Suurivaltaisin, Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas!

Transkriptio

1 1907. Edusk. Väst Esitys N:o 14. Suomen Eduskunnan alamainen vastaus Keisarillisen Majesteetin armolliseen esitykseen, joka koskee lakia työstä leipomoissa. Suurivaltaisin, Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas! Armollisena esityksenä on Teidän Keisarillinen Majesteettinjie Eduskunnalle antanut ehdotuksen laiksi työstä leipomoissa.

2 Edusk. Väst Esitys N:o 14. Sekä viranomaisten että työväenjärjestöjen toimeenpanemat tutkimukset niin meillä kuin muuallakin osottavat, että leipurinammatissa vallitsevat työolot ovat erittäin epäedullisia työntekijöille. Näistä tutkimuksista käy selville, että työ leipurinammatissa tuottaa työntekijälle työjärjestyksen, työn laadun sekä työ- ja asuinhuoneitten huonouden tähden ei ainoastaan terveydellisiä, vaan myöskin siveellisiä ja yhteiskunnallisia haittoja. Eduskunnan käsiteltäväksi annettu lakiehdotus työstä leipomoissa tarkoittaa etupäässä yötyön rajoittamista sekä tarpeellisen sunnuntailevon turvaamista työntekijöille. Työntekijäin turvaaminen lainsäädännön kautta ei suinkaan ole laeillemme vieras periaate. Sen osottavat teollisuusammateissa olevain työntekijäin suojelemista koskevan asetuksen monet määräykset ammattivaarojen torjumisesta samoin kuin lasten ja nuorten henkilöiden suojelemista koskevat säännökset. Suojelusmääräysten ulotuttaminen täysiikäisiin työntekijöihin on siis vain ennen toteutetun periaatteen soveltamista laajemmalle alalle. l. Leipominen on jo edullisissakin oloissa raskasta ja terveydelle vahingollista, mutta tulee vielä turmiollisemmaksi, jos työntekijä, kuten tähän asti on ollut tavallista, säännöllisesti vuosimääriä harjoittaa sitä yöllä. Kun yötyö tavallisesti alkaa jo kello 6 8 iltapäivällä, jopa varemminkin, ja jatkuu seuraavaan aamuun saakka, estää se työntekijöitä käyttämästä hyväkseen heille tarjolla olevia sivistymismahdollisuuksia, kuten esitelmiä, oppikursseja, jalostavia seurustelutilaisuuksia y. m., mitkä yleensä pannaan toimeen iltasin. Tämä epäkohta tuottaa vielä tuntuvamman vahingon nuorille työntekijöille, koska he eivät voi käyttää hyväksensä työväelle järjestettyjen käsityöläis- ynnä iltakoulukurssien tarjoomaa kehittymistilaisuutta. Yötyö on haitallinen myöskin ammattikehitykselle, jota paitsi yhteinen oleskelu öisin työhuoneissa on omiansa opettamaan työntekijöille huonoja tapoja. Armollisen esityksen lakiehdotus sisältääkin sen, että yötyö leipurinammatissa on lakkautettava, mutta työ alotettava jo kello viideltä aamulla. Eduskunta puolestaan pi-

3 1907. Edusk. Väst. Esitys N:o tää tätä aikaa liian varhaisena ja katsoo että työ ilman haittaa tuotteiden ajoissa valmistumiselle voisi alkaa tuntia myöhemmin, niinkuin asia jo onkin erinäisissä liikkeissä yksityisten sopimusten kautta järjestetty. Tulee sitä paitsi ottaa huomioon, että Eduskunnan hyväksymän lakiehdotuksen 5 :n johdosta työntekijät tulevat todennäköisesti entistä enemmän asumaan ulkopuolella työpaikkaa, joten työn alkaminen esityksessä ehdotettuna aikana tulisi heille vieläkin raskaammaksi. Kun voisi} sattua erityisiä asianhaaroja, jotka vaativat 2 työn tilapäistä ulotuttamista yllä mainittujen rajojen ulkopuolelle, on kuitenkin syytä sallia yötyötä viranomaisten myöntämällä luvalla muutamina öinä vuodessa. Armollisessa esityksessä ehdotetun 25 yön sijasta katsoo Eduskunta 10 yötä tähän tarkoitukseen riittävän. Esityksessä on myös ehdotettu, että kahden tai useamman pyhäpäivän sattuessa perätysten voidaan leipomoissa tehdä työtä niiden välisenä yönä kello 6:sta illalla kello 6:een aamulla. Eduskunta ei kuitenkaan ole havainnut olevan riittävää syytä säilyttää tätä uskonnollista tunnetta loukkaavaa ja työntekijäin pyhälepoa häiritsevää määräystä. Eduskunnalle annetun lakiehdotuksen 2 sisältää määräyksen, että sokurileipomotuotteiden valmistaminen olisi sallittava myöskin sunnuntai- ja pyhäpäivinä kello 5 10 aamulla. Eduskunta on hylännyt tämän ehdotuksen samalla perusteella kuin muunkin pyhätyön. Armollisen esityksen lakiehdotus ei sisällä mitään sään- 3 5 nosta pisimmästä sallittavasta työpäivästä leipurinammatissa. Tätä koskevia määräyksiä on Eduskunta kuitenkin katsonut leipurinammatissa tarpeen vaatimiksi. Yleensä tunnettua ja tunnustettua on, että pitkä työaika, varsinkin niin pitkä, kuin se nykyään on leipurinammatissa, uuvuttaa työntekijää, joten hän on altis kaikenlaisille taudeille. Sitä paitsi on leipurintyö raskaampaa kuin työ useissa muuissa, ruumiillisia voimia kysyvässä ammateissa siitä syyptä, että työ on suoritettava huoneessa, missä työntekijän täytyy alituisesti hengittää jauhon pölyä ja missä sen

4 Edusk. Väst. Esit. N:o 14. lisäksi vallitsee kova kuumuus. Tämä on sitä turmiollisempaa kun leipurintyöntekijät yleensä ovat nuoria. Eduskunta on senvuoksi katsonut tarpeelliseksi ottaa lakiin määräyksen, että työntekijää ei saa pitää työssä 10 tuntia enempää vuorokaudessa eikä 48 tuutia enempää viikossa. Kun ylityötä voidaan tilapäisesti tarvita tämän lisäksi, on tarpeellista sopimuksen mukaan sallia sitä jonkun verran, ei kuitenkaan yli sadan tunnin henkilöä kohti vuodessa eikä yli kymmenen tunnin viikossa. Jotta ei ylityötä käytettäisi väärin, on siitä pidettävä kirjaa, joka on vaadittaessa ammattientarkastajalle näytettävä. Samalla Eduskunta on ollut sitä mieltä, että ylityön tarpeettoman käyttämisen ja työriitojen syntymisen estämiseksi ylityöstä olisi laissa määrättävä maksettavaksi korotettu palkka, ja on jotenkin yleisesti vakaantuneen käytännön perustuksella korotus määrätty vähintään 50 prosentiksi. 4. Sellaisen tulkitsemisen välttämiseksi, että työntekijä olisi velvollinen, milloin työnantaja niin vaatii, olemaan tämän lakiehdotuksen sallimassa yö- tai ylityössä, on Eduskunta tahtonut saada siinä selvästi lausutuksi sen periaatteen, että tällainen yö- tai ylityö saattaa tulla kysymykseen ainoastaan työnantajan ja työntekijän keskinäisen sopimuksen nojalla. 5. Eräs leipurinammattia rasittava epäkohta, joka on armollisessa esityksessä jätetty huomioonottamatta, on se vieläkin vallitseva tapa, että työntekijät asuvat työnantajan luotia ja ovat hänen muassaan, saaden siten ainoastaan osan palkkaansa rahassa. Kun työntekijöille asunnoiksi osotetut huoneet useinkin ovat hyvin epäterveellisiä, on tästä järjestelmästä ollut tuntuvia haittoja, jota paitsi se on saattanut työntekijän vieläkin enemmän riippuvaksi työnantajasta. Katsoen senlaatuisen lakisäännöksen, että työntekijän palkka on maksettava rahassa eikä luonnossa olevan omiansa parantamaan työntekijäin asumusoloja sekä vapauttamaan heidät tästä riippuvaisesta asemastaan, on Eduskunta ottanut lakiin sellaisen määräyksen, johon edellä on viitattu.

5 1907. Edusk. Väst. Esit. N:o Mitä rangaistusmääräyksiin tulee, katsoo Eduskunta 6. että alin sakkomäärä on oleva 10 markkaa ja ylin 700 markkaa. Kun se määräys, että tämän lain vaikutuspiiristä ero- 7. tettaisiin ainoastaan sellainen leipurinliike, jota yksityinen harjoittaa omaksi elatuksekseen ilman palkatun työväen tai palvelusväen apua, asettaisi tämän lain alaiseksi esimerkiksi sellaisenkin leipurintoimen, jota tilallinen' maalla varsinaisen maanviljelyksensä ohella harjoittaa, kun hän vie leipomatuolteitaan lähikaupunkiin myötä?äksi, on Eduskunta katsonut tarpeelliseksi muuttaa 7 :n siten, että tämä laki ei tulee koskemaan minkäänlaista liikettä, joka ei ole elinkeinolaissa säädetyn ilmoittamisvelvollisuuden alainen. Eduskunta on katsonut tarpeelliseksi lisätä lakiehdo- 9 ja tukseen määräyksen siitä, että ammattientarkastajain on erit- 10. täin säädetyllä tavalla pidettävä silmällä lain noudattamista, samoinkuin siitä, että] painettu kappale tätä lakia pitää jokaisessa leipomossa olla työnantajan toimesta naulattuna sopivaan paikkaan. Sen nojalla mitä edellä on esiintuotu, saa Eduskunta Teidän Keisarilliselle Majesteetillenne alamaisimmasti ilmoittaa että Eduskunta on hyväksynyt armollisessa esityksessä olevan lakiehdotuksen, tehtyänsä siihen erinäisiä muutoksia ja lisäyksiä, jotenka puheenalainen laki tulisi kuulumaan seuraavasti: Laki työstä leipomoissa. l. Leipomoissa, joissa tavaraa valmistetaan myytäväksi, saa jäljempänä mainituilla poikkeuksilla tehdä työtä ainoastaan arkipäivinä, eikä muuna vuorokauden aikana kuin kello kuuden aamulla ja kello yhdeksän illalla välisellä ajalla, kui-

6 Edusk. Väst. Esit. N:o 14. tenkin niin, että työ sunnuntai- tai pyhäpäivän edellisenä päivänä on lakkaava kello kuusi iltapäivällä. 2, - Kun erityiset asianhaarat tekevät sen tarpeelliseksi, olkoon maistraatilla tai kunnallislautakunnalla oikeus hakemuksesta sallia työtä enintään kymmenenä arkipäivän edellisenä yönä vuodessa, ja on siitä joka kerta annettava lupatodistus, jossa mainitaan, minä yönä sellaista työtä saa tehdä. 3 Leipomossa saa työntekijää käyttää työhön enintään neljäkymmentäkahdeksan tuntia viikossa, ei kuitenkaan kymmentä tuntia enempää vuorokaudessa. Tämän työajan lisäksi saa työntekijää pitää ylityössä enintään sata tuntia vuodessa, ei kuitenkaan kymmentä tuntia enempää viikossa; ja on siitä pidettävä kirjaa, joka on vaadittaessa näytettävä ammattientarkastajalle. Ylityöstä on maksettava vähintään viidelläkymmenellä prosentilla korotettu palkka. Lasten, nuorten henkilöiden ja naisten työajasta on tämän lain määräysten lisäksi voimassa, mitä siitä on erittäin säädetty tai säädetään. 4 Työntekijä älköön olko velvollinen ilman erityistä sopimusta olemaan 2 ja 3 :ssä mainitussa yö- tai ylityössä. 5 Työntekijän palkka on maksettava rahassa eikä asunnon tai muiden etujen muodossa. 6 Jos leipurinammatin harjoittaja tai hänen sijaisensa rik' koo tämän lain säännöksiä, rangaistakoon sakolla kymmenestä seitsämäänsataan markkaan.

7 1907. Edusk. Väst. Esit N:o 14. l 7 Tämä laki koskee myöskin leipurin- ja sokurileipurintointa, jota harjoitetaan hotellissa, ravintolassa tai konditoriassa, mutta ei sellaista liikettä, joka ei ole elinkeinolaissa säädetyn ilmoittamisvelvollisuuden alainen. Terveydellisessä suhteessa tarvittavia järjestysohjeita leipurinammattia varten annetaan hallinnollista tietä. 9. Tämän lain noudattamista valvovat ammattientarkastajat sillä tavoin, kuin siitä on erittäin säädetty. 10. Jokaisessa työhuoneessa pitää olla työnantajan toimesta sopivaan paikkaan naulattuna painettu kappale tätä lakia. 11. Tämä laki astuu voimaan Suomen Eduskunta pysyy alati j. n. e. Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 1907.