KOKEMÄENJOEN SUISTON NATURA 2000 -ALUEEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA

KOKEMÄENJOEN SUISTON NATURA 2000 -ALUEEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA Lausuntoversio 1.10.2012 Varsinais-Suomen Elinkeino- Liikenne ja Ympäristökeskus

Sisällysluettelo TAUSTAA JA NYKYTILANNE... 1 1 JOHDANTO... 1 2 SUUNNITTELUHANKKEEN KUVAUS... 2 3 LUONTO JA HISTORIA... 3 3.1 Sijainti, suojelutilanne ja maanomistus... 3 3.2 Tietolähteet... 7 3.2.1 Kasvillisuusselvitykset... 7 3.2.2 Linnustoselvitykset... 7 3.2.3 Hydrologinen ja veden laadun seuranta... 8 3.2.4 Muut luontoselvitykset ja aluetta koskevat suunnitelmat... 8 3.3 Suiston kehityshistoria... 10 3.4 Luonnonolot... 11 3.4.1 Veden laatu... 12 3.4.2 Kasvillisuus... 12 3.4.3 Linnusto... 14 3.4.4 Nisäkkäät... 27 3.4.5 Sudenkorennot... 27 3.5 Suojeltavat lajit ja luontotyypit... 27 3.5.1 Lintudirektiivin lajit... 27 3.5.2 Luontodirektiivin luontotyypit ja liitteen II lajit... 29 3.5.3 Luontodirektiivin liitteen IV lajit... 30 3.5.4 Uhanalaiset lajit... 31 3.6 Nykyinen maankäyttö... 31 3.6.1 Asutus, rakennus- ja kaavatilanne... 31 3.6.2 Virkistyskäyttö... 32 3.6.3 Luonnon hoito... 35 3.7 Alueen tärkeimmät arvot ja suojelun uhkatekijät... 35 HOIDON JA KÄYTÖN SUUNNITELMA... 37 4 HOIDON JA KÄYTÖN TAVOITTEETT... 37 5 MAANKÄYTÖN VYÖHYKKEET... 38 6 LUONNON SUOJELU JA HOITO... 39 6.1 Luonnontilan säilyttäminen... 40 6.1.1 Ruovikoiden luonnontilan säilyttäminen... 40 6.1.2 Metsien luonnontilan säilyttäminen... 40 6.2 Ranta-alueiden hoito... 41 6.2.1 Rantaniityt... 41

6.2.2 Ruovikot... 43 6.2.3 Suisto... 44 6.3 Metsien hoito... 44 6.4 Saarten ja lintuluotojen hoito... 44 6.5 Hoitomenetelmistä... 46 7 KULTTUURIARVOJEN SUOJELU... 46 8 LUONNON KÄYTTÖ... 46 8.1 Retkeily... 47 8.2 Metsästys... 50 8.3 Kalastus... 54 8.4 Veneily ja vesillä liikkuminen... 54 8.5 Matkailun yritystoiminta... 54 8.6 Luonto-opastus ja opetus... 54 9 TUTKIMUS JA SEURANTA... 55 10 TOIMENPIDESUUNNITELMAT... 56 11 KUSTANNUKSET JA RESURSSIT... 56 12 SUUNNITELTUJEN TOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET... 56 12.1 Vaikutusten arviointi, tarve ja perusteet... 57 12.2 Vaikutukset luontoon ja Naturan perusteena oleviin arvoihin... 57 12.2.1 Naturan perusteena olevat luontotyypit ja lajit... 58 12.2.2 Uhanalaiset lajit... 65 12.2.3 Yhteenveto... 66 12.3 Taloudellis-sosiaaliset vaikutukset... 66 13 SUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI JA PÄIVITYS... 66 14 LÄHTEET... 67 LIITE 1. Metsähallituksen tietokannan luontotyyppitiedot

TAUSTAA JA NYKYTILANNE 1 JOHDANTO Satakunnassa, Porin kaupungissa sijaitseva Kokemäenjoen suisto on Suomen edustavin ja Pohjoismaiden laajin suistomuodostuma eli delta, joka käsittää runsaasti erilaisia kosteikkobiotooppeja. Linnustollisesti alue on erittäin merkittävä sekä pesivän että muuttoaikoina levähtävän linnuston osalta, ja Kokemäenjoen suisto lukeutuu maamme arvokkaimpiin lintuvesiin. Suiston alue on luokiteltu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi (IBA, Important Bird Area). Kaakkoisin osa suiston alueesta kuuluu kansainvälisesti arvokkaana kohteena myös valtioneuvoston vuonna 1982 vahvistamaan valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Tämä arvokas suistonosa kuuluu myös kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Project Mar -ohjelmaan sekä Pohjoismaiseen biotooppien suojeluohjelmaan (Porin Ympäristönsuojelulautakunta 1988) ja se on 30.11.2011 vahvistetun maakuntakaavan SL-alue. Suistossa on valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvia kohteita (Lehtojensuojelutyöryhmä 1988), ja alueella esiintyy myös muita arvokkaita metsätyyppejä. Lisäksi suiston etelärannoilta löytyy lajistoltaan omaleimaisia ja arvokkaita kulttuuriympäristöjä, kuten Suomessa harvinaisia laidunniittyjä. Kuva 1. Ilmakuva Kokemäenjoen suistosta (Kuva: Kokemäenjoki LIFE-hanke) Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon Kokemäenjoen suisto (FI0200079) kuuluu sekä luontodirektiivin mukaisena, yhteisön tärkeänä pitämänä SCI-alueena (Sites of Community Importance) että lintudirektiivin mukaisena linnuston erityissuojelualueena eli SPA-alueena (Special Protection Area). Natura-alueen pinta-ala on 2885 ha. Maata ja vettä alueella omistavat valtion lisäksi myös yksityiset maanomistajat.

Kokemäenjoen suiston hoidon ja käytön suunnittelussa huomiota on kiinnitetty luonnonarvojen lisäksi alueen merkitykseen kulkuväylänä, virkistys- ja retkeilyalueena ja merkittävänä metsästysalueena. Tavoitteena on ollut tunnistaa alueen suojelutavoitteiden ja muun käytön väliset ristiriidat, sovittaa niitä yhteen ja esittää mahdollisimman laajasti hyväksytty hoito- ja käyttösuunnitelma alueen luontoarvojen turvaamiseksi. 2 SUUNNITTELUHANKKEEN KUVAUS Kokemäenjoen suiston hoito- ja käyttösuunnittelun käynnistämiseksi järjestettiin avoin yleisötilaisuus Porissa 6.5.2008. Kokouksesta tiedotettiin hankeen Internet-sivuilla ja kuntien ilmoitustauluilla. Tilaisuudessa evästettiin osallistujia edustajien valitsemiseksi suunnittelua tekevään työryhmään. Eri käyttäjäryhmät valitsivat omat edustajansa tai esittivät ryhmän jäseniksi henkilöitä, jotka tuntevat alueen ja sen käyttöön liittyviä asioita hyvin. Kokemäenjoen suiston suunnitteluryhmään ovat kuuluneet: Esko Gustafsson Tapio Aalto Tommi Lievonen Varsinais-Suomen ELY-keskus (ryhmän pj.) Varsinais-Suomen ELY-keskus, projektikoordinaattori (ryhmän sihteeri) 31.12.2010 asti Varsinais-Suomen ELY-keskus, projektikoordinaattori (ryhmän sihteeri) 1.2.2011 alkaen Enäjärvi-Metsämaan pienkiinteistöyhdistys ry Kyläsaaren kiinteistönomistajat ry Erkki Lundgren Jorma Liiho /Kalevi Reuna Seppo Rantanen /Jouko Kallonen / Jukka Rantala Lyttylän kiinteistöyhdistys ry Juha Virtanen / Kalevi Reuna varalla Timo Peltomäki Lännen erästäjät/porin riistanhoitoyhdistys Reima Laaja Suomen riistakeskus, Satakunta Antti Impola Suomen riistakeskus, Satakunta Veikko Haukka Melamajavat ry Matti Viertola Meri-Porin Urheilukalastajat ry Jukka Mattila MTK/Porin seutu Heli Nukki / Heimo Salminen / Sari Parkkali Porin kaupunki, kaupunkisuunnittelu Hannu Majander varalla Erkki Niinisalo Porin Kennelkerho Sami Luoma / Kimmo Nuotio Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry Esko Lahtinen varalla Hannu Frigren Porin Luoteinen Metsästysseura Pekka Borg Porin pursiseura Ritva Hellman Porin Seudun Matkailu Oy Terhi Rajala / Risto Vilen Suomen luonnonsuojeluliitto/satakunnanpiiri Anne Savola Satakuntaliitto (liittynyt ryhmään v. 2011) Seppo Salonen Porin kaupunki, ympäristötoimisto (liittynyt ryhmään v. 2011) Jouko Högmander Metsähallitus

Työryhmä kokoontui kaikkiaan x kertaa. Lisäksi suunnittelussa asioitiin kirjein, puhelimitse, sähköpostilla, pienryhmäpalaverein sekä sidosryhmätapaamisin. Suunnitelma esiteltiin yleisölle x.x.xxxx Porissa. Hoito- ja käyttösuunnitelmaehdotuksesta antoivat lausunnon xxxxx. 3 LUONTO JA HISTORIA 3.1 Sijainti, suojelutilanne ja maanomistus Kokemäenjoen suiston Natura-alue sijaitsee Porin kaupungin (aiemmin osin entisen Noormarkun kunnan, Noormarkku yhdistyi Poriin 1.1.2010) alueilla Yyterinniemen pohjoispuolella. Naturaalue alkaa kaakossa Hanhiluodon kärjestä ja ulottuu varsinaiselta joelta Yyterinniemen ja mantereen väliselle Kolpanlahdelle saakka. Jokiuoman pohjoispuolella Kahaluodon ja Lyttylän kylien edustalla Natura-alueen raja seurailee pääasiassa rantaviivaa aina Alaholman niemelle saakka. Joen eteläpuolella Natura-alueeseen on sisällytetty Launaisten ja Fleiviikin niittyalueet sekä lehtoja muita metsäkohteita mm. Kivinissä ja Halssissa. Meri-Porin tehdasalueet ovat rajauksen ulkopuolella, mutta niiden välissä sijaitsevat saaret sekä erillinen metsäalue Pihlavassa kuuluvat Natura-alueeseen. Natura-alueen länsiraja Kemiran tehdasalueen ja Hilskansaaren välillä kulkee Mäntyluodon rautatietä pitkin. Porin keskusta sijaitsee joen yläjuoksulla noin viisi kilometriä Naturaalueen rajalta kaakkoon. Kokemäenjoen suisto kuuluu Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon sekä luontodirektiivin (neuvoston direktiivi 92/43/ETY) että lintudirektiivin (79/409/ETY) perusteella. EU:n komissiolle lahti on siten ilmoitettu sekä yhteisön tärkeänä pitämänä SCI-alueena (Sites of Community Importance) että linnuston erityissuojelualueena eli SPA-alueena (Special Protection Area) (valtioneuvoston päätös 20.8.1998). Kaakkoisin osa suiston alueesta kuuluu valtioneuvoston vuonna 1982 vahvistamaan valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan kansainvälisesti arvokkaana kohteena. Sama alue kuuluu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Project Mar -ohjelmaan, joka on epävirallinen luonnonsuojelusopimus Euroopan ja Pohjois-Afrikan parhaiden vesi- ja rantalintujen pesimäalueiden ja muutonaikaisten levähdysalueiden suojelemiseksi. Suiston kaakkoisosa kuuluu myös Pohjoismaiseen biotooppien suojeluohjelmaan. Kivinin lehto, Härkiluoto ja Täärnoora puolestaan sisältyvät valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan (Lehtojensuojelutyöryhmä 1988). Kokemäenjoen suiston Natura-alue kattaa lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvan alueen kokonaisuudessaan ja lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet lähes kokonaan. Suisto on luokiteltu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi myös ns. IBA -kriteeristön pohjalta. IBA (Important Bird Area) on kansainvälinen lintutieteellisten yhdistysten ja organisaatioiden yhteinen kosteikkojen suojeluhanke, jota vetää BirdLife International. Kokemäenjoen suiston Naturaalue sisältyy laajempaan Pori archipelago and wetlands kokonaisuuteen (IBA-kohde FI083), jolla IBA-kriteerit täyttyvät useiden pesivien ja muuttoaikana levähtävien lintulajien yksilömäärien osalta.

Kokemäenjoen suiston Natura 2000 -alue voidaan jakaa kahdenlaisiin alueisiin sen mukaan, minkä lain mukaan ne toteutetaan. Toinen alue toteutetaan vesilailla (VL) tai maankäyttö- ja rakennuslailla (MRL), ja toinen alue toteutetaan luonnonsuojelulailla (LSL). Luonnonsuojelulailla toteutetaan alueen kaakkoisosan suojelu muutamia saaria lukuun ottamatta. Läntisemmän osan vesialue toteutetaan vesilailla ja maa-alueet maankäyttö- ja rakennuslailla. Läntisessä osassa on joitakin alueita, jotka toteutetaan luonnonsuojelulailla. Luonnonsuojelulailla toteutettavalle alueelle joko perustetaan yksityinen luonnonsuojelualue (YSA), jolloin maanomistus jää maan rauhoitushetkellä omistavalle taholle, tai suojeltava alue hankitaan valtiolle. Valtiolle ostetuista alueista muodostetaan aikanaan yksi yhteinen kiinteistö, jolle perustetaan yksi yhtenäinen luonnonsuojelualue. Kiinteistöä ei voida muodostaa, eikä suojelualuetta perustaa ennen kuin valtio on ostanut kaikki ne alueet, joille ei perusteta yksityistä luonnonsuojelualuetta. Taulukko 1. Suiston toteuttamistilanne taulukkona. Totutustapa Tilanne 1.12.2011, hehtaaria Toteutumaton Valtion omistus YSA Kaikki yhteensä Luonnonsuojelulaki 301 731 359 1391 Rakennuslaki, vesilaki 1268 201 24 1493 Yhteensä 1569 932 384 2885

Kuva 2. Kokemäenjoen suiston Natura-alueen eri toteutustavat.

Kuva 3. Kokemäenjoen suiston toteuttamistilanne 1.12.2011.

3.2 Tietolähteet 3.2.1 Kasvillisuusselvitykset Ensimmäinen kattava kasvillisuusselvitys Kokemäenjoen suistosta on tehty jo vuonna 1909 (Häyren 1909). Vuonna 1983 tehtiin selvitys suiston vesikasvillisuudesta ja siinä tapahtuneista muutoksista 1900-luvulla (Kalinainen 1983). Vuonna 1995 laadittiin Meri-Porin osayleiskaava-alueelta luontoselvitys (Mattila 1996), jossa selvitettiin suiston kasvillisuutta yleisemmin. Vuonna 1999 julkaistiin selvitys Kokemäenjoen, Ahlaistenjoen sekä Merikarvianjoen suistoalueiden kosteikkobiotooppien putkilokasvillisuudesta (Ojala 1999). Selvityksessä kartoitettiin Kokemäenjoen suiston alueelta 10 eri kohteen kasvillisuus. Kohteisiin kuului sekä niittyjä että lehtoja. Vuonna 2008 tehtiin Kokemäenjoen suiston alueella kattava kasvillisuusselvitys (Ahlman 2008, käsikirjoitus). Selvitys liittyy Porin tulvariskien kehittämishankkeen YVA-arviointiin. 3.2.2 Linnustoselvitykset Ensimmäinen linnustoselvitys Kokemäenjoen laaksosta ja merenrannikolta on julkaistu vuonna 1927 (Suomalainen 1927), mutta se käsittelee erittäin suppeasti suiston aluetta. Vuonna 1968 (Kalinainen 1968) julkaistiin ensimmäinen vain Kokemäenjoen suistoa käsittelevä katsaus linnustosta. Kirrinsannan linnustosta julkaistiin vuonna 1973 raportti edellisenä vuonna alueella havaitusta linnustosta (Eriksson & Holma 1973). Samana vuonna julkaistiin myös raportti sorsalintukannoista suiston alueella (Pirkola & Kalinainen 1973). Fleiviikin linnustosta on lintuharrastajien havaintojen pohjalta julkaistu vuosiraportit Satakunnan linnut -lehdessä ainakin vuosina 1981 1988 (Nuotio 1992b). Seuraava katsaus koko Kokemäenjoen suiston alueen linnustosta julkaistiin vuonna 1981 (Laine 1981). Katsaus on yhteenveto aiemmin tehdyistä havainnoista ja julkaistusta kirjallisuudesta. Vuonna 1981 julkaistiin myös katsaus suiston alueen pesimälinnuista aiempina vuosina (Kalinainen 1981). Alueen pesimälinnustosta julkaistiin selvitys vuonna 1984. Linnuston kartoitus selvitystä varten tehtiin kesällä 1982 (Lampolahti 1984). Porin rantaniittyjen linnustoa ja sen muutoksia on selvitetty moneen otteeseen. Vuonna 1975 (Salo & Soikkeli 1975) julkaistiin selvitys niittylinnuston rakenteen muutoksista vuosien 1960 ja 1975 välillä. Fleiviikin niittylinnustosta ja sen muutoksista laidunnuksen alettua julkaistiin selvitys vuonna 1984 (Salo 1984). Lisäksi niittylinnustosta on tehty selvitykset maastokartoituksineen vuosina 1988 ja 1991 (Jutila 1988, Nuotio 1992b). Viimeksi mainittuihin selvityksiin kuuluivat suiston alueesta Launaisten ja Fleiviikin niityt sekä Kirrinsannan alue. Vuonna 1998 julkaistiin selvitys Kokemäenjoen suiston ja Preiviikinlahden rantaniittyjen linnustosta vuosina 1991 1997 (Nuotio & Salo 1998).

Vuonna 1998 julkaistiin selvitys suiston deltasaarien linnustosta ja kasvillisuuden muuttumisen vaikutuksista linnustoon (Salo 1998) Kokemäenjoen suiston Krootilan edustan linnustosta on tehty selvitys vuonna 1999 (Mäntylä 1999). Halssin lehdon, Teemuluodon ja Kahaluodon linnusto selvitettiin vuonna 2000 (Mäkelä 2000). Uusin selvitys suiston alueella on tehty vuonna 2008 (Varsinais- Suomen luonto- ja ympäristöpalvelut 2008). Yksittäisiä lajeja käsitteleviä tutkimuksia on suiston alueella tehty ruskosuohaukasta (Hildén & Kalinainen 1966), etelänsuosirristä (Soikkeli 1964, Perttula & Soikkeli 1988) ja pajusirkusta (Haukioja 1984). Porin lintutieteellisen yhdistyksen jäsenlehteä Satakunnan linnut on julkaistu vuodesta 1970 alkaen. Tässä kappaleessa on mainittu vain suiston alueelle kohdistuneet selvitykset ja katsaukset mutta näiden lisäksi lehdessä julkaistaan jatkuvasti artikkeleita, joissa kootaan yhteen koko Satakunnan alueella tehtyjä havaintoja ja julkaistaan yhteenvetoja mm. kevät- ja syysmuutoista Satakunnassa sekä kesä- ja talvihavaintokatsauksia. Porin lintutieteellinen yhdistys on tehnyt suiston linnustosta yhteenvetoraportin (Luoma 2008), johon on koottu tietoja Tiira-havaintojärjestelmästä ja aiemmista julkaistuista ja julkaisemattomista aineistoista. Vuonna 2008 Kokemäenjoki LIFE hanke tilasi Porin lintutieteelliseltä yhdistykseltä Kokemäenjoen suiston aluetta koskevan havaintoyhteenvetoselvityksen. 3.2.3 Hydrologinen ja veden laadun seuranta Kokemäenjoen vesistön tilasta on olemassa havaintoja noin 90 vuoden ajalta, ja säännöllinen seuranta on aloitettu vuonna 1962. Kokemäenjoen varrella ja Porin rannikolla on 19 toimijaa (teollisuuslaitokset, kunnat), joilla on ympäristölupiensa kautta velvoite seurata toimintansa vesistövaikutuksia Kokemäenjoessa ja Porin edustalla. Toimijat toteuttavat tarkkailuvelvoitteensa yhteisesti, ns. yhteistarkkailuna. Näitä velvoitetarkkailuja valvoo Varsinais-Suomen ELY-keskus. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry on laatinut erillisen: Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailuohjelman (Perälä, H., Valkama, J. ja Paakkinen, M. 2010), jonka ELY-keskus on hyväksynyt 2.3.2010. Siinä määritellään näytepisteet ja havaintoajankohdat erikseen veden laadun seurannan, rehevyystarkkailun, sedimentin haitta-ainetarkkailun, pohjaeläintarkkailun sekä kasvillisuuden ja Natura-alueiden seurantatarkkailuiden osalta. Kokemäenjoen suiston Naturaalueella sijaitsee kolme tarkkailupistettä. Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa myös itsenäisesti Kokemäenjoen laatua useista pisteistä, jotka eivät sijaitse Natura-alueella. 3.2.4 Muut luontoselvitykset ja aluetta koskevat suunnitelmat 3.2.4.1 Luontoselvitykset Satakunnan alueella on tehty luonnonsuojeluselvityksiä seutukaavaa varten yhteensä neljä kappaletta. Selvitykset ovat vuosilta 1969, 1976, 1984 ja 1995 1998 (Hakila 2000). Selvityksissä on kuvat-

tu kohteita Kokemäenjoen suiston alueella, niillä tapahtuneita muutoksia sekä niiden suojeluarvoa, luontotyyppejä ja lajistoa (Kalinainen & Hakila 1985, Hakila 2000). Vuonna 1995 tehtiin luontoselvitys Meri-Porin osayleiskaava-alueella (Mattila 1996). Selvityksen tavoitteena oli tunnistaa ja paikantaa paikallisesti arvokkaat luontotyypit sekä löytää ja säilyttää luonnon ekologiset käytävät. Kokemäenjoen suiston Natura-alue kuului kokonaisuudessaan tutkimusalueeseen. Vuonna 2008 julkaistiin osana Kokemäenjoki-Life -hanketta selvitys Kokemäenjoen suiston sudenkorennoista (Luoma 2008). Selvityksen ensisijainen tarkoitus oli saada tietoon suiston alueella mahdollisesti esiintyvä uhanalais- ja direktiivilajit. Kokemäenjoki-Life -hankkeeseen liittyen julkaistiin vuonna 2008 myös sedimenttiselvitys (Cripps ym. 2011) Kokemäenjoen suistosta. Selvityksen tarkoituksena oli luoda perusta jokisuiston kunnostustöiden tarpeen sekä alueen mahdollisten kaivu- ja ruoppaustöiden toteuttamiskelpoisuuden arvioinnille. 3.2.4.2 Aluetta koskevat suunnitelmat Yleisluontoisia ohjeita suiston suojelemiseksi ja käytön järjestämiseksi on esitetty mm. useissa alueen linnustoselvityksissä. Erityisesti uhanalaisen etelänsuosirrin ja sen tärkeimmän pesimäympäristön, matalakasvuisten rantaniittyjen, suojelua koskien on useissa linnustoselvityksissä ja muissa lähteissä esitetty suosituksia ja ohjeita niin alueiden hoidosta kuin käytön ohjauksestakin (mm. Jutila 1988, Nuotio 1992a ja 1992b). On kuitenkin huomioitava, että aiemmat suositukset ja suunnitelmat ovat perustuneet aina senhetkiseen tilanteeseen ja suiston jatkuvan muutoksen vuoksi esimerkiksi 20 vuotta sitten tehdyt suositukset eivät enää välttämättä ole ajankohtaisia tai muutoin soveltuvia. Meri-Porin osayleiskaava-alueen luontoselvityksessä (Mattila 1996) on annettu suosituksia alueiden suojeluun ja hoitoon, käytön ohjaamiseen ja retkeilyrakenteiden luomiseen. Porin kaupungin tulvasuojeluhanke toteutetaan Porin kaupungin ja Varsinais-Suomen ELYkeskuksen yhteistyönä. Porin kaupunki on hankevastaava. Hankkeessa haetaan ratkaisuja tulvien hallintaan Porin alueella mm. erilaisten ruoppausvaihtoehtojen kautta. Tämän suunnitelman kirjoitushetkellä tulvasuojeluhanke oli edelleen käynnissä, eikä varsinaisesti ollut vielä selvillä, millaisia ratkaisuja päädytään esittämään. Tulvasuojeluhanke etenee omana kokonaisuutenaan ja aikanaan se tekee omat vaikutusarvionsa koskien mm. suiston Natura 2000-aluetta. Tässä suunnitelmassa ei pyritä esittämään ratkaisumalleja tulvasuojeluun, vaan tämän suunnitelman ja sen perusteena olevien dokumenttien pohjalta tulvasuojeluhanke aikanaan tekee oman Natura 2000- vaikutusarviointinsa tarpeen mukaan. Kansallinen kaupunkipuisto perustettiin Poriin vuonna 2002. Vuonna 2010 joulukuussa käynnistyneessä Kansalliset puistot hankkeessa (kesto 14 kk) suunniteltiin ja toteutettiin erilaisia toimenpiteitä, joilla pyrittiin lisäämään Porin kulttuuri- ja luonnonympäristön viihtyisyyttä, toimimista oppimisympäristöinä sekä edellytyksiä tutustua niihin kestävällä tavalla. Hankkeessa suunniteltiin mm. Yyterin lietteiden alueelle ret-

keilyreittiä ja rakenteita. Projektin rahoitti yhdessä Porin kaupungin kanssa Euroopan unionin Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Porin kaupunki suunnittelee kansalliset kaupunkipuistot -alueidensa jatkoa siten, että alueet tukisivat mahdollisimman hyvin tuoretta Selkämeren kansallispuistoa. 3.3 Suiston kehityshistoria Kokemäenjoen suisto syntyi nykyiseen Loimijoen ja Kokemäenjoen yhtymäkohtaan noin 5000 vuotta sitten. Täältä suistoalue alkoi vähitellen suistolle ominaisen sedimentoitumisen ja maankohoamisen vuoksi siirtyä kohti merta; 1300-luvulla Ulvila oli suistoaluetta, 1600-luvulla se oli edennyt Porin keskustan kohdalle, 1900-luvun alussa Kivinin kohdalle ja nykyisin avovettä on vasta Pihlavan Halssin luona (Mattila 1996 mukaan). Kokemäenjoen vesistön alue alkoi hiljalleen teollistua 1700-luvun loppupuolelta alkaen. Crippsin ym. (2011) selvityksen mukaan Porissa aloitettiin mm. puunjalostusteollisuus vuonna 1856 ja metalliteollisuus Outokumpu Oy:n toimesta vuonna 1939. Näiden seurauksena metallien kuormitus joessa alkoi kasvaa 1930 1940 lukujen taitteessa. Myös peltoviljely tehostui 1700 1800 luvuilla ja maatalouden aiheuttamat pintavalumat jokeen lisääntyivät. Selvityksen mukaan teollistumisen, maatalouden tehostumisen sekä myös asutuksen lisääntymisen seurauksena joen veden tila huononi 1970-luvun alkuun saakka, kunnes jätevesienpuhdistus aloitettiin ja lannoitteiden käyttö maataloudessa väheni. Kokemäenjoen suiston alueella on perinteisesti harjoitettu myös kalastusta ja karjanhoitoa. Kokemäenjoki oli merkittävä lohijoki 1900-luvun alkupuoliskolla, ja luhtaniityt toimivat laitumina ja talvirehun kasvatusmaina. Rantaniittyjen laidunnus Fleiviikin niittyä lukuun ottamatta loppui pääosin 1960-luvun alussa. Kasvillisuus muuttui ja niityt kasvoivat nopeasti umpeen Fleiviikiä lukuun ottamatta. Niittyjen kosteat osat ruovikoituivat ja niittyjen joenpientareille ilmestyi myös lehtipuustoa. Fleiviikin niityn länsiosaa ei myöskään laidunnettu ja se pensoittui 1970-luvulla täysin. Hoitotyöt niittyjen raivaamiseksi aloitettiin 1980-luvulla. (Satakuntaliitto 2011, Nuotio 1992b) Kokemäenjoen madaltuminen on myös tuottanut ongelmia jo 1700-luvulta alkaen. Laivaliikenteen sujuvuuden parantamiseksi on jokea ruopattu monin paikoin niin 1700-, 1800- kuin 1900- luvullakin (Cripps ym. 2011). Ruoppauksesta syntyneitä massoja on läjitetty väylien reunoille sekä veteen (Ahlman 2008 mukaan). Jo vuonna 1979 Aulio totesi ruoppausjätteiden kasaamisen estävän paikallisesti veden virtausta ja aiheuttavan myös sedimentaation tehostumista syntyvien maavallien läheisyydessä. Alue on erittäin tulvaherkkä ja virtaaman lisäksi tulvariskiä lisäävät erityisesti jään aiheuttamat hyydepadot ja merivedenkorkeus (Ahlman 2008 mukaan). Kokemäenjoen suistoa on ruopattu vesiliikenneyhteyksien säilyttämiseksi 1700-luvulta lähtien (Lähteenojä & muut, 1942). Koskisen (2006) mukaan Porissa on toteutettu pääasiassa 50 70-lukujen aikana tulvien torjumiseksi laajoja vesistöhankkeita, vesialueiden perkauksia, ruoppauksia ja pengerryksiä. Muokatut alueet ovat ajan mittaan liettyneet ja pengerrysten kunto on heikentynyt. Vuosina 2003 2005 oli käynnissä Porin tulvariskien hallinnan kehittämishanke, jonka perusteella toimenpiteitä tulvariskien pienentämiseksi jatketaan tulvasuojeluhankkeessa.

Suistoon tehdyt muutokset vaikuttavat suurelta osin suistonkehitykseen. Suiston sedimenttiselvityksen (Cripps ym. 2011) mukaan sedimentit leviävät tällä hetkellä Puussan ja Soodeen saarten ja Pihlavan väliselle ahtaalle alueelle ja deltan eteneminen on siksi ollut kohtuullisen nopeaa 1900- luvulla ja edelleen. Jos suiston kehitys jatkuisi luonnontilaisena, Pihlavanlahteen avautuva sedimentaatiotilan kasvu aiheuttaisi suiston etenemisvauhdin hidastumisen ja suiston muuttumisen moniuomaiseksi. Sedimenttiselvityksen mukaan tulvavallit ja ruoppauksen jatkuminen tulevat kuitenkin pitämään etenemisen nopeampana. Nykyisin maan on esitetty kohoavan suiston alueella n. 5.5 mm/vuodessa (Cripps ym. 2011) ja suiston ulkoreunan on esitetty siirtyvän kymmenessä vuodessa noin kilometrin merelle päin (Hakila 2000) tai noin 30 40 m vuodessa (Cripps ym. 2011). Etenemisvauhti ei pysy jatkuvasti vakiona vaan vaihtelee ja eteneminen voi tapahtua harppauksittain. Suiston siirtyminen ja alueen muuttuminen saa aikaan haasteita rakentamiselle. Ennen avoimen meren äärellä sijainneet Busön saari ja Kahaluodon-Lyttylän huvilarannat ovat jääneet suiston sisään ja rantoihin joudutaan ruoppaamaan veneväyliä. Osaksi mökit ovat autioituneet ja jätetty lahoamaan ympäristön muututtua virkistyskäytölle kelpaamattomaksi (Hakila 2000). 3.4 Luonnonolot Kokemäenjoen suisto on maaperältään viimeisimmän tutkimuksen (Cripps ym. 201) mukaan jaettu viiteen litografiseen muodostumaan ja suistoa ympäröivään moreeniin. Moreeni on normaalitai runsaskivistä, löyhää hiekkamoreenia. Litografisissa muodostumissa on kerroksellista silttiä, hienoa hiekkaa, ristikerroksellista hienoa hiekkaa, kerroksellista savea, vaakakerroksellista hiekkaa ja mannerjäätiköstä Itämeren altaaseen kerrostunutta lustosavea. Alue on Pohjoismaiden laajin ja Suomen edustavin suistomuodostuma. Mattilan (1996) luontoselvityksen mukaan vesikasvillisuus lisääntyy merkittävästi mereltä suistoon päin edettäessä. Kuljettaessa pidemmälle suistoon vesikasvillisuus vaihettuu ruovikoiksi ja sen jälkeen luhtaniityiksi ja edelleen pajupensaikoksi muodostaen lopulta kliimaksivaiheen tervaleppälehtoja. Osaksi valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaankin kuuluvat lehdot muodostavat merkittävän suistolehtokokonaisuuden. Natura-alueeseen kuuluu vesialueen lisäksi ranta-alueita eri puolilta suistoa sekä erikokoisia saaria. Suiston eteläpuolelta löytyy kulttuuribiotooppeja, katoavia laidunniittyjä. Fleiviikin niitty on yksi harvoista edelleen laidunnettavista niityistä. Fleiviikin niityn linnusto ja kasvisto ovat merkittäviä ja alue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaiksi luokiteltuihin perinnemaisemiin (Mattila 1996). Launaisten niitty Kivinin kaakkoispuolella jokivarressa oli 1970-luvulla luonnontilainen, suuri ja yhtenäinen niitty, ja sitä laidunnetaan nykyään edelleen. Osa Kokemäenjoen suiston linnustollisesti arvokkaista niityistä on aikanaan kuivatettu pelloiksi. Natura-alue sijaitsee melko lähellä Porin kaupungin keskustaa ja alueen ympärillä on sekä ympärivuotista asutusta että kesämökkejä. Etenkin suiston eteläpuolella asutusta on runsaasti Pihlavan, Metsämaan ja Kyläsaaren taajamissa. Jokisuiston pohjoispuolella sijaitsevat Toukarin, Kahaluodon ja Lyttylän taajamat ovat vanhaa merenranta- ja maatalousasutusta muuttuen alajuoksulle päin huvila-asutukseksi (Mäkelä 1999).

Natura-alueen ympärillä Mäntyluoto, Kirrinsannan länsipuolinen alue sekä ranta-alue Kirrinsannasta Pihlavan edustalle saakka ovat teollisuuskäytössä (Mäkelä 1999). Mäntyluodossa toimii satama ja Kirrinsannan eteläpuolella Sachtleben Pigments Oy (entinen Kemira Pigments Oy). Rannoilla eri puolilla suistoa on pienvenesatamia ja -valkamia, ja suiston läpi kulkee pienveneväyliä Kokemäenjokeen ja suiston rannoille. 3.4.1 Veden laatu Kokemäenjoen veden laatu oli heikoin 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin mm. raskasmetalleista aiheutuva kuormitus oli suurimmillaan. Myös suistossa veden laatu oli tällöin huono (Cripps ym. 2011). Veden laatu alkoi kuitenkin parantua 1970-luvun lopulla jätevesien puhdistuksen alettua (Raunio 1992) ja Luotsinmäen puhdistamon valmistuttua (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys, www.kvvy.fi; 30.12.2008). Kokemäen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen mukaan pistekuormituksen vähennyttyä 1970-luvun jälkeen veden laatu suistossa onkin määräytynyt yläjuoksun veden laadun ja hajakuormituksen mukaan. Metsäteollisuuden tuotantomuutokset ovat kuitenkin parantaneet tilannetta ja veden laadun kehitys on jatkunut positiiviseen suuntaan. Yleisen vesien kelpoisuusluokituksen mukaan vuonna 1998 Kokemäenjoen veden laatu oli Porin keskustan yläpuolella tyydyttävä mutta Porin keskustan alapuolella välttävä (Satakuntaliitto 1998). Vesiensuojeluyhdistyksen tämän hetkisen seurannan mukaan veden laatu koko joessa on tyydyttävä. Veden happitilanne on parantunut huomattavasti ja myös joen fosforikuormitus on selvästi vähentynyt. (www.kvvy.fi; 30.12.2008.) Suistoalueen vesi on lähes kokonaan peräisin Kokemäenjoesta, minkä seurauksena se on sameaa ja runsasravinteista ja Pihlavanlahti kuuluu edelleen reheviin vesiin (Perälä 2007). Ongelmana säilyy myös jokiuoman ja suiston pohjasedimentteihin vanhoista päästöistä kertynyt elohopea, joka ruoppausten tai muiden pohjaa muokkaavien toimintojen johdosta saattaa päätyä ekosysteemeihin (Satakuntaliitto 1998). 3.4.2 Kasvillisuus Tiedot suiston kasvillisuudesta perustuvat kesällä 2008 tehtyyn kasvillisuusselvitykseen (Ahlman 2008). 3.4.2.1 Metsät Suistoa ympäröivien alueiden ja deltasaarien metsät ovat pääasiassa lehtoja. Erityispiirteiden kuten luhtaisuuden vuoksi kaikkia lehtoja ei ole voitu tyypitellä mutta alueelta löytyy ainakin viittä tyypittelyn mukaista lehtoa. Deltasaarien lehdot ovat pääasiassa puna-ailakkityypin (SiT) lehtoja. Suistosta löytyy myös tuoreita sinivuokko-käenkaalityypin (HeOT) runsasravinteisia ja käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) keskiravinteisia lehtoja. Kosteilta alueilta löytyy keskiravinteisia hiirenporras-käenkaalityypin (AthOT) ja runsasravinteisia käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) leh-

toja. Tuoreita lehtoja löytyy pääasiassa Pihlava-Täärnoora-Puussa-Alaholma-akselilta ja kosteita Pihlavasta ja Puussasta. Suiston lehtojen erikoisuuksiin kuuluu luonnonvarainen humala (Humulus lupulus), jonka runsaimmat kasvustot sijaitsevat Pihlavassa. Muutoin kasvillisuus on lehdoille melko tyypillistä. (Ahlman 2008) Suiston vähäiset kangasmetsät löytyvät moreenisaarilta. Kuusikkokankaita löytyy ainoastaan Puussan saaresta ja Lyttylän Alaholmasta. Kangastyyppejä ovat käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomainen kangas ja mustikkatyypin (MT) tuore kangas. Suiston soistuneet metsät ovat pääasiassa tervaleppäkorpia, mutta pienialaisina esiintyy myös ruohokangaskorpea (RhKgK) ja kangaskorpea (KgK). (Ahlman 2008) 3.4.2.2 Luhdat Lähes kaikkialla suiston rantoja reunustaa luhtakasvillisuus. Luhdat muodostavat pienialaisia mosaiikkikuvioita, joten luhtatyypit vaihtelevat tiheään. Yleisin luhtatyyppi on kuitenkin järviruokoluhta ja myös järviruoko-viitakastikkaluhta on hyvin yleinen. Saravaltaisista luhdista yleisimpiä ovat vesisara- ja jokapaikansaraluhdat. Kurjenjalkaluhtatyyppejä esiintyy suiston alueella monia. Pensaikkoiset luhdat ovat pääasiassa kiiltopajuluhtia, kiiltopaju-järviruokoluhtia tai kiiltopajumesiangervoluhtia. (Ahlman 2008) Fleiviikin ja Launaisten niityt suiston rannoilla ovat avoimia luhtia niille tyypillisine lajeineen. Mm. jokapaikansara (Carex nigra), nurmilauha (Deschampsia cespitosa) ja kurjenjalka (Potentilla palustris) ovat yleisiä. Fleiviikin niityllä esiintyy myös uhanalaista keltamataraa (Galium verum). 3.4.2.3 Ruovikot ja vesikasvillisuus Suistoa hallitsee ilmaversoiskasvillisuus, jonka valtalajeja ovat järviruoko (Phragmites australis), järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) ja kapeaosmankäämi (Typha angustifolia). Myös kellus- ja uposlehtisiä sekä irtokelluja- ja keijujakasveja esiintyy runsaasti. Erikoisuutena suiston kasvillisuudessa ovat mutayrttikasvillisuuden valtaamat alueet. Merkittävin näistä on Abessiinian edustan Paskasto, jossa kasvaa runsaasti mm. uhanalaista paunikkoa (Crassula aquatica) ja ajoittain myös lietetatarta (Persicaria foliosa), joka kuuluu luontodirektiivin nojalla suojeltaviin lajeihin (ks. luvut 3.6.2 ja 3.6.3). Poikkeuksellisen edustavia vesikasvillisuusyhdyskuntia sijaitsee myös Helmikarin, Talonlahden ja Myllyviikin alueella. Sukkessio näkyy selvästi vyöhykkeittäin ja kasvillisuus on kirjavaa, lajeina mm. otalehti- (Potamogeton friesii) ja litteävita (Potamogeton compressus) sekä harvinaiset isopalpakko (Sparganium erectum erectum) ja liejupahaputki (Oenanthe aquatica). (Ahlman 2008) Vesisammaleet ovat taantuneet 1970 ja -80 luvuilta runsaasti ja paikoin hävinneet kokonaan. Suurimmat yhdyskunnat löytyvät ulompaa suistosta ja Kaunismäen edustalla esiintyy runsaasti isonäkinsammalta (Fontinalis antipyretica). Leväkasvillisuus on suistossa runsasta. Suiston yleisin laji on järvisiloparta (Nitella flexilis). Hapranäkinpartaa (Chara globularis) esiintyy niukasti mutayrttikasvillisuuden alueilla. Alueella on aiemmin esiintynyt myös uhanalaista silonäkinpartaa (Chara

braunii) mutta lajin tämänhetkinen tilanne on epävarma (ks. luku 3.6.4.4). Limaleviä oli ainakin kesällä 2008 suistossa runsaasti. Sinilevää ei havaittu suistossa kesällä 2008 (leväseuranta, www.ymparisto.fi; 14.1.2009). Tosin kesällä 2008 leväesiintymiä oli yleisesti edellisiä kesiä vähemmän. (Ahlman 2008) 3.4.3 Linnusto Alueella pesii lintudirektiivin liitteen I mukaisia, erityistä suojelua vaativia lajeja. Muuttokausilla lahdella levähtää useita kansallisesti uhanalaisia sekä lintudirektiivin liitteen I lajeja. Lisäksi levähtäjämäärät ovat merkittäviä sekä yksilö- että lajimäärällä mitattuna. Tiedot suiston linnustosta perustuvat kesällä 2008 tehtyyn linnustoselvitykseen (Varsinais-Suomen luonto- ja ympäristöpalvelut 2008) ja Porin Lintutieteelliseltä yhdistykseltä (Luoma 2008) tilattuun yhteenvetoselvitykseen. 3.4.3.1 Suiston pesimälinnusto Maamme laajin jokisuisto on erittäin merkittävä lintujen pesimä-, levähdys- ja ruokailualue. Kokemäenjoen suiston linnustollisesti merkittävä osa on Natura 2000-aluetta. Suiston lukuisat biotoopit takaavat pesimälinnuston monipuolisuuden. Deltasaarien rehevissä lehdoissa pesivien varpuslintujen parimäärä (paria/km 2 ) on hyvin suuri, laidunnetuilla niityillä ja saraluhdilla pesii kahlaajia ja muuta avomaalajistoa, ruovikoissa ja pensaikoissa pesivät suiston runsaimmat kosteikkolinnut, uloimmissa suurissa saarissa pesii vanhan metsän lajistoa ja laajat kosteikkoalat tarjoavat ruokaisia ja suojaisia biotooppeja vesi- ja rantalinnustolle. Suisto muuttuu koko ajan, se työntyy merelle päin ja kasvillisuuden muutos on nopeaa. Linnuston muutokset seuraavat kasvillisuuden sukkessiota. Esimerkiksi monin paikoin siellä, missä 1960- luvulla pesi pääasiassa keltavästäräkkejä, kerttusia ja pajusirkkuja, on valtalajisto nyt metsien lintuja: pajulintuja, peippoja ja kerttuja. 1960-luvulta 2000-luvulle tultaessa on suistoon kotiutunut suuri joukko uusia pesimälajeja (mm. laulujoutsen, merihanhi, harmaasorsa, uivelo, kaulus- ja harmaahaikara, ruisrääkkä, kurki, meriharakka, pikkutylli, tylli, sitruunavästäräkki, peukaloinen, punarinta, pikkusieppo, hippiäinen, pyrstötiainen, tikli, nokkavarpunen ja urpiainen). Tulokkaista harmaahaikara on parimäärältään selvästi runsain uudistulokas (82 paria). Suiston Natura-alueen pikkutikkakanta on hyvin runsas (yli 20 paria). Hävinneitä lajeja ovat sinisuohaukka, etelänsuosirri, pikkulokki ja kultasirkku. Pikkulokki saattaa puuttua suiston pesimälinnustosta vain tilapäisesti lajin oikukkaan pesimäpaikkojen valinnan vuoksi. Kultasirkku on käytännössä hävinnyt koko Suomesta. Kokemäenjoen suiston eri vuosikymmenillä tehdyt linnustoselvitykset on tehty eri tutkimusalueilla ja eri menetelmillä. Myös lajisto vaihtelee ajan myötä. Muutokset tutkimusalueessa johtuvat osin deltan siirtymisestä ja osin ihmistoiminnasta. Esimerkiksi vielä 1960-luvulla suistomaan linnustollisesti arvokkaaseen alueeseen kuului Ulasoorin Isoniitty. Niitty kuivattiin lopullisesti pelloksi 1970-luvun alussa. Muutokset tutkimusalueessa eivät siten mahdollista virheetöntä pesimälajien

muutosten tarkastelua. Käytetyt laskentamenetelmät vaihtelevat myös huomattavasti linturyhmittäin. Vesilintulaskenta oli kuitenkin menetelmänä käytössä jo vuonna 1968 (Linkola 1959 ja Siira 1959). Suiston pesivän vesilinnuston laji- ja parimääriä voi tarkastella, vaikka tutkimusalue on muuttunut, sillä vesilinnuille sovelias lintuvesialue siirtyy maankohoamisen ja sedimentaation mukana. Muiden linturyhmien osalta tilanne vaihtelee ja varpuslintujen kohdalla menetelmien väliset erot ovat huomattavat. Vuosien 1959 68 parimääräarviot (Kalinainen 1968) perustuivat tutkimusalueen kattavaan tuntemiseen ja päivittäiseen retkeilyyn. Parimäärät 1979 82 perustuvat edelleen vuosien 1979 81 (Kalinainen 1979 ja Laine 1981) osalta säännölliseen retkeilyyn, mutta mukana on myös valistuneita arvauksia. Vuoden 1982 (Lampolahti 1984) parimäärät on saatu laskemalla koko tutkimusalue linjalaskentamenetelmällä (Järvinen 1976 ja Järvinen & Väisänen 1976, 1977, 1988). Linjalaskenta soveltuu huonosti kosteikkolinnuston laskentaan, ja siksi tässä yhteydessä on eri aineistoja yhdistelty. Tuloksena on useiden lajien osalta minimi- ja maksimiparimäärä. Vuonna 2008 vesilinnut (Varsinais-Suomen luonto- ja ympäristöpalvelut 2008) ja harvalukuiset yöaktiiviset linnut on laskettu uusimpien ohjeiden mukaisesti (Mikkola-Roos ym. 2005). Varpuslintujen, tikkojen ja kahlaajien laskentamenetelmänä on käytetty viiden laskentakerran laskentamenetelmää, jossa kuljetaan vakioreittiä laskettavan alueen läpi. Laskentanopeus on vaihdellut alueesta ja päivästä riippuen 12 35 ha tunnissa. Suistosta on laskettu tällä menetelmällä hiukan yli puolet, osa on takseerattu 1-2 kertaa ja merkittävä osa on jäänyt selvityksen ulkopuolelle. Tulokset ovat siis minimiarvioita pesivien parien määrästä. Muutoksia pesimälinnustossa voidaan vesilintujen osalta pitää todellisina, mutta muiden lajiryhmien osalta niihin liittyy varaus. Joidenkin lajien parimäärän huima nousu tai pudotus ei välttämättä ole todellista, vaan johtuu edellä esitetyistä menetelmien välisistä eroista. Taulukko 2. Kokemäenjoen suiston pesivä vesi- ja rantalinnusto sekä muu harvalukuinen pesimälinnusto ja niiden muutokset 1960-luvulta nykyhetkeen (Kalinainen 1968 ja 1979, Lampolahti 1984 ja Varsinais-Suomen luonto- ja ympäristöpalvelut 2008). + = kanta kasvanut, - = kanta taantunut, +/- = ei muutosta, U = uusi, H = hävinnyt,? = ei tietoa, S = satunnaispesijä ja +* =muutos johtuu paljolti muuttuneesta tutkimusalueesta. Laji 1968 1979 1982 2008 Muutokset Kyhmyjoutsen 0 1 15 + Laulujoutsen 0 0 1 U Merihanhi 0 0 1 U Haapana 8 25 10 +/- Harmaasorsa 0 0 1 U Tavi 30 30 20 +/- Sinisorsa 140 125 76 - Jouhisorsa 4 3 2 - Heinätavi 16 15 2 - Lapasorsa 36 45 14 - Punasotka 100 150 22 - Tukkasotka 10 40 15 - Telkkä 15 20 20 57 + Uivelo 0 0 1 U Isokoskelo 1 3 16 +

Tukkakoskelo 3 3 6 + Silkkiuikku 40 60 60 120 90 +/- Härkälintu 0 5 3 +/- Mustakurkku-uikku 0 1 0 S Kaulushaikara 0-1 0-1 5 + Harmaahaikara 0 0 82 + Merikotka 0 0 1 U Ruskosuohaukka 8 6-8 6 +/- Sinisuohaukka 1 0 0 H Niittysuohaukka 1 0 1 +/- Nuolihaukka 1-2 0 4 + Luhtakana 0 0-5 7 + Luhtahuitti 1-10 5-10 1 - Ruisrääkkä 0 0 9 U Liejukana 0 0-1 0 S Nokikana 40 70 200 80 - Kurki 0 0 4 U Meriharakka 0 0 6 U Pikkutylli 0 0 1 U Tylli 0 0 1 U Töyhtöhyyppä 45 30 65 32 - Etelänsuosirri 12 15 9-10 0 H Suokukko 70 100 50 70 1 - Taivaanvuohi 40 50 50 110 73 +/- Lehtokurppa 1-2 5-9 n.10 + Isokuovi 23 15 25 2-3 - Punajalkaviklo 28 25 50 18 - Metsäviklo 0 1 7 + Liro 2 0-2 3 +/- Rantasipi 2-3 5-14 39 +* Pikkulokki 4 10 30 0 H Naurulokki 120 500 99 - Kalalokki 2 2-3 62 +* Harmaalokki 0 0 12 U Merilokki 0 0 3 U Kalatiira 10 15 10 15 12 +/- Lapintiira 1-5 4-5 7 +* Käenpiika 1 2-3 5 + Pikkutikka 0 0-1 23 +

Niittykirvinen 100 70 200 53 - Keltavästäräkki 100 150 260 300 51 - Sitruunavästäräkki 0 0 1 U Peukaloinen 0 0 4 U Satakieli 10 30 50 55 + Pensastasku 100 50 150 6 - Kivitasku 5-10 3-15 1 - Pensassirkkalintu 0-1 2-7 1 - Ruokokerttunen 700 800 1 000-1 500 465? Rytikerttunen 100 120 200 14? Luhtakerttunen 0-1 0-3 7 + Viitakerttunen 0-1 0-3 1 +/- Kultarinta 1 2-10 18 + Mustapääkerttu 0 0-30 66 + Pensaskerttu 150 150 175 38 - Sirittäjä 0 0-5 23 + Tiltaltti 0 0-10 13 + Pikkusieppo 0 0 1-2 U Pyrstötiainen 0 0 7 U Kuhankeittäjä 0 1-3 2 +/- Pikkulepinkäinen 0 0-1 12 +* Kottarainen 40 6-20 5 - Tikli 0 0 8 U Nokkavarpunen 0 0 11 U Urpiainen 0 0 15 U Punavarpunen 200 200 300 54 - Peltosirkku 20 10 20 2 - Kultasirkku 2 0 0 H Pajusirkku 500 700-1 000 140? Yksittäisistä alueista Fleiviikin niityn pesimälinnustossa on havaittu pääosin taantumista. Esim. punajalkaviklo ja keltavästäräkki ovat vähentyneet selvästi. Etelänsuosirri on kadonnut niityn lajistosta. Suurin syy on niityn kuivuminen maankohoamisen myötä. Keltavästäräkkejä pesi vuonna 2008 kolmannes 1970-luvun parimääristä. Muutamien lajien häviämisestä huolimatta Suistossa pesii nykyisin enemmän lintulajeja kuin koskaan aikaisemmin. Muutos johtuu kasvillisuuden sukkessiosta seuraavasta uusien pesimälajien asettumisesta alueelle.

Kuva 5. Eräiden ruovikkolajien pesimäalueet suistossa 2008 (Luoma 2008). Eri lajien tarkkoja pesimäpaikkoja ei ole esitetty vaan vihreillä ympyröillä on esitetty alueet, joilla kyseisiä lajeja pesii. Kartta kuvastaa ruovikkolajien kannalta keskeisiä pesimäpaikkoja suiston alueella. Taulukko 3. Eräiden linturyhmien lajimäärät Kokemäenjoen suiston pesimälinnustossa vuosina 1968 (Kalinainen 1968), 1982 (Lampolahti 1984) ja 2008 (Varsinais-Suomen luonto- ja ympäristöpalvelut 2008). Pöllöissä 2008 mukana lehto- ja sarvipöllö sekä kanalinnuissa fasaani (Luoma, julkaisematon). Linturyhmät 1968 1982 2008 Vesilinnut 12 15 18 Petolinnut 3 2 6 Kanalinnut 1 3 2 Rantakanat 2 4 4 Kahlaajat 9 10 12 Lokkilinnut 3 5 6 Pöllöt 3 3 3 Tikat 1 2 2 Västäräkit 2 2 3 Peippolinnut 2 4 8 Sirkut 4 2 3

Suiston suojelun perusteena olevassa pesimälinnustossa on tapahtunut 2000-luvullakin muutoksia, mikä johtuu luonnollisesti jatkuvasta elinympäristöjen muuttumisesta. 2000-luvulla alueen pesimälajistosta voidaan katsoa hävinneeksi mm. etelänsuosirri, mustatiira, pikkulokki ja ristisorsa. 2000-luvun tulokkaita suistossa ovat todennäköisesti olleet esimerkiksi liro ja merikotka, Suiston siirtymistä ulospäin ja kasvillisuuden sukkession vaikutusta linnustoon on seurattu Kalinaisen kasvillisuusselvityksen osa-alueilla (Kalinainen 1983) 1980-luvulta alkaen. Menetelminä on käytetty vesilintulaskentaa ja kuuden laskentakerran kartoituslaskentaa (Koskimies & Väisänen 1986 ja 1988). Erityisen hyvin tunnetaan Välisannassa tapahtuneet muutokset, sillä käytettävissä on parimääräarvio myös vuodelta 1968 (Haukioja 1968). 1960-luvulla Välisannassa oli laajalti avointa saraluhtaa, matalaa pensaikkoa ja ruo ikkoa. Nykyisin alue on pääosin lehtimetsää, luoteispään luhtaniitty kokonaan pensoittunut ja ruo ikkoa on vain Isonjuovan reunassa. Muutamien tavallisimpien varpuslintujen parimäärissä tapahtuneet muutokset johtunevat vuoden 2008 nopeammasta laskentavauhdista. Vuodesta 1968 vuoteen 2008 runsastumista on havaittavissa mm. pikkutikalla, metsäkirvisellä, punarinnalla, musta- ja punakylkirastaalla, harmaasiepolla ja viherpeipolla. Alueella harvinaistuneita näyttävät olevan mm. taivaanvuohi ja ruokokerttunen, alueelta hävinneitä ovat esimerkiksi töyhtöhyyppä, luhtahuitti, keltavästäräkki, niittykirvinen ja pensastasku. Nämä muutokset lajistossa kuvastavat hyvin biotooppien muuttumista sukkession myötä. Yhteenveto vuoden 2008 laskennoista suhteessa Natura 2000 -lomakkeen lajeihin Yhteenveto perustuu vuonna 2008 tehtyyn linnustoselvitykseen (Varsinais-Suomen luonto- ja ympäristöpalvelut 2008). Natura-tietokantojen lintulajisto perustuu monesti vanhempaan aineistoon Natura-alueen lintulajisto on saattanut muuttua lyhyelläkin aikavälillä yllättävän paljon. Usein tietämys kohteiden linnustosta on monilla Natura-kohteilla parantunut merkittävästi. Myös Kokemäenjoen suiston kartoituksessa todettu lintulajisto oli kokenut suhteellisen suuria muutoksia verrattuna tietokannan listaukseen. Tarkempi kannanmuutosten ja mahdollisten levähtäjämäärien muutosten arviointi suiston Natura-alueen osalta ei käytettävissä olevien aineistojen perusteella ollut mahdollista. Seuraavia tietokannassa esitettyjä lajeja ei tavattu kartoituksessa lainakaan: Kuikka, kaakkuri, ristisorsa, isosirri, etelänsuosirri, suopöllö, helmipöllö, rastaskerttunen. Kuikan osalta joitain korkealla ylimuuttavia yksilöitä tosin nähtiin. Merkittävimpiä lisäyksiä pesimälinnustoon (tai Natura tietokannassa muutoin mainitsemattomia), olivat pesimälajistoon selvästi jo vakiintuneet harmaahaikara ja nokkavarpunen. Muista arvokkaista pesivistä varpuslintulajeista on mainittava sitruunavästäräkki, pikkusieppo, pyrstötiainen ja kuhankeittäjä. Myös merikotka on laskettava suiston lajistoon kuuluvaksi, vaikka pesäpaikka sijaitseekin Natura-alueen ulkopuolella. Merkittäviä havaintoja tai lajeja olivat myös mm. monet alueella pitkään viihtyneet kosteikkojen harvinaisuudet, kuten kiljukotkat, mustapyrstökuirit ja lampiviklot, joilla kaikilla on ainakin teoreettista potentiaalia myös pesiä paikalla. Samaan kategoriaan kuuluu myös mm. kuningaskalastaja, jonka pesimäpaikat ovat kuitenkin yleensä sijainneet ylempänä jokivarressa. Natura tietokanta mainitsee alueelta kolme suojeltavaa uhanalaista lintulajia. Kaikki nämä lajit tavattiin laskennoissa, mutta pesintään selkeästi viittaavia havaintoja näistä lajeista ei tehty.

3.4.3.2 Keväällä levähtävä linnusto Keväisin suiston alueella levähtää noin 70 eri lajia. Mm. laulujoutsenet (Cygnus cygnus) ja osin hanhetkin (Anser sp.) muuttivat vuoden 2008 selvityksen (Varsinais-Suomen luonto- ja ympäristöpalvelut 2008) perusteella aktiivisesti jo maaliskuussa. Levähtävät vesilinnut olivat runsaimmillaan huhtikuun 20. päivän aikoihin ja kahlaajat toukokuun 9. päivänä. Merkittävimpiä levähtäjiä suistossa keväällä 2008 olivat mm. uhanalaiset kiljukotka (Aquila clanga), mustapyrstökuiri (Limosa limosa) ja pikkutiira (Sterna albifrons). Parimäärältään runsaimpia kevätmuutonaikaisia levähtäjiä ovat mm. isokoskelo (Mergus merganser), tavi (Anas crecca), suokukko (Philomachus pugnax) ja liro (Tringa glareola). Suiston ulommissa osissa Puussan luoteispuolella tavataan runsaasti kokosukeltajia, kuten silkkiuikkuja (Podiceps cristatus) ja koskeloita (Mergus sp.). Puussan ja Myllyviikin välinen alue on myös kokosukeltajien suosiossa, kun taas Puussan ja joen pääväylän välillä sekä Paskastossa sorsalinnut, hanhet (Anser sp.) ja joutsenet (Cygnus sp.) ovat yleisimpiä. Puussan kaakkoispuolella Lindeninsannan ja Kivirannan välillä tavataan runsaasti vesilintuja. Levähtäviä kahlaajia taas tavataan runsaimmin Kirrinsannan edustalla, Keskussannoilla, Paskastossa, Kahaluodon edustan lampareilla sekä Launaisten tulvaniityllä (kuva alla, Luoma 2008). Kuva 6. Suiston alueen tärkeitä levähdysalueita (Luoma 2008).

Kuva 7. Kahlaajien tärkeät levähdysalueet suiston alueella (Luoma 2008). Seuraavassa useampien vuosien aineistoja sisältävässä katsauksessa (Luoma 2008) käsitellään erikseen vesilinnut, kahlaajat ja lokkilinnut. Vesilinnut Suisto on merkittävä vesilintujen levähdyspaikka keväisin (ja syksyisin). Lähes ympäri vuoden sulana pysyvänä Isojuopa kerää isokoskeloita puoleensa ja maaliskuussa sen suulle tulee ensimmäinen sula, johon kerääntyy runsaasti laulujoutsenia, merihanhia ja sinisorsia. Huhtikuussa suistoon saapuu tuhansia vesilintuja ja lintujen vaihtuvuus on öisin suuri. Vuosittaisia määriä säätelevät pitkälti lajikohtaiset kannanmuutokset. Viime vuosina haapanoita ja taveja on em. syystä levähtänyt poikkeuksellisen vähän. Punasotkat saapuvat varhain pesimäpaikoilleen ja samaan aikaan kymmenet uivelot levähtävät alueella. Laulujoutsenten pesimättömät esiaikuiset linnut viettävät toisinaan koko kesän alueella ja suurimmat määrät ovat tuolloin liki puoli tuhatta yksilöä. Vuosikymmenten saatossa levähtävien vesilintujen määrissä ei ole tapahtunut radikaaleja muutoksia, vaan ne seuraavat suomen yleistä suuntausta. Joutsenten ja merihanhien kannankasvu näkyy suiston luvuissa. Toukokuussa suiston yli muuttaa runsaasti arktisia vesilintuja öiseen aikaan, mutta suistoon ne eivät laskeudu lepäilemään (S. Luoma & P. Mäkelä, henk.koht. tiedonannot). Taulukko 4. Kokemäenjoen suiston runsaimpien vesilintujen kevään enimmäismäärät yleensä viime vuosikymmeninä sekä suurimmat havaitut kevätmäärät kautta aikain. Laji Yleensä enimmillään Suurimmat lasketut määrät

Kyhmyjoutsen 15 20 36 (2008) Laulujoutsen vanhat 150 200 440 (2007) Laulujoutsen nuoret 100 150 440 (2007) Merihanhi 100 150 275 (2007) Haapana 200 400 500 (2006) Tavi 200 250 700 (1975 ja 1981) Sinisorsa 400 500 5 000 (1981) Jouhisorsa 20 40 100 (2006) Lapasorsa 20 30 60 (2007) Tukkasotka 50 100 170 (2007) Telkkä 100 200 300 (1993) Uivelo 10 20 46 (2008) Isokoskelo 500 800 1 240 (1999) Silkkiuikku 40 60 116 (2008) Harmaahaikara 50 60 126 (2008) Nokikana 100 200 344 (2007) Kahlaajat Keväiset kahlaajamäärät vaihtelevat vuosittain suistossa paljon. Suurelta osin levähtäjämääriin vaikuttavat sääolot. Esimerkiksi suokukkojen ja lirojen määrät ovat suurimmillaan toukokuussa silloin, kun matalapaineet pakottavat linnut levähtämään alueelle. Myös merivedenkorkeus säätelee suuresti suistosta paljastuvaa lietealaa, joten matalan veden aikaan kahlaajamäärät ovat luonnollisesti suuremmat kuin korkean veden aikaan. Kahlaajamäärissä on otettu mukaan Kirrinsannan altaat, jotka ovat vain niukasti Natura 2000 -rajauksen ulkopuolella. Osa näistä huomioiduista linnuista liikkuu suiston ja altaiden väliä. Taulukko 5. Kokemäenjoen suiston runsaimpien kahlaajien kevään enimmäismäärät yleensä viime vuosikymmeninä sekä suurimmat havaitut kevätmäärät kautta aikain. Luvuissa mukana aivan Natura-rajauksen tuntumassa oleva Kirrinsanta (* = havainto on Natura-alueen ulkopuolisilta Kirrisannan altailta). Laji Yleensä enimmillään Suurimmat lasketut määrät Meriharakka 10 15 47 (2008) Pikkutylli 1-3 8 (1960) Tylli 30 35 80* (2008) Töyhtöhyyppä 100 300 (1982 ja 1979) Pikkusirri 1-3 6* (2008) Lapinsirri <10 50 (1958) Suosirri 10 20 250 (1966) Jänkäsirriäinen 1-4 18* (2008) Suokukko >200 850 (2002) Jänkäkurppa 1-3 5 (1981) Taivaanvuohi 40 50 100 (2006)

Isokuovi 5-10 19 (2008) Mustaviklo n.20 50 (1999) Punajalkaviklo n.20 50 (1983) Valkoviklo n.20 120 (1999) Liro 100 200 311 (2008) Lokkilinnut Kokemäenjoen suistossa ei keväisin juuri levähdä lokkilintuja, vaan ne keskittyvät enemmän Preiviikinlahdelle. Toukokuussa särkikalojen kutuaikaan meri- ja selkälokkeja on parhaimmillaan joitain kymmeniä, samoin harmaalokkeja. Kala- ja naurulokkimäärät vaihtelevat muuton volyymin mukaisesti. Pikkulokkeja pysähtyy suistoon keväisin yleensä suurimmillaankin alle sata yksilöä. Kala- ja lapintiiroja saalistelee enimmäkseen Kolpanselällä parhaimmillaan toistasataa yksilöä. Alle kymmenen räyskää saalistaa suiston ydinosissa. Lähes jokakeväisiä muuttajia alueella ovat pikku- ja mustatiira. 3.4.3.3 Syksyllä levähtävä linnusto Syksyllä levähtävien lintujen määrää rajoittaa selvästi metsästyksen alkaminen 20.8. Suurimmat vesilintujen ja kahlaajien havaintomäärät kesän 2008 selvityksessä (Varsinais-Suomen luonto- ja ympäristöpalvelut 2008) saavutettiinkin juuri ennen metsästyksen alkua 18. ja 19.8. Tärkeä rauhallisempi lintujen levähdyspaikka metsästyksen alettua on Paskaston alue. Syksyllä 2008 tavatuista levähtäjistä vesilintulajeja oli 24, päiväpetolintuja 17 ja kahlaajia noin 50.