JOHDATUS RESURSSIPOHJAISEEN YHTEISKUNTAEVOLUUTIOON OSA I USKALLA KYSEENALAISTAA KULTTUURISI Jani Laasonen 14.02.2011 ver. 3.0 Copyright Jani Laasonen (Teoksen ei-kaupallinen levitys suotavaa!) resurssipohjainentalous@gmail.com http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/
Sisällys JOHDATUS RESURSSIPOHJAISEEN YHTEISKUNTAEVOLUUTIOON...1 1. Johdanto...5 2. Yhteiskuntaevoluution kynnyksellä mitä rahan jälkeen?...9 3. Talousjärjestelmän lähtökohta... 13 4. Rahajärjestelmän synty... 15 5. Kulta vaihdon välineenä... 16 6. Kaupunkien synty... 19 7. Kauppiaat ja kultasepät... 20 8. Ensimmäiset velkapaperit... 22 9. Kirkon selkäranka katkeaa ensimmäiset pankit syntyvät... 23 10. Rahalainasta perittävän koron ongelma... 27 11. Rahan illuusio ja ensimmäisen kuplan synty... 28 12. Valtiot pankkien rikoskumppaneina... 32 13. Pankkiiri voittaa aina... 34 14. Kultakannasta luopuminen ja rahan uusi luonne... 35 15. Rahan arvo... 37 16. Poliitikot finanssimaailman juoksupoikina... 40 17. Isäntä ja renki... 42 18. Kuinka tavalliset liikepankit synnyttävät uutta rahaa tyhjästä... 46 19. Luottolaajennus vs. törkeä petos... 49 20. Pankkitilipakko... 53 21. Katsaus pankkien tarjoamaan osakevipuun... 54 22. Vipu valuuttakauppaan... 56 23. Maailman suurin pyramidihuijaus... 60 24. Ihmiskunnan massahypnoosi... 65 25. Rahan ylijumala ja taloususkonto... 67 26. Haluan miellyttää... 69 27. Tieto on valtaa... 73 28. Vastakkainasettelun ja epäluulon maailma... 75 29. Kuinka vapaa sinä uskot olevasi?... 77 30. Teknologinen työttömyys ja Tukholma syndrooma... 80 31. Työpakko ja täystyöllisyyden utopia... 85 32. Nykyajan työmarkkinat vs. muinaiset orjamarkkinat... 88 33. Korskeasta orista nöyräksi velkaruunaksi... 92 34. BKT pelkkä kierrossa olevan rahan määrän mittari... 96 2
35. Talouden sodassa rahan tulee kiertää... 98 36. Kertakäyttökulutuskulttuurimme...102 37. Kilpailuyhteiskunnan paradoksi...107 38. Rahajärjestelmän ja reaalimaailman välinen ristiriita...109 39. Keinotekoisesti aiheutettu ja ylläpidetty niukkuus...112 40. Niukkuus yhteiskuntien käyttövoimana...115 41. Väärinymmärretty anarkia...117 42. Piraattiliikkeen taistelu niukkuutta vastaan...121 43. Institutionalisoituneet hyväntekeväisyysjärjestöt ja korruptoitunut kirkko...122 44. Voitonmaksimoinnin ongelma...125 45. Älä luota kehenkään bisnes ei tunne ystäviä...128 46. Ongelmalähtöisen yhteiskunnan ongelma...130 47. Mielipiteiden ja väittelyn kulttuuri...133 48. Lumedemokratia velka valtapolitiikan perustana...135 49. Troijan puuhevonen...140 50. Mistä veruke Internetin kontrollointiin?...142 51. Peak oil öljytuotannon huippu...145 52. Maailmojen sota radiokuunnelma...147 53. Raha korruptoi myös tieteen...149 54. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos...151 55. Jatkuvassa muutoksessa oleva ilmastomme...154 56. Climategate ja epämiellyttävä totuus...157 57. Lisää draamaa vai lisää hyvinvointia?...159 58. George Orwell Vuonna 1984...162 59. Suomi rauhanvälityksen suurvallaksi Orwellilaisessa hengessä?...166 60. Vankeinhoidon ja sotateollisuuden synergia...168 61. Salaliitot ja salaliittoteoriat...171 62. Internet ja perinteisen journalismin murros...176 63. Olemme yksi planeetta...178 3
OSA I USKALLA KYSEENALAISTAA KULTTUURISI 4
1. Johdanto Viisi apinaa suljetaan aidattuun tilaan, jonka keskellä seisovat tikkaat. Tikkaiden yläpuolella narun varassa riippuu houkutteleva nippu banaaneja. Apina, joka huomaa banaanitertun ensimmäisenä, kiipeää tikkaille ja yrittää kurkottaa kohti mehevää välipalaa, mutta juuri kun se on saamassa banaanit käteensä, terttu kohoaakin korkealle apinan ulottumattomiin. Samalla kovaääninen sireeni kajahtaa soimaan ja koko apinalauma kastellaan jääkylmällä vedellä. Kun kaikki lauman jäsenet ovat kastuneet, sireeni sammutetaan, vesihanat suljetaan ja banaaniterttu lasketaan takaisin apinoiden ulottuville. Kuivateltuaan turkkinsa ja toivuttuaan järkytyksestä, yksi apinoista uskaltautuu taas tikkaille. Muut lauman jäsenet jäävät uteliaina seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tapahtuu edellisen kerran toisinto. Juuri kun apina on päässyt kyllin korkealle päästäkseen käsiksi banaaneihin, naru kiristyy ja banaaniterttu singahtaa korkealle katon rajaan. Sireenit räjähtävät huutamaan ja koko apinalauma saa kylmän vesisuihkun niskaansa. Toimenpide toistetaan niin monta kertaa, kunnes yksikään apina ei tee enää elettäkään banaanien noutamiseksi. Nyt vesihanat suljetaan lopullisesti. Myös sireeni kytketään kokonaan pois päältä. Koetta valvova henkilökunta jättää myös banaanit vapaasti apinoiden saataville. Näin olosuhteet muuttuvat yhtäkkiä banaanien niukkuudesta banaanien yltäkylläisyydeksi. Banaanit olisivat nyt vapaasti noudettavissa, mutta apinat eivät tätä tiedosta. Sen sijaan he muistavat sireenin ja kylmän vesisuihkun. On viisaampaa pysytellä kaukana tikkaista. Tästä pitää nyt myös lauman ryhmäpaine huolen, sillä jos joku vielä yrittäisi nousta tikkaille, saisi hän kimppuunsa koko muun apinalauman. Kukaan ei tahdo enää kastua. Tikkaisiin ei ole enää kenelläkään mitään asiaa ja niin banaanit jäävät syömättä. Tullaan kokeen toiseen vaiheeseen. Nyt laumasta poistetaan yksi vanha jäsen ja hänet korvataan uudella yksilöllä. Tulokas ei ole tietoinen lauman vanhojen jäsenten 5
saamista kylmistä kylvyistä eikä ulvovasta sireenistä ja koska apinat eivät osaa keskustella, informaatio ei välity. Nähdessään tikkaiden yläpuolella roikkuvan mehevän banaanitertun, uusi apina lähtee noutamaan siitä itselleen välipalaa, mutta saakin järkytyksekseen kimppuunsa koko muun apinalauman. Sama hyökkäys toistuu aina hänen yrittäessä lähestyä portaita. Muutaman yrityskerran jälkeen myös uusi apina ymmärtää jättää banaanit rauhaan. Ei siksi, että hän pelkäisi vesisuihkua tai sireeniä, vaan koska tietää joutuvansa hankaluuksiin lauman muiden jäsenten kanssa. On helpompi nöyrtyä ja alistua, kuin uhmata ja kyseenalaistaa. Suoritetaan uusi vaihto. Taas yksi lauman vanha jäsen otetaan pois ja tilalle astelee uusi tulokas. Sama kuvio toistuu. Kun uusi apina erehtyy tikkaiden läheisyyteen, koko lauma hyökkää hänen kimppuunsa. Mutta kuinka käyttäytyy vain hetki aikaisemmin täsmälleen saman kohtalon kokenut apina? Yllättäen juuri hän on näistä neljästä hyökkääjästä aggressiivisin. Hän ei voi ymmärtää miksi banaaneja hamuavaa tulokasta tulee rangaista, mutta koska aggressiivinen käytös selvästi miellyttää lauman muita jäseniä, apina ei säästele voimiaan iskuja jakaessaan. Toimimalla korostetun aggressiivisesti, apina osoittaa lauman vanhoille jäsenille oppineensa yhteisön pelisäännöt. Apinan ei tarvitse arvioida oman käytöksensä perimmäisiä syitä saati niiden järkevyyttä. Helpoimmalla pääsee kun vain sopeutuu vallitsevaan kulttuuriin. Sitä mukaa kun laumasta poistetaan vanhoja jäseniä, uusia astuu tilalle ja sama kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen. Kun vaihtoja on suoritettu viisi kertaa, laumassa ei ole enää ainoatakaan alkuperäistä jäsentä. Yksikään lauman viidestä jäsenestä ei ole tuntenut ihollaan jääkylmää vesikylpyä, eikä kuullut korvia huumaavan sireenin ulinaa. Tikapuut ovat vapaina ja banaaneja olisi tarjolla yllin kyllin kaikille. Silti yksikään apina ei kiipeä tikapuille eikä syö vatsaansa täyteen. Yhteisö ylläpitää itselleen epäedullista käytöstä, sillä heiltä puuttuu kyky kyseenalaistaa ympärillään vallitseva kulttuuri. Apinayhdyskunta on jäänyt kiinni oman kieroutuneen kulttuurinsa noidankehään. Jos apinat osaisivat puhua ja heiltä kysyttäisiin syytä siihen, miksi kukaan ei hakenut banaaneita, yksikään lauman jäsenistä ei osaisi antaa järkevää vastausta. Katosta roikkuva banaaniterttu ja sen ympärille rakentuneet laki- ja sääntöjärjestelmät ovat 6
muodostuneet apinalauman käyttäytymistä ohjailevaksi instituutioksi, jonka alkuperää kukaan ei osaa kyseenalaistaa. Olemassa oleva sääntöjärjestelmä otetaan annettuna ja oma elämä sopeutetaan osaksi vallitsevaa kulttuuria sen kummemmin kyseenalaistamatta. Vaikka ympäristön muuttuneet olosuhteet olisivat jo aikoja sitten mahdollistaneet yltäkylläisyyden niukkuuden sijaan, ja vaikka mikään järkisyy ei enää puolla niukkuuteen perustuvien käytäntöjen jatkamista, jatkaa apinalauma siitä huolimatta itselleen haitallisen kulttuurin vaalimista. Siihen saakka, kunnes joku sisään kävelevistä uusista apinoista on kyllin rohkea kyseenalaistaakseen vallitsevan kulttuurin, tulevat apinat toimimaan omaa ymmärtämättömyyttään itse oman niukkuutensa ja kurjuutensa omaehtoisina suojelijoina; oman kärsimyksensä synnyttäjinä ja ylläpitäjinä. Ihmiskunnan historia tarjoaa lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka helppoa myös ihmisten on kasvaa osaksi kieroutunutta kulttuuria. Paljon vaikeampaa - mutta sitäkin palkitsevampaa ja välttämättömämpää - on oppia tunnistamaan oman kulttuurinsa kieroutuneisuus, purkaa tietoisesti oma tunnelatautunut ohjelmointinsa ja vapautua oman mielensä vankilasta. Nimenomaan juuri kykymme ajatella ja kyseenalaistaa on piirre, joka erottaa meidät eläimistä ja tekee meistä ihmisiä. Pysähdy siis ja katsele kulttuuriasi kokonaan uusin silmin. Rohkene kyseenalaistaa kaikki opittu ja totuttu. Laajenna tarkasteluperspektiivisi kymmenien-, satojen- jopa tuhansien vuosien aikajanalle ja pohdi mikä kulttuurissasi on kestävää, todellista ja kaikkina aikoina pysyvää. Entä mikä siinä on vain väliaikaista - pelkkää tälle ajalle tyypillistä harhaa? Entä kuinka paljon sinussa ja käytöksessäsi on vaikutteita tuosta harhaisesta kulttuuristasi? Tai toisinpäin - kuinka paljon sinussa on sinua itseäsi? Kumpi todellisuudessa hallitsee ajatteluasi? Sinä vai kulttuurisi? Miksi annat kieroutuneen kulttuurisi vaikuttaa ajatteluusi? Miksi et ajattelisi itse? Ihminen voi todellakin havahtua, purkaa oman ohjelmointinsa ja kiemurrella kulttuurinsa muodostaman suggestiokehän ulkopuolelle. Hän voi vapautua ajan hengen harhasta, oppia ajattelemaan omavireisesti ja vapautua ulkoisten auktoriteettien sanelusta. Ihminen, joka osaa erottaa harhan todellisuudesta, ei ole 7
enää minkään ideologian, uskonlahkon, instituution tai auktoriteetin hallittavissa. Hänen ajattelustaan tulee itsenäistä ja hänen käytöksensä perustuu universaalista älykkyydestä kumpuavaan ajattomaan viisauteen. On aika herätä! Jos tunnet sisimmissäsi, ettei kaikki täsmää ja tunnet pakottavaa tarvetta nähdä mielipiteistä ja oman aikasi virallisista totuuksista riippumattomaan, ajattomaan totuuteen, on sinun ennemmin tai myöhemmin opittava tulkitsemaan yhteiskuntajärjestelmämme lähdekoodia - sen talous- ja rahajärjestelmää ja sen varaan rakentuneita yhteiskunnallisia mekanismeja, sillä juuri näissä mekanismeissa itsessään piilee ihmiskunnan kymmentuhatvuotisen kollektiivisen mielisairauden siemen. Elokuva "The Matrix" nousi vuosituhannen vaihteessa kulttisuosioon - ei yksin elokuvallisten ansioidensa vuoksi - vaan pääasiassa siksi, että se kosketti juuri tuota unessa elävän, mutta totuudesta uneksivan ihmisen alitajuista kaipuuta heräämiseen. Kaikki elokuvan nähneet muistavat kohtauksen, jossa päähenkilön annetaan valita, tahtooko hän olla tietoinen kaikista järjestelmään (Matrix) kuuluvista valheista ja vapautua siten orjuudesta, vai jatkaako elämäänsä kuten ennen; vain pintapuolisesti onnellisena, silti alitajuisesti tiedostaen, ettei kaikki ole niin kuin järjestelmän taholta kerrotaan. Elokuvassa ihmisiä suvereenisti hallitsevan valtakoneiston - Matrixin - yhtymäkohdat oman maailmamme sosioekonomiseen matriksiin ovat siinä määrin yhteneväiset, että voin huoletta päättää kirjani johdannon suoriin sitaatteihin tästä elokuvasta. Elokuvan sitaatit toimikoot saatesanoina myös kirjani sisältöön: "Olet täällä koska tiedät jotain. Se mitä tiedät on jotain, jota et voi selittää, mutta tunnet sen sisälläsi. Olet tuntenut niin koko ikäsi. Tiedät, että maailmassa on jotain pielessä. Et osaa sanoa mitä se on, mutta jotenkin vain tiedät sen... Matrix on kaikkialla. Se ympäröi meidät. Voit nähdä sen katsoessasi ulos ikkunasta tai avatessasi television. Voit tuntea sen mennessäsi töihin, käydessäsi kirkossa tai 8
maksaessasi veroja. Se on se keinotekoinen maailma, joka on vedetty silmiesi eteen, jotta estyisit näkemästä totuutta... Sitä, että olet orja.. Kuten kaikki muutkin, synnyit kahleisiin. Synnyit vankilaan, jota et voi haistaa, maistaa tai koskettaa - oman mielesi vankilaan. Tämä on viimeinen mahdollisuutesi. Totuuden nähtyäsi et voi enää palata takaisin entiseen. Jos päätät niellä sinisen pillerin, heräät sängystäsi ja uskot taas kaiken mitä sinulle kerrotaan. Jos sen sijaan otat punaisen pillerin, pysyt taruakin ihmeellisemmässä todellisuudessa ja näytän sinulle kuinka syvälle kaninkolo johtaa. Muista, että tarjoan sinulle vain totuutta. En mitään muuta." (...) "Tiedän että olet peloissasi... Olet peloissasi, sillä pelkäät muutosta. En tiedä mitä tulevaisuus on tuova mukanaan. En saapunut tänne kertoakseni, kuinka kaikki tulee päättymään. Saavuin tänne kertoakseni, kuinka kaikki on saava alkunsa... Tulen näyttämään sinulle maailman ilman lakeja ja kontrollia, ilman rajoja tai rajoitteita. Maailman, jossa kaikki on mahdollista. Mutta sinun on tehtävä valinta. Voin osoittaa sinulle vain oven. Sinun on itse käytävä siitä sisään." 2. Yhteiskuntaevoluution kynnyksellä mitä rahan jälkeen? Pohdiskeltaessa ihmislajin käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä, eräänlaisena standardisoituna ja yleisesti hyväksyttynä lähtökohtana voitaneen pitää Abraham Maslowin (1908-1970) teoriaa ihmisen tarvehierarkiasta. Maslowin tarvehierarkiaa kuvataan viisitasoisena pyramidina, jota luetaan alhaalta ylöspäin. Pyramidin alin taso koostuu ihmisen kriittisimmistä fysiologisista perustarpeista, jotka tulee tyydyttää ensin. Vasta kun nämä hengitysilman, ravinnon, suojan, unen ja juomaveden kaltaiset, elämän ylläpitämisen kannalta välttämättömät fysiologiset perustarpeet ovat tulleet tyydytetyiksi, voi ihminen siirtyä tarvehierarkian seuraavalle tasolle. Pyramidin toisella tasolla ajankohtaiseksi tulevat kysymykset turvallisuuden varmistamisesta, terveydenhuollon järjestämisestä, toimeentulon jatkuvuudesta jne. 9
Vasta kun tarvehierarkian kaksi alinta tasoa ovat tulleet kelvollisesti tyydytetyiksi, voi ihminen keskittyä korkeampien tarpeidensa tyydytykseen. Tarvehierarkian kolme korkeinta tasoa pitävät sisällään erilaisia yhteenkuuluvuuden, rakkauden, arvostetuksi tulemisen ja itsensä toteuttamisen tarpeita. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Maslowin tarvehierarkia noudattaa seuraavaa kaavaa: - Fysiologiset tarpeet - Turvallisuuden tarpeet - Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet - Arvonannon tarpeet - Itsensä toteuttamisen tarpeet Maslowin tarvehierarkia ei sisällä mainintaa rahasta. Rahaa ei ole mainittu, koska raha itsessään on pelkkä vaihdon väline - pelkkä työkalu - ja sellaisena vielä suhteellisen nuori keksintö. Ainoastaan alle viisi prosenttia ihmiskunnan historiasta on rahan historiaa. Raha ei siis ole välttämätön osa ihmiselämää, eikä rahajärjestelmän päälle rakennettu yhteiskuntajärjestelmä ole ainoa mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä. Raha oli neoliittisen vallankumouksen yhteydessä syntynyt oman aikansa nerokas innovaatio, joka vauhditti huikeasti tieteen ja teknologian kehitystä, sekä helpotti ihmisten välistä hyödykkeiden vaihtoa ja hyvinvoinnin kehitystä. Raha oli välttämätön ja tärkeä osa yhteiskunnallista evoluutiotamme. Sitä ei kuitenkaan missään nimessä voida pitää kehityksen päätepisteenä. Samalla tavoin kuin arabialaiset numerot syrjäyttivät roomalaiset numerot epäkäytännöllisinä, samalla tavoin on rahajärjestelmä jäävä syrjään ihmiselle ja ympäristölle vahingollisena. Tilalle tulee älykkäämpiä resurssienhallintatapoja. Ihmiskunnalla on toivoa. Rahajärjestelmällä sitä ei ole. Tarvitsimme rahaa saavuttaaksemme nykyisen tieteellisen ja teknologisen tasomme. On turha kuvitella, että tuo osaaminen jotenkin mystisesti katoaisi sillä samalla hetkellä, kun irrottaudumme rahasta. Rahaan tulee suhtautua kuin lentokoneen tai 10
avaruusaluksen ympärille sen rakennusvaiheessa pystytettyihin rakennustelineisiin. Rakennustelineet itsessään eivät ole projektin pääasiallinen tarkoitus. Avaruusalusta ei rakenneta rakennustelineitä varten vaan päinvastoin. Rakennustelineisiin ei tule rakastua. Rakennustelineet eivät ole rakennusprojektin pääasia, vaan pelkkä välttämätön välivaihe matkalla kohti suurempaa tavoitetta. Kun avaruusalus on valmis, ei rakennustelineitä myöskään pakata kyytiin painoa lisäämään ja matkaa hankaloittamaan. Ne yksinkertaisesti puretaan pois tarpeettomina. Samalla tavoin kuin rakennustelineet mahdollistavat rakentamisen, samalla tavoin myös rahajärjestelmä mahdollisti nyky-yhteiskunnan synnyn tieteellisine ja teknologisine innovaatioineen. Kehitimme tieteellisen menetelmän, korkean teknologian ja automaation, joiden varaan voimme hyvinvointimme nojata samalla kun päästämme irti rahasta. Meidän ei tarvitse tyytyä ikuiseen apinakulttuuriin. Pystymme niin paljon parempaan! Hyvinvoinnillamme ei ole mitään elimellistä yhteyttä rahaan. Rahan poistaminen ei ota meiltä pois sitä tieteellistä ja teknologista ymmärrystämme, josta kaikki todellinen hyvinvointimme on peräisin. Kun päästämme irti rahasta ja muista keinotekoisista instituutioistamme, emme päästä irti mistään todellisesta. Tuolloin jätämme taaksemme vain aikansa eläneet ja tarkoituksensa jo täyttäneet rakennustelineet. Vapaudumme matkantekoamme hidastavasta ja hankaloittavasta taakasta. Ilman tuota taakkaa olisimme jo tieteellisesti ja teknologisesti valmiita ihmiskunnan yhteiskuntaevoluution seuraavaan vaiheeseen. Rahajärjestelmä sijaitsee kaikkien ihmisen luomien keinotekoisten instituutioiden uloimmalla kehällä. Se on sulauttanut itseensä kaikki muut instituutiot, mukaan lukien valtiovallan, armeijan, oikeuslaitoksen, ympäristöjärjestöt, ihmisoikeusjärjestöt, uskonnolliset instituutiot jne. Rahan instituutio on kaikkien muiden keinotekoisten valtarakenteiden yläpuolella. Kaikki instituutiot joko myötäilevät tai ovat suoraan alisteisia rahajärjestelmälle. Siksi mikään ei muuta maailmaa syvällisemmin, pysyvämmin ja konkreettisemmin, kuin rahaan itseensä kohdistuva muutospaine. Instituutioiden lisäksi rahajärjestelmä kahlitsee otteeseensa tietysti myös tavalliset ihmiset. Tarvehierarkian alimman tason tarpeista - ihmisen fysiologisista 11
perustarpeista - ainakin puhdas juomavesi, ravinto ja suoja (vaatteet/asunto) ovat kiinteästi kytköksissä rahajärjestelmään. Samoin tarvehierarkian toisen tason tarpeet - ihmisen turvallisuuden tarpeet - ovat laajalti rahajärjestelmästä riippuvaisia. Näin ollen rahan instituutiosta itsestään tulee välillisesti - niin kieroutuneelta kuin se kuulostaakin - yksi ihmisen fysiologisista perustarpeista. Tämä ominaisuus synnyttää ihmisen ja rahan välille hyvin luonnolliselta vaikuttavan siteen. Siksi ahneus, itsekkyys ja omaneduntavoittelu tulkitaan usein osaksi ihmisen perusluonnetta. Todellisuudessa nuo ominaisuudet kuuluvat kuitenkin rahalle itselleen. Välittömästi sillä hetkellä kun otamme rahan käyttöömme, hyväksymme myös rahan pelisäännöt, jotka itsessään ovat omia aiheuttamaan ihmiskäytöksen kieroutumista. Muun muassa J.R.R. Tolkien on kuvannut tätä rahan ja omistamisen synnyttämää negatiivista voimakenttää mestarillisesti kirjassaan Taru sormusten herrasta, jossa kaikkien rotujen pahuus ja vallanhimo oli vertauskuvallisesti kätketty yhteen ainoaan kultasormukseen. Liimaamme kyllä varoitustarroja tupakka-askien kylkiin, mutta vain harva on todella tietoinen rahan itsensä sisällään pitämistä vaaroista. Varoitus! Rahan käyttö saattaa aiheuttaa apatiaa, laiskuutta, itsekkyyttä, tiedostamattomuutta, oman identiteetin kadottamista, ahneutta, ylensyöntiä, kuvitteellista vallan tunnetta, yksilöllisyyden menettämistä, itsekeskeisyyttä, manipuloivaa käytöstä, arvojen pinnallistumista, hengellisyyden puutetta, ympäristön tuhoutumista, rasistisia jännitteitä, murhia, sotia ja toisten köyhdyttämistä. Jatkuva liiallinen käyttö saattaa johtaa pysyvään välinpitämättömyyden tilaan toisten ihmisten hyvinvointia kohtaan. Käytä omalla vastuullasi! (Facebook - Paljastetaan rahan valhe!) Renessanssin ajan merkittävin oivallus oli tieteellisen metodin voitto taikauskosta. Tuolloin järjen ääni voitti harhaisen maailmankatsomuksen - mutta ainoastaan insinööritieteiden ja teknologian maailmassa. Yhteiskunnalliset päätökset ovat yhä edelleen alisteisia ihmiskuntaa jo vuosituhansien ajan kiusanneille harhaisille uskonnollisille, poliittisille ja taloudellisille instituutioille. Oman sukupolvemme tehtävä on viedä renessanssi loppuun saakka ja saattaa myös yhteiskunnallinen päätöksenteko tieteellisen menetelmän alaisuuteen. 12
Talous ja raha eivät ole elimellisessä suhteessa hyvinvointiimme. Hyvinvointimme on peräisin luonnosta, eivätkä luonnonlait ole riippuvaisia ihmisten keinotekoisten instituutioiden sisäisistä häiriöistä. Aurinko paistaa, painovoima vaikuttaa, ihmiset ovat kekseliäitä ja pellot tuottavat satoa täysin riippumatta taloudessa virtaavan rahan määrästä. Jos ihmiset tällä planeetalla kuolevat nälkään, janoon tai nykyteknologialla hoidettavissa oleviin sairauksiin, on kyse ainoastaan huonosta suunnittelusta - vaikeasta järjestelmätason virheestä. Raha säätelee ihmiskunnan käytössä olevien resurssien käyttöä ja jakautumista. Rahajärjestelmä perustuu sokean voiton maksimoinnin - ei ihmisten, saati ympäristön hyvinvoinnin maksimoinnin periaatteille. Jotta voisimme rakentaa kestävän pohjan olemassaolollemme, aikaansaada pysyviä parannuksia hyvinvoinnillemme ja astua yhteiskuntaevoluution seuraavalle portaalle, meidän on ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistettava nykyiset raha- ja päätöksentekojärjestelmämme, sekä niille luonteenomaiset, käytöstämme vääristävät palkkiomekanismit. Ensimmäinen askel tällä tiellä on kuitenkin aina ongelman perusteellinen tiedostaminen ja sitä tarkoitusta varten myös tämä kirja on kirjoitettu. 3. Talousjärjestelmän lähtökohta Yksinkertaisimmillaan talous perustuu omavaraistalouteen. Esimerkkinä omavaraistaloudesta voisi toimia muinainen maanviljelijäperhe. Omavaraistaloudessa pieni joukko ihmisiä valmistaa itse kaikki tarvitsemansa hyödykkeet, eikä siten ole riippuvainen muista talousyksiköistä. Omavaraistalous ei harjoita vaihdantaa, eikä se sen vuoksi tarvitse myöskään rahaa vaihdon välineeksi. Ihmisten ensimmäiset kiinteät asutukset syntyivät tällaisten omavaraistalouksien ympärille noin 13 000-10 000 vuotta sitten. Tätä muutosta metsästys/keräily-kulttuurin ja maanviljelyn/karjanhoidon välillä nimitetään neoliittiseksi vallankumoukseksi. Vasta neoliittisen vallankumouksen yhteydessä ihmiset omaksuivat yksityisomaisuuden käsitteen. Omistaminen synnytti eriarvoisuutta, mikä puolestaan johti lisääntyneisiin kahakoihin ihmisten ja yhteisöjen välille. 13
Arkeologisten löytöjen ja kulttuuriantropologisen vertailun perusteella on päätelty, että ihmiset ovat käyneet heimojen tai klaanien välisiä sotia vasta noin 10 000 12 000 vuoden ajan. Tämä tekee sodasta varsin nuoren ilmiön ihmisen biologisessa ja kulttuurisessa evoluutiossa. Meidän tehtävänämme on pitää huoli siitä, että tämä nuori ilmiö myös jää varsin lyhytikäiseksi. Elämä omavaraistaloudessa oli ravinnon ja työn laadun puolesta tasaisen heikkoa ja yksipuolista. Maanviljelijäyhteisön jäsenet olivat kehittyneet kohtalaiseksi kaikissa töissä, mutta koska heidän oli tehtävä kaikki työt itse, heille ei jäänyt aikaa kehittyä erityisen hyväksi missään tietyssä työtehtävässä. Ajan saatossa lähellä toisiaan asuneet maanviljelijäyhteisöt saattoivat havaita, kuinka joku yhteisön jäsen oli kaikkia muita taitavampi jossain tietyssä ammatissa, esimerkiksi sepän työssä. Hänellä saattoi olla luontaista lahjakkuutta siinä määrin, että naapuruston viljelijät, metsästäjät ja kalastajat toivat hänelle omia töitään ja korvasivat hänen vaivansa viljalla, lihalla ja kalalla. Näin yksi viljelijöistä saattoi jättää kokonaan maanviljelijän ammatin ja ryhtyä päätoimiseksi sepäksi. Kun sepän ammatti oli ulkoistettu yhdelle ihmiselle, ei muiden enää kannattanut kuluttaa aikaansa metalliesineiden valmistamiseen. Sen sijaan heille jäi nyt enemmän aikaa kehittyä taitavaksi oman ammattinsa harjoittamisessa. Vastaavasti myös seppä pääsi nyt hiomaan taitojaan kokopäivätoimisesti. Pian huomattiinkin, että vaikka yksi maanviljelijä oli poistunut vahvuudesta, ei se kuitenkaan ollut laskenut ihmisten hyvinvointia. Päin vastoin. Kun yksi luontaista lahjakkuutta omaava seppä erikoistui valmistamaan kaikki lähitienoon metsästys-, pyynti- ja maanmuokkausvälineet, kaikkien alueen asukkaiden työvälineiden laatu parani, mikä näkyi välittömästi myös parantuneina satoina ja saaliina. Parantunut luonnonmekanismien tuntemus ja työnjako näkyivät siten suoraan ihmisten parantuneena hyvinvointina. Lopulta sepällä oli varaa ylläpitää jopa muutamaa oppipoikaa, jotka pitivät huolen ammattiin kuuluvista rutiinitöistä, samalla kun mestari itse keskittyi yhä vaativimpiin työsuorituksiin. Tällä tavoin sepän vuosikymmenten työkokemus ja ammattitaito siirtyivät luonnollisella tavalla seuraavalle sukupolvelle, joka puolestaan siirsi sitä eteenpäin uusille alueille ja taas uusille sukupolville. 14
Tällä samalla periaatteella syntyivät ja kehittyivät myös muun muassa räätälien, suutarien ja muiden käsityöläisten ammattikunnat. Erikoistuminen maanviljelyyn, karjanhoitoon ja erilaisiin käsityöläisammatteihin sai ihmiset asettumaan paikoilleen ja synnyttämään yhä suurempia pysyviä asutuskeskuksia. Luontaistalouden jälkeen talousjärjestelmän kehityksen seuraava luonnollinen vaihe olikin erikoistuminen ja vaihdantatalous. Ihmiset ymmärsivät, että erikoistumisen ja vaihdon avulla hyödykkeiden laatu ja määrä kasvoivat ja ne saatiin jakautumaan tasaisemmin yhä useampien ihmisten kesken. Vaihdantatalous oli kuitenkin hankalaa. Vaihtaisikohan naapuri hevosensa perunoihin? Tai jos kalastajalla oli ylimääräinen kala, jonka hän tahtoi vaihtaa vaikkapa jauhoihin, ei mylläri välttämättä ollutkaan valmis vaihtamaan jauhojaan kalaan. Ehkäpä hänellä oli kalaa jo omasta takaa ja hän kaipasikin suolaa kalansa maustamiseen? Siinä tapauksessa kalastajan oli ensin etsittävä käsiinsä henkilö joka omisti suolaa ja oli halukas vaihtamaan suolansa kalaan. Vasta onnistuttuaan suolan hankinnassa, saattoi kalastaja marssia myllärin puheille ja toteuttaa alkuperäisen aikeensa jauhojen hankinnasta. Vaihtotalous oli hidasta ja kömpelöä. Syntyi tarve yhteiselle vaihdon välineelle, rahalle. 4. Rahajärjestelmän synty Kaikkien järjestelmään kuuluvien ihmisten edun mukaista oli luoda vaihdon väline, jonka arvon kaikki tunnustaisivat ja joka kävisi maksuksi kaikkialla missä vain oli ihmisiä. Raha tekisi kaikki tavarat ja palvelut yhteismitallisiksi ja siten keskenään vertailukelpoisiksi, mikä helpottaisi niiden keskinäistä vertailua. Mutta mikä olisi vaihdon väline, jolla olisi ihmiselle luontaista arvoa ja joka siten soveltuisi ihmiselle luontaiseksi vaihdon välineeksi? Ihminen tarvitsi luontaisesti hengitysilmaa, ravintoa, suojaa ja vettä. Voisiko näistä saada ihmiselle jonkun 15
luontaisen vaihdon välineen, arvon mitan ja arvon säilyttäjän? Hengitysilman saattoi jättää heti pois laskuista. Sitä oli vaikea varastoida ja sitä oli luontaisesti liikaa kaikkien saatavilla. Koska hengitysilmasta ei ollut niukkuutta, sillä ei myöskään ollut mitään arvoa. Rahan tulisi siis olla jotain suhteellisen niukkaa. Voisiko esimerkiksi vesi soveltua rahaksi? Monin paikoin myös vesi oli kaikkea muuta kuin niukka resurssi. Sen lisäksi sillä oli muita rahalle haitallisia ominaisuuksia, kuten haihtuminen. Liian pitkään aloillaan säilytetty vesi menetti arvoaan myös pilaantumalla ja muuttumalla siten pian juomakelvottomaksi. Samasta syystä myös kaikki ruoka oli kelvotonta rahaksi. Pilaantumisen lisäksi ruoka altistui myös lukuisille muille uhkatekijöille, muun muassa erilaisille tuholaisille. Rahan tulisi olla jotain haluttavaa, mutta samalla niukkaa, muuten sillä ei olisi mitään arvoa. Rahan piti säilyttää arvonsa ja pysyä pilaantumattomana tarvittaessa vuosia, ehkä jopa vuosisatoja. Raha ei myöskään saisi ruostua, kasvaa, kutistua, homehtua, vettyä, haihtua tai maatua. Lisäksi sillä piti olla luontaista arvoa ihmisten mielissä kaikkina aikoina. Sen tuli olla pysyvästi niukka resurssi, muuten sen arvostus kärsisi. Sen tulisi myös olla mahdollisimman vaikeasti väärennettävää. Kokeiltiin simpukankuoria, oravannahkoja, helmiä, hampaita, miekkoja, pääkalloja yms. Mikään ei koskaan kuitenkaan ajanut rahan asemaa paremmin kuin kulta. Kullan ainoa heikkous oli sen hyödyttömyys ihmiselle sellaisenaan, mutta niin kauan kun välttämättömyyshyödykkeistä ei ollut välitöntä puutetta, kulta ajoi parhaiten ihmisten asiaa yhteisenä arvon mittana, arvon säilyttäjänä ja vaihdon välineenä. 5. Kulta vaihdon välineenä Kulta on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa täysin puhtaassa muodossa. Sen kiiltävä, kaunis keltainen väri loistaa auringonvalossa ja se on ulkonäkönsä ja ominaisuuksiensa vuoksi kiehtonut ihmisiä aina, roduista tai kulttuureista riippumatta. Siitä on suhteellisen helppo muovata kauniita koruja ja 16
monissa kulttuureissa kulta onkin muodostunut yhteiskuntaeliitin sosiaalisen statuksen ja varallisuuden symboliksi. Kulta ei ruostu, eikä se muuta muotoaan ajan saatossa. Sitä on luonnossa vain rajallisesti, joten sen arvon äkillisestä romahtamisesta ei ole pelkoa. Se on suhteellisen raskas metalli, mutta luontaisen niukkuutensa tähden sitä on aina liikkeellä vain vähän sen kysyntään nähden. Sen vuoksi pienikin määrä kultaa on arvokasta, mikä tekee myös suuren omaisuuden kuljettamisen ja varastoimisen suhteellisen helpoksi. Kullan hyvää mainetta arvon säilyttäjänä kuvastaa esimerkiksi se, että jo muutaman tuhannen vuoden ajan yhdellä unssilla, eli noin 31 grammalla kultaa, on ollut mahdollista ostaa hyvälaatuinen miehen puku. Niin on myös tänä päivänä. Vaikka kulta onkin kaikkina aikoina ollut paras vaihdon väline, on sekin silti vain pelkkää metallia. Jos ihminen joutuisi yksin keskelle polttavaa erämaata nälän, janon ja petojen ympäröimiksi, ei kultaa voisi syödä, juoda tai käyttää puolustautumiseen. Kullalla ei ole ihmiselle mitään luontaista arvoa. Sellaisenaan kulta ei lisää kenenkään ihmisen hyvinvointia. Ennen kullan teollista hyödyntämistä, kullalla ei ollut muuta virkaa kuin kimaltaa päivänvalossa. Pimeässä siitä ei ollut sitäkään iloa. Se oli liian pehmeää teräaseen raaka-aineeksi, eikä siitä voinut rakentaa itselleen suojaa yöksi kylmyyttä tai petoja vastaan. Kullan arvo perustui pelkkään ihmisten yhteiseen sopimukseen kullan arvosta. Ihminen oppii kullan arvon kasvaessaan osaksi kultaa arvostavaa kulttuuria. Kulta, niin kuin raha ylipäänsä, on arvokasta ainoastaan juuri niin kauan, kun ympärillä elävä ihmisyhteisö uskoo sen arvoon ja on valmis käyttämään sitä vaihdon välineenä tai suorittamaan sitä vastaan palveluksia. Vaikka kullalla ei sellaisenaan ollut ihmiselle mitään arvoa, täytti se silti kaikki muut rahalta vaadittavat ominaisuudet ja koska mitään parempaakaan ei ollut tarjolla, tuli siitä yleinen vaihdon väline ja arvon mitta ihmisten kanssakäymistä helpottamaan. Kultasepät sulattivat kultaa, kaatoivat sitä valumuoteihin ja valmistivat siitä standardikokoisia kultakolikoita. Kultaraha oli syntynyt. 17
Ihmisten yhteinen sopimus kullasta virallisena vaihdon välineenä nopeutti ja helpotti kaupankäyntiä ratkaisevasti. Jos esimerkiksi kalastajalla oli ennen ollut vaikeuksia vaihtaa kalojaan muihin hyödykkeisiin, tarvitsi hänen enää vain vaihtaa kalansa markkinoilla kultaan. Kun hänellä oli kultaa, hän saattoi asioida ongelmitta sekä myllärin, suutarin, räätälin, sepän, metsästäjän että kauppiaan kanssa. Jos hän ei juuri sillä hetkellä tarvinnut mitään, saattoi hän säästää kultansa hamaan tulevaisuuteen, voiden luottaa siihen, ettei kulta menettänyt koskaan arvoaan ihmisten mielissä.8. Rahajärjestelmän synty Kaikkien järjestelmään kuuluvien ihmisten edun mukaista oli luoda vaihdon väline, jonka arvon kaikki tunnustaisivat ja joka kävisi maksuksi kaikkialla missä vain oli ihmisiä. Raha tekisi kaikki tavarat ja palvelut yhteismitallisiksi ja siten keskenään vertailukelpoisiksi, mikä helpottaisi niiden keskinäistä vertailua. Mutta mikä olisi vaihdon väline, jolla olisi ihmiselle luontaista arvoa ja joka siten soveltuisi ihmiselle luontaiseksi vaihdon välineeksi? Ihminen tarvitsi luontaisesti hengitysilmaa, ravintoa, suojaa ja vettä. Voisiko näistä saada ihmiselle jonkun luontaisen vaihdon välineen, arvon mitan ja arvon säilyttäjän? Hengitysilman saattoi jättää heti pois laskuista. Sitä oli vaikea varastoida ja sitä oli luontaisesti liikaa kaikkien saatavilla. Koska hengitysilmasta ei ollut niukkuutta, sillä ei myöskään ollut mitään arvoa. Rahan tulisi siis olla jotain suhteellisen niukkaa. Voisiko esimerkiksi vesi soveltua rahaksi? Monin paikoin myös vesi oli kaikkea muuta kuin niukka resurssi. Sen lisäksi sillä oli muita rahalle haitallisia ominaisuuksia, kuten haihtuminen. Liian pitkään aloillaan säilytetty vesi menetti arvoaan myös pilaantumalla ja muuttumalla siten pian juomakelvottomaksi. Samasta syystä myös kaikki ruoka oli kelvotonta rahaksi. Pilaantumisen lisäksi ruoka altistui myös lukuisille muille uhkatekijöille, muun muassa erilaisille tuholaisille. Rahan tulisi olla jotain haluttavaa, mutta samalla niukkaa, muuten sillä ei olisi mitään arvoa. Rahan piti säilyttää arvonsa ja pysyä pilaantumattomana tarvittaessa vuosia, ehkä jopa vuosisatoja. Raha ei myöskään saisi ruostua, kasvaa, kutistua, homehtua, vettyä, haihtua tai maatua. Lisäksi sillä piti olla luontaista arvoa ihmisten mielissä 18
kaikkina aikoina. Sen tuli olla pysyvästi niukka resurssi, muuten sen arvostus kärsisi. Sen tulisi myös olla mahdollisimman vaikeasti väärennettävää. Kokeiltiin simpukankuoria, oravannahkoja, helmiä, hampaita, miekkoja, pääkalloja yms. Mikään ei koskaan kuitenkaan ajanut rahan asemaa paremmin kuin kulta. Kullan ainoa heikkous oli sen hyödyttömyys ihmiselle sellaisenaan, mutta niin kauan kun välttämättömyyshyödykkeistä ei ollut välitöntä puutetta, kulta ajoi parhaiten ihmisten asiaa yhteisenä arvon mittana, arvon säilyttäjänä ja vaihdon välineenä. 6. Kaupunkien synty Yhteisen rahan synnyn seurauksena tavaroiden vaihto kasvoi ja ihmisten hyvinvointi parani, mikä sai ihmiset muuttamaan yhä lähemmäs toisiaan. Muodostui kyliä ja kylistä kaupunkeja. Yhä edelleen ihmiset tarvitsivat ruokaa, juomaa ja suojaa kuten ennenkin, mutta nyt kulta oli kiinteästi sidottu näihin välttämättömyyshyödykkeisiin. Saadakseen välttämättömyyshyödykkeitä, ihminen tarvitsi kultaa, mikä teki nyt myös kullasta epäsuorasti välttämättömyyshyödykkeen. Toisin kuin ruoka tai vesi, kulta ei pilaantunut varastoissa, eikä sitä sen vuoksi voinut olla koskaan liikaa. Päin vastoin, mitä enemmän kultaa ihminen omisti, sitä helpommaksi hänen elämänsä kaupungeissa kävi, sillä ihmiset, joilla vastaavasti oli puutetta kullasta, olivat valmiita tekemään palveluksia niille ihmisille, joilla kultaa oli ylen määrin. Kaupungissa nälkää tuntevan ihmisen ei tarvinnut enää osata virittää metsästys-, kalastus- tai sadonkorjuuvälineistöään tyydyttääkseen oman ravinnontarpeensa. Sen sijaan nälkäinen kaupunkilainen hakeutui niiden ihmisten puheille, jotka omistivat kultaa. Kullan omistajilla oli nyt etu puolellaan. He olivat kyllin viisaita maksaakseen tehdystä työstä sen verran, että työläiset saivat elinkustannuksensa katetuiksi, mutta samalla kuitenkin niin vähän, että heidän oli palattava takaisin heti seuraavana päivänä. Näin syntyi päivästä toiseen työtä tekevä työväestö. Niukkuuden 19
pakottamina ja luonnosta vieraantuneina heidän oli päivästä toiseen myytävä itseään ja omaa vapaa-aikaansa kultaa vastaan. Jos varakas ihminen oli kyllästynyt, saattoi hän palkata ihmisiä myös omaksi huvikseen. Ihminen joka osasi taitavasti viihdyttää ylhäistä, saattoi nyt tienata elantonsa viihdetaiteilijana. Toisaalta kovanyrkkiset ja -luontoiset nuoret miehet saattoivat luoda itselleen elannon taistelemalla aidatussa kehässä toisiaan vastaan rikkaiden ihmisten huviksi. Matemaattisesti lahjakkaat yksilöt palvelivat varakkaita ihmisiä parhaiten huolehtimalla heidän varallisuudestaan, kun taas nuoret ja kauniit naiset sopeutuivat parhaiten heidän seuralaisikseen. Kaikki mitä kaupungeissa tapahtui, sai elinvoimansa rahasta. Saadakseen ruokaa, ihminen tarvitsi kultaa. Saadakseen kultaa, ihmisen tuli suorittaa palveluksia. Koska rahan tavoittelu ei sellaisenaan sisältänyt mitään eettisiä sääntöjä, tarvittiin avuksi uusia keinotekoisia instituutioita, kuten eduskunta, armeija ja oikeuslaitos, jotka antoivat ihmisille raja-arvot, joiden puitteissa heidän tuli rahajärjestelmän sisällä toimia. 7. Kauppiaat ja kultasepät Erikoistuminen ja raha synnyttivät kaupankäynnin ja uuden ammattiryhmän - kauppiaat. Kauppiaat olivat ihmisiä, jotka ensimmäisinä ymmärsivät hyödykkeiden niukkuudesta syntyvän lisäarvon ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Se mikä toisille oli jokapäiväisyydessään ja tavanomaisuudessaan lähes arvotonta ja yhdentekevää, saattoi toisille ihmisille tarkoittaa suurinta mahdollista ylellisyyttä. Kauppiaalle tämä tarkoitti hyvää bisnesmahdollisuutta. Esimerkiksi merenrannan kalastajakylissä ihmiset saivat syödä kyllästymiseen asti kaloja ja äyriäisiä, minkä vuoksi niitä ei rannikon läheisyydessä juurikaan arvostettu. Mutta kun siirryttiin sisämaan puolelle, tilanne muuttui täysin päinvastaiseksi. Sisämaassa jo pelkkä merenelävän näkeminen saattoi muodostua niin suureksi elämykseksi, että ihmiset olivat valmiita maksamaan siitä - puhumattakaan niiden maistamisesta. 20