YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 137/2005/3 Dnro LSY-2005-Y-90

LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 137/2005/3 Dnro LSY-2005-Y-90 Annettu julkipanon jälkeen 14.12.2005 ASIA LUVAN HAKIJA Vuosaaren satamasta ruopattavien massojen läjitystä koskevien Länsi-Suomen vesioikeuden päätösten nrot 48 52/1998/3 muuttaminen sekä töiden aloittaminen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista, Helsinki ja Sipoo Helsingin Satama HAKEMUS Helsingin Satama on 5.4.2005 Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneella hakemuksella, jota on täydennetty 7.4.2005, 11.4.2005, 5.7.2005 ja 6.7.2005, pyytänyt Vuosaaren satamasta ruopattavien massojen läjitystä koskevien Länsi-Suomen vesioikeuden päätösten nrot 48 52/1998/3 muuttamista. Lisäksi Helsingin Satama on pyytänyt lupaa aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. VOIMASSA OLEVAT LUVAT Vesilain mukaiset luvat Länsi-Suomen vesioikeus on 9.7.1998 antanut Vuosaaren sataman rakentamista ja satamaan johtavaa väylää koskevat päätökset nrot 48 52/1998/3, joissa Helsingin Satamalle ja Merenkulkulaitokselle on myönnetty lupa Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamiseen, ruoppausmassojen läjitykseen mereen, merihiekan ottoon ja Vuosaaren satamaan johtavan väylän rakentamiseen sekä Vuosaaren satamaan johtavan julkisen kulkuväylän perustamiseen. Sataman osalta lupa koski satama-alueen ruoppauksia ja täyttöjä, laiturien rakentamista niihin liittyvine täyttöineen sekä aallonmurtajaa. Luvan saaja määrättiin tutkimaan ruopattavien massojen laatu kussakin ruoppauskohteessa ennen ruoppausta Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 24.2.2000 nro 00/0010/2 lisännyt ruoppausmassojen läjitystä koskevaan päätökseen kalatalousmaksun. Korkein hallinto-oikeus on antanut asiasta päätöksensä 24.10.2002 taltio nro 2638, jossa se ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 7.6.2004 antanut Vuosaaren satama-alueen maapengerosuuksien rakentamiseen liittyvän lievästi

2 tributyylitinapitoisten (TBT) sedimenttien ruoppaamista ja läjittämistä merialueelle sekä voimakkaimmin tributyylitinapitoisen alueen kuorimista koskevan päätöksen nro 41/2004/1. Päätöksessä myönnettiin lupa edellä sanottuihin toimenpiteisiin sekä lupa aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Vaasan hallinto-oikeus kumosi 6.7.2004 töiden aloittamista koskevan luvan välipäätöksellään nro 04/0228/3. Vaasan hallinto-oikeus muutti 7.9.2004 päätöksellään nro 04/0274/3 ympäristölupaviraston päätöstä siten, että koko ruopattavan alueen pintakerros on kuorittava ja näin kertyneet massat läjitettävä maalle. Töidenaloittamisluvan osalta hallinto-oikeus katsoi, että luvan saaja voi jatkaa töitä. Korkein hallinto-oikeus on antanut asiasta päätöksensä 19.10.2005 taltio nro 2648, jossa se lisäsi hallintooikeuden päätöksellä muutettuun lupamääräykseen 11) seuraavan toisen kappaleen: "Mereen tämän päätöksen nojalla läjitettävien ruoppausmassojen päälle suunnitelman mukaan läjitettävien muiden, vähintään 3 miljoonan kuutiometrin määräisen eristävän ruoppausmassan puhtaus on varmistettava ennen läjitystä. Näiden massojen TBT-pitoisuudet eivät saa ylittää 3 µg/kg k.a. (kuiva-ainetta) normalisoituina pitoisuuksina." Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 20.12.2004 antanut Vuosaaren satama-alueen tributyylitinalla (TBT) voimakkaimmin pilaantuneiden sedimenttien ruoppaamista suojarakentein eristetyllä alueella ja töiden aloittamista ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista koskevan päätöksen nro 85/2004/3. Päätöksessä myönnettiin lupa edellä sanottuihin toimenpiteisiin sekä lupa aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 23.6.2005 antanut pysyvän käyttöoikeuden saamista Vuosaaren sataman edellyttämälle vesialueelle määräalalla 7:360-M601 koskevan päätöksen nro 71/2005/3. Päätöksessä myönnettiin pysyvä käyttöoikeus Vuosaaren satama-alueen luiskien ja koillisosan meluseinän perustuksien rakentamista varten tarvittavaan, 30 m:n levyiseen ja 10 434 m 2 :n suuruiseen vesialueeseen. Päätös on lainvoimainen. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 23.6.2005 antanut Vuosaaren sataman F-laiturin rakentamiseen liittyvän TBT-pitoisten massojen ruoppaamista 0,2 m:n paksuudelta noin 1,23 ha:n alueelta koskevan päätöksen nro 72/2005/3. Päätöksessä myönnettiin myös lupa aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 2.9.2005 antanut Vuosaaren sataman suojarakenteiden ulkopuolisen vesiliikenne- ja laiturialueen lievästi TBT-pitoisten massojen ruoppaamista ja läjittämistä vesialueelle koskevan päätöksen nro 94/2005/3. Päätöksessä myönnettiin lupa edellä sanottuihin toimenpiteisiin sekä lupa aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.

Ympäristönsuojelulain mukainen lupa 3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 10.3.2005 antanut Vuosaaren satama-alueen pilaantuneiden sedimenttien hyötykäyttöä satamarakenteissa koskevan päätöksen nro 26/2005/3. Päätöksessä myönnettiin ympäristölupa pääasiassa tributyylitinalla (TBT) pilaantuneiden sedimenttien hyötykäyttöön Vuosaaren sataman satamarakenteissa Niinilahden alueella. Lupa koskee Vuosaaren satamahankkeisiin liittyviltä alueilta ruopattavia ja Käärmeniemeen väliaikaisesti varastoituja pilaantuneita sedimenttejä, niiden käsittelyä ja sijoittamista satamarakenteisiin. Päätöksessä myönnettiin myös lupa aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. SUUNNITELMA Merialueen yleiskuvaus Vuosaaren edustan merialue kuuluu itäisen Suomenlahden rannikkoalueeseen. Alue on pääosin suhteellisen matalaa saaristoa, jossa vesisyvyys vaihtelee ranta-alueita lukuun ottamatta 10 20 metrin välillä. Yli 20 metrin syvyysvyöhyke alkaa varsinaisesti vasta ulkosaaristoalueella. Ruoppausmassojen läjitysalue sijaitsee ulkomerialueella noin 22 km:n etäisyydellä Vuosaaren satamasta ja noin 7 km:n etäisyydellä Itä-Tontusta etelä-kaakkoon. Se on yleistä vesialuetta (RN:o 753-894-1-1), ja sen omistaja on Suomen valtio ja haltija metsähallitus. Läjitysalueen ympäristö on yli 3 km:n säteellä Suomen valtion omistuksessa olevaa aluetta. Lähin muun kuin valtion omistama maa- tai vesialue on Eestiluoto ja sitä ympäröivä vesialue, jotka ovat Helsingin kaupungin omistuksessa. Voimassa olevan luvan mukainen noin 1,2 x 1,2 km:n laajuinen läjitysalue sekä suunnitellut laajennusalueet sijaitsevat laajan, luonnostaankin sedimentaatio- eli akkumulaatioalueena toimivan syvänteen pohjoisreunalla. Vesisyvyys läjitysalueella vaihtelee pääasiassa 50 60 m:n välillä. Alueen pohjois- ja koillispuolella 1,5 km:n päässä sijaitsevat noin 10 20 m:n matalikot. Syvä alue jatkuu etelän ja lounaan suuntaan. Läjitysalueella meren luonnontilainen pohjan pintakerros muodostuu Geologian tutkimuskeskuksen selvitysten mukaan viime aikoina laskeutuneesta liejusavesta, joka on löysää ja vesipitoista, rautasulfidien tummaksi tai mustaksi värjäämää liejua. Pintakerroksen alla on löysähköä liejusavea. Läjitysalue on syvännettä, johon kertyy sedimenttiä eli pintakerros ei kulu pois vaan kasvaa ajan myötä. Läjitysalueen keskiosan (vesisyvyys 58 m) pohja on tummaa liejua, jossa on vähän savea ja kariketta. Läjitysalueen luonnontilainen pohja on suhteellisen helposti resuspendoituvaa, mutta pysyvästi sedi-

4 mentoitunutta ainesta, mikä kertoo läjitysalueen rauhallisista sedimentaatio-olosuhteista. Helsingin edustan ulkomerialueen virtaukset ovat pääasiassa rannikon suuntaisia, mutta vaihtelevat tuuliolosuhteiden mukaan. Suomenlahden pohjoisrannalle on ominaista länttä kohti suuntautuva hidas perusvirtaus, joka ilmenee vasta yli 10 m:n syvyydessä. Tämä perusvirtaus esiintyy selkeimpänä noin 10 20 km:n etäisyydellä rannikosta. Läjitysalueella vuonna 2003 tehtyjen virtausmittausten mukaan virtausnopeudet vaimenivat tiheyden muutoskerroksen yläpuolella ja sen alueella n. 10 14 m:n syvyydessä. Tämän alapuolella virtausnopeudet ovat varsin pieniä (< 4 cm/s) lähes 40 m:n syvyyteen saakka. Läjitysalueella pohjanläheiset virtausnopeudet olivat hitaampia kuin 10 cm/s. Suurimmat virtausnopeudet (20 25 cm/s) havaittiin pohjan lähellä läjitysalueen eteläpuolella. Pohjan lähellä virtausten suunta oli koko tutkimusalueella sektorille lounas-luode (SW-NW). Vedenkorkeudet Vedenkorkeuden vaihteluväli Helsingin edustalla on noin 2,4 metriä pitkän aikavälin (1904 2005) vedenkorkeushavaintojen mukaan: HW (ylivesi) +1,51 m MW (keskivesi, teoreettinen) ±0 m (=N 60-0,062 m v. 2005) NW (alivesi) -0,92 m Meriveden korkeus on Helsingissä yleensä alimmillaan huhtitoukokuussa ja korkeimmillaan marras-joulukuussa. Vedenkorkeuden vaihtelu on vähäisintä kesäkuukausina ja voimakkainta lokamaaliskuussa. Pinnankorkeuden vaihteluun vaikuttavat ilmanpaineen muutokset, pitkäkestoiset yhdensuuntaiset tuulet sekä Suomenlahden ja Itämeren vesirungon ominaisheilahtelut. Jääolot Merentutkimuslaitoksen laatimien pitkän ajan keskiarvojen (vuosien 1961 1990 jäätilastot) perusteella Vuosaaren edustan merialue jäätyy keskimäärin joulukuun alkupuolella ja pysyvä jääpeite muodostuu joulukuun loppupuolella. Pysyvä jääpeite kestää alueella noin kolme ja puoli kuukautta. Pysyvä jääpeite sulaa yleensä huhtikuun alkupuoliskolla, ja jäät häviävät huhtikuun loppuun mennessä. Läjitysaluetta lähin talvella auki pidettävä väylä on Vuosaaren satamaan johtava Vuosaaren väylä (kulkusyvyys 11,0 m). Se sijaitsee noin 5 km läjitysalueesta länteen. Veden laatu Helsingin edustan itäinen merialue on ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevöitynyt. Ulkosaaristossa kokonaistyppipitoisuudet ovat yleensä hieman alle 400 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudet luokkaa 20 50 µg/l. Laatuluokitukseltaan ulkosaaristo kuuluu luokkaan hyvä.

5 Kasviplankton ja vesikasvillisuus Helsingin edustan merialueen planktonlajiston muodostavat pääasiassa panssarisiimalevät ja huhtikuussa tuotantomaksimin saavuttavat piilevät, jotka aiheuttavat veteen voimakkaan ruskean värin. Loppukesällä runsaat sinileväkukinnat ovat Helsingin edustalla tavallisia. Ulkosaaristoalueella saaret ja luodot ovat pääosin kallio- ja kivikkorantaisia, joten niiden suurvesikasvillisuus on vähäistä. Läjitysalueella vesisyvyys on niin suuri, ettei alueella ole kasvillisuutta. Pohjaeläimet Ulkosaaristossa Eestiluodon lähellä pohjaeläimistön tila vastaa lähes luonnontilaa lajiston koostuessa pääasiassa valkokatkasta, itämerensimpukasta ja harvasukamadoista. Myös Itä-Tontun soranottoalueen läheisyydessä pohjaeläimistö on normaali ja se edustaa tyypillistä hiekkapohjan lajistoa. Meriläjitysalueen pohjaeliöstö on niukka johtuen ajoittaisesta hapettomuudesta. Vuoden 2003 tarkkailutulosten mukaan osa pohjasta oli mustaa, rikkivedylle haisevaa liejua ilman pohjaeläimiä ja osalla pohjaa oli liejupohjalla harvakseltaan keskikokoisia liejusimpukoita. Vain yhdellä tutkimuspaikalla (vesisyvyys 51 m) esiintyi savi-hiekkapohjalla monipuolinen karun pohjan yhteisö. Kalasto ja kalastus Kalalajit Kalastus Kalalajisto muodostuu pääasiassa Itämeren mereisistä lajeista. Istutukset ovat voimistaneet lohi-, meritaimen- ja vaellussiikakantoja, mutta viime vuosina lohi- ja meritaimensaaliit ovat laajamittaisista istutustoimista huolimatta pienentyneet. Mahdollisina syinä on pidetty ravintoa ja kalatauteja. Ankeriaiden määrä on viime vuosina kasvanut. Turskakanta pienentyi Itämeren suolapitoisuuden muutosten vuoksi 1980-luvun lopulla huomattavasti. Viime vuosina turskan esiintyminen saaliissa on ollut lähinnä satunnaista. Läjitysalueen läheisyydessä ei tiettävästi sijaitse kalojen kutualueita. Läjitysalueen läheisyydessä ei ole kiinteitä pyyntipaikkoja, vaan lähimmät lohi- ja taimenrysät sijaitsevat pohjoisempana, noin 5 km:n etäisyydellä Itä- ja Länsi-Tontun kupeissa. Lohirysäkalastus on alueen tärkein kalastusmuoto. Lohen rysäpyynnin tärkeimmät pyyntiajat ovat kesä-elokuu. Lohisiimoilla ja -verkoilla sekä troolilla kalastaa avomerellä muutama venekunta. Verkkopyyntiä harjoitetaan erityisesti keväällä ja syksyllä. Erityisesti Eestiluodon etelä- ja kaakkoispuoliset vesialueet ovat tasaisen pohjansa ansiosta tärkeitä silakan pohjatroolikalastukselle. Aivan viime vuosina silakan troolipyynti on ollut melko vähäistä. Troolipyynnin vähennyttyä läjitysalueen välittömässä läheisyydessä ei ole ilmoitettu olleen ammattikalastajien pyyntipaikkoja. Ulommalla merialueella ammattikalastajien saalis on koostunut pääasiassa silakasta, mutta saaliissa on ollut melko runsaasti myös loh-

6 ta, taimenta ja kuhaa sekä vähäisessä määrin siikaa, lahnaa, ahventa, kirjolohta ja haukea. Pyyntipaikat ovat sijainneet yleensä lähempänä rannikkoa kuin läjitysalue. Helsingin edustan itäinen merialue on erityisen vilkas virkistyskalastusalue hyvän saavutettavuutensa ja monipuolisen kalastonsa ansiosta. Läjitysalue sijaitsee kuitenkin niin kaukana ulkomerellä, että alueen virkistyskalastuskäyttö on vähäistä rajoittuen lähinnä avomerellä tapahtuvaan lohen uisteluun. Alueen läheisyydestä pyydettävät kalalajit (lohi, taimen ja silakka) ovat vaeltavia lajeja, jotka eivät todennäköisesti oleskele pitkiä aikoja läjitysalueen tuntumassa. Läjitysalue lähivesineen on valtion omistuksessa. Kalojen käyttökelpoisuus Kalojen haitta-ainepitoisuuksia Vuosaaren meriläjitysalueen läheisyydessä ei ole tutkittu, joten tarkastelu perustuu Itämerellä, lähinnä Suomenlahdella, tehtyihin tutkimuksiin. Itämeren kalojen dioksiinipitoisuudet vaihtelevat huomattavasti eri kalalajien välillä. Ahvenen, hauen, kuhan, kilohailin, mateen, siian, turskan sekä nuoren ja pienen silakan dioksiinipitoisuudet ovat tavallisesti pieniä. Sen sijaan lohessa ja isoissa silakoissa (>17 cm) dioksiinipitoisuudet ylittävät EU:n asettaman raja-arvon (4 pg TEQ/g tp). Kalojen PCB-pitoisuudet ovat ko. aineen käytön rajoitusten ja kiellon seurauksena vähenemässä, esimerkiksi silakan ja turskan osalta pitoisuudet laskivat 28 70 % vuosina 1987 1995. Merikaloilla ja varsinkin planktonia ravinnokseen käyttävillä kalalajeilla, kuten silakalla ja särkikaloilla, elohopeapitoisuudet kohoavat harvoin niin korkeiksi, että ne rajoittaisivat kalan käyttöä ravinnoksi. Sen sijaan merihauilla on havaittu kohonneita elohopeapitoisuuksia. Orgaanisia tinayhdisteitä ei tiettävästi ole tutkittu kaloista Suomenlahden ulkomerialueilla. Helsingin rannikkoalueelta kerätyistä näytekaloista (ahven, kuha, kampela ja hauki) on määritetty orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksia. Helsingin kaupungin toteuttaman näytteenoton perusteella on ilmeistä, että koko Helsingin rannikkoalueen kalojen TBT-pitoisuudet ovat lähes samalla tasolla, mutta TPTpitoisuuksissa esiintyy suurta alueellista vaihtelua. Esimerkiksi Vantaanjoen edustalla Vanhankaupunginlahdella TPT-pitoisuus oli huomattavasti muita alueita korkeampi. Kaloissa esiintyvien orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksien on todettu olevan samaa suuruusluokkaa myös muualla Suomen rannikkoalueella. On todennäköistä, että Suomenlahden ulkomerialueelta ja näin ollen myös meriläjitysalueen läheisyydestä pyydetyissä kaloissa voi esiintyä orgaanisia tinayhdisteitä. Ulkomerialueelta ja meriläjitysalueen läheisyydestä pyydettävät kalalajit (lohi, taimen ja silakka) ovat kuitenkin vaeltavia lajeja, joten niiden orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksien voidaan arvioida olevan ainakin jonkin verran alhaisempia kuin rannikkoalueen paikallisemmissa kalalajeissa.

7 Kansanterveyslaitoksen asiantuntijalausunnon (dnro 382/07/2004) mukaan Vuosaaressa mitatut kalojen pitoisuudet, mukaan luettuna eri tavalla arvioidut mahdolliset yhteisvaikutukset, eivät ole niin korkeat, että ne olisivat uhka väestön terveydelle. Selvitysten perusteella Vuosaaren sataman vesirakennustöillä ei ole ollut vaikutusta kalojen TBT- tai TPT-pitoisuuksiin. Läjitysalueen laajennuksella ei arvioida olevan vaikutusta kalojen käyttökelpoisuuteen. Merialueen käyttö Läjitysalueesta noin 2 km itään kulkee väylä, joka johtaa avomereltä Vuosaarenselälle (kulkusyvyys 9 m). Vuosaaren satamaa varten tehdään uusi, kulkusyvyydeltään 11,0 m:n väylä eri linjauksella kuin nykyinen. Uusi väylä tulee kulkemaan läjitysalueen länsipuolella noin 5 km:n etäisyydellä. Kalastuksen lisäksi merialueen muu käyttö liittyy vesiliikenteeseen, kuten veneilyyn ja muuhun väylien ulkopuolella tapahtuvaan vesiliikenteeseen. Sedimentin laatu TBT Tributyylitinan (TBT) pitoisuuksia tämän hakemussuunnitelman mukaisella läjitysalueella on tarkasteltu ja arvioitu alueella sijaitsevien sedimenttihavaintopisteiden (L1, L2, L3, L4, L5, L6) pitoisuuksien perusteella. Muut haitta-aineet Läjitysalueella ja sen ympäristössä pintasedimentistä (0 5 cm) määritetyt TBT-pitoisuudet (normalisoimattomia) ovat olleet vuosina 2003 2004 seuraavat: Havaintopaikka L1 L2 L3 L4 L5 L6 Aika Sedimenttinäyte (cm) TBT µg/kg k.a. 26.8.2003 0 5 40,2 3,4 31,1 34,8 <1 18.8.2004 0 5 <1 4,9 3,0 30,4 <1 <1 Vuonna 2003 korkein TBT-pitoisuus esiintyi luonnontilaisella sedimentaatiopohjalla noin 1 km läjitysalueesta luoteeseen (L1) ja vuonna 2004 noin 1 km läjitysalueesta lounaaseen (L4). Havaintopisteiden L1 ja L3 vuonna 2004 määritetyt TBT-pitoisuudet olivat laskeneet huomattavasti vuoden 2003 pitoisuuksiin nähden. Havaintopisteiden L2 ja L4 TBT-pitoisuudet olivat molemmilla tutkimuskerroilla samaa luokkaa. Alueella, jolle oli läjitetty satamasta ruopattua savea (L6), orgaanisia tinayhdisteitä oli alle määritysrajan kumpanakin havaintovuotena. Trifenyylitinan (TPT) pitoisuudet olivat alle määritysrajan (<1 µg/kg k.a.) kaikissa läjitysalueen ja sen ympäristön pintasedimentistä (0 5 cm) määritetyissä näytteissä vuosina 2003 2004.

8 Alueen pintasedimentin PCB:n kokonaispitoisuudet olivat melko pieniä (<0,015 0,07 mg/kg) vuonna 2003. Seuraavana vuonna PCB:n kokonaispitoisuudet olivat vielä pienempiä: läjitysalueen lounaispuolella sijaitsevan havaintopisteen (L4) PCB:n kokonaispitoisuus oli 0,04 mg/kg ja muiden alueella sijaitsevien havaintopisteiden pitoisuudet olivat alle määritysrajan (<0,015 mg/kg). Hankesuunnitelma Periaate Läjitysaluetta laajennetaan 144 ha:sta 256 ha:iin, ja läjitettävien massojen enimmäismäärä kasvaa 4,5 milj. m 3 :stä 9,5 milj. m 3 :iin. Massojen yläpinta läjityksen jälkeen on keskimäärin enintään tasossa -50 m, mutta korkeimmat kohdat voivat paikallisesti ulottua tasolle -49 m. Läjitysalueen laajennus ja läjitettävän massamäärän muutos Meriläjitysaluetta on suunniteltu laajennettavaksi 144 ha:sta 256 ha:iin. Suunnitelluista laajennusalueista toinen (1 000 m x 1 000 m) sijaitsee nykyisen meriläjitysalueen eteläpuolella ja toinen (100 m x 1 200 m) nykyisen läjitysalueen itäpuolella. Nykyisen läjitysalueen koko on 1 200 m x 1 200 m. Läjitettävien massojen enimmäismäärä kasvaa suunnitelman mukaan 4,5 milj. m 3 :stä 9,5 milj. m 3 :iin, mikä on laajennetun läjitysalueen suurin teoreettinen sijoitustilavuus. Tilavuudessa ei ole otettu huomioon laajennusalueen ulkopuolelle ulottuvia luiskia, jotka ovat suunnitelman mukaan vähintään 1:10 1:15 tai tätä loivempia. Meriläjitysalueen laajennussuunnitelman suunnitelmaselostus 10.1.2005 on lupahakemussuunnitelman liitteenä. Nykyiselle, Länsi-Suomen vesioikeuden päätösten nrot 48 52/1998/3 mukaiselle läjitysalueelle on vuoden 2004 loppuun mennessä läjitetty Vuosaaren satamasta ruopattuja massoja noin 2,3 milj. m 3 ktr (kiintoteoreettinen tilavuus ruoppauskohteessa). Pohjatutkimustulosten ja hankesuunnitelmien tarkennuttua on osoittautunut, että voimassa olevan vesiluvan mukainen läjitysalue ja läjitystilavuus eivät riitä sataman I-vaiheen ja satamaan johtavan väylän ruoppausmassoille. Lisäksi Helsingin Satama on päättänyt toteuttaa Vuosaaren sataman II-vaiheen eli satama rakennetaan täyteen asemakaavan mukaiseen laajuuteensa. II-vaihetta varten ruopattava massamäärä tulee olemaan noin 15 % koko satama-alueelta ruopattavasta massamäärästä, ja näille ruoppausmassoille tarvitaan myös läjitysaluetta ja -tilavuutta. Sataman II-vaiheen ruoppauksia ja täyttöjä on tarkoitus tehdä osittain samanaikaisesti I-vaiheen rakentamisen kanssa, mikä on arvioitu sekä ympäristöllisesti että taloudellisesti parhaaksi II-vaiheen toteutustavaksi. Helsingin Satama on jättänyt erillisen hakemuksen koskien sataman II-vaiheen rakentamista. Vuosaaren satamaa ja satamaan johtavaa meriväylää rakennettaessa ruopataan meriläjitysalueelle läjityskelpoisia savi- ja silttimassoja seuraavasti: sataman ruoppauksissa 6,1 milj. m 3 ktr ja meriväylän

9 ruoppauksissa 0,2 milj. m 3 ktr. Löyhtymiskerroin huomioiden läjitettäviä massoja on siten n. 7 milj. m 3 itr (irtoteoreettinen tilavuus läjityspaikalla), minkä lisäksi tulee huomioida tarvittavat työvarat. Rakennushankkeiden päätyttyä läjitysaluetta ja -tilavuutta tarvitaan vielä aika ajoin suoritettaville sataman ja väylän kunnossapitoruoppauksille sekä mahdollisiin kulkusyvyysmuutoksiin liittyville ruoppausmassoille. Voimassa olevan vesiluvan mukainen meriläjitysalue soveltuu laajennettuna parhaiten voimassa olevan luvan mukaisen läjitystilavuuden (4,5 milj. m 3 ) ylittävien ruoppausmassojen läjitykseen. Meriläjitysalueen ja sen laajennuksen sijainti ja ominaisuudet on valittu siten, että läjitystoiminnasta aiheutuu mahdollisimman vähän ympäristöhaittoja: läjitysalueen läheisyydessä ei ole kohteita tai toimintoja, jotka voisivat häiriintyä läjitystoiminnasta ja pidemmällä aikavälillä läjitysalueen syvyyssuhteet varmistavat läjitettyjen massojen pysymisen alueella. Helsingin Satama on katsonut, että meriläjitysalueelle tulee voida sijoittaa kaikki Vuosaaren satamahankkeeseen sekä sataman ja väylän kunnossapitoon sekä mahdollisiin kulkusyvyysmuutoksiin liittyvät mereen läjityskelpoiset ruoppausmassat. Läjitystason muuttaminen Länsi-Suomen vesioikeuden antamien lupapäätösten nrot 48 52/1998/3 mukaan läjityksen yläpinta ei saa nousta yli tason -50 m. Meriläjitysalueen laajennussuunnitelman mukaan massojen yläpinta läjityksen jälkeen on keskimäärin enintään tasossa -50 m. Korkeimmat kohdat saattavat kuitenkin paikallisesti ulottua tasolle -49 m, sillä läjitystä on vaikea tehdä täysin tasaiseksi. Helsingin Satama on pyytänyt muuttamaan voimassa olevassa läjitysluvassa määrättyä läjitystasoa siten, että korkeimmat kohdat voivat paikallisesti ulottua tasolle -49 m. Geologian tutkimuskeskuksen 15.12.2004 antaman lausunnon mukaan meriläjitysalueen laajennus on ympäristön kannalta varsin riskitöntä, kun läjitysalueen vedensyvyys säilyy esitetyssä keskimääräisessä -50 m tasossa tai sen alapuolella. Massojen kuljetus ja läjittäminen Kauhakalustolla ruopatut savi- ja silttimassat kuljetetaan meriläjitysalueelle proomuilla, joiden kulkusyvyys on 3 5 m. Imuhopperia käytettäessä massat kuljetetaan läjitysalueelle hopperin ruumassa. Hoppereiden kulkusyvyydet ovat yleensä 5 7,5 m. Läjitysalueelle kulkiessaan proomut ja hopperit käyttävät nykyistä telakalle johtavaa 7,5 m:n väylää. Kuiva-Hevosen kohdalta etelään kohti läjitysaluetta merkitään kuljetuskalustoa varten väliaikainen väylä. Vuosaaren satamaan johtavaa uutta väylää on alettu rakentaa kesällä 2004. Väylän valmistuttua käyttökuntoon kuljetuskalusto käyttää myös uutta väyläosuutta.

10 Varsinainen läjitys tapahtuu proomun ja hopperin pohjaluukkujen kautta avaamalla ne läjityspaikan yläpuolella. Ruoppaustavasta ja maalajista johtuen massa pysyy pudotessaan melko yhtenäisenä paakkuna ja laskeutuu valtaosaltaan suoraan pohjaan. Pääosa Vuosaaren sataman ja väylän rakentamiseen liittyvistä ruoppauksista ja meriläjityksistä on tarkoitus tehdä vuoden 2005 aikana. Läjityksen vaikutuksia tarkkaillaan Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Läjitettävien massojen haitta-aineet Vuosaaren satamahankkeen ruoppausmassojen soveltuminen mereen läjitettäviksi selvitetään massojen sisältämien haitta-aineiden osalta erillisissä ruoppausta ja läjittämistä koskevissa hakemuksissa. Meriläjitysalueelle on tarkoitus läjittää 1) puhtaita ruoppausmassoja, joiden normalisoitu TBT-pitoisuus on korkeintaan 3 µg/kg k.a. (kuiva-aineessa), 2) puhdistusruopatun tai pintakuoritun sedimenttikerroksen alapuolisia ruoppausmassoja, jotka luokitellaan TBT:n suhteen puhtaiksi tai jotka sisältävät vain satunnaisesti tai vähäisessä määrin TBT:tä ja joiden normalisoitu TBT-pitoisuus ei ylitä arvoa 200 µg/kg k.a. sekä 3) ruoppausmassoja, joiden normalisoitu TBT-pitoisuus ylittää 3 µg/kg k.a, mutta ei ylitä arvoa 200 µg/kg k.a. Koska TBT on Vuosaaren satama-alueen merkittävin ja yleisimpänä esiintyvä haitta-aine, myös muiden haitta-aineiden pitoisuudet läjitettävissä massoissa ovat pieniä. Läjitysluvan voimassaolo Nykyinen läjityslupa on voimassa kymmenen vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta eli 24.10.2012 saakka. Koska meriläjitysalueelle on tarkoitus läjittää myös sataman ja väylän kunnossapitoon sekä mahdollisiin kulkusyvyysmuutoksiin liittyviä ruoppausmassoja, Helsingin Satama on pyytänyt läjitysluvan voimassaoloaikaan pidennystä kunnossapitoruoppausten ja kulkusyvyysmuutosten edellyttämien ruoppausmassojen osalta vuoden 2028 loppuun saakka. Arvio vaikutuksista Meriläjityksen vaikutuksiin liittyvät seikat on todettu ja huomioitu jo voimassa olevaa vesilain mukaista lupaa varten laadituissa lupahakemusasiakirjoissa ja voimassa olevassa lupapäätöksessä. Nyt haettavassa muutoksessa läjitysalue ja läjitettävät massat kasvavat hakemuksen mukaisesti noin kaksinkertaisiksi, mikä lisää läjityksen aiheuttamia vesistövaikutuksia. Hakemussuunnitelmassa on arvioitu jo luvitetun toiminnan ja nyt haettavan muutoksen yhteisvaikutuksia. Näkyvin ja välittömin läjityksestä syntyvä vaikutus on veden samentuminen läjitysalueella ja sen lähistöllä. Samentuminen on ohimenevää ja se häviää pintavedestä nopeasti töiden loputtua. Pohjan läheisessä vesikerroksessa samentuminen on voimakkaampaa ja pit-

Tutkimukset 11 käkestoisempaa kuin pintakerroksessa. Samentuminen rajoittuu pääasiassa läjityspaikan lähiympäristöön, käytännössä muutaman sadan metrin säteelle läjityskohdasta. Sameuden leviäminen Vuosaaren sataman meriläjitysalueella on vuosina 2003 ja 2004 toteutettu intensiivisiä, uuteen teknologiaan perustuvia sameusmittauksia. Leviävän sameuden määrää tutkittiin kahdella toisiaan kohtisuorassa olevalla luotauslinjalla satunnaisilla hetkillä. Vuonna 2003 sameusmittaukset tehtiin viisi kertaa kesä-marraskuussa ja vuonna 2004 kahdeksan kertaa touko-marraskuussa. Tuulennopeudet vaihtelivat mittaushetkinä heikosta kohtalaiseen (n. 0 5,0 m/s). Vuonna 2003 läjitysalueella pintavedessä havaittiin paikallisia 10 20 NTU-tasolla olevia sameuslaikkuja. Laikut olivat ajoittain havaittavissa vielä noin 5 km halkaisijaltaan olevan mittausalueen reunoilla, mikä kertoo siitä, että samentunutta vettä voi kulkeutua myös yli 2,5 km:n päähän läjitysalueesta. Pohjan läheisessä vesikerroksessa oli havaittavissa kesän ja syksyn aikana sameusarvojen kasvua. Kesäkuun alussa läjityksen juuri käynnistyttyä pohjan läheiset pitoisuudet olivat tasolla 10 NTU. Elo- ja lokakuun mittauskerroilla havaittiin paikallisesti yli tason 25 NTU nousevia sameusarvoja. Syksyn viimeisellä mittauskerralla pohjan lähellä oli noin 2 km:n etäisyydelle ulottuva alue, jossa sameudet nousivat yli tason 50 NTU. Vuonna 2004 laajimmat sameuden leviämisalueet mitattiin meriläjitysalueella touko-kesäkuussa, kun ruoppausteho oli satamatyömaalla suurimmillaan. Silminnähden samentunutta vettä (>10 NTU) kulkeutui lounasta kohti noin 2,5 km:n päähän läjitysalueen keskipisteestä. Leviäminen muihin ilmansuuntiin oli vähäisempää ja samentunut vesi pysyi valtaosin läjitysalueen rajojen sisäpuolella. Läjitysalueen sisällä mitattiin paikoitellen yli 100 NTU-lukemia. Heinäelokuussa läjitysalueen sisällä mitattiin edelleen yleisesti yli 50 NTUarvoja, mutta sameuden leviäminen läjitysalueen ulkopuolelle oli vähäistä. Syyskuun 2004 aikana meriläjitysalueelle ei viety läjitysmassoja ja sameudet laskivat voimakkaista tuulista huolimatta koko vesipatsaassa tasolle 0 2 NTU, mitä voidaan pitää merialueen luonnollisena tausta-arvona. Myös loka-marraskuussa mitatut sameudet olivat vähäisiä eikä merkittävää leviämistä läjitysalueen ulkopuolelle havaittu. Palkoproomuläjityksen vaikutuksia veden sameuteen on tutkittu kolme kertaa: 17.9.2003, 13.5.2004 ja 13.8.2004. Kaikissa kolmessa kokeessa havaittiin kaksiosainen läjityspilvi. Pilven yläosa muodostui kuorman purkamisen yhteydessä lähelle pintaa ja pilven alaosa kuorman osuessa pohjaan. Pilven osien välissä vesi oli sameudeltaan lähellä tausta-arvoja, ja yläosassa sameusarvot olivat tasolla

12 10 30 NTU. Alaosan sameusarvoissa ja mittasuhteissa oli kokeiden välillä huomattavia eroja. Ensimmäisessä kokeessa suurimmat mitatut sameusarvot olivat tasolla 100 NTU ja samentuneen alueen korkeus 5 m pohjasta. Toisessa kokeessa vastaavat arvot olivat 600 NTU ja 20 m, ja kolmannessa kokeessa 300 NTU ja 15 m. Toisella mittauskierroksella, tunti läjitystapahtuman jälkeen, pinnan lähellä mitattiin kaikissa kokeissa enää alle 10 NTU:n suuruisia sameusarvoja. Myös pilven alaosassa sameus oli selvästi vähentynyt. Läjitysalueen lounaisnurkassa 50 m:n syvyydessä tehtiin sameusmittauksia jatkuvatoimisella mittalaitteella 12.1. 20.2.2005. Korkeimmat sameusarvot (5,2 NTU) mitattiin samanaikaisesti talvimyrskyn aiheuttaman voimakkaan aallokon (3,5 m) kanssa. Mitatut sameudet olivat tyypillisiä pohjan läheisen vesikerroksen lukemia, eivätkä ne ylittäneet silmin havaittavan sameuden rajaa. Suurimman osan kuuden viikon jaksosta sameus oli alle 1 NTU. Näin ollen mittausten mukaan edes kovat talvimyrskyt eivät aiheuttaneet merkittävää läjitetyn massan irtoamista. Kiintoaine Palkoproomuläjityksen aikaisia veden kiintoaineen määriä sekä kiintoaineen laskeutumista on tutkittu sameustarkkailun yhteydessä kolme kertaa: 17.9.2003, 13.5.2004 ja 13.8.2004. Ensimmäisessä kokeessa läjityskuorma (n. 156 t) aiheutti yhteensä 8 kiintoainetonnin sekoittumisen veteen. Kiintoaineesta 25 % jäi pinnan läheiseen pilveen ja 75 % pohjan läheisyyteen. Tunnin kuluttua tehdyssä uusintamittauksessa havaittiin enää 25 % alkuperäisestä kokonaisainemäärästä. Toisessa kokeessa mitattiin yhteensä 66 tonnia veteen sekoittunutta kiintoainetta (läjityskuorma n. 260 t). Pinnan läheinen pilvi oli samaa suuruusluokkaa kuin edellisessä läjityskokeessa, mutta pohjan läheisyydessä havaitut ainemäärät olivat lähes kertaluokkaa suurempia. Tunnin kuluttua pinnan läheisen pilven sisältämä ainemäärä oli 50 % ja pohjan läheisen pilven 75 % ensimmäisestä mittauksesta. Toisen kokeen tuloksia ei voida pitää pelkästään yhden läjityskuorman vaikutuksina, koska toukokuussa 2004 läjitysalueelle purettiin useita kymmeniä proomulasteja vuorokaudessa. Myöskään kolmannen kokeen perusteella ei pystytty arvioimaan yksittäisen kuorman vaikutusta, sillä mittausalueelle läjitettiin ensimmäisen mittaustunnin aikana kaksi ylimääräistä kuormaa, jotka näkyvät selvästi mittaustuloksissa. Tutkimukset tehtiin kahdella toisiaan kohtisuorassa olevalla luotauslinjalla. Luotauslinjojen lisäksi sameuspilven keskikohtaa seuranneen virtausuimurin vieressä tehtiin luotauksia ensimmäisen kokeen aikana läjityshetkellä ja 2,5 tuntia läjityksen jälkeen. Toisen ja kolmannen kokeen aikana sameusarvot mitattiin 30 60 minuutin välein. Peräkkäisten luotausten keskimääräiset kiintoainepitoisuudet laskettiin prosentteina ensimmäisen luotauksen arvoista.

13 Ensimmäisessä ja toisessa kokeessa mitattu kiintoaineen vajoaminen oli samaa suuruusluokkaa. Kiintoaine väheni läjityspilven keskikohdassa yli 90 % ensimmäisen 40 minuutin aikana, jolloin sedimentoituivat karkeimmat raekoot. Seuraavan tunnin kuluessa sameusarvot laskivat 30 %, ja muutosnopeus säilyi samansuuruisena kokeen loppuun saakka. Kahden tunnin kuluttua enää 2 3 % heti läjityksen jälkeen mitatusta kiintoaineesta oli veteen sekoittuneena. Kolmannessa kokeessa kiintoaineen laskeutuminen oli näennäisesti hitaampaa viereen läjitettyjen ylimääräisten kuormien takia. Koska karkeat jakeet laskeutuvat jo läjitysalueen sisälle tai sen välittömään lähiympäristöön, vain hienon aineen laskeutumisnopeudella on käytännön merkitystä kiintoaineen kulkeutumisen kannalta. Partikkeleiden vajoamisnopeudeksi arvioitiin noin 6 m/h. Eestiluodon eteläpuolen läjityksistä aiheutuvan kiintoaineen leviämisestä on kehitetty vuoden 2004 aikana kolmiulotteinen (3D) virtausja vedenlaatumalli, jolla on tarkoitus täydentää sataman läjitys- ja hiekanottoalueiden velvoitetarkkailua sekä arvioida kiintoaineen ja sen mukana leviävien haitta-aineiden kaukokulkeutumista kalastuksen, virkistyskäytön tai luonnonsuojelun kannalta merkittäviin kohteisiin. Mallilaskelmien mukaan keväällä 2004 pohjanläheiset laskennalliset kiintoainepitoisuudet nousivat keskimäärin tasolle 0,5 1,0 mg/l halkaisijaltaan 5 km:n laajuisella merialueella läjitysalueen ympäristössä. Tämä vastaa n. 0,5 1,0 NTU:n sameusarvoja. Kiintoaineen pääasialliset leviämissuunnat olivat lounas ja koillinen. Kiintoainepitoisuudet laimenevat pinnalla selvästi syvempiä vesikerroksia nopeammin, ja kiintoaineen kulkeutuminen on voimakkainta pohjan läheisessä vesikerroksessa. Myös Söderskärin luonnonsuojelualueen edustalle lasketut kiintoainepitoisuudet olivat suurimmillaan (0,3 mg/l) pohjan läheisessä vesikerroksessa, mutta jäivät kuitenkin selvästi alle havaintorajan. Söderskärille kulkeutunut kiintoaine muodosti laskennallisesti alle 0,002 mm:n kerroksen pohjaan vajottuaan. Söderskärille ja sen edustalle lasketut pitoisuudet ja kertymäpaksuudet eivät ole ihmisaistein tai laboratoriomenetelmin havaittavissa. Samalla ne jäävät huomattavasti alle haitallisiksi tiedettyjen pitoisuuksien. Merialueen akkumulaatiopohjilla luontainen sedimentaationopeus on yleensä luokkaa 0 5 mm vuodessa. Imuruoppauskoe Puhtaiden savimassojen ruoppaus-, siirto- ja läjitysmenetelmän valintaa varten Helsingin Satama toteutti imuruoppauskokeen suurella hopperikalustolla Vuosaaren satama-alueella. Koe tehtiin Uudenmaan ympäristökeskuksen luvalla. Hopperilla toteutettu imuruoppaus vastasi teholtaan yli 10 kauharuoppaajan ja palkoproomun samanaikaista toimintaa. Samassa yhteydessä läjitysalueella toteutetun ympäristövaikutusten seurannan perusteella hopperiläjityksen sameusvaikutukset vastasivat vilkkaan palkoproomuläjityksen aiheuttamia vaikutuksia. Eri purkutavoilla ei ollut merkittävää vaikutusta samennuksen määrään.

14 Olosuhteisiin soveltuvan kokoisella kalustolla ja asianmukaisesti toteutettuna savimassojen imuruoppaus ja läjitys hopperikalustolla ei aiheuta ainakaan suurempia ympäristöhaittoja kuin vastaavalla teholla toteutettu tavanomainen kauharuoppaus ja proomuläjitys. Imuhopperikalustoa käytettäessä ruoppaus- ja läjitystyö edistyy huomattavasti kauharuoppausta ja proomuläjitystä nopeammin, jolloin myös haittavaikutusten kestoaika jää lyhyemmäksi. Vuosaaren sataman puhtaiden savimassojen ruoppaus- ja läjitystyössä tarvitaan hopperikaluston ohella kuitenkin myös kauharuoppausta ja proomuläjitystä, koska hopperilla ei voida ruopata matalia ranta-alueita ja koska työalueella on tietyissä paikoissa hopperiruoppausta haittaavia esteitä. Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut lausunnossaan 20.12.2004, että puhtaiden savimassojen imuruoppaus on mahdollista toteuttaa työkohteeseen sopivalla hopperikalustolla sillä edellytyksellä, että puhtaiden massojen ruoppausta ja pilaantuneiden sedimenttien puhdistusruoppausta ei toteuteta samalla alueella samanaikaisesti. TBT sedimenttinäytteissä Läjitysalueella ja sen ympäristössä sedimentin TBT-pitoisuuksia on tutkittu kuudella havaintopisteellä ja tutkimuksia on tehty kaksi: 26.8.2003 ja 18.8.2004. Pintasedimentin (0 5 cm) normalisoimattomat TBT-pitoisuudet vaihtelivat <1 40,2 µg/kg k.a. vuonna 2003 ja <1 30,4 µg/kg k.a. vuonna 2004. Havaintopisteittäin tarkasteltuna TBT-pitoisuudet olivat vuoden aikana laskeneet huomattavasti tai pysyneet lähes samoina. Läjitysalue sijaitsee syvällä (50 60 m) merialueella, jossa tapahtuu sedimenttien pysyvää akkumuloitumista. Vuoden 2005 mittaustulosten perusteella kovatkaan talvimyrskyt eivät aiheuta merkittävää sedimentin tai läjitettyjen massojen irtautumista läjitysalueelta. TBT simpukoissa Liejusimpukoiden (Macoma baltica) TBT-pitoisuuksia on tutkittu läjitysalueen ympäristöstä (keräyspaikat LS6 LS8) kolmesti: 2. 3.7.2003, 30.9. 10.10.2003 ja 7. 29.9.2004. Vuonna 2003 simpukoiden TBT-pitoisuudet läjitysalueen ympäristössä vaihtelivat 104 194 µg/kg tp (tuorepainossa). Vuonna 2004 määritetyt TBT-pitoisuudet olivat 40 82 µg/kg tp. Heinäkuussa 2003 määritettyjä liejusimpukoiden TBT-pitoisuuksia voidaan pitää läjitysalueen ympäristön taustapitoisuuksina, sillä heinäkuun alussa läjitysmäärä meriläjitysalueella oli vielä vähäinen. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että liejusimpukoiden TBT-pitoisuudet eivät olleet kohonneet, vaan pikemminkin laskeneet toteutettujen läjitysten seurauksena.

15 Liejusimpukoiden TPT-pitoisuudet olivat 3,7 4,5 µg/kg tp ja PCBpitoisuudet alle määritysrajan (0,010 mg/kg tp) vuonna 2004. Hankkeen vaikutukset vesiluontoon ja -eliöihin Savimassojen läjityksessä syntyy kemiallisia hapetusreaktioita, joten alusveden kemiallinen hapenkulutus saattaa väliaikaisesti kohota vaikutusalueella. Läjitysalue sijaitsee kuitenkin avoimella merialueella, jossa veden vaihtuvuusolosuhteet ovat hyvät eikä läjitystoiminnan aiheuttamia happiongelmia todennäköisesti esiinny. Suomen olosuhteissa ei yleensäkään ole havaittu merkittäviä happikatoja merialueen läjityksissä, eikä esimerkiksi orgaanisen aineksen hajoaminen aiheuta tavanomaista suurempaa hapenkulutusta läjitystoiminnan vaikutusalueella. Ruoppausmassojen analyysitulosten mukaan läjitettävän materiaalin fosforipitoisuus vastaa Suomen rannikkoalueiden sedimentin normaalia fosforitasoa, joten läjityksestä ei ole odotettavissa merkittävää ravinnepitoisuuksien nousua. Mahdolliset vähäiset nousut ravinnepitoisuuksissa häviävät luontaiseen rehevyystason vaihteluun. Läjityspaikalla ja sen tuntumassa pohjaeläimistö katoaa tai vähenee, mitä on tapahtunut jo tehtyjen läjitysten yhteydessä. Läjitysalueen laajentuessa myös pohjaeläimistölle koituvien haittavaikutusten vaikutusalue laajenee noin kaksinkertaiseksi. Töiden valmistuttua pohjaeläimistö palaa ennalleen muutamassa vuodessa. Meriläjitysalueelle läjitetään vain edellä hankesuunnitelman kohdassa läjitettävien massojen haitta-aineet selostetun mukaisia massoja, joiden normalisoitu TBT-pitoisuus ei ylitä arvoa 200 µg/kg k.a. Läjitettävien massojen keskimääräinen pitoisuustaso tulee olemaan hyvin pieni, sillä alueelle läjitettävistä massoista valtaosa on TBT:n suhteen puhtaita. Kroonisten toksisuusvaikutusten syntymisen ja ilmenemisen mahdollisuus vesieliöstössä on pieni edellä mainituista pieniksi ja lyhytaikaisiksi jäävistä TBT-pitoisuuksista johtuen. Pienten pitoisuuksien takia ravintoketjuun rikastuminen ruoppauksen vaikutuksesta ei ole merkityksellistä. Meriläjitysalueen liejusimpukoiden (Macoma baltica) vuonna 2004 määritetyt TBT-pitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti vuoden 2003 tasosta, mikä osoittaa, ettei läjityksillä ole ollut ainakaan TBTpitoisuuksia kohottavaa vaikutusta liejusimpukoissa. Hakemussuunnitelman mukaisen meriläjitysalueen laajentamisen ja läjitettävän massamäärän lisäyksen vaikutukset vesiluontoon ja -eliöihin ovat voimakkaampia kuin voimassa olevan vesilain mukaisen lupapäätöksen mukaisesti toimittaessa. Vaikutukset eivät kuitenkaan eroa luonteeltaan voimassa olevan lupapäätöksen mukaisen toiminnan vaikutuksista, ja kokonaisuutena vaikutukset jäävät edelleenkin hyvin paikallisiksi ja hopperikaluston käytön ansiosta lyhytaikaisiksi. Intensiivisimmän läjitystoiminnan loputtua vesiluonnon ja -eliöstön tila läjitysalueen ympäristössä palautuu ennalleen muutamassa vuo-

16 dessa. Vesiekosysteemin tilaa niin satama-alueen kuin läjitysalueenkin ympäristössä tarkkaillaan satamahankkeen rakentamisen edistyessä viimeisimmän hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Hankkeen vaikutukset suojelualueisiin ja arvokkaisiin luontokohteisiin Meriläjitysalueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse suojelualueita tai arvokkaita luontokohteita. Lähin luonnonsuojelualue on läjitysalueesta noin 11 km koilliseen sijaitseva Söderskärin luonnonsuojelualue (YSA010027), joka on myös Natura-aluetta (Söderskärin ja Långörenin saaristo, FI0100077). Meriläjitysalueen ja sen ympäristön sameuden leviämiskartoitusten sekä mallilaskelmien perusteella meriläjitysalueen laajentamisella ja läjitettävän massamäärän lisäyksellä ei arvioida olevan vaikutusta Söderskärin luonnonsuojelualueeseen eikä kyseisen alueen suojelun perustana oleviin lajeihin tai luontotyyppeihin. Myöskään muihin suojelualueisiin tai arvokkaisiin luontokohteisiin hankkeella ei arvioida olevan voimassa olevia vesilain mukaisia lupia myönnettäessä arvioiduista vaikutuksista poikkeavia vaikutuksia. Hankkeen vaikutukset kalakantoihin ja kalastukseen Läjitysalueen lähellä ei sijaitse silakan kutualueita. Läjitysalueella ei myöskään harjoiteta rysäkalastusta, vaan rysäpaikat sijaitsevat pohjoisempana. Vuosina 2003 2004 Vuosaaren satamassa toteutettuihin ruoppauksiin ja läjityksiin liittyvät selvitykset osoittavat, että läjitysalueen sedimentin TBT-pitoisuudet eivät tule läjitystoiminnan seurauksena sellaisiksi, että TBT:stä olisi kalakannoille suoraa tai välillistä haittaa. Todennäköisempää on, että läjitysalueen pintasedimentin TBTpitoisuudet muodostuvat ympäröiviä alueita pienemmiksi. Koska läjitettävien massojen TBT-pitoisuudet ovat pieniä ja koska TBT sitoutuu tehokkaasti kiintoaineeseen, myös veden TBT-pitoisuus läjityksen aikana on todennäköisesti pieni. Tämän hakemuksen mukaiset muutokset olemassa olevaan läjityslupaan eivät aiheuta kalakannoille ja kalastukselle uusia, aikaisemmin arvioimattomia vaikutuksia. Läjitettävän massamäärän lisäyksen vuoksi samentumisvaikutusten intensiteetti kuitenkin kasvaa. Hopperikaluston käytön ansiosta vaikutusaika ei käytännössä pidenny, sillä pääosa läjitystöistä on tarkoitus tehdä vuonna 2005. Tämän jälkeen läjitystyön aiheuttamat vaikutukset vähenevät oleellisesti. Kokonaisuus sekä avomerialueen laajuus ja olosuhteet huomioon ottaen kalakantoihin ja kalastukseen kohdistuvat vaikutukset jäävät edelleenkin hyvin paikallisiksi ja lyhytaikaisiksi. Sekä satama-alueen että läjitysalueen ympäristön kalakantoja ja kalataloudellista tilaa tarkkaillaan satamahankkeen rakentamisen edistyessä viimeisimmän tarkkailuohjelman mukaisesti.

17 Hankkeen vaikutukset merialueen käyttökelpoisuuteen Meriläjitysalueen laajentamisella ja läjitettävän massamäärän lisäyksellä ei arvioida olevan voimassa olevaa vesilain mukaista lupaa myönnettäessä arvioiduista vaikutuksista poikkeavia vaikutuksia merialueen käyttökelpoisuuteen, veneilyyn tai muuhun alueen tavanomaiseen käyttöön. Riskinarviointi Riskinarviossa mereen muodostuvia haitta-ainepitoisuuksia, haittaaineiden kulkeutumista sekä niiden merkitystä merieliöiden suhteen on tarkasteltu laskennallisesti. Riskinarvioon liittyviä epävarmuuksia on hallittu varovaisuusperiaatetta noudattaen, joten todelliset riskit ovat todennäköisesti arvioitua pienempiä. Läjitystoiminnan aikana läjitysalueen veteen liuenneen TBT:n pitoisuus ei laskelmien mukaan todennäköisesti ylitä vesipuitedirektiivin EQS-arvoluonnoksen MAC-QS -pitoisuusarvoa 1,5 ng/l, jos läjitettävän sedimentin normalisoitu TBT-pitoisuus on pienempi kuin 100 µg/kg k.a. Jos läjitettävän sedimentin normalisoitu TBT-pitoisuus on 200 µg/kg k.a., läjitysalueen vieressä veteen liuenneen TBT:n pitoisuus saattaa hetkellisesti ylittää 1,5 ng/l. Pitoisuudet jäävät kuitenkin selvästi Yhdysvalloissa lyhytaikaisten haittavaikutusten perusteella määritettyä meriveden TBT-pitoisuuskriteeriä 420 ng/l (EPA 2003) pienemmiksi kaikissa tilanteissa. Myöskään vastaava EPA:n pitkäaikaisten vaikutusten perusteella määrittämä kriteeri 7,4 ng/l ei laskelmien mukaan ylity. Läjityksessä veteen liettynyttä sedimenttiä laskeutuu läjitysalueen ympäristöön. Läjitysalueelta pois kulkeutuvan lievästi pilaantuneen sedimentin määrä on pieni eikä sen perusteella ole odotettavissa oleellisia vaikutuksia sedimentin organotinayhdisteiden pitoisuuksiin alueen ympäristössä. Riskinarvion tulosta tukevat tarkkailututkimusten tulokset, joissa ei ole todettu läjitysalueen ympäristön sedimentin haitta-ainepitoisuuksien nousseen läjityksen vaikutuksesta. Hienorakeisimpaan ainekseen sitoutunut ja veteen liuennut TBT ei laskeudu lyhyellä aikavälillä pohjaan, vaan jää vesikerrokseen. Pitoisuudet laimenevat ruoppausalueen lähistöllä kroonistenkin vaikutusten suhteen merkityksettömälle tasolle ja veteen liuennut TBT hajoaa vähitellen. Lyhyen kestoajan, suppean vaikutusalueen ja suhteellisen pienten pitoisuuksien takia myöskään ravintoketjuihin kertyminen läjitystoiminnan vaikutuksesta ei ole merkityksellistä. Tutkimuksissa simpukoiden TBT-pitoisuuksien ei ole todettu nousseen jo toteutettujen läjitysten vaikutuksesta. Pitkällä aikavälillä TBT:tä leviää sedimentin pintakerroksesta vesifaasiin diffuusion vaikutuksesta, mutta määrä on käytännössä vähäinen. Vesipuitedirektiivin EQS-arvoluonnoksessa veden TBTpitoisuuden pitkäaikaiseksi enimmäispitoisuustavoitteeksi on esitetty 0,1 ng/l. Läjitysalueen veden pitkän aikavälin TBT-pitoisuudeksi las-

18 kettiin enimmillään 3 10-3 ng/l, mikä on merkityksettömän pieni ja yli kolmekymmentä kertaa käytettyä viitearvoa pienempi. Vastaava Yhdysvalloissa asetettu meriveden TBT:n pitkäaikaisvaikutuksiin perustuva enimmäispitoisuus on 7,4 ng/l, johon nähden varmuusmarginaali on yli kolme kertaluokkaa. Pitkäaikaisvaikutusten suhteen haitat eivät ole todennäköisiä, vaikka läjitysalueen pintaan jäisi paikoin oletettua suurempiakin TBT-pitoisuuksia. Pitkällä aikavälillä kuormitus meriveteen vähenee alkutilanteesta, koska meriläjitysalue on valittu siten, että sedimentti ei liiku eroosion vaikutuksesta. Meriläjitysalueen happitilanne on ajoittain heikko, mikä luonnostaan rajoittaa vesieliöiden esiintymistä kyseisellä alueella. Tarkkailu Rakentamistoimenpiteiden vaikutuksia merialueella tarkkaillaan Kala- ja Vesitutkimus Oy:n laatiman Vuosaaren sataman ja syväväylän rakentamiseen liittyvän vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelmaa tarkistetaan säännöllisin väliajoin ja sen hyväksyvät Uudenmaan ympäristökeskus ja Uudenmaan työvoimaja elinkeinokeskus. Viimeisin päivitys on tehty 7.6.2005 (Niinimäki & Vatanen 2005). Tämän hakemussuunnitelman mukaisen läjitysluvan muutoksen vaikutusten tarkkailu ehdotetaan toteutettavan edellä mainitun tarkkailuohjelman puitteissa. Läjitysalueen laajennus ja läjitettävän massamäärän lisäys otetaan huomioon tarkkailun tuloksia tulkittaessa ja raportoitaessa. Korvaukset Meriläjitysalueen laajentaminen ja läjitettävän massamäärän lisäys ei aiheuta rantakiinteistöille korvattavaa haittaa tai vahinkoa veden laadun heikkenemisen tai eliöstöön ja muuhun vesiluontoon liittyvien haitallisten vaikutusten seurauksena. Länsi-Suomen vesioikeus ei päätöksissään 9.7.1998 nrot 48 52/1998/3 määrännyt ruoppausmassojen läjityksestä aiheutuvia työnaikaisia kalataloudellisia haittoja kompensoitavaksi. Vaasan hallinto-oikeus katsoi päätöksessään 24.2.2000 nro 00/0010/2, että ruoppausmassojen läjittämisestä aiheutuvat haitat tulee kompensoida vuosittaisella kalatalousmaksulla, jonka suuruus on 30 000 mk eli 5 045,64. Ottaen huomioon läjitysalueen vähäisen kalataloudellisen arvon Vaasan hallinto-oikeuden määräämä kalatalousmaksu kattaa hakijan näkemyksen mukaan myös tämän hakemuksen mukaisen läjitystoiminnan aiheuttamien kalataloudellisten haittojen kompensaatiotarpeen. Töiden aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Helsingin Satama on hakenut lupaa ottaa käyttöön meriläjitysalueen laajennus ja ryhtyä toteuttamaan läjitystoimintaa hakemussuunnitelmassa esitetyn mukaisesti jo ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Helsingin Sataman mukaan on erittäin tärkeää, että työt voidaan käynnistää ja töitä voidaan tehdä mahdollisista valituksista huolimatta.

19 HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Sataman ja sen liikenneyhteyksien kustannukset ovat yhteensä noin 470 miljoonaa euroa. Satamalla on suuri merkitys Helsingin seudun kehitykselle ja koko kansantaloudelle. Sataman on tarkoitus olla valmis vuoden 2008 lopussa. Tämä edellyttää, että nyt kyseessä oleva läjitysalueen laajennus voidaan ottaa käyttöön vuoden 2005 avovesikaudella, koska pääosa läjityksistä on tarkoitus toteuttaa vuoden 2005 aikana. Töiden kiireellistä aloittamista on pidettävä vesilain 2 luvun 26 :n edellyttämällä tavalla tärkeänä pitkäaikaisen rakentamissuunnitelman toteuttamiseksi. Töiden lykkääntymisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa vahinkoa tai haittaa. Töiden aloittaminen voi tapahtua aiheuttamatta muille vesienkäyttömuodoille tai luonnolle tai sen toiminnalle huomattavaa pysyvää haittaa. Hankkeesta ei myöskään aiheudu yksityiselle tai yleiselle edulle sellaista haittaa, joka ei olisi korvattavissa tai kompensoitavissa. Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7, 7a ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Helsingin kaupungissa ja Sipoon kunnassa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 15.8.2005. MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET Uudenmaan ympäristökeskus Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, ettei suunnitellulle läjitysluvan myöntämiselle hakemuksen mukaisena ole perusteita. Sataman rakentamisen II-vaiheelle ei ole myönnetty rakentamislupaa, samoin mahdollisesti tulevat haraussyvyyden muutokset vaativat vesilain mukaisen luvan. Läjityslupahakemusta ei voida perustella näillä hankkeilla eikä lupaa myöntää mahdollista tulevaa tarvetta varten. Ympäristökeskus on huomauttanut, ettei myöskään tarvetta yleiselle läjitysluvalle TBT-pitoisuudeltaan tasojen 1 (3 µg/kg k.a.) ja 2 (200 µg/kg k.a.) välillä olevien ruoppausmassojen läjittämiselle ole hakemuksessa perusteltu. Tulevaisuudessa toteutettavien hankkeiden lupahakemusten ratkaisemisen yhteydessä päätetään myös niistä ruopattavien massojen käsittely tapauskohtaisesti, tuolloin käytössä olevan tiedon ja voimassa olevien säädösten perusteella. Ympäristökeskus on viitannut puhdistusruoppausta koskevaan lupapäätökseen nro 85/2004/3, jonka lupamääräyksen 25) mukaan Helsingin Sataman on 30.6.2005 mennessä pantava vireille lupahakemus koskien päätöksen ulkopuolelle jääneitä satama-alueella tehtäviä ruoppauksia, joissa ruoppausmassan normalisoitu TBT-pitoisuus ylittää arvon 3 µg/kg k.a.