Eviran ohje 18220/1 Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 4 Mehiläishoito Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Eviran ohje 18220/1 Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 4 Mehiläishoito 2009
Eviran ohje 18220/1 Käyttöönotto: 1.1.2009 Tuonti- ja markkinavalvontayksikkö Hyväksyjä Esittelijä Jaostopäällikkö, ylitarkastaja Beata Meinander Ylitarkastaja Tuuli Pulkkinen Jakelu: Julkaisu on saatavilla Eviran internetsivuilta osoitteesta www.evira.fi Painettua julkaisua voi tiedustella Eviran tuonti- ja markkinavalvontayksiköstä puh 020 690 999.
Lukijalle Pitkä valmistelutyö luonnonmukaisen eläintuotannon lakisääteisten vähimmäisvaatimusten saamiseksi päättyi heinäkuussa 1999, kun luonnonmukaista tuotantoa koskevaa neuvoston asetusta (ETY) N:o 2092/91 täydennettiin eläintuotantoa koskevalla asetuksella. Vuonna 2004 hyväksytyn EU:n yhteisen luomutoimintasuunnitelman myötä myös voimassa olevan lainsäädännön katsottiin olevan uudistamisen tarpeessa. Tavoitteena oli uudistaa ja selkeyttää useita muutoksia vuosien varrella läpikäynyttä vanhaa lainsäädäntöä. Ensimmäinen etappi saavutettiin kun neuvoston asetus N:o 834/2007 julkaistiin. Luomulainsäädäntö täydentyi syys-kuussa 2008, jolloin julkaistiin komission asetus N:o 889/2008. Näitä uusia asetuksia alettiin soveltaa 1.1.2009 ja ne määrittelevät luonnonmukaisen tuotannon vaatimukset. Tämä ohje täsmentää mehiläishoitoa koskevia luonnonmukaisen tuotannon vähimmäisvaatimuksia edellä mainittujen neuvoston ja komission asetusten ja niiden nojalla annettujen määräysten osalta. Luomuvalvontaa yleisesti koskevat ohjeet, esimerkiksi valvontaan liittymisestä ja merkinnöistä, on annettu alkutuotannon osalta luonnonmukaista kasvintuotantoa koskevassa ohjeessa. Elintarviketurvallisuusviraston luomu- ja kasvistenlaatujaosto tiedottaa valvontaan kuuluville toimijoille muuttuvista vaatimuksista ja ohjeista pari kertaa vuodessa. Ajankohtaista tietoa on saatavilla myös Eviran internetsivuilta osoitteesta www.evira.fi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 4 - Mehiläishoito
Sisällys Lukijalle 3 1 Eläintuotannon valvontajärjestelmä 6 1.1 Määritelmät 7 1.2 Mehiläishoidon erityisvaatimukset 7 2 Luonnonmukaisen mehiläishoidon tavoitteet ja yleiset periaatteeet 9 2.1 Geneettisesti muunnetut organismit 9 3 Mehiläishoitoyksikkö 10 4 Siirtymävaihe 11 5 Mehiläisten alkuperä 12 5.1 Poikkeukset 12 6 Mehiläistarhojen sijainti 13 6.1 Mehiläistarhaukseen soveltuvat alueet 13 6.2 Mehiläistarhaukseen soveltumattomat alueet 13 7 Ruokinta 15 8 Tautien ennaltaehkäisy ja lääkinnälliset hoidot 16 8.1 Lääkintä 16 9 Mehiläishoitotoimenpiteet ja tunnistamien 17 9.1 Muistiinpanovelvollisuus 17 9.2 Eläintuotteiden tunnistaminen 17 10 Mehiläishoidossa käytettyjen pesien ja materiaalien ominaisuudet 18 10.1 Pesämateriaalit 18 10.2 Mehiläistenhoidossa sallitut aineet 18 Liitteet
1 Eläintuotannon valvontajärjestelmä Valvontajärjestelmästä ja siihen liittyvistä asioista on kerrottu tarkemmin Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 1 Yleiset ohjeet ja kasvintuotanto -oppaassa. Tässä osiossa tarkennetaan valvontajärjestelmän yleisiä vaatimuksia mehiläishoidon osalta. Tämä ohje perustuu seuraavissa asetuksissa määriteltyihin luonnonmukaisen mehiläishoidon säädöksiin: 1. Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007 1 luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N: o 2092/91 kumoamisesta, jäljempänä neuvoston asetus 2. Komission asetus (EY) N:o 889/2008 2 luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta, jäljempänä toimeenpanoasetus 3. Maa- ja metsätalousministeriön asetus luonnonmukaisesta tuotannosta, luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä ja valvonnasta 846/2008, jäljempänä MMM:n asetus. Mainittujen asetusten säädökset sisältävät ne vähimmäisvaatimukset, joiden mukaan luonnonmukaista mehiläishoitoa on harjoitettava. 1 Konsolidoitu versio saatavana Eviran internetosoitteesta www.evira.fi 2 Konsolidoitu versio saatavana Eviran internetosoitteesta www.evira.fi Neuvoston asetuksen soveltamisala Luonnonmukaisen tuotannon lainsäädäntöä sovelletaan seuraaviin maataloudesta (ja myös vesiviljelystä) saataviin tuotteisiin: 1) elävät tai jalostamattomat maataloustuotteet; 2) elintarvikkeina käytettävät jalostetut maataloustuotteet; 3) rehut; 4) kasvien lisäysaineisto ja siemenet. Eläimistä saataviksi tuotteiksi luetaan liha, syötävät elimet, eläinten (muiden kuin kalojen) suolet, rakot, ja vatsat, meijerituotteet, linnunmunat, hunaja, siitepöly ja kittivaha. Vuotia, villaa tai eläinten tuottamaa lantaa ei katsota eläintuotteiksi. Nämä tuotteet eivät kuulu luonnonmukaisen lainsäädännön piiriin. Metsästämällä tai luonnonvesistä kalastamalla saatuja luonnonvaraisia eläimiä ja kaloja, tai niistä valmistettuja tuotteita ei voida markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuina. Eläinlajit Tässä ohjeessa on annettu yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten mehiläisiä tulee hoitaa, jotta niitä tai niistä saatuja tuotteita saisi markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuina. Ohjeet ovat vähimmäisvaatimuksia, joita mehiläishoitajien on vähintään noudatettava. Luonnonmukaisen eläintuotannon ohje on julkaistu erillisenä painoksena.
1.1 Määritelmät Toimija: Toimijaksi katsotaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka vastuulla on varmistaa oman tuotannonalan yritystoiminnassaan, että luonnonmukaisen tuotannon vaatimuksia noudatetaan. Tuotantosuunta: Tuotantojärjestelmä, joka määräytyy eläinlajin ja sen käyttötavan mukaan. Eläintuotannon tuotantosuuntia ovat esimerkiksi naudalla maidontuotanto ja naudanlihan tuotanto sekä mehiläisillä hunajantuotanto. Tuotantotapa: Tuotantotavalla tarkoitetaan käytettävää tuotantomenetelmää (viljely sekä kasvatus). Tuotantotapoja ovat luonnonmukainen ja tavanomainen tuotanto. Tässä ohjeessa tarkoitettu luonnonmukainen tuotantotapa määritellään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007. Valvontajärjestelmä: Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 846/2008 mukainen luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmä. Tila: Tila muodostuu kaikista toimijan Suomessa yhtenäisesti hoidetuista tuotantoyksiköistä jotka tuottavat maataloustuotteita. Tuotantoyksikkö: Tila voidaan jakaa tuotantoyksiköihin, jotka muodostavat oman kokonaisuutensa tuotantotavan (luonnonmukainen/ tavanomainen) perusteella. Tuotantoyksiköllä tarkoitetaan kaikkea tuotannonalalla käytettävää omaisuutta, kuten tuotantotiloja, viljelylohkoja, laitumia, ulkojaloittelualueita, eläinsuojia sekä viljelykasvien, viljatuotteiden, eläintuotteiden, raaka-aineiden ja minkä tahansa muun tämän erityistuotannon alalla tarvittavan tuotantopanoksen varastointitiloja. Esimerkki: Tila muodostuu kahdesta tuotantoyksiköstä: Tavanomainen tuotantoyksikkö Tila Luonnonmukainen tuotantoyksikkö Jos tilalla harjoitetaan sekä tavanomaista että luonnonmukaista tuotantotapaa, on tuotantoyksiköt määriteltävä luomusuunnitelmaan valvontajärjestelmään liityttäessä. 1.2 Mehiläishoidon erityisvaatimukset Ennen valvontajärjestelmään hakeutumista toimijan tulee tutustua luonnonmukaisen mehiläishoidon ohjeisiin ja valmistella hakemukseen vaadittavat liitteet. Mehiläishoidon osalta valvontaan hakeudutaan täydennyslomakkeelle 1d. Kartat Liityttäessä valvontajärjestelmään, tulee hakemuksen liitteenä toimittaa asianmukaista mittakaavaa käyttäen kartalle tehty selvitys pesien sijaintipaikoista. Eläintenhoitosuunnitelma Eläintenhoitosuunnitelma on toimijan laatima kirjallinen selvitys tilan käytännön mehiläishoidosta. Toimijan tulee selvittää suunnitelmassaan käytännön menettelyt soveltuvin osin muun muassa mehiläisten alkuperän, ruokinnan, lisääntymisen, hoidon, mehiläisille tehtävien toimenpiteiden ja talveuttamisen suhteen. Suunnitelmassa tulee myös kuvata mehiläishoitoon käytetyt tuotanto- ja varastointitilat. Yllä mainitut kartat ja suunnitelmat liitetään kasvintuotannon ohjeiden yhteydessä kuvattuun luomusuunnitelmaan. Näin ne toimivat jatkossa koko tilan toimintaa kuvaavana tietopakettina. 1.2.1 Valvontajärjestelmään liittyvä mehiläishoidon lupa Neuvoston asetuksen ja toimeenpanoasetuksen mukaan tulee toimijan hakea tiettyjen toimintojen harjoittamiseen lupa TE keskukselta. Näitä lupia voidaan hakea TE keskuksesta tai Eviran internetsivuilta (www.evira.fi) saatavalla lomakkeella (luomuvalvontalomake 9b).
Luonnonmukaista mehiläishoitoa koskee ainoastaan yksi lupa, jota tulee hakea tapauskohtaisesti ja se myönnetään määräajaksi. Lupa koskee parvien hankkimista tavanomaisesta tuotannosta poikkeuksellisten olosuhteiden seurauksena ja poikkeusta on käsitelty ohjeen luvussa 5. 1.2.2 Mehiläishoidon alkutarkastus Mehiläishoidon alkutarkastuksessa tarkastettavia asioita ovat: - mehiläistarhojen sijainti, keruualueet ja niiden satokasvit - pesät - muistiinpanot - mahdollinen rinnakkaistuotanto - tuotanto- ja varastointitilat. 1.2.3 Tuotantotarkastukset Toimijalle tehdään tuotantotarkastus vähintään kerran vuodessa. Lisäksi vuosittain osalle eläintuotannon valvontajärjestelmään kuuluvista toimijoista tehdään toinen tarkastus, joka ajoittuu talviaikaan. Luonnonmukaisen mehiläishoidon tuotantotarkastuksessa käydään läpi: - pesien sijainti, keruualue ja satokasvit - pesien hoitotoimenpiteet - muistiinpanot tilalle hankituista aineista ja tilalta luovutetuista tuotteista - muistiinpanot pesiä koskevista tiedoista - lääkekirjanpito - alkutarkastuksen jälkeen tapahtuneet muutokset tilan olosuhteissa, esimerkiksi rakennuksissa tai ulkotiloissa. Päätöksestä ilmenevät tarkastusajankohtana tilalla olleesta tuotannosta seuraavat tiedot: - eläinlaji (esim. mehiläinen) - tuotantosuunta (esim. hunajantuotanto) - pesien lukumäärä. Mikäli tilalla on tavanomaista eläintuotantoa ilmoitetaan todistuksessa tavanomaisista eläimistä vastaavat tiedot. 1.2.4 Toimijan muistiinpanovelvoite Valvontajärjestelmään liittyessään toimija sitoutuu pitämään muistiinpanoja. Kirjanpitoon sisällytetyt tiedot on tarvittaessa voitava osoittaa oikeiksi asianmukaisilla tositteilla. Muistiinpanojen 1. ja 2. kohta muodostavat yksikön tuotevirtakirjanpidon, josta on laadittava yhteenvetona taselaskelma vähintään kalenterivuosittain. Tapahtumat tulee kirjata muistiinpanoihin seitsemän vuorokauden (7 vrk) kuluessa. Lääkekirjanpitoon ja varastoissa oleviin varastokirjoihin tapahtumat tulee merkitä välittömästi. Kuluttajalle tapahtuvan suoramyynnin määristä muistiinpanot on tehtävä päivittäin. Muistiinpanot tulee tehdä seuraavista asioista: 1. Tilalle hankitut tuotantopanokset: - hankittujen aineiden määrä, alkuperä ja käyttö 2. Tilalta luovutetut maataloustuotteet: - luovutettujen tuotteiden määrä ja vastaanottaja - kuluttajalle tapahtuvan suoramyynnin määristä muistiinpanot on tehtävä päivittäin 3. Pesäkohtaiset muistiinpanot - mehiläistarhan ja pesän sijaintipaikka - pesän tunnistemerkinnät - pesän hoitotoimenpiteet: siirrot, talveuttaminen, pesäosastojen poistaminen sekä hunajan keräämistoimet, käsittely ja varastointi - lisäruokinnan käyttö: tuote, päivämäärä ja määrä 4. Lääkekirjanpito - lääkkeiden säilytyspaikka - tilalle ostetut lääkkeet - käytetyt lääkkeet: pesä, sairauden määrittely, hoitopäivä ja hoidon kesto, lääkeaine tai -valmiste, annostukset, antotapa, luonnonmukaisen tuotannon varoaika ja lääkkeen myyjä.
2 Luonnonmukaisen mehiläishoidon tavoitteet ja yleiset periaatteeet Mehiläishoito edistää merkittävästi ympäristönsuojelua sekä maa- ja metsätaloustuotantoa mehiläispölytyksen vuoksi. Luonnonmukaisen mehiläishoidon tavoitteena on tuottaa korkealaatuisia mehiläishoidon tuotteita. Hunajan luonnonmukaisuus riippuu läheisesti sekä pesien käsittelytavoista että ympäristöstä. 2.1 Geneettisesti muunnetut organismit Muuntogeenisien organismien (GMO) ja/tai tuotteiden, jotka on tuotettu muuntogeenisistä organismeista tai ovat niiden tuottamia, käyttö on kielletty luonnonmukaisessa tuotannossa. Poikkeuksena ovat eläinlääkkeet, joita edellä mainittu kielto ei koske.
3 Mehiläishoitoyksikkö Mehiläishoitoyksiköllä tarkoitetaan sadonkeruualueiden, mehiläisyhteiskuntien sekä linkoomon ja varastotilojen muodostamaa kokonaisuutta. Mehiläistarhalla tarkoitetaan kaikkia samalla paikalla olevia mehiläisyhteiskuntia. Jos toimijalla on useita mehiläistarhoja, on kaikkien tarhojen oltava luonnonmukaisen tuotannon vaatimusten mukaisia. Mikäli toimija haluaa oman tuotantonsa lisäksi pakata tai lingota myös muiden tuottajien luonnonmukaista hunajaa, tulee hänen liittyä luonnonmukaisten elintarvikkeiden valmistuksen valvontaan (Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 3 - Elintarvikkeet). 10
4 Siirtymävaihe Luonnonmukaisen mehiläishoidon siirtymävaihe on 12 kuukautta. Mehiläishoidon tuotteita voidaan markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuna vasta kun luonnonmukaisia tuotantovaatimuksia on noudatettu vähintään vuoden ajan. Siirtymävaihe alkaa toimijan hakeutuessa valvontajärjestelmään, kuitenkin niin, että tämä on tehtävä ennen mehiläisten lentokauden alkua. Eläintuotteita ei voida markkinoida siirtymävaiheeseen viittaavin merkinnöin. Siirtymävaiheen aikana mehiläishoidon tuotteet on markkinoitava tavanomaisesti tuotettuina. Pesästä poistettavat kakustot on korvattava luonnonmukaisesti tuotetusta mehiläisvahasta tehdyillä vahapohjukkeilla. Mikäli luonnonmukaista mehiläisvahaa ei ole markkinoilla saatavilla, voidaan tavanomaista vahaa käyttää uusissa tarhoissa ja siirtymävaiheen aikana. Tavanomaisesta tuotannosta peräisin olevan vahan tulee olla kuorimavahaa. Käytettävästä vahasta tulee olla analyysitodistus, joka osoittaa, että vaha ei sisällä luonnonmukaisessa tuotannossa kiellettyjä aineita. 11
5 Mehiläisten alkuperä Rotujen valinnassa on otettava huomioon hyönteisten kyky sopeutua paikallisiin olosuhteisiin, niiden elinvoimaisuus ja kyky vastustaa tauteja. Apis melliferan eurooppalaisten rotujen ja niiden paikallisten ekotyyppien käyttöä on suosittava. Mehiläistarhat on muodostettava yhteiskuntia jakamalla tai hankkimalla parvia tai pesiä luonnonmukaisesti hoidetuista mehiläistarhoista. 5.1 Poikkeukset Tavanomaisen mehiläistarhan siirtäminen luonnonmukaiseksi toimintaa aloitettaessa Luonnonmukaista mehiläishoitoa aloitettaessa, voidaan toimijan tavanomainen mehiläishoitoyksikkö siirtää siirtymävaihesäädöksiä noudattaen luonnonmukaiseen tuotantotapaan. Kuningattarien ja parvien hankinta tavanomaisesta tuotannosta Mehiläistarhojen uudistamista varten voidaan luonnonmukaiseen mehiläishoitoyksikköön liittää vuosittain 10 prosenttia sellaisia kuningattaria ja mehiläisparvia, jotka on hankittu tavanomaiselta mehiläistarhalta. Alle 10 pesän tarhoihin voidaan tavanomaiselta mehiläistarhalta liittää yksi kuningatar ja mehiläisparvi. Kuningattaret ja mehiläisparvet tulee sijoittaa pesiin, joiden hunajakakut tai vahapohjakkeet ovat peräisin luonnonmukaisista mehiläishoitoyksiköistä. Tässä tapauksessa siirtymävaihetta ei tarvita. Poikkeukselliset olosuhteet TE -keskus voi antaa luvan mehiläisparvien hankkimiseen tavanomaiselta mehiläistarhalta uusien mehiläistarhojen muodostamiseksi, jos mehiläisten kuolleisuus on korkea tautien tai poikkeuksellisten olosuhteiden seurauksena. Luvan edellytyksenä on, että luonnonmukaisia mehiläisparvia ei ole saatavina. Uusien mehiläistarhojen on noudatettava siirtymävaiheen sääntöjä. 12
6 Mehiläistarhojen sijainti TE keskus hyväksyy luonnonmukaiseen mehiläistarhaukseen sopivat alueet toimijan hakemuksen yhteydessä toimittamien selvitysten ja karttojen perusteella. Tuotantotarkastuksen yhteydessä tarkastetaan alueen satokasveissa ja pesien sijaintipaikoissa tapahtuneet muutokset. Tarhan sijaintia koskevat vaatimukset eivät koske lepotilassa olevia yhteiskuntia. Mikäli toimija sijoittaa mehiläistarhansa pölytyksen varmistamiseksi sellaisille paikoille, että mehiläistarhojen satoalueen sijaintia koskevat vaatimukset eivät täyty, ei tuotetta voida myydä luonnonmukaiseen tuotantoon viittaavin merkinnöin. Siirrettäessä yhteiskunnat takaisin sellaiselle keruualueelle, jonka satokasvit täyttävät luonnonmukaisen tuotannon vaatimukset, eivät yhteiskunnat kuitenkaan joudu siirtymävaiheeseen, mikäli niitä muuten on hoidettu luonnonmukaisin menetelmin. Tarhojen siirrosta on ilmoitettava TE -keskukseen kahden viikon kuluessa. Mehiläistarhojen ja pesien sijaintipaikasta on pidettävä kirjaa pesäkohtaisissa muistiinpanoissa (1.2.4). 6.1 Mehiläistarhaukseen soveltuvat alueet Mehiläistarhojen on sijaittava siten, että mehiläisillä on riittävästi luonnollisia mesi-, mesikaste- ja siitepölylähteitä sekä mahdollisuus saada vettä. Tarhan sijaintipaikasta katsottuna tulee mesija siitepölylähteiden olla kolmen kilometrin säteellä pääasiassa luonnonvaraisia kasveja, metsää, luonnonmukaisesti viljeltyjä kasveja ja/tai muita viljeltyjä kasveja, edellyttäen, että kasveihin kohdistuvat käsittelyt ovat ympäristövaikutuksiltaan vähäisiä, eivätkä vaikuta mehiläistuotteiden laatuun. Tällaisia ovat esimerkiksi maatalouden ympäristöohjelman mukaisessa tuotannossa viljellyt kasvit (alat, joilla on sopimus maatalouden ympäristötuista). Alueella voi olla myös muita viljelykasveja, jos ne eivät ole merkittäviä mehiläisten satokasveja. Toimijan tulee kuitenkin huomioida, että alueella ei saa olla geneettisesti muunnettuja viljelykasveja. 6.2 Mehiläistarhaukseen soveltumattomat alueet Mehiläispesät on pidettävä riittävän etäällä lähteistä, jotka saattavat aiheuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden saastumista tai mehiläisten terveyden heikentymistä. Mehiläistarhojen on sijaittava vähintään kuuden kilometrin etäisyydellä sellaisista saastelähteistä, jotka voisivat vaikuttaa mehiläishoidon tuotteiden laatuun. Tällaisia saastelähteitä ovat: - sokeritehtaat, - tiet, joilla kulkee vuorokaudessa keskimäärin yli 6000 ajoneuvoa, - kaatopaikat ja jätteenpolttolaitokset. 13
Mikäli mehiläishoidon tuotteiden laadun tai mehiläisten terveyden heikentyminen olisi ilmeistä, voi TE keskuksen määrätä jätettäväksi kuuden kilometrin vähimmäisetäisyyden myös muihin saastelähteisiin, esimerkiksi teollisuuslaitoksiin ja ratapihoihin. 14
7 Ruokinta Tuotantokauden lopussa pesiin on jätettävä riittävän suuret hunaja- ja siitepölyvarastot, jotta mehiläiset selviävät talvehtimisesta. Yhdyskuntien keinoruokinta on sallittua, jos niiden eloonjääminen on äärimmäisten ilmastoolosuhteiden vuoksi vaarassa. Lisäruokinta on sallittu viimeisen hunajasadon jälkeen, ja se on lopetettava 15 vuorokautta ennen seuraavan mesi- ja mesikastekauden alkamista. Lisäruokintana on käytettävä luonnonmukaisesti tuotettua sokerisiirappia tai sokeriliuosta. Luonnonmukaisessa mehiläishoidossa mehiläisten ruokintaan ei voida käyttää muita kuin edellä mainittuja tuotteita. Poikkeus Pitkään kestävien poikkeuksellisten sääolojen tai hätätilanteen aiheuttaman meden ja mesikasteen tuotantokatkoksen vuoksi, voidaan mehiläisten ruokkiminen sallia myös keruukauden aikana. Lisäruokintaan on sallittua käyttää ainoastaan luonnonmukaisesti tuotettua hunajaa, sokeria tai sokerisiirappia. Poikkeuksellisesta tilanteesta tulee tehdä kirjallinen ilmoitus TE keskukseen ennen lisäruokinnan aloittamista. Kaikki lisäruokintatoimenpiteet tulee kirjata pesäkohtaisiin muistiinpanoihin. 15
8 Tautien ennaltaehkäisy ja lääkinnälliset hoidot Luonnonmukaisessa mehiläishoidossa tautien ennaltaehkäisy perustuu seuraaviin periaatteisiin: a) Valitaan sopivia, kestäviä rotuja. Valinnassa huomioidaan mehiläisten kyky mukautua paikallisiin olosuhteisiin, elinvoimaisuus sekä vastustuskyky taudeille ja terveysongelmille. b) Suoritetaan mehiläisten vastustuskykyä lisääviä hoitotoimenpiteitä kuten: - kuningatarmehiläisten säännöllinen uusiminen - pesien järjestelmällinen tarkastaminen terveysongelmien havaitsemiseksi - pesän kuhnurisikiöiden seuranta - materiaalien ja laitteiden desinfioiminen säännöllisin väliajoin - saastuneiden materiaalien tai lähteiden tuhoaminen - mehiläisvahan säännöllinen uusiminen - riittävien siitepöly- ja hunajavarastojen jättäminen pesiin. Jos yhteiskunnat kaikista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta sairastuvat tai saavat loistartunnan, on ne hoidettava viipymättä. Tarvittaessa on yhteiskunnat siirrettävä eristettyihin mehiläistarhoihin, ellei eläinlääkintäsäädöksissä toisin määrätä. 8.1 Lääkintä a) Sallittuja lääkkeitä ovat ainoastaan Suomessa tuotantoeläimille käytettäväksi hyväksytyt lääkkeet. b) Mehiläishoitoyksikössä saa olla ainoastaan eläinlääkärin määräämiä lääkevalmisteita. c) Lääkevalmisteiden käyttö ennaltaehkäisevään hoitoon on kielletty. d) Varroa destructor -punkin hävittämiseen voidaan käyttää seuraavia aineita sillä edellytyksellä, että mainitun aineen käyttö on sallittu kansallisten eläinten lääkityssäädösten mukaan: muurahais-, maito-, etikka- ja oksaalihappoa sekä mentoli, tymoli, eukalyptoli tai kamferi. Tässä kohdassa mainittujen aineiden käyttö ei edellytä yhteiskuntien eristämistä hoidon ajaksi, eikä siirtymävaihetta tarvita. Edellä mainittujen periaatteiden lisäksi sallitaan sellaiset eläinlääkinnälliset hoidot tai pesään tai kennoihin jne. kohdistuvat hoidot, jotka ovat viranomaisten pakolliseksi määräämiä. Lukuun ottamatta loisten vastaisia käsittelyjä ja pakollisia taudinvastustusohjelmia, jos yhteiskuntien lääkintään käytetään eläinlääkärin määräämiä lääkevalmisteita, on lääkityt yhteiskunnat sijoitettava eristettyihin mehiläistarhoihin hoidon ajaksi. Hoidon jälkeen kaikki vahat on korvattava luonnonmukaisesti tuotetulla vahalla. Hoitotoimenpiteiden jälkeen kyseisiin yhteiskuntiin sovelletaan yhden vuoden siirtymävaihetta. Luonnonmukaisessa mehiläishoidossa eläinlääkkeiden käytössä on noudatettava seuraavia periaatteita: 16
9 Mehiläishoitotoimenpiteet ja tunnistamien Mehiläisten tuhoaminen kennoihin mehiläishoidon tuotteita kerättäessä, sekä silpominen, esimerkiksi mehiläiskuningatarten siipien typistäminen on kielletty. Koirassikiöiden tuhoaminen on sallittu ainoastaan Varroa destructor -punkin hävittämiseksi. Sikiöitä sisältävien hunajakakkujen käyttö on kielletty hunajan tuotannossa. Kiellettyä on myös kemiallisten synteettisten karkotteiden käyttö korjattaessa satoa pesistä. 9.1 Muistiinpanovelvollisuus Toimijan muistiinpanovelvoitteesta on kerrottu kohdassa 1.2.4. Nämä tiedot tulee olla esitettävissä tarkastajalle tarkastushetkellä. 9.2 Eläintuotteiden tunnistaminen Mehiläistarhoilla ja -pesissä tulee käyttää selkeitä tunnistemerkintöjä tai järjestelmällistä tunnistamissysteemiä. Pesien määrän tulee täsmätä kirjanpidossa ilmoitettuihin määriin. Luonnonmukaisesti markkinoitavien eläintuotteiden sekoittuminen tavanomaisiin tuotteisiin on voitava estää niiden tuotannon, valmistuksen, kuljetuksen ja kaupanpidon kaikissa vaiheissa. Tuotteiden kuljetuksesta ja merkinnöistä on kerrottu Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 1 Yleiset ohjeet ja kasvintuotanto oppaassa. Tämän ohjeen lopussa on malli vaatimuksenmukaisuusvakuutuksesta. Vaatimuksenmukaisuusvakuutusta voidaan käyttää myös saateasiakirjana, jos siihen kirjataan kaikki saateasiakirjalta vaaditut tiedot. 17
10 Mehiläishoidossa käytettyjen pesien ja materiaalien ominaisuudet 10.1 Pesämateriaalit Mehiläisten talveuttamiseen käytettävät pesät on valmistettava pääosin luonnollisista materiaaleista, jotka eivät aiheuta ympäristölle tai mehiläishoidon tuotteille saastumisvaaraa. Sallittuja materiaaleja ovat puu, vaneri, korkki, savi, olki tai muu vastaava. Synteettisten materiaalien käyttö on sallittu muissa kuin talveuttamiseen käytettävien pesien osissa ja varusteissa. Lukuun ottamatta Varroa destructor -punkin torjunnassa käytettäviä tuotteita, pesien sisäosissa voidaan käyttää pintakäsittelyyn ainoastaan luonnollisia aineita kuten kittivahaa, mehiläisvahaa ja kasviöljyjä. Uusiin pohjakkeisiin tarvittavan mehiläisvahan on oltava peräisin luonnonmukaisista mehiläishoitoyksiköistä. Uusissa tarhoissa ja siirtymävaiheen aikana voidaan käyttää tavanomaista vahaa, mikäli luonnonmukaista vahaa ei ole markkinoilta saatavilla. Tavanomaisesta tuotannosta peräisin olevan vahan tulee olla kuorimavahaa. Käytettävästä vahasta tulee olla analyysitodistus, joka osoittaa, että vaha ei sisällä luonnonmukaisessa tuotannossa kiellettyjä aineita. 10.2 Mehiläistenhoidossa sallitut aineet Materiaalien (kehät, mehiläispesät ja kakusto) suojaamiseksi tuholaisilta, saa käyttää ainoastaan pyydyksissä olevia jyrsijämyrkkyjä. Mehiläishoidossa käytettävien materiaalien, rakennusten, laitteiden, välineiden tai tuotteiden puhdistamiseen ja desinfioimiseen saa käyttää ainoastaan toimeenpanoasetuksen liitteessä VII lueteltuja asianmukaisia aineita. Fysikaalinen käsittely esimerkiksi höyryllä tai avotulella on sallittu. 18
LIITE 1 Komission asetuksen 889/2008 liitteen VII mukaiset puhdistus- ja desinfiointiaineet Eläintuotannossa käytettävien rakennusten ja laitteiden puhdistus- ja desinfiointiaineet: Kalium- ja natriumsaippua Vesi ja vesihöyry Kalkkimaito Kalkki Sammuttamaton kalkki Natriumhypokloriitti (esim. nestemäinen valkaisuaine) Natriumhydroksidi Kaliumhydroksidi Vetyperoksidi Luontaiset kasviuutteet Sitruuna-, peretikka-, muurahais-, maito-, oksaali- ja etikkahappo Alkoholi Typpihappo (maitolaitteistot) Fosforihappo (maitolaitteistot) Formaldehydi Vedinten ja lypsyvälineiden puhdistus- ja desinfiointiaineet Natriumkarbonaatti
LIITE 2 Toimijan nimi Päivämäärä Tapahtuma Alkuvarasto VARASTOKIRJANPITO Ajalla - Varastoitavat tuotteet ( m3 tai kg) +/- muutos varastossa jäljellä +/- muutos varastossa jäljellä +/- muutos varastossa jäljellä +/- muutos varastossa jäljellä +/- muutos varastossa jäljellä
LIITE 3 VAATIMUKSENMUKAISUUSVAKUUTUS Euroopan yhteisöjen neuvoston asetuksen (EY) 834/2007 ja komission asetuksen (EY) 889/2008 mukaisesti tuotettu tuote Tunniste (1) Toimija (2) Toimijan luomurekisterinumero (3) Toimijaa valvovan viranomaisen tunnusnumero (4) Yhteystiedot Tuote (5) Tuotteen nimi Tuotantovuosi (6) Määrä Vaihe (7) Lisätietoja (8) Vakuutuksen laatimispaikka ja päivämäärä Allekirjoitus (9) Ohjeita vaatimuksenmukaisuusvakuutuksen täyttämiseksi: (1) Kukin vakuutus on varustettava tunnisteella tuotantopanos- ja tuotekirjanpitoon viittaamisen helpottamiseksi. (2) Vakuutuksen antavan toimijan tulee olla sama kuin viimeisimmässä tuotantotarkastuspäätöksessä. (3) Luomurekisterinumero löytyy jo päätöksestä valvontajärjestelmään hyväksymisestä tai vuosittaisesta tuotantotarkastuspäätöksestä. (4) Valvovan viranomaisen tunnusnumero on alkutuotannon osalta muotoa FI-EKO-A-TE-keskuksen tunnusnumero ja valmistuksen osalta muotoa FI-EKO-B. Siirtymäkaudella, joka päättyy 30.6.2010, voidaan käyttää myös muotoa FI-A-TEkeskuksen tunnusnumero (alkutuotanto) ja FI-B (valmistus) olevia tunnuksia. (5) Tuote on kuvattava yksiselitteisesti (kasvi-/eläinlaji tai tuotteen nimi, määrä, tuotantotapa), jotta vakuutus voidaan yhdistää kyseiseen tuotteeseen. (6) Tuotantovuosi on vuosi, jolloin kyseinen erä on tuotettu. Jos sama vakuutus koskee useiden vuosien eriä, jokainen vuosi merkitään omalle rivilleen. (7) Vaihe on joko luonnonmukainen (merkitään koodilla 1) tai siirtymävaihe (merkitään koodilla 2). (8) Lisätietoja erästä, esim. raaka-aineen jalostajan merkinnät tuotteen käsittelystä ja kuittaus allekirjoituksella. Mikä vaatimuksenmukaisuusvakuutusta käytetään asiakirjana, ja erän toimittaa/kuljettaa eri toimija kuin asiakirjan antaja, merkitään myös toimittajan/kuljettajan yhteystiedot. (9) Vakuutukseen sisällytettävien allekirjoitusten lukumäärä määräytyy toimittajaorganisaation oman käytännön vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Malli perustuu standardiin ISO/IEC Guide 22 TE-keskusten tunnusnumerot: Uusimaa 001 Varsinais-Suomi 002 Satakunta 003 Häme 004 Pirkanmaa 005 Kaakkois-Suomi 006 Etelä-Savo 007 Pohjois-Savo 008 Pohjois-Karjala 009 Keski-Suomi 010 Etelä-Pohjanmaa 011 Pohjanmaa 012 Pohjois-Pohjanmaa 013 Kainuu 014 Lappi 015
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Mustialankatu 3, 00790 Helsinki Puhelin 020 690 999 Faksi 020 77 24350 www.evira.fi Kannen kuva: Eviran kuva-arkisto/anniina Kivilahti