YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 27/2006/2 Dnro LSY 2006 Y 84 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 LÄNSI SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 27/2006/2 Dnro LSY 2006 Y 84 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Helsingin Sataman hakemus Länsisataman edustan väyläalueen laajennuksen ruoppaukseen sekä hakemus töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa, Helsinki LUVAN HAKIJA Helsingin Satama PL HELSINGIN KAUPUNKI HAKEMUS Helsingin Satama on Länsi Suomen ympäristölupavirastoon saapuneella hakemuksella, jota on täydennetty , , ja , pyytänyt lupaa Länsisataman väyläalueen laajentamiseen liittyviin ruoppauksiin. Ruoppauksen yhteydessä syntyneet puhtaat ja ns. harmaat ruoppausmassat on hakijan mukaan tarkoitus läjittää Taulukarin meriläjitysalueelle, jonka käyttämiseen Helsingin Satamalla on Länsi Suomen ympäristölupaviraston myöntämä lupa nro 18/2004/1. Pilaantunut pintakerros kuoritaan ja sijoitetaan väyläalueelle louhittavaan kalliotilaan. Lisäksi Helsingin Satama hakee lupaa aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa. VOIMASSA OLEVAT LUVAT Helsingin Satamalla ei ole Länsisatamaa koskevia, vesilain perusteella annettuja lupia. SUUNNITELMA Länsisatama ja hankkeen yleiskuvaus Länsisatama sijaitsee kaksi kilometriä Helsingin ydinkeskustan lounaispuolella Jätkäsaaressa ja Hernesaaressa. Länsisatamaan kuuluu tavarasatama ja matkustajasatama. Tavarasataman toiminta päättyy vaiheittain Vuosaaren sataman valmistuttua 2008, mutta matkustajasatama jää Länsisatamaan. Satamasta on säännölliset

2 2 yhteydet Itämeren, Pohjanmeren ja Brittein saarten satamiin. Länsiterminaalin kautta kulki vuonna 2005 noin 3,4 miljoonaa matkustajaa ja Hernesaaren risteilylaiturin kautta noin matkustajaa. Sataman laiturien yhteispituus on m ja laituripaikkoja on 29. Viimeisen 5 vuoden aikana on ollut havaittavissa risteilyalusten koon kasvu. Vuoden 2007 ennakkoilmoitusten mukaan yli puolet risteilyaluksista on isoja aluksia, joiden pituus on suurimmillaan 311 m. On odotettavissa, että vuonna 2007 Länsisatamaan saapuu risteilyaluksia, joiden pituus voi olla 330 metriä. Risteilyalusten käyntimäärä Länsisatamassa on kasvanut koko 2000 luvun ajan ja vuonna 2006 satamassa arvioidaan käyvän ennakkoilmoitusten perusteella 91 alusta. Helsingin Sataman tilastojen mukaiset risteilyalusten satamakäynnit Länsisatamassa on esitetty seuraavassa taulukossa: Vuosi Risteilyalukset yhteensä kpl Länsisatama kpl *) *) *) Vuosien 2006 ja 2007 tiedot perustuvat varustamoiden ennakkoilmoituksiin. Hankkeen tavoitteena on laajentaa Länsisataman 11,0 metrin väylän väyläaluetta Lauttasaaren selällä sijaitsevan matalikon kohdalla. Matalikon merkitsemiseksi ja väylän turvavallisuuden parantamiseksi Suomenlahden merenkulkupiiri on vahvistanut kirjeellään väylän reunalinjan muutokset. Nykyisellään väyläalue on liian kapea satamaan saapuville suuremmille risteilyaluksille. Länsisataman edustalla oleva matalikko on tarkoitus ruopata ja louhia satamaan johtavan 11,0 metrin väylän ohjeellista 11,9 metrin kulkusyvyyttä vastaavaan tasoon. Ruopattavien kolmen erillisen kohteen pinta ala on noin 2,2 hehtaaria. Länsisataman edustalla suoritetuissa sedimenttitutkimuksissa on todettu orgaanisen tributyylitinan (TBT) normalisoitujen pitoisuuksien ylittävän lähes kaikissa näytepisteissä ympäristöministeriön laatiman sedimenttien ruoppaus ja läjitysohjeen ylemmän kriteeritason 2. Sedimentin pintakerroksessa on havaittu myös tason 2 ylittäviä PAH yhdisteiden pitoisuuksia. Puhtaat ruoppausmassat on tarkoitus läjittää Taulukarin läjitysalueelle.

3 Merialueen yleiskuvaus 3 Ruoppausalue Läjitysalue Länsisataman edustan merialue kuuluu itäisen Suomenlahden rannikkoalueeseen. Alue on pääosin suhteellisen matalaa saaristoa, jossa vesisyvyys vaihtelee ranta alueita lukuun ottamatta metrin välillä. Yli 20 metrin syvyysvyöhyke alkaa varsinaisesti vasta ulkosaaristoalueella. Sataman edustalla sijaitsevan Lauttasaarenselän syvyys on keskiosissa m. Lauttasaarenselkä on yhteydessä avomerelle Melkin Pihlajasaaren syvänteen kautta. Taulukarin läjitysalue sijaitsee noin 3 km:n etäisyydellä Länsisatamasta kaakkoon ja noin 1 km:n etäisyydellä Suomenlinnasta lounaaseen. Vesisyvyys läjitysalueen ympäristössä on noin 20 m, josta se vähitellen syvenee etelään kohti Harmajan ja Matalaharan saaria. Läjitysalue lähivesineen ja saarineen kuuluu Helsingin kaupungin omistukseen. Saariston yleiskaavassa alueelle ei ole suunniteltu erityiskäyttöä. Vedenkorkeudet Merentutkimuslaitoksen mukaan meriveden korkeuden ääri ja keskiarvot ovat vaihdelleet vuosina seuraavasti (MW 2002 ): HW (ylivedenkorkeus) + 1,36 MHW (keskiylivedenkorkeus) + 0,88 MW (keskivedenkorkeus) + 0,00 MNW (keskialivedenkorkeus) 0,63 NW (alivedenkorkeus) 0,92 Helsingissä meriveden korkeus on yleensä alimmillaan keväällä huhti toukokuussa ja korkeimmillaan marras joulukuussa. Jääolot Veden laatu Merentutkimuslaitoksen laatimien pitkän ajan keskiarvojen (vuosien jäätilastot) perusteella Länsisataman edustan merialue jäätyy keskimäärin tammikuun alkupuolella, jolloin myös pysyvä jääpeite alkaa muodostua. Pysyvä jääpeite kestää alueella noin kolme ja puoli kuukautta. Pysyvä jääpeite sulaa yleensä huhtikuun alkupuoliskolla, ja lopullisesti jäät häviävät huhtikuun puolivälin tienoilla. Länsisataman edustalla, Lauttasaarenselän vesialueella, kuten myös muilla lähialueen selillä ja lahdissa, veden laatu on tyydyttävä (luokka III). Tyydyttäväksi luokitellun alueen ulkoraja kulkee suurin piirtein linjalla Pentala Suvisaaristo Melkki Suomenlinna Santahamine Jollas Vartiosaari Kallvikinniemi Skata. Linjan eteläpuolella veden laatu on hyvä (luokka II) lukuun ottamatta Viikinmäen jätevedenpuhdistamolta purettavien jätevesien purkualueen lähivesiä Katajaluodon eteläpuolella.

4 Pohjan ja ruopattavien massojen laatu 4 Merenpohja Länsisataman edustalla ja Lauttasaarenselällä on tyypillistä Helsingin edustan savi/hiekkapohjaa. Sedimentin ylin kerros (0 30 cm) on pääsääntöisesti savea. Sataman edustalla sijaitsevan matalikon kohdalla on myös avokallioalue. Helsingin edustan merialueella tehdyn kartoituksen perusteella lähes koko Helsingin edustan sedimentin normalisoidut tributyylitinan (TBT) pitoisuudet ylittävät ympäristöministeriön ohjeessa esitetyn haitattoman ruoppausmassan raja arvon 3 µg/kg (taso 1). Erityisen korkeita TBT pitoisuuksia tavattiin muun muassa Länsisataman edustalla. Ulkomerialueella, linjan Katajaluoto Vallisaari Melkki ulkopuolella, TBT pitoisuudet olivat pääosin alle määritysrajan. Länsisataman edustalla sedimenttinäytteiden orgaanisista tinanäytteistä tributyylitinan (TBT) normalisoidut pitoisuudet ylittivät paikoitellen yli viisinkertaisesti haitta ainepitoisuuksiltaan tason 2 (200 µg/kg). Vuosina 2005 ja 2006 tehtyjen sedimenttitutkimusten TBTanalyysien tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa: Kohde Syvyys cm TBT µg/kg TBT µg/kg 1) LK1 2) ) ,3 6,5 3) LK2 2) ) ) ,8 31 3) LK < 1 < < 1 < < 1 < < 1 < 1 LK ,9 9,5 3) LK , ) ) ,9 40 3) LK5 4) ) ,6 3) ,2 52 3) LK5A 4) ,2 3) LK5B 4) ) <1 < ) , ) LK , ) < 1 < < 1 < 1 1) Normalisoitu pitoisuus 2) Havaintopiste sijaitsee väylän laajennusalueen ulkopuolella 3) Lihavoitu = tason 1 ylittävä pitoisuus, lihavoitu ja alleviivattu = tason 2 ylittävä pitoisuus 4) Vuoden 2006 kesäkuussa otetut näytteet

5 5 Tributyylitinan osalta taso 1 ylittyy sedimentin pintakerroksessa kaikissa muissa havaintopisteissä paitsi LK3:ssa. Kahdeksasta havaintopisteestä kaksi (LK1 ja LK2) sijaitsevat väylän laajennusalueen ulkopuolella ja yksi havaintopiste (LK3) ruoppaus/louhinta alueen ulkopuolella. Sedimentin pintakerroksesta vuonna 2005 määritettyjen metallien normalisoidut pitoisuudet eivät ylittäneet arseenin eikä minkään raskasmetallin osalta tasoa 2. Taso 1 ylittyi osassa näytteistä kadmiumin (taso 1 = 0,5 mg/kg), kromin (taso 1 = 65 mg/kg), kuparin (taso 1 = 50 mg/kg), lyijyn (taso 1 = 40 mg/kg), sinkin (taso 1 = 170 mg/kg) ja elohopean (taso 1 = 0,1 mg/kg) osalta. PCB pitoisuus määritettiin neljältä havaintopisteeltä, jossa arvot jäivät vuonna 2005 alle määritystason. Vuoden 2006 näytteissä taso 1 ylittyi kaikilla havaintopisteillä lukuun ottamatta havaintopistettä LK5A. Havaintopisteellä LK5A ylittyi taso 2. Polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH) pitoisuus ylitti tason 2 kolmessa näytteessä (LK5, LK5A ja LK6). Tason 1 ylittäviä arvoja havaittiin mm. antraseenin (taso 1 = 0,01 mg/kg), fenantreenin (taso 1 = 0,05 mg/kg), fluoranteenin (taso 1 = 0,3 mg/kg) ja naftaleenin (taso 1 = 0,01 mg/kg) osalta. Naftaleenin, fenantreenin ja antraseenin osalta taso kaksi ylittyi kahdella näytepisteellä. Tasoa 2 vastaavat pitoisuudet ovat näiden yhdisteiden osalta 0,1 mg/kg, 0,5 mg/kg ja 0,1 mg/kg. Mineraaliöljyjen normalisoitu pitoisuus ylitti vuoden 2005 näytteissätason 1 (taso 1 = 50 mg/kg) kaikissa pisteissä, joista se määritettiin. Pohjaeläimistö Pohjaeläintiheys on kasvanut tasaisesti Lauttasaarenselällä 1970 luvun alusta lähtien. Runsaslukuisimpia ovat olleet harvasukamadot ja liejusimpukka, jonka määrä on selvästi lisääntynyt. Harvasukamadoista erityisesti Manayunkia aestuarina monisukamato näyttää lisääntyneen vuodesta 1986 alkaen. Kalasto ja kalastus Helsingin edustan merialueen kalalajisto on monipuolinen käsittäen kaikki murtovesialueella normaalisti esiintyvät kalalajit. Runsaimpina tavattavia lajeja ovat mm. silakka, kilohaili, kuore, hauki, kiiski, kuha, ahven, kivinilkka, lahna, salakka, pasuri, särki, säyne, kampela, ankerias, kolmipiikki, kymmenpiikki ja härkäsimppu. Lähimpänä Länsisatamaa sijaitseva silakan kutualue sijaitsee todennäköisesti Pihlajasaaren vesialueella. Kutu ajoittuu näillä alueilla toukokuusta kesäkuun puoliväliin alkaen sisäsaaristosta siirtyen ulommaksi merelle sitä mukaan, kun veden lämpötila saavuttaa noin 6 C. Silakat kutevat koville ja rakkolevän tai ahdinparran peittämille pohjille melko matalaan veteen, yleensä 2 6 metrin syvyyteen. Länsisataman välittömässä läheisyydessä ei harjoiteta kotitarve ja virkistyskalastusta. Ulompana ns. Keski Helsingin merialueella harjoittaa kalastusta 5 ammattikalastajaa.

6 Vesiliikenne 6 Jätkäsaaren laiturialtaaseen johtaa Länsisataman 11 metrin väylä, jonka Helsingin Sataman hallinnoima osuus alkaa eteläosassa Läntisen Pihlajasaaren luoteispuolelta Länsisataman väylän ja Saukon 9,1 metrin väylän risteyksestä noin 260 metriä pohjoiseen. Länsisataman 11 metrin väylä sivuaa väyläalueen laajennuskohdetta itäpuolelta ja Saukon 9,1 metrin väylä sen länsipuolelta. Lisäksi em. alueen pohjoispuolella sijaitsee Lokkiluoto Saukonnokka 8,9 metrin väylä, joka yhtyy Jätkäsaaren edustalla Saukon 9,1 metrin väylään. Maa ja vesialueiden omistussuhteet Lauttasaarenselällä sijaitsevan matalikon merkitsemiseksi ja väylän turvallisuuden parantamiseksi Suomenlahden merenkulkupiiri on Helsingin Sataman pyynnöstä vahvistanut kirjeellään reunalinjan muutokset kahden uuden ja yhden poistettavan turvalaitteen osalta. Lisäksi Suunnittelukeskus Oy on laatinut Länsisataman edustan väylien väyläesityksen Väyläalueen ruoppaus ja louhintatyöt sijoittuvat Helsingin kaupungin omistamalle vesialueelle. Helsingin kaupunki omistaa myös vesistöön rajoittuvat ranta alueet Lauttasaaressa Lauttasaaren sillan eteläpuolella sekä Ruoholahdessa ja Jätkäsaaressa lukuun ottamatta Kapiteeli Oy:n Lauttasaaressa omistamaa maa aluetta. Lauttasaaren rantaan rajoittuvia maa alueita on vuokrattu pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla purjehdusseuroille ja yrityksille. Kaavoitustilanne Länsisataman edustan vesialueella on voimassa yleiskaava Kaupunginhallitus on päättänyt saattaa yleiskaavan voimaan lukuun ottamatta valitusten alaisia kohteita. Länsisataman edustan vesialueeseen liittyviin aluevarauksiin ei kohdistunut valituksia. Kaavamerkinnän mukaisesti hakemussuunnitelman alueelle saa rakentaa tiloja ja laitteita vesiliikenteen ja virkistystoimintojen käyttöön. Länsisataman tavaraliikenteen toimintojen siirtyessä Vuosaaren satamaan tavarasataman alue vapautuu muulle maankäytölle ja Länsisatamaan jää ainoastaan matkustajaliikenne. Hankkeen vaikutusalueella sijaitsevat rakenteet Länsisataman alueeseen kuuluvat Melkinlaituri, Valtamerilaituri, sekä Jätkäsaaren ja Munkkisaaren laiturit. Lauttasaaresta noin 1,5 km itään sijaitsee Pajalahden venesatama ja noin 0,9 km etäisyydellä Vattunokan venesatama. Lauttasaarenselän eteläpuolella noin 1,5 km:n päässä sijaitsee Melkin saari, jossa on yhteysliikennelaituri. Pihlajasaaren pohjoisosassa on käyntisatama.

7 7 Laajennettavalla väyläalueella sijaitsee käytöstä poistettu merikaapeli. Hankesuunnitelma Väylän laajentaminen ja pilaantuneiden sedimenttien käsittely Länsisataman edustalla sijaitseva matalikko on tarkoitus poistaa, jolloin irtomaakerrokset ruopataan ja kallio louhitaan. Ruoppaus suoritetaan 11,0 m kulkusyvyyttä vastaavaan haraussyvyyteen 11,9 m. Toimenpiteet kohdistuvat kolmeen erilliseen kohteeseen, joiden pinta ala on yhteensä noin 2,2 ha. Laajennukseen liittyvien töiden yhteydessä alueelta kuorittava pilaantunut pintasedimentti on tarkoitus sijoittaa alueen länsiosaan meren pohjaan louhittavaan kalliotilaan, jonka pohjan taso on noin 17,5 m ja pinta ala noin m 2. Kalliotilan tilavuus on noin m 3 ja korkeus noin 5,6 m. Pilaantunut sedimentti (TBT pitoisuus ylittää tason 2) kuoritaan ennen kallion louhimista 20 cm:n vahvuudelta kalliotilan alueelta ja massat noin 400 m 3 ktr välivarastoidaan proomuun. Kalliotilan tultua louhituksi ja ruopatuksi, sijoitetaan proomussa säilytetyt massat kalliotilaan. Myös muut alueelta ruopattavat pilaantuneeksi määritellyt sedimentit sijoitetaan kalliotilaan. Pilaantuneen ruoppausmassan yläpinnan taso tulee olemaan kalliotilassa tasossa noin 13,0 m. Väylän haraustason 11,9 m ja läjitettyjen massojen yläpinnan välille jäisi noin 1 m korkuinen kynnys, joka on tarkoitus peittää puhtaalla savikerroksella. Suojaava savikerros sijoitettaisiin kuoppaan suljetulla kahmarikauhalla. Ruoppauskohteet ja niistä ruopattavat alustavat massamäärät on esitetty seuraavassa taulukossa: Pinta ala, m 2 Ruoppauskohde nro ja toimenpide Ruoppaus/louhintasyvyys, m Kuorittava TBT massa, m 3 ktr/m 3 itd Ruopattavat puhtaat ja harmaat massat, m 3 ktr/ m 3 itd Kallion louhinta, m 3 ktr 1/ruoppaus , /louhinta ,5 11, /ruoppaus , /ruoppaus 50 11,9 10 Yhteensä (ru) (lo) 4 390/ / Hankesuunnitelman mukaan pilaantuneiden sedimenttien sijoittaminen esim. Jätkäsaareen ei ole tarkoituksenmukaista, sillä Jätkäsaari on suunniteltu otettavaksi asuntokäyttöön tavarasataman siirtyessä sieltä Vuosaareen. Länsisatamassa ei ole niin suuria vapaita alueita, joita voitaisiin käyttää pilaantuneiden massojen käsittelyyn. Hakijan

8 8 mukaan alueen sijainti kaupungin keskustassa aiheuttaa ongelmia, mikäli ruoppausmassoja siirrettäisiin kuorma autoilla kaupunkialueen ulkopuolelle käsiteltäväksi. Helsingin Satama on selvittänyt kesällä 2006 yhdessä Helsingin kaupungin rakennusviraston kanssa mahdollisuuksia sijoittaa pilaantuneet sedimentit tilapäisesti Viikin pilaantuneiden maiden vastaanotto ja esikäsittelypaikalle. Rakennusviraston mukaan massat voitaisiin ottaa vastaan Kyläsaaren välivarastointikentälle pieniin sepelistä valmistettuihin altaisiin tai Kyläsaarenkatu 8:n kuivatus ja välivarastointialtaisiin. Kyseisten kohteiden vastaanottokapasiteetti on kuitenkin sidottu jo aiemmin muihin Helsingin kaupungin tarpeisiin. Rakennusviraston mukaan virastolla tai tiettävästi muuallakaan kaupungin alueella ei ole muita mahdollisia märkien massojen varastointikohteita. Helsingin Sataman mukaan ainoa toteutettavissa oleva mahdollisuus on sijoittaa pilaantunet sedimentit hakemuksen mukaisesti meren pohjaan louhittavaan kalliotilaan. Hakija katsoo sen myös olevan ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteen mukainen ratkaisu. Pintasedimentin kuorinta TBT pitoisen pohjasedimentin paksuudeksi on arvioitu noin 0,2 m. Kuorittavan sedimentin massamäärä on noin m 3 ktr. Vesisyvyys kuorittavalla alueella vaihtelee 7 metristä noin 12 metriin. TBT pitoisen sedimentin kuorinta on tarkoitus suorittaa käyttäen suljettua kahmarikauhaa tai vastaavan tasoista tekniikkaa. Kuorinnan laadunvarmistus toteutetaan pintasedimenttinäytteenotolla. Puhtaat ja harmaat savimassat sijoitetaan hakemussuunnitelman mukaan Taulukarin meriläjitysalueelle. Harmaiden ja puhtaiden massojen siirto ja läjitys Ruoppauskohteista kuorittavat puhtaat massat siirretään proomuilla Taulukarin meriläjitysalueelle, joka sijaitsee noin 3 km:n etäisyydellä työkohteesta. Taulukariin kuljetettavien massojen määrä on noin m 3 ktr (läjitettynä noin m 3 itd). Länsisatamassa merenpohjaan louhittavasta kalliotilasta saatava louhe on tarkoitus siirtää proomuilla esim. Vuosaaren sataman rakenteissa käytettäväksi.

9 Työnaikaiset järjestelyt 9 Toteuttamisaikataulu Hakijan mukaan proomuista ei sallita vuotoja tai kuoritun massan karkaamista lastauksen ja siirron yhteydessä. Helsingin Satama ilmoittaa, että se sopii liikenteenharjoittajien kanssa tarvittavista liikennejärjestelyistä ja tiedottaa niistä merenkulkijoille asianomaisten viranomaisten välityksellä. Hakijan tavoitteena on, että ruoppaus ja läjitystyöt päästään käynnistämään syksyllä 2006, jolloin ne saatettaisiin loppuun ennen kesää Väyläalueen laajennus on tarkoitus saada käyttöön kesäksi Hankkeen toteuttamisen kiireellinen aikataulu edellyttää, että ruoppaus voitaisiin käynnistää ennen lupapäätöksen lainvoimaisuutta. HANKKEEN VAIKUTUKSET JA HAITTOJEN VÄHENTÄMINEN Yleistä Hakija katsoo, että hanke ei tule aiheuttamaan vahinkoa eikä haitallisia muutoksia nykyisin vallitsevaan vesi ja ranta alueiden tilaan. Hanke parantaa alusten navigoitavuutta ja alusturvallisuutta nykytilanteeseen verrattuna. Ympäristö ja veden laatu Matkustajaliikenteeseen tarkoitettujen risteilyalusten koko on lähitulevaisuudessa kasvamassa ja hanke mahdollistaa nykyistä suurempien risteilyalusten pääsyn Länsisatamaan. Hakijan mukaan Vuosaaresta saadut kokemukset osoittavat, että ruoppaus ja läjitystöistä ei aiheudu pysyviä tai laaja alaisia muutoksia merialueen tilassa eikä veden laadussa. Ruoppaus ja läjitystyöt aiheuttavat tilapäistä veden samentumista ja kiintoaineksen sedimentaatiota alueella, jonka on arvioitu ulottuvan muutaman sadan metrin päähän työkoneista. Kovilla virtauksilla vaikutukset voidaan havaita pidemmälläkin. TBT ja muutkin haitalliset yhdisteet ovat yleensä sitoutuneet sedimentin orgaanisiin ainesosiin tai savihiukkasiin, joiden liukenevuus on vähäistä. Ruoppausten ja läjitysten seurauksena kiintoainepitoisuudet kohoavat yleensä alle 10 mg/l ja näin pienissä kiintoainepitoisuuksissa veteen liukenevat haitta ainemäärät jäävät yleensä alle määritystason. Hakemussuunnitelman mukaan töiden aiheuttama veden samentuminen on tilapäistä ja se ajoittuu vain työn suorittamiseen.

10 Vedenkorkeudet, virtaamat ja vesiliikenne Kalakannat ja kalastus Virkistyskäyttö, rantarakenteet ja laitteet 10 Hakijan mukaan hanke ei muuta vedenkorkeuksia eikä virtaamia. Hanke parantaa vesiliikenteen toimintaedellytyksiä. Väyläalueen laajennuksen seurauksena suurempien risteilyalusten navigointi satamaan on turvallisempaa myös huonoissa tuuliolosuhteissa. Hakijan arvion mukaan hanke ei aiheuta haittaa tai vahinkoa veneliikenteelle. Hakijan mukaan vaikutukset kalakantoihin ja kalastukseen ovat väliaikaisia ja liittyvät työn aikaiseen veden samentumiseen ja mahdolliseen meluhaittaan. Satama aluetta ja sen välittömässä läheisyydessä olevia vesialueita ei käytetä kalastukseen. Helsingin edustan merialueella tehdyissä kalojen jäämäainetutkimuksissa (lyijy, kadmium, elohopea, kromi ja PCB) kalat ovat olleet ihmisravinnoksi kelpaavia. Vuonna 2003 Vuosaaren Kalkkisaarenselältä pyydettyjen ahventen haukien, kuhien ja kampeloiden TBT yhdisteiden keskiarvopitoisuus oli 77 mg/kg. Ahventen TBT pitoisuudet olivat korkeimmat. Syksyllä 2004 tutkittiin TBT yhdisteiden pitoisuuksia ahvenista, jotka oli pyydetty Lauttasaaren lähivesiltä, Seurasaarenselältä, Vanhankaupunginlahdelta, Kruunuvuorenselältä, Kallahdesta ja Kalkkisaarenselältä. TBT pitoisuuksien keskiarvo oli 60 mg/kg. Suunnitelmassa viitataan Kansanterveyslaitoksen päivättyyn lausuntoon, jossa todetaan, että "Vuosaaressa mitatut kalojen pitoisuudet, mukaan luettuna eri tavalla arvioidut mahdolliset yhteisvaikutukset, eivät ole niin korkeat, että ne olisivat uhka terveydelle." Hakijan mukaan hanke ei huononna lievää työnaikaista samentumista ja lievää meluhaittaa lukuun ottamatta vesialueen kalantuotantoa ja kalastusoloja nykytilaan verrattuna. Suunnitelman mukaan satama aluetta ei käytetä virkistykseen. Lähin virkistysalue on Pihlajasaarten muodostama ulkoilupuisto. Hankkeesta ei aiheudu ennalta arvattavia haitallisia muutoksia Lauttasaarenselän ranta alueiden nykytilaan. Hakija katsoo, että hanke ei vaikuta vedenkorkeuksiin, rantaalueisiin eikä vesiluontoon tai sen tilaan. Vaikutusalueella ei myöskään sijaitse sellaisia rantarakenteita tai laitteita, joille aiheutuisi korvattavaa haittaa tai vahinkoa.

11 Muut vaikutukset 11 Hakijan mukaan hanke ei aiheuta haittaa kaavoitukselle eikä muulle maankäytölle. HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Suunnitelmassa todetaan, että ruoppaus ja läjitystöistä aiheutuvan sameuden seuranta toteutetaan Uudenmaan ympäristökeskuksessa hyväksytettävän tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Ruopattavat ja läjitettävät massamäärät selvitetään työn aikana. Mikäli työn aikana todetaan ennalta arvaamattomia vaikutuksia merialueen tilaan, kalakantoihin ja kalastukseen, ne pyritään selvittämään ympäristö ja kalatalousviranomaisen kanssa erikseen sovitun ohjelman mukaisesti. HANKKEESTA SAATAVA HYÖTY Hakijan mukaan hankkeesta koituvat hyödyt ovat seuraavat: satamassa käyvien laivojen pohjakosketusriski ja öljyonnettomuuden riski pienenevät risteilyalusten navigoitavuus paranee Länsisatamaan saapuvat matkailijat tuovat Helsingin kaupungille merkittäviä lisätuloja pintasedimenttien läjitys louhittavaan kalliotilaan pienentää Länsisataman edustan pohjassa vapaana esiintyvien haitta aineiden määrää. pilaantuneiden sedimenttien sijoittaminen meren pohjaan louhittavaan kalliotilaan on kokonaistaloudellisesti maalle läjittämiseen verrattuna edullisempi kunnostusvaihtoehto Hakija on arvioinut hakemussuunnitelmassa haitoiksi seuraavat näkökohdat: veden lievä samentuminen töiden aikana heikentää tilapäisesti veden laatua ja karkottaa tilapäisesti kaloja rakentamispaikan välittömässä läheisyydessä ajankohdasta riippuen veden lievä samentuminen saattaa haitata veden virkistyskäyttöä esim. uimista läheisillä rannoilla RISKINARVIOINTI Yleistä Tributyylitinalla (TBT) tarkoitetaan käytännössä kahta yhdistettä tributyylitinaoksidia ja tributyylitinahydroksidia. Yhdisteillä on suhteellisen alhainen höyrynpaine, ne ovat huonosti haihtuvia ja niiden vesiliukoisuus vaihtelee välillä mg/l. TBT sitoutuu tehokkaasti, mutta palautuvasti kiinteään ainekseen. Orgaanisen aineksen lisäksi veteen liuennut TBT adsorboituu jossain määrin savimineraaleihin ja kerääntyy näin hienojakoiseen hiukkasainekseen. Kirjallisuuden mukaan % veden sisältämästä TBT:stä sitoutuu kiintoainek

12 12 seen sitoutumisen ollessa voimakkainta silloin, kun veden ph on 6 7 ja suolapitoisuus alhainen. ph alueella 5 8 TBT:n liukeneminen veteen on lähes olematonta. Satama alueilla suuri osa TBT:stä on sitoutunut maalihiukkasiin. TBT:tä esiintyy satama alueiden vesissä yleisesti pitoisuustason ollessa usein 5 10 ng/l. Orgaaniset tinayhdisteet eivät ole ympäristössä pysyviä. TBTyhdisteet hajoavat biologisesti, kemiallisesti tai valokemiallisesti ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta muodostaen dibutyyliyhdisteitä, monobutyylitinayhdisteitä ja lopulta epäorgaanisia tinayhdisteitä. Kirjallisuustietojen mukaan TBT:n puoliintumisaika on merivedessä 20 ºC lämpötilassa ja valoisissa olosuhteissa 3 8 päivää ja pimeässä 7 13 päivää. Talvella puoliintumisaika on useita kuukausia. Sedimentissä puoliintumisajaksi on arvioitu aerobisissa olosuhteissa 1 vuosi ja anaerobisissa olosuhteissa 2 5 vuotta. TBT yhdisteet eivät ole erityisen myrkyllisiä nisäkkäille, mutta erittäin myrkyllisiä alemmille vesieliöille. Ihminen voi altistua TBT:lle esimerkiksi ravinnon kautta. WHO on esittänyt tributyylitinaoksidille hyväksyttävän maksimiannoksen tasoksi 0,25 µg painokiloa kohti vuorokaudessa. Vesipuitedirektiivin EQS arvoluonnoksessa lyhyen aikavälin enimmäispitoisuudeksi MAC QS on TBT:lle esitetty 1,5 ng/l. Arvo perustuu äyriäisillä mitattuihin alhaisimpiin 50 %:n kuolleisuuspitoisuuksiin ja turvakertoimen 10 käyttöön. Yhdysvalloissa on määritetty organotinayhdisteiden lyhytaikaisten haittavaikutusten perusteella meriveden pitoisuuskriteeriksi 420 ng/l ja Australiassa ohjearvoksi merivedelle 50 ng/l. Pitkäaikaiseksi enimmäispitoisuudeksi on EQSarvoluonnoksessa esitetty 0,1 ng/l. Yhdysvalloissa enimmäispitoisuus on 7,4 ng/l. Polyaromaattisia hiilivetyjä (PAH) on tunnistettu 40 eri yhdistettä. PAH yhdisteet naftaleenia lukuun ottamatta ovat kaloihin kertyviä. PAH yhdisteet ovat yleisesti erittäin niukkaliukoisia, sitoutuvat voimakkaasti kiintoainekseen ja niiden haihtuvuus on pieni. Vesipuitedirektiivin EQS arvoluonnoksessa PAH yhdisteiden lyhyen aikavälin enimmäispitoisuudet MAC QS on esitetty antraseenille (0,01 µg/l), naftaleenille (80 µg/l), bentsopyreenille (0,05 µg/l) ja fluoranteenille (0,9 µg/l). Kanadassa fenantreenin pitkäaikaiseksi ekotoksikologiseksi viitearvoksi on esitetty 0,4 µg/l. Ruoppausalue Riskianalyysissä veteen liuenneen TBT:n pitoisuudeksi ruoppausalueen lähellä laskettiin 4 10 ng/l lähtöarvona käytetyn sedimentin pitoisuuden ( µg/kg) mukaan. Laskelma kuvaa vesipatsaan keskimääräistä veteen liuenneen TBT:n pitoisuutta. Vastaavalla laskentamenettelyllä fenantreenin liuenneeksi pitoisuudeksi saatiin maksimissaan 0,15 µg/l sedimentin lähtöpitoisuuden ollessa 1,5 mg/kg.

13 13 Ruoppausalueelle louhittavaan kalliotilaan läjitettävien TBT pitoisten ruoppausmassojen sisältämän TBT:n kulkeutumista laskettiin meriveden virtausnopeudella 1 m/s, mikä edustaa hitaan virtauksen tilannetta menettelyn ollessa samalla varovaisuusperiaatteen mukainen. Meriveden TBT lähtöpitoisuuden on oletettu olevan 0 ng/l. Herkkyystarkasteluissa pohjan läheiseen veteen kehittyvä suurin TBT pitoisuus vaihteli välillä 0,17 0,3 ng/l, kun pitoisuutta sedimentissä vaihdeltiin µg/kg. Ruoppauksen ja läjityksen aikana veden TBT pitoisuudet tulevat todennäköisesti ylittämään vesipuitedirektiivin lyhyen aikavälin MAC QS pitoisuusarvoksi kaavaillun raja arvon. Pitoisuudet jäävät kuitenkin selvästi Yhdysvalloissa lyhytaikaisten vaikutusten perusteella määritetyn TBT pitoisuuden ja Australiassa lyhytaikaisille vaikutuksille käytetyn ohjearvon alapuolelle. Vuosaaren kontaminoituneiden sedimenttien akuutteja myrkkyvaikutuksia on testannut Ekolab Environmental Oy. Testien perusteella akuutit myrkkyvaikutukset olivat vähäisiä ja suurimmilla sedimenttisuspensioilla (1 000 mg/l) havaitut vaikutukset saattoivat aiheutua pelkästä kiintoaineesta. Riskinarvioinnin mukaan ruoppauksesta aiheutuva veden TBTpitoisuuden nousu laimenee ruoppausalueen lähistöllä kroonistenkin vaikutusten suhteen merkityksettömälle tasolle ja veteen liuennut TBT hajoaa vähitellen. Laskentamenettelyllä fenantreenin liuenneeksi pitoisuudeksi saatiin maksimissaan 0,15 µg/l lähtöpitoisuuden sedimentissä ollessa 1,5 mg/kg. Veteen liuenneen fenantreenin pitoisuus jäi selvästi pitkäaikaisiin vaikutuksiin perustuvaa ekotoksigologista viitearvopitoisuutta 1,4 µg/l pienemmäksi. Lyhyen kestoajan, suppean vaikutusalueen ja suhteellisen pienten pitoisuuksien takia ravintoketjuihin kertyminen ruoppauksen vaikutuksesta ei ole riskinarvioinnin mukaan merkityksellistä. Ruoppauksen jälkeen varsinainen ruoppausalue jää puhtaaksi ja pilaantunut pintasedimentti rajoittuu suppealle m 2 :n alalle. Taulukarin läjitysalue Viimeisten tarkkailutulosten mukaan Taulukarin läjitysalueen sedimentissä on pieniä pitoisuuksia organotinayhdisteitä ja PCByhdisteitä. TBT pitoisuus oli vanhan alueen kokoomanäytteissä 3,8 µg/kg ja uudella alueella 9,7 µg/kg. Lähialueen liejusimpukoissa TBT:tä ja TPhT:tä oli yhteensä noin µg/kg tuorepainoa kohti. Liejusimpukoihin organotinayhdisteitä on voinut kertyä myös vilkkaalla laivaväylällä kulkevista aluksista. Kalojen organotinayhdisteet olivat läjitysalueen tuntumassa samalla tasolla kuin muuallakin Helsingin edustalla.

14 14 Läjityksen aikana Taulukarin läjitysalueella saatiin laskennan mukaan veteen liuenneen TBT:n pitoisuudeksi noin 100 m etäisyydellä läjityskohdasta 0,3 1,4 ng/l. Laskelma kuvaa vesipatsaan keskimääräistä veteen liuenneen TBT:n pitoisuutta. Pohjan lähellä TBTpitoisuus voi olla suurempikin. Herkkyystarkastelussa TBT pitoisuus sedimentissä osoittautui ylivoimaisesti tärkeimmäksi muuttujaksi. Pitkän aikavälin tarkastelussa laskelmat osoittivat meriveteen kehittyvien TBT pitoisuuksien olevan erittäin pieniä. Kun veden lähtöpitoisuudeksi on oletettu 0 ng/l, edustaa pieni pitoisuuden nousu sedimentistä tapahtuvaa diffuusiota. Läjitystilanteessa laskettiin naftaleenin ja fenantreenin liukoiseksi pitoisuudeksi vedessä enimmillään 0,04 µg/l ja 0,12 µg/l. Lasketut pitoisuudet olivat ekotoksikologisiin viitearvoihin verrattuna niin pieniä, että leviämislaskelmia ei ollut tarpeen tehdä. Heti läjityksen jälkeen laskettiin antraseenin pitoisuudeksi pohjan läheisyydessä enimmillään 1,9 x 10 5 µg/l. TÖIDEN ALOITTAMINEN ENNEN PÄÄTÖKSEN LAINVOIMAISEKSI TULEMISTA Helsingin Sataman mukaan väyläalueen laajennuksen tulisi olla valmis viikolla 20 vuonna 2007, jotta risteilykaudelle ilmoittautuneet alukset voidaan vastaanottaa Helsingin satamaan. Ruoppauksen ja louhinnan vaatima työaika ja talven aiheuttama töiden estyminen merkitsevät sitä, että työ pitää voida aloittaa vuoden 2006 syyskuun alussa. Hakijan mukaan töiden aloittamisen lykkääntymisestä aiheutuu sille huomattavaa vahinkoa. Edellä esitettyihin seikkoihin viitaten hakija pyytää lupaa ryhtyä töihin ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Helsingin kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksesta viimeistään MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET Uudenmaan ympäristökeskus Uudenmaan ympäristökeskus toteaa, että hakemussuunnitelmassa on esitetty ettei tason 2 ylittävien ruoppausmassojen sijoittaminen maalle ole tarkoituksenmukaista, mutta aihetta koskevaa tarkastelua ei ole tehty. Ympäristökeskus vaatii hakijaa esittämään selvityksen, jossa tarkastellaan vaihtoehtoina ruoppausmassojen maalle ja mereen louhittavaan kalliotilaan sijoittamista. Selvityksessä tulee myös huomioida potkurien aiheuttamat virtaukset ja niiden vaikutus sedi

15 15 menttien sekoittumiseen. Ympäristökeskus toteaa edelleen, että Länsisataman sedimenttien haitallisten aineiden vaikutuksia ei ole selvitetty ja kysymys liittyy parhaillaan ympäristölupavirastossa käsiteltävänä olevaan ympäristölupa asiaan. Ympäristökeskus katsoo, että pintakerroksesta kuorittavat massat tulee ensisijaisesti sijoittaa maalle. Mikäli ympäristökeskuksen vaatiman selvityksen jälkeen päädytään myöntämään lupa massojen sijoittamiselle mereen louhittavaan kalliotilaan, tulee pilaantuneet sedimentit peittää haitta aineiden leviämisen estävällä suojakerroksella sekä suojata riittävän hyvin eroosiota vastaan. Lisäksi välivarastoinnissa käytettävien proomujen kuntoon tulee kiinnittää huomiota, jos sedimentit päädytään sijoittamaan mereen. Ympäristökeskus viittaa hakemuksen riskinarvioon ja toteaa, että Vuosaaren sataman ruoppausten sameuskartoituksia on siinä esitetty virheellisesti. Riskinarvion mukaan kiintoainepitoisuutta noin 10 mg/l vastaava samennus on havaittu enimmillään 700 m x 700 m suuruisella alueella. Ympäristökeskuksen mukaan näkyvän sameuden alue on ollut tähän nähden moninkertainen ja yleensäkin levinnyt huomattavasti laajemmalle kuin tavanomaiseksi mainittu m työkohteesta. Ympäristökeskus toteaa, että ns. harmaan pitoisuustason massojen osalta ei ole tehty riskinarviota. Lausunnonantajan mukaan hakemusta tulee ennen luvan myöntämistä täydentää myös tältä osin. Ympäristökeskuksen mukaan ruopattavien massojen laadusta tehdyt selvitykset eivät ole riittävät riskinarvion lähtötiedoiksi. Uudenmaan ympäristökeskuksen mukaan hankkeelle voidaan myöntää lupa mikäli se ympäristökeskuksen vaatimien selvitysten mukaan katsotaan mahdolliseksi. Ympäristökeskus katsoo, että töidenaloittamislupaa ei tule myöntää, koska alueella on tarkoitus suorittaa louhintatöitä. Lupaehdoiksi tulee lausunnonantajan mukaan asettaa mm. seuraavaa: Sameuden leviämistä on tarkkailtava ainakin kerran pintakerroksen kuorinnan aikana ja kerran merelle vietävien massojen ruoppauksen aikana joko kenttämittauslaittein tai riittävän kattavan vesinäytteenoton avulla tehtävillä kartoituksilla. Alueella tehtävien virtausmittausten ja vedenlaatumallinnuksen avulla saatua tietoa virtaussuunnista eri tuuliolosuhteissa tulee käyttää hyväksi tulosten tulkinnassa ja pyrkiä tämän tiedon avulla arvioimaan tarkkailutulosten edustavuus ja laajentamaan vaikutusten arviointia koko töiden aikaiseksi. Mikäli työt tehdään vesistön ollessa jäässä, on kohdat, joissa jäätä on rikottu tai jään kantavuus on muuten työn takia huonontunut, merkittävä asianmukaisesti. 7) Töiden aloittamisesta ja valmistumisesta on ilmoitettava kirjallisesti Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin kaupungin ympäris

16 16 tökeskukselle. Valmistumisilmoitukseen tulee liittää hankkeen lopullisia mittoja osoittavat piirustukset sekä selostus merkinnästä. Uudenmaan TE keskus TE keskuksen mukaan sedimenttikartoituksien perusteella voidaan lähes varmasti todeta, että korkeita organotinayhdistepitoisuuksia on Länsisataman edustan sedimenteissä laajemminkin. TE keskuksen mukaan ennen kuin hyväksytään yksittäisiä ruoppaushankkeita, tulisi sedimenttien tila Länsisataman edustalla selvittää perusteellisesti ja laatia kokonaisvaltainen ratkaisu sedimenttien puhdistamiseksi alueelta. TBT taso 2 ylittyy reilusti Länsisataman edustan pisteissä useassa kohtaa ja tarkempaa kokonaistilannetta ei edes tiedetä. TEkeskuksen näkemyksen mukaan sedimenttien sijoittaminen mereen louhittavaan tilaan on arveluttava ratkaisu. TE keskus viittaa Länsisataman tulevaan käyttöön ja katsoo, että sedimenttien sijoittaminen rantaan pengerrettyyn altaaseen, josta tulisi osa täyttöaluetta ja rannan laajennusta, voisi toimia Länsisatamassa. Jos hankkeelle myönnetään lupa tulee hankkeen vaikutuksia alueen kalastukseen ja kalakantaan tarkkailla TE keskuksen hyväksymällä tavalla. Töidenaloittamisluvalle ei keskuksen mukaan ole perusteita, sillä toimenpiteet ovat sellaisia, että niiden suorittamisen jälkeen oloja ei voida olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi, jos lupa evätään. Merenkulkulaitos Merenkulkulaitos puoltaa luvan myöntämistä. Sen mukaan hankkeen toteuttamisella on huomattavaa vesiliikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta parantavaa vaikutusta. Helsingin kaupungin ympäristölautakunta Helsingin kaupungin ympäristölautakunta katsoo, että hakemuksessa ei ole selvitetty riittävästi ympäristöministeriön ohjeen (YM:n työryhmän mietintö ) mukaista likaantuneen sedimentin maalle sijoittamista ja hakemusta tulee täydentää tältä osin. Hakemusta tulee lisäksi täydentää selvityksin, joissa arvioidaan mahdollisuuksia käsitellä massa haitattomaksi ennen mereen läjittämistä tai mahdollisuutta peittää mereen sijoitettavat likaantuneet massat. HAKIJAN SELITYS Helsingin Satama ilmoittaa Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnosta antamassaan selityksessä, että pilaantuneiden sedimenttien sijoittaminen kalliotilaan tehtäisiin käyttäen kahmarikauhaa, jolla ruoppausmassat voitaisiin sijoittaa proomusta kalliotilaan ilman, että ne leviäisivät laajalle ympäristöön. Helsingin Satama on päivätyssä hakemuksen täydennyksessä ilmoittanut, että kalliotilaan sijoitettavat massat tultaisiin peit

17 17 tämään puhtaalla savella. Savi sijoitettaisiin kahmarikauhaa käyttäen proomusta pilaantuneen sedimentin päälle noin metrin paksuiseksi kerrokseksi. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Luparatkaisu Ympäristölupavirasto myöntää Helsingin Satamalle luvan Länsisataman väyläalueen ruoppaamiseen ja louhimiseen haraustasoon 11,9 m hakemuksen liitteenä olevien piirustusten sekä jäljempänä esitettyjen lupamääräysten mukaisesti. Lupamääräykset Ruoppaus ja läjitys 1. Ruoppausalueen sedimentin pintakerros on kuorittava ennen varsinaista ruoppausta kahmarikauhalla tai vastaavalla vähän samentumista aiheuttavalla tekniikalla. Kuorittavan kerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,2 m. Kuorintaa ei tarvitse suorittaa ruoppauskohteessa 2 (RK 2). Kuorittuja massoja ei saa läjittää mereen. Kuoritut massat on kuljetettava ja sijoitettava maalle siten, että ne eivät pääse valumaan takaisin mereen. 2. Ruoppaus on tehtävä mahdollisimman yhtäjaksoisesti ja siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä merialueelle ja sen käytölle. Kuoritulta alueelta ruopattavat massat ja ruoppauskohteen 2 (RK 2) massat saa läjittää mereen Taulukarin läjitysalueelle, jos niiden haitta ainepitoisuudet alittavat ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus ja läjitysohjeen ( ) tason 2 arvot. Läjityksessä on noudatettava Länsi Suomen ympäristölupaviraston päätöstä nro 18/2004/1. 3. Työkohde on merkittävä Merenkulkulaitoksen ohjeiden mukaisesti. Esteistä merenkululle ja vesiliikenteelle on ilmoitettava Merenkulkulaitokselle sekä tarvittaessa paikallisesti kuulutuksin. Liikenteen mahdollinen rajoittaminen yleisellä kulkuväylällä on tehtävä Merenkulkulaitoksen hyväksymällä tavalla. Töiden valmistuttua tulee laajennettu väyläalue merkitä Merenkulkulaitoksen ohjeiden mukaisesti. 4. Kuljetusproomuja on käytettävä siten, ettei ruoppausmassoja valu mereen kuljetuksen aikana.

18 18 Tarkkailu ja raportointi 5. Työn suorittamisesta on pidettävä kirjaa, josta käy selville työkohde, massojen määrät ja sijoituspaikka. Tiedot on annettava tarvittaessa valvontaviranomaiselle. 6. Veden sameutta ruoppauskohteessa ja sameuden leviämistä ruoppauksen aikana on mitattava vähintään kerran kahdessa viikossa. Mittaukset on tehtävä pinnasta pohjaan työkohteen läheisyydessä sekä kolmessa muussa havaintopisteessä samentuneella alueella. Veden sameutta on lisäksi tarkkailtava päivittäin silmämääräisesti. 7. Tämän päätöksen mukaisista toimista on tehtävä raportti, jossa on esitettävä ruopatun massan määrä, merialueelle läjitetyn massan määrä sekä edellä esitetyissä lupamääräyksissä mainittujen tarkkailujen tulokset ja muut valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Vastuu 8. Luvan saaja on vastuussa tämän päätöksen mukaisista töistä aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä. Työnaikaiset vahingot on viipymättä korvattava vahingonkärsijälle. Aloittamis ja valmistumisilmoitus 9. Töiden aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima ja elinkeinokeskukselle, Merenkulkulaitoksen Suomenlahden väyläyksikölle sekä Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Työn valmistumisesta on ilmoitettava 60 päivän kuluessa kirjallisesti Länsi Suomen ympäristölupavirastolle, Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima ja elinkeinokeskukselle, Merenkulkulaitoksen Suomenlahden väyläyksikölle sekä Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Valmistumisilmoitukseen tulee liittää hankkeen lopullisia mittoja osoittavat piirustukset, selostus merkinnästä ja määräyksen 7 mukainen raportti. Yhteyshenkilö 10. Helsingin Sataman on nimettävä yhteyshenkilö. Henkilön nimi ja yhteystiedot on ilmoitettava kirjallisesti Uudenmaan ympäristökeskukselle, Uudenmaan työvoima ja elinkeinokeskukselle, Merenkulkulaitoksen Suomenlahden väyläyksikölle sekä Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

19 Voimassaolo Tämän päätöksen mukaisiin töihin on ryhdyttävä kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Lupa on voimassa neljä vuotta tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Perustelut Hakemuksen mukaisista toimista voi aiheutua ympäristösuojelulain 3 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pilaantumista vesialueella. Vesilain 1 luvun 19 :n ja 2 luvun 1 a :n mukaan on soveltuvin osin noudatettu ympäristönsuojelulain ympäristölupaharkintaa koskevia säännöksiä. Luvan myöntämisen perustelut Helsingin Satama kokonaisuudessaan on Suomen suurin risteilysatama. Länsisataman kautta kulkee vuosittain runsaat kolme miljoonaa matkustajaa ja satamassa vierailee vuosittain lähes 100 risteilyalusta. Alusten koon kasvaessa sataman kääntöalueen ahtaus on muodostamassa esteen sataman vastaanottokyvylle. Kääntöalue on nykyisellään myös alusturvallisuusriski. Väyläalueen ruoppaaminen ja louhinta haraustasoon 11,9 m on perusteltua. Länsisatamassa tehdyissä sedimenttitutkimuksissa on todettu olevan TBT yhdisteitä enimmillään yli viisinkertaisesti ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus ja läjitysohjeen ylempään kriteeritasoon 2 verrattuna (Ympäristöministeriö. Sedimenttien ruoppaus ja läjitysohje. Helsinki ). Tällaiset massat ovat ohjeen mukaan pääsääntöisesti mereen läjityskelvottomia. Hakija ei ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, että pilaantuneiden massojen maalle sijoittaminen ei olisi kohtuullisella aikataululla ja kohtuullisilla kustannuksilla mahdollista verrattuna pilaantuneiden massojen sijoittamiseen mereen hakemuksen mukaisesti. Länsisatamassa tehtyjen TBT tutkimusten aineistosta on tehty riskianalyysi. Riskianalyysin mukaan veteen liuenneen TBT:n pitoisuudeksi ruoppausalueen lähellä laskettiin 4 10 ng/l. Laskelmat kuvaavat vesipatsaan keskimääräistä veteen liuenneen TBT:n pitoisuutta, joten voidaan olettaa, että pitoisuudet tulisivat olemaan korkeampia pohjanläheisissä vesikerroksissa. Riskinarvion mukaan TBT pitoisuudet tulevat ruoppauksen aikana ylittämään vesipuitedirektiivin lyhyen aikavälin MAC QS pitoisuusarvoksi kaavaillun rajaarvon 1,5 ng/l, mutta ne alittavat Yhdysvalloissa ja Australiassa lyhytaikaisille vaikutuksille käytetyn ohjearvon. Hakemuksessa esitetyn suunnitelman mukaan ruoppausten yhteydessä poistetaan sedimentin pinnalta noin 20 cm:n paksuinen pintakerros. Länsisataman sedimenttinäytteistä vuosina 2005 ja 2006 tehtyjen analyysien mukaan keskimääräinen TBT pitoisuus kuivaaineelle oli yli 20 cm:n syvyydellä 7 µg/kg maksimipitoisuuden olles

20 20 sa 18,2 µg/kg. Vastaavasti keskimääräinen normalisoitu TBTpitoisuus on analyysitulosten mukaan noin 20 µg/kg. Sedimentin ympäristövaikutuksia on selvitetty liukoisuustestien ja myrkyllisyystestien avulla. Tutkimusten mukaan TBT esiintyy Helsingin edustan merialueella hyvin niukkaliukoisessa muodossa sitoutuen voimakkaasti sedimenttipartikkeleihin. Länsi Suomen ympäristölupaviraston antaman Taulukarin läjitysaluetta koskevan päätöksen nro 18/2004/1 lupamääräyksessä 2 todetaan mm., että Taulukarin alueella saadaan läjittää vain meriläjityskelpoisia massoja. Lupaehdossa todetaan edelleen, että mikäli läjitettävien massojen haitta aineiden pitoisuus on tasojen 1 ja 2 raja arvojen välissä, läjitettävien massojen sisältämien haitallisten aineiden kokonaismäärä ja niiden ympäristövaikutukset on arvioitava ennen massojen käsittelyä Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Jos ympäristökeskus toteaa, että massat eivät ole ilman ympäristölupaviraston lupaa läjityskelpoisia, niiden läjittämiseen on haettava lupa. Ympäristökeskus on tätä päätöstä koskevasta hakemuksesta todennut, että ns. harmaan pitoisuustason massojen osalta ei ole tehty riskinarviota ja hakemusta on tältä osin täydennettävä. Hakija on tehnyt riskinarvion harmaiden massojen läjittämisestä Taulukarin läjitysalueelle. Riskinarviossa esitettyjen laskelmien mukaan TBT pitoisuus kohoaa läjityksen aikana 100 metrin etäisyydellä läjityspaikasta tasolle 0,3 1,4 ng/l. Tehtyjen pitoisuus ja muiden selvitysten ja käytettävissä olevan muun tiedon perusteella hakemuksen mukaisten ruopattavien massojen sisältämät haitalliset yhdisteet eivät tämän päätöksen määräyksiä noudatettaessa aiheuta ihmiselle välittömästi tai välillisesti terveyshaittaa. Ruopattavan louheen hyötykäyttö hakemuksessa esitetyllä tavalla tai louheen muu hyötykäyttö on perusteltua. Lupamääräysten mukaisesti toteutettuna hankkeessa käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja noudatetaan ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatetta. Ottaen huomioon asiassa annetut selvitykset ja tässä päätöksessä asetetut lupamääräykset, ovat ympäristönsuojelulain 42 :n mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle olemassa. Luvan mukainen toiminta ei aiheuta terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, erityisten luonnonolosuhteiden huononemista, yleiseltä kannalta tärkeän virkistys tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista ympäristössä eikä kohtuutonta rasitusta naapurikiinteistöille. Hanke ei ole luonnonsuojelulain eikä jätelain vastainen. Väyläalueen laajennuksesta saatava hyöty on huomattava verrattuna aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen.

21 21 Hyötyinä ympäristölupavirasto on ottanut huomioon, että laajennus mahdollistaa nykyistä suurempien laivojen turvallisen käynnin satamassa. Haittana ympäristölupavirasto on ottanut huomioon veden samenemisen ja työn suorittamisesta aiheutuvan muun häiriön. Lupamääräysten perustelut Määräys 1. Pilaantuneen pintakerroksen kuoriminen on tarpeen, jotta varsinainen ruoppausmassa olisi meriläjityskelpoista. Sedimenttitutkimusten perusteella kuorimispaksuus 0,2 m on riittävä. Kuorinta ei ole tarpeen ruoppauskohteessa 2 (RK2), koska haitallisten aineiden pitoisuudet alittavat selvästi Ympäristöministeriön ruoppaus ja läjitysohjeen tason 2. Määräys 2. Ruoppaus ja läjitystöistä aiheutuu veden samentumista, joka on kestoltaan lyhytaikaista. Töiden suorittaminen mahdollisimman yhtäjaksoisesti rajoittaa ajallisesti myös sameudesta aiheutuvaa ympäristöhaittaa. Kuoritulta alueelta sekä ruoppauskohteesta 2 ruopattavat massat voidaan läjittää mereen ottaen huomioon niiden haittaainepitoisuuksien alhaisuuden ja tehdyn riskinarvion. Määräys 3. Ruoppauskohde ja läjitysalue sijaitsevat vesialueilla, joilla on myös muuta vesiliikennettä, joten työalueiden merkitseminen on meriturvallisuuden kannalta tarpeen. Määräys 4. Ruoppausmassojen mereen pääsyn estäminen kuljetuksen aikana on tarpeen työn aikaisten vaikutusten vähentämiseksi. Määräykset 5 7. Luvan saajan on oltava riittävästi selvillä ruoppaus ja läjitystöiden ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Tarkkailulla ja raportoinnilla varmistetaan lupamääräysten noudattaminen. Määräykset ovat tarpeen myös toiminnan valvomiseksi. Määräys 10. Töidenaikaisen valvonnan kannalta nimetty yhteyshenkilö ja hänen yhteystietonsa ovat tarpeen. Sovelletut oikeusohjeet Vesilaki 1 luku 19, 2 luku 1 a, 3, 6 2 momentti, 11, 12, 14 a ja 16, 4 luku 6 Vesiasetus 85 Ympäristönsuojelulaki 4, 6, 41, 42, 43, 46

22 Töidenaloittamislupa 22 Ympäristölupavirasto myöntää Helsingin Satamalle luvan töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Perustelut Sovellettu oikeusohje Länsisataman toiminta on oleellinen osa Helsingin Sataman matkustaja ja risteilyliikennetoimintaa. Matkailuliikenteellä on huomattava merkitys Helsinkiin ja lähiseudulle suuntautuvaan matkailuun. Töiden valmistumisen siirtymisellä olisi huomattavia taloudellisia ja meriliikenteen turvallisuuteen liittyviä haitallisia vaikutuksia. Luvassa ei ole sallittu pilaantuneiden sedimenttien läjitystä mereen. Ruoppausten ja louhinnan haitalliset vaikutukset ovat lyhytaikaisia. Läjitys mereen tapahtuu noudattaen aiemmin myönnettyä lupaa. Työt ja toimenpiteet ovat siten sellaisia, että niiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen ehtoja muutetaan. Vesilaki 2 luvun 26 :n 1 momentin 1 kohta. Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista Luvan ja töidenaloittamisluvan myöntämistä koskevat vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä sekä perusteluista ilmenevällä tavalla. Hakemuksen täydentämistä lisäselvityksillä koskevien vaatimusten osalta ympäristölupavirasto toteaa, että Helsingin Satama on täydentänyt hakemusta ruoppausalueelta otetuista lisänäytteistä tehdyillä määrityksillä, Taulukarin läjitysalueen riskinarvioinnilla ja maalle läjittämistä koskevalla lausunnolla. Tarkkailua koskevat vaatimukset ympäristölupavirasto on ottanut huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Kun otetaan huomioon luparatkaisu ja, että ruoppaus on kestoltaan lyhytaikainen, ruoppauskohteet sijaitsevat satama alueella, joka ei ole merkittävä kalojen lisääntymisalue eikä kalastaminen satama alueella ole sallittua, niin kalataloudellisesta tarkkailusta ei ole tarpeen antaa määräystä.

23 23 KÄSITTELYMAKSU euroa Sovellettu oikeusohje Ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista annetun asetuksen (1238/2003) 4 :n ja maksutaulukon mukaan ruoppausta tai vesialueen täyttöä koskevan vesilain mukaisen lupa asian käsittelymaksu on euroa ( m 3 ktr). Maksu peritään 35 prosenttia taulukon mukaista maksua korkeampana, jos asian käsittelyn vaatima työmäärä on taulukossa mainittua suurempi. Asiassa on ollut kyse pilaantuneen sedimentin ruoppaamisesta ja sijoittamisen edellytysten selvittämisestä, minkä vuoksi työmäärä on ollut tavanomaista suurempi. Perusmaksua on tämän vuoksi korotettu 35 %.

24 24 MUUTOKSENHAKU Liite Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus Mika Seppälä Tapio Kovanen Hannu Kokko Risto Salmela Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvokset Mika Seppälä, Tapio Kovanen (tarkastava jäsen) ja Hannu Kokko. Asian on esitellyt esittelijä Risto Salmela.