Novartis Kitchen Forum 11.2.2015 klo 16.30 19.00, Espoo Novartis Kitchen Forum on epämuodollinen terveysalan vaikuttajille suunnattu keskustelu- ja verkottumistilaisuuksien sarja. Sarjassaan kolmas Kitchen Forum kutsui osallistujat keskustelemaan siitä, miten yksilöllisen lääketieteen keinoin voitaisiin antaa potilaalle parasta mahdollista hoitoa julkisen terveydenhuollon rajallisilla resursseilla. Tiivistelmä puheenvuorojen ja paneelikeskustelun sisällöstä Petri Bono, johtaja, HYKS Syöpäkeskus (vas. kuvassa) Yksilöllinen lääketiede on globaali trendi. Äskettäin muun muassa Barack Obama linjasi, että USA vie terveydenhuoltoaan yksilöllistyvään suuntaan. Kysymys kuuluu, mitä annettavaa Suomella on. Vahvuutemme pienenä maana on ketteryys ja se, että voimme tehdä tiettyjä asioita hyvin. Esimerkiksi biopankit ja rekisterit nousevat tällä hetkellä selvästi esiin Syöpäkeskukseen, yliopistoon ja Molekyylilääketieteen insituuttiin tulevissa yhteydenotoissa.
Konkreettisena esimerkkinä meillä on yli 50 vuoden kokemus syöpärekisteistä, joihin viedään käytännössä kaikkien Suomen syöpäpotilaiden tiedot. Rekistereitä tulee kehittää edelleen ja yhdistää biopankkeihin. Näin voimme tarjota kansainvälisesti jotain, mitä muualla ei ole. Vanhan, valtakunnallisen lakisääteisen syöpärekisterin lisäksi meillä on myös uudempia hoitotietoja yksilöllisesti hoidetuista potilaista. Esimerkiksi Kimmo Porkan pystyttämä kansallinen hematologinen rekisteri on yksi maailman suurimmista, ja hän saakin jatkuvasti ulkomailta yhteydenottoja. Kuvailemani työ liittyy sekä tutkimusinfraan että syövän alan tuotekehitykseen ja se tuo potilaille parempaa hoitoa. Kun rekisteri on kiinnostava, lääkeyritykset tarjoavat meille uusia lääkkeitä ja sitä kautta myös parhaita hoitoja potilaille. Parhaimmillaan toiminnan ympärille voi myös kehittyä start-up-yrityksiä. Sanoisin, että tulevaisuudessa tarvittaisiin rahoitusta valtiolta niin, ettei kehitys ole riippuvainen siitä, mitä kuntien poliitikot paikallisesti ajattelevat rahoituksesta. Sari Sarkomaa, kansanedustaja (oik. kuvassa) Ajatus yksilöllisen lääketieteen mahdollisuuksista on tajunnan räjäyttävä näkökulma. Kuten Petri jo mainitsi, Suomen etuna on pienuus ja ketteryys. Sanoisin, että meidän tulisi ottaa terveydenhuollon kasvustrategia ja panostaa siihen: huolehtia, että hyvät ohjelmat tukevat tutkimusrahoitusta ja luoda yrityksille ja yliopistoille mahdollisuudet tehdä yhteistyötä. Lisäksi tulisi luoda kansallinen syöpäkeskus, jota eduskunnassa jo olemme edistäneet. Näin saamme kokonaisuuden, jonka kautta voimme saada parempaa hoitoa suomalaisille ja samalla luoda vientituotteita, kasvua ja työpaikkoja. Jos yhdistämme voimavaroja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoksessa ja eri puolueista, voimme viedä tätä kehitystä eteenpäin. Kysymys Bonolle: Mitä eri toimijat esim. Meilahden kampuksella tekevät, jotta potilas saa yksilöllistä hoitoa? Yksilöllistyvää hoitoa voidaan jo toteuttaa tutkimuksen puitteissa, mutta se ei ole kliinisessä työssä vielä rutiinia. Keskuksiin pitäisi saada niin laaja ja hyvä yhteistyö ja niin monia käynnissä olevia tutkimuksia, että potilaan tiettyyn molekylääriseen muutokseen löytyisi lääkehoito tutkimuksen kautta. On ymmärrettävää, että KELA ei anna korvattavuutta näille hoidoille potilaskohtaisesti. Esimerkiksi geenianalyysissa potilaalta voi löytyä 100 poikkeavuutta, joiden merkittävyyttä ei kyetä arvioimaan. Kalleinta yhteiskunnalle on kuitenkin se, jos tutkimustoiminta ei vedä ja kaikki potilaat hoidetaan rutiinihoidolla. Kustannustehokkaampaa on se, että meillä on 2
tutkimusinfraa, joka tekee perustutkimusta ja translatiivista tutkimusta, jolloin lääke on ilmainen sekä potilaalle että yhteiskunnalle. Suomessa edelläkävijä on Auria Biopankki Turussa, josta muiden alueiden tulisi ottaa mallia. Arvelen, että Hyksin biopankki tulee löytämään sekä yhteyden Turkuun että sen kanssa yhteiset tietovarannot ja ohjelmat. Toivottavasti pääsemme vielä siihen, että kaikkien yliopistosairaaloiden lääkkeiden hallintaohjelmat olisivat samanlaisia. Kysymys Sarkomaalle: Miten saisimme lisää tietoa vaikuttavuudesta tukemaan päätöksentekoa palveluista ja uusimmista hoidoista? Tällä hetkellä emme Suomen sosiaali- ja terveyspalveluissa tiedä, mitä palveluiden tuotanto maksaa tai mitä laatu varsinaisesti on. Olemme julkisissa läpinäkyvissä laaturekistereissä muista Pohjoismaita jäljessä. Meidän täytyy muuttaa muun muassa tietosuojalakia, jotta saamme käyttöömme julkiset, läpinäkyvät laaturekisterit. Tällä tarkoitan potilaiden ja kuntapäättäjien käytössä olevia rekisterejä. Palveluiden tuotantohinnat tulisi laskea, jotta voimme valita kustannustehokkaimmat tavat tuottaa ja käyttää terveyspalveluita. Olen vakuuttunut siitä, että jos parhaat hoitokäytännöt ja tavat mm. käyttää lääkkeitä saadaan heti valtakunnallisesti käyttöön, rahaa säästyy muualle. Ydinkysymys on, millä tavalla asioita mitataan: Miten saamme tietoa yksilöllistyvän lääketieteen kustannustehokkuudesta? Tässä pätee se, että meillä täytyy olla käyttöä, jotta saadaan näyttöä. On hienoa, jos Suomi voi olla osa kansainvälistä verkostoa ja mm. syöpähoidossa edelläkävijä. Päättäjien tehtävä on luoda edellytykset riittävälle rahoitukselle osallistua tutkimushankkeisiin. Bono: Tarvitsisimme selkeät palvelukorit, joista käyvät ilmi kustannukset esimerkiksi lonkkaleikkaukselle, pallolaajennusleikkaukselle tai rintasyövän sädehoidolle. Nyt hinnastot eri sairaanhoitopiireissä eivät ole vertailukelpoisia. Seuraava askel on, että julkaisisimme hoitotulokset. Tällöin täytyy kuitenkin huomioida, että väestöpohja ja seulontoihin osallistuminen ovat eri alueilla erilaisia. Tiedot tulisi silti saada selkeämmin julki, jotta potilaat voisivat paremmin valita hoitopaikkaansa. Sarkomaa: Tietoa ei nyt ole riittävästi ja on kaikkien etu, että tieto tulee näkyväksi. Uskon potilaiden valinnanmahdollisuuteen, jolla voidaan parantaa palveluita. Lähipalvelut pitää järjestää lähellä, mutta erityisosaamista vaativia palveluja pitää keskittää. Bono: Sairaanhoitoa voisi niputtaa. Esimerkkinä viiden yliopistosairaalan keskukset voisivat huolehtia seulonnoista ja rokotuksista, kun tyttojä rokotetaan papilloomavirusta vastaan. 3
Kommentti yleistöstä: Viime viikolla tulivat julki keuhkosyövän elossaololuvut erva-alueittain. Tällaista tietoa tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää eroja ja kehittää hoitoa. Tulevaisuudessa myös syöpärekisteri on loistava apu tähän. Kommentti yleistöstä: Saksassa opetus- ja tiedeministeri on käynnistänyt 365 miljoonan euron Individualized medicine -hankkeen, Englannissa pääministeri käynnisti 300 miljoonan punnan genomitutkimuksen hankkeen ja USA:ssa Obama käynnisti 1,25 miljardin dollarin genomilääketieteen ohjelman. Meillä genomistrategian ovat käynnistäneet ministeriön virkamiehet ja Sitra yhdessä. Sen tavoitteet ovat samat kuin muualla maailmassa, mutta puuttuu rahoitusta ja ylimmän poliittisen johdon näkemystä sekä tukea projektien edistämiseen. Sarkomaa: Suomessa pienimuotoisia panostuksia ovat edustaneet Tekesin SHOK:t ja Suomen Akatemian tutkimusrahoitus. Näkisin, että koko hallituksen strategiana tulisi olla se, että kehittäisimme parempia terveyspalveluja kansalaisille ja samalla tukisimme tutkimusta, työtä ja vientiä. Toivon, että Suomessa tuleva pääministeri tekisi sen, minkä Obama on tehnyt. Kommentti yleisöstä: Suomessa katsotaan lääkealaa kieroon. Mediassa mm. Tuomo Pietiläinen Helsingin Sanomista kirjoittaa, että lääketutkimus ja bioala ovat epäonnistuneet ja rahat, jotka laitetaan tutkimustoimintaan, eivät tule takaisin. Etlalta valmistuu 24.3. tutkimus, joka tulee tuomaan päättäjille uutta tietoa siitä, mitä valtion biolääketieteen ja lääketieteen tutkimukseen investoimilla rahoilla on saatu aikaan. Huomauttaisin, että suuri osa suomalaisista verotuloista syntyy biolääketieteen ja terveysteknologian aloilta. Maan suurimpia veronmaksajia ovat nykyään Bayer, Orion ja lukuisat muut lääke- ja terveysteknologiayritykset. Toivon, että uudet tutkimusluvut vakuuttavat päättäjät siitä, että kannattaa rahoittaa Tekesin ja Suomen Akatemian kautta mm. biopankkeihin. Näen bioalalla kasvun mahdollisuuksia. Sarkomaa: Meillä täytyy olla rohkeutta tehdä strategisia valintoja kohteista, joihin suunnata rahoitusta. Raportti varmasti tuo perusteita ja vahvistusta tälle työlle. 4
Kommentti yleistöstä: Yksilöllinen lääketiede tulee myös muille aloille kuin syöpähoitoon ja myös kliiniseen toimintaan. Hoitotulokset eivät ehkä ole niin dramaattisia kuin syövässä, ja kehitys tulee siksi näille alueille hitaammin. Vaatimukset kaiken yhteensovittamiselle ovat tässä taloudellisessa tilanteessa kovat ja tulisi muistaa, että lääketieteen kenttä on hyvin laaja. Bono: Viime vuonna esimerkiksi HUS allokoi 5 miljoonaa euroa tutkimusrahaa kaikille erikoisaloille koon mukaan. Valinnassa ei suosittu tiettyjä aloja. Kommentti yleistöstä: Onko Suomessa jonkinasteinen järjestelmäongelma, eräänlainen innovaatioeste, kun pitäisi pilotoida uusia asioita vientikelpoisiksi palveluiksi? Meillä on erilaisia lääketieteen innovaatioita, teknologisia ja palveluinnovaatioita, mutta haasteena on saada näistä komponenteista jotain järkevää kehitettyä. Olemmeko luoneet julkiseen terveydenhuoltoon rahoitusmalleja, joilla esimerkiksi julkiset toimijat osaltaan estävät uusien palveluinnovaatioiden ja tutkimustiedon yhdistämisen? Esim. 5
silmätautien poliklinikat pyörittävät rutiininomaista glaukooman seurantaa, joka olisi 50 % halvempaa tehdä yksityisellä puolella, vain helpon rahoituksen vuoksi. Bono: Ymmärtääkseni DRG-järjestelmä taipuu huonosti nykyiseen, entistä avohoitopainotteisempaan potilashoitoon. Tarvitsemme selkeästi uusia toimintamalleja. Sarkomaa: Meidän tulisi löytää rahoitusmalli, joka kannustaa tekemään asioita paremmin. Tavoitteena tulisi olla, että otamme uudet innovaatiot ja kustannustehokkaat tavat käyttöön. Kommentti yleisöstä Jussi Merikallio, Lääketeollisuus ry: Suomalaisen terveydenhuollon alan kasvun kannalta olisi tärkeää, että Suomeen saataisiin kansainvälisiä investointeja tutkimukseen, tuotekehityksen ja innovaatiotoimintaan. Euroopan tasolla investointeihin on olemassa noin 30 miljardia euroa, joka etsii kohdemaata. Suomessa puhutaan vientituotteiden merkityksestä ja unohdetaan herkästi tämä investointien merkitys, joka on lääketeollisuuden alalla mittava. Tällaiset investoinnit eivät kilpaile muusta suomalaisesta toiminnasta, vaan tuovat jotain aivan uutta tilalle. Terveysalan kasvustrategian keskeisenä osana pitäisi olla investointien houkutteleminen Suomeen. Muita kasvustrategian hyviä elementtejä ovat: 1) Suomalainen osaaminen, tehdään se näkyväksi 2) Suomalainen innovaatioekosysteemi, koko struktuuri toimii hyvin korjaamista on EVO-rahoituksessa ja siinä, että yliopistosairaaloissa ja muissa yksilöissä olisi kliinisen työn rinnalla mahdollista tehdä tutkimusta 3) Jos luodaan innovaatioita, järjestelmien täytyy ottaa niitä käyttöön, lisäksi tulee luoda innovaatiomyönteistä mielikuvaa. Vaivaako palvelujärjestelmäämme konservatiivisuus? Levitämmekö vain olemassaolevia käytäntöjä vai kehitämmekö uusia? Sarkomaa: Meidän pitäisi päästä ottamaan uusia asioita käytäntöön terveydenhuollon arjessa. Rakenteiden tulisi mahdollistaa tämä, kyseessä on myös ideologinen muutos. Yliopistollisen terveydenhuollon EVO-tutkimusrahojen asema budjeteissa on eduskunnan isoimpia kysymyksiä muiden rahoituskanavien ohella. Meillä on Suomessa iso määrä rahaa käytössä, joten täytyy tarkistaa sen kohdentamista. Bono: Euroopassa on tarjolla rahoitusta, jonka mukana pitäisi mennä rajojen yli. Suominäkökulman sijaan meidän tulisi olla kansainvälisempiä. 6
Kommentti yleisöstä Antti Viitanen, Novartis: Tämäniltainen kommentti siitä, ettemme ole valmiita rakentamaan yksilöllistä hoitoa ilman tutkimusympäristöä, oli huolestuttava. Nämä ratkaisut pitäisi saada jossain vaiheessa normaaliin kliiniseen käyttöön. Perinteinen toimintatapa lääketieteessä, terveydenhuollon rahoitusjärjestelmässä ja korvausjärjestelmässä on ollut, että etenemme ensi linjan lääkkeistä ja diagnostiikasta toisen linjan diagnostiikkaan ja lääkkeisiin ja edelleen kolmannen linjan vaihtoehtoihin. Yksilöllinen lääketiede kääntää asetelman päälaelleen: Auria biopankin tulos tuo tiedon siitä, mikä hoito potilaalle pitäisi ottaa heti käyttöön. Tämä säästää rahaa. Mistä löytyisi rohkeus, jotta koko lääketieteen kokonaisuus ja korvausjärjestelmä saataisiin linjaan tämän kehityksen kanssa? Bono: Esimerkiksi kirurgisissa toimenpiteissä ja kuvantamisessa voidaan olla nopeitakin sopeuttamaan toimintaa. Totuus on, että kahdesta luukusta rahoitettava järjestelmä ei toimi. Jos pitää olla korvattavuuspäätöksiä tehtynä, jotta voi ottaa ratkaisuja käyttöön, se johtaa kikkailuun ja osaoptimointiin. Sarkomaa: Yksilöllinen lääketiede haastaa katsomaan korvattavuusjärjestelmää koko EU:n alueella. Kokemukseni on, että kansalla on huoli siitä, ovatko tietyt uudet lääkkeet tasavertaisesti kaikkien kansalaisten saatavilla. Vielä näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Kommentti yleisöstä Suomalainen pääomasijoituskenttä on tärkeässä roolissa ulkomaalaisten sijoittajien houkuttelemisessa Suomeen. Onko Suomessa sellaisia lead-sijoittajia, joita ulkomaalaiset hakevat kumppaneikseen, jotta voivat tulla tänne? Tatu Laurila: Sitra on toiminut lead investorina, mutta Life science -alalla ei Suomessa ole varsinaisia isoja rahastoja. 7