Everstiluutnantti evp Sakari Ahvenainen. sähköposti: sakari.ahvenainen@pp.inet.fi. Sodankäynti ja tekniikka

Everstiluutnantti evp Sakari Ahvenainen sähköposti: sakari.ahvenainen@pp.inet.fi Sodankäynti ja tekniikka Maaliskuu 2002

Sivu 2 SISÄLLYSLUETTELO Sodankäynti ja tekniikka...4 1. Sodankäynti...4 1.1. Sodankäynnin yleisperusteita...4 1.1.1. Mitä sodankäynti on tavanomaisesti nähtynä?...4 1.1.2. Mitä sodankäynti on muuta?...5 1.1.3. Sodankäynnin muutoksia tulevaisuudesta...6 1.1.4. Sodankäynnin kuusi sukupolvea...9 1.1.5. Sodankäynnin pitkiä kehityslinjoja...10 1.1.6. Sodankäynnin muuttumattomat asiat...13 1.2. Sodankäynti ja suhteellinen etu: Oma puoli, vastustaja ja ympäristö...13 1.2.1. Kokonaisuus...13 1.2.2. Suhteellinen etu...14 1.2.3. Oma puoli, sodankäynnin toiminnalliset ulottuvuudet...16 1.2.4. Vastustaja...18 1.2.5. Ympäristö...20 1.3. Sodankäynti ja vastustajaan vaikuttaminen...21 1.3.1. Vaikuttaminen ja tavoitteellinen muutos...21 1.3.2. Vaikuttamisprosessi: Tavoitteet (muutos) ja keinot...22 1.3.3. Tavoitteet: Muutos...24 1.3.4. Keinot: Signaali tai toiminta...25 1.3.5. Vaikuttamisen vaiheet ja keinojen tehoskaala...26 1.3.6. Kontrolloija...27 1.3.7. Informaation kasvanut vaikutus...27 1.3.8. Muutos vaikuttamiskeinojen sisällä...28 1.4. Sodankäynnin ympäristö; ulottuvuudet...30 1.4.1. Kokonaisuus...30 1.4.2. Esimerkkejä...31 1.4.3. Sodankäynnin perustyypit...31 1.4.4. Ilmaulottuvuus...32 1.4.5. Sähkömagneettinen ulottuvuus...33 1.4.6. Tietoulottuvuus...33 1.5. Sodankäynnin ympäristö; yhteiskunnat...35 1.5.1. Kokonaisuus...35 1.5.2. Maatalousyhteiskunta: Sodankäynnin ensimmäinen aalto...38 1.5.3. Teollisuusyhteiskunta: Sodankäynnin toinen aalto...39 1.5.4. Kolmas aalto: Verkostoyhteiskunta...42 1.5.5. Kolmas aalto: Ihminen/tieto- sota...43

Sivu 3 2. Sodankäynti ja tekniikka 1.5.6. Idean merkitys, kokonaisuus...45 1.5.7. Uusia hallittavia ulottuvuuksia, uusia voiton elementtejä...45...46 2.1. Määritelmiä...46 2.2. Tekniikka ja suurempi kokonaisuus...46 2.3. Tekniikan vaiheet sodankäynnissä...47 2.4. Sähkömagneettisen spektrin käyttö...48 2.5. Informaatiotekniikan vaiheet sodankäynnissä...49 2.6. Elektroniikka on vallankumous...50 2.7. Vallankumouksen takana on mikropiirituotanto ja rekursiivisuus...51 2.8. Mikroprosessori ja tietokoneet...52 2.8.1. Kehityksen sukupolvet...52 2.8.2. Tietokone 1970...53 2.8.3. Tietokone 2020...53 2.8.4. Mikroprosessorit ja supertietokoneet...54 2.8.5. Tietokoneiden sotilaalliset käytöt...54 2.9. Ohjelmistot...55 2.10. Tietokoneverkot yleensä...57 2.11. Internet...59 2.11.1. Internetin historiasta...59 2.11.2. Internetin merkityksestä...61 2.12. Muu tietotekniikka...62 2.13. Miksi uutta tieto- ja tiedonsiirtotekniikkaa käytetään?...62 2.14. Salakirjoitus...64 2.15. Tulevaisuus...65

Sivu 4 Sodankäynti ja tekniikka 1. Sodankäynti Kokonaisvaltaisen näkemyksen saaminen sodankäynnistä edellyttää sen tarkastelua useasta näkökulmasta. Monitahoinen tarkastelu on erityisen tärkeää muutos- tai murroskautena. Jos tällöin näkemys on suppea, se voi viedä ajatukset vaarallisesti vikaan. Sodanjohtajan pahin mahdollinen virhe on valmistautua väärään sotaan. Tämän luennon näkökulma on perinteisen sodan eräät keskeiset piirteet ja sodankäynnin suhde tekniikkaan. Sodankäynnin osalta luennossa on käsitelty seuraavat kokonaisuudet: 1. Sodankäynnin yleisperusteita 2. Sodankäynti ja suhteellinen etu; sodankäynnin toiminnalliset ulottuvuudet 3. Sodankäynti ja vaikuttaminen 4. Sodankäynnin fyysiset ulottuvuudet ja 5. Sodankäynti ja yhteiskunnat. 1.1. Sodankäynnin yleisperusteita 1 1.1.1. Mitä sodankäynti on tavanomaisesti nähtynä? Sodankäynti on "perinteisesti" nähtynä mm valtion, kansan ja armeijan kolmiyhteys, elämän ja kuoleman kysymys, kaksintaistelu, politiikan jatkamista toisin keinoin,

Sivu 5 vaaraa, ponnistusta, epävarmuutta ja sattumaa, sekä kaikkien keinojen käyttämistä vastustajan lyömiseksi. Sota on valtion, kansan ja armeijan muodostama kolmiyhteys. Näiden kolmen tekijän yhdistelmä on viimeiset 300 vuotta ollut yksinoikeutettu sodan edustaman väkivallan käyttöön. Muiden yhdistelmien tai tekijöiden väkivalta ei ole ollut "oikeutettua". 2 Sodankäynti on politiikan jatkamista toisin keinoin. Sota ei ole koskaan erillistä, vaan politiikan instrumentti. 3 Onko sota jatkossa yhä enemmän talouden instrumentti (nyt) ja jatkossa tiedon instrumentti? Vrt esim Persianlahden sota 1991 ja öljy. Sota on elintärkeä valtiolle, elämän ja kuoleman kysymys, tie säilymiseen tai tuhoon. Sen huolellinen tutkiminen on välttämätöntä. 4 Onko sota suurten organisaatioiden evoluutioväline, keino valita elinkelpoisimmat? Miten ydinaseet, geenimanipuloidut biologiset aseet (ihmisvirus) tai massatuhoon verrattava informaatioase (tietokonevirus) muuttavat tätä näkemystä? Ihmisen kannalta? Luonnon kannalta? Sodan ilmasto muodostuu neljästä elementistä: vaara, ponnistus, epävarmuus ja sattuma. 5 Sodan ydin on kaksintaistelu. Sota ei ole mitään muuta kuin suuri kaksintaistelu. Sota on voimankäyttöä vastustajan pakottamiseksi tahtoomme. Sota on niin vaarallista toimintaa, että virheet jotka syntyvät kiltteydestä ovat pahimpia. 6 Kiltteys: Vrt. edellä evoluutioväline. Toiminta on olemassa. Kaksintaistelu synnyttää vastatoiminnan (V-1, hyökkäys) ja vastavastatoiminnan (V-2, puolustus). Ja edelleen V-3, V4... Sodankäynnin tavoitteena on vastustajan tahdon ja rakenteen tuhoaminen käyttämällä koordinoidusti tulta ja liikettä, yllätystä, uskallusta, harhautusta, logistiikkaa, motivaatiota, elektronista sodankäyntiä, tietoa taistelukentästä tai mitä tahansa keinoa, jota ne hallitsevat. 7 Vrt. jälleen ydinase, geenimanipuloitu virus (vast.), tietokonevirus. Sodankäynnin perusongelma on ollut ja tullee olemaan miten saavuttaa taisteluvoiman käytössä toiminnan yhtenäisyys kontrolloimalla turvatun massa liikkeellä tavoitteen saavuttaminen. 8 1.1.2. Mitä sodankäynti on muuta? Sodankäynti voi olla myös voiman mittaamista, kulttuurivälisen törmäyksen tuote, pelien peliä tai "vain" sukupuolten roolikäyttäytymistä. Sota on kiistaa voiman mittaamisesta. Tasapainon todellinen jakautuma ei ole oleellinen. Oleellista on miten valtioiden johtajat ajattelevat, että se on jakautunut. 9 Seuraa psykologian keskeinen asema sodankäynnin ymmärtämisessä. Seuraa käsitysten, tunteiden manipulointi (perception management), joka on itse asiassa informaatiosodankäynnin ylin taso linjassa informaatiojärjestelmien fyysinen tuhoaminen eri menetelmillä, niin tiedon manipuolointi eri menetelmillä ja infojärjestelmiä käyttävien ihmisten käsitysten, tunteiden manipulointi eri menetelmillä.

Sivu 6 John Keagan on esittänyt teoksessaan "A History of Warfare", että kulttuuri määrittää suuresti ihmisten käyttäytymistä. Hän väittää, että sota on kulttuurivälisen törmäyksen tuote. Siis onko sota politiikan jatke vai kulttuurin tuote? 10 Tällä voi olla merkitystä silloin kun pyritään vaikuttamaan kulttuurilliseen sodankäyntiin poliittisen sodankäynnin näkemyksen mukaisesti tai päinvastoin. Samaa on esittänyt tunnetummin Harvardin yliopiston professori Samuel Huntigton kirjassaan: The Clash of Civilizations and the Remaking of World Oder. Voidaan ajatella, että Osama bin Ladenin suuri visio olisi ajaa länsimainen ja islamin maailma sotaan keskenään. Tässä 11.9.2001 isku USA:han oli vain ensimmäinen väline. Ja USA reaktio juuri se toivottu. Globaalisen yhtenäiskulttuuri luominen poistaisi em. näkemyksen mukaan sodankäynnin, koska ei ole kahta kulttuuria, jotka voisivat törmätä toisiinsa. Samoin länsimaisen demokratian leviäminen poistaisi ainakin ko. valtioiden väliset sodat. 11 Sodankäynti voidaan nähdä myös pelien pelinä, elämää äärirajoilla. Vain se antaa täyden mahdollisuuden mitata omaa voimaa toista yhtä voimakasta vastustajaa vastaan, ilman mitään rajoitteita. Tämän "pelin" panokset tekevät siitä vakavan, jopa jalon. 12 On myös esitetty, että kulttuurin näkemys sukupuolten käyttäytymisrooleista voi olla sodankäynnin takana. Maailmassa on kolme heimoa, Uudessa Guineassa, Himalajalla ja Kongossa, jotka eivät tunne sodankäyntiä, mutta aseet kyllä. Niillä on yhteisenä piirteenä, sodankäynnin puuttumisen lisäksi, konkreettisen nautinnon korostuminen, syöminen, juominen, nauru ja seksi. Miespuolinen urheutta ja aggressiivisuutta korostava luonne puuttuu kokonaan. Sukupuoliero on "vain" nautinnon lähde, ei urheutta vaativa rooli. 13 Päästääkö sodasta siis eroon vasta kun nautinnot on nostettu työnteon ja urheuden tilalle yhtenäisessä maailmakulttuurissa? Luvussa 1 sodankäyntiä käsitellään kuitenkin pääosin "tavanomaisena", valtioiden välisenä sodankäyntinä. 1.1.3. Sodankäynnin muutoksia tulevaisuudesta Sodankäynnin tulevaisuudessa: - valtioiden välinen sota voi poistua/vähetä ja tilalle tulla rikollisuus, terrorismi, yms. - korostuu ei-tappavien menetelmien ja erikoisjoukkojen käyttö - korostuu tahdon, johtamisen ja tiedon merkitys - korostuu kansainvälisen joukkotiedotuksen ja psykologisen sodankäynnin merkitys - tekniikka on synnyttämässä uuden, kuudennen sukupolven sodankäynnin tai "Sotateknisen vallankumouksen". Sodankäynti kehittyneiden valtioiden välisenä organisoituna konfliktina voi olla ohi. Kuitenkin väkivaltaa puhkeaa edelleenkin kehittyneiden ja alikehittyneiden valtioiden sisällä, luoden aseellisten konfliktien tilanteita, joiden erottamien sodasta on mahdotonta. 14

Sivu 7 Suuri muutos on siis sodankäynnin kolmiyhteyden, valtion, kansan ja armeijan, rikkoutuminen ja muiden sodankäynnin yhdistelmien syntyminen. Vrt. 11.9.2001 ja USA:n presidenntti George W Bush: Olemme sodassa. Syntyy konflikteja, joissa toinen osapuoli ei ole valtio ja joissa käytetään aseita. Vuonna 1994 käynnissä olevat 20-25 konfliktia ovat tällaisia. Kehittyneiden valtioiden poliittisilla eikä sotilaallisilla johtajilla ole aavistustakaan miten tällaisia sotia tulisi käsitellä. Heidän täytyy muuttaa tapojaan, ottaa uudet realiteetit vakavasti tai nämä sodat nielevät lopulta heidät. 15 Maailmassa oli vuonna 1994 42 yksityistä armeijaa pääosin Afrikassa ja Aasiassa. Ne muodostavat merkittävän uhka organisoiduille valtiolle. 16 Laajana trendinä on esitetty, että tavanomaiset joukot ovat käytettäviä vain, jos ne hyödyntävät strategista yllätystä luodakseen ennaltaehkäisevän asetelman. Tällaisessa toiminnassa erikoisjoukot muodostavat toiminnallisen, mutta ei määrällisen painopisteen. 17 Kansainvälinen rikollisuus on yksi valtioiden ulkopuolella ja yhtäaikaa niiden sisällä oleva mahdollinen ja hyvinkin todellinen uhka. Rikollisten kyky kerätä "suojelurahaa" yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä kertoo niiden olevan "verotuksellisesti" täysin valtion tasolla ja samalla sen ulottumattomissa. Toisaalta se, että valtio ei pysty täyttämään perusfunktiotaan, eli kansalaistensa hengen ja etujen suojelemista ko. suojelurahavaltioissa kertoo siitä, että rikollisuus on valtion todellinen uhka siten kun Creveld on yllä esittänyt. Sota on ymmärrettävä uudella tavalla, ei pelkästään valtioiden välisenä vaan myös valtion ja muiden organisaatioiden välisenä "vaikuttamiskamppailuna", vihamielisenä vaikuttamisena.. Mm Algeriassa on kuollut hallituksen ja ääri- islamilaisten välisissä "väkivaltaisuuksissa" arviolta vuoteen 1994 mennessä 4000 ihmistä. 18 Tällä hetkellä (2002) kuolleiden määräksi arvioidaan yli 80.000. Ko. tilanteissa armeijan ja poliisin roolit lähenevät ja sekoittuvat toisiinsa. Jos vakinaisen armeijan tehtäviin liittyy ko. tyyppistä toimintaa se merkinnee ammattiarmeijan korostumista. "Peloista pahin" on joukkotuhoase, esim. ydinase terroristien tai kansainvälisen rikollisuuden käsissä. Saksan valtiota oli kiristetty vuonna 1992 jo kahdesti ydinaseella. Toistaiseksi ko. kiristykset ovat olleet huijauksia. 19 Pehmosota ja erikoisjoukot: USA:ssa on keskusteltu myös ns. pehmosodasta (Non-lethal warfare). Sitä käytäisiin ei- tappavilla aseilla kuten laser- sokaisulla ihmisiin ja laitteisiin, kemiallisilla ei- tappavilla aseilla, infraäänillä, suurtehoisilla mikroaaltoaseilla. 20 Muita mahdollisuuksia ovat mm ohjelmistovirukset ja vaateisiin ym liimautuva tahma- ase. 21 Tavoitteena on välttää ihmisiin, infrastruktuuriin ja ympäristöön tavanomaisessa sodassa syntyvät suuret ja korjaamattomat tappiot. Ne yleensä synnyttävät ihmisiin voimakkaita tunteita, jotka ruokkivat jatkossa hyökkääjälle epäedullista toimintaa joko ko. sodassa, sen

Sivu 8 jälkeen kohdemaassa tai muualla. Teknologian ja tahdon korostuminen sodankäynnissä korostaa myös erikoisjoukkoja. Teknologia, mm häivetekniikka kuljetusvälineissä ja aseissa, reaaliaikaiset tiedusteluvalvonta- ja johtamisjärjestelmät, ohjelmistoihin vaikuttavat keinot, mm virukset, psykologinen sodankäynti joukkotiedotuksella ilmasta tai avaruudesta, uudet kemialliset, biologiset 22 tai elektroniset, ei-tappavat aseet tai täsmäaseet ja niiden maalinosoitus antavat pienille, ammattimaisille erikoisjoukoille uusia mahdollisuuksia. Erityisesti jos maalina eivät ole vastustajan sotavoima yleisesti, vaan keskeiset järjestelmät, pistemaalit asevoimien ja siviiliyhteiskunnan infrastruktuurissa ja johtamistoiminnassa. Kansainvälisen joukkotiedotuksen merkitys on kasvanut jatkuvasti sodankäynnissä. Vietnamissa joukkotiedotus toimi paljolti USA:n sotilaallisia tavoitteita vastaan. Persianlahdella USA:n asevoimat olivat oppineet joukkotiedotuksen käsittelyn osana sodankäyntiä. 23 Edellä esitetty pehmosodan taustalla voidaan nähdä osaltaan joukkotiedotuksen vaikutus. Veri, kuolema ja kärsimys ei ole parasta mahdollista tiedotusaineistoa omista tavoitteista reaaliaikaisen satelliittiviestiyhteyksien ja valtioiden kontrollin ulkopuolella olevan TVmedian aikakaudella. Tai toisaalta ko. aineksista vastustaja saa helposti tehokasta aineistoa hyökkääjää vastaan. Sodat on saatava loppumaan nopeasti, ennen kuin kansainvälinen joukkotiedotus ehtii reagoida hyökkääjän kannalta liian negatiivisesti. Parasta olisi, jos sodankäyminen, vaikuttaminen väkivallalla omien tavoitteiden mukaisesti, ei näkyisi "tavanomaisena" olenkaan. Tämä liittyy aiemmin käsiteltyyn strategiseen yllätykseen tavanomaisten joukkojen käyttötapana ja niiden "käyttökelvottomuuteen" tavanomaisessa suursodassa sekä erikoisjoukkojen kasvavaan merkitykseen. Myös tahdon nouseminen sodankäynnin kohteeksi voidaan nähdä joukkotiedotukseen liittyväksi. Joukot käyttävät sodankäynnin välineitä. Joukkoja käyttää niiden tahto ja niiden tahtoa joukon johtaja. Häntä käyttää hänen tahtonsa. Sotavoiman johtajan tahtoa käyttää poliittinen johtaja ja häntä hänen tahtonsa. Poliittisen johtajan tahtoon vaikuttaa demokratiassa kansa. Kansaa käyttää sen tahto. Kansan ja kaikkien edellä mainittujen tahtoon vaikuttaa joukkotiedotus. Globaali media on väline luoda ja muokata ihmiskunnan tietyn, edistyneimmän (?) osan yhteistä tajuntaa, tunne- ja tahtotilaa. Globaali media sitoo ihmisen yhteen. Tosin joukkotiedotus ei voi luoda uusia tunteita, mutta se voi käyttää ja voimistaa olemassaolevia. Näitä ovat mm hyväuskoisuus, sinisilmäisyys, hyväntahtoisuus, usko ihmisten hyvyyteen, halu olla uskomatta että sota syttyisi, halu uskoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi jne.

Sivu 9 1.1.4. Sodankäynnin kuusi sukupolvea 24 Venäläiset näkevät sodankäynnissä kuusi sukupolvea. Ensimmäinen sukupolvi oli orja- ja feodaalisyhteiskuntiin ja yksinkertaiseen teknologiaan perustuva sodankäynti. Sen välineet olivat jalkaväki ja ratsuväki ilman tuliaseita. Toinen sukupolvi oli teknologia laajennus ruudin ja sileäputkisten tykkien aikakaudelle. Kolmas sukupolvi muodostui rihlatuista käsiaseista ja tykeistä, suuremmasta tulinopeudesta, tulivoimasta ja tarkkuudesta. Neljäs sodankäynnin sukupolvi muodostui automaattiaseista, panssarivaunuista ja lentokoneista ja tehokkaista kulkuvälineistä sekä viestilaitteista. Viides sukupolvi muodostui keskeisesti ydinaseista. Viidennen sukupolven sodan syttyminen merkitsisi kaiken sodan ja politiikan kehittymisen loppua. Kaikkien sodankäynnin sukupolvien tavoitteena ennen viidettä oli vastustajan sotavoiman tuhoaminen, koska se merkitsi ainoaa keinoa vastarinnan lopettamiseen. Ko. tekniikoilla ei pystytty yhtäaikaa hyökkäämään koko vastustajan syvyydessä ja tuhoamaan sekä siviili- että sotilaskohteita. Ydinaseaikakausi, sodankäynnin viides sukupolvi muutti tämän. Ydinaseiden keskeisiä maaleja olivat koko vastustajan alue ja väestö asevoimien lisäksi. Toisaalta tämän sodankäynnin katastrofaaliset seuraukset ovat tehneet siitä mahdottoman. Sodankäynnin kuudes sukupolvi 25 : Kuten aiemminkin sodankäynnin seuraava sukupolvi on perustunut uudelle teknologialle ja sen mukanaan tuomille muutoksille sotavoiman rakenteessa ja tavassa käydä sotaa. Kuudennen sodankäynnin sukupolven mukana tulevat suunnatun energian aseet, automaattiset ja automatisoidut täsmäaseet, tehokkaammat räjähdysaineet, syvälle tunkeutuvat ammukset, ja tietenkin hyvin nopea datankäsittely ja elektronisen sodankäynnin välineet. Avaruudesta tulee uusi sodankäynnin areena. Kuudennen sukupolven sota ratkaistaan, edellisistä poiketen, kolmannessa ulottuvuudessa eikä maanpinnalla kuten edellisissä. Maanpintaoperaatioista tulee avustava. Miehittämistä ei tarvita. Ilmavoimat, laivasto, ilmapuolustus ja elektroninen sodankäynti nousevat päärooliin. Elektronisen sodankäynti nousee tukevasta asemasta itsenäiseksi operatiivis- strategiseksi toiminnaksi. Sen tavoitteet, tehtävät, henkilöstö ja materiaali tullaan integroimaan ja koordinoimaan voimakkaasti kaikilla rintamilla hyökättäessä henkilöstöä ja materiaalia vastaan sekä puolustettaessa niitä. Asteittain suuret maavoimat ja ydinaseet vähenevät ja ne korvataan tavanomaisilla aseilla, joilla on täsmäaseominaisuudet. Ilmapuolustuksen tärkein vastustaja ovat miehittämättömät lentovälineet, kuten risteilyohjukset ja täsmäaseet. Taktiikan, operaatiotaidon ja strategian suhteet muuttuvat. Ylivoimainen taktiikka ei tulevaisuudessa korvaa operatiivisen ja strategisen tasan puutteita. Operatiiviset ja strategiset vastaukset on saatava kerralla oikein. 26

Sivu 10 Erityistä huomiota tulee kiinnittää asevoimien tietokoneistamiseen tulevissa sodissa. Älykkäät aseet korvaavat suuren joukon henkilöstöä ja tarvitsevat erilaisia datankäsittelykeskuksia (tietokoneita) tiedustelun, johtamisen, täsmäaseiskujen ja elektronisen sodankäynnin tarpeisiin. Tulevaisuuden menestys riippuu datankäsittelylaitteiden (tietokoneiden) ylivoimasta ja sen tehokkuudesta häiritä vastustajan voiman ja aseiden käyttöä. Toisaalta radio- elektronisten laitteiden ja ilmapuolustuksen häiriösuojasta tulee tärkeä tekijä, ellei jopa ratkaiseva, määritettäessä asevoimien tehokkuutta taistelussa. Tällä hetkellä hyvin monen valtion todellisin uhka on niiden takapajuisuus kehittää ja nopeasti hankkia suuria määriä uusimpia täsmäaseita, tietokonelaitteitta ja elektronisen sodankäynnin laitteita. Jos ne jäävät takapajuisiksi, ne päätyvät kehittyneimpien maiden kannalta sukupolvea liian vanhoihin aseisiin. 1.1.5. Sodankäynnin pitkiä kehityslinjoja 27 Sodankäynnissä on tiettyjä pitkiä kehityslinjoja, jotka vaikuttavat edelleen. Näitä ovat: - tulivoiman tuhovaikutuksen, vaikutusetäisyyden ja tarkkuuden kasvu ja niiden perusteella syntyvä taistelukentän tyhjyys - sodankäynnin koordinoitavien funktioiden lisääntyminen ja siitä seuraava sodankäynnin monimutkaistuminen 28 - yhtymän- käsitteen siirtyminen yhä alemmas - havaittavuuden ja toisaalta näkymättömyyden kasvu ja - uusimpana ilmakomponentin korostuminen. Taistelukentän tyhjyys: Aseteknologian kehityksen nettovaikutus oli lisätä valtavasti tulen määrää, joka pystyttiin aikaansaamaan, etäisyyttä, jolle se pystyttiin aikaansaamaan, ja tarkkuutta, jolla se pystyttiin suuntaamaan. Näiden kolme kehityksen yhdistelmänä taistelukentästä tuli yhä kuolettavampi paikka. 29 Ko. kehitys on luonut taistelukentälle "tyhjyyden". Kehitys jatkuu edelleen. Ko. kehitys on johtanut johtamis-, tiedustelu- ja valvontatoiminnan kasvavaan elektronisoitumiseen. Ko. toiminnat eivät ole vaadittavilla laajoilla alueilla enää mahdollisia ilman elektroniikkaa ja sähkömagneettisen spektrin käyttöä radioissa, tutkissa, mikroaalto-, infrapuna- ja lasersensorissa. Samalla ko järjestelmät ja sodankäynti on tullut yhä riippuvammaksi elektroniikan vastaaseesta, elsosta; elektronisesta tiedustelusta, -häirinnästä, -harhautuksesta, ja edellä mainituilta suojautumisesta. Tyhjyyden hallinta edellyttää yhä suurempia johtamis-, tiedustelu-, valvonta- ja asevaikutusetäisyyksiä. Syntyy risteilyohjus-, AWACS-, JSTARS-, ATACMS- tyyppisiä kauas vaikuttavia, paljolti ilma- ja avaruusasenteisia järjestelmiä. Em. kehitys merkitsee myös sitä, että yhä pienemmällä, mutta nykyaikaisinta tekniikkaa käyttävällä joukolla saadaan aikaan enemmän. Tämä on yleinen tietotekniikka seuraus: Vähemmällä enemmän. Vrt. esim. nykyaikaisia täsmäammuksia (GPS) ja -sirotteita ampuva

Sivu 11 raketinheitin ja perinteinen vedettävä tykki iskusytyttimillä varusteituilla sirpeleammuksilla. 30 Tämä kehitys on teknologinen kannaotto ammattiarmeijaan yhdistettynä uusimman tekniikan nopeaan käyttöönottoon. Sodankäynnin monimutkaistuminen: Napoleonin aikana sodankäynnissä oli noin 10 elementtiä, kuten jalkaväki, ratsuväki, tykistö, huolto jne. Toisen maailmansodan aikana tekijöiden luku oli kasvanut noin 20:een. Lisää oli tullut mm panssarit, signaalitiedustelu ja kolmas ulottuvuus, eli ilma-komponentti ja sen mukana mm maahanlaskujoukot, ilmatulituki, lentotiedustelu ja ilmatorjunta. Tällä hetkellä (1994) voidaan nähdä, että elementtejä on noin 30. Lisää ovat tulleet ohjukset, helikopterit ja neljäs ulottuvuus, elektromagneettinen spektri ja sen mukana mm elektroninen häirintä ja elektroninen suojautuminen. Sodankäynnin monimutkaistuminen on teknologinen kannanotto koulutusjärjestelmän kehittämiseen. Lisäksi toisen maailmansodan jälkeisiä sotia tutkittaessa on todettu, että ns. kolmannen maailman kyky hyödyntää uusinta tekniikkaa on ollut erittäin puutteellinen. Syynä on ollut ko. yhteiskuntien infrastruktuurin, mm. yleisen koulutusjärjestelmän puutteet. Yhtymän- käsitteen siirtyminen yhä alemmas: Yhtymä, eli itsenäinen, sotatoimiin ilman apua pystyvä, useita aselajeja sisältävä joukko on jatkuvasti pienentynyt. Ensimmäisessä maailmansodassa armeijakunta, noin 30-40 pataljoonaa, sisälsi jalkaväkidivisioonia ja kenttätykistödivisioonia. Toisessa maailmasodassa divisioona, noin 10 pataljoonaa, sisälsi jalkaväkeä (vast) ja kenttätykistöä. Toisen maailmasodan jälkeen prikaati, 4 pataljoona sisälsi kenttätykistörykmentin. Nyt on nähtävissä, että seuraava yhtymä on pataljoonatasoinen sisältäen itsenäiseen taisteluun tarvittavat aselajielementit, mm kenttätykistön. US Armyn esikuntapäällikkö kenraali Sullivan vakuuttaa, että panssariosasto (-team) vahvennettuna MLRS- raketinheitinyksiköllä, lentotuella, ja yhdistettynä globaaliseen tiedonvälitysjärjestelmään voi olla tehokkaampi kuin nykyinen prikaati. 31 Em. kehitys merkitsee myös puolustushaarojen yhteistoiminnan siirtymistä yhä alemmas. Samalla tämä kehitys on merkittävä toinen kannaotto koulutusjärjestelmän kehittämiseen. Yhä alempana tarvittaan yhä laajempaa osaamista ja ymmärtämistä. Havaittavuuden ja toisaalta näkymättömyyden kasvu: Havaittavuus taistelukentällä oli pitkään näkökykyyn perustuvaa. Sitten sitä saatiin lisättyä kaukoputkilla, tähystyspalloilla ja myöhemmin lentokoneilla. Elektroninen tiedustelu ja siihen liittyvä harhauttamien kehittyivät 1900- luvulla. Holografia, virtuaalitodellisuus, mikroelektroniset laitteet, nanoteknologia, televideo ja muut informaatioteknologiat saattavat lisätä joukkojen havaittavuutta viholliselle huomattavasti. Toisaalta elektronisten laitteiden harhautus, valelaitteet, elektronisesti "eristävät" materiaalit,

Sivu 12 tiedustelulaitteiden tuhoaminen ym, luovat mahdollisuudet myös näkymättömyydelle. Mahdollisuudet näkymättömyyden ja havaittavuuden suurille eroille ja yllätykselle ovat olemassa. Ilmakomponentin korostuminen: Helikopteri on päässyt siihen vaiheeseen kehitystään, jossa välineitä on tarpeeksi käytössä, niistä on laajalti kokemuksia ja ko välineessä voidaan siirtyä määrällisestä muutoksesta laadulliseen. Tällöin syntyvät helikopteriyhtymät: ilmarynnäkködivisioonat ja -prikaatit. Niitä käytetään uudella tavalla, koukkauksiin kolmannessa ulottuvuudessa ja luomaan taistelukentälle tempo, muutosrytmi, jota ei saada aikaiseksi millään muulla välineellä. Niillä on radikaalisti kasvanut reaktionopeus ja -etäisyys. Riippumattomuus taistelukentän maastosta on helikoptereilla siirtynyt strategis- operatiiviselta tasolta (maahanlaskujoukot) operatiivistaktiselle tasolle. Yhdessä uusien asejärjestelmien, johtamis- ja tiedustelumahdollisuuksien sekä ko välineen nopeuden ja kantaman kanssa syntyy merkittävä uusi yhtymätyyppi ja sen sodankäyntifilosofia. Ko kehitys on osa puolustushaarojen yhteistoiminnassa tapahtuvaa maavoima/maavoima-, maa/ilmavoima-, ilma/maavoima- ja mahdollisesti ilmavoima/ilmavoima- kehitystä. Tällä hetkellä ollaan ko kehityksessä vaiheessa maavoima/ilmavoima, eli maavoimakomponenttia avustaa ilmavoimakomponentti. 32 Toiseksi ilmaan ja avaruuteen on siirretty laaja- alaisimmat viesti-, tiedustelu- ja valvontajärjestelmät. Strategisella tasolla ne ovat satelliitteja ja operatiivisella yleensä lentokoneita. Radiohorisonttia 33 voidaan pitää elektronisen tiedustelun ja valvonnan etäisyytenä sekä viestiyhteyksien kantamana tavanomaisiin radio- ja tutkalähetteisiin. Eli esim noin 1000 metrin korkeudessa oleva helikopteri pystyy valvomaan mahdollisella tutkallaan ja elektronisilla sensoreillaan noin 130 kilometriin asti sekä välittämään radiolla ko tiedot samalle etäisyydelle. Tyypillinen yhdistelmä on amerikkalaiset E-3 AWACS- (ilmatilanne) ja E-8 JSTARS- (maatilanne) tutkavalvontakoneet, RC-135 Rivet Joint- elektronisen tiedustelun kone, EC- 130E ABCCC 34 - erikoistilanteiden taistelujohtokone ja EC-130 Compass Call- häirintäkone. Tällä viiden koneen yhdistelmällä pystytään luomaan monipuolinen reaaliaikainen ilma-, maaja elektroninen tilannekuva vihollisesta ja omista joukoista, suurella, noin 200*200-600*600 neliökilometrin alueella, johtamaan asevaikutus oikeaan kohtaan sekä vaikuttamaan alueella vastustajan johtamis- ja tiedustelumahdollisuuksiin elson keinoin. Em koneyhdistelmä sisältää paljon ja voimakasta synergiaa. Sen avulla voidaan nopeasti johtaa laajalle alueelle ryhmitettyjä hajautettuja joukkoja ja asejärjestelmiä keskitetysti (vrt edellä "taistelukentän tyhjyys"). Jos ko tyyppiseen koneyhdistelmään ei pysty vaikuttamaan, on vaarallisesti alivoimainen koko ajan.

Sivu 13 On nähtävissä, että tulevaisuuden sodankäynnin oleellisimmat sensorit, viesti- ja johtamisjärjestelmät tulevat olemaan ilma- tai avaruuslavettisia. Kyky vaikuttaa niihin elektronisesti, fyysisesti tai muuten on välttämätön. 1.1.6. Sodankäynnin muuttumattomat asiat Sodankäynnin tulevaisuudessa kolme asiaa pysyy vakaina. Ensin syyt, joista sotia käydään, toiseksi sodan perusluonne tahtojen kaksintaisteluna ja kolmanneksi sodan perusluonne tieteen ja taidon, science and art, yhdistelmänä 35. Lisäksi sodankäynnin funktiot, sen luonne sydämen asiana sekä konfliktin perusluonne tuskin muuttuvat tulevaisuudessa. 36 Sotia käydään edelleen, koska valtioiden tai muiden organisaatioiden johtajat pelosta, vihasta, ahneudesta kunnianhimosta, kostosta, tai mistä tahansa inhimillisestä tunteesta johtuen arvelevat saavuttavansa haluamansa tavoitteet voiman käytöllä. Sota on edelleen tahtojen kaksintaistelu, jossa epävarmuus, sumu, kitka, vaara, kunnia, uhrautuvaisuus, rohkeus, johtajuus ym vallitsevat. Sota on edelleen kuoleman valtakuntaa. Sota on taidon ja tieteen, art and science, aluetta. Jos kuvittelee, että toinen riittää, erehtyy pahasti. Mallintaminen, integroiva teknologia, täsmäaseet, ovat tarpeellisia mutta eivät riittäviä. Luovuus, intuitio, johtajuus, motivaatio, päätöksentekokyky vajavaisilla tiedoilla ovat sodan taidollisia (art) tekijöitä. Sodankäynnissä eivät muutu sen funktiot, tehtävät. E S Johnson 37 on esittänyt että näitä muuttumattomia asioita ovat taisteluvoima (massa), liike, suoja, johtaminen ja tavoite. Edelleen näyttää siltä, että konfliktin logiikka on aina riippumaton sodassa käytettävän teknologian määrästä. Armeijan arvo sotavoimana on sen varusteiden laadun ja määrän, sekä taisteluhengen tulo. Sota on ensin sydämen ja tahdon asia, vasta toiseksi aseiden ja teknologian asia. 1.2. Sodankäynti ja suhteellinen etu: Oma puoli, vastustaja ja ympäristö 1.2.1. Kokonaisuus Sodankäynnin pienin järkevä kokonaisuus on oma toiminta, vastustajan toiminta ja molempien toiminnalle yhteinen ympäristö (pinta, tila, aika, maasto, sää, kolmannet osapuolet...). Vaikuttaminen vastustajaan on mahdollista vain, jos vaikuttajan ja vaikutettavan ympäristö on yhteinen. Muutokset missä tahansa näissä kolmessa tekijässä ovat siis muutoksia sodankäynnin keskeisissä tekijöissä. Sodankäynti on siis vähintäin kahden itsenäisen tahdon omaavan osapuolen välinen laajennettu kaksintaistelu yhteisessä ympäristössä. Syntyy hyökkäys ja puolustus. Em. kaksintaistelu huipentuu suhteelliseen etuun. Suhteellinen etu on tietoa. 38 Sodassa ei tarvitse olla täydellinen, vain tarpeeksi parempi kuin vastustaja.

Sivu 14 1.2.2. Suhteellinen etu Esimerkiksi: Kaksi kävelijää törmäsi harmaakarhuun. Toinen vaihtoi pikaisesti kävelykengät piikkareihin. Toinen tuumasi: Mitä hyötyä tuosta on? Et pysty juoksemaan karhua nopeammin. Toinen vastasi: En karhua, mutta sinua nopeammin kyllä. Kuolevaisille riittää pieni etu luonnosta, kilpailijasta tai vihollisesta, täydellisyyttä ei tarvita. Armeijat voittavat taisteluita koska ne taistelevat toisia armeijoita vastaan, ei sen takia että ne ovat täydellisiä. 39 Kaupalliset organisaatiot voittavat usein siksi, että ne ovat joskus vain muutaman prosentin kilpailijoitaan parempia 40. Sodankäynnin jokaiseen osatoimintaan sisältyy edellisestä johtuen aina: (1) toiminta, esim johtaminen, elektroniikka tai sähkömagneettinen spektri (2) toiminnan vastatoiminta (hyökkäyksellinen johtamissodankäynti, elektroniikan ja informaation vastaiset toimet (virus, HPM)) ja smg- spektrin vastaiset toimet (häirintä, harhautus) (3) vastatoimien vastatoimet eli puolustus (puolustuksellinen johtamissodankäynti, elektroninen ja informaatiosuoja (virustorjuntaohjelmat, HPM- suodatus) ja smg- spektrin vastatoimilta suojautuminen (ECCM- tekniikka) sekä (4) edellisten loputtomasti syvenevät sovellutukset (esim vastatoimien vastatoimien vastatoimet, eli vastatoimet puolustusta vastaan). Suhteellisen etuun vaikuttaa useita asioita: Oma järjestelmä, sen suojaus, oma toiminta vastustajan vastaavaa järjestelmää vastaan, vihollisen vastaava järjestelmä, sen suojaus ja vastustajan toiminta meidän järjestelmää vastaan. Suhteellista etua voidaan soveltaa kaikkeen sotilaalliseen toimintaan: Kokonaisuus, puolustushaarat, aselajit, järjestelmät, toiminnat (johtaminen, tiedustelu, sillan rakentaminen...), toimintojen alatoiminnat jne. Lisäksi suhteelliseen etuun vaikuttaa oman järjestelmän suhteellinen tehokkuus suhteessa toimintaympäristöön verrattuna vastustajan järjestelmään. Esim. maastoliikkuvuus tai kyky toimia kansainvälisen joukkotiedotuksen kanssa. Tai rajan pinnan kylien polttaminen talvisodassa. Perinteisellä toimintaympäristöllä, maastolla ja säällä, on edelleen suuri merkitys sodankäynnissä. Suhteellisen edun huipentuma on vastustajan vahvuuksien tuhoaminen ja omien maksimaalinen vahvistaminen, vastustajan heikkouksien maksimaalinen vahvistaminen ja omien tuhoaminen. Esimerkiksi omaa kivääriä voidaan tehostaa ensin tekemällä siitä tulinopeudeltaan ja tarkkuudeltaan parempi kuin vastustajan kivääristä (tekninen parantaminen). Toiseksi voidaan kehittää omaa vastustajan kivääritoiminnan vastaista toimintaa esimerkiksi kehittämällä laukauksen ja luodin äänen havaitsevia järjestelmiä, jotka osoittavat vastustajan ampumapaikan tai käyttävät suoraan esimerkiksi taisteluajoneuvon konetykkiä mitattuja kohteita vastaan. Kolmanneksi voidaan kehittää oman kivääritoiminnan suojaa vastustajan kivääritoiminnan vastatoimilta esimerkiksi pienentämällä omien kiväärien suuliekkiä ja käyttämällä savuttomia ruuteja. Neljänneksi voidaan kehittää kiväärin suhteellisia ominaisuuksia ympäristön kautta, esimerkiksi kehittämällä sen pakkas-, pöly- ja

Sivu 15 kosteuskestävyyttä. Suhteellisen edun saamiseksi tulee ensin pakottaa vastustaja tekemään yhtä aikaa kahta vastakkaista asiaa. 41 Esim viestitoiminta on erittäin tehokas oman toiminnan johtamis- ja koordinointikeino vastustajalle. Plussa vastustajalle. Jos meillä on tehokas elektroninen tiedustelu, vastustajan viestitoiminta on myös sen heikkous. Vanhanaikaisesti sanottuna vastustajalle jää täydellinen toiminnan vapaus, jos meillä ei ole em tapauksessa elektronista tiedustelua. On siis oleellista hallita kokonaisuus, eli tässä tapauksessa ymmärtää elektronisen tiedustelun merkitys suhteelliselle edulle, epävarmuudelle, ei pelkästään tiedon saamiselle (vast.). Toiseksi omien järjestelmien tulee iskeä vastustajan heikkouksiin ja välttää sen vahvuuksia. Tässä lähde (van Creveld, loppuviite 26) ei jostain syystä ole käsitellyt käänteistä mahdollisuutta, eli iskemistä vastustaja vahvuuksiin ja välttämästä sen heikkouksia Ilmeisesti vahvuus, johon pystytään iskemään ei ole vahvuus. Tämä käänteinen ohje on kuitenkin syytä muistaa seuraavan ajatusrakennelman takia: Jos vastustajalla on keskeinen vahvuuden lähde (hevoset, panssaroidut ritarit, lentokoneet, elektroniikka, tietokoneet, ohjelmisto, yhdistävyys) ja se pystytään poistamaan, vastustajan voimasta häviää suurempi osa kuin sen voiman passiivisella välttämisellä. Etenkin jos oma vahvuus em asioissa pystytään suojaamaan. Eli vastustajan vahvuuksia vastaan on hyökättävä juuri siksi että ne ovat vahvuuksia. Suhteellista etua käsittelee myös Clausewitz: Kaikki mitä teoria voi sanoa on seuraava: Suuri idea (point) on pitää molemmat osapuolet käsittävät keskeiset suhteet tarkastelun keskipisteessä. Niistä muotoutuu tietty painopiste (center of gravity), voima ja muutos (liike), josta kaikki riippuu ja kaikki voimat käsittävä keskitetty isku on suunnattava tätä vihollisen painopistettä vastaan. Missä siis on nykyaikaisen voiman painopiste? Tahto, tietokoneet, ohjelmistot, yhdistävyys? Sodankäynnin suhteellisuus merkitsee mm sitä, että huipputekniikka ei ole oleellinen yksinään. Yhtä tärkeää kuin huipputekniikka on sen suojaaminen vastustajan toimenpiteiltä. Ja niiden tiedustelu ja ymmärtäminen. Omat vastatoimet vastustajan huipputekniikkaa vastaan ovat myös helposti vähintäin yhtä tehokkaita kuin oma huipputekniikka, joskus jopa halvempia ja joskus ainoa 42 vaihtoehto. Esimerkiksi yksi ydinaseen korkearäjähdys synnyttää elektromagneettisen pulssin (EMP), joka tuhoaa kehittyneen mikropiireihin perustuvan elektroniikan (=tietokoneet ja niihin perustuvat järjestelmät mm. tiedonsiirtoverkot) maanosakokonaisuuksina, ellei ko elektroniikkaa ole suojattu tehokkaasti ja kalliisti ko EMP:ltä. Sen sijaan antiikkiset putkitekniikkaan perustuvat laitteet toimivat edelleen. Rauhan ajan suuri ongelma sotilaallisissa järjestelmissä on vastustajan ja sen vaikutuksen, mm suhteellisen edun puuttuminen. Siksi omia sodan aikana vastustajaa vastaan käytettäviä vastajärjestelmiä tulee käyttää rauhan aikana omia järjestelmiä vastaan. Omia järjestelmiä vastaan käytettynä esim tiedustelu, häirintä ja muut vastustajan käytössä olevat vastatoimet

Sivu 16 opettavat rauhan aikana miten vastustaja voi vaikuttaa ja miten ko vaikuttamiselta voidaan suojautua. Sen lisäksi opitaan vastustajaan vaikuttamisesta. Samasta syystä aidosti kaksipuoleiset sota- ja karttaharjoitukset ovat välttämättömiä. Vain ne opettavat, miten vastustajan tahto vaikuttaa sodassa ja minkälaista tietotaitoa silloin tarvitaan: Johtamiskykyä muutoksessa (henkistä ja teknistä), kykyä tiedustella, sopeutua, käyttää hyväksi tilannetta, yllättää, ajatella vastustajan tavoin, tuntea vastustaja... Mitä edellisen perusteella sotilasteknologistin tulee ymmärtää: - tekniikkaa, toimintaa - vastatekniikkaa, hyökkäystä. Sekä omana toimintamahdollisuutena että vastustajan toimintamahdollisuutena - vastavastatekniikkaa, puolustusta. Sekä omana toimintamahdollisuutena että vastustajan toimintamahdollisuutena - edellisen perusteella myös siis vastustajan järjestelmiä sinänsä. Viestiupseerin on oltava siis komentajansa asiantuntija myös vastustajan viestijärjestelmien osalta kaikissa niiden kolmessa perussovellutuksessa: Viestitoimintana, hyökkäysvälineenä ja puolustusvälineenä. Vastaava koskee tietysti kaikkia aselajeja ja puolustushaaroja (vast.). 1.2.3. Oma puoli, sodankäynnin toiminnalliset ulottuvuudet Sodankäynnissä on viisi, kuusi toiminnallista ulottuvuutta, joista muodostuu oman puolen kokonaisuus sekä sen vahvuudet ja heikkoudet. Niitä ovat operatiivinen, logistinen, sosiaalinen, teknologinen 43 ja organisatorinen 44 ulottuvuus. Uuden sodankäynnin vallankumouksen mukana myös informaatio nousee sodankäynnin uudeksi, kuudenneksi toiminnalliseksi ulottuvuudeksi. Tukitoimesta vaikuttamiskeinoksi kuten tuli tai joukot. Operatiivinen taso käsittelee sotavoiman käyttöä. Operatiivinen ulottuvuus on perinteisin sodankäynnin ulottuvuus. Se käsittää sotavoiman käyttöä eri tasoilla. Mm Clausewitz näki sodan operatiivis- sosiaalisena ilmiönä. Taistelutekniikka (laitteiden ja välineiden oikea käyttö sodassa), taktiikka (pienten joukkojen...), operaatiotaito (suurten joukkojen...), sotilasstrategia (koko valtakunnan sotilaallisten voimavarojen...), valtion kokonaisstrategia (koko valtakunnan kaikkien voimavarojen...) ja liittokuntastrategia (liittokunnan kaikkien voimavarojen...) muodostavat perinteisesti operatiivispoliittisen sodankäynnin hierarkkisen järjestelmän. Logistinen taso, kyky luoda, siirtää ja ylläpitää sotavoimaa. Se, tai paremminkin sen käytössä olleet rajalliset voimat, lihas-, tuuli- ja vesivoimat, rajoittivat sodankäyntiä monella tavalla tuhansia vuosia, mm sotajoukon kokoa. Vasta uudet voimat, höyryvoima rautateillä ja merillä, sekä lennätin muuttivat sodankäyntiä em suhteissa. Logistinen taso vaikutti ensimmäisen kerran ratkaisevasti sodankäyntiin Amerikan Sisällissodan aikana 1861-65. Siinä dominoi pohjoisvaltioiden kyky luoda ja ylläpitää lukumääräisesti ylivoimainen sotavoima. Etelän operatiivisesti loistavat kenraalit jäivät pohjoisen massojen jalkoihin 45. Sosiaalinen tai psykologisyhteiskunnallinen taso käsittää ne ihmisten väliset ilmiöt, lähinnä tunteet, jotka syntyvät ihmisessä, tai ihmisten välillä taistelijaparissa, ryhmässä, komppaniassa,

Sivu 17 suuremmissa joukoissa päätyen aina valtioon, uskontoon, ideologiaan, ihmiskuntaan ja maailmankaikkeuteen asti. Sotilaallinen toiminta ei koskaan kohdistu vain aineellisiin voimiin; se kohdistuu aina yhtä aikaa moraalisiin voimiin, jotka antavat sodalle sen voiman (life), eikä näitä kahta voi erottaa 46. Teknologinen taso käsittää teknologiaa sodassa mm kaikkien em tasojen yhteydessä. Clausewitz toteaa, että koska kaikilla sotaa käyvillä on lähes samanlainen tekniikka, teknologialla ei ole suurempaa merkitystä sodassa. Tämä piti paikkansa aina 1800- luvun puoliväliin saakka. Sitten höyryvoima, rautatiet, lennättimet, takaa ladattavat ja kierteillä varustutetut kiväärit ja tykit muuttivat tilanteen. Alkoi noin sata viisikymmentä vuotta jatkunut sodankäynnin teknistyminen ja sen mukana tullut monimutkaistuminen. Organisatorinen taso käsittää mm joukkojen organisaatioon, käskyvaltaan, johtosuhteisiin ja yhteistoimintaan liittyvät asiat. Organisaatio ja organisointi ovat erittäin tärkeitä, jopa tekniikkaa tärkeämpiä. Esim Egyptin pyramidit ovat rakennuksina vaikuttavia, mutta ilmeisesti työn organisointiin liittyvä taso on ollut huomattavasti tekniikkaa oleellisempi. Eli noin 5000 vuotta vanhalla tekniikalla pystyttiin luomaan nykyaikaakin hämmästyttäviä saavutuksia. Organisatorisen tason keskeinen kysymys on keskitetty vai hajautettu. Hajautettu taas liittyy keskeisesti tietoliikennetekniikkaan. Informatiivinen taso voidaan nähdä kuudentena sodankäynnin ulottuvuutena. Sodankäynnillä ja informaatiolla voidaan nähdä kolme suhdetta. Ne ovat sodankäynti ja informaatio, sodankäynti ja informaatiotekniikka ja informaatiosodankäynti. Informaatio on aina ollut oleellinen tekijä sodankäynnissä. Mm vastustajan doktriinin, aseiden, johtajien ja moraalin sekä taistelumaaston ja sään tunteminen ovat näitä tekijöitä. Informaatio oli aiemmin kuitenkin vain tukitoimi. Ilman sitä taistelun voittaminen oli täysin mahdollista. Informaatiotekniikka on ollut merkittävässä asemassa sodankäynnissä vasta hieman yli sata vuotta. Informaatiosodankäynti on vasta syntymässä. Jokaisessa sodassa ja sotajoukossa on ollut em ulottuvuudet ja tulee olemaan. Se miten eri ulottuvuudet painottuvat eri sodissa tai asevoimissa, vaihtelee. Joissakin sodissa jokin ulottuvuus on noussut muita merkittävämmäksi. Esimerkiksi toisen maailmansodan alku oli operatiivisen sodankäynnin, salamasodan ylivoimaa ja sen loppu logistisen sodankäynnin, massan juhlaa. Sota voidaan hävitä millä tahansa toiminnallisella tasolla tai niiden yhdistelmällä. On tärkeää ymmärtää vihollisen ja oma tilanne sodankäynnin eri toiminnallisilla tasoilla ja välttää vastustajan vahvoja ulottuvuuksia ja iskeä sen heikkoihin ulottuvuuksiin. Omassa toiminnassa tärkeää on tasaisuus, eli se, että muita tasoja heikompia kohtia ei ole. Tämä on kokonaisuuden ymmärtämistä ja hallintaa. Edellä mainittu edustaa sodankäynnin loogista tasoa. Paradoksaalinen taso on esimerkiksi se, että vastustajan vahvuuksia vastaan tulee hyökätä juuri siitä syystä, että ne ovat vahvuuksia. Tai että teknisesti nopein ja suorin tie ei ole sitä vihollisen vaikuttaessa, koska myös se on nähnyt teknisesti nopeimman ja suorimman tien nopeimmaksi ja suorimmaksi ja maksimoinut omat vastatoimet ko tielle.

Sivu 18 1.2.4. Vastustaja Oleellista on lisäksi, että oma sodankäynnin toiminnallinen ulottuvuuskokonaisuus muodostaa synergistisen kokonaisuuden. Oleellisinta on siis ensin sodankäynnin kokonaisidea. Esimerkiksi Saksan Toisen Maailmansodan aikainen salamasotadoktriini oli kokonaisidea, joka sisälsi synergiaa ainakin teknologisen, organisatorisen, psykologisen ja operatiivisen tason välillä. Tulevaisuuden sodankäyntidoktriinin, informaatiosodankäynnin uusi idea, synergistinen kokonaisuus on Johtamissodankäynti, Command and Control Warfare, C2W. Organisatorisella tasolla se pyrkii vastustajan organisaation ja toiminnan yhtenäisyyden murtamiseen. Sosiaalisella tasolla se pyrkii vastustajan ja erityisesti sen johtajien tahdon murtamiseen. Teknisellä tasolla se pyrkii vaikuttamaan tai kontrolloimaan vastustajan tärkeimpien järjestelmien avainkohteita. Operatiivisella tasolla Johtamissodankäynti pyrkii luomaan tempon, johon vastustaja ei pysty vastaamaan. Informatiivisella tasolla se pyrkii luomaan ylivoimaisen eron johtamisjärjestelmien ja niiden tukijärjestelmien kuten tiedustelu- ja viestijärjestelmien välille. Eli tietokonejärjestel-mien välille. Ja ydin on synergia. Uhka on muuttumassa. Aiemmin naapurin voima oli uhka, nyt myös sen heikkous. 47 Aiemmin uhka muodostui lähinnä valtiolliselta tasolta, nyt monesta muusta. Globaalisti ja strategisesti Neuvostoliiton ja Varsovan Liiton kaatuminen merkitsi kaksinapaisen maailman muuttumista yksinapaiseksi (USA). Aiemman yhteiskuntamuodot, keräilytalous, paimentolaisuus ja maatalous synnyttivät kuuden laista sodankäyntiä riippuen siitä, kuka oli hyökkääjä (paimentolaiset, maatalousvaltio) ja kuka puolustaja (keräilytalous, paimentolaisuus ja maatalous). 48 Vastaavasti on nähtävissä, että teollisuusyhteiskunta ja informaatioyhteiskunta synnyttävät uusia hyökkääjä/puolustaja kombinaatioita ja siis uusia sodankäyntimuotoja. Vastustaja vaikutti myös sodankäynnin kehittymiseen. Jos vastustaja oli samalla tasolla, taktiikka ja strategia kehittyivät. Jos vastustaja ei ollut samalla tasolla, sodankäynti oli lähes seremoniallista. 49 Vuoden 1648 jälkeen sodankäynti on rajautunut pääosin valtioiden väliseksi. 50 Uutta kehitystä edustavat Tokion maanalaisen hermokaasuhyökkäys 1995 (Aum Shinriko, uskonnollinen lahko), Oklahoman virastotalon autopommi (puolisotilaalliset järjestöt) 1995, World Trade Centerin autopommi 1995, USA:n Kenian ja Tansanian suurlähetystöt 1998 sekä World Trade Centerin maailman suurin terroristihyökkäys 11.9.2001 (uskonnollinen ja kulttuuriristiriita, kansainväliset terroristijärjestöt). Mahdollisia muita vihamielisen vaikuttamisen osapuolia valtio - valtio asetelman lisäksi ovat: (1) kansainväliset yritykset ja niiden kannalta hankalat valtiot ja kansainväliset järjestöt (2) kansainväliset kansalaisjärjestöt (Amnesty International, Greenpeace, Animal Front...) ja niiden kannalta rikolliset valtiot tai/ja yritykset (3) kansainväliset rikollisjärjestöt (huumeet, ihmissalakuljetus, uhkapeli, prostituutio, merkkituoteväärennykset, laittomat video-, tietokoneohjelma- ja tietokonepelikopiot...) (4) valtion alueelliset tai kansalliset vähemmistöt ja valtio (Venäjä, Jugoslavia, Kiina, Espanja,

Sivu 19 Turkki, Indonesia...) ja niitä vastustavat valtiot ja yritykset (5) valtion muut fyysiset tai muut alueelliset osa-alueet esim. taloudellisin perustein; Biafra 1967-70; uskonnollisin perustein; Pohjois-Irlanti, Kasmir, kansallisin ja kielellisin perustein; Espanja ja baskien ETA, tai äärikansalliset ja muut yhden asian liikkeet ja valtio. (6) joukkotuhoaseita levittävät mustan pörssin järjestöt. (7) yksityisarmeijat kuten etelä-afrikkalainen Execitive Outcome 51 tai amerikkalainen Wackenhut. (8) puolisotilaalliset joukot etnisiin puhdistuksiin 52, näistä joukoista 80 prosenttia saattaa olla rikollisia ja loput kiihkokansallisia fanaatikkoja sekä (9) em osapuolien muut yhdistelmät. Rikollisuudesta valtion uhkana: Kun rikolliset keräävät veroja valtion pystymättä puuttumaan ko toimintaan, ollaan monessa mielessä pitkällä. Ensin verotus on valtion keskeisimpiä toimintoja, jossa kilpailijoita ei suvaita. Verotusoikeutta voi verrata em mielessä vain väkivallan käyttöön (poliisi, armeija) tai rahan painamiseen. Toiseksi se kertoo kansalaisille kenellä valta todellisuudessa on. Helsingin Sanomat 22.8.1999 s. D 1-2 K Koponen: Olemme tulossa pohjoiseen, artikkeli Dagestanin wahhabiiteista, islamilaisista kyläyhteisöistä. Jokaisesta kuormasta ihmiset ovat antaneet vapaaehtoisesti, vähän verojen tapaan, lahjoituksen kassaan, jolla aseet on ostettu, yksi Karamahin djamaatin neuvoston jäsen sanoo avoimesti. Globaali rikollinen talous... tulee olemaan 21. vuosisadan peruspiirre ja sen taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen vaikutus tunkeutuu elämän kaikille aloille. Kysymys ei ole siitä, pystyykö yhteiskuntamme eliminoimaan rikolliset verkostot, vaan siitä hallitsevatko rikolliset verkostot lopulta merkittävää osaa talouttamme, laitoksiamme ja jokapäiväistä elämäämme. 53 Keskeinen asia on toisaalta uhkan kansainvälistyminen 54 ja toisaalta lokalisoituminen. Valtion kautta tuleva uhka on edelleen olemassa, mutta kokonaisuutena se monimutkaistuu. Symmetriset, valtio/valtio- tilanteet muuttuvat epäsymmetrisiksi: Valtio/yritys, yritys/kansalaisjärjestö, valtio/kansalaisjärjestö, yritys/kansalaisjärjestö. Yritys, kansalaisjärjestö tai valtio (hallintoyksikkö) voi olla kansainvälinen, valtiollinen tai paikallinen. Perinteinen sotavoima on rakennettu vain valtio/valtio asetelmaan, koska vain ko toiminta on ollut laillista. Muiden asetelmien hallinta vaatii valtiolta uusia kykyjä. Toisen maailmansodan jälkeisissä sissi- ja vapautussodissa konventionaalinen asevoima lyötiin lähes poikkeuksitta: Vietnam (Ranska), Algeria (Ranska), Itä-Intia (Hollanti), Belgian Kongo (Belgia), Mosambik (Portugali), Angola (Portugali), Vietnam (USA), Kambodsha (Vietnam), Afganistan (Neuvostoliitto), Eritrea (Etiopia), Namibia (Etelä-Afrikka), Somalia (USA). Osin em. tapahtumiin vaikuttivat myös poliittinen ja taloudellinen kehitys sekä globaalin joukkotiedotuksen kasvava merkitys. Vuonna 1995 käynnissä olleesta 35 sodasta vain kolme oli valtioiden välisiä: Balkan, Kasmir ja Länsi-Sahara. Muut olivat sisäisiä kriisejä. Vuonna 2000 vastaavat luvut olivat 27 (sisäiset) ja 2 (valtioiden väliset; Intia-Pakistan ja Etiopia-Eritrea). 55 Tyypillisin kriisi on siis nykyaikana valtion sisäinen kriisi, monikansallisen valtion pirstoutuminen osiin kansallisvaltioiksi tai muilla perusteilla (uskonto, talous, etninen ryhmä). Tyypillisin kriisi on siis sisällissota ja

Sivu 20 1.2.5. Ympäristö samalla ylivoimaisesti suurin osa uhreista on siviilejä. Lukuisten ääriliikkeiden syntyminen synnyttää loogisena seurauksena toisiaan äärimmäisesti vihaavia liikkeitä, joko sen takia, että ne kilpailevat samalla puolella tai että ne edustavat ajattelun ja toiminnan ääripäitä. Tämä saattaa johtaa sodankäyntiin tai sodankäyntiin niiden välillä. Oleellista tässä on organisoituminen, organisaation syntyminen ja siinä uudet tietotekniikan globaalit mahdollisuudet. Sodankäynti on organisoitua sosiaalista toimintaa (vihamielisessä, vahingoittavassa mielessä). Jos se siirtyy yksilöä laajemmaksi, se on sodankäyntiä. Onko muiden organisaatioiden suorittama sodankäynti mahdollinen joskus Suomessa? Epätodennäköistäkö? Helsingin Sanomat 6.12.1996 s. B 3: Poliisin kotiin tehtiin pommihyökkäys pääkaupunkiseudulla. Vrt myös kettutytöt ja kettutarhojen poltot, eläinsuojelujärjestöt ja teurastamoautojen polttaminen, moottoripyöräjengit, uskonnollisten järjestöjen pakolaisten piilottelu viranomaisilta, jne. Toisaalta pitkän sodan (vaikuttamisen) aikana vastustajat kehittyvät luonnollisen kehityksen kautta muistuttamaan toisiaan. On siis arvioitavissa, että jos valtio kestää verkottuneiden eivaltiollisten vastustajien hyökkäyksiä tarpeeksi kauan, se oppii toimimaan niiden tavalla, eli verkottuneesti. Vrt esim Intifada ja Israelin erikoisjoukot tai IRA ja Englannin asevoimat. Em kehityksen seurauksena on sodankäynnin epätavanomaistuminen vastustajan suhteen. 56 Merkittävänä rajapyykkinä voidaan pitää USA:n risteilyohjusiskua Bin Ladenin koulutuskeskukseen Afganistanissa elokuussa 1998. Kehitys on etenkin tämän suuntaista, jos sodankäynti nähdään jatkossa enemmän vihamielisenä vaikuttamisena kuin pelkkänä fyysisenä tappamisena ja tuhoamisena. Edellä mainittujen osapuolten välisten ristiriitojen ratkominen tulee luomaan pitkän murrosvaiheen globaaliin kehitykseen seuraavina vuosikymmeninä. Sodankäynnin ympäristö on oltava sotiville osapuolille yleensä sama, jotta vaikuttaminen olisi mahdollista. Esimerkiksi aika, tila ja sähkömagneettinen spektri on oltava molemmille sama. 57 Ensimmäisenä sodankäynnin ympäristönä ovat aine (fysiikka, kemia, biologia), (ilma-)tila ja aika. Tilan ominaisuuksiin kuuluu mm vuodenajat, valaistus, sää ja maasto. Muihin fysikaalisiin sodankäynnin ympäristöihin kuuluu sähkömagneettinen spektri ja avaruus ilmatilan oleellisena laajennuksena. Ihmiseen liittyviä ympäristöjä ovat tahto (kansainvälinen mielipide) ja sotivien osapuolien naapurit (politiikka, diplomatia). Rauhanturva- ja rauhaan pakottamisoperaatioissa sodankäynnin tai vaikuttamisen osapuolia onkin kahden sijasta kolme. Perinteiset kolmannet osapuolet ovatkin mukana jo taistelukentällä! Tämä lisää myös sodankäynnin monimutkaisuutta, osapuolien määrä kasvaa kahdesta kolmeen. Samalla ymmärrettävien vaikutussuhteiden määrä kasvaa kuudesta kahteentoista!