EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Istuntoasiakirja 2004 LOPULLINEN A5-0443/2002 6. joulukuuta 2002 MIETINTÖ Komission tiedonanto: lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen (KOM(2001) 726 C5-0108/2002 2002/2052(COS)) Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta Esittelijä: Manuel Medina Ortega RR\484331.doc PE 316.182
PE 316.182 2/50 RR\484331.doc
SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY... 4 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 5 PERUSTELUT... 19 TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO... 22 TEOLLISUUS-, ULKOMAANKAUPPA-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO... 26 TYÖLLISYYS- JA SOSIAALIVALIOKUNNAN LAUSUNTO... 29 YMPÄRISTÖASIOIDEN, KANSANTERVEYDEN JA KULUTTAJAPOLITIIKAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO... 33 PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO... 38 VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO... 45 RR\484331.doc 3/50 PE 316.182
ASIAN KÄSITTELY Komissio välitti 7. joulukuuta 2001 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentille tiedonantonsa "Lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen" (KOM(2001) 726 2002/2052(COS)). Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 11. maaliskuuta 2002 lähettäneensä kyseisen tiedonannon asiasta vastaavaan oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokuntaan sekä lausuntoa varten ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokuntaan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaan, vetoomusvaliokuntaan sekä kaikkiin asiaan liittyviin valiokuntiin (C5-0108/2002). Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta nimitti kokouksessaan 19. helmikuuta 2002 esittelijäksi Manuel Medina Ortegan. Valiokunta käsitteli komission tiedonantoa ja mietintöluonnosta kokouksissaan 16. huhtikuuta, 9. syyskuuta, 8. lokakuuta, 4. marraskuuta, 28. marraskuuta ja 3. joulukuuta 2002. Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen yksimielisesti yhden äänestettyä tyhjää. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Giuseppe Gargani (puheenjohtaja), Willi Rothley (varapuheenjohtaja), Ioannis Koukiadis (varapuheenjohtaja), Bill Miller (varapuheenjohtaja), Manuel Medina Ortega (esittelijä), Paolo Bartolozzi, Ward Beysen, Charlotte Cederschiöld (The Lord Inglewoodin puolesta), Michel J.M. Dary, Bert Doorn, Janelly Fourtou, Marie-Françoise Garaud, Evelyne Gebhardt, Fiorella Ghilardotti, Malcolm Harbour, Heidi Anneli Hautala, Hans Karlsson (Carlos Candalin puolesta), Carlos Lage (Maria Bergerin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Kurt Lechner, Klaus-Heiner Lehne, Neil MacCormick, Toine Manders, Hans-Peter Mayer (Rainer Wielandin puolesta), Arlene McCarthy, Marcelino Oreja Arburúa (José María Gil-Robles Gil- Delgadon puolesta), Giovanni Pittella, Dagmar Roth-Behrendt (François Zimerayn puolesta), Anne-Marie Schaffner, Marianne L.P. Thyssen, Diana Wallis, Joachim Wuermeling ja Stefano Zappalà. Talous- ja raha-asioiden valiokunnan, teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan, ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot ovat tämän mietinnön liitteenä. Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 6. joulukuuta 2002. PE 316.182 4/50 RR\484331.doc
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen (KOM(2001) 726 C5-0108/2002 2002/2052(COS)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission tiedonannon "Lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen" (KOM(2001) 726 C5-0108/2002), ottaa huomioon komission tiedonannon "Eurooppalainen hallintotapa: Lainsäädännön parantaminen (KOM(2002) 275), ottaa huomioon komission tiedonannon vaikutustenarvioinnista (KOM(2002) 276), ottaa huomioon komission tiedonannon "Mietintö: Neuvottelu- ja keskustelukulttuurin edistäminen ehdotus komission konsultointiprosessiin sovellettavista yleisistä periaatteista ja vähimmäisvaatimuksista" (KOM(2002) 277), ottaa huomioon komission tiedonannon "Lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma" (KOM(2002) 278), ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2002 päivätyn komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Yhteisön tason ympäristösopimukset osana lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevaa toimintasuunnitelmaa" (KOM(2002) 412), ottaa huomioon komission 7. maaliskuuta 2001 Tukholman Eurooppa-neuvostolle antaman väliraportin "lainsäädännön parantaminen ja yksinkertaistaminen" (KOM(2001) 130), ottaa huomioon komission valkoisen kirjan eurooppalaisesta hallintotavasta (KOM(2001) 428), ottaa huomioon 4. heinäkuuta 1996 antamansa päätöslauselman 1 riippumattomien asiantuntijoiden työryhmän kertomuksesta yhteisön lainsäädäntö-, sääntely- ja hallintotekstien yksinkertaistamisesta, ottaa huomioon 13. toukokuuta 1997 antamansa päätöslauselman 2 komission Eurooppaneuvostolle esittämistä vuosia 1994 1996 koskevista kertomuksista "parempitasoisesta sääntelystä", toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta ja 1 EYVL C 211, 22.7.1996, s. 23. 2 EYVL C 167, 2.6.1997, s. 37. RR\484331.doc 5/50 PE 316.182
lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja kodifioinnista, sekä 18. joulukuuta 1998 1 ja 20. lokakuuta 2000 2 antamansa päätöslauselmat komission kertomuksista Eurooppaneuvostolle "parempitasoisesta sääntelystä" vuosina 1997 1999, ottaa huomioon parlamentin, neuvoston ja komission 22. joulukuuta 1998 3 tekemän toimielinten välisen sopimuksen yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista, ottaa huomioon 29. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman eurooppalaista hallintotapaa koskevasta komission valkoisesta kirjasta 4, ottaa huomioon säännösten laatua tarkastelleen Mandelkernin johtaman korkean tason asiantuntijaryhmän 13. marraskuuta 2001 antaman loppuraportin, ottaa huomioon 5. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman lainsäädännön täytäntöönpanosta rahoituspalvelujen alalla 5, ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuksen pääosaston oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan pyynnöstä laatiman raportin lainsäädännön vaikutusten analysoinnista ja tätä koskevista kehityssuunnista ja nykykäytännöistä EU:n jäsenvaltioissa, EU:ssa ja tietyissä kolmansissa maissa (IV/WIP/04/0012,0019), ottaa huomioon Sevillan Eurooppa-neuvoston asettaman korkean tason asiantuntijaryhmän työn ja väliaikaiset tekstit; ottaa edelleen huomioon, että ryhmän on määrä vuoden 2002 loppuun mennessä esittää uusi toimielinten välinen sopimus lainsäädännön laadusta, ottaa huomioon Euroopan komission toteamuksen, että lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevan toimintasuunnitelman on oltava toimielinten välisen sopimuksen perustana, ottaa huomioon konsultointiprosessia koskevaan tiedonantoon (KOM(2002) 277) sisältyvän komission ilmoituksen siitä, että otetaan käyttöön kaksi konsultoinnin periaatteita ja vähimmäisvaatimuksia täydentävää lisävälinettä, nimittäin suuntaviivat asiantuntemuksen hankkimiseksi ja käyttämiseksi sekä puitteet järjestelmälliselle vuoropuhelulle EU:n alueellisten ja kunnallisten viranomaisten eurooppalaisten kansallisten liittojen kanssa, 1 EYVL C 98, 9.4.1999, s. 500. 2 EYVL C 197, 26.10.2000, s. 433. 3 EYVL C 73, 17.3.1999. 4 EYVL C 153E, 27.6.2002, s. 314. 5 A5-0011/2002. PE 316.182 6/50 RR\484331.doc
ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2002) 275 lopull.), jossa se on ilmoittanut aikovansa syksyllä 2002 esittää uusia yksityiskohtaisia ehdotuksia joistakin lainsäädännän hajauttamista koskevista kysymyksistä, joita ovat muun muassa uusien sääntelytoimistojen perustamista ja toimintaa koskevat kriteerit EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan soveltamisen ehdot koeluonteiset komission ja joidenkin jäsenvaltioiden sekä alueellisten ja kunnallisten elinten väliset kolmen osapuolen sopimukset, ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan, ottaa huomioon oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan mietinnön ja talousja raha-asioiden valiokunnan, teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan, ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A5-0443/2002), A. pitää välttämättömänä lainsäädännön parantamista komission valkoisessa kirjassa eurooppalaisesta hallintotavasta ja kertomuksissa lainsäädännön parantamisesta sekä sääntelyn laatua koskeneessa Mandelkernin raportissa esitetyllä tavalla, jolloin tavoitteena on, että Euroopan unionin kansalaiset, yrittäjät ja viranomaiset voivat hyötyä integraatiosta ilman mutkikasta säännöstöä ja hyvin rakennetun ja helposti ymmärrettävän lainsäädännön puitteissa, B. pahoittelee, että parlamentti ei ole saanut tietoa Mandelkernin ryhmän työstä eikä sitä ole pyydetty osallistumaan siihen, C. katsoo, että yhteisön sääntelyn laatu ja ymmärrettävyys vaikuttaa suoraan yhteisön kansalaisten ja yritysten hyvinvointiin ja vaurauteen ja että siksi on laadittava selkeä ja tarkka lainsäädäntö, joka helpottaa päätöksentekoa ja tekee siitä entistä avoimempaa, D. katsoo, että lainsäädäntö on merkityksellistä vain, jos se on täytäntöönpanokelpoista ja jos sen täytäntöönpanoa valvotaan riittävästi, E. katsoo, että liike-elämässä itsesääntely voi olla hyvä vaihtoehto lainsäädännölle, mikäli sitä varten on olemassa selkeä lainsäädäntökehys, F. katsoo, että monimutkaisia ja aikaavieviä yksinkertaistamispyrkimyksiä ei tarvittaisi, jos alusta alkaen huolehdittaisiin siitä, että laadittu lainsäädäntö on laadukasta ja että sen hallinnolliset ja taloudelliset seuraukset käyvät siitä selkeästi ilmi, G. katsoo, että yhteisön lainsäädäntä- ja sääntelyvaltuuksien sekä lainsäädäntä- ja toimeenpanovallan väliltä puuttuu selkeä roolijako päinvastoin kuin kaikissa jäsenvaltioissa, mikä lisää voimakkaasti Euroopan unionin lainsäädännön mutkikkuutta, jolloin kansalaisten on entistä vaikeampi ymmärtää yhteisön lainsäädäntöä, H. katsoo, että komission ponnistelut säädöstekstien paremman kielellisen ja rakenteellisen RR\484331.doc 7/50 PE 316.182
selvyyden saavuttamiseksi eivät ole tähän mennessä tuottaneet tyydyttäviä tuloksia, I. katsoo, että Euroopan komission ponnisteluista joustavuuden lisäämiseksi on ollut tuloksena joukko tyypillisiä asiakirjoja ja toimia (päätöslauselmia, julistuksia, toimielinten välisiä sopimuksia, tiedonantoja, vihreitä kirjoja, valkoisia kirjoja, toimintasuunnitelmia, avoin koordinointimenettely ja suuntaviivoja), jotka ovat luonteeltaan ja vaikutuksiltaan jääneet epämääräisiksi, minkä vuoksi yhteisöjen tuomioistuin ei pidä niitä oikeudellisesti sitovina, J. katsoo, että Euroopan parlamentti, jolle on perussopimusten nojalla annettu lainsäädäntäja sääntelyvaltaa, on suoraan ja oikeutetusti asianosaisena osallistumassa lainsäädäntäprosessin parantamiseen ja yksinkertaistamiseen, K. katsoo, että lainsäädäntäprosessin heikko avoimuus estää demokraattisen valvonnan; toteaa, että kaikkien parlamenttien ja siis myös Euroopan parlamentin työ on julkista; katsoo, että tämä asettaa sen suoraan vastuuseen muihin toimielimiin nähden demokratian kannalta katsoen mutta heikompaan asemaan toimielinten välisesti; katsoo lisäksi, että keskustelujen kuluessa noudattava salassapito aiheuttaa, että on mahdotonta seurata lainsäätäjän aikeita ja siis tuoda esiin säädöksen aito tulkinta, L. ottaa huomioon, että yhteisön toimielimillä on oma vastuunsa lainsäädännön hyvästä laadusta, M. ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa on jo olemassa elimiä, joiden tehtävänä on laatia lainsäädännön vaikutuksia koskevia arviointeja, N. katsoo, että sääntelyn yksinkertaistaminen edellyttää yksittäistapauksissa myös huolellista pohdintaa siitä, onko sääntöjen euroopanlaajuinen yhdenmukaistaminen ylipäänsä tarpeellista, O. katsoo, että lainsäädännön parantaminen ja yksinkertaistaminen ei saa vaarantaa demokraattisen legitimiteetin periaatetta, johon Euroopan parlamentin, neuvoston ja kansallisten parlamenttien lainsäädäntävalta nojautuu, P. katsoo, että parlamentti on jo allekirjoittanut neuvoston ja komission kanssa toimielinten välisen sopimuksen yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista, Q. katsoo, että neuvoston puheenjohtaja tarjoutui 16. tammikuuta 2002 pidetyssä täysistunnossa perustamaan toimielinten välistä vuoropuhelua edistävän työryhmän, johon osallistuvat neuvosto, parlamentti ja komissio, ja että parlamentin puhemies ehdotti neuvoston puheenjohtajalle 6. maaliskuuta 2002 elimen perustamista toimielinten välistä lainsäädännön parantamista koskevaa kiinteää vuoropuhelua varten, R. ottaa huomioon, että on asetettu korkean tason asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on laatia vuoden 2002 loppuun mennessä lainsäädännön laatua koskeva toimielinten välinen sopimus, joka annetaan Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, PE 316.182 8/50 RR\484331.doc
S. katsoo, että parlamentti on jo antanut todisteet omasta valmiudestaan tehdä yhteistyötä kahden muun toimielimen kanssa hyväksyttyään 5. helmikuuta 2002 päätöslauselman lainsäädännön soveltamisesta rahoituspalveluiden alalla, 1. toistaa, että Euroopan unionin lainsäädäntöä pitää parantaa ja siitä on tehtävä avoimempaa, kunhan lainsäädäntämenettelyt määritellään siten, että taataan demokraattinen legitimiteetti ja sellaisten tavoitteiden, kuten yksinkertaisuus, selkeys, tehokkuus jne., saavuttaminen ja kunhan yhtenä ennakkoehtona on Euroopan parlamentin ottaminen täysimääräisesti mukaan toimielinten väliseen vuoropuheluun; 2. pitää komission tiedonantoa myönteisenä ja hyvää tarkoittavana, mutta pahoittelee ehdotusten epämääräisyyttä; pitää aiemmista toimista saatujen turhauttavien kokemusten valossa ratkaisevan tärkeänä, että käsiteltävänä oleva aloite lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja parantamisesta tuottaa konkreettisia toimia ja mitattavissa olevia tuloksia; 3. pitää erittäin myönteisenä, että komissio sitoutuu toteuttamaan ehdottamiensa oikeudellisten välineiden laadun, merkityksen ja seurannan parantamiseen tarkoitettuja toimia, kuten se on esittänyt lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevassa toimintasuunnitelmassa (KOM(2002) 278 lopullinen) sekä tiedonannoissa vaikutustenarvioinnista (KOM(2002) 276 lopullinen) ja osapuolten konsultoinnista (KOM(2002) 277 lopullinen); 4. kehottaa komissiota esittämään lainsäädännön parantamista edistäviä ehdotuksia, joissa noudatetaan yhteisön menetelmiä eikä aseteta tehokkuuden ja yhtenäisyyden kaltaisia teknisiä näkökohtia demokraattisen oikeutuksen ja perussopimuksista aiheutuvien velvoitteiden edelle; 5. viittaa yhteisön lainsäädännön valmistelemisen laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista 22. joulukuuta 1998 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen, joka takaa lainsäädännöllisten tekstien entistä selkeämmän kieliasun; pitää tuloksia riittämättöminä ja kehottaa toimielimiä siksi valmistelemaan lainsäädäntöehdotukset entistä huolellisemmin etenkin, jotta voitaisiin taata määritelmien ja oikeuskäsitteiden entistä suurempi selkeys ja parempi yhteensopivuus; 6. kehottaa komissiota lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevaa toimintasuunnitelmaa (KOM(2002) 278 lopullinen) ajatellen valmistelemaan lainsäädäntöehdotukset entistä huolellisemmin, kiinnittämään enemmän huomiota nykyisten ja uusien säädösten riittävään keskinäiseen mukauttamiseen sekä sisällön että ajoituksen suhteen ja käyttämään yksiselitteisiä määritelmiä ja oikeuskäsitteitä; katsoo, että tämä tehtävä voitaisiin antaa oikeudellisten yksiköiden ohella myös suunnitellulle komission sisäiselle verkolle, ja tarkistamaan ehdotetut direktiivien täytäntöönpanoon liittyvät jäsenvaltioille siirrettävät toimet, kuten vastaavuustaulukon laatiminen sekä tehostetut kuulemiset ja vaikutusten arvioinnit; 7. katsoo, että Euroopan unionin lainsäädännön parantamista ei pidä käyttää lainsäädäntämenettelyjen ja Euroopan unionin toimielinten välisen tasapainon RR\484331.doc 9/50 PE 316.182
muuttamiseen "de facto" ja tällä tavoin Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan työn tekemiseen tyhjäksi ja kiertämiseen; 8. huomauttaa, että lainsäädännön yksinkertaistaminen vaatii muun muassa selkeiden lainsäädäntävaltuuksien määrittelemistä ja toimielimiä, joilla on demokraattinen legitimiteetti ja odottaa, että valmistelukunta ja HVK, jotka hyväksyvät uuden Euroopan unionin perussopimuksen, vahvistavat selkeän eron lainsäädäntävallan ja sääntelyelinten välillä sekä tarvittavat sääntelyelinten valvontakeinot, joiden avulla voidaan paremmin säilyttää laillisuuden ja normihierarkian periaatteet; 9. edellyttää, että sääntelyn yksinkertaistamista ja parantamista koskevaan lainsäädäntöön esitettävät tarkistukset on toteutettava perussopimuksia muuttamalla, joten ne on toimitettava Euroopan tulevaisuutta käsittelevälle valmistelukunnalle; 10. katsoo, että siihen asti kunnes saavutetaan perustuslailliset muutokset, joita koko Euroopan mantereelle laajentunut unioni tarvitsee, parlamentin, neuvoston ja komission pitää tehdä yhteistyötä lainsäädännön parantamiseksi perussopimuksissa kullekin toimielimelle määriteltyjen toimivaltuuksien puitteissa; toteaa, että tämä koskee myös laajentumisprosessin ensimmäisen kierroksen jälkeistä aikaa; 11. panee merkille, että jäsenvaltiot on otettava täysin mukaan lainsäädännön ja erityisesti yrityslainsäädännön yksinkertaistamiseen ja parantamiseen; 12. vaatii, että sääntelytoimistojen perustaminen ei saa rajoittaa parlamentin valtuuksia yhteispäätöksissä ja poliittisessa valvonnassa; 13. panee merkille, että tällä hetkellä ei ole olemassa sellaisia yhteissääntelyä koskevia toimielinten välisiä sopimuksia, jotka takaisivat parlamentille sen poliittisen roolin ja vastuun tehokkaan toteutumisen joko asianmukaisen oikeudellisen välineen valinnassa tai ehdotetun yhteissääntelyn muodon ja toteutuksen yhteydessä; 14. kehottaa toimielimiä tekemään ehdotuksia parlamentin roolin varmistamiseksi yhteissääntelyä koskevien lähestymistapojen tarkastuksissa, valvonnassa ja laadinnassa; 15. korostaa, että parlamentin yhteis- ja itsesääntelyperiaatteet on tarpeen tunnustaa Euroopan unionin säädöksissä; 16. lainsäädännön parantaminen ja yksinkertaistaminen ei saa vaarantaa edelleen vahvistettavan demokraattisen legitimiteetin periaatetta, jota on vahvistettava edelleen, koska Euroopan parlamentin, neuvoston ja kansallisten parlamenttien lainsäädäntävalta nojautuu siihen; 17. katsoo, että on arvioitava myös neuvoston lainsäädäntöehdotuksiin tekemien muutosten vaikutuksia; 18. tukee periaatteessa sitä, että parlamentin ja neuvoston EU:n lainsäädäntöehdotuksiin laatimien alkuperäistä ehdotusta olennaisesti muuttavien tarkistusten vaikutukset arvioidaan tarkoin; katsoo, että näin vahvistetaan parlamentin halu toimia vastuullisena PE 316.182 10/50 RR\484331.doc
lainsäätäjänä ilman, että sen toimivaltaa heikennetään; katsoo kuitenkin, että Euroopan parlamentin yksikköjen mahdollisuudet eivät riitä tähän; 19. kehottaa takaamaan entistä jäsennellymmän yhteistyön komission ja jäsenvaltioiden välisessä vaikutusten arvioinnissa, minkä yhteydessä komission on valvottava, että myös uudet jäsenvaltiot otetaan mukaan niin, että vuodesta 2004 alkaen myös EU:hun liittyvät valtiot voivat osallistua näihin yhteistyösuhteisiin; 20. vaatii korkeatasoisen ja objektiivisen vaikutustenarvioinnin sisällyttämistä sääntelymenettelyyn; katsoo, että tähän on otettava mukaan ulkoisia asiantuntijoita, ja ehdottaa riippumattoman arviointiyksikön arviointia; 21. kehottaa komissiota ilmoittamaan, millaisiksi ja minkä muotoisiksi se katsoo toimintasuunnitelmassa mainitun "toimielinten välisen jatkuvan vuoropuhelun" muiden elinten ja jäsenvaltioiden kanssa sekä yksinkertaistetuiksi säädöksiksi tehtyjen ehdotusten käsittelyn nopeuttamiseen tarkoitetut "erilliset rakenteet"; 22. kehottaa komissiota muuttamaan komitologiamenettelystä vuonna 1999 tehtyä toimielinten välistä sopimusta varsinkin siitä syystä, että rahoituspalvelualan uusiin säännöksiin liittyen on luotu täytäntöönpanotoimia varten yhteisön toimielinten välinen epävirallinen kolmikantakokous; 23. kehottaa komissiota sekä muita toimielimiä ja jäsenvaltioita olemaan tyytymättä pelkkään aikeiden julistamiseen ja toteuttamaan sovitut rakenteet mieluiten toimielinten välisellä sopimuksella ja määrittelemään rajatut painopistealueet konkreettisten tulosten saavuttamiseksi viimeistään vuoden 2003 loppuun mennessä, jotta tulokset voitaisiin esitellä sekä komissiolle että parlamentille ennen näiden toimielinten toimikausien päättymistä; 24. pitää myönteisenä, että on perustettu toimielinten välinen työryhmä lainsäädännön parantamiseksi; 25. korostaa työryhmän poliittista eikä yksinomaan teknistä luonnetta; 26. vaatii, että parlamentin, neuvoston ja komission neuvotellessa lainsäädäntöä koskevasta toimielinten välisestä sopimuksesta noudatetaan seuraavia olennaisia periaatteita, jotta parlamentille perustamissopimuksen mukaan kuuluvat oikeudet tulisivat otetuiksi huomioon: Lainsäädäntämenettely a) parlamentti harjoittaa lainsäädäntävallan käyttäjänä valvontaa, joka kohdistuu komission ehdottaman lainsäädännöllisen välineen valintaan ja asianmukaiseen käyttöön; b) parlamentilla on paremmat mahdollisuudet tarkistusten tekemiseen nykyisiin EU:n direktiiveihin ja asetuksiin, niin että lainsäädäntöä voidaan jatkuvasti optimoida; c) neuvosto noudattaa avoimuusperiaatetta ja perustelee kaikki toimivaltaansa kuuluvat lainsäädäntöä koskevat päätökset; RR\484331.doc 11/50 PE 316.182
d) lainsäätäjänä neuvoston pitäisi keskustella ja tehdä päätöksensä avoimin ovin ja myös antaa televisioida kokouksensa ja neuvoston olisi kutsuttava EP:n edustajia osallistumaan kokouksiinsa ja annettava heille oikeus käyttää puheenvuoroja; e) on varmistettava, että jäsenvaltiot saattavat direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään moitteettomasti, nopeasti ja täsmällisesti; kansallisten hallintoviranomaisten on toteutettava direktiivien täytäntöönpanon entistä tarkempaa ja perusteellisempaa valvontaa ja niiden on säädettävä täsmälliset ja lyhyet määräajat rikkomistapausten oikeuskäsittelyä edeltävälle vaiheelle; täytäntöönpanon määräajan on oltava tarkoin määritelty ja enintään kaksi vuotta ja että tämän pitäisi koskea myös heti menettelyn alussa asetettavaa ennalta määrättyä määräaikaa; f) pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ehdottamaan muutoksia perussääntöönsä ja työjärjestykseensä rikkomismenettelyjen käsittelyn nopeuttamiseksi; Itsesääntely g) parlamentti ja neuvosto osallistuvat kaikkeen itsesääntelyn käyttöön "call back" -menettelyllä; h) parlamentti ja neuvosto sopivat itsesääntelyn käyttöä koskevista ehdotuksista; ehdotuksessa olisi esitettävä selkeästi tavoitteet, joihin sopimuksella pyritään; i) tällaisia sopimuksia koskevissa neuvotteluissa noudatetaan täydellistä avoimuutta, ja siihen liittyen komissio esittää ajoissa luettelon neuvottelujen osanottajista, jotta parlamentti ja neuvosto voivat valvoa, että kaikki osapuolet osallistuvat niihin asianmukaisella tavalla; j) parlamentti hyväksyy sopimusluonnoksen, antaa lausunnon sopimuksen sisällöstä ja voi pyytää komissiota ehdottamaan vaihtoehtoisesti säädöstä; k) komissio valvoo tehokkaasti sitä, miten sopimuspuolet toteuttavat sopimusta, ja se esittää parlamentille ja neuvostolle vuotuisen kertomuksen; mikäli sopimuksen toteutus on riittämätöntä tai puutteellista, parlamentti tai neuvosto voivat pyytää komissiota ehdottamaan säädöstä sen sijaan; Myötäsääntely ja komitologia l) toteutetaan ajallisesti rajoitettu palautusmekanismi (call-back) kaikissa muissa kuin tavallisissa lainsäädäntämenettelyissä, ja lisäksi sovelletaan jo mainittuja itsesääntelyperiaatteita; m)komissio sitoutuu ehdottamaan vuoden 1999 komitologiapäätöksen tarkistamista, ja neuvosto sitoutuu hyväksymään tarkistamisen sen ennalta määritellyn tavoitteen mukaisesti, että komitologiamenettelyt ovat avoimia; erityisesti kun on kyse komiteoiden työskentelytavasta ja kokoonpanosta; komissio kuulee yhdessä neuvoston kanssa komiteoita täytäntöönpanotoimien yhteydessä; n) on tarkasteltava uudelleen sääntöjä, jotka koskevat sellaisten täytäntöönpanotoimien PE 316.182 12/50 RR\484331.doc
hyväksymismenettelyjä (nykyään on epätietoisuutta siitä, mitkä ovat luonteeltaan säänteleviä säädöksiä ja mitkä tiukasti täytäntöönpanosäädöksiä), jotka komissio hyväksyy joko toimivallan käyttäjänä tai neuvoston valtuuttamana, jotta parlamentille voidaan antaa vastaava rooli kuin neuvostolle ainakin niillä aloilla, joilla sovelletaan yhteispäätösmenettelyä; o) säädösten määrää on vähennettävä konsolidoimalla ja kodifioimalla niitä vuoteen 2004 mennessä tai joka tapauksessa EU:n laajentumiseen mennessä, jotta vältetään säädösten eksponentiaalinen kasvu ja sellainen täytäntöönpanotyön ylikuormitus, joka on vältettävissä; Kuulemiset, vaikutustutkimukset ja yksinkertaistaminen p) kaikista EU:n ehdotuksista pitäisi tehdä järjestelmällisesti vaikutusten arviointi, ja lainsäädännöstä aiheutuvia kustannuksia sekä ehdotettujen toimien tuomia etuja pitäisi tarkastella yksityiskohtaisesti; q) parlamentilla on oikeus osallistua täysin kaikkiin (etukäteen järjestettäviin) kuulemistilaisuuksiin, joissa komissio kuulee asiaan liittyviä tahoja, ja kuulemisvaihe on täysin avoin siten, että komissio sitoutuu antamaan parlamentille ja neuvostolle tietoja toteutetuista kuulemisista, kuulluista organisaatioista ja asianosaisten osuuksista näissä kuulemisissa; r) kaikki vaikutustutkimukset julkistetaan käyttäen sovittua yhteistä perustaa; s) parlamentilla on oikeus saada vapaasti tutustua komission toteuttamien vaikutusten arviointien tuloksiin ja oikeus saada täydelliset tiedot niiden kuulemisten tuloksista, joissa komissio on kuullut asianomaisia tahoja, t) Euroopan parlamentti ottaa käyttöön oman välineen vaikutusten arvioimiseksi, u) parlamentti hyväksyy kaikki yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseen liittyvät ohjelmat; v) vaikutustutkimuksia pitäisi käyttää vain pohjana menettelyssä, jonka tulee pysyä poliittisena päätöksentekoprosessina, ja toimielinten väliseen sopimukseen ei pitäisi sisällyttää vaikutustutkimuksesta riippuvia "merkittäviä muutoksia", koska tällöin parlamentin lainsäädäntävaltaa kierrettäisiin perustamissopimusten vastaisella tavalla; 27. korostaa, että yhteisön lainsäädännön parempaa täytäntöönpanoa ja soveltamista jäsenvaltioissa koskevissa erityissäännöksissä on otettava huomioon, että liittovaltiomuotoisissa jäsenvaltioissa tai jäsenvaltioissa, joissa on aluehallituksia, on siirrettyjä lainsäädäntävaltuuksia; 28. katsoo, että laajentuneen yhteisön ja sen toimielinten uskottavuus murenee vähitellen ja niiden julkinen tuki heikkenee, ellei uskottavuutta lujiteta ja palauteta sellaisten kattavien toimien avulla, jotka koskevat myös lainsäädäntöprosessia määräysten soveltamisvaiheessa; RR\484331.doc 13/50 PE 316.182
29. kehottaa kaikkia EU:n lainsäädäntötyöhön osallistuvia toimielimiä asettamaan käyttöön enemmän määrärahoja, jotta lainsäädännön kieliasua voitaisiin parantaa varmistaen samalla, että yhteisön säännökset ovat juridisesti päteviä ja selkeitä; 30. pitää erityisen kiireellisenä ja tärkeänä, että Euroopan parlamentti asettaa itse riittävästi määrärahoja käyttöön, jotta sen oikeudellinen yksikkö voi avustaa parlamentin esittelijöitä lainsäädäntöehdotusten laatimisessa ja erityisesti toimia neuvojana ja kriittisenä arvioijana lainsäädäntömenettelyn myöhemmissä vaiheissa sekä tarkastaa lopullisten tekstien johdonmukaisuuden; 31. toteaa, että myös Euroopan parlamentti hyötyy lainsäädännön laatua ja demokraattisen valvonnan lujittamista koskevan vastuunsa suhteen lainsäädännön vaikutusten arviointia koskevan oman järjestelmän kehittämisestä; 32. vaatii komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotukset huolellisemmin ja selventämään erityisesti juridisia määritelmiä ja käsitteitä; 33. korostaa, että kaikkien lainsäädäntöehdotusten on oltava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia; 34. painottaa, että ensin on määriteltävä, millä tasolla säädökset on otollisinta säätää toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen ja mitä välinettä on suotavinta käyttää sen jälkeen, kun kuuleminen ja vaikutusten analysointi ovat vahvistaneet asiaan puuttumisen tarpeellisuuden; 35. muistuttaa jäsenvaltioita, että niillä on vastuu lainsäädännön laadusta, koska niiden vastuulla on 90 prosenttia Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisesta ja lisäksi koska suurin osa sääntelytaakasta on kansallisella ja alueellisella tasolla; panee tyytyväisenä merkille komission idean harkita mahdollisuutta hyväksyä yhteinen lähestymistapa yhteisön lainsäädännön valvomiseksi ja soveltamiseksi; odottaa mielenkiinnolla konkreettisia ehdotuksia asiassa ja edellyttää, että Euroopan parlamentti osallistuu tähän prosessiin täysimääräisesti; 36. pyytää komissiota saattamaan lainsäädäntösäännökset saataville reaaliajassa sekä juridisten toimijoiden vaatimusten tyydyttämiseksi että siksi, että lähennetään suurta yleisöä vielä enemmän EU:n toimintaan ja saadaan se kiinnostumaan siitä; 37. katsoo, että olisi oltava nykyistä valmiimpi tuomaan esiin jäsenvaltioiden laiminlyönnit ja ryhdyttävä nopeammin toimiin sellaisia yksittäisiä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät toimita riittävästi tai lainkaan tietoja tai jotka muuten eivät täytä sitoumuksiaan asianmukaisesti; katsoo, että tähän päästäkseen komission olisi lisättävä henkilöstöään ja muita resurssejaan voimassa olevan lainsäädännön nopeampaa seurantaa varten; katsoo, että koska yli puolet yhteisöjen tuomioistuimen tällä hetkellä käsiteltävänä olevista tapauksista koskee ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa, komission henkilöstöä olisi lisättävä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseksi; PE 316.182 14/50 RR\484331.doc
38. kehottaa komissiota järjestämään toimielimissä koulutusjaksoja, joissa lainsäädännön laatimiseen tiiviisti osallistuville henkilöille opetetaan, miten laaditaan yksinkertaista ja selkeää lainsäädäntöä; 39. pyytää komissiota esittämään konkreettiset ratkaisut vaikeuksiin, joita esiintyy voimassa olevan yhteisön oikeuden saatavuudessa ja käytössä; katsoo, että tarvitaan kattavaa ja järjestelmällistä kodifiointia, joka helpottaisi voimassa olevien säännösten löytämistä, ja että on varmistettava säädösten jatkuva päivittäminen, joka taataan ensisijaisesti erittelemällä eksplisiittisesti tai implisiittisesti kumotut säädökset ja poistamalla ne; katsoo, että tämä on erityisen tärkeää ennen kaikkea yhteisön järjestelmän kaltaisessa oikeusjärjestyksessä, jossa suurin osa säädöksistä on edeltävien säädösten muutoksia; huomauttaa, että on olemassa toimielinten välinen sopimus, jolla säännellään kodifiointia ja jossa tuetaan nopeutettua menettelyä; 40. panee merkille ei-sitovan lainsäädännön (soft law) suureen määrään liittyvät epäselvyydet sekä sen suuren oikeudellisen epävarmuuden, jonka se aiheuttaa kansalaisille ja yrityksille; kehottaa komissiota tuomaan selvyyttä tähän ongelmaan; 41. katsoo, että Euroopan komission olisi hyödynnettävä paremmin tietomäärää, jonka sen yksiköt saavat haltuunsa vetoomusten käsittelyn yhteydessä ja joka osoittaa, että yhteisön lainsäädäntöä rikotaan usein tai sitä ei sovelleta johtuen sen monimutkaisuudesta ja selkeyden puutteesta, mikä asettaa sen ristiriitaan kansallisten säännösten kanssa; 42. muistuttaa, että perustamissopimuksessa on eritelty hyvin tarkkaan, milloin tulee käyttää direktiivejä, asetuksia ja muita lainsäädäntävälineitä, ja että yhteisön oikeuden soveltamista valvova yhteisöjen tuomioistuin on määritellyt oikeuskäytännössään erittäin tiukat oikeudelliset rajat kullekin toimielimelle; katsoo, että säädöksen muodon valinta on joka tapauksessa sidottava niihin juridisiin vaikutuksiin, jotka sillä tosiasiassa tulee olemaan; toteaa, että tämä valinta, joka perustuu komission aloiteoikeutensa mukaisesti tekemiin ehdotuksiin, olisi tehtävä yhteisön kahden lainsäätäjän poliittisella päätöksellä; 43. katsoo, että on palattava perussopimusten kirjaimeen, jota ei aina ole noudatettu: komission olisi valittava asetus silloin, kun yhteisöllä on yksinomainen toimivalta, tai ainakin silloin, kun on välttämätöntä määrittää suoraan kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet, ja direktiiviä olisi käytettävä lähinnä silloin, kun on kyse rinnakkaisesta toimivallasta ja on noudatettava toissijaisuusperiaatetta; 44. katsoo, että säädöksen oikeusperustan valinta on tehtävä komission, neuvoston ja parlamentin yhteisellä päätöksellä jo suunnitteluvaiheessa, koska näin voidaan välttää ristiriidat ja oikeusperustan muutokset, joita neuvosto, usein yhteisymmärryksessä komission kanssa, tekee menettelyn kuluessa (melko vapaasti vaihdetaan oikeusperustat, joissa säädetään yhteispäätösmenettelystä, muihin oikeusperustoihin, joissa säädetään vain parlamentin kuulemisesta), ja parlamentille jätetään näin ollen ainoaksi mahdollisuudeksi turvautuminen yhteisöjen tuomioistuimeen, kun säädös on hyväksytty lopullisesti; 45. pitää myönteisenä poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi luotujen välineiden moninaisuutta; katsoo, että selkeästi määriteltyjen ehtojen alaisesti tapahtuvalla yhteis- ja itsesääntelyllä on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi rooli talouden keskeisten alojen RR\484331.doc 15/50 PE 316.182
sääntelyssä ja erityisesti aloilla, kuten sähköinen kaupankäynti, joilla on otettava huomioon globaalit intressit; 46. toteaa, että jos se katsotaan neuvoston ja parlamentin yhteisellä päätöksellä ja komission ehdotuksesta tarpeelliseksi, käytetään yhteissääntelyä tai itsesääntelyä, ja muistuttaa, että yhteissääntely perustuu säädökseen ja seuraa tältä osin komission ehdotusta; muistuttaa, että yhteis- ja itsesääntelyllä on lainsäädäntäprosessissa täydentävä mutta ei korvaava rooli; katsoo, että niitä on käytettävä, jos ne on mainittu perussäädöksessä; 47. korostaa lisäksi tässä yhteydessä, ettei lisääntyneeseen joustavuuteen ja tehokkuuteen tähtäävä yhteisön lainsäädännön yhteissääntely saa haitata parlamentaarista lainsäädäntätyötä, ja pitää periaatteessa yhteissääntelyä kannatettavana valikoiduilla ja täsmällisesti määritetyillä aloilla; pitää joka tapauksessa välttämättömänä peruuttamismenettelyä (call-back); 48. vaatii myös, että muiden kuin lainsäädännöllisten toimien, kuten työmarkkinaosapuolten kanssa tehtävien sopimusten ja taloudellisten toimijoiden toteuttaman itsesääntelyn, käyttäminen on luonteeltaan täydentävää; katsoo, että tämä voi tarjota vaihtoehtoisia sääntelytapoja, jotka ovat kansalaisten ja yritysten kannalta keveämpiä; katsoo, että parlamentilla ja neuvostolla on lainsäätäjinä erityisesti kuluttajien ja yritysten kannalta tärkeä tehtävä tällaisten vaihtoehtoisten menettelyjen valvomisessa ja tarkistamisessa; 49. painottaa, että kyseessä olevassa säädöksessä on säädettävä yhteissääntelyn tavoitteista ja laajuudesta sekä komission toimista, jos osapuolet eivät noudata sopimuksia; 50. katsoo, että erityisesti on määritettävä yhteissääntelyn mekanismi (säädös + osapuolille lähetetyt soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt), muutoksenhakukriteerit (esimerkiksi toimintasuunnitelmassa esitetyt), vapaaehtoisten sopimusten käyttäminen näissä puitteissa sekä toimet, joihin ryhdytään, jos yksi tai useampi osapuoli ei noudata sopimusta tai jos määräaika kuluu umpeen; 51. katsoo, että itsesääntelyn tapauksessa (esimerkiksi perussäädöksen puuttuessa) lainsäätäjien vastuu antaa komission ehdotuksen pohjalta lupa käyttää itsesääntelyä, jotta voidaan toimia tällä tavoin ja ilmoittaa tavoitteet, ja niiden mahdollisuus tutkia itsesääntelyä koskevaa ehdotusta sen selvittämiseksi, onko asetetut tavoitteet saavutettu, samoin kuin niiden kyky valvoa sopimuksen moitteetonta soveltamista asianomaisten toimesta komission säännöllisten ja perusteellisten raporttien perusteella ovat kaikki merkittäviä osatekijöitä, jotka on muotoiltava selvästi yhteisesti sovittujen menettelyjen välityksellä; 52. katsoo, että lisäksi on taattava yhteissääntelyyn ja itsesääntelyyn osallistuvien tahojen edustavuus; 53. vaatii, että kaikki EU:n yritykset otetaan mukaan uusiin menettelyihin ja että pk-yrityksiin kiinnitetään erityistä huomiota; kehottaa valvomaan sääntelyn kerrannaisvaikutuksia, sillä tuottamaton lainsäädännön noudattamiseen liittyvä toiminta suuntaa yrityksen resursseja pois työpaikkojen luomisesta; PE 316.182 16/50 RR\484331.doc
54. ei hyväksy komission vaikutustenarvioinnista antamassa tiedonannossa (KOM(2002) 276 lopullinen) esittämää osoittelevaa välineiden järjestystä, jossa puitedirektiivin muodossa olevat oikeudelliset toimet mainitaan vain muiden välineiden joukossa; kehottaa siksi komissiota asettamaan prioriteetit, niin että tarpeellinen sitova eurooppalainen lainsäädäntö asetuksina ja direktiiveinä sekä näiden laatu ovat etusijalla ja että vaihtoehtoisia välineitä käytetään vain, kun ne ovat riittävän perusteltuja; 55. toteaa, että ei-oikeudellisia välineitä, kuten avointa koordinointimenettelyä, ei ole määritelty, ja että ne jättävät siten paljon harkinta- ja tulkintavaraa; toteaa, että sama koskee uutena lainsäädäntövälineenä käytettävää yhteissääntelyä; katsoo siksi että tällaisten välineiden määrää on vähennettävä ja että avoin koordinointimenettely on määritettävä selvästi; 56. pitää periaatteessa myönteisinä Euroopan komission pyrkimyksiä hajauttamiseen myös yhteisön oikeuden täytäntöönpanossa; suhtautuu kuitenkin kolmen osapuolen välisten sopimusten (Komission tiedonanto Eurooppalainen hallintotapa: Lainsäädännön parantaminen, KOM(2002) 275 lopullinen, ) osalta epäilevästi siihen, sallivatko jäsenvaltioille suunnatut direktiivit vielä ylipäänsä komission ja alueiden väliset sopimukset; katsoo, että tässä yhteydessä on tutkittava oikeudelliset näkökohdat, kuten avoin lauseke, valtion sisäiset perustuslakiin liittyvät kysymykset sekä kysymykset keskushallinnon hyväksynnän edellyttämisestä alueiden ja kuntien välisille sopimuksille; 57. pitäisi myönteisenä, jos komissio mainitsisi tiedonannossa "Mietintö: neuvottelu- ja keskustelukulttuurin edistäminen ehdotus komission konsultointiprosessiin sovellettavista yleisistä periaatteista ja vähimmäisvaatimuksista" (KOM(2002) 277, lopullinen) "asianomaisina osapuolina" nimenomaisesti jäsenvaltioiden viranomaiset, jotta niiden asiantuntemusta voitaisiin kuulemisten avulla hyödyntää varhaisessa vaiheessa säädösten valmistelussa; 58. pitää valitettavana, että Euroopan komissio ei ole vaikutustenarvioinnista antamassaan tiedonannossa (KOM(2002) 276 lopullinen) ottanut huomioon yhteisön säädösten vaikutuksia jäsenvaltioiden nykyisiin hallintorakenteisiin ja -menettelyihin; 59. katsoo yhteisön oikeuden täytäntöönpanon jäsenvaltioissa edellyttävän, että Euroopan parlamentin jäsenet ja hallinto ovat kiinteästi yhteydessä asianomaisiin kansallisiin parlamentteihin ja niiden hallintoon ja että komissio tukee jäsenvaltioiden hallintoa teknisesti, kuten erään puitedirektiivin tapauksessa jo tehdään koeluontoisesti; 60. toteaa, että vaikutustenarvioinnin ja konsultoinnin välistä suhdetta on konkretisoitava; 61. korostaa, että ehdotusten taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia sekä niiden kokonaisvaikutusta kestävään kehitykseen on arvioitava entistä perusteellisemmin ottamalla käyttöön kestävään kehitykseen kohdistuvan vaikutuksen säännöllinen arviointimenettely, kuten Göteborgin Eurooppa-neuvostossa vaadittiin kesäkuussa 2001; 62. suosittelee, että olemassa olevaa lainsäädäntöä ja erityisesti sisämarkkinalainsäädäntöä tarkistetaan ja kumotaan, jos sen säännökset hyväksytään yleisesti; panee merkille, että RR\484331.doc 17/50 PE 316.182
voimassaolon päättymistä koskeva lauseke olisi sisällytettävä tuleviin sisämarkkinoita koskeviin ehdotuksiin; kehottaa komissiota lisäämään tukeaan vastavuoroiselle tunnustamiselle tai "uuden lähestymistavan" strategialle; 63. pitää myönteisenä komission sitoumusta vanhentuneiden ehdotusten peruuttamiseen vaikka pitääkin sitä pikemminkin itsestäänselvyytenä kuin voimakkaana poliittisena signaalina ja tukee erityisesti kunnianhimoista tavoitetta supistaa tämänhetkistä säännöstöä 25 prosentilla tammikuuhun 2005 mennessä; 64. katsoo, että uskottava vaikutustenarviointi, joka perustuu kansainvälisiin parhaisiin käytäntöihin, joista on keskusteltu OECD:ssä, ja erilaisten tarkoituksenmukaisten kuulemismenettelyjen käyttö (esim. Internet-kuuleminen) ovat keskeisiä välineitä tiedon hankkimisessa lainsäätäjille sekä sellaisen avoimen, kohdistetun, suhteellisen ja vastuullisen lainsäädännön saavuttamisessa, jossa huomioidaan asianmukaisesti yhteiskunnan ja erityisesti pienyritysten tarpeet; 65. katsoo, että komission ehdotus perusteellisemmasta kuulemisesta ja vaikutusten arvioinnista saattaa olla haitaksi, sillä sen seurauksena byrokratia saattaa lisääntyä ja menettelyt voivat viivästyä; korostaa siksi tässä yhteydessä, ettei tämä saa viivästyttää kohtuuttomasti yhteisön lainsäädäntömenettelyjä eikä siitä saa aiheutua minkäänlaista unionin toimintakyvyn rajoittumista; 66. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. PE 316.182 18/50 RR\484331.doc
PERUSTELUT Eurooppalaisesta hallintotavasta annetusta valkoisesta kirjasta kesäkuussa 2002 annettuihin tiedonantoihin Komissio esitteli 25. heinäkuuta 2001 valkoisen kirjan eurooppalaisesta hallintotavasta 1. Komissio, joka oli vuoden 2000 jälkeen tarkastellut eurooppalaisen hallintotavan uudistamista yhtenä strategisista tavoitteistaan, laati listan muutosehdotuksista yhteisömenetelmän uudistamiseksi. Yksi valkoisessa kirjassa ehdotetuista muutoksista oli se, että pitäisi käyttää enemmän "kansallisen parlamentin valvonnan alaisia hallinnollisia ohjeita kuin parlamentin säätämiä lakeja" 2. Jäsenvaltioiden hyväksymänä tällainen järjestelmä johtaisi siihen, että Euroopan parlamentti ja neuvosto antaisivat komissiolle enemmän vapauksia hyväksyä täytäntöönpanosääntöjä ja lainsäädäntö ei tukehtuisi liikaan yksityiskohtaisuuteen. Valkoisessa kirjassa komissio katsoo, että eurooppalaisen lainsäädännön yksityiskohtaisuuden vuoksi myöskin säännösten mukauttaminen tekniseen kehitykseen ja markkinatilanteeseen voi olla mutkikasta ja aikaavievää. Yleinen seuraus tästä on tehokkuutta vähentävä joustamattomuus. Komissio kannattaa myös säädöksiä täydentäviä välineitä ja muita ei-sitovia välineitä, kuten suosituksia, suuntaviivoja ja jopa itsesääntelyn välineitä yhteisesti sovituissa rajoissa. Komissio ehdottaa erityisesti, että käytettäisiin useammin puitedirektiivejä, mikä rajoittaisi ns. primäärisäädökset keskeisiin asioihin (perusoikeudet ja -velvollisuudet ja niiden toteutumisen edellytykset). Toimeenpanovallan käyttäjän tehtävänä olisi antaa teknisistä yksityiskohdista "sekundäärisiä" määräyksiä. Komissio ehdottaa myös, että täytäntöönpanotoimenpiteitä voidaan valmistella yhteissääntelyllä, jossa yhdistetään sitova sääntely sellaisiin sääntelytoimiin, joita toteuttavat käytännön kokemuksensa perusteella ne tahot, joihin säännökset eniten vaikuttavat. Esimerkkinä tästä ovat ns. uuden lähestymistavan mukaiset direktiivit tuotestandardeista ja moottoriajoneuvojen päästöjen vähentämisessä. Komissio kannattaa myös vahvempaa arviointi- ja palautekulttuuria, lainsäädäntäprosessin nopeuttamista, ehdotusten peruuttamista ja voimassaolevien yhteisön säännösten huomattavaa yksinkertaistamista. Lopuksi komissio ajaa Euroopan unionin säännösten parempaa toimeenpanoa sääntelyvirastojen avulla ja parempaa toteuttamista jäsenvaltioissa. Huoli yhteisön lainsäädännön laadun parantamisesta johti vuonna 1998 tehtyyn parlamentin, neuvoston ja komission väliseen toimielinten väliseen sopimukseen, jossa esitettiin yhteiset suuntaviivat yhteisön lakitekstien laadulle. 1 KOM(2001) 428. 2 Valkoinen kirja eurooppalaisesta hallintotavasta, 3.2 kohta, s. 22. RR\484331.doc 19/50 PE 316.182
Euroopan yhteisön lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen määriteltiin painopistealueeksi Edinburghin huippukokouksessa joulukuussa 1992. Sen pohjalta laaditaan vuosittaisia kertomuksia parempitasoisesta sääntelystä. Vuonna 2001 komissio esitti Tukholman Eurooppa-neuvostolle väliraportin "lainsäädännön parantaminen ja yksinkertaistaminen". Samana vuonna ja Euroopan parlamentin annettua oman kantansa eurooppalaista hallintotapaa koskevasta valkoisesta kirjasta, esitettiin tiedonanto "lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen". Tiedonannot eivät tuoneet mitään olennaista uutta, vaan niissä esitettiin uudelleen aiemmin eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa, josta Euroopan parlamentti on jo esittänyt kantansa 1, ehdotetut asiat. Laekenin Eurooppa-neuvosto antoi joulukuussa 2001 2 erittäin myönteisen arvion sääntelyn laatua käsitelleen Mandelkernin johtaman korkean tason asiantuntijaryhmän loppuraportista. Esittelijä on kuitenkin pahoillaan siitä, että parlamentille ei tiedotettu Mandelkernin ryhmän työstä eikä sitä otettu mukaan siihen. Parlamentti hyväksyi äskettäin von Wogaun mietinnön lainsäädännön täytäntöönpanosta rahoituspalvelujen alalla 3, jossa parlamentti hyväksyi täysin Lamfalussyn raportin ehdotukset ja tyytyi pyytämään kolmen kuukauden harkinta-aikaa ja epävirallisten kolmikantaneuvottelujen kokoonkutsumista, mikäli yhteisön toimielimet ovat eri mieltä täytäntöönpanotoimista. Lopuksi 16. tammikuuta 2002 pidetyn täysistunnon keskustelujen aikana neuvoston puheenjohtaja ehdotti parlamentille perustettavaksi toimielinten välistä vuoropuhelua varten työryhmän, johon kuuluvat neuvosto, parlamentti ja komissio. Myöhemmin, 6. maaliskuuta, parlamentin puhemies ehdotti, että perustetaan toimielinten välistä vuoropuhelua sääntelyn parantamisesta käsittelevä elin. Komissio esitti viimein kesäkuussa 2002 neljän tiedonannon paketin, joka käsitti tiedonannon "Eurooppalainen hallintotapa: Lainsäädännön parantaminen", vaikutusanalyysin työkalun, komission asian osapuolten kanssa aloittamia kuulemisia koskevan asiakirjan sekä lainsäädännön parantamista koskevan toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelmaan sisältyy tavoitteita, jotka on jo esitetty vuoden 2001 tiedonannoissa, ja se sisältää komissiota, Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja jäsenvaltioita koskevia konkreettisia toimia. Esittelijän arvio Valkoisessa kirjassa sanotaan suoraan, että neuvoston ja parlamentin pitäisi rajoittaa primäärisäädökset keskeisiin asioihin ja että jäsenvaltioiden pitäisi välttää liiallista yksityiskohtaisuutta ja mutkikkaita hallinnollisia vaatimuksia saattaessaan yhteisön säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään. 1 29. marraskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma komission valkoisesta kirjasta eurooppalaisesta hallintotavasta. 2 Puheenjohtajavaltion päätelmät, kohta 4. 3 Päätöslauselma 5. helmikuuta, A5-0011/2002. PE 316.182 20/50 RR\484331.doc
Yhteisön lainsäädännön nykyisessä kehitystilassa unionia luonnehtii selkeän ja tarkan lainsäädäntävallan puute. Lainsäädäntäprosessille on tyypillistä komission aloiteoikeus. Toiseksi Euroopan parlamentti osallistuu siihen eri tavoin, riippuen perussopimuksen mukaisesti käytettävästä menettelystä, mietinnöillä, päätöslauselmilla ja lausunnoilla. Kuitenkin yhteispäätösmenettelyä lukuun ottamatta lopullinen päätösvalta yhteisöasioissa kuuluu neuvostolle. Yhteisön säännösten hyväksymistä seuraa vaihe, jossa komissio hyväksyy täytäntöönpanosäännökset tai jäsenvaltiot saattavat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään. Komission tämänkertaisilla ehdotuksilla pyritään lisäämään sen osallistumista lainsäädäntäprosessiin joko suoraan tai sääntelyvirastojen tai komiteoiden kautta, jotka auttavat sitä harjoittamaan omaa toimeenpanovaltaansa. Kansalaisyhteiskunta on mainittu legitiimisyysperusteena, mikä väistämättä heikentää Euroopan parlamentin demokraattista legitiimiyttä. Selkeän, tarkan, yksinkertaisen ja tehokkaan yhteisön lainsäädännön tarve on olennainen seikka. Yhteisön lainsäädäntö vaikuttaa joka päivä yhteisön toimielimiin, jäsenvaltioihin, yrityksiin ja ennen kaikkea yhteisön kansalaisiin huomattavalla tavalla. Kuitenkin lainsäädännön todellinen yksinkertaistaminen pitää aloittaa myöntämällä selkeät lainsäädäntävaltuudet "lainsäädäntävallan käyttäjälle", joka olisi nykyinen Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto yhdessä. Tällaisessa tilanteessa lainsäädännön täytäntöönpanovaltuudet kuuluisivat vain komissiolle eivätkä neuvosto tai jäsenvaltioiden hallitusten edustajat voisi puuttua siihen. Kun lainsäädäntä- ja toimeenpanovalta olisi näin täsmennetty, lainsäädäntävallan käyttäjä voisi myöntää toimeenpanovallan käyttäjälle valtuudet hyväksyä täytäntöönpanosäännöksiä tarkassa valvonnassa. Sitä vastoin komission toivoma ei-sitovien toimien käyttäminen, olipa kyse asianosaisten välisistä sopimuksista tai erilaisista yhteissääntelyn muodoista, kuuluu säädösten täytäntöönpanosäännösten hyväksymisvaiheeseen, joten sitä ei pidä sekoittaa lainsäädäntämenettelyiden kanssa. On totta, että yhteisön säännösten vaikutukset riippuvat huomattavassa määrin jäsenvaltioiden viranomaisten tahdosta ja kyvystä varmistaa niiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden tehokas, kokonaisvaltainen ja asianmukainen täytäntöönpano. Esittelijä muistuttaa kuitenkin, että tämä prosessi on yhteisön toimielinten vaikutusvallan ulottumattomissa ja se liittyy yhteisön lainsäädännön hyväksymisen jälkeiseen vaiheeseen, jossa vastuu lankeaa kansallisille viranomaisille ja oikeudenkäyttäjille. RR\484331.doc 21/50 PE 316.182
23. toukokuuta 2002 TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnalle Komission tiedonanto: Lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen (KOM(2001) 726 C5-0108/2002 2002/2052(COS)) Valmistelija: Lisbeth Grönfeldt Bergman ASIAN KÄSITTELY Talous- ja raha-asioiden valiokunta nimitti kokouksessaan 19. maaliskuuta 2002 valmistelijaksi Lisbeth Grönfeldt Bergmanin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan 13. toukokuuta 2002 ja 21. toukokuuta 2002. Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset äänin 29 puolesta ja 4 tyhjää. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Christa Randzio-Plath (puheenjohtaja), John Purvis (varapuheenjohtaja), Lisbeth Grönfeldt Bergman (valmistelija), Generoso Andria, Hans Blokland, Renato Brunetta, Hans Udo Bullmann, Bert Doorn (Jonathan Evansin puolesta), Manuel António dos Santos (Pervenche Berèsin puolesta), Harald Ettl (Bernhard Rapkayn puolesta), Ingo Friedrich, Robert Goebbels, Christopher Huhne, Othmar Karas, Piia- Noora Kauppi, Christoph Werner Konrad, Werner Langen (Ioannis Marinosin puolesta), Astrid Lulling, Helmuth Markov (Philippe A.R. Herzogin puolesta), Hans-Peter Mayer, Miquel Mayol i Raynal, Fernando Pérez Royo, Alexander Radwan, Mónica Ridruejo, Olle Schmidt, Helena Torres Marques, Bruno Trentin, Jaime Valdivielso de Cué (José Manuel García-Margallo y Marfilin puolesta) ja Theresa Villiers. PE 316.182 22/50 RR\484331.doc