VAPO OY VESISTÖTARKKAILU Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

VESISTÖTARKKAILU 2016 101003630-002 10.10.2017 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

1 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2016 Sisältö 1 JOHDANTO... 4 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA... 4 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia... 4 2.2 Turvetuotannon käsitteitä... 6 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 9 3.1 Lämpötila... 9 3.2 Sadanta... 10 3.2.1 Lumitilanne... 11 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS.. 12 4.1 Yleistä... 12 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto... 12 4.3 Vesinäytteiden analysointi... 13 5 VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 ETELÄ- POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA... 14 5.1 Yleistä... 14 5.2 Kuormitus... 14 6 VESISTÖTARKKAILUT 2016... 15 6.1 Yleistä... 15 6.2 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2016... 16 7 PERHONJOEN VESISTÖALUE 49... 16 7.1 Venetjoen valuma-alue 49.02... 18 7.1.1 Kairineva (Halsua)... 18 7.2 Ullavanjoen valuma-alue 49.05... 24 7.2.1 Tynnyrikallionneva (Toholampi)... 24 7.3 Köyhäjoen valuma-alue 49.06... 26 7.3.1 Jauhoneva (Veteli)... 26 7.4 Perhonjoen yläosan alue 49.08... 27 7.4.1 Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva ja Kapustaneva-Laukkulammineva-Sarvinevan tuotantoalue (Veteli)... 27 7.5 Patananjoen valuma- alue 49.09... 31 7.5.1 Ruissaarenneva (Vimpeli)... 31 8 ÄHTÄVÄN-, KRUUNUPYYN- JA PURMONJOEN VESISTÖALUEET... 32

8.1 Purmo norra ån alue 46.05... 35 8.1.1 Porrasneva (Evijärvi)... 35 8.2 Kurejoen alue 47.04... 37 8.2.1 Paskoneva (Alajärvi)... 37 8.3 Lamminneva (Lappajärvi/Lapua)... 40 8.4 Kuninkaanjoen valuma-alue 47.05... 41 8.4.1 Kuninkaansuo (Soini)... 41 8.5 Vieresjoen valuma-alue 47.07... 42 8.5.1 Korpisalonneva-Ruissaarenneva-Pälvineva (Vimpeli)... 42 8.6 Vimpelinjoen valuma-alue 47.08... 47 8.6.1 Savonneva (Alajärvi/Soini/Karstula/Kyyjärvi)... 47 8.7 Levijoen valuma-alue 47.09... 49 8.7.1 Pannuneva (Soini)... 49 8.8 Kruunupyyn vesistöalue 48... 51 8.8.1 Pyymaanneva Saapasneva - Iso Saapasneva (Evijärvi)... 51 9 KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42... 53 9.1 Jalasjoen alue 42.04... 56 9.1.1 Koirainneva (Jalasjärvi)... 56 9.2 Kontio- ja Palloneva sekä Iso Korvaneva (Kurikka, Kauhajoki, Jalasjärvi)... 58 9.3 Mustajoen valuma-alue 42.05... 61 9.3.1 Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia)... 61 9.3.2 Vasikkaneva (Jalasjärvi)... 65 9.4 Seinäjoen valuma-alue 42.07... 66 9.4.1 Haukineva (Seinäjoki/Jalasjärvi)... 66 9.4.2 Näätäneva (Jalasjärvi)... 67 9.4.3 Linnus-Lainesneva ja Valkianeva (Jalasjärvi)... 68 9.4.4 Pirjatanneva-Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki)... 70 9.4.5 Amerikanneva (Seinäjoki)... 71 9.4.6 Hietasalon-Tuuranneva (Virrat)... 71 9.4.7 Peurainneva ja Sammatineva (Seinäjoki)... 73 9.5 Hirvijoen valuma-alue 42.08... 76 9.5.1 Madesneva, Susineva ja Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi)... 76 9.5.2 Löyhinkineva ja Liikaneva (Jalasjärvi)... 79 9.5.3 Pesäneva (Jalasjärvi)... 82 9.6 Kainastonjoen valuma-alue 42.09... 83 9.6.1 Isoneva (Kurikka)... 83 9.6.2 Lammasneva (Teuva)... 84 10 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35... 85 10.1 Toisveden alue 35.42... 88 10.1.1 Mäkikylänsuo (Ähtäri)... 88 10.1.2 Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat)... 89 10.2 Ähtärinjärven alue 35.43... 92 10.2.1 Naarasneva ja Leväsuo (Soini/Alajärvi)... 92 10.2.2 Riita- ja Mustasuo (Ähtäri)... 94 10.3 Kolunjoen valuma-alue 35.46... 96 10.3.1 Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo (Soini)... 96 10.3.2 Kalliosuo (Soini)... 100 10.4 Niemisjoen valuma-alue 35.47... 103 2

10.4.1 Soidinsuo (Ähtäri)... 103 10.4.2 Sarasuo (Ähtäri)... 104 10.4.3 Ulpassuo (Soini)... 106 10.4.4 Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula)... 106 10.4.5 Mölynsuo-Mustassuo (Soini)... 108 10.5 Pihlajaveden reitin valuma-alue 35.48... 109 10.5.1 Loukku-, Tupa- ja Majasuo (Ähtäri)... 109 11 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36... 112 11.1 Nummijoen valuma-alue 36.07... 115 11.1.1 Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki)... 115 11.1.2 Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki)... 117 12 NÄRPIÖNJOEN VESISTÖALUE 39... 121 12.1 Rackarmossen-Östramossen (Närpiö)... 122 12.2 Takaneva (Kurikka)... 123 13 LAPVÄÄRTINJOEN VESISTÖALUE 37... 124 13.1 Karijoen valuma-alue 37.04... 126 13.1.1 Mustaisneva (Kauhajoki)... 126 13.2 Kärjenjoen valuma-alue 37.06... 128 13.2.1 Helmikäiskeidas/Tempakankeidas/Kotokeidas 1 (Isojoki)... 128 14 TEUVANJOEN VESISTÖALUE 38... 130 14.1 Profeetanneva (Teuva)... 131 15 VESISTÖYHTEENVETO... 132 16 VIITTEET... 132 3 Liitteet Liite 1 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2016 Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella Liite 2 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2016 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Pia Jaakola (FM) tarkistanut Yhteystiedot Paristotie 15 67900 Kokkola sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com puh. 010 33 28210 (Jorma Keränen) www.poyry.fi

4 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2016 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 2018. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2016 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Etelä-Pohjanmaan alueen vesistötarkkailuraportti sisältää lyhyen koosteen Etelä-Pohjanmaan alueen Vapon turvetuotantoalueiden kuormitustuloksista. Tarkemmat kuormitustarkkailutulokset löytyvät erillisistä kuormitustarkkailuraporteista (Pöyry Finland Oy 2017). Vuonna 2016 oli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapolla yhteensä 72 tuotantoalueella 128 vesistöhavaintopaikkaa. Lapuanjoen vesistöalueen Vapon turvesoiden vesistötarkkailutulokset raportoidaan Lapuanjoen yhteistarkkailun puitteissa, joten ne eivät ole mukana tässä yhteenvedossa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2016 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä

olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä 5

kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, % -kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Kyllästysprosenttien mukaiset happitilanteet: yli 100 % ylikyllästystila, ilmentää rehevyyttä, 80 100 % hyvä, normaali vesialue, 60 80 % tyydyttävä, normaali vesialue, 40 60 % välttävä, lievä happivaje, alle 40 % huono, kohtalainen/suuri happivaje. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l. 6 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö.

Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriarvon avulla. COD Mn - ja väriarvoja nostavat kuitenkin myös muut syyt, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. 7

Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) 8

Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 9 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava ja Ähtäri sijaitsevat painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2016 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. Vuoden 2016 keskilämpötila (4,4 o C) oli Kauhavalla 0,8 astetta korkeampi kuin vertailukauden 1981 2010 keskilämpötila. Tammikuu 2016 oli tavanomaista kylmempi keskilämpötilan ollessa -12,6 astetta. Kevät 2016 oli tavanomaista leudompi. Kesä ja syksy 2016 olivat lämpötilojen osalta pitkänajan keskimääräistä tasoa (kuva 1). Kauhavalla vuoden lämpimin kuukausi oli heinäkuu kuukauden keskilämpötilan ollessa 16,7 astetta. Vuoden 2016 keskilämpötila (3,7 o C) oli Ähtärissä 0,7 o C korkeampi kuin vertailukauden 1981 2010 keskilämpötila. Tammikuu 2016 oli lämpötilaltaan selvästi keskimääräistä kylmempi ja kevät 2016 leudompi (kuva 2). Kesä ja syksy olivat keskilämpötiloiltaan tavanomaiset, joulukuu 2016 oli sen sijaan selvästi leudompi kuin keskimäärin vertailukaudella. Ähtärissä heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi ja tammikuu kylmin.

10 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina 2015 2016 ja vertailuajanjaksona 1981 2000. Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Ähtärissä vuosina 2015 2016 ja vertailuajanjaksona 1981 2010. Rannikolla Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa terminen kasvukausi alkoi vuonna 2016 noin 27.4. eli samaan aikaan kuin vuosina 1981 2010 keskimäärin (Ilmatieteen laitos 2017). Terminen kasvukausi päättyi lähes koko Etelä-Pohjanmaan tarkkailualueella noin 1.10., eli tavanomaiseen aikaan. Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 3.2 Sadanta Vuonna 2016 Kauhavalla satoi 580 mm eli enemmän kuin vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin (515 mm). Vuoden 2016 sateisimmat kuukaudet olivat kesä-, heinä- ja elokuu (kuva 3). Vuoden 2016 vähäsateisin kuukausi oli maaliskuu ja selvästi tavanomaista vähemmän satoi myös touko- ja lokakuussa.

Vuonna 2016 Ähtärissä satoi 620 mm eli hieman vähemmän kuin vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin (650 mm). Ähtärissä helmi- ja huhtikuun sademäärät olivat suuria ajanjakson 1981-2010 keskiarvoihin verrattuna. Vuoden 2016 vähäsateisimmat kuukaudet olivat maalis- ja lokakuu (kuva 4). Vuoden 2016 sateisin kuukausi oli elokuu, mutta kesä- ja heinäkuussa satoi lähes yhtä runsaasti. 11 Kuva 3 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina 2015 2016 ja vertailuajanjaksona 1981 2000. Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Ähtärissä vuosina 2015 2016 ja vertailuajanjaksona 1981 2010. 3.2.1 Lumitilanne Etelä-Pohjanmaalla oli talvella 2015 2016 keskimääräistä vähemmän lunta. Lumen syvyys oli maksimissaan maaliskuussa 2016 Kauhavalla 16 cm ja Ähtärissä 29 cm (kuva 5). Marras- ja joulukuu 2015 olivat sekä Kauhavalla että Ähtärissä lumettomia.

12 Kuva 5 Lumen syvyys Kauhavalla ja Ähtärissä talvella 2015-2016 ja vertailujaksolla 1981-2010. 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. 1.11.2015 31.10.2016 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 213 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 435 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 33 järvihavaintopistettä ja 95 virtavesipistettä (taulukko 1). Lapuanjoen vesistöalueen Vapon turvesoiden vesistötarkkailutulokset raportoidaan Lapuanjoen yhteistarkkailun puitteissa. Taulukko 1 Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2016. ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet Yhteensä Häme 20 10 30 Keski-Suomi 88 59 147 Varsinais-Suomi 62 4 66 Etelä-Pohjanmaa 95 33 128 Pirkanmaa 42 22 64 Yhteensä 307 128 435

Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa 13 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.- 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6. 30.8.) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5. 31.10.)

5 VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 ETELÄ- POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA 14 5.1 Yleistä 5.2 Kuormitus Taulukko 2 Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraportista (Pöyry Finland Oy 2017). Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Kiintoaineen ja COD Mn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttui vuonna 2013, joten niiltä osin vuosien 2011 2012 ja 2013 2016 nettokuormituksissa on laskennallisia eroja. Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta vuoden 2016 lopulla 100 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli 9 525 ha. Levossa oli 2 159 ha ja valmistelussa 477 ha. Tuotannosta on poistunut 1 969 ha (taulukko 2). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevien 100 tuotantoalueen kuormittavalta 14 130 ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2016 seuraava: kiintoaine 408 689 kg, kokonaistyppi 87 590 kg, kokonaisfosfori 2 885 kg ja COD Mn 2 499 814 kg O 2. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset vuosina 2011-2016. Etelä-Pohjanmaan Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus nossa telussa kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi 2011 10 896 688 991 1 675 478 293 100 226 3 036 2 613 735 317 136 59 937 1 425 Vuosi 2012 11 184 867 806 1 728 662 585 145 358 4 781 4 457 257 470 522 97 249 2 861 1 099 303 Vuosi 2013 11 683 437 977 1 863 548 652 66 835 2 146 1 838 120 503 897 44 393 1 247 322 614 Vuosi 2014 11 320 657 831 1 893 390 794 81 101 2 269 2 198 504 342 356 56 864 1 301 647 931 Vuosi 2015 10 081 1 800 355 1 949 362 821 83 482 2 500 2 388 082 302 150 53 145 1 286 451 013 Vuosi 2016 9 525 2 159 477 1 969 408 689 87 590 2 885 2 499 814 344 385 55 204 1 595 435 045 * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013 Suhteutettuna kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (kuva 6). Vuonna 2012 ominaiskuormitukset olivat jakson 2012 2016 suurimpia.

15 Kuva 6 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset bruttoominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina 2011 2016. 6 VESISTÖTARKKAILUT 2016 6.1 Yleistä Vuoden 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi ja myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2016 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2016 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2016 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1.-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia, eivätkä ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2016 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja sijaintikartat liitteestä 2.

6.2 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2016 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua tarkastellaan kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2016. Lapuanjoen vesistöalueen Vapon turvesoiden vesistötarkkailutulokset raportoidaan Lapuanjoen yhteistarkkailun puitteissa, joten ne eivät ole mukana tässä tarkastelussa. Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapo Oy:n tuotantoalueista oli tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2016 seuraavilla: Suo Kunta Suo Kunta Suo Kunta Paskoneva Alajärvi Kampinkeidas Kauhajoki Pannuneva Soini Porrasneva Evijärvi / Kauhava Koihnanneva Kauhajoki Puntari-Konttisuot Soini Iso-Saapasneva Evijärvi / Lappajärvi Lupikistonneva Kauhajoki Teerisuo Soini Pyymaanneva Evijärvi / Lappajärvi Mustaisneva Kauhajoki Ulpassuo Soini Saapasneva Evijärvi Säkkineva Kauhajoki Koirasuo Soini Kairineva Halsua Viitalanneva Kauhajoki Lypsinneva Soini Helmikäiskeidas Isojoki Palloneva Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Lammasneva Teuva Tempakankeidas Isojoki Riihi-Peuraneva Keuruu, Virrat, Ähtäri Profeetanneva Teuva Kotokeidas Isojoki Takaneva Kurikka Tynnyrikallionneva Toholampi Iso-Korvaneva Jalasjärvi Isoneva Kurikka/Kauhajoki/Teuva Kapustaneva Veteli Korvajärvenneva Jalasjärvi Lamminneva Lapua Laukkulamminneva Veteli Kyrön-Koirainneva Jalasjärvi Rackarmossen Närpiö Laurinneva Veteli Liikaneva Jalasjärvi Östramossen Närpiö Pollarinneva Veteli Linnus-Lainesneva Jalasjärvi Alkkia/Sompaneva Parkano/Karvia Ristineva Veteli Löyhinkineva Jalasjärvi Amerikanneva Seinäjoki Sarvineva Perho Madesneva Jalasjärvi Haukineva Seinäjoki / Jalasjärvi Korpisalonneva Vimpeli Näätäneva Jalasjärvi Juupa-Jäkäläneva Seinäjoki Pälvineva Vimpeli Susineva Jalasjärvi Peurainneva Seinäjoki Ruissaarenneva Vimpeli Pesäneva Jalasjärvi Pirjatanneva Seinäjoki Hietasalon-Tuuranneva Virrat Pynttärinneva Jalasjärvi Sammatinneva Seinäjoki Loukkusuo Ähtäri Vasikkaneva Jalasjärvi Heiniahonneva Soini Majasuo Ähtäri Vähä-Hautaneva Jalasjärvi Kalliosuo Soini Mustasuo Ähtäri Kontioneva Jalasjärvi / Kauhajoki Kuninkaansuo Soini Mäkikylänsuo Ähtäri Valkianeva Jalasjärvi / Seinäjoki Kurkisuo Soini Riitasuo Ähtäri Heposuot Karstula / Soini Leväsuo Soini Ruokosuo Ähtäri Juuvinsuo Karstula / Soini Matosuo Soini / Ähtäri Sarasuo Ähtäri Savonneva Karstula/Kyyjärvi/Alajärvi/Soini Mölynsuot Soini / Karstula / Saarijärvi Soidinsuo Ähtäri Hormaneva Karvia/Kauhajoki Naarasneva Soini Tupasuo Ähtäri 16 7 PERHONJOEN VESISTÖALUE 49 Perhonjoki saa alkunsa Perhon, Kyyjärven ja Kivijärven raja-alueilla olevista pienistä järvistä. Joen pituus on noin 160 km. Vesistö-alueen pinta-ala on 2 524 km 2 ja sen järvisyys 3,4 %. Perhonjoki laskee Perhon kunnan kautta Vetelin Haapajärveen, josta edelleen Kaustisen ja Kruunupyyn kuntien rajalla Perhonjoen keskiosan järviryhmään. Perhonjoki laskee Perämereen Kokkolan kaupungin pohjoispuolella. Perhonjoen vesistöalueella on kolme tekojärveä: Venetjoessa Venetjoen tekojärvi (17,8 km 2 ), Patananjoessa Patanan tekojärvi (11,0 km 2 ) ja Köyhäjoessa Vissaveden tekojärvi (3,6 km 2 ). Vesistön suurimmat järvet ovat Ullavanjärvi (15,5 km 2 ), Halsuanjärvi (7,7 km 2 ) ja keskiosan järviryhmän suurin järvi Isojärvi (8,7 km 2 ). Näistä säännöstellään Halsuanjärveä, keskiosan järviryhmää ja tekoaltaita. Voimalaitoksia Perhonjoessa on kaksi: 31 km merestä jokiuomaa ylöspäin Kaitfors Kruunupyyn Alavetelissä ja 60 km ylöspäin Pirttikoski Kaustisella. Perhonjoen Kaitforsin voimalaitoksella keskivirtaama oli 28,6 m 3 /s jaksolla 1.11.2015 31.10.2016, kun pitkänajan 1971 2000 keskivirtaama on ollut vastaavalla jaksolla

20,9 m 3 /s. Perhonjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2015 ja heinä-elokuussa 2016 (kuva 7). 17 Kuva 7 Perhonjoen Kaitforsin päiväkeskivirtaamat 1.11.2015-31.10.2016 ja vertailukaudella 1971-2000. Perhonjoen vesistön Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistön keskiosalle Halsuaan ja Veteliin (taulukko 3). Vuonna 2016 Perhonjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala (tuotannossa, levossa, valmistelussa) oli noin 1 387 ha eli noin 0,5 % valuma-alueen pinta-alasta. Taulukko 3 Perhonjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet ja pinta-alat vuonna 2016. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 49 Perhonjoen vesistöalue 1010,3 264,5 112 49.02 Perhonjoen keskiosan a 39,2 40.025 Pollarinojan va Jauhoneva Veteli 39,2 49.05 Ullavanjoen valuma-alue 209,5 49.056 Hongistonojan va Tynnyrikallionneva Toholampi 49.057 Latonevanojan va Kairineva Halsua 139,5 49.06 Köyhäjoen valuma-alue 39,6 111 68,2 49.067 Vissaveden tekojärven va Jauhoneva Veteli 39,6 111 68,2 49.07 Venetjoen valuma-alue 286,1 49.071 Venetjoen alaosan a Kairineva Halsua 286,1 49.08 Perhonjoen yläosan alue 475,1 94,1 49.082 Leppäniemen a Sarvineva Veteli 49,6 49.082 Leppäniemen a Pollarinneva Veteli 144,6 49.082 Leppäniemen a Laurinneva Veteli 139,7 49.082 Leppäniemen a Laukkulamminneva Veteli 49.082 Leppäniemen a Kapustaneva Veteli 67,1 1,1 49.082 Leppäniemen a Ristineva Veteli 74,1 49.09 Patananjoen valuma-alue 20,2 49.093 Patananjoen yläosan va Ruissaarenneva Vimpeli 20,2 Vapon Perhonjoen vesistöaleen turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Perhonjoen Kaitforsin

Taulukko 4 12,68 l/s*km 2 vuoden 2016 keskivalumaa ja valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Perhonjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 33,3 t, typen 5,5 t ja fosforin 0,136 t. Nettokuormitusten perusteella keskivirtaamatilanteessa laskettu teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys Perhonjokeen oli 0,03 mg/l, typen 5 µg/l ja fosforin 0,13 µg/l vuonna 2016. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli noin 242 t O 2 ja kuormitusten perusteella laskettu teoreettinen bruttolisäys oli 0,24 mg/l O 2 (taulukko 4). 2.jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat pieniä. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Jauhonevalla ravinteiden ja orgaanisen happea kuluttavan aineen osalta kohdistuen Vissaveden tekojärveen (Kok-N 56 µg/l ja Kok-P 1,2 µg/l, bruttolisäys COD Mn 3,0 mg/l O 2 ). Kiintoainelisäykset olivat erittäin alhaisia kaikilla tuotantoalueilla jääden alle 0,2 mg/l. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Perhonjoen vesistöalueella vuonna 2016. 18 Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 49 Perhonjoen vesistöalue 0,24 0,03 5,5 0,13 49.02 Perhonjoen keskiosan a 0,01 0,0002 0,2 0,0003 40.025 Pollarinojan va Jauhoneva Veteli 0,29 0,01 13,0 0,02 49.05 Ullavanjoen valuma-alue 0,24 0,01 3,2 0,00 49.056 Hongistonojan va Tynnyrikallionneva Toholampi 0,39 0,03 10,0-0,01 49.057 Latonevanojan va Kairineva Halsua 1,99 0,06 21,5-0,01 49.06 Köyhäjoen valuma-alue 0,40 0,01 7,3 0,16 49.067 Vissaveden tekojärven va Jauhoneva Veteli 3,02 0,10 55,9 1,24 49.07 Venetjoen valuma-alue 0,46 0,09 9,2 0,39 49.071 Venetjoen alaosan a Kairineva Halsua 0,46 0,09 9,2 0,39 49.08 Perhonjoen yläosan alue 0,37 0,07 11,1 0,24 49.082 Leppäniemen a Sarvineva Veteli 0,19 0,01 3,7 0,03 49.082 Leppäniemen a Pollarinneva Veteli 0,51 0,11 15,7 0,39 49.082 Leppäniemen a Laurinneva Veteli 0,49 0,06 19,9 0,18 49.082 Leppäniemen a Laukkulamminneva Veteli 0,33 0,11 9,6 0,28 49.082 Leppäniemen a Kapustaneva Veteli 0,34 0,11 9,7 0,28 49.082 Leppäniemen a Ristineva Veteli 0,14 0,02 1,8 0,14 49.09 Patananjoen valuma-alue 0,03 0,011 0,8 0,04 49.093 Patananjoen yläosan va Ruissaarenneva Vimpeli 0,22 0,07 4,9 0,29 7.1 Venetjoen valuma-alue 49.02 7.1.1 Kairineva (Halsua) Kairinevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös19/2010/3, dnro ESAVI/126/04.08/2010, myönnetty 26.5.2010). Kairinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1980. Vuonna 2016 Kairinevalla oli tuotannossa 425,6 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät (2 kpl) ja kosteikot (2 kpl). Kairineva sijaitsee Perhonjoen osin vesistöalueen Venetjoen alaosan valuma-alueella (49.071) ja osin Ullavanjoen Latonevanojan valuma-alueella (49.057). Kairinevan kuivatusvesistä purkautui vuonna 2016 noin 286 ha alalta laskuojien kautta Venetjokeen ja

edelleen Halsuanjärveen. Kuivatusvesiä johdettiin vuonna 2016 noin 140 ha alalta Uudenniitunojaa ja Hanhisalonjokea pitkin Ullavanjärveen. Kairinevan tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Venetjoessa purkukohdan ylä- ja alapuolella sekä Venetjoen alaosalla ennen Halsuanjärveä. Myös Halsuanjärvessä on havaintopaikka lähellä järven luusuaa. Vuonna 2011 tarkkailuun tulivat mukaan Hanhisalonjoki ja Ullavanjärvi. Venetjoki saa alkunsa suuresta (1620 ha), mutta matalasta (keskisyvyys 1,9 m) Venetjoen tekojärvestä. Venetjoen alaosaan ja Halsuanjärveen tulee pistekuormitusta myös Halsuan kunnan jätevedenpuhdistamolta. Hanhisalonjoen vesi on ollut vuosina 2011 2015 hapanta, väriltään hyvin tummaa ja ravinteikasta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 5). Vuonna 2016 Hanhisalonjoen vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin aiemmin keskimäärin. Typpeä oli hieman vähemmän, mutta rautaa enemmän kuin aiemmin keskimäärin. Venetjoen vedet ovat olleet ruskeita, happamia ja ravinteikkaita (taulukko 5). Kairinevan yläpuoliseen Venetjoen havaintopaikkaan vedet tulevat tekojärvestä, joten sen veden laatu on samanlaista kuin tekojärven. Kairinevan purkuojan alapuolella Venetjoen vesi on ollut laadullisesti heikompaa kuin tekojärvestä lähtevä vesi, sillä siinä on ollut enemmän humusaineita ja ravinteita. Veden laadun heikkeneminen johtuu osittain jokieroosiosta ja osittain myös Kairinevan kuivatusvesistä. Venetjoen alaosalle tulee vesiä Venetjoen sivu-uomista ja Halsuan jätevedenpuhdistamolta, mikä lisää vesistökuormitusta, mutta pääpiirteittäin Venetjoen alaosan veden laatu on samanlaista kuin Kairinevan kuivatusvesien purkuojan alapuolella. 19

Taulukko 5 Venetjoen ja Hanhisalonjoen vedenlaatutietoja vuosilta 1999 2016. 20 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Venetjoki yp 1999-2015 keskiarvo n = 46 6,2 4,5 152 2,5 1,9 654 28 34 31 4 1345 20 minimi 5,4 <1 100 1,0 1,5 460 <5 <5 15 <2 600 15 maks imi 6,8 12,8 320 7,6 4,4 1300 140 210 71 14 4600 40 23.5.2016 6,0 2,0 125 1,8 1,6 540 24 970 18 1.8.2016 5,9 3,5 180 2,2 1,7 570 36 8 23 <3 1330 23 27.9.2016 6,1 2,0 190 2,0 1,8 630 26 1320 19 keskiarvo 2016 6,0 2,5 165 2,0 1,7 580 36 8 24 <3 1207 20 Venetjoki ap 1999-2015 keskiarvo n = 46 6,2 6,3 195 5,7 2,4 805 97 47 37 5 1835 25 minimi 5,3 1,0 120 1,5 1,7 480 <5 <5 18 <2 750 16 maks imi 6,8 14,6 400 26,4 5,7 2100 690 350 73 14 4600 39 23.5.2016 6,1 4,5 188 2,1 1,7 570 28 1200 20 1.8.2016 5,9 5,9 220 2,9 1,9 650 30 12 26 55 1770 24 27.9.2016 6,1 2,0 200 2,3 1,9 600 28 1460 20 keskiarvo 2016 6,0 4,1 203 2,4 1,8 607 30 12 27 55 1477 21 Venetjoki alaosa 1999-2015 keskiarvo n = 46 6,1 7,1 214 5,4 3,0 868 59 83 47 9 2102 27 minimi 5,1 2,8 100 2,3 2,0 574 <5 3 27 1 910 7 maks imi 7,0 16,0 400 17,3 5,0 1600 230 400 110 22 4700 48 23.5.2016 5,9 5,5 188 3,4 2,2 720 42 1580 24 1.8.2016 6,0 4,7 260 3,8 2,2 760 45 37 41 6 2160 22 27.9.2016 6,3 3,2 240 3,6 2,7 880 46 2150 22 keskiarvo 2016 6,1 4,5 229 3,6 2,4 787 45 37 43 6 1963 23 Hanhisalonjoki 2011-2015 keskiarvo n =13 6,5 6,7 304 6,2 4,5 1015 75 68 34 7 3042 34 minimi 5,5 2,9 175 2,3 3,0 760 30 26 23 6 1300 26 maks imi 7,0 15,0 500 11,0 6,0 1400 120 150 49 8 5180 47 25.5.2016 6,6 9,2 310 5,1 3,7 780 29 2580 34 3.8.2016 7,0 10,0 450 9,9 4,4 1000 90 86 38 14 4300 36 27.9.2016 6,8 6,0 310 10,0 5,0 810 35 3500 27 keskiarvo 2016 6,8 8,4 357 8,3 4,4 863 90 86 34 <3 3460 32 Vuonna 2016 Venetjoen vesissä oli jakson 1999 2015 keskimääräistä tasoa vähemmän ravinteita ja rautaa. Kairinevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä Venetjoen humusainepitoisuudet olivat alempia kuin aiemmin keskimäärin, ollen lähes samaa tasoa kuin Venetjoen tekojärvestä tulevissa vesissä. Vuonna 2016 Venetjoen havaintopaikkojen ainepitoisuuksien erojen perusteella Kairinevan kuivatusvesien vaikutukset olivat lieviä, sillä humusaineiden lisäys oli 1 mg/l ja fosforipitoisuuksien lisäys 3 µg/l ja typen lisäys noin 30 µg/l sekä kiintoaineen lisäys 1,6 mg/l. Vuosien 1999 2016 aikana Venetjoen kuivatusvesien ylä- ja alapuolisten havaintopaikkojen ravinnepitoisuuksien ja COD Mn -arvojen perusteella kuivatusvesivaikutuksia on esiintynyt (kuvat 8-10). Pääosin pitoisuusnousut ovat olleet pieniä, mutta joinakin näytekierroksilla kuitenkin varsin selviä. Kokonaisfosforin pitoisuuksissa on laskeva trendi Venetjoen molempien havaintopaikkojen osalta. Kairinevan kuivatusvesien purkuojan yläpuolisessa havaintopaikassa Venetjoen fosforipitoisuus oli vuosina 1999 2009 keskimäärin 34 µg/l ja vuosina 2010 2016 keskimäärin 24 µg/l. Vastaavien aikajaksojen aikana pitoisuudet ovat alentuneet alapuolisessa havaintopaikassa 38 µg/l:sta 33 µg/l:aan. Typen pitoisuuksissa ja COD Mn arvoissa ei erityistä suuntausta ole havaittavissa, joskin typen pitoisuuksien vaihtelu on vähentynyt viime vuosina.

21 Kuva 8 Venetjoen kokonaistyppipitoisuudet vuosina 1999-2016. Kuva 9 Venetjoen kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 1999-2016.

22 Kuva 10 Venetjoen orgaanisen happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) arvot vuosina 1999-2016. Ullavanjärvi on suuri (1300 ha), matala ja rehevä järvi, jonka vesi on ollut vuosina 2011 2015 hieman hapanta, runsasravinteista sekä rautapitoista. Levätuotanto on ollut rehevien järvien tapaan runsasta (taulukko 6). Vuonna 2016 Ullavanjärven vesi oli laadullisesti samanlaista kuin vuosina 2011 2015 keskimäärin. Halsuanjärvi on hyvin matala (alle 2 m) ja rehevä järvi keskellä viljelymaita. Rehevyydestä johtuen lopputalvisin järvessä esiintyy happivajetta. Korkea levätuotanto kuvaa ravinnepitoisuuksien ohella järven rehevyyttä. Fosforia Halsuanjärven vedessä on ollut yleensä hieman enemmän kuin siihen laskevassa Venetjoessa, mutta muuten veden laatu on samanlaista kuin Venetjoessa (taulukko 6). Vuonna 2016 Halsuanjärven vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina 1999 2015 keskimäärin. Helmikuussa 2016 Halsuanjärven vedessä oli suhteellisen vähän fosforia, mutta elokuussa 2016 erittäin runsaasti. Myös levätuotanto oli elokuussa 2016 erittäin runsasta. Halsuanjärvi on matala ja avonainen järvi, joten tuulet voivat sekoittaa vedet pohjia myöten, jolloin sedimentistä vapautuu kiintoaineen mukana runsaasti myös fosforia veteen. Kairinevan kuivatusvesien vaikutus on ollut Halsuanjärven vedenlaatutuloksien perusteella varsin vähäinen. Taulukko 6 Halsuan- ja Ullavanjärven vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Ullavanjärvi 2011-2015 (1m) keskiarvo n = 10 79 6,6 5,7 192 4,2 4,0 1000 15 7 43 2 2311 19,4 24 minimi 55 6,1 <2 125 1,7 3,5 760 <5 <5 27 <2 1700 9,6 16 maksimi 100 7,0 14,0 250 8,7 4,9 1200 36 22 64 3 2900 27,4 32 15.2.2016 75 6,4 <2 250 1,6 4,4 1100 43 2290 29 29.8.2016 91 6,9 6,0 190 4,1 3,3 850 7 7 54 8 2170 20,0 19 Halsuanjärvi 1999-2015 (1 m) keskiarvo n = 32 77 6,2 8,2 229 4,9 3,1 868 17 7 45 5 2387 24,1 27 minimi 48 5,6 <2 125 1,6 2,3 710 <5 <5 16 <2 1500 3,0 20 maksimi 110 6,9 37,0 400 14,0 4,3 1200 41 45 99 9 3200 43,0 39 15.2.2016 74 5,8 <2 250 1,2 2,4 850 20 1490 25 29.8.2016 92 6,6 11,0 230 6,4 2,7 870 14 30 49 10 2250 33,0 24 Halsuanjärven ravinnepitoisuuksissa on laskeva trendi vuosina 1999 2016, mutta edelleen pitoisuudet ovat korkeita (kuva 11).

23 Kuva 11 Halsuanjärven pintaveden ravinnepitoisuudet vuosina 1999-2016 ja muutosta kuvaavat trendit. Kairinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016 kahdella kosteikoilla ja kahdella pintavalutuskentällä. Kosteikkojen vedet johdetaan Venetjokeen ja pintavalutuskenttien vedet Ullavanjärven suuntaan. Venetjokeen purkautuvista kuivatusvesistä (kosteikko 1) otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,8 mg/l, Kok.N 1 284 µg/l, Kok.P 53 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 34 mg/l O 2. Kosteikolta 2 purkautuvasta vedestä otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,1 mg/l, Kok.N 1 034 µg/l, Kok.P 62 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 40 mg/l O 2. Ullavanjärven suuntaan purkautuvista kuivatusvesistä (pintavalutuskenttä 3) otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,0 mg/l, Kok.N 686 µg/l, Kok.P 12 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 32 mg/l O 2. Erityisen vähän kuivatusvesissä oli kiintoainetta ja fosforia.

Pintavalutuskentältä 2 otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,3 mg/l, Kok.N 1306 µg/l, Kok.P 27 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Kairinevan turvetuotannon kuivatusvesistä vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Venetjoessa kokonaisfosforilla 0,4 µg/l ja kokonaistypellä 9 µg/l sekä kiintoaineella 0,09 mg/l. Latonevanojaan (valuma-alue 40,35 km 2 ) Kairinevan kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuusnousut olivat vuonna 2016 pienehköjä; kokonaistyppi 22 µg/l sekä kiintoaine 0,06 mg/l. Kokonaisfosforia oli kuivatusvesissä niin vähän, että pitoisuuslisäystä ei tullut lainkaan. 24 7.2 Ullavanjoen valuma-alue 49.05 7.2.1 Tynnyrikallionneva (Toholampi) Tynnyrikallionnevan tuotantoalue sijaitsee Toholammin kunnan alueella noin 10 km kuntakeskuksesta lounaaseen. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Tynnyrikallionnevan turvetuotantoon 17.10.2007 (päätös nro 111/2007/4, dnro LSY-2005-Y-396). Tynnyrikallionneva kuuluu Perhonjoen vesistöalueen Ullavanjoen valuma-alueen Hongistonjoen valuma-alueelle (49.056). Tynnyrikallionnevan tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1988 ja tuotanto vuonna 1992. Vuonna 2016 tuotannossa oli 43,8 ha. Kaikki turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti pintavalutuskentän kautta reitille Pieni Hongistonjärvi-Hongistonoja-Vanhaoja-Ullavanjoki- Isojärvi-Perhonjoki. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Hongistonojassa Tynnyrikallionnevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Hongistonojan Norpan havaintopaikka sijaitsee viljelymaiden keskellä, joten sinne tulee myös maatalouden hajakuormitusta. Lisäksi Norpan havaintopaikkaan tulee yksityisten turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä. Hongistonojan vesi on ollut hapanta, tummaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 7). Kiintoainetta ojan vedessä on ollut suhteellisen vähän, joten ilmeisesti pääosa kiintoaineesta sedimentoituu jo Pieni Hongistonjärveen. Vuonna 2016 Hongistonojan vesi oli laadullisesti parempaa kuin vuosina 2004 2015 keskimäärin, sillä ravinteita oli vähemmän. Erityisen vähän oli typpiyhdisteitä Hongistonjärven alapuolisessa havaintopaikassa. Hongistonojan ravinnepitoisuudet ovat vuosien 2004 2016 aikana laskeneet ja nykyisin vedessä on vähän fosforia (kuvat 12 13).

25 Taulukko 7 Tynnyrikallionnevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 2004-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hongistonoja H-järvien ap. 2004-2015 keskiarvo n = 35 5,9 3,4 278 4,5 3,1 819 98 22 28 5 2199 36 minimi 4,9 <1 150 1,0 1,9 490 23 <5 18 <2 1280 24 maksimi 6,9 6,0 450 18,0 5,6 1700 540 140 43 15 4800 58 25.5.2016 5,8 2,4 310 1,7 2,0 580 21 1410 32 2.8.2016 5,9 3,2 440 4,6 2,4 840 51 23 25 8 2210 36 27.9.2016 5,9 4,4 300 3,9 2,2 580 25 1600 25 keskiarvo 2016 5,9 3,3 350 3,4 2,2 667 51 23 24 8 1740 31 Hongistonoja Norppa 2004-2015 keskiarvo n = 35 5,9 4,6 288 4,3 3,5 780 45 41 36 9 2781 37 minimi 4,8 <1 200 1,6 2,4 570 <5 <5 19 <2 1400 25 maksimi 6,9 13,0 450 8,2 5,9 1070 230 410 67 23 5300 57 25.5.2016 5,9 3,6 375 2,1 2,6 670 30 2160 37 2.8.2016 5,6 2,0 480 2,6 2,5 830 15 27 34 10 2830 42 27.9.2016 6,1 4,4 350 3,8 2,8 650 33 2450 30 keskiarvo 2016 5,9 3,3 402 2,8 2,6 717 15 27 32 10 2480 36 Kuva 12 Hongistonojan veden kokonaisfosforipitoisuus vuosina 2004-2016 ja muutosta kuvaava trendi.

26 Kuva 13 Hongistonojan veden kokonaistyppipitoisuus vuosina 2004-2016 ja muutosta kuvaava trendi. Vuonna 2016 Tynnyrikallionnevan pintavalutuskentältä lähtevistä kuivatusvesistä otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,7 mg/l, Kok.N 988 µg/l, Kok.P 21 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 25 mg/l O 2. Tynnyrikallionnevan kuivatusvesien laatu vuonna 2016 oli typpeä lukuun ottamatta parempaa tai samaa tasoa kuin Hongistonojan veden laatu, joten sen perusteella kuivatusvesivaikutukset olivat vähäiset. Tynnyrikallionnevan turvetuotannon kuivatusvesistä vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Hongistonojassa kokonaistypellä 10 µg/l ja kiintoaineella 0,03 mg/l. Kokonaisfosforia oli kuivatusvesissä niin vähän, että pitoisuuslisäystä ei tullut lainkaan. 7.3 Köyhäjoen valuma-alue 49.06 7.3.1 Jauhoneva (Veteli) Jauhonevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 13/2003/2, dnro 00040, myönnetty 27.3.2003). Lainvoiman ympäristölupa sai Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 30.12.2005 (taltio 3723, dnro 1755/1/04). Jauhonevan sijaitsee osittain Vissaveden tekojärven valuma-alueella (49.067) ja osittain myös Pollarinojan valuma-alueella (49.025). Jauhonevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 2010 ja tuotanto 2011. Tuotannossa oli 39,6 ha, levossa 150,2 ha ja valmistelussa 68,2 ha vuonna 2016. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat viisi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Suurin osa Jauhonevan kuivatusvesistä purkautuu Jauho-ojaa pitkin Vissaveden tekojärveen ja pieneltä osin Pollarinojan kautta Perhonjokeen. Vuonna 2016 Jauhonevan pintavalutuskentältä 1 Pollarinojan suuntaan lähtevistä kuivatusvesistä otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,7 mg/l, Kok.N 2038 µg/l, Kok.P 24 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 35 mg/l O 2.

Vuonna 2016 Jauhonevan pintavalutuskentältä 2 Jauho-ojan kautta Vissaveteen lähtevistä kuivatusvesistä otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,8 mg/l, Kok.N 1024 µg/l, Kok.P 44 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 58 mg/l O 2. Vuonna 2016 Jauhonevan pintavalutuskentältä 3 Jauho-ojan kautta Vissaveteen lähtevistä kuivatusvesistä otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,8 mg/l, Kok.N 1226 µg/l, Kok.P 56 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 62 mg/l O 2. Jauhonevan vesistötarkkailua tehtiin ensi kerran kesällä 2015 Vissaveden tekojärvestä, mutta vuonna 2011 samasta paikasta otettiin läheisen Vapon Saarinevan lupahakemusta varten ennakkonäytteitä. Jauhonevan kuivatusvesiä menee Pollarinojaan, josta myös otettiin ensi kerran näytteitä vuonna 2015. Vissaveteen tulee Vapon Jauhonevan lisäksi runsaasti muiden turvetuottajien alueilta kuivatusvesiä. Tekojärvi on rakennettu pääosin suopohjalle, josta irtoaa aineita veteen kuivatusvesien kuormituksen lisäksi ja siitä johtuen Vissaveden veden laatu on ollut heikko. Vissaveden tekojärven vesi on väriltään hyvin tummaa, hapanta ja runsasravinteista (taulukko 8). Pollarinojan vesi on ollut vuosina 2015 2016 väriltään erittäin tummaa, hapanta ja runsasravinteista sekä erittäin rauta- ja humuspitoista. Taulukko 8 Jauhonevan havaintopaikkojen veden laatu vuonna 2011 sekä vuosina 2015-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Vissavesi 1m 16.5.2011 5,8 47,5 2,3 780 92 21 38 14 1800 30 28.7.2011 5,6 4,0 1,9 750 6 <5 75 6 1700 30 28.9.2011 5,2 1,2 2,2 940 81 <5 44 12 2300 43 20.7.2015 94 5,5 <2 375 1,7 2,0 640 27 52 34 4 1390 14,0 29 15.2.2016 64 4,9 <2 313 1,6 2,8 980 33 1900 45 29.8.2016 70 5,4 4,5 310 2,7 1,7 760 <5 <5 38 4 1940 44,0 27 keskiarvo 2011-2016 76 5,4 9,9 333 2,0 2,2 808 42 16 44 8 1838 29,0 34 Pollarinoja 25.8.2015 5,1 8,0 600 3,3 2,5 940 71 61 89 11 4950 62 15.10.2015 5,8 3,6 375 2,5 10,0 890 31 2480 35 23.5.2016 4,8 4,0 375 2,4 2,3 930 30 1790 43 3.8.2016 5,4 5,2 500 3,1 2,3 960 110 60 49 21 3600 45 keskiarvo 2015-2016 5,3 5,2 463 2,8 4,3 930 91 61 50 16 3205 46 Jauhonevan turvetuotannon kuivatusvesistä vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Pollarinojassa kokonaistypellä 13 µg/l ja kiintoaineella 0,01 mg/l ja kokonaisfosforilla 0,02 µg/l. Vissaveteen Jauhonevan teoreettiset pitosuunousut olivat kokonaistypellä 56 µg/l, kokonaisfosforilla 1,2 µg/l ja kiintoaineella 0,1 mg/l. 7.4 Perhonjoen yläosan alue 49.08 7.4.1 Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva ja Kapustaneva-Laukkulammineva- Sarvinevan tuotantoalue (Veteli) Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva -tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 30/2002/2, dnro 01076, myönnetty 13.6.2002). Lupamääräykset tarkistettiin Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 18.12.2008 (päätös 135/2008/4, dnro LSY-2007-Y-413). 27

Ristineva-Laurinneva-Pollarinnevan tuotantoalue sijaitsee osittain Perhonjoen vesistöalueella Perhonjoen yläosan Leppäniemen valuma-alueella (49.082) ja osittain myös Patananjoen alaosan valuma-alueella (49.091). Ristinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1981. Tuotannossa oli 74,1 ha ja levossa 6,6 ha vuonna 2016. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Ristinevan kuivatusvedet purkautuvat laskuojia pitkin Patananjoen kautta Perhonjokeen. Laurinnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1994. Tuotannossa vuonna 2016 oli 139,7 ha ja levossa 18 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Laurinnevan kuivatusvedet johdetaan laskuojia (kaksi) pitkin läheiseen Perhonjokeen. Pollarinnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1976 ja tuotanto 1980. Tuotannossa oli 144,6 ha vuonna 2016. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Pollarinnevan kuivatusvedet johdetaan Kissahanojan kautta Perhonjokeen. Kapustaneva-Laukkulammineva-Sarvinevalla on ympäristölupa (päätös129/2006/4, myönnetty 17.10.2006). Tuotantokokonaisuus kuuluu Perhonjoen yläosan Leppäniemen valuma-alueeseen (49.082). Tuotantoalueet ovat olleet pääosin tuotannossa jo vuodesta 2000 alkaen, Laukkulammenneva kuitenkin vasta vuodesta 2007. Kuivatusvedet johdetaan Perhonjokeen. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Vuonna 2016 Kapustanevalla oli tuotannossa 67,1 ja levossa 1,1 ha, Laukkulamminnevalla oli levossa 68,4 ha sekä Sarvinevalla tuotantoa 49,6 ha alalla. Laurinnevan ja Pollarinnevan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Perhonjoessa. Kapustaneva-Laukkulamminevan vesistötarkkailuhavaintopaikat ovat samat kuin Laurinnevan ja Pollarinnevan, mutta niiden kuivatusvedet tulevat myös ylimmälle Perhonjoen havaintopaikalle. Laurinnevan ja Pollarinnevan kuivatusvesien purkukohtien ylä- ja alapuolella on havaintopaikat. Pollarinnevan kuivatusvesiojan (Kissahanoja) ja Perhonjoen yhtymäkohdan alapuolella on myös havaintopaikka. Ristinevan havaintopaikka on Patanan tekojärven alapuolella Patananjoessa kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Perhonjoen vedet ovat olleet tummia, ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 9). Vuonna 2016 Perhonjoen kaikilla havaintopaikoilla vesissä oli hieman vähemmän ravinteita kuin jaksolla 1999-2015 keskimäärin. Laurinneva-Pollarinneva -tuotantoalueen kuivatusvedet vaikuttavat Perhonjoen vedenlaatuun hyvin vähän, sillä purkukohtien yläpuolen ja alapuolen havaintopaikkojen vedenlaadut ovat olleet jaksolla 1999-2015 hyvin samankaltaisia (kuvat 14 15). Myös vuonna 2016 havaintopaikkojen veden laadut olivat samanlaisia. Alapuolisessa havaintopaikassa ravinteita oli jopa vähemmän kuin yläpuolisessa, joten jos kuivatusvesivaikutuksia oli, niin ne olivat hyvin vähäisiä. Laurinnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (29 kpl) perusteella Laurinnevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,7 mg/l, Kok.N 1 139 µg/l, Kok.P 27 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 22 mg/l O 2. Kapustanevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (29 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 10,3 mg/l, Kok.N 1 416 µg/l, Kok.P 49 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 35 mg/l O 2. 28

Sarvinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella kasvillisuuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,1 mg/l, Kok.N 952 µg/l, Kok.P 23 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 32 mg/l O 2. Pollarinnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,2 mg/l, Kok.N 1 107 µg/l, Kok.P 27 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 36 mg/l O 2. Taulukko 9 Laurinnevan sekä Pollarinnevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Perhonjoki yp. 1999-2015 keskiarvo n = 46 6,6 5,2 220 5,9 5,6 1080 56 204 81 30 2509 28 minimi 5,9 1,7 10 3,0 3,6 640 <5 6 49 6 1020 15 maksimi 7,3 18,9 450 14,0 8,2 1800 690 890 163 58 5040 53 25.5.2016 6,5 4,0 250 3,6 3,7 860 54 1790 27 3.8.2016 6,7 4,5 350 6,5 4,8 1100 30 250 89 40 2810 29 27.9.2016 6,9 2,5 270 5,7 5,5 960 76 2890 24 keskiarvo 2016 6,7 3,7 290 5,3 4,7 973 30 250 73 40 2497 27 Perhonjoki ap. 1999-2015 keskiarvo n = 46 6,6 5,8 231 7,0 5,9 1124 73 212 76 28 2584 29 minimi 5,8 <1 100 2,7 3,5 490 <5 <5 47 7 920 11 maksimi 7,3 27,4 450 22,0 7,6 2300 360 860 162 56 5100 56 25.5.2016 6,5 4,0 310 3,8 4,5 880 49 1950 31 3.8.2016 6,8 3,6 360 5,9 4,7 990 13 210 76 36 2900 30 27.9.2016 7,0 <2 250 6,5 6,1 960 66 2800 21 keskiarvo 2016 6,8 2,5 307 5,4 5,1 943 13 210 64 36 2550 27 Perhonjoki, Kissahanojan ap. 2003-2015 keskiarvo n =37 6,7 7,1 244 8,4 5,8 1124 55 202 78 28 2798 31 minimi 5,8 <2 85 3,2 0,1 650 <5 32 46 11 1200 16 maksimi 7,4 38,0 450 75,0 8,0 1900 300 660 161 52 5200 54 25.5.2016 6,7 4,4 310 3,8 4,6 930 51 1960 31 3.8.2016 6,8 4,8 370 5,7 4,7 1000 21 210 76 36 3030 31 27.9.2016 7,1 2,5 250 6,0 5,9 830 65 2680 22 keskiarvo 2016 6,9 2,7 310 5,2 5,1 920 21 210 64 36 2557 28 29

30 Kuva 14 Perhonjoen pääuoman havaintopaikkojen kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 1999-2016. Kuva 15 Perhonjoen pääuoman havaintopaikkojen kokonaistyppipitoisuudet vuosina 1999-2016. Perhonjoen pääuoman varren turvetuotantoalueiden kuivatusvesissä oli vuonna 2016 vähemmän fosforia kuin Perhonjoessa, joten Perhonjoen korkeisiin fosforipitoisuuksiin ei kuivatusvesillä ollut vaikutuksia. Tuotantoalueiden kuivatusvesien kiintoaine- ja typpipitoisuudet olivat samaa tasoa tai alempia kuin Perhonjoessa, joten niistä ei aiheutunut pitoisuuksien lisäyksiä. Laurinneva-Pollarinnevan-Kapustanevan-Laukkulamminnevan ja Sarvinevan kuivatusvesien yhteisvaikutukset olivat vuonna 2016 vähäisiä Perhonjoen havaintopaikkojen veden laadun perusteella. Vesistövaikutuksien lievyyttä tukevat myös teoreettiset laskelmat, joiden mukaan keskivalumatilanteessa kuivatusvedet kohottivat pitoisuuksia Perhonjoessa seuraavasti: kokonaisfosfori 0,2 µg/l ja kokonaistyppi 11 µg/l ja kiintoaine 0,07 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,4 mg/l. Vaikutukset ovat käytännössä hieman suurempia, sillä laskennassa käytetään yläpuolisen valuma-alueen kokoa ja virtaamia, jotka eivät vastaa todellista tilannetta tällä alueella. Osa Perhonjoen vesistä johdetaan Patanan tekojärveen Laurinneva-Pollarinnevan purkuojien yläpuolella ja ne johdetaan takaisin Perhonjokeen Patananjoen kautta turvetuotantoalueiden alapuolella. Ristinevan kuivatusvesien alapuolisen Patananjoen havaintopaikan vesi on ollut keskimäärin vuosina 2002 2009 ja 2015 hieman hapanta, runsasravinteista ja kiintoainepitoista (taulukko 10). Vuonna 2016 Patananjoen veden laatu oli aiempaa tasoa parempaa,

sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli vähemmän kuin yleensä. Havaintopaikan yläpuolella sijaitsevat Patanan voimalaitos ja Patanan tekojärvi, joista vettä juoksutetaan ajoittain ja vedenlaatu vaihtelee virtaamien mukaan. Taulukko 10 Ristinevan Patananjoen havaintopaikan keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 2002-2009 ja 2015-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Patananjoki, Pulkkisen silta 2002-2009, 2015 keskiarvo n=25 6,4 9,8 269 10,0 5,1 1029 108 164 67 20 3546 33 minimi 5,4 <2 175 2,0 3,4 400 21 <5 43 6 1620 10 maksimi 7,0 31,0 390 21,9 7,2 1700 420 580 97 44 6200 54 25.5.2016 6,5 7,0 250 2,4 3,4 930 49 1550 25 3.8.2016 6,5 6,0 270 4,1 3,5 930 76 180 66 18 2020 24 27.9.2016 6,5 <2 250 3,2 3,9 820 58 2040 24 keskiarvo 2016 6,5 4,7 257 3,2 3,6 893 76 180 58 18 1870 24 Ristinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,5 mg/l, Kok.N 519 µg/l, Kok.P 22 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 12 mg/l O 2. Ristinevalta lähtevien kuivatusvesien ainepitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin Patananjoen, joten kuivatusvedet eivät heikentäneen Patananjoen veden laatua. 7.5 Patananjoen valuma- alue 49.09 7.5.1 Ruissaarenneva (Vimpeli) Ruissaarennevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 135/2007/4, dnro LSY 2004-Y-173, myönnetty 7.12.2007). Ruissaarennevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto 2004. Ruissaarenneva sijaitsee pääosin Kruunupyynjoen vesistöalueella (48), mutta pieni osa myös Perhonjoen vesistöalueen Patananjoen yläosan valuma-alueella (49.093). Perhonjoen vesistöalueella Ruissaarennevalla oli levossa 20,2 ha vuonna 2016 ja Kruunupyynjoen vesistöalueella oli 86,1 ha tuotannossa ja 80 ha levossa. Perhonjoen suuntaan menevien vesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Kruunupyynjoen suuntaan menevät vedet käsitellään kahdella pintavalutuskentällä. Perhonjoen suuntaan laskevien kuivatusvesien osalta päästötarkkailua ei ollut vuonna 2016. Ruissaarennevan Perhonjoen vesistöalueelle kuivatusvedet purkautuvat Kalpekinpuron kautta Patananjokeen Patanan tekojärven yläpuolelle. Havaintopaikat sijaitsevat Kalpekinpurossa ja sen yhtymäkodan alapuolella Patananjoessa. Patananjoen vesi on ollut ruskeaa, ravinteikasta ja väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 11). Vuonna 2016 Patananjoen vedessä oli vuosien 2010 2015 keskimääräistä tasoa vähemmän typpeä, mutta muuten veden laatu oli aiempaa tasoa. Kalpekinpuron vesi oli laadullisesti samanlaista kuin Patananjoen, mutta rautaa oli vedessä erittäin runsaasti kuten aiempinakin vuosina. Kalpekinpuroon ja Patananjokeen kohdistuu maatalouden lannoitevaikutuksia, josta johtuen ravinteita niiden vesissä on runsaasti. 31

Taulukko 11 Patananjoen ja Kalpekinpuron veden laatu vuosina 2010-2016. 32 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Patananjoki Kalpekinpuron ap 2010-2015 keskiarvo n=18 6,2 16,8 334 8,9 4,6 1563 207 92 79 24 3659 37 minimi 5,5 4,0 150 2,4 3,2 790 59 <5 33 10 1700 11 maksimi 6,7 120,0 500 26,0 8,6 8700 820 460 180 55 7700 70 26.5.2016 6,4 11,0 500 5,5 3,3 960 48 3030 39 1.8.2016 6,3 13,0 510 11,0 3,7 1100 110 150 59 29 4960 37 28.9.2016 6,8 9,0 360 15,0 5,8 930 110 4680 26 keskiarvo 2016 6,5 11,0 457 10,5 4,3 997 110 150 72 29 4223 34 Kalpekinpuro 3.6.2010 6,4 9,1 1200 197 60 53 33 5100 32 28.7.2010 6,9 11,1 918 690 72 65 44 7000 24 9.9.2010 6,8 8,3 1000 340 24 66 48 6000 31 keskiarvo 2010 6,7 9,5 1039 409 52 61 42 6033 29 6.5.2015 6,2 11,0 313 26,0 6,5 1200 79 5660 35 25.8.2015 6,8 95,0 375 51,0 9,2 1200 6 510 130 6 12100 27 15.9.2015 6,7 10,0 375 32,0 9,5 940 81 8070 21 keskiarvo 2015 6,6 38,7 354 36,3 8,4 1113 6 510 97 6 8610 28 26.5.2016 6,4 9,3 625 30,0 5,8 1300 58 6330 40 1.8.2016 6,5 14,0 480 33,0 8,2 1000 330 91 46 41 8820 18 28.9.2016 7,0 14,0 590 56,0 8,8 1000 95 9020 23 keskiarvo 2016 6,6 12,4 565 39,7 7,6 1100 330 91 66 41 8057 27 8 ÄHTÄVÄN-, KRUUNUPYYN- JA PURMONJOEN VESISTÖALUEET Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Lehtimäen ja Soinin kuntien alueilta. Valuma-alueen pinta-ala on 2 054 km 2 ja järvisyys 9,8 %. Varsinainen Ähtävänjoki alkaa Evijärvestä ja laskee merestä padottuun Luodon-Öjanjärveen. Ähtävänjoen vesistöalueella, Evijärven yläpuolella sijaitsee Pohjanmaan merkittävimpiin järviin kuuluva Lappajärvi, jonka pinta-ala on 142 km 2 ja tilavuus on noin 1 050 milj. m 3. Ähtäväjoen uomaa on muutettu perkaamalla, pengertämällä ja patoamalla, ja vesistöä säännöstellään melko voimakkaasti. Ähtävänjoen vesistöalueella on yhdeksän voimalaitosta. Kruunupyynjoki saa alkunsa Perhon kunnan alueella sijaitsevasta Porasenjärvestä ja laskee Luodonjärven pohjoispäähän. Kruunupyyn vesistöalueen pinta-ala on 788 km 2 ja järvisyys 2,8 %. Purmonjoki saa alkunsa Lappajärven, Kauhavan ja Kortesjärven kuntien alueilta. Purmonjoen vesistöalueen pinta-ala on 864 km 2 ja järvisyys 2,4 %. Purmonjoki yhtyy Ähtävänjokeen vesistöalueen alaosalla, ja joet laskevat Luodonjärven kautta Pohjanlahteen. Ähtävänjoen Herrforsin voimalaitoksella keskivirtaama oli 22,6 m 3 /s jaksolla 1.11.2015 31.10.2016, kun pitkänajan 1971 2000 keskivirtaama vastaavasti on ollut 14,7 m 3 /s. Ähtävänjoen virtaamat olivat pitkänajan vertailuarvoja korkeampia lähes koko tarkastelujakson 1.11.2015 31.10.2016 (kuva 16). Ähtävänjoen vettä säännöstellään, joten aivan luontaista virtaamien vaihtelu ei ole. Kruunupyynjoessa jaksolla 1.11.2015 31.10.2016 keskivirtaama oli 9,9 m 3 /s pitkänajan keskivirtaaman ollessa 6,3 m 3 /s. Purmonjoessa ei ole virtaaman mittausta, mutta Kruunupyynjoen virtaamien perusteella ja valuma-alueiden suhteella Purmonjoen keskivirtaama jaksolla 1.11.2015 31.10.2016 oli 10,8 m 3 /s, pitkänajan keskivirtaaman ollessa 7,9 m 3 /s.

33 Kuva 16 Ähtävänjoen Herrforsin päiväkeskivirtaamat jaksolla 1.11.2015 31.10.2016 ja vertailukaudella 1971-2000. Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmonjoen vesistöjen Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistöjen latvoille (taulukko 12). Vuonna 2016 Ähtävänjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala oli noin 952 ha (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) eli 0,5 % valuma-alueen pinta-alasta ja Kruunupyynjoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala oli noin 990 ha eli 1,3 % valuma-alueen pinta-alasta. Purmonjoen vesistöalueella Vapolla oli turvetuotantoalaa noin 242 ha. Ähtävän- ja Purmonjoen vesistöalueilla on runsaasti yksityisten turvetuottajien tuotantoalueita.

34 Taulukko 12 Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmonjoen vesistöalueiden Vapon turvetuotantoalueet ja niiden tuotantoalat vuonna 2016. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 46 Purmonjoen vesistöalue 145,4 96,2 46.05 Purmo norra ån alue 106,5 46.054 Narsbäckenin va Porrasneva Evijärvi 106,5 46.06 Kerttuanjärven valuma-alue 38,9 96,2 46.062 Paalasenjärven a Porrasneva Evijärvi 38,9 53,1 46.065 Särkisenjärven va Porrasneva Evijärvi 43,1 47 Ähtävänjoen vesistöalue 776,6 109,3 65,7 47.04 Kurejoen alue 110,2 52,7 65,7 47.048 Vähäjoen va Paskoneva Alajärvi 52,7 47.048 Vähäjoen va Lamminneva Lappajärvi 110,2 65,7 47.05 Kuninkaanjoen valuma-alue 136,1 47.053 Kuninkaanjoen yläosan a Kuninkaansuo Soini 90,1 47.057 Toraspuron va Koirasuo Karstula 46,0 47.07 Vieresjoen vesistöalue 33,8 47.075 Pankarinpuron va Korpisalonneva Vimpeli 33,8 47.08 Vimpelinjoen valuma-alue 419,4 56,6 47.081 Savonjoen alaosan a Korpisalonneva Vimpeli 107,7 47.083 Savonjoen yläosan va Savonneva LO2 Alajärvi 99,6 47.083 Savonjoen yläosan va Heiniahonneva Kyyjärvi 6,7 22,7 47.083 Savonjoen yläosan va Lypsinneva Kyyjärvi 33,9 47.084 Poikkijoen va Korpisalonneva Vimpeli 205,4 47.09 Levijoen valuma-alue 77,1 47.092 Latojoen va Pannuneva Soini 77,1 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 617,6 329,4 42,8 48.006 Porasjoen yläosan va Ruissaarenneva Vimpeli 86,1 80,0 48.006 Porasjoen yläosan va Pälvineva Vimpeli 41,0 48.006 Porasjoen yläosan va Korpisalonneva Vimpeli 354,5 150,4 48.007 Raisjoen va Saapasneva Evijärvi 17,5 4,0 48.007 Raisjoen va Pyymaanneva Evijärvi 159,5 42,8 48.007 Raisjoen va Iso-Saapasneva Evijärvi 54,0 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Kruunupyynjoen ja Ähtävänjoen vuoden 2016 keskivalumia ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Ähtävänjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 34,1 t, typen 4,6 t ja fosforin 111 kg ja näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys oli 0,05 mg/l, typen 6 µg/l ja fosforin 0,2 µg/l vuonna 2016 (taulukko 13). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 198 t O 2 ja COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,27 mg/l O 2. Purmonjoen vesistöalueen Vapon turvetuotannon nettokuormitus oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 5,4 t, typen 1,7 t ja fosforin 32 kg sekä kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 67 t O 2. Vapon turvetuotantoalueiden pitoisuuslisäykset olivat erittäin pieniä Purmonjoella. Kruunupyynjoen vesistöalueen Vapon turvetuotannon nettokuormitus oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 17,6 t, typen 5,7 t ja fosforin 144 kg sekä kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 246 t O 2. Vapon turvetuotantoalueiden pitoisuuslisäykset Kruunupyynjoella olivat vesistövesianalyyseissä havaittavia typellä (lisäys 18 µg/l), mutta muuten varsin pieniä.

Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteissa olivat Korpisalonnevalla kohdistuen Porasjokeen ja Pyymaannevalla kohdistuen Raisjokeen (taulukko 13). Taulukko 13 Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmonjoen vesistöalueilla vuonna 2016. Brutto Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue Suo Kunta CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 46 Purmonjoen vesistöalue 0,20 0,02 5 0,09 46.05 Purmo norra ån alue 0,22 0,02 6 0,07 46.054 Narsbäckenin va Porrasneva Evijärvi 1,20 0,12 31 0,39 46.06 Kerttuanjärven valuma-alue 0,59 0,04 15 0,34 46.062 Paalasenjärven a Porrasneva Evijärvi 0,56 0,04 15 0,36 46.065 Särkisenjärven va Porrasneva Evijärvi 1,74 0,12 43 0,85 47 Ähtävänjoen vesistöalue 0,27 0,05 6 0,15 47.04 Kurejoen alue 0,08 0,05 3 0,09 47.048 Vähäjoen va Paskoneva Alajärvi 0,31 0,04 16 0,27 47.048 Vähäjoen va Lamminneva Lappajärvi 0,61 0,55 22 0,69 47.05 Kuninkaanjoen valuma-alue 0,25 0,01 4 0,10 47.053 Kuninkaanjoen yläosan a Kuninkaansuo Soini 0,35 0,02 4 0,06 47.057 Toraspuron va Koirasuo Karstula 1,54 0,08 25 1,00 47.07 Vieresjoen vesistöalue 0,27 0,03 7 0,35 47.075 Pankarinpuron va Korpisalonneva Vimpeli 1,59 0,16 42 2,06 47.08 Vimpelinjoen valuma-alue 0,95 0,13 21 0,42 47.081 Savonjoen alaosan a Korpisalonneva Vimpeli 0,24 0,08 5 0,15 47.083 Savonjoen yläosan va Savonneva LO2 Alajärvi 1,42 0,12 31 0,64 47.083 Savonjoen yläosan va Heiniahonneva Kyyjärvi 0,23 0,02 5 0,06 47.083 Savonjoen yläosan va Lypsinneva Kyyjärvi 0,26 0,02 5 0,11 47.084 Poikkijoen va Korpisalonneva Vimpeli 1,23 0,07 27 0,43 47.09 Levijoen valuma-alue 0,37 0,01 10 0,23 47.092 Latojoen va Pannuneva Soini 1,11 0,04 29 0,70 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 0,79 0,06 18 0,46 48.006 Porasjoen yläosan va Ruissaarenneva Vimpeli 0,79 0,07 13 0,41 48.006 Porasjoen yläosan va Pälvineva Vimpeli 0,23 0,00 4 0,04 48.006 Porasjoen yläosan va Korpisalonneva Vimpeli 2,76 0,19 62 1,01 48.007 Raisjoen va Saapasneva Evijärvi 0,19 0,02 6 0,08 48.007 Raisjoen va Pyymaanneva Evijärvi 1,59 0,09 47 2,05 48.007 Raisjoen va Iso-Saapasneva Evijärvi 0,29 0,04 8 0,26 35 8.1 Purmo norra ån alue 46.05 8.1.1 Porrasneva (Evijärvi) Porrasnevalla on Etelä-Suomen Aluehallintoviraston 12.3.2012 myöntämä ympäristölupa (päätös nro 49/2012/2, Dnro ESAVI/291/04.08/2010). Porrasneva sijaitsee Purmonjoen vesistöalueen Purmo Norra ån Narsbäckenin valumaalueella (46.054). Porrasnevan turvetuotantoalueen valmistelut on aloitettu 1982. Tuotannossa oli 145,4 ha vuonna 2016 ja valmistelussa 96,2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset pintavalutuskentät (5 kpl). Kuivatusvedet purkautuvat kahta laskuojaa Kerttuanjärven kautta Purmonjokeen ja yhtä ojaan pitkin Narssjön kautta Purmonjokeen. Purkureitit ovat: Kielisenpäkki - Narssjön- Purmo södra å - Purmo å, Särkinen - Seippispuro - Keskijoki - Särkisenjärvi - Särkisenjärven purku - Kerttuanjärvi - Norijoki-Purmo norra å-purmo å, Kivijärvi - Tekolampi- Pietilänpäkki - Norijoki - Paalasenjärvi - Norijoki - Kerttuanjärvi - Norijoki-Purmo norra å - Purmo å.

Vesistöhavaintopaikat ovat: Narssjö, Särkisenjärven purku, Kerttuanjärvi, Tekolampi ja Norijoki. Särkisenjärven purkuojassa (laskee Kerttuanjärveen) veden laatu on ollut heikkoa, sillä vedessä on ollut runsaasti ravinteita ja rautaa sekä humusta (taulukko 14). Vuonna 2016 purkuojan veden laatu oli samaa tasoa kuin aiemminkin. Tekolammen vesi on ollut kirkasta ja erittäin hapanta (keskimäärin ph 3,8) pohjavettä (taulukko 15). Typpiyhdisteitä on ollut vedessä jonkin verran, mutta sen sijaan fosforia ei juuri lainkaan. Myös rautaa vedessä on ollut vähän ja humusaineita ei lainkaan. Korkea sähkönjohtokyvyn arvo viittaa siihen, että vedessä on runsaasti sähköä johtavia aineita. Usein pohjavesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot johtuvat suurista mangaanitai kloridipitoisuuksista. Tekolammen alhainen ph voi johtua alumiinin runsasta liukenemista maaperästä. Erittäin happamasta vedestä johtuen Tekolammessa lienee hyvin vähän elämää ja siihen viittaa myös erittäin alhainen a-klorofyllipitoisuus. Vuonna 2016 Tekolammen vesi oli yhtä kirkasta ja hapanta sekä vähäravinteista kuin aiemminkin. Norijoen havaintopaikka sijaitsee Tekolammesta tulevien vesien varrella, mutta pääosin Norijoen vedet tulevat joen yläjuoksun laajalta valuma-alueelta. Norijoen vesi on ollut väriltään hyvin tummaa, ravinteikasta ja humus- sekä rautapitoista. Vuonna 2016 Norijoen vedenlaatu oli yhtä heikkoa kuin aiemminkin, sillä ravinteita ja rautaa sekä kiintoainetta oli vedessä erittäin runsaasti (taulukko 14). Taulukko 14 Porrasnevan virtavesihavaintopaikkojen vedenlaatu 2006 2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Särkisenjärven purku 2006-2015 keskiarvo n= 30 6,1 5,9 331 6,0 5,8 1063 62 14 74 24 3591 43 minimi 5,2 1,7 225 0,6 4,1 770 <5 <5 35 6 1730 28 maks imi 6,9 46,4 550 31,0 8,4 1800 370 100 120 49 6400 76 12.5.2016 5,9 5,3 313 2,7 4,2 850 42 2070 36 1.8.2016 5,9 12,0 610 11,0 4,8 1400 20 13 60 25 5340 62 28.9.2016 6,5 4,0 510 12,0 5,4 1200 120 5000 44 keskiarvo 2016 6,1 7,1 478 8,6 4,8 1150 20 13 74 25 4137 47 Norijoki 2006-2015 keskiarvo n= 30 5,8 10,1 332 10,6 8,7 1141 129 71 79 28 4497 40 minimi 4,5 2,4 150 2,0 5,1 800 <5 <5 26 7 1560 22 maks imi 6,9 30,0 600 31,0 22,5 2000 600 550 190 72 10000 69 12.5.2016 5,9 6,0 313 3,8 5,2 970 56 2840 36 1.8.2016 5,7 16,0 670 10,0 5,6 1700 62 75 83 68 6940 59 28.9.2016 6,6 8,7 500 15,0 7,2 1200 120 4900 34 keskiarvo 2016 6,1 10,2 494 9,6 6,0 1290 62 75 86 68 4893 43 Kerttuanjärvi on suuri (384 ha), mutta hyvin matala (max. syv. 2 m) järvi lähellä Evijärven taajamaa. Kerttuanjärven vesi on ollut ravinteikasta ja rautapitoista sekä korkean väriluvun että korkean COD Mn :n perusteella varsin humuspitoista (taulukko 15). Korkeista rauta- ja humuspitoisuuksista johtuen veden väri on ollut hyvin tummaa. Ravinnepitoisuuksien ja runsaan levätuotannon perusteella Kerttuanjärvi on selvästi rehevä vesistö. Tätä heijastavat myös pintaveden happivajeet, joita esiintyi myös vuonna 2016. Vuonna 2016 Kerttuanjärven vedessä oli ravinteita enemmän kuin vuosina 2004 2015 keskimäärin. Narssjö on matala (max. syv. 2 m), suurehko (197 ha) järvi Pedersören kunnan alueella. Narssjön vesi on ollut laadullisesti hieman parempaa kuin Kerttuanjärven, mutta ravinteiden ja levätuotannon perusteella myös se kuuluu selkeästi reheviin vesistöihin (taulukko 15). Järven rehevyyden seurauksena on esiintynyt lopputalvisin suurta happivajet- 36

ta. Vuonna 2016 Narssjön vesi oli laadullisesti aiempaa tasoa hieman heikompaa, sillä vedessä oli enemmän ravinteita. Elokuussa 2016 levätuotanto oli runsasta. Narssjö järveen tulee kuivatusvesiä Porrasnevalta, mutta järveen kohdistuva hajakuormitus on myös suurta. Porrasnevan kuivatusvesien vaikutukset peittyvät valumaalueelta tuleviin metsätalouden ja maatalouden hajakuormitusvaikutuksiin. Narssjöön tulee myös yksityiseltä Porrasnevan turvetuotantoalueelta kuivatusvesiä. Taulukko 15 Porrasnevan järvivesihavaintopaikkojen vedenlaatu 2004 2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Narssjö (1 m) 2004-2015 keskiarvo n= 23 59 5,9 6,6 266 7,6 8,6 1207 25 4 57 7 3526 20,5 31 minimi 19 5,3 <2 125 3,3 6,2 760 <5 <5 27 3 1900 3,5 21 maksimi 97 6,6 18,6 450 31,0 12,6 2300 110 10 83 11 5300 46,0 49 16.2.2016 38 5,6 2,0 375 3,4 8,5 1400 71 2590 35 29.8.2016 65 6,2 10,0 450 11,0 5,5 1200 18 25 64 5 4610 23,0 41 Kerttuanjärvi (1 m) 2004-2015 keskiarvo n= 23 61 6,0 8,9 333 8,4 9,4 1248 23 <5 76 13 4263 29,8 37 minimi 27 5,1 2,3 125 2,9 5,7 990 <5 <5 49 <3 1770 4,8 26 maksimi 95 6,6 20,0 625 13,0 21,2 1600 68 <5 98 20 6500 50,0 51 16.2.2016 63 6,1 3,2 208 5,7 6,7 1400 130 2090 22 29.8.2016 63 6,1 9,0 530 7,9 5,7 1400 23 110 90 20 4870 19,0 47 Tekolampi 2006-2015 (1 m) keskiarvo n= 20 85 3,8 0,7 4,2 0,3 40,1 486 161 142 5 2 420 1,0 0,5 minimi 59 3,6 <1 <2,5 <0,25 27,0 110 7 32 <5 <2 120 0,3 <0,5 maksimi 109 4,0 2,7 30 1,5 58,0 1000 440 320 12 4 900 1,8 3,4 16.2.2016 90 3,9 <2 5 0,4 29,0 230 13 580 <0,50 29.8.2016 90 4,3 3,6 <5 1,1 17,0 270 77 21 9 3 150 3,6 <0,50 Porrasnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua pintavalutuskentältä 5 vuonna 2016. Porrasnevan kuormitustarkkailuasema sijaitsee Purmonjoen vesistöalueella Narsbäckenin valuma-alueella (46.054). Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella Porrasnevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,0 mg/l, Kok.N 1576 µg/l, Kok.P 39 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 57 mg/l O 2. Kuivatusvedet laskevat pintavalutuskentältä 5 Narssjö-järveen, jonka veden laatuun nähden kuivatusvesien fosforipitoisuudet olivat huomattavasti alempia, mutta COD Mn - arvon perusteella kuivatusvedet lisäsivät Narssjön veden humuspitoisuuksia. Porrasnevan kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2016 vähäisiä. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa kuivatusvedet kohottivat pitoisuuksia Norijoessa seuraavasti: kokonaisfosfori 0,4 µg/l ja kokonaistyppi 15 µg/l ja kiintoaine 0,04 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,6 mg/l. Vastaavasti pitoisuusnousut Narssjön olivat; kokonaisfosfori 0,4 µg/l ja kokonaistyppi 31 µg/l ja kiintoaine 0,12 mg/l sekä COD Mn bruttona 1,2 mg/l sekä Särkisenjärveen kokonaisfosfori 0,9 µg/l ja kokonaistyppi 43 µg/l ja kiintoaine 0,12 mg/l sekä COD Mn bruttona 1,7 mg/l. Kerttuanjärveen laskevissa vesissä typpiyhdisteiden ja veden humusleimaisuus on suuri, jota kuivatusvesien vaikutukset osaltaan lisäävät. Norijoen valuma-alueella on varsin runsaasti peltoja, mikä näkyy veden korkeina fosforipitoisuuksina. 8.2 Kurejoen alue 47.04 8.2.1 Paskoneva (Alajärvi) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Paskonevan turvetuotantoon 21.12.2007 (päätös nro 151/2007/4, dnro LSY-2004-Y-321). Paskonevan tuotantoalue sijaitsee Alajärven kaupungissa. Turvetuotantoalue sijoittuu Ähtävänjoen 37

vesistöalueen Kurejoen vesistöalueen Vähäjoen valuma-alueelle (47.048). Paskoneva on ojitettu vuonna 1984, mutta tuotantoa ei silloin aloitettu. Paskonevan alueen kuntoonpano turvetuotantoa varten alkoi vuonna 2010 ja tuotanto vuonna 2011. Paskonevalla oli vuonna 2016 levossa 52,7 ha. Ympäristöluvan mukaisesti Paskonnevan kuivatusvedet käsitellään pintavalutuskentällä ympärivuotisesti. Paskonevan kuivatusvedet johdetaan reitille laskuoja Isonevanpuro - Mertapuro- Vähäjoki -Kurejoki - Lappajärvi. Vesistöhavaintopaikka on Mertapurossa. Mertapuron vesi on ollut heikkolaatuista, sillä vesi on hapanta, tummaa, erittäin ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 16). Vuonna 2016 Mertapuron vesi oli hieman parempaa kuin ennakkotarkkailuvuosina 2004 2009, sillä kaikki määritetyt pitoisuudet olivat parempaa laatua kuvaavia. Vuosien 2004 2016 vedenlaatutuloksien perusteella eivät Paskonevan kuntoonpano ja tuotanto ole erityisemmin vaikuttaneet Mertapuron veden laatuun (kuvat 17 19). Mertapuron veden ravinnepitoisuudet ovat hieman laskeneet kuten myös COD Mn -arvot. Paskonevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,3 mg/l, Kok.N 2 108 µg/l, Kok.P 43 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 32 mg/l O 2. Paskonevan kuivatusvesissä oli varsin runsaasti typpeä ja kiintoainetta, mutta Mertapuron veden laatuun nähden kuivatusvesissä oli vain typpeä enemmän. Paskonevan vesistövaikutukset olivat vähäisiä myös teoreettisten laskelmien perusteella, sillä keskivalumatilanteessa kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Vähäjoessa vain vähän; kokonaisfosforia 0,3 µg/l ja kokonaistyppeä 16 µg/l sekä kiintoainetta 0,04 mg/l. Taulukko 16 Mertapuron havaintopisteen vedenlaatu vuosina 2004-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mertapuro 2004-2009 ennakot keskiarvo n = 11 6,2 16,1 275 14,2 6,5 1413 143 232 91 34 4311 38 minimi 5,1 5,6 150 6,2 4,6 850 <5 41 53 14 2200 28 maksimi 6,7 34,0 550 21,0 8,8 2675 270 790 140 65 8700 48 Mertapuro 2010-2015 kuntoonpano ja tuotanto keskiarvo n = 18 6,2 13 291 9,5 5,8 1284 183 102 75 26 3516 36 minimi 5,0 2,8 175 3,2 4,2 850 3 29 37 11 1090 27 maksimi 6,9 29,0 550 19,6 7,9 2100 310 340 140 38 6030 55 23.5.2016 6,0 8,5 375 6,1 3,9 990 49 2480 38 2.8.2016 6,5 24,0 530 24,0 5,5 1400 210 200 93 46 5300 35 26.10.2016 6,5 4,4 250 12,0 5,7 950 65 3000 23 keskiarvo 2016 6,3 12,3 385 14,0 5,0 1113 210 200 69 46 3593 32 38

39 Kuva 17 Mertapuron veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2004 2016. Kuva 18 Mertapuron veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2004 2016. Kuva 19 Mertapuron veden COD Mn -arvot vuosina 2004 2016.

8.3 Lamminneva (Lappajärvi/Lapua) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Lamminnevan turvetuotantoon 21.12.2007 (päätös nro 150/2007/4, dnro LSY-2004-Y-295). Lohkon 9 lisäalueelle on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto myöntänyt ympäristöluvan 28.8.2013 (päätös LSSAVI/230/04.08/2011). Lamminnevan turvetuotantoalue sijaitsee osittain Lapuanjoen vesistöalueen Kauhajärven valuma-alueella (44.063) ja osittain Ähtävänjoen valuma-alueen Vähäjoen valumaalueella (47.048). Lamminnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1981 ja tuotanto vuonna 1986. Tuotannossa vuonna 2016 oli 177 ha ja valmistelussa 65,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kaksi kosteikkoa ja kaksi pintavalutuskenttä. Kuivatusvesiä johdettiin 66,8 ha:n alalta vuonna 2016 Kauhajärveen ja kuivatusvedet 110,2 ha:n alalta johdettiin laskuojaa pitkin reitille Kivipuro-Vähäjoki-Kurejoki-Lappajärvi. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat kuivatusvesien vaikutuspiirissä Kauhajärvessä ja Kivipurossa. Kivipuron vesi on ollut heikkolaatuista, sillä vesi on runsasravinteista, erittäin tummaa sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 17). Myös rautapitoisuudet ovat erittäin korkeita. Vuonna 2016 Kivipuron vesi oli laadullisesti parempaa tasoa kuin vuosina 2004-2015 keskimäärin, sillä ravinne-, rauta ja humuspitoisuudet olivat selvästi aiempaa tasoa alempia. Kauhajärven vesi on ollut väriltään tummaa, ravinteikasta sekä humusvaikutteista (taulukko 17). Kauhajärvi on ravinnetason perusteella rehevä, mitä kuvaavat myös a-klorofyllipitoisuudet. Rehevyydestä johtuen alusvedessä on esiintynyt happivajetta. Vuonna 2016 Kauhajärven vedenlaatu oli vuosien 1999 2015 keskimääräistä tasoa. Taulukko 17 Lamminnevan havaintopaikkojen veden laatu 1999-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kauhajärvi (1 m) 1999-2015 keskiarvo n =32 79 6,3 2,4 225 2,4 7,9 1275 26 240 49 10 1775 10,3 31 minimi 63 5,3 <1 100 0,8 6,0 870 <5 72 9 <2 1200 2,6 22 maksimi 122 7,0 10,0 400 5,7 9,5 1900 70 550 86 17 2400 21,2 44 23.2.2016 80 6,0 <2 313 2,3 6,5 1400 55 1590 29 30.8.2016 78 6,5 4,5 290 3,1 5,8 1200 29 360 48 5 1730 7,3 30 keskiarvo 2016 79 6,3 2,8 301 2,7 6,2 1300 29 360 52 5 1660 7,3 30 Kivipuro 2004-2015 keskiarvo n = 29 5,3 7,1 402 6,1 6,2 1127 114 4,5 93 27 3344 58 minimi 4,2 1,0 175 1,7 3,6 550 8 <5 27 8 880 26 maksimi 6,9 18,1 900 15,0 16,1 1500 350 20 645 110 6900 87 23.5.2016 5,2 2,0 500 2,8 3,6 950 46 2240 55 9.8.2016 4,7 2,4 530 2,6 5,2 960 34 18 48 18 2910 53 26.10.2016 5,7 3,2 350 4,2 5,0 870 49 2360 38 keskiarvo 2016 5,3 2,5 460 3,2 4,6 927 34 18 48 18 2503 49 Lamminnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016 kosteikolla 2 Kivipuroon johdettavista vesistä. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 18,4 mg/l, Kok.N 1195 µg/l, Kok.P 44 g/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 20 mg/l O 2. Lähtevien kuivatusvesien humuspitoisuudet olivat Kivipuron veden vastaaviin pitoisuuksiin nähden alhaisempia. Sen sijaan fosforia oli kuivatusvesissä saman verran ja typpeä hieman enemmän sekä kiintoainetta huomattavasti enemmän kuin Kivipuron vedessä. 40

Kivipuroon Lamminnevan kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2016 lieviä, mutta selviä: kuivatusvedet nostivat vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa puron fosforipitoisuutta 2,2 µg/l, typpipitoisuutta 45 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 1,1 mg/l sekä bruttona COD Mn 2,5 mg/l. Vähäjokeen vaikutukset olivat Kivipuroa vähäisemmät, sillä sen valuma-alue (64 km 2 ) on noin kaksinkertainen Kivipuroon nähden (38 km 2 ). 41 8.4 Kuninkaanjoen valuma-alue 47.05 8.4.1 Kuninkaansuo (Soini) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Kuninkaansuolle turvetuotantoon 16.11.2006 (päätös nro 147/2006/4, dnro LSY-2004-Y-404). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain hyväksyi valitukset päätöksellään 12.9.2007 (Nro 07/0527/3). Kuninkaansuon turvetuotantoalue sijaitsee Ähtävänjoen vesistöalueella Kuninkaanjoen yläosan alueella (47.053). Kuninkaansuon tuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1978 ja tuotanto vuonna 1984. Vuonna 2016 tuotannossa oli 90,1 ha. Kuivatusvedet käsitellään kahdella ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Kuninkaansuon kuivatusvedet purkautuvat Kuninkaanlampeen ja edelleen Kuninkaanjokeen Alajärveen ja sieltä Kurejoen kautta Lappajärveen. Kuninkaansuon tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Kuninkaanlammessa ja Kuninkaanjoessa kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Kuninkaanlampi sijaitsee aivan Kuninkaansuon tuntumassa. Lampi on noin 3 ha kokoinen noin 4 metriä syvä suolampi. Lammen vesi on ollut hapanta, sameaa, ravinteikasta humusvettä (taulukko 18). Korkeiden ravinnepitoisuuksien ja korkeiden a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Kuninkaanlampi on selvästi rehevä. Rehevyydestä johtuen happivajeet ovat suuria lopputalvisin alusveden lisäksi myös pintavedessä. Vuonna 2016 lammen vesi oli laadullisesti hieman parempaa kuin aiemmin, sillä ravinteita ja rautaa oli hieman vähemmän. Heinäkuun lopulla levätuotanto oli erittäin vähäistä, mahdollisesti alhaisesta ph-arvosta johtuen. Maaliskuussa 2016 happi oli pintavedestä loppunut kokonaan ja kesälläkin pintaveden happivaje oli suuri. Alusvesi oli hapetonta sekä talvelle että kesällä 2016. Taulukko 18 Kuninkaanlammen vedenlaatu vuosina 2004 2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta a-kloro- COD paikka kyll aine luku johtok. N N NO4-N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kuninkaanlampi, Soini, 2004-2015 keskiarvo n =15 35 6,1 8,0 387 10,5 5,0 1558 152 42 61 11 5007 29,7 45 minimi <1 5,4 3,3 300 2,4 3,1 970 12 <5 32 5 1590 8,2 27 maksimi 68 6,7 18,4 625 28,0 9,8 2400 394 150 90 24 8600 89,5 76 22.3.2016 <1,0 5,8 4,0 375 6,1 5,5 1300 45 3930 35 21.7.2016 42 5,5 2,0 530 2,8 3,1 1300 72 55 50 16 3070 1,8 55 Kuninkaanjoen vesi on ollut hyvin samanlaista kuin Kuninkaanlammen, joten vesi on ravinteikasta, hyvin tummaa sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 19). Ainepitoisuudet ovat olleet kuitenkin hieman alempia kuin lammessa. Vuonna 2016 Kuninkaanjoen vedenlaatu oli hieman vuosien 2004 2015 keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli vähemmän.

Taulukko 19 Kuninkaanjoen vedenlaatu vuosina 2005-2016. 42 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kuninkaanjoki 2004-2015 keskiarvo n = 29 6,2 3,5 346 3,5 3,8 1081 51 37 47 15 2670 47 minimi 4,9 <2 160 1,2 2,5 630 7 <5 24 4 780 26 maksimi 6,9 9,3 625 7,5 6,0 1500 130 190 98 31 4700 67 24.5.2016 6,3 4,0 250 1,7 3,0 910 35 1630 42 29.8.2016 6,1 <2 450 2,3 3,1 960 7 54 45 7 2620 49 28.9.2016 6,7 2,0 360 <0,15 3,6 840 49 2260 37 keskiarvo 2016 6,4 3,0 353 2,0 3,2 903 7 54 43 7 2170 43 Kuninkaansuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella Kuninkaansuolta pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,1 mg/l, Kok.N 833 µg/l, Kok.P 26 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 32 mg/l O 2. Kuivatusvesillä oli vuonna 2016 ilmeisesti vain lieviä vaikutuksia Kuninkaanlammen veden laatuun, sillä pintavalutuksesta lähtevän veden ainepitoisuudet olivat pääosin alempia kuin Kuninkaanlammessa. Vähäisiä vesistövaikutuksia osoittavat myös teoreettiset laskelmat, sillä Kuninkaansuon kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2016 Kuninkaanjoen veden fosforipitoisuutta 0,06 µg/l, typpipitoisuutta 4 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,02 mg/l sekä bruttona COD Mn 0,4 mg/l. 8.5 Vieresjoen valuma-alue 47.07 8.5.1 Korpisalonneva-Ruissaarenneva-Pälvineva (Vimpeli) Korpi- ja Ruissaaren- sekä Pälvineva sijaitsevat pääosin Ähtävänjoen vesistöalueen Vimpelinjoen Savonjoen (47.082) ja Poikkijoen valuma-alueella (47.084) sekä Vieresjoen Pankarinpuron valuma-alueella (47.075). Osia tuotantoalueista sijaitsee myös Kruunupyynjoen vesistöalueella Porasjoen valuma-alueella (48.006) ja Perhonjoen vesistöalueen Patananjoen valuma-alueella (49.091). Korpisalonnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 134/2007/4, dnro LSY 2004-Y-401, myönnetty 7.12.2007). Korpisalonnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1977. Tuotannossa vuonna 2016 oli 701,4 ha ja levossa 150,4 ha. Korpisalonnevan kuivatusvesiä purkautuu sekä Ähtävänjoen että Kruunupyynjoen vesistöalueille. Purkureittejä on useita: 1. Poikkijoki Savonjoki - Lappajärvi, 2. Reipakanpuro Savonjoki - Lappajärvi, 3. Kelpäkinpuro Pankarinpuro - Vieresjoki- Lappajärvi, 4. laskuoja - Sääksjärvi, 5. Porasenjoki - Sääksjärvi, 6 Ruunuoja Sääksjärvi Pankarinpuron valuma-alueella oli vuonna 2016 tuotannossa 33,8 ha, joille vesienkäsittelymenetelmänä oli ympärivuotinen pintavalutus. Poikkijoen valuma-alueella oli vuonna 2016 tuotannossa 205,4 ha ja kuivatusvesien vesienkäsittelymenetelmänä oli ympärivuotinen pintavalutus. Savonjoen alaosan alueella oli vuonna 2016 tuotannossa 107,7 ha, joille vesienkäsittelymenetelmänä oli ympärivuotinen kasvillisuuskenttä. Porasenjoen yläosan valuma-alueella oli vuonna 2016 tuotannossa 354,5 ha ja levossa 150,4 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on pääosin ympärivuotinen pintavalutus kuudella

eri kentällä. Levossa olevista osista 78,5 ha alan vesienkäsittely oli perustaso virtaamansäädöllä. Ruissaarennevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 135/2007/4, dnro LSY 2004-Y-173, myönnetty 7.12.2007). Ruissaarennevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto 2004. Vuonna 2016 tuotannossa oli 86,1 ha ja levossa 100,2 ha. Porasenjoen yläosan valuma-alueella sijaitseva tuotantoalan kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus kahdella kentällä. Patananjoen yläosan valuma-alueella sijaitsevan alan (levossa 20,2 ha) vesienkäsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Ruissaarennevan kuivatusvedet purkautuvat kahta laskuojaa pitkin Porasenjokeen ja edelleen Sääksjärveen. Lisäksi yhtä laskuojaa (Kalpekinpuro) pitkin vedet purkautuvat Patananjokeen ja edelleen Patanan tekojärveen. Ruissaarenneva tuotantoalueen kuivatusvesien vesistötarkkailupisteet Porasenjoessa ovat samat kuin Korpisalonevalla ja niiden lisäksi Kalpekinpurossa ja Patananjoessa Kalpeekinpuron yhtymän alapuolella on havaintopaikat. Pälvinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 136/2007/4, dnro LSY 2005-Y-173, myönnetty 7.12.2007). Pälvinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1978 ja tuotanto vuonna 2004. Vuonna 2016 ei ollut tuotantoa, vaan 41 ha ala oli levossa. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Pälvinevan kuivatusvedet purkautuvat kahta laskuojaa pitkin Porasenjokeen hieman Korpisalonnevan purkuojaa ylemmäs. Pälvinevan tuotantoalueen kuivatusvesien vesistötarkkailupisteet ovat Porasenjoessa samat kuin Korpisalonevalla. Porasenjoen Sääksjärven yläpuolisten havaintopaikkojen keskimääräisten vedenlaatutuloksien (taulukko 20) mukaan joen vesi on ollut tummanruskeaa, hapanta ja runsasravinteista sekä rautapitoista. Vuonna 2016 Porasenjoen vedenlaatu Sääksjärven yläpuolella oli vuosien 2002 2015 keskimääräistä tasoa selvästi parempaa molemmilla havaintopaikoilla, sillä ravinteita, humusta ja rautaa oli aiempaa tasoa vähemmän. Porasenjoki laskee suureen (303 ha) ja matalaan (alle 2 metriä) Sääksjärveen. Sen vesi on ollut laadullisesti samanlaista kuin Porasenjoen eli vesi on tummanruskeaa ja runsasravinteista (taulukko 20). Ravinteita on järven vedessä ollut enemmän kuin siihen laskevassa Porasenjoessa. Rehevyyttä kuvastavat järven korkeat ravinnepitoisuudet ja myös runsas levätuotanto kuten myös ajoittaiset happivajeet. Vuonna 2016 Sääksjärven vedenlaatu oli heikkoa kuten vuosina 1999 2015 keskimääräin. Sääksjärven alapuolisen Porasenjoen vedenlaatu on ollut samankaltaista kuin Sääksjärvessä, joten vesi on ollut tummanruskeaa, runsasravinteista ja rautapitoista (taulukko 20). Vuonna 2016 Sääksjärven alapuolisessa Porasenjoen vedessä oli aiempaa tasoa vähemmän ravinteita, mutta silti veden laatu oli heikkoa. Korpisalonnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua pintavalutuskentältä 7 Porasenjokeen laskevista vesistä vuonna 2016. Kentälle tuli kuivatusvesiä vuonna 2016 noin 234 ha alalta. Pintavalutuksesta purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet (27 näytettä) olivat kiintoaineen osalta 4,6 mg/l, Kok.N 1 706 µg/l, Kok.P 48 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 49 mg/l O 2. Kuivatusvesien kiintoaineen pitoisuudet olivat alempia kuin Porasenjoen, mutta fosforin ja typen pitoisuudet sekä COD Mn -arvot olivat korkeampia. 43

44 Taulukko 20 Korpisalon-, Ruissaaren- ja Pälvinevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Porasenjoki turvetuotantoalueiden yp. 2002-2015 keskiarvo n =40 6,3 6,1 251 4,4 3,5 806 59 52 47 13 2652 30 minimi 5,2 2,4 120 1,8 2,1 420 <5 <5 25 <3 880 11 maks imi 7,0 14,4 450 13,5 6,0 1550 260 360 100 38 6760 60 26.5.2016 6,5 6,5 310 3,5 2,6 700 38 2090 29 1.8.2016 6,0 11,0 370 3,1 2,2 720 17 54 39 16 2700 32 28.9.2016 6,8 4,5 270 3,3 3,1 560 42 2530 22 keskiarvo 2016 6,4 7,3 317 3,3 2,6 660 17 54 40 16 2440 28 Porasenjoki turvetuotannon ap. 2002-2015 keskiarvo n=40 6,2 11,8 315 8,5 4,4 1050 142 87 57 17 3739 38 minimi 5,3 2,8 200 3,2 2,7 690 40 <5 30 3 990 20 maks imi 6,9 110,0 460 19,4 8,1 1900 580 490 110 34 7500 77 26.5.2016 6,4 12,0 500 6,5 3,6 870 45 3080 40 1.8.2016 6,2 10,0 470 8,1 3,2 920 49 78 43 18 4130 36 28.9.2016 6,9 8,5 330 8,3 4,4 620 54 3880 30 keskiarvo 2016 6,5 10,2 433 7,6 3,7 803 49 78 47 18 3697 35 Sääksjärvi (1 m) 1999-2015 keskiarvo n=34 70 6,3 8,7 312 8,7 5,7 1336 42 11 77 9 3725 41,5 36 minimi 4 5,8 <1 125 2,4 4,2 880 <5 <5 6 <3 2210 3,7 26 maks imi 104 6,9 29,6 600 28,0 8,6 2200 300 59 140 15 7180 100,0 49 16.2.2016 77 5,8 <2 500 1,6 6,0 1600 58 2830 46 29.8.2016 77 6,5 14,0 450 8,0 3,5 970 6 5 72 12 3920 31,0 40 Porasenjoki, Sääksjärven ap. 2002-2015 keskiarvo n=40 6,3 12,3 298 9,9 4,8 1302 111 79 97 17 3686 33 minimi 5,6 1,3 175 2,6 3,3 780 7 <5 39 6 1090 2 maks imi 6,7 47,0 500 29,0 7,5 3100 460 690 480 86 6700 53 26.5.2016 6,4 10,0 250 5,7 3,6 800 47 1870 31 1.8.2016 6,0 8,0 460 7,2 3,7 1100 40 15 61 17 4360 38 28.9.2016 6,7 5,5 380 6,8 4,2 770 67 3870 31 keskiarvo 2016 6,4 7,8 363 6,6 3,8 890 40 15 58 17 3367 33 Korpisalonnevan, Ruissaarennevan ja Pälvinevan tuotantoalueilta tulevien kuivatusvesien vaikutuksesta Porasenjoen ainepitoisuudet kasvavat lähes kaikkien mitattujen muuttujien osalta, joten ne heikentävät Porasenjoen veden laatua (kuvat 22-22) ja (taulukko 20). Havaintopaikkojen välille tulee jonkin verran myös maa- ja metsätalouden hajakuormitusta, mutta pääosin kuormitus on peräisin turvetuotantoalueilta. Vuonna 2016 kuivatusvesien vaikutukset Porasenjokeen olivat kuitenkin lieviä, sillä Porasenjoen typpipitoisuudet kasvoivat vedenlaatutuloksien perusteella kuivatusvesien vaikutuksesta noin 140 µg/l ja humusainepitoisuudet noin 8 mg/l sekä fosforipitoisuudet 8 µg/l ja kiintoainepitoisuudet 2,8 mg/l. Vuosien 2002 2016 välisenä aikana Porasenjoen veden ravinnepitoisuudet ovat laskusuuntauksessa (kuvat 20 21), mutta COD Mn arvot pysyneet samalla tasolla (kuva 22).

45 Kuva 20 Porasenjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2002 2016. Kuva 21 Porasenjoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2002 2016. Kuva 22 Porasenjoen veden COD Mn -arvot vuosina 2002 2016.

Kelpäkinpuroon (Pankarinpuron valuma-alue) johdettiin kuivatusvesiä Korpisalonnevalta 33,8 ha alalta vuonna 2016. Kelpäkinpuron veden laatu on ollut erittäin heikko; ravinteita on ollut erittäin runsaasti kuten myös rautaa ja humusaineita (taulukko 21). Hajakuormitusvaikutuksia esiintyy purossa, sillä korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvaavat lannoitevaikutuksia. Vuonna 2016 Kelpäkinpuron veden laatu oli edelleen heikko runsaine ravinne- ja rautapitoisuuksineen. Poikkijokeen johdettiin Korpisalonnevalta kuivatusvesiä noin 206 ha alalta vuonna 2016. Poikkijoen vesi on ollut ruskeaa sekä väriluvun ja COD Mn -arvojen perusteella humuspitoista (taulukko 21). Ravinteita Poikkijoessa on ollut useimmiten selvästi vähemmän kuin muissa Korpisalonnevan purkureittien havaintopisteissä. Vuonna 2016 Poikkijoen vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin jaksolla 1999 2014 keskimäärin. Ruissaarennevalta kuivatusvesiä laskee Perhonjoen vesistön Kalpeekinpuroon ja edelleen Patananjokeen noin 20 ha alalta, joka oli levossa vuonna 2016. Patananjoen vesi on ollut ruskeaa ja COD Mn -arvojen perusteella humuspitoista sekä varsin ravinteikasta (taulukko 21). Vuonna 2016 Patananjoen vedenlaatu oli vuosien 2010 2015 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita oli vähemmän. Myös Kalpekinpuron vesi oli heikkolaatuista korkeiden ravinne-, rauta- ja kiintoainepitoisuuksien perusteella vuonna 2016. Kalpekinpuroon ja Patananjokeen kohdistuu maatalouden lannoitevaikutuksia, josta johtuen ravinteita on vesissä runsaasti. Taulukko 21 Korpisalonnevan, Ruissaarennevan ja Pälvinevan muihin kuin Porasenjokeen laskevien kuivatusvesireittien havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 1999 2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kelpäkinpuro 1999-2015 keskiarvo n =46 6,1 9,1 514 20 5,4 1595 364 147 149 72 5745 58 minimi 4,6 1,4 220 1,6 3,7 1100 <5 <5 37 21 1240 25 maksimi 7,2 23,5 950 120,0 8,8 3100 910 780 430 190 17000 100 26.5.2016 6,0 4,5 750 5,0 3,9 1300 71 3790 58 1.8.2016 6,6 8,5 870 29,0 5,7 1400 190 130 110 120 9190 55 28.9.2016 7,0 7,2 500 18,0 5,3 1200 140 5350 42 keskiarvo 2016 6,5 6,7 707 17,3 5,0 1300 190 130 107 120 6110 52 Poikkijoki 1999-2015 keskiarvo n=46 6,5 7,8 276 6,1 5,2 787 53 76 35 10 3019 35 minimi 5,0 1,0 105 1,6 2,4 370 <5 <5 17 <2 970 11 maksimi 7,8 21,4 490 13,0 21,6 1600 430 240 81 34 7000 62 26.5.2016 6,6 9,2 500 3,5 3,9 730 28 2440 36 1.8.2016 6,2 11,0 400 5,6 3,4 790 11 70 34 9 3890 39 28.9.2016 7,0 9,0 280 6,8 4,1 590 36 3450 23 keskiarvo 2016 6,6 9,7 393 5,3 3,8 703 11 70 33 9 3260 33 Patananjoki Kalpekinpuron ap 2010-2015 keskiarvo n=18 6,2 16,8 334 8,9 4,6 1563 207 92 79 24 3659 37 minimi 5,5 4,0 150 2,4 3,2 790 59 <5 33 10 1700 11 maksimi 6,7 120,0 500 26,0 8,6 8700 820 460 180 55 7700 70 26.5.2016 6,4 11,0 500 5,5 3,3 960 48 3030 39 1.8.2016 6,3 13,0 510 11,0 3,7 1100 110 150 59 29 4960 37 28.9.2016 6,8 9,0 360 15,0 5,8 930 110 4680 26 keskiarvo 2016 6,5 11,0 457 10,5 4,3 997 110 150 72 29 4223 34 Kalpekinpuro 2010-2015 keskiarvo n=6 6,6 24,1 354 36,3 8,4 1076 308 166 79 33 7322 28 minimi 6,2 8,3 313 26,0 6,5 918 6 24 53 6 5100 21 maksimi 6,9 95,0 375 51,0 9,5 1200 690 510 130 48 12100 35 26.5.2016 6,4 9,3 625 30,0 5,8 1300 58 6330 40 1.8.2016 6,5 14,0 480 33,0 8,2 1000 330 91 46 41 8820 18 28.9.2016 7,0 14,0 590 56,0 8,8 1000 95 9020 23 keskiarvo 2016 6,6 12,4 565 39,7 7,6 1100 330 91 66 41 8057 27 46

Korpisalonnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua pintavalutuskentältä 1 vuonna 2016. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella laskuojalta 1 (Poikkijokeen) purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,8 mg/l, Kok.N 1070 µg/l, Kok.P 31 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 38 mg/l O 2. Poikkijoen vuoden 2016 veden laatuun nähden kuivatusvesissä oli enemmän typpeä ja humusta, mutta vähemmän kiintoainetta ja fosforia. 47 8.6 Vimpelinjoen valuma-alue 47.08 8.6.1 Savonneva (Alajärvi/Soini/Karstula/Kyyjärvi) Savonneva käsittää useita suoalueita, joista on annettu erilliset lupapäätökset. Näitä alueita ovat Savonneva (LSY-2004-Y-402), Heiniahonneva (LSY-2005-Y-303), Lypsinneva (LSY-2005-Y-304) ja Koirasuo (LSY-2005-Y-305). Tässä yhteydessä käytetään kokonaisuudesta nimeä Savonneva. Savonnevan tuotantokokonaisuus on suuri (vuonna 2016 tuotannossa 681,2 ha, levossa 117,4 ha ja valmistelussa 8,3 ha), ja siitä kuuluu osia eri vesistöalueisiin ja myös useisiin eri valuma-alueisiin. Savonnevan tuotantoalueesta kuuluu osia Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Vahankajoen Mustapuron valuma-alueelle (14.674) ja Kyyjärven valuma-alueella Nopolanjoen valuma-alueelle (14.645). Osia tuotantoalueesta kuuluu myös Ähtävänjoen vesistöalueen Kuninkaanjoen Toraspuron valuma-alueelle (47.057) sekä Savonjoen yläosan valuma-alueelle (47.084). Savonnevan tuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1979 ja tuotanto vuonna 1980. Savonnevalla oli tuotannossa vuonna 2016 Mustapuron valuma-alueella 329 ha ja levossa 1,4 ha. Nopolanjoen valuma-alueella oli tuotannossa 3,9 ha, levossa 51,3 ha ja valmistelussa 8,3 ha. Savonjoen yläosan valuma-alueella oli vuonna 2016 tuotannossa 106,3 ha ja levossa (Lypsinneva ja Heiniahonnevan alueilla) 56,6 ha ja Toraspuron valuma-alueella tuotannossa oli Koirasuon 46 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin ympärivuotiset pintavalutuskentät (7 kpl) ja kosteikot (2 kpl) sekä kasvillisuuskentät (2 kpl). Tuotantoalueen kuivatusvesiä virtaa Vahankaan, Kuninkaanjokeen ja Savonjokeen yhteensä 8 eri reittiä pitkin: Haukipuro-Mustapuro-Kortejärvi-Vahanka, Mustapuro-Kortejärvi-Vahanka (3 purkuojaa), Ryöstöjärvi-Viitapuro-Viitajoki-Iso Punsa- Kortejärvi-Vahanka, Viitajoki-Iso Punsa-Kortejärvi-Vahanka Peltojoki-Torasjärvi-Kuninkaanjoki Savonjoki-Lappajärvi. Savonnevan alueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Mustapurossa, Iso Punsassa, Kortejärvessä ja Vahangassa. Savonnevan vesistöhavaintopaikkoja ei ole Ähtävänjoen vesistöalueella. Savonnevalta tulevan Mustapuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 22). Rautaa ja humusaineita on ollut vedessä runsaasti. Vuonna 2016 Mustapuron vesi oli jakson 1999 2015 keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita ja rautaa oli keskimääristä vähemmän. Savonnevalla tarkkailtiin vuonna 2016 Mustapuroon lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti pintavalutuskentältä 1. Otettujen kuormitusnäytteiden (24 kpl) perusteella pur-

kautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,5 mg/l, Kok.N 1 782 µg/l, Kok.P 44 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 62 mg/l O 2. Mustapuron valuma-alue on suuri (noin 71 km 2 ), joten laimentumisolosuhteet ovat hyvät ja Savonnevan kuivatusvesien vesistövaikutukset Mustapuroon jäävät lieviksi. Taulukko 22 Mustapuron vedenlaatutietoja vuosina 1999-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustapuro 1999-2015 keskiarvo n = 42 6,2 8,4 317 8,9 4,0 973 90 70 56 18 3115 42 minimi 4,9 2,1 160 2,2 2,5 530 7 <5 26 <2 1400 16 maksimi 7,3 28 625 34 6,7 3500 660 200 135 40 7500 75 24.5.2016 6,3 4,5 500 3,0 2,9 760 34 2240 38 18.8.2016 5,7 3,0 450 3,7 2,9 920 <5 33 26 16 3360 53 14.9.2016 5,9 9,6 420 5,3 3,2 830 49 3110 52 keskiarvo 2016 6,0 5,7 457 4,0 3,0 837 <5 33 36 16 2903 48 Iso Punsa on matala järvi, joka on ollut keskimääräisen ravinnetason ja levätuotannon perusteella rehevä (taulukko 23). Iso Punsan vesi on ollut tummaa sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista. Rehevyydestä johtuvaa happivajetta on esiintynyt vedessä lopputalvisin. Savonnevalta tulee kuivatusvesiä Iso Punsaan runsaasti, sillä alaa on noin 200 ha. Iso Punsan veden typpipitoisuudet ovat alhaisia, josta päätellen vesistövaikutukset eivät ole kuitenkaan olleet suuria. Vuonna 2016 Iso Punsan vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin keskimäärin vuosina 1999-2015. Mustapuro laskee Kortejärveen (50,4 ha), jonka keskisyvyys on 2,9 m ja syvin paikka 7,9 metriä. Kortejärvi on ollut keskimääräisten ravinnepitoisuuden ja levätuotannon perusteella rehevä (taulukko 23). Vesi on ollut lievästi hapanta ja veden väri tummaa runsaista humusaine- ja rautapitoisuuksista johtuen. Kortejärven rehevyydestä johtuen alusveden happitilanne on ollut heikko lopputalvisin ja ajoittain myös loppukesällä. Happivajetta esiintyi myös vuonna 2016, jolloin vaje oli suurta alusvedessä lopputalvella (kyll.aste 32 %) ja loppukesällä (kyll.aste 12 %). Vuonna 2016 Kortejärven vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin jaksolla 1999 2015 keskimäärin. Kortejärveen tulee Savonnevan kuivatusvesiä Mustapuron lisäksi Iso Punsan suunnasta. Vahankajärveen laskee Savonnevan, Kaijansuon, Isoneva-Heposuon, Juuvinsuon ja Puntari-Konttisuon turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä. Vahankajärvi on suuri (477 ha) ja sen keskisyvyys on vain 1,6 metriä ja syvin paikka 6,7 metriä. Vahangan pintavedessä on ollut ravinteita kohtalaisen runsaasti ja levätuotanto on ollut runsasta (taulukko 23). Vesi on ollut lievästi hapanta, väri tummaa ja humusaineita runsaasti. Vedenlaatu on ollut pääpiirteittäin samanlaista kuin siihen laskevien vesistöjen. Vuonna 2016 Vahankajärven vedenlaatu oli hieman parempaa kuin vuosina 1999 2015 keskimäärin, sillä ravinteita oli vähemmän. Maaliskuussa 2016 happivaje oli suurta alusvedessä (kyll.aste 20 %), mutta loppukesällä 2016 ei happivajetta esiintynyt. Kortejärven kautta kulkevien kuivatusvesien vaikutus Vahankaan laskevassa ojassa oli vuoden 2016 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,2 mg/l, fosforille 0,6 µg/l ja typelle 33 µg/l. Pitoisuusnousut olivat valuma-alueen vesien vedenlaatu huomioiden pieniä. Osa kuivatusvesien sisältämistä aineista pidättyy Kortejärveen ja Iso Punsaan, ja siten todelliset vaikutukset Vahankaan ovat hieman laskennallisia pienempiä. 48

Taulukko 23 Savonnevan järvihavaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosina 1999-2016. 49 Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kortejärvi 1999-2015 n = 34 76 6,1 3,2 256 3,2 3,1 816 18 5 39 6 2002 28,5 33 minimi 60 5,4 <1 200 1,0 2,4 620 <5 <5 20 <2 1200 3,1 23 maksimi 101 6,9 9,8 400 11 3,9 1100 74 25 80 14 2850 93,7 43 14.3.2016 74 5,7 <2 250 1,2 3,0 770 29 1520 35 2.8.2016 84 6,0 5,6 310 2,1 2,1 910 <5 6 42 3 1370 60,0 30 Vahanka 1999-2015 n = 34 74 6,2 2,9 228 2,8 3,0 767 14 7 38 8 1788 24,1 31 minimi 15 5,5 <1 150 0,9 2,2 540 <5 <5 19 3 890 8,2 23 maksimi 93 6,7 8,0 300 8,7 3,8 1100 54 57 71 29 2690 86,8 43 14.3.2016 73 5,9 <2 313 1,2 2,9 730 25 1510 36 18.8.2016 85 6,1 2,0 280 2,5 2,3 690 8 10 34 8 1720 13,0 31 Iso Punsa 1999-2015 n = 33 71 5,9 2,3 230 2,0 2,8 776 12 <5 31 2 1669 14,4 32 minimi 22 5,2 <1 100 0,6 2,0 550 <5 <5 19 <2 960 6,6 23 maksimi 96 6,8 7,6 450 8,8 5,2 1500 43 <5 48 7 4500 35,7 51 14.3.2016 69 5,3 <2 313 0,7 2,8 800 26 1080 41 2.8.2016 75 6,0 4,0 290 2,5 2,0 670 <5 9 27 <3 1270 12,0 27 8.7 Levijoen valuma-alue 47.09 8.7.1 Pannuneva (Soini) Pannunevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 51/2009/4, dnro LSY-2008-Y-291, myönnetty 17.6.2009). Pannunevan turvetuotantoalue sijaitsee Ähtävänjoen vesistöalueen Levijoen valuma-alueen Latojoen osavaluma-alueella (47.092). Vuonna 2011 Pannunevalla aloitettiin kuntoonpano ja vuosina 2012 2013 valmistelu. Vuonna 2016 tuotantoa oli 77,1 ha alalla. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuksesta noin 2 km pitkän laskuojan kautta Latojokeen ja edelleen Levijoen kautta Alajärveen. Vedenlaatua on tarkkailtu Latojoesta ja Levijoesta. Latojoen vesi on ollut vuosina 2011 2015 ravinteikasta, rautapitoista sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 24). Levijoen alajuoksulla vesi on ollut hyvin samankaltaista kuin Latojoen yläosalla. Vuonna 2016 Lato- ja Levijoen vedet olivat laadullisesti samanlaisia kuin aiemminkin. Ympäristölupahakemusta varten otettiin kesäkuussa 2008 ennakkonäytteet havaintopaikoilta. Latojoen veden laatu oli tuolloin samanlaista kuin nykyisin. Latojoen yläosalla veden laatu oli jo tuolloin heikompaa kuin alaosalla. Pannunevalla tarkkailtiin vuonna 2016 pintavalutuksesta lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,7 mg/l, Kok.N 1 425 µg/l, Kok.P 35 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 44 mg/l O 2. Pannunevan kuivatusvesien fosforipitoisuudet ovat suovesille alhaisia, joten ne osaltaan laimentavat Latojoen yläosalta tulevia korkeita fosforipitoisuuksia. Pannunevan turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Latojokeen olivat vuoden 2016 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,04 mg/l, fosforille 0,7 µg/l ja typelle 29 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 1,1 mg/l O 2.

Taulukko 24 Pannunevan vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatu vuosina 2008 ja 2011-2016. 50 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Latojoki yp ennakko 26.6.08 6,1 1,5 280 3,8 4,5 1200 43 3 53 14 2000 50 ka 2011-2015 n = 15 6,5 5,8 286 6,5 5,4 1025 29 30 81 37 2708 34 minimi 5,8 <1 150 1,4 3,8 800 <5 <5 27 16 830 22 maksimi 7,0 29,0 500 15,0 8,3 1400 61 83 280 54 5700 53 25.5.2016 6,6 5,5 310 3,7 4,0 830 52 2060 35 29.8.2016 6,8 3,5 330 7,7 5,0 850 <5 17 75 10 3000 32 26.10.2016 6,9 12,0 300 24,0 6,2 820 77 2670 21 keskiarvo 2016 6,8 7,0 313 11,8 5,1 833 <5 17 68 10 2577 29 Latojoki ap ennakko 26.6.08 6,2 2,0 280 2,9 3,9 990 4 3 37 14 1900 51 ka 2011-2015 n = 15 6,6 2,8 262 3,7 4,8 877 12 37 40 16 1857 33 minimi 5,8 1,0 150 1,3 3,5 650 <5 <5 23 10 680 23 maksimi 7,2 6,0 500 7,7 6,7 1100 24 92 110 25 4000 52 25.5.2016 6,6 <2 310 2,5 3,7 750 35 1460 35 29.8.2016 6,7 2,7 310 4,4 4,1 760 <5 40 47 6 2080 36 26.10.2016 7,0 <2 220 5,7 5,5 700 33 1620 22 keskiarvo 2016 6,8 1,6 280 4,2 4,4 737 <5 40 38 6 1720 31 Levijoki alajuoksu ennakko 26.6.08 6,4 9,5 250 8,0 3,6 1000 35 7 56 6 2120 42 ka 2011-2015 n = 15 6,6 5,2 240 4,2 4,2 1034 43 93 49 10 1761 30 minimi 5,6 2,8 160 2,0 3,2 690 <5 11 31 4 1050 23 maksimi 7,1 12,4 375 9,7 5,5 1600 110 190 89 26 2400 42 25.5.2016 6,6 11,0 310 5,3 3,3 800 54 1540 31 29.8.2016 6,7 6,0 280 6,0 3,7 930 7 53 62 7 2280 32 28.9.2016 6,9 2,0 240 4,3 4,1 680 55 1970 29 keskiarvo 2016 6,7 6,3 277 5,2 3,7 803 7 53 57 7 1930 31 Vuosina 2011 2016 Pannunevan kuivatusvesien vaikutukset eivät ole näkyneet Latojoen vedenlaadussa, sillä ravinne-, rauta- ja humusainepitoisuudet ovat olleet kuivatusvesien vaikutuspiirissä alempia kuin purkuojan yläpuolella (kuvat 23 25, taulukko 24). Pannunevan kuivatusvesien purkuojan yläpuolisella Latojoen havaintopaikalla on ajoittain ollut erityisen runsaasti fosforia ja pitoisuudet ovat olleet yli kaksinkertaisia verrattuna Pannunevan purkuojan alapuoliseen havaintopaikkaan. Kuva 23 Latojoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2008, 2011 2016.

51 Kuva 24 Latojoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2008 ja 2011 2016. Kuva 25 Latojoen veden COD Mn -arvot vuosina 2008 ja 2011 2016. 8.8 Kruunupyyn vesistöalue 48 8.8.1 Pyymaanneva Saapasneva - Iso Saapasneva (Evijärvi) Pyymaannevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 75/2010/3, dnro ESAVI 369/04.08/2010, myönnetty 9.12.2010). Pyymaannevan turvetuotantoalue sijaitsee Kruunupyynjoen vesistöalueella Raisjoen valuma-alueella (48.007). Pyymaannevan turvetuotantoalueen valmistelut on aloitettu 1980 ja tuotanto 1981. Tuotannossa oli 159,5 ha vuonna 2016 ja valmistelussa 42,8 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kaksi pintavalutuskenttää, joista toinen sulanmaan ajan kenttä ja toinen ympärivuotinen. Saapasnevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 76/2010/3). Saapasnevan turvetuotantoalueen valmistelut on aloitettu 1980 ja tuotanto 1981. Tuotannossa oli 17,5 ha ja levossa 4 ha vuonna 2016. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kosteikko.

Iso Saapasnevan pohjoisosan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 77/2010/3). Iso-Saapasnevalla oli levossa 54 ha vuonna 2016. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Pyymaanneva-Saapasnevojen tuotantokokonaisuuden kuivatusvedet purkautuvat laskuojia pitkin Vallinpuron kautta Raisjokeen ja myös Sammalojan kautta Raisjokeen ja edelleen Peckassjön kautta Kruunupyynjokeen. Pyymaanneva-Saapasnevojen tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Sammalojassa, Vallinpurossa ja Raisjoessa. Sammaloja ja Vallinpuro yhtyvät Raisjokeen, jonka havaintopaikkaan tulevat vedet molemmista haaroista. Kaikkien havaintopaikkojen vedet ovat olleet heikkolaatuisia, sillä vesissä on ollut runsaasti ravinteita, rautaa ja humusta (taulukko 25). Korkeista humusaine- ja rautapitoisuuksista johtuen veden väri on ollut erittäin tummaa. Vallinpuron vedessä rautaa ja ravinteita on ollut hieman vähemmän kuin Sammalojassa ja Raisjoessa. Vuonna 2016 turvetuotantoalueiden alapuoliset vedenlaadut olivat niille tavanomaista heikkoa tasoa. Taulukko 25 Pyymaannevan vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatu 2005 2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Vallinpuro 2005-2015 keskiarvo n = 29 6,0 7,0 431 8,3 6,2 1298 134 77 72 29 4187 55 minimi 4,7 1,7 250 1,6 4,3 900 <5 <5 31 6 1420 35 maksimi 7,4 20,5 1000 36,2 10,1 2080 620 570 184 80 9400 87 12.5.2016 5,6 4,0 500 2,6 4,2 1000 43 2390 47 1.8.2016 5,9 20,0 620 8,2 4,7 1400 80 110 86 67 4740 66 28.9.2016 6,8 6,5 540 11,0 6,0 1200 100 4720 56 keskiarvo 2016 6,1 10,2 553 7,3 5,0 1200 80 110 76 67 3950 56 Sammaloja 2005-2015 keskiarvo n = 30 5,9 13,2 505 14,0 5,9 1437 246 51 71 27 6033 66 minimi 4,3 2,1 200 1,4 4,0 1000 <5 <5 28 10 1890 35 maksimi 7,0 92,5 1200 55,6 10,0 2600 760 510 187 48 15000 130 12.5.2016 5,4 4,7 500 3,4 4,0 1200 45 3320 50 1.8.2016 5,8 27,0 840 14,0 5,4 1800 230 130 62 56 8110 79 28.9.2016 6,5 13,0 560 17,0 5,4 1300 100 7140 66 keskiarvo 2016 5,9 14,9 633 11,5 4,9 1433 230 130 69 56 6190 65 Raisjoki 2005-2015 keskiarvo n= 30 5,8 13,9 504 17,3 9,4 1475 145 70 122 48 6869 61 minimi 4,4 3,2 250 2,6 5,1 1100 <5 <5 49 14 2020 35 maksimi 6,8 65,0 1000 67,7 13,8 2420 620 540 304 110 17000 94 12.5.2016 5,8 5,3 625 6,3 6,6 1300 91 4870 51 1.8.2016 5,8 27,0 790 18,0 7,1 1800 190 71 160 100 8370 79 28.9.2016 6,7 9,3 630 23,0 9,7 1500 160 7730 61 keskiarvo 2016 6,1 13,9 682 15,8 7,8 1533 190 71 137 100 6990 64 Pyymaannevalla tarkkailtiin vuonna 2016 pintavalutuksesta lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,6 mg/l, Kok.N 2 066 µg/l, Kok.P 76 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 74 mg/l O 2. Iso-Saapasnevalla tarkkailtiin vuonna 2016 pintavalutuksesta lähtevien vesien laatua. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,7 mg/l, Kok.N 1 743 µg/l, Kok.P 67 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 64 mg/l O 2. Saapasnevan päästötarkkailuun kuului vuonna 2016 kosteikolta lähtevien vesien laadun tarkkailu neljä kertaa. Keskimäärin purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen 52

osalta 4,1 mg/l, Kok.N 1650 µg/l, Kok.P 37 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 40 mg/l O 2. Teoreettiset laskelmat osoittavat lieviä vesistövaikutuksia olleen, sillä kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2016 Raisjoen veden fosforipitoisuutta 2,4 µg/l, typpipitoisuutta 61 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,15 mg/l sekä bruttona COD Mn 2,1 mg/l. Turvetuotantoalueiden kuivatusvesien ravinne- ja humusainepitoisuudet olivat vuonna 2016 korkeita ja niillä oli myös vaikutusta alapuolisten havaintopaikkojen veden laatuun. Havaintopaikat sijaitsevat keskellä laajoja viljelymaita, joista tuleva maatalouden hajakuormitus on suurta peittäen osaltaan kuivatusvesien vaikutuksia. Raisjoen erittäin korkeat fosforipitoisuudet johtuvat hajakuormituksesta, sillä kuivatusvesiä tulee vain Vallinpuron ja Sammalojan kautta, joiden fosforipitoisuudet ovat olleet selvästi alempia kuin Raisjoen (kuva 26). 53 Kuva 26 Raisjoen, Vallinpuron ja Sammalojan fosforipitoisuudet vuosina 2005-2016. 9 KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42 Kyrönjoen valuma-alue on pinta-alaltaan 4 923 km 2. Joen kolme suurta sivuhaaraa, Seinäjoki, Jalasjoki ja Kauhajoki muodostavat kukin noin 1000 km 2 :n suuruisen valumaalueen. Kyröjoen pääuoman lasketaan alkavan Jalasjoen ja Kauhajoen yhtymäkohdasta. Joki laskee mereen Vassorinlahdella, noin 20 km Vaasan pohjoispuolella. Järviä Kyrönjoen valuma-alueella on vähän, noin 1,2 % valuma-alueen pinta-alasta. Kyrönjoki on yksi Suomen rakennetuimmista vesistöistä. Joen vesivoimaa hyödyntää kuusi vesivoimalaitosta ja vesistöalueella on neljä tekojärveä: Liikapuro, Kalajärvi, Pitkämö ja Kyrkösjärvi. Kyrönjoen Skatilan keskivirtaama oli 52,1 m 3 /s jaksolla 1.11.2015 31.10.2016, kun vuosien 1971-2000 vastaavan jakson keskivirtaama on ollut 44,0 m 3 /s. Kyrönjoen virtaamat olivat erittäin korkeita joulukuussa 2015 ja huhtikuun 2016 kevättulvien aikaan sekä elokuussa 2016 (kuva 27).

54 Kuva 27 Kyrönjoen Skatilan päiväkeskivirtaamat 1.11.2015-31.10.2016 ja vertailukaudella 1971-2000. Kyrönjoen valuma-alueen turvetuotanto on keskittynyt pääasiassa joen yläjuoksulle Seinäjoen, Jalasjoen ja Kauhajoen alueille. Vapolla turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on 30, joista suurimmat ovat Peurainneva, Iso-Korvaneva, Lammasneva ja Haukineva. Vuonna 2016 Kyrönjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pintaala oli noin 4 540 ha eli n.0,9 % valuma-alueen pinta-alasta (taulukko 26). Yksityisten turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on noin 3 500 ha.

55 Taulukko 26 Kyrönjoen vesistöalueella sijaitsevat Vapon turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna 2016. Pinta-ala 2016, ha Vesistöalue Suo Kunta Tuotannossa Levossa Valmistelussa 42 Kyrönjoen vesistöalue 4074,6 366,9 103,1 42.04 Jalasjoen alue 252,0 54,7 42.044 Ohoonluoman va Kyrön-Koiraanneva Jalasjärvi 33,7 42.045 Matoluoman va Kyrön-Koiraanneva Jalasjärvi 47,9 21,0 42.046 Jukaluoman va Kontioneva Jalasjärvi 63,8 42.046 Jukaluoman va Iso-Korvaneva Jalasjärvi 37,5 42.047 Pettuluoman va Palloneva Kauhajoki 102,8 42.05 Mustajoen valuma-alue 608,7 0,1 42.053 Ilvesjoen yläosan va Alkkia Karvia 231,9 0,1 42.056 Mustaluoman va Sompaneva/Hanhineva Parkano 115,8 42.057 Vasikkaluoman-LiikaluoVasikkaneva Jalasjärvi 46,9 42.057 Vasikkaluoman-LiikaluoKorvajärvenneva Jalasjärvi 11,8 42.058 Koronojan va Iso-Korvaneva Jalasjärvi 202,3 42.07 Seinäjoen valuma-alue 1871,8 244,5 103,1 42.072 Seinäjoen keskiosan a Valkianeva Seinäjoki 209,3 42.072 Seinäjoen keskiosan a Laines-Linnusneva Jalasjärvi 212,2 42.072 Seinäjoen keskiosan a Haukineva Seinäjoki 246,7 1,6 42.073 Kalajärven a (bif. 42->Juupa-Jäkäläneva Seinäjoki 109,9 42.073 Kalajärven a (bif. 42->Amerikanneva Seinäjoki 40,7 42.073 Kalajärven a (bif. 42->Pirjatanneva Seinäjoki 68,4 42.076 Kurjenjoen va Tuuranneva Virrat 65,8 42.076 Kurjenjoen va Hietasalonneva Virrat 47,9 42.077 Kihniänjoen yläosan vasammatinneva Seinäjoki 139,2 42.077 Kihniänjoen yläosan vapeurainneva Seinäjoki 242,0 42.078 Liikaluoman va Näätäneva Jalasjärvi 101,2 42.079 Haasojan va Valkianeva Seinäjoki 57,3 42.079 Haasojan va Haukineva Seinäjoki 557,4 16,7 103,1 42.08 Hirvijoen valuma-alue 375,8 67,6 42.081 Hirvijärven a Löyhinkineva Jalasjärvi 51,8 42.082 Madesluoman va Vähä-Hautaneva Jalasjärvi 61,9 42.082 Madesluoman va Susineva Jalasjärvi 42.082 Madesluoman va Madesneva Jalasjärvi 184,4 42.086 Liikaluoman va Liikaneva Jalasjärvi 15,6 42.087 Sanasluoman va Pesäneva Jalasjärvi 36,9 42.088 Löyhinginojan va Löyhinkineva Jalasjärvi 77,0 15,8 42.09 Kainastonjoen valuma-alue 966,3 42.092 Kainastonjoen a Lammasneva Teuva 368,5 42.092 Kainastonjoen a Isoneva Kurikka 65,9 42.093 Ikkelänjoen a Palloneva Kauhajoki 145,8 42.097 Päntäneenjoen va Mustaisneva Kauhajoki 288,9 42.098 Lohiluoman va Isoneva Kurikka 97,2 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Kyrönjoen ympäristöhallinnon virtaamamittauspaikkojen vuoden 2016 keskivaluntoja ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kyrönjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 169 t, typen 20 t ja fosforin 0,67 t. Näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys oli 0,10 mg/l, typen 12 µg/l ja fosforin 0,4 µg/l vuonna 2015 (taulukko 27). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 907 t O 2. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,5 mg/l O 2.

Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa esiintyi Löyhinkinevalla kohdistuen Löyhinginojan pienelle valuma-alueelle (taulukko 27). Taulukko 27 Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kyrönjoen vesistöalueella vuonna 2016. 56 Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 42 Kyrönjoen vesistöalue 0,54 0,10 11,8 0,40 42.04 Jalasjoen alue 0,09 0,01 1,9 0,04 42.044 Ohoonluoman va Kyrön-Koiraanneva Jalasjärvi 0,34 0,01 5,6 0,10 42.045 Matoluoman va Kyrön-Koiraanneva Jalasjärvi 0,48 0,02 16,4 0,30 42.046 Jukaluoman va Kontioneva Jalasjärvi 2,09 0,11 21,7 0,40 42.046 Jukaluoman va Iso-Korvaneva Jalasjärvi 0,31 0,12 6,7 0,32 42.047 Pettuluoman va Palloneva Kauhajoki 2,00 0,38 40,6 1,39 42.05 Mustajoen valuma-alue 1,13 0,28 19,8 0,94 42.053 Ilvesjoen yläosan va Alkkia Karvia 2,74 0,91 44,1 2,00 42.056 Mustaluoman va Sompaneva/Hanhinev Parkano 0,75 0,04 6,2 0,06 42.057 Vasikkaluoman-Liikaluoman vvasikkaneva Jalasjärvi 1,01 0,16 13,4 2,00 42.057 Vasikkaluoman-Liikaluoman vkorvajärvenneva Jalasjärvi 0,10 0,013 2,0 0,22 42.058 Koronojan va Iso-Korvaneva Jalasjärvi 6,35 1,23 162,6 5,99 42.07 Seinäjoen valuma-alue 1,04 0,22 21,6 0,63 42.072 Seinäjoen keskiosan a Valkianeva Seinäjoki 0,18 0,01 4,5 0,16 42.072 Seinäjoen keskiosan a Laines-Linnusneva Jalasjärvi 0,13 0,04 3,2 0,11 42.072 Seinäjoen keskiosan a Haukineva Seinäjoki 0,20 0,04 3,9 0,17 42.073 Kalajärven a (bif. 42->44) Juupa-Jäkäläneva Seinäjoki 0,13 0,014 3,1 0,06 42.073 Kalajärven a (bif. 42->44) Amerikanneva Seinäjoki 0,04 0,01 1,1 0,06 42.073 Kalajärven a (bif. 42->44) Pirjatanneva Seinäjoki 0,05 0,01 0,7 0,01 42.076 Kurjenjoen va Tuuranneva Virrat 0,37 0,04 4,0 0,18 42.076 Kurjenjoen va Hietasalonneva Virrat 0,21 0,03 3,5 0,27 42.077 Kihniänjoen yläosan va Sammatinneva Seinäjoki 0,58 0,07 9,4 0,33 42.077 Kihniänjoen yläosan va Peurainneva Seinäjoki 1,07 0,07 13,3 0,37 42.078 Liikaluoman va Näätäneva Jalasjärvi 0,97 0,15 28,7 0,48 42.079 Haasojan va Valkianeva Seinäjoki 1,50 0,05 22,0 1,03 42.079 Haasojan va Haukineva Seinäjoki 2,02 2,12 65,1-0,98 42.08 Hirvijoen valuma-alue 1,41 0,26 30,6 1,30 42.081 Hirvijärven a Löyhinkineva Jalasjärvi 0,19 0,04 3,3 0,11 42.082 Madesluoman va Vähä-Hautaneva Jalasjärvi 0,74 0,12 21,6 0,46 42.082 Madesluoman va Susineva Jalasjärvi 0,10 0,01 2,8 0,12 42.082 Madesluoman va Madesneva Jalasjärvi 2,06 0,33 45,7 2,99 42.086 Liikaluoman va Liikaneva Jalasjärvi 0,43 0,08 4,2 0,31 42.087 Sanasluoman va Pesäneva Jalasjärvi 0,28 0,03 11,6 0,19 42.088 Löyhinginojan va Löyhinkineva Jalasjärvi 10,96 2,56 191,0 6,18 42.09 Kainastonjoen valuma-alue 0,72 0,11 0,02 0,0006 42.092 Kainastonjoen a Lammasneva Teuva 0,73 0,16 24,0 0,78 42.092 Kainastonjoen a Isoneva Kurikka 0,11 0,003 2,5-0,0024 42.093 Ikkelänjoen a Palloneva Kauhajoki 0,5 0,14 10,4 0,67 42.097 Päntäneenjoen va Mustaisneva Kauhajoki 1,08 0,06 25,1 0,50 42.098 Lohiluoman va Isoneva Kurikka 1,34 0,05 23,0 1,08 9.1 Jalasjoen alue 42.04 9.1.1 Koirainneva (Jalasjärvi) Koirainnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.12.2005 myönnetty ympäristölupa (LSY 149/2005/4). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 5.3.2007 annetulla päätöksellä (Nro 07/0088/1). Koirainneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Jalasjoen (42.04) valuma-alueella. Koirainnevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1984 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1997. Tuotannossa oli 47,9 ha ja levossa 54,7 ha vuonna 2016. Koirainnevan kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kasvillisuuskenttä ja pintavalutus.

Kuivatusvedet johdetaan vesistöön kolmea reittiä: 1. Laskuojat 1 ja 2 - Koiraanoja - Matoluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki 2. Laskuoja 3 - Kyröönluoma - Matoluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki 3. Laskuoja 4 - Ohoonluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki. Ohoonluomaan johdettiin vesiä 33,7 ha alalta ja Matoluomaan 68,9 ha alalta vuonna 2016. Vesistötarkkailuhavaintopaikat ovat Järviluomassa ja Matoluomassa sekä vuodesta 2015 alkaen myös Ohoonluomassa. Järviluoma on kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Matoluoma sekä Ohoonluoma kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Järvi- ja Matoluoman vedet ovat olleet heikkolaatuisia, sillä vesissä on ollut erittäin runsaasti ravinteita, rautaa ja humusaineita (taulukko 28). Järviluoman vedenlaadun vaihtelut ovat olleet suuria, mutta yleensä ravinteita on ollut vedessä runsaasti. Vuonna 2016 Järviluoman vesi oli lähes kirkasta eikä rautaa ja humusta ollut vedessä juuri lainkaan, sen sijaan ravinteita oli runsaasti. Elokuun alussa ei vettä luomassa virrannut lainkaan, eikä näytettä voitu ottaa. Matoluoman vesi oli vuonna 2016 vedenlaadultaan yhtä heikkoa kuin aiemminkin, sillä ravinnepitoisuudet olivat erittäin korkeita ja rautaa oli erittäin runsaasti. Ohoonluoman vesi oli vuonna 2016 vedenlaadultaan yhtä heikkoa kuin Matoluoman, sillä ravinteita oli runsaasti kuten myös rautaa ja humusta. Ravinnepitoisuudet olivat kuitenkin alhaisempia kuin Matoluomassa, vaikkakin silti erittäin korkeita. Taulukko 28 Koirainnevan vesistöhavaintopaikkojen veden laatu vuosina 1999-2016. Koirainnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2016 Matoluomaan johdettavista vesistä. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,7 mg/l, Kok.N 2 317 µg/l, Kok.P 100 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 74 mg/l O 2. Ohoonluomaan Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Järviluoma yp.1999-2015 keskiarvo n = 46 6,6 23,9 241 23,6 21,1 3685 761 1334 309 125 3287 35 minimi 5,8 2,3 25 3,7 11,0 1500 <5 <5 25 <3 240 8 maks imi 7,2 91,0 455 87,4 60,0 11000 5700 3870 1900 960 14000 68 9.5.2016 5,8 6,0 20 3,9 4,8 10000 19 94 5 3.8.2016 ei virtaamaa 12.9.2016 6,6 5,3 80 7,6 4,7 6800 43 430 10 keskiarvo 2016 6,2 5,7 50 5,8 4,8 8400 31 262 7 Matoluoma ap.1999-2015 keskiarvo n = 46 6,6 19,6 309 22,9 16,4 3047 430 1317 260 107 3762 43 minimi 6,0 4,2 180 6,6 12,0 1200 <5 <5 42 28 1070 21 maks imi 7,5 80,0 500 59,0 26,6 5780 2500 4930 640 308 21000 78 9.5.2016 6,6 23,0 375 25,0 10,0 2500 190 2570 44 3.8.2016 6,9 6,8 500 13,0 21,0 2900 160 1400 260 200 3740 38 14.9.2016 6,9 9,6 480 20,0 16,0 3000 420 4780 39 keskiarvo 2016 6,8 13,1 452 19,3 15,7 2800 160 1400 290 200 3697 40 Ohoonluoma 23.4.2015 5,0 11,0 350 7,7 12,0 1500 60 2040 53 18.8.2015 6,8 11,0 625 8,9 8,2 1600 <5 330 140 46 5840 65 15.10.2015 6,3 13,0 625 12,0 12,0 1900 100 3620 63 29.6.2015 6,5 17,0 500 13,0 5,2 3000 98 1900 130 53 3700 48 keskiarvo 2015 6,1 13,0 525 10,4 9,4 2000 50 1115 108 50 3800 57 9.5.2016 5,2 8,7 375 6,7 8,5 1900 63 2160 55 3.8.2016 5,6 56,0 680 43,0 10,0 2100 280 200 150 51 5300 71 14.9.2016 6,2 6,7 730 8,0 8,0 1700 140 5420 82 keskiarvo 2016 5,8 21,1 578 17,0 9,0 1925 165 658 115 50 4170 66 57

johdettavien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat (4 näytettä) kiintoaine 3,2 mg/l, Kok.N 1825 µg/l, Kok.P 49 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 91 mg/l O 2. Kuivatusvesien vähäistä vaikutusta Matoluoman veden laatuun osoittavat teoreettiset laskelmat, joiden mukaan Koirainnevan kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2016 Matoluoman veden fosforipitoisuutta 0,3 µg/l, typpipitoisuutta 16 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,02 mg/l. COD Mn bruttolisäys oli 0,5 mg/l. Vastaavasti Ohoonluoman kuivatusvesien lisäysvaikutukset olivat fosforille 0,1 µg/l, typelle 6 µg/l ja kiintoaineelle 0,01 mg/l. COD Mn bruttolisäys oli 0,3 mg/l. Aikaisempina vuosina Mato- ja Järviluoman vedet ovat olleet laadullisesti yhtä heikkoja, mutta vuonna 2016 Matoluoman vesi oli selvästi heikompaa kuin Järviluoman. Matoluomaan tulee kuivatusvesiä, mutta niiden laatu oli humusta lukuun ottamatta parempaa kuin Matoluoman veden, joten Matoluoman heikko vedenlaatu ei johtunut pelkästään kuivatusvesistä. Ohoonluoman veden laatu oli vuonna 2016 hyvin samanlaista kuin Koirainnevalta lähtevien kuivatusvesien, joskin Ohoonluomassa kiintoainetta oli selvästi enemmän. Sen sijaan humusta kuivatusvesissä oli selvästi enemmän kuin Ohoonluomassa. Ohoonluomaan tulee Koiranevan lisäksi kuivatusvesiä yksityiseltä Peurainnevalta noin 260 ha alalta. 58 9.2 Kontio- ja Palloneva sekä Iso Korvaneva (Kurikka, Kauhajoki, Jalasjärvi) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 10.11.2005 myöntänyt Kontio- ja Pallonevan tuotantoaluekokonaisuudelle ympäristöluvan (LSY 133/2005/4). Vaasan hallinto-oikeus muutti lupamääräyksiä osittain 5.3.2007 antamallaan päätöksellä nro 07/0086/1. Länsija Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Kontionevalle ympäristöluvan 18.10.2011 (päätös nro 129/2011/1, Dnro LSSAVI/190/04.08/2010). Kontioneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Jalasjoen alueen Jukaluoman (42.046) ja Pettuluoman (42.047) valuma-alueilla. Palloneva sijaitsee osittain Jalasjoen Pettuluoman ja osittain Kainastonjoen Ikkelänjoen valuma-alueella (42.093). Iso Korvanevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSY 132/2005/4). Lupaan kuuluu myös Korvajärvennevan tuotantoalue. Iso Korvanevan sijaitsee Jukaluoman (42.046) ja Koronojan (42.058) valuma-alueilla. Korvajärvenneva sijaitsee Vasikkaluoma-Liikaluoman valuma-alueella (42.057). Iso Korvanevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta reittejä Jukaluoma - Jalasjärvi - Jalasjoki - Kyrönjoki ja Koronoja - Mustajoki - Jalasjoki - Kyrönjoki. Korvajärvennevan kuivatusvedet johdetaan reitille Korvaluoma - Liikaluoma - Ilvesjoki - Mustajoki - Jalasjoki - Kyrönjoki. Kontionevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta reitille Jukaluoma - Jalasjärvi - Jalasjoki - Kyrönjoki. Pallonevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan reittejä Pettuluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki ja Ikkelänjoki - Kauhajoki- Kyrönjoki. Kontionevan ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1978. Tuotannossa oli 63,8 ha vuonna 2016. Vesienkäsittelymenetelminä ovat kasvillisuuskentät (2 kpl) ja kosteikot (2 kpl). Pallonevan ojitukset aloitettiin vuonna 1973 ja tuotanto vuonna 1976. Tuotannossa oli 248,6 ha vuonna 2016. Vesienkäsittelymenetelminä ovat pintavalutuskenttä ja kosteikot (2 kpl). Iso Korvanevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotanto vuonna 1978. Tuotannossa oli 239,8 ha vuonna 2016. Vesienkäsittelymenetelminä ovat kosteikko ja kasvillisuuskenttä. Korvajärvennevalla ojitukset aloitettiin vuonna 1972

ja tuotanto samana vuonna. Tuotannossa oli 11,8 ha vuonna 2016. Vesienkäsittelymenetelminä on laskeutusaltaat ja virtaamansäätö sekä kesäaikana kasvillisuuskenttä. Pallonevan vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Ikkelänjoessa kuivatusvesien purkukohdan ala- ja yläpuolella. Vuonna 2016 kuivatusvesiä johdettiin Ikkelänjokeen Pallonevalta 145,8 ha alalta. Pallonevan ja Kontionnevan sekä Iso Korvanevan yhteiset vesistöpisteet sijaitsevat Pettuluomassa ja Jukaluomassa. Korvajärvennevalla ei ole omaa vesistötarkkailuhavaintopaikkaa, mutta purkureitillä Liikaluomassa on Vasikkanevan vesistöhavaintopaikka. Ikkelänjoen vesi on ollut ruskeaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 29). Vuonna 2016 Ikkelänjoen vesi oli laadullisesti lähes samaa tasoa kuin vuosina 2004 2015 keskimäärin, mutta ravinteita oli hieman aiempaa enemmän. Pallonevan kuivatusvesien vaikutukset vuosina 2004 2016 Ikkelänjoen veden laatuun ovat olleet hyvin vähäisiä, sillä ravinne- ja humusainepitoisuudet ovat olleet samaa tasoa molemmilla havaintopaikoilla (kuvat 28 30). Pallonevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella Ikkelänjoen suuntaan purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,1 mg/l, Kok.N 1223 µg/l, Kok.P 69 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Pallonevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat Ikkelänjokeen suhteellisen vähäisiä, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,7 µg/l ja kokonaistypelle 10 µg/l sekä kiintoaineelle 0,1 mg/l ja COD Mn bruttona 0,5 mg/l. Kuivatusvesien vähäisiä vaikutuksia osoittivat myös vuoden 2016 vesistötarkkailutulokset. Taulukko 29 Ikkelänjoen veden laatu vuosina 2004-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Ikkelänjoki yp.2004-2015 keskiarvo n = 35 6,5 5,5 193 5,1 4,0 764 46 61 42 9 2049 26 minimi 5,5 1,8 130 2,7 3,1 440 5 6 26 3 1160 15 maksimi 7,1 18,1 330 9,5 5,7 1100 150 170 66 18 3300 46 11.5.2016 6,5 2,7 188 2,7 3,2 710 30 1170 24 3.8.2016 6,6 6,4 370 6,4 4,0 1000 78 200 58 20 2750 29 14.9.2016 6,7 6,0 230 5,7 3,6 700 44 2220 22 keskiarvo 2016 6,6 5,0 263 4,9 3,6 803 78 200 44 20 2047 25 Ikkelänjoki ap.2004-2015 keskiarvo n =35 6,4 5,8 201 5,3 4,0 811 55 56 44 10 2080 26 minimi 5,1 1,6 150 2,2 3,1 520 16 11 24 3 1200 4 maksimi 7,0 23,0 320 11,8 5,1 1200 150 140 72 18 3400 50 11.5.2016 6,4 4,7 250 3,1 3,2 710 32 1230 24 3.8.2016 6,6 7,2 340 8,8 4,2 1100 87 230 69 18 2830 29 14.9.2016 6,7 4,8 250 6,0 3,7 700 49 2360 23 keskiarvo 2016 6,6 5,6 280 6,0 3,7 837 87 230 50 18 2140 25 59

60 Kuva 28 Ikkelänjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2004 2016. Kuva 29 Ikkelänjoen veden fosforipitoisuudet vuosina 2004-2016. Kuva 30 Ikkelänjoen veden humusainepitoisuudet vuosina 2004-2016.

Pettu- ja Jukaluoman vedet ovat olleet happamia, tummanruskeita ja ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 30). Vuonna 2016 Jukaluoman vedet olivat laadullisesti hieman vuosien 2009 2015 keskimääräistä tasoa parempia, sillä typpeä, rautaa ja humusta oli hieman vähemmän. Pettuluomassa oli vuonna 2016 aiempaa keskimääräistä tasoa vähemmän ravinteita, mutta hieman enemmän rautaa ja humusta. Taulukko 30 Pettu- ja Jukaluoman veden laatu vuosina 2009-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Jukaluoma 2009-2015 keskiarvo n = 21 5,5 5,7 325 4,8 4,0 1016 43 27 41 13 2249 47 minimi 4,5 <1 160 1,4 3,2 840 10 <5 24 7 1170 36 maksimi 6,6 33,7 500 38,9 5,2 1300 130 220 84 27 5000 67 9.5.2016 5,0 2,0 375 1,7 3,2 940 28 1430 46 3.8.2016 5,5 3,6 440 2,7 3,2 940 <5 79 50 21 2450 39 14.9.2016 5,7 4,4 340 6,8 3,7 800 45 2130 36 keskiarvo 2016 5,4 2,5 385 3,7 3,4 893 <5 79 41 21 2003 40 Pettuluoma 2009-2015 keskiarvo n = 21 5,7 11,4 365 7,8 5,1 1269 154 30 82 28 2469 51 minimi 4,7 3,6 200 2,7 3,4 680 <5 <5 32 6 1280 39 maksimi 6,7 40,0 500 29,0 7,0 2500 400 280 310 53 3900 65 9.5.2016 6,6 7,3 375 11,0 4,0 1000 53 1890 44 3.8.2016 5,8 2,4 660 6,7 3,3 1300 23 46 92 38 3270 63 14.9.2016 6,2 5,6 450 4,2 4,2 960 84 2630 54 keskiarvo 2016 6,2 5,1 495 7,3 3,8 1087 23 46 76 38 2597 54 Iso Korvanevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella kosteikolta 202,3 ha alalta Koronojaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,3 mg/l, Kok.N 1589 µg/l, Kok.P 59 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 45 mg/l O 2. Koronojassa ei ole vesistöhavaintopaikkaa, joten sen veden laadusta ei ole tietoa. Koronojan valuma-alue on pieni (14,7 km 2 ), joten Iso Korvanevan kuivatusvesien aiheuttamat laskennalliset lisäykset Koronojaan olivat kohtalaiset; kiintoaine 1,2 mg/l, kokonaistyppi 163 µg/l, kokonaisfosfori 6,0 µg/l ja COD Mn bruttona 6,4 mg/l. Pallonevan aiheuttamat laskennalliset lisäykset Pettuluomaan olivat Pettuluoman veden laatu huomioiden pienet; kokonaisfosforille 1,4 µg/l ja kokonaistypelle 41 µg/l sekä kiintoaineelle 0,4 mg/l ja COD Mn bruttona 2,0 mg/l. Jukaluomaan johdettavien Kontio- ja Iso Korvanevan kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen pitoisuuslisäys oli kokonaisfosforille 0,7 µg/l ja kokonaistypelle 28 µg/l sekä kiintoaineelle 0,2 mg/l ja COD Mn bruttona 2,4 mg/l eli varsin pienet. 9.3 Mustajoen valuma-alue 42.05 9.3.1 Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) Alkkian tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 111/2004/4 dnro LSY-2002-Y-381, myönnetty 21.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 5.2.2007 (Nro 07/0049/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 13.3.2008 (taltio nro 506) kumosi edellisen päätöksen ja palautti asian hallinto- 61

oikeudelle uudestaan käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeus päätöksellään nro 08/0391/1 (22.12.2008) ratkaisi asian. Alkkian turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1976. Tuotannossa oli 316,4 ha ja levossa 0,1 ha vuonna 2016. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskenttä ja kosteikko. Alkkian turvetuotantoalueen pohjoisosasta kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle (42) ja kaakkoisosasta Kokemäenjoen vesistöalueelle (35). Alkkian lounaisosasta on aiemmin johdettu kuivatusvesiä Karvianjoen vesistöalueelle, mutta ei enää vuoden 2014 jälkeen. Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Ilvesjoen yläosan valuma-alueella (42.053) reitille Kärkiluoma - Ilvesjoki, Kokemäenjoen vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi - Kärppäluoma - Mustajoki Ylinenvesi. Alkkialta johdettiin vuonna 2016 kuivatusvesiä Kokemäenjoen vesistön Vatajanjoen valuma-alueelle 84,5 ha alalta ja Sompanevalta 181,4 ha alalta. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Kärppäluomassa, Venesjoessa ja Ylinenvedessä. Turvetuotantoalueiden osuus Vatajanjoen valuma-alueesta (95,9 km 2 ) on noin 2,8 %. Sompanevan tuotantoalue (kuuluvat myös Veteläsuo ja Hanhineva) sijaitsee Alkkian itäpuolella. Sompanevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 110/2004/4 dnro LSY-2002-Y-380, myönnetty 21.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 5.2.2007 (Nro 07/0048/1). VHO:n päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallintooikeuteen, joka ratkaisi asian 13.3.2008 antamallaan päätöksellä (Dnro 759/1/07). Korkein hallinto-oikeus palautti asian hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian päätöksellään 22.12.2008 (Nro 08/0394/1). Sompanevan valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto vuonna 1976. Vuonna 2016 Sompanevalla oli tuotannossa 297,2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskentät (3 kpl) ja kosteikko. Lisäksi alueella oli Yli-Kujalan menetelmä käytössä toukokuuhun 2015 asti, jonka jälkeen (13.5.2015) se korvattiin kemiallisella sulanmaan aikaisella käsittelyllä. Sompanevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen (42) ja Kokemäenjoen (35) päävesistöalueille. Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Mustaluoman valuma-alueella (42.056) reitille Mustaluoma-Mustalampi-Mustajoki- Koskutjoki. Mustaluoman valuma-alueelle kuivatusvesiä johdettiin Sompanevalta vuonna 2016 noin 116 ha alalta. Kokemäenjoen vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi - Kärppäluoma - Mustajoki - Ylinenvesi sekä reitille Vähä-Kivijärvi - Iso-Kivijärvi - Iso Pelijärvi - Peliluoma - Vähä Pelijärvi - Venesjoki - Iso Venesjärvi - Venesjoki ja edelleen Mustajoen kautta Ylinenveteen. Vatajanjoen valuma-alueella kuivatusvesiä johdettiin Sompanevalta vuonna 2016 noin 181 ha alalta. Sompanevan vesistötarkkailuhavaintopaikat Kyrönjoen vesistöalueella sijaitsevat Mustajärvessä ja Mustaluomassa (2 kpl) sekä Kärkiluomassa. Kokemäenjoen alueella vesistöhavaintopaikat ovat Kärppäluomassa, Venesjoessa ja Ylinenvedessä. Kärppäluoman vesi on ollut ravinteikasta, tummaa ja humusainepitoista. Vuonna 2016 veden laatu Kärppäluomassa oli vuosien 1999 2015 keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita oli vähemmän kuten myös humusta ja rautaa (taulukko 31). Venesjoen kautta tulee pitkää vesireittiä pitkin Kärppäluoman yhtymäkohdan Sompanevan kuivatusvesiä 42 ha alalta. Venesjoen veden laatu on ollut hieman parempaa kuin Kärppä- 62

luomassa, sillä fosforia ja typpeä sekä humusaineita on ollut vähemmän. Vuonna 2016 Venesjoen vedessä oli ravinteita vuosien 1999 2015 tasoa vähemmän, mutta muuten veden laatu oli hyvin samanlaista kuin aiempinakin vuosina keskimäärin. Turvetuotannon vaikutukset Venesjoen vedenlaatuun ovat olleet vähäiset, sillä vesireitillä on useita järviä ainepitoisuuksia tasaamassa. Taulukko 31 Sompanevan havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut v. 1999-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kärppäluoma 1999-2015 Keskiarvo n = 45 5,8 4,9 293 4,7 3,0 844 66 37 40 9 2209 38 Minimi 4,7 1,6 200 1,6 2,1 600 6 <5 18 <2 600 11 Maksimi 7,4 27,0 500 28,1 3,8 1300 290 120 100 22 4410 62 25.4.2016 5,3 4,4 260 4,5 2,3 660 24 1500 33 24.8.2016 4,8 4,3 370 2,6 3,3 850 27 40 29 3 2500 47 19.10.2016 6,0 3,2 270 4,1 3,3 670 31 2500 29 Keskiarvo 2016 5,4 4,0 300 3,7 3,0 727 27 40 28 3 2167 36 Venesjoki, Kärppäluoman yp. 1999-2015 Keskiarvo n = 45 6,0 4,9 210 3,1 3,4 625 21 18 29 4 1440 28 Minimi 5,1 <1 90 1,3 2,4 440 <5 <5 17 <2 350 14 Maksimi 7,7 16,0 450 8,5 5,1 840 73 120 40 13 2400 42 25.4.2016 5,4 5,7 240 5,0 2,4 530 21 1600 30 24.8.2016 5,6 4,7 270 2,1 2,9 620 7 26 27 2 2000 29 19.10.2016 6,1 2,4 240 1,9 3,2 600 29 1900 25 Keskiarvo 2016 5,7 4,3 250 3,0 2,8 583 7 26 26 2 1833 28 Ylinenvesi (52 ha) on suhteellisen syvä (noin 8 m) järvi, jonka vesistä noin 90 % tulee Kärppäluomasta ja Venesjoesta ja siten sen veden laatu määräytyy pitkälle ed. mainittujen jokivesien laatujen mukaan. Vuonna 2016 Ylinenveden vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin aiemminkin (taulukko 32). Maalis- ja elokuussa 2016 happitilanteet olivat tyydyttävät pintavedessä, mutta pohjanläheisissä vesikerroksissa oli talvella suurta happivajetta ja elokuussa pohjanläheiset vesikerrokset olivat täysin hapettomia. Taulukko 32 Ylinenveden pintaveden laatu vuosina 1999-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Ylinenvesi 1999-2015 Keskiarvo n = 36 71 5,9 2,8 244 3,0 3,5 798 17 8 34 5 1782 17,5 32 Minimi 12 4,9 <1 170 1,3 2,6 480 <5 <5 16 <2 960 3,2 23 Maksimi 100 6,7 8,0 350 8,9 5,5 1300 43 44 76 13 2820 49,4 49 7.3.2016 73 5,5 1,5 250 2,4 3,4 860 30 1600 38 24.8.2016 68 5,7 4,1 260 2,1 2,9 680 21 38 31 4 2000 4,6 30 Kyrönjoen vesistöalueella Sompanevan kuivatusvedet johdetaan Mustajärvestä laskevaan Mustaluomaan. Mustajärven ranta-asukkaat ovat valittaneet pölyhaitoista ja tästä johtuen Mustajärvi on mukana vesistötarkkailussa. Mustajärven vesi on ollut erittäin kirkasta, vähäravinteista ja vähähumuksista (taulukko 33). Vesi on ollut laadullisesti erinomaista. Turvetuotannon pölyvaikutuksia veden laatuun ei vuosien 2010-2016 Mustajärven vesinäytteiden perusteella ole havaittavissa. 63

Taulukko 33 Mustajärven pintaveden laatu vuosina 2010-2016. 64 Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustajärvi 2010-2015 keskiarvo 86 6,5 1,2 34 0,9 2,4 305 12 11 7 2 132 3,0 7 min 76 6,2 <1 20 0,3 2,2 250 <5 <5 3 <2 51 1,8 5 max 94 6,9 2,3 50 1,7 2,7 350 24 43 11 3 260 5,2 10 7.3.2016 87 6,1 0,5 29 0,8 2,3 320 3 26 9 15.8.2016 85 6,7 2,0 29 1,3 2,0 290 <5 <5 8 <2 270 4,8 5 Mustajärvestä lähtevän Mustaluoman vesi on ollut laadullisesti hieman heikompaa kuin Mustajärven. Vedessä on ollut hieman enemmän ravinteita ja humusta (taulukko 34). Vuonna 2016 Mustaluoman vesi oli laadullisesti Mustajärven hyvää tasoa; ravinteita oli vähän kuten myös humusaineita ja vesi oli kirkasta. Mustaluoman alaosalle tulee Hanhinevalta kuivatusvesiä, mutta silti ajoittain alaosalla vedenlaatu on ollut vuosina 2011 2015 yläosaa jopa parempaa. Vuonna 2016 Mustaluoman alaosalla esiintyi kuivatusvesivaikutuksia, sillä veden väri oli ruskeaa ja humuspitoisuudet olivat selvästi korkeampia kuin Mustaluoman yläosalla. Ravinnepitoisuudet olivat korkeampia kuin yläosalla, mutta kuitenkin alhaisia. Taulukko 34 Mustaluoman veden laatu vuosina 1999-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustaluoma, Hanhinevan yp. 1999-2015 Keskiarvo n = 44 6,3 6,1 107 3,9 2,7 544 81 34 24 6 1133 17 Minimi 4,8 <1 10 0,5 2,2 271 5 <5 5 <2 110 5 Maksimi 7,0 120,0 455 32,6 4,4 1500 520 230 170 28 12000 61 25.4.2016 6,4 0,5 30 0,9 2,2 280 7 130 7 24.8.2016 6,1 1,1 73 0,7 2,0 390 2 6 12 <2 300 10 19.10.2016 6,5 1,6 34 1,1 2,3 310 9 240 6 Keskiarvo 2016 6,3 1,1 46 0,9 2,2 327 2 6 9 <2 223 7 Mustaluoma, Hanhinevan ap. 2011-2015 Keskiarvo n = 15 6,2 2,0 150 1,7 2,6 439 23 9 16 4 951 20 Minimi 5,3 <1 100 0,9 2,1 360 <5 <5 10 <2 620 14 Maksimi 6,9 3,5 200 3,7 3,2 560 70 26 26 12 1700 34 25.4.2016 5,8 2,6 140 2,1 2,0 400 11 670 20 24.8.2016 5,0 1,5 280 0,8 2,4 650 5 24 17 <2 1700 37 19.10.2016 6,4 1,6 140 1,4 2,4 410 14 1000 17 Keskiarvo 2016 5,7 1,9 187 1,4 2,3 487 5 24 14 <2 1123 25 Alkkian kuivatusvesiä johdetaan Kyrönjoen vesialueella Kärkiluoman kautta Ilvesjokeen. Vuonna 2016 Alkkian kuivatusvesiä johdettiin Kärkiluoman suuntaan 232 ha alalta. Kärkiluoman vesi on ollut runsasravinteista, rautapitoista ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 35). Vesi on ollut väriltään hyvin tummaa. Vuonna 2016 Kärkiluoman vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina 2011 2015 keskimäärin. Alkkian Ilvesjoen suuntaan meneviä kuivatusvesiä tarkkailtiin kosteikolla vuonna 2016 ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 9,7 mg/l, Kok.N 1041 µg/l, Kok.P 49 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 37 mg/l O 2. Alkkian kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat suuresta tuotantoalasta huolimatta Ilvesjoessa vähäisiä, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 2,0 µg/l, kokonaistypelle 44 µg/l ja kiintoaineelle 0,9 mg/l.

Kärkiluomaan vesistövaikutukset ovat Ilvesjokea (70,78 km 2 ) selvästi suurempia, sillä Kärkiluoman valuma-alue on vain noin 15 km 2. Teoreettiset lisäykset vuoden 2016 tilanteessa Kärkiluomaan olivat kokonaisfosforille 9,4 µg/l, kokonaistypelle 208 µg/l, kiintoaineelle 4,3 mg/l ja humusainepitoisuudelle (COD Mn brutto) 13,0 mg/l O 2. Alkkian vuoden 2016 kuivatusvesien ainepitoisuuksiin verrattuna Kärkiluoman veden laatu oli samankaltaista, joten teoreettiset laskelmat kuivatusvesivaikutuksista ovat oikeaa suuruusluokkaa. Taulukko 35 Kärkiluoman veden keskimääräinen laatu vuosina 2011 2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kärkiluoma 2011-2015 Keskiarvo n = 12 6,3 6,1 311 5,8 3,9 911 68 14 51 23 2627 37 Minimi 4,8 3,0 160 2,5 2,7 660 14 <5 24 6 1000 31 Maksimi 7,0 12,8 450 11,5 5,4 1200 160 59 96 39 4500 52 28.4.2016 5,3 14,0 300 10,0 2,9 1800 59 1500 39 22.8.2016 5,6 3,2 330 3,3 3,2 880 36 56 36 8 2000 43 19.10.2016 6,7 2,1 250 3,9 3,9 760 47 2300 28 Keskiarvo 2016 5,9 6,4 293 5,7 3,3 1147 36 56 47 8 1933 37 65 9.3.2 Vasikkaneva (Jalasjärvi) Vasikkanevalla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintaviraston 10.6.2011 myöntämä ympäristölupa (Nro 63/2011/1, Dnro LSSAVI/196/04.08/2010). Lupa koskee myös Pikku-Vasikkanevaa. Vasikkanevan tuotantoalue sijaitsee Jalasjärven kunnassa. Turvetuotantoalue sijoittuu Kyrönjoen vesistöalueen Mustajoen valuma-alueelle (42.05). Vasikkanevan tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin 1974 ja tuotanto vuonna 1977. Vuonna 2016 Vasikkanevalla oli tuotannossa 46,9 ha. Turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet johdetaan ympärivuoden kasvillisuuskentälle (ala 27,3 ha v. 2016) ja sulanmaan aikana kolmelle kosteikoille sekä talvisin laskeutusaltaalle 15,7 ha alalta. Vasikkanevan kuivatusvedet johdetaan reitille Vasikkaluoma - Liikaluoma - Ilvesjoki Mustajoki - Jalasjoki - Jalasjärvi - Jalasjoki - Kyrönjoki. Vesistöhavaintopaikat ovat Vasikkaluomassa ja Liikaluomassa. Vasikkaluoman ja Liikaluoman vedet ovat olleet happamia, tummia, ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 36). Vasikkaluoman ja Liikaluoman vedet olivat vuonna 2016 laadullisesti hieman heikompia kuin aiempina vuosina keskimäärin, sillä typpeä ja rautaa oli hieman enemmän ja vedet siitä johtuen väriltään hyvin tummia. Liikaluomassa on ollut enemmän ravinteita kuin Vasikkaluomassa ja niin myös vuonna 2016. Vasikkanevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua kasvillisuuskentältä vuonna 2016 yhteensä 15 kertaa. Keskimääräiset lähtevän veden ainepitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,4 mg/l, Kok.N 1513 µg/l, Kok.P 101 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Vasikkaluoma ja Liikaluoma ovat pieniä, vähävetisiä ojia, joissa Vasikkanevan kuivatusvesivaikutukset näkyvät lievinä typpiyhdisteiden ja humusaineiden pitoisuuksien nousuna. Vasikkanevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Liikaluomassa, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 2,0 µg/l ja kokonaistypelle 13 µg/l sekä kiintoaineelle 0,2 mg/l. Liikaluomaan tuli vuonna 2016 myös Korvajärvennevan kuivatusvesiä 11,8 ha alalta.

Taulukko 36 Vasikkanevan havaintopaikkojen veden laatu vuosina 2009-2016. 66 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Vasikkaluoma 2009-2015 keskiarvo n=21 5,7 5,9 276 3,2 3,3 841 58 21 44 16 1970 40 min 4,9 1,2 180 1,5 2,6 480 4 <5 20 7 1210 33 max 6,3 9,6 400 11 5,2 1100 110 71 98 40 2700 58 9.5.2016 5,2 4,7 250 3,4 2,5 790 33 1330 36 2.8.2016 5,9 8,8 540 4,8 3,2 1200 <5 58 64 23 3650 49 14.9.2016 5,9 3,2 340 2,4 2,9 750 39 2290 39 keskiarvo 2016 5,7 5,6 377 3,5 2,9 913 <5 58 45 23 2423 41 Liikaluoma 2009-2015 keskiarvo n=21 6,3 5,4 225 3,7 4,5 878 39 89 53 23 1911 32 min 5,5 2,0 150 2,2 3,4 600 <5 <5 31 14 1140 24 max 7,0 12 375 7,4 5,5 1100 84 280 78 46 2650 47 9.5.2016 5,8 4,7 500 4,1 3,1 890 13 1200 30 2.8.2016 6,6 5,2 370 5,1 4,4 1200 21 300 72 28 2720 33 14.9.2016 6,6 4,0 300 3,6 4,4 940 73 2560 33 keskiarvo 2016 6,3 4,6 390 4,3 4,0 1010 21 300 53 28 2160 32 9.4 Seinäjoen valuma-alue 42.07 9.4.1 Haukineva (Seinäjoki/Jalasjärvi) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Haukinevan turvetuotantoon 7.4.2006 (päätös Nro 37/2006/4, Dnro LSY-2002-Y-372). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 23.1.2008 annetulla päätöksellä (nro 08/00011/1). Haukinevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1972 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1975. Tuotannossa oli 804,1 ha, levossa 18,3 ha ja valmistelussa 103,1 ha vuonna 2016. Haukineva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Seinäjoen keskiosan (42.072) ja Haasojan (42.079) valuma-alueilla. Haasojan valuma-alueella tuotannossa, levossa ja valmistelussa olevan alan (677,2 ha) kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on 21,3 ha alalla pintavalutus, 4,1 ha:n alalla kasvillisuuskenttä sekä 651,8 ha:n alalla kemikalointi. Seinäjoen keskiosan alueella tuotannossa olevan alan (246,7 ha) kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset kosteikot (2 kpl) ja pintavalutuskenttä sekä levossa olevalla 1,6 ha alalla laskeutusallas. Kuivatusvedet johdetaan vesistöön kolmea reittiä: 1. Haasoja - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki, 2. Lyöjysluoma - Haasoja - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki, 3. Kihniänjoki - Seinäjoki - Kyrkösjärvi Kyrönjoki. Vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee Haasojassa. Haasojan vesi on ollut hyvin sameaa, erittäin ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 37). Vuonna 2016 Haasojan veden laatu oli samanlaista kuin vuosina 2004 2015 keskimääräin ja vesi oli edelleen ravinteikasta ja rautapitoista sekä väriltään varsin tummaa. Haasoja virtaa halki viljelymaiden, joten ojaan kohdistuva hajakuormitus on suurta. Vuonna 2016 kemikalointiasemalta lähteneestä vedestä otettiin 24 kertaa vesinäyte, joiden mukaan Haasojaan laskevien vesien keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli

23,5 mg/l, kokonaistyppipitoisuus 1448 µg/l, kokonaisfosforipitoisuus 12 µg/l ja COD Mn pitoisuus 20 mg/l. Vesi oli myös hyvin hapanta, sillä keskimääräinen ph-arvo oli 3,3. Kemikalointi poistaa yleensä tehokkaasti fosforia sekä humusta ja niin myös Haukinevalla vuonna 2016. Taulukko 37 Haasojan vesistöhavaintopaikan veden laatu vuosina 2004-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Haasoja 2004-2015 keskiarvo n =35 6,0 13,3 343 15,4 10,0 1709 150 207 102 36 4059 44 minimi 3,7 3,7 125 4,0 4,0 910 <5 <5 20 <2 270 10 maksimi 7,0 56,0 700 76,0 22,6 4700 430 680 290 110 11000 78 9.5.2016 4,7 23,0 625 12,0 8,0 1700 59 5740 51 4.8.2016 6,3 14,0 530 15,0 8,9 1500 110 220 85 52 5810 47 14.9.2016 6,3 8,8 370 19,0 16,0 1300 110 5500 25 keskiarvo 2016 5,8 15,3 508 15,3 11,0 1500 110 220 85 52 5683 41 Haukinevan kuivatusvesien vaikutukset Haasojaan vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäiset fosforille, mutta kohtalaiset typelle ja kiintoaineelle, sillä kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat kokonaistypelle 65 µg/l sekä kiintoaineelle 2,1 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 2,0 mg/l. Kokonaisfosforille ei tullut lisäystä lainkaan, sillä keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat alle luonnontilaisten vesien tason. Haukinevan kuivatusvesien vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäiset Seinäjoen keskiosan suurelle valuma-alueelle (837 km 2 ), sillä kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat kokonaisfosforille 0,2 µg/l ja kokonaistypelle 4 µg/l sekä kiintoaineelle 0,04 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 0,2 mg/l. 9.4.2 Näätäneva (Jalasjärvi) Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Jalasjärven kunnassa Liikapuron tekojärven yläpuolella sijaitsevalle Näätänevan tuotantoalueelle ympäristöluvan 21.12.2010 (päätös nro 86/2010/3, dnro ESAVI/88/04.08/2010). Näätäneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Liikaluoman (42.078) valuma-alueella. Näätänevan turvetuotantoaluekokonaisuuden ojitukset aloitettiin vuonna 1982 ja tuotantoon alueet tulivat vuonna 1987. Tuotannossa oli 101,2 ha vuonna 2016. Näätänevalla vesienkäsittelymenetelmänä on kasvillisuuskenttä. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan noin 3,5 km:n pituisen laskuojan (Näätänevanoja) kautta Liikaluomaan noin 300 m ennen sen yhtymistä Kihniänjokeen, josta vedet virtaavat Seinäjokea pitkin Kyrkösjärveen ja edelleen Kyrönjokeen. Vesistöhavaintopaikat ovat Liikaluoman kautta tulevien Näätänevan kuivatusvesien ylä- ja alapuolella Kihniänjoessa. Liikaluomaan tulee myös Liikapuron tekojärven vesiä. Kihniänjoen vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja rautapitoista (taulukko 38). Kuivatusvesien vaikutuspiirissä olevan alemman havaintopaikan vesi on ollut laadullisesti parempaa kuin yläpuolisen, joten sen perusteella Näätänevan kuivatusvesien vaikutukset Kihniänjoen veden laatuun ovat vähäiset. Alempaan havaintopaikkaan tulevat Liikapuron tekojärven vedet parantavat Kihniänjoen veden laatua. Myös vuonna 2016 alapuolisen havaintopaikan vesi oli parempaa kuin yläpuolisen, sillä ravinteita ja rautaa sekä humusta oli vähemmän. 67

Taulukko 38 Kihniänjoen havaintopaikkojen veden laatu vuosina 2008-2016. 68 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kihniänjoki, Näätänevan yp. Ketola 2008-2015 keskiarvo n = 21 6,3 4,1 254 4,7 4,4 842 24 30 44 15 2513 35 minimi 5,3 1,7 150 2,0 2,7 520 <5 <5 22 4 1250 25 maks imi 7,1 7,5 400 12,0 6,6 1400 50 180 88 31 4900 63 10.5.2016 6,0 2,0 375 2,8 3,2 770 35 1490 31 4.8.2016 6,7 5,6 380 9,8 4,3 900 19 87 51 24 3940 33 14.9.2016 6,8 3,2 320 7,2 4,7 690 52 3060 28 keskiarvo 2016 6,5 3,6 358 6,6 4,1 787 19 87 46 24 2830 31 Kihniänjoki, Näätänevan ap. Jokela 2008-2015 keskiarvo n = 21 6,1 3,8 249 3,8 3,4 823 54 34 37 10 2070 33 minimi 5,0 1,0 150 1,9 2,4 600 5 <5 25 <2 1360 23 maks imi 6,9 7,2 400 7,5 5,3 1400 200 110 56 18 3000 66 10.5.2016 5,8 3,5 250 3,1 2,5 700 27 1440 28 4.8.2016 6,4 3,6 340 6,5 3,2 820 16 57 42 6 2970 32 14.9.2016 6,5 4,4 290 4,5 4,1 730 46 2190 27 keskiarvo 2016 6,2 3,8 293 4,7 3,3 750 16 57 38 6 2200 29 Näätänevalla suoritettiin kuormitustarkkailua kasvillisuuskentältä vuonna 2016 yhteensä 25 kertaa. Keskimääräiset lähtevän veden ainepitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,6 mg/l, Kok.N 1296 µg/l, Kok.P 33 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 31 mg/l O 2. Kuivatusvesien vähäisiä vaikutuksia kuvaavat teoreettiset laskennalliset arviot. Vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan Liikaluomassa lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,5 µg/l ja kokonaistypelle 29 µg/l sekä kiintoaineelle 0,2 mg/l sekä COD Mn bruttona 1,0 mg/l. 9.4.3 Linnus-Lainesneva ja Valkianeva (Jalasjärvi) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Linnus- Lainesnevalle 7.4.2006 (päätös nro 39/2006/4, dnro LSY-2002-Y-374). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi pääosin valitukset 23.1.2008 annetulla päätöksellä (nro 08/0013/1). Tuotantoalue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen keskiosan (42.072) valuma-alueella. Laines-Linnusnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1979. Tuotannossa oli 212,2 ha vuonna 2016. Vesienkäsittelymenetelminä ovat ympärivuotinen pintavalutuskenttä ja kosteikko sekä kasvillisuuskentät (2 kpl). Tuotannossa olevalla 0,8 ha alalla on laskeutusallas. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan reitille Kruunuoja - Linnusluoma - Ojaluoma - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki. Vesistöhavaintopaikka on Ojaluomassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 7.4.2006 antamallaan päätöksellä (Nro 38/2006/4, Diaarinumero LSY-2002-Y-373) myöntänyt ympäristöluvan Valkianevalla tapahtuvaan turvetuotantoon. Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi pääosin valitukset 23.1.2008 annetulla päätöksellä (Nro 08/0012/1). Valkianevan laskuojaa 3 koskevan valituksen hallinto-oikeus palautti ympäristölupavirastoon, joka päätöksellään 20.10.2008 (LSY-2008-Y-74) myönsi luvan laskuojan 3 alueen turvetuotantoon.

Valkianevan tuotantoalue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen keskiosan (42.072) valuma-alueella. Valkianevan ojitukset aloitettiin vuonna 1977 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1980. Tuotannossa oli 266,6 ha vuonna 2016. Vesienkäsittelymenetelminä ovat kasvillisuuskenttä, kaksi pintavalutuskenttää ja kosteikko. Tuotantoalueen kuivatusvedet (209,3 ha alalta) johdetaan reitille laskuoja - Ojaluoma - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki ja reitille (57,3 ha alalta) laskuoja - Haasoja - Seinäjoki. Vesistöhavaintopaikka on Ojaluomassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Haasoja kuuluu Haukinevan vesistöhavaintopaikkoihin. Ojaluoman vesi on ollut hyvin tummaa, erittäin ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 39). Ojaluoman vesi oli vuonna 2016 yhtä heikkolaatuista kuin vuosina 2004 2015 keskimäärin. Ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2016 jonkin verran alempia kuin aiempina tarkkailuvuosina keskimäärin, mutta silti erittäin korkeita. Korkeat typpipitoisuudet voivat kuvastaa turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia, mutta yhtä hyvin myös maatalouden hajakuormitusta. Taulukko 39 Ojaluoman veden laatu vuosina 2004-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Ojaluoma 2004-2015 keskiarvo n =32 6,4 10,5 446 15,1 9,3 2266 131 618 138 63 4618 55 minimi 5,3 1,3 240 3,9 6,1 1100 6 <5 57 21 300 38 maksimi 7,2 46,0 1000 39,5 15,5 6500 380 3800 234 110 8830 84 10.5.2016 6,0 13,0 625 9,1 6,3 1800 110 3940 55 4.8.2016 6,2 49,0 320 63,0 7,3 1500 120 210 79 36 6340 53 14.9.2016 7,0 7,5 500 20,0 11,0 1100 140 5270 40 keskiarvo 2016 6,4 23,2 482 30,7 8,2 1467 120 210 110 36 5183 49 Laines-Linnusnevan vuoden 2016 kuormitustarkkailutuloksien mukaan pintavalutuskentältä lähtevän veden ravinne- ja kiintoainepitoisuudet olivat alhaisempia kuin Ojaluomassa. Otettujen näytteiden (20 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6,0 mg/l, Kok.N 1351 µg/l, Kok.P 43 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 60 mg/l O 2. Valkianevan vuoden 2016 kuormitustarkkailutuloksien (7 kpl) mukaan kosteikolta Ojaluomaan lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 18,6 mg/l, Kok.N 2 900 µg/l, Kok.P 148 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 72 mg/l O 2. Pitoisuudet olivat korkeita. Valkianevalla tarkkailua tehtiin myös pintavalutuskentältä 2 ja vuoden 2016 kuormitustarkkailutuloksien (7 kpl) mukaan Ojaluomaan lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,0 mg/l, Kok.N 1213 µg/l, Kok.P 18 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 68 mg/l O 2. Kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat turvesuolle alhaisia. Laines-Linnusnevan ja Valkianevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Seinäjoen keskiosan valumaalueella, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,3 µg/l ja kokonaistypelle 8 µg/l sekä kiintoaineelle 0,05 mg/l sekä COD Mn bruttovaikutus 0,3 mg/l. Kuivatusvesien teoreettiset pitoisuusvaikutukset Ojaluoman valuma-alueelle (noin 48 km 2 ) olivat kohtalaisia (kokonaisfosfori 4,7 µg/l, kokonaistyppi 135 µg/l ja kiintoaine 0,9 mg/l sekä COD Mn brutto 5,4 mg/l), mutta silti Ojaluoman heikkoon veden laatuun nähden vähäiset. 69

9.4.4 Pirjatanneva-Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Vapo Oy:lle luvan Pirjatannevan turvetuotantoon 6.9.2011 (päätös nro 100/2011/1, dnro LSSAVI/156/04.08./2010). Pirjatannevan ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1977. Tuotannossa ei ollut vuonna 2016, levossa oli 68,4 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Juupa-Jäkälänevalle Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt ympäristöluvan turvetuotantoon 19.7.2005 (päätös nro 82/2005/4, dnro LSY-2002-Y-391). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 20.10.2006 annetulla päätöksellä (Nro 06/0298/4). Lupa oli voimassa 31.12.2015 asti. Uusi lupa on laitettu vireille 9.8.2015. Juupa-Jäkälänevan ojitukset aloitettiin vuonna 1979 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1989. Tuotantoa ei ollut vuonna 2016, levossa oli 109,9 ha ala. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus kahdella kentällä. Tuotantoalueet sijaitsevat Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen Kalajärven alueella (42.073). Tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan Juupaluomaan ja edelleen Seinäjokeen ja Kalajärveen, josta vedet virtaavat Seinäjokea pitkin Kyrkösjärveen ja edelleen Kyrönjokeen. Tuotantoalueiden vesistöhavaintopaikka sijaitsee Juupaluomassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Juupaluoman vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 40). Vuonna 2016 Juupaluoman vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin keskimäärin vuosina 2005 2015. Taulukko 40 Juupaluoman veden laatu vuosina 2005 2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Juupaluoma 2005-2015 keskiarvo n =30 6,2 4,4 317 4,5 4,1 954 35 30 36 9 2806 40 minimi 5,3 1,0 200 0,9 3,2 670 <5 <5 16 3 300 26 maksimi 6,8 9,0 600 10,0 7,5 1300 120 110 67 20 5300 58 9.5.2016 6,0 5,3 313 2,0 3,6 870 29 2240 38 4.8.2016 6,4 5,5 490 7,1 3,8 1100 8 250 37 24 4200 43 12.9.2016 6,7 2,0 380 5,2 4,1 810 39 2990 35 keskiarvo 2016 6,4 4,3 394 4,8 3,8 927 8 250 35 24 3143 39 Juupa-Jäkälänevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella pintavalutuskentältä 1 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,2 mg/l, Kok.N 1 283 µg/l, Kok.P 37 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 35 mg/l O 2. Pirjatannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,2 mg/l, Kok.N 626 µg/l, Kok.P 12 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 12 mg/l O 2. Lähtevän veden ainepitoisuudet olivat alhaisia. Kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Kalajärven suurella valuma-alueella (508 km 2 ), sillä lisäykset olivat kokonaistypelle 4 µg/l, kokonaisfosforille 0,07 µg/l, kiintoaineelle 0,02 mg/l ja COD Mn bruttona 0,2 mg/l. 70

Juupaluoman valuma-alue on noin 44,5 km 2 ja kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat Juupaluomaan lieviä, sillä lisäykset olivat kokonaistypelle 43 µg/l, kokonaisfosforille 0,8 µg/l, kiintoaineelle 0,3 mg/l ja COD Mn bruttona 0,8 mg/l. 71 9.4.5 Amerikanneva (Seinäjoki) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Amerikannevan turvetuotantoon 30.12.2011 (päätös nro 180/2011/1, dnro LSSAVI/515/04.08/2010). Tuotantoalue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen Kalajärven alueella (42.073). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan kahden laskuojan (Isonnevanlasku ja Peränevanlasku) kautta Seinäjokeen ja edelleen Kalajärveen, josta vedet virtaavat Seinäjokea pitkin Kyrkösjärveen ja edelleen Kyrönjokeen. Amerikannevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1975. Tuotannossa oli 40,7 ha vuonna 2016. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko. Vesistöhavaintopaikka on Seinäjoessa Kalajärven täyttökanavassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Seinäjoen kanavan vesi on ollut ruskeaa ja humusvaikutteista (taulukko 41). Ravinteita vedessä on ollut kohtalaisesti. Vuonna 2016 kanavan vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin aiempina tarkkailuvuosina keskimäärin. Typpeä oli hieman aiempaa vähemmän, mutta fosforia ja rautaa enemmän. Amerikannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua kosteikolla vuonna 2016. Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,9 mg/l, Kok.N 1551 µg/l, Kok.P 77 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Lähtevän veden ainepitoisuudet olivat korkeita, mutta kuivatusvesien vaikutukset Seinäjokeen ovat ilmeisen lieviä, sillä typpiyhdisteitä ja humusta täyttökanavan vesissä oli suhteellisen vähän. Kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Kalajärven valuma-alueella, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,06 µg/l ja kokonaistypelle 1 µg/l sekä kiintoaineelle 0,01 mg/l. Taulukko 41 Seinäjoen Kalajärven täyttökanavan veden laatu vuosina 2009-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Seinäjoki, kanava 2009-2015 keskiarvo n = 21 6,0 3,5 222 4,4 3,4 826 49 6 36 9 1688 30 minimi 5,3 <1 140 1,2 2,7 610 9 <5 22 3 950 16 maksimi 6,5 13,0 400 36,0 5,0 1200 270 18 57 21 2600 54 9.5.2016 5,7 3,3 250 2,8 2,8 730 30 1270 32 4.8.2016 6,4 2,8 330 4,9 3,3 870 27 55 47 13 2600 32 12.9.2016 6,3 4,0 250 2,7 3,2 710 44 1650 26 keskiarvo 2016 6,1 3,4 277 3,5 3,1 770 27 55 40 13 1840 30 9.4.6 Hietasalon-Tuuranneva (Virrat) Hietasalonnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 85/2005/4, dnro LSY-2002-Y-393, myönnetty 19.7.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 20.10.2006 (Nro 06/0300/4). Lupa oli määräaikainen ja voimassa 31.12.2015 asti.

Uusi lupa laitettiin vireille 18.5.2015. LSSAVI antoi päätöksen (LSSAVI/2687/2015) 21.3.2016 lupahakemuksen hylkäämisestä, joka lainvoimaistui. Tuurannevalla on ympäristölupa (päätös 86/2005/4, dnro LSY-2002-Y-394), myönnetty 19.7.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 20.10.2006 (Nro 06/0301/4). Lupa oli määräaikainen ja voimassa 31.12.2015 saakka. Uusi lupa laitettiin vireille 15.9.2015 ja se lainvoimaistui LSSAVIn 14.6.2016 antamalla päätöksellä (LSSAVI/4506/2015). Hietasalonneva ja Tuuranneva sijaitsevat osaksi Virtojen ja osaksi Seinäjoen kaupungeissa. Vesistöaluejaottelun mukaan tuotantoalueet kuuluvat Kyrönjoen vesistöalueen Seinäjoen alueen Kurjenjoen valuma-alueelle (42.076). Hietasalonnevan ja Tuuranneva kuntoonpanot on aloitettu vuonna 1972 ja tuotanto vuonna 1975. Tuurannevalla oli vuonna 2016 tuotantoa 65,8 ha alalla ja Hietasalonnevalla levossa vuonna 2016 oli 47,9 ha. Tuurannevalla on perustason vesienkäsittely 3,7 ha alalla ja muulla alalla kaksi kosteikkoa. Hietasalonnevalla on kaksi pintavalutuskenttää. Hietasalonnevan ja Tuurannevan kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta alapuoliseen vesistöön reitille Räntäjärvi-Kurjenjoki-Seinäjoki-Kalajärvi-Kyrkösjärvi-Kyrönjoki. Hietasalonnevan ja Tuurannevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Kurjenjoessa. Ylempi on kuivatun Räntäjärven yläpuolella ja alempi järven alapuolella. Ylempään havaintopaikkaan ei tule Tuurannevan tai Hietasalonevan kuivatusvesiä. Kurjenjoen vesi on ollut hyvin hapanta ja ravinteikasta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 42). Räntäjärvi toimii jossain määrin vesien puhdistajana, sillä typpiyhdisteitä ja fosforia on ollut yleensä alemmassa havaintopaikassa vähemmän kuin ylempänä Räntäjärven yläpuolella. Vuonna 2016 Kurjenjoen vesi oli laadullisesti hieman parempaa molemmissa havaintopaikoissa kuin keskimäärin vuosina 2005 2015, sillä ravinteita ja humusta oli hieman aiempaa vähemmän. Taulukko 42 Kurjenjoen vedenlaatu vuosina 2005-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kurjenjoki yp. 2005-2015 keskiarvo n =31 5,6 5,0 267 2,4 3,7 867 25 12 49 9 2084 38 minimi 4,9 <1 140 0,9 2,4 560 <5 <5 21 3 940 27 maksimi 6,2 36,0 400 6,7 25,4 1200 100 160 240 31 15000 73 11.5.2016 5,4 15,0 260 1,4 2,5 630 26 1200 36 9.8.2016 5,6 4,2 290 1,6 2,4 780 6 10 39 6 1800 33 18.10.2016 5,9 3,0 270 2,8 2,8 770 45 2100 31 keskiarvo 2016 5,6 7,4 273 1,9 2,6 727 6 10 37 6 1700 33 Kurjenjoki ap. 2005-2015 keskiarvo n =31 5,7 3,4 261 2,6 3,1 831 32 13 41 8 1742 38 minimi 5,0 <1 100 1,2 2,5 490 8 <5 23 4 1100 19 maksimi 6,2 9,1 450 5,2 4,1 1100 170 160 74 22 2600 82 11.5.2016 5,6 11,0 280 7,2 2,7 670 29 1400 38 9.8.2016 6,0 5,0 290 3,7 2,9 840 8 18 45 7 1900 34 18.10.2016 6,1 3,5 250 3,8 3,3 740 46 2100 30 keskiarvo 2016 5,9 6,5 273 4,9 3,0 750 8 18 40 7 1800 34 Hietasalonnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella Hietasalonnevan pintavalutuskentältä 2 (levossa 47,9 ha) purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 7,8 mg/l, 72

Kok.N 1 134 µg/l, Kok.P 71 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 37 mg/l O 2. Hietasalonnevalta lähtevän veden ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2016 korkeampia kuin vesistössä, mutta havaintopaikkojen hyvin samankaltaisen vedenlaadun perusteella kuivatusvesillä ei ollut havaittavaa vaikutusta Kurjenjoen vedenlaatuun. Vähäisiä vesistövaikutuksia kuvaavat myös Hietasalonnevan ja Tuurannevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset Kurjenjoen pitoisuuslisäykset, jotka olivat vuonna 2016 keskivalumatilanteessa Kok.P 0,4 µg/l, Kok-N 7,5 µg/l, kiintoaine 0,1 mg/l ja COD Mn brutto 0,6 mg/l O 2. 73 9.4.7 Peurainneva ja Sammatineva (Seinäjoki) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Peurainnevan turvetuotantoon 19.7.2005 (päätös nro 87/2005/4, dnro LSY-2002-Y-395). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 20.10.2006 annetulla päätöksellä (Nro 06/0302/4). Lupa on toistaiseksi voimassa. Uusi luvan tarkistushakemus ja lupahakemus lisäalueelle laitettiin vireille 29.6.2015. Peurainnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1980. Peurainnevalla oli tuotannossa 242 ha vuonna 2016. Peurainnevalla vesienkäsittelymenetelminä ovat kaksi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Sammatinnevan turvetuotantoon 19.7.2005 (päätös nro 88/2005/4, dnro LSY-2002-Y-396). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 20.10.2006 annetulla päätöksellä (Nro 06/0303/4). Lupa on voimassa toistaiseksi. Sammatinnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1999. Sammatinnevalla oli tuotannossa 139,2 ha vuonna 2016. Sammatinnevan vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Tuotantoalueet sijaitsevat Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen Kihniänjoen yläosan (42.077) valuma-alueella. Tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta Kihniänjokeen. Kihniänjoen vedet laskevat Kihniänjoen kääntöuomaa pitkin Seinäjokeen ja edelleen Kalajärven täyttökanavaa pitkin Kalajärveen. Pieni minimivirtaama noin 50 l/s juoksutetaan Kihniänjoen suuntaan ja Kalajärven kohdalla samoin minimivirtaama Seinäjoen säännöstelypadosta vähävetiseen uomaan. Pääosin kuitenkin vedet menevät Kalajärven kautta. Vesistöhavaintopaikat ovat Kihniänjoessa kuivatusvesien purkukohdan ylä- ja alapuolella sekä Seinäjoessa Kihniänjoen yhtymäkohdan alapuolella. Kihniänjoen havaintopaikkojen välissä sijaitsee Sammattijärvi. Kihniänjoen vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 43). Vuonna 2016 Kihniänjoen veden laatu oli samaa tasoa kuin aiempina vuosina keskimäärin. Ravinteita oli runsaasti kuten myös rautaa. Havaintopaikkojen vähäisten veden laatuerojen perusteella kuivatusvesivaikutukset Kihniänjoen veden laatuun ovat lieviä. Seinäjoen veden laatu on ollut hyvin samanlaista kuin Kihniänjoen, eli sen vesi on ollut tummaa ja ravinteikasta (taulukko 43). Typpeä on ollut kuitenkin hieman vähemmän ja fosforia selvästi vähemmän kuin Kihniänjoessa. Vuonna 2016 Seinäjoen vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina 2005-2015 keskimäärin.

Taulukko 43 Peurain- ja Sammattinevan havaintopaikkojen veden laatu vuosina 2005-2016. 74 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kihniänjoki, Luomaoja yp 2005-2015 keskiarvo n =29 6,2 5,5 231 6,0 4,8 867 39 45 49 14 2522 29 minimi 5,6 <1 150 2,3 3,7 630 <5 <5 26 6 1050 18 maksimi 6,7 13,0 300 12,0 7,4 1200 95 200 95 38 4200 46 10.5.2016 5,8 5,0 250 4,4 3,6 830 37 1490 29 4.8.2016 6,4 8,4 340 11,0 3,9 860 47 60 55 20 3450 23 12.9.2016 6,7 8,5 310 11,0 5,2 740 76 3900 23 keskiarvo 2016 6,3 7,3 300 8,8 4,2 810 47 60 56 20 2947 25 Kihniänjoki, Luomaoja ap 2005-2015 keskiarvo n =29 6,2 6,3 243 7,2 4,9 910 45 41 50 13 2611 33 minimi 5,4 1,7 170 2,0 3,5 650 <5 <5 26 <2 1030 14 maksimi 6,8 20,7 400 20,8 7,6 1800 235 180 89 32 4500 60 10.5.2016 5,6 2,4 250 2,9 3,6 810 36 1500 31 4.8.2016 6,5 4,8 360 9,8 4,5 860 35 54 47 22 3500 34 12.9.2016 6,6 7,5 370 9,8 5,2 810 69 3900 28 keskiarvo 2016 6,2 4,9 327 7,5 4,4 827 35 54 51 22 2967 31 Seinäjoki, ap. 2005-2015 keskiarvo n =30 6,1 3,2 236 3,0 3,4 811 32 13 38 10 1815 33 minimi 5,3 <1 100 1,3 2,6 510 <5 <5 23 <2 1050 11 maksimi 6,8 8,4 375 9,7 4,8 1700 100 67 92 27 2800 58 10.5.2016 6,2 <2 188 6,9 2,9 740 29 1280 34 4.8.2016 6,1 6,4 350 4,9 3,2 930 32 66 47 17 2610 32 12.9.2016 6,5 3,5 280 3,7 3,2 760 44 1920 29 keskiarvo 2016 6,3 3,6 273 5,2 3,1 810 32 66 40 17 1937 32 Vuosien 2005 2016 aikana Kihniänjoen ravinnepitoisuudet ovat olleet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta samaa tasoa molemmissa havaintopaikoissa (kuvat 31 32). Fosforia on ajoittain ollut yläpuolisessa havaintopaikassa enemmän kun kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Humusta kuivatusvesissä on usein kohtalaisen runsaasti ja sitä kuvaavat COD Mn -arvot ovat olleet ajoittain hieman korkeampia alapuolisessa kuin yläpuolisessa havaintopaikassa (kuva 33). Kuva 31 Kihniänjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2005-2016.

75 Kuva 32 Kihniänjoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2005-2016. Kuva 33 Kihniänjoen veden COD Mn -arvot vuosina 2005-2016. Peurainnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (10 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 3,1 mg/l, Kok.N 887 µg/l, Kok.P 32 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Sammatinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 4,7 mg/l, Kok.N 1 194 µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 55 mg/l O 2. Kuivatusvesissä oli vuonna 2016 vähemmän fosforia, mutta enemmän humusta kuin Kihniänjoessa. Siten vuonna 2016 kuivatusvedet lisäsivät hieman Kihniänjoen COD Mn - arvoja, mutta eivät juurikaan ravinnepitoisuuksia. Samanlaista arviota kuvaavat myös teoreettiset laskelmat, sillä Peurain- ja Sammattinevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset Kihniänjokeen vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäiset. Lisäykset olivat kokonaistypelle 23 µg/l, kokonaisfosforille 0,7 µg/l, kiintoaineelle 0,14 mg/l ja COD Mn bruttona 1,7 mg/l.

9.5 Hirvijoen valuma-alue 42.08 76 9.5.1 Madesneva, Susineva ja Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi) Madesnevan tuotantoalueella (sisältyy Susineva ja Vähä-Hautaneva) on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSY 129/2004/4). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 26.4.2006 annetulla päätöksellä (Nro 06/0128/4). Susinevalle Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintavirasto myönsi ympäristöluvan 14.12.2010 (Nro 133/2010/1, Dnro LSSAVI/259/04.08/2010). Luvan tarkistushakemus laitettiin vireille 30.6.2014 ja se lainvoimaistui LSSAVI:n 7.9.2016 antamalla päätöksellä (LSSAVI/3654/2014). Madesneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Hirvijoen (42.082) valuma-alueella. Madesnevan turvetuotantoaluekokonaisuuden ojitukset aloitettiin vuonna 1981 1983 ja tuotantoon alueet tulivat vuosien 1982 1996 välillä. Tuotannossa oli 184,4 ha vuonna 2016. Susinevan turvetuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1979 ja tuotanto vuonna 1982. Vuonna 2016 Susinevan koko 9,7 ha ala on poistunut tuotannosta. Vähä- Hautanevalla oli vuonna 2016 tuotannossa 61,9 ha. Madesnevan, Susinevan ja Vähä-Hautanevan kuivatusvedet päätyvät kaikki laskuojien ja Hirvijoen sivu-uomien kautta Hirvijokeen ja edelleen Hirvijärveen ja Jalasjoen kautta Jalasjärveen. Vesistöhavaintopaikka on Madesnevan, Susinevan ja Vähä-Hautanevan kuivatusvesien purkuojan ylä- ja alapuolella Madesluomassa. Madesnevalla vesienkäsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset pintavalutuskentät (3 kpl). Vähä-Hautanevalla vedet käsitellään ympäri vuoden kasvillisuuskentällä. Susinevalla vesien käsittely on ollut perustasoa virtaamansäädöllä. Madesluoman vesi Madesnevan alapuolella on ollut hapanta, tummaa humusvettä (taulukko 44). Ravinteita on ollut runsaasti kuten myös rautaa. Vuonna 2016 Madesluomassa kuivatusvesien alapuolella vedenlaatu oli aiempiin vuosiin nähden parempaa, sillä ravinteita oli huomattavasti aiempaa vähemmän kuten myös humusta. Madesnevan yläpuolisessa havaintopaikassa vedessä oli aiempaa tasoa vähemmän typpeä, mutta enemmän fosforia. Madesnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua (5-7 näytettä) kaikilla kolmella pintavalutuskentältä vuonna 2016. Pitoisuudet vaihtelivat suuresti eri kenttien välillä. Otettujen näytteiden perusteella pintavalutuskentältä 1 purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 5,5 mg/l, Kok.N 2 220 µg/l, Kok.P 123 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 98 mg/l O 2. Pintavalutuskentältä 2 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaine 2,2 mg/l, Kok.N 1150 µg/l, Kok.P 32 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 58 mg/l O 2. Pintavalutuskentältä 3 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaine 7,5 mg/l, Kok.N 1 171 µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 38 mg/l O 2. Vähä-Hautanevalla suoritettiin kuormitustarkkailua (25 näytettä) kasvillisuuskentältä lähtevistä vesistä vuonna 2016. Otettujen näytteiden perusteella lähtevän veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 14,1 mg/l, Kok.N 2 252 µg/l, Kok.P 60 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 66 mg/l O 2.

Teoreettisten laskelmien mukaan Madesnevan tuotantokokonaisuuden kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Madesluomassa jonkin verran (kokonaisfosfori 3,6 µg/l ja kokonaistyppi 70 µg/l, kiintoaine 0,5 mg/l sekä COD Mn bruttona 2,9 mg/l). Vuosina 2008 2016 Madesluoman veden ravinne- ja humusainepitoisuudet ovat olleet alapuolisessa havaintopaikassa korkeampia kuin yläpuolisessa (kuvat 34 36). Madesluoman havaintopaikkojen väli on noin 4,5 km ja rannat ovat kokonaan viljelykäytössä, joten Madesluomaan kohdistuva maatalouden hajakuormitus on suurta, mutta myös kuivatusvesillä on vesistövaikutuksia. Madesluoman havaintopaikkojen (yp. ja ap.) väliset vedenlaatuerot vuodelta 2016 olivat teoreettisia laskelmia suurempia. Teoreettiset laskelmat perustuvat koko vuoden kuormituksiin ja valuntoihin, sen sijaan vesinäytekohtaiset pitoisuuserot perustuvat kolmeen näytteeseen. Vuoden 2016 vesinäytteiden perusteella typen pitoisuudet kasvoivat alajuoksulla keskimäärin noin 90 µg/l ja fosforin noin 15 µg/l. COD Mn -arvot kasvoivat v. 2016 alajuoksulla 5 mg/l, josta suurimman osan voidaan katsoa olevan peräisin Madesnevalta, jonka kuivatusvesien humuspitoisuus oli COD Mn -arvon perusteella erittäin korkea. Taulukko 44 Madesluoman veden laatutietoja vuosina 2004-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Madesluoma, Madesnevan yp. Pärinkylä 2008-2015 keskiarvo n =24 6,4 5,9 210 4,2 4,6 849 55 77 44 17 1896 29 minimi 5,0 2,8 100 1,7 2,9 560 <5 10 21 4 930 21 maksimi 7,0 13,9 350 8,8 9,3 1700 130 190 83 35 3505 39 10.5.2016 6,2 10,0 188 4,0 2,8 580 27 1000 25 3.8.2016 6,8 28,0 290 13,0 3,7 1100 95 130 73 18 2710 27 12.9.2016 6,8 4,8 230 3,8 3,9 610 40 1840 25 keskiarvo 2016 6,6 14,3 236 6,9 3,5 763 95 130 47 18 1850 26 Madesluoma, Madesneva ap. 2004-2015 keskiarvo n =36 6,4 8,4 283 9,6 5,8 1181 86 96 75 29 3110 39 minimi 5,2 2,1 140 3,3 3,8 600 26 12 31 10 1200 23 maksimi 7,2 30,0 520 37,5 13,2 2400 370 290 200 75 11000 66 10.5.2016 6,2 13,0 188 2,1 3,4 810 43 1610 32 3.8.2016 6,8 15,0 470 14,0 5,5 860 34 84 73 31 4970 33 12.9.2016 6,9 7,5 330 8,8 5,5 880 68 3620 28 keskiarvo 2016 6,6 11,8 329 8,3 4,8 850 34 84 61 31 3400 31 77

78 Kuva 34 Madesluoman veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2008-2016. Kuva 35 Madesluoman veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2008-2016. Kuva 36 Madesluoman veden COD Mn -arvot vuosina 2008-2016.

9.5.2 Löyhinkineva ja Liikaneva (Jalasjärvi) Liikanevalla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (LSSAVI/ 106/04.08/2010). Lupa on määräaikainen ja voimassa L2 osalta 31.12.2016 ja muutoin 31.12.2021 saakka. Liikaneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Liikaluoman valuma-alueella (42.086). Liikanevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1983 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1986. Tuotannossa oli 15,6 ha vuonna 2016. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta Liikaojaan, Liikaluomaan ja siitä edelleen Hirvijokeen, Hirvijärveen ja Jalasjokeen. Liikanevalla on vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen kosteikko. Löyhinkinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSSAVI/1/04.08/2013). Lupa on voimassa toistaiseksi. Löyhinkineva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Hirvijoen valuma-alueen Hirvijärven (42.081) ja Löyhinginojan (42.088) sekä Äyrännesojan (42.089) valuma-alueilla. Löyhinkinevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1971 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1975. Tuotannossa oli 77 ha ja levossa 67,6 ha vuonna 2016. Löyhinkinevalla on vesienkäsittelymenetelmänä tuotannossa ja osin levossa olevalla 92,8 ha alalla kasvillisuuskenttä. Hirvijärven alueen levossa olevan (51,8 ha) alan käsittely on perustasoa, jolla ei saa aloittaa tuotantoa ennen kuin vesienkäsittelyä tehostetaan. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdettiin vuonna 2016 vain reitille: laskuoja - Löyhinginoja - Hirvijoki - Hirvijärvi Jalasjoki. Äyrännesojaan on johdettu aiemmin kuivatusvesiä, mutta ympäristöluvan mukaan Äyrännesojaan johdettavien kuivatusvesien nykyistä perustason vesienkäsittelyä pitää tehostaa ennen vesienjohtamisreitin uudelleen käyttöä. Liika- ja Löyhinkinevan vesistötarkkailuhavaintopaikoista ovat kuivatusvesien vaikutuspiirissä Hirvijoki, Hirvijärvi ja Jalasjärvi sekä Löyhinginoja ja Äyrännesoja. Hirvijärven ja Jalasjärven tarkkailussa seurataan vain kesäajan vedenlaadun muutoksia, mutta vuonna 2016 vedenlaadun seuranta oli muiden järvihavaintopaikkojen mukainen. Lisäksi Liikaluomassa on Liikanevan yläpuolinen havaintopaikka, mutta sinne ei ole tullut kuivatusvesiä enää vuoden 2014 jälkeen. Liikaluoman veden laatu on ollut varsin heikkoa; vedessä on erittäin runsaasti ravinteita, rautaa ja humusaineita (taulukko 45). Vuonna 2016 Liikaluoman vesi oli laadullisesti yhtä heikkoa kuin aiemmin. Havaintopaikkaan ei tule nykyisin lainkaan kuivatusvesiä ja korkeista ravinnepitoisuuksista päätellen maatalouden hajakuormitus Liikaluomaan on erittäin suurta. Taulukko 45 Liikaluoman veden laatutietoja vuosina 2004-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Liikaluoma, Liikanevan yp. 2004-2015 keskiarvo n =34 6,5 12,0 323 13,2 8,8 2021 244 419 180 79 3651 42 minimi 5,6 2,9 100 5,4 5,3 870 9 <5 41 21 1050 22 maks imi 7,3 30,0 650 45,2 22,0 5650 3610 1700 870 440 14210 64 10.5.2016 6,4 21,0 250 11,0 6,6 2100 79 2110 38 3.8.2016 6,8 13,0 510 15,0 7,1 1900 140 560 150 84 4140 41 12.9.2016 7,1 7,0 440 16,0 12,0 2100 210 4480 36 keskiarvo 2016 6,8 13,7 400 14,0 8,6 2033 140 560 146 84 3577 38 79

Liikaluoma laskee Hirvijokeen Ala-Vallin kylän tuntumassa, jossa on havaintopaikat yhtymäkohdan ylä- ja alapuolella. Hirvijoen vesi on ollut Liikaluomaan verrattuna huomattavasti parempilaatuista, sillä ravinteita, rautaa ja humusaineita on ollut vähemmän (taulukko 46). Vuonna 2016 Hirvijoen vedenlaatu oli pääpiirteittäin samanlaista kuin aiemminkin. Hirvijoen yp ja ap. havaintopaikat sijaitsevat varsin lähellä tosiaan ja käytännössä pitoisuuslisäykset alapuolisessa havaintopaikassa johtuvat Liikaluoman kautta tulevien vesien vaikutuksista. Liikaluoman kautta tulee kuitenkin varsin vähän vettä (noin kymmenesosa) verrattuna Hirvijokeen, joten niiden vaikutukset Hirvijoen vedenlaatuun ovat yleensä vähäiset. Hirvijoessa on myös havaintopaikka Liikaluoman yhtymäkohdan ja alapuolisen paikan välillä Ala-Vallissa. Havaintopaikka on sinänsä turha, sillä se sijaitsee hyvin lähellä Hirvijoki, Liikaluoman ap. havaintopaikkaa ja niiden veden laadut ovatkin olleet lähes identtisiä (taulukko 47). Liikaluomaan Liikanevan kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2016 vähäiset, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,3 µg/l ja kokonaistypelle 4 µg/l sekä kiintoaineelle 0,08 mg/l. Liikanevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (17 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat alhaisia; kiintoaineen osalta 4,6 mg/l, Kok.N 757 µg/l, Kok.P 34 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 25 mg/l O 2. Taulukko 46 Hirvijoen veden laatutietoja vuosina 2004-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hirvijoki, Liikaluoman yp. 2004-2015 keskiarvo n =34 6,7 7,8 252 7,6 6,2 1329 42 75 77 27 2739 34 minimi 5,6 1,2 100 3,0 4,2 740 6 <5 33 9 1090 16 maks imi 7,3 24,0 495 18,8 10,7 8100 89 390 170 61 4580 65 10.5.2016 6,4 8,5 250 5,8 3,9 890 44 1600 31 3.8.2016 7,0 7,2 440 10,0 5,6 1200 68 230 85 40 4370 34 12.9.2016 7,1 4,4 310 7,6 6,3 850 70 3300 29 keskiarvo 2016 6,8 6,7 333 7,8 5,3 980 68 230 66 40 3090 31 Hirvijoki, Liikaluoman ap. 2004-2015 keskiarvo n =34 6,7 7,5 258 7,4 6,3 1145 42 91 78 34 2713 35 minimi 5,7 <1 170 1,4 4,5 700 <5 <5 34 10 970 22 maks imi 7,4 19,7 500 18,3 10,7 1720 81 440 150 78 4430 65 10.5.2016 6,4 9,0 250 6,8 4,2 1000 49 1690 31 3.8.2016 7,0 11,0 440 12,0 5,7 1100 43 190 92 45 4380 36 12.9.2016 7,1 4,0 320 7,9 6,6 940 80 3350 29 keskiarvo 2016 6,8 8,0 337 8,9 5,5 1013 43 190 74 45 3140 32 Taulukko 47. Hirvijoen Ala-Vallin veden laatutietoja vuosina 2008 2016. Äyrännesojan ja Löyhinginojan vedet ovat olleet laadullisesti hyvin samankaltaisia; ravinteikkaita ja rautapitoista sekä COD Mn :n perusteella humuspitoisia (taulukko 48). Typpeä on enemmän Löyhinginojassa, mutta fosforia Äyrännesojassa. Äyrännesojaan ei Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hirvijoki, Alavalli 2008-2015 keskiarvo n =24 6,6 7,8 248 8,9 6,3 1368 114 402 94 40 3142 36 minimi 5,7 3,2 100 3,6 4,1 670 38 78 35 11 1300 26 maks imi 7,5 19,3 350 23,2 10,5 2700 290 1700 190 120 5400 49 10.5.2016 6,4 7,0 250 5,8 3,9 880 44 1600 30 3.8.2016 7,0 7,6 440 10,0 5,6 1100 37 210 83 39 4340 33 12.9.2016 7,1 4,5 320 7,8 6,3 950 81 3300 28 keskiarvo 2016 6,8 6,4 337 7,9 5,3 977 37 210 69 39 3080 30 80

johdettu vuonna 2016 kuivatusvesiä, mutta siitä huolimatta sen veden laatu oli jopa vähän heikompaa kuin aiempina vuosina keskimäärin. Löyhinkinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella kasvillisuuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6,8 mg/l, Kok.N 1 315 µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 50 mg/l O 2. Kuivatusvesien pitoisuuksien perusteella niillä oli vaikutuksia ojien humuspitoisuuksiin, mutta ei ravinnepitoisuuksiin. Taulukko 48 Löyhinginojan ja Äyrännesojan veden laatutietoja vuosilta 2010-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Löyhinginoja, Valli keskiarvo n =7 6,5 4,9 321 5,4 6,3 1271 29 109 42 15 2777 50 minimi 5,9 2,6 160 2,9 4,6 1100 13 8 26 7 1600 38 maksimi 6,9 8,8 500 7,3 7,8 1500 40 400 87 25 5330 62 10.5.2016 6,5 7,0 313 5,9 3,8 890 45 1590 29 3.8.2016 6,9 6,0 610 8,5 5,9 1400 47 110 65 25 4240 56 12.9.2016 7,0 3,6 470 6,4 7,2 1100 63 3480 50 keskiarvo 2016 6,8 5,5 464 6,9 5,6 1130 47 110 58 25 3103 45 Äyrännesoja, Mäntykoski keskiarvo n =8 6,6 8,3 302 8,0 6,2 1069 35 111 68 37 2790 32 minimi 5,9 3,2 180 5,7 4,1 890 4 24 39 16 1600 7 maksimi 7,0 18,0 500 12,0 8,5 1500 75 290 190 91 4900 39 10.5.2016 6,1 18,0 313 9,3 4,1 1100 48 1970 39 3.8.2016 6,8 8,0 510 9,9 5,2 1600 35 160 76 33 4140 42 12.9.2016 7,0 6,4 380 9,5 6,3 970 73 3720 36 keskiarvo 2016 6,6 10,8 401 9,6 5,2 1223 35 160 66 33 3277 39 Hirvijärven kesäiset 2008-2015 ravinnetasot ovat olleet korkeita (taulukko 49). Lievää happivajetta on myös esiintynyt pintavesissä. Myös Jalasjärven ravinnetaso on ollut korkea ja sen levätuotanto varsin runsasta. Hirvijärvi ja Jalasjärvi ovat selvästi reheviä ja kärsivät rehevyysongelmista kuten happivajeesta. Hirvijärvi oli vuosina 2010-2011 kunnostuksessa (vedennosto, niitto, rantojen ruoppaus), joilla on ollut vaikutuksia järven tilaan. Hirvijärven vedenlaatu ei sinänsä ole muuttunut kunnostuksien seurauksena. Vuosina 2008 2014 Hirvijärvestä ja Jalasjärvestä otettiin vain kesäajan näytteitä ja vuodesta 2015 alkaen myös talvisin. Vuonna 2016 järvien vesissä oli vähemmän fosforia kuin aiemmin. Taulukko 49 Hirvijärven ja Jalasjärven pintaveden laatutietoja kesäisin vuosina 2008-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hirvijärvi 1 m 2008-2015 n =21 59 6,6 9,0 313 6,8 6,7 1378 49 82 149 56 1955 17,2 34 minimi 6,0 6,0 8,0 250 4,9 5,6 740 <5 <5 69 15 1260 0,2 9 maksimi 115 7,3 10,0 375 8,6 8,0 3400 171 490 230 110 2650 58,7 55 10.3.2016 68 6,2 3,7 250 4,8 6,0 1200 55 2120 28 21.8.2016 59 6,2 4,5 400 6,6 6,2 1900 55 600 83 20 2310 4,7 53 Jalasjärvi 1 m 2008-2015 n =21 69 6,8 7,2 354 7,8 7,0 1287 66 71 108 31 1885 22,6 33 minimi 16 6,2 5,1 208 4,5 5,6 720 <5 <5 70 11 1380 5,4 29 maksimi 103 7,2 9,2 500 11,0 8,1 3400 160 470 160 57 2390 69,6 36 29.2.2016 79 6,2 4,8 250 5,6 5,2 1100 54 1780 26 21.8.2016 69 6,5 6,0 360 7,4 6,5 1600 35 520 66 22 2230 11,0 47 Hirvijoen valuma-alueella (311 km 2 ) Vapolla oli vuonna 2016 turvetuotantoa noin 376 ha alalla ja levossa noin 68 ha. Vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan kuiva- 81

tusvesien vaikutukset olivat vähäiset Hirvijärveen, sillä teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat kokonaisfosforille 1,3 µg/l ja kokonaistypelle 31 µg/l sekä kiintoaineelle 0,3 mg/l sekä COD Mn brutto 1,4 mg/l. Hirvijoen valuma-alueen pienillä 3. jakovaiheen valuma-alueilla kuivatusvesien vaikutukset olivat kohtalaisen suuri kuten Löyhinginojan pienellä (10,48 km 2 ) valumaalueella, jossa kiintoainelisäys oli 2,6 mg/l, fosforilisäys 6,2 µg/l, typpilisäys 191 µg/l sekä COD Mn bruttolisäys 11,0 mg/l. 82 9.5.3 Pesäneva (Jalasjärvi) Pesänevalla on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (ESAVI/1/04.08/2010). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka muutti osittain aluehallintoviraston antamaa vesitalousluparatkaisua 9.7.2012 annetulla päätöksellä (Nro 12/0224/1). Lupa on voimassa toistaiseksi. Pesänevan sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Hirvijoen valuma-alueen Sanasluoman valuma-alueella (42.087). Pesänevan kuntoonpano alkoi kesällä 2013 ja tuotanto vuonna 2015. Vuonna 2016 tuotannossa oli 36,9 ha. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta reitille; Someroluoma- Sanasluoma - Hirvijoki - Hirvijärvi - Jalasjoki. Pesänevalla on vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen pintavalutus. Pesänevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,0 mg/l, Kok.N 1 517 µg/l, Kok.P 28 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 34 mg/l O 2. Someroluoman vesi oli vuonna 2016 sekä ylä- että alapuolisessa havaintopaikassa suhteellisen vähäravinteita ja erityisen vähän vedessä oli kiintoainetta (taulukko 50). Vuoden 2009 ennakkotarkkailutuloksiin nähden Someroluoman veden laatu oli vuonna 2016 parempaa, sillä etenkin fosforia oli vuonna 2016 selvästi vähemmän. Pesänevan kuivatusvesien vaikutukset Someroluomaan olivat vuonna 2016 havaintopaikkojen vedenlaatujen perusteella suhteellisen lievät, mutta havaittavissa. Alapuolisen havaintopaikan veden ainepitoisuudet olivat vuonna 2016 hieman korkeampia kuin yläpuolisessa havaintopaikassa. Pesänevan vuoden 2016 kuivatusvesien ainepitoisuuksien perusteella kuivatusvedet kohottivat hieman Someroluoman veden ravinne- ja humusainepitoisuuksia, mutta ei kiintoainepitoisuuksia.

83 Taulukko 50 Someroluoman veden laatu ennakkotarkkailussa vuonna 2009 ja kuntoonpanoajan tarkkailussa syyskuussa 2014 sekä tuotantoajan tarkkailussa vuosina 2015-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Someroluoma, Pesäneva yp. 5.5.2015 5,6 5,6 200 1,5 2,6 560 18 1120 26 17.8.2015 6,4 2,0 250 1,2 3,0 630 47 81 22 <3 1820 24 12.10.2015 6,4 2,8 250 2,7 3,4 690 21 1550 25 keskiarvo 2015 6,1 3,5 233 1,8 3,0 627 47 81 20 <3 1497 25 17.5.2016 5,7 2,0 250 1,7 2,6 600 16 1000 29 3.8.2016 6,5 3,2 220 2,7 2,7 600 15 56 24 <3 1250 22 14.9.2016 6,4 <2 230 3,0 3,0 560 19 1540 25 keskiarvo 2016 6,2 2,1 233 2,5 2,8 587 15 56 20 <3 1263 25 Someroluoma, Pesänevan ap. Kallionkylä 14.4.2009 5,2 27,0 160 3,2 2,4 860 69 32 39 7 1100 29 1.9.2009 6,7 7,6 150 5,2 3,9 730 35 15 52 16 2800 25 22.10.2009 6,3 5,7 160 6,5 3,7 790 530 7 35 6 2000 29 keskiarvo 2009 6,1 13,4 157 5,0 3,3 793 211 18 42 10 1967 28 25.9.2014 6,4 1,4 200 2,2 3,1 720 20 1400 27 5.5.2015 5,6 6,4 200 2,2 2,7 570 18 1130 26 17.8.2015 6,4 2,0 250 1,2 2,9 650 48 31 21 <3 1890 26 12.10.2015 6,5 3,6 250 2,1 4,7 720 23 1570 24 keskiarvo 2015 6,1 4,0 233 1,8 3,4 647 48 31 21 <3 1530 25 17.5.2016 5,8 6,0 250 4,2 2,8 690 24 1260 30 3.8.2016 6,4 4,4 310 3,2 2,4 700 26 61 30 7 2090 27 14.9.2016 6,4 <2 250 3,7 3,2 610 25 1940 26 keskiarvo 2016 6,2 3,8 270 3,7 2,8 667 26 61 26 7 1763 28 9.6 Kainastonjoen valuma-alue 42.09 9.6.1 Isoneva (Kurikka) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Isonevan turvetuotantoon 14.11.2008 (päätös nro 112/2008/4, dnro LSY-2005-Y-313). Isoneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Kainastonjoen (42.092) ja Lohiluoman (42.098) valuma-alueella. Isonevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1980 ja tuotanto vuonna 1983. Tuotannossa oli 163,1 ha vuonna 2016. Vesienkäsittelymenetelminä ovat kaksi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Isonevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan 97,2 ha alalta purkuojia pitkin Lohiluomaan ja Hirviluomaan ja edelleen Kyrönjokeen. Kuivatusvesiä johdetaan 65,9 ha alalta Kainastonjokeen. Lohiluomassa on kaksi havaintopaikkaa, joista yksi sijaitsee purkuojan yläpuolella (Tuomi) ja toinen purkukohdan alapuolella (Latvala). Lohiluoma on isohko oja, joka on noin 0,5 m syvä ja 2-3 metriä leveä. Kainastonjoessa on Lammasnevan vesistöhavaintopaikka, johon tulee kuivatusvedet Isonevalta että Lammasnevalta. Lohiluoman vesi on ollut lievästi hapanta, tummaa ja erittäin ravinteikasta (taulukko 51). Ravinnepitoisuuksien perusteella Lohiluoman vesialue on luokiteltavissa ylireheväksi. Vuonna 2016 Lohiluoman havaintopaikkojen veden laadut olivat tarkkailujakson 1999 2015 keskimääräistä tasoa parempaa, sillä vaikka ravinteita oli edelleen runsaasti, oli niitä aiempaa keskitasoa vähemmän. Isosuon kuivatusvesien purkuojan alapuolisessa havaintopaikassa Lohiluomassa (Latvala) veden laatu on ollut heikompaa kuin Isosuon purkukohdan yläpuolella, joten kuivatusvesien vaikutuksia esiintyy. Keskimäärin typen

lisäys on ollut vuosina 1999 2015 noin 64 µg/l ja fosforin 14 µg/l sekä humusaineiden osalta 6 mg/l. Vuonna 2016 pitoisuusnousut olivat humusta lukuun ottamatta hieman keskimääräisiä suurempia. Lohiluomaan tulee myös maatalouden hajakuormitusta, joka näkyy veden korkeina ravinnepitoisuuksina Lohiluoman yläpuolisessa havaintopaikassa jo ennen kuivatusvesien purkukohtaa. Taulukko 51 Lohiluoman havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Lohiluoma yp. (Tuomi) 1999-2015 keskiarvo n = 46 6,7 6,3 186 6,2 7,2 1619 125 589 98 47 1324 27 minimi 5,7 <2 100 1,6 4,5 680 <5 64 36 9 150 17 maksimi 7,4 25,8 325 19,3 11,3 4100 266 3200 240 170 2200 52 11.5.2016 6,7 6,7 188 5,7 4,8 1200 56 1030 23 2.8.2016 7,1 <2 230 5,5 6,4 1100 39 260 80 43 1860 23 13.9.2016 7,0 3,3 170 4,5 6,4 1100 66 1400 22 keskiarvo 2016 6,9 2,0 196 5,2 5,9 1133 39 260 67 43 1430 23 Lohiluoma ap. (Latvala) 1999-2015 keskiarvo n = 46 6,8 7,4 231 7,8 7,4 1683 160 528 112 53 1716 33 minimi 5,7 <2 140 2,3 4,9 740 <5 33 42 13 640 23 maksimi 7,5 29,0 450 26,4 10,3 4000 440 2600 210 140 2530 56 11.5.2016 6,7 4,7 250 4,7 5,1 1200 69 1310 31 2.8.2016 7,3 4,8 320 8,5 6,7 1300 29 330 110 66 2530 29 13.9.2016 7,2 <2 230 5,7 6,9 1200 100 1760 26 keskiarvo 2016 7,1 3,5 267 6,3 6,2 1233 29 330 93 66 1867 29 Lohiluomaan Isonevan pintavalutuksesta purkautuvien kuivatusvesien keskimääräiset pitoisuudet olivat vuonna 2016 kuuden näytteen perusteella kiintoaineen osalta 3,3 mg/l, Kok.N 1317 µg/l, Kok.P 80 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 56 mg/l O 2. Lohiluomaan johdettavissa vesissä ravinnepitoisuudet olivat korkeita, joten Lohiluoman vedenlaatua kuivatusvedet heikentävät jonkin verran. Teoreettisten laskelmien mukaan Isonevan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Lohiluomassa hieman (kokonaisfosfori 1,1 µg/l, kokonaistyppi 23 µg/l ja kiintoaine 0,05 mg/l sekä COD Mn bruttona 1,3 mg/l). 9.6.2 Lammasneva (Teuva) Lammasnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSY 113/2008/4). Lammasneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Kainastonjoen alueella (42.092). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta pääosin reitille Kainastonjoki - Kyrönjoki ja pieni osa vesistä reitille Vehkaluoma - Kainastonjoki - Kyrönjoki. Lammasnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1978. Tuotannossa oli 368,5 ha vuonna 2016. Vesienkäsittelymenetelmänä on kolme kosteikkoaluetta. Lammasnevan vesistöhavaintopaikka sijaitsee Kainastonjoessa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella, jonne tulee myös Vapon Isonevan kuivatusvesiä (ala 2016 noin 66 ha). Kainastonjoen vesi on ollut erittäin sameaa, ruskeaa ja erittäin ravinteikasta (taulukko 52). Keskimääräinen ravinnetaso kuvaa ylirehevyyttä. Vuonna 2016 Kainastonjoen vesi oli laadullisesti heikkoa kuten aiemminkin, vaikka ravinnepitoisuudet olivat aiempaa tasoa alempia. 84

Kainastonjoki on maatalousaluetta ja maatalouden hajakuormitus jokeen on erittäin suurta, joka näkyy myös korkeina fosfaattifosforipitoisuuksina. Lammasnevan tuotantoalue on suuri ja kuivatusvesien vaikutuksia esiintyy myös Kainastonjoessa, mutta Kainastonjokeen kohdistuu niin paljon muuta kuormitusta, ettei kuivatusvesivaikutuksia voi niistä erotella. Lammasnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella Kainastonjokeen kosteikolta 1 purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,6 mg/l, Kok.N 1497 µg/l, Kok.P 66 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Pitoisuudet olivat korkeita, mutta Kainastonjoen vedenlaatuun nähden kuivatusvesissä oli vain humusaineita enemmän. Lammasnevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Kainastonjokeen, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,8 µg/l ja kokonaistypelle 24 µg/l, kiintoaineelle 0,2 mg/l ja COD Mn bruttona 0,7 mg/l. Taulukko 52 Kainastonjoen veden laatu vuosina 2004-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kainastonjoki 2004-2015 keskiarvo n =35 6,7 15,9 232 17,0 9,2 1760 97 686 131 66 3073 28 minimi 6,2 4,0 140 6,2 5,6 630 11 <5 51 23 930 19 maksimi 7,4 130,0 375 60,4 14,1 5800 620 4700 270 150 7700 45 11.5.2016 6,5 17,0 250 17,0 5,4 1200 80 2240 28 1.8.2016 6,9 6,7 450 19,0 9,4 910 25 70 130 140 7280 22 13.9.2016 6,8 6,8 320 14,0 8,4 1300 120 3220 24 keskiarvo 2016 6,7 10,2 340 16,7 7,7 1137 25 70 110 140 4247 25 85 10 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu Keski- Suomesta Selkämerelle ja sen pinta-ala on 27 046 km 2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on 456 090 ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä 9 630 t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %. Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin 9 100 ha, joka on 0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2016 noin 5 420 ha (tuotannossa, valmistelussa ja levossa). Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2015 31.10.2016 Harjavallassa 211,1 m 3 /s, kun vuosien 1971-2000 keskivirtaama on ollut 238 m 3 /s (kuva 37). Kokemäenjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2015 sekä keväällä 2016.

86 Kuva 37 Kokemäenjoen Harjavallan päiväkeskivirtaamat 1.11.2015-31.10.2016 ja vertailukaudella vuosina 1971-2000. Kokemäenjoen vesistöalueella Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapolla oli 20 turvetuotantoaluetta. Turvetuotantoalueet sijaitsevat pääosin Ähtärin ja Pihlajaveden reitillä Ähtärissä ja Soinissa (taulukko 53). Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueilla vuonna 2016 on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen Virtain Killinkosken virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (11,3 l/s*km 2 ) ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien turvetuotannon nettovesistökuormitus oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta 224 t, typen 29,9 t ja fosforin 1,0 t. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 1 365 t O 2. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitillä oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta 68 t, typen 7,7 t ja fosforin 0,29 t. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 415 t O 2.

87 Taulukko 53 Kokemäenjoen vesistöalueen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotantoalueet 2016 ja tuotantoalat. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4747,4 607,3 65,8 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va 1558,5 275,5 45,6 35.42 Toisveden alue 125,9 0,0 44,3 35.424 Peränteen a Mäkikylänsuo Ähtäri 104,9 0,0 0,0 35.429 Luomanpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 21,0 0,0 0,0 35.43 Ähtärinjärven alue 241,1 29,0 0,0 35.436 Myllypuron va Naarasneva Soini 179,2 4,8 0,0 35.437 Leväjoen va Leväsuo Soini 47,2 0,0 0,0 35.437 Leväjoen va Naarasneva Soini 14,7 0,3 0,0 35.439 Myllyojan va Riitasuo Ähtäri 0,0 10,5 0,0 35.439 Myllyojan va Mustasuo Ähtäri 0,0 13,4 0,0 35.46 Kolunjoen valuma-alue 285,9 78,1 1,3 35.461 Kolunjoen alaosan a Teerisuo Soini 62,9 0,0 0,0 35.463 Syväjoen a Kalliosuo Soini 0,0 78,1 1,3 35.464 Alajoen va Kurkisuo Soini 56,5 0,0 0,0 35.464 Alajoen va Matosuo Soini 166,5 0,0 0,0 35.47 Niemisjoen valuma-alue 342,1 145,7 0,0 35.472 Niemisveden a Soidinsuo Ähtäri 78,4 0,0 0,0 35.472 Niemisveden a Loukkusuo Ähtäri 70,2 0,0 0,0 35.473 Kortteisen-Kivijärven a Sarasuo Ähtäri 75,4 0,0 0,0 35.475 Tyystänjoen va Ulpassuo Soini 0,0 112,4 0,0 35.475 Tyystänjoen va Mölynsuot Soini/Saarijärvi 118,1 0,0 0,0 35.475 Tyystänjoen va Puntari-Konttisuot Soini 0,0 33,3 0,0 35.48 Pihlajaveden reitin valuma-alue 349,7 22,7 0,0 35.483 Pihlajaveden a Kalmuneva Keuruu 0,0 0,0 0,0 35.484 Liesjärven va Tupasuo Ähtäri 116,9 0,0 0,0 35.484 Liesjärven va Majasuo Ähtäri 27,7 0,0 0,0 35.484 Liesjärven va Loukkusuo Ähtäri 100,4 0,0 0,0 35.485 Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 28,6 0,0 0,0 35.486 Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 62,5 0,0 0,0 35.489 Kaijanpuron va Tupasuo Ähtäri 13,6 0,0 0,0 35.489 Kaijanpuron va Mustasuo Ähtäri 0,0 22,7 0,0 Ähtärin ja Pihlajaveden reitillä Vapon turvetuotantoalueiden aiheuttama kiintoaineen lisäys oli 0,06 mg/l, typen 7 µg/l ja fosforin 0,25 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,2 mg/l O 2 vuonna 2016 (taulukko 54). Turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset 2.jakovaiheen valuma-alueilla olivat suhteellisen pieniä. Suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Kolunjoen valuma-alueelle, nettolisäykset kiintoaine 0,14 mg/l, Kok-N 29 µg/l ja Kok-P 0,7 µg/l sekä kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 1,5 mg/l O 2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa olivat Soinin Naarasnevalta kiintoaineen, typen ja COD Mn osalta kohdistuen pieneen Myllypuroon. Fosforin osalta suurin vesistövaikutus tuli Riihi-Peuranevalta kohdistuen Hietasenpuroon.

88 Taulukko 54 Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2016. Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 35 Kokemäenjoen vesistöalue 0,20 0,03 4,3 0,15 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va 0,36 0,06 6,8 0,25 35.42 Toisveden alue 0,05 0,01 1,3 0,07 35.424 Peränteen a Mäkikylänsuo Ähtäri 0,04 0,005 1,3 0,03 35.429 Luomanpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri / Keuruu 0,77 0,02 7,9 0,13 35.43 Ähtärinjärven alue 0,13 0,02 2,1 0,02 35.436 Myllypuron va Naarasneva Soini 8,37 1,16 133,2 0,17 35.437 Leväjoen va Leväsuo Soini 0,45 0,06 7,2 0,01 35.437 Leväjoen va Naarasneva Soini 0,10 0,09 1,9 0,12 35.439 Myllyojan va Riitasuo Ähtäri 0,17 0,11 5,3 0,31 35.439 Myllyojan va Mustasuo Ähtäri 0,17 0,05 2,6 0,13 35.46 Kolunjoen valuma-alue 1,49 0,14 28,6 0,72 35.461 Kolunjoen alaosan a Teerisuo Soini 0,25 0,02 4,9 0,09 35.463 Syväjoen a Kalliosuo Soini 0,61 0,04 14,3 0,30 35.464 Alajoen va Kurkisuo Soini 0,93 0,02 15,0 1,25 35.464 Alajoen va Matosuo Soini 1,80 0,32 30,7 0,17 35.47 Niemisjoen valuma-alue 1,08 0,06 18,3 0,47 35.472 Niemisveden a Soidinsuo Ähtäri 0,15 0,01 2,5 0,09 35.472 Niemisveden a Loukkusuo Ähtäri 0,13 0,01 4,0 0,06 35.473 Kortteisen-Kivijärven a Sarasuo Ähtäri 0,18 0,01 2,5 0,05 35.475 Tyystänjoen va Ulpassuo Soini 1,41 0,06 15,2 1,04 35.475 Tyystänjoen va Mölynsuot Soini/Saarijärvi 1,33 0,06 22,8 0,31 35.475 Tyystänjoen va Puntari-Konttisuot Soini 0,35 0,01 8,5-0,01 35.48 Pihlajaveden reitin valuma-alue 0,37 0,07 5,8 0,30 35.483 Pihlajaveden a Kalmuneva Keuruu 0,06 0,02 1,3 0,06 35.484 Liesjärven va Tupasuo Ähtäri 0,82 0,05 9,6 0,34 35.484 Liesjärven va Majasuo Ähtäri 0,16 0,02 2,5 0,09 35.484 Liesjärven va Loukkusuo Ähtäri 0,63 0,26 13,5 0,34 35.485 Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 0,52 0,01 3,1 0,002 35.486 Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 2,41 0,14 33,9 5,62 35.489 Kaijanpuron va Tupasuo Ähtäri 0,22 0,06 6,2 0,31 35.489 Kaijanpuron va Mustasuo Ähtäri 0,43 0,08 7,9 0,11 10.1 Toisveden alue 35.42 10.1.1 Mäkikylänsuo (Ähtäri) Mäkikylänsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 12.5.2008 myöntämä ympäristölupa (54/2008/4). Mäkikylänsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Toisveden Peränteen valuma-alueella (35.424). Mäkikylänsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto 1986. Tuotannossa oli 104,9 ha vuonna 2016. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset kasvillisuuskentät (2 kpl). Mäkikylänsuon kuivatusvedet laskevat laskuojaa pitkin Savilampeen ja edelleen Myllypuroa pitkin Ähtärin reitin Peränne -järveen. Mäkikylänsuon vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Savilammessa ja Vähä-Peränteessä. Savilampi on pieni (17 ha) ja matala lampi. Suurin syvyys on 3,4 metriä. Savilammen vesi on ollut hapanta ja ravinteikasta (taulukko 55). Korkeat humus- ja rautapitoisuudet antavat vedelle tumman värin. Savilammen pintaveden keskimääräiset ravinnepitoisuudet kuvaavat rehevyyttä kuten myös korkea a-klorofyllipitoisuus. Rehevyyden seurauksena veden happitilanne on ollut usein lopputalvisin heikko. Vuonna 2016 Savilammen veden laatu oli tarkkailujakson 1999 2015 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita oli hieman vähemmän. Maaliskuussa 2016 pintavedessä oli lievää happivajet-

ta ja alusvedessä happivaje oli suurta. Elokuussa 2016 happitilanne oli tyydyttävä koko vesipatsaassa. Vähä-Peränne on osa suurta Peränne -järveä (887 ha), jonka kautta Ähtärinreitin suurten järvien vedet virtaavat Pakarinjoen kautta Toisveteen ja kohti Näsijärveä. Vähä- Peränteen vesi on ollut hieman hapanta ja runsasravinteista (taulukko 55). Pintaveden keskimääräisten ravinnepitoisuuksien mukaan Vähä-Peränne on rehevä. Myös a-klorofyllipitoisuus kuvastaa rehevyyttä. Vedessä on ollut suhteellisen vähän humusaineita ja rautaa, josta johtuen veden väri on ollut vaaleanruskeaa. Vuonna 2016 Vähä-Peränteen veden laatu oli tarkkailujakson 1999 2015 keskimääräistä tasoa. Maaliskuun 2016 typpipitoisuus (1 700 µg/l) oli kuitenkin koko tarkkailujakson korkein. Elokuussa 2016 alusvesi oli lähes hapeton ja happivaje oli suurta myös välivedessä. Myös maaliskuussa 2016 alusvedessä happivaje oli suuri. Vähä-Peränne sijaitsee suurella vesistöreitillä kaukana Mäkikylänsuosta, joten suon kuivatusvesillä ei ole ollut vaikutusta Vähä-Peränteen veden laatuun. Taulukko 55 Mäkikylänsuon vesistöhavaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Savilampi 1999-2015 n = 34 58 6,3 4,5 255 4,5 4,3 1164 49 38 48 4 1904 33,9 38 minimi 19 5,8 <1 200 1,3 3,1 860 <5 <5 29 <2 1100 6,1 29 maksimi 91 6,8 12,0 400 13,0 6,7 1500 210 440 98 10 3400 71,3 57 17.3.2016 59 6,1 2,0 375 2,5 4,7 650 44 2060 37 17.8.2016 79 6,2 3,0 300 3,3 3,3 970 50 28 30 3 1510 12,0 36 Vähä-Peränne 1999-2015 n = 33 85 6,5 2,3 135 2,2 3,8 664 27 4 27 2 832 17,2 20 minimi 75 5,9 <1 80 0,5 2,2 500 <5 <5 14 <2 100 1,3 9 maksimi 102 6,9 4,8 200 6,1 4,5 930 140 17 38 5 1500 39,2 33 17.3.2016 82 6,5 <2 188 0,5 3,8 1700 23 4 670 22 17.8.2016 89 6,5 2,8 130 2,7 3,3 540 11 <5 18 <3 640 5,8 16 Mäkikylänsuon tuotantoalueen osuus Savilammen valuma-alueesta (noin 3,6 km 2 ) on yli 30 %, joten kuivatusvesillä on jo sen perusteella arvioituna vaikutuksia lammen veden laatuun. Korkeat humusainepitoisuudet viittaavat suoperäisiin valumavesiin, joista osa tulee Mäkikylänsuolta. Myös luonnontasoa selvästi korkeammat typpipitoisuudet kuvastavat kuivatusvesien sekä myös metsätalouden hajakuormituksen vaikutuksia. Mäkikylänsuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella Savilampeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,7 mg/l, Kok.N 1 398 µg/l, Kok.P 47 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 34 mg/l O 2. Kuivatusvesien typpipitoisuudet olivat korkeampia kuin Savilammessa, joten vesistövaikutuksia Savilammessa esiintyy kuten teoreettiset laskelmatkin osoittavat. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Mäkikylänsuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Savilammessa selvästi (kokonaisfosfori 9,6 µg/l ja kokonaistyppi 399 µg/l ja kiintoaine 1,5 mg/l sekä COD Mn bruttona 10,6 mg/l). 10.1.2 Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat) Riihi-Peuranevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 61/03/1, dnro 2003-Y-35, myönnetty 28.11.2003). Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 26.2.2015 päätöksellään (nro 290/2015/1) tarkistanut Riihi-Peuranevalle vuonna 2003 annetun ympäristöluvan ja muuttanut lupapäätöksiä. Päätöksestä valitet- 89

tiin, mutta Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi valitukset 13.9.2016 päätöksellään (nro 16/0399/1). Päätökset eivät vielä ole lainvoimaisia. Riihi-Peuranevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto 1996. Riihi-Peuranevalla oli vuonna 2016 tuotannossa 112,1 ha. Riihi-Peuraneva sijaitsee Ähtärin, Virtain ja Keuruun kuntien alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen Pihlajaveden reitin (35.48) ja Toisveden alueeseen (35.42). Riihi-Peuranevan kuivatusvedet purkautuvat osin Keski-Suomen ELY-keskuksen puolelle (62,5 ha alalta) purkuojien kautta Hietasenpuron valuma-alueen (35.486) Hietasenpuroa pitkin Hankajärveen. Osin vedet laskevat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen puolelle (21,0 ha alalta) purkuojia pitkin Luomanpuron valuma-alueen (35.429) Luomanpuroon ja Pakarinjokeen sekä osin Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle (28,6 ha alalta) purkuojia pitkin Kivikeronpuron valuma-alueen (35.485) Koikeropuron kautta Uurasjärveen. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskentät (3 kpl). Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Koikeropurossa, Hietasenpurossa ja Luomanpurossa. Koikeronpuron havaintopaikan nimi on muuttunut Riitajärvenojaksi vuonna 2015, vaikka havaintopaikka on pysynyt samana. Luomanpuron ja Koikeropuron vedet ovat olleet erittäin happamia, fosforipitoisia ja väriltään tummanruskeita (taulukko 56). Humusaineita on ollut purojen vedessä runsaasti. Hietasenpuron vedenlaatu poikkeaa jonkin verran kahden muun purkureitin purojen vedenlaaduista. Hietasenpuron vesi on hapanta, mutta happea kuluttavaa orgaanista ainesta (COD Mn ) ja ravinteita siinä on ollut vähemmän kuin Luoman- ja Koikeronpurolla. Kiintoainetta on ollut kaikilla kuivatusvesien purkureiteillä hyvin vähän. Koikero- ja Hietasen- sekä Luomanpuron vesissä oli vuonna 2016 typpeä ja orgaanista happea kuluttavaa ainesta vähemmän kuin vuosina 2004 2015 keskimäärin. Sen sijaan fosforia oli purossa yhtä runsaasti kuin aiempinakin vuosina. Vuonna 2016 Hietasen- ja Luomanpuron typpipitoisuudet olivat alempia kuin luonnontilaisissa vesissä keskimäärin. Luomanpuroon tulee kuivatusvesiä Riihi-Peuranevan lisäksi myös yksityiseltä Petäjänevalta. 90

Taulukko 56 Riihi-Peuranevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja v. 2004-2016. 91 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hietasenpuro 2004-2015 n = 35 5,6 2,1 200 1,3 2,3 524 26 13 28 9 1058 27 minimi 4,4 <1 55 0,3 1,9 190 <5 <5 14 <2 480 7 maks imi 7,0 8,0 375 3,6 3,1 800 89 60 65 23 1800 52 24.5.2016 5,2 <2 250 1,0 2,0 500 26 770 28 31.8.2016 5,8 <2 240 1,4 1,9 520 <5 5 29 7 1130 26 26.9.2016 6,3 <2 180 1,1 2,1 360 26 880 18 keskiarvo 2016 5,8 1,0 223 1,2 2,0 460 <5 5 27 7 927 24 Koikeropuro 2004-2015 n = 35 5,5 2,9 274 3,5 3,4 749 24 26 39 11 1414 39 minimi 4,5 <1 75 0,4 2,0 502 <5 <5 18 4 840 10 maks imi 7,1 16 500 66,0 10,9 1290 110 340 110 36 2300 73 24.5.2016 5,3 <2 310 1,0 2,7 700 38 1480 41 31.8.2016 5,7 6,0 300 5,2 3,0 790 39 38 41 12 1820 32 26.9.2016 6,0 2,4 270 2,1 2,7 580 48 1200 21 keskiarvo 2016 5,7 3,1 293 2,8 2,8 690 39 38 42 12 1500 31 Luomanpuro 2004-2015 n =35 5,3 2,7 253 3,8 2,9 589 14 9 34 12 1499 38 minimi 4,2 <1 120 0,5 2,1 270 <5 <5 17 5 570 7 maks imi 7,3 14 500 61,0 7,5 970 39 48 82 24 2300 71 24.5.2016 4,9 <2 313 1,9 2,3 580 26 990 35 31.8.2016 5,5 2,0 280 1,7 2,9 520 <5 8 30 13 1670 31 26.9.2016 6,5 5,2 230 2,7 2,5 380 57 1700 20 keskiarvo 2016 5,6 2,7 274 2,1 2,6 493 <5 8 38 13 1453 29 Riihi-Peuranevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Luomanpuroon purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,4 mg/l, Kok.N 993 µg/l, Kok.P 26 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 52 mg/l O 2. Riihi-Peuranevan alueen osuus purkureittien purojen valuma-alueista on vähäinen (0,7-3,2 %) ja vesistövaikutukset ulottuvat lievinä vain kuivatusvesireittien puroihin. Teoreettisten laskelmien mukaan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 alapuolisten purojen veden typpipitoisuuksia 3 34 µg/l, mutta ei juuri lainkaan kiintoainepitoisuuksia (taulukko 57). Riihi-Peuranevan Hietasenpuroon laskevissa kuivatusvesissä oli vuonna 2016 erittäin runsaasti fosforia (keskimäärin 239 µg/l) ja siitä johtuen Hietasenpurossa kuivatusvedet kohottivat teoreettisesti laskettuna selvästi fosforipitoisuuksia. Vuoden 2016 vesistövesinäytteissä Hietasenpuron fosforipitoisuudet olivat kuitenkin tavanomaisella tasolla eli alle 30 µg/l. Purot laskevat suuriin järvi- ja jokivesiin, joissa näin lievät kuivatusvesivaikutukset eivät enää näy. Taulukko 57 Riihi-Peuranevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut v. 2016. Vesistöalue Suo Brutto Pitoisuusvaikutus, netto tuotanto- CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P ala ha mg O2/l mg/l µg/l µg/l 35.429 Luomanpuron va Riihi Peuraneva 21,0 0,77 0,02 7,9 0,126 35.485 Kivikeropuron va Riihi Peuraneva 28,6 0,52 0,01 3,1 0,002 35.486 Hietasenpuron va Riihi Peuraneva 62,5 2,41 0,14 33,9 5,62

10.2 Ähtärinjärven alue 35.43 92 10.2.1 Naarasneva ja Leväsuo (Soini/Alajärvi) Naarasnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 30.12.2008 myöntämä ympäristölupa (140/2008/4). Naarasneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Ähtärinjärven Leväjoen valuma-alueella (35.437) ja osin myös Myllypuron valuma-alueella (35.436). Naarasnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto 1980. Tuotantoalueeseen kuuluu myös Järvisennevan alue. Tuotannossa vuonna 2016 oli 193,9 ha ja levossa 5,1 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotinen kosteikko ja pintavalutuskenttä. Leväsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 30.12.2008 myöntämä ympäristölupa (141/2008/4). Leväsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Ähtärinjärven Leväjoen valuma-alueella (35.437). Leväsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 2009 ja tuotanto vuonna 2010. Tuotannossa vuonna 2016 oli 47,2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Naarasnevan tuotantoalueen kuivatusvesistä pieni osa (15,0 ha alalta) purkautuu etelään Leväjärveen ja edelleen Leväjokea pitkin Ähtärinjärveen. Kuivatusvesistä suurin osa (184 ha alalta) menee Naarasnevalta Myllypuron kautta Ruokoseen ja edelleen Ähtärinjärveen. Leväsuon kuivatusvedet laskevat Leväjokeen. Naarasnevan ja Leväsuon tuotantoalueiden alapuolinen vesistöhavaintopaikka sijaitsee Leväjoella ja Leväjärvellä. Ruokosessa on uudehko vesistöhavaintopaikka, josta on otettu ensimmäiset näytteet vuonna 2013. Myös Naarasjärvellä on vesistöhavaintopaikka, vaikka sinne ei ole johdettu koskaan kuivatusvesiä. Naarasjärven rannoilla on runsaasti kesäasutusta ja turvetuotantoalueen läheisen sijainnin vuoksi järvi on mukana tarkkailussa. Naarasjärven vesi on ollut ruskeaa, hieman hapanta ja ravinteikasta humusvettä (taulukko 58). Järven rehevyyttä kuvaa ravinteiden lisäksi korkea levätuotanto ja happivajeet pintavedessäkin. Vuonna 2016 Naarasjärven pintavesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina 2004 2015 keskimäärin. Helmikuussa 2016 veden väri oli poikkeuksellisen tummaa, vaikka vettä värjäävää rautaa ja humusta ei kuitenkaan ollut tavanomaista enemmän. Veden värjääntyminen lienee johtunut alusveden sekoittumisesta pintaveteen, sillä alusvesi oli hapetonta, ja alusvedessä oli erittäin runsaasti rautaa. Leväjärven vesi on ollut heikompilaatuista kuin Naarasjärven. Vesi on ollut väriltään hyvin tummaa, ravinteikasta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 58). Levätuotanto matalassa Leväjärvessä on ollut korkea. Vuonna 2016 Leväjärven vesi oli laadullisesti Naarasjärven kaltaista. Ruokosen vesi on ollut vuosien 2013 2015 tarkkailun perusteella väriltään ruskeaa ja ravinteikasta humusvettä (taulukko 58). Järven levätuotanto on ollut korkea. Vuonna 2016 Ruokosen vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiempinakin tarkkailuvuosina.

Taulukko 58 Naaras- ja Leväjärven sekä Ruokosen vedenlaatutietoja vuosilta 2004-2016. 93 Havainto- Hape ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Naarasjärvi 2004-2015 keskiarvo n = 22 55 6,4 3,3 249 2,5 4,2 976 12 6 31 3 1879 19,6 35 minimi 12 5,9 <1 100 1,0 1,8 720 <5 <5 21 <2 1200 5,2 23 maksimi 91 7,0 8,9 400 4,8 6,3 1300 29 31 44 7 2900 32,7 48 22.2.2016 47 6,2 <2 625 2,1 4,3 1100 35 1820 37 18.8.2016 85 6,6 3,5 260 3,4 3,2 790 <5 12 24 <3 1800 12,0 31 Leväjärvi 2004-2006 ja 2010-2015 keskiarvo n = 17 51 6,3 4,9 296 4,3 4,6 1097 25 6 49 8 2595 28,3 39 minimi 18 5,9 1,4 150 2,2 3,4 850 <5 <5 27 4 1670 5,2 26 maksimi 74 6,9 14,0 400 6,6 6,8 1450 130 14 87 22 4200 83,1 51 22.2.2016 63 6,3 <2 375 2,4 3,9 1000 38 1830 31 15.8.2016 86 6,6 6,0 310 4,3 3,5 780 <5 <5 35 <3 1690 7,5 30 Ruokonen 21.8.2013 84 6,7 6,0 250 3,7 3,8 910 <5 <5 39 5 2100 25,7 33 18.2.2014 60 5,8 1,0 275 1,4 5,0 1200 24 1100 38 19.8.2014 79 7,0 6,6 150 4,3 4,6 800 <5 <5 37 2 1100 29,0 23 19.3.2015 59 6,0 4,4 250 2,0 4,5 930 23 1130 30 4.8.2015 91 6,8 4,7 250 2,5 4,0 770 <5 70 36 <3 1350 20,0 34 23.2.2016 61 6,0 2,8 200 3,3 3,5 840 31 1180 25 11.8.2016 83 6,8 6,0 240 4,0 4,2 830 21 <5 38 5 1400 24,0 26 keskiarvo 74 6,4 4,5 231 3,0 4,2 897 7 19 33 3 1337 24,7 30 Leväjokeen tulee kuivatusvesiä purkuojaa pitkin Leväsuon tuotantoalueelta ja myös Leväjärven kautta Naarasnevalta. Leväjoen vesi on ollut tummaa, hapanta ja ravinteikasta (taulukko 59). Vuonna 2016 Leväjoen veden laatu oli tarkkailujakson 2004 2015 keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli hieman vähemmän. Myllypuron vesi on vuosien 2013 2015 tarkkailutuloksien perusteella hyvin tummaa ja ravinteikasta (taulukko 59). Myös rautapitoisuudet ja COD Mn :n perusteella humuspitoisuudet ovat korkeita. Myllypuron valuma-alue on pieni ja kuivina jaksoina koko puro voi kuivua. Vuonna 2016 Myllypuron vesi oli laadullisesti aiempaa parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli hieman vähemmän. Naarasnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella Myllypuroon purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,8 mg/l, Kok.N 1 163 µg/l, Kok.P 25 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 49 mg/l O 2. Naarasnevan kuivatusvesistä menee nykyisin suurin osa Myllypuron suuntaan ja kun Myllypuron valuma-alue on varsin pieni (10,3 km 2 ), niin Naarasnevan vesistövaikutukset ovat siellä suurehkoja. Myllypuroon tulee kuivatusvesiä myös yksityisen Salanteennevalta. Vuoden 2016 keskivalumatilanteessa Naarasnevan kuivatusvedet lisäsivät Myllypuron veden typpipitoisuutta 133 µg/l, fosforipitoisuutta 0,18 µg/l, kiintoainepitoisuutta 1,2 mg/l ja COD Mn bruttona 8,4 mg/l. Ruokosen luusuassa valuma-alueen koko on noin 24,5 km 2, joten Ruokoseen kohdistuvat vesistövaikutukset ovat alle puolet Myllypuron kohdistuvista. Naarasnevan ja Leväsuon tuotantoalueiden (noin 62 ha) osuus Leväjoen valumaalueesta (48,4 km 2 ) on 1,3 %, joten jo sen perusteella arvioituna kuivatusvesivaikutukset ovat suhteellisen vähäiset. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Naarasnevan ja Leväsuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Leväjoessa hieman (kokonaisfosfori 0,1 µg/l, kokonaistyppi 9 µg/l ja kiintoaine 0,15 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,6 mg/l).

Taulukko 59 Leväjoen ja Myllypuron vedenlaatutietoja vuosilta 2004-2016. 94 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Leväjoki 2004-2015 keskiarvo n =36 6,4 6,5 262 4,5 4,7 1062 41 38 67 16 1929 37 minimi 5,2 <1 150 1,2 3,1 670 <5 <5 33 <2 740 24 maksimi 7,1 28,0 500 10,0 11,0 1770 310 170 160 33 3900 58 24.5.2016 6,6 4,5 250 2,7 3,5 850 40 1190 33 29.8.2016 6,4 4,5 350 3,0 3,6 1000 22 42 57 7 1860 41 26.10.2016 6,7 2,4 300 4,0 4,7 880 55 1650 30 keskiarvo 2016 6,6 3,8 300 3,2 3,9 910 22 42 51 7 1567 35 Myllypuro 2013-2015 keskiarvo n =8 6,0 5,5 401 3,1 3,9 1086 35 8 63 18 1891 50 minimi 5,4 <2 200 1,2 3,2 750 7 <5 20 9 630 30 maksimi 6,5 11,0 640 6,9 4,6 1900 62 14 170 26 4100 91 25.5.2016 6,3 3,0 500 1,9 3,3 860 48 1380 41 29.8.2016 6,0 3,5 380 1,8 3,5 930 7 6 37 4 1740 47 26.10.2016 6,5 3,6 330 3,3 4,4 870 46 1420 36 keskiarvo 2016 6,3 3,4 403 2,3 3,7 887 7 6 44 4 1513 41 10.2.2 Riita- ja Mustasuo (Ähtäri) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Mustasuon turvetuotantoon 27.6.2012 (päätös nro 88/2012/1, dnro LSSAVI/380/04.08/2010) ja 6.4.2016 antanut Riitasuon tuotantoalueelle ympäristölupapäätöksen (päätös nro 57/2016/1, dnro LSSAVI/1641/2015). Riitasuon päätös ei ole lainvoimainen. Tuotantoalueet sijaitsevat pääosin Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Ähtärinjärven Myllyojan (35.439) valuma-alueella. Mustasuolta vesiä johdetaan myös Kaijanpuron valuma-alueelle (35.489). Vuonna 2016 levossa oli Riitasuolla 10,5 ha ja Mustasuolla 36,1 ha. Mustasuolla kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset neljä kosteikkoa ja Riitasuolla pintavalutus. Tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan pääosin reitille Renkaisenpuro- Myllypuro-Moksunjärvi. Mustasuolta kuivatusvesiä johdetaan myös Kaijanpuron kautta Vähä-Suojärveen. Vesistöhavaintopaikat ovat Kaijanpurossa, Renkaisenpurossa, Myllypurossa ja Moksunjärvessä sekä vuodesta 2014 alkaen myös Vähä-Suojärvessä. Kaijanpuron, Renkaisenpuron ja Myllypuron vedet ovat olleet runsasravinteisia (taulukko 60). Rauta- ja humusainepitoisuudet ovat olleet korkeita, mistä johtuen veden väri on ollut tummaa. Ravinteita ja rautaa sekä humusta Kaijan- ja Renkaisenpurossa oli vuonna 2016 hieman vähemmän kuin vuosina 2010 2015 keskimäärin. Sen sijaan Myllypurossa veden laatu oli vuonna 2016 heikompaa kuin aiempina vuosina keskimäärin, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli aiempaa enemmän.

Taulukko 60 Kaijanpuron, Renkaisenpuron ja Myllypuron vedenlaatu vuosina 2010 ja 2013-2016. 95 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kaijanpuro 2010-2015 keskiarvo n=10 5,9 5,1 306 3,5 3,6 876 48 15 52 24 2501 44 minimi 4,6 <2 50 1,0 2,9 630 14 <5 31 13 830 30 maksimi 7,0 13,0 625 6,3 4,5 1000 80 48 95 35 4100 69 24.5.2016 5,6 2,5 313 1,7 2,7 850 43 16 1780 42 18.8.2016 5,3 <2 430 1,6 3,1 930 6 12 34 10 2610 55 26.9.2016 6,8 15,0 280 4,8 4,0 550 48 32 2420 22 keskiarvo 2016 5,9 6,2 341 2,7 3,3 777 6 12 42 19 2270 40 Renkaisenpuro 2010-2015 keskiarvo n=11 6,0 4,9 308 5,2 4,8 1093 165 32 52 25 2618 36 minimi 4,8 1,0 220 0,9 3,7 660 <5 <5 22 <2 750 17 maksimi 6,7 10,0 500 11,0 6,0 1600 600 120 110 56 5000 80 24.5.2016 6,0 11,0 375 6,6 4,1 880 39 1680 33 18.8.2016 5,6 <2 400 2,6 4,1 1000 25 44 34 11 2680 50 26.9.2016 6,6 3,2 250 7,4 5,2 680 73 3010 18 keskiarvo 2016 6,1 5,1 342 5,5 4,5 853 25 44 49 11 2457 34 Myllypuro 2010-2015 keskiarvo n= 11 6,2 4,8 251 3,0 4,1 919 38 17 45 10 1448 35 minimi 5,2 <1 180 1,3 2,5 640 <5 <5 31 <2 730 22 maksimi 6,9 13,0 500 4,6 5,3 1300 120 57 80 18 2050 57 25.5.2016 6,3 4,0 310 2,1 3,9 720 36 1430 34 18.8.2016 5,9 <2 380 2,5 4,0 980 <5 40 44 11 2190 52 26.9.2016 7,0 4,0 270 4,9 5,0 1100 110 1450 25 keskiarvo 2016 6,4 3,0 320 3,2 4,3 933 <5 40 63 11 1690 37 Moksunjärven pintavesi on ollut hapanta, väriltään ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 61). Humusaineita järven vedessä on ollut kohtalaisesti osoittaen valuma-alueen olevan suoperäistä. Keskimääräisten ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Moksunjärvi on rehevä. Vuonna 2016 Moksunjärven vesi oli laadullisesti parempaa kuin keskimäärin vuosina 1999 2015, sillä ravinnetaso oli alhaisempi. Riita- ja Mustasuon lisäksi Vapon turvetuotannon kuivatusvesiä tulee Moksunjärveen Niemisveden kautta noin 490 ha alalta. Vähä-Suojärven vesi on ollut vuosina 2013 2016 hyvin samankaltaista kuin Moksunjärven eli vesi on hapanta, ruskeaa ja ravinteikasta. Taulukko 61 Moksunjärven vuosien 1999-2016 ja Vähä-Suojärven vuosien 2013-2016 pintavedenlaatu. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1,0 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Moksunjärvi 1999-2015 keskiarvo n =34 81 6,0 1,6 186 1,6 2,9 672 26 3 29 4 19,2 26 minimi 71 5,4 <1 125 0,3 2,4 500 <5 <5 17 <2 1,5 18 maksimi 94 6,6 4,0 275 4,7 3,7 960 150 11 57 12 59,6 38 21.3.2016 84 5,7 <2 310 0,6 2,8 670 24 28 17.8.2016 86 6,1 2,0 190 2,5 2,5 580 8 <5 21 3 9,3 23 Vähä Suojärvi 2013-2016 23.7.2013 78 6,3 5,5 250 2,6 2,6 630 7 3 34 2 26 11.2.2014 87 6,1 1,0 180 1,2 3,0 630 26 7.8.2014 85 6,5 4,4 170 2,7 3,0 710 6 3 44 1 17,0 23 10.3.2015 82 5,9 <2 150 1,1 3,5 710 24 27 26.8.2015 84 6,1 <2 200 0,8 3,1 610 59 <5 36 8 10,0 24 10.3.2016 86 6,0 <2 188 0,6 3,1 640 15 28 16.8.2016 84 5,9 <2 240 2,4 2,6 660 <5 10 38 4 11,0 27 keskiarvo 84 6,1 2,1 197 1,6 3,0 656 19 4 32 4 12,7 26

Mustasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (29 kpl) perusteella Myllypuroon purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,2 mg/l, Kok.N 880 µg/l, Kok.P 36 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 24 mg/l O 2. Myllypuron veden laatuun nähden kuivatusvesien pitoisuudet olivat pääosin samaa tasoa, mutta kuivatusvesissä oli selvästi vähemmän humusta kuin Myllypurossa. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Mustasuon ja Riitasuon kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuusnousut olivat vuonna 2016 pienet Myllyojan valumaalueella (kokonaisfosfori 0,4 µg/l ja kokonaistyppi 8 µg/l sekä kiintoaine 0,16 mg/l ja COD Mn bruttona 0,3 mg/l) sekä Kaijanpuron valuma-alueella (kokonaisfosfori 0,1 µg/l ja kokonaistyppi 8 µg/l sekä kiintoaine 0,2 mg/l ja COD Mn bruttona 0,4 mg/l). 96 10.3 Kolunjoen valuma-alue 35.46 10.3.1 Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo (Soini) Matosuon ja Teerisuon tuotantoalueilla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 17.11.2008 myöntämät ympäristöluvat (Matosuo 115/2008/4 ja Teerisuo 116/2008/4). Lisäksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt luvan Matosuon lisäalueen lohkon 13 (Syväjoensuo) turvetuotantoon 28.12.2012 (päätös nro 221/2012/1, dnro LLSAVI/283/04.08/2012). Kurkisuolla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (365/04.08/2010). Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Kolunjoen alaosan valuma-alueella (35.461) ja Alajoen valumaalueella (35.464). Matosuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1976 ja tuotanto vuonna 1981. Tuotantoa oli 166,5 ha alalla vuonna 2016. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Matosuon tuotantoalueen kuivatusvesiä purkautuu Alajoen ja Syväjoen kautta Kolunjärven ja edelleen Kolunjoen kautta Ähtärinjärveen. Vuoden 2009 aikana tehtyjen vesienkäsittelymenetelmien tehostamisen jälkeen kaikki kuivatusvedet on johdettu purkuojan kautta Alajokeen, joten Löytöjokeen ei enää mene Matosuon kuivatusvesiä. Sen sijaan vuodesta 2012 alkaen Löytöjokeen on tullut Kurkisuon kuivatusvesiä. Matosuon uuden lohkon 13 kuivatusvedet tullaan johtamaan Syväjokeen Iso Ruokosen alapuolelle. Teerisuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1976 ja tuotanto 1999. Tuotannossa oli 62,9 ha ala vuonna 2016. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Teerisuon tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat laskuojaa pitkin Teeri- ja Likopurojen kautta Kolunjokeen ja edelleen Ähtärinjärveen. Kurkisuon kuntoonpano aloitettiin vuonna 2012. Vuonna 2014 alue tuli tuotantoon. Vuonna 2016 tuotannossa oli 56,5 ha ala. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Kurkisuo sijaitsee Saarijärven reitin Mustapuron valumaalueella (14.674), mutta kuivatusvedet johdetaan Kokemäenjoen vesistöalueen Alajoen valuma-alueelle. Kuivatusvesireitti on Ryötteenpuro - Löytöjoki - Alajoki. Vesistöhavaintopaikat ovat Kurkisuon purkuojan alapuolella Löytöojassa, joka on samalla Matosuon kuivatusvesien purkukohdan yläpuolinen havaintopaikka: Matosuon ja Kurkisuon alapuolisia havaintopaikkoja ovat Alajoki, Syväjoki ja Kolunjärvi. Kolunjoki ja Ähtärinjärvi ovat sekä Matosuon, Teerisuon että Kurkisuon alapuolisia havaintopaik-

koja. Syväjokeen tulee kuivatusvesiä Kalliosuolta, jolla on oma havaintopaikka ylempänä joessa. Matosuon tuotantoalueen yläpuolinen vesistötarkkailun havaintopiste on Löytöjoella, jonne on tullut vuodesta 2012 lähtien Kurkisuon kuivatusvesiä. Vuosien 2004 2015 keskimääräisten veden laatutietojen mukaan Löytöjoen vesi on ollut hapanta, tummaa ja rautapitoista sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 62). Ravinteita Löytöjoen vedessä on ollut runsaasti. Vuonna 2016 Löytöjoen veden laatu oli samaa keskimääräistä tasoa kuin tarkkailujaksolla 2004 2015. Vesi oli väriltään hyvin tummaa, mutta kiintoainetta oli erittäin vähän. Alajoki on Matosuon kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Alajoen vuosien 2004 2015 vedenlaatu on ollut purkukohdan alapuolella pääpiirteittäin samanlaista kuin purkukohdan yläpuolella Löytöjoella (taulukko 62). Vuonna 2016 Alajoen veden laatu oli tarkkailujakson 2004 2015 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli hieman aiempaa vähemmän. Alajokeen vedet tulevat pääosin Löytöjoesta, mutta Alajoen vedenlaatu oli vuonna 2016 Löytöjokea parempaa, vaikka Alajokeen kohdistuu enemmän kuormitusta. Syväjoen vesi on alueen muihin jokiin nähden vähäravinteista (taulukko 62) ja sen veden laatu on ollut vuosina 2013 2015 huomattavasti parempaa kuin Alajoen. Syväjoen ravinnetaso kuvaa vain lievää rehevyyttä kun Alajoessa ja Löytöjoessa ravinnetaso kuvaa selvää rehevyyttä. Vuonna 2016 Syväjoen vesi oli aiempaa keskimääräistä tasoa. Humusta Syväjoen vedessä on ollut runsaasti ja niin myös vuonna 2016. Kolunjärvestä lähtevän Kolunjoen vesi on ollut laadullisesti samanlaista kuin Kolunjärven, josta vedet jokeen tulevat. Vuonna 2016 Kolunjoen vedessä oli aiempaa vähemmän ravinteita ja rautaa, mutta muuten vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiemmin. 97

Taulukko 62 Mato- ja Kurkisuon virtavesihavaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 2004 2016. 98 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- Kok- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Löytöjoki 2004-2015 keskiarvo n = 35 5,8 2,9 324 2,8 3,6 852 20 15 36 11 2231 48 min 4,6 <1 120 0,7 2,4 330 <5 <5 16 3 740 9 max 7,0 17,0 660 7,1 5,5 1400 85 98 86 21 5800 86 25.5.2016 5,8 <2 375 1,3 2,5 740 29 1550 43 29.8.2016 5,7 2,7 460 1,7 2,7 890 5 13 43 7 2640 52 28.9.2016 6,6 <2 390 3,4 3,6 820 49 2460 38 keskiarvo 2016 6,0 1,6 408 2,1 2,9 817 5 13 40 7 2217 44 Alajoki 2004-2015 keskiarvo n = 35 5,9 6,0 279 3,9 3,5 812 33 23 33 8 2089 39 min 4,6 <1 150 0,4 2,3 390 <5 <5 17 <2 750 14 max 7,2 68 625 12 6,8 2700 120 89 75 22 3000 68 25.5.2016 6,2 2,0 310 2,1 2,5 590 25 1490 34 29.8.2016 6,1 2,5 350 2,2 2,6 690 <5 8 30 3 2220 37 28.9.2016 6,8 2,0 290 4,6 3,4 620 38 2210 27 keskiarvo 2016 6,4 5,0 317 3,0 2,8 633 <5 8 31 3 1973 33 Syväjoki 2 17.9.2013 6,0 3,6 350 1,4 2,3 570 17 1900 33 12.5.2014 5,9 4,0 220 1,2 2,0 460 19 1000 32 19.8.2014 6,1 3,1 250 1,8 2,4 650 9 < 5 33 3 2100 38 16.9.2014 6,1 2,7 280 1,3 2,5 610 23 1500 36 keskiarvo 2014 6,0 3,3 250 1,4 2,3 573 9 <5 25 3 1533 35 22.4.2015 4,5 <0,5 200 0,8 2,2 420 17 560 32 4.8.2015 4,8 2,0 500 1,2 2,7 760 7 8 21 <3 1850 50 29.10.2015 5,9 <2 375 1,4 2,3 480 17 1510 30 keskiarvo 2015 5,0 1,2 358 1,1 2,4 553 18 <3 1307 37 24.5.2016 5,6 2,5 250 1,1 1,8 560 20 1070 31 29.8.2016 5,0 4,0 450 1,8 2,2 730 7 8 24 <3 2250 48 28.9.2016 5,7 <2 320 1,9 2,1 530 22 1590 32 keskiarvo 2016 5,4 2,5 340 1,6 2,0 607 7 8 22 <3 1637 37 Kolunjoki 2004-2010, 2014-2016 keskiarvo n = 26 6,0 4,4 285 2,8 3,1 806 30 14 46 11 1929 38 min 4,9 <1 200 0,6 2,3 530 <5 <5 27 <2 760 16 max 6,7 11,0 500 5,5 4,2 1300 99 67 80 21 3000 60 25.5.2016 5,9 3,5 310 2,1 2,4 610 28 1060 31 31.8.2016 5,6 <2 440 2,0 2,5 870 <5 19 29 10 2130 48 26.10.2016 6,2 <2 340 1,8 3,0 680 31 1620 36 keskiarvo 2016 5,9 1,8 363 2,0 2,6 720 <5 19 29 10 1603 38 Vesistövesianalyysien mukaan ainepitoisuudet olivat vuonna 2016 samaa tasoa tai alempia Alajoessa kuin Löytöjoessa, joten Matosuon kuivatusvesillä ei ollut merkittäviä vesistövaikutuksia vesistövesinäytteiden perusteella. Matosuon vähäisiä kuivatusvesivaikutuksia kuvaavat myös vuoden 2016 kuormitustarkkailutulokset. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella Alajokeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,0 mg/l, Kok.N 887 µg/l, Kok.P 26 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 30 mg/l O 2. Kuivatusvesien pitoisuudet olivat typpeä lukuun ottamatta alhaisempia kuin Alajoessa havaitut. Typpipitoisuuskin oli vain hieman korkeampi. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Matosuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Alajoessa hyvin vähän; kokonaistyppi 31 µg/l, kokonaisfosfori 0,2 µg/l ja kiintoaine 0,3 mg/l. Kurkisuon tuotantovaiheen tarkkailutuloksien (7 kpl) perusteella Löytöjokeen pintavalutuksesta purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta

2,1 mg/l, Kok.N 1676 µg/l, Kok.P 89 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 68 mg/l O 2. Kurkisuon kuivatusvesien korkeiden ravinnepitoisuuksien sekä COD Mn :n perusteella kuivatusvesillä on vaikutusta Löytöjoen ainepitoisuuksiin. Kurkisuon kuivatusvesireitti on erittäin pitkä (Ryötteenpuro noin 10 km, Löytöjoki 3,5 km ja Alajoki 5 km), joten laimentumista ehtii tapahtua. Tehokkaasta laimentumisesta kertoo se, että vuonna 2016 kuivatusvesissä oli runsaasti fosforia, mutta Löytöjoen vedessä huomattavasti vähemmän. Löytöjoen yläpuolisen valuma-alueen koko ei ole tiedossa, joten vaikutusarviota ei voi laskea Löytöjoelle, mutta Alajokeen vesistövaikutukset olivat vuonna 2016 hyvin vähäiset. Kurkisuon kuivatusvedet kohottivat Alajoen pitoisuuksia seuraavasti; kokonaisfosfori 1,3 µg/l ja kokonaistyppi 15 µg/l sekä kiintoaine 0,02 mg/l. Kolunjärvi on pienehkö (59 ha) metsäjärvi, jonka rannalla on muutamia kesäasuntoja. Pienialaisen syvänteen suurin syvyys on noin 5 metriä. Kolunjärven vesi on ollut laadultaan tummanruskeaa, hapanta ja rautapitoista humusvettä (taulukko 63). Keskimääräisten ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Kolunjärvi on rehevä. Rehevyydestä johtuen alusvesi on ollut usein lähes hapeton ja myös pintaveden hapenkyllästysaste on ollut alhainen. Vuonna 2016 Kolunjärven vedenlaatu oli vuosien 1999 2015 tasoa hieman parempaa, sillä fosforia ja rautaa oli vähemmän. Elokuun 2016 a-klorofyllipitoisuus oli alhainen. Maaliskuussa 2016 pintavedessä oli lievää happivajetta ja alusvedessä suurta. Elokuussa 2016 happitilanne oli tyydyttävä koko vesipatsaassa. Teerisuon tuotantovaiheen tarkkailutuloksien (25 kpl) perusteella Kolunjokeen pintavalutuksesta purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,3 mg/l, Kok.N 1279 µg/l, Kok.P 36 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 49 mg/l O 2. Ähtärinjärvi on koko maakunnan suurimpia järviä (3 988 ha). Järvi on suhteellisen kapea, mutta varsin pitkä (noin 25 km), ulottuen Lehtimäeltä Ähtäriin asti. Suurin syvyys on noin 27 metriä, keskisyvyyden ollessa 5,2 m. Kolunjoki laskee Itä-Ähtärin taajaman tuntumassa Mytkänlahteen eli varsin kauas (noin 6 km) Ähtärinjärven havaintopaikasta. Ähtärinjärven vesi on ollut laadultaan hyvää; veden väri on vaaleaa ja humusaineita sekä rautaa on suhteellisen vähän (taulukko 63). Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien ja levätuotannon (a-klorofylli) mukaan Ähtärinjärvi on lievästi reheviin tai reheviin vesialueisiin luokiteltavissa. Vuonna 2016 Ähtärinjärven pintaveden laatu oli hyvin samanlaista kuin aiemminkin. Pintaveden happitilanteet olivat vuonna 2016 hyvät. Maaliskuussa 2016 yli 15 m syvyydestä alkaen happitilanne oli lähinnä välttävä. Elokuussa 2016 alusveden happitilanne oli tyydyttävä. 99

Taulukko 63 Kolun-ja Ähtärinjärven pintaveden vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2016. 100 Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- Kok- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kolunjärvi 1999-2014 keskiarvo n = 33 61 6,1 3,5 286 3,8 4,5 837 13 6 49 10 2439 20,8 36 min 5 5,2 <1 150 1,4 2,8 610 <5 <5 23 <2 1300 1,9 25 max 99 7,5 10,6 550 7,5 30 1500 24 45 89 17 7000 48,4 59 22.3.2016 56 6,3 2,7 313 2,0 3,6 710 30 2050 33 15.8.2016 72 5,5 <2 340 1,9 2,5 790 8 18 30 6 2000 3,0 45 Ähtärinjärvi 1999-2015 keskiarvo n = 33 84 6,6 1,5 119 1,6 4,1 694 36 52 23 3 584 10,6 19 min 75 5,4 <1 50 <1 3,0 550 9 <5 12 <2 220 1,7 9 max 100 7,0 3,3 175 4,6 4,7 1300 210 110 35 25 920 21,7 28 17.3.2016 83 6,7 <2 125 0,2 3,6 940 21 410 20 30.8.2016 86 6,9 3,5 150 2,4 3,6 640 13 33 21 <3 590 8,7 17 Ähtärinjärvi sijaitsee kaukana Teeri-Mato-Kurkisuolta, joten kuivatusvesien vaikutukset eivät sinne ulotu. 10.3.2 Kalliosuo (Soini) Kalliosuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 89/2008/4, dnro LSY-2006-Y-384, myönnetty 27.8.2008). Kalliosuolla kuntoonpano aloitettiin vuonna 2011 ja vuonna 2016 valmistelussa oli enää vain 1,3 ha. Tuotantoa ei ollut vielä vuonna 2016 ja 78,1 ha ala oli levossa. Vesienkäsittelymenetelmänä on koko turvetuotantoalueen osalta ympärivuotinen pintavalutus kahdella kentällä. Kalliosuo sijaitsee Soinin kunnan alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alueeseen (35.4) ja edelleen Kolunjoen valumaalueen Syväjoen alueella (35.463). Kuivatusvedet laskevat kahta reittiä; Kalliolammet - Viitapuro - Viitajärvi - Syväjoki - Kolunjärvi - Ähtärinjärvi ja reitille Kukkolanjoki Pieni Ruokonen - Syväjoki. Vesistötarkkailupisteet ovat Kukkolanjoessa, Syväjoessa ja Kalliolammessa. vuodesta 2015 alkaen Pieni Ruokosessa ja Iso Ruokosessa. Syväjoki alkaa Iso Ruokosesta, joka ei ole kuivatusvesien vaikutuspiirissä, mutta kaikki muut havaintopaikat ovat. Vuonna 2016 Kukkolanjoen suuntaan kuivatusvesiä johdettiin 62 ha alalta ja Kalliolampeen 17,4 ha alalta. Kalliolammen vesi on ollut vuosina 2005 2015 väriltään erittäin tummaa, hyvin hapanta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 64). Ravinnetason perusteella Kalliolampi on rehevä, mitä kuvaa myös lammen erittäin korkea levätuotanto. Rehevyydestä johtuen happivajetta esiintyy usein noin 3 metriä syvän lammen pintavedessäkin. Vuonna 2016 Kalliolammen vesi oli samanlaista kuin aiempinakin vuosina ja pintaveden happivajeet olivat suuria sekä talvella että kesällä. Kalliosuon kuntoonpano vuosina 2012 2016 ei ole erityisemmin näkynyt lammen vedenlaadussa, sillä ennakkotarkkailuvuosina 2005 2011 ravinnepitoisuudet ovat olleet samaa tasoa kuin kuntoonpanovuosina 2012 2016 ja humuspitoisuudet jopa hieman alempia. Kukkolanjoen vesi on ollut hapanta, tummaa sekä ravinteikasta (taulukko 64). Vuonna 2016 Kukkolanjoen vesi oli laadullisesti samanlaista kuin vuosina 2005 2015 keskimäärin. Kalliosuon kuntoonpano ei ole näkynyt Kukkolanjoen veden ravinne- tai humusainepitoisuuksissa (kuvat 38 40). Kukkolanjoki laskee matalaan Pieni Ruokoseen, joka vesi oli vuonna 2016 pääosin samanlaista kuin Kukkolanjoen, mutta fosforia oli vähemmän.

Matalan Iso Ruokosen vesi oli vuonna 2016 hapanta, tummaa, mutta suhteellisen vähäravinteista kuten Kukkolanjoen ja Pieni Ruokosenkin. Syväjokeen tulevat Kalliosuon kuivatusvedet molemmista vesireiteistä. Syväjoen vesi on ollut laadullisesti parempaa kuin Kalliolammen, sillä typpiyhdisteitä ja humusaineita on ollut selvästi vähemmän (taulukko 64). Vuonna 2016 Syväjoen vedessä oli suhteellisen vähän fosforia kuten Iso Ruokosessa ja Pieni Ruokosessa. Syväjoen vesi oli vuonna 2016 laadullisesti samanlaista kuin ennakkotarkkailussa (kuvat 38 40). Kalliosuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016 molemmilta pintavalutuskentiltä lähtevistä vesistä. Otettujen näytteiden (29 kpl) perusteella Kalliolampeen pintavalutuskentältä 2 purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,6 mg/l, Kok.N 1697 µg/l, Kok.P 4542 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 44 mg/l O 2. Kukkolanjokeen pintavalutuskentältä 1 purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat 28 näytteen perusteella kiintoaineen osalta 3,1 mg/l, Kok.N 1247 µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Kalliosuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Syväjoessa hyvin vähän; kokonaisfosfori 0,3 µg/l ja kokonaistyppi 14 µg/l sekä kiintoaine 0,04 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,6 mg/l. Taulukko 64 Kalliosuon havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 2005-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kalliolampi(1 m) 2005-2015 keskiarvo n= 21 43 5,0 3,3 382 1,8 2,9 1057 9 <5 50 7 1895 65,9 54 minimi 0 4,2 <1 225 0,2 1,8 710 <5 <5 22 <2 600 7,0 28 maksimi 83 6,1 18,7 550 4,9 3,6 1800 19 <5 140 16 2800 260,0 85 22.2.2016 46 5,4 < 2 250 1,7 2,7 980 47 2080 44 21.7.2016 25 4,9 < 2 540 1,3 2,5 910 <5 7 29 5 2250 9,1 54 Kukkolanjoki 2005-2015 keskiarvo n= 32 5,8 4,2 245 2,4 2,9 746 27 4 29 3 1218 34 minimi 4,6 <1 100 0,8 2,1 440 <5 <5 15 <2 600 22 maksimi 6,4 18,0 550 8,5 3,8 1340 110 16 79 6 2300 47 24.5.2016 6,0 7,5 250 3,0 2,3 630 27 860 30 29.8.2016 5,8 2,0 350 1,9 2,6 800 12 22 26 <3 1450 37 28.9.2016 6,3 3,0 300 < 0,1 2,8 770 27 1340 30 keskiarvo 2016 6,0 4,2 300 1,7 2,6 733 12 22 27 <3 1217 32 Iso-Ruokonen (1 m), Kallionevan yp. 12.3.2015 66 5,2 <2 375 1,7 2,5 540 16 1630 35 8.7.2015 69 5,5 4,0 500 2,6 2,2 610 <5 12 25 <3 1770 7,3 38 22.2.2016 liian vähän vettä 25.8.2016 48 4,7 <2 480 1,2 2,5 780 5 5 22 4 2120 6,4 53 Pieni-Ruokonen (1 m) 16.3.2015 61 5,8 <2 310 1,3 3,2 720 8 1130 34 8.7.2015 80 6,3 5,2 375 2,8 2,6 600 12 9 28 8 940 12,0 30 22.2.2016 55 5,8 <2 375 1,1 3,0 800 20 1440 37 15.8.2016 83 6,1 4,0 310 2,0 2,4 710 <5 11 22 <3 1140 10,0 35 Syväjoki 2005-2015 keskiarvo n= 32 5,7 3,1 276 1,8 2,6 674 21 3 27 4 1557 37 minimi 4,9 <1 150 0,9 1,9 490 <5 <5 16 <2 550 22 maksimi 6,6 11,0 500 5,2 3,5 980 89 12 71 14 2900 52 24.5.2016 5,7 4,5 313 1,5 2,0 520 22 990 31 29.8.2016 5,3 < 2 440 2,0 2,3 750 12 8 23 <3 1920 41 28.9.2016 5,9 < 2 320 2,2 2,3 580 24 1550 31 keskiarvo 2016 5,6 2,2 358 1,9 2,2 617 12 8 23 <3 1487 34 101

102 Kuva 38 Kukkolan- ja Syväjoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2005-2016. Kuva 39 Kukkolan- ja Syväjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2005-2016. Kuva 40 Kukkolan- ja Syväjoen veden humusainepitoisuudet vuosina 2005-2016.

10.4 Niemisjoen valuma-alue 35.47 103 10.4.1 Soidinsuo (Ähtäri) Soidinsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (150/2005/4). Soidinsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Niemisveden (35.472) valuma-alueella. Soidinsuolla oli vuonna 2016 tuotannossa 78,4 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutus kahdella kentällä. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta purkuvesistöihin. Laskuojan 1 vedet johdetaan reitille; Kyntöläisenpuro - Hämeenlampi - Hokkasenpuro - Niemisvesi. Laskuojan 2 vedet johdetaan reitille; Tantereenpuro - Hämeenlampi - Hokkasenpuro - Niemisvesi. Soidinsuon alueen vesistötarkkailua tehtiin ennakkoon vuosina 2004-2008 Hämeenlammesta ja Hokkasenpurosta. Hämeenlammen ja Hokkasenpuron vedet ovat olleet laadullisesti hyvin samanlaisia; happamia, tummia ja runsasravinteisia (taulukko 65). Humusaineita on ollut vesissä erittäin runsaasti. Vedet ovat ravinnetason perusteella reheviä ja sitä ne olivat jo ennen Soidinsuon kunnostuksia. Matalassa (alle 2 m) Hämeenlammessa esiintyy selvää happivajetta. Kunnostukset ja tuotanto eivät ole vaikuttaneet alapuolisten vesien laatuun. Vuonna 2016 Hämeenlammen vedessä oli vähemmän ravinteita ja rautaa kuin ennakkotarkkailuvuosina, mutta pääpiirteittäin vedenlaatu oli samanlaista. Happitilanne on tyydyttävä sekä talvella että kesällä 2016. Hokkasenpuron vedessä oli vuonna 2016 vähemmän rautaa ja typpeä sekä humusta kuin ennakkotarkkailussa. Soidinsuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella Hämeenlampeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,3 mg/l, Kok.N 1 209 µg/l, Kok.P 40 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 50 mg/l O 2. Kuivatusvesien pitoisuudet olivat vuonna 2016 samaa tasoa kuin Hämeenlammen vedessä ennakkotarkkailuvuosina. Hämeenlammen ennakkotarkkailutulokset viittaavat siihen, että Soidinsuolta on tullut ennen kuntoonpanoakin varsin ravinteikasta vettä. Niemisveden valuma-alue (274 km 2 ) on niin laaja, ettei Soidinsuon kuivatusvesillä ole vaikutuksia Niemisveden tilaan.

Taulukko 65 Soidinsuon havaintopaikkojen veden laatu vuosina 2004-2016. 104 Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hämeenlampi (1 m) 2004-2008, ennakkotarkkailua keskiarvo n =7 55 5,6 3,5 292 1,8 3,0 963 58 4 47 12 1305 13,2 44 minimi 25 4,6 <1 80 0,7 2,5 710 18 <5 20 5 760 1,9 31 maks imi 80 6,3 26,0 450 3,1 4,0 1216 170 11 78 20 1700 29,7 71 Hämeenlampi (1 m) 2009-2015, tuotanto keskiarvo n =13 55 5,6 3,5 292 1,8 3,0 963 58 4 47 12 1305 13,2 44 minimi 25 4,6 <1 80 0,7 2,5 710 18 <5 20 5 760 1,9 31 maks imi 80 6,3 26,0 450 3,1 4,0 1216 170 11 78 20 1700 29,7 71 22.3.2016 60 5,5 2,0 375 0,1 3,1 770 32 1240 36 15.8.2016 78 5,2 3,5 410 1,7 2,5 860 <5 <5 31 <3 1210 12,0 44 Hokkasenpuro 2004-2008 ennakkotarkkailua keskiarvo n =7 5,5 1,4 319 2,0 3,0 814 17 18 38 15 1608 52 minimi 5,0 <1 240 1,0 2,7 623 <5 <5 26 8 980 37 maks imi 6,4 4,2 425 4,0 3,5 1000 46 96 57 35 2400 70 Hokkasenpuro 2009-2015 tuotanto keskiarvo n =21 5,5 2,6 340 2,1 2,9 859 31 6 43 12 1411 48 minimi 4,5 <1 225 0,8 2,4 630 6 <5 25 <3 690 33 maks imi 6,5 11,0 500 12,0 4,1 1300 110 20 80 29 2000 88 24.5.2016 5,4 <2 375 1,2 2,5 720 29 1100 43 18.8.2016 5,0 2,5 480 2,2 2,8 980 9 13 38 4 1860 61 26.9.2016 6,4 4,4 340 2,3 3,0 650 47 1320 34 keskiarvo 2016 5,6 2,6 398 1,9 2,8 783 9 13 38 4 1427 46 10.4.2 Sarasuo (Ähtäri) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Sarasuon turvetuotantoon 31.12.2006 (päätös nro 167/2006/4, dnro LSY-2005-Y-169). Lupamääräysten tarkistamisesta on annettu päätös 7.11.2013 (nro 179/2013/1). Päätöksestä valitettiin Vaasan Hallinto-oikeuteen, mistä annettiin valitukset hylkäävä päätös 6.3.2015 (nro 15/0085/1). Sarasuo sijaitsee Ähtärin kaupungin Kivijärven kylässä noin 16 km Ähtärin kaupungin keskustaajamasta koilliseen. Vesistöllisesti Sarasuo sijaitsee Kokemäenjoen päävesistöalueella (35) ja tarkemmin Niemisveden vesistöalueen Kortteisen-Kivijärven alueella (35.473). Vuonna 2016 Sarasuolla oli tuotannossa 75,4 ha ala. Johdettavien kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kolme ympärivuotista pintavalutuskenttää. Kuivatusvesien johtamisreitti on; ylempi Saralampi - metsäoja - alempi Saralampi - Kaivuoja - Alapuro - Teeripuro - Kivijärvi. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat alemman Saralammen luusuassa, Teeripurossa ja Kivijärvessä sekä Kortteisen luusuassa. Alemmasta Saralammesta lähtevä vesi on ollut vuosina 2011 2015 hapanta, väriltään hyvin tummaa, ravinteikasta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 66). Teeripuron vedenlaatu on ollut pääpiirteittäin samanlaista kuin Saralammen luusuan, mutta ravinteita ja humusta on ollut hieman vähemmän. Vuonna 2016 molempien havaintopaikkojen vesissä oli aiempiin vuosiin nähden enemmän fosforia, mutta muilta osin veden laadut olivat hyvin samanlaisia kuin aiemminkin. Sarasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Näytekierroksia oli 13, joiden perusteella Saralampeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,1 mg/l, Kok.N 1 106 µg/l, Kok.P 37 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 37 mg/l O 2. Saralampien yläpuoliseksi valuma-alueeksi on määritelty ympäristölupahakemuksessa 4,3 km 2 ja Teeripuron suistossa 11 km 2. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Sarasuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Alemmassa Sa-

ralammessa selvästi; kokonaisfosfori 1,9 µg/l ja kokonaistyppi 101 µg/l sekä kiintoaine 0,3 mg/l sekä COD Mn bruttona 7,5 mg/l. Teeripuron alaosalla pitoisuusnousut ovat noin kolmanneksen pienempiä kuin Alemmassa Saralammessa. Kortteisen-Kivijärven valuma-alue on suuri (noin 175 km 2 ), joten siellä vesistövaikutukset jäivät erittäin vähäisiksi. Taulukko 66 Sarasuon virtavesipisteiden veden laatu vuosina 2011 2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Alemman Saralammen luusua 2011-2015 keskiarvo n = 14 5,1 4,3 401 1,7 2,9 1056 49 <5 43 6 1887 51 minimi 4,5 <1 200 0,4 2,2 470 6 <5 19 <2 450 27 maks imi 5,6 13,0 550 4,4 4,2 2100 160 <5 130 16 4800 84 24.5.2016 5,1 <2 375 1,3 2,2 510 42 1510 38 31.8.2016 5,3 4,7 610 2,1 2,7 1200 63 7 63 15 3720 56 29.9.2016 5,3 4,7 610 3,9 3,2 1500 88 4060 57 keskiarvo 2016 5,2 3,5 532 2,4 2,7 1070 63 7 64 15 3097 50 Teeripuro alajuoksu mts 2011-2015 keskiarvo n = 15 5,8 2,6 408 2,8 3,1 945 47 12 39 12 2577 46 minimi 4,7 <1 225 0,6 2,3 530 11 <5 18 6 710 18 maks imi 6,8 6,0 750 15,0 4,0 1700 150 35 100 41 7900 69 24.5.2016 5,5 <2 313 1,6 2,3 820 42 1700 41 18.8.2016 5,4 4,0 550 3,0 2,8 1300 130 34 51 20 3920 65 26.9.2016 6,6 3,6 250 4,0 3,5 840 74 2920 35 keskiarvo 2016 5,8 2,9 371 2,9 2,9 987 130 34 56 20 2847 47 Kivijärvi sijaitsee noin 5 km päässä Sarasuosta. Kivijärveen tulee runsaasti myös muiden turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä Tyystänjoen valuma-alueelta. Kivijärvestä vedet virtaavat Kortteisen luusuan kautta Pemuun ja Niemisveteen. Kivijärven vesi on ollut hapanta, ravinteikasta sekä väriltään tummaa ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 67). Kivijärven vesi oli vuonna 2016 samaa tasoa kuin edellisinä vuosina. Kortteisen luusuaan vedet tulevat Kivijärvestä, joten sen veden laatukin on ollut hyvin samanlaista. Vuonna 2016 Kortteisen luusuassa ravinteita oli hieman vähemmän kuin Kivijärvessä. Taulukko 67 Kivijärven ja Kortteisen luusuan veden laatu vuosina 2011-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kivijärvi, syvänne (1 m ) 2011-2015 keskiarvo n =10 73 5,6 2,5 288 3,9 2,7 733 21 <5 28 2 1674 14,5 36 minimi 47 4,8 <1 200 0,6 2,1 590 9 <5 15 <2 1290 9,2 28 maksimi 83 6,2 5,5 400 27,0 3,5 890 31 5 36 3 2300 27,1 45 4.4.2016 69 5,4 2,0 313 0,9 2,8 750 24 1540 37 28.8.2016 85 5,7 4,0 310 3,1 2,1 670 14 11 31 6 1740 9,1 28 Kortteisen luusua 2014-2015 keskiarvo n =6 5,8 9,2 259 3,6 2,3 663 <5 <5 34 4 1472 28 minimi 4,8 <2 200 0,6 2,1 490 <5 <5 20 <2 940 24 maksimi 6,2 33,0 375 13,0 2,4 990 <5 <5 66 6 2200 33 24.5.2016 5,5 3,5 250 1,8 1,9 570 22 1050 29 18.8.2016 5,8 4,0 290 2,8 2,1 660 14 <5 26 6 1830 40 26.9.2016 6,0 2,8 280 1,7 2,2 610 29 1680 24 keskiarvo 2016 5,8 3,4 273 2,1 2,1 613 14 <5 26 6 1520 31 105

10.4.3 Ulpassuo (Soini) Ulpassuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 30.9.2008 myöntämä ympäristölupa (99/2008/4). Alueella on lisäksi erillinen Ulpassuon entisen Fortumin osa-alueen oma lupapäätös 30.9.2008 (päätös nro 100/2008/4, dnro LSY-2006-Y- 378). Ulpassuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Niemisveden Tyystänjoen valuma-alueella (35.475). Ulpassuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto 1978. Tuotantoa vuonna 2016 ei ollut vaan 112,4 ha ala oli levossa. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat kaksi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Ulpassuon tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Lylylammen ja Lumperoisen kautta Iso-Koirajärveen. Iso- Koirajärvestä vedet kulkeutuvat Hirvijoen ja Haarajoen kautta Kivijärveen ja edelleen Niemisveteen. Iso-Koirajärvi on pienehkö (35,9 ha) metsäjärvi, jonka rannalla on vähän kesäasutusta. Suurin syvyys on noin 4 metriä. Iso-Koirajärvestä otettiin vuosina 2004 2006 ympäristölupahakemusta silmälläpitäen vesinäytteitä. Vuonna 2010 havaintopaikka liitettiin Vapon vesistötarkkailuun. Iso-Koirajärven vesi on ollut tummanruskeaa, hapanta sekä COD Mn :n perusteella varsin humuspitoista (taulukko 68). Keskimääräisten ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Iso-Koirajärvi on rehevä. Pintavedessä on ollut happivajetta sekä kesäisin että talvisin. Vuonna 2016 Iso-Koirajärven vesi oli laadullisesti hieman parempaa kuin keskimäärin vuosina 2004 2015, sillä ravinteita oli hieman vähemmän, mutta silti edelleen runsaasti. Elokuun 2016 a-klorofyllipitoisuus (6 µg/l) oli koko tarkkailujakson alhaisin, johtuen ilmeisesti varsin happamasta vedestä (ph 4,9). Ulpassuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Näytteiden (11 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,9 mg/l, Kok.N 947 µg/l, Kok.P 40 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Ulpassuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Haarajoessa hyvin vähän (kokonaisfosfori 1,0 µg/l ja kokonaistyppi 15 µg/l sekä kiintoaine 0,06 mg/l ja COD Mn bruttona 1,4 mg/l). Taulukko 68 Iso-Koirajärven vedenlaatutietoja vuosilta 2004-2006 ja 2010-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- Kok- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Iso-Koirajärvi 2004-2006 ja 2010-2015 keskiarvo n = 16 51 5,5 1,6 340 1,5 2,9 836 15 <5 37 9 1801 13,3 46 min 12 4,8 <1 220 0,6 2,4 610 <5 <5 10 <3 1200 7,5 32 max 70 6,1 3,4 500 2,7 3,8 1100 41 <5 55 17 2500 31,9 54 22.3.2016 50 5,1 <2 313 0,9 2,8 690 23 1560 38 25.8.2016 67 4,9 <2 410 1,2 2,5 820 27 11 35 8 1750 6,0 41 106 10.4.4 Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula) Puntarisuon, Konttisuon ja Juuvinsuon tuotantoalueet kuuluivat aiemmin Fortumille, mutta vuonna 2009 alueet siirtyivät Vapolle. Vapo Oy on tehnyt hakemuksen Puntari- Konttisuon ympäristöluvan määräyksien tarkistamiseksi (LSSAVI/203/04.08/2011), joka on saanut lainvoiman 8.4.2014. Juuvinsuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 149/2007/4, dnro LSY-2006-Y-376, annettu 18.12.2007).

Puntarisuon ja Konttisuon tuotantoalueella ei ollut vuonna 2016 tuotantoa vaan levossa oli 122,7 ha. Kuivatusvesistä suurin osa (89,4 ha alalta) virtaa Kymijoen vesistöalueen Mustapuron valuma-alueelle (14.674). Konttisuon eteläosista kuivatusvedet virtaavat 33,3 ha alalta Kokemäenjoen vesistöalueen Tyystänjoen valuma-alueen (35.475) Maintaiseen. Puntarisuon kuivatusvedet johdetaan Iso Lauttajärven ohitusuoman kautta Lauttapuroon ja edelleen Kettujoen kautta Jokijärveen. Konttisuon eteläosista kuivatusvedet virtaavat Maintaisen kautta ja edelleen Maintaisenjokeen. Puntari-Konttisuolla vesienkäsittelyä on tehostettu pintavalutuksella vuonna 2014 ja vuonna 2016 toiminnassa oli neljä pintavalutuskenttää. Juuvinsuon (tuotantoala 68 ha vuonna 2016) kuivatusvesistä suurin osa virtaa reitille Kettujoki-Jokijärvi-Syväjoki-Iso-Punsa-Vahanka. Kuivatusvesiä virtaa myös Lehtolammen kautta Härkänevalle ja sieltä Jokijärveen. Juuvinsuolla vesienkäsittelymenetelminä ovat ympärivuotinen pintavalutus ja kosteikko. Puntari-Konttisuon ja Juuvinsuon vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Jokijärvessä ja Maintaisessa. Iso Lauttajärvi jäi tarkkailusta pois vuonna 2015, koska kuivatusvesiä ei sinne enää johdeta. Maintainen on kunnostettu, jolloin se oli kuivatuksessa vuosina 2011 2012. Vuonna 2013 Maintainen palasi Vapon vesistötarkkailuun. Maintaisen vedenlaatu ei ole kunnostuksien seurauksena kovin merkittävästi parantunut, sillä ravinteita, rautaa ja humusta on edelleen vedessä runsaasti (taulukko 69). Fosforia on ollut edelleen runsaasti, joskin selvästi vähemmän kuin ennen kunnostuksia. Matalan Jokijärven vesi oli laadultaan vuonna 2016 hieman parempaa kuin tarkkailujaksolla 2003 2015 keskimäärin, sillä ravinteita ja humusta oli aiempaa vähemmän. Happivaje oli lievää lopputalvella 2016 ja loppukesällä 2016 happitilanne oli hyvä. Puntari-Konttisuolla tehtiin vuonna 2016 päästötarkkailua Tyystänjoen valuma-alueelle lähtevistä vesistä. Pintavalutuskentältä 4 lähtevien kuivatusvesien keskimääräiset 16 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 2,7 mg/l, typelle 952 µg/l ja fosforille 22 µg/l. COD Mn -arvo oli 31 mg/l O 2. Tyystänjoen valuma-alueelle Maintaisen suuntaan teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia hyvin vähän (kokonaistyppi 9 µg/l sekä kiintoaine 0,01 mg/l ja COD Mn bruttona 0,3 mg/l). Kokonaisfosforille ei tullut lisäystä lainkaan, sillä keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat alle luonnontilaisten vesien tason. Puntari-Konttisuolla tehtiin vuonna 2016 päästötarkkailua myös Mustapuron valumaalueelle lähtevistä vesistä. Pintavalutuskentältä 2 lähtevien kuivatusvesien keskimääräiset 17 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 6,2 mg/l, typelle 1242 µg/l ja fosforille 49 µg/l. COD Mn -arvo oli 37 mg/l O 2. Saarijärven reitin Mustapuron valuma-alueelle Jokijärven suuntaan teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Juuvinsuon ja Puntari-Konttisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia vähän (kokonaisfosfori 0,3 µg/l ja kokonaistyppi 10 µg/l sekä kiintoaine 0,1 mg/l ja COD Mn bruttona 0,5 mg/l). Juuvinsuolla tehtiin vuonna 2016 täydentävää päästötarkkailua ja pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräiset 7 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 4,7 mg/l, typelle 976 µg/l ja fosforille 31 µg/l. COD Mn -arvo oli 33 mg/l O 2. Kuivatusvesien fosforipitoisuus oli selvästi alempi kuin Jokijärven, mutta muilta osin samaa tasoa kuin Jokijärvellä, johon vedet laskevat. 107

108 Taulukko 69 Puntari-, Kontti- ja Juuvinsuon havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 2003-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Jokijärvi 2003-2015 keskiarvo n = 25 60 6,1 2,6 288 3,3 3,7 1023 26 5 55 10 2006 18,6 40 minimi 13 5,4 <1 100 1,2 2,6 760 <5 <5 32 4 1200 8,4 30 maks imi 85 6,6 5,3 400 12,1 5,5 1370 63 24 83 24 3500 37,5 61 15.3.2016 67 6,0 <2 250 2,5 3,4 910 45 2090 37 18.8.2016 86 6,1 6,0 340 3,3 2,5 810 <5 <5 42 6 1850 9,5 36 Maintainen 2003-2009 ja 2013-2016 ka 2003-2009 n =13 69 6,2 6,2 272 5,1 3,6 1104 56 <5 67 6 2319 39,0 36 minimi 37 5,5 <1 150 1,3 2,8 770 <5 <5 25 <3 1670 12,7 28 maks imi 91 7,0 27,0 450 16,0 4,9 1500 310 <5 210 11 3200 66,0 52 11.4.2013 58 6,0 1,0 450 2,5 3,9 1100 46 2900 37 21.8.2013 74 6,4 7,5 225 5,1 3,3 1000 78 20 50 6 2100 12,7 28 5.2.2014 71 5,5 1,4 400 1,3 3,6 1100 44 1800 45 13.8.2014 76 6,7 7,4 250 4,9 3,3 1000 20 <5 59 3 1800 48,1 31 16.3.2015 54 6,0 2,0 310 3,2 3,7 930 25 2130 35 18.8.2015 85 6,4 3,2 250 1,8 2,9 770 56 <5 43 5 1670 23,0 28 15.3.2016 67 5,6 <2 500 1,3 3,1 1100 42 1880 40 11.8.2016 89 6,4 4,3 340 4,6 2,7 940 15 <5 47 <3 1990 25,0 29 ka 2013-2016 72 6,1 3,5 341 3,1 3,3 993 42 7 45 4 2034 27,2 34 10.4.5 Mölynsuo-Mustassuo (Soini) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Fortum Power and Heat Oy:lle luvan Mustassuon-Mölynsuon turvetuotantoon 26.9.2008 (päätös nro 97/2008/4, dnro LSY- 2006-Y-377). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain hyväksyi valitukset päätöksellään 8.12.2009 (Nro 09/0687/3). Mölynsuon-Mustassuon tuotantoalueet siirtyivät vuonna 2009 Vapolle. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut 28.10.2011 päätöksen Mustassuon-Mölynsuon turvetuotantoalueen vesienkäsittelyn tehostamisesta (Nro 132/2011/1, Dnro LSSAVI/272/04.08/2010). Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on lisäksi päätöksellään 28.12.2012 (LSSAVI/517/04.08/2010) myöntänyt luvan Mölynsoille, sen aiemmin hylätyille osille. Tuotannossa vuonna 2016 oli 118,1 ha. Mölynsuon-Mustassuon tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan Kokemäen vesistöalueen Tyystänjoen valuma-alueelle (35.475). Purkureitti on Tervapuro - Ulvonjärvi - Alajoki - Maintainen. Vesistöhavaintopaikat ovat Tervapurossa ja Ulvonjärvellä. Vesienkäsittelynä on ympärivuotinen kasvillisuuskenttä. Havaintopaikkojen vedet ovat olleet happamia, runsasravinteisia ja väriltään hyvin tummia sekä COD Mn :n perusteella humuspitoisia (taulukko 70). Korkeat humuspitoisuudet kuvaavat suoperäisiä valumavesiä ja siten usein myös kuivatusvesien vaikutuksia. Vuonna 2016 Tervapuron vesi oli laadullisesti huonompaa kuin jaksolla 2001 2015 keskimääräin, sillä fosforia, rautaa ja humusta oli vedessä aiempaa enemmän. Tervapuro laskee Ulvonjärveen, mutta vuonna 2016 sen vedessä oli Tervapuroa vähemmän rautaa ja ravinteita ja muiltakin osilta sen veden laatu oli Tervapuroa parempaa. Keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat Ulvonjärven olevan selvästi rehevä ja siitä johtuen happivajeet ovat olleet yleisiä. Maaliskuussa 2016 happitilanne oli välttävä ja elokuussa tyydyttävä. Mölynsuolla tehtiin vuonna 2016 päästötarkkailua ja kasvillisuuskentältä lähtevän veden keskimääräiset kuuden näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 3,4 mg/l, typelle 1030 µg/l ja fosforille 29 µg/l. COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Tervapuron veden laatuun nähden kuivatusvesien typen pitoisuudet olivat samaa tasoa, mutta fosforipitoisuudet ja COD Mn -arvot alempia.

Tyystänjoen valuma-alueelle Maintaisen suuntaan Mölynsuon ja Mustassuon kuivatusvedet kohottivat teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa vuonna 2016 pitoisuuksia hyvin vähän (kokonaisfosfori 0,3 µg/l ja kokonaistyppi 23 µg/l sekä kiintoaine 0,06 mg/l ja COD Mn bruttona 1,3 mg/l). Taulukko 70 Mölynsuon ja Mustassuon havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 2001-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Tervapuro 2001-2015 keskiarvo n= 35 6,2 5,6 349 10,4 4,0 1192 227 74 76 38 4172 43 minimi 4,4 <1 225 0,7 2,4 630 25 <5 29 11 900 24 maks imi 7,4 12,0 625 30,0 7,4 2900 1100 190 150 110 7890 66 26.5.2016 6,2 6,0 625 3,0 2,7 1100 66 3520 53 17.8.2016 5,6 2,0 490 3,6 2,8 1000 36 18 54 37 3700 55 28.9.2016 6,7 11,0 480 <0,15 4,2 1100 160 7200 33 keskiarvo 2016 6,2 6,3 532 2,2 3,2 1067 36 18 93 37 4807 47 Ulvonjärvi 2001-2015 (1 m) keskiarvo n=33 63 6,0 3,6 286 3,2 3,2 1037 25 <5 49 6 2284 52,9 38 minimi 21 5,3 <1 200 0,8 2,5 780 <5 <5 32 <2 1690 11,0 27 maks imi 92 7,3 12,8 400 9,5 4,0 1300 94 <5 69 15 3400 141,4 51 15.3.2016 53 5,6 <2 500 1,0 3,2 1000 43 1980 42 30.8.2016 78 6,3 4,7 340 2,9 2,6 850 47 22 36 4 2260 11,0 30 109 10.5 Pihlajaveden reitin valuma-alue 35.48 10.5.1 Loukku-, Tupa- ja Majasuo (Ähtäri) Loukkusuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 125/2008/4 dnro LSY-2007-Y-85, myönnetty 9.12.2008). Tupasuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 124/2008/4 dnro LSY-2007-Y-85, myönnetty 9.12.2008). Majasuon tuotantoalueella on Länsi- Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 126/2008/4 dnro LSY-2007-Y- 86, myönnetty 9.12.2008). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset päätöksellään 27.5.2010 (Nro 10/0287/3). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 24.11.2011 (Dnro 2267/1/10) ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Loukku-, Tupa- ja Majasuon turvetuotantoalueet sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Niemisveden (35.472) ja Palojoen (35.476) valumaalueella sekä Liesjärven (35.484) ja Kaijanpuron (35.489) valuma-alueilla. Loukkusuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1961 ja tuotanto vuonna 1975. Tuotannossa vuonna 2016 oli 170,6 ha. Kuivatusvesistä pääosa (100,4 ha ala) laskee pikkupuroja pitkin Hirvijärveen ja edelleen Hirvijoen kautta Liesjärveen. Kuivatusvesiä laskee 70,2 ha alalta lampien ja purojen kautta Niemisveteen. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kosteikot (2 kpl) ja kasvillisuuskentät (2 kpl) sekä pintavalutuskenttä. Tupasuon turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin 1962 ja tuotanto 1976. Tuotannossa vuonna 2016 oli 130,5 ha. Tupasuon kuivatusvesistä pääosa purkautuu etelään purojen kautta Liesjärveen ja vähäinen osa (13,6 ha ala) Kaijanpuron kautta Vähä-Suojärveen. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset pintavalutuskentät (4 kpl) ja kasvillisuuskentät (3 kpl) sekä kosteikko. Tupasuolla tehtiin vuonna 2016 päästötarkkailua. Kaijanpuron suuntaan kasvillisuuskentältä lähtevän veden keskimääräiset 26 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle

6,6 mg/l, typelle 953 µg/l ja fosforille 49 µg/l. COD Mn -arvo oli 24 mg/l O 2. COD Mn - arvo oli alhainen kuivatusvesille. Liesjärven suuntaan pintavalutuskentältä 2 lähtevän veden keskimääräiset 7 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 3,1 mg/l, typelle 893 µg/l ja fosforille 36 µg/l. COD Mn -arvo oli 41 mg/l O 2. Majasuon turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1980 ja tuotanto vuonna 1985. Tuotannossa vuonna 2016 oli 27,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Majasuon kuivatusvedet purkautuvat laskuojan kautta Hirvijokeen ja edelleen Liesjärveen. Majasuolla tehtiin vuonna 2016 päästötarkkailua. Liesjärven suuntaan pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräiset 7 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 3,1 mg/l, typelle 811 µg/l ja fosforille 27 µg/l. COD Mn -arvo oli 26 mg/l O 2. Loukku-, Tupa- ja Majasuon tuotantoalueiden yhteinen vesistöhavaintopaikka sijaitsee Liesjärvellä, minne tuotantoalueiden kuivatusvedet tulevat Hirvijokea pitkin. Liesjärvestä vedet virtaavat Liesjoen ja Vähä Suojärven kautta Pihlajaveteen ja edelleen Kokemäenjoen reitin Visuveteen. Majasuon tuotantoalue on vain noin 500 m etäisyydellä Liesjärven pohjoispäästä, mutta sen sijaan Loukku- ja Tupasuot sijaitsevat varsin kaukana, 5-7 km päässä Liesjärvestä. Loukkusuolla on vesistöhavaintopaikka myös Niemisvedellä. Liesjärvi on suuri (804 ha) ja matala järvi Ähtärin ja Keuruun kuntien rajamailla. Samalla se on Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY -keskuksien rajalla. Suurin syvyys on noin 8 metriä järven eteläpäässä, mutta havaintopaikka sijaitsee järven matalassa (noin 2,5 m) pohjoispäässä, minne tulevat myös kuivatusvedet. Liesjärven vesi on ollut vuosien 1999 2015 keskimääräisten vedenlaatutuloksien mukaan hapanta, ravinteikasta ja väriltään ruskeaa (taulukko 71). Rautaa ja humusaineita on vedessä ollut kohtalaisesti. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Liesjärvi on rehevä. Rehevyyttä kuvaa myös järven korkea levätuotanto. Vuonna 2016 Liesjärven veden laatu oli tarkkailujakson 1999 2015 keskimääräistä tasoa. Liesjärven veden laatu on parantunut vuosien 1999 2016 aikana, sillä veden ravinnepitoisuudet ovat laskeneet (kuvat 41 42). Erityisesti fosforipitoisuudet ovat alentuneet ja nykytaso vastaa lievästi rehevää tilaa kun se ennen oli rehevyyttä kuvaava. Liesjärven veden humusainepitoisuus on pysynyt samalla tasolla koko tarkkailun ajan (kuva 43). Liesjärveen valuma-alue on suoperäinen ja siten vedet ovat humuspitoisia. Niitä epäsuorasti kuvaavat COD Mn -arvot olivat Liesjärvessä vuonna 2016 samaa tasoa kuin kuivatusvesissä. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2016 keskivalumatilanteessa ja tuotantoalueiden kuormitukset huomioiden kuivatusvesien aiheuttama pitoisuusnousu olisi Liesjärvessä fosforille 0,8 µg/l, typelle 26 µg/l ja kiintoaineelle 0,3 mg/l sekä COD Mn bruttona ilmaistuna 1,6 mg/l. Loukku-, Tupa- ja Majasuon tuotantoalueiden osuus Liesjärven valuma-alueesta on noin 3,1 %. Kuivatusvesien vaikutukset Liesjärven tilaan ovat vähäiset, sillä Liesjärven suoperäinen valuma-alue on laaja (94 km 2 ) ja suurin osa tuotantoalasta sijaitsee kaukana Liesjärvestä. Lisäksi kuivatusvesien purkureiteillä on pitoisuuksia tasaavia järviä. 110

Taulukko 71 Liesjärven vedenlaatu vuosina 1999-2016. 111 Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Liesjärvi 1999-2015 keskiarvo n = 34 80 6,3 2,4 176 2,3 3,3 728 14 3 27 3 1277 20,2 27 minimi 64 5,8 <1 90 0,3 2,6 500 <5 <5 18 <2 710 1,5 18 maksimi 94 6,7 8,0 275 7,1 4,6 1300 65 8 40 8 1840 113,8 41 21.3.2016 81 6,0 <2 310 1,7 3,6 850 24 1520 32 16.8.2016 92 6,2 3,2 140 2,0 2,6 520 <5 6 22 <3 680 9,3 19 Kuva 41 Liesjärven pintaveden typpipitoisuudet vuosina 1999-2016. Kuva 42 Liesjärven pintaveden fosforipitoisuudet vuosina 1999-2016.

112 Kuva 43 Liesjärven veden COD Mn -arvot vuosina 1999-2016. Niemisveden pintavesi on ollut hapanta, ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 72). Ravinnetason ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Niemisvesi on rehevä. Vuonna 2016 Niemisveden vesi oli samaa tasoa kuin keskimäärin vuosina 1999 2015. Niemisveden havaintopaikalla on noin 8 metriä syvää ja sen alusvedessä esiintyi suurta happivajetta maaliskuussa 2016, mutta elokuussa 2016 happitilanteet olivat hyvät alusvedessäkin. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2016 keskivalumatilanteessa ja tuotantoalueiden kuormitukset huomioiden Loukkusuon kuivatusvesien aiheuttama pitoisuusnousu olisi ollut Niemisvedessä fosforille 0,06 µg/l, typelle 4 µg/l ja kiintoaineelle 0,01 mg/l sekä COD Mn bruttona ilmaistuna 0,13 mg/l. Taulukko 72 Niemisveden vedenlaatu vuosina 1999-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1,0 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Niemisvesi 1999-2015 keskiarvo n =34 78 5,9 1,9 202 1,2 2,8 638 21 4 27 3 13,9 27 minimi 62 5,2 <1 125 0,4 2,2 460 <5 <5 19 <2 2,3 17 maksimi 95 6,5 14 350 2,8 3,9 1000 120 25 39 10 32,1 40 21.3.2016 76 5,3 <2 310 0,8 2,8 730 25 38 17.8.2016 92 6,0 2,8 170 2,1 2,2 530 11 5 19 <3 8,7 21 11 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 Karvianjoen vesistöalueella (pinta-ala 3 438 km 2, järvisyys 4,6 %) sijaitsee lukuisia pieniä järviä ja lampia. Peltojen osuus valuma-alueesta on 12 %. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Karvianjoen vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia säännöstellään useissa kohdissa. Karvianjoki saa alkunsa Karvianjärvestä (921 ha), josta se laskee noin 100 km matkan Karvian ja Honkajoen kuntien sekä Kankaanpään kaupungin kautta Kynäsjärveen. Kynäsjärvestä reitti jatkuu Kynäsjokea pitkin Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Inhottujärvestä vedet jatkavat kahta uomaa pitkin: Noormarkun/Eteläjoen kautta Selkämereen ja Poomarkunjoen kautta Isojärveen ja sieltä Merikarvian- ja Pohjajokea pitkin Selkämereen. Karvianjokeen laskee useita sivu-uomia Karvianjärven ja Kynäsjärven välillä; Nummijoki Nummijärvestä, Suomijoki Suomijärvestä, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja

Tuunaanjärvenojat. Vesistöalueen suurimpia järviä ovat Karvianjärvi, Nummijärvi ja Kynäsjärvi. Muita suurehkoja järviä alueella ovat Suomijärvi, Ojajärvi ja Säkkijärvi. Karvianjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2015 31.10.2016 Vatajankoskella 12,5 m 3 /s, kun vuosien 1971-2000 keskivirtaama on vastaavalla jaksoilla ollut 10,4 m 3 /s (kuva 44). Karvianjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2015 ja tavanomaista aikaisempien kevättulvien aikaan huhtikuussa 2016 sekä elokuussa 2016. 113 Kuva 44 Karvianjoen Vatajankosken päiväkeskivirtaamat 1.11.2015-31.10.2016 ja vertailukaudella 1971-2000. Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevista Vapon turvetuotantoalueista suurin osa on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueita. Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueen turvetuotantoalueet Karvianjoen vesistöalueella ovat keskittyneet vesistön latvoille Nummijoen valuma-alueelle ja Karvianjoen yläosan alueelle. Karvianjoen vesistöaluetta kuormittavat turvetuotannon lisäksi kuntien jätevedet sekä hajakuormitus. Karvianjoen vesistöalueelle teollisuusjätevesikuormitusta tulee hyvin vähän. Viljelymaita Karvianjoen valuma-alueella on 42 920 ha eli koko valuma-alueesta 12,5 %. Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Karvianjoen fosforikuormitus on noin 54 t ja typpikuormitus noin 1170 t. Karvianjoen vesistöalueella maatalouden hajakuormituksen osuus fosforikuormituksesta on 52 % ja typpikuormituksesta 36 %. Vuonna 2016 Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n tuotannossa, levossa tai valmistelussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-ala oli 2 454 ha eli 0,8 % Karvianjoen valuma-alueen pinta-alasta (taulukko 73).

114 Taulukko 73 Karvianjoen vesistöalueet Vapo Oy:n turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna 2016. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotanto- Levossa Valmistekunnossa lussa 36 Karvianjoen vesistöalue 2354,6 83,1 16,7 36.02 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 251,0 36.024 Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 123,3 36.025 Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 41,8 36.025 Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 85,9 36.03 Honkajoen alue 697,8 10,1 36.031 Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 89,4 36.032 Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 32,0 36.032 Honkaluoman a Lakkikeidas Honkajoki 16,0 36.032 Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 119,7 36.037 Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 440,7 10,1 36.04 Karvianjoen yläosan alue 165,8 0,5 36.045 Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 112,5 36.047 Mustajoen va Mustakeidas Karvia 53,3 0,5 36.05 Tuorijoen valuma-alue 68,6 36.053 Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 68,6 36.06 Otamonjoen valuma-alue 311,7 6,6 36.063 Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 99,9 6,6 36.066 Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 85,1 36.067 Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 126,7 36.07 Nummijoen valuma-alue 509,1 81,0 36.072 Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 36.072 Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 358,2 36.072 Nummijoen keskiosan a Säkkineva Kauhajoki 36.073 Nummijärven a Kampinkeidas Kauhajoki 34,7 36.077 Ylimysluoman va Viitalanneva Kauhajoki 88,1 36.078 Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 28,1 36.08 Suomijoen valuma-alue 350,6 1,6 36.081 Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 129,7 36.084 Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 37,0 36.084 Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 41,5 36.084 Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 98,5 36.085 Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 43,9 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Vatajankosken jakson 1.11.2015 31.10.2016 keskivalumaa 12,6 l/s*km 2 ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Vapo Oy:n turvetuotannon nettovesistökuormitus Karvianjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 109,6 t, typen osalta 13,2 t ja fosforin osalta 0,51 t. Näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys keskivalumalla oli Karvianjoen vesistöalueen alaosalla 0,08 mg/l, typen 10 µg/l ja fosforin 0,38 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 470 t O 2, ja kuormituksen perusteella teoreettinen kuivatusvesien aiheuttama kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys oli 0,35 mg/l O 2 (taulukko 74). Vuonna 2016 2. jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat suhteellisen pieniä ottaen huomioon vesistöalueen vesien korkeat ainepitoisuudet. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa esiintyivät 2. jakovaiheen valumaalueista Nummijoen valuma-alueella, jolla lisäykset olivat kiintoaineella 0,20 mg/l, Kok-P 1,1 µg/l, Kok.N 42 µg/l ja COD Mn bruttona 1,5 mg/l O 2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa tulivat Satamakeitaalta kohdistuen Pukaran

Pikkujokeen. Teoreettinen lisäys oli typelle 149 µg/l, fosforille 8,6 µg/l ja COD Mn bruttolisäys 4,1 mg/l. Kiintoaineen suurin lisäys 1,3 mg/l tuli Kurkikeitaalta kohdistuen Ristiluomaan. Taulukko 74 Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Karvianjoen vesistöalueella vuonna 2016. Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue Suo Kunta CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P brutto mg/l mg/l µg/l µg/l 36 Karvianjoen vesistöalue 0,35 0,08 9,7 0,38 36.02 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 0,08 0,04 2,6 0,12 36.024 Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 2,65 1,34 69,3 2,89 36.025 Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 0,15 0,07 9,7 0,50 36.025 Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 0,76 0,35 26,4 1,32 36.03 Honkajoen alue 0,38 0,10 12,2 0,59 36.031 Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 0,03 0,003 0,6 0,01 36.032 Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 0,03 0,007 0,6 0,02 36.032 Honkaluoman a Lakkikeidas Honkajoki 0,02 0,02 0,8 0,01 36.032 Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 0,06 0,01 1,4 0,05 36.037 Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 4,09 1,04 148,7 8,59 36.04 Karvianjoen yläosan alue 0,10 0,010 2,8 0,05 36.045 Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 3,44 0,38 109,1 2,30 36.047 Mustajoen va Mustakeidas Karvia 0,41 0,03 6,5 0,002 36.05 Tuorijoen valuma-alue 0,32 0,021 9,3 0,11 36.053 Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 0,55 0,038 16,4 0,20 36.06 Otamonjoen valuma-alue 0,24 0,04 6,3 0,18 36.063 Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 0,26 0,03 5,3 0,18 36.066 Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 0,23 0,04 5,9 0,08 36.067 Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 0,45 0,09 16,7 0,52 36.07 Nummijoen valuma-alue 1,54 0,20 41,7 1,14 36.072 Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 0,09 0,04 6,1 0,05 36.072 Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 1,50 0,16 47,5 0,99 36.072 Nummijoen keskiosan a Säkkineva Kauhajoki 0,14 0,02 0,9 0,07 36.073 Nummijärven a Kampinkeidas Kauhajoki 0,36 0,11 2,1 0,037 36.077 Ylimysluoman va Viitalanneva Kauhajoki 2,29 0,11 50,9 2,53 36.078 Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 1,23 0,23 18,6 1,90 36.08 Suomijoen valuma-alue 1,01 0,21 18,4 0,82 36.081 Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 0,36 0,09 6,8 0,29 36.084 Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 0,60 0,08 14,4 0,22 36.084 Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 0,30 0,08 4,6 0,07 36.084 Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 0,60 0,14 7,8 0,56 36.085 Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 1,20 0,14 21,1 2,13 115 11.1 Nummijoen valuma-alue 36.07 11.1.1 Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki) Koihnannevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös nro 80/2010/, dnro LSSAVI/426/04.08/2010, myönnetty 4.7.2011). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset 25.6.2012 annetulla päätöksellä (Nro 12/0201/1). Lupa on voimassa 31.12.2020 saakka. Koihnannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto 1977. Vuonna 2016 Koihnannevalla oli tuotannossa 28,1 ha. Kuivatusvesien käsittely tapahtuu kosteikoilla (2 kpl) ja kasvillisuuskentällä. Koihnanneva sijaitsee pääosin Nummijoen keskiosan valuma-alueella (36.072) ja osin myös Koihnanluoman valuma-alueella (36.078). Koihnannevan kuivatusvedet purkautuvat Koihnanluoman kautta Nummijokeen. Säkkinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 81/2005/4, dnro LSY-2002-Y-347, myönnetty 19.7.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 12.6.2006 annetulla päätöksellä (Nro. 06/0170/4). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 25.4.2007 (Dnro 2016/1/06) ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Lupa on määräaikainen ja voimassa 31.12.2015 saakka.

Säkkinevalla oli levossa 22,6 ha vuonna 2016. Säkkinevan kuivatusvedet purkautuvat Nummijoen keskiosan alueelle (36.072). Nummijokeen laskevat kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisen kosteikkoalueen kautta. Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Nummijoen Jokelassa. Lupikistonnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös nro 80/2005/4, dnro LSY-2002-Y-346). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain hyväksyi valitukset 12.6.2006 annetulla päätöksellä (Nro. 06/0171/4). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 25.4.2007 (Dnro 2017/1/06) ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Lupa on määräaikainen ja voimassa 31.12.2015. Uusi lupahakemus laitettiin vireille 30.9.2015. Lupikistonnevan tuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1981 ja tuotanto vuonna 1987. Turvetuotantoalue sijoittuu Karvianjoen vesistöalueen Nummijoen keskiosan alueelle (36.072). Vuonna 2016 Lupikistonnevalla oli tuotannossa 58,4 ha. Kuivatusvedet käsitellään sulanmaan aikana kasvillisuuskentällä ja talvisin laskeutusaltaalla. Hormanevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 27/2006/4, dnro LSY-2002-Y-343, myönnetty 3.3.2006). Lupa on voimassa toistaiseksi. Hormanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1979. Tuotannossa vuonna 2016 oli 470,7 ha. Hormaneva sijaitsee osittain Hormaluoman valuma-alueella (36.045) ja Nummijoen keskiosan valuma-alueella (36.072). Hormaluoman valuma-alueella sijaitsevan 112,5 ha:n tuotantoalan kaikki kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Myös Nummijoen keskiosan valuma-alueella 358,2 ha:n tuotantoalan kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Hormaluomassa, Nummijoessa (2 kpl) ja Karvianjärvessä. Hormaluomaan ja Karvianjärveen kohdistuvia vesistövaikutuksia on käsitelty Varsinais-Suomen ELYkeskuksen Vapon vuoden 2016 vesistöraportissa Hormanevan vesistövaikutuksien yhteydessä. Koihnannevan vesistötarkkailupiste sijaitsee kuivatusvesien vaikutuspiirissä Nummijoen Jokelanperällä. Nummijoen Jokelaan tulee turvetuotannon kuivatusvesiä myös Nummijärven suunnasta Viitalannevalta ja Kampinkeitaalta. Koihnannevan, Säkkinevan ja Lupikistonnevan alapuolinen vesistötarkkailupiste sijaitsee Nummijoen Nummikoskessa ja se on samalla Hormanevan yläpuolinen tarkkailupiste. Hormanevan ja myös kaikkien Nummijoen valuma-alueen muiden tuotantoalueiden kuivatusvesien alapuolinen Nummijoen vesistötarkkailupiste sijaitsee Koskelassa. Nummijoen Jokelanperällä vesi on ollut vuosina 2010 2015 hieman hapanta ja ravinteikasta. Happea kuluttavaa orgaanista ainetta (COD Mn ) vedessä on ollut vähän, ja siten vesi on ollut väriltään vaaleanruskeaa (taulukko 75). Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Nummijokeen ovat ilmeisen lieviä, sillä kuivatusvesille tyypillisen humuksen määrä vedessä on erittäin vähäinen. Nummijoen vesi Jokelanperällä oli vuonna 2016 laadultaan parempaa kuin aiempina vuosina, sillä ravinteita ja rautaa oli aiempaa vähemmän. Nummijoen Nummikoskessa ja Koskelassa vesi on ollut hieman hapanta ja varsin fosforipitoista. Humusaineita vedessä on ollut suhteellisen vähän, mutta hieman enemmän kuin ylempänä Jokelanperällä (taulukko 75). Vuonna 2016 vedenlaatu oli aiempien tarkkailuvuosien keskitasoa. Nummijoen alimman havaintopaikan (Koskela) vedenlaa- 116

dun perusteella vuonna 2016 kuivatusvesien vaikutukset Nummijoen vedenlaatuun olivat vähäiset. Taulukko 75 Nummijoen havaintopaikkojen veden laatu vuosina 2004 2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Nummijoki, Jokelanperä 2010-2015, Koihnanneva keskiarvo n= 25 6,7 6,8 107 5,4 3,4 862 112 57 37 2,6 950 14 minimi 6,5 2,0 40 1,4 2,6 490 29 <5 25 <2 470 9 maksimi 6,9 18,0 175 21,2 4,0 1600 310 180 64 6,0 1400 21 10.5.2016 6,6 6,0 125 2,9 2,9 540 22 730 15 2.8.2016 6,6 2,4 130 3,6 2,9 850 150 23 33 <3 800 12 14.9.2016 6,5 6,7 120 4,7 3,0 770 41 730 14 keskiarvo 2016 6,6 5,0 125 3,7 2,9 720 150 23 32 <3 753 14 Nummijoki, Nummikoski, Koihnannevan, Säkkinevan ja Lupikistonnevan ap, Hormanevan yp. 2008-2015 keskiarvo n= 25 6,7 10,2 124 7,8 4,8 952 100 107 54 10 1480 17 minimi 6,1 2,4 70 2,0 3,4 580 5 <5 25 4 870 9 maksimi 7,0 40,0 200 24,9 8,9 1600 370 450 87 28 1900 30 10.5.2016 6,6 11,0 170 4,4 3,3 620 43 1100 16 2.8.2016 6,8 2,0 160 4,8 3,8 860 87 100 49 14 1380 14 14.9.2016 6,8 6,0 130 5,9 4,3 790 55 1390 16 keskiarvo 2016 6,7 6,3 153 5,0 3,8 757 87 100 49 14 1290 15 Nummijoki, Koskela, Hormanevan ap. 2008-2015 keskiarvo n= 25 6,7 9,0 134 7,0 4,7 987 105 121 52 9 1573 18 minimi 6,1 1,9 80 1,9 3,3 562 <5 6 24 5 930 9 maksimi 7,0 26,0 200 22,0 7,1 1700 330 480 78 13 1900 29 10.5.2016 6,7 12,0 170 4,7 3,3 650 49 1170 18 2.8.2016 6,9 2,0 180 4,7 3,9 890 68 140 55 17 1590 17 14.9.2016 6,9 5,0 150 5,3 4,3 780 54 1490 14 keskiarvo 2016 6,8 6,3 167 4,9 3,8 773 68 140 53 17 1417 16 Hormanevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua Nummijokeen laskevista vesistä vuonna 2016. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella Hormanevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,7 mg/l, Kok.N 1755 µg/l, Kok.P 61 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Koihnannevan kosteikon alapuolella suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (21 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,9 mg/l, Kok.N 755 µg/l, Kok.P 51 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 18 mg/l O 2. Kuivatusvesissä oli varsin vähän typpeä ja humusta. Teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusvesien vaikutukset Nummijokeen olivat vähäisiä vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa. Kaikkien Nummijokeen laskevien Vapon turvetuotannon (590,1 ha) kuivatusvesien aiheuttamat laskennalliset pitoisuusnousut olivat kokonaisfosforille 1,1 µg/l, kokonaistypelle 42 µg/l ja kiintoaineelle 0,2 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 1,5 mg/l O 2. 11.1.2 Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki) Viitalanneva-Kampinkeitaan -turvetuotantoalue sijaitsee Karvianjoen vesistöalueella Nummijoen Nummijärven (36.073) ja Ylimysluoman (36.077) valuma-alueella. Viitalannevan ja Kampinkeitaan alueiden ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1979. 117

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antamallaan päätöksellä nro 9/2013/1 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan (Dnro LSSAVI/269/04.08/2010) Viitalannevan ja Kampinkeitaan turvetuotantoalueelle. Lupa määräaikainen ja loppuu 31.12.2016, mutta tuotantoa saa jatkaa uuden hakemuksen päätöksen lainvoimaistumiseen saakka jos uusi lupa on laitettu vireille 31.12.2015 mennessä. Uusi lupahakemus laitettiin vireille 15.12.2015. Vuonna 2016 Viitalannevalla oli tuotannossa 88,1 ha ja Kampinkeitaalla 34,7 ha ala. Viitalannevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan ojaa pitkin Ylimysluomaan, josta vedet laskevat Nummijärveen. Kampinkeitaan vedet laskevat Lapinluoman kautta Nummijärveen. Vesienkäsittely tapahtuu pintavalutuskentillä. Viitalannevan ja Kampinkeitaan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat läheisessä Nummijärvessä ja kuivatusvesin purkureiteillä Ylimysluomassa ja Lapinluomassa. Nummijärvi (478 ha) on matala (alle 3 m) keskellä viljelysmaita sijaitseva järvi. Nummijärven vedet virtaavat Nummijokea pitkin Karvianjokeen. Nummijärven vesi on ollut hieman hapanta ja ravinnepitoista (taulukko 76). Nummijärven pintaveden ravinnepitoisuudet ovat olleet keskimäärin fosforilla 39 µg/l ja typellä 1060 µg/l. Humusaineita Nummijärven vedessä on ollut suhteellisen vähän. Nummijärvi on rehevä, mitä kuvaavat ravinnetason lisäksi erittäin runsas levätuotanto ja pintaveden lopputalviset happivajeet. Vuonna 2016 Nummijärven happitilanne oli kuitenkin hyvä. Nummijärven vedenlaatu oli vuonna 2016 vuosien 1999 2015 keskimääräistä tasoa. Lapinluoman vesi on ollut tummanruskeaa, ravinteikasta ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 76). Ajoittaisista korkeista ammoniumtypen pitoisuuksista ja COD Mn -arvoista päätellen kuivatusvesillä on ollut ajoittain lieviä vesistövaikutuksia Lapinluomassa. Vuonna 2016 Lapinluoman vesi oli laadullisesti samanlaista kuin keskimäärin vuosina 2010 2015. Kampinkeitaalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella Lapinluomaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat alhaisia eli kiintoaineen osalta 4,8 mg/l, Kok.N 582 µg/l, Kok.P 22 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 28 mg/l O 2. Kampinkeitaalta lähtevien kuivatusvesien laatu oli vuonna 2016 lähes luonnontilaisten soiden tasoa ja siten huomattavasti parempilaatuista kuin Lapinluoman vesi, joten tarkkailutulosten mukaan kuormitusvaikutuksia ei esiintynyt lainkaan. Ylimysluoman vesi on ollut erittäin hapanta, ruskeaa, ravinteikasta ja vedessä on paljon happea kuluttavaa orgaanista ainetta (taulukko 76). Vedenlaatu on ollut happamuudesta huolimatta kuitenkin parempaa kuin Lapinluomassa. Vuonna 2016 Ylimysluoman vedenlaatu oli parempaa kuin vuosina 2010 2015 keskimäärin, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli aiempaa vähemmän. Viitalannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (22 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,8 mg/l, Kok.N 1 275 µg/l, Kok.P 75 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Viitalannevan kuivatusvesien laatu oli vuonna 2016 heikompi kuin Ylimysluoman vedenlaatu, ja kun Ylimysluoman valuma-alue on pienehkö (18,7 km 2 ), niin lieviä kuivatusvesivaikutuksia on esiintynyt, mitä kuvaavat myös teoreettiset laskelmat. Viitalannevan kuivatusvedet kohottivat laskelmien mukaan vuonna 2016 Ylimysluoman veden kokonaistyppipitosuutta 51 µg/l, kokonaisfosforipitoisuutta 2,5 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,11 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 2,3 mg/l O 2. 118

Viitalannevan kuivatusvesillä on vesistövaikutuksia Nummijärven tilaan, mutta ne peittyvät alueen maa- ja metsätalouden hajakuormituksen vaikutuksien alle. Viitalannevan kuivatusvesien aiheuttamat vesistövaikutukset olivat vähäisiä purkuvesistöihin ja erittäin vähäisiä Nummijärveen. Kampinkeitaalta lähtevä vesi oli vuonna 2016 kohtalaisen hyvälaatuista, ja ne eivät heikentäneet Lapinluoman eivätkä Nummijärven veden laatua lainkaan. Taulukko 76 Nummijärven, Lapinluoman ja Ylimysluoman vedenlaatutietoja vuosina 1999-2016. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Nummijärvi (1 m) 1999-2015 keskiarvo n=34 60 6,4 6,8 141 8,4 3,6 1059 39 5 39 5 1312 47,3 19 minimi 4 5,2 <1 50 1,0 2,8 500 <5 <5 17 <2 550 4,2 10 maks imi 115 7,4 21,5 250 34,3 4,8 3204 170 29 84 13 2500 119,8 29 29.2.2016 86 5,8 <2 125 0,8 3,7 870 32 1050 21 21.8.2016 100 7,0 15,0 140 10,0 7,0 1200 <5 <5 49 3 910 40,0 18 Lapinluoma 2010-2015 keskiarvo n=18 6,5 25,6 299 4,9 3,6 957 153 48 68 29 1973 38 minimi 5,8 1,1 175 2,1 2,3 530 <5 5 32 14 1100 18 maks imi 7,0 146,5 400 18,0 5,8 1500 420 180 160 43 2700 55 10.5.2016 6,3 13,0 375 3,6 3,2 830 51 1670 36 2.8.2016 6,8 12,0 430 7,0 3,3 970 68 61 92 37 2460 35 14.9.2016 6,6 <2 300 3,6 3,2 600 48 1650 29 keskiarvo 2016 6,6 8,7 368 4,7 3,2 800 68 61 64 37 1927 33 Ylimysluoma 2010-2015 keskiarvo n=18 5,6 3,2 215 1,6 2,1 706 37 4 37 13 1334 29 minimi 4,9 <2 140 0,8 1,7 460 8 3 15 <3 550 20 maks imi 6,4 6,9 300 5,0 2,9 920 79 6 110 40 2400 39 10.5.2016 5,2 3,5 250 1,1 1,7 580 28 900 28 2.8.2016 5,6 2,0 220 1,9 1,5 670 12 7 31 9 950 21 14.9.2016 5,3 <2 250 1,7 1,8 630 32 1170 28 keskiarvo 2016 5,4 2,2 240 1,6 1,7 627 12 7 30 9 1007 26 Nummijärven kokonaisravinnepitoisuudet ovat pysytelleet korkeina koko tarkastelujakson 1999 2016 aikana. Fosforipitoisuudet ovat lievässä laskusuunnassa, mutta typpipitoisuudet noususuunnassa (kuvat 45 46). Levätuotannon runsautta kuvaavan a-klorofyllin pitoisuuksissa on myös laskusuuntaus (kuva 47), joka johtunee fosforin vähentymisestä. Nummijärven pintaveden typen noususuuntauksen syyt ovat muualla kuin turvetuotannossa, sillä Ylimysluoman ja Lapinluoman kautta tulevien vesien typpipitoisuudet ovat olleet luomien tarkkailuvuosina 2010 2016 keskimäärin alempia (Ylimysluoma 690 µg/l, Lapinluoma 935 µg/l) kuin Nummijärven pintavedessä (1060 µg/l). 119

120 Kuva 45 Nummijärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuus vuosina 1999-2016. Kuva 46 Nummijärven pintaveden kokonaistyppipitoisuus vuosina 1999-2016. Kuva 47 Nummijärven pintaveden levätuotanto (a-klorofylli) vuosina 2000-2016.

12 NÄRPIÖNJOEN VESISTÖALUE 39 Närpiönjoen valuma-alueen pinta-ala on 991 km². Järvet puuttuvat lähes kokonaan valuma-alueelta. Närpiönjoen (pituus 70 km) alkulähteet sijaitsevat Laihialla ja Jurvassa. Pääuoma alkaa Kivi- ja Levalammen tekojärvestä. Joki virtaa Jurvan ja Närpiön läpi ja laskee pengerrettyyn Västerfjärdeniin Kaskisten pohjoispuolella. Tunnusomaista Närpiönjoelle on se, että joki virtaa maatalousalueen läpi ja jokea on säännöstelty selluloosateollisuuden makeanvedentarpeeseen 1970-luvulta lähtien. Närpiönjoen valumaalueella ei ole teollisuutta, joka kuormittaisi ravinteilla joen vettä. Turvetuotantoalueita oli vuonna 2016 Närpiönjoen vesistöalueella 255 ha, joka on 0,3 % koko vesistöalueen pinta-alasta. Alueen turvetuotantoalueet (3 kpl) ovat kaikki Vapon omistuksessa. Närpiönjoen keskivirtaama (MQ) jaksolla 1.11.2015 31.10.2016 oli 13,0 m 3 /s, kun vuosien 1971 2000 keskivirtaama on ollut 8,9 m 3 /s (kuva 48). Närpiönjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2015 ja elokuussa 2016. 121 Kuva 48 Närpiönjoen Allmänningsforsenin päiväkeskivirtaamat 1.11.2015-31.10.2016 ja vertailukaudella 1971-2000. Närpiönjoen vesistöalueen turvetuotantoalueet sijaitsevat valuma-alueen keski- ja yläosalla (taulukko 77). Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia Närpiönjoen vesistöalueella vuonna 2016 on arvioitu käyttäen Närpiönjoen Allmänningsforsenin virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (13,97 l/s*km 2 ) ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Taulukko 77 Närpiönjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet 2016. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Närpiönjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta 3,6 t, typen 1,0 t ja fosforin 61 kg. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 62,3 t O 2. Pinta-ala 2016, ha Vesistöalue Suo Kunta Tuotannossa Levossa Valmistelussa 39 Närpiönjoen vesistöalue 255,2 39.002 Närpiönjoen keskiosan a Östramossen Närpiö 53,9 39.003 Närpiönjoen yläosan a Rackarmossen Närpiö 49,4 39.005 Kivi- ja Levalammen tekojärven va Takaneva Kurikka 151,9

Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen kiintoaineen lisäys Närpiönjoen vesistöalueelle oli 0,008 mg/l, typen 2,3 µg/l ja fosforin 0,14 µg/l vuonna 2016 (taulukko 78). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,14 mg/l O 2. Suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Kurikan Takanevalta kohdistuen Kivi- ja Levalammen tekojärveen. Taulukko 78 Närpiönjoen vesistöalueen kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut vuonna 2016. Brutto Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue Suo Kunta CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 39 Närpiönjoen vesistöalue 0,14 0,008 2,3 0,14 39.002 Närpiönjoen keskiosan a Östramossen Närpiö 0,04 0,001 0,7 0,03 39.003 Närpiönjoen yläosan a Rackarmossen Närpiö 0,08 0,001 0,9 0,16 39.005 Kivi- ja Levalammen tekojärven va Takaneva Kurikka 0,49 0,05 9,0 0,26 122 12.1 Rackarmossen-Östramossen (Närpiö) Rackarmossen-Östramossen tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 165/2005/4, dnro LSY 2002-Y-302, myönnetty 28.12.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 18.9.2007 annetulla päätöksellä (Nro. 07/0290/1). Rackarmossen-Östramossen sijaitsee Närpiönjoen vesistöalueen Närpiönjoen ylä- ja keskiosan valuma-alueilla (39.002 ja 39.003). Rackarmossenin turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1996 ja tuotannossa vuonna 2016 oli 49,4 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Rackarmossenin kuivatusvedet purkautuvat laskuojia (kaksi) pitkin Närpiönjokeen. Östramossenin turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1995 ja tuotannossa oli 53,9 ha vuonna 2016. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus, josta kuivatusvedet purkautuvat laskuojaa pitkin Närpiönjokeen. Rackarmossen-Östramossen tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Närpiönjoessa kuivatusvesien purkukohdan ylä- ja alapuolella. Närpiönjoki on rehevä ja sameavetinen joki keskellä maatalousaluetta, joten vesi on runsasravinteista ja usein myös sameaa. Närpiönjoen veden keskimääräiset ainepitoisuudet ovat olleet lähes identtisiä kuivatusvesien purkuojan ylä- että alapuolella (taulukko 79). Vuonna 2016 Närpiönjoen vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiempina tarkkailuvuosina keskimäärin. Kuivatusvesien ylä- että alapuolisten Närpiönjoen havaintopaikkojen veden laadut olivat lähes identtisiä, joten kuivatusvesivaikutuksia ei esiintynyt.

123 Taulukko 79 Rackarmossen-Östramossen tuotantoalueen havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Närpiönjoki yp 1999-2015 keskiarvo n=46 6,3 10,6 204 11,9 11,3 1606 112 726 78 31 1930 27 minimi 4,6 2,0 120 4,7 4,4 870 16 168 43 6 800 11 maks imi 7,4 29,0 375 40,8 19,4 4300 330 2100 290 200 4000 39 11.5.2016 6,2 7,3 250 7,4 6,6 1200 51 1310 27 1.8.2016 7,0 5,9 350 11,0 13,0 1800 22 930 110 66 3200 27 13.9.2016 6,6 8,4 280 8,5 9,1 1100 79 2390 28 keskiarvo 2016 6,6 7,2 293 9,0 9,6 1367 22 930 80 66 2300 27 Närpiönjoki ap 1999-2015 keskiarvo n=46 6,3 10,2 206 12,1 11,6 1576 110 692 76 29 1922 27 minimi 4,6 2,0 120 4,3 4,6 950 10 180 42 5 820 12 maks imi 7,4 29,0 375 42,9 23,0 4100 330 1300 210 130 3900 38 11.5.2016 6,1 6,7 250 6,8 6,7 1200 49 1280 27 1.8.2016 7,0 5,9 350 11,0 12,0 1900 8 1000 110 74 3110 26 13.9.2016 6,6 7,6 270 8,4 9,0 1300 80 2340 28 keskiarvo 2016 6,6 6,7 290 8,7 9,2 1467 8 1000 80 74 2243 27 Rackarmossenilla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (20 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,7 mg/l, Kok.N 1 566 µg/l, Kok.P 241 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 96 mg/l O 2. Kiintoainepitoisuus oli alhainen, mutta muut pitoisuudet erittäin korkeita. Kuivatusvesien korkeista pitoisuuksista huolimatta Rackarja Östramossenin kuivatusvesillä ei ollut havaittavia vaikutuksia Närpiönjoen vedenlaatuun vuonna 2016. 12.2 Takaneva (Kurikka) Takanevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 53/2007/4, dnro LSY 2004-Y-309, myönnetty 4.6.2007). Takaneva sijaitsee Närpiönjoen vesistöalueen Kivi- ja Levalammen valuma-alueella (39.005). Takanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1983 ja tuotanto vuonna 1984. Tuotannossa vuonna 2016 oli 151,9 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä olivat vuonna 2015 kosteikko 46,9 ha alalta, 2,3 ha alalla perustaso virtaamansäädöllä ja 41,7 ha alalta ympärivuotinen pintavalutuskenttä sekä kasvillisuuskentät 61 ha alalla. Pääosa Takanevan kuivatusvesistä purkautuu laskuojia (kolme) pitkin Lintuluoman kanavaan ja edelleen Kivi- ja Levalammin tekojärven kautta Närpiönjokeen. Osa kuivatusvesistä johdetaan laskuojaa pitkin Kalistanluomaan ja edelleen Vuorusluomaa pitkin Taalinlammen läpi Tainusluomaan ja siitä Lintuluoman kanavan alitse Kyläjokeen ja Närpiönjokeen. Takanevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee Lintuluoman kanavassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Lintuluoman kanavan vesi on ollut ruskeaa ja hapanta humusvettä. Fosforia on ollut kohtalaisen runsaasti (taulukko 80). Vuonna 2016 Lintuluoman vesi oli samaa tasoa kuin keskimäärin vuosina 2004 2015.

Taulukko 80 Lintuluoman kanavan keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 2004-2016. 124 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Lintuluoma, kanava 2004-2015 keskiarvo n = 29 5,6 5,8 234 5,6 3,0 726 30 21 31 8 1446 36 min 4,5 <1 160 1,1 2,6 470 <5 <5 16 <2 660 24 max 6,7 53 300 37 5,4 1200 99 72 83 13 2200 52 11.5.2016 5,4 <2 250 1,7 2,4 660 25 880 30 1.8.2016 6,0 2,7 310 3,7 2,9 1000 16 61 47 17 1950 31 13.9.2016 5,8 <2 250 1,7 2,5 590 33 1330 29 keskiarvo 2016 5,7 1,6 270 2,4 2,6 750 16 61 35 17 1387 30 Takanevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella kosteikolta 3 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,4 mg/l, Kok.N 1172 µg/l, Kok.P 63 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Takanevan osuus Lintuluoman kanavan valuma-alueesta (100 km 2 ) on vähäinen 1,7 % ja kuivatusvesien vaikutukset siten suhteellisen pieniä. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Takanevan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Lintuluoman kanavassa vain hieman (kokonaisfosfori 0,4 µg/l ja kokonaistyppi 13 µg/l sekä kiintoaine 0,07 mg/l). 13 LAPVÄÄRTINJOEN VESISTÖALUE 37 Lapväärtinjoen valuma-alueen pinta-ala on 1098 km². Järvet puuttuvat melkein kokonaan valuma-alueelta. Lapväärtinjoen-Isojoen vesistöalue saa alkunsa Lauhanvuoren lähteistä ja puroista ja se on merkittävin lähes vapaana virtaava, Selkämereen laskeva jokivesistö. Joen pääuoma on 75 km pitkä. Vesistön pääuoma ja lähes kaikki sivupurot on perattu puun uittoa varten ja valuma-alueita on ojitettu voimakkaasti puuntuotannon ja maankuivatuksen takia. Turvetuotantoalueita on Lapväärtinjoen vesistöalueella noin 500 ha, josta n. 334 ha Vapon omistuksessa. Lapväärtinjoen keskivirtaama (MQ) jaksolla 1.11.2015 31.10.2016 oli 14,1 m 3 /s, kun vuosien 1971 2000 keskivirtaama on ollut 13,2 m 3 /s. Lapväärtinjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2015, ja alkuvuonna 2016 ja huhtikuun 2016 kevättulvien aikaan sekä elokuussa 2016 (kuva 49).

125 Kuva 49 Lapväärtinjoen Peruksen päiväkeskivirtaamat 1.11.2015-31.10.2016 ja vertailukaudella 1971-2000. Lapväärtinjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet sijaitsevat pääosin valumaalueen yläosalla Siironjoen valuma-alueella (taulukko 81). Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia Lapväärtinjoen vesistöalueella vuonna 2016 on arvioitu käyttäen Lapväärtinjoen Peruksen virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (14,47 l/s*km 2 ) ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Taulukko 81 Lapväärtinjoen valuma-alueen Vapon turvetuotantoalueet ja pinta-alat vuonna 2016. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 281,4 52,7 37.03 Lapväärtinjoen valuma-alue 52,7 37.032 Isojoen yläosan va Kotokeidas Isojoki 52,7 37.04 Karijoen valuma-alue 186,0 37.043 Karijoen yläosan va Mustaisneva Kauhajoki 186,0 37.06 Kärjenjoen valuma-alue 95,4 37.064 Siironjoen yläosan a Tempakankeidas Isojoki 62,9 37.067 Rytiluoman va Helmikäiskeidas Isojoki 32,5 Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Lapväärtinjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta 6,0 t, typen 1,9 t ja fosforin 33 kg. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 89,7 t O 2. Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen kiintoaineen nettolisäys Lapväärtinjoen vesistöalueelle oli 0,01 mg/l, typen 4 µg/l ja fosforin 0,07 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,18 mg/l O 2 vuonna 2016 (taulukko 82). Suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Mustaisnevalta kohdistuen Karijokeen.

126 Taulukko 82 Lapväärtinjoen valuma-alueen kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut vuonna 2016. Vesistöalue Suo Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 0,18 0,01 3,7 0,07 37.03 Lapväärtinjoen valuma-alue 0,20 0,01 3,5-0,007 37.032 Isojoen yläosan va Kotokeidas Isojoki 0,37 0,01 6,5-0,01 Kunta 37.04 Karijoen valuma-alue 0,56 0,015 13,0-0,04 37.043 Karijoen yläosan va Mustaisneva Kauhajoki 2,71 0,07 62,6-0,17 37.06 Kärjenjoen valuma-alue 0,20 0,03 3,6 0,30 37.064 Siironjoen yläosan a Tempakankeidas Isojoki 0,29 0,02 4,6 0,24 37.067 Rytiluoman va Helmikäiskeidas Isojoki 0,29 0,08 5,9 0,63 13.1 Karijoen valuma-alue 37.04 13.1.1 Mustaisneva (Kauhajoki) Mustaisnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 137/2007/4, dnro LSY 2004-Y-406, myönnetty 7.12.2007). Mustaisneva sijaitsee osittain Lapväärtinjoen vesistöalueen Karijoen yläosan valumaalueella (37.043) ja osittain Kyrönjoen vesistöalueen Kainastonjoen Päntäneenjoen valuma-alueella (42.097). Mustaisnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1978 ja tuotanto vuonna 1981. Tuotannossa oli 474,9 ha vuonna 2016. Kyrönjoen vesistöalueelle johdettiin vuonna 2016 kuivatusvesiä 288,9 ha alalta ja Lapväärtinjoen vesistöalueelle 186 ha alalta. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kaksi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Mustaisnevan tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Lapväärtinjoen vesistöalueelle purkuojaa pitkin Karijokeen ja edelleen Lapväärtinjokeen ja Kyrönjoen vesistöalueella purkuojan kautta Mustaisluomaan ja edelleen Päntäneenjoen kautta Kainastonjokeen. Vesistötarkkailuhavaintopaikkoja on Mustaisluomassa, Päntäneenjoessa ja Karijoessa (2 paikkaa) sekä Kainastonjoessa. Kaikki havaintopaikat ovat kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Mustaisluoman vesi on ollut hyvin tummanruskeaa, hapanta, runsasravinteista sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 83). Ajoittain esiintyvät korkeat ammoniumtyppi- ja humusainepitoisuudet kuvastavat kuivatusvesien vaikutuksia. Mustaisluoma kulkee laajojen peltoalueiden poikki ja maatalouden lannoitusvaikutukset näkyvät myös veden laadussa korkeina fosfaattifosforipitoisuuksina. Päntäneenjoen vesi ei ole väriltään yhtä ruskeaa kuin Mustaisluoman, sillä humusaineita joessa on ollut selvästi vähemmän (taulukko 83). Ravinnepitoisuudet ovat olleet kuitenkin korkeita. Kainastonjoessa ravinnepitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita ja sen vesi on myös erittäin sameaa ja rautapitoista (taulukko 83). Vuonna 2016 Mustaisluoman vedessä oli hieman aiempaa vähemmän ravinteita ja humusta, mutta silti pitoisuudet olivat korkeita. Päntäneenjoen typpi-, rauta- ja humusainepitoisuudet olivat vuonna 2016 alhaisia, mutta fosforia oli runsaasti. Vuonna 2016 Kainastonjoen ravinnepitoisuudet olivat alempia kuin aiempina vuosina keskimäärin, mutta pitoisuudet olivat edelleen varsin korkeita. Rautaa Kainastonjoen vedessä vuonna 2016 erittäin runsaasti ja pitoisuudet olivat sekä elo- että syyskuussa koko tarkkailujakson maksimeja. Rauta on usein sitoutuneena humukseen, mutta COD Mn -arvot olivat tavanomaisella tasolla, joten rauta oli peräisin kivennäismaasta.

Taulukko 83 Mustaisnevan Kyrönjoen vesistöalueen havaintopaikkojen vedenlaatu v. 2004-2016. 127 Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustaisluoma 2004-2015 keskiarvo n = 29 6,0 6,8 271 6,2 3,7 1184 177 62 94 51 2182 42 minimi 4,6 1,9 170 1,7 2,8 740 23 <5 47 20 980 28 maksimi 6,7 26,8 550 12,7 4,5 2500 590 330 160 82 3180 83 11.5.2016 5,9 6,0 250 3,8 3,0 790 53 1440 32 1.8.2016 6,3 6,7 440 6,4 3,6 1100 47 56 110 63 3060 42 13.9.2016 6,3 5,2 270 3,1 3,3 800 80 1870 32 keskiarvo 2016 6,2 6,0 320 4,4 3,3 897 47 56 81 63 2123 35 Päntäneenjoki 2004-2015 keskiarvo n = 29 6,9 8,3 173 6,8 6,4 978 62 329 88 46 1366 23 minimi 6,1 <1 90 2,2 3,7 320 8 28 44 16 710 8 maksimi 7,5 51,9 275 35,1 10,0 3700 150 2800 220 71 2600 71 11.5.2016 6,8 8,7 188 7,7 3,9 640 60 1220 22 1.8.2016 6,9 7,0 190 8,3 6,8 790 70 200 110 29 1740 14 13.9.2016 7,0 5,0 170 3,7 5,6 540 81 1270 17 keskiarvo 2016 6,9 4,3 183 6,6 5,4 657 70 200 84 29 1410 18 Kainastonjoki 2004-2015 keskiarvo n = 35 6,7 15,9 232 17,0 9,2 1760 97 686 131 66 3073 28 minimi 6,2 4,0 140 6,2 5,6 630 11 <5 51 23 930 19 maksimi 7,4 130,0 375 60,4 14,1 5800 620 4700 270 150 7700 45 11.5.2016 6,4 9,3 625 30,0 5,8 1300 58 6330 40 1.8.2016 6,5 14,0 480 33,0 8,2 1000 330 91 46 41 8820 18 13.9.2016 7,0 14,0 590 56,0 8,8 1000 95 9020 23 keskiarvo 2016 6,6 12,4 565 39,7 7,6 1100 330 91 66 41 8057 27 Mustaisnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella pintavalutuskentältä 1 Mustaisluoman suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,1 mg/l, Kok.N 1233 µg/l, Kok.P 43 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 44 mg/l O 2. Mustaisnevan osuus Mustaisluoman valuma-alueesta (noin 6 km 2 ) on suuri (48 %), joten jo sen perusteella arvioituna kuivatusvesien vaikutuksia esiintyy Mustaisluomassa. Mustaisnevan osuus Päntäneenjoen valuma-alueesta (212 km 2 ) on sen sijaan pieni (1,4 %) ja Kainastonjoen valuma-alueesta (1080 km 2 ) jo erittäin pieni, 0,3 %. Päntäneenjoen ja Kainastonjoen veden korkeat ravinnepitoisuudet kuvastavat lähinnä maatalouden hajakuormitusvaikutuksia, joihin verrattuna turvetuotannon vesistövaikutukset ovat vähäisiä. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2016 keskivalumatilanteessa Mustaisnevan kuivatusvedet kohottivat Mustaisluoman pitoisuuksia selvästi (kokonaistyppi 888 µg/l, kokonaisfosfori 17,7 µg/l, kiintoaine 2,0 mg/l ja COD Mn bruttona 38 mg/l). Sen sijaan Päntäneenjoessa vaikutukset olivat vähäisiä; typpi 25 µg/l, fosfori 0,5 µg/l ja kiintoaine 0,06 mg/l ja COD Mn bruttona 1,1 mg/l). Karijoen vesi on ollut hapanta, tummaa, ravinteikasta ja sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 84). Karijoen ylemmässä havaintopaikassa (Rantatarkka) kuivatusvesien vaikutukset ovat näkyneet ajoittaisina korkeina ammoniumtyppija humusainepitoisuuksina. Alemmassa havaintopaikassa (Ylikylä) näkyvät maatalouden hajakuormituksen vaikutukset kohonneina fosforipitoisuuksina ja kuivatusvesien vaikutukset ovat lievempiä kuin ylempänä. Vuonna 2016 Karijoen veden laatu oli hieman aiempaa parempaa, sillä havaintopaikkojen vedessä oli vähemmän typpeä ja hu-

musta kuin keskimäärin vuosina 2004 2015. Fosforia oli sen sijaan havaintopaikkojen vedessä vuonna 2016 hieman keskimääräistä tasoa enemmän. Mustaisnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella pintavalutuskentältä 2 Karijoen suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,1 mg/l, Kok.N 1354 µg/l, Kok.P 18 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 46 mg/l O 2. Erityisen alhaisia olivat kiintoaine- ja fosforipitoisuudet. Mustaisnevan osuus Karijoen yläosan valuma-alueesta (40,6 km 2 ) on 2,8 %, joten sen perusteella arvioituna Karijoen yläosalla kuivatusvesien lieviä vaikutuksia esiintyy. Mustaisnevan osuus Karijoen valuma-alueesta (laskussa Lapväärtinjokeen 195 km 2 ) on pieni (0,6 %), joten kuivatusvesien vaikutukset Lapväärtinjokeen ovat hyvin vähäisiä. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2016 keskivalumatilanteessa Mustaisnevan kuivatusvedet kohottivat Karijoen pitoisuuksia suhteellisen vähän (kokonaistyppi 63 µg/l ja kiintoaine 0,07 mg/l sekä COD Mn bruttona 2,7 mg/l). Kokonaisfosforia kuivatusvesissä oli vähemmän kuin luonnontilaisilla soilla keskimäärin, joten sille ei tullut pitoisuuslisäystä lainkaan. Taulukko 84 Mustaisnevan Lapväärtinjoen vesistöalueen havaintopaikkojen vedenlaatu v. 2004-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Karijoki, Rantatarkka 2004-2015 keskiarvo n = 29 5,9 8,8 286 3,9 3,5 977 95 22 49 22 1656 45 minimi 4,6 <1 150 0,9 2,8 720 <5 <5 26 9 710 33 maksimi 7,0 98,0 500 15,3 4,9 1600 360 140 75 40 2700 85 11.5.2016 5,2 3,3 313 2,0 2,4 780 33 1060 39 1.8.2016 6,5 2,7 420 3,4 3,5 1100 56 84 76 41 1990 42 13.9.2016 6,3 <2 230 1,7 2,8 640 43 1150 32 keskiarvo 2016 6,0 2,3 321 2,4 2,9 840 56 84 51 41 1400 38 Karijoki, Ylikylä 2004-2015 keskiarvo n = 29 7,0 6,1 241 6,1 6,8 977 58 159 76 39 1779 32 minimi 6,1 1,5 180 3,0 3,9 500 <5 <5 42 14 820 12 maksimi 7,6 33,6 400 25,5 10,0 1800 630 1500 130 80 2700 61 11.5.2016 6,8 10,0 313 6,2 4,1 840 58 1340 31 1.8.2016 7,3 3,5 280 6,5 9,1 770 13 110 110 78 2710 21 13.9.2016 7,2 2,8 250 4,9 6,5 710 79 1660 25 keskiarvo 2016 7,1 5,4 281 5,9 6,6 773 13 110 82 78 1903 26 128 13.2 Kärjenjoen valuma-alue 37.06 13.2.1 Helmikäiskeidas/Tempakankeidas/Kotokeidas 1 (Isojoki) Helmikäiskeidas-Tempakankeidas-alueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 150/2006/4, dnro LSY 2004-Y-405, myönnetty 17.11.2006). Lupa on voimassa toistaiseksi. Helmikäiskeidas ja Tempakankeidas sijaitsevat Lapväärtinjoen vesistöalueen Kärjenjoen Siironjoen yläosan valuma-alueella (37.064) ja osittain myös Rytiluoman valumaalueella (37.067). Helmikäiskeidas-Tempakankeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1979 ja tuotanto vuonna 1981. Tuotannossa oli Helminkäiskeitaalla 32,5 ha ja Tempakankeitaalla 62,9 ha vuonna 2016. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskentät. Helmikäiskeidas-Tempakankeitaan tuotantoalueen kuivatus-

vedet purkautuvat kahta eri reittiä Lapväärtinjokeen: 1. Ojamäenluoma - Siironjoki - Kärjenjoki - Lapväärtinjoki, 2. Toristonluoma - Siironjoki - Kärjenjoki - Lapväärtinjoki. Kotokeidas 1 alueella on ympäristölupa ESAVI/375/04.08/2010. Lupa on voimassa toistaiseksi. Vuonna 2013 Kotokeitaalla aloitettiin valmistelut 49,4 ha alalla ja vuonna 2016 valmistelussa oli 52,7 ha ala. Kotokeidas sijaitsee Isojoen yläosan valuma-alueella 37.032, mutta kuivatusvedet johdetaan Kärjenjoen valuma-alueelle reitille Toristonluoma- Siironjoki. Koko alalla vesienkäsittelymenetelmänä on pintavalutus. Yhteiset vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Siironjoessa purkuojien ylä- ja alapuolella. Lisäksi Kotonevan laskuojasta on vedenlaatua tarkkailtu vuodesta 2013 alkaen. Siironjoen vesi on ollut tummanruskeaa, hyvin hapanta sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 85). Siironjoen vedessä on ollut runsaasti fosforia ja kohtalaisen runsaasti typpeä. Vuonna 2016 Siironjoen vesi oli laadullisesti heikompaa kuin jaksolla 1999 2016 keskimäärin, sillä ravinteita ja rautaa oli enemmän. Kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella veden laatu oli heikompaa kuin alajuoksulla, joten sen perusteella kuivatusvesivaikutukset olivat vuonna 2016 hyvin lieviä. Helmikäiskeitaalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella pintavalutuskentältä Siironjokeen purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 3,8 mg/l, Kok.N 796 µg/l, Kok.P 63 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 19 mg/l O 2. Helmikäiskeitailta lähtevien vesien ainepitoisuudet olivat vuonna 2016 alhaisia, joten kuivatusvesien vesistövaikutukset Siironjokeen olivat jo sen perusteella vähäiset. Kotokeitaan laskuojan vesi on ollut hapanta, väriltään hyvin tummaa ja humuspitoista sekä ravinteikasta (taulukko 85). Vuonna 2016 ojan vesi oli samanlaista laadullisesti kuin aiempina vuosina keskimäärin ja parempaa kuin Siironjoen vesi vuonna 2016. Elokuun alussa 2016 ojassa ei ollut virtaamaa, eikä näytettä voitu ottaa. Kotokeitaalla suoritettiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella pintavalutuskentältä Toristonluomaan purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 2,5 mg/l, Kok.N 1386 µg/l, Kok.P 20 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 64 mg/l O 2. Kotokeitaalta lähtevien vesien fosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat vuonna 2016 alhaisia Siironjoen pitoisuuksiin nähden, joten hieman typpipitoisuuksia ja COD Mn -arvoja kuivatusvedet lisäsivät. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2016 keskivalumatilanteessa Helmikäiskeidas- Tempakankeitaan kuivatusvedet kohottivat Siironjoen yläosalla pitoisuuksia vain vähän (kokonaisfosfori 0,2 µg/l ja kokonaistyppi 5 µg/l ja kiintoaine 0,02 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,3 mg/l). 129

130 Taulukko 85 Siironjoen vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2016 ja Kotonevan laskuojan vuosilta 2013-2016. Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Siironjoki 1 yp.1999-2015 keskiarvo n = 46 6,1 6,7 308 5,8 3,5 839 27 36 57 19 2637 41 minimi 4,5 <1 180 1,3 2,4 490 <5 <5 21 <2 1100 19 maksimi 7,2 33,0 600 28,0 5,4 1300 100 130 120 46 4900 79 12.5.2016 6,1 4,7 313 4,2 2,7 780 43 1900 35 2.8.2016 6,6 18,0 820 12,0 4,0 1800 67 230 130 82 6580 58 18.10.2016 6,6 6,0 290 5,0 6,8 830 66 2750 33 keskiarvo 2016 6,4 9,6 474 7,1 4,5 1137 67 230 80 82 3743 42 Siironjoki 2 ap.1999-2015 keskiarvo n = 46 6,4 7,3 279 6,8 4,6 891 26 64 57 18 2477 39 minimi 4,9 <1 165 2,2 2,9 520 <5 <5 26 6 1080 18 maksimi 7,3 39,0 500 40,0 11,4 1500 110 200 100 40 4000 60 12.5.2016 6,4 6,0 313 4,3 3,4 820 44 1820 35 2.8.2016 6,9 14,0 500 16,0 6,0 1300 <5 140 100 44 3750 42 18.10.2016 6,9 4,8 320 5,2 5,3 760 63 2500 32 keskiarvo 2016 6,7 8,3 378 8,5 4,9 960 <5 140 69 44 2690 36 Kotokeidas laskuoja 3, 2013-2015 keskiarvo n = 8 5,4 7,1 395 9,1 3,0 896 101 6 59 21 2595 48 minimi 4,8 2,4 250 1,5 2,2 690 58 <5 27 12 1140 23 maksimi 6,9 14,0 520 35,0 5,2 1300 160 12 130 31 5500 72 12.5.2016 5,4 2,0 313 3,3 2,1 700 35 1730 37 2.8.2016 ei virtaamaa 18.10.2016 5,5 3,2 380 3,2 3,0 880 48 2300 45 keskiarvo 2016 5,5 2,6 346 3,3 2,6 790 42 2015 41 14 TEUVANJOEN VESISTÖALUE 38 Teuvanjoki virtaa Etelä-Pohjanmaalla koillis-lounaissuuntaisesti. Sen valuma-alueen pinta-ala on noin 542 km 2 ja sijaitsee viiden kunnan, Kristiinankaupungin, Karijoen, Teuvan, Kauhajoen ja Jurvan alueella. Järvet puuttuvat alueelta lähes kokonaan, mistä johtuen joen virtaamavaihtelut ovat suuria. Kesän kuivina kausina virtaama saattaa tyrehtyä lähes kokonaan. Jokisuu sijaitsee Selkämeren rannalla, Kristiinankaupungin Pohjoislahdella. Turvetuotantoalueita on Teuvanjoen vesistöalueella noin 260 ha, josta 136,3 ha Vapon omistuksessa Profeetannevalla. Vapon turvetuotannon osuus koko vesistöalueen pintaalasta on 0,3 %. Maatalouden piirissä valuma-alueesta on noin 20 %. Teuvanjoen keskivirtaama (MQ) jaksolla 1.11.2015 31.10.2016 oli 6,1 m 3 /s, kun vuosien 1971-2000 keskivirtaama on ollut 5,6 m 3 /s. Teuvanjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen suuria loppuvuonna 2015 ja elokuussa 2016 (kuva 50).

131 Kuva 50 Teuvanjoen Puskamarkin päiväkeskivirtaamat 1.11.2015-31.11.2016 ja vertailukaudella 1971-2000. Teuvanjoen vesistöalueen Profeetanneva sijaitsee Teuvanjoen yläosan valuma-alueella. Profeetannevan tuotannossa oleva ala oli 136,3 ha vuonna 2016. Vapon Profeetannevan turvetuotantoalueen kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia Teuvanjoen vesistöalueella vuonna 2016 on arvioitu käyttäen Teuvanjoen Puskamarkin virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (12,65 l/s*km 2 ) ja valuma-alueen pinta-aloja sekä Profeetannevan vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. 14.1 Profeetanneva (Teuva) Profeetannevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 105/2008/4, dnro LSY 2005-Y-416, myönnetty 22.10.2008). Profeetanneva sijaitsee Teuvanjoen vesistöalueen Teuvanjoen yläosan valuma-alueella (38.006). Profeettanevan turvetuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1976 ja tuotanto vuonna 1984. Vuonna 2016 oli tuotannossa 136,3 ha. Kaikki tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti kosteikon avulla. Profeetannevan tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Heiniluoman kautta Teuvanjokeen. Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Heiniluomassa. Heiniluoman vesi on ollut sameaa, tummanruskeaa ja COD Mn :n perusteella hyvin humuspitoista (taulukko 86). Heiniluoman vedessä on ollut myös erittäin runsaasti ravinteita. Vuonna 2016 Heiniluoman vedenlaatu oli jonkin verran parempaa kuin vuosina 2004 2015 keskimäärin, sillä ravinteita ja rautaa oli vähemmän. Elokuun 2016 näytettä ei voitu ottaa, sillä luomassa ei ollut vettä. Profeetannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 9,4 mg/l, Kok.N 1489 µg/l, Kok.P 66 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Ravinnepitoisuudet olivat korkeita, joten kuivatusvesien vesistövaikutuksia esiintyy Heiniluomassa. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Profeetannevan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 Teuvanjoen yläosalla pitoisuuksia hyvin vähän (nettolisäys: ko-