Harriniemi, Sannanranta, Vanha varikko (Ykspihlaja), Santahaka (,Tullimäki)

16 KOKKOLAN KAUPUNKI METSÄSUUNNITELMA 2010 : KOTIMETSÄT LOHKO 01 Harriniemi, Sannanranta, Vanha varikko (Ykspihlaja), Santahaka (,Tullimäki) 1. METSÄT Kotimetsien keskeisin, laajempi metsäalue. Lohkon metsillä on suuri taloudellinen merkitys, sillä lohko kattaa n. 30 % kotimetsien metsätalouden maasta, yhteensä n. 610 ha. Virkistys- ja maisemamerkitys on niin ikään suuri. Alueella on useita reittejä ja polkuja, päivittäistä työmatkaliikennettä ja muuta ulkoilukäyttöä. Lisäksi metsä toimii puskuri- ja suojavyöhykkeenä teollisuusalueen ja keskikaupungin välissä. Lohkon metsällä on myös tärkeä ekologinen ja luonnon monimuoisuuden merkitys. Lohkolla on mm. n. 240 hehtaaria lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluvaa, rauhoitettavaa aluetta, josta metsää n. 74 ha. Lohkolla on perinnebiotooppeja, metsälain 10 nojalla suojeltavien elinympäristöjen ja luonnonsuojelulain nojalla suojeltavien luontotyyppien kaltaisia kohteita. Metsäsuunnitelmassa esitetään suojeltavaksi eräitä vanhahkon metsän kuvioita ja maisemallisesti merkittäviä kohteita. Osa viimeksi mainituista soveltuisi WWF:n perintömetsäkampanjaan ja ne huomioida mm. kaavoitustöiden yhteydessä. Lohko 01 jakautuu kahteen palstaan. Palsta 1 Outukummuntiestä Harriniemeen on n. 320 ha ja palsta 2 Outukummuntiestä Ykspihlajan rataan ja Santahakaan on n. 290 ha. Muuta maata (tiet, sähkölinjat, ulkoilureitit, viljelysmaat, suojelualueet ym.) on n. 186 ha ja metsätalouden maata on n. 424 ha. Puuston kokonaismäärä on n. 56.800 m3, n. 134 m3/ha. Puuston kasvu lohkolla on n. 1700 m3 vuodessa. Puustoa hallitsee mäntyvaltaisuus. Kuusta on kokonaispuustosta n. 3700 m3, koivua n. 2700 m3, muuta lehtipuuta n. 1100 m3 ja mäntyä peräti n. 49.300 m3 (n. 87 %). Kasvupaikkoja hallitsevat kuivahkot ja kuivat kankaat, joita on yhteensä n. 88 %. Reheviä, lehtomaisia kankaita on n. 6 % eli lähes keskimääräisen verran. Suoksi luokiteltavaa metsätalousmaata lohkolla on vajaat 8 %, luonnontilaista suota ei lohkolla ole. Kehitysluokkajakaumassa varttuneita kasvatusmetsiä on runsaasti, n. 48%. Uudistuskypsien metsien osuus on n. 20%. Kestävän metsätalouden mukaiset tavoiteosuudet edellisillä kehitysluokilla ovat 30% ja 15%. Taimikoita on tavoiteosuutta vähemmän, n. 20% ja nuoria kasvatusmetsiä hälyttävän vähän, vain n. 12%. Vajaatuottoisten metsien osuus on reilut 5 %. Kyseessä on lähinnä keskustan lähellä olevia yli-ikäisiä ja lahoavia puustoja sekä hieskoivuvaltaisia kuivahkon kankaan metsiköitä. Ikäluokkajakaumassa paljastuu sama suuntaus kuin kehitysluokissa; 61-100-vuotiaita metsiä on lohkon metsämaan pinta-alasta n. 50% ja alle 40-vuotiaita vain vajaat 20%. Tontti- ja loma-asutusalueet eivät kuulu lohkon pinta-alaan. Metsien yleiskunto kokonaisuutena on tyydyttävä. Ilman ja maaperän epäpuhtauksista johtuvaa harsuuntumista, kasvukunnon heikkenemistä ja maaperämuutoksia esiintyy etenkin Harriniemessä sekä vanhalla varikkoalueella. Lohkon metsien ongelmia ovat ikä- ja kehitysluokkajakauman painottuminen suppeaan, varttuneiden ja vanhenevien metsien ryhmään, yhtenäisten metsikkökuvioiden suuri koko ja puuston homogeenisyys. Paikoin hoito-, kasvatus- ja uudistamistoimenpiteet ovat olleet riittämättömiä kasvukunnon ja vastustuskyvyn ylläpitämiseksi. Lohkon metsät ovat voimakkaan virkistyskäytön lisäksi ilman ja maaperän epäpuhtauksien heikentämiä ja metsäekosysteemi altistuu jatkuvasti normaalia kovemmalle rasitukselle. Rasitusta torjutaan parhaiten pitämällä metsät kasvukuntoisina, ikä- ja kehitysluokkajakaumaltaan monipuolisina ja uudistamalla metsiä riittävän aikaisin, jolloin luontaisen uudistumisen edellytykset

17 ovat vielä hyvät. Paras suoja- ja ulkoilumetsä on monipuolinen, mosaiikkimainen ja ennen kaikkea terve ja kasvukykyinen. Taloudellisesti hyödynnettävän metsän tulee olla kasvu- ja uudistumiskykyinen. Myös luonnon monimuotoisuus tulee ihmisten kannalta parhaiten näkyviin vaihtelevissa metsissä. 2. TALOUDELLINEN METSÄNHOITO JA TAVOITTEET Hyvän metsänhoidon tavoite on tuottava, terve, monipuolinen ja monimuotoinen, kasvupaikalle sopivimpien puulajien muodostama metsä. Taloudellisen metsänhoitoon kuuluu lisäksi metsänkäsittelyn taloudellisuus eli metsä tuottaa omistajalleen tuloja. Lohkon 01 metsätaloudellinen merkitys on suuri, sillä sen metsät edustavat n. 30%:a kotimetsien metsätalousmaasta. Lohkon metsämaan pinta-ala on n. 415 ha, kitu- ja joutomaata on n. 9 ha. Kokonaispuusto on n. 56.800 m3, n. 134 m3/ha. Puuston vuotuinen kasvu on n. 1700 m3. Hyvän metsänhoidon tavoitteiden kannalta ongelmallista on nuorten metsien vähäisyys ja metsien homogeenisyys (ikä- ja kehitysluokkajakauma, puulajisuhteet). Tulevaisuudessa on edessä ongelmia, mikäli metsän nykyiseen rakenteeseen ei puututa. Ilman suunnitelmallista metsän uudistamista, 20-30 vuoden kuluttua, laajat puustot saavuttavat iän, jossa luonnollinen ja ympäristötekijöiden aiheuttama kunnon heikkeneminen voi johtaa suuriinkin uudistamistarpeisiin. Ottaen huomioon alueen metsien merkityksen ja tarkoituksen taloudellisena kokonaisuutena, maisemana, suojametsinä ja virkistysmetsinä, on metsänhoidossa oltava edellisten lisäksi tavoitteena metsikkökuvioiden koon pienentäminen, ikärakenteen monipuolistaminen, lehtipuuston osuuden lisääminen ja riittävän latvuston ylläpitäminen. Lohkon 01 vuotuiseksi hakkuumääräksi vuosina 2001-10 esitetään n. 1200 m3, mikä on n. 70% saman aikavälin metsien kasvusta. Vuotuinen hakkuupinta-ala on n. 20,5 ha. Kasvatushakkuita on n. 17 ha/v (n. 4% metsämaa-alasta/v) ja päätehakkuita n. 3,5 ha/v (n. 0,8% metsämaa-alasta/v). Kasvatushakkuista ensiharvennuksia on n. 2,5 ha/v, varttuneen metsän harvennuksia n. 12,5 ha/v ja ylispuuston poistoa n. 2 ha/v. Päätehakkuista luontaisesti uudistetaan n. 2,5 ha/v ja viljellen (istutus tai kylvö) n. 1 ha/v. Luontaisen uudistamisen suhteellinen osuus on poikkeuksellisen suuri johtuen karuista kasvupaikkatyypeistä ja alueen luonteesta ulkoilu- ja virkistysmetsinä. Puutavaraa kasvatushakkuista kertyy n. 800 m3/v ja päätehakkuista n. 400 m3/v. Noin 3,5 ha vuotuinen uudistamismäärä tarkoittaa, että seuraavan kerran samalla kuviolla päätehakkuu tehdään n. 125 vuoden kuluttua. Metsänhoitotoimenpiteitä lohkolla 01 suositellaan tehtäväksi n. 62 ha, n. 6,2 ha/vuosi. Metsänuudistamistöiden osuus on n. 35 ha (n. 3,5 ha/vuosi) ja muiden metsänhoitotöiden osuus n. 27 ha (n. 2,7 ha/v). Metsänhoitotöissä ei tarvita erityisiä, normaalista hyvästä metsänhoidosta poikkeavia toimenpiteitä. Lähi- ja suojametsiköissä sekä ulkoilureittien lähivyöhykkeillä huomioidaan puuston tiheys ja lajisto suhteessa kohteeseen ja vaatimuksiin mm. näkyväisyydestä tai suojaavuudesta. Metsien kasvun, luontaisesta poistumasta ja hakkuu- ja hoitoehdotusten toteutumisesta seuraa, että lohkon puumäärä on vuonna 2011 n. 57.200 m3 (135 m3/ha). Kehitysluokista suurimmaksi on noussut uudistuskypsät metsät. Varttuneiden kasvatusmetsien ja uudistuskypsien yhteisosuus on vuonna 2010 edelleen yli 60%. Viimeistään vuonna 2020 metsien uudistamista lohkolla joudutaan lisäämään, mikäli metsien terveydentila, yleiskunto ja monipuolisuus halutaan säilyttää edes nykyisellä tasolla. Metsikkökuvioiden koon pienentäminen ja ikärakenteen monipuolistaminen tarkoittaa, että tulevaisuudessa yksittäisiä toimenpiteitä (hoito- ja hakkuutyöt) tehdään lohkolla useammin mutta nykyistä pienempinä kokonaisuuksina. Tuloksena on metsän kuvan mosaiikkimaistuminen.

18 Erikokoisten ja -ikäisten, tiheydeltään ja pituudeltaan erilaisten metsien kuviot vaihtelevat tiheämmässä kuin nykyisin. Näin saadaan mm. vaihtelua maisemaan ja lisätään metsien vastustuskykyä mahdollisia tuhoja vastaan. Puun teknisen laadun sekä puuston ja maapohjan laadun kannalta sekametsä on suositeltavin. Aluksi n. 30%, myöhemmin n. 10-15% lehtipuusekoitus (koivu) on tutkitusti eduksi myös metsän terveydelle ja kasvulle. Kuusi puolestaan happamoittaa maapohjaa eniten ja varjostaa myöhemmin muun kasvuston kehitystä. Huomioiden rasituksen, jolle lohkon metsät ovat alttiina, tulisi kuusen osuutta puolukkatyypin kasvupaikoilla vähentää ja koivun / muun lehtipuun osuutta lisätä. Metsän uudistamista ajatellen kuusikot on yleensä uudistettava avohakkuulla ja metsän istutuksella. Luontaisen uudistamisen suosiminen edellyttää valoisia ja alikasvosta kasvavia, mielellään karuhkoja mäntyvaltaisia puustoja. Hoitamaton metsä sulkeutuu latvuksen tasolta nopeasti. Hoitamattomuus johtaa pohja-, kenttä- ja pensaskerroksen köyhtymiseen ja puuston kunnon heikkenemiseen. Harventamalla metsiköt ajoissa ja riittävän voimakkaasti saadaan pystyyn jäävien puiden (latvusten) ympärille kasvutilaa. Valon ja tilan lisäys pitää myös alikasvoksen ja muun kasvuston elossa. Taimikonhoidolla ja harvennushakkuulla aikaansaadun latvustilan täyttyessä latvukset pysyvät runsaampina, mikä on edellytys metsän kasvattamiseen vähemmillä riskeillä. Valtapuuston terve latvuskerros ja kenttäkerroksessa kasvava alikasvos muodostavat parhaimman suojametsän. Metsän kasvu- ja kiertoaika on n. 90-100 vuotta ja tavoitteet voidaan saavuttaa vasta pitkän ajan kuluessa. Santahakaan vuonna 1999 istutettu sekametsä on vuonna 2030 n. 12-13 metrinen nuori kasvatusmetsä ja Outokummuntien varressa oleva n. 15-vuotias, hoidettu mäntytaimikko n. 15-17 metrinen, kertaalleen harvennettu varttunut kasvatusmetsä. 3. SOSIAALISEN KESTÄVYYDEN YLLÄPITÄMINEN JA MAISEMANHOITO Metsän sosiaalisen kestävyyden ylläpitämisen tavoitteena on tuottava, monipuolinen, vaihteleva ja hyväkuntoinen sekä turvallinen metsä. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu sekä metsän käyttö vapaa-ajan viettoon ja virkistykseen että metsän hoidon taloudellisuus. Lohkon 01 palsta n:o 2 on kenties kaupungin vilkkainta ympärivuotista ulkoilumetsää. Viihtyisyyteen paljon vaikuttava tekijä on metsän sisällä oleva lähimaisema (alle 100m). Tutkimuksin on todettu, että viihtyisän ulkoilumetsän lähinäkyvyys on n. 30-50 m, jonka jälkeen alikasvos peittää laajat näköalat. Tutkimusten mukaan ulkoilumetsän puuston tulee olla väljähköä, vaihtelevaa ja tervettä. Lohkolla 01 metsien virkistyskäytön muotoihin kuuluvat mm. lenkkeily, hiihto, maastopyöräily, moottorikelkkailu ja kävely sekä jossain määrin myös marjastus ja sienestys. Metsien hoito ei saa vaarantaa tai estää ulkoilu- ja virkistyskäyttöä. Kaikissa toimenpiteissä on huomioitava reittiverkoston toimivuus ja lähimaiseman viihtyisyys sekä metsien monipuolisuus ja -muotoisuus. Virkistys- ja ulkoilumetsiin jätetään pienialaisia säästömetsiköitä. Metsiköissä voidaan joissakin tapauksissa tehdä reittiviihtyvyyden kannalta sopivia väljennyksiä tai raivauksia, mutta muutoin säästömetsiköt jätetään käsittelemättä. Taimikonhoidon ja harvennushakkuiden yhteydessä tehdään ulkoilupolkujen ja reittien varressa riittäviä raivauksia. Reittien lähivyöhykkeet pidetään turvallisina ja valoisina poistamalla mm. lahopuita ja riskialttiita pökkelöitä ja raivaamalla peittävää kasvillisuutta. Päätehakkuiden yhteydessä reittien varteen säästetään suoja- ja maisemapuustoa. Hakkuiden yhteydessä voidaan tavallisten polkujen varteen jättää puoliksi karsittuja runkoja istumis- ja lepopaikoiksi. Puunkorjuu suunnitellaan niin, että reittien ylityksiä tulee mahdollisimman vähän ja itse reittejä voidaan käyttää ainoastaan hevosajon urina. Koneellista maanmuokkausta ei tehdä reittien lähivyöhykkeissä ja muokkaus suunnataan reittien suuntaisena. Polut ja reitit pidetään kaikkien työvaiheiden aikana kulkukelpoisina ja tarkistetaan työn loputtua. Reittien ja yleisesti käytettyjen polkujen lähistöllä tehtävistä töistä tiedotetaan etukäteen maastotauluin ja työn aikana riittävin merkein. Joissakin tapauksissa töitä voidaan lykätä, lieventää ja joskus tehdä suurempia kokonaisuuksia

19 yhdellä kertaa, mikäli menettely palvelee sekä tämän päivän että tulevaisuuden tarpeita. Virkistyskäytön paineet keskittynevät tulevaisuudessa entistä suppeammalle alueelle, mikäli kaavailut teollisuuden laajenemisesta toteutuvat. Lähivuosina metsät tulee valmistella ja hoitaa siihen kuntoon, että ne kestävät lisääntyvän paineen ja kasvavan rasituksen. Maisemallisesti lohkon 01 metsäalue on keskeinen koko kaupunkikuvan kannalta. Virkistysja ulkoilukäytön lisäksi mäntymetsä on leimallinen piirre Pohjoisen Ohikulkutien ja Outokummun tien käyttäjille, Tullimäen asukkaille ja liikunta-alueen lukuisalle käyttäjäjoukolle. Metsän ja maiseman säilyttäminen kasvuisan, hyväkuntoisen ja siistin näköisenä on tärkeämpää kuin esimerkiksi puuston ikä. Metsämaisemaan kuuluu myös vanhahkoja ja hoitamattomia alueita. Keskeisimpien lähi- ja kaukomaisemien hoito kuitenkin edistää asukkaiden viihtyvyyttä sekä parantaa ohikulkijoiden kaupungista muodostamaa kuvaa. Maisemankin kannalta tulisi lehtipuustoa saada lisää havumetsän sekapuustoksi. Runsaampi lehtipuusto parantaa lisäksi metsän ja maapohjan terveyttä ja puustossa puun teknisen laatua. Voimakkaita ja jyrkkärajaisia maisemamuutoksia tulee metsänhoidossa välttää, vaikka uudistusalat, taimikot, nuoret ja vanhat metsät kuuluvatkin kaikki kaupunkimetsän kuvaan. Kuvioiden kokoa tulee olla pienentää nykyisestä, eikä muoto saa olla kaavamainen. Jättö-, maisema- ja säästöpuita sekä -puuryhmiä jättämällä uudistusalojen koko ja muoto rikotaan. Suurimpien yhtenäisten kuvioiden uudistaminen tulee tehdä useassa vaiheessa. Maisema- ja suojavaikutuksen säilyttämiseksi uudistusalat pyritään valmistelemaan jopa 10 vuotta ennen varsinaista päätehakkuuta. Valmisteleminen alkaa väljennyshakkuulla, jolla edesautetaan alikasvostaimikon syntymistä. Taimikko säästetään päätehakkuussa sekä näkö-, melu- että pölyesteeksi. Näin menetellään erityisesti liikenneväylien ja eniten käytettyjen virkistysreittien läheisyydessä. Virkistysmetsistä tehtyjen tutkimusten ja saatujen kokemusten perusteella ryteikköistä metsämaisemaa ja ns. harsintahakkuita tulee välttää. Eniten käytettyjen polkujen ja reittien välitön lähivyöhyke (n. 15-25 m reitin molemmin puolin) tulee olla valoisa ja avara. Taimikon ja nuoren metsän hoito tehdään oikea-aikaisesti sekä alikasvosta raivataan harvennusten yhteydessä. Ennalta valittuihin kohteisiin säästetään pienialaisia, hoitamattomia tiheikköjä lisäämään monipuolisuutta ja tarvittavaa peitteisyyttä. Tiheiköt ovat eläimille suojapaikkoja ja toimivat näköesteinä laajempien alueiden välillä ja sisällä. Reittien läheisyyteen jätetään uudistamisen yhteydessä säästö- ja maisemapuustoa. Suojametsiköissä (mm. liikenneväylien varsilla) metsämaiseman tulee olla toisaalta siisti ja toisaalta peitteinen ja monikerroksinen. Välitön tien / kadun lähivyöhyke (10-20 m tiestä) tai asuntotonttien välitön lähiympäristö tulee raivauksin ja hoitohakkuin pitää harvahkona, siistinä ja valoisana. Suojaava alikasvosvyöhyke tulee säästää välittömästi lähivyöhykkeen taakse. Suojametsiköiden puustoa käsitellään lyhyin välein ja huolellisesti, turvaten sekä valtapuuston että suojaavan alikasvoksen kasvu ja kehitys. Suojametsiköiden puuston tulee koostua kasvupaikalle parhaiten soveltuvista lajeista. Asutuksen välittömät lähimetsiköt (50-100 asutuksesta) hoidetaan niin, että lähimaisema (alle 100m) on väljä ja valoisa. Puustoa käsitellään varovasti, pienipiirteisesti ja usein toistuvilla harvennuksilla ja hoitotoimenpiteillä. Puustossa suositaan lehtipuita ja karuilla kasvupaikoilla mäntyjä. Alikasvosta raivataan tonttien läheltä ja tarvittavat peitteiset suojavyöhykkeet jätetään lähivyöhykkeen taakse. Asutuksen lähimetsä uudistetaan alikasvostaimikkoa hyödyntäen. Vanhenevan puuston poisto tehdään puuryhmiä tai jopa vain yksittäisiä puita poistamalla. Vaaralliset ja riskialttiit puut (esim. lahoavat kuuset) poistetaan harvennusten yhteydessä. Sekä suoja- ja lähimetsiköissä on tärkeää säilyttää kasvukunto kaikissa kasvillisuuskerroksissa. Lisäksi tärkeää on turvallisuuden ylläpitäminen poistamalla sellainen puusto, joka voi olla riskitekijä esimerkiksi voimakkaiden tuulien aikana.

20 4. EKOLOGISEN MONIMUOTOISUUDEN YLLÄPITÄMINEN Metsän ekologisen monimuotoisuuden ylläpitämisen tavoite on säilyttää lajiston riittävät elinolosuhteet ja ympäristöt sekä ylläpitää monipuolista ja vaihtelevaa metsäluontoa. Lohkolla 01 metsän ekologisen monimuotoisuuden ylläpitämisessä huomioidaan sekä metsän terveyden ja tuottokyvyn, virkistyskäytön että ekologian tarpeet. Tärkeää on huolehtia puuston hyvinvoinnista ja kasvuedellytyksistä, näin palvellaan parhaiten myös alueen yleisluonnetta suojametsänä ja ihmisten käyttämänä virkistysalueena. Alueen metsäluonto on nykyisellään melko yksipuolinen, joka johtuu pitkälle yksipuolisesta puustosta, topografiasta ja maaperästä. Metsäluonnolle leimallista on lisäksi pitkään jatkuneen ihmisen toiminnan jälkien näkyminen. Nykytilaa voidaan kuitenkin jossain määrin kehittää hyvästä metsänhoidosta tinkimättä. Lohkon luonnonsuojelun ja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta keskeinen alue on Harriniemen- Rummelön- Elban luonnonsuojelualue. Alueen pinta-ala on n. 243 hehtaaria, josta eriasteista metsää on n. 74 ha. Suojelualueeseen liittyviä, rajoitetun metsänhoidon alueita on n. 10 ha, jolla kasvaa monen ikäistä ja eri kehitysvaiheessa olevaa metsää. Luonnonsuojelualueen itärajalla on mm. uudistuskypsyyden saavuttaneita metsiköitä, rantaan päin metsä muuttuu nuoremmaksi havupuustoksi, lehtipuustoksi, rantalepikoksi ja veden tuntumassa kaislikoksi/ruovikoksi. Kokonaisuudessaan alue on edustava esimerkki maankohoamisen vaikutuksesta ja kohoavan maan muuttumisesta vähitellen varttuneeksi metsäksi. Alueen luonnontilaan jättäminen merkitsee sen arvon kohoamista tulevaisuudessa. Hyvässä metsänhoidossa eläimille pyritään säästämään riittävä suoja, ravinto ja lisääntymispaikat ja kasvilajistolle riittävät elinympäristöt. Vältetään turhaa raivausta, säästetään kelot, pökkelöt, lahopuut, kolopuut, ruokailupaikat jne. sekä jätetään metsiköihin myös käsittelemättömiä kohtia. Alle 5 m3/hehtaari tuulenkaatopuustot ja siemenpuustot jätetään metsään muodostamaan aikanaan maassa olevaa lahopuuta hakkuu- ja hoitotähteiden lisäksi. Hakkuiden ja hoitotöiden yhteydessä suositaan sekametsärakennetta ja ns. vähempiarvoisia puulajeja (pihlaja, leppä, haapa, paju) säästetään aina, kun se on mahdollista. Kosteikot pidetään peitteisinä. Pieniä vanhan metsän säästösaarekkeita jätetään (mm. Santahaan pururadan maastoon). Metsälain elinympäristökohteet, avainbiotoopit, luonnonsuojelulain luontotyypit, perinneympäristöt jne. jätetään metsänkäsittelyn ulkopuolelle, ellei kohdetta hoitavia ja ylläpitäviä toimenpiteitä tarvita. Suojeltavia ja rauhoitettavia alueita lohkolle esitetään yhteensä n. 102 hehtaaria (n. 17% lohkon pinta-alasta). Perusteina mm. lakisääteinen suojelu ja maanomistajan oma päätös. Keskeisimpiä suojelu-/rauhoituskohteita ovat : Kuvio 18. Luonnonsuojelualue. Kuviot 4,16,17. Rajoitetun metsätalouden kuvioita. Osia kuvioista (hietikot) rauhoitetaan, osia hoidetaan maiseman ja ulkoilun ehdoilla. Kuviot 48,55,56. Sannanrannanpotti ja siihen välittömästi liittyvät kuviot. Lahopuuta ja pökkelöitä sisältävät lehtipuustot rauhoitetaan. Kuvio 82. Rauhoitetaan maisema- ja suojametsikkönä. Kuvio 115. Rehevä ojanvarsi, jossa lehtokasvillisuutta. Rauhoitetaan. Kuviot 118,120,144. Kuvioiden keskiosia rauhoitetaan yhtenäisenä vyöhykkeenä eikä uudistamista tehdä. Kuvio 121. Vanha pihapiiri niittyineen suojellaan. Kuviot 162,185,187,194,214,257. Pienialaisia (0,3-1,0 ha) vanhahkon metsän kuvioita Santahaan alueella, jotka rauhoitetaan ja jätetään nykytilaan. Pururadan parkkipaikan ympäristö rauhoitetaan. Kuvioilla voidaan tehdä välttämättömiä puhdistus- ja siistimistöitä pururadan lähivyöhykkeellä. 5. METSÄNHOIDON TYÖLAJIT JA KUVIOKOHTAISIA TOIMENPITEITÄ VUOSINA 2001-10

21 5.1. Taimikonhoito Taimikonhoito on metsätalouden tärkein työlaji, jossa määritellään kuviolla tulevaisuudessa kasvatettava puulajisto sekä puuston kasvun ja kehityksen suuntaviivat. Perkauksessa poistetaan liika, pääpuulajien kasvua haittaava puusto ja harvennuksessa valtapuuston kasvusta jälkeen jäänyt, ylitiheyttä aiheuttava ja kasvutilaa vievä puusto. Taimikonhoidon laiminlyönti johtaa merkittäviin kasvu- ja tuottotappioihin, virkistys-, ulkoilu- ja maisema-arvojen sekä metsän terveyden ja vastustuskyvyn heikkenemiseen. Hoitamattomien taimikoiden alttius tuhoille on suuri. Tulevaisuudessa saatavat hakkuutulot ja metsän erilaiset käsittelyvaihtoehdot vähenevät ja työkustannukset nousevat. Lohkolla 01 tavoitteena on pitää taimikot tuottavina, kasvukuntoisina, monipuolisina ja maisemallisesti hyvän näköisinä. Hoitotyöt voidaan tehdä hyvän metsänhoidon suositusten mukaan ja kohteen mahdolliset erityispiirteet huomioiden. Taimikoissa pyritään säilyttämään olemassa oleva sekametsärakenne, vaikka suurin osa lohkon taimikoista on kasvupaikkatyypin vuoksi hyvin mäntyvaltaisia. Karuilta kasvupaikoilta kuusi poistetaan pienialaisia jättöryhmiä lukuun ottamatta. Taimikoihin säästetään hoidon yhteydessä jättötiheikköjä, kuvion puuston, maaston ja yleisluonteen mukaan. Tiheikköjä jätetään erityisesti esim. maapuiden ympärille, kosteisiin painanteisiin ja lohkareiden ympärille. Voimakkaimmin käytetyissä ulkoilumetsissä ja reittien varressa taimikot hoidetaan väljiksi ja valoisiksi. Lohkolla 01 taimikonhoitoa tehdään vuosina 2001-10 n. 30 hehtaaria, n. 3 ha/v. Taimikonhoito tehdään kokonaan omalla työvoimalla. Erityisesti huomioitavia kohteita ovat mm.: Kuvio 16. Kuviosta hoidetaan noin puolet. Taimikko on karulla hiekkamaalla, missä kasvatustiheys on vain n. 1500-1700 runkoa/ha. Harvennetaan tiheät puuryhmät. Kaikki lehtipuu säästetään. Karuin kohta kuviosta käsittelyn ulkopuolelle ja liitetään oheisalueena luonnonsuojelualueeseen. Kuvio 24. Kasvatustiheys n. 1500-1700 runkoa/ha. Kasvupaikkatyyppi liian karu tiheämmälle puustolle. Harva kasvuasento mahdollistaa latvusten tuuheutumisen. Kuvio 54. Ulkoilureitin varressa oleva taimikko, kasvatustiheys 2000 runkoa/ha. Pääpuulaji mänty, koivua jätetään n. 30% runkoluvusta. Kuusi poistetaan jättöryhmiä lukuun ottamatta. Ulkoilureitin lähivyöhyke (n. 15 m molemmin puolin) pidettävä valoisana ja avarana. Kuvio 71. Puustoltaan eri-ikäinen, eripituinen ja aukkoinen taimikko. Kuusi poistetaan tässä vaiheessa kokonaan, pisimmät ja paikoin ylispuumaiset puut poistetaan, taimikon pituutta tasoitetaan. Ulkoilureitin varsi harvennetaan avaraksi ja valoisaksi. Kuviot 106,109, 110, 112, 135, 165, 166, 167. Ulkoilureitin (pururata, 6 km hiihtolatu) välittömässä läheisyydessä ja/tai varressa olevia taimikoita. Kuviot mäntyvaltaisia, pois lukien 167. Puustot harvennetaan tiheyteen 1800 runkoa/ha, alikasvos poistetaan, lehtipuita säästetään. Tärkeää saada kuvioille valoa, ilmavuutta ja näkyväisyyttä. Kuvio 167 koivuvaltainen lehtipuutaimikko pyörätien varressa. Harvennetaan tiheyteen 1600 runkoa/ha. Yksittäisiä kuusia ja mäntyjä voidaan jättää, pääasialliseksi puulajiksi koivu. Kuviolle hyvä näkyväisyys. Kuvio 151. Koivutaimikko, joka harvennetaan tiheyteen 1500 runkoa/ha. Koivu kyseiselle kasvupaikalle sopimaton puulaji, mutta muun puuston puuttuessa ja kuvion ollessa tärkeä suojapuusto, koivikkoa ei voida poistaa. Tärkeää saada maan pintaan valoa ja tilaa alikasvoksena kasvavalle mäntytaimikolle, joka säästetään uudeksi puusukupolveksi. Koivua poistetaan männikön päältä vaiheittain. 5.2. Nuoren metsän hoito (nmh) Nuoren metsän hoito ei ole hyvän metsänhoidon tavoitetyölaji. Se on yritys paikata kuvion aikaisempi, puutteellinen hoito tai hoitamatta jättäminen. Nmh voi liittyä osana ensiharvennukseen, yleensä se on kuitenkin ensiharvennusta valmisteleva toimenpide ja tehdään karanneessa isossa

22 taimikossa tai riukuuntuneessa nuoressa kasvatusmetsässä. Lohkolla 01 on hälyttävän paljon pikaisesti tehtävää nuoren metsän kunnostusta eli myöhästynyttä taimikonhoitoa. Hoitokuvioille yhteistä on puuston ylitiheys tai ryhmittäisyys, mikä estää tai hidastaa kasvupaikalle sopivan pääpuulajin normaalia kehitystä. Hoito on tarpeellinen myös osissa nuoria kasvatusmetsiä, jossa kasvatettavan puuston seassa on hakkuuta haittaavaa ja pääpuuston kasvua hidastavaa riukupuustoa. Poistettava puusto on usein valtapuuston (pisin puusto, yleensä kasvatettava puusto) puristuksessa olevaa, tilaa ja ravinteita vievää välikerrosta. Pääpuulajina lohkon nmh - kuvioilla on pääasiassa mänty. Pääpuulajistoon ei tässä vaiheessa enää voida vaikuttaa. Hoitotyössä tulee olla varovainen, sillä pitkästä hoitamattomuudesta kärsinyt ja usein latvustoltaan heikentynyt puusto on heti hoidon jälkeen altis mm. lumituhoille. Kuvioiden ensiharvennus siirtyy vähintään 5-10 vuotta normaalia myöhäisemmäksi johtuen aikaisemmasta huonosta hoidosta ja sen aiheuttamista kasvutappioista. Riukumetsästä hoidettu puusto tarvitsee useita vuosia toipuakseen normaalin, hoidetun metsän tasolle. Nuoren metsän hoidossa sovelletaan samoja periaatteita kuin taimikonhoidossa. Alikasvospuuston käsittely tehdään kohteen kasvupaikan, sijainnin ja merkityksen mukaan. Suojametsiköihin jätetään suojaavaa alikasvosta (mielellään kuusta) mm. teiden varsille ja näköestettä tarvitseviin kohtiin. Säästötiheikköjä jätetään kuten taimikonhoidon yhteydessä. Muilta osin kuviot raivataan. Tällä helpotetaan tulevan ensiharvennuksen tekemistä, pienennetään harvennuksen kustannuksia ja parannetaan harvennushakkuun työn laatua. Lohkolla 01 tehdään nuoren metsän hoitoa (= myöhästynyttä taimikonhoitoa) vuosina 2001-10 n. 7 hehtaaria. Kaikki kohteet ovat joko kiireellisiä tai viimeistään 5 vuoden kuluessa tehtäviä eli vuotuinen nuoren metsän hoitotarve on n. 1,5 ha. Nuoren metsän hoito tehdään kokonaan omalla työvoimalla. Erityisesti huomioitavia kuvioita ovat mm.: Kuviot 89, 151 ja 176. Suojapuustoja Ykspihlajan radan varressa. Kuviolla 89 poistetaan riukuuntunutta ja ylitiheyttä aiheuttavaa mäntyä ja koivua. Kuviolla moottorikelkkareitti. Reitin molemmin puolin puusto harvahkoksi, erityisesti lähestyttäessä Outokummuntietä ja pyörätietä. Kuvio 151 on koivumetsikkö, jossa alikasvoksena paikoin hyvää mäntytaimikkoa. Riukukoivu poistetaan, mäntytaimikko säästetään uudeksi puusukupolveksi. Tavoitteena luoda kasvutilaa sekä valtapuustolle (koivu) että alikasvokselle. Kaksikerroksisuus on säilytettävä. Kuvio 176 on ryhmittäinen, mäntyvaltainen metsikkö. Poistetaan puuryhmissä kasvavat riukumännyt. Lehtipuusto (yksittäisiä koivuja) säästetään, samoin harva ja paikoittainen alikasvos. Kaksikerroksisuus säilytettävä. Kuvio 241. Santahaassa pururadan ja sähkölinjan välissä. Puusto ryhmittäinen, eri-ikäinen, aukkoinen ja metsikkö lähellä vajaatuottoisuutta. Lehtipuuta on sekapuuna. Tärkeää on pienentää puuston pituusvaihtelua ja harventaa riukuuntunutta puustoa ryhmistä. Aukeammille paikoille jätetään myös lehtipuita. Voimakkaasti käytettyä ulkoilualuetta, jonka vuoksi näkyväisyyttä kuvion sisällä parannetaan raivaamalla alikasvosta. Polkujen ja urien lähivyöhyke harvennetaan ja raivataan avaraksi ja valoisaksi. Kuvio 260. Viljelymännikkö Pohjoisen ohitustien - Tehtaankadun risteyksen ja Ykspihlajan radan välissä. Puusto kasvupaikalle tiheähkö. Keskeinen suoja- ja maisemapuusto. Tärkeää mahdollisimman suuri vihreän latvuksen osuus. Puustoa harvennetaan heikoimpia poistamalla ja annetaan latvustolle kasvutilaa. Reunapuita ei kaadeta vaan ulospäin pidetään yhtenäinen latvuspeitto. Lehtipuustosta säästetään kaikki kasvatuskelpoiset. 5.3. Kasvatushakkuut Kasvatushakkuisiin luetaan kuuluvaksi ensiharvennus, harvennus, väljennys ja ylispuuston poisto. Kasvatushakkuun ajankohdan ratkaisee puulaji, kasvupaikkatyyppi, puuston tiheys ja kehitysluokka. Lohkolla 01 hakkuuta voidaan aikaistaa esim. maisemallisista syistä. Hakkuu tehdään aina kasvatettavan pääpuulajin hyväksi, mikä suojametsien eri osissa voi olla joko

23 valtapuusto tai alikasvoskerros. Hakkuun jälkeisen puuston määrän ratkaisee pääpuulaji, kasvupaikkatyyppi ja puuston koko ja tiheys ennen hakkuuta. Kasvatushakkuita ei saa lykätä pitemmälle kuin mitä puuston metsänhoidollinen tila sallii. Myöhästynyt tai laiminlyöty kasvatushakkuu johtaa kasvu- ja tuottotappioihin, virkistys- ja ulkoiluarvojen sekä metsän terveyden ja vastustuskyvyn heikkenemiseen. Myöhästyneen hakkuun jälkeen metsän toipuminen normaalitasolle voi kestää useita vuotta. Lohkon 01harvennushakkuut tehdään pääasiassa hyvän metsähoidon harvennussuositusten mukaisesti. Tiheydestä ja pääpuulajista voidaan poiketa kuitenkin mm. asutuksen lähimetsässä ja suojametsässä. Kuivien kankaiden männiköihin säästetään sekapuustona raudus- ja hieskoivua sekä kuusiryhmiä. Kuivahkojen kankaiden männiköihin voidaan kuusta säästää enemmän, erityisesti kosteammissa ja rehevämmissä kohdissa. Mm. Santahaan ja Sannanrannan alueelta löytyy useilta kuvioilta rehevämpiä, soistuneita painanteita, joissa kuusen ja lehtipuuston kasvatus sekapuuna onnistuu hyvin. Tuoreilla kankailla pidetään puuston nykyiset puulajisuhteet voimassa. Rehevämmillä kasvupaikoilla suositaan kuusta ja koivua. Haapa- ja leppäryhmiä säästetään tuoreille kankaille. Yksittäiset haavat, tuomet ja muiden puulajien yksilöt säästetään, mikäli kuviolla ei kasva ko. puulajia ryhminä. Harvennuskuvioilta raivataan hakkuuta vaikeuttava alikasvos hakkuun yhteydessä tai välittömästi ennen hakkuuta. Polkujen ja ulkoilureittien välitön lähivyöhyke (n. 15-25 m molemmin puolin) raivataan kokonaan. Lähivyöhykkeeltä poistetaan harvennusten yhteydessä myös kelot, pökkelöt, lahopuut ja muu riskipuusto. Muuten kuvioille säästetään käsittelemättömiä, pienialaisia jättötiheikköjä suojaksi ja estämään näkymiä laajoilla, yhtenäisillä kuvioilla. Rauhoitettavat ja suojeltavat luonto-, elinympäristö- ym. kohteet jätetään raivaamatta, vaikka valtapuustoa lievästi harvennettaisiinkin. Monipuolisen ja vaihtelevan metsämaiseman ylläpitoon kiinnitetään huomiota erityisesti ulkoilun painopistealueilla. Tienvarsikuvioilta (suojapuustot) raivataan vain välttämätön hakkuuta haittaava puusto. Teiden reunassa siistitään n. 10-20 m lähivyöhyke. Tontteihin rajoittuvilla kuvioilla tonttien lähivyöhykkeelle (10-20 m) raivataan puhtaiksi, ellei ole tarvetta jättää peittävää suojapuustoa. Tiheästi risteilevien polkujen ja reittien alueella (Santahaka) raivataan kuviot hakkuiden yhteydessä niin, että avaruus, turvallisuus, näkyväisyys ja valoisuus säilyvät. Ylispuuston poisto tehdään 2-3 vaiheessa. Hakkuut tehdään hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti riittävän ajoissa, jotta vältytään taimikon tuhoutumiselta ja myöhemmin aukkoiselta ja lähes vajaatuottoiselta, ulospäin ruman näköiseltä lopputulokselta. Tällä hetkellä useimmat ylispuustokohteista ovat hakkuun osalta pahasti. Kaikkia ei enää voida hoitaa oikealla tavalla ja näissä kohteissa nuoren puuston kasvu on menetetty. Ongelma on lisäksi lohkon ylispuustojen usein korkea ikä. On epätodennäköistä, että enää syntyy riittävän hyvää luontaista taimikkoa ja siksi uuden puusukupolven aikaansaaminen on kalliimpaa, työläämpää ja ulospäin voimakkaammin näkyvää. Lohkolla 01 pyritään metsiköiden kiertoajan pidentämiseen normaalia useammalla kuviolla. Puuston kasvukunnon, terveydentilan ja uudistumiskyvyn ylläpitämiseksi harvennus- ja väljennyshakkuita tullaan kullakin kuviolla tekemään vähintään kolme kertaa. Hakkuista ilmoitetaan maastotauluin sekä tarvittaessa kirjeitse. Lohkolla 01 kasvatushakkuita tehdään vuosina 2001-10 n. 153 ha, n. 15,3 ha/v (n. 3,7% metsämaa-alasta/v). Ensiharvennusta n.23 ha, muuta harvennusta n. 105 ha, väljennystä n. 10 ha ja ylispuuston poistoa n. 15 ha. Kiireellisiä kasvatushakkuukohteita on yhteensä n. 35 hehtaaria. Kasvatushakkuista n. 80 % tehdään omalla työvoimalla ja n. 20 % ostopalveluna. Erityisesti huomioitavia kuvioita ovat mm.: Kuviot 21 ja 22. Harsuuntumisesta, ryhmittäisyydestä ja maaperän ravinnetilasta lievästi kärsiviä männiköitä. Puusto ryhmittäistä. Sekapuustona koivua ja paikoin huonokasvuisia kuusia. Kuviolla 22 paikoin tarvetta pelkkään nuoren metsän hoitoon. Luonnonsuojelualueen raunassa. Harvennetaan normaaliin, kuivan kankaan kasvatustiheyteen. Alikasvosta raivataan vain tonttien lähivyöhykkeellä. Koivu säästetään sekapuustoksi.

24 Kuvio 46. Uudistuskypsä, paikoin ryhmittäin kasvava männikkö Sannanrannanpotin ja lomaasutuksen välissä. Useita polkuja mökeiltä Potille. Runsasta alikasvospuustoa. Paikoin nuoren puuston ryhmiä. Väjennyshakkuulla annetaan lisätilaa ja valoa vanhahkon männikön latvuksille. Nuoren puuston ryhmät jätetään. Alikasvos raivataan kokonaan tonttien lähivyöhykkeestä, keskikuviolta vain hakkuuta haittaava ja Potin rantaan säästetään raivaamaton rantapuustokaistale. Väljennyksen tavoite on valmistaa puustoa luontaiselle uudistumiselle. Kuvio 51. Mäntyvaltainen, varttuneen kasvatusmetsän kuvio. Sekapuustona koivua ja kuusta. Paikoin taimettunut ja alikasvosta. Osittain ojitettu kangas, paikoin soistunut. Kuvion läpi ulkoilureitti ja useita polkuja. Harvennetaan normaaliin hyvän metsänhoidon kasvatustiheyteen. Kelot, maapuut ja pönttöpuut säästetään. Tiheikköjä jätetään kosteampiin paikkoihin, kelojen ja maapuiden ympärille. Alikasvoksesta raivataan hakkuuta haittaava osa. Polkujen ympäristöä ei erityisesti raivata, ulkoilureitin lähivyöhyke raivataan osittain. Reitiltä avataan 2-3 näkökaistaletta Potille. Potin reunaan jätetään käsittelemätön suojakaistale. Hakkuu osin koneellinen, osin miestyönä. Kuvio 65. Sannanrannantien varressa oleva uudistuskypsä männikkö. Sekapuuna kuusia ja koivuja. Paikoin taimettunut, paikoin alikasvosta. Väljennyshakkuu, jonka tavoitteena antaa lisätila ja valoa latvuskerrokseen ja valmistaa metsikköä luontaista uudistumista varten. Tien lähivyöhyke raivataan alikasvoskuusia lukuun ottamatta. Kuvio 69. Kuusivaltainen turvekankaan ojitettu sekametsikkö. Kuviolla puhtaita koivikkoryhmiä. Paikoin runsas kuusialikasvos. Kuviolla pyyn elinpiiri, jonka säilyttämiseksi säästetään kuusilehtipuutiheikköjä ja alikasvosta raivataan vain välttämätön. Kosteiden kuoppien ympäristöä ei raivata. Kuvio 70. Varttunut mäntyvaltainen kasvatusmetsikkö, jossa sekapuuna kuusia. Paikoin kuusialikasvosta. Kuviolla metsälain 10 mukainen elinympäristö (suo). Pienialaisen nevan reunaan säästetään käsittelemätön suojavyöhyke. Kuvio 81. Sannanrannantien varressa oleva varttuneen kasvatusmetsän männikkö. Kuviolla ulkoilureitti. Harvennetaan väljäksi ja avaraksi maisemapuustoksi. Santahaan ja Ykspihlajan teollisuusalueen välissä, ulkoilureittien varressa useita kuvioita, joille tehdään harvennushakkuita vuosina 2001-10. Kuviot mäntyvaltaisia tai lähes puhtaita männiköitä. Sekapuustona hieman koivuja ja kuusia. Paikoin kuviot taimettuneet männyllä ja kuusella, paikoin lehtipuuvesakkoa. Alueella useita polkuja ja ulkoilureittien osia. Harvennuksissa valtapuusto käsitellään normaalisti, hyvän metsänhoidon suositusten harvennusmallien mukaan. Sekapuusto (koivut, kuuset, pihlajat ym.) säästetään aina, kun se metsän kasvatuksen kannalta on mahdollista. Alikasvoksen raivaus tehdään polkujen ja reittien lähivyöhykkeillä. Erityisesti varjostava ja pimentävä kuusi poistetaan pienialaisia, yksittäisiä jättöryhmiä lukuun ottamatta. Polkujen ja reittien eri lenkkien väliin säästetään jättötiheikköjä ja suojaavaa alikasvosta peittämään laajoja näkymiä puhtaissa männiköissä. Kuvio 173. Tullimäen siirtolapuutarhan reunassa oleva uudistuskypsä männikkö. Sekapuuna koivuja ja kuusia. Paikoin runsasta lehtipuualikasvosta. Väljennyshakkuu tehdään kuvion tiheimpiin osiin. Tavoitteena valmistaa metsää luontaiselle uudistumiselle. Alikasvosta raivataan siirtolapuutarhan puoleisesta osasta, kuvion läsipuolella olavan lepikon reunaan säästetään raivaamaton vyöhyke. Merkittävimmät ylispuuston poiston kohteet ovat kuviot 139,186 ja 190 Santahaan alueella. Näiden kuvioiden hakkuun ensimmäiset vaiheet aloitetaan heti. Tavoitteena noin 15 vuoden kuluttua kasvatuskelpoinen taimikko / nuori metsä, johon on säästetty maisema- ja jättöpuita sekä nuorten puustojen väliin ja pururadan varteen vanhan, kaksikerroksisen metsän kaistaleita. Taimikot ja nuoret puustot hoidetaan valoisina ja avarina männiköinä, joihin säästetään lehtipuuston ja kuusen muodostamia sekapuuryhmiä. Maisemapuita, keloja, maapuita ja lohkareita tuodaan esille avaamalla näkymäkaistaleita taimikkoon/alikasvokseen. Vanhaa ylispuustoa poistetaan vain sieltä, missä alla tai ympärillä on kasvatuskelpoista taimikkoa. Kuviolla 153 ylispuusto poistettiin vuonna 1998. Kuvioilla 127,170,206 hakkuun ensimmäinen

25 vaihe tehdään vv. 2001-02. Kuviot ovat osa suojapuuston aluetta Ykspihlajan radan varressa. On tärkeää, että olemassa olevat taimikot kyseisillä kuvioilla saadaan kasvamaan mahdollisimman hyväkuntoisina. Tämä edellyttää ylispuuston poistamista kohtuullisen voimakkaasti. Tavoitteena on, että kuvioilla kasvaa iso taimikko / nuori kasvatusmetsä 15-20 vuoden kuluttua, jolloin osa varikon aitaa lähellä olevista männiköistä tulee uudistettavaksi. Nyt ylispuuston alla kasvista taimikoista luodaan uutta suojapuustoa poistuvan tilalle. Kuvioille jätetään hakkuun yhteydessä maisema- ja jättöpuustoa, erityisesti tieurien varteen ja heikommin taimettuneisiin kohtiin. 5.4. Uudistushakkuut (=päätehakkuut) Metsää uudistetaan sekä luontaisesti että viljellen. Luontaisessa uudistamisessa kuviolle jätetään siementävää puustoa tai siemennyksessä luotetaan reunametsään. Metsän viljely tarkoittaa istutusta tai kylvöä. Luontaista uudistamista tehdään aina, kun edellytykset siihen ovat olemassa. Lohkolla 01 se tarkoittaa karujen männiköiden uudistamista siemenpuuhakkuilla ja lähi- ja suojametsien uudistamista alikasvostaimikkoa vapauttamalla. Kaikille kuvioille säästetään siementävää ja suojaavaa jättö- ja maisemapuustoa, vaikka uudistaminen tehtäisiinkin joko istuttaen tai kylväen. Istutuksissa käytetään suurikokoisia, tutkittuja, kotimaisia ja paikallista alkuperää olevia taimia ja uudeksi pääpuulajiksi valitaan kasvupaikkatyypin mukaan soveltuvin, jota luontaisesti syntyvä taimiaines täydentää. Poikkeuksia voidaan tehdä esimerkiksi maisemallisista syistä, suoja- tai virkistysmetsän kuvioilla sekä tyvilahon vaivaamissa kuusikoissa. Kylväen uudistettavien alojen pääpuulajiksi valitaan kasvupaikkatyypin mukaan soveltuvin. Lohkon 01 uudistamiskuviot jakautuvat käytännössä koko lohkon alueelle. Suurimmat kuviot uudistetaan joko useassa osassa tai uudistusalan koko rikotaan hakkuukatkoilla. Uudistuskuvioiden rajauksessa huomioidaan maisema-, virkistys- ja ulkoiluarvot. Kuvioiden tulee olla luonnollisesti maastoon ja puustoon sopivia. Pinta-alaa ja muotoa rikotaan jättö-, maisema- ja suojapuuston ryhmillä. Kaavamaisia muotoja vältetään. Yli 2 ha:n kuviot voidaan uudistaa kahdessa osassa 5-10 vuoden välillä. Ulkoilureittien ja polkujen kulkukelpoisuuteen kiinnitetään huomiota ja niiden lähivyöhykkeeseen säästetään suojaavaa maisemapuustoa. Tarvittava maanmuokkaus uudistamista varten tehdään keveimmällä mahdollisella tavalla. Polkuja ja reittejä ei katkaista vaan muokkaus suunnataan reittien suuntaisena ja lähivyöhykkeen istutus- /kylvökohdat valmistellaan käsin. Tällä hetkellä puustot ovat vielä kohtuullisessa kunnossa. Noin vuonna 2030 lähes puolet lohkon metsäalasta saavuttaa uudistuskypsyyden. Tavoite terveestä, monipuolisesta, monimuotoisesta ja kestävästä kaupunkimetsästä, ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudesta vaihtelevassa ja hyväkuntoisessa metsässä ei pitkällä aikavälillä toteudu ellei metsien uudistamiseen kiinnitetä huomiota. Uudistaminen lohkolla 01 ei voi olla puhtaan talousmetsän kaltaista ja siksi se vaatii enemmän aikaa. On varauduttava pienialaiseen, hitaaseen uudistumiseen ja valmisteltava luontaisesti uudistettavissa olevia puustoja etukäteen. Hakkuista ilmoitetaan maastotauluin ja tarvittaessa kirjeitse. Uudistushakkuita lohkolla 01 tehdään vuosina 2001-10 n. 28 ha ( n.2,8 ha/v, 0,67% metsämaa-alasta/v). Luontaisen uudistamista on n. 16 ha (57 %) ja istutusta tai kylvöä n. 12 ha (43 %). Lohkon metsiä uudistettaessa luontaista menetelmää käytetään aina kun siihen on edellytyksiä. Uudistamishakkuista n. 50 % tehdään omalla työvoimalla ja n. 50 % ostopalveluna. Uudistettavia kuvioita ovat mm.: Kuvio 40. Totaalista avohakkuuta ei tehdä. Taimiryhmät ja taimettuneet alueet säästetään ja nuoremman, kasvatuskelpoisen mänty- / mänty-koivu-puuston ryhmät säästetään. Maisemapuustoa ja puuryhmiä jätetään erityisesti kuvion pohjoisreunassa olevan tieuran varteen. Hakkuukatkoja ja säästöpuuryhmiä jätetään niin, että näkymä kuvion sisällä rikkoontuu. Kuvio kylvetään männyllä, maanmuokkauksena käytetään kevyttä laikutusta.

26 Kuvio 45. Uudistetaan tiheän siemenpuuston alle. Nuoren puuston ja taimien muodostamat kasvatuskelpoiset ryhmät säästetään. Harriniemen tien varteen jätetään maisemapuustovyöhyke. Tien ja tien länsipuolella olevien tonttien välinen puusto väljennetään, ei uudisteta. Kuvio 91. Uudistetaan samalla menetelmällä kuin kuvio 40. Mahdollisimman paljon kasvatuskelpoisen puuston ryhmiä jätetään säästö-, jättö-, maisema- ja suojapuustoksi. Kasvatuskelpoiset taimiryhmät ja nuorten mäntyjen ryhmät säästetään. Polkujen ja reittien varteen jätetään maisema ja suojapuustoa ja lähivyöhykkeiden raivaus varovainen. Kuvioilla 118,120 ja 144. Ei tehdä koko aluetta koskevaa luontaista uudistamista (verhopuuhakkuu). Kuvioista voidaan uudistaa vain reuna-alueita, keskiosien jäädessä nykytilaan Kokkolan yleiskaava 2010 ympäristöselvityksen mukaisesti. Uudistettavia osakuvioita ovat maisemaan vaikuttava vyöhyke Outokummuntien varressa, maisemaan ja virkistyskäyttöön vaikuttava osa sähkölinjan ja polun varressa sekä kuvion 196 pohjoispuolella. (Tullimäen siirtolapuutarhan länsipuolella). Kuvio 143. Vanhahko männikkö, jossa sekapuuna eri-ikäistä kuusta. Uudistetaan jättämällä mäntyjä siemenpuiksi. Nuorten kuusten ryhmiä säästetään linjan/polun varteen suojapuustona. Kasvatuskelpoiset taimiryhmät säästetään. Uudistuminen varmistetaan kylvöllä. Muokkaus tehdään kevyenä laikutuksena. Kuvio 168. Paikoin soistunut, huonokuntoinen, kuusivaltainen metsikkö. Sekapuustona mäntyjä ja koivua. Koivua säästetään jättö- ja siemenpuustona, vaikka alueen uudistaminen tehdäänkin istuttaen. Vanhat kuivatusojat avataan. Nuoren puuston (koivu, kuusi) ryhmät ja pienialaiset kuviot säästetään. 5.5. Muut työlajit Muita hakkuu- ja hoitotyölajeja lohkolla ei merkittävässä määrin ole. Kunnostusojituksessa ei ole merkittäviä tarpeita. Joillakin kuvioilla perataan vanhoja kuivatusojia auki, mutta laajempia kunnostusojituksiakaan ei tarvitse tehdä. Uudisojituksia ei tehdä. Ojitustyöt tehdään kokonaan koneellisina ostopalveluina. Pystykarsintaa tehdään harkinnan ja resurssien mukaan nuorissa männiköissä ja koivikoissa sekä maisemallisista että puuntuotannollisista syistä. Karsittavan puuston suositellaan olevan läpimitaltaan alle 15 cm rinnankorkeudelta mitattuna. Karsittavien oksien maksimipaksuus on n. 2,5 cm. Männikön karsinta-aika on kevättalvella, koivikossa myös kesällä. Maisemallisista syistä järeys ja oksakoon ohjeista voidaan poiketa. Pystykarsinta tehdään omalla työvoimalla. Erikseen tapauskohtaisesti sovittaessa kaupunkilaisille voidaan vakiintuneen käytännön mukaisesti myöntää raivaus- ja perkauslupia hoitokohteille. Poistettava puusto on pääasiassa kasvatuskelvotonta ja puutavara polttorankaa.