Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto www.sool.fi
Koulutuspoliittinen ohjelma IV TYÖRYHMÄ Tuula Karlsson Susanna Kahelin Kaisa Aalto Kai Kaksonen Heikki Kaunisto Tiina Pitkänen Tarmo Thorström Hyväksytty SOOLin liittokokouksessa 23.4.2006 2 ULKOASU Rami Setälä KANNEN KUVA Jussi Anttonen JULKAISIJA Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki 020 748 9740, sool@sool.fi, www.sool.fi Sälekarin Kirjapaino 2006
SISÄLLYS 1. ESIPUHE... 4 2. OPETTAJUUS JA SEN HAASTEET... 5 3. UUSI TUTKINTORAKENNE... 6 4. OPETTAJANKOULUTUSALAT... 7 4.1 Lastentarhanopettajakoulutus... 7 4.2 Luokanopettajakoulutus... 7 4.3 Aineenopettajakoulutus... 8 4.4 Erityisopettajakoulutus... 9 4.5 Oppilaan- ja opinto-ohjauksen koulutus... 9 5. OPISKELIJAVALINNAT... 10 6. OPINTOJEN JÄRJESTÄMINEN... 11 6.1 Laatu... 11 6.2 Koulutuksen laadun arviointi... 11 6.3 Joustavuus... 12 6.4 Opintojen suorittaminen... 13 6.5 Opintojen ohjaus, HOPS ja portfolio... 13 6.6 Arviointi ja palaute... 14 7. RÄSTILISTA... 15 7.1 Yhteistyö... 15 7.2 Integraatio opettajankoulutuksessa... 16 7.3 Mediakasvatus sekä tieto- ja viestintätekniikka... 16 7.4 Kansalaisvaikuttaminen... 17 7.5 Taito- ja taideaineiden asema opettajankoulutuksessa... 17 7.6 Hyvinvointi koulussa ja päiväkodissa... 18 3 8. OPETUSHARJOITTELU... 19 8.1 Harjoittelupaikat... 19 8.2 Harjoittelun sisältö... 20 8.3 Harjoittelun ohjaus... 20 9. OPISKELIJASTA OPETTAJAKSI... 22
1. ESIPUHE Käsissäsi on Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry:n neljäs koulutuspoliittinen ohjelma, Soolin oranssi tavoitteet opettajankoulutukselle 2006 2008. Siihen on koottu Suomen opettajaksi opiskelevien näkemyksiä siitä, mihin suuntaan opettajankoulutusta tulee kehittää. Soolin oranssissa ovat SOOLin edunvalvontatyön konkreettiset tavoitteet. Ohjelma on suunnattu erityisesti opettajankoulutuksesta päättäville, sitä järjestäville ja siihen vaikuttaville tahoille sekä tueksi opiskelijoiden edunvalvontaan. Työ kohti parasta mahdollista opettajankoulutusta jatkuu. Tavoiteohjelman on valmistellut SOOLin hallituksen valitsema työryhmä. Työryhmän puheenjohtaja Tuula Karlsson (LO, Hämeenlinna), sihteeri Susanna Kahelin (LO/AO, Joensuu) sekä jäsen Kai Kaksonen (AO, Helsinki) ovat SOOLin hallituksen jäseniä. Työryhmään kuuluivat myös hakemusten perusteella valitut jäsenet Kaisa Aalto (LTO/LO, Kajaani), Heikki Kaunisto (LO, Turku), Tiina Pitkänen (EO, Jyväskylä) ja Tarmo Thorström (LO, Rauma).* Suomalainen koulutusjärjestelmä on menestynyt erinomaisesti kansainvälisessä vertailussa. Yksi selkeä syy tähän on yliopistollinen opettajankoulutus, jota tulee jatkossakin kehittää tieteellisen tutkimuksen pohjalta. Opettajankoulutuksen sisäänottomäärien on vastattava työmarkkinoiden todellisiin tarpeisiin. Mahdolliset supistukset on tehtävä tarkkaan harkiten ja tilastollisiin faktoihin perustuen. 4 Suomen yliopistoissa on siirrytty uuteen tutkintorakenteeseen. Siirtymävaiheessa on pidettävä huolta sekä vanhan että uuden tutkintorakenteen mukaan etenevien opintojen sujuvuudesta, mikä vaatii joustavuutta. Opinto-ohjausta on oltava tarjolla riittävästi. Vaikka uusi tutkintorakenne rajaakin tutkinnon suorittamisaikaa, on opiskelijan voitava muodostaa opinnoistaan laaja-alaisen osaamisen mahdollistava kokonaisuus. Myös opiskelijavalinnan yhteistyötä kehitetään. Valtakunnallinen yhteistyö sekä sähköinen haku ovat suositeltavia, kunhan kontakti hakijaan säilytetään ja hakija tietää oman suuntautumisensa opinnoissa jo hakuvaiheessa. Opettajankoulutusta arvioitaessa ja kehitettäessä on tärkeää, että opiskelijat ovat aktiivisesti mukana kaikissa vaiheissa, jotta heidän mielipiteensä tulee kuulluksi. * AO=aineenopettajaksi, EO=erityisopettajaksi, LO=luokanopettajaksi, LTO=lastentarhanopettajaksi opiskeleva.
2. OPETTAJUUS JA SEN HAASTEET Muuttuva yhteiskunta, perhekulttuurin muutos, monikulttuurisuus ja entistä kovemmat elinkeinoelämän vaatimukset asettavat haasteita kasvatukselle ja koulutukselle. Yhteiskuntarakenteen muutos heijastuu kouluun ja päiväkotiin esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten määrän kasvuna. Opettajuus on muutoksen kohtaamista, sen kanssa elämistä ja siihen vaikuttamista. Opettajuus on Opettajan työnkuva on laaja. Opettaja on muutoksen muun muassa oppimisen ja kasvun ohjaaja, kohtaamista, sen työyhteisön jäsen, arvovaikuttaja ja alansa kanssa elämistä ja asiantuntija. Opettajuuteen kasvu on pitkäkestoinen prosessi, jonka perusta rakennetaan opettajankoulutuksessa. Opettajaksi siihen vaikuttamista. opiskelevan yksilöllistä ja yhteisöllistä kasvua on tuettava. Itsenäisyys, itsetuntemus ja kriittinen ajattelu antavat välineitä opettajan työhön ja työssä jaksamiseen. Opettajuus kehittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen on keskeinen osa opettajuutta. Opiskelijaa on ohjattava itsearviointiin ja metakognitiivisten tietojen ja taitojen oppimiseen. Opiskeluaikana omaksuttu tutkiva asenne antaa opettajalle valmiudet oman työnsä tieteelliselle tarkastelulle ja kehittämiselle. Koulun ja päiväkodin kehittämisessä on olennaista, että yhteisöä ja sen toimintaa arvioidaan sekä ulkoisesti että sisäisesti. Opettajien toteuttama koulun ja päiväkodin sisäinen tutkimus- ja arviointityö ovat tärkeä osa kehitystyötä. Opettajankoulutuksen tulee kouluttaa monipuoliseen ja laaja-alaiseen opettajuuteen. Yhtenäisen peruskoulun myötä yhteinen opettajuus korostuu entisestään. Jotta eri alojen opettajien yhteistyö päiväkodista koulutuspolun päähän onnistuu, on opettajien saatava opiskeluaikanaan riittävän yhtenäinen kokemustausta. Tätä tukisivat kaikille aloille yhteiset opettajan pedagogiset opinnot ja muut koulutusohjelmien yhteiset kurssit. Opettajankoulutuksessa on huomioitava, että yhteiseen opettajuuteen kuuluvat myös ohjauksen ja erityispedagogiikan lähestymistavat. 5
3. UUSI TUTKINTORAKENNE Suomen yliopistoissa siirryttiin 1.8.2005 uuteen tutkintorakenteeseen. Ennen uuden tutkintorakenteen voimaantuloa opiskelunsa aloittanut voi siirtymävaiheen aikana siirtyä suorittamaan uuden tutkintorakenteen mukaista tutkintoa tai suorittaa vanhan tutkintorakenteen mukaisen tutkinnon 31.7.2008 saakka. Tutkintojen sisältöjä on tarkasteltava kriittisesti ja kehitettävä erityisesti siirtymävaiheessa. 6 Koulutuksen tulee keskittyä tutkintorakenteen uudistamisen yhteydessä määriteltyyn ydinainekseen. Opintojaksojen ja -kokonaisuuksien työmäärän on oltava sellainen, etteivät opiskelijat koe ali- tai ylikuormittavuutta. Opintojen määrää ei saa rajata, sillä monipuoliset aineyhdistelmät vastaavat työmarkkinoiden tarpeita. Kandidaatin tutkinnosta maisterin tutkintoon siirtymisen tulee sujua joustavasti. Opiskelijoille on tarjottava opintoja siten, että heidän valmistumisensa ei pitkity. Siirtymävaiheen tuomat ongelmat on selvitettävä, ja opiskelijoita on informoitava monipuolisesti ja ajoissa. Opinto-ohjauksen saanti on turvattava myös vanhan tutkintorakenteen mukaan opiskeleville. Opinto-ohjauksen määrään ja laatuun panostaminen maksaa itsensä takaisin lisäämällä opintojen sujuvuutta. Opiskelijoiden on oltava mukana tutkintojen kehittämistyössä. Uudistuksen myötä on mahdollisuus rakentaa entistä toimivampia ja valtakunnallisesti yhtenäisiä tutkintoja. Opiskelijoiden pitää olla mukana tutkintojen kehittämistyössä. Vanhan tutkintorakenteen mukaisesti opiskeleville on tarjottava opintoja, jotka vastaavat sisällöltään ja kuormittavuudeltaan heidän tutkintojansa. Korvaavien opintojen kuormittavuuden on oltava tasapuolista jokaiselle.
4. OPETTAJANKOULUTUSALA AJANKOULUTUSALAT 4.1 Lastentarhanopettajakoulutus Lastentarhanopettajaopiskelijoiden pääaineena on varhaiskasvatukseen painottuva kasvatustiede tai varhaiskasvatustiede. Tutkinto antaa pätevyyden toimia lastentarhanopettajan tehtävien lisäksi julkishallinnon tehtävissä päivähoidossa ja esiopetuksessa sekä muissa vastaavissa korkeakoulututkintoa vaativissa tehtävissä. Tästä johtuen tutkintoon tulee sisältyä pedagogista ja hallinnollista johtamista. Lastentarhanopettajan tutkintoon tulee sisältyä pedagogisia opintoja, jotka on eritelty selkeästi opetussuunnitelmassa. Kelpoisuusvaatimukseksi on asetettava ylempi korkeakoulututkinto. Kaikilla lastentarhanopettajaopiskelijoilla on oltava oikeus suorittaa ylempi korkeakoulututkinto pääaineenaan varhaiskasvatukseen painottunut kasvatustiede tai varhaiskasvatustiede. Lastentarhanopettajien kelpoisuusvaatimukseksi tulee asettaa ylempi korkeakoulututkinto. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet lastentarhanopettajat tuovat lisää asiantuntemusta sekä tieteellisyyttä varhaiskasvatuksen alalle. Tieteellisen asiantuntemuksen syventymisen myötä turvataan myös ammatin houkuttelevuus ja arvostus. Maistereiden asiantuntemus pitää hyödyntää päivähoidossa. Tutkinto ei saa olla vain väylä hakeutua luokanopettajakoulutukseen. 4.2 Luokanopettajakoulutus Luokanopettajakoulutuksessa pääaineena on kasvatustiede tai kasvatuspsykologia. Koulutus antaa luokanopettajan ja esiopetuksen opettajan kelpoisuuden. Koulutukseen kuuluvat peruskoulussa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot. Opetuksen ydinsisällön on muodostuttava opetussuunnitelman perusteista. Monialaisten opintojen aihekokonaisuudet on toteutettava laajasti aineita integroimalla ja opintojen tulee olla sisällöltään monipuolisia. Opetuksen lähtökohtana tulee olla se, miten eri aineita opitaan ja opetetaan. Opetuksen ydinsisällön on muodostuttava 7
opetussuunnitelman perusteista. Monialaisten opintojen tulee olla valtakunnallisesti yhtenäisiä. Luokanopettajaopiskelijalla on oltava mahdollisuus suorittaa peruskoulun aineenopettajan kelpoisuuden antavia sivuainekokonaisuuksia yhtenäisen peruskoulun periaatteiden mukaisesti. Myös sivuaineopintoihin tulee sisältyä opetusharjoittelua. 4.3 Aineenopettajakoulutus Aineenopettajaopinnot antavat pedagogisen kelpoisuuden toimia aineenopettajana perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa sekä ammatillisissa oppilaitoksissa ja aikuiskoulutuksessa. Yhtenäisen peruskoulun periaatteet huomioiden aineenopettajaopiskelijalle tulee tarjota mahdollisuus suorittaa peruskoulussa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot, jolloin hän voi toimia myös luokanopettajana. Aineenopettajakoulutukseen tulee olla kaikissa aineissa mahdollisuus hakeutua sekä suoraan yliopistoon pyrittäessä että opintojen aikana. Lisäksi opettajan pedagogiset opinnot tulee voida suorittaa erillisenä maksuttomana opintokokonaisuutena tutkinnon suorittamisen jälkeen. Kuitenkin ensisijainen näistä malleista on suoravalinta, jolloin opiskelija suorittaa integroidusti sekä oman aineensa opintoja että opettajan pedagogisia opintoja usean vuoden aikana. Tämä mahdollistaa opettajuuden kehittymisen ja opetusfilosofian muodostamisen pitkällä aikavälillä. Suoravalinta on ensisijainen tapa kouluttautua aineenopettajaksi. 8 Ainelaitosten tai oppiaineryhmien tulee tarjota aineenopettajaksi opiskeleville suunniteltuja, didaktisesti painottuneita ja opetussuunnitelmat huomioivia kursseja. Koulutuksen tulee keskittyä aineenhallintaan ja ainekohtaisten käsitteiden ja ilmiöiden hallintaan sekä siihen, kuinka ne voitaisiin kouluopetuksessa selkeästi ja ymmärrettävästi esittää. Kasvatustieteen opintoja ja harjoittelua on sisällyttävä sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon. Aineenopettajakoulutuksessa on hyvin tärkeää, että ainelaitoksen/oppiaineryhmän, harjoittelukoulujen ja kasvatustieteen opintoja antavan laitoksen kolmikantayhteistyö toimii tehokkaasti, mikä estää kurssien ja kokonaisuuksien sisällöllisen ja ajallisen päällekkäisyyden. Myös sivuaineopintoihin tulee sisältyä opetusharjoittelua.
4.4 Erityisopettajakoulutus Erityisopettajakoulutuksessa pääaineena on erityispedagogiikka. Koulutus antaa laaja-alaisen erityisopettajan ja/tai erityisluokanopettajan tai varhaiserityisopettajan kelpoisuuden. Erityisopettajaksi tai erityislastentarhanopettajaksi voi pätevöityä myös suorittamalla erilliset erityisopettajan opinnot. Opiskelijalla on oltava mahdollisuus omaa työelämäsuuntautumistaan tukeviin valinnais- ja sivuaineopintoihin. Erityisluokanopettajaopintoihin kuuluvien peruskoulussa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaisten opintojen on muodollisen Opiskelijalla on oltava mahdollisuus halutessaan syventyä johonkin osa-alueeseen. pätevyyden lisäksi tarjottava perusta todelliselle osaamiselle luokanopettajana kuitenkin erityispedagoginen näkökulma säilyttäen. Erityisopettajaopiskelijan on saatava hyvät valmiudet moniammatilliseen yhteistyöhön. Opetusharjoittelua on oltava riittävästi, jotta opiskelija voi tutustua kattavasti erityisopetuksen ja kuntoutuksen osa-alueisiin. Opetusharjoittelun tulee koulutusohjelman mukaisesti sisältää niin opetusta kuin muitakin opettajan tehtäviä päiväkodissa, peruskoulussa, erityiskouluissa sekä toisen asteen oppilaitoksissa. Erityispedagogiikan laaja kenttä huomioon ottaen opiskelijalla tulee olla mahdollisuus syventyä halutessaan johonkin erityispedagogiikan osa-alueeseen. 4.5 Oppilaan- ja opinto-ohjauksen koulutus Oppilaan- ja opinto-ohjauksen koulutus antaa kelpoisuuden toimia perusopetuksessa oppilaanohjaajana ja muilla koulutusasteilla opintoohjaajana. Koulutuksessa pääaineena on kasvatustiede tai kasvatussosiologia, molemmat ohjaukseen painottuen. Varsinaisissa ohjauksen opinnoissa on korostettava vuorovaikutuksellisen kompetenssin kehittämistä ja työelämään liittyviä prosesseja sekä valmiuksia moniammatilliseen yhteistyöhön. Ohjauksen opinnot tulee olla mahdollista suorittaa myös sivuaineena. Ohjauksellisen toiminnan tarve laajenee koko ajan ylittäen perinteiset koulumaailman rajat, mikä asettaa vaatimuksia ohjauksen koulutuksen kehittämiselle ja laajentamiselle. 9 Ohjauksellisen toiminnan tarve laajenee koko ajan ylittäen perinteiset koulumaailman rajat.
10 5. OPISKELIJAVALINNA ALINNAT Opiskelijavalintoihin ja niiden kehittämiseen tulee panostaa, jotta opettajankoulutukseen saadaan valittua parhaat tulevat opettajat. Suunnittelutyölle on varattava aikaa ja resursseja. Opiskelijat tulee ottaa mukaan opiskelijavalinnan suunnitteluun. Valintakokeiden toteuttamistapoja tulee tarkastella kriittisesti ja kehittää uusia valintamenetelmiä esimerkiksi siten, että vinoutuneeseen sukupuolijakaumaan kiinnitetään huomiota. Tietoja valmistuneiden sijoittumisesta työelämään tulee hyödyntää opiskelijavalintoja suunnitellessa. Sähköinen yhteishaku ja valintojen osittainen valtakunnallinen yhtenäistäminen keventävät valintaprosessia ja tekevät siitä mielekkäämmän niin hakijoille kuin opettajankoulutuslaitoksille. Opettajan ammatillisen identiteetin kehittymisen ja motivaation kannalta on tärkeää, että opiskelija tietää jatkossakin opintojen alusta lähtien, mille opettajankoulutuksen osaalueelle hän tulee suuntautumaan. Hyvä koulumenestys ei ole tae opettajaksi soveltumisesta. Opettajankoulutuksen opiskelijavalinta ei saa perustua ainoastaan koulu- ja ylioppilastutkintomenestykseen. Hyvä ja suorituskeskeinen opintomenestys ei ole sama kuin käytännön kasvattajan taidot tai tae opettajaksi soveltumisesta. Myöskään ylioppilaaksitulovuosi ei saa olla valintaperuste opettajankoulutukseen. Valintakokeissa tulee arvioida hakijan persoonallisia ominaisuuksia, vuorovaikutustaitoja, teoreettisen tiedon omaksumis- ja soveltamiskykyä sekä motivaatiota ja sitoutuneisuutta. Tämä onnistuu vain säilyttämällä kontakti hakijaan, joko haastattelun tai muun vastaavan osion kautta. Lisäksi opiskelijavalinnassa tulee huomioida alan työkokemus ja aiemmat alalle soveltuvat opinnot. Avoin yliopisto ei saa olla suora väylä opettajankoulutukseen.
6. OPINTOJEN JÄRJESTÄMINEN 6.1 Laatu Hyvä opettaja ei valmistu putkesta tai liukuhihnalta. Opettajuus on professio, jonka kehittyminen vaatii aikaa. Jokaisella opiskelijalla on oikeus rakentaa opinnoista yksilöllinen paketti laajaalaisen ammatillisuuden pohjaksi. Hyvä opettaja ei valmistu putkesta tai liukuhihnalta, vaan henkilökohtaisesti asetettujen tavoitteiden kautta. Opettajankoulutuksessa tieteellisyys ja kokemus kohtaavat eivät vain irrallisina kursseina, vaan limittyen toisiinsa. Koulutuksen pitää olla korkeatasoista paikasta riippumatta. Asiantuntijuutta on hyödynnettävä tehokkaasti yli laitos-, yksikkö- ja oppiaineryhmärajojen. Laadukas opettajankoulutus vaatii riittävästi opetushenkilökuntaa, jolla on aikaa seurata oman alansa kehitystä ja tehdä tutkimustyötä. Jatkuvan kehittämisen näkökulman tulee korostua koulutuksessa paitsi alan kehityksen vuoksi myös mallina opiskelijoille oman työn kehittämisestä. 6.2 Koulutuksen laadun arviointi Koulutuksen järjestäjä valvoo paitsi yksittäisten opintokokonaisuuksien onnistumista, myös suorittaa koulutuskokonaisuuden arviointia ja kartoittaa opiskelijoiden tyytyväisyyttä opetuksen suhteen. Palaute on merkittävä osa laadunvalvontajärjestelmää, ja saatava tieto tulee käyttää opetussuunnitelmien ja opetuksen kehittämiseen. Palautteen antaminen on merkittävä oppimiskokemus ja antaa konkreettisen mahdollisuuden osallistua kehittämistyöhön. 11 Palautetta on kerättävä eri tavoin, jotta saadaan mahdollisimman todenmukainen kuva vallitsevasta tilanteesta. Esimerkiksi sähköinen järjestelmä voi helppoudellaan madaltaa kynnystä mielipiteensä ilmaisemiseen. Anonyymin palautteen antamiseen pitää luoda todelliset mahdollisuudet, mutta myöskään henkilökohtaisesti annettavat arviointitilaisuudet eivät saa jättää opiskelijalle pelkoa silmätikuksi joutumisesta. Tietoa tulee kerätä myös kentältä jo Palaute on merkittävä osa laadunvalvontajärjestelmää.
valmistuneilta opiskelijoilta, koska siten saadaan esille arvokas näkökulma opetuksesta suhteessa työelämän vaatimuksiin. 6.3 Joustavuus Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus suorittaa tutkinto yhdistäen siihen joustavasti itselleen mielekkäitä opintokokonaisuuksia. Tutkintojen rajoittaminen ei saa olla este laaja-alaiselle pätevöitymiselle. Monipuoliset aineyhdistelmät ovat osaltaan turvaamassa Tutkintojen pätevien opettajien riittävyyttä sekä opiskelijan joustavaa työllistymistä. Opintojen rajoittaminen ei saa olla este laaja-alaiselle järjestäjän tulee huolehtia siitä, että pätevöitymiselle. opiskelijalla on realistiset mahdollisuudet opiskella haluamiaan sivuaineita. Näin varmistetaan että tutkinto vastaa sekä opiskelijan omia tavoitteita että työmarkkinoiden tarpeita. Opiskelijalle on jo opintojen alussa tiedotettava sivuaineiden tuottamista kelpoisuuksista sekä niiden vaikutuksesta palkkaukseen. Sivuaineiden lisäksi opintoihin tulee kuulua valinnaisia opintoja. 12 Monella opettajankoulutuksen aloittavalla on aikaisempia opintoja, harjoittelujaksoja ja työkokemusta. Opiskelijalla on oikeus odottaa, että hänen opinnoistaan eri oppilaitoksissa muodostuu mielekäs jatkumo. Opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet tulee ottaa huomioon kurssien suoritustavoissa ja samalla on huolehdittava arvioinnin tasaarvoisuudesta. Opintokokonaisuuksien suoritustavoissa on oltava monipuolisia ja työmäärältään tasa-arvoisia vaihtoehtoja. Opiskelijalla on oltava realistiset mahdollisuudet opiskella haluamiaan sivuaineita. Opettajankoulutukseen soveltuvat aikaisemmat opinnot on saatava hyväksi luettua täysimääräisinä. Korvaavuuskäytäntöjen tulee olla samankaltaiset kaikissa yliopistoissa. Laitoksen sisällä korvaavuuskäytännöissä ei saa olla minkäänlaista hajontaa. Opiskelijan oikeusturvan nimissä opintojakson vetäjä tai opintokokonaisuuden tuottaja ei voi olla se taho, joka käytännössä päättää korvaavuudesta.
6.4 Opintojen suorittaminen Opiskelijalla on oltava maksuton mahdollisuus suorittaa opintojaan läpi vuoden. Opettajaksi opiskeleva saa harvoin kesätyöstään oman alansa työkokemusta, joten päätoiminen opiskelu kesällä on mielekäs ratkaisu. Periodien tehokas ja tasapuolinen käyttö sekä ympärivuotisen opetuksen tarjoaminen mahdollistavat nopean valmistumisen ja auttavat opintojen päällekkäisyyksien ehkäisemisessä. Opiskelijalla pitää olla mahdollisuus ympärivuotiseen opiskeluun oman tutkintonsa puitteissa ja tätä kautta ympärivuotiseen opintotukeen. Läsnäolopakko luennoilla ei kuulu yliopisto-opintoihin. Turhia poissaoloja ei tule, kun opetus on laadukasta ja aihe koetaan mielekkääksi. Pakollisen läsnäolon vaatimisen sijaan tulee tukea Mahdollisuuksia kansainväliseen vaihto-opiskeluun ja opetusharjoitteluun ulkomailla on kehitettävä. sisäisen motivaation kasvua ja keskittyä opetussuunnitelman kehittämiseen. Jos poissaoloista aiheutuu korvaavia tehtäviä, tulee niiden olla opintojen kannalta tarkoituksenmukaisia ja työmäärältään vastaavia. Mahdollisuuksia kansainväliseen vaihto-opiskeluun ja opetusharjoitteluun ulkomailla on kehitettävä. Opiskelijavaihdossa opiskelija saa käytännön kokemuksia muiden maiden koulutus- ja kasvatuskäytännöistä ja siten myös korvaamattoman arvokasta perspektiiviä tulevaan työhönsä sekä ammattiidentiteettiinsä. Vaihdossa suoritetut oman alan opinnot pitää laskea täysimääräisinä suoritettavaan tutkintoon. Vaihtoon lähtemisen ei tule viivästyttää valmistumista tai lisätä opintojen määrää. 6.5 Opintojen ohjaus, HOPS ja portfolio 13 Jokaisen opiskelijan on saatava opinto-ohjausta. Laadukas opinto-ohjaus edistää opiskelijan motivaation säilymistä ja tehostaa opintojen suorittamista. Ohjauksen tulee olla asiantuntevaa ja henkilökohtaista, ja se tulee toteuttaa monipuolisena ja säännöllisesti. Erityisesti opintojen alussa ohjausta on oltava sekä opiskelija- että opettajatuutorointina. Uusi opiskelija tarvitsee tukea yliopistoyhteisöön integroitumisessa. Esimerkiksi vuosittain on hyvä pitää opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisiä tapaamisia, joissa käydään läpi mennyt vuosi, arvioidaan asetettujen
tavoitteiden toteutumista ja suunnitellaan tulevaa. Aineenopettajakoulutuksessa opintojen ohjauksessa tulee olla ainekohtaiset, opettajankoulutuksen tuntevat vastuuhenkilöt. Henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS) mahdollistaa opintojen yksilöllisen suunnittelun sekä joustavan ja tavoitteellisen opinnoissa etenemisen. Tavoite on tehdä näkyväksi Jokaisen opiskelijan on saatava opintoohjausta. sekä opiskelijalle että opetuksen järjestäjälle opintoja koskevat valinnat ja niiden perustelut. HOPS:n tulee joustaa opiskelijan elämän muutoksissa, eikä se saa sulkea pois mahdollisuutta muuttaa opintojen painotusta. HOPS:n tietoturvan on oltava varma ja opiskelijan tiedossa. Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat antavat myös opetuksen järjestäjille hyödyllistä tietoa opetuksen suunnitteluun. Koulutus on prosessi, minkä takia hyödyllisintä olisi luoda jatkumo opiskelijan omasta HOPSista portfolioksi. Portfolio on opiskelijan oma kansio, joka edustaa monipuolisesti hänen omaa osaamistaan ja sisältää myös reflektointia. Valmistunut opettaja ei ole valmis opettaja, ja siten lisäkoulutus ja työkokemus kannattaisi liittää samaan kokonaisuuteen. Myös varsinaisen koulutuksen ulkopuoliset merkittävät elämän- ja työkokemukset sekä harrastukset ovat olennainen osa portfoliota. 6.6 Arviointi ja palaute 14 Arviointi ei ole pelkkää arvostelua; arvioinnista saadaan laadullista palautetta oppimisen edistymisestä, kun taas arvostelu tähtää numeeriseen, määrälliseen tietoon. Arviointi tukee ja ohjaa oppimisprosessin etenemistä sekä kehittää opiskelijan itsearviointitaitoja. Vanhanaikainen opiskelijoiden keskinäiseen paremmuusjärjestykseen paneminen on paikallaan Arviointi ei saa olla itsetarkoitus. valintakokeissa, mutta koulutuksen aikana opiskelijan oma kehitys on keskeisempää. Määrällisen arvioinnin sijaan arvioinnissa tulee painottaa opitun tiedon soveltamista, ei säilyttämistä ja toistamista. Opinnoissa korostetaan uusia näkemyksiä oppimisesta ohjaamisen, kehittämisen ja yksilön näkökulmasta toimimisen kannalta. Onkin ristiriitaista, jos opiskelijoiden oppimista mitataan vain numeroarvostelulla. Arviointi
on keskeinen osa opettajan työtä, ja siksi sen malli pitää saada jo koulutuksessa. Opiskelijaa ohjataan oikeaan suuntaan opiskelun edetessä antamalla palautetta siitä mitä hän jo osaa, osoittamalla kehittämiskohteet ja auttamalla opiskelijaa löytämään asioiden yhteydet. Arviointi ei saa olla itsetarkoitus, vaan sen pitää johtaa toimenpiteisiin oppimisen parantamiseksi. Opiskelijan on myös ymmärrettävä arvioinnin merkitys oppimisen motivoinnissa. 7. RÄSTILISTA 7.1 Yhteistyö Opettaja tekee ennen kaikkea ihmissuhdetyötä, jossa vuorovaikutus on oleellinen osa työnkuvaa. Koulutuksessa yhtenä painopistealueena tulee siksi ollakin ihmissuhde-, vuorovaikutus- ja viestintätaitojen kehittäminen. Koulun ja päiväkodin yhteistyö kodin kanssa on asia, jonka tärkeyttä ei voida korostaa liikaa. Opettajankoulutuksessa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, että Vuorovaikutus on oleellinen osa opettajan työnkuvaa. opiskelijat saavat riittävät valmiudet lasten ja nuorten vanhempien kohtaamiseen. Opiskelijalla on oltava opetusharjoittelussa mahdollisuus osallistua vanhempainiltojen, erilaisten palaverien ja vanhempien kanssa käytävien keskustelujen valmisteluun ja toteutuksiin yhdessä harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa. On tärkeää, että jo opiskeluaikana koulutuksessa painotetaan yhteistyön merkitystä eri kouluasteiden välillä. Opiskelijoiden tulee tutustua muihin opetusaloihin, niiden opetussisältöihin ja opetusmetodeihin opintoihinsa kuuluvana osana. Näin kavennetaan tietokuilua oppimispolun nivelvaiheissa. Opettajan työ on monipuolista kasvun tukemista. Tämä vaatii yhteistyön tekemistä erilaisten ammattiryhmien kanssa. Aktiivinen yhteistyö oppilashuollon sekä kasvatusalan sidosryhmien kanssa on oleellinen osa opettajan työtä. Koulutuksen onkin annettava tietoa eri yhteistyötahoista ja niiden tehtävistä. On tärkeää, että opiskelija saa jo opiskeluaikana valmiudet 15
toimia moniammatillisessa yhteistyössä. Työssä jaksamisen kannalta on hyvä tuntea myös koulun muut ammattiryhmät sekä niiden vahvuudet ja mahdollisuudet tukea opettajan työtä. 7.2 Integraatio opettajankoulutuksessa Opettajankoulutuksessa eri oppiaineiden sisällöt käsitellään yleensä sirpaleisesti erillisillä kursseilla. Opettajantyössä olennaista on kuitenkin taito muodostaa laajempia kokonaisuuksia. Oppiaineiden integrointi jo koulutuksen aikana antaa tulevalle opettajalle pohjan aineiden integroinnille omassa työssä. Integrointia voi toteuttaa myös yhteistyönä eri koulutusaloilla opiskelevien kesken. Opettajantyön haasteet lisääntyvät oppilasaineksen muuttuessa yhä heterogeenisem- Ohjaus on kaikkien opettajien yhteinen maksi. Erityistä tukea tarvitsevat oppijat tehtävä. sekä monikulttuurisuus ovat nykyään osa jokaisen opettajan arkipäivää. Opettajankoulutuksessa erityispedagogiikkaa ja monikulttuurisuutta käsitellään kuitenkin niukasti ja sirpaleisesti. Nämä näkökulmat tulisikin koulutuksessa integroida kaikkiin opintoihin. 16 Ohjaus on kaikkien opettajien yhteinen tehtävä. Opinto-ohjaaja on ohjauksen asiantuntija, mutta jokaisen opettajan on oltava lapsen ja nuoren tukena päivittäisessä kanssakäymisessä. Ohjaus on opiskelutaitojen kehittämistä, ammattiin ohjaamista ja psykososiaalista tukea. Ohjauksen näkökulma tulee integroida opintoihin, jotta tulevalle opettajalle kehittyisi ohjauksellinen työote. 7.3 Mediakasvatus sekä tieto- ja viestintätekniikka Tieto- ja viestintätekniikan perusosaaminen on yksi tietoyhteiskunnan jäseneltä vaadittava taito. Yhteiskunnallinen osallistuminenkin edellyttää, että kansalaisilla on riittävä medialukutaito eli kyky valita oikea media kulloiseenkin käyttötarkoitukseen sekä valmius arvioida mediasisältöjen ja -palvelujen laatua omien Yhteiskunnallinen osallistuminen edellyttää medialukutaitoa.
tarpeiden ja odotusten kannalta. Opettajankoulutuksen pohjalta opettajan pitää pystyä tarjoamaan oppilaille motiivi, tilaisuus ja taidot elää osana tietoyhteiskuntaa ja rakentaa sitä eteenpäin. Opettajankoulutuksen on vastattava tieto- ja viestintätekniikan nopean kehittymisen asettamiin vaatimuksiin. Tulevien opettajien on omaksuttava perustiedot sekä -taidot tieto- ja viestintätekniikasta. Jokaisen on osattava käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetusvälineenä pedagogisin perustein. Myös koulutuksessa on syytä kehittää uuteen teknologiaan perustuvaa opetusta, kunhan se ei tapahdu kontaktiopetuksen kustannuksella. 7.4 Kansalaisvaikuttaminen Koulu ja päiväkoti ovat osa yhteiskuntaa. Niiden pitää vastata haasteisiin ja pyrkiä ennemminkin ennakoimaan muutoksia kuin pärjäämään niiden seurauksien kanssa. Opettajaopiskelijan on Opettajakunta on yksi saatava valmiudet tukea lasten ja nuorten merkittävimmistä kasvua aktiiviseen kansalaisuuteen. Vaikuttamalla omaan opiskeluympäristöönsä ja yhteiskunnallisista opetukseen opiskelijat saavat myönteisiä, vaikuttajaryhmistä. omakohtaisia kokemuksia vaikuttamisesta. Opiskeluaikainen vaikuttamistyö yliopiston hallinnossa ja ainejärjestössä tuleekin tunnustaa opintopistein. Opettajakunta on yksi merkittävimmistä yhteiskunnallisista vaikuttajaryhmistä, eikä sillä ole varaa jäädä sivustaseuraajan rooliin. Koulutuksessa tulee pohtia valtasuhteita niin kouluissa kuin muuallakin yhteiskunnassa, erilaisia tapoja vaikuttaa sekä keinoja herättää oppijoissa kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin. Aktiivista kansalaisuutta on käsiteltävä niin Suomen, EU:n kuin koko maailmankin tasolla. 17 7.5 Taito- ja taideaineiden asema opettajankoulutuksessa Luovuudella on ratkaisevan tärkeä rooli sekä yksilön että yhteiskunnan kehityksessä ja hyvinvoinnissa. Taiteen tekemisen ja ymmärtämisen perusvalmiudet tukevat peruskoulun kasvatustavoitteita ja ovat osa
Taito- ja taideaineiden pätevä opetus on tärkeä edellytys peruskoulun yleissivistävyydelle. medialukutaitoa sekä kansalaisvaikuttamista. Taito- ja taideaineiden pätevä opetus ja riittävä tuntimäärä koko kouluajan ovat tärkeitä edellytyksiä peruskoulun yleissivistävyyden säilymiselle. Tämä on huomioitava opettajankoulutuksessa. 7.6 Hyvinvointi koulussa ja päiväkodissa Kouluviihtyvyyttä koskevat tutkimukset ovat antaneet huolestuttavia tuloksia. Hyvinvointinäkökulma tuleekin ottaa huomioon jo opettajankoulutuksessa. Kun tulevat opettajat saavat mahdollisimman realistisen kuvan työnsä todellisuudesta ja valmiudet hyödyntää tehokkaasti moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksia, heillä on työelämään siirtyessään edellytykset verkostoitua ja huolehtia työssäjaksamisestaan. Opettajien hyvinvointi edistää viihtyvyyttä päiväkodissa ja koulussa. Lisäksi opettajan etiikan käsitteleminen koulutuksessa kehittää tulevan opettajan kykyä ottaa oppijan hyvinvointi huomioon. Opettajien hyvinvointi edistää viihtyvyyttä päiväkodissa ja koulussa. 18
8. OPETUSHARJOITTELU Opettajaopiskelijalle harjoittelu saattaa olla ainoa kokemus opettajan työstä ennen työelämään siirtymistä. Harjoittelu onkin korvaamaton osa opintoja. Harjoittelu on tärkeä tilaisuus yhdistää opittua teoriaa käytäntöön kokeneen opettajan ohjauksessa. Koulut ja päiväkodit voivat myös saada virikkeitä harjoittelijan tuoreista ideoista ja teoriatiedoista. Harjoittelu saattaa olla ainoa kokemus opettajan työstä ennen työelämään siirtymistä. Opettajankoulutusyksikön on huolehdittava, että harjoitteluille asetetut tavoitteet ovat selvät sekä harjoittelijoille että ohjaajille, ja niiden toteutumista on valvottava. Keskeistä on myös varmistaa tiivis yhteistyö opettajankoulutusyksikön ja harjoittelukoulujen välillä. Aineenopettajakoulutuksessa mukaan tulee vielä ainelaitos, muodostaen kolmikannan. Hyvällä yhteistyöllä varmistetaan tehokas opetus ja tavoitteiden kohtaaminen; toimiva tiedonkulku varmistaa opintojen sujuvuuden ja päällekkäisyyksiltä vältytään. 8.1 Harjoittelupaikat Opettajaopiskelijoilla on oltava harjoittelua sekä harjoittelukoulussa että kentällä. Harjoittelukoulut sijaitsevat opettajankoulutusta antavien yksiköiden yhteydessä ja ovat valtion ylläpitämiä. Kenttäharjoittelu tapahtuu yleensä kunnan ylläpitämässä oppilaitoksessa. Lastentarhanopettajaopiskelijat harjoittelevat yleensä kunnallisissa päiväkodeissa tai koulujen yhteydessä esiopetuksessa. 19 Kenttäharjoittelupaikkojen riittävyys on turvattava. Opettajaopiskelijoille tulee harjoittelun yhteydessä antaa mahdollisuus tutustua muihinkin kuin oman alansa oppilaitoksiin. Näin luodaan perustaa oppilaitosten väliselle yhteistyölle. Harjoittelu ei saa aiheuttaa kohtuuttomia kuluja opiskelijalle. Mikäli opiskelijalle osoitettu harjoittelupaikka sijaitsee opiskelupaikkakunnan ulkopuolella, yliopiston tulee korvata opiskelijalle aiheutuvat kulut.
8.2 Harjoittelun sisältö Opetusharjoittelun tarkoitus on antaa kattava ja realistinen kuva opettajan työstä. Opettamisen, opetusmateriaalin laatimisen ja opetuksen suunnittelun lisäksi harjoittelussa on perehdyttävä esimerkiksi kodin kanssa tehtävään yhteistyöhön, opettajan hallinnollisiin tehtäviin, arviointiin, erilaisuuden kohtaamiseen, oppilashuoltotyöhön sekä opetussuunnitelman noudattamiseen, laatimiseen ja kehittämiseen. Työmäärän tulee olla kaikille harjoittelijoille Työmäärän on oltava sama ja sen tulee vastata harjoittelusta kaikille saatavaa opintopistemäärää. Sisällöissä pitää kuitenkin voida joustaa harjoittelijan harjoittelijoille sama. valmiuksien mukaisesti. Esimerkiksi paljon sijaisena toiminut harjoittelija voi haluta enemmän opetustunteja seuraamisen sijaan kuin ensi kertaa opetustehtävässä toimiva. Myös kaksoiskelpoisuuden suorittavat opiskelijat on huomioitava opetusharjoitteluissa paremmin. Jos esimerkiksi aineenopettajaopiskelija suorittaa peruskoulussa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot, on hänellä oltava harjoittelua peruskoulun vuosiluokilla 0 6. 8.3 Harjoittelun ohjaus 20 Henkilökohtainen ohjaus on oleellinen osa kaikkea opetusharjoittelua. Ohjaajan tehtävänä on ohjata opetuksen suunnittelussa, seurata opetusta ja antaa jatkuvaa palautetta opiskelijalle. Palautteen on oltava asiallista, rakentavaa ja motivoivaa. Kaikkien ohjaavien opettajien on oltava yliopiston kouluttamia, päteviä ja motivoituneita. Kaikkien ohjaavien opettajien on saatava ohjaustyöstä palkkio. Näin turvataan myöskin kenttäharjoittelupaikkojen riittävyys. Harjoittelun ohjaajalla ja tämän antamalla palautteella on suuri merkitys opiskelijan opettajuuden kehittymiselle. Jos ohjaava opettaja sairastuu tai muusta syystä ei voi olla seuraamassa harjoittelua, on opiskelijalle turvattava harjoittelun jatkuminen pätevässä ohjauksessa. Opetusharjoittelu ei ole sijaisena olemista. Didaktikon antamalla ohjauksella on tärkeä rooli opetusharjoittelussa
Opetusharjoittelu ei ole sijaisena olemista. kunkin aineen tavoitteiden saavuttamisessa. Hänen tehtävänään on ohjata oman aineensa opetusta, auttaa harjoittelijaa opetuksen suunnittelussa, seurata tämän antamaa opetusta ja antaa harjoittelijalle palautetta. Ohjaavan opettajan ja didaktikon tulee tehdä ohjauksessa yhteistyötä, jottei harjoittelija koe saavansa ristiriitaisia ohjeita. Didaktikolla on oltava kokemusta opettamisesta. 21
9. OPISKELIJASTA A OPETTAJAKSI Opiskelija tarvitsee tukea ja ohjausta myös opintojensa loppuvaiheessa. Päättötyöstä ei saa tulla ylitsepääsemätön este valmistumiselle. Tutkintorakenneuudistus ei saa hidastaa vanhamuotoisten tutkintojen suorittamista siirtymävaiheen aikana. Opettajankoulutuksessa on perehdyttävä tarkasti opettajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Myös palkan määräytymisperusteista ja työnhakumenettelystä on annettava tietoa. Koulutuksen tulee huomioida Tuen ja ohjauksen on jatkuttava työelämään siirryttäessä. verkostoitumisen merkitys, sillä jo opiskeluaikana luotu kontaktiverkosto auttaa selviämään työuran ensimmäisten vuosien suuresta työpaineesta vertaistuen avulla. Tuen ja ohjauksen on jatkuttava työelämään siirryttäessä. Yksi suositeltava toimintamalli on mentorointi, jossa kokenut opettaja tukee työelämään siirtyvää opiskelijaa tarjoamalla neuvoja ja ohjausta. 22
23
Opettajuus on muutoksen kohtaamista, sen kanssa elämistä ja siihen vaikuttamista.