YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Yli-insinööri Jorma Jantunen 28.11.2017 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ASETUS RAKENNUSTEN PALOTURVALLISUUDESTA 1 Yleistä Asetusehdotuksella esitetään annettavaksi uusi ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta. Ympäristöministeriön asetus annettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 b :n 3 momentin nojalla. Ehdotetulla asetuksella korvattaisiin voimassa oleva ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta (3/11). Suomen rakentamismääräyskokoelman kaikki osat uudistetaan vuoden 2017 loppuun mennessä nykyisen perustuslain edellyttämään muotoon, jossa vaatimukset ja käytännön toteutusta ohjaavat ohjeet erotetaan nykyistä selkeämmin erilleen. Säännökset ja ohjeet kootaan edelleen ympäristöministeriön ylläpitämään Suomen rakentamismääräyskokoelmaan. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 b :n nojalla ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä rakennuksen paloturvallisuudesta koskien: 1) palon syttymisen ja leviämisen rajoittamisesta sekä taloteknisten ja lämmitykseen käytettävien laitteistojen paloturvallisuudesta; 2) rakenteiden kantavuudesta palotilanteessa ja tähän liittyvistä rakennustuotteiden ominaisuuksista; 3) palon ja savun kehittymisen ja leviämisen rajoittamisesta ja tähän liittyvien rakennustuotteiden ja laitteistojen ominaisuuksista; 4) poistumisturvallisuudesta ja turvallisuusselvityksestä; 5) sammutus- ja pelastustehtävien järjestelystä. Pykälän 117 b mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla paloturvalliseksi. Palon syttymisen vaaraa on rajoitettava. Rakennuksen kantavien rakenteiden on oltava sellaiset, että ne palon sattuessa kestävät vähimmäisajan ottaen huomioon rakennuksen sortuminen, poistumisen turvaaminen, pelastustoiminta ja palon hallintaan saaminen. Palon ja savun kehittymistä ja leviämistä rakennuksessa sekä palon leviämistä lähistöllä oleviin rakennuksiin on pystyttävä rajoittamaan. Rakennuksen rakentamisessa on käytettävä paloturvallisuuden kannalta soveltuvia rakennustuotteita ja teknisiä laitteistoja. Rakennuksen on oltava sellainen, että siinä olevat voivat palon sattuessa pelastautua tai heidät voidaan pelastaa. Pelastushenkilöstön turvallisuus on rakentamisessa otettava huomioon. Lupaviranomainen voi edellyttää laadittavaksi turvallisuusselvityksen poistumisturvallisuuden kannalta erittäin vaativasta kohteesta.
2 Nykyisellään rakennusten paloturvallisuudesta on säädetty ympäristöeriön asetuksella (3/11) 6.4.2011, jonka liitteenä on annettu rakennusten paloturvallisuutta koskevat rakentamismääräykset ja ohjeet RakMK E1 (jäljempänä E1). Lisäksi ympäristöministeriön asetuksilla on vahvistettu ohjeet E2 (22.3.2005), E4 (22.3.2005), E7 (18.6.2003) ja E9 (22.3.2005). Ympäristöministeriön asetuksella rakennusten paloturvallisuudesta annettaisiin edellä mainittuihin määräyksiin ja ohjeisiin pohjautuvat säännökset. Edellä mainitut asetukset kumoutuvat 2017 lopussa. Säännösuudistuksen pohjaksi on teetetty yhteistyössä rakennusteollisuuden kanssa 7 konsulttiselvitystä, josta on laadittu yhteenvetoraportti Rakentamista koskevien palomääräysten ja ohjeiden uudistaminen, 31.3.2016. Hanke toteutettiin Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n ja ympäristöministeriön yhteistyönä. Hankkeen ohjausryhmässä olivat edustettuina ympäristöministeriö, RTT:n eri tuotealueet, sekä kutsuttuina asiantuntijoina paikallisviranomaisten, alan tutkimuslaitosten ja järjestöjen edustajia. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa hankeryhmän jäsenet toimittivat edustamisensa tahojen ehdotukset muutoksiksi nykyisiin palomääräyksiin ja näistä ehdotuksista perusteluineen muodostettiin kokonaisesitys. Hankkeen toisessa vaiheessa rahoittajatahojen (RTT:n teollisuusryhmät ja ympäristöministeriö) edustajat valitsivat yhdessä ne muutosehdotukset, joiden konkretisoimiseksi sekä perustelemiseksi katsottiin tarvittavan selvitykset ulkopuoliselta palokonsultilta. Selvitysten kohteiksi muodostui seitsemän eri kokonaisuutta alakohtineen. Tämän jälkeen pyydettiin selvitystöistä tarjoukset viideltä tunnetulta palokonsultilta ja tilattiin selvitystyöt saatujen tarjousten perusteella. Hankkeen kolmannessa vaiheessa konsulttiselvityksistä ja hankkeessa tehdyistä muista perustelluista ehdotuksista muodostettiin lopullinen kokonaisesitys ympäristöministeriölle. Lähtökohtana oli, että nykyinen yhteiskunnan asettama rakenteellisen paloturvallisuuden taso katsotaan edelleen riittäväksi. Hankkeissa pyrittiin löytämään keinoja vähentää määräysten tulkinnanvaraisuutta, alentaa rakentamisen kustannuksia, sekä mahdollistaa määräysten taulukkomitoitukseen perustuvaa suunnittelua nykyistä laajemmin. Hankkeessa teetettiin konsulttiselvityksiä seuraaviin kokonaisuuksiin: 1) muutokset rakennuksen koon rajoituksiin (L2-Paloturvallisuus Oy) 2) laitteistojen tasovaatimusten määrittäminen (L2-Paloturvallisuus Oy) 3) rakenteiden kantavuuden säilyttäminen (Ramboll Finland Oy) 4) luokitukseen perustuvan mitoituksen laajennus (KK-Palokonsultti Oy) 5) palon leviämisen estäminen osastosta (KK-Palokonsultti Oy)
3 6) palon kehittymisen rajoittaminen (E. Mikkola) 7) ulkoseinien lämmöneristys (KK-Palokonsultti Oy) Lisäksi puutuoteteollisuus on teettänyt selvityksen, Massiivisten puurakenteiden laajennettu käyttö perustelut ehdotuksille palomääräyksiin, KK-palokonsultti Oy, 12/2016. Tässä muistiossa säännösesityksiä verrataan voimassa oleviin määräyksiin. Jos nykyisten määräysten tasoon tai menettelyihin ei tehdä muutoksia, perustelumuistiossa tämä todetaan ja olemassa oleviin vaatimuksiin esitetään perustelut vain poikkeustapauksessa. Lisäksi perustelumuistossa on esitetty säännöksiä koskevaa selventävää tekstiä, joka julkaistaan säännöksiin liittyvinä ohjeina Suomen rakentamismääräyskokoelmassa (MRL (132/1999) 13 ). 2 Yksityiskohtaiset perustelut 1. Asetuksen soveltamisala 2. Määritelmät Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla paloturvalliseksi (MRL 117 b ). MRL 117 :n mukaan korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Korjatun tai muutetun rakennuksen paloturvallisuustason on yleensä oltava vähintään sama kuin ennen korjaus- tai muutostyötä, kuitenkin vähintään rakennukselle aiemmin myönnetyn luvan mukainen. Käyttötarkoituksen ja tilajärjestelyjen muutosten vaikutus vaadittavaan turvallisuustasoon on tarkasteltava erikseen. Voimassa olevien lievempien säännösten vaatimustaso on kuitenkin hyväksyttävä. Käyttötarkoitus muuttuu yleensä paloturvallisuuden kannalta vaarallisemmaksi silloin kun uudessa käyttötarkoituksessa on tiukempi vaatimustaso. Esimerkkejä tällaisista muutoksista ovat päiväkäytön muuttaminen ympärivuorokautiseksi ja käyttötarkoitukseen liittyvän palokuormanryhmän muuttuminen korkeampaan palokuormaryhmään. Rakennuksen laajennus ei yleensä edellytä muutoksia olemassa olevaan rakennuksen osaan mikäli olemassa olevan osan turvallisuustaso pysyy sille myönnetyn luvanmukaisena ja rakennuksen tai sen palo-osaston kokoon liittyvät rajoitukset eivät ylity. Pykälässä esitettäisiin asetuksessa käytetyt määritelmät. Savupiippu, tulisija ja savuhormi on määritelty ympäristöministeriön asetuksessa pienten savupiippujen rakenteista ja paloturvallisuudesta.
4 3. Paloturvallisuutta koskevien olennaisten teknisten vaatimusten täyttymisen osoittaminen Pykälässä esitettäisiin tavat, joilla paloturvallisuusvaatimuksen täyttyminen voidaan osoittaa. Tavat vastaisivat E1:ssä esitettyjä menettelyjä. Kolmannessa momentissa edellytettäisiin, että kyseisessä momentissa kuvatussa menettelyssä (oletettuun palonkehitykseen perustuvassa suunnittelu) käytettäisiin menetelmiä, joiden kelpoisuus on osoitettu. Eurooppalaisten (EN) ja kansainvälisten (ISO) standardien mukaisten koe- ja laskentamenetelmien voidaan katsoa täyttävän kelpoisuusvaatimukset, mikäli standardin soveltuvuus käyttökohteeseen on perusteltu ja sovellus on ko. menetelmän pätevyysalueella (esim. Eurokoodin SFS-EN 1991-1-2 mukainen laskenta kansallisen liitteen mukaisesti). Samoin edellytettäisiin, että suunnittelun perusteet, käytetyt mallit ja saadut tulokset on esitettävä rakennuslupamenettelyn yhteydessä. Asiakirjoista on tällöin ilmettävä ainakin seuraavat seikat: - rakennuksen ja siinä olevien paloturvallisuuslaitteiden kuvaus, - rakennuksen käytöstä koko sen elinkaaren aikana tehdyt oletukset, - palokunnan toimintamahdollisuuksista tehdyt oletukset, - perusteet tarkastelun kohteiksi valituille palotilanteille, - vikaantumistarkastelu tarvittavassa laajuudessa perusteluineen, - rakennuksen käytön aikana edellytettävät huolto- ja kunnossapitotoimet, - käytettyjen menetelmien kuvaus, joka sisältää laskenta- ja koemenetelmien soveltuvuuden rajoituksineen sekä lähtötiedot ja tehdyt oletukset perusteluineen, - saadut tulokset herkkyysanalyyseineen (sen selvittämiseksi, aiheuttaako pieni muutos tehdyissä oletuksissa merkittävän muutoksen paloturvallisuudessa), - hyväksymiskriteerit ja saatujen tulosten vertailu niihin sekä - sovellusalueiden yksilöinti ja rajaus, mikäli suunnittelussa on käytetty molempia 3 :n 2 ja 3 momentissa mainittuja vaatimusten täyttymisen osoittamistapoja. Hyvin korkeissa rakennuksissa voi tulla tarkasteltavaksi harvinaisiin onnettomuustapauksiin liittyviä paloskenaarioita (esimerkiksi paineolosuhteet porrashuoneissa) tai operatiiviseen toimintaan liittyviä erityiskysymyksiä (esimerkiksi valvonta/ohjaustoiminnot/johtokeskus pelastamiseen ja sammuttamiseen liittyen), joita ei yleensä liity tavanomaisempiin rakennuksiin.
5 Rakennusosien ja rakennustarvikkeiden luokitus Asetuksessa ei säädetä rakennustuotteiden tai rakennusosien luokitusjärjestelmistä, koska niistä on säädetty erikseen Komission päätöksillä. Rakennustuotteiden paloteknistä käyttäytymistä koskevasta luokitusjärjestelmästä säädetään komission delegoidussa säädöksessä 2016/364/EY. Rakennusosien luokitusjärjestelmästä säädetään komission päätöksissä 2000/367/EY ja 2003/629/EY. Katteiden luokitusjärjestelmästä säädetään komission päätöksissä 2001/671/EY ja 2005/823/EY Luokituksessa käytetään luokitus- ja testistandardeja, joihin delegoidut säädökset ja komission päätökset viittaavat. Hissidirektiivin (95/16/EC) soveltamisalaan kuuluvien rakennustuotteiden osalta voidaan poiketa edellä mainitusta rakennusosien luokitusjärjestelmästä. Hissien paloovet voidaan luokitella komission päätöksen tai hissidirektiivin mukaisesti. Rakennustuotteen luokkavaatimuksen täyttyminen osoitetaan CE-merkityille rakennustuotteille suoritustasoilmoituksessa tai muille tuotteille ympäristöministeriön lain eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (594/2012) perusteella. Rakennusosan luokka voidaan määrittää laskennallisesti eurokoodin osissa SFS-EN 1992-1999 ja niitä koskevissa kansallisissa valinnoissa esitetyillä menettelyillä. EU:n komissio on antanut päätökset 96/603/EY, 2000/605/EY ja 2003/424/EY jossa mainittujen tarvikkeiden voidaan katsoa kuuluvan luokkiin A1 ja A1FL ilman testausta ja erillistä luokitusta. Euroopan komissio on myös laatinut menettelyn, jonka perusteella rakennustuotteen määrätyin edellytyksin voidaan katsoa kuuluvan tiettyyn luokitukseen ilman testausta. Tällaisia tuotteita, jotka voidaan "luokitella ilman lisätestausta" (CWFT) tai luokitella ilman testausta (CWT), koskevat komission päätökset julkaistaan EY:n virallisessa lehdessä. Asetuksessa asetetut vaatimukset koskevat rakennekokonaisuutta, rakennusosia ja pintoja. Liitokset ja epäjatkuvuuskohdat tulee ottaa suunnittelussa ja rakentamisessa huomioon. Rakennusosat Kantavat ja osastoivat rakennusosat jaetaan luokkiin sen perusteella, miten ne kestävät paloa. Rakennusosiin kohdistuvat vaatimukset kuvataan seuraavilla merkinnöillä: R E kantavuus, tiiviys,
6 EI EI1 tai EI2 tiiviys ja eristävyys, tiiviys ja eristävyys: - ovet ja - ikkunat, jotka voidaan avata vain työkalulla, avaimella tai vastaavalla. Avattavuus kiintopainikkeella sallitaan, mikäli ikkuna toimii varatienä. Molemmat luokat täyttävät ovelle tai ikkunalle määräyksissä asetetun tiiviys- ja eristävyysvaatimuksen, mikäli ne täyttävät palonkestävyysajalle asetetun vaatimuksen. Hissin oveen kohdistuvat vaatimukset voi kuvata seuraavilla merkinnöillä: E EI tiiviys, tiiviys ja eristävyys. Merkintöjen R, REI, RE, EI, E jälkeen ilmoitetaan palonkestävyysaika minuutteina yhdellä seuraavista luvuista: 15, 30, 45, 60, 90, 120, 180 tai 240. Näin muodostuva merkintä on rakennusosan luokka. Seinän luokka voi olla esimerkiksi REI 60 ja siinä olevan oven luokka esimerkiksi EI2 30 tai E 30. Rakennusosa, joka täyttää vain tiiviysvaatimuksen E, voi aiheuttaa lämpösäteilyn takia vaaraa. Tämä on otettava huomioon määrittämällä suojaetäisyys uloskäytävän kulkureittiin sekä syttyviin materiaaleihin. Merkintää voidaan täydentää tunnuksella: M iskunkestävyys palotilanteessa. Rakennusosan vaatimustenmukaisuus osoitetaan kokeellisesti tai laskennallisin menetelmin. Suojaverhouksella tarkoitetaan rakennusosan pinnan muodostavaa rakenteen osaa, joka suojaa alustaansa määrätyn ajan syttymiseltä, hiiltymiseltä tai muulta vaurioitumiselta. Suojaverhouksen tarkoituksena on palon kehittymisen rajoittaminen tietyn ajan tapauksissa, joissa rakenteessa käytetyt tarvikkeet voivat vaaraa aiheuttavasti osallistua paloon. Säännöksissä käytetään luokkia: K2 30 ja K2 10. Asetuksessa suojaverhousluokkaa käytetään yleensä yhdessä tarvikeluokkamerkinnän kanssa. Rakennusosat ja suojaverhoukset on tehtävä sellaisista tarvikkeista, että ne täyttävät kussakin käyttötarkoituksessa niille asetetut luokkavaatimukset.
7 Rakennustarvikkeet Tarvikkeet jaetaan luokkiin sen perusteella, miten ne vaikuttavat palon syttymiseen ja sen leviämiseen sekä savun tuottoon ja palavaan pisarointiin. Rakennustuotteiden luokittelu perustuu tuotteen käyttäytymiseen palon alkuvaiheessa. Vain luokkia A1 ja A2-s1, d0 voidaan pitää rakennusmateriaalia kuvaavina luokkina, koska niiden osalta myös rakennustuotteen osa-aineille on asetettu vaatimuksia, joten edellä mainittujen luokkien voidaan katsoa kuvaavan rakennustuotteen käyttäytymistä myös myöhäisemmässä palon vaiheessa. Muiden luokkien osalta osa-aineiden ominaisuuksia ei yleensä ilmoiteta esimerkiksi suoritustasoilmoituksessa. Koska rakennustuotteiden paloteknistä käyttäytymistä myös myöhäisemmässä palon vaiheessa on eräissä tapauksissa tarpeen säännellä, se voidaan tehdä antamalla tuotteelle palokäyttäytymisluokan ohella myös palonkestävyysvaatimuksia, kuten K2- ja REI- tai EI-vaatimus, mikäli edellä mainitut ovat harmonisoituja ominaisuuksia, tai antamalla vaatimuksia esimerkiksi lämmöneristeen eristävälle osalle. Jos tarvikkeen tai rakennusosan palo-ominaisuudet ilmoitetaan saavutettavan sen ominaisuuksia työmaalla kemiallisesti tai muuten modifioimalla, tuotteen laadunvalvonnan ja testauksen on vastattava sitä tasoa, mitä se olisi, jos tuote valmistettaisiin valvotuissa olosuhteissa teollisesti. Tarvikkeiden luokat lukuun ottamatta lattiapäällysteitä kuvataan merkinnöillä: A1, A2, B, C, D, E, F. Putkimaisten lämmöneristeiden luokat kuvataan merkinnöillä: A1L, A2L, BL, CL, DL, EL, FL. Savun tuotto ja palava pisarointi ilmaistaan lisämääreillä s ja d. Savun tuoton luokitus on s1, s2, s3 ja palavan pisaroinnin d0, d1, d2. A1 A2 B C D E F s1 s2 Tarvikkeet, jotka eivät osallistu lainkaan paloon. Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on erittäin rajoitettu. Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on hyvin rajoitettu. Tarvikkeet, jotka osallistuvat paloon rajoitetusti. Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on hyväksyttävissä. Tarvikkeet, joiden käyttäytyminen palossa on hyväksyttävissä. Tarvikkeet, jotka eivät täytä E -luokan vaatimuksia. Savuntuotto on erittäin vähäistä. Savuntuotto on vähäistä.
8 s3 d0 d1 d2 Savuntuotto ei täytä s1 eikä s2 vaatimuksia. Palavia pisaroita tai osia ei esiinny. Palavat pisarat tai osat sammuvat nopeasti. Palavien pisaroiden tai osien tuotto ei täytä d0 eikä d1 vaatimuksia. Luokat A1 ja F esiintyvät aina ilman lisämääreitä. E ilman lisämäärettä tarkoittaa, että tarvikkeesta ei irtoa palavia pisaroita. Kaikki muut luokat sisältävät myös lisämääreet, esim. A2-s1, d0, B-s1, d0, D-s2, d2, E-d2. Lattianpäällysteiden luokat kuvataan merkinnöillä: A1FL, A2 FL, B FL, C FL, D FL, E FL, F FL. Savuntuotto ilmaistaan lisämääreellä s1 tai s2. A1 FL A2 FL B FL C FL D FL E FL F FL s1 s2 Tarvikkeet, jotka eivät osallistu lainkaan paloon. Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on erittäin rajoitettu. Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on hyvin rajoitettu. Tarvikkeet, jotka osallistuvat paloon rajoitetusti. Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on hyväksyttävissä. Tarvikkeet, joiden käyttäytyminen palossa on hyväksyttävissä. Tarvikkeet, jotka eivät täytä EFL vaatimuksia. Savuntuotto on rajoitettu. Savuntuotto ei täytä s1 vaatimuksia. Asetuksessa käytetään luokkia: A1; A2-s1, d0; B-s1, d0; B-s2, d0; C-s2, d1; D-s2, d2; A2L-s1, d0; BL-s1, d0; CL-s2, d1; DL-s2, d2; A2 FL-s1 ja D FL-s1. Katteet jaetaan luokkiin sen mukaan, missä määrin niitä voidaan pitää ulkoisen syttymisvaaran suhteen vaikeasti syttyvinä ja hitaasti paloa levittävinä sekä miten ne suojaavat alustaansa syttymiseltä. Asetuksessa käytetään luokkaa BROOF(t2).
9 4. Rakennusten paloluokitus Pykälässä kuvattaisiin rakennusten paloluokat. Uutena paloluokkana verrattuna voimassaolevaan E1:een otettaisiin käyttöön paloluokka P0, joka kuvaisi sitä, että rakennus on suunniteltu oleellisilta osin tai kokonaan käyttäen 3 :n 3 momentin kuvaamaa menettelyä (oletettu palonkehitys). Paloluokka ilmoitetaan suunnitelma-asiakirjoissa ja P0-paloluokan merkitseminen osoittaa valvovalle viranomaiselle, että suunnittelu on oleelliselta osin (rakennuksen paloturvallisuuden kannalta merkittävältä osin) tai kokonaan tehty oletettuun palonkehitykseen perustuen. P0-paloluokkaa käytetään esimerkiksi kun rakennuksen poistumisturvallisuus tai rakenteiden palonkestävyys perustuu oletettuun palonkehitykseen. P0-paloluokkaa ei tarvitse käyttää, kun kokonaisuuden kannalta pienehköä poikkeamaa luokista ja lukuarvoista perusteellaan toiminnallisesti. Rakennuksen kantavien rakenteiden luokkavaatimukset on asetettu niin, että paloluokkaan P1 kuuluvan rakennuksen ja sen olennaisten kantavien rakenteiden voidaan yleensä yli 2-kerroksisissa rakennuksissa olettaa tietyllä varmuudella kestävän palossa sortumatta. Rakennuksen kokoa ja henkilömäärää ei ole rajoitettu. Paloluokkaan P2 kuuluvan rakennuksen kantavien rakenteiden vaatimukset voivat olla paloteknisesti edellisen paloluokan tasoa matalampia. Riittävä turvallisuustaso saavutetaan asettamalla vaatimuksia pintaosien ominaisuuksille ja paloturvallisuutta parantaville laitteille. Lisäksi rakennuksen kokoa ja henkilömääriä on yleensä rajoitettu käyttötarkoituksesta riippuen. Paloluokkaan P3 kuuluvan rakennuksen kantaville rakenteille ei aseteta, jollei esim. osastoivan rakennusosan toiminta muuta edellytä, erityisvaatimuksia palonkestävyyden suhteen. Riittävä turvallisuustaso saavutetaan rakennuksen kokoa ja henkilömääriä rajoittamalla käyttötarkoituksesta riippuen. 5. Rakennusten käyttötarkoitus Käsite käyttötapa (E1) on korvattu MRL:n mukaisella käsitteellä käyttötarkoitus. Pykälässä määriteltäisiin asetuksessa käytetyt rakennusten pääkäyttötarkoitukset. Käyttötarkoitusten yhteydessä esitettäisiin esimerkkejä tyypillisestä käyttötarkoitukseen kuuluvista tiloista. RakMK E1 verrattuna hoitolaitokset käyttötarkoitusryhmään on lisätty ympärivuorokautisen käytön päiväkodit, koska yöaikana henkilökunnan määrä voi olla niissä vähäinen ja niitä voidaan pitää poistumisturvallisuuden kannalta vaativina. Ryhmittelyn lähtökohtana on käyttöaika, kuten päiväkäyttö, iltakäyttö tai yökäyttö, sekä se, miten hyvin käyttäjät tuntevat tilat ja miten he kykenevät pelastautumaan itse tai toisten avustamina palotilanteessa. Rakennukseen voi kuulua myös tiloja, jotka eivät suoraan palvele kyseistä pääkäyttötarkoitusta. Tällöin on rakennuksen tai sen osan käyttötarkoitusryhmä harkittava toiminnan luonteen mukaan edellä olevin perustein. Tuotanto- ja varastotiloihin voi liittyä palovaarallisia tiloja tai räjähdysvaarallisia tiloja, joissa huomattavassa määrin tai vaarallisella tavalla valmistetaan, käsitellään tai
10 säilytetään palo- tai räjähdysvaaraa aiheuttavia aineita tai tarvikkeita. Palo- tai räjähdysvaarallisia tiloja saattaa olla myös muihin käyttötarkoitusryhmiin kuuluvissa rakennuksissa. Palovaarallisuusluokka 1 Toiminnat, joihin liittyy vähäinen tai kohtuullinen palovaara, kuten: toiminnat, joissa aineita jähmeässä tai sulassa olomuodossa käsiteltäessä tai työstettäessä säteilylämpöä, valokaarta tai avointa liekkiä käyttäen esiintyy vähäisessä määrin palovaaraa; toiminnat, joissa käsitellään kosteita raaka-aineita tai joissa kerrallaan käsiteltävien raaka-aineiden tai puolivalmisteiden määrä on pieni; toiminnat, joissa tuotannon tai varastoinnin yhteydessä käsitellään aineita, joihin kokemusperäisesti prosessiin kuuluvana tai käyttökokemuksiin liittyvänä sisältyy rajoitettu palovaara; toiminnat, joissa teollisesti käsitellään tai varastoidaan palavia nesteitä, joiden leimahduspiste on yli 55 o C tai sellaisia höyryjä ja pölyjä, jotka ovat vain rajoitetussa määrin palovaarallisia. Palovaarallisuusluokka 2 Toiminnat, joihin liittyy huomattava tai suuri palovaara tai joissa voi esiintyä räjähdysvaara, kuten: toiminnat, joissa tuotannossa tai varastoinnissa syntyy prosessin laadun tai muun syyn johdosta sellaisia höyryjä tai hienojakoisia pölyjä, jotka yhdessä ilman kanssa voivat muodostaa räjähtävän tai helposti syttyvän seoksen; toiminnat, joissa käsitellään tuotannon tai varastoinnin yhteydessä herkästi syttyviä ja nopeasti lämpöä luovuttavia raaka-aineita, puolivalmisteita tai valmisteita; toiminnat, joissa teollisesti käsitellään tai varastoidaan eriasteisesti palavia nesteitä, joiden leimahduspiste on enintään 55 o C ja joiden höyryt voivat muodostaa ilman kanssa räjähtävän seoksen; toiminnat, joissa käsitellään varsinaisia räjähdysaineita tai aineita, jotka esimerkiksi veden, ilman, kitkalämmön tai tärähdyksen vaikutuksesta voivat syttyä itsestään tai räjähtää. Palo- tai räjähdysvaaralliset tilat Mikäli palo- tai räjähdysvaarallisten tilojen sijoittaminen 5 4 momentissa mainittujen käyttötarkoitusten tilojen yhteyteen erityisestä syystä sallitaan, mainitut tilat eivät välittömästi saa rajoittua toisiinsa, tai tehokkain järjestelyin on varmistettava, ettei tästä aiheudu henkilöille vaaraa. Räjähdysvaaraan nähden edellytetään aina erikoissuunnit-
11 telua. Esimerkkejä tällaisista tiloista ovat koulujen puutyötilat ja kemian luokat, myymälöiden palavien nesteiden tilat, ilotulitteiden varastointi/myyntitilat, sairaaloiden kaasukeskukset. 6. Palokuorman ja palokuormaryhmän määritys Palokuorma on vapautuva kokonaislämpömäärä, kun tilassa oleva aine täydellisesti palaa. Palokuormaan luetaan kantavat, runkoa jäykistävät, osastoivat ja muut rakennusosat sekä irtaimisto. Palokuorman tiheys ilmaistaan megajouleina lattianeliömetriä kohden (MJ/m 2 ). Palo-osaston tai rakennuksen palokuorman tiheys vaikuttaa P0 ja P1- paloluokan rakennuksissa (ja P2 luokan rakennuksissa, jos käyttötarkoituksen mukainen palokuormaryhmä on 600 1200 MJ/m 2 ) kantavien ja osastoivien rakenteiden sekä palomuurin mitoittamiseen. Kun rakennus suunnitellaan 3 :n 3 momentin mukaan, luokkia ja lukuarvoja ei tarvitse noudattaa, joten 1 momentissa säädettäisiin, että P0-paloluokan rakennuksen mitoituksen perusteena olevat palokuormat on määritettävä. Määritys voi perustua vastaavien käyttötarkoitusten tilastollisiin jakaumiin tai luotettaviin laskelmiin. Oletettua palonkehitystä arvioitaessa otetaan huomioon myös palokuorman sijainti, palamisnopeus ja palavan aineen palamisominaisuudet. Rakennuksen mahdolliset tulevat käyttötarkoituksen muutokset on perusteltua ottaa huomioon palokuormaa määritettäessä. Kantavien ja osastoivien rakennusosien palokestävyysvaatimukset perustuvat palokuormaryhmitykseen, kun mitoitus tehdään 3 :n 2 momentin mukaan. Palokuormaryhmät koskevat P1-paloluokan rakennusten kantaville rakenteille, osastoiville rakennusosille sekä palomuurille asetettuja luokkavaatimuksia. RakMK E1:stä poiketen kantaville rakenteille ja osastoiville rakennusosille ei enää anneta yli 2-kerroksisten P2-rakennusten osalta palokuormaryhmittelyä. Kuitenkin tapauksissa, joissa käyttötarkoituksen mukainen palokuormaryhmä on 600 1200 MJ/m 2, otetaan tämä huomioon kantavien rakenteiden vaatimuksissa (esim. asuinrakennusten irtainvarastot ja näyttelyhallit). Jos mitoitus perustuu käyttötarkoituksen mukaan luokitetuista palokuormaryhmistä poikkeavaan palokuormaan, palokuorman sijaintiin, palamisnopeuteen tai palavan aineen ominaisuuksiin, tulee erityisesti ottaa huomioon palokuorman määrän ja laadun mahdollinen muuttuminen rakennuksen käyttöiän aikana. 7. Palokuormaryhmän määritys palo-osaston käyttötarkoituksen perusteella Pykälässä esitettäisiin, kuinka eri käyttötarkoitukset voidaan sijoittaa palokuormaryhmiin tilan käyttötarkoituksen mukaan arvioidun palokuorman tiheyden mukaan. Ryhmittely vastaa E1 ryhmittelyä kuitenkin tarkentaen varastojen ryhmittelyä. Palokuormaryhmä voidaan normaalitapauksessa määrittää osaston käyttötarkoituksen perusteella, eikä sitä yleensä tarvitse laskea. Esimerkiksi seuraavissa erityistapauksissa palokuorman tiheys voidaan osoittaa laskelmalla:
12 - yksittäiskohteissa, joissa halutaan osoittaa todellinen palokuorma oleellisesti pienemmäksi kuin ko. käyttötarkoituksen tiloissa yleensä; - tuotanto- ja varastorakennuksissa, joiden palokuormat vaihtelevat runsaasti eri toimialoilla; - erityistoiminnoissa, jotka eivät esiinny käyttötarkoitusluettelossa; - jos rakenteet ja rakennusosat sisältävät merkittävästi palavaa materiaalia. Palokuormaryhmää määrättäessä on otettava huomioon, että rakennuksen elinkaaren aikana käyttötarkoitus ja olosuhteet voivat muuttua. Laskelmaan perustuvaa alinta palokuormaryhmää pienempää palokuorman arvoa tulisikin käyttää vain poikkeustapauksissa (9 :n rajoitusmerkinnät tulevat tällöin yleensä kyseeseen). Jos rakennuksessa on palo-osastoja, joiden palokuormat ovat erilaisia, kunkin paloosaston palokuorma määritetään erikseen, jotta jokaisen palo-osaston vaatimukset voidaan määrittää. Käyttötarkoituksen mukainen palokuormaryhmittely ei aina ota huomioon rakennusosien sisältämää palokuormaa. Rakennusosien sisältämää palokuormaa ei kuitenkaan tarvitse yleensä erikseen ottaa huomioon, kun paloon osallistuvat rakenteen osat sijoitetaan ja suojataan palolta tämän asetuksen säännösten mukaisesti. 8. Rakennuksen koon, henkilömäärän ja käyttötarkoituksen rajoitukset Pykälässä säädettäisiin P2 ja P3 -paloluokan rakennusten käyttötarkoitusta, kokoa ja henkilömäärää koskevista rajoituksista. P1-paloluokan rakennuksessa ei ole rakennuksen kokoon tai henkilömäärään liittyviä rajoituksia. Taulukoissa 1a ja 1b esitettäisiin P3- ja P2-paloluokan rakennuksen käyttötarkoitusta ja kokoa koskevat rajoitukset. Nykymääräysten mukaista P3-paloluokan asuinrakennusta, jonka päällekkäiset kerrokset kuuluvat eri asuinhuoneistoon ei enää sallittaisi. Tällaisen kerrostalon paloturvallisuus on selkeästi heikompi kuin muiden asuinrakennusten (ei vaatimuksia kantaville rakenteille, ellei osastointi edellytä, eikä vaatimuksia eristeiden ja rungon palotekniselle käyttäytymiselle). Samoin naapurille aiheutuvan omaisuusvahingon riski on merkittävä verrattuna vaakasuuntaan kytkettyihin rakennuksiin. Kerrostalossa yläpuolella tai alapuolella asuvan turvallisuuden tulee olla riittävästi varmistettu. P2-paloluokan yli 2-kerroksisten rakennusten käyttötarkoituksia laajennettaisiin E1 verrattuna. Käyttötarkoituksia olisivat nyt asuinrakennus, majoitusrakennus, hoitolaitos, kokoontumis- ja liikerakennus sekä työpaikkarakennus. Tiloja, joissa on palokuormaa yli 1200 MJ/m 2, ei sallittaisi missään käyttötarkoituksessa. P2-paloluokan yli 2-kerroksisten rakennusten korkeus voisi olla 28 m mikä lisäisi korkeutta 2 metrillä verrattuna nykyiseen E1 -vaatimukseen. Tämä helpottaisi esim. 8- kerroksisten toimistorakennusten suunnittelua ja rakentamista. 8-kerroksisen P1-paloluokan rakennuksen ylimmän kerroksen lattiataso on voinut olla 24 m:n korkeudella, joten korkeusrajoitukset yhtenäistyvät.
13 9. Rajoitusmerkinnät Erillisenä rakennuksena olevien siilojen ja maataloustuotteiden kuivaamojen osalla rakennuksen korkeus voisi olla P3-paloluokan rakennuksissa 18 m, kun nykyinen yleisvaatimus on 14 m. Korkeusrajoitus on johtanut edellä mainittujen rakennusten osalta keinotekoisiin rakenneratkaisuihin ja rakennuskustannusten kasvuun. Toisaalta on otettava huomioon, että korkeuden kasvaessa poistumisturvallisuuteen liittyviin järjestelyihin tulee kiinnittää huomiota. 1 2-kerroksisten P3-paloluokan rakennusten enimmäiskerrosalat, jos rakennus varustetaan tarkoitukseen sopivalla automaattisella sammutuslaitteistolla, kirjattaisiin säädökseen. E1:ssä todetaan, että mikäli rakennukseen tai sen palo-osastoon asennetaan automaattinen sammutuslaitteisto, voidaan sallia lievennyksiä kerrosalaa koskevista määräyksistä, mikä on johtanut vaihteleviin tulkintoihin. Tarkoitukseen sopivana automaattisena sammutuslaitteistona voidaan pitää laitteistoa, joka on toteutettu SFS-EN 12845 -standardin tai vastaavan ohjeen mukaan. Taulukoissa 1 b ja 2 viitatun tarkoitukseen sopivan automaattisen sammutuslaitteiston suoritustasoista ohjeistetaan pykälässä 39. Taulukossa 2 esitettäisiin rakennuksen suurin sallittu henkilömäärä P2 ja P3 -paloluokan rakennuksissa. Yli 2-kerroksisille P2-paloluokan rakennuksille annettaisiin henkilö- ja paikkamäärärajoitukset ja 1 2-kerroksisissa rakennuksissa rajoituksia tarkennettaisiin. Samoin taulukkoon kirjattaisiin enimmäishenkilömäärät, jos tilat varustetaan tarkoitukseen sopivalla automaattisella sammutuslaitteistolla. Mikäli rakennuksessa on eri käyttötarkoitusryhmiin kuuluvia tiloja, rakennuksen turvallisuustaso arvioidaan tarkastelemalla rakennusta kokonaisuutena. Kokonaisuutta voidaan arvioida laskemalla eri käyttötarkoitusten henkilömäärä tai paikkalukujen ja niiden enimmäispaikkalukujen suhteiden summa, joka saa olla enintään yksi. - Esimerkki 1: P3-paloluokan 2-kerroksinen rakennus, jossa yläkerrassa 8 majoituspaikkaa ja alakerrassa työpaikkatilat 50 henkilölle. 8/10 + 50/250 = 1 - Esimerkki 2: P3-paloluokan 2-kerroksinen rakennus, jossa yläkerrassa 8 majoituspaikkaa ja alakerrassa työpaikkatilat 20 henkilölle ja yläkerrassa 10 henkilölle. 8/10 + 30/150 = 1 - Esimerkki 3: P3-paloluokan 2-kerroksinen rakennus, jossa alakerrassa 25 majoituspaikkaa ja yläkerrassa 75 työpaikkaa. 25/50 +75/150 = 1 - Esimerkki 4: P3 luokan 2-kerroksinen rakennus, yläkerrassa 5 majoituspaikkaa ja alakerrassa 5 hoitolaitospaikkaa. 5/10 + 5/10 = 1 - Esimerkki 5: P3 luokan 2-kerroksinen rakennus, jossa automaattinen sammutuslaitteisto, yläkerrassa 6 majoituspaikkaa ja alakerrassa 10 hoitolaitospaikkaa. 6/10 + 10/25 = 1 P3-paloluokan rakennukseen ei voi sijoittaa toiseen kerrokseen hoitolaitostiloja, koska P3-paloluokan hoitolaitos voi olla vain 1-kerroksinen. Pykälässä säädettäisiin rajoitusmerkinnästä, jos rakennuksen paloluokka on P0 tai suunnitelman lähtökohtana on rakennuksen kokoon nähden normaalia vähäisempi henkilömäärä tai poikkeuksellisen pieni palokuorma. Tieto on olennainen rakennuksen käytön ja mahdollisten käytön muutosten kannalta.
14 10. Syttymisen estäminen Pykälässä säädettäisiin toiminnallisista vaatimuksista, jotka liittyvät syttymisen estämiseen. Pienten savupiippujen paloturvallisuudesta on annettu erillinen ympäristöministeriön asetus. Käsitteet tulisija, savupiippu, savuhormi ja yhdyshormi on määritelty kyseisessä asetuksessa. Tässä asetuksessa käsite hormi sisältää myös hormit joita käytetään mm. koneiden tuottaman palokaasun poistamiseen. Luku 2. RAKENTEIDEN KANTAVUUDEN SÄILYTTÄMINEN 11. Rakenteiden kantavuus palotilanteessa Säännös vastaa E1 kohtaa 6.1.1. E1 mukaan Mikäli henkilöturvallisuuden takia tai vahinkojen suuruuteen nähden on tarpeellista, rakennuksen on kestettävä sortumatta koko palokuorman palaminen ja jäähtyminen. Koska täydellinen sortumattomuusvaatimus on teoriassa mahdotonta, toisen virkkeen loppu on muotoiltu seuraavasti: rakennuksen on riittävän luotettavasti kestettävä sortumatta koko palokuorman palaminen ja jäähtyminen. Vaatimuksen voidaan katsoa täyttyvän, kun käytetään asetuksessa annettuja luokkia ja lukuarvoja tai oletettuun palonkehitykseen perustuvassa suunnittelussa rakenteet suunnitellaan kestämään riittävän luotettavasti palo- ja jäähtymisvaihe. 12. Luokitukseen perustuva mitoitus P3-paloluokan rakennuksen rungolle ei aseteta kantavuusvaatimuksia palotilanteessa (muutoin kun ylimmän maanalaisen kerroksen alapuolella sijaitsevan kellarikerroksen osalta tai jos esimerkiksi osastoivan rakennusosan toiminta sitä muutoin edellyttää). Rungon voi kuitenkin olettaa kestävän olennaisesti vaurioitumatta rakennuksesta poistumiseen tarvittavan ajan. Kantavien ja jäykistävien rakenteiden luokkavaatimukset P1 ja P2-paloluokan rakennuksissa annettaisiin taulukossa 3. Suluissa esitetyt luokkavaatimukset ovat vaihtoehtoja, joilla katsotaan päästävän samaan turvallisuustasoon kuin perusvaatimuksessa, joko ottamalla kantaa kantavan rakenteen tarvikeluokkavaatimukseen tai siihen, onko rakennus varustettu tarkoitukseen sopivalla automaattisella sammutuslaitteistolla. Taulukon 3 yli 2-kerroksisten rakennusten: - asuntoja, jotka sijaitsevat ylimmässä kerroksessa tai kahdessa ylimmässä kerroksessa ja joiden kantavat rakenteet voivat olla D-s2, d2 -luokkaa sekä - asuinrakennuksia, joiden korkeus on enintään 14 m ja joiden kerrokset kuuluvat asunnoittain samaan huoneistoon, koskevat vaatimustasot palokuormaryhmissä 600-1200 MJ/m 2 ja yli 1200 MJ/m 2 on annettu pykälässä 6 määriteltyä laskemalla tapahtuvaa palokuormaryhmän käyttöä varten. Näissä korkeammissa palokuormaryhmissä vaatimukset ovat kuitenkin samat kuin palokuormaryhmässä alle 600 MJ/m 2.
15 Luokkavaatimukset lähtevät siitä, että henkilöturvallisuuden takaamiseksi ja vahinkojen rajoittamiseksi P1-paloluokan yli kaksikerroksiset rakennukset eivät riittävällä luotettavuudella sorru palon ja jäähtymisvaiheen aikana. Niiden runkorakenteen oletetaan kestävän riittävällä varmuudella rakennuksessa tai sen osassa olevien kaikkien palamiskykyisten aineiden palamisen ilman sammuttamista. Korkeilla rakennuksilla luotettavuusvaatimus on korkeampi kuin matalammilla (korkeampi R-luokkavaatimus suhteessa palokuormaan). Yläpohjan ja ylimmän tai enintään kahden ylimmän kerroksen osalta asuinrakennuksessa voi olla lievemmät vaatimukset silloin, kun kyseessä on alle 28 m korkea asuinrakennus. Tällöin yläpohjan ja ylimmän kerroksen osalta vaatimukset on asetettu niin, että rakenteiden kantokyky säilyy poistumiseen, pelastamiseen ja palon hallintaan saamiseen tarvittavan ajan. Jos kaksi ylintä kerrosta ei täytä kantavan rungon tarvikkeiden osalta A2-s1, d0 -vaatimusta, laskennallisesti vastaavan turvallisuustason saavuttamiseksi (sortumattomuutta vastaan) kolme ylintä kerrosta edellytetään varustettavaksi tarkoitukseen sopivalla automaattisella sammutuslaitteistolla. Kolmanneksi ylimmän kerroksen varustaminen automaattisella sammutuslaitteistolla edellä mainitussa tapauksessa pienentää merkittävästi riskiä, että ko. kerroksessa syttyvä palo uhkaisi yläpuolella olevia tiloja. Yli 2-kerroksinen P1-paloluokan rakennus, jonka korkeus on yli 56 m, ehdotetaan varustettavaksi aina tarkoitukseen sopivalla automaattisella sammutuslaitteistolla. Perustelut on esitetty kohdassa 39. P1-paloluokan 1 2-kerroksisen rakennuksen primäärirunko kestää poistumiseen, pelastamiseen ja palon hallintaan saamiseen tarvittavan ajan. Yläpohjan, erityisesti ullakottomien rakennusten rakennusosien, jotka eivät ole kantavan rungon olennaisia osia, osalta sekä tuotanto- ja varastorakennusten osalta vaatimukset ovat lievemmät. Tämä tulee ottaa huomioon palo- ja pelastustoiminnassa. Vahinkoriskin huomattava suuruus voi edellyttää myös enintään kaksikerroksiselta P1-paloluokan rakennukselta sortumattomuutta riittävällä varmuudella. Esimerkkeinä tästä ovat hoitolaitokset ja majoitusrakennukset. Lievennyksenä E1:stä 1-2 kerroksisen P1-paloluokan rakennuksen kantaville rakenteille ei aseteta A2-s1, d0 vaatimusta (pois lukien hoitolaitokset ja majoitustilat) vaikka lämmöneristeet eivät täytä A2-s1, d0 vaatimusta. Kuitenkin tällöin lämmöneristeelle ja sen suojaukselle asetetaan vaatimuksia. P1-paloluokan rakennusten kellarikerrosten luokkavaatimukset on asetettu niin, että ne eivät sorru riittävällä luotettavuudella palon ja jäähtymisvaiheen aikana. P2-paloluokan 1 2-kerroksisen rakennuksen luokkavaatimukset on asetettu niin, että rakenteiden voi katsoa kestävän riittävällä luotettavuudella poistumiseen ja pelastamiseen tarvittavan ajan. Palon hallintaan saamisen edellytyksenä yleensä on, että aika sammutustyön tehokkaaseen aloittamiseen ei ole kohtuuttoman pitkä. P2-paloluokan rakennuksen 1 2-kerroksisen rakennuksen kellarin rakenteiden voidaan katsoa kestävän riittävällä luotettavuudella poistumiseen, pelastamiseen ja palon hallintaan saamiseen tarvittavan ajan. P2-paloluokan yli 2-kerroksisen rakennuksen, jonka korkeus on enintään 28 m ja jonka kantava runko ei täytä A2-s1, d0 -vaatimusta, kantavan rungon vaatimukset on asetettu niin, että runko kestää riittävällä luotettavuudella poistumiseen, pelastamiseen ja palon
16 hallintaan saamiseen tarvittavan ajan. 3 4-kerroksisen ja enintään 14 metriä korkean asuinkerrostalon turvallisuustaso on säilytetty samana kuin E1:ssä. P2-paloluokan 1-kerroksisen tuotanto- ja varastorakennuksen palovaarallisuusluokassa 2 on lievennetty kantavan rungon vaatimuksia muuntojoustavuuden lisäämiseksi kuitenkin henkilöturvallisuudesta tinkimättä. Palokuormaryhmässä yli 1200 MJ/m 2 silloin kun käytetään automaattista sammutuslaitteistoa, ei kantavuusvaatimus kaikissa tapauksissa ole sama kuin alimmassa palokuormaryhmässä, koska nykyinen E1:ssä esitetty lievennys ei kaikilta osin ole teknisesti perusteltavissa. Yli 2-kerroksisessa asunnossa, jonka korkeus on enintään 14 m ja jonka kerrokset kuuluvat asunnoittain samaan huoneistoon (kaupunkipientalo), luokkavaatimus on asetettu niin, että rakenteiden voi katsoa kestävän riittävällä luotettavuudella poistumiseen, pelastamiseen ja palon hallintaan saamiseen tarvittavan ajan. Jos kantavalta ja osastoivalta rakennusosalta vaaditaan pidempää palonkestävyysaikaa R, E tai I kuin sitä tukevilta rakennusosilta, käytetään samaa palonkestävyysaikaa myös tukevien rakennusosien kantavuudelle R. Rungon ja rakennusosien palonkestävyysvaatimuksia tarkastellaan kokonaisuutena. Esimerkiksi jos 2-kerroksisen P3-paloluokan rakennuksen molemmat kerrokset ovat eri palo-osastoa, välipohjalle tulee vaatimus REI 30 ja välipohjaa kannatteleville pysty- ja jäykistäville rakenteille tällöin vastaavasti vaatimus R 30. Samoin esimerkiksi osastoivan seinän tai palomuurin lujuudesta ja vakaudesta palotilanteessa on huolehdittava, vaikka siihen liittyvillä rakennusosilla ei muutoin olisi palonkestävyysvaatimuksia. Luokitukseen perustuvassa mitoituksessa perustana on standardipalokäyrä, jonka kaava on T = 345 log10 (8t + 1) + 20 C, jossa T = t = palotilan lämpötilan nousu C ja lämpöaltistuksen kesto minuutteina. 4 momentissa mainittuna hyväksyttävänä laskentamenettelynä voidaan pitää mm. eurokoodeissa esitettyjä laskentamenettelyjä ja hyväksyttävänä taulukkomitoituksena eurokoodeissa esitettyä taulukkomitoitusta. Kantavien rakenteiden palosuojauksella tarkoitetaan tuotteita ja järjestelmiä, joiden tarkoitus on lisätä suojaamiensa rakenteiden palonkestävyyttä. Suojaverhous voidaan ottaa huomioon palosuojauksena noudattaen rakenteen palonkestävyyden määrittämisen sääntöjä. Portaan R-luokkavaatimusta on yhdenmukaistettu tulkintojen vähentämiseksi kustannusneutraalisti.
17 Kantavien rakenteiden vaatimusten toteuttamisen suhteen voidaan sammutuslaitteistoja käyttää eri palo-osastoissa sammutuslaitteistoja koskevien standardien mukaisesti. Katteen alapuolella oleva yläpohjarakenne mitoitetaan myös yläpuolista paloa vastaan saman luokkavaatimuksen mukaan kuin alapuolista paloa vastaan. 13. Oletettuun palonkehitykseen perustuva kantavien rakenteiden mitoitus Pykälässä annettaisiin toiminnalliset vaatimukset sekä mitoitusperusteet ja vähimmäispalokuormat kun kantavien rakenteiden mitoitus perustuu oletettuun palonkehitykseen (taulukko 4). Palolle altistettujen rakenteiden rasituksia käsittelee eurokoodi SFS EN 1991-1-2 ja sitä koskevat kansalliset valinnat. Materiaalikohtaisia ohjeita on annettu eurokoodin osissa SFS EN 1992-1999 ja niitä koskevissa kansallisissa valinnoissa. Palon koko (mitoituspalon pinta-ala), sijainti ja kehittymisnopeus sekä palavien aineiden ominaisuudet otetaan mitoituksessa huomioon. Paikallisessa palossa palotehon suurimmat arvot voivat yleensä vaihdella välillä 2 200 MW ja voimakkaan palamisen aika riippuu palokuorman laadusta ja määrästä, joten mitoittava palotehokäyrä on määritettävä tapauskohtaisesti. Mitoittavia palotehokäyriä voi olla useampia riippuen esimerkiksi paikallisen palon sijainnista altistuvaan kohteeseen nähden. Luku 3. PALON RAJOITTAMINEN PALO-OSASTOON 14. Rakennuksen palo-osastointi ja palo-osaston jako osiin Palo-osastoinnin tarkoituksena on palon ja savun leviämisen rajoittaminen, poistumisen turvaaminen sekä pelastus- ja sammutustoimien helpottaminen. Palo-osastointi myös vähentää omaisuusvahinkoja. Kerrososastoinnilla tarkoitetaan rakennuksen eri kerrosten, kellarikerrosten sekä P1- ja P2-paloluokan rakennuksen ullakon osastointia toisistaan. P3-paloluokan rakennuksessa yhtä asuinhuoneistoa palveleva kellari voi kuulua samaan palo-osastoon asuinhuoneiston kanssa, jos kellaritilan käyttötarkoitus ei muuta vaadi. Esimerkiksi kattilahuone, polttoainevarasto ja autosuoja osastoidaan erilleen asuinhuoneistosta käyttötarkoituksensa perusteella. P3-paloluokan rakennuksessa ullakko voi kuulua alapuolella olevaan palo-osastoon (ottaen huomioon pykälään 15 liittyvän ohjeen). Kerrososastointivaatimus ei ole ehdoton. Porrashuonetta ei osastoida kerroksittain. Myös muu palo-osasto voi käsittää useampia kerroksia, jotka saavat olla avoyhteydessä keskenään. Useampikerroksisten palo-osastojen tapauksessa tulee erityisesti ottaa huomioon palon ja savun leviäminen sekä niihin liittyen poistumisen, pelastamisen, savunhallinnan ja sammuttamisen mahdollisuudet.
18 Monikerroksisen osaston eri kerrokset kuuluvat pääsääntöisesti eri poistumisalueisiin. Kustakin kerroksesta järjestetään siten yleensä pääsy osastoituihin uloskäytäviin. Jokainen asunto muodostaa yleensä yhden erillisen poistumisalueen, vaikka huoneisto olisi monikerroksinen, ottaen huomioon kulkureitin enimmäispituuden uloskäytävään. Muissa käyttötavoissa kuin asunnot jokainen kerrostaso, jossa oleskellaan tai työskennellään vakinaisesti, muodostaa yleensä oman poistumisalueensa, josta kustakin järjestetään välittömät yhteydet uloskäytäviin (esimerkiksi toimistorakennuksessa, jonka korkeus on enintään 28 m, voivat kaikki toimistotilojen kerrokset kuulua samaan paloosastoon silloin kun pinta-alaosastoinnin vaatimus täyttyy). Eri kerroksessa voi toisen tason poistumisalueeseen liittyvänä olla vain tiloja, joissa ei oleilla pysyvästi, esimerkiksi tekniikkatiloja, arkistoja yms. Majoitus- ja potilashuoneita sisältävät tilat tulee kuitenkin aina osastoida kerroksittain, koska poistumiseen ja pelastamiseen tarvittavat ajat ovat näissä käyttötarkoituksissa yleensä muita käyttötarkoituksia pidempiä. Kerrososastointi voidaan toteuttaa yli 28 metriä korkeissa rakennuksissa enintään kahden kerrokseen välein. 28-56 metrin korkeusvälillä palo-osaston käyttötarkoitusta ei ole rajattu, ottaen huomioon palo-osaston kokoa sekä majoitus- ja potilashuoneita koskeva rajoitus. Yli 56 metrin korkeudella vain asuinhuoneistoja voi tehdä enintään kaksikerroksisina ja pääsy uloskäytävään on järjestettävä molemmista kerroksista. Pinta-alaosastointi toteutetaan aina koko rakennuksessa ottaen samalla huomioon kerros- ja käyttötarkoitusosastointiin liittyvät vaatimukset. Palo-osaston koon rajoituksella pyritään siihen, että palokunta saa palon hallintaan ja omaisuusvahinkojen määrää rajoitetaan. Käyttötarkoitukseen perustuvan osastoinnin tarkoituksena on erottaa käyttötarkoitukseltaan (esimerkiksi päiväkäyttö/yökäyttö, käyttäjien toimintakyky) tai palokuormaltaan (silloin kun palokuormalla merkitystä palon seurauksiin) oleellisesti toisistaan poikkeavat tilat. Esimerkkejä tavanomaisista palo-osastoista ovat uloskäytävä (kuten porrashuone), palosulku, asuinhuoneisto, rakennuksen sisällä oleva ilmanvaihtokonehuone (mikäli palvelee useita palo-osastoja), hissikuilu, joka läpäisee osastoivan rakenteen, autosuoja, kattilahuone, polttoainevarasto, iso varasto (muussa kuin tuotanto- ja varastorakennuksessa) sekä tuotantorakennuksen tuotantotila ja tuotevarasto. Ullakon tasolla olevat tilat, kuten hissin konehuone ja saunatilat erotetaan yleensä muusta ullakosta kukin omaksi palo-osastokseen. Muussa kuin tuotanto- ja varastorakennuksessa isona varastona voidaan yleensä pitää yli 50 m 2 :n varastotilaa. Korkeintaan 50 m 2 :n varastojen osastoinnin tarve riippuu mm. palokuorman laadusta, viereisen tilan käyttötarkoituksesta ja automaattisen sammutuslaitteiston käytöstä. Asuinrakennuksessa lukuun ottamatta yli 2-kerroksisia P2-paloluokan rakennuksia (taulukon 1 b palokuormarajoitus), voi ullakolle sijoittaa tiloja asukkaiden talousirtaimiston säilytykseen ja pyykinkuivatukseen. Muissa rakennuksissa käyttöullakkoa ei
19 sallita. Edellä oleva ei koske ullakon tasoon muutoin sallittuja, palo-osastoituja tiloja. Erityiskäyttöisten tilojen kuten voimaloiden, palavan nesteen säilytystilojen, muuntamojen ja maalaamojen osastoinnissa noudatetaan kyseisiä tiloja koskevia säännöksiä ja ohjeita. P2 ja P3-paloluokan enintään 2 kerroksisen asuinrakennuksen (pientalon) erillistä autosuojaa ei tarvitse osastoida siihen liittyvistä tiloista, jolleivät liittyvät tilat sinällään edellytä osastointia. Enintään 60 neliömetrin autosuojarakennuksessa sijaitsevaa varastotilaa ei tarvitse osastoida erilleen autosuojasta. Yhteys umpinaisesta autosuojasta muun tilan uloskäytävään, tulisijalliseen tilaan tai tilaan, jossa oleskelee ihmisiä, sallitaan vain sellaisin järjestelyin, että myrkyllisten tai palavien kaasujen leviäminen on tehokkaasti estetty. Tällaiseksi järjestelyksi hyväksytään esimerkiksi ovin rajoitettu tila, jonka läpi kuljettaessa molempia ovia ei jouduta samanaikaisesti avaamaan. Autosuojasta ei sallita yhteyttä palovaaralliseen eikä räjähdysvaaralliseen tilaan. Palo-osaston osiin jaon tarkoituksena on hidastaa palon kehittymistä ja savun leviämistä palon alkuvaiheessa palo-osastossa. Osiin jakaminen edellyttää yleensä vain rakenteellista jakoa osiin EI 15 -luokan rakenteilla. Muut palo-osastoinnin vaatimukset, kuten ilmanvaihdon palonrajoittimet, paloovien ovien sulkimet ja julkisivun aukkojen etäisyysvaatimukset eivät yleensä koske osiin jakavia rakennusosia. Kuitenkin majoitusliikkeiden osastoa osiin jakaviin oviin sulkimet edellytetään. Savukaasujen leviämistä rajoitetaan majoitustilojen ja hoitolaitosten majoitushuoneiden välillä. Lisäksi savun leviämisen rajoittaminen on perusteltua myös muihin tiloihin, jotka on tarkoitettu henkilöille, joiden poistumismahdollisuudet alentuneen toimintakyvyn seurauksena ovat tavanomaista huonommat. 15. Palo-osaston koko ja palo-osastojen jako osiin Taulukossa 5 annettaisiin palo-osaston enimmäisalat ja osiin jaon enimmäispinta-alat. Taulukoon on sisällytetty aiemmin E2 ja E4 -ohjeissa annetut tuotanto- ja varastorakennusten sekä autosuojien osastokoot. Perusosastokoot vastaavat nykyisiä vaatimuksia kuitenkin niin että 1-kerroksisten lämmöneristämättömien rakennusten ja kasvihuoneiden pinta-aloja on merkittävästi kasvatettu. Kasvihuoneissa pienestä osastokoosta ja sen mukanaan tuomista osastoivista rakennusosista on tuotannollista haittaa. 1-kerroksisten lämmöneristämättömien rakennusten vaipan arvo on vähäinen ja omaisuusvahinkoriski on hallittavissa muilla keinoin. E1 ei ota yksityiskohtaisesti kantaa osastokoon kasvattamiseen, kun rakennus varustetaan automaattisella sammutuslaitteistolla tai paloilmoittimella, vaan siinä todetaan (11.5.3): Mikäli rakennukseen tai sen palo-osastoon asennetaan automaattinen sammutuslaitteisto, voidaan sallia lievennyksiä: palo-osaston pinta-alaa koskevista määräyksistä. ja (11.3.3): Mikäli rakennukseen tai sen palo-osastoon asennetaan automaattinen paloilmoitin, voidaan sallia lievennyksiä: palo-osaston pinta-alaa koskevista määräyksistä edellyttäen, että palokuorma on alle 600 MJ/m 2 eikä kysymyksessä ole majoitustila. Ohjeissa E2 ja E4 on myös osin otettu kantaa eri suojaustasoihin ja niillä saataviin lievennyksiin.
20 Tulkintojen vähentämiseksi enimmäisosastokoot, jos rakennus on varustettu automaattisella sammutuslaitteistolla (suluissa olevat alat taulukossa, joiden perässä on *) tai hätäkeskukseen kytketyllä paloilmoittimella, on kirjattu säännökseen. Osastokoon kasvattaminen edelleen näistä edellyttää oletettuun palonkehitykseen perustuvaa suunnittelua. P2-paloluokan yli 2-kerroksiset rakennukset ovat, ns. kaupunkipientaloa lukuun ottamatta, aina varustettu automaattisella sammutuslaitteistolla. Tuotanto- ja varastotilojen sekä autosuojien palo-osaston pinta-aloja voitaisiin eräissä tapauksissa kasvattaa 50 prosentilla, jos tila varustettaisiin hätäkeskukseen kytketyllä paloilmoittimella ja tehokas sammutustyö voitaisiin aloittaa riittävän aikaisessa vaiheessa. Automaattisen sammutuslaitteiston käyttöön perustuvia palo-osaston pintaaloja ei kasvateta, vaikka tila varustetaan hätäkeskukseen kytketyllä paloilmoittimella. E1:ssä on mainittu myös mahdollisuus kasvattaa palo-osaston pinta-alaa kun rakennus varustetaan automaattisella savunpoistolaitteistolla. Selvityksen (RTT 2016 ja osaraportit) perusteella lievennyksestä on tämän asetuksen luokkiin ja lukuarvoihin perustuvassa mitoituksessa luovuttu. Jos automaattisen savunpoiston vaikutus halutaan ottaa huomioon suunnittelussa, se edellyttää oletettuun palonkehitykseen perustuvaa suunnittelua. P3-paloluokan rakennuksessa pääsääntönä on että ullakko osastoidaan alapuolisten palo-osastojen mukaan. Tällöin yläpohjan osastointia ei edellytetä vaan ullakko ja sen alapuolinen tila voivat olla samaa palo-osastoa. Esimerkiksi kytkettyjen asuntojen osalta asuntojen väliset osastoivat seinät ulotetaan tiiviisti vesikatteeseen asti. Kuitenkin pinta-alaltaan pienehköjen käyttötarkoituksen perusteella osastoitujen tilojen (kuten pientalon lämpökeskus, polttoainevarasto ja autosuoja) osalta on tarkoituksenmukaista, että niiden yläpohja on osastoitu, jolloin ullakon osastointia noilta osin alapuolisen osaston mukaan ei ole tarpeen tehdä. Ullakon ja yläpohjan ontelon jakamisessa 400 m 2 osiin on otettava huomioon, että osiin jako ulotetaan lämmöneristeen alapintaan, jos lämmöneriste ei ole eristävältä osaltaan vähintään B-s1, d0 -luokkaa. 16. Osastoivat ja osiin jakavat rakennusosat Pykälässä säädettäisiin osastoivien rakennusosien yleisistä vaatimuksista. Osastoivan rakennusosan vaatimukset on asetettu siten, että osastoivuus säilyy poistumiseen, pelastamiseen ja yleensä palon hallintaan saamiseen tarvittavan ajan. Osastoiva rakennusosa, joka täyttää vaatimukset pelkästään tiiviyden E osalta, voi aiheuttaa lämpösäteilyn takia vaaraa. Jos pelkästään tiiviysvaatimuksen täyttävän rakennusosan pinta-ala on suurempi kuin 0,1 neliömetriä, edellytetään tilanteen vaatimaa suojaetäisyyttä uloskäytävän kulkureittiin ja syttyviin materiaaleihin.