Taustamuistio linjapaperin duaalimallikirjauksesta Sisällys 1. Keskustelun taustaa 2. Otteet SYL:n linjapaperista, Unifin vaaliteeseistä sekä ARENE:n Helmikuun manifestista 3. Mahdolliset toimenpidevaihtoehdot 4. Hallituksen esitys 1. Taustaa SYL:n liittokokouksissa vuosina 2008 ja 2009 ylioppilasliike on käynyt perusteellista ja runsasta keskustelua duaalimallin tulevaisuudesta. Keskustelun lopputuloksena liiton poliittiseen linjapaperiin kirjattiin selkeä duaalimallia tukeva kanta. Vuoden 2010 aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että liiton duaalimallilinja vaatii väistämättä tarkennuksia. Pääsyynä tähän ovat Lappeenrannan ja Lapin korkeakoulukonsernit, joissa yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat tiivistäneet yhteistyötään. Myös muilla paikkakunnilla on käyty keskustelua korkeakoulujen yhteisistä tukipalveluista. Lisäksi joillain paikkakunnilla yliopisto omistaa tai voi tulevaisuudessa hankkia osan paikallisesta ammattikorkeakoulusta. Nykyinen linjapaperikirjaus ei huomioi tällaista yhteistyötä. Lisäpaineita duaalimallikeskusteluun asettavat Unifin (Suomen yliopistot ry, entinen Yliopistojen rehtorien neuvosto) ja ARENE:n (Ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvosto) lientyneet duaalimallikannat. Maaliskuussa 2010 ARENE esitti Helmikuun manifestissaan uudenlaisten aluekorkeakoulujen sallimista pienillä korkeakoulupaikkakunnilla. Elokuun lopussa Unifi puolestaan linjasi seuraavaa hallitusohjelmaa koskevissa tavoitteissaan, että Duaalimalli ei ole rakenteissa vaan tutkintojen tavoitteissa. Rakenteellisessa kehittämisessä on mentävä astetta syvemmälle ja tarkasteltava asioita koulutusalakohtaisesti. Alueellisella tasolla on syytä katsoa koko korkeakoulutuskokonaisuutta. Korkeakoulujen rehtorit ovat siis halukkaita tai vähintään tarvittaessa valmiita muokkaamaan duaalimallin rajoja. Uusista käsitteistä korkeakoulukonsernit ja aluekorkeakoulut olisi syytä määritellä nykyistä tarkemmin. Tässä muistiossa korkeakoulukonserneilla tarkoitetaan yhteistyötä joka tapahtuu nykyisten korkeakoululakien puitteissa. Aluekorkeakoulut tarkoittavat puolestaan uudenlaisia oikeushenkilöitä, joiden synty vaatisi korkeakoululakien uudistamista tai uuden aluekorkeakoululain säätämistä. Aiempaa tarkempaa määrittelyä vaatii myös duaalimallin käsite, sillä duaalimallilla voidaan tarkoittaa joko korkeakouluhallinnon, -tutkintojen tai näiden molempien yhteistä yhteensidottua dualismia. Kaikissa tässä muistiossa esitetyissä toimenpide- ja linjaesityksissä SYL:n hallitus on halunnut pitää kiinni tutkintorakenteen duaalimallista. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnoilla on omat erilaiset profiilinsa ja ne ovat yhteiskunnan sekä työelämän näkökulmasta perusteltuja. Hallinnon osalta on kuitenkin syytä pohtia, onko fyysisen korkeakoulurakenteen dualismi välttämätön edellytys tutkintorakenteen dualismille? Pohdiskelun keskiössä on syytä pitää etenkin pienet korkeakoulupaikkakunnat, joiden kehityksestä keskustelu on käynnistynyt. Duaalimallista keskustellessaan SYL:n hallitus määritteli neljä erilaista vaihtoehtoista toimintamallia, jotka löytyvät muistion kolmannesta luvusta. Näistä vaihtoehdoista käyty keskustelu ja hallituksen muutosesitys perusteluineen esitellään luvussa neljä.
2. Otteet SYL:n linjapaperista, Unifin vaaliteeseistä sekä Arenen Helmikuun manifestista SYL:n linjapaperi: Korkeakoulujärjestelmä muodostuu ammattikorkeakouluista ja yliopistoista, jotka eroavat toisistaan sekä lakisääteisten tehtäviensä että oman strategiansa ja profiilinsa kautta. Korkeakoulujen tutkintojen sisällölliset erot ovat selkeitä sekä korkeakouluun hakeutuville että työelämälle. Korkeakoulujen profiilit on kuvattu selkeästi valtakunnallisen viitekehyksen avulla. Korkeakoulujen sijoittuminen määräytyy koulutuspolitiikan, ei aluepolitiikan ehdoilla. Korkeakoulujärjestelmää tarkastellaan kokonaisuutena. Korkeakoulujärjestelmä on hyvin resursoitu, alueellisesti kattava ja kansainvälisesti vaikuttava. Korkeakoulujärjestelmässä ei ole tarpeettomia raja aitoja estämässä opiskelijoiden, opettajien ja tutkimustiedon liikkuvuutta eri korkeakoulujen välillä. Joustava, opiskelijan tieteellisiä, taiteellisia tai ammatillisia tavoitteita palveleva liikkuvuus on mahdollista korkeakoulujen sisällä ja korkeakoulusta toiseen. Jokainen korkeakouluyksikkö pystyy tarjoamaan mielekkään laajuisen valikoiman opintoja sekä laadukkaan ja monipuolisen opiskelu ja työskentely ympäristön, jossa on kiinnitetty huomiota myös ihmisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Unifi:n vaalitavoitteet: Sallitaan uudet mallit ja ennakkoluulottomat koulutusalakohtaiset ratkaisut korkeakoulusektorien välillä sekä kannustetaan rakenteelliseen kehittämiseen. Duaalimalli ei ole rakenteissa vaan tutkintojen tavoitteissa. Rakenteellisessa kehittämisessä on mentävä astetta syvemmälle ja tarkasteltava asioita koulutusalakohtaisesti. Alueellisella tasolla on syytä katsoa koko korkeakoulutuskokonaisuutta. Arenen Helmikuun manifesti 12.2.2010: Muutamilla alueilla pienehköt yliopistot ja alueen ammattikorkeakoulut ovat liittoutumassa keskenään ja muodostamassa toiminnallisia kokonaisuuksia. Me edellytämme, että valtiovallan tulisi lainsäädännöllisesti mahdollistaa uudentyyppisten aluekorkeakoulujen syntyminen. Näissä aluekorkeakouluissa olisi yliopistoyksikkö ja ammattikorkeakouluyksikkö. Erilainen tutkintorakenne on mahdollista säilyttää, vaikka kokonaisuuteen tulisi yhtenäinen hallinnollinen ohjaus. Tämä mahdollistaisi tiede- ja ammattikorkeakoulujen vahvemman liittoutumisen ja/tai yhdistymisen esimerkiksi Lappeenrannan ja Vaasan alueilla sekä Lapissa. Pienen kansakunnan tulisi korkeakoulupolitiikassaan edetä kohti erilaistuvaa ja monia eri tarpeita varten eriytyvää korkeakoululaitosta. Siksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteiset hallinnolliset liittoumat tulisi mahdollistaa sellaisilla alueilla, joissa resurssien yhdistäminen on tarkoituksenmukaista ja luo taloudellista ja toiminnallista hyötyä. Samalla tulisi arvioida mahdollisuus muodostaa samanlaisia, vahvoja aluekorkeakouluja yliopistokeskuspaikkakunnille. Niissäkin toimisi ammattikorkeakouluyksikkö ja yliopistoyksikkö yhteisessä aluekorkeakoulussa. Molempien elinkelpoisuudesta tulisi huolehtia, koska ne ovat alueen kehitykselle oleellisen tärkeitä.
3. Mahdolliset toimenpidevaihtoehdot SYL:n hallituksen duaalimallikeskustelun taustaksi keskustoimiston koulutuspoliittinen sektori valmisteli neljä vaihtoehtoista toimintamallia tilannearvionsa pohjalta. Toimenpidevaihtoehdot: 0. SYL ei ota minkäänlaista kantaa keskusteluun duaalimallista. Korkeakoulujärjestelmän mahdolliset muutokset tapahtuvat ilman SYL:n vaikutusta. 1. SYL jatkaa duaalimallikeskustelua nykyisellä linjalla ja pitää kiinni korkeakoulusektoreiden välisestä erosta. Korkeakoulukonserneihin suhtaudutaan varauksella ja uusien konsernien syntyä vastustetaan. -Vahvuudet: Duaalimallin rakenteellinen selkeys turvataan -Ongelmat: Mitä tehdään jos (ja kun) yleinen keskustelu kulkee tätä pidemmälle? (Mielenosoitukset eivät tässä oikein toimi?) Ongelmana on myös se, että ainakaan tähän asti konsernipaikkakuntien ylioppilaskunnat eivät ole vastustaneet konsernikehitystä. Haluaako liitto puuttua paikallisiin kysymyksiin vastoin paikallisten ylioppilaskuntien kantoja? 2. Linjapaperin duaalimallikirjausta täsmennetään korkeakoulukonsernien osalta ja tämän kaltainen korkeakoulusektoreiden välinen yhteistyö hyväksytään. Korostetaan sitä, että konsernihallinnossa on kunnioitettava yliopisto- ja amk-lakien henkeä sekä tutkintojen erilaisia sisältöjä ja tavoitteita. -Vahvuudet: Saadaan kirjaukset nykytilan tasalle, ja voidaan osallistua tukipalveluista ja konserneista käytävään keskusteluun. Osoitetaan ymmärrystä korkeakoulukentän alueellisia eroja kohtaan. Duaalimalli säilyttää rakenteellisen merkityksensä. -Ongelmat: Onko meillä riittävän hyviä argumentteja, joilla perustelemme erillisten yo- ja amk- hallintoelinten tarpeen konserneissa? Voimmeko turvata opiskelijaedustuksen myös mahdollisesti muodostuvassa konsernihallinnossa? Onko riskinä, että syntyy villi kenttä erilaisia yhteistyömalleja, jotka eivät ole lakisääteisiä? 3. Lievennämme Unifin ja Arenen tapaan myös SYL:n duaalimallikantaa. Korostamme tutkintojen duaalimallia, mutta sallimme konsernien ja aluekorkeakoulujen synnyn. -Vahvuudet: Samat kuin edellisessä. Voidaan osallistua korkeakoulukentän rakenteelliseen kokonaiskehitykseen. Tavoite YTHS-palvelujen laajentamisesta amk-opiskelijoille voisi edetä. -Ongelmat: Syntyvät aluekorkeakoulut avaavat aivan uuden keskustelukentän joka monilta osin haastaa nykyiset duaalimallin rakenteet. Onko aluekorkeakouluja koskeva lainsäädäntö lähempänä yo- vai amk-lakia? Voidaanko tutkintojen profiilierot turvata? Millainen opiskelijakunta toimisi aluekorkeakoulussa? Millainen vaikutus tällä olisi automaatiojäsenyyteen?
4. Hallituksen esitys Edellä kuvattujen toimintamallien osalta hallitus piti vaihtoehtoja kaksi ja kolme käyttökelpoisimpina. Näistä vaihtoehdoista molemmat saivat kannatusta. Jatkokäsittelyä varten molemmista malleista laadittiin niiden mukaiset linjapaperikirjaukset. Esitykset linjapaperikirjauksiksi (nykyisestä linjapaperista poikkeavat virkkeet alleviivattu): Vaihtoehto kaksi 3. KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄ JA TUTKINNOT Korkeakoulujärjestelmä muodostuu ammattikorkeakouluista ja yliopistoista, jotka eroavat toisistaan sekä lakisääteisten tehtäviensä että oman strategiansa ja profiilinsa kautta. Alueellisissa korkeakoulukonserneissa yliopistot ja ammattikorkeakoulut tekevät yhteistyötä lakisääteisten tehtäviensä ehdoilla. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen sisällölliset erot ovat selkeitä sekä korkeakouluun hakeutuville että työelämälle. Korkeakoulujen profiilit on kuvattu selkeästi valtakunnallisen viitekehyksen avulla. Korkeakoulujen sijoittuminen määräytyy koulutuspolitiikan, ei aluepolitiikan ehdoilla. Korkeakoulujärjestelmää tarkastellaan kokonaisuutena. Korkeakoulujärjestelmä on hyvin resursoitu, alueellisesti kattava ja kansainvälisesti vaikuttava. Korkeakoulujärjestelmässä ei ole tarpeettomia raja aitoja estämässä opiskelijoiden, opettajien ja tutkimustiedon liikkuvuutta eri korkeakoulujen välillä. Joustava, opiskelijan tieteellisiä, taiteellisia tai ammatillisia tavoitteita palveleva liikkuvuus on mahdollista korkeakoulujen sisällä ja korkeakoulusta toiseen. Vaihtoehto kolme 3. KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄ JA TUTKINNOT Korkeakoulujärjestelmä muodostuu ammattikorkeakouluista, yliopistoista ja niiden yhdistelmistä, jotka eroavat toisistaan sekä lakisääteisten tehtäviensä että oman strategiansa ja profiilinsa kautta. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen sisällölliset erot ovat selkeitä sekä korkeakouluun hakeutuville että työelämälle. Korkeakoulujen profiilit on kuvattu selkeästi valtakunnallisen viitekehyksen avulla. Korkeakoulujen sijoittuminen määräytyy koulutuspolitiikan, ei aluepolitiikan ehdoilla. Korkeakoulujärjestelmää tarkastellaan kokonaisuutena. Korkeakoulujärjestelmä on hyvin resursoitu, alueellisesti kattava ja kansainvälisesti vaikuttava. Korkeakoulujärjestelmässä ei ole tarpeettomia raja aitoja estämässä opiskelijoiden, opettajien ja tutkimustiedon liikkuvuutta eri korkeakoulujen välillä. Joustava, opiskelijan tieteellisiä, taiteellisia tai ammatillisia tavoitteita palveleva liikkuvuus on mahdollista korkeakoulujen sisällä ja korkeakoulusta toiseen.
Jatkokeskustelun ja äänestyksen jälkeen hallitus päätti lähettää lausuntokierrokselle esityksen SYL:n linjapaperin duaalimallikirjauksen tarkentamisesta kolmannen vaihtoehdon mukaisesti. Konsernit ja aluekorkeakoulut katsottiin perustelluiksi vaihtoehdoiksi pienillä korkeakoulupaikkakunnilla. Konsernien ongelmana pidettiin niiden sääntelemätöntä luonnetta, joka voi johtaa ongelmiin konsernihallinnon järjestämisessä. Opiskelijaedustusta ja mm. hallituksen (/konsernin johtokunnan) ulkopuolisten jäsenten määrää ei ole missään määritelty. Mikäli yhteistyötä tehdään, olisi sille saatava lainsäädännölliset raamit. Tutkintorakenteen duaalimallia halutaan kuitenkin korostaa ja yhteistyörakenteet on luotava erilaisten tutkintoprofiilien ehdoilla. Liite: Kaaviokuva vaihtoehtoisista korkeakoulujärjestelmän rakenteista