M 2.6 SUOMENMAAN VIRALLINEN TILASTO. x.ä. ALAMAINEN KERTOMUS SUOMEN KANSAKOULUTOIMEN KEHITYKSESTÄ LUKUVUOSINA 1905 1910.. KOULUTOIMEN YLIHALLITUKSEN JULKAISEMA. H E L SIN G ISSA 1912. K EISARILLISEN SENAATIN KIRJAPAINOSSA.
Keisarilliselle Majesteetille Koulutoimen Ylihallitukselta alam aisim m asti. Teidän Keisarillisen Maj esteettänne Suomen Senaatti oikeutti 13 p:nä syyskuuta 1905 Ylihallituksen, seminaareista ja kansakouluista laadittavien jokavuotisten kertomusten lisäksi, joka kolmas vuosi jul
IV kaisemaan yleiskatsauksellisen kertomuksen kanskoululaitoksesta sekä salli, että kertomus ensi kerralla sai käsittää lukuvuodet 1886 1905, jonka kertomuksen Ylihallitus lähetti Teidän Keisarilliselle Majesteetillenne 27 p. maaliskuuta 1908. Sittemmin, 30 p. maaliskuuta 1911, on Teidän Keisarillisen Majesteettinne Suomen Senaatti kuitenkin, Ylihallituksen 24 p. edellistä tammikuuta tekemästä alamaisesta esityksestä, nähnyt hyväksi sallia, että kyseessäoleva kertomus kansakoulutoimen kehityksestä vastedes saa käsittää viiden vuoden ajanjaksoja ja että seuraava kertomus saadaan antaa vuosilta 1905 1910. Tämän mukaisesti pyytää Ylihallitus tässä alamaisimmasti toimittaa Teidän Keisarilliselle Majesteetillenne allekirjoittaneen A. J. Tarjanteen Ylihallituksen määräyksestä laatiman»alamaisen kertomuksen Suomen kansakoulutoimen kehityksestä lukuvuosina 190 5 1910». Helsingissä 5 p. marraskuuta 1912. Y. K. YRJÖ-KOSKINEN. K. A. Franssila. Hj. Basilier. V. t. K. Kerkkonen. y. t. Alexander Jefremow. A. J. Tarjanne. Albin Järvinen. V. t. K. J. Jalkanen. v. t. K. G. Aminoff. V. t. K. A. Castrén.
S I S Ä L L Y S. Siv. I. Yleisiä alotteita ja to im e n p ite itä... l 1. O ppivelvollisuus... 1 T am pereen kansakoulukokous 1. Y lihallituksen ehdotus kom itean asettam isesta 1. K om itean kokoonpano ja m ietintö 4. Y lihallituksen lausunto kom itean m ietinnöstä 5. Senaatin ehdotus 8. E duskunnan esitysehdotus 8. Y lihallituksen lausunto esitysehdotuksesta 8. 2. K ansakouluasetuksen u u sim in en... 12 E hdotus kom itean asettam isesta 12. O pettajain oikeudellinen asem a 13. 3. K ansankirjastoasia... 15 4. O ppilaskirjastot.... 20 5. T erv e y d e n h o ito... 23 T erveysopin opetus 23. O hjeet ja seinätaulut 24. K oululääkärikysym ys 26. T erveysolojen tarkastaja 27. 6. R aittiusopetus... 28 R aittiuden Y stäväin anom us 28. E duskunnan anom us 28. Y lihallituksen lausunto 28. K om itea 29. L opullinen järjestely 30. 7. P iiru s tu s o p e tu s... 31 K om itean m ietintö 31. P iiru stu sk u rssit sem inaareissa 32. M uita toim enp iteitä 40. O sanotto'piirustuskongressiin 40. 8. P u u ta rh a -a sia... 40 P uutarhakom itea 40. P uutarhanhoidon neuvoja 42. P u u tarh ak u rssit 43. 9. K ansakoulunopettajien yliopistolliset ja tk o k u rssit... 44 K urssien synty ja järjestely 44. SL 1907 44. L v. 1908 09 45. Lv. 1909 10 45 10. O p p ik irja t... 46 U usia kansakoulun oppi- ja lukukirjoja 46. T ekijäpalkkiot 47. 11. Y leiset kansakoulukokoukset... 49 12. S uostu n tam en o sään n ö t kansakoululaitosta varten v. 1906 1910... 50 13. K ansakoulutointa varten vahvistetut m enosäännöt ja valtion to d elliset m enot sitä varten v. 1906 1910... 52 II. Kansakoulunopettajaseminaarit... 57 1. S em in aariasetu sten u u sim in en... 57 Y lihallituksen esitys 57. Toinen sem inaarinopettajain kokous 58. 2. K irjastonhoidon opetus... 59 3. T erveyshoidollisia to im e n p ite itä... 61 R aahessa 61. R aum alla 62. Tehokkaam pi lääkärintarkastus 62. L ääkärintodistuksen uusi kaava 64. 4. H arjoituskoulun ja tk o lu o k k a... 65 Tam m isaari 65. H einola 66. U usikaarlepyy 67.
VI 5. Hospitantit... 68 Stipendim ääräraha 68. H ospitanttipaikkojen täy ttäm in en 68. H ospitanttien tu tk in to - ja harjoitusjärjestys 68. 6. Kansakoulunopettajien kuuntelu sem in aareissa... 70 K u u n telu n järjestely 70. L u entokurssit 71: a) H einolassa 72. b) Jyväskylässä 72. c) U udessakaarlepyyssä 73. d) R aum alla 73. e) S ortavalassa 74. f) R aahessa 74. g) T am m isaaressa 75. 7. Seminaarien opettajisto, sen asem a ja e d u t... 76 K olleganvirat lehtorinviroiksi 76. O pettajien nim ittäm inen virkoihinsa 77. P alkkaetujen parantam inen : a) O pettajien palkankorotukset sekä työm estarien ja puutarhurien palkat 78. b) T untiopettajain p alkat 81. c) H arjoituskoulnnopettajien palkkaedut 81. d) H arjoituskoulunopettajien virkavuodet 83. M atk arahat 85. T yöm estarien m atkarahat 87. T oinen sem inaarin opettajain k o kous 87. Johtajien kokous 88. K äy tännölliset o p ettajan äy tteet 88. L u e t telo sem inaarien o p ettajista: Jy väskylä 91. T am m isaari 94. U usikaarlepyy 95. Sortavala 96. R aum a 99. R aahe 100. H einola 10 L. K ajaani 102. 8. Seminaarien tarkastukset... 104 9. Tilastollisia tietoja sem inaareista ja niiden harjoituskouluista... 105 a) Sem inaarien ja harjoituskoulujen opettajaluku 105. b) Sem inaarien oppilasm äärät 106. c) H arjoituskoulujen oppilasm äärät 106. d) Sem inaarien ja harjoituskoulujen m enot 106. III. Kaupunkien kansakoulut... 109 1. Opetusta koskevia toim enpiteitä... 109 Y hteisopetus 109. K reikkalaiskatolisen uskonnon opetus 109. 2. Ohjesäännöt... 110 3. Opettajiston p alk k au s... 111 V altion palkankorotus 111. O pettajien palkkaedut 113. 4. Kesäsiirtolat... 120 5. Lastentarhat... 122 L asten tarh an opettajain valm istuslaitos H elsingissä 122. K ansanlastentarhain valtioapu 123. 6. Kaupunkikoulujen ta r k a stu s... 123 P aikallinen tark astu s 123. T arkastajien m atkaraha 125. V altion tark astu s 127. 7. Kaupunkikuntien valtioavut kansakoululaitoksiaan varten... 129 8. Tilastollisia tietoja kaupunkikoulujen opettaja- ja oppilasm ääristä... 131 a) K oko kansakoululaitos 131. b) V arsinaisten kansakoulujen oppilaat 132. c) Ilta- ja jatkokoulujen oppilaat 132. IV. Maaseudun kansakoulut... 133 1. Alkuopetus... 133 A lkuopetuskom itea 133. P ikkukoulujen valtioapu 141. E rinäisiä kursseja opettajien valm istam iseksi kierto- ja lastenkouluihin 142. Pikkukoulusem i- naarit: a) Sortavalassa 142. b) H äm eenlinnassa 142. c) H elsingissä (suomal.) 142. d) H elsingissä (ruotsal.) 142. e) Jyväskylässä 143. f) K otkassa 143. K esäkursseja pikkukoulunopettajille 143. E rinäisiä m äärärahoja 144. L astenopetus kreikkalaiskatolisissa m aaseurakunnissa: a) M ääräraha 144. b) L asten o p etu s Salm issa 145. c) K esäkurssit 146. d) T arkastus 146. 2. Toimenpiteitä maalaiskuntien kansakoulukustannusten huojentamiseksi ja koulunkäynnin edistäm iseksi... 147 M ääräraha koulujen p erustam ista ja voim assapitoa v arten m aan köyhim - m issä ja harvim m in asutuissa osissa 147. V altioavut kansakoulurakennuksiin
VII 147. R akennushirsiä 148. A akkosellinen lu ettelo k u n n ittain edelläm ainituista avuista 148. R akennustöiden valvonta ja tark astu s 178. K ansakoulutalojen p iiru stu k se t: a) R akennuspiirustuskom itea 180. b) P iiru stu sten hyväksym i nen 181. L apin kouluoloista 182. K arjalan kannaksen sivistysoloista 183. R uoka- ja vaatetusapu: a) K oulukeittoyhdistys 184. c) E duskunnan esittäm ä valtioapu 185. O ppikirjain ja koulutarpeiden avustam inen 187. H avaintovälineet: a) M ääräraha 189. b) A vustusperuste 189. c) H oito ja säilytys 190. d) S elityskirjaset 191. Furubjelm in lahjoitusvarat 191. 3. Opetustyö ja sen edistäminen... 193 O petussuunnitelm a 193. R aam atunhistorian oppikirja 194. U skonnon opetu s kreikkalaiskatolisille oppilaille 194. K äsityökalustot ja niiden valtioavustn s 196. K äsityönopettajien valm istuskursseja 200. E rinäisiä käsityönopettajien valm istuslaitoksia: a) Sortavalan kutom a- ja käsityökoulu 202. b) Coran d er H elsingissä 202. c) L indfelt-l ehtinen T am pereella 202. d) L. ja E. R oine T am pereellä 203. e) K eravuori N aantalissa 203. f) B jörck Paim iossa 204. g) A m m attikoulu P o rissa 204. K äsityönopettajain palkkaus- ja nim itysasiat 204. K äsityönopetuksen tark astu s 206. K äsityökom itea 207. L eikkijä voim istelukurssit 207. 4. Kansakoulunopettajain asem a ja e d u t... 209 V irkavuodet: a) K ansanopistovuodet 209. b) O sanotto yliopistollisiin jatkokursseisin 210. V altion palkka-apu : a) K orottam inen 211. b) M aksutapa 214. c) V astakirja 217. P olttopuiden pilkkom inen 218. V irkavahvistuskirjam aksut 218. M atkarahat: a) K uu n telu stip en d it 219. b) U lkom aiset m atkarahat 220. c) K okouksiin 221. d) M aatalouskursseihin 221. Sairasavut 221. V apaat k y l pypaikat 222. A purahastot: a) E lis H olm in apurahasto 223. b) K n u t O tto W ikbergin apurahasto 223. c) S tandertskjöldin rahasto L itt. A 223. R uthin lahjoitusrahasto 224. 5. Jatkokurssit... 224 Lv. 1905 06 224. U udet m ääräykset: a) 1906 228. b) 1909 233. L v:t 1906 1910 234. 6. Opettajakirjastot... 252 K irjastokaapit 252. L ainaajapiiriä laajen n ettu 253. E hdotuksia lainausliikkeen vilkastuttam iseksi 253. M äärärahojen jako 254. K irjastojen suuruus ja lainausliike 255. 7. Maalaiskansakoulujen tarkastus... 256 U usi tarkastuspiirien jako 256. K reikkalaiskatolinen piiri 258. P iiritark astajain asem a, pätevyys ja edut: a) V irat sääntöpalkkaisiksi 259. b) K ansliarabat 259. c) O sanotto kansakoulukokouksiin 260. d) M atkarahat 260. M uutam ia tark astu sto in ta koskevia m ääräyksiä: a) Y leiskatsaukset 261. b) L ukukausi-ilm oitukset 261. c) R ahojen lähetys 261. V akinaiset piiritarkastajat, heidän virkavapautensa ja viransijaisensa 262. V äliaikaisia piiritarkastajav iran hoitajia 266. Piirikokouksia : a) Lv. 1905 1906 267. b) Lv. 1906 1910 267. K uudes piiritarkastajakokous 270. T arkastuksia Y lihallituksesta käsin 270. 8. Tilastollisia tietoja maalaiskansakouluista... 272 a) K untien koululuku 272. b) K oulupiirien luku läänittäin 272. c) K an sakoulujen luku ja laatu 273. d) K ansakoulujen om ien ja vuokrahuoneustojen luku läänittäin 273. e) K oulujen opettajaluku 274. f) V arsinaisia o pettajia 274. g) K äsitöiden opettajia 275. h) O ppilasluku 275. i) O ppilaiden koulum atkat läänittäin 276. V. Kansanopistot...277 1. Yleisiä tie to ja... 277 M aam ies- ja em äntäkoulut: a) V altion avustus 277. b) T arkastus 279. V arsinaiset k a n sa n o p isto t:. a) O hjelm an vahvistam inen 280. b) Valtion kan-
vin n atus 281. c) H avaintovälineiden avustus 283. d) R akennusavut 283. e) O pettajain kuuntelu- ja opintostipendit 284. f) T arkastus 285. 2. Erikoistietoja opistoittain... 287 A. K ansanopistot y n n ä niihin y h d istety t maam ies- ja em äntäkoulut 287. B. T aloudelliset em äntä-, käsityö- y. m. k o u lu t 298. 3. Tilastollisia tietoja... 301 A. K ansanopistot y n n ä niihin y h d istety t m aam ies- ja em äntäkoulu t; a) O pettaja- ja oppilasluku 301. b) M enot ja tu lo t 301. B. T aloudelliset em äntä-, käsityö- y. m. k o u lu t 301. VI. Koulutoimen Ylihallitus...303 1. Uusia virk oja... 303 K olm as kansakouluntarkastaja 303. N eljäs kansakouluntarkastaja 304. A pujäsenyys 305. K am reerikonttorin v irat 306. Sihteerien apulainen 308. N otarion apulainen 308. A ktuaari 309. 2. H enkilötietoja... 309 Y litirehtööri 309. Y litirehtöörinapulainen 309. K ansakoulujen ylitark astaja 309. O ppikoulujen y litarkastajat 309. K ansakouluntarkastajat 310. Apujäsenet 310. S ihteeri 310.
I. Yleisiä alotteita ja toimenpiteitä. 1. Oppivelvollisuus. Kolmastoista yleinen kansakoulukokous Tampereella v. 1905 oli yhtynyt lausumaan toivomuksenaan: että Koulutoimen Ylihallitus tekisi hallitukselle esityksen komitean asettamisesta valmistamaan ehdotuksen laiksi, jossa säädetään alueellinen opetuspakko joko yleiseksi koko maalle tai kuntien päätöksestä riippuvaksi, ja että tämän ehdotuksen perustuksella jätettäisiin asiasta ensi tuleville valtiopäiville armollinen esitys. Kuulusteltuaan kiertokirjeellä 24 p. marraskuuta 1905 kaikkien kaupunkien kansakoulunjohtokuntien mieltä yleisen oppivelvollisuuden toimeenpanemisesta kaupunkikunnissa ja hankittuaan samalla tietoja kaupunkien kansakoulunoppilaiden silloisesta lukumäärästä sekä kaupunkikoulujen vuotuisista menoista ja yleisen oppivelvollisuuden mahdollisesti aiheuttamista lisäkustannuksista, teki Ylihallitus 16 p. maaliskuuta 1906 seuraavan alamaisen esityksen oppivèlvollisuusasetuksen valmistamisesta ja sen saattamisesta valtiopäiväin käsiteltäväksi:»monilla valtiopäivillä on viim eisen kolm enkym m enen vuoden k u luessa te h ty anom usehdotuksia, joiden tarkoituksena on ollut saada kansakoulun vaikutus m eidänkin m aassa ulotetuksi yhä laajem piin piireihin. U seim m at anom usehdotukset ovat koskeneet koulu velvollisuutta: on ta h d o ttu velvoittaa k u n tia perustam aan alueelleen yksi tai useam pia kouluja. V aatim ukset ovat luonnollisesti olleet ensimäisissä anom usehdotuksissa pienem m ät ja m yöhem m issä k asvaneet. M yöskin oppivelvollisuus on yhdessä säätykokouksessa ollut h u o m attav an käsittelyn alaisena. Jo 1894 vuoden valtiopäivillä teh tiin kaikissa säädyissä esitysehdotuksia, joissa v a a d ittiin 1) yleistä oppivelvollisuutta eli ylem m än kansakoulun Tam pereen kansakoulukokous. Y lihallituksen ehdotus kom itean asettam i sesta.
2 tietom äärän hankkim ista kaikille Suomen kansalaisten lapsille heidän om alla äidinkielellään täm än kansakoulun tärkeim m issä aineissa; 2) htmluvelvollisuutta eli kuntien velvoittam ista perustam aan ja ylläpitäm ään joko kouluikäisten lasten luvusta tah i kunnan väentiheydestä ja asukasluvusta riippuva m äärä kansakouluja, ja 3) piirijakoa eli kunnan velvollisuutta ja k a a alueensa sopiviin koulupiireihin. K uitenkaan ei Yleisen valistusvaliokunnankaan ehdotus, jossa ta h d o ttiin jä ttä ä kunkin k unnan h ark ittav ak si ja p äätettäv äk si, tahtooko se p a n n a toim een oppivelvollisuuden alueellaan ja katsooko se voivansa suoritta a kaikkia siitä aiheutuvia kustannuksia, sa a v u tta n u t säätyjen hyväk sym istä. J a olihan se varsin ym m ärrettävää: asia oh uusi, oppivelvollisuuskysym ys oli ensi kerran säätyjen käsiteltävänä, kouluja oli vielä siksi vähän, e ttä yleisestä oppipakosta jo h tu v at kustannukset tu n tu iv a t arv e lu tta v ilta, eikä oppivelvollisuuden k äsite ollut vielä selv in nyt k an san oikeustajunnalle eikä ju u rtu n u t yleiseen m ielipiteeseen. M ainitut esitysehdotukset eivät sittenkään jääneet seurauksitta. N e jo h tiv a t sä ä ty jä anom aan seuraaville valtiopäiville arm ollista esity s tä asetukseksi, jo k a ta rk o itta is i kansakoulujen perustam isen e d istäm istä m aalaiskunnissa ja joka esitys sitten 1897 vuoden valtiopäiväin h y väksym änä m uutam illa m uutoksilla säädettiinkin asetukseksi 24 p. to u kokuuta 1898. T äm ä asetus sam aten kuin kaikki m yöhem m ätkin kansakoulua kosk ev at hallit uksen ja säätyjen toim enpiteet ovat tark o ittan eet tilaisuuden han k k im ista kaikille kouluikäisille lapsille kansakouluopetu ksen n a u ttimiseen ilm an suurem pia vaikeuksia sekä kuntien avustamista täm än tilaisuuden hankkim iseen. Täm än tilaisuuden hyväkseen k äy ttäm in en on vielä ta h d o ttu jä ttä ä vapaaehtoisuuden varaan, koska oppivelvollisuuden k äytäntöön saattam inen on tu n tu n u t h arv aan asutussa m aassam m e vaikeasti to teu tettav alta.. Viimeisinä vuosina on kuitenkin kansakoulua lähellä olevien kansalaisten huomio k iin ty n y t siihen, e ttä m onet kansakoulun lähim m ässä ym päristössäkin asuvat lapset jääv ä t ilm an kansakouluopetusta ja e ttä tä hän v alitettav aan tosiasiaan on m onasti hyvinkin v aik u ttav an a syynä vanhem pien välinpitäm ättöm yys lastensa vastaisesta kehityksestä. T i lastolliset tu tk im u k set ovat m yöskin osoittaneet, m iten paljon olemme jääneet jäljelle useim m ista m uista m aista kouluikäisten lasten koulunkäyntiin nähden. K u n täm än lisäksi kansansivistyksen yleinen kohoam inen on n ä y ttä y ty n y t kansallem m e vuosi vuodelta yhä tärkeäm m äksi elinehdoksi, niin ei ole ihm ettelem inen, e ttä m eilläkin on alkanut kuulua ääniä, jo tk a y hä valtavam m in v aativ at, e ttä oppivelvollisuus, joskin jossain rajo itetussa muodossa, olisi m itä pikem m in saatav a m eidänkin m aassam m e to teutetuksi. K olm astoista yleinen kansakoulukokous Tam pereella viim e kesänä lausuikin julk i m ielipiteensä op pipakkokysym yksestä hyväksyessään y k simielisesti p iiritark astaja A. Järvisen asialliselle alustukselle rakennetun ja sem inaarinjohtaja M. Johnssonin laatim an asian periaatteellista puolta
3 täysin selvittävän valiokunnan m ietinnön, joka p ä ä tty i toivom ukseen:»että K oulutoim en Y lihallitus tekisi hallitukselle esityksen kom itean ase t tam isesta valm istam aan ehdotusta laiksi, jossa säädetään alueellinen opetuspakko joko yleiseksi koko m aalle ta i kuntien päätöksestä riippuvaksi; ja e ttä täm än ehdotuksen perustuksella jätettäisiin asiasta ensituleville valtiopäiville arm ollinen esitys».. Viime m arraskuun historialliset tap ah tu m at m aassam m e saatto iv at sitten kysym yksen yleisestä oppivelvollisuudesta entistään polttavam - maksi. K u n yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden m yöntäm inen kaikille m äärätty y n ikään päässeille Suomen kansalaisille oli tu llu t kansam m e y h teiseksi tunnussanaksi, niin täy ty n ee jokaisen m yöskin tu n n u staa oikeaksi pyrkim yksen saada kansakoulusivistys m itä pikem m in yleiseksi kaikissa kansalaispiireissä. Y lihallitus katsoi näin ollen asiakseen ry h ty ä k o h ta kysym ystä k ä sittelem ään. Aluksi tah to i Y lihallitus erityisesti kuulustella kaupunkien kansakouluviranom aisten m ielipidettä asiassa, kaupungeissa k un tu n tu i oppipakko olevan ilm an suuria vaikeuksia to te u te tta v issa. T ässä ta rk o i tuksessa pyysi Y lihallitus kaupunkien kansakoulun johtokunnilta kiertokirjeellä 24 p :ltä m arrask u u ta 1905 selvitystä, m iten paljon yleinen oppipakko tulisi lisääm ään n iitä kustannuksia, jo ita kaupunkikunnilla ja valtiolla n y k yisin on k au p u n k ien kansakoululaito ksien ylläpitäm isestä. Saapuneissa vastauksissa ovat useim m at kaupunkien kansakoulunjo h to k u n n at ja kaikkikin, jo tk a asian periaatteellisesta puolesta ovat m ielipiteensä lausuneet m itä läm pim im m in k an n attaneet oppivelvollisuuden v älttäm ättö m y y ttä. V astauksista selviää m yöskin, e ttä jo h to k u n n at laskevat oppivelvollisuuden voim aan astum isen tu o tta v a n verra tta in v äh än lisäkustannuksia, toisissa kaupungeissa tuskin m itään sanottavia, toisissa vähän huom attavam pia. K eskim äärin tulisivat tä hänastiset vuotuiset k ustannukset nousem aan 25 %. O heenliittäen m ain itu t kansakoulunjohtokuntien vastaukset sekä viita te n m ukana seuraavassa K ansakoulunlehdessä N:o 13-14 julkaistuun asian k äsittely y n yleisessä kansakoulukokouksessa T am pereella saa Y lihallitu s T eidän K eisarilliselta M ajesteetiltanne alam aisuudessa anoa: e ttä T eidän K eisarillinen M ajesteettinne suvaitsisi v a lm istu t ta a ja ensituleville valtiopäiville a n ta a arm ollisen esityksen ase tu k seksi, joka säätää yleisen, ylem m än kansakoulun oppim äärää vastaav a n oppivelvollisuuden m aam m e kaupungeissa ja sam anlaisen alueellisen oppivelvollisuuden m aalaiskunnissa: N iistä p erusteista, joille Y lihallitus toivoo tä m ä n asetuksen n o jau tuvan, p y y tää Y lihallitus tässä yhteydessä Teidän Keisarilliselle M ajesteetillenne alam aisesti e sittä ä seu raavat: 1. M aamme h arv an asutuksen täh d en on vielä m ahdotonta ajatella aivan yleistä oppivelvollisuutta. T oiselta puolen on m aassam m e k u ite n kin jo siksi paljon kansakouluja ja uusia toivottavasti y h ä enem m än p e ru ste ta a n, e ttä jos oppivelvollisuus sää d etään koskem aan vain n iitä k in
K om itean kokoonpano ja m ietintö. 4 lapsia, joiden koulunkäyntiä eivät p itk ä t k o u lu m atk at ole vaikeuttam assa, niin koulua käyvien lukum äärä tulee hyvinkin tu n tu v asti lisääntym ään. Y lihallituksen m ielestä olisi kolm e kilom etriä m ä ärättäv ä pisim m äksi koulum atkaksi, joka velvoittaa lapsen koulua käym ään. 2. Joskin vielä Tam pereen kansakoulukokouksen aikana saatto i a ja tella alueellista oppipakkoa vaihtoehtoisesti joko yleiseksi koko m aalle tah i k unnan p äätöksestä riippuvaksi ja pätevillä syillä puoltaa k u m p aakin vaihtoehdotusta, niin olot m aassam m e ovat tässä lyhyessäkin ajassa m ainitun kokouksen jälkeen siksi paljon m u u ttu n eet, kansalaissivistyksen m erkitys niin huom attav asti noussut, e ttä edelliselle vaihtoehdotukselle on ehdottom asti etusija an n ettav a, eikä siis k unnan p äätöksestä riippuva oppivelvollisuus enää voine tu lla kysym ykseenkään. 3. O ppivelvollisuus!jäksi sopinee p a rh a ite n aika: kau pung issa tä y te ty stä 7:stä ja m aaseudulla tä y te ty stä 9:stä ikävuodesta tä y te tty y n 14:ään ikävuoteen, ellei lapsi ennen viimeksi m ain ittu a aikaa ole saanut p äästötodistusta kansakoulusta tah i ellei hänelle jollain m uulla tavalla anneta vastaavaa sam anarvoista opetusta.» 30 p. lokakuuta 1906 päätti Keisarillinen Senaatti asettaa komitean valmistamaan ehdotusta armolliseen esitykseen asetukseksi, joka säätää yleisen, ylemmän kansakoulun oppimäärää vastaavan oppivelvollisuuden maamme kaupungeissa ja samanlaisen alueellisen oppivelvollisuuden maalaiskunnissa, ja 13 p. seuraavaa marraskuuta kutsua komitean puheenjohtajaksi Heinolan seminaarin silloisen johtajan, nyttemmin professori Mikael Soinisen, ja jäseniksi Ahvenanmaanpiirin piirilääkärin Lars Vilhelm Fagerlundin, protokollasihteeri V ilhelm Blåfieldin, Helsingin kaupungin kansakoulujen tarkastajan, vapaaherra Adolf von Bonsdorffin, Tammisaaren seminaarin johtaja ta re n Hedvig Sohlbergin, Kajaanin piirin kansakoulujen tarkastajan Oskar Vuorisalmen, maanviljelijän, filosofianmaisteri Oskar N issisen Sortavalan maalaiskunnasta, kirjailija Santeri Alkion Laihialta ja maanviljelijä Mikko Knuutilan Ylivieskasta. Kirjailija Alkion ilmoitettua, ettei hän voi jäsenyyttä vastaanottaa, kutsuttiin hänen sijalleen 5 p. seuraa vaa joulukuuta kansakoulunopettaja Antti Tani Iisalmelta sekä vielä 13 p. samaa kuuta kansakoulunopettajatar Emma Teittinen Sortavalan maalaiskunnasta ja 9 p. tammikuuta 1907 filosofianmaisteri Matti Pesonen Helsingistä. Sihteerikseen otti komitea kansakouluntarkastaja A. J. Tarjanteen. Komitean mietintö ja ehdotus oppivelvollisuuslaiksi valmistui kesällä 1907. Komitea asettui puoltamaan yleistä oppivelvollisuutta, ulottaen sen alkuopetuksenkin alalle, s. o. 7- ja 8-vuotisiin lapsiin, joten koko oppivelvollisuus tulisi käsittämään 6 vuotta; kaupunki-
5 lapsiin nähden lisättiin seitsemäskin vuosi. Harvimmin asutuissa seuduissa oli tyyd yttävä kiertäviin kouluihin ja lyhempään kouluaikaan. Valtion oli tehokkaasti otettava osaa oppivelvollisuuden aiheuttamiin kustannuksiin. Laajalle vaikuttavaa erim ielisyyttä herätti komiteassa alkuopetuksen järjestäminen. Enemmistö ehdotti, että ne 36 viikkoa vuodessa, joiden kuluessa ylemmän kansakoulun opettajat nykyään voimassa olevien asetusten mukaan ovat velvolliset opetusta antamaan, jaetaan alemman ja ylemmän kansakoulun oppilaiden opettamiseen siten, että alemman koulun osalle tulee 10 ja ylemmän osalle 26 viikkoa; oppiaikaan nähden oli tämä pidettävä vähimpänä vaatimuksena sekä kunnille että oppivelvollisille lapsille ja kunnan vallassa oli sen laajentaminen. Enemmistö toivoi täm än järjestelmän supistavan kustannuksia, estävän eri opettajaryhmäin muodostumista sekä luovan yhtenäisemmän kansakoulun. Vähemmistön puolelta tehtiin useampia vastalauseita, joista huomattavin ja asian seuraaviin vaiheisiin enimmän vaikuttava oli komitean puheenjohtajan, prof. Mikael Soinisen laatima: ylemmän kansakoulun toimintaa ei olisi heikennettävä, vaan pysytettävä se 36-viikkoisena; alakansakoulua varten oli asetettava eri opettajat, kaksivuotisen seminaarin käyneet, ja sen oli työskenneltävä osaksi ylemmän koulun yhteydessä joko kiinteänä tahi kiertäen kahdessa piirissä (18 viikkoa kummassakin), osaksi vielä vuokrahuoneissa jossain sopivassa paikassa piiriä. Tämän järjestelmän etuja on: pitempi työaika sekä ala- että yläkoulussa; harvaan asutuissa seuduissa alakoulun lapsille voidaan järjestää lyhemm ät koulumatkat; välttämätön jatko-opetus saatetaan ilman huom attavia kustannuksia järjestää yläkoulun opettajien tehtäväksi, joten yleiskustannukset eivät tule paljoakaan kalliimmiksi; maalaiskansakoulu nousee kaupunkikoulun tasalle ja pohjakouluaate on siten helpommin toteutettavissa. Ylihallituksen 1 p. lokakuuta 1907 antama lausunto mietinnöstä Y lihallituk lausunto kuului: 1sen kom itean»komitea on lyhyen toim inta-aikansa kuluessa saanut aikaan paljon m ietinnöstä. arvokasta ty ö tä. Sen v ak u u ttav a periaatteellinen esitys oppivelvollisuuden välttäm ättö m y y d estä, historialliset katsahdukset oppivelvollisuuskysym yksen vaiheisiin ulkom ailla ja kotim aassam m e, yleiskatsauksellinen selonteko nykyisestä oppivelvollisuutta koskevasta lainsäädännöstä useimm issä E uroopan valtioissa sekä ta rk a t tilastolliset laskelm at koulunkäynnin yleisyydestä, kansakoulupiirien laajuudesta ja koulum atkojen p itu u desta eri osissa m aatam m e ovat kaikki aineksia, jo tk a h erä ttä v ä t mielen-
6 kiintoa ja joilla on oleva tärk eä vaikutus kysym yksessä olevan suuren koulureform in toim eenpanossa siinäkin tapauk sessa, e ttä oppivelvollisuuslain lopullisessa m uodostam isessa enem m än ta i vähem m än poikettaisiin kom itean laatim asta lakiehdotuksesta. Itsestään selvä on, e ttä se suurem m oinen kansakoululaitoksen laajennus, johon oppivelvollisuuden säätäm inen täh tää, v aatii suuria rahallisia uhrauksia, eikä ole ajateltavissa, e ttä k u n n at - varsinkaan köyhem m ät - jaksaisivat n iitä kestää ilm an paljonkin tu n tu v am p ia v altio ap u ja kuin m itä ne tä h ä n saakka ovat saaneet; yksityisille vanhem m illekin on uusien velvollisuuksien täyttäm iseksi suurem pien yhdyskuntien avustus v ä lttäm ätön. S entähden katsoo Y lihallitus, jolle on tu n n e ttu a m iten jo t ä hänastiset koulukustannukset ra sitta v a t k untien talo u tta, asiakseen erityisesti m itä läm pim im m in k a n n a tta a kom itean ehdotuksia v altion rak en n u savuista, oppilasm aksujen poistam isesta, v a ra tto m a in oppilaiden av u s tam isesta, oppikirjain ja koulutarpeiden hankkim isesta y. m. M itä tulee ko m itean y k sityiskoh taisiin ehdotuksiin oppivelvollisuuden täytän tö ö n p an o sta, valvonnasta y. m., tu n tu v a t ne ylim alkaan hyvin h ark itu ilta ja tarkoituksenm ukaisilta; Y lihallitus ei ainakaan ole sen k äy te ttä v ä n ä olevassa lyhyessä ajassa huom annut niihin nähden m itään erityisem pää m uistuttam ista. Sen sijaan p y y tää Y lihallitus m uutam issa periaatteellisissa ja k an sakoulun sisäistä järje ste ly ä koskevissa k y sy m y k sissä e sittä ä kom itean m ielip iteestä eroavan k an tan sa. 1. K o m itea on, h y ljä te n Y lihallituksen eh dotuk sen alueellisen op pivelvollisuuden säätäm isestä m aaseudun ylem pään kansakouluun nähden, su u n n itellu t lakiehdotuksensa yleisen oppivelvollisuuden pohjalle. T ästä on ollut seurauksena, e ttä kom itean on tä y ty n y t, m aan köyhyyteen ja harvaan asutukseen katsoen, h y v äk sy ttäv äk si eh d o ttaa u u sia koulum uotoja, jo tk a v etäisivät kansakoulum m e melkoisen askeleen alaspäin siltä kehitysasteelta, jolle se sisäisen järjestysm uotonsa puolesta on päässyt vapaaehtoisuuden tie tä kohoam aan. V aikka Y lihallitus on täydellisesti sitä m ieltä, e ttä ylem m änkin kurssin k äsittäv ään yleiseen oppivelvollisuuteen on m eillä lähim m ässä tu levaisu udessa p ää stä v ä, Y lihallitus kuitenkin, v iitaten alam aisessa kirjelm ässään 16 p :ltä m aaliskuuta 1906 esitettyihin syihin sekä niihin huom attav iin näkökohtiin, jo tk a oppivelvollisuuskom itean m ietinnön 111 sivulla on alueellisen oppivelvollisuuden puolesta lau su ttu, on edelleenkin v a k u u tettu siitä, e ttä ty y ty m ättö m y y ttä h e rä ttä m ä ttä ja kansakoulua heik o n tam atta ei m eidän oloissam m e voida suorastaan säätää koko kansakoulun oppim äärää k äsittäv ää yleistä oppivelvollisuutta, v aan olisi alueellinen oppivelvollisuus m ikäli ylem m än kansakoulun oppiennätykset ovat kysym yksessä sopiva väliaste, jolla v alm istettaisiin tie tä yleiselle oppivelvollisuudelle. E päillä m yöskin täy ty y, voitaisiinko säätäm ällä heti yleinen oppivelvollisuus, jonka toim eenpanoajaksi kom iteakin on k atso n u t täy ty v än sä esittää 10-15 v u o tta, jo u d u tta a kansakoululaitoksen laajentam ista nopeam m in kuin alueellisella oppivelvollisuudella, jo k a voitaisiin p an n a tä y tä n tö ö n h y vinkin lyhyessä ajassa ja sitten taas v errattain pian ja helposti k eh ittää
7 yleiseksi oppivelvollisuudeksi. Alueelliselle oppivelvollisuudelle olisi v a r m aan kaikissa edellä m ainituissa suhteissa etu sija an n e tta v a, jos koulu n käy n tiin velvoittava m atk a, siihen nähden m itä kom itea on hankkim iensa tietojen perustuksella m ietintönsä 116 118 sivulla esittän y t pitkien koulum atkojen vaikutuksesta ylem m än kansakoulun iässä olevien lasten te r veyteen, ulotettaisiin 4:ään ehkäpä 5:teenkin km :iin asti, jo ta muodoste lu a Y lihallitusk in p itä ä m ahdollisena ja jolle käsitykselle ny kyisen piiri jakoasetuksenkin voi sanoa tav allaan perustuvan. 2. E dellä lau su tu sta jo ilmenee, e ttä Y lihallitus, kansakoulun sisäistä k eh ity stä valvoen, ei- m itenkään voi hyväksyä enem m istön ehdottam aa u u tta kansakoulum uotoa, jossa sam an o p ettajan olisi su o ritettav a koulutyö sekä alem m assa e ttä ylem m ässä koulussa. Olkoonpa e ttä painaviakin, etupäässä taloudellisia näkökohtia on esitetty täm än ehdotuksen puolustukseksi, niin k ieltäm ätöntä kuitenkin on, e ttä valm istavaa opetusta ei vu otuinen 10-viikkoinen opetus kykenisi n y kyisestä tila s ta a n s a n o tta vasti k ohottam aan ja e ttä ylem m än kansakoulun ty ö ajan lyhentäm inen, eli opetustyön osittainen siirtäm inen nuorem m alle ikäasteelle, olisi om iansa arveluttavassa m äärässä heikontam aan ylem m än kansakoulun suorituskykyä; kansakoulum m e kokonaisuudessaan alenisi sisäiseltä vaikutusvoim altaan, sen sijaan e ttä sen tulisi kohota, ja olisi v aikeata saada sitä enää nostetuksi siltä asteelta, johon se kom itean ehdotuksen m ukaisesti pääsisi vakiintum aan. T ästä seuraisi vielä se ikävä epäkohta, e ttä sikäli kuin kansakoulunopettajiem m e liikenevä työvoim a ty y stin antautuisi alem m an kansakoulun palvelukseen, sitä ei enää olisi käy tettäv issä ylem m än kansakoulukurssin p äättäneen nuorison ohjaam iseen, jatko-opetuksen antam iseen, joka kuitenkin olisi tu ik i tarpeellista, jo tta täm ä yhä tärk eäm m äksi käyvä tek ijä kansansivistystyössäm m e saataisiin vähitellen niin yleiseksi, e ttä m aaseudullakin voitaisiin seitsem äs vuosi lisätä t ä t ä t a r koitusta v arten oppivelvollisuus-aikaan ja siten saada tässäkin suhteessa to iv o tta v a yhdenm ukaisuus m aalais- ja kaupunkioloihin. K ä y m ä ttä yksityiskohtaisem m in arvostelem aan kom itean enem m istön ehdotusta p y y tää Ylihallitus ainoastaan v iita ta siihen alam aiseen lau suntoonsa, jonka Ylihallitus on viime helm ikuun 28 p:nä a n tan u t lasten alkuopetuksen järjestäm istä v arten asetetun kom itean m ietinnön johdosta ja josta lausunnosta ilmenee, m ihin suuntaan valm istava opetus m aaseudulla Y lihallituksen m ielestä olisi tärkoituksen m ukaisim m in jä r jestettäv ä. 3. K om itean eh dottam a kiertävä yläkansakoulu on niinikään varsin epäilyttävä koulum uoto. Alueellisen oppivelvollisuuden aikana ei täm ä ole tarpeellinenkaan, m u tta yleisen oppivelvollisuuden voim aan a stu ttu a ei voitane kokonaan v ä lttä ä k iertävääkään koulua, jossa harvaan asu t tu jen seutujen lapset alem m an kansakoulun kurssin suoritettu aan voivat sääd ety t oppivelvollisuusvuodet koulunkäyntiään jatk aa. Tässä on kuitenkin huom attava, e ttä kiertäv ää koulua ei m issään tapauksessa ole k atso ttav a eikä-nim itettävä ylem m äksi kansakouluksi eikä siis m yöskään p y rittäv ä m elkoisesti lyhennettyjen kouluvuosien kuluessa suorittam aan
Senaatin ehdotus. E duskunnan esitysehdotus. Y lihallituksen lausunto esitysehdotuksesta. 8 koko ylem m än kansakoulun kurssia, koska opetus siinä tap au k sessa p a kostakin m uodostuisi koneelliseksi ja hyödyttöm äksi läksyjen ulkoaoppimiseksi. Tällaisten laajennettujen alakansakoulujen lukum äärä olisi sa a ta v a m ahdollisim m an pieneksi sekä niiden to im in ta-aik a m ahdollisim man pitkäksi. Tässä tarkoituksessa olisi Y lihallituksen m ielestä se lapsim äärä, joka velvoittaa k u n tia koulun perustam iseen, alennettava kom itean eh d o ttam asta 40:stä 30:neen ja kiertäv än koulun toim intaajaksi m ä ä rä ttä v ä 18 viikkoa sam alla paikalla.» Ylitarkastaja G. Lönnbeckin laaja ehdotus Ylihallituksen lausunnoksi kävi oppivelvollisuuskomitean mietintöä puoltavampaan suuntaan. Kansakouluntarkastaja Ylihallituksessa Hj. Basilier taas asettui välittävälle kannalle tahtoen jättää asianomaisten kuntien valtaan, kummalla tavalla ne haluavat alkuopetuksen alueellaan järjestää. Keisarillisen Senaatin valmistama ehdotus 18 p:ltä helmikuuta 1908 Eduskunnalle annettavaksi armolliseksi esitykseksi perustui pääasiassa professori Soinisen ehdotukseen ja Koulutoimen Ylihallituksen lausuntoon. Sittemmin on kuitenkin ehdotus korkeimmasta paikasta palautettu Keisarillisen Senaatin uudelleen valmistettavaksi ja määrätty, että ehdotuksesta, jonka mukaan asia koko laajuudessaan olisi Eduskunnan käsiteltävä, ovat erinäiset kohdat, mitkä ovat Hallitsijan yksin määrättävissä, erotettavat hallinnolliseksi asetukseksi. Tästä huolimatta on asia ollut Eduskunnassa käsittelyn alaisena. Kaikille eduskuntalaitoksen uudistuksen jälkeisille valtiopäiville on myöskin jätetty esitysehdotuksia oppivelvollisuuslaiksi ja 1910 vuoden määräaikaiset valtiopäivät hyväksyivätkin pääasiassa Keisarillisen Senaatin yllämainitun ehdotuksen mukaan asetukset 1) oppivelvollisuudesta, 2) kansakoululaitoksen kustannuksista sekä 3) oikeudesta vapautukseen uskonnonopetuksesta. Vaaditussa lausunnossaan näistä asetusehdotuksista sanoo Y lihallitus 25 p. marraskuuta 1910:»1. Oppivelvollisuuskom itean m ietinnöstä antam assaan lausunnossa 1 p :ltä lokakuuta 1907 Ylihallitus, k an n attaen oppivelvollisuuden toim eenpanoa ja kom itean sitä tark o ittav ia yksityiskohtaisia ehdotuksia, esitti m uu tam issa periaatteellisissa ja kansakoulun sisäistä järje ste ly ä koskevissa kysym yksissä kom itean m ielipiteestä eroavan kantansa. V astoin oppivelvollisuuskom itean ehd otuksia h u o m a u tti Y lihallitus, m iten alueellinen oppivelvollisuus olisi sopiva väliaste, jolla valm istettaisiin tietä yleiselle oppivelvollisuudelle, m iten lasten alkuopetus olisi järje stettäv ä erikoisten alakansakoulujen teh täv äk si ja m iten kom itean ehdottam aa
9 kiertävää yläkansakoulua olisi p id ettäv ä vain laajennettuna alakansakouluna. E duskunnan ehdotuksessa asetukseksi oppivelvollisuudesta on näm ä Y lihallituksen periaatteelliset huom autukset pääasiassa o tettu huomioon eikä Y lihallituksella ole asetusehdotuk sen erikoiskohtiinkaan j a niiden p eru s teluihin m itään erityistä m uistuttam ista. A inoastaan ehdotuksen 30, joka koskee kunnan velvollisuutta o ttaa erityinen veiston ja piirustuksen o p ettaja useam piopettajaiseen kouluun, m issä poikaoppilaita on vähintäin sata, tu n tu u aih ee tto m alta asetuksessa, johon ei yleensä ole m itä än y k sityiskohtaisia pedagogisia m ääräyksiä o tettu, eikä E dusk u n tak aan ole perusteluissaan täm än :n tarpeellisuudesta m itään m aininnut. Tosin tälläin en erityinen ain e-o p ettaja on varsin p aik allaan suurissa k au p u n k i kouluissa, ja sentähden on kyllä tarkoituksenm ukaista e ttä sellaiselle opettajalle kansakoululaitoksen kustannuksia koskevassa asetuksessa v ak u u tetaan asianm ukaiset oikeudet ja edut, m u tta m aalaisoloissa voi sellainen aine-opettajan toim i vain poikkeustapauksissa tu lla kysym ykseen, ja sen täh d en ei Y lihallituksen m ielestä olisi ollut a ih e tta erikoisella sää n nöksellä oppivelvollisuusasetuksessa v elv o itta a k u n tia sen toim en a se t tam iseen.. 2. E hdotukseen asetukseksi kansakoululaitoksen kustannuksista on varsin tarkoituksenm ukaisesti y h d istetty yhteen säännökset sekä yleisistä varoista m yönnettävistä rakennusavustuksista, joita oppivelvollisuuden toim eenpanon katso taan vaativan, e ttä m yöskin kaikista valtion ja k u n tain su o ritettav ista m enoeristä kansakoulujen ylläpitoon, opettajapalkkoihin, eläkkeihin y. m., m itkä m ääräykset ovat osaksi uusia osaksi nykyään voim assa olevista asetuksista o tettu ja joko sellaisinaan tah i m uutettuina. E delläm ainitussa lausunnossaan 1 p :ltä lokakuuta 1907 on Ylihallitus jo, huom auttaen m iten se suurem m oinen kansakoululaitoksen laajennus, johon oppivelvollisuuden säätäm in en tä h tä ä, v a a tii suu ria rahallisia u h rauksia valtionkin puolelta, k atso n u t asiakseen erityisesti m itä läm pim im - m in k an n a tta a jotenkin sam oja m ääräyksiä valtion rakennusavuista, oppilasm aksujen poistam isesta, varattom ien oppilaiden avustam isesta, oppikirjain ja koulutarpeiden hankkim isesta y. m., kuin puheenaolevassa asetusehdotuksessakin esiintyy. Y lihallitus p y y tää sentähden tässä kohdin vain alam aisim m in uu sia aikaisem m in esittäm än sä vakaum uksen. A setusehdotuksen m uutam ia m uita pykäliä v astaan katsoo Y lihallitus täy ty v än sä teh d ä seuraavat huom autukset. 6 :ssä m äärätään o pettajain asuntoeduiksi»vähintäin kaksi huonetta ja keittiö». N ykyään voim assa oleva asetus säätää täm än lisäksi»tarpeelliset ulkohuoneet», joka säännös edelleenkin olisi ollut p y sy tettäv ä, ellei nykyisen käytännön m ukaan vielä parem m in olisi tah d o ttu yksityiskohtaisesti luetella, m itä tarpeellisiin ulkohuoneisiin kuuluu. M yöskin on k ä y tännössä yleensä tu n n u stettu m iesopettajan, joka tavallisesti on perheellinen, tarv itsev an kolme asuinhuonetta, ja Teidän Keisarillisen M ajesteettinne Suomen S enaatti on usein rakennusavun ehdoksi m äärännyt, e ttä opettaja-asuntoon, jos se on tark o itettu m iesopettajaa varten, on laitettav a kolme h u o n etta ja keittiö; vielä on Keisarillinen S enaatti 30 päivänä toukokuuta 2
10 1908 h yväksynyt m aalaiskansakoulujen rakennuspiirustuksia laatim aan asetetun kom itean m ietinnössä n o u d atetu t näkökohdat, ja oh m ainittu kom itea m. m. esittän y t, e ttä m iesopettajan asunnossa tulee olla kolme h u o n etta ja keittiö (vrt. kom itean m ietinnön 30 siv.). K un tässä kohdassa n y t on tekeillä asetuksen m uutos, niin olisi täm ä näkökanta uudessa asetuksessa ollut huom io onotettava. - Sam assa :ssä säädetty vähin kunnan su o ritettav a palkka opettajalle, joka ei ole koulun jo h taja, on Y lihallituksen m ielestä m yöskin kovin niukka. Tosin nykyisissä asetuksissa ei ole ap u o p e tta ja lle k u n n an pu olesta suoritetta v a n palkka-avun suuruudesta selviä säännöksiä, m u tta käytännössä on vähim pänä ap u o p ettajan palkkana ollut k u n n alta asunnon ja läm m ön lisäksi 250 m arkkaa. 7 sisältää h u o m attav an m uutoksen nykyään voim assa olevaan lakiin 24 p :ltä tam m ik u u ta 1908 m aalaiskansakoulujen opettajiston palk k au k sesta. Y hdenm ukaisesti m yönnetään kyllä molemmissa ylem m än k ansakoulun opettajalle yleisistä varoista palkka-apua 900 m arkkaa vuodessa ja täm ä yleinen peruspalkka m äärätään k orotettavaksi 1,100 m arkkaan naim isissa olevalle ta i olleelle opettajalle, joka on perheensä pääasiallinen e lä ttä jä ja jolla on yksi ta i useam pia lapsia, m u tta voim assa olevan lain loppum ääräys:»opettaja tai o p ettajatar, jolle on m yönnetty k o ro tettu peruspalkka, saa sitä loput virka-aikaansa nauttia», on kyseessä olevasta :stä jä te tty pois ja ehdotettu, e ttä k o rotetun peruspalkan edellytyksenä olevien lasten tulee olla alaikäisiä; perusteluissaan kirjelm änsä 18 sivulla E d u sk u n ta nim enom aan h uom auttaa, e ttä se ei ole k atso n u t olevan syytä sovelluttaa nykyisin voim assaolevaa m ääräystä senkin jälkeen, kuin jokin korotetun peruspalkan edellytyksistä on lak an n u t olem asta. Ylihallituksen m ielestä ei tä tä korotusta olisi p itän y t riistää o p ettajalta, jonka lapset tosin eivät enää ole alaikäsiä, m u tta joka ehkä hyvinkin kipeästi kaipaa av u stu sta m. m. lastensa varhaisem paa k asv atu sta ja k o uluutusta v arten m ahdollisesti tekem äinsä velkain suoritukseen, ja olkoonpa e ttä jokunen o p ettaja joutuisikin täm än säännöksen k a u tta aiheettom asti nau ttim aan perheellisyyden nojalla saatua palkanlisäystä, niin toiselta puolen n äitä poikkeustapauksia v arten toim eenpantava virallinen valvonta opettajiston perheolojen m uutoksista palkkoja m aksettaessa neljä k ertaa vuodessa on kovin suuritöinen ja tu o tta a varm aankin h uom attavia kustannuksia v altiolle. E i näin ollen Y lihallituksen m ielestä olisi ollut sy y tä poiketa tässä kysym yksessä 1907 vuoden valtiopäiväin hyväksym istä ja edelläm ainitun lain v ah v istam ista p eriaatteista. 16 :ssä esitetään kansakoulunopettajien eläkkeeksi 1,000 m arkkaa; nykyään on m iesopettajan eläke 1,000 ja naisopettajan 750 m arkkaa. Jo aikaisem m in on Ylihallitus alam aisessa alistuksessaan m aaliskuun 8 p :ltä.1907 esittän y t, e ttä täysi eläke olisi perheellisyyden perusteella k o ro tettu a peruspalkkaa nauttineille kansakoulunopettajille 1,500 ja toisille 1,000 m arkkaa, ja Y lihallitus olisi sentähden suonut, e ttä E d u sk u n ta n y t olisi yleensä k o ro ttan u t kansakoulunopettajain eläkkeen jonkun verran edullisem m aksi sekä myöskin m äärän n y t perheolojen nojalla k o ro tettu a perus
11 palkkaa nauttineen o p ettajan eläke-edut v ähän korkeam m iksi kuin perheettöm än opettajan. T ällaista järjestelm ää pitäisi Y lihallitus oikeudenm ukaisena, koska kansakoulunopettajilla, jo tk a.verrattain nuorina voivat saada täysinpalvelleen eläkkeen, saatta a opettajatoim esta erotessaan useinkin olla vielä alaikäisiä lapsia; kaikissa tap au k sissa on lasten e lä ttä m inen ja kasvattam inen estän y t h eitä kokoom asta m itään säästöjä ja sitäpaitsi on suhteellisesti huono eläke om iansa p id ättäm ään kansakouluno p ettajia toim essaan kauem m in kilin opetuksen edun k an n alta olisi suotava. 8 ja 16 sisältävät m yöskin h u o m attav an periaatteellisen m uutoksen nykyisiin säännöksiin. E delläm ainitun, tam m ikuun 24 päivänä 1908 an n etu n lain ja toukokuun 24 päivänä 1898 annetun arm ollisen asetuksen m ukaan on m äärävuosien palveluksesta m yönnettävän palkankorotuksen ja eläkkeen ehtona palveluksen nuhteettom uus. T äm ä»nuhteettom uuden» vaatim us on asetusehdotuksen 8 ja 16 :ssä jä te tty pois niillä perusteilla, jo tk a E duskunta on kirjelm änsä 19 sivulla esittän y t. Ylihallitus, vaikka se m yöntääkin näiden huom autusten olevan eläkkeen saantiin nähden hu om iota ansaitsevia, on k u iten k in sitä m ieltä, e ttä puheenalainen v irk a m iehiä yleensä koskeva nuhteettom uuden-vaatim us olisi kansakoulunopettajiinkin nähden edelleen ollut säilytettävä; sitä vähem m in olisi ollut syytä tässäkään kohdin luopua E duskunnan h ilja tta in hyväksym ästä periaatteesta, kun käytännössä nuhteettom uuden-vaatim us on sangen harvoin ollut esteenä palkankorotuksen tah i eläkkeen saamiselle, m u tta lienee varm aankin usein ollut om iaan m u istu ttam aan o p ettajia k äy tö k sensä ja virkavelvollisuuksiensa huolehtim isesta. Vielä katsoo Ylihallitus täy ty v än sä k iin n ittää Teidän Keisarillisen Majesteettinne huom iota siihen, e ttä 24:nnellä sivulla lau su ttu ajatu s parin opettajasem inaarin m uuttam isesta alem m an kansakoulun opettajien v a l m istuslaitoksiksi tu n tu u kovin rohkealta. V aikkapa järjestettäisiinkin erityiset kurssit ylioppilaiden ja jatko-opiston läpikäyneiden valm istam ista v arten ylem m än kansakoulun opettajiksi, m ikä toim enpide sem inaarienkin edun k an n alta olisi varsin to iv o ttav a, niin tulee henkilökunnan vaihdos kansakoulunopettajiston keskuudessa täh än astisesta kokem uksesta p ä ä t täen vastaisuudessa olem aan siksi suuri, e ttä nykyisten sem inaarien lukua ei olisi syytä vähentää. Jos o p ettajatarv e m yöten an taa, niin olisi m ieluum m inkin oppilasluku sem inaariluokilla alen n ettav a. 3. E hdotus asetukseksi oikeudesta vapautukseen uskonnonopetuksesta ei Y lihallituksen p u o lelta an n a a ih e tta m ihinkään huom autukseen. V aikka Y lihallitus, k u ten edellä esitety stä selviää, olisikin suonut jo tk u t yksityiset säännökset puheenalaisissa asetusehdotuksissa toisin kuuluviksi, niin ei se kuitenkaan katso n äitä huom autuksiaan semmoisiksi, e ttä ne saattaisiv at olla esteeksi näiden asetusten vahvistam iselle. Oppi- V elvollisuuskysym ystä on m aassam m e kauan ja m onipuolisesti valm istettu, käsitys oppivelvollisuuden tarpeellisuudesta ja v älttäm ättö m y y d estäk in on jo täysin v ak aan tu n u t ja näm ä aatteen toim eenpanoa ta rk o itta v a t asetusehdotukset ovat sekä periaatteelliselta suunnittelultaan e ttä yleensä
12 yksityiskohdissakin a ja n v aa tim u sten m ukaisia sekä pääasiassa o n n istu neesti olojemme m ukaan laad ittu ja. Y lihallitus p y y tää sentähden alam aisuudessa m itä hartaim m in puoltaa arm ollista v ahvistusta näille E d u s kunnan hyväksym ille asetusehdotuksille ja toivoo, e ttä ne tu lev at osaltaan tehokkaasti edistäm ään ja vahvistam aan m aam m e kansakoululaitosta.» E hdotus kom itean asetr tam isesta. 2. Kansakouluasetuksen uusiminen. Ylihallitus on alamaisessa alistuksessa 3 p. huhtikuuta 1906 esittänyt asetettavaksi komitean voimassaolevan kansakouluasetuksen ja siihen kuuluvien säännösten kodifioimista varten. E sitys oli näin kuuluva:»vuonna 1866 Toukokuun 11 p:nä an n ettu u n Arm. asetukseen k an sa. koulutoim en järjestäm isestä Suomessa m yöhem m in tulleet m onet m uutokset ja lisäykset ja niin hyvin om an kuin m yöskin m uiden m aiden kansakoululaitoksen kehitys ovat kansakoulupiireissä vähitellen h erättän eet sen kysym yksen, eikö olisi asialle hyödyksi, jos edellä m ain ittu kansakouluasetus, jonka ilm estym isestä n y t on n eljäkym m entä, Suom en h istoriaan tu n tu v a t jäljet jä ttä n y ttä v u o tta kulunut, joutuisi kodifikationin alaiseksi, joka, asetuksen vapaam ielistä alkuperäistä henkeä loukkaam atta, siihen sulattaisi m yöhem m än kehityksen tulokset. T ästä asiasta ovat 1897 vuoden valtiosäädyt tehneet alam aisen anom uksen, ja sam aan suuntaan m enevä mielipide on sittem m in julkilausuttu opettajakokouksissa ja sanom alehdissä. Ylihallitus, jossa täm ä kysym ys viime vuosina useita kertoja on ollut harkinnan alaisena, rohkenee täm än johdosta alam aisesti e sittä ä seuraavaa: N iistä yhteensä 64 pykälästä, jo tk a 1866 vuoden kansakouluasetuksessa koskevat kansakoululaitoksen hallintoa ja varsinaista kansakouluto in ta, on 24 pykälää, eli enem m än kuin kolm as osa, toisessa ta i toisessa kohdassa tu llu t m yöhem m illä säädöksillä m uutetuksi. M utta sitäpaitsi on tu llu t hyvinkin tärk e itä asetuksia lisää, jo tk a suorastaan tah i hyvin likeisesti koskevat kansakoululaitosta ja tä y d en tä v ät kansakouluasetusta, vaikka eivät m uutakaan m itään asetuksen pykälää, lu k u u n o ttam atta niitä, aikojen kuluessa ilm estyneitä m onia säädöksiä, jo tk a eivät saata kuuluakaan itse asetukseen, m u tta sisältävät erinäisiä siihen liitty v iä hallinnollisia m ääräyksiä. K ansakoululaitosta koskevat säädökset ovat siten etsittä v ä t hyvin m onista eri paikoista. T ähän tulee lisäksi se seikka, e ttä 1866 vuoden kansakouluasetuksen suom enkielinen asu on, nykyisten vaatim usten kan n alta katsoen, monessa kohden ep äty y d y ttäv ä ja välistä ristiriidassakin alkuperäisen ruotsinkielisen te k stin kanssa. M ainituista syistä katsoo Ylihallitus, e ttä täydellinen kansakouluasetuksen kodifikationi, jo k a säily ttäisi nykyisen asetuksen pääp eru steet,
13 m u tta lukuunottaisi sekä kaikki m yöhem m in teh d y t m uutokset ja tä y d e n tä v ä t säädökset e ttä myöskin sittem m in huom ioon joutuneet, m u tta ei vielä k o rjatu t p u u tteet, n y t olisi ajan ja asianhaarain vaatim a. K un täm m öinen kodifikationi kuitenkin on hyvin laveaperäinen ja arkaluontoinen asia, joka vaatii tark k aa ja pitkällistä ty ö tä, olisi sen tekem inen Y lihallituksen m ielestä u sk o ttav a asiantuntijain m uodostam an, hallituksen m äärääm än kom itean toim eksi. 1866 vuoden asetuksessa on varsinaista kansakoulua ja sem inaareja koskeva lainsäädäntö y h d istetty yhteen, vaan katsoen siihen e ttä n äm ät säädännöt, vaikka tosin riippuvat toisistaan, o v at'k u iten k in aivan erilaatuisia, on Ylihallitus arvellut olevan asianm ukaisinta ja selvintä, e ttä n y t eh d o tettu kom itea saisi toim ekseen käsitellä 1866 vuoden kansakouluasetuksesta ainoastaan kansakoulun hallintoa koskevat 17 ja varsinaista kansakoulutointa koskevat 47 pykälää, joista voisi tu lla itsenäinen asetus, ja e ttä sem inaareja koskeva osa nykyisestä kansakouluasetuksesta sittem min annettaisiin u u d e n. kom itean tark astettavak si ja sam alla tavalla kodif ieerattav ak si. Edellisen nojalla rohkenee sentähden Y lihallitus alam aisim m asti T eidän Keisarilliselle M ajesteetillenne ehdottaa, että voim assaolevan kansakouluasetuksen ja siihen kuuluvien säädöksien kodifieeraam ista varten asetettaisiin kom itea, johonka jäseniksi k u tsu ttaisiin seuraavat kansakoulutoim en eri puolien edustajat: sem inaareista yksi jo h taja tai opettaja, m aalaiskansakouluista yksi o p ettaja ja yksi o p ettajatar, piiritarkastajoista yksi m aalaiskansakoulujen ja yksi kaupunkikansakoulujen tark astaja, m aalaiskansakoulujen johtokunnista kaksi jäsentä, toinen pappi ja toinen m aanviljelijä, kaupunkien työväen piireistä yksi edustaja, m ieluim m in yksi äiti, yksi kaupunginlääkäri, yksi juristi, joka toim isi kom itean sihteerinä, sekä kansakoulujen y litark astaja, jonka Y lihallitus tahtoisi alam aisuudessa e h d o tta a kom itean puheenjohtajaksi.» Mainittu esitys ei kuitenkaan toistaiseksi ole antanut aihetta muihin toimenpiteihin, kuin että Keisarillinen Senaatti silloisen seminaarin] ohtajan, nykyään professori Mikael Soinisen anomuksesta, jota Ylihallitus lausunnossaan 11 p:ltä huhtikuuta 1906 oli puoltanut, myönsi hänelle 26 p:nä toukokuuta 1906 ulkomaille tehtävää vähintäin neljän kuukauden tutkimusmatkaa varten 2,400 markan suuruisen matka-apurahan sekä sen lisäksi 400 markan määrärahan kansakoulujen lainsäädäntöä ja järjestelyä koskevan kirjallisuuden ostoon, joka kirjallisuus aikanaan oli jätettävä Ylihallituksen haltuun. Samanen kysym ys kansakouluasetuksen uusimisesta oli käsittelyn alaisena myöskin kuudennessa piiritarkastajakokouksessa ja neljännessätoista yleisessä kansakoulukokouksessa v. 1908 siinä mielessä, että kansakoulunopettajien oikeudellinen asema olisi saatava turvatummaksi. O pettajain oikeudellinen asema.