KIRJALLINEN KYSYMYS 441/2013 vp Lääkkeiden annosjakelun kustannukset Eduskunnan puhemiehelle Lääkkeiden annosjakelu tarkoittaa sitä, että apteekki toimittaa tabletti- ja kapselimuotoiset lääkkeet kerta-annoksiin jaeltuina enintään kahden viikon erissä asiakkaalle. Jotkut sairaalat ovat ulkoistaneet lääkkeiden jakamisen apteekeille ja perivät palvelusta koituvat kulut potilailtaan. On myös tiedossa, että kotisairaanhoidon asiakkaat ja palveluasuntojen asukkaat ovat joutuneet maksamaan kunnan ulkoistaman lääkejakelun omasta pussistaan. Lääkkeiden jakelu kuuluu olennaisena osana esimerkiksi sairaalan ja kotisairaanhoidon perustoimintoihin. Se on terveydenhuoltolaissa tarkoitettu sairaanhoitopalvelu ja kuuluu näin kunnan lakisääteisiin velvollisuuksiin. Lääkkeiden jakelusta ei saa koitua lisäkustannuksia potilaille. Tämän on todennut myös eduskunnan oikeusasiamies. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että kunnat ja kuntayhtymät lopettavat ulkoistamansa lääkkeiden annosjakelun maksattamisen laitospotilailla ja esimerkiksi palvelua kipeästi tarvitsevilla kotisairaanhoidon asiakkailla? Helsingissä 23 päivänä toukokuuta 2013 Maria Tolppanen /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Maria Tolppasen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 441/2013 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että kunnat ja kuntayhtymät lopettavat ulkoistamansa lääkkeiden annosjakelun maksattamisen laitospotilailla ja esimerkiksi palvelua kipeästi tarvitsevilla kotisairaanhoidon asiakkailla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Maksu voi olla enintään 85 prosenttia nettotuloista, mutta se ei saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia. Jos pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtyvän puolison tulot ovat suuremmat kuin kotiin jäävän puolison tulot, maksu määräytyy yhteenlaskettujen tulojen perusteella ja on enintään 42,5 prosenttia tuloista. Hoitoa saavan henkilökohtaiseen käyttöön on jäätävä kuukausittain vähintään 99 euroa (vuonna 2013). Pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksuun sisältyvät hoidon lisäksi ravinto, lääkkeet ja niiden jakelu, puhtaus, vaatetus sekä sosiaalista hyvinvointia edistävät palvelut. Jatkuvasti ja säännöllisesti annetusta kotisairaanhoidosta ja sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 9 :n 1 momentin 1 kohdan mukaisesta kotipalvelusta voidaan periä kohtuullinen kuukausimaksu. Maksu määräytyy palvelun laadun ja määrän, palvelun käyttäjän maksukyvyn sekä perheen koon mukaan. Enimmäismaksun määräytymisestä on säädetty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa asetuksessa (912/1992). Maksun määrä riippuu henkilön maksukyvyn lisäksi muun muassa sitä, mitä palveluita kotipalvelu tai kotisairaanhoito sisältää. Käsin tapahtuvan lääkkeiden jakelun sisältyminen kotisairaanhoitoon voi korottaa asiakkaan maksamaa kotihoidon maksua, ellei hän jo ole enimmäismaksun piirissä. Sen sijaan apteekin annosjakelupalvelun käyttäminen vähentää kotihoidon tehtäviä, ja näin ollen asiakkaan kotihoidon maksun pitäisi laskea. Kunnat voivat siirtyä kotihoidossa ja palveluasumisessa olevien asiakkaiden lääkkeiden jakelussa käsin tapahtuvasta annosjakelusta lääkkeiden koneelliseen annosjakeluun. Kunta voi huolehtia itse käsin tapahtuvasta lääkkeiden annosjakelusta tai ostaa lääkkeiden koneellisen annosjakelupalvelun apteekilta. Eduskunnan oikeusasiamies totesi 7.3.2013 antamassaan ratkaisussa, että kun kunta käyttää viimeksi mainittua ostopalvelua, siitä ei saa aiheutua potilaalle lisäkustannuksia. Nyt tilanne on siis monissa kunnissa lainvastainen. Lääkkeiden apteekkijakelua voidaan pitää lääkitysturvallisuuden näkökulmasta hyvänä vaihtoehtona etenkin silloin, kun annosjakeluun sisältyy lääkehoidon arviointi. Lisäksi se vapauttaa kotihoidon työntekijöiden aikaa muuhun hoitoon ja huolenpitoon. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee syksyksi kotipalvelussa ja kotisairaanhoidossa käytettävän apteekin annosjakelupalvelun kustannuksia koskevaa ohjeistusta. Sen tarkoituksena on ohjata kuntia ja kuntayhtymiä yhdenvertaiseen ja lainmukaiseen toimintakäytäntöön. 2
Ministerin vastaus KK 441/2013 vp Maria Tolppanen /ps Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2013 Peruspalveluministeri Susanna Huovinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 441/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Maria Tolppanen /saf: Vad ämnar regeringen göra för att se till att kommunerna och samkommunerna upphör med att låta patienter i sluten vård och exempelvis hemsjukvårdspatienter som är i stort behov av service stå för kostnaderna för utlagd dosdispensering av läkemedel? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Hos personer i långvarig sluten vård tas det ut en avgift som bestäms enligt betalningsförmågan. Avgiften kan uppgå till högst 85 procent av nettoinkomsterna. Den får dock vara högst lika stor som kostnaderna för serviceproduktionen. Om den make som går över till långvarig sluten vård har större inkomster än den make som stannar kvar i hemmet, bestäms avgiften på basis av makarnas sammanräknade inkomster. Den avgift som tas ut kan då uppgå till högst 42,5 procent av inkomsterna. Den som får vård ska dock till sitt förfogande ha minst 99 euro i månaden (2013). Klientavgiften för långvarig sluten vård innefattar vid sidan av vård också kost, läkemedel, läkemedelsutdelning, hygien, klädsel samt tjänster som främjar socialt välbefinnande. För hemsjukvård som ges fortgående och regelbundet och för hemservice enligt 9 1 mom. 1 punkten i socialvårdsförordningen (607/1983) kan en skälig månadsavgift tas ut. Avgiften bestäms enligt servicens art och omfattning, klientens betalningsförmåga och familjens storlek. I förordningen om klientavgifter inom social- och hälsovården (912/1992) föreskrivs det om den högsta avgiften för service. Avgiften ska bestämmas inte bara enligt betalningsförmågan utan även enligt bl.a. de tjänster som ingår i hemservicen eller hemsjukvården. Om läkemedel delas ut manuellt av hemsjukvårdspersonal kan det innebära att den hemvårdsavgift som klienten betalar höjs, om han eller hon inte redan hör till den högsta avgiftsklassen. Genom att däremot använda sig av dosdispensering av läkemedel på apotek kan man minska på hemsjukvårdsuppgifterna, vilket således bör leda till att klientens hemvårdsavgift sjunker. Kommunerna kan övergå från manuell till maskinell dosdispensering av läkemedel för klienter inom hemvården och i serviceboenden. Kommunen kan själv sköta den manuella dosdispenseringen av läkemedel eller upphandla maskinell dosdispensering av läkemedel från ett apotek. Riksdagens justitieombudsman konstaterade i sitt avgörande av den 7 mars 2013 att om en kommun upphandlar den ovan nämnda tjänsten så får detta inte medföra tilläggskostnader för patienterna. Den aktuella situationen i ett flertal kommuner strider alltså mot lagen. Utdelning av läkemedel genom försorg av apotek kan med tanke på läkemedelssäkerheten betraktas som ett bra alternativ i synnerhet när dosdispenseringen omfattar en bedömning av läkemedelsbehandlingen. Dessutom leder den till att hemvårdspersonalens tid frigörs till övrig vård och omsorg. Social- och hälsovårdsministeriet bereder till hösten en anvisning om kostnaderna för dosdispensering av läkemedel på apotek inom hemser- 4
Ministerns svar KK 441/2013 vp Maria Tolppanen /ps vice och hemsjukvård. Avsikten är att med hjälp av anvisningen styra kommunerna och samkommunerna till enhetlig och lagenlig verksamhetspraxis. Helsingfors den 12 juni 2013 Omsorgsminister Susanna Huovinen 5