GEOLOGICAL MAP OF FINLAND

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 2111 LOIMAA KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIR)OITTANUT - BY ILMARI SALLI HELSINKI.1953

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 2111 LOIMAA KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIR)OITTANUT-BY I LMAR I S'ALLI HELSINKI 1953

TUTKIMUSVAIHEET KALLIOPERAN PAAPIIRTEET SUPRAKRUSTISET KIVET VULKANOGEENISET LIUSKEET GNEISSIT Sarvivalkegneissi Pyroksenigneissi Kummingtoniittigneissi Kiillegneissit Granaatti-kiillegneissit Antofylliitti-kordieriittigneissi INFRAKRUSTISET KIVET ULTRAEMAKSISET KIVET GABROT JA DIORIITIT KVARTSIDIORIITTI SISALLYS -- CONTENTS GRAN ODIORIITTI MIGMATIITTIUTUMINEN JA GRANIITTIUTUMINEN-GRANIITIT... TEKTO NIIKKAA HYODYLLTSET KAIVANNAISE7.. EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS INTRODUCTION SUPRACRUSTAL ROCKS VOLCANOGEN EOUS SCHISTS GNEISSES INFRACRUSTAL ROCKS MIGMATITIZATION AND GRANITIZATION. GRANITES TECTONICS KIRJALLISUUTTA - REFERENCES 31 31 31 32 34 35 37 39 766852

TUTKIMUSV'AIHEET Loimaan seudun geologinen kartoitus suoritettiin viime vuosisadan lopussa vv. 1886-1887. Vuosikymmenta myohemmin v. 1896 ilmestyi painosta geologinen kartta selityksineen W. W. Wilkmanin toimittamana. Varsinainen geologinen kartta (1 : 200 000) sisaltaa myos maaperaliavainnot. Selitykseen on liitetty (1 : 400 000) yleiskartta, jossa esitetaan kallioperan paapiirteet. Geologisen tutkimuslaitoksen nykyisen tutkimussuunnitelman puitteissa sai taman kirjoittaja tehtavakseen kesan 1949 aikana suorittaa Loimaan seudun kallioperan uudelleen kartoituksen. Apuna tassa tyossa olivat maisteri Mauno Lehijarvi, ylioppilaat Kaisa Nieminen ja Juhani Koskinen. Kunkin tutkijan kenttatyoosuus kay selville oheenliitetysta karttaluonnoksesta (Kuva 1). Loimaan kallioperakartta kasittaa Maanmittaushallituksen julkaiseman kantakartaston lehden 2 111 (Loimaa) alueen. Se liittvv osana Geologisen tutkimuslaitoksen julkaisemaan Suomen kallioperakarttaan mittakaavassa 1 : 100 000. Kuva 1. Eri tutkijoiden kenttatyoosuudet Loimaan kallioperakartalla. 1 = Salli. 2 = Nieminen. 3 = Lehijarvi. 4 = Koskinen. Fig. 1. The areas mapped by the diilereni persons.

6 Kentalla kootun materiaalin tutkiminen on suoritettu Geologisessa tutkimuslaitoksessa vv. 1949-50 aikana. Mineraaleja koskevia optisia maarayksia on suorittanut maisteri Toini Mikkola. Puhtaaksipiirtamiset ovat neiti Thyra Abergin kasialaa. Asianomaisten kartoittajain paivakirjamerkintojen ja heidan keraamiensa kivinaytteiden seka omien tarkastusmatkahavaintojensa perusteella on taman kirjoittaja laatinut selostuksen ja piirtanyt kallioperakartan heidan kenttatyoosuuksiltaan. KALLIOPER AN P anpiirteet Suprakrustiset muodostumat kasittavat varsin laajan osan esillaolevan karttalehden aluetta. N-reunassa on yhtenainen Punkalaitumen 1% ampulan gneissijakso, josta erillisina suikaleina erottuvat Metsamaan-Alastaron gneissivyohykkeet. Tasty etelaan pain on hajanaisia gneissimuodostumia ja LoimaanYpajan seudulla karttalehden alueen E-puolen suprakrustiset kivet ovat jatkoa Sederholmin (1891) kuvaainille Tammelan Kalvolan liuskeille. Alueen SE-kulmassa sijaitsee Ypajan vulkanogeeninen vyohyke, jokes ulottuu SE-suuntaan karttalehden alueen ulkopuolelle. Lounaasta pain pistaa Oripaan Ylaneen gneissiuloke, joka on jatkoa Hietasen (1947) kuvaamille Turun alueen gneisseille. Helpoittaakseen lukijaa saamaan yleiskuvan karttalehden alueen kallioperasta on tahan liitetty yksinkertaistettu kallioperakartta pienennettyna (Kuva 2). Loimaan karttalehden alueelle sattuva osa Ypajan vulkanogeenisia kivia kasittaa paaasiassa kohtalaisen hyvin reliktiset alkuperapiirteensa sailyttaneita liuskeita kuten uraliittiporfyriitteja, plagioklaasiporfyriitteja ja intermediaarisia agglomeraattisia liuskeita. Myos Metsamaan gneissivyohykkeessa tavataan paikoin uraliittiporfyriittia, jonka blastoporfyyriset uraliittihajarakeet ovat kidemuotoisia ja puhtaita, mutta perusmassa on gneissimaista. Metamorfinen uudestikiteytyminen on muuttanut Loimaan-Vampulan -Punkalaitumen suprakrustiset kivet gneisseiksi. Paikoin nahdaan viel i agglomeraattista tai porfyyrista reliktisyyttai seka kerroksellisuutta. Laajimmalle alalle on levinnyt intermediaarinen sarvivalke-plagioklaasivaltainen, useimmiten juovikas pienirakeinen gneissi, ns. sarvivalkegneissi. Tassa gneississa on tavallisesti sarvivalkkeen ohessa myos huomattavasti biotiittia. Varsinkin karttalehden alueen N-reunassa on seka sarvivalke-biotiittigneisseja etta sarvivalkevapaita biotiitti-plagioklaasigneisseja. Namakin gneissit ovat tavallisesti juovaisia. Pyroksenipitoisuutta havaitaan nionin paikoin alueen gneissimuodostumissa. Sen rajoittaminen jollekin maaratylle alalle ei ole tassa ollut inahdollista. Sen takia on kallioperakarttaan niihin paikkoihin, misses pyroksenia on hietutkimuksessa todettu, merkitty P-kirjain.

I 3 R~~ 5 i -4 4 -S~ I-=_ 6 q 7 9-1x 10 ~ :J 12 13 15 L 17-18 19 rp 21 K huva 2. lleiskatsaus Loimaan karttaleliden kalliuperaaii. Fig. 2. ("snot-al feol rrr of ti /0111 crust of fir 1.' nlaa a41ve/. 1. Emkksiuen t ufiitti. 2. Uraliittiporfyriitti. 3. Plagioklaasiporfyriitti. 4. Interrniediaarinen gneissi. 5. Kiillegneissi. 6. Porfyroblasti ion kiillegueiesi. Ultraemaksinen kiwi. S. Gabro ja dioriitti. 9. Iyvartsi- ja granodioriitti. 10. Porfyyrinon g raniitti. 11. Pegniatiittigraniitti. 12. Mlikrokliinigraniitti. 13. Granaattipitoiueii pegmatiittigranutli. 14. Granaattipitoineu graniitti. 15. Migniatiittiutunusta ja graniittiutumista. 16. Gneissisulkoumia. 17. Kiillegneissiii vklikerroksina. 1 ;. Intermediaarista gneissia valikerroksina. 11. PyrokHonipitoisuutta. 20. Karbonaattikivea.?. Basic tuffit(..1. l-i'alite porphyritc. ". 7 Plagioclase porphglritc. 4. Intl all dial 110, i-. n. Mica gneiss. 6. Mica ynciso with porph.yroblasts. 7. Pltrabasie rock. 8. Ga-bhro cnnd diorite. 9. Quartz-diorite and granodiorit,. 10. Porllyritia granite. 11. Pegmatite graaitc. 12. 41icrocline granite. 193. Garnet-bearing prginatitr grailitr. 14. Garnt. t-bcariiag gra- 0itt% 73. aligmatitization and granitizatioil. 16. Gneiss iii-tlusinns. 1 :. Int(rcaiatioizn of the mica gneiss. 18. lutercalations of the ii / randiat llneiss. 1.9. Pyoxciii biarinr rock. G'arbonatl rock. Vainpulan seudun kalliopera on yleensa kalkkirikasta. Joskus on siella gneississa ohuita kalkkikivivalikerroksia. Tallaisia valikerroksia on eraassa kohcien louhittukin. Naiden vyohykkeiden diopsidirikkaat gneissit na,vttavat ainakin osaksi syntyneen karbonaattivaltaisiin kerroksiin. Paikoin on kalkkikivikerrosten reunaosissa diopsidin lisaksi granaattia. Punkalaitumella on eraassa kalliossa granaatti-diopsidigneissia, joka on hyvin

8 epahomogeenista sisaltaen n. nyrkin kokoisia karbonaattirikkaita pallukoita.. Kiven muu osa on diopsidi-granaattivaltaista ja pienirakeista. Punkalaitumen Vampulan biotiittigneisseissa, jotka yleensa ovat melkoisen pienirakeisia, tavataan siella taalla granaattipitoisuutta, mutta Poytyan ja Ylaneen seudussa, Oripaan kirkolta SW ja W on varsin laajoilla aloilla erittain granaattirikkaita karkeita gneisseja, jotka joskus ovat kordieriittipitoisia. Muodostuma on Hietasen kuvaamien Turun seudun kinzigiittien jatkoa. Tassakin muodostumassa tavataan valikerroksina amfiboliitteja ja sarvivalkegneisseja, joissa ei sanottavasti ole granaattia ja kordieriittia. Granodioriittisia ja emaksisempia syvakivia esiintyy karttalehden alueella hyvin suurilla aloilla. Ypajan aseman seudussa ja siita Metsamaan kirkon suuntaan sijaitsevat granodioriitit ovat tyypillisimpia ja puhtaimpia. Niissa nahdaan taalla luonteenomaista yhdensuuntaisrakennetta ja emaksisia gabromaisia sulkeumia. Pyoreahko syvakivima :ssiivi, joka sijaitsee Metsamaan kirkolta W, on tags hyvin epahomogeenista ja migmatiittiutumisen turmelemaa granodioriittia, jossa nahdaan erilaisia gneissimurskaleita ja huomattavia gabro-dioriittimuodostumia. Vampulan granodioriiteissa tavataan usein migmatiittiutumisen yhteydessa kiteytynytta kalimaasalpaa ja kvartsia, kun taas Oripaan-Mellilan valisella alueella on tyypillisia harmaita granodioriittej a. Leikkaussuhteista nahdaan koko karttalehden alueella, etta granodioriittiset syvakivet ovat suprakrustista muodostumaa nuorempia. Gabrodioriitit, joita esiintyy siella taalla seka granodioriittien etta suprakrustisten kivien yhteydessa, ovat usein tyypillisia syvakivia, mutta varsinkin Punkalaitumen-Vampulan seudussa emaksisten suprakrustisten kivien laheisyydessa nahdaan gabrojen reunaosistaan olevan ofiittisia ja vaihettuvan ilman jyrkkia kontakteja amfiboliittiseksi granoblastiseksi kiveksi, joka vuorostaan vaihettuu juovaiseksi sarvivalkepitoiseksi gneissiksi. Gabro-dioriittien ja granodioriittien vaihettuminen toisikseen kay myos ilman jyrkkia rajoja. Joskus nahdaan eruptiivibreksiamaisia muunnoksia, joissa emaksisemmat syvakivimurskaleet : nayttavat uivan granodioriittisessa kivessa. V arsinkin happarnemmat syvakivet (kvartsi- ja granodioriitit) ovat usein hyvin epahomogeenisia, sisaltaen gneissimurskaleita, jotka ovat ilmeisesti suprakrustista alkuperaa, ja joutuneet myohemmin tulleen synorogeenisen magman sisaan kuitenkaan taydellisesti siihen sulautumatta. Ultraemaksisia kivia tavataan siella taalla Loimaalla ja Ypajalla. Ne esiintyvat Ypajalla vulkanogeenisen emaksisen muodostuman yhteydessa pienina linsseina. Loimaalla niita esiintyy granodioriittisessa migmatiittisessa. kivessa. Normaalisten granodioriittien joukossa tavataan joissakin paikoin Loimaalla ja Oripaan seudussa kalikoyhia muunnoksia. Nama kivet muistuttavat mineraalikokoomukseltaan Hietasen Turun seudulta kuvaamia trond-

9 hjeiniitteja ja trondhjeniiittigraniitteja. Ne esiintyvat tavallisesti sulkeuman tavoin granodioriittisessa kivessa, eika niita sen takia ole voitu kallioperakartalle merkita eri varilla, vaan ne sisaltyvat kvartsi- ja granodioriittisten kivien alueisiin. Varsinkin Mellilassa, Oripaassa ja Punkalaitumella esiintyy kaikkia edella kuvattuja kivia leikkaavana kalivaltaisia mikrokliinipegmatiittigraniitteja. Niita on tavallisesti tunkeutunut vanhempien kivien valeihin mites halkoen ja migmatitisoiden. Karttaan punaisella varilla merkitty graniitti on suurelta osalta varsiii epahomogeenista migmatiittigraniittia tai karkeaa pegmatiittia. Metsamaalla ja Alastarolla tavataan yhtenaisena esiintymana rakenteeltaan muista alueen graniiteista eroavaa usein liuskeisen pohjamassan olnaavaa mikrokliiniporfyyrista graniittia. Sites esitetddn kallioperakartalla eritviselld merkinnalla. Myds Mellildn--Ypajan valilla sijaitseva mignlatiittigraniitti on paikoin porfyyrista, mutta se on hyvin epahomogeenista ja sisaitaa mikrokliiniporfvroblasteja ainoastaan paikka paikoin. Graniittisten kivien aloja monivarisena ilmestyvalla kallioperakartalla, esitettaessk on punaisella varitetty ainoastaan sellaisten kivien alueet. joilla on verraten homogeenista pegmatiittia tai mikrokliinirikasta graniittia, jossa vanhan tavaran arvioidaan ka,sittavan vahemman kuin 1/5 kiven kokonaiskokoomuksesta. Sen sijaan sellaiset epahomogeeniset migmatiittigraniitit, joissa on arvioitu olevan enemman kuin tames maara vanhaa tavaraa, on varitetty silly pohjavarilla miksi alkuperainen tavara on havaittu, ja punaisilla luiroilla on luonnehdittu migmatiittiutumisessa svntvneen iiuden aineksen maaraa. SUPRAKRUSTISET KIVET vt"lkano(,eeniset LWSKEET Ypajan Loimaan rajan laheisyydessa karttalehden alueen SE-reunassa ns. Ypajan liuskemuodostumassa ja Metskmaalla tavataan selvksti porfvyrisik ja agglomeraattisia liuskeita, joissa names reliktiset rakennepiirteet ovat todistuksena vulkaanisesta alkuperasta. Metsamaan Korvenkylastk NW-suuntaan sijaitsevassa gneissivydhykkeessa ja siita n. 20 km S olevassa Ypajan liuskemuodostumassa on paikoitellen hyvin sailyneita u r a l i i t t i- p o r f y r i i t t e j a. Metskinaan uraliittiporfyriitit si,jaitsevat juovaisen sarvivalkegneissin yhteydessa joko sen reunavydhvkkeessa graniittia vasten tai gneissin valikerroksina. Uneissi on tavallisesti niin metamorfoitunutta, ettei rakennerelikteista voida mkarata sen alkuperaa, niutta uraliittiporfyriitti on hyvin sailynvtta. Blastoporfyyriset uraliittihajarakeet ovat 0.5-2.0 sm :n lapimittaisia ja omaavat kideinuotoja. Ypkjkn uraliittiporfyriitit taas ovat plagioklaasiporfvriitti- ja agglonieraattimuodostumien ymparoimina. 2 7 668

1 0 Niissakin on tiiviissa tumman vihreassa perusmassassa blast oporfvvrisit kidemuotoisia uraliittihajarakeita. Mikroskooppisesti nahdaan Metsamaan uraliittiporfyriitissa usein diopsidista pyroksenia seka hajarakeissa etta perusmassassa. Diopsidi on vaaleata eika ollenkaan pleokroista (ca y-41 2\,,,a-6l'). Isoissa uraliittihajarakeissa on diopsidia jaljella vaaleina laikkuina vihreassa sarvivalkkeessa. Lsein on diopsidikide viela verraten ehyt ja ainoastaan lolikorakojen reunamilla hienona rihmamaisena kudoksena on vihertavaa sarvivalketta (Taulu I, kuva 1). Paikoin on havaittavissa sarvivalkkeen ja diopsidin optista homoakselisuutta. Paikoin tans saattaa esiintya kokonaan uraliittisen hajarakeen vieressa kirkas diopsidirae nnelkein muuttumattomana. Uraliittiporfyriitin perusmassa on pienirakeista (alle U.5 min lapim.). Se on granoblastista ja sisaltaa paaasiassa sarvivalkettd ja plagioklaasia (An y ;). Lisaksi saattaa siina olla pienid pyroksenirakeita ja usein runsaasti hyonteisenmunatitaniittia (Metsautaa). Ypajan uraliittiporfyriiteista ei ole tavattit pyroksenia. Perusmassan rakenne on naissakin granoblastinen ja siinii nahdaan andesiinia ja sarvivalklceen ohessa usein kvartsia, mikii lienee sekundaarista ja syntynyt graniittiutuniisen vhteydessa. Kvartsi esiintyv tassa nauhatnaisesti hajarakeita kierta.van sarvivalkemassan lomissa vuoroin plagioklaasirakeiden kanssa. 1 vartsirakeet ovat epamuotoisia ja ii. 0.) nun :n lapirnittaisia. Y pajan uraliittiporfyriitteihin liittvv karttalehden alueen S-reunassa. MelliIan kirkosta n. 3 kni E, homogeenista ultraemaksista kivea (vrt. S. 15). Siina niihdaan Mikroskooppisesti granoblastisessa sarvivalke-plagioklaasimassassa aivan vieri vieressa blast oporfvyrisen nakiiisia 2- ---3 mama li pimittaisia sarvivalkerakeita, joiden reunat ovat repaleiset, ja rakeiden keskiosassa on runsaasti biotiittisulkeuniia ja ntalmipigrnenttia (Taulu 1. kuva 2). Ypajan liuskejaksossa tavataan uraliittiporfyriittien ohessa niyos andesiittista p 1 a g i o k I a a sip o r f y r i i t t i a. jonka hajarakeet ovat pd aasia,,sa andesiinia. mutta rnuutamia uraliittiliajarakeitakin on joukossa. Ne ovat repaleisia, eika niista voi tuntea k idemuotoja. I T seininuten on tanna kiwi hyvin epahomogeenista ja hajarakeet esiintyvat epasaannol1isin valiniatkoin. Perusmassa on granoblastista ja sisalti d andesiinia ja sarvivalketta seka hiukan kvartsia ja biotiittia. Sarvivalketta on rikkaruohomaisesti kiteytynyt andesiinihajarakeiden sisiian tehden ne sotkuisen nakoisiksi. Perusniassa on yleensa pienirakeisempaa kuin uraliittiporf;vriittien perusmassa. Aivan karttalehden alueen S-reunassa Loimaan ja Ypajan rajasta E tavataan muutainissa kallioissa karkeaa andesiittista p 1 a g i o k I a a s i- p o r f y r i i t t i a, joka seka ulkonaoltaan etta mikrorakenteeitaan jyrkasti poikkeaa edella kuvatusta plagioklaasiporfvriitista. Taman andesiinihajarakeet ovat levymaisia antaen kivelle ofiittisen leinian. Riven pinnassa ne nakyvat 2-3 srn :n pituisina ja n. 2 nini :n vahvuisina leikkauksina tayttaen

1 1 kiven tiheasti (Taulu I, kuva 4). Aikaisenmlin kuvatun plagioklaasiporfyriitin andesiinihajarakeet ovat sensijaan tylppia ja joskus pyoreita. Mikroskooppisesti on tarnan porfyriitin perusmassa epatasaista kasittaen homogeenisia granoblastisia paikkoja, joissa on plagioklaasia ja kvartsia seka hieman sarvivalketta alle 1 mm :n lapimittaisina rakeina. Valipaikoissa on laikullisesti pienirakeisia sarvivalkekasaumia. Myos andesiinihajarakeissa nahdaan Kuva 3. Agglomeraattilinsketta. Ypaja. Valok. Aarne Laitakari. Fig. 3. Aylowfratr whist. Ypiijn. Photo 4arne Laitakari. rikkaruohomaista sarvivalketta, vaikka se ei olekaan pystynytt erikoisemmin muuttamaan naiden hajarakeiden asua. Uraliitti-plagioklaasiporfyriittimuodostuman ja taman ofiittisen plagioklaasiporfyriitin valisia ikasuhteita ei ole voitu maarata, koska viimemainittu ei ole paljastumissa kosketuksessa muihin kiviin. Ei voida niyoskaan. havaita inuuta sellaista, minka perusteella ikasuhteiden maarittely olisi mahdollista. Ypajan liuskejakson karttalehden alueelle sattuva osa on enimmakseen a g g l o in e r a a t t i s t a joko andesiittista tai dasiittista liusketta. Hyvin paljastuneena tata on Loimaan-Ypajan rajalta n. 0.5 km Ypajalle pain olevassa maessa maantien varressa ja maantieleikkauksissa (Kuva 3). Riven kokoornuksen tassa muodostaa biotiitti-sarvivalkerikas, plagioklaasihajarakeita sisaltava liuskeutunut valimassa (Taulu II, kuva 5) ja muutaman sm :n lapimittaiset pallot, joita on paikoin aivan vieri vieressa. Pallot sisaltavat sarvivalketta, biotiittia ja plagioklaasia ja ovat venyneita. Ne nayttavat paljain silmin syvakivimaisilta muistuttaen asultaan dioriittia. Jotkut pallot sisaltavat kehamaisia epahomogeenisuuksia. Mikroskooppisesti nahdaan naiden dioriittimaisten pallojen olevan rakenteeltaan

1 2 blastoporfyyrisia. Perusniassa on kvartsi-plagioklaasivaltaista. Siina on vahan sarvivalketta ja biotiittia seka malmirakeita. Se on kiteytynyt granoblastiseksi (rakeet 0.03 mm), andesiinihajarakeet ovat selvia ja 0.5-1.5 mm :n lapimittaisia. Muutamissa palloissa nahdaan siella taalla noin I mnl :n lapimittaisia repaleisia sarvivalkekasaumia, joissa ei ole reliktista kidemuotoa, rnutta jotka jossain maarin muistuttavat blastoporfyyrisia uraliittihajarakeita. Namakin pallot ovat mikroskooppisesti plagioklaasiporfyriittia ja rakenteeltaan seka raesuuruudeltaan muistuttavat dioriittiinaisia palloja. Osa agglomeraattiliuskeen palloista on hyvin epidoottirikkaita. Ne ovat muodostuneet paaasiassa pienirakeisesta epidoottimassasta. Niissa nahdaan joskus kehamaista erilaistuinista keskuksen ymparille, jolloin keskus on epidoottirikkaainpaa kuin reunat, mitka sisaltavat varsin huomattavasti kvartsia. Agglomeraattiliuskeen valimassa on jossain maarin mikroporfyyrista, joskin hajarakeita on harvassa. Valimassa on muodostunut alle 0.5 mm :n lapimittaisista rakeista andesiinia, kvartsia, sarvivalketta, biotiittia ja epidoottia (Taulu II, kuva 5). Paikoitellen siina on myos huomattavasti malmirakeit a. Epidoottirikkaita palloja nahdaan siella taalla Ypajan seudun vulkanogeenisissa liuskeissa siellakin, missy ei havaita agglomeraattista reliktisyytta. Edella kuvattu ofiittinen plagioklaasiporfyriitti on kuitenkin misty vapaata. agglomeraattista reliktisyytta nahdaan myos voimakkaasti metamorfisissa sarvivalkegneisseissa Punkalaitumella ja Vampulassa. Punkalaitumen Jalasjoella kylan NW-puolella aivan karttalehden alueen NE-reunassa on pallomuodostuksia sisaltavaa andesiittista gneissia. Tahan on moneen paikkaan vaikuttanut migmatiittiutumisprosessi, joka on tuonut kiveen huoluattavasti kalimaasalpaa ja kvartsia. Alkuperaisista rakennepiirteista paattaen kiwi kuitenkin on ollut agglomeraatti. Taalla ei havaita epidoottirikkaita palloja, vaan ovat kaikki pallomuodostumat sarvivalke-biotiittirikkaita, granoblastisia, valimassa on kiillegneissia. GA EISSIT Punkalaituinella, Metsamaan kirkon seudussa ja Loimaalla seka Oripaan--Vampulan valilla on karttaan harnlaan vihrealla pohjalla merkityilla aloilla enimmakseen sarvivalkepitoisia, usein juovaisia tai agglomeraattista reliktisyytta omaavia gneisseja. Names ns. s a r v i v a 1 k e g n e i s s i t ovat variltaan tumman vihertavan harmaita. Kalliossa nakyva juovaisuus on tavallisesti reliktista kerroksellisuutta, jossa tummat ja vaaleat muutaman sm :n vahvuiset kerrokset vuorottelevat keskenaan. Ne ovat yleensa viivasuoria (Kuva 4), rnutta tavataan esim. Metsamaalla hyvin poimuttunutta sarvivalkegneissia. Agglomeraattista re-

liktisyytta nahdaan monin pa i- koin esim. Punkalaitumen Ja1a c- joella kylan NW-puolella (kts. s. 12). Metsamaan kirkolta 2 4 km SE. ja jossain paikoin Loimaalla. Agglomeraattinen reliktisvvs nakyy joskus hyvin heikosti, jos metamorfinen kiteytyminen ja ehka metasomaattiset rnuutokset ovat olleet voimakkaita. Varsinkin Vampulan kirkoii W-puolella ja Alastaron-Loiinaan valilla seka Oripaan Ma kkarkoskenkylan seudussa olevat sarvivalkerikkaat gneis- F i g. d. 1 3 (ins 4. Kerroksellinen sarvivalkegneissi. I : 1. Loimaa, Piltola. Valok. A. Matisto. Stratified hornblende- gneiss. 1 :1. Lounaa, 1 iltola. Photo L JFatisto. sit sisaltavat paikoin hyvin tiheassa punertavaa juovaisuutta, joka teravasti eroaa kiven pohjasta. Tallainen rakenne muistuttaa suuresti reliktista kerroksellisuutta, mutta punertavat juovat sisaltavat runsaasti kalimaasalpaa, eivatka ole rinnastettavissa reliktiseen kerroksellisuuteen. Tasty asiasta puhutaan viela myohemmin (kts. s. 27). Mikrorakenteeltaan sarvivalkegneissi on yleensa granoblastista (Taulu 11. kuva 7). Paamineraaleina on plagioklaasia (An 25-so ), kvartsia, sarvivalketta ja biotiittia. Aksessoorisesti esiintyy titaniittia, apatiittia, epidoottia ja malmirakeita. Rakeiden lapimitat tummemmassa kerroksessa vaihtelevat 0.01-0.1 mm ja vaaleaminassa 0.1-2 mm. Tummemmat kerrokset sisaltavat enemman sarvivalketta ja biotiittia kuin vaaleammat. plagioklaasin An-pitoisuus vaihtelee sangen paljon eri paikoissa. V'aaleissa kerroksissa paaasiallisen kvartsi-plagioklaasiseurueen lisaksi esiintyy joskus kalimaasalpaa. Kvartsi on usein voimakkaasti aaltosammuvaa tai granuloitunutta ja nayttaa se joskus seuraavan juonimaisesti kiven kerroksellisuutta. Sarvivalke on tavallista vihreaa (y = tumman ruskean vihrea > /3 = ruohon vihrea > a = vaalean kellan vihrea). Muutamista naytteista maaratty: cay=7-15 ; 2 `'a = 40-65 ; (a = 1.660±0.002 ; y -= 1.(;77±0.002, Metsamaa). Sarvivalkkeen seurassa on melkein aina biotiittia /3 = y = tumman ruskea > a = kellertavan ruskea, jossa on usein runsaasti pleokroisen kehan ymparoimia zirkonisulkeumia. Satunnaisista mineraaleista on titaniitti yleisin. Sita on sarvivalkekiteiden sisassa tai reunoilla. Apatiittia on aina pienina omamuotoisina kiteina. Malmirakeita on v -ahan. Ne ovat joko oksidimalmia tai sulfideja ja mikroskooppisen pienia. Jos biotiitin maara voittaa sarvivalkkeen maaran, on plagioklaasin Anprosentti tavallisesti myos alhainen (An> 30). Talloin nahdaan kivessa myos kalimaasalpaa.

1 4 Vampulassa ja Oripaassa ovat sarvivalkegneissit inonin paikoin pyrok- $enipitoisia. Muuten on mineraalikokoomus samantapainen kuin edella mainituissa sarvivalkegneisseissa. Pyrokseni esiintyy sarvivalkkeen seurassa joko sydankiteina tai sarvivalkerakeiden rajoilla. Se on optisilta ominaisuuksiltaan varsin erilaista. Esim. : variton ; 2 Va--62 ; cay = u - ; a = 1.715±0.002 ; y = 1.733+0.002 (Vampula, Huhtaa), joka taman nraarayksen mukaan on hypersteni. Mutta tavallisesti pyrokseni on diopsidista : (2 Vy = 60 : c/\y = 45 ; y---1.720). Tallaisissa pyroksenipitoisissa gneisseissa havaitaan plagioklaasin olevan yleensa An-rikkaampaa (An70-80) kuin pyroksenittomissa sarvivalkegneisseissa. Yleiskatsauksessa mainittujen diopsidirikkaiden gneissien yhteydessa esiintyvien kalkkikerrosten nahdaan sisaltavan reunaosissaan runsaasti diopsidia ja joskus granaatteja. Tallainen n. 1 m :n vahvuinen pystyasentoinen kerros on Vampulan Huhtaan kylasta n. 3 km NE. Eraan kallion reunasta sita on aikoinaan louhittu, niin etta nyt on tahteend paaasiassa vain reunaosien diopsidi-granaattigneissi. Tama gneissi on todennakoisesti karsiutumalla syntynytta. Punkalaitumen pitdjan Huhtaan kylain \V-puolella on eraassa kallioryhmassa epahomogeenista diopsidi-granaattigneissia, jossa nahdaan kalkkisalpaa n. nyrkin kokoisina pahkuina. Usein ovat pahkut kuluneet kallion pinnassa kuopalle. Granaatit ovat jakaantuneet kalliossa hyvin epatasaisesti ja muodostavat diopsidin kanssa pyoreita tai epamuotoisia kasaumia. Pyroksenipitoisten sarvivalkegneissien ohella tavataan Vampulassa nmyos sarvivalkkeettomia p y r o k s e n i g n e i s s e j a. Tallainen alue sijaitsee Vampulan kirkolta n. 3 km S. Kivi on homogeenista, tumman harmaata, ja pienirakeista seka rakenteeltaan granoblastisia (Taulu II, kuva 8). Rakeiden lapimitta on alle 0. 5 mm. Mineraalikokoomukseen sisaltyy plagioklaasia An 70, kvartsia, pyroksenia ja vahan biotiittia. Pyrokseni on varitonta hyperstenia (2 Va = 58-62 ; cay = 0 ; a = 1.700±0.002 : y = 1.714±0.002). Analyysi 5, taulukossa III on tehty ylla kuvatusta naytteesta. Hyperstenigneissi vaihettuu S-suuntaan mentaessa dioriittimaiseksi kiveksi. Usein tavataan sarvivalkegneisseihsn liittyvina hyvin sarvivalkerikkaita ja aivan granoblastisia pienirakeisia a m f i b o l i i t t e j a. Ne sisaltavat paaasiassa sarvivalketta ja vaihtelevan kokoomuksista plagioklaasia An4O-80. Pyroksenipitoisuutta naissa esiintyy myos siella taalla, ja on pyrokseni talloin diopsidista. Joskus ovat amfiboliitit juovaisia (Vampulan kirkon seutu, Oripaan Makkarkoski), mutta se ei liene kerroksellisuutta, silly vaaleat juovat sisaltavat kalimaasalpaa ja ovat graniittisia, eroten hyvin teravasti emaksisista juovista. Silti on juovaisuus tavallisesti hyvin suoraviivaista. Toiselta puolen taas sarvivalkegneissi vaihettuu usein ilman jyrkkaa rajaa gabromaiseksi reunamuunnokseksi. Joskus tallainen reunainuunnos

on ofiittista, jolloin plagioklaasi esiintyy liistakemaisena. Mikrorakenteeltaan nama gabron kokoomuksiset muunnokset ovat paaasiassa granoblastisia. Vampulassa ja Punkalaitumella tavataan biotiittigranaattigneissien laheisyydessa sijaitsevissa amfiboliitti-sarvivalkegneissikivissa usein huomattavasti granaatteja (Taulu I, kuva 3). Granaatteja on tutkittu immersiolla ja saatu : n = 1.800. Sakylan Loytaneella lahella Ylaneen-Alastaron rajaa tavataan pienina esiintymina tasaista k u m m i n g t o n i i t t i g n e i s s i a. Kivi on pienirakeista tuinman vihertavan harmaata tai harmaata. Sen rakenne on taysin granoblastinen ja liuskeisuus heikko. Kummingtoniittia on verraten vahan. Sen optiset om.inaisuudet ovat : variton : 2 1'a = 76 ; opt. + ; c A y - 14 ; a = 1.650±0.002 ; y = 1.670±0.002. Mineraalikokoomukseen kuuluu lisaksi plagioklaasia An 40, kvartsia ja biotiittia. Vihertavassa muunnoksessa nahdaan varittomien kummingtoniittirakeiden ymparilla usein vihertava raita, joka nayttaa sarvivalkkeelta (Taulu II, kuv a 6). Analyysi 6, taulukossa III on tehty vaaleasta kummingtoniittigneissista, jossa ei ole sarvivalketta. K i i 1 1 e g n e i s s e j a esiintyy isoilla aloilla karttalehden alueen N-reunassa (Punkalaidun--Alastaro) ja Oripaan SW-puolella. Niista N-puolen gneissit ovat yleensa biotiittigneisseja, joissa granaatteja kylla tavataan, mutta on granaattipitoisuus SW-puolen gneisseissa paljon suurempi. Lisaksi ne ovat karkeampia ja graniittisen tavaran osuus kokoomukseen on varsin huomattava. Sen sijaan N-reunan biotiitti-granaattigneissit ovat graniittiselta vaikutukselta paremmin saastyneita. Eraiden tyyppiesimerkkien nojalla N-puolen biotiittigneissi on joskus viela selvan kerroksellista ja verraten tiivista, eika mikrorakenteessakaan havaita muita reliktisyyden merkkeja. Mineraalikokoomus on sangen yksinkertainen : kvartsi, plagioklaasi (Antis-3o), vahan kalimaasalpaa, biotiittia melko runsaasti (zirkoni sulkeumat isoja), epidoottia ja kloriittia hyvin vahan. Biotiittisuomut ovat samansuuntaisia : plagioklaasi kirkasta ; kvartsi granuloitunutta. Tavallisesti b i o t i i t t i g n e i s s i sisaltaa, kuitenkin granaattia, joka voi esiintyy isompina (0.5 sm) rakeina tai aivan mikroskooppisen pienirakeisena. Granaatti on yleensa hyvin sailynytta, mutta joskus biotiittisulkeumarikasta. Oripaahan SW-suunnasta pistava gneissivyohyke sisaltaa paaasiassa granaatti-biotiittigneissej a, jotka paikoin ovat kordieriittipitoisia. Nama ovat huomattavasti karkeampia kuin Vampulan-Punkalaitumen biotiitti-granaattigneissit, ja muodostavat valittoman jatkeen Hietasen Turun alueella tutkimille granaatti-kordieriittigneisseille (kinzigiiteille). Naissa gneisseissa ovat huomattavana osana pegmatiittijuonet. Siella missy on nahtavissa selva reliktinen kerroksellisuus saattaa pegmatiittijuonia olla kerrosmyotaisesti, mutta jos tavara on ollut homogeeni- 15

16 nen, ovat pegmatiittijuonet eri suuntaisia ja kiemuraisia. Taman lisaksi on usein koko kerroksellinen liuskeosa poimuttunut pienoissykkyroille kuten mm. karttalehden alueen W-reunassa Oripaa-Ylane maantien varressa. Granaattipitoisuus on yleista liuskeosassa, mutta tavataan sites myos pegmatiitissa. Gneissivyohykkeissa esiintyy tavallisesti valikerroksina homogeenista harmaata gneissia, jonka mineraalikokoomukseen kuuluu biotiitin ja kvartsin lisaksi huomattavasti oligoklaasia. Kivi on pienirakeista ja mikroskooppisesti nahdaan siina reliktista klastisuutta. Analyysi 7, taulukossa III on tyypillisesta tallaisesta kerroksesta Loimaalta. An tofylliitti-kordieriittigneissia tavataan Ypajalla liuskevyohykkeen N-puolella yhdessa pienessa paljastumassa. Kivi on karkearakeista ja poimuista. Kordieriitti on usean mm :n lapimittaisina rakeina. Se on sinertavan harmaata ja sisaltaa runsaasti sulkeumina kvartsia ja biotiittia. Antofylliitti esiintyy ruskean harmaina saloina (2 Vy = 76 : cay = 0 ; a = 1.672±0.002 : y = 1.692±0.002). Gneississa on myos huomattavasti granaattia. Loimaan pitajan Orisuolla nahdaan biotiitti-granaattigneississa granaattivapaita muutaman dm :n vahvuisia valikerroksia, joissa on blastoporfyyrisia oligoklaasirakeita melko tiheassa. Tallainen valikerros muistuttaa plagioklaasiporfyriittia. Pienirakeisessa valimassassa, joka sisaltaa oligoklaasia, kvartsia ja biotiittia on n. 2 mm :n lapimittaisia oligoklaasirakeita. Ne ovat pyoreahkoja ja uudelleenkiteytyneen nakoisia. Tasty muutama km N tavataan biotiittigneissia, joka sisaltaa kalimaasalpaa porfyroblasteina (Taulu III, kuva 11). Kivi on pienirakeista (lapim. alle 0.1 mm) ja monin paikoin mikroskooppisesti ruhjeista. Tasaisessa hyvin liuskettuneessa kvartsi-biotiitti-oligoklaasimassassa nahdaan 1-2 mm :n lapimittaisia mikrokliiniporfyroblasteja, jotka ovat tiheasti kvartsi-. plagioklaasi- ja biotiittisulkeumien tayttamat. Names sulkeumat ovat gneissin tasaisen osan raesuuruutta ja jarjestyneet liuskeisuuden suuntaan kuten porfyroblastikin. Kiillegneississa ja granaattikiillegneississa esiintyy monesti konkretiomaisia ellipsoideja, jotka kentalla nayttavat happamilta, mutta osoittautuvat mikroskooppisesti pyroksenipitoisiksi ja verraten An-rikasta plagioklaasia sisaltaviksi. Mikrorakenne on granoblastinen, plagioklaasi (An -, O) ja variton pyrokseni ovat paamineraaleja. Keharakenteisissa on ulkokehasta lukien kvartsia ja biotiittia seka usein sarvivalketta sisakehassa diopsidia ja joskus kalsiittia keskella. Myos Hietanen on Turun ja Kalannin alueilta kuvannut samantapaisia ellipsoideja. Siellakin ne esiintyvat granaatti-kiillegneisseissa. Gneissien alkuperasta voidaan tehda erilaisia arveluja. Kerrosrakenteiset (juovaiset) sarvivalkegneissit ja agglomeraattisia reliktirakenteita omaavat gneissit ovat tietenkin lahinna ajateltava vulkanogeenisiksi.

1 7 Varsinkin karttalehden alueen N-osan kiillegneissit sisaltavat mineraalikokoomuksessaan paljon plagioklaasia, minka esimerkkien nojalla voi todeta oheisista volymetrisista maarayksista. Plagioklaasi on oligoklaasia, jossa usein on nahtavissa normaalista vyohykkeisyytta. Tavallisesti rakeet ovat kuitenkin uudestikiteytyneet ja siten on mahdollinen vyohykkeellinen heterogeenisuus homogenisoitunut. Jos naita gneisseja pidetaan rapautumismateriaalista alkuaan kerrostuneina sedimentteina, on plagioklaasin suuresta maarasta, ja siina esiintyvista magmasyntyisyyteen viittaavista vyohykerakenteista paatellen rapautuminen ollut hyvin vaillinaista. Kiillegneissien alkuperaismateriaalina voisi olla joissain tapauksissa myos intermediaarinen vulkaaninen kivi. Metamorfisen uudestikiteytymisen yhteydessa on taalla tapahtunut yleisesti sarvivalkkeen biotiittiutumista, jolloin myos raesuuruus on kasvanut ja kiven rakenne muuttunut granoblastiseksi. Nain ovat reliktiset rakennepiirteet saattaneet havita olemattomiin, joten nyt on nahtavissa vain granoblastinen biotiittigneissi. Suurta Al-ylimaaraa osoittavissa karkeissa granaattirikkaissa biotiittigneisseissa nahdaan granaatin asettuneen joskus pegmatiittijuoniin, jotka ovat mikrokliinirikkaita ja ilineisesti syntyneet migmatiittiniuodostuksen aikana. Talloin gneissin kiillerikas osa tavallisesti on granaattivapaata. Nain naytta,a Al ottaneen nykyisen paikkansa vasta viimeisimman kalimaasalparikkaan pegmatiittimuodostuksen yhteydessa. Kvartsi (Quartz An 70 Plagioklaasi Plagioclase Biotiitti B,otlte El Pyrokseni Pyioxcne Amfiboli Amphibole Aksessooriset mineraalit A cccssories Taulukko.1. Loimaan kaittalehdeii alueen eraiden gueissien mineraalikokoomukset tilavuusprosentteina. Table I. -llin.eralogical compositions of some ctneisscs of the >na-ppcd ar,a o.i rolumetrie per ecat. 1. IIvperstenigneissi, Vampula.?. Amfiboliitti, Metsamaa. 3. Kunmningtoniittigneissi, Sakyla. 4. hummingtoniittigneissi, Sakvlii. 5. Plagiokla.asipitoinen biotiittigneissi, Metsamaa. 6. Plagioklaasi-biotiittigneissi, Loimaa. 7. Plagioklaasi-biotiittigneissi. Punkalaidun. 1. Hypersthene gneiss. 2. Amphibolite. 3-4. (`ummingtonitc gncisg. 5- ;. P7gioelasebca>-ing biotitc gncisscs. 3 766852

1 8 Hietanen pitaa Turun alueen karkeita granaattikordieriittigneisseja (kinzigiitteja) entisista savisedimenteista syntyneina. Tahan ryhmaan on Loimaan karttalehden alueella luettava lahinna Oripaan ja Ylaneen vastaavat gneissit. INFRAKRUSTISET KIV ET. Kvartsi- ja granodioriittiset seka niihin liittyvat enraksisemnrat syvakivet tayttavat suuren osan karttalehden aluetta. (labroja tavataan pienina esiintymina seka gneissien ja liuskekivien lomissa etti happanrempien syvakivien ymparoimina. Gabrot vaihettuvat useimmiten ilman j_yrkkaa rajaa dioriiteiksi ja viela happamemm.iksi syvakiviksi. Toiselta puolen taas havaitaan gabrodioriittien olevan yhteydessa porfyyrirakeita sisaltavien osaksi ofiittisten, gabrojen reunavyohykkeissa sijaitsevien puolipinnallisten diabaasimaisten muunnosten valityksella emaksisiin liuskekiviin : amfiboliitteihin ja sarvivalkegneisseihin. Varsinkin Vanipulassa on tarkan rajan vetaminen selvan syvakiven ja pint asyntyisen kiven valille vaikeaa. Selvasti kerrokselliset tai muita suprakrustiseen alkuperaan viittaavia rakennerelikteja sisaltavat kivet on merkitty tassa amfiboliiteiksi, gneisseiksi tai liuskeiksi, mutta homogeeniset hieman ofiittiset niuunnokset on luettu syvakiviksi. Sarvivalkevaltaisia u 1 t r a e in ai k s i s i a kivia esiintyv Loimaalla ja Ypajalla pienina linsseina tavallisesti emaksisten liuskekivien yhteydessa. Ypajalla nama nayttavat liittyvan emaksisiin vulkanogeenisiin liuskeisiin (vrt. s. 10). Loiinaan kirkon seudussa niita esiintyy sulkeuman tapaisesti migmatiittigraniitissa, jossa ilmeisesti pohjatavara on ollut kvartsidioriittinen. Kivi on viimemainitussa paikassa rnikrorakenteeltaan osaksi hypidiomorfista osaksi granoblastista. Mamineraalina on sarvivalketta (y tumman vihrea >/3 = ruohon vihrea > a --- vaalean kellan vihrea). Sarvivalke sisaltaa runsaasti oksidimalmisulkeumia. Biotiittia on sarvivalkkeen sulkeumina pienina vksiloina. Plagioklaasia on pienina rakeina sarvivalkkeen lomissa, mutta sita on hyvin vahan. Plagioklaasi on osittain serisiitin tayttamaa andesiinia ja monissa rakeissa nahdaan vyohykerakennetta, jolloin kiteen reunaosa on An-koyhempaa kuin keskus. Esilla olevan alueen g a b r o - d i o r i i t t i s e t syvakivet jakaantuvat kahteen mineraalikokoomuksensa puolesta erilaiseen ryhmaan, joista Vampulassa esiintyvat gabro-dioriitit overt eninrmakseen pyroksenipitoisia ja karttalehden alueen muissa osissa olevat gabro-dioriitit taas sarvivalkepitoisia. Vampulassa tavataan rajoitetulla alueella sarvivalkkeettomia gabro-dioriitteja. Tamer alue sijaitsee `ampulan kirkolta 2-4 kni SE ja kuvattavaksi otettu nayte on Vampulan Huhtaasta. Kivi on keskikarkeaa rapautumis- ja murtopinnaltaan tumman ruskean harinaata. Rakenne on

hypidiomorfinen. Mineraalikokoonrukseen kuuluu paaasiassa plagioklaasia, pyroksenia, biotiittia ja kvartsia. Plagioklaasi (An 2 r-5g ) on normaalisvyohykkeista ja kauniisti kaksostunutta (albiitti-karlsbad ; albiitti-perikliini). Pyrokseni on enimmakseen varitonta diopsidia (c A y = 54' : 2 V = 50' ; a - 1.684+0.002 ; y = 1.716±0.002) Sita esiintyy tavallisesti ruskean biotiitin yhteydessa., jolloin biotiitti nayttaa joskus sulkevan diopsidirakeen sisaansa. Useimniiten nama ovat kuitenkin vierekkain ja rajapinnat aivan selvina. Muutamissa hieissa nahdaan diopsidikiteen keskuksessa varitonta rombista pyroksenia (2 Va = 70'). Kvartsia esiintyy hyvin vahan pienina aaltoavasti sammuvina rakeina plagioklaasin lomissa. Lisaaineksina on titaniittia pienina rakeina ja malmia aivan vahan. Plagioklaasi- ja kvartsirakeiden rajoilla huomataan voimakkaalla suurennuksella kalimaasalpaa ja myrmekiitinmuodostusta (Taulu III, kuva 12). Analyysi 1, taulukossa III osoittaa kivessa verraten korkeaa K 20-maaraa, mika johtuu myrmekiitin ohessa esiintyvasta mikrokliinista. Useimmissa gabro-dioriiteissa tavataan Vampulassakin pyroksenin lisaksi sarvivalketta. Selvasti hypidiomorfisia sarvivalkepitoisia gabrodioriitteja on Vampulassa kuitenkin hyvin vahan. Sensijaan on naiden rakenne useimmiten granoblastinen ja hypidiomorfisia piirteita tapaa vain reliktisesti. Kivella on useimmiten amfiboliittinen leima. Sarvivalke nayttaa repaleisina rakeina kiertavan pyoreanmuotoisia plagioklaasirakeita, joissa tuskin on alkuperaisvyohykkeellisyyttakaan. Punkalaitumella (Jalasjoki) ja Loimaan seudussa seka Metsamaalta Loirnaalle pain olevassa rnigmatiittigraniittimassiivissa tavataan useita pienehkoja gabro-dioriittisia paikkoja. tie ovat p aikoin hyvin syvakivinii isia. Esim. Punkalaitumen Jalasjoella on kauniita, sarvivalkegabroja ja dioriitteja, mutta Alastaron-Metsamaan valisessa porfvyrigraniittimuodostumassa ovat siihen merkityt gabro-dioriitit enimmakseen granoblastista tai osittain of'iittista tyyppia (Taulu III, kuva 13). Paikoin on sarviv-alke kasautunut porfyyrimaisesti kuten Punkalaitumen Jalasjoella, ja kivea luulisi pintasyntyiseksi. Mellihissa ja Ypajalla esiintyy sarvivdikegabro-dioriiteissa myos diopsidipitoisuutta. Diopsidi on yleensa sydankiteina sarvivalkkeen sisassa. Mama, kivet ovat myos enimmakseen granoblastisia tai osaksi ofiittisia ja liittyvat alueellisesti ernaksisiin pintasyntyisiin kiviin. Kaikissa naissa sarvivalkevaltaisissa gabro-dioriiteissa on plagioklaasin An-')'o jonkinverran alhaisempi kuin pyroksenivaltaisissa gabrodiorriteissa. Plagioklaasi on kuten jo mainittiin harvoin primiarisen nakoista, vaan melkein aina kirkasta ja vailla alkuperaisvyohykkeellisyytt4. Gabro-dioriittien vaihettuminen happamemmiksi syvakiviksi kay usein breksioitumalla, mutta vleisin on vahittainen vaihettuniinen happamemmaksi muunnokseksi. Pyrokseenivaltaiset vaihettuvat pyroksenikvartsidioriiteiksi ja -granodioriiteiksi, joita tavataan Vampulan-Oripaan seudulla 1 9

2 0 ja sarvivalkevaltaiset gabro-dioriitit sarvivalkepitoisiksi kvartsidioriiteiksi tai granodioriiteiksi. Sarvivalkepitoisia k v a r t s i d i o r i i t t e j a ja g r a n o d i o r i i t- t e j a on tyypillisimpina Ypajan seudulla. Myos Mellilan W-puolella on paikoin tasaista kvartsidioriittia. Karttalehden alueen N-osan happamemmat syvakivet ovat useimmiten graniittisten K-maasalparikkaiden suonien sotkemia. Kvartsidioriittis-granodioriittinen kivi on tasaisena hieman ruskehtavan harmaata ja omaa melkoisesti yhdensuuntaisrakennetta. Se sisaltaa tavallisesti sarvivalketta, mutta myos runsaasti biotiittia. Plagioklaasia on enemman kuin puolet kokoomuksesta. Se on alkuperaisvyohykkeellista oligoklaasia. Kvartsi on aaltoavasti sammuvaa tai granuloitunutta. Mikrokliinia sisaltyy aina mineraalikokoomukseen. Plagioklaasissa nahdaan mikrokliinin rajoilla usein myrmekiitin muodostusta. Biotiitin ja sarvivalkkeen yhteydessa esiintyy titaniittia ja siella taalla pienina rakeina hiukan apatiittia. Rakenne on hypidiomorfinen tai osaksi myos granoblastinen (Taulu III, kuva 14). Analyysi 2, taulukossa III on tehty samasta naytteesta kuin em. kuva. Oripaan ja Sakylan rajan laheisyydessa seka Loiniaan kauppalasta N tavataan karkeaa liuskeista biotiittirikasta kvartsidioriittista kivea, joka on jo nun liuskeista, etta on ensinakemalta vaikea sanoa, onko kyseessa primaarisena pidettava syvakivi vai ortogneissi. Uudestikiteytyminen onkin muuttanut kiven hyvin gneissimaiseksi. Lisaksi on migmatiittiutumisen I Kvartsi _J Quat. EN Mikrokliiui ;1licroc/iuo Plagioklaasi Playioclasr B io tiitti Biotitc Pvrokseni PyroxcIrc Amfilroli -1mphibole Aksessooriset niineraalit _-Iccessorics Taulukko It. Loimaan karttaleloi n alueen eraiden svnorogeenisteu kivien miueraalikokoomuksia tilavuusprosentteina. Maaravkset suoritettu I-povdalla. Table 11..11incralodical compositions of some.synorogenic rocks of tit, mapped aria as volumetric per cent. Determined by I-s/al/r. 1. Pyroksenipitoinen dioriitti, Loimaa. 2. Pvroksenikvartsidioriitti, Vampula. 3. Kvartsidioriitti, Metsamaa. 4. Graniitti, `lr. t. omaa. 5. Granodioriitti, Lonnaa. 1. Pyro.rrnc-bearing dicoitr. 2. Pyroxene quatrz-diorite-.1. Quartz-diorite. 4. Granite. 5. Granodioritc.

yhteydessa syntynyt lukuisia apliittigraniittisia ja pegmatiittisia juonia, jotka leikkaavat kivea liuskeisuuden suuntaisesti. Happamemmat synorogeeniset kivet ovat kuitenkin melkein koko karttalehden alueella tavattoman epahomogeenisia. Niihin on sekoittunut seka liuskeiden etta emaksisempien syvakivien murskaleita, jotka nyt ovat gneissiytyneita. Ainoastaan reliktisista rakennepiirteista voidaan todeta sulkeuman milloin vulkaaninen milloin sedimenttinen milloin taas syvakivialkupera. Tallaisten heterogeenisten muunnosten yhteydessa tavataan jo homogenisoituneita kivia, jotka ilmeisesti alkuaan ovat koostuneet eri-ikaisista komponenteista. Siella taalla kvartsi- ja granodioriittisten syvakivien alueella tavataan milloin sulkeuman tapaisina milloin suurempina alueina, kuten esim. karttalehden alueen SW-kulmassa olevassa granodioriittilinssissa, happamia n a t- r o n r i k k a i t a kivia, jotka suuresti muistuttavat Hietasen Turun alueelta kuvaamia trondheimiitteja ja trondheimiittigraniitteja. Naissa nahdaan yhdensuuntaisrakennetta ja raesuuruus on suunnilleen samaa luokkaa kuin ymparoivien granodioriittien. Kiven paamineraali on plagioklaasi (An2o-28). Kalimaasalpaa on minimaalisen vahan. Biotiittia yleensa vahanlaisesti. Kvartsia on aina runsaasti aaltoavasti sammuvina kiteina. Kiven rakenne on tavallisesti granoblastinen tai reliktisesti hypidiomorfinen. Mutta se voi joskus olla myos reliktisesti klastinen kuten Taulu II, kuva 9 osoittaa. Kerroksellisuutta naissa kivissa ei havaita. Muutamissa tapauksissa nahdaan klastisia piirteita omaavan kiven kvartsissa samantapaista hematiittipigmentin jarjestymista rengasmaisesti kvartsirakeen sisalle, jollaista on totuttu pitamaan arkoosisten tai puhtaiden kvartsihiekkakivien kvartsirakeissa reliktina osoittamassa alkuperaisen residuaalisen kvartsirakeen rajoja. Analvysi 3, taulukossa III on melko karkearakeisesta trondheimiittisesta kivesta, joka liittyy synorogeenisiin granodioriitteihin ja omaa hypidiomorfista rakennetta. 2 1 MIGMATIITTIUTUMINEN JA GRANIITTIUTUMINEN - GRANIITIT - Yhtenaisia graniitteja esiintyy Loimaan karttalehden alueella varsin pienilla aloilla. Suurinimat graniittiset niuodostumat Mellilan E-puolella ja Loimaalla rlmmaisten S-puolella ovat mikrokliinipitoisia migmatiittigraniitteja. Luonteenomaista koko esilla olevalle alueen kallioperalle onkin runsas migmatiittiutuminen. Seka suprakrustisissa etta infrakrustisissa kivissa tavataan yleisesti pegmatiitti- ja apliittijuonia ja -suonia, niika monin paikoin on aiheuttanut suonigneissimaisten migmatiittien syntymisen. Karkeissa gneisseissa Oripaassa esiintyy kerrosmyotaisia pegmatiitti- ja apliittijuonia joskus niin paljon, etta gneissin alkuperaisista aineksista nahdaan vain biotiitti- tai sarvivalkerikkaita haamuja, mitka tekevat kiven varsin

2 2 epahomogeeniseksi. Ndissa pegmatiittijuonissa on tavallisesti granaattipitoisuutta. Kvartsirikkaat pegmatiittijuonet ovat enimmakseen mikrokliinivaltaisia. Oripaan gneisseissa on kuitenkin pegmatiittijuonia, joiden maasalvasta yli puolet on oligoklaasia. Oligoklaasi on serisiitin tayttamaa. Rakeet ovat tavallisesti syopyneen nakoisia. Mikrokliinissa on talloin runsaasti pertiittijuomuja. Kvartsi on granuloitunutta ja esiintvv muiden mineraalien murrosrakojen taytteena. Myos Punkalaitumella ja Vampulassa tavataan pegmatiittijuonia seka gneisseissa etta intrusiivikivissd. Ne muodostavat vanhemman kiviaineksen kanssa migmatiittisia vyohykkeiti. Kerroksellisissa kivissa juonet taallakin ovat tavallisesti kerrosmyotaisia. Pegmatiittijuonien granaattipitoisuus on tadlla yleensa pienempi kuin Oripaassa. Mikrokliini on pegmatiitissa valtamineraali ja oligoklaasia esiintyy vain hyvin vaatimattomin maarin. Vaikka pegmatiittijuonet yleensa esiintyvat gneisseissa kerrosmyotaisina, tavataan etenkin Vampulassa runsaasti myos gneissin kerroksia leikkaavia mikrokliinipegmatiittijuonia. P e g m a t i i t t i g r a n i i t t e j a tavataan gneissien valeissa Oripaan gneissivyohykkeessa seka Vampulan Punkalaitumen gneisseissa. Ne esiintyvat kartalla gneissiinuodostumien suuntaisina suikaleina, ja ndyttavi t intrudoituneen gneissien valeihin. Niiden mineraalikokoomus on samanlainen kuin pienipiirteisten pegmatiittijuonien : mikrokliini, kvartsi, granaatti, biotiitti. Naihin pegmatiittigraniitteihin sisaltyy tavallisesti migmatiittisia osia. joissa tavattavat reliktiset biotiitti- ja sarvivalkepitoiset gneissisuikaleet ovat ilmeisesti peraisin niita reunustavista gneisseissa. Oripaan pegmatiittimuodostu mat sisaltavat osittain plagioklaasirikkaita muunnoksia, niinkuin on mainittu siella esiintyvissa pegmatiittijuonissakin tavattavan. Punkalaitumen-Vampulan pegmatiittigraniitit ovat sensijaan mikrokliinipegmatiitteja. Joskus sisditaa pegmatiittigraniitti varsin huomattavasti granaatteja., vaikka varsinaisia migmatiittisuuteen viittaavia reliktisid piirteitd ei siind huomattaisikaan. Niinpd Loimaan ja Punkalaitumen pitajien rajalla Orisuolla tavataan vaalean punertavaa pegrnatiittigraniittia, joka on mikrokliini-kvartsi-granaattikivea. Migmatiittisissa paikoissa on pegmatiittigraniittiin muodostunut usein mikrokliiniporfyroblasteja. Tallaisia tavataan mm. Punkalaitumen pitajan Jalasjoen kylan S- puolella Humppilaan johtavan tien ldheisyydessd sijaitsevissa kallioissa. Yhta selvasti nakyva kuin juonimaisen pegmatiittimuodostuksen aiheuttama migmatiittiutuminen on alueellinen kivien graniittiutuminen, mikes on tapahtunut kivessa homogeenisesti. Tall6in kivet ovat useimmiten jo kokonaan graniittiutuneita, varsinkin jos alkuperainen tavara on ollut homogeeninen joko syvakivi tai tasainen intermediaarinen suprakrustinen kiwi. Paaasiassa on talainen graniittiutuminen ottanut uhrikseen synorogeenisia syvdkivia muuttaen niitd melkein homogeenisiksi mikrokliinigraniiteiksi. Analyysi 4 taulukossa Ill on tallaisesta graniitista.

23 Loimaan Oripaan valilla sijaitseva migmatiittigraniitti sisaltaa runsaasti sarvivalke-biotiittigneissisulkeumia. Samoin sisaltaa Mellilasta Ypaja1le pain ulottuva graniitti sulkeumina paaasiassa sarvivalkepitoista gneissia tai biotiittirikkaita luiroja. Useimmiten ei gneissimaisista sulkeumista voi tuntea niiden varsinaista alkuperaa, silly, niista on reliktinen rakenne havinnyt. Joskus kuitenkin saattaa sulkeuina sisaltaa agglomeraattisia tai porf'yyrisia rakennepiirteita, jotka ovat sailyneet kiven graniittiutumisessa, ja voi niista paattaa kiven alkuaan olleen vulkaniitin. Joskus taas nahdaan kerrosrakennetta, mika tosin saattaa jossain tapauksessa olla myos myohemman tektoonisen toiminnan synnyttamaa juovaisuutta. Migmatiittigraniitin mineraalikokoomus homogeenisissa paikoissa on tavallisesti : oligoklaasi, mikrokliini, kvartsi, biotiitti (sarvivalke) ja joskus va.han kloriittia. Johtunee suuresti paikallisista olosuhteista ja alkuperaisen kiven kokoomuksesta millaisen mineraaliseurueen syntyva migmatiittinen graniitti on saanut. Samassakin yhtenaisessa graniitissa saattavat kokoomuserot eri paikoissa nainollen olla melkoiset. Oligoklaasi on migmatiittigraniitissa aina,yopyneen ja sekavan nakoista. Se on taynna serisiittia ja hematiittipigmenttia. Mikrokliini sensijaan on aivan kirkasta, mutta pertiittista. Mvrmnekiitin muodostus on nakojaan kaynyt kasikadessa migmatiittisen mikrokliiniutumisen kanssa, silly jokaisessa migmaattisessa rnikrokliinigraniittinaytteessa sita nahdaan mikrokliinin seurassa rajalla plagioklaasia vasten. Kvartsia on kohtalaisesti ja se on voirnakkaasti aaltosammuvaa tai granuloitunutta. Missy plagioklaasi on hapanta, siella on sarvivalke melkein taydellisesti biotiittiutunut. Mellilan-Ypajan vdlisessa inignnatiittisessa graniitissa nahdaan paikoitellen sarvivalke biotiittivaltaisia amfiboliittisia sulkeumia, jotka joskus valtaavat kallion pinnassa kyrnmenien m 2 :ien laajuisia aloja. Tavallisesti tallainen amfiboliittipahku on sailynyt migmatiittiutumiselta, mutta siella taalla nahdaan myos sarvivalke-biotiittirikkaita haamumaisia repaleita, joiden kokooniukseen on huomattavasti vaikuttanut migmatiittinen mikrokliinin ja kvartsin muodostus. Tallaisessa graniitissa tavataan Ypajalla muutaman millin lapimittaisia aggregaattimaisia sarvivalke-biotiittikasoja, jotka saattaisivat olla alkuperaisen kiven uraliittihajarakeita. Samassa kivessa nahdaan myos vyohykkeellisia plagioklaasirakeita (Taulu II, kuva 10), jotka kokonsa puolesta eroavat kiven muusta massasta. `'e voisivat olla entisia plagioklaasiporfyriitin hajarakeita, jotka ovat jaaneet relikteiksi, m.uuttuen tietenkin happamemmaksi plagioklaasiksi, kun kiven muu osa on muuttunut granoblastiseksi mikrokliini-kvartsi-biotiittikiveksi. Epidoottiutumista tavataan varsin runsaasti Loimaan-Ypajan graniiteissa, sensijaan Vampulassa on epidootti harvinaista. Emaksisen kiven graniittiutuessa on sarvivalke muuttunut tavallisesti biotiitiksi, mutta Ypajan-Loimaan seudulla nahdaan usein biotiitin edelleen muuttuneen kloriitiksi, jolloin myos plagioklaasi on albiittista ja epidoottiutuminen voimakasta.

2 4 Mikrokliinin muodostus porfyroblasteiksi erilaisiin vanhempiin kiviin on varsin yleista etenkin Metsamaalla ja Punkalaitumella. Taalla nayttaa erisyntyisia intermediaarisia kivia muuttuneen p o r f y y r i g r a n i i t i k s i, joka yhtenaisena muodostumana ulottuu Metsamaan NE-puolelta Alastaron ja Vampulan pitajien rajalle. Tames graniitti ei suinkaan ole homogeenista, vaan voidaan useissa paikoissa nahda aloja alkuperaista kivea inelkein muuttumattomana. Talloin voidaan alkuperaisena kivena todeta olleen milloin kiilleliusketta - milloin taas synorogeenista granodioriittia tai kvartsidioriittia. Loimaan Kojonperalla granaattiporfyroblasteja sisaltavassa graniitissa nahdaan saannollisin valimatkoin n. 1-2 sin :n lapimittaisia mikrokliiniporfyroblasteja. Tien varressa Metsamaan kirkolta n. 3 km Punkalaitumelle pain on selvaa kiilleliusketta jatkuvina suikaleina mikrokliiniporfyroblasteja sisaltavassa graniitissa. Ja myos kiilleliuskeisiin paikkoihin on tullut mikrokliiniporfyroblasteja, vaikkakin harvempaan kuin vieruskiveen, joka lienee ollut synorogeeninen granodioriitti. Majanojan kylassa n. 4 km Metsamaan kirkolta Orisuon tieta tavataan porfyyrista graniittia, joka kuulunee samaan ryhmaan kuin edella kuvattu mikrokliiniporfyroblastinen graniitti, inutta sisaltaa kerroksittain mikrokliiniporfyroblastista graniittia ja arkoositnaista pienirakeista gneissia (Kuva 5). Arkoosimaiseen gneissiosaan tuskin on muodostunut oltenkaan mikrokliiniporfyroblasteja, joita karkeassa osassa on varsin runsaasti. Juovien vahvuus on n. 30 sm. Kalliossa on usean desimetrin vahvuisia mikrokliinipegmatiittij uonia. Loimaan Kojonperalla tien varressa n. 1 kni Orisuolle pain on porfyyrigraniittia, jonka pohjatavara on kiillegneissimaista ja hyvin karkeaa. Siina Kuva 5. Kerrosmaista rakennetta porfyyrigraniitissa. Majanoja, Metsamaa. Fag. o. 1rcosic interealatioos in the porphyritic granite. Majaroja, Mets(imaa.

on runsaasti mikrokliiniporfyroblasteja ja liuskeisuuden suuntaisia kvartsimikrokliinipegmatiittijuonia, jotka nayttavat liittyvan porfyrob last ei hin (Kuva 6). Mletsamaan kirkolta n. 3 km NE ovat isot kalliot silmagneissimaista, tavattoman kvartsirikasta ja hyvin suuntautunutta graniittia (Kuva -4), jossa on viela siella taalla tyypillisen granodioriitin nakoisia paikkoja. 2 5 Kuva 6. Karkearakeista porfvvri,raniittia, jossa on mikrokliinipetrmatiittijuonia. Kojonpera, Loin -ma. Valok. A. Matisto. Fig. 6. Porphyritic granite With microcline rich pegmatite veins. Kojorepera, Loimaa. Photo A. Matisto. 4 766x/52 Kuva 7. Silnagneissimainen mikrokliinia aniitti. 1 :1. Metsamaa. Valok A. Matisto. Fig. 7. Porphyritic microcline granite like auger gneiss. 1 : 1. Metsamaa. Photo -1. jlatisto.