SOLMUJA PARISUHTEESSA Ohjaajien kokemuksia Solmuja parisuhteessa ohjaajakoulutuksen antamista lisävalmiuksista kriisissä olevien pariskuntien auttamiseen Noora Silvennoinen - Taina Viherkari Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak, Etelä, Helsinki Diakoninen sosiaali-, ja terveysalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)+diakonissa Sosionomi (AMK)+diakoni
TIIVISTELMÄ Silvennoinen, Noora & Viherkari, Taina. Solmuja parisuhteessa - Ohjaajien kokemuksia Solmuja parisuhteessa ohjaajakoulutuksen antamista lisävalmiuksista kriisissä olevien pariskuntien auttamiseen. Helsinki, syksy 2008, 46 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK) + diakonissan virkakelpoisuus, sosiomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus. Suomessa avioliittoja solmitaan vuosittain noin 29 000 ja vastaavasti eroon päätyy noin puolet. Tästä syystä Kataja ry halusi käynnistää Solmuja parisuhteessa projektin, sillä parisuhdetyön tarve kasvaa kokoajan. Kataja ry toteutti Solmuja parisuhteessa -projektin vuosina 2006 2008. Sen tarkoituksena oli järjestää parisuhdekursseja, kouluttaa uusia ohjaajia ja jakaa parisuhdetta ja parisuhdetyötä koskevaa tietoa. Opinnäytetyön tarkoituksena ja tutkimustehtävänä oli selvittää millaisia lisävalmiuksia Solmuja parisuhteessa ohjaajakoulutus antaa kriisissä olevien parien auttamiseksi. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Kataja ry:n kanssa. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Aineiston keruu menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin kautta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla 11 henkilöä, jotka olivat käyneet Solmuja parisuhteessa -ohjaajakoulutuksen vuosien 2006-2007 aikana sekä olivat ohjanneet yhden tai useamman Solmuja parisuhteessa parisuhdekurssin. Tutkimuksen tulosten perusteella voitiin päätellä, että Solmuja parisuhteessa ohjaajakoulutus antoi lisävalmiuksia ohjaajille sekä syvensi jo aikaisemmin opittuja tietoja ja taitoja. Koulutus antoi uuden toimintamallin pariskuntien auttamiseen. Asiasanat: parisuhdetyö; parisuhde; kvalitatiivinen tutkimus; koulutus
ABSTRACT Silvennoinen, Noora and Viherkari, Taina Mentors experiences of their education: a project 46p., 2 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn, 2008 Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Diaconal Nursing.Degree programme in Social Services, Option Diaconal Social Work. Degrees: Nurse and Bachelor of Social Services. The registered association Kataja started a project called Knots in the relationship, the purpose being to arrange relationship enrichment courses and to renew mentor education. Our thesis was commissioned by the association, the purpose being to clarify what kind of additional readiness the education gave the mentors in order to help couples in crisis. The purpose was also to receive feedback on the mentors education. The study was qualitative. Thematic interviews with 11 persons were conducted to collect material. The interviewees had undergone mentors education during years 2006-2007 and had directed one or more relationship courses. The material was analysed using the content analysis and divided into themes. On the basis of the results of the study it appeared that the mentor education had given additional readiness to the mentors and had deepened the information and skills learned earlier. The education gave a new operations model for helping couples. Keywords: relationship work; relationship; qualitative research; education
SISÄLTÖ JOHDANTO...6 2. KATAJA - KESTÄVÄN PARISUHTEEN KASVU RY...6 2.1 Solmuja parisuhteessa -projekti...7 2.3 Solmuja parisuhteessa -projektin toiminta-ajatukset...10 3. RYHMÄN TOIMINTA, VUOROVAIKUTUS JA ROOLIT...11 3.1 Ryhmän ohjaaja...13 3.2 Ryhmäprosessi...13 4. PARISUHDE JA PERHE...14 4.1 Parisuhde...14 4.2 Parisuhteen kriisit...16 4.3 Perhe...17 4.4 Evankelis-luterilaisen kirkon näkemys avo- ja avioliitosta...18 5. PARISUHDETYÖ...20 5.1 Suomalaista parisuhdetyötä...20 5.2 Parisuhdetyö diakonian näkökulmasta...22 6. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN...23 6.1 Tutkimuksen tarkoitus...23 6.2 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat...24 6.3 Aineiston kerääminen...25 6.4 Aineiston analysointi ja luotettavuus...27 7. TUTKIMUKSEN TULOKSET...28 7.1 Taustatiedot, motivaatio ja odotukset...28 7.2 Ohjaajakoulutus...31 7.2.1 Työnohjaus...31 7.2.2 Ohjausharjoittelut...31 7.2.3 Solmuja parisuhteessa -ohjaaminen koulutuksen aikana...32 7.2.4 Toiminnallisuus...33 7.3 Koulutuksen anti...34 7.3.1 Mitä Solmuja parisuhteessa -koulutus antoi?...34 7.3.2 Vertaistuen merkitys pariskuntien keskuudessa....36 7.3.3 Ryhmänohjaajan taidot...36 7.3.4 Parisuhdeosaaja...37 8 JOHTOPÄÄTÖKSET...38 9 POHDINTA...41
9.1 Ohjaajakoulutuksen kehittämisideoita...41 9.2 Omaa pohdintaa...41 LÄHTEET...43 LIITTEET...47 Liite 1...47 Liite 2...49
JOHDANTO Yleisesti on paljon keskusteltu siitä, kuinka julkisuudessa esiintyvien henkilöiden parisuhteet kariutuvat. Nyky-yhteiskunnassa näyttää alkaneen trendi, jonka mukaan parisuhde ja avioliitto eivät ole yhtä pyhiä kuin esimerkiksi 1900-luvun puolivälissä. Silloin oli tapana solmia avioliitto mahdollisimman nuorena lakia noudattaen ja avioliiton tarkoituksena oli kestää koko elämän. 2000-luvulle tultaessa eletään suoritus- ja urakeskeisessä yhteiskunnassa, jonka takia asioiden tärkeysjärjestys on saattanut muuttua, esimerkiksi avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen. Parisuhdetta voidaan tarkastella monelta eri kannalta. Sitä voidaan määritellä psykologisesti, fyysisesti, yhteiskunnallisesti tai uskonnollisesta näkökulmasta käsin. Parisuhde mielletään kahden ihmisen väliseksi kanssakäymiseksi. Kaarina Määttä on tutkinut paljon parisuhteita ja niiden dynamiikkaa. Hän kertoo kirjassaan Kestävä parisuhde (2000), että parisuhteen onnistuminen ei todennäköisesti riipu parin yhteensopivuudesta, vaan siitä miten he pystyvät ratkaisemaan keskinäisiä ristiriitoja. Kataja ry perustelee Solmuja parisuhteessa -projektin toteuttamista sillä, että Suomi sijoittuu korkealle Euroopan unionin avioerotilastoissa. Tilastokeskuksen tekemien vuosittaisten tutkimusten mukaan avioliittoja solmitaan vuosittain noin 29 000, kun taas vastaavasti noin 13 000 avioliittoa päättyy eroon. Tällaisten tilastojen valossa voidaan todeta, että parisuhdetyö on tärkeää toimintaa ja sitä tulisi laajentaa ja kehittää, jotta jokaisen apua tarvitsevan olisi helppo saada apua kriiseihinsä. Solmuja parisuhteessa -ohjaajakoulutuksen tavoitteena on antaa valmiuksia ohjata Solmuja parisuhteessa -kurssia sekä syventää parisuhteen kriiseihin liittyviä tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksessa korostetaan vertaistuen merkitystä osana terapeuttista prosessia. (Kataja 2006b.) Opinnäytetyömme aiheessa parisuhdetyö ja parisuhdekurssien ohjaajakoulutus näyttäytyvät tärkeinä toimintoina, joita on tutkittu Suomessa varsin vähän.
6 Tarkoituksenamme oli selvittää Kataja - Kestävän parisuhteen kasvu ry:n järjestämän Solmuja parisuhteessa -ohjaajakoulutuksen antamia lisävalmiuksia kriisissä olevien parien auttamiseksi. 2. KATAJA - KESTÄVÄN PARISUHTEEN KASVU RY Kataja - Kestävän parisuhteen kasvu ry on perustettu vuonna 1994. Sen toiminnan tavoitteena on toimia perheen ja sen yhteistyökyvyn tukemiseksi lisäämällä ihmisten itsetuntemusta, viestintätaitoja ja luovaa ongelmanratkaisua. Kataja ry pyrkii erityisesti tukemaan parisuhdetta, joka on perheen ydinsuhde. Yhdistys näkee miehen ja naisen välisen suhteen yhteen sitoutuneena, tasavertaisena ja vastavuoroisena kumppanuutena. (Kataja ry 2006a, 3.) Kataja ry:n toimintatapoina on koota tietoa Suomessa tehtävästä parisuhdetyöstä ja seurata ihmissuhde- ja parisuhdetyössä tapahtuvaa kehitystä ja siten pyrkiä yhteiskunnallisen vaikuttamiseen. Se toimii uusien menetelmien ja ideoiden synnyttäjänä ja kehittäjänä, mistä tuloksena ovat useat parisuhdeprojektit. Kataja ry järjestää ja kehittää ohjaajakoulutusta ja tarjoaa työnohjausta, joka tukee ohjaajien tarvitsemaa yhteistyötoimintaa. Materiaalin tuottaminen ja jakaminen on yksi Kataja ry:n tärkeimmistä päämääristä. (Kataja ry 2006a.) Kataja ry on toteuttanut useita parisuhteeseen liittyviä projekteja olemassaolonsa aikana. Kataja ry ja Kirkon perheasiainkeskus toteuttivat Matka jatkuu -projektin vuosina 1997 1999. Projekti oli tarkoitettu kaikenikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville pareille, jotka halusivat vaikuttaa siihen, millaista arkirakkautta heillä oli. Vuosina 2000 2002 Kataja ry. toteutti ALKU-projektin, jonka tarkoituksena oli luoda tukiverkosto avioliittoa solmivien nuorten parien ja ensimmäistä lasta odottavien perheiden ympärille. Sen yhtenä tärkeänä tavoitteena oli saada neuvolan perhevalmennus tärkeäksi osaksi tukiverkostoa. Vuosina 2004 2007 Kataja ry toteutti KATAJA - Kaksin, tasa-arvoisina, jakamassa elämää -projektin, jonka päämääränä oli saada parisuhdekurssit ja toiminta kaikkien halukkaiden ulottuville. (Kataja ry 2006c.)
7 Projektia toteutettiin tiedottamalla, järjestämällä parisuhdekursseja ja ohjaajakoulutuksia, tuottamalla materiaalia ja tutkimalla, kehittämällä ja kokeilemalla uusia työmenetelmiä parisuhteen parhaaksi (Kataja ry 2006c, 3). 2.1 Solmuja parisuhteessa -projekti Solmuja parisuhteessa -projekti on vuosina 2006 2008 Kataja ry:n toteuttama ja Raha-automaattiyhdistyksen tuella toteutettava projekti. Sen keskeinen toiminta on parisuhdekurssien järjestäminen. Solmuja parisuhteessa -kurssin idea on syntynyt Kataja Kestävän parisuhteen kasvu ry:n ja Kirkon perheasiain yksikön yhteistyönä. Toinen Solmuja parisuhteessa -projektin keskeinen toiminta-alue on uusien Solmuja parisuhteessa -ohjaajien kouluttaminen. Projekti jakaa myös tietoa kriisissä olevasta parisuhteesta samalla, kun projektissa tiedotetaan kursseista ja ohjaajakoulutuksista. Näin pariskuntien ja työntekijöiden tietoisuus parisuhteen hoitamisen mahdollisuuksista kasvaa. (Kataja ry 2006c, 7.) Solmuja parisuhteessa -toiminnan edellytyksenä on näkemys, jonka mukaan parisuhteen taitoja voidaan opetella. Taustalla on myös usko ihmisen omiin voimavaroihin. Tällainen luottamus näkyy siinä käsityksessä, että ihmisillä on mahdollisuus tehdä paljonkin oman parisuhteensa hyväksi. Heidän kykynsä käyttöönotto saattaa edellyttää kuitenkin ulkopuolista rohkaisua ja apua. Kriisissä olevia pariskuntia autetaan löytämään omat voimavaransa. Luottamus kunkin omiin mahdollisuuksiin on esillä myös suhteessa ohjaajiin. Solmuja parisuhteessa -toiminnassa ideana on, että kriisissä olevia pariskuntia voi auttaa ilman terapiakoulutustakin. Solmuja parisuhteessa -toiminta on voimavarakeskeistä myös siinä merkityksessä, että kriisienkin kanssa työskennellessä pidetään esillä hyviä ja arvokkaita puolia, joita ihmisissä ja heidän parisuhteessaan on. (Kataja ry 2006c, 6.)
8 Solmuja parisuhteessa ohjaajakoulutuksen tarkoituksena on antaa uusi työmuoto kriisissä olevien parien ohjaamiseen. Solmuja parisuhteessa ohjaajakoulutuksen kesto oli noin 7-8 kuukautta. Ohjaajakoulutuksen toimintamuotona oli koulutuksen teorian ja käytännön harjoittelun läpikäyminen samanaikaisesti. Tärkeänä osana koulutusta oli oman parisuhderyhmän ohjaaminen koulutuksen aikana. Tällöin vasta opitut tiedot ja taidot olivat tuoreessa muistissa ja kurssilla esiintyneitä ongelmatilanteita pystyi selvittämään seuraavalla koulutuskerralla. Koulutusta ohjasi kaksi Kataja ry:n kouluttajaa. Ohjaajakoulutukseen kuului kahdeksan aihetta, jotka olivat samoja kuin parisuhdekursseilla. Koulutuksessa aloitettiin käymällä läpi tutustumista ja kurssin sisältöä. Koulutus jatkui parisuhteen solmun käsittelemisellä ja jatkui nykyisestä tilanteesta tulevaisuuteen. Lopuksi oli palautteen ja yhteenvedon aika, johon kurssi ja koulutuks päättyivät. Koulutuksessa ohjaajia opastetaan tunnistamaan kurssilaisten tunteita ja toimintatapoja. Siellä annetaan työkaluja millä voidaan auttaa parisuhdekriisissä olevia tunnistamaan, käsittelemään ja ratkaisemaan omia parisuhdekriisejään. (Kataja ry 2006c, 8-13.) Koulutuksessa käytetyt menetelmät, esimerkiksi työnohjaus, vertaistuen merkitys ja toiminnalliset tehtävät auttoivat ohjaajan omaa oppimistaan ja ohjaamistaan, kun hän ohjasi omaa parisuhdekurssiaan saman aikaisesti koulutuksen kanssa. Koulutuksen ja kurssin tarkempi sisältö on salassa pidettävää tietoa, jonka vuoksi tässä tutkimuksessa ei voida aihetta käsitellä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin. (Kataja ry 2006c, 8-13.) Solmuja parisuhteessa -koulutuksessa työnohjauksella on suuri merkitys. Paunonen-Ilmosen (2001, 31) mukaan työnohjauksen tavoitteena on ohjausta saavan henkilön tietojen ja taitojen parantuminen ja lisääntyminen. Tämän lisäksi työnohjauksen tarkoituksena on edistää persoonallista ja henkistä kasvua sekä selkiyttää ja vahvistaa ammatti-identiteettiä. Paunonen-Ilmonen (2001, 31) jatkaa, että työnohjauksen keskeisin asia on oman työn ja oman itsen tarkastelu.
9 Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 avioliittoja solmittiin noin 29 000, mikä oli noin 1 200 enemmän kuin vuonna 2006. Tilastokeskuksen mukaan 2000- luvulla solmittujen avioliittojen määrä on vaihdellut voimakkaasti. Avioeroon päättyi noin 13 000 avioliittoa, mikä oli melkein saman verran vuonna 2006. Avioerojen määrä on Tilastokeskuksen mukaan pysynyt suurin piirtein samana 2000-luvulla. Parisuhteita rekisteröitiin vuonna 2007 noin 200, joista hieman yli puolet oli naispareja. (Tilastokeskus, 2008a) Kataja ry perustelee Solmuja parisuhteessa -projektin toteuttamista sillä, että Suomi lukeutuu Euroopan unionin avioerotilastojen kärkeen. 2.2 Solmuja parisuhteessa projektin päämäärä ja tavoitteet Solmuja parisuhteessa -projektin päämääränä on, että kriisissä olevat pariskunnat ympäri Suomea saisivat nykyistä paremmin tukea parisuhteensa tilanteeseen. Päämäärään pyritään laajentamalla parisuhdepalveluja yhä laajemmalle alueelle ympäri Suomea, jotta yhä useampi pari saisi apua tilanteeseensa (Kataja ry 2006c, 7). Päämäärään pyritään Solmuja parisuhteessa -toiminnan avulla. Toimintaan kuuluvat parisuhdekurssien pitäminen, uusien ohjaajien kouluttaminen, uuden materiaalin tuottaminen ja tiedon jakaminen. Solmuja parisuhteessa -projektin tavoitteena on levittää toimivaksi todetut Solmuja parisuhteessa -kurssit koko Suomeen niin, että kurssien pitämisestä tulisi vakiintunutta toimintaa. Siksi projektin aikana koulutetaan uusia parisuhderyhmien ohjaajia. Kuntien, järjestöjen ja seurakuntien työntekijät saavat tietoa ja taitoa, joka auttaa heitä kohtaamaan ja tukemaan paremmin kriisissä olevia pariskuntia. Projektin päämäärään pyritään myös tuottamalla materiaalia. (Kataja ry 2006c, 6.) Kynnys Solmuja parisuhteessa -kurssille osallistumiseen pyritään pitämään mahdollisimman matalana, jotta mahdollisimman moni pari voisi saada apua parisuhteensa solmuun. (Kataja ry 2006c, 6.)
10 2.3 Solmuja parisuhteessa -projektin toiminta-ajatukset Solmuja parisuhteessa -projektissa pyritään lisäämään yleistä tietoisuutta parisuhdetaitojen harjoittelemisesta. Monet parisuhdetyytyväisyyttä parantavat taidot voidaan opetella, jolloin parisuhteen pahoinvointi vähenee ja ajatukset väärän kumppanin valinnasta osoittautuvat vääriksi. Esimerkiksi kuuntelemisen ja puhumisen taidot, ristiriitojen ratkaiseminen ja tunteiden tunnistaminen ovat asioita, joiden osaamista voi parantaa harjoittelemisen avulla. Pareja ohjataan käyttämään parisuhdetaitoja yhä paremmin, ja ohjaajille annetaan valmiuksia ohjata pareja. (Kataja ry 2006c.) Solmuja parisuhteessa -projektissa tuetaan näkemään omia voimavaroja ja elämän myönteisiä puolia. Yleensä parisuhdekriisissä positiiviset asiat jäävät negatiivisten asioiden varjoon, ja siksi projektin yhtenä toiminta-ajatuksena on positiivisten asioiden esille tuominen. (Kataja ry 2006c.) Solmuja parisuhteessa -projektin yhtenä toiminta-ajatuksena on luottaa pariskuntien mahdollisuuksiin. Jokaisella on paras tietämys omasta elämästään ja jokainen on vastuussa omasta elämästään. Kuitenkin joskus omien kykyjensä käyttöönottaminen vaatii ulkopuolista tukea, rohkaisua ja apua. Solmuja parisuhteessa -ryhmässä jokaisella pariskunnalla on mahdollisuus ponnistella oman parisuhteen hyväksi ohjaajan ja muiden pariskuntien avustuksella. (Kataja ry 2006c.) Pariskuntien kanssa tehtävä työ on ihmissuhdetyötä. Ohjaajilla on valmiiksi paljon tietoja ja taitoja, joita voidaan vahvistaa koulutuksilla. Solmuja parisuhteessa -kurssia voi ohjata sen jälkeen, kun ohjaaja on käynyt ohjaaja koulutuksen. Projektissa luotetaan työntekijöiden osaamiseen. (Kataja ry 2006c.) Keskeisin Solmuja parisuhteessa -projektin toiminta-ajatuksista on vertaistuen tärkeys. Samassa elämäntilanteessa olevat ymmärtävät toisiaan paremmin kuin ne, joilla ei ole kokemusta samanlaisesta tilanteesta tai jotka eivät sillä hetkellä
11 elä siinä. Kokemusten jakaminen vertaisten kesken vähentää yksinäisyyttä omien vaikeuksien keskellä, kun pääsee kuulemaan, että muutkin painivat samanlaisten asioiden kimpussa. (Kataja ry 2006c, 8-9.) 3. RYHMÄN TOIMINTA, VUOROVAIKUTUS JA ROOLIT Ryhmän toimintaan vaikuttaa tila-, psykologinen ja sosiaalinen konteksti. Ryhmätilanteessa ryhmän jäsenet muodostavat toisensa sosiaalisen tilan. Yksilön piirteet, pyrkimykset ja hänen suhteensa sen hetkiseen tilanteeseen vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen ryhmässä. Yksilön elämäntilanne vaikuttaa myös siihen miten hän ryhmässä toimii. Ei ole helppoa pitää erillään ryhmätilannetta ja henkilökohtaista tilannetta, vaikka kuitenkin ryhmälle viestittyy vain kuva siitä miten yksilö toimii ryhmässä. (Eskola & Jauhiainen 1994, 29-30.) Ryhmiin hakeudutaan yleensä siksi, että halutaan tavata muita samanlaisessa tilanteessa olevia ihmisiä, kokea yhteyttä muihin, antaa ja saada tukea, sekä uskonvahvistusta elämää ja itseä kohtaan. Yleensä taustalla on päätös siitä, että osallistuja haluaa elämäänsä jotakin parannusta tai kehitystä. (Heiskanen & Hiisijärvi 2008.) Ihmisten välinen vuorovaikutus on ensimmäinen merkki ryhmän muodostumisesta. Vuorovaikutus on dynaaminen, tilannesidonnainen tulkintaprosessi, joka koostuu osallistujien vuorovaikutusteoista. Vuorovaikutusta tapahtuu ryhmäläisten keskuudessa ja myös ryhmäläisten ja ohjaajien kesken. Kun ryhmän ohjaaja ottaa osallistujat mukaan tavoitteiden määrittelyyn ja saavutetun arviointiin, hän virittää samalla vuorovaikutusta. Osallistujien vuorovaikutustaidot vaikuttavat ryhmän vuorovaikutukseen. Vuorovaikutusteot voivat olla sanallisia ilmaisuja, vaitioloa, eleitä, ilmeitä tai liikkeitä. Puhumisen lisäksi hiljaisuus ja vetäytyminen ovat vaikuttavia tekijöitä. (Eskola & Jauhiainen 1994, 69 71.) Vertaisryhmällä tarkoitetaan yhdenvertaisten ihmisten vapaaehtoista ja tasavertaista ryhmää. Vertaisryhmän tavoitteena on edistää jäsentensä hyvinvointia,
12 jaksamista ja tarvittaessa tukea paranemista. Ryhmästä tulee vertaisryhmä, kun sen jäsenillä on jokin yhdistävä tekijä, jonka puitteissa ryhmään hakeudutaan. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset kriisit tai elämäntilanteet. Samanlaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset kokevat toistensa tuen ja kanssakulkemisen merkittävänä voimavarana. (Heiskanen & Hiisijärvi 2008.) Vertaistukeen perustuvien suhteiden luominen edellyttää kokemusten jakamista ja vuorovaikutteista kohtaamista. Pelkkä kokemusten julkinen kertominen tai tunnustaminen ei vielä riitä. Tarvitaan yhteisesti jaettu sosiaalinen tila, missä vastaanottajat ovat kertomuksen aktiivisia osallistujia. Kokemusten jakaminen tarkoittaa siis kirjaimellisesti henkilökohtaisesti koetun luovuttamista myös toisten käyttöön. Jos vastaanottajaa ei ole tai hän jää epämääräiseksi, ei kokemuksen jakamista tapahdu. (Hyväri 2005, 224-225.) Nylund (1997, 6) on todennut, että vertaistuki on yksi sosiaalisen tuen muodoista, joka perustuu vastavuoroiseen tukemiseen ja ymmärrykseen sekä informaation vaihtoon. Vertaisryhmässä korostuvat vapaaehtoisuus ja hierarkiaton järjestys. Kurssien toiminta perustuu vertaistuen merkitykseen ja siksi sitä myös korostetaan koulutuksessa. Roolien muodostumiseen vaikuttaa yhteisen toiminnan tarpeen ja tavoitteiden vaatima työnjako. Roolien jakautuminen riippuu jäsenten henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten jäsenten itsetunnosta, tuen tarpeesta ja motivaatiosta. Jäsenten merkitys ryhmässä on vaikutus siihen, miten hän käyttäytyy ryhmässä. Yksilön sijoittuminen ja toiminta muissa suhdejärjestelmissä, kuten jos on ollut epäsuosittu aiemmin, saattaa aiheuttaa yksilössä itsessään ennakkoluuloja ja hakeutumista samankaltaiseen rooliin. Muut roolit eri elämäntilanteissa vaikuttavat siihen mihin rooliin sijoittuu tai hakeutuu. Kommunikaation avulla vakiinnutetaan rooleja, ja niitä voidaan muuttaa myös normeja muuttamalla. Ihminen tarvitsee myös liikkumatilaa roolissaan mahdollistaakseen sen persoonallisen toteutumisen. (Eskola & Jauhiainen 1994, 119 120.)
3.1 Ryhmän ohjaaja 13 Ryhmän ohjaajan tehtävä on johtaa ryhmää ja tukea ryhmää toimimaan perustehtävän mukaisesti. Ryhmän toimivuuden kannalta hänen on oltava henkilö, joka vastaa sen olemassaololle tärkeistä tehtävistä. Suunnan näyttäminen, päätösten tekeminen ja visioiden luonti on tärkeää. Ryhmässä ohjaajan ja jäsenten välinen vuorovaikutus on olennaista tavoitteiden saavuttamiseksi. Ryhmässä ohjaajan persoonallisuus vaikuttaa myös ryhmän sisäiseen toimivuuteen, ryhmäläisten käyttäytymiseen sekä ryhmän sisäiseen tunnelmaan.(kauppila 2005, 101.) Sisäinen organisointi, palautteen antaminen, resurssien hankkiminen ja riittävän tiedon välittäminen ovat tyypillisiä ryhmän ohjaajan tehtäviä (Kopakkala 2005, 89). Ryhmän ohjaajan on vältettävä liiallista vetämistä. Tämä saattaa aiheuttaa vastarintaa ja työskentely pysähtyy. Ohjaajan on ratkaistava kuinka huolehtia ryhmän tavoitteista ja samalla pitää huoli ryhmän vastuusta. (Niemistö 2004,178.) Täytyy myös olla uskoa ryhmään ja menetelmien toimivuuteen. Todennäköistä on saada ryhmä lukkiutumaan ja lisätä sen turvattomuutta on itse epäillä menetelmää ja ryhmäläisten heittäytymistä mukaan toimintaan. Itse ei tarvitse tehdä ryhmästä hyvää, vaan luottaa siihen, että se toimii juuri niin kuin sen pitääkin sillä hetkellä toimia, ei enempää eikä vähempää. (Aalto 2000, 137-138.) 3.2 Ryhmäprosessi Ryhmän prosessissa on jatkuvaa tapahtumista, liikettä ja muutosta ryhmän kokonaistoiminnassa. Kun tavoita saavutetaan se luo tilanteen, joka herättää uuden tarpeen ja vaatii asettamaan uuden tavoitteen. Tilanteiden vaihtuminen muodostaa tapahtumasarjan eli prosessin, joka on jatkuvassa liikkeessä. Jos ryhmän jäsenten vuorovaikutus ja tunteet tukevat toimintaa eivätkä ole ristiriidassa, niin sen voidaan todeta etenevän. Ryhmän prosessia on hyvä tarkastella sekä muutosprosessina että kehitysprosessina. Muutosprosessi ilmaisee toiminnan muuttumista kussakin tilanteessa ja kehitysprosessi sen etenemistä
vaiheittain kohti yhteistä toiminnan tarkoitusta. (Eskola & Jauhiainen 1994 81-84.) 14 4. PARISUHDE JA PERHE 4.1 Parisuhde Parisuhdetta voidaan määritellä monella eri tavalla. Airikka (2003) määrittelee parisuhteen kahden ihmisen väliseksi suhteeksi, jonka lähtökohtana on ollut rakastuminen ja joka tähtää pitkäaikaiseen yhdessäoloon yhteisen päämäärän ympärillä, ja jossa suhteen jatkumisen turvaamiseksi tapahtuu kasvua ja kehitystä. Parisuhteella on merkittävä vaikutus perheeseen ja sen tulevaisuuteen. (Airikka 2003, 11.) Airikka määrittelee parisuhdetta myös Parisuhteen roolikartta- työvälineen kautta. Se on työväline, joka on kehitetty Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän henkilökunnan keskuudessa Vanhemmuuden roolikartan pohjalta. Se on työväline, jonka kautta voidaan tarkastella parisuhdeongelmien ratkaisua, muutostarpeita havainnollistaessa sekä parisuhdeterapiassa pareille, jotka haluavat keskeään tarkastella parisuhetta ja huolehtia siitä. Parisuhteen roolikarttaa voidaan käyttää parisuhdekursseilla, keskusteluryhmissä ja keskusteltaessa yleisellä tasolla parisuhteen merkityksestä ja arvostuksesta. (Airikka, 2003 3-5.) Parisuhde on ihmissuhteena aivan erityislaatuinen ja se edellyttää toisen ihmisen huomioon ottamista ja molemminpuolista antamista, toisinaan jopa uhrautumista. (Määttä 2000, 28) Parisuhteessa olevat ihmiset hyväksyvät toistensa muuttumisen ja erilaisuuden, he löytävät arjesta aarremaan. He osaavat ilahduttaa, he pysyvät päätöksessään rakastaa, he arvostavat itseään, he puhuvat toisilleen, he selvittävät ristiriidat ja he vastaavat toistensa odotuksiin (Määttä 2000, 30.) Kahden aikuisen parisuhde voidaan ymmärtää laajemmin kiintymyssuhteeksi, joka muodostaa turvallisen ja luotettavan tukikohdan, josta käsin kurkotetaan
15 kohti suurempaa itsenäisyyttä ja omaksi itseksi kasvamista. Parisuhde on suurta kypsyyttä vaativa suhde, jossa lapsuudessa sisäistetty turvallinen kiintymyssuhdemalli ei takaa suhteen pysyvyyttä. Myönteinen käsitys itsestä ja toisesta vuorovaikutuksen osapuolina, luo kuitenkin edellytyksiä tyytyväisyydelle ja kriiseistä selviämiselle parisuhteessa (Kuusinen & Lintunen 2000, 83 90.) Parisuhdetta on pyritty ymmärtämään kiintymysteorian näkökulmasta, koska on huomattu, että molemmat puolisot heijastavat kokemuksiaan toiseen puolisoon omista varhaisista vuorovaikutussuhteistaan (Kuusinen & Lintunen 2000, 83 90.) Kiintymysteoria on yksi tutkituimmista psykologisista teorioista, jonka kehitti tohtori John Bowlby 1960- ja 70-luvuilla. Teorian mukaan lapsen ja vanhemman välisestä kiintymyssuhteesta voi muodostua joko turvallinen, epävakaa tai torjuva. Lapsen ensisijainen kiintymyskohde on yleensä äiti. Toissijaisina kohteina ovat esimerkiksi isä tai sisarukset. Varhain muodostuneelle kiintymyssuhteelle on vaikutusta lapsen myöhempiin ihmissuhteisiin. Tästä johtuen kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa myös parisuhteeseen. (Bowlby, 1973, 201-202.) Jouko Kiiski on tehnyt väitöskirjan Rakkaus Lamassa, jossa hän tarkastelee laman ja parisuhdeongelmien välistä yhteyttä. Hänen mielestään kahden ihmisen välisestä parisuhteen kehityksestä on kehitetty erilaisia malleja. Usein niissä esiintyy seuraavanlainen kulku: Parisuhteen alkuvaiheelle on tyypillistä keskinäinen läheisyys, minkä vuoksi myös puolisot ovat tyytyväisiä suhteeseensa. Tämän jälkeen parisuhteessa esiintyy epätyydyttävämpi jakso, joka saattaa olla uhkana koko suhteen olemassaololle. Tämän jälkeen tulee taas molempia osapuolia tyydyttävä vaihe. Näistä parisuhteen kolmesta vaiheesta voidaan käyttää myös nimityksiä yhteensulautuminen, itsenäistyminen ja liittoutuminen. (Kiiski, 2002, 124.) Outi Rytkönen ja Katriina Hautsalo (1999) ovat tehneet Pro gradu -tutkielman parisuhteen laadusta. Katsauksen tarkoituksena oli kuvata parisuhteen laatua ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä nykytutkimuksen valossa. Tutkimustulokset olivat tekijöiden mielestä jossain määrin ristiriitaisia. Parisuhteen laatu oli useimmiten todettu paremmaksi ensimmäisessä avioliitossa kuin avoliitossa tai seuraavissa avioliitoissa. Vanhemmuuden vaikutukset nähtiin negatiivisina kuten myös taloudellinen epävakaus ja siitä koituva stressi. Rytkösen ja Hautsalon mukaan parisuhteen laadun ja pysyvyyden tutkiminen on tärkeää, jotta voidaan
16 ymmärtää paremmin parisuhteen toimivuutta, lisääntyviä avioeroja ja niiden syitä. Parisuhteen laatu on merkittävä tutkimuskohde myös siksi, että se vaikuttaa puolisoiden hyvinvoinnin lisäksi lasten ja koko perheen hyvinvointiin. 4.2 Parisuhteen kriisit Väestöliiton mukaan sanalle kriisi voidaan löytää monta määritelmää. Se voi tarkoittaa esimerkiksi käännekohtaa tai läpikulkupaikkaa. Kriisi voidaan määrittää myös päätöksentekoa vaativaksi tilanteeksi, jolloin päätös luo edellytykset uuden mahdollisuuden toteutumiselle. Näin kriisi voidaan määritellä siirtymävaiheen haasteeksi kohti jotain uutta. (Väestöliitto, 2008.) Parisuhdeongelmia aiheuttavat yksilöiden psyykkiset ongelmat, vuorovaikutus, tunnesuhde ja seksuaalisuus ja kotielämä. Yksilöiden psyykkisiin ongelmiin sisältyy ahdistus, syyllisyys, häpeä, masennus, alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttö ja suisidaalisuus. Parisuhteessa ilmenevät ongelmat voivat kasautua vuosien aikana. Usein koko ongelmavyyhdin saattaa laukaista vain sen heetkinen akuutti ongelma. Vuorovaikutukseen liittyy erilaiset riidat, puhumattomuus ja perheväkivalta. Tunnesuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvät puolisoiden etääntyminen toisistaan, seksuaalielämän ongelmat ja rinnakkaissuhteet. Kotielämässä ovat ongelmina yleinen kodin ilmapiiri, kotityöt, lapset ja lapsettomuus. (Kiiski, 2002, 136-212.) Väestöliiton julkaisemassa Perhebarometri 2007 tutkittiin suomalaisten käsityksiä perheestä vuosien 1997 ja 2007 välinä aikana. Tutkimuksen mukaan yleisimpiä riidan aiheita parisuhteessa syntyvät kotitöistä. Muita yleisiä riidanaiheita olivat talouteen liittyvät asiat, lasten kasvatus sekä työn ja perheen yhteensovittaminen. Lähes kaikkien vastaajien mielestä hyvin rankat syyt kuten fyysinen ja psyykkinen väkivalta, uskottomuus ja alkoholiongelmat olivat hyväksyttäviä eron syitä. Kuitenkin neljä viidestä vastaajasta oli sitä mieltä, että puolisoiden erilleen kasvaminen oli myös pätevä syy erota. (Paajanen, 2007, 45-47.)
17 4.3 Perhe Yleisesti puhuttaessa perheen määritelmästä tarkoitetaan äidin, isän ja heidän lapsiensa muodostamasta ydinperheestä. Tilastokeskuksen (2008) mukaan perheellä tarkoitetaan yhdessä asuvia avio- tai avoliitossa eläviä tai parisuhteensa rekisteröineitä henkilöitä ja heidän lapsiaan, jompaakumpaa vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisoja sekä parisuhteensa rekisteröineitä henkilöitä, joilla ei ole lapsia. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2007 lopussa Suomessa oli 1 438 000 perhettä. Perheiden määrä on kasvanut 6 000 perheellä vuodesta 2006. Perheisiin kuului 76 prosenttia väestöstä. Avioparien perheitä oli 21 prosenttia kaikista perheistä ja yhden vanhemman perheitä oli hieman alle 13 prosenttia. Saman sukupuolen rekisteröityjen parien perheitä oli 1 089. (Tilastokeskus, 2008b.) Perhe on yksi niistä käsitteistä, jonka merkitys vaihtelee kulttuureittain melko paljon. Perheeseen voi kuulua hyvin laaja joukko tai perhe voi olla ainoastaan kaksi henkilöä. Merkitysten erilaisuus heijastuu perheen arkielämään erilaisina perheen sisäisinä vuorovaikutussuhteina ja rooleina ja vanhempien arvoina ja uskomuksina. Erilaisista kulttuureista johtuvien erojen lisäksi jokaisessa perheessä on oma perhekulttuurinsa, joka on muodostunut perheen historian ja siihen vaikuttaneiden perheenjäsenten vaikutuksesta. (Alitolppa- Niitamo 1993, 120 121.) Tulee myös muistaa, että eri kulttuureissa perhe mielletään suuremmaksi kokonaisuudeksi, johon voidaan liittää esimerkiksi sukulaisia tai muita suvun jäseniä, jotka asuvat samassa taloudessa. Tällöin kuitenkin tulisi puhua ruokakunnasta mieluummin kuin perheestä. Nykypäivänä ei enää ole yksiselitteistä perheen määritelmää, vaan määrittelyt perheestä ovat muuttuvia. Merkittäväksi on tullut näkemys, jonka mukaan jokainen perheen jäsen määrittelee itse, ketkä henkilöt kuuluvat hänen perheeseensä ja ketkä ovat hänelle läheisempä ja tärkeimpiä ihmisiä. Tämän vuoksi yleispätevä perheen määrittely on jossain määrin turhaa. On huomioitavaa että samaankin perheen kuuluvalla voi olla erilaisia määrityksiä ja käsityksia omasta
perheestään. Se miten perhe kuvataan, riippuu ihmisestä itsestään ja hänen ajatusmaailmastaa. (Pohjola 2005, 43.) 18 4.4 Evankelis-luterilaisen kirkon näkemys avo- ja avioliitosta Kirkko kutsuu avoliittoa sellaiseksi suhteeksi, jossa mies ja nainen elävät yhdessä avioliitonomaisissa olosuhteissa, vaikka heitä ei ole vihitty avioliittoon. Avoliiton tarkastelemista vaikeuttaa se, että saman termin alle sijoitetaan sitoutumisasteeltaan hyvin erilaisia avoliittoja. Jatkumon toisessa päässä ovat suhteet, joissa yhdessä asumiseen on ajauduttu kokeiluluonteisesti ilman, että yhteisestä tulevaisuudesta tai sitoutumisesta on puhuttu. Tällaista "katsotaan nyt" -tilannetta voitaisiin kutsua termillä avosuhde. Toisessa päässä ovat avoliitot, joissa pariskunta on tietoisesti päättänyt yhteisestä elämästä ja he ovat luvanneet olla toisilleen uskollisia. He ovat sitoutuneet parisuhteeseen ja lapsiin ja haluavat elää yhdessä koko elämänsä ajan. Tällainen sitoutunut avoliitto perustuu avioliiton lailla yhteiseen sopimukseen ja pariskunnan keskinäiseen rakkauteen. Avoliitto on myös julkinen suhde, vaikka sitä ei olekaan solmittu virallisesti kirkossa tai maistraatissa. Lasten ja vanhemmuuden asema on avosuhteessa asuvilla juridisesti heikko. (Evl 2007.) Kirkko suosittelee virallisen avioliiton solmimista, koska parisuhde tarvitsee kaiken mahdollisen julkisen ja yhteiskunnallisen tuen. Kirkko toivoo, että sitoutuneessa avoliitossa eläviä kohdeltaisiin lainsäädännössä samalla tavalla kuin avioliiton solmineita. (Evl 2007.) Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antanut ihmiselle halun liittyä toiseen ihmiseen. Syvimmillään tämä halu tyydyttyy avioliitossa, jossa mies ja vaimo tulevat Raamatun mukaan yhdeksi lihaksi (1. Moos 2:24). Tämä tarkoittaa sitä, että he rakastavat toisiaan ja haluavat jakaa koko elämänsä iloineen ja suruineen toistensa kanssa. He tulevat yhdeksi lihaksi myös saadessaan yhteisiä lapsia. (Evl 2007.)
19 Puolisot voivat kiittää Jumalaa toisistaan, sillä kristillisen käsityksen mukaan Jumala on liittänyt puolisot toisiinsa. Elinikäiseksi solmittu avioliitto tarjoaa turvallisuutta ja jatkuvuutta koko perheelle. Erityisesti lasten turvallisuuden tunteelle on tärkeää, että he voivat luottaa siihen, että vanhemmat ovat sitoutuneet toisiinsa ja koko perheeseen. (Evl 2007.) Avioliitto on luomisessa perustettu instituutio. Tästä syystä kristillinen kirkko pitää niitäkin avioliittoja Jumalan tahdon mukaisina, joita ei ole solmittu kristillisin menoin. Esimerkiksi Intiassa tai Lähi-idässä hindulaisin tai islamilaisin menoin solmitut avioliitot ovat Jumalan edessä yhtä pyhiä kuin kristillisessä kirkossa tai maistraatissa solmitut liitot. Kirkko tunnustaa avioliitoiksi kaikki ne parisuhteet, jotka on solmittu vallitsevan kulttuurin yleisesti tunnustamalla tavalla. (Evl 2007.) Vanhan ja Uuden testamentin mukaan poikkeuksellisissa tilanteissa avioero on mahdollinen. Silti kirkko on halunnut pitää kiinni Jeesuksen esittämästä periaatteellisesta kannasta avioeroon: "Ja minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" (Matt. 19:6.) Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen liitto, joka purkautuu ainoastaan jommankumman kuolemassa. Tästä huolimatta Jeesus itse myönsi epäsuorasti, että avioeroja on ja tulee olemaan: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä" (Matt. 19:8). (Evl 2007.) Myös nyky-yhteiskunnassa avioliitto on tarkoitettu kestämään koko eliniän, mutta avioliiton osapuolet eivät aina onnistu ihanteen tavoittamisessa. Pariskunnan keskinäiset ristiriidat voivat olla niin suuria, että yhteinen elämä ei onnistu. Silloin katsotaan, että puolisot ovat menettäneet kyvyn olla toisilleen uskollisia henkisessä mielessä. Tällaisessa tilanteessa avioero on mahdollinen ja joskus jopa suositeltava inhimillinen ja lähimmäisenrakkauden mukainen ratkaisu. (Evl 2007.) Kirkko ei pidä nykyään avioeroa syntinä, vaan onnettomuutena. Eroon ajautuneet tarvitsevat tukea ja rohkaisua ja kykyä antaa toisilleen anteeksi. Kirkko ei halua hylätä tai syyttää ketään avioliitossaan karille joutunutta. Aviopuolisosta voi pakottavissa tilanteissa erota, mutta vanhemmuus ja huolenpito lapsista ei voi päättyä eroon. (Evl 2007.)