmaa sähköpostiohjelmiston hankinnasta vuoden 2000 loppuun mennessä. Kunnista 33:lla (77 %) oli oma internetsivusto ja seitsemän kuntaa (16 %) oli perustamassa sivuston vuosina 1998 1999. Kolmella kunnalla ei ollut suunnitelmaa sivuston perustamisesta. Tämän tutkimuksen suhteen osittain samantyyppinen, mutta selvästi enemmän teknologiaan painottuva tutkimus on tehty Suomen Kuntaliiton ja Stakesin tietoteknologian osaamiskeskuksen Oske:n toimesta vuonna 1999 sekä toistettuna 2001 (9,10). Samantyyppisesti toistettu selvitys on parhaillaankin meneillään. Oske:n kyselyissä on selvitetty laitteisto- ja sovellusteknologioihin sekä järjestelmäarkkitehtuuriin liittyviä seikkoja, kuten käytössä olevia laitteisto- ja ohjelmistostandardeja, työasemien laatua ja määriä sekä investointien suuruusluokkia. Nämä selvitykset eivät kata yksityisiä terveydenhuollon toimijoita. Sen sijaan Kuntaliiton ja Oske:n kyselyt kattavat Suomen kuntien sosiaalitoimen järjestelmät. Kuntaliiton ja Oske:n selvitysten (1999 ja 2001) tulokset on yhdistetty vuoden 2002 raportissa (10). Raportin mukaan lähes puolet Suomen julkisen terveydenhuollon vastanneista yksiköistä käytti elektronista tiedonvälitystä laboratoriotulosten välittämisessä. Elektroninen lähete palautejärjestelmä oli käytössä vain 14 %:lla ja alueelliset kuvajärjestelmät sekä alueellinen kuvien lausuminen vain 12 %:lla vastanneista. Sähköpostikonsultaatio oli käytössä noin 20 %:lla vastanneista ja alueellinen sosiaali- ja terveydenhuollon verkko 10 %:lla vastanneista. Käyttöjärjestelmien arkkitehtuurit ovat pienissä kunnissa yli 80- prosenttisesti asiakaspalvelinjärjestelmiä, mutta suurissa vain hieman yli 50 %. Käyttöjärjestelmissä Windowsin suosio oli ylivoimainen (80 %). Tietoturvasuunnitelma oli Oske:n selvityksen mukaan laadittuna puolella terveydenhuollon vastaajista. Vain 56 % vastaajista ilmoitti, että asiakasta informoidaan hänen tietojensa käytöstä. Kuntaliiton ja Oske:n 2001 selvityksen (10) mukaan yli 60 % vastanneiden julkisten terveydenhuoltoyksiköiden henkilökunnasta pääsi internetiin ja vastaavalla määrällä on käytössä oma sähköposti. Internet-kotisivut olivat käytössä noin 80 %:lla vastanneista yksiköistä. Yleisimpiä internet- ja sähköpostipalveluita olivat selvityksen mukaan yhteystietojen ja informaation jakaminen sekä neuvonta. Elektronisia lomakkeita oli myös toteutettu lukuisissa yksiköissä, mutta ajanvaraus internetin avulla oli vuoden 2001 selvityksen mukaan vielä harvinaista. Tietotekniikan hallintaa, käyttöä ja kehittämistä koskevia suunnitelmia oli laatinut vain 18 % terveydenhuollon vastaajista.

12 Terveyskertomusjärjestelmät olivat vuoden 2001 selvityksen mukaan elektronisessa muodossa 63 %:lla ja paperilla 16 %:lla vastanneista, mikä oli yli 10 % kasvu vuoden 1999 tutkimuksen tuloksiin verrattuna. Potilashallinnon järjestelmissä, kuten myös sosiaalihuollon sovelluksissa Tieto Enatorin Effica ja Novo Groupin Pegasos hallitsivat markkinoita. Mårten Kvist (11) on tehnyt Suomessa aihepiiriltään sivuavan kartoituksen koskien telelääketieteen sovelluksia ja niitä tukevia tietoliikenneyhteyksiä. Kvist selvitti vuosien 1995 96 vaihteessa puhelinhaastatteluin Suomen sairaanhoitopiireisä ja osalla yksityissektorin toimijoista tuolloin käytössä olleet telelääketieteen sovellukset. Raportti kattoi 40 terveydenhuollon toimintayksikköä. Kvistin kahdeksan vuoden takaisen selvityksen mukaan telelääketiedettä palvelevia yhteyksiä oli rakennettu lähinnä vasta yliopistopaikkakunnilla ja yhteyksiä hyödyntäviä sovelluksia oli käytössä aluesairaaloiden ja yliopistollisen sairaalan välillä Turussa, Kuopiossa ja Oulussa. ISDN-tasoisia yhteyksiä oli käytössä videoneuvotteluihin dermatologiassa, psykiatriassa ja patologiassa. Röntgenkuvia siirrettiin osassa sairaaloista edelleen tavallisia puhelinlinjoja pitkin. (11) Jarmo Reponen (12) selvitti vuosina 1994 ja 1996 teleradiologiajärjestelmien leviämistä kaikille julkisen terveydenhuollon sairaaloille ja yksityisille röntgenlaitoksille tehdyillä kyselyillä.. Vuonna 1994 teleradiologiayhteydet olivat kliinisessä käytössä kaikissa viidessä yliopistosairaalassa, seitsemässä keskussairaalassa, yhdessä aluesairaalassa ja kahdessa terveyskeskuksessa. Yksi yksityinen magneettikuvauslaitos käytti kuvansiirtoa. Neurokirurgit, neurologit ja kirurgit käyttivät kliinisiä teleradiologiayhteyksiä useammin kuin radiologit. Vuoden 1996 kyselyn mukaan teleradiologisen toiminnan kehittäminen oli siirtynyt selvästi radiologien vastuulle. Kuvansiirtoyhteyksiä oli yliopistosairaaloiden ja seitsemän keskussairaalan lisäksi neljällä aluesairaalalla, kolmella terveyskeskuksella ja viidellä yksityislaitoksella. Kyselyt sijoittuivat murrosvaiheeseen, kuvien tallennuksen ja siirron DICOMstandardin ja digitaalisen siirtotekniikan käyttöönottoon. Tuolloin esimerkiksi pohjoiset sairaanhoitopiirit sopivat hankkivansa uudet magneettikuvaus- ja tietokonetomografialaitteet standardin mukaisina, jolloin erikoissairaanhoidon alueellinen konsultaatioverkko syntyi ilman erityisiä investointeja. Perusterveydenhuollon verkottumista viivästytti vielä laitteistojen hinta. Teleradiologiayhteyttä käyttävistä keskus- ja aluesairaaloista siirrettiin tietokonetomografia- ja magneettikuvia yliopistosairaalaan konsultaatiota varten keskimäärin harvemmin kuin viisi kertaa viikossa. Kolmessa terveyskeskusyhteydessä sen sijaan siirrettiin useita kuvia päivässä. Yksi yksityinen magneettikuvauslaitos siirsi päivittäin kaikki kuvansa toisen radiologin mielipiteen saamista varten, muilla yksityislaitoksilla konsultaatiotiheys oli muutaman kuvan kuukausitahtia Kvistin vajaan kymmenen vuoden takaisen selvityksen (11) mukaan, ulkomaisiin kokemuksiin nojaten, haittana telelääketieteen kehitykselle pidettiin pääasiassa laitteistojen korkeita investointikustannuksia. Päätösten tueksi kaivattiin jo tuolloin luotettavaan arviointiin perustuvaa lisänäyttöä investointien tuottamasta hyödystä. Kvist totesi raportissaan (11), että ohjelmistotarjonta ei ollut vielä riittävällä tasolla tietoliikenne- ja laitteistovalmiuksiin nähden. Toinen keskeinen ongelma Kvistin (11) mukaan oli se, että joukko standardisointi- ja tietosuojakysymyksiä oli ratkaistava, jotta telelääketiede olisi voinut kehittyä rajatta ja sen potentiaalia voitaisiin täysimittaisesti hyödyntää terveydenhuollon rakennemuutoksessa.

13 Erityisesti näyttö investointien vaikutuksista ja kannattavuudesta on edelleen varsin puutteellista ja se epäilemättä rajoittaa terveydenhuollon telemaattisten sovellusten investointipäätösten tekoa vielä tänäkin päivänä. Sen sijaan teknisten ja toiminnallisten standardien kehittämisessä ja sopimisessa on viime vuosina edetty ripeästi. Uusiin standardeihin ja modernimpaan ohjelmistosukupolveen perustuvien terveydenhuollon ydintoimintoja ja tietojenvaihtoa tukevien kokonaisjärjestelmien markkinoilla on tapahtumassa läpimurto. Kvistin (11) havainnot kehittämistarpeista arviointitutkimuksessa, ohjelmistotarjonnassa ja teknisten standardien ja tietosuojaratkaisujen kehittämistarpeista ovat päteneet valitettavan hyvin aina viime aikoihin saakka ja yleisemminkin koko terveydenhuoltosektorin tietojärjestelmätilanteeseen. Yhteenvetona kirjallisuuskatsauksesta voidaan sanoa, että Suomen julkisen terveydenhuollon laitteisto- ja ohjelmistokanta sekä tietoliikenneyhteydet ja niihin perustuva verkostoyhteistyö ovat suhteellisen hyvin tiedossa lähinnä Kuntaliiton ja Oske:n selvitysten perusteella. Sen sijaan ei ole ollut tutkittua tietoa järjestelmien ja sovellusten merkityksestä ja käytön intensiteetistä käytännön työssä eli lääkäreiden ja muun henkilöstön näkökulmasta. Myöskään koottua tietoa jatkuvasti merkitystään kasvattavan terveydenhuollon yksityissektorin palveluntarjoajien vastaavasta tilanteesta ei ole ollut.

14 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tiedonkeruu toteutettiin internet-kyselynä. Kyselylomakkeiden url-osoitteet jaeltiin organisaation ylilääkäreille tai tietohallinnosta vastaaville viranhaltijoille henkilökohtaisena sähköpostijakeluna heinäkuun alussa v. 2003. Uusintakysely suoritettiin vuoden 2003 elokuun alussa ja tietoja täydennettiin lähinnä perusterveydenhuollon pohjoisimpien kuntien osalta vuodenvaihteessa 2003 2004. Vastausaikaa oli molemmilla varsinaisilla kyselykerroilla kaksi viikkoa, mutta kaikki 19.1.2004 mennessä saapuneet vastaukset hyväksyttiin. Vastaukset kerrytettiin internetpalvelimelle, tulostiedostoon, josta ne siirrettiin käsiteltäväksi SPSS-tilasto-ohjelmaan. 4.1 Otos ja kyselyihin vastanneet Tässä esitetyt tulokset ovat osa koko Suomen kattavan kyselyn tuloksia. Kysely suunnattiin kaikille Suomen julkisrahoitteisille ja yksityisille terveydenhuollon palvelutuottajille. Tässä raportissa esitellään OYSin eritysvastuualueeseen kuuluvien viiden sairaanhoitopiirin alueen palveluntuottajien sekä julkisen erikoissairaanhoidon osalta myös Vaasan sairaanhoitopiirin vastausten tuloksia. Mainitut kuusi sairaanhoitopiiriä (taulukko 1) kattavat noin 891 000 asukkaan väestöalueen. Sairaanhoitopiirit, niiden jäsenkuntien lukumäärät ja asukasluvut 1.1.2002 tilanteen mukaan on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1 Tulosten kattamat sairaanhoitopiirit Sairaanhoitopiiri kuntaa asukasta 1. Kainuun erityishuolto- ja sairaanhoitopiiri 9 85 800 2. Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 13 78 000 3. Lapin sairaanhoitopiiri 16 123 000 4. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri 6 69 000 5. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 42 370 000 6. Vaasan sairaanhoitopiiri 17 166 000 Yhteensä: 103 (Lähde: Kela Terveyspuntari) 891 800 Julkista erikoissairaanhoitoa koskevaan kyselyyn vastasivat kaikki alueen viisi sairaanhoitopiiriä sekä lisäksi Vaasan sairaanhoitopiiri. Sairaanhoitopiirien keskussairaaloiden lisäksi kyselyyn vastasivat Raahen terveydenhuoltokuntayhtymän sairaala, Oulaskankaan sairaala sekä Visalan sairaala. Yksityisistä palveluntuottajista kyselyyn vastasi kymmenen Pohjois-Suomen alueella toimivaa yksikköä. Julkisen erikoissairaanhoidon ja yksityisen sektorin palveluntuottajille suunnattuun kyselyyn vastanneet on esitetty taulukossa 2.

15 Taulukko 2 Kyselyyn vastanneet julkisen erikoissairaanhoidon ja yksityissektorin yksiköt Julkisrahoitteiset/kunnalliset Yksityiset 1. Kainuun sairaanhoito- ja erityishuoltopiiri 1. EMG Laboratoriot Oy 2. Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 2. Kajaanin Lääkäripalvelu 3. Lapin sairaanhoitopiiri 3. Länsi-Pohjan Lääkärikeskus Oy 4. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri 4. Lääkärikeskus Botnia, Oulu 5. Oulaskankaan sairaala (ppshp) 5. Lääkärikeskus Plasma, Oulu 6. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri/oys 6. Lääkärikeskus Porus, Oulu 7. Raahen sairaala (ppshp) 7. Oulun Diakonissalaitoksen säätiö 8. Vaasan sairaanhoitopiiri 8. Oulun Magneetti 9. Visalan sairaala (ppshp) 9. Outokumpu Oyj työterveyshuolto 10. Rautaruukki Raahen terästehtaan terveysasema Terveyskeskuksille suunnattuun kyselyyn vastasi 43 Pohjois-Suomen alueen 65 terveyskeskuksesta (66,2 %) (liite 1). Lisäksi kyselyä täydennettiin terveyskertomusjärjestelmän osalta puhelintiedusteluin kaikkiin vastaamatta jättäneisiin 22 terveyskeskukseen, joten terveyskertomusjärjestelmää koskevien tulosten osalta kattavuus on 100 %. Vaasan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksiköt eivät kuulu tässä esitettyjen tulosten piiriin. 4.2 Kyselyiden sisältö ja rakenne Sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon palveluntuottajille suunnattu kysely noudattivat samaa perusrakennetta. Kysymysten perusjäsennys oli seuraava: 1) Lääkärin tai hoitohenkilöstön käytössä olevat sovellukset a) potilasdokumentaatioon ja konsultaatiotoimintaan liittyvät sovellukset b) informaation hankintaan ja vaihtoon liittyvät sovellukset 2) Potilaiden/asiakkaiden käytettävissä olevat sovellukset a) kontaktiin ja palveluiden tilaamiseen liittyvät sovellukset b) informoivat palvelut (sovellukset) Kyselylomakkeet on esitetty liitteissä 2 ja 3 ja lisäksi ne ovat toistaiseksi autenttisina nähtävissä osoitteissa: http://www.medicine.oulu.fi/kans/finntelemedicum_sairaalakysely.htm ja http://www.medicine.oulu.fi/kans/finntelemedicumtk.htm. Kunkin sovelluksen tai järjestelmän osalta selvitettiin vähintään sen olemassaolo ja käyttöikä. Lisäksi osasta sovelluksista selvitettiin tuotantokäytön aste ja sovelluksesta mahdollisesti tuotetut arviointitutkimukset. Tuotantokäytöllä tarkoitettiin kulloinkin kyseessä olevan sovelluksen tai tietojärjestelmän vakiintunutta käyttöä sen todellisessa toimintaympäristössä ja käyttötarkoituksessa. Arviointimenetelmien vaihtoehtoina esitettiin käytettävyys, vaikuttavuus sekä kustannus-vaikuttavuus.

16 Vastaajaa pyydettiin jokaisen esitetyn sovelluksen osalta arvioimaan kyseisen sovelluksen tai järjestelmän tuotantokäytön laajuutta prosenttiosuutena sen käyttötarkoituksen piiriin kuuluvasta toiminnasta. Erikoissairaanhoidon potilasdokumentaatioon ja konsultaatiotoimintaan liittyvien sovellusten osalta vastaajaa pyydettiin myös rastittamaan millä erikoissairaanhoidon toiminnan alueilla kyseinen sovellus on käytössä. Vaihtoehtoina tarjottiin konservatiivinen toimialue, operatiivinen toimialue, päivystystoimialue sekä psykiatrinen toimialue. Lisäksi, mikäli esitettyihin kysymyksiin sopivaa vastausvaihtoehtoa ei ollut tarjolla, tai vastaajalla oli muuta kommentoitavaa, oli jokaisen kysymyssarjan jälkeen vapaata tekstitilaa lisäyksiä ja kommentteja varten. 5 JULKINEN ERIKOISSAIRAANHOITO JA YKSITYISET TOIMIJAT Kyselyiden tulokset on esitetty tässä raportissa ensin erikseen erikoissairaanhoidon ja yksityisten palveluntuottajien osalta ja sitten terveyskeskusten osalta. Tulokset esitetään siinä järjestyksessä ja samalla jäsennyksellä kuin kysymykset on esitetty kyselylomakkeella (ks. jäsennys edellä). Yleisesti ottaen erikoissairaanhoidon atk-sovellusten ja tietojärjestelmien tilanne on erittäin mielenkiintoisessa murrosvaiheessa. Potilastiedon hallintaan tarkoitetut kokonaisjärjestelmät, sähköiset kertomusjärjestelmät tekevät voimakkaasti tuloaan. Erikoissairaanhoidon kertomusjärjestelmien käyttöönottovaihe on erityisen mielenkiinnon kohteena, koska kertomusjärjestelmillä odotetaan olevan merkittävä rooli terveydenhuollon tehokkuuden kohottajana. Saatujen vastausten perusteella yksityisten toimijoiden (n = 10) osalta edistyminen on ollut viime vuosina jonkin verran nopeampaa kuin sairaanhoitopiirien sairaaloissa (n = 9), joissa käyttöönotot ovat useimmissa tapauksista vasta vielä kesken tai hankintapäätösvaiheessa. Samankaltainen tilanne vallitsee asiakkaille suunnattujen internet- ja mobiilipalveluiden suhteen. Alueellisia eroja on aineiston pienuuden vuoksi vaikea osoittaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Oulun seudulla sijaitsevissa sairaaloissa on muita enemmän vireillä erityisesti mobiiliteknologiaa hyödyntämään pyrkiviä hankkeita. Tuloksia on esitetty liitteissä myös taulukkomuodossa kunkin sovelluksen ja kyselyyn osallistuneen vastaajaorganisaation osalta erikseen. Taulukoissa esiintyvät sarakkeiden otsikot ja niissä käytetyt lyhenteet ovat seuraavat: Tuotantokäyttöaste: ei ole = kyseinen sovellus tai järjestelmä ei ole käytössä suunnitt. = kyseinen sovellus tai järjestelmä on suunnitteilla otettavaksi käyttöön kokeilu = kyseinen sovellus tai järjestelmä on kokeiltavana käytössä = kyseinen sovellus tai järjestelmä on tuotantokäytössä, mutta sen käyttöastetta ei ole tarkemmin määritelty. <10 % = kyseistä sovellusta tai järjestelmää hyödynnetään tuotantokäytössä

17 alle 10 %:ssa sen käyttötarkoituksen mukaisesta toiminnasta 10 25 % = kyseistä sovellusta tai järjestelmää hyödynnetään tuotantokäytössä yli 10 %:ssa, mutta alle 25 %:ssa sen käyttötarkoituksen mukaisesta toiminnasta 25-50 % = kyseistä sovellusta tai järjestelmää hyödynnetään tuotantokäytössä yli 25 %:ssa, mutta alle 50 %:ssa sen käyttötarkoituksen mukaisesta toiminnasta 50 90 % = kyseistä sovellusta tai järjestelmää hyödynnetään tuotantokäytössä yli 50 %:ssa, mutta alle 90 %:ssa sen käyttötarkoituksen mukaisesta toiminnasta >90 % = kyseistä sovellusta tai järjestelmää hyödynnetään tuotantokäytössä yli 90 %:ssa sen käyttötarkoituksen mukaisesta toiminnasta Käytön laajuus: K = Konservatiivinen toimialue O = Operatiivinen toimialue Pä = Päivystystoimialue Psy = Psykiatrinen toimialue Arvioitu: ei = Ei ole arvioitu K = Käytettävyyttä arvioitu V = Vaikuttavuutta arvioitu KV = Kustannus-vaikuttavuutta arvioitu 5.1 Potilasdokumentaatioon ja konsultaatiotoimintaan liittyvät sovellukset Erilaisia lääkärin ja hoitohenkilöstön käytössä olevia potilasdokumentaatioon ja konsultaatiotoimintaan liittyviä sovelluksia oli kyselylomakkeella ehdotettuna 16 kpl. Taulukossa ovat kootusti kaikki kyselyssä esitetyt sovellukset sekä niiden esiintyvyys kyselyyn vastanneissa julkisen erikoissairaanhoidon ja yksityissektorin toimijoiden organisaatiossa. Tulokset on eritelty julkisten ja yksityisten tuottajien osalta. Tarvitessaan lukija voi perehtyä minkä tahansa sovelluksen osalta annettuihin yksityiskohtaisiin vastauksiin liitteessä 4 esitettyjen taulukoiden avulla.

18 Taulukko 3 Potilastietojärjestelmät erikoissairaanhoidossa ja yksityisillä palveluntuottajilla Käytössä olevat potilasdokumentaatioon ja konsultaatiotoimintaan liittyvät sovellukset Tuotantokäytössä Kokeiluvaiheessa Suunnitteill a Ei ole Ei vastausta (julkiset: n = 9; yksityiset: n = 10) julk. yksit. julk. yksit. julk. yksit. julk. yksit. julk. yksit. Sähköinen sairauskertomus 89 % 80 % - - - 10 % 11 % 10 % - - Erillinen laboratoriokokeiden tutkimuspyyntöjärjestelmä 89 % 40 % - - - - 11 % 60 % - - Erillinen laboratoriokokeiden tutkimusvastausten palautejärjestelmä 89 % 40 % - - - 10 % 11 % 60 % - - Sähköisesti apteekkiin välittyvä resepti - - 7 % - 11 % 10 % 78 % 90 % 11 % - Sähköinen lähete ja hoitopalaute terveyskeskukseen 11 % - 22 % - 33 % 10 % 33 % 90 % - - Sähköpostilla tapahtuva epävirallinen konsultointi 22 % 60 % 11 % - - - 11 % - 56 % 40 % Teleradiologinen röntgenkuvien siirto 78 % - 11 % 10 % - 10 % 11 % 80 % - - Digitaalinen kuvantamisjärjestelmä (pacs) 67 % - - - - 10 % 33 % 90 % - - Alueellinen radiologisten tutkimusten viitetietokanta 11 % - - - 33 % - 56 % 100 % - - Telemetrinen EKG-biosignaalin siirto sairaankuljetusyksiköissä 44 % - - - 11 % - 22 % 100 % 22 % - Televideo/videoneuvottelun käyttö etäkoulutuksessa 100 % - - - - 10 % - 90 % - - Televideo/videoneuvottelun käyttö hallinnollisessa käytössä 22 % - 11 % - 22 % 10 % 44 % 90 % 36 % - Televideo/videoneuvottelun käyttö etäkonsultaatioissa 44 % - 33 % - - - 22 % 100 % - - Telemetrinen ENMG-signaalin siirto 22 % - 11 % - - - 67 % 100 % - - Alueellinen laboratoriotulosten viitetietokanta 11 % - - - 33 % - 56 % 100 % - - Apuvälinelainausta tukeva järjestelmä 56 % 20 % - - 22 % 10 % 22 % 30 % - - Erikoissairaanhoidon sähköinen kertomusjärjestelmä Erikoissairaanhoidon kertomusjärjestelmien käyttöönotto on edennyt odotettua hitaammin ja varsinainen läpimurto on tämän tutkimuksen tulosten mukaan juuri meneillään. Yksityiset toimijat ovat edenneet kertomusjärjestelmien käyttöönotossa viime vuosina julkisia sairaaloita ripeämmin. Tämä näkyy erityisesti tuotantokäytön asteessa, joka kattoi yksityisillä toimijoilla pääsääntöisesti yli 90 % potilastietovirrasta, yleensä koko toiminnan laajuudella (liitetaulukko 4-1). Julkisissa sairaaloissa tuotantokäyttö kattoi yleensä vain osan (10 90 %) potilastietovirrasta ja lisäksi useissa sairaaloissa vain osan toiminta-alueesta. Erikoissairaanhoidon laboratoriojärjestelmät ja alueellinen viitetietokanta Suurimmalla osalla erikoissairaanhoidon kyselyyn vastanneista oli käytössään kaikki toiminnan alueet kattavat laboratoriotutkimusten tutkimuspyyntöjärjestelmä ja laboratoriovastausten palautejärjestelmä. Vastanneista julkisen erikoissairaanhoidon yksiköistä ainoastaan Visalan sairaalassa ei ollut kumpaakaan laboratoriojärjestelmää käytössään. Yksityisten toimijoiden osalta hajonta oli suurempaa, mikä selittynee toiminnan luonteen suuremmalla vaihtelulla, toisin sanoen kaikki kyselyyn vastanneet yksityiset toimijat eivät tarvitse samantyyppisiä järjestelmiä toimintansa tueksi. Sekä laboratoriotutkimusten pyyntö- että vastaustausjärjestelmien käytettävyyttä oli arvioitu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Laboratoriotietojen alueellinen viitetietokanta oli vastanneista käytössä ainoastaan Kainuun erityishuolto- ja sairaanhoitopiirissä. Kainuussa järjestelmä on ollut käytössä alle vuoden ja sitä hyödynnetään operatiivisessa toiminnassa, päivystystoiminnassa ja psykiatriassa. Useat julkisrahoitteiset sairaalayksiköt ilmoittivat suunnittelevansa alueellisen laboratorioviitetietokannan käyttöönottoa. Yksityissektorin toimijoilla alueellista viitetietojärjestelmää ei ollut käytössään (ks. liitetaulukot 4-2 - 4-4).

19 Sähköinen resepti Yhdelläkään erikoissairaanhoidon kyselyyn vastanneella ei ollut käytössään sähköisesti apteekkiin välitettävää reseptiä. Raahen sairaalassa ja Oulun Diakonissalaitoksen säätiön sairaalassa sähköinen resepti oli kuitenkin suunnitteilla. Sähköisen reseptin toteuttaminen on ollut valtakunnallisesti esillä jo vuosia ja sitä pilotoidaan parhaillaan eri puolilla Suomea kokeiluhankkeissa. Lähete- ja hoitopalautejärjestelmä Erikoissairaanhoidon sähköinen lähete-hoitopalautejärjestelmä on sähköisen kertomusjärjestelmän ohella erityisen mielenkiinnon kohteena; sen käyttöönottoon kohdistuu suuria odotuksia erityisesti saumattomien hoitoketjujen kehittämispyrkimyksissä. Läheteliikenteen uskotaan tehostuvan elektronisten järjestelmien avulla ja tuovan siten tehokkuutta ja taloudellisuutta hoitoketjujen hallintaan (8). Yksityisillä toimijoilla sähköistä lähete-palautejärjestelmää ei ollut yhdelläkään kyselyyn vastanneista, mutta EMG-laboratorioilla sellainen oli kuitenkin suunnitteilla. Julkisen erikoissairaanhoidon yksiköiden tilanteessa sähköisen lähetepalautejärjestelmän käyttöönotossa oli suurta vaihtelua (liitetaulukko 4-5). Julkisista erikoissairaanhoidon yksiköistä sähköinen lähete-palautejärjestelmä oli merkittävässä tuotantokäytössä (50 90 % lähetteistä) Oulaskankaan sairaalassa. Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä sähköinen lähete-palautejärjestelmä kattaa 25 50 % läheteliikenteestä ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä alle 10 % läheteliikenteestä. Sähköinen lähete-palautejärjestelmä oli suunnitteilla Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä ja Raahen terveydenhuoltokuntayhtymän sairaalassa. Sähköpostikonsultaatio Sähköpostin käyttö epävirallisen konsultaatiomenetelmänä ei ole lyönyt itseään läpi laajassa käytössä. Tätä on pidettävä myönteisenä asiana, koska normaalin sähköpostin käyttöä ei pidetä riittävän tietoturvallisena menetelmänä potilastietojen käsittelyssä eikä sitä siksi ole voitu suositella viralliseksi menettelytavaksi joustavuudestaan ja käytännöllisyydestään huolimatta. Sähköpostin käyttö konsultoinnissa näytti olevan jonkin verran yleisempää yksityisten toimijoiden piirissä kuin julkisessa erikoissairaanhoidossa (ks. liitetaulukko 4-6). Teleradiologinen kuvansiirto, digitaalinen kuvantaminen ja arkistointi (PACS) sekä radiologian alueellinen viitetietokanta Teleradiologia on terveydenhuollon telemaattisten menetelmien sovellusaloista ylivoimaisesti tutkituin. Se on myös potilasjärjestelmien käyttöönotoissa laboratoriojärjestelmien jälkeen käytännössä pisimmälle edistynyt sovellusalue. Radiologisen kuvantamisen siirtäminen filmiltä digitaaliseen muotoon päätteiltä tarkasteltavaksi ja tietoliikenneyhteyksin siirrettäväksi tuo useita kiistattomia ja helposti myös rahassa mitattavia hyötyjä. Radiologisten kuvien elektronisen käsittelyn ja siirron edellytyksenä ovat kuitenkin mittavat investoinnit laitteisiin ja sovelluksiin. Juuri tästä

20 syystä suurten hyötyodotusten ohella teleradiologia onkin ollut jo vuosia selvästi suosituin kustannus-vaikuttavuusarvioinnin kohde terveydenhuollon kentässä. Teleradiologia on herättänyt myös suuria toiveita rationaalisemman alueellisen työnjaon kehittämisessä. Logistisesti ja taloudellisesti tehokas toimintamalli, joka huomioi myös inhimilliset, oikeudenmukaisuus- ja tasavertaisuusnäkökulmat on jatkuvan tutkimuksen kohteena eri puolilla Suomea ja maailmaa (mm. 12,13,14,15). Samat näkökulmat pätevät toki terveyspalveluiden järjestämiseen yleensäkin, mutta vain harvoin ne konkretisoituvat yhtä aikaa niin selväpiirteisesti kuin juuri radiologian alalla. Kyselyyn osallistuneista erikoissairaanhoidon toimijoista ainoastaan Kainuun sairaanhoitopiirillä on täydessä tai lähes täydessä tuotantokäytössä oleva sähköinen radiologisen kuvantamisen sekä kuva-arkistoinnin ja siirron kokonaisjärjestelmä (liitetaulukot 4-7 4-9). Edellä mainittujen lisäksi lähes kaikilla sairaanhoitopireillä on meneillään järjestelmien käyttöönotto tai hankintaprosessi. OYSssa ja keskussairaaloissa on röntgenkuvia siirretty jo vuosien ajan, mutta telemaattisen siirron osuus kokonaisvolyymista on kuitenkin keskimäärin vain alle 10 % luokkaa. Länsi- Pohjan sairaanhoitopiiri käyttää kuvansiirtoa selvästi muita enemmän. Syynä eroon lienee se, että muissa keskussairaaloissa teleradiologiaa käytetään enemmän perinteiseen konsultointiin, mutta Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä myös päivittäisessä lausuntotoiminnassa hyödynnetään telematiikkaa. Yksityisistä toimijoista teleradiologinen kuvansiirto on käytössä ainoastaan Lääkärikeskus Botniassa, Oulussa, missä sen tuotantokäytön osuus on koko kuvantamisen volyymista n. 25 50 %. Kuten sanottu, teleradiologisen kuvansiirron käytettävyyttä, vaikuttavuutta ja kustannus-vaikuttavuutta on tutkittu suhteellisen runsaasti. Kaikkia mainittuja arvioinnin muotoja ovat teleradiologiaan soveltaneet Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (OYS) ja Raahen sairaala (16). Käytettävyys- että vaikuttavuustutkimusta on maassamme viime vuosina tehty myös Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä (15) sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä, joka kuuluu KYSin erityisvastuualueeseen (13) Digitaalinen kuvien arkistointi- ja siirtojärjestelmä (PACS) on ollut pisimpään käytössä OYS:issa, missä sitä on hyödynnetty jo seitsemän vuotta. OYS:ssa PACS on yhdistetty sähköiseen sairaskertomukseen. Kainuun keskussairaalassa kuva-arkisto on ollut käytössä neljä vuotta. Raahen seutukunnassa on ollut kolme vuotta käytössä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteinen sairaskertomukseen liitetty kuva-arkisto. Uusia pacs-järjestelmän yksiköitä ovat Lapin sairaanhoitopiiri ja Vaasan sairaanhoitopiiri, joissa järjestelmä on ollut käytössä vuoden tai alle vuoden (liitetaulukko 4-8). Länsipohjan sairaanhoitopiiri (Kemin keskussairaala) on parhaillaan hankkimassa laajempaa kuva-arkistoa. Luonteva johtopäätös on, että tuotantokäytön asteet suhteessa kokonaisvolyymiin nousevat pienissä yksiköissä huomattavasti nopeammin kuin suurissa sairaalayksiköissä. Ilmiö on samantyyppinen kuin sähköisen sairauskertomuksen ja sähköisen lähete-hoitopalautejärjestelmän tapauksissa. Kyselyyn vastanneista yksityisistä toimijoista pacs-järjestelmää ei ollut käytössä kenelläkään. Diakonissalaitoksen säätiön sairaala ilmoitti suunnittelevansa pacs-järjestelmän hankintaa. Digitaaliseen radiologisten kuvien tuottamiseen ja hallintaan liittyvät kiinteästi keskittämisen suunnittelu paitsi arkistoinnissa, myös kuvainformaation hyödyntämisessä hoitoketjujen toimivuuden ja tehokkuuden näkökulmista. Tähän