Kehitysvammaisten kuntalaisten asumisen palvelujen Tarve-projekti Mäntsälässä ja Pornaisissa

"Jokaisella ihmisellä on oikeus asua omassa kodissa. Kehitysvammaisten kuntalaisten asumisen palvelujen Tarve-projekti Mäntsälässä ja Pornaisissa Päivi Huuskonen 25.6.2015

2 Tarve-projekti Tarve-projektien tavoitteena on mahdollistaa asumisen palveluja tarvitsevien ihmisten osallistuminen ja vaikuttaminen palvelujensa suunnitteluun ja kehittämiseen käynnistää kunnissa asumisen palvelujen yhteiskehittämistä, johon osallistuvat palvelunkäyttäjät ja heidän omaisensa, järjestöt, palveluntuottajat ja työntekijät sekä viranomaiset ja päättäjät Tarve-projektissa toteutetaan toiminnallisia asumisen työpajoja palvelunkäyttäjille, omaisille ja työntekijöille sekä viranomaisille ja luottamushenkilöille. Osapuolet osallistuvat sekä projektin tavoitteiden asettamiseen että toimenpidesuositusten ja jatkosuunnitelman työstämiseen. Projektin tuloksena syntyy projektiraportti toimenpidesuosituksineen.

3 Sisällys Tiivistelmä... 4 I Taustaa... 5 1.1 Asumispalvelujen järjestämistä ohjaava lainsäädäntö... 5 1.2. YK:n vammaissopimus, VAMPO ja laatusuositukset... 7 II Mäntsälän ja Pornaisten kunnat... 8 2.1 Kehitysvammapalvelut... 9 III Tarve-projektin vaiheet... 9 IV Yhteiskehittämistä asumispajoissa... 11 4.1 Projekti käyntiin Asumisillalla... 11 4.2 Palvelunkäyttäjien paja... 15 4.3 Omaisten ja työntekijöiden paja... 18 4.4 Viranomaisten ja luottamushenkilöiden paja... 21 4.5 Projekti päättyy Asumiltaan... 25 V Toimenpidesuositukset - hyvät asumisen palvelut 2020... 26 VI Kehittämistyön jatko... 28 Lähteet:... 29

4 Tiivistelmä Kehitysvammaisten kuntalaisten asumista ja palveluja kehittävä Mäntsälän ja Pornaisten Tarveprojekti toteutettiin 13.1. 5.5.2015 yhteistyössä kuntien, Mäntsälän Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry:n ja Me Itse Ry:n Mäntsälän alajaoksen kanssa. Projektin tavoitteena oli kartoittaa, miten kehitysvammaiset kuntalaiset haluavat asua ja millaisia palvelutarpeita heillä on tuottaa yhteiskehittämisen menetelmällä toimenpidesuosituksia ja suunnitelma asumien ja palvelujen kehittämiseksi kunnissa Palvelunkäyttäjät, omaiset ja työntekijät sekä viranomaiset ja luottamushenkilöt käsittelivät kehitysvammaisten asumiseen liittyviä kysymyksiä toiminnallisissa työpajoissa. Palvelunkäyttäjien työskentelyn tuloksena syntyneen hyvän asumisen julkilausuman keskeinen viesti on, että kehitysvammaisten ihmisten tulee voida itse valita, miten, missä ja kenen kanssa asuu. Omaisten ja työntekijöiden pajassa nousivat esille tukiasumiseen liittyviksi mielletyt riskit, turvattomuus ja yksinäisyys sekä toive voida järjestää itsenäistyvän kehitysvammaisen ihmisen palvelut tutulla asuinalueella lähellä perhettä ja ystäviä. Johdon pajassa todettiin, että jatkossa tukiasumisen ja kotiin vietävien palvelujen kehittäminen on tärkeää sekä palvelunkäyttäjien tarpeiden, asumisen laatusuositusten että kustannusten hallinnan näkökulmasta. Projektin viimeisessä asumisillassa tehtiin tulevaisuuden muistelu -työskentely, jonka mukaan kehitysvammaisten hyvät asumisen palvelut toteutuvat vuonna 2020 kun Tukiasuminen on haluttu ja turvalliseksi koettu asumismuoto Valittavissa on erilaisia asumisen vaihtoehtoja, eri puolilla aluetta, myös kylillä. Tukiasumiseen saa apua ja tukea tarvittaessa myös yöaikaan Palvelunkäyttäjä saa tarpeensa ja toimintakykynsä mukaiset palvelut Palvelunkäyttäjät, omaiset, viranomaiset, luottamushenkilöt ja järjestötoimijat yhteiskehittävät asumista ja palveluja

5 I Taustaa Vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta, itsemääräämisoikeutta ja täysivaltaista osallisuutta painottava näkökulma on vahvistunut vammaispoliittisessa keskustelussa 2000-luvulla. Ihmisoikeussopimukset, lainsäädäntö, vammaispoliittiset ohjelmat sekä palvelujen järjestämistä koskevat laatusuositukset painottavat vammaisten ihmisten oikeutta osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Tänä päivänä ajatellaan, että palvelujen tulee mahdollistaa ihmiselle hänen omien tavoitteidensa mukainen itsenäinen elämä, ja että palvelunkäyttäjien tulee voida osallistua palvelujensa kehittämiseen, suunnitteluun ja arviointiin. Myös kehitysvammapalveluissa on eletty murrosvaihetta. Kehitysvammaisten asumisohjelman tavoitteena on laitosasumisen vaiheittainen lakkauttaminen vuoteen 2020 mennessä. Kuntien tulee mahdollistaa laitoksista ja lapsuudenkodeista muuttaville kehitysvammaisille henkilöille yksilöllinen asuminen tavallisissa asuinympäristöissä sekä riittävät, yksilölliset ja tarpeenmukaiset palvelut. (Vammaispalvelujen käsikirja 2015a.) 1.1 Asumispalvelujen järjestämistä ohjaava lainsäädäntö Kehitysvammaisten suomalaisten asumisen ja palvelujen järjestäminen perustuu useisiin lakeihin. Lähtökohtana palvelujen järjestämisessä ovat kaikille tarkoitetut yleiset palvelut. Erityislainsäädäntöä sovelletaan silloin, kun henkilö ei saa tarvitsemiaan palveluja yleisen muun lainsäädännön nojalla. (Vammaispalvelujen käsikirja 2015e.) Asumisen ja palvelujen järjestämistä ohjaavia keskeisiä lakeja ovat Suomen perustuslaki, sosiaalihuoltolaki, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä erityislakeina vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. (finlex.fi). Perustuslaissa turvataan yksilön vapaudet ja oikeudet ja yhdenvertaisuus lain edessä sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Perustuslaki myös velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaalipalvelut, jotka luovat ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. (Suomen Perustuslaki 731/1999.)

6 Kehitysvammaisten ihmisten asumisen järjestämisen kannalta keskeinen on perustuslain 19.4, jonka mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea omatoimisen asumisen järjestämistä. Sosiaalihuoltolaissa asumispalvelut määritellään käsitteillä tuettu asuminen, palveluasuminen ja tehostettu palvelusasuminen. Tuettua asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen tai itsenäiseen asumiseen siirtymisessä. Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla. Palveluasumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat soveltuvan asunnon sekä hoitoa ja huolenpitoa. Tehostettua palveluasumista järjestetään henkilöille, joilla hoidon ja huolenpidon tarve on ympärivuorokautista. Palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluja. Palveluihin sisältyvät asiakkaan tarpeen mukainen hoito ja huolenpito, toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta, ateria-, vaatehuolto-, peseytymis- ja siivouspalvelut sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Tehostetussa palveluasumisessa palveluja järjestetään asiakkaan tarpeen mukaisesti ympärivuorokautisesti. Asumispalveluja toteutettaessa on huolehdittava siitä, että henkilön yksityisyyttä ja oikeutta osallistumiseen kunnioitetaan ja hän saa tarpeenmukaiset kuntoutus- ja terveydenhuollon palvelut. Sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen järjestämisestä vastaa kunnan sosiaalitoimi. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.) Vammaispalvelulakia tai kehitysvammalakia sovelletaan, mikäli kehitysvammainen henkilö ei saa sopivia ja riittäviä palveluja muun lain nojalla. Palvelupäätöstä tehtäessä on sovellettava asiakkaan kannalta edullisinta lakia. (Vammaispalvelujen käsikirja 2015e). Vammaispalvelulaki on ensisijainen kehitysvammalakiin nähden. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen myöntämiseksi asiakkaan kanssa tulee tehdä palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen järjestämisestä vastaa kunnan sosiaalitoimi. (Emt.)

7 Kehitysvammalain mukaisten palvelujen myöntämiseksi asiakkaalle laaditaan erityishuoltoohjelma (EHO). Kunnan sosiaalitoimi ja/tai erityishuoltopiiri vastaa kehitysvammalain mukaisten palvelujen järjestämisestä. (Emt.) Vireillä on vammaislainsäädännön uudistus. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2013 asettama työryhmä on antanut hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksensa uudesta vammaislainsäädännöstä. Työryhmän ehdotus on ollut lausuntokierroksella 19.6.2015 asti, minkä jälkeen lausunnot julkaistaan, ehdotukseen tehdään tarvittavat muutokset ja hallitus päättää uudistuksen jatkovalmistelusta. (Vammaispalvelujen käsikirja 2015f.) 1.2. YK:n vammaissopimus, VAMPO ja laatusuositukset YK:n vuonna 2006 hyväksymässä vammaisten ihmisten oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa otetaan kantaa vammaisten asumispalveluihin määrittelemällä, että vammaisella henkilöllä on oikeus valita asumismuotonsa, asuinpaikkansa ja kenen kanssa hän haluaa asua. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 2007, mutta ei kuitenkaan vielä ratifioinut sitä. Suomessa on uudistettu muun muassa sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta koskevaa lainsäädäntöä, jotta sopimus voidaan ratifioida. Suomen vammaispoliittisen ohjelman (2010-2015) tavoitteena on luoda vahva pohja YK:n vammaissopimuksen kansalliselle edistämiselle ja toimeenpanolle. Ohjelma jakautuu 14 vammaispoliittiseen osa-alueeseen. Ohjelmassa esitetään yhteensä 122 konkreettista toimenpidettä, joilla tarttua epäkohtiin. Osa-alueet, jotka liittyvät esteettömyyteen, yhteiskunnalliseen osallisuuteen, palvelujen laatuun ja sosiaaliturvaan ovat asumisen palvelujen järjestämisen näkökulmasta keskeisiä. (verneri.net 2015.) Sosiaali- ja terveysministeriö ja kuntaliitto, Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK) sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) suunnitteluoppaassaan ja palveluasumisen oppaassaan ovat määritelleet laatukriteerejä sekä vammaisten ihmisten asumiselle että palvelujen järjestämiselle. Kaikissa laatusuosituksissa korostetaan eri näkökulmista palvelunkäyttäjien mukaan ottamista asumisen ja palvelujen suunnitteluun asuntojen ja ympäristön esteettömyyttä ja saavutettavuutta palvelujen yksilöllistä suunnittelua ja toteutusta niin, palvelunkäyttäjä voi osallistua haluamallaan tavalla lähiyhteisössään ja yhteiskunnassa asumista tavallisissa asuinympäristöissä, tavallisissa asunnoissa

8 Aran suunnitteluoppaassa määritellään, että asunto on ensisijaisesti siinä asuvan henkilön oma koti ja kuuluu hänen itsemääräämisoikeutensa piiriin. Erityisryhmien käyttöön tarkoitettujen asuntojen huonetilat ja sen koko on suunniteltava siten, että tilat vastaavat normaalia asumista. Suunnittelussa on huomioitava asukkaan avun tarpeista johtuvat tila- ja varusteratkaisut. Asunnoissa on pääsääntöisesti oltava tilaa ruoanlaittoon, lepäämiseen, harrastuksiin ja myös vieraiden väliaikaiseen majoittamiseen. Ryhmäkoteja, joiden tilasuunnittelu ei vastaa kaikilta osin edellä mainittua, rakennetaan vain erityisen perustelluista syistä ja rakentamisen on pohjauduttava tulevien asukkaiden perusteelliseen ja yksilölliseen tarpeiden arviointiin. (Ara 2015, 12.) Tarve-projektit toteutetaan yhteistyössä palvelunkäyttäjien ja heidän omaistensa, viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Tavoitteena on kehittää vammaisten ihmisten asumista tukevia palveluja niin, että palvelunkäyttäjien osallisuus toteutuu lainsäädännön, ihmisoikeussopimuksien, VAMPOn sekä erilaisten asumisen ja palvelujen laatusuositusten edellyttämällä tavalla. II Mäntsälän ja Pornaisten kunnat Mäntsälä ja Pornainen ovat muuttovoittoisia naapurikuntia keskisellä Uudellamaalla. Kuntien välimatka on 21 kilometriä. Mäntsälän noin 20 600 asukkaan kunta sijaitsee Helsinki-Lahti -radan varrella. Kuntakeskuksen lisäksi Mäntsälässä on toistakymmentä kylää. Pornaisten noin 5000 asukkaan kunnassa on neljä kylää. (mantsala.fi, pornainen.fi.) Mäntsälän ja Pornaisten kunnat muodostavat sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-alueen, Mustijoen perusturvan. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen palvelut tuotetaan isäntäkuntamallilla. Isäntäkuntana toimii Mäntsälän kunta ja palvelujen tuottamisesta vastaa yhteinen perusturvalautakunta. (Emt.)

9 2.1 Kehitysvammapalvelut Mäntsälän ja Pornaisten kehitysvammapalvelut ovat osa vammaispalveluja, jotka kuuluvat perheja sosiaalipalvelujen piiriin. Sosiaalipalveluista vastaa sosiaalipalvelupäällikkö. Vammaispalveluissa työskentelevät sosiaalityöntekijä, erityissosiaaliohjaaja, kehitysvammaisten avopalveluohjaaja, vammaispalvelujen kodinhoitaja sekä toimistosihteeri. Kehitysvammapalvelujen piiriin kuuluu 120 henkilöä. Suurin osa kehitysvammaisten asumisen palveluista ostetaan Eteva kuntayhtymältä. Perusturvan itse kehitysvammaisille tuottamia palveluja ovat kehitysvammaisten sosiaalityö, omaishoidon tuki, työ- ja päivätoiminta sekä vammaispalvelujen kodinhoitajan sekä kotihoidon toteuttama apu. III Tarve-projektin vaiheet Projektin suunnittelu käynnistyi kehitysvammapalvelujen yhteydenotosta Aspa-säätiöön. Intressi kartoittaa laajemmin kehitysvammapalvelujen tarpeisiin vastaavuutta oli noussut esiin asiakkaiden toimintakyvyn arviointien yhteydessä. Toimintakyvyn arvioinneissa oli havaittu, että moni kehitysvammainen henkilö pystyisi asumaan tuetusti omassa asunnossaan kotiin vietävien palvelujen turvin jos tukiasuntoja ja riittävästi palveluja olisi tarjolla. Mäntsälässä ja Pornaisissa kehitysvammaisten ihmisten asuminen on kuitenkin ensisijaisesti järjestetty ympärivuorokautisissa ryhmäkodeissa. Kuntien intressinä oli selvittää palvelunkäyttäjien asumiseen liittyviä toiveita sekä sitä, millaisella palvelurakenteella palvelutarpeisiin pystytään pitkällä tähtäimellä vastaamaan ja pitämään asumisen palvelujen kustannukset hallinnassa. Projektin suunnitteluvaiheessa yhteistyöhön kutsuttiin myös Mäntsälän Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry ja Me Itse Ry:n Mäntsälän alajaos. Suunnitteluryhmään kuuluivat kunnan edustajina sosiaalipalvelupäällikkö Arja Tolttila, erityissosiaaliohjaaja Anita Myllmäki, puheenjohtaja Kari T. Korhonen Mäntsälän Seudun Kehitysvammaisten Tuki Ry:stä sekä Me Itse Ry:n Mäntsälän alajaoksesta puheenjohtaja Hilkka Lahtinen ja jäsen Niina Kunnari sekä taustukihenkilö Tiina Roikonen. Projekti alkoi tammikuussa kaikille kiinnostuneille avoimella asumisillalla, jossa määriteltiin projektin tavoitteet ja käsiteltiin asumisen ja palvelujen tilaa eri näkökulmista.

10 Helmikuussa toteutettiin palvelunkäyttäjien asumispaja, jossa tehty hyvän asumisen julkilausuma vietiin käsiteltäväksi maaliskuussa järjestettyyn omaisten ja työntekijöiden asumispajaan. Palvelunkäyttäjien sekä omaisten ja työntekijöiden pajojen terveiset puolestaan vietiin viranomaisten ja luottamushenkilöiden pajaan, jossa niihin otettiin kantaa palvelurakenteen ja kustannusten näkökulmasta. Projekti päättyi toukokuussa kaikille asumisiltaan, jossa tulevaisuuden muistelumenetelmällä pohdittiin, millaista on kehitysvammaisten kuntalaisten hyvä asuminen Mäntsälässä ja Pornaisissa vuonna 2020. Mäntsälän ja Pornaisten Tarve-projektin eteneminen

11 IV Yhteiskehittämistä asumispajoissa 4.1 Projekti käyntiin Asumisillalla Projekti käynnistettiin tammikuussa Mäntsälän kunnantalon valtuustosalissa asumisillalla, joka keräsi 20 osallistujaa, joista suurin osa oli mäntsäläläisiä, Pornaisista oli kaksi osallistujaa. Tilaisuudessa käytiin läpi projektin tavoitteita ja toteutusta sekä keskusteltiin kehitysvammaisten asumispalvelujen tilanteesta alueella. Perusturvajohtaja Eija Rintala esitti kuntien näkökulmasta Tarve-projektin tavoitteeksi: Luoda seudulle sellaisia yhteisiä palvelujen kehittämisen käytäntöjä, joissa käyttäjät ja omaiset ovat mukana. Tehdä asioita yhdessä. Ei vain odoteta toisiltamme vastauksia vaan tehdään yhdessä. Saada kehitysvammaisilta kuntalaisilta itseltään tietoa, miten he haluavat asua. Työskentelyyn virittäydyttiin ryhmäporinalla, jonka tehtäväksi anto oli keskustella siitä, mikä kullekin osallistujalle on omassa asumisessaan tärkeää. Vaikka osallistujia pyydettiin pohtimana nimenomaan omaa asumistaan, monissa vastauksissa heijastuivat kuitenkin kehitysvammaisten ihmisten oletetut asumistarpeet. Vastauksissa puhuttiin muun muassa turvallisuudesta, oman kodin tunnusta, sijainnista, kustannuksista, riittävästä hygieniatasosta ja viihtyvyydestä. Hilkka Lahtinen ja Niina Kunnari Mäntsälän Me Itse Ry:stä määrittelivät esityksessään mikä asumisessa on tärkeää ja asiat asumisessa mietityttävät. Asuminen on hyvää kun Saa pyytää kylään ihmisiä Saa itse päättää asioista: milloin käy nukkumaan, menee kauppaan tai asioille mitä ja milloin syö miten nopeasti siivoaa Saa seurustella jos haluaa Saa olla rauhassa Saa itse päättää asuuko yksin vai itse valitsemansa kumppanin kanssa

12 Ei tarvitse kysyä lupia On turvallinen ympäristö, tuttu paikkakunta Saa tarvittaessa apua ja tukea ja voi kysyä neuvoa Voi käydä iltamenoissa On oma keittiö, kylpyhuone ja makuuhuone Voi harjoitella asumista ja tarvittavia taitoja ennen muuttoa Voi saada tilapäistä tukea yllättäviin esim. sairastumisiin, kuume, jalka poikki Asunto on keskustassa, pitää voida käyttää bussia tai junaa Asumisessa mietityttäviä asioita puolestaan ovat Teatterit ja elokuvat ovat iltaisin. Aikuinen ei aina halua mennä äidin kanssa, eikä yksin uskalla illalla kulkea. Iltamenoihin tarvitaan avustajaa. Saako sellaisen? Riittääkö kaikilla raha vuokraan ja elämiseen? Saako riittävästi apua, jos ei ole sukulaisia auttamassa? Entä jos on yksinäinen? Miten saa ystäviä? Saako päättää itse millaisia vaatteita ostaa? Kari T. Korhonen puolestaan toi esityksessään esille Kehitysvammaisten Tukiyhdistyksen näkemyksen hyvästä asumisesta. Hyvän asumisen tunnusmerkkejä olivat asunnon esteettömyys ja kodikkuus. Tilaa tulee olla riittävästi normaaleihin kodissa tapahtuviin toimintoihin sekä apu- ja harrastusvälineiden säilytykseen. Piha-alueiden tulee olla turvalliset ja ulkoiluun sopivat. Palvelujen tulee olla tarpeenmukaiset ja oikea-aikaiset ja myös yöllä tulee olla mahdollisuus saada apua. Aspan kehittämispäällikkö Raija Mansikkamäki viritti keskustelua alueen palvelurakenteesta esittelemällä asumisen ja palvelujen nelikentän ja seitsemän näkökulmaa ympärivuorokautiseen palveluun.

13 Asumisen ja palvelujen nelikenttä (Raija Mansikkamäki 2015) Paljon tukea omaan kotiin: palveluasuminen tai päivittäin tuettu asuminen omassa kodissa tai asuminen omaishoidon turvin Paljon tukea ryhmäasumisessa: tehostettu palveluasuminen ryhmäkodissa tai laitosasuminen Vähän tukea omaan kotiin: tukiasuminen 1-3 kertaa viikossa tuella Vähän tukea ryhmäasumisessa: perinteinen asuntola, jossa henkilökuntaa paikalla arkisin esim. aamu- ja iltavuorossa Palvelunkäyttäjän avuntarpeen sijoittuminen nelikentälle riippuu siitä, pystyykö hän tunnistamaan vaaratilanteen, kutsumaan apua sekä olemaan yksin. Jos vastaus yhteenkin näistä kysymyksistä on kielteinen, on intensiivinen ympärivuorokautinen tuki tarpeen. Mikäli ihminen pystyy tunnistamaan vaaratilanteen, kutsumaan apua ja olemaan yksin hänellä on edellytykset tukiasumiseen.

14 Keskustelussa esitettiin kommentti, että asuminen on laajempi asia kuin asunto. Pelkkä asunnon saaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös palvelut. Palveluja järjestettäessä tulisi huomioida myös mahdollisuudet aktiiviseen kodin ulkopuoliseen elämään ja harrastuksiin. Esityksessä pohdittiin myös ympärivuorokautisen avun monimuotoisuutta. Yöaikainen palvelu voidaan järjestää monella tavalla. 1. Jatkuvasti läsnä oleva tuki 2. Työntekijä poistuu, mutta tulee takaisin 3. Joku tulee ennalta sovitusti ilman eri kutsua 4. Tuki tulee läheltä kutsusta/hälytyksestä 5. Asukas voi itse hakea avun läheltä/kauempaa 6. Asukas odottaa kauempaa kutsusta tulevaa apua 7. Ympärivuorokautinen puhelintuki Ympärivuorokautisen avun monimuotoisuus herätti keskustelua ja pohdintaa muun muassa siitä, miten puhelimen päässä oleva apu ja tuki palvelee kehitysvammaisia ihmisiä. Todettiin, että kehitysvammaisten ihmisten tuen tarpeet ovat hyvin vaihtelevia, ja että tuen tarve tulee aina arvioida yksilöllisesti. Keskusteltiin myös siitä, että monimuotoisen ympärivuorokautisen avun toteuttaminen vaatii myös työntekijöiltä uudenlaista ajattelua. Keskusteltaessa kehitysvammaisten ympärivuorokautisten ryhmäkotien mahdollisuudesta vastata tukiasukkaiden satunnaisiin yöaikaisiin ja muihin avuntarpeisiin kommenttipuheenvuorossa todettiin, että joku ei halua tällaista työtä, että joutuu paikasta toiseen juoksemaan. Keskustelussa nousi esille myös kunnissa olevien muiden ympärivuorokautisten palvelujen hyödyntäminen vastauksena tukiasukkaiden yöaikaiseen tuen tarpeeseen. Voisiko tuetusti asuvan kehitysvammaisen ihmisen vara-avain olla vaikka asuntoa lähellä olevalla vanhainkodilla, mistä sen voisi tarvittaessa noutaa? Voisiko vartijapalveluja tai yöpartiota hyödyntää asumisen tukena? Monimuotoisen ympärivuorokautisen tuen toteuttaminen vaatii ajattelun ja työkäytäntöjen muutosta sekä kehitysvammapalvelujen sisällä että yli hallintorajojen. Keskustelussa todettiin, että olemassa olevia resursseja uudelleen järjestämällä ja uusia toimintatapoja kokeilemalla palvelurakenne kehittyy ja sillä pystytään vastaamaan paremmin ja kustannustehokkaammin käyttäjien tarpeisiin.

15 4.2 Palvelunkäyttäjien paja Alun perin tavoitteena oli järjestää palvelunkäyttäjille kolme asumispajaa. Osanottajia ei kuitenkaan tullut riittävästi, joten helmikuussa toteutettiin yksi paja, johon osallistui seitsemän aikuista palvelunkäyttäjää. Mukana oli myös kaksi omaista sekä kehitysvammapalveluissa harjoittelussa oleva opiskelija. Projektityöntekijä Sirkka Nikulainen Me Itse Ry:stä ohjasi hyvän kodin kartta-työskentelyn. Osallistujat rakensivat hyvän kodin karttaa pohtimalla asumista ja palveluja kodin ja kotiympäristön, palvelujen ja tuen sekä omien yksilöllisten tavoitteiden näkökulmasta. Työskentelyssä kävi ilmi, että osallistujat pystyivät pohtimaan omaan asumiseensa liittyviä kysymyksiä ja esimerkiksi arvioimaan omaa avun tarvettaan hyvin realistisesti. Keskustelussa palvelunkäyttäjät toivat esille, että tarvitaan monenlaista asumista. Joku haluaa asua ryhmässä,

16 joku kahdestaan kumppanin kanssa ja joku taas viihtyy yksin. Keskustelua syntyi myös siitä, että ihmisillä on hyvin erilaiset palvelutarpeet. Tukihenkilöitä tai henkilökohtaista avustajaa auttamaan kodin ulkopuolisissa harrastuksissa toivottiin. Tosin mahdollisuutta saada näitä palveluja epäiltiin eikä osallistujilla ollut tietoa, miten palvelua voisi hakea. Henkilökohtaisen avun tarve kyllä olisi, mutta sitä on vaikea saada. Tunnen yksinäisyyttä, niin olisi hyvä tällainen tukihenkilö, jonka kanssa voisi käydä kävelyllä, uimassa, elokuvissa tms. Semmonen olisi kyllä hirveän mukava, mutta en kyllä tiedä miten helppo sellainen olisi mahdollista saada. Keskusteluissa kävi myös ilmi, että palvelunkäyttäjät eivät tiedä, millaisia asumisen vaihtoehtoja on olemassa. Tämä vaikutti selvästi siihen, mitä osallistujat kertoivat toivovansa ja haluavansa. Ei voi haluta, jos ei tiedä, mitä vaihtoehtoja on olemassa. Kaikki osallistujat toivoivat kuitenkin mahdollisuutta harjoitella asumisen taitoja, itsenäistyä ja muuttaa pois lapsuudenkodista. Työskentelyn tuloksena syntyi asumisen julkilausuma, jossa painottuu palvelunkäyttäjien oikeus tehdä omaa asumistaan ja palvelujaan koskevia valintoja. Osallistujat pitivät tärkeänä asumisen julkilausuman viemistä omaisten, työntekijöiden ja erityisesti viranomaisten ja päättäjien tietoon. Asumisen julkilausuma Jokaisella ihmisellä on oikeus asua omassa kodissa. Jokaisella on oikeus aikuisuuteen, lapsuudenkodista itsenäistymiseen ja osallistumiseen kuntayhteisöissä. Erilaisista asumismahdollisuuksista tulee saada riittävästi tietoa ennakkoon, jotta sopivasta asumismuodosta voi tehdä päätöksen. Kehitysvammaisen ihmisen muutto uuteen kotiin sekä asuminen omassa kodissa, edellyttävät yhteistyötä ja suunnittelua. Asukkaan tulee aina osallistua itse, asumistaan koskeviin valintoihin ja päätöksentekoon. Jokaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus myös erilaisten asumismuotojen kokeiluun, johon saa riittävästi tukea tai muuttovalmennusta.

17 Meille järjestettävän asumisen tulee olla monipuolista ja erilaista, kuten kaikille muillekin kuntalaisille. Asumismuotojen ja -palvelujen ei tule olla kaikille samaa, vaan jokaisen yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaista. Myös vakiintuneessa asumisessa on huomioitava erilaiset elämänmuutokset, joita ilmenee jokaisen ihmisen elämässä. Näihin muutostilanteisiin tulee saada riittävästi tukea. Hyvän kodin tunnusmerkit ovat: turvallisuus ja esteettömyys sekä peruspalvelujen ja luonnon läheisyys, oma huone, wc, kylpyhuone ja sauna tai muu sopiva asunto, jonne saa riittävästi tukea. Yksilöllinen koti voi olla esimerkiksi rivi- tai kerrostalossa tai ryhmäkodissa, josta jokainen voi tehdä valintapäätöksensä itse. Jokaisella aikuisella on oikeus omaan rauhaan ja yksityisyyteen, ihmissuhteisiin ja parisuhteeseen. Jokaisen tulee saada päättää siitä, kenen kanssa asuu, ketä voi kutsua kotiinsa vierailulle, haluaako pitää ja hoitaa lemmikkiä. Tarvitsemme yksilöllisesti järjestettyjä palveluja, jotka auttavat jokaista pärjäämään arjessa. Tarvitsemme tukea myös kodin ulkopuolella, että voimme osallistua ja harrastaa. Mäntsälässä 16.2.2015 Mäntsälän ja Pornaisten Tarve-projektin Asumisen työpajaan osallistujat

18 4.3 Omaisten ja työntekijöiden paja Omaisten ja työntekijöiden asumispajaan oli 12 osallistujaa. Reetta Mietola Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta pohjusti ryhmätöitä alustuksellaan aiheesta Asumisen uudet tuulet. Mietola käsitteli esityksessään kehitysvammaisten ihmisten asumisen palvelujen järjestämisen suuntauksia Suomessa ja muualla Euroopassa. Esitys on raportin liitteenä. Tiivistelmä Mietolan alustuksesta ja sen pohjalta käydystä keskustelusta: suuntaus on isoista ryhmäasumisyksiköistä yksilölliseen asumiseen ja yksilöllisesti järjestettyihin palveluihin palvelujen tulee voida joustaa käyttäjän elämäntilanteen ja palvelutarpeiden muutosten mukaan myös asunnon vaihtamisen tulee olla mahdollista, ensimmäinen asumisratkaisu ei siis välttämättä ole elämänmittainen asunnot eivät saisi erottua muusta asutuksesta ja niiden tulisi sijaita hyvillä asuinalueilla kotoa tulee myös päästä pois harrastamaan ja viettämään vapaa-aikaa palveluilla tulee voida tukea tätä palvelutaloasumisesta yksilölliseen, hajautetun asumisen malliin siirtymiset vaativat aikaa ja myös työ- ja palvelukulttuurin muutosta myös intensiivistä tukea on mahdollista järjestää omiin asuntoihin palvelunkäyttäjillä tulisi olla vaihtoehtoja, joista valita kustannukset/säästöt tulee laskea pitkällä tähtäimellä ja ottaa huomioon eurojen lisäksi myös yksilöllisten palveluratkaisujen hyvinvointivaikutukset kilpailutus ja kilpailutuskriteerit määrittävät (liikaa) palvelujen tuottamisen reunaehdot tukiasumisessa tai kotiin järjestetyssä palveluasumisessa tulee huolehtia siitä, että palvelut ovat riittävät ja tarpeen mukaiset nimby-ilmiö: sitä voidaan ehkäistä/lievittää tutustuttamalla alueen uusia ja vanhoja asukkaita toisiinsa Omaiset ja työntekijät käsittelivät ryhmissä palvelunkäyttäjien pajoissa tuotettua Asumisen julkilausumaa sekä asumiseen ja palveluihin liittyviä kysymyksiä asumispelin avulla.

19 Mindmap-työskentyssä Omaiset ja työntekijät pohtivat, mitä asumisen julkilausuman toteutuminen edellyttää. asiakkailta ja omaisilta kysymistä ja heidän kuulemistaan, tiedottamista palveluista lisää asumisja palveluvaihtoehtoja osallistumismahdollisuksia asumista ja palveluja myös kylillle Asumisen julkilausuman toteutuminen edellyttää monipuolista yhteistyötä ja.. asumisen harjoittelua riskien ennakointia ja hallintaa ennakoivaa palvelusuunnittelua Asumisen julkilausuman toteutumisen tärkeimpänä edellytyksenä omaiset ja työntekijät pitivät sitä, että palvelunkäyttäjiä kuullaan heitä koskevissa asioissa. Lisäksi tarvitaan erilaisia asumisen ja palvelujen vaihtoehtoja ja tietoa niistä. Omaisten ja työntekijöiden pajassa nousivat esille tukiasumiseen liittyviksi mielletyt riskit, turvattomuus ja yksinäisyys. Ryhmässä korostettiin, että riskit on tärkeää tiedostaa ja tunnistaa sekä aktiivisesti selvittää, kuinka riskejä voidaan hallita palvelujen sekä esimerkiksi harrastusten ja vertaistuen avulla. Pohdittiin myös, ovatko kaikki riskit todellisia ja että riskit myös kuuluvat tavalliseen elämään. Myös kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuudet käyttää kunnissa tarjolla olevia vapaa-ajan palveluja puhuttivat. Todettiin, että tarjolla on monenlaista toimintaa, johon

20 palvelunkäyttäjät aktiivisesti osallistuvat. Ongelmaksi koettiin kuitenkin toiminnan vetäjien puute ja kulkemiseen liittyvät ongelmat. Myös vapaaehtoistoimintaa kaivattiin lisää. Tuki- ja ryhmäasumiseen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin pelaamalla Mahdollista!-asumispeliä. Keskustelua syntyi seuraavista teemoista: mistä saan apua jos pelottaa tai ahdistaa miten toimin, jos naapurit häiritsevät tai käyttäytyvät pelottavasti keneltä voin pyytää apua arkisissa käytännön asioissa keneltä saan apua vapaa-aikaan, esim. reissulle: henkilökohtainen apu, tukihenkilö, äiti, kaveri? onko ainoa mahdollisuus reissata/viettää vapaa-aikaa porukalla vai onko mahdollista saada henkilökohtaista apua tai tukihenkilöä; prosessin kesto hakemisesta päätökseen onko mahdollista, että omassa kodissa käy yövieraita; sukulaisia, kavereita, seurustelukumppani siisteys, kuka määrittelee kodin siisteystason sauna, kuka määrittelee koska sauna lämpiää ja kuinka usein voi saunoa opiskelu ja työ: mahdollisuus palkkatyöhön opintojen jälkeen? kesätyöt? työtoiminnan tarjoamat mahdollisuudet? parisuhde: miten parisuhteen ylläpitäminen onnistuu asumisjärjestelyjen ja tilojen puitteissa; mahdollisuus asua yhdessä kumppanin kanssa? Keskustelua heräsi mahdollisuuksista saada tukihenkilö tai henkilökohtainen avustaja. Henkilökohtainen apu palveluna, millä perusteella sitä voi saada ja miten haetaan, ei ollut monellekaan tuttu asia. Tukihenkilötoiminnan mahdollisuudet tunnettiin paremmin, mutta todettiin että tukihenkilöitä ei ole riittävästi. Avun tarve pitäisi myös pystyä ennakoimaan, koska hakemusten käsittelyajat ovat pitkiä. Keskusteluissa korostui omaisten, kavereiden ja tuttavien merkitys apuna ja tukena etenkin tilanteissa, joissa apua tarvitaan vapaa-ajalla tai äkillisesti. Myös mahdollisuudet saada palkkatyötä ammatillisten opintojen jälkeen puhuttivat osallistujia. Mahdollisuudet työhön tai muuhun mielekkääseen päivittäiseen toimintaan koettiin tärkeäksi ja kehittämistä vaativaksi asiaksi. Osallistujat myös keskustelivat alueen asumispalvelujen vahvuuksista, heikkouksista, uhista ja mahdollisuuksista. Tukiasumisen vahvuutena koettiin itsenäisyys ja heikkoutena yksinäisyys. Ryhmäasumisen heikkoutena on yksilöllisyyden puute. Uhkina nähtiin rahan puute, kilpailutus ja isot kansainväliset palveluntuottajat sekä se, että palvelunkäyttäjät eivät tule kuulluksi.

21 Mahdollisuuksina koettiin yhteisöllisyys sekä kysyminen asuminen asiantuntijoilta, joita ovat asukkaat itse. 4.4 Viranomaisten ja luottamushenkilöiden paja Palvelunkäyttäjien sekä omaisten ja työntekijöiden pajojen terveiset vietiin edelleen viranomaisten ja luottamushenkilöiden pajaan, jossa niihin otettiin kantaa palvelurakenteen ja kustannusten näkökulmasta. Pajaan osallistui neljä luottamushenkilöä, yksi viranomainen vammaispalveluista sekä yksi edustaja kuntayhtymä Etevasta. Perusturvalautakunnan puheenjohtaja Eija Liljavirta korosti avauspuheenvuorossaan palvelunkäyttäjien asumispajassaan tekemän asumisen julkilausuman puhuttelevuutta. Yhteiskunta muuttuu, joten myös kehitysvammaisten ihmisten asumisen järjestämistä on ajateltava uudelleen. Hän myös korosti asumisen järjestämisen asiakaslähtöisyyttä: on tärkeää hankkia asukkaalle sopiva asunto sen sijaan, että ensin rakennetaan ja sitten etsitään asuntoon asukas. Kun asukas tuntee itsensä tärkeäksi ja voi osallistua asumisensa suunnitteluun sekä yhteiskunnan toimintaan, hän on motivoitunut itsenäiseen asumiseen. Tämä säästää myös kustannuksia. Tukiasumisen kehittämisen kokemuksia Lahdesta kertoivat palvelukoordinaattori Jonna Salomaa ja asumisen koordinaattori Minna Högberg Lahden kaupungilta. Lahdessa tukiasumisen kehittämisen taustalla on Kehitysvammaliiton Arjen keskiössä -hanke ja Lahden kaupungin tuottavuus-hanke. Lahden kaupungin kehitysvammaisten asumispalveluista puolet on Lahden kaupungin omaa toimintaa ja puolet ostopalvelua. Itsenäisen asumisen tuen piirissä 60 asukasta, kiertäviä ohjaajia kolme. Lisäksi osalla asukkaista on henkilökohtainen avustaja tai tukihenkilö. Tukiasumisessa asuville on avattu matalan kynnyksen tukipiste, josta saa vertaistukea, yhteistä tekemistä ja ohjaaja on tarvittaessa tavattavissa. Asukkaiden omaan kotiin saatavan tuen määrä vaihtelee: päivittäin, muutaman kerran viikossa, puhelinsoitto viikoittain. Jonkinlainen kontakti asukkaaseen pidetään, jotta tuen tarpeen muutokseen voidaan reagoida nopeasti. Alussa uuteen kotiin voidaan tarjota vahvaa tukea, jota vähennetään kun arki alkaa sujua ja asuinympäristö on tullut tutuksi.

22 Asuntoja hankitaan tavallisesta asuntokannasta esim. kunnan vuokra-asunnoista sekä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja Aspa-säätiön kautta. Lahden kaupungin kokemusten perusteella tukiasumista kehitettäessä tulee kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: Tarvitaan hallinnolliset, strategiset linjaukset ja päätökset kehittämistyölle. Tukiasumisen kehittäminen käytännössä edellyttää yhteistyötä eri hallintokuntien välillä. Kehittämistyötä tehdään palvelunkäyttäjien tarpeiden ja toiveiden pohjalta ja hallinnolla on valmius muuttaa suunnitelmia jos tarpeet niin edellyttävät. Lahdessa hankeen työpajoissa kävi ilmi, että asukkaiden toiveet ja tarpeet olivat erilaisia kuin kaupungin suunnitelmat kehitysvammaisten ihmisten asumisen järjestämisestä. Asukkaat halusivat asua eri puolilla kaupunkia tavallisissa asunnoissa. Asukkaiden toiveena olivat omat asunnot, tuki vapaa-ajan viettoon sekä mahdollisuus osallistua kaikille avoimeen vapaaajan toimintaan ja tapahtumiin eikä vain erityisryhmille suunnattuun toimintaan. Olemassa olevat asumispalvelut käydään läpi ja kartoitetaan niiden riittävyys ja monipuolisuus. Asuvatko ihmiset toimintakykynsä ja tarpeidensa puolesta oikeissa paikoissa ja saavatko he tarpeen mukaiset palvelut. Onko ihmisiä, jotka saavat liikaa tai liian vähän palveluja? Toteutetaan yksilöllistä palvelutarpeen arviointia ja palvelusuunnittelua niin, että ihmiset saavat sopivat palvelut. Ennakoidaan asumisen palvelutarpeita huomioimalla esim. opiskeluista kotipaikkakunnalle palaavat nuoret sekä vanhempiensa kanssa asuvat aikuiset kehitysvammaiset ihmiset. Olemassa olevia resursseja kohdennetaan uudella tavalla, esimerkiksi asukkaiden toiveiden mukaisen toiminnan toteuttamiseen (Lahdessa esim. vapaa-ajanohjaajan palkkaaminen) eikä esimerkiksi yövalvontaan silloin kun siihen ei ole todellista tarvetta. Toteutetaan muuttovalmennusta ja asumisharjoittelua muuttajalle. Tehdään yhteistyötä omaisten kanssa ja mahdollistetaan vertaistuki ja muuttovalmennus myös omaisille. Tukiasumiseen on mahdollista saada myös ympärivuorokautista tukea. Lahdessa ohjaaja on aina tavoitettavissa puhelimitse. Yöllä tukipuhelut kääntyvät asumisyksikköön, josta aina vastataan, kuunnellaan ja neuvotaan. Soittoja tulee vähän, mutta tieto tuesta on tärkeää. Henkilökohtainen apu mahdollistaa myös vaikeavammaisen henkilön itsenäisen asumisen. Asumisen lisäksi on tärkeää mahdollistaa myös mielekäs päiväaikainen tekeminen työ. Asumisen ja palvelujen suhteen ei pidä tehdä loppuelämän ratkaisuja. Asukkaan kasvulle ja kehittymiselle tulee antaa tilaa. Elämäntilanteen muuttuessa on mahdollistettava

toisenlaiseen asumismuotoon tai toiselle paikkakunnalle muuttaminen. Rohkeat ratkaisut ja mahdollisuus hallittuun riskinottoon kuuluvat elämään. 23 Palveluja järjestettäessä tulee ennakoida erilaiset elämän nivelvaiheet. Esimerkiksi ammatillisesta koulutuksesta valmistuvien nuorten asumisen suunnittelu on tärkeää, ettei opintojen jälkeen tarvitse palata asunnon ja palvelujen puutteen vuoksi takaisin lapsuuden kotiin. Ikääntyvien kehitysvammaisten henkilöiden asumisessa pohdittavaksi tulee, järjestetäänkö palvelut kehitysvamma- vai tavallisina vanhuspalveluina. Innokahvila-työskentelyssä pohdittiin asumisen palvelujen kehittämistarpeita Mäntsälässä ja Pornaisissa. Palvelut sijoitettiin asumisen palvelujen nelikentälle. Kehitysvammaisten kuntalaisten asumisen palvelut tällä hetkellä: Kehitysvammapalvelujen tekemän palvelutarpeen kartoituksen mukaan kotona asuvista 18 vuotta täyttävistä kehitysvammaisista asiakkaista 10 pärjäisi yksilöllisesti suunnitelluilla palveluilla tuetussa asumisessa. Kotikunnan ulkopuolella on opiskelemassa 10 nuorta, joiden asuminen ja palvelut on järjestettävä opiskelujen päätyttyä.

24 Käydyssä keskustelussa todettiin tuetun asumisen palvelut nykyisellään riittämättömiksi. Osallistujat totesivat huomattavan eron tuetun asumisen ja ryhmäasumisen kustannusten välillä. Palvelunkäyttäjiä ja etenkin omaisia on nykytilanteessa vaikea motivoida tukiasumiseen, koska se koetaan palvelujen vähäisyyden vuoksi turvattomaksi. Kotiin tulevaa palvelua on mahdollista saada noin 1-2 kertaa viikossa, mikä väistämättä jättää avopalvelujen ulkopuolelle ihmiset, jotka tiiviimmällä tuella pystyisivät asumaan omassa asunnossa. Ideana nousi esille, että avotyönohjauksen ja vapaa-ajan ohjauksen voisi yhdistää yhdelle työntekijälle ja saada näin lisäresurssia avopalveluihin. Avopalvelujen kehittämisen tarpeellisuudesta keskusteltiin myös asumispalvelujen kustannusten hallinnan näkökulmasta. Todettiin, että ryhmäasumisen kustannukset kasvavat edelleen, mikäli valtaosa lapsuudenkodissaan vielä asuvista henkilöistä tulee muuttamaan ryhmäasumiseen. Erityisesti lapsuudenkodistaan muuttaville ja opiskelupaikkakunnilta palaaville nuorille tulisi olla tarjolla tukiasuntoja ja riittävät palvelut. Palvelunkäyttäjien tarpeet ja toimintakyky tulee kartoittaa yksilöllisesti ja selvittää, miten halutaan asua. Tällä vältetään riskiä päätyä äkilliseen sijoitukseen ympärivuorokautiseen ryhmäasumiseen, johon helposti unohdutaan, eikä se toimi polkuna itsenäisempään asumiseen. Nuoriin tulisi saada kehitysvammapalveluista kontakti jo kouluiässä, esim. osallistumalla peruskoulun HOJKS-keskusteluihin. Erilaiset asuntojen hankinnan vaihtoehdot on selvitettävä, esimerkiksi uusien asuntojen rakentaminen, olemassa olevan vuokra-asuntokannan hyödyntämine, kimppa-asumisen vaihtoehdot jne. Tukiasumisessa pitäisi olla saatavilla tukea yöaikaan ja viikonloppuisin esimerkiksi puhelin-/turvapuhelinpalveluna. Yöajan tuen järjestämisessä voisi hyödyntää erilaisia olemassa olevia ympärivuorokautisen avun palveluja, esim. vanhainkoti, vartiointiliikkeet, yöpartio. Mäntsälässä on aiemmin ideoitu yöaikaisen tuen järjestämistä esim. kiertävän yöpartion avulla, aikaisemmin tuotettuja ideoita voisi hyödyntää nyt uudelleen. Riittävät tukiasumisen palvelut vahvistaisivat myös omaisten luottamusta tukiasumisen turvallisuuden suhteen. Perhehoito todettiin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi erityisesti ikääntyville ja lapsuudenkodistaan muuttaville henkilöille. Myös mahdollisuuksia asumisharjoitteluun ja

25 -kokeiluihin tarvitaan. Asumisharjoittelua varten tarvittaisiin asunto, kimppakämppä, jossa voisi tilapäisesti asua ja harjoitella asumistaitoja. Asunto voisi toimia tukipisteenä myös jo tuetusti asuville ihmisille ja avopalvelujen työntekijöiden toimipisteenä. Asunto voisi sijaita esimerkiksi lähellä perhehoitokotia, josta saisi apua tarvittaessa. Keskustelussa todettiin, että tukiasumisen kehittäminen ei ole pelkästään vammaispalvelujen asia, vaan vaatii onnistuakseen raja-aitojen rikkomista ja yhteistyötä eri hallintokuntien, palveluntuottajien, järjestöjen sekä palvelunkäyttäjien ja omaisten kesken. 4.5 Projekti päättyy Asumiltaan Tarve-projektin viimeiseen kaikille avoimeen asumisiltaan toukokuun alussa osallistui 21 henkilöä. Avauksessaan perusturvajohtaja Eija Rintala totesi, että on ollut tärkeää yhdessä pohtia yhdessä eri osapuolien kesken kehitysvammaisten kuntalaisten asumista. Seuraavaksi on toimeenpanon vuoro, mikä edellyttää päätöksiä, priorisointia, painopisteiden asettamista ja resurssien määrittelyä. Tulee ymmärtää, että pitkän linjan säästöt edellyttävät aluksi taloudellista panostusta. Aspa-säätiön toimitusjohtaja Jyrki Pinomaa painotti alustuksessaan kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuutta asua yksilöllisesti suunniteltujen palvelujen turvin tavallisesti, oikeissa asunnoissa, tavallisilla asuinaluilla ja osallistua elämään lähiyhteisössä. Asumispajojen työskentelyt ja tuotokset esiteltiin toimenpidesuositusten tekemisen pohjaksi. Alustusten ja asumispajojen esittelyjen pohjalta käydyssä keskustelussa käsiteltiin kilpailutuksen kotimaiselle palvelujen tuottamiselle aiheuttamia haasteita sekä itsemääräämisoikeuteen liittyviä kysymyksiä asumispalvelujen näkökulmasta. Itsemääräämisoikeus Todettiin, että asumispalveluissa itsemääräämisoikeuteen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä etenkin vaikeavammaisten ihmisten kannalta. Asumiseen liittyvät tarpeet tulee pystyä arvioimaan kattavasti ja luotettavasti. Vaikeavammaisten henkilöiden palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan myös vaihtoehtoisten kommunikaatiomenetelmien osaamista, jotta ihmisen oma tarve ja näkemys saadaan selville.

26 Tukiasuminen ja ryhmäasuminen Keskustelussa todettiin, että tällä hetkellä kehitysvammaisten ihmisten asuminen on ryhmäpainotteista eikä tukiasumisen vaihtoehtoja ole riittävästi. Ongelma on palvelunkäyttäjän päätyminen ryhmäasumiseen vaihtoehtojen puuttuessa vaikka hän ei toimintakykynsä puolesta ko. palvelua tarvitse eikä halua. Myös asumispalvelujen kustannusten näkökulmasta on tärkeää että palvelut on oikein kohdennettu ja mitoitettu. Perinteiset ryhmäkodit eivät myöskään aina täytä nykyisiä asumisen laatusuosituksia, koska asukkailla ei ole omia asuntoja vaan omat huoneet. Mäntsälässä kehitysvammapalvelujen tekemän palvelutarpeen kartoituksen mukaan ohjatussa ryhmäasumisessa on ihmisiä, jotka pärjäisivät yksilöllisesti suunnitelluilla palveluilla tukiasumisessa. He ovat siellä, koska ovat asuneet pitkään ja haluavat asua. Toisaalta kun vaihtoehtoja eikä mahdollisuutta kokeilla toisenlaista asumista ole, ei myöskään osata haluta muuta. Keskustelussa todettiin, että yksittäisten ihmisten asumis- ja palveluratkaisuissa ei voida toimia pelkästään palvelujärjestelmän lähtökohdista, vaan ihmistä itseään tulee aina kuulla ja hänellä tulee olla mahdollisuus tehdä valintoja. V Toimenpidesuositukset - hyvät asumisen palvelut 2020 Asumisillan osallistujat työstivät Tulevaisuuden muistelu-työskentelyssä toimenpidesuosituksia kehitysvammaisten kuntalaisten asumisen ja palvelujen kehittämiseksi Mäntsälässä ja Pornaisissa. Tulevaisuuden muistelussa osallistujat sijoittivat itsensä vuoteen 2020 tilanteeseen, jossa asuminen ja palvelut ovat hyvällä tolalla. He muistelivat, mitä asioiden eteen on tehty ja mitkä tahot ovat tehneet mitäkin. Tulevaisuuden muistelun tulokset on koottu seuraaviksi tavoitteiksi ja toimenpidesuosituksiksi. Tukiasuminen on haluttu ja turvalliseksi koettu asumismuoto 1. Kohdennetaan resursseja tukiasumisen kehittämiseen. Palkataan asumisen koordinaattori, jonka tehtävänä on kartoittaa palvelutarpeita, organisoida asuntojen hankintaa ja kotiin vietäviä tukipalveluja sekä vapaa-ajan toimintaa. Tukiasumisen palveluille hankitaan sopivat tilat, esim. iso asunto keskeiseltä paikalta.

27 2. Järjestetään yöaikainen tuki yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen eri yksiköiden sekä yöaikaista palvelua tuottavien yksityisten palveluntuottajien kesken. Selvitetään, millaisia erilaisia yöaikaista apua tarjoavia toimijoita kunnissa on: vanhainkoti, yöpartio, vartiointiliikkeet, 24/7 asumisyksiköt jne. Määritellään, minkä tasoista tukea yöaikaan tarvitaan. Yöaikaisen tuen järjestämisessä voidaan hyödyntää myös erilaisia helppokäyttöisiä tieto- ja turvatekniikan sovelluksia. 3. Vahvistetaan asukkaiden omia asumis- ja turvallisuustaitoja järjestämällä asumisvalmennusta ja -kokeiluja sekä koulutusta ja kursseja. Vahvistetaan palvelunkäyttäjien välistä vertaistukea. Muuttovalmennuksessa huomioidaan myös omaiset. Vastuutaho on vammaispalvelut/kehitysvammapalvelut yhteistyössä kansalaisopiston, seurakunnan sekä järjestöjen kanssa. 4. Luodaan asumispalvelujen kehittämiselle yhteistyökäytännöt niin, että palvelunkäyttäjät ja omaiset tulevat kuulluksi ja voivat osallistua kehittämistyöhön. Työskennellään yhdessä esim. Tarve-projektin yhteiskehittämismallia soveltaen. Perustetaan säännöllisesti kokoontuva palvelunkäyttäjäfoorumi ja kerätään säännöllisesti palautetta. Yhteistyötahoja ovat muun muassa kehitysvammapalvelut, Me Itse Ry, Tukiyhdistys ja vammaisneuvosto. Valittavissa on erilaisia asumisen vaihtoehtoja, eri puolilla aluetta, myös kylillä 5. Hankitaan asuntoja yksilöllisesti ja asiakaskohtaisesti asiakkaan tarpeiden mukaan. Tämä edellyttää yksilöllistä palvelusuunnittelua sekä yhteistyötä kehitysvammapalvelujen, kunnan asuntotoimen, yksityisten vuokranantajien sekä yleishyödyllisten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja Aspa-säätiö hankkivat ja vuokraavat asuntoja kehitysvammaisille henkilöille. Palvelunkäyttäjä saa tarpeensa ja toimintakykynsä mukaiset palvelut 6. Toteutetaan yksilöllistä palvelutarpeiden ja toimintakyvyn arviointia ja palvelusuunnittelua, palvelusuunnitelmat tarkistetaan säännöllisesti. 7. Huomioidaan palveluissa mahdolliset asiakkaan vuorovaikutuksen haasteet. Kiinnitetään palvelusuunnittelussa huomiota mahdollisiin kommunikointiin liittyviin palvelu- tai apuvälinetarpeisiin, esimerkiksi tulkkipalvelut. Kommunikaatioon liittyvien palvelujen puuttuminen rajoittaa ratkaisevasti niitä tarvitsevan ihmisen osallistumismahdollisuuksia ja esimerkiksi erilaisten yleisten palvelujen käyttöä.

28 8. Järjestetään apua ja tukea joustavasti niin, että apua voidaan tarvittaessa lisätä tai vähentää asiakkaan tarpeen mukaan. Palvelutarpeen lisääntymisen ei tulisi johtaa muuttoon. 9. Järjestetään henkilökohtaista apua ja tukihenkilötoimintaa, jotta kehitysvammaiset kuntalaiset voivat käyttää ensisijaisesti kunnassa tarjolla olevia yleisiä palveluja ja osallistua lähiyhteisössä haluamallaan tavalla. Henkilökohtainen apu on kokonaisvaltainen tapa järjestää myös kehitysvammaisen henkilön itsenäisen elämän tuki. (Vammaispalvelujen käsikirja 2015g.) 10. Opiskelemasta palaaville nuorille järjestetään asuminen ja sopivat tukipalvelut. VI Kehittämistyön jatko Perusturvajohtaja Eija Rintala linjasi asumisen palvelujen kehittämistyön jatkoa Tarve-projektin päätyttyä. Kunnissa laaditaan Tarve-projektiraportin ja toimenpidesuositusten pohjalta konkreettinen suunnitelma, talousarvio ja aikataulutus huomioiden erilaiset vaihtoehdot. Kunnan asunto-ohjelma päivitetään kuluvan (2015) vuoden aikana. Asunto-ohjelman päivityksen yhteydessä käsitellään Tarve-projektin raportti asumisen osalta. Erityistä huomiota tullaan kiinnittämään opiskelemasta palaavien nuorten asumisen ja palvelujen järjestämiseen. Asumisen tukipalvelut vaativat lisäämistä mielekkään arjen ja vapaa-ajan toteutumiseksi. Kehittämistyön onnistumisen varmistamiseksi on tärkeää jatkaa ja vahvistaa yhteistyötä palvelunkäyttäjien, omaisten, eri viranomaisten, luottamushenkilöiden ja järjestötoimijoiden kesken.

29 Lähteet: Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. 2015. Suunnitteluopas. Gustafsson, H. 2012. YK:n vammaissopimus käyttöön! käsikirja. http://www.invalidiliitto.fi/files/attachments/julkaisut/yk_toolkit_pieni.pdf mantsala.fi. 2015. http://mantsala.fi/etusivu/ pornainen.fi 2015. http://www.pornainen.fi/etusivu/ Suomen vammaispoliittinen ohjelma 2010-2015. Vammaispalvelujen käsikirja 2015a. https://www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisenelaman-tuki/asuminen/kehitysvammaisten-asumisohjelma-kehas Vammaispalvelujen käsikirja 2015b. https://www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisenelaman-tuki/asuminen/kehitysvammaisten-asumisohjelma-kehas Vammaispalvelujen käsikirja 2015c. https://www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisenelaman-tuki/asuminen/palveluasuminen Vammaispalvelujen käsikirja 2015d. https://www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisenelaman-tuki/asuminen/kehitysvammaisten-asumisohjelma-kehas Vammaispalvelujen käsikirja 2015e https://www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/laki-jaoikeuskaytanto/yleislaki-ja-erityislaki Vammaispalvelujen käsikirja 2015f https://www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/laki-jaoikeuskaytanto/vammaislainsaadannon-uudistus Vammaispalvelujen käsikirja 2015g https://www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisenelaman-tuki/henkilokohtainen-apu/kehitysvammainen-henkilo-ja-henkilokohtainen-apu verneri.net 2015. http://verneri.net/yleis/vampo-vammaispoliittinen-ohjelma-vuosille-2010-2015 verneri.net 2015. http://verneri.net/yleis/vampo-vammaispoliittinen-ohjelma-vuosille-2010-2015 Lainsäädäntö saatavana: www.finlex.fi Suomen perustuslaki (731/1999) Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista (380/1987), muutos (981/2008) Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) Sosiaalihuoltolaki (1301/2014)