KOMISSAARIEHDOKKAIDEN KUULEMINEN EUROOPAN PARLAMENTISSA EHDOKKAAN VASTAUKSET PARLAMENTIN KYSYMYKSIIN Osa B Erityiset kysymykset Meglena Shtilianova KUNEVA (Kuluttajansuoja) 1. Aiotteko Te ajaa komissiossa kuluttajien asiaa, ja miten aiotte ilmaista näkemyksenne? Mitä aloitteita aiotte tehdä kuluttajavalistuksen ja kuluttajille tiedottamisen parantamiseksi? Millaisen lähestymistavan Te omaksuisitte kuluttajajärjestöjen kehittämiseksi edelleen uusissa jäsenvaltioissa? Kuluttaja-asioista vastaavan komissaarin on mielestäni ajettava EU:n kansalaisten asiaa. Se olisi päätehtäväni niin komissiossa kuin suhteissa muihin toimielimiin ja eri sidosryhmiin. Uskon, että oikeustieteellinen taustani auttaa minua toimimaan EU:n kansalaisten etuja ajavana kuluttaja-asiamiehenä. Pyrin kaikin voimin siihen, että kuluttajien edut otetaan huomioon EU:n kaikessa politiikassa. Komissio on jo ryhtynyt toimiin monilla aloilla. Olipa kyse tuoteturvallisuudesta, energia- ja postimarkkinoiden vapauttamisesta tai kuluttajalainsäädännön tarkistamisesta, teen kaikkeni, että tulos on EU-kansalaisten kannalta myönteinen. Lupaan lisätä kuluttajapolitiikan poliittista merkitystä ja näkyvyyttä, ja huolehdin siitä, että se tuottaa EU:n kansalaisille kouriintuntuvaa hyötyä. Jotta EU:n kuluttajansuojapolitiikka toisi kansalaisille todellista lisäarvoa ja hyötyä eri muodoissaan myös käytännössä, tarvitaan toki muutakin kuin luottamusta ja lupauksia. Niiden tueksi tarvitaan kestäviä perusteluja ja syvältä luotaavaa analyysia. Siksi painottaisinkin jos nimitykseni vahvistetaan kuluttajatutkimusta sekä tietojen keräämistä politiikan vaikutuksista kuluttajiin ja muihin sidosryhmiin. Meidän on jatkettava tietoperustamme vankistamista. Olen valmis kuuntelemaan erittäin tarkasti Euroopan parlamenttia ja eri sidosryhmiä, joihin kuluttajien edustajat luonnollisesti kuuluvat. Tällä EU:n kansalaisten jokapäiväisen elämän kannalta niin tärkeällä politiikanalalla tarvitaan vahvaa ja selkeää näkemystä, vankkaa asiaperustaa ja kriittistä tarkastelua, ja ne minun on tarkoitus sille tuoda. Yliopistoista ja viestimistä saamani työkokemuksen ansiosta ymmärrän hyvin koulutuksen ja tiedotuksen merkityksen ja arvon. Jos nimitykseni vahvistetaan, aion parantaa EU:n kansalaisille suunnattua valistus- ja tiedotustoimintaa entisestään. Neuvottelut vuosien 2007 2013 kuluttajapoliittisesta ohjelmasta ovat jo loppuvaiheessa. Ohjelma tarjoaa perustan 1
tuleville kuluttajavalistukseen ja kuluttajille tiedottamiseen liittyville toimille. Sillä on täysi tukeni. Uskon vakaasti, että komissio voi tukea parhaiden kuluttajansuojaan liittyvien toimintamallien levittämistä jäsenvaltioiden kesken ja tuoda esiin sen lisäarvon, jota EU:n tason kuluttajapolitiikasta selvästi on saatavissa. Käytän toiminnassani perustana kuluttajapoliittisessa ohjelmassa kaavailtuja aloitteita ja toimia, kuten EUkuluttajaneuvontakeskuksia, koululaisille tarkoitettua Eurooppa-kalenteria, aikuiskoulutusmoduuleja sekä kuluttajien oikeuksia käsitteleviä tiedotuskampanjoita, joita järjestetään kaikissa jäsenvaltioissa ja erityisesti niissä, joissa kuluttajansuoja ja sen tehokkaan toteuttamisen edellyttämä infrastruktuuri antavat vielä sijaa kehittämiselle. Näitä aloitteita on koko ajan tarkasteltava kriittisesti, jotta voidaan tarpeen tullen tehdä parannuksia. 2. Komissio hyväksyy ensi vuonna uuden sisämarkkinastrategian. Mitä ehdotuksia teillä on kuluttajapolitiikan sisällyttämiseksi kyseiseen viitekehykseen? Millaisia jännitteitä Te näette olevan Euroopan unionin kilpailukykypolitiikan ja kuluttajansuojalakien välillä? Mitä Te aiotte tehdä niiden yhteensovittamiseksi Lissabonin agendan valossa? Mikä on Teidän kantanne kuluttajansuojan kokonaisvaltaiseen ja toisaalta minimaaliseen yhdenmukaistamiseen, ja mitä aloitteita Te aiotte tehdä kuluttajansuoja-alan sääntelypuitteiden parantamiseksi? Pidän sisämarkkinoita ja kuluttajansuojaa toisiinsa tiiviisti kytköksissä olevina aloina. Yhtenäismarkkinoita koskevan katsauksen yhteydessä voidaan jälleen tuoda esiin, että EU:n kuluttajapolitiikalla on annettavaa kilpailukyvyn hyväksi ja että koska se lisää kilpailua, se parantaa merkittävällä tavalla markkinoiden toimintaa. Kuluttajapolitiikan, paremman säädöskäytännön ja kilpailukyvyn välillä ei nähdäkseni ole sellaisia jännitteitä, jotka aiheuttaisivat ylitsepääsemättömiä ongelmia. Tavoitteet voivat pikemminkin tukea toisiaan. Pyrin varmistamaan, että kuluttajapolitiikka jatkossakin vahvistaa kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin ja lisää kilpailua, ja yhtä lailla aion huolehtia siitä, että yhtenäismarkkinat toimivat niin, että hyöty menee suoraan kansalaisille. Selvitysten mukaan vain 26 prosenttia kuluttajista on riittävän luottavaisia tehdäkseen ostoksia oman maansa ulkopuolelta. Kun valtionrajat ylittävä kilpailu on heikkoa, kuluttajat eivät ole saaneet sisämarkkinoista täyttä hyötyä niin valinnanvaran kuin hintojenkaan suhteen. Yksi kuluttajien luottamusta heikentävä tekijä on selvitysten mukaan kuluttajansuojasääntöjen hajanaisuus; EU:n kuluttajista 71 prosenttia uskoo, että jos rajan toiselta puolelta tehtävien ostosten yhteydessä esiintyy ongelmia, niitä on vaikea ratkaista. Puuttumalla tällaisiin ongelmiin voidaan lisätä rajatylittävää kilpailua ja samalla parantaa EU:n kilpailukykyä. Aikomukseni on vahvistaa kuluttajien luottamusta varmistamalla, että kuluttajilla on samat ja yhtä hyvin valvotut oikeudet kaikkialla Euroopassa. Kuluttajien luottamuksen kannalta olennaiset oikeudet on siksi harmonisoitava täysin. Se on tehtävä tasapainoisella ja oikeasuhteisella tavalla niin, että paitsi vastataan kuluttajien tarpeisiin tarjoamalla heille hyvä suoja myös otetaan huomioon kaikki muut oikeutetut 2
edut. Työskennellessäni pääneuvottelijana opin ymmärtämään, että kun osapuolilla on erilaisia intressejä, kohtuullinen kompromissi on paras ratkaisu. Jos nimitykseni vahvistetaan, tarkastelen huolellisesti kuluttajalainsäädännön tarkistamisen yhteydessä toteuttavia toimia ja kuuntelen tarkasti eri sidosryhmien näkemyksiä, ennen kuin teen konkreettisia ehdotuksia sääntelykehyksen parantamiseksi. Kun linjaan toimintaani, kiinnitän luonnollisesti erityistä huomiota parlamentin näkemyksiin. 3. Mikä on Teidän käsityksenne keskivertokuluttajasta? Mihin viranomaisten vastuu päättyy kuluttajansuojan tapauksessa, ja mihin Te asettaisitte kuluttajansuojan ja elämään kuuluvien yleisten riskien välisen rajan? Miten Te aiotte varmistaa haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien, kuten vammaisten ja lasten, paremman suojelun? Saanen vastata kysymykseen oikeustieteellisen taustani pohjalta. Keskivertokuluttajan käsitteellä on vakiintunut asema yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Esimerkiksi harhaanjohtavan mainonnan vaikutuksia arvioitaessa on käytettävä mittapuuna teoreettista keskivertokuluttajaa, joka on kohtuullisen valistunut, tarkkaavainen ja huolellinen, ja otettava huomioon sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät. Käsite on kirjattu hiljattain annettuun sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaan direktiiviin, jota jäsenvaltioiden on ryhdyttävä soveltamaan viimeistään joulukuussa 2007. Direktiivissä kielletään harhaanjohtavat kaupalliset menettelyt, jotka harhauttavat tai ovat omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa. Direktiivi on minusta merkittävä askel eteenpäin. Sillä tarjotaan kuluttajille kaikkialla EU:ssa sama korkeatasoinen suoja sopimattomia menettelyjä ja huijareita vastaan riippumatta siitä, ostavatko he tavaraa omasta korttelikaupastaan vai toisessa EUmaassa sijaitsevilta verkkosivuilta. Keskivertokuluttajan käsitteen kodifiointi direktiiviin on ratkaisu, joka ottaa tasapainoisesti huomioon kuluttajien edun suojaamalla heitä sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä ja toisaalta yritysten tarpeen voida markkinoida ja mainostaa tehokkaasti. Näkemykseni mukaan viranomaisilla on selkeä velvollisuus turvata kuluttajien terveys, turvallisuus ja taloudelliset edut. Fyysisen ja terveydellisen turvan osalta viranomaisten rooli olisi määriteltävä erittäin selvästi, toimivatpa ne EU:n, valtakunnan tai alueiden tasolla. Taloudellisten etujen kohdalla viranomaisten tehtävänä on varmistaa, että liiketoimen heikomman osapuolen eli kuluttajan ja toisaalta tavallisesti paremmin asioista perillä olevan ja taloudellisesti vahvemman osapuolen eli elinkeinonharjoittajan keskinäinen suhde on tasapainossa. Siihen riittää usein, että käyttöön annetaan asianmukaiset ja paikkansa pitävät tiedot. Olisi kuitenkin pidettävä mielessä, että lähes neljäsosalla kehitysmaiden asukkaista on vaikeuksia ymmärtää ja käyttää kirjallista tietoa siis sellaista tietoa, jota annetaan esitteissä, tiedotteissa, juna-aikatauluissa, tiekartoissa ja kodinkoneiden ja lääkkeiden käyttöohjeissa. Kuluttajat vastaavat luonnollisesti itse niistä riskeistä, jotka he vapaaehtoisesti ottavat, ja itse heidän on myös riittävällä tavalla varauduttava mahdollisiin riskeihin. 3
Henkilökohtainen näkemykseni on, että viranomaisten olisi jatkossakin varmistettava, että kuluttajat saavat kattavat ja riittävät tiedot ja ohjeet, jotta he voivat tehdä valistuneita päätöksiä. Lisäksi minusta olisi erotettava toisistaan valistuneen kuluttajan yleinen vastuu ja muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien tehokas suojelu. Monien tällaisten kuluttajien esimerkiksi ikääntyneiden, vammaisten ja lasten tarpeet on pidettävä mielessä. Esimerkin siitä, miten nämä ryhmät voidaan ottaa huomioon kuluttajien taloudellisia etuja suojeltaessa, tarjoaa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi. Siinä suojan taso asetetaan sen mukaan, mikä markkinointimenettelyn kohderyhmä on. Muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien erityistarpeet on otettava huomioon myös kuluttajien turvallisuuden yhteydessä. Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin alussa annetaan määritelmä turvalliselle tuotteelle, ja jo sen mukaan on otettava huomioon ne kuluttajaryhmät, joille tuotteen käyttö voi aiheuttaa vakavaa vaaraa, erityisesti lapset ja ikääntyneet. Kannatan tätä lähestymistapaa täysin, ja jos ilmenee todellista tarvetta kehittää asiaa eteenpäin, vien siihen tarvittavia toimia eteenpäin. 4. Pääosastonne kehittelee eurooppalaisen sopimusoikeuden yhteistä viitekehystä ja valmistelee kuluttajansuojaa koskevan säännöstön tarkistamista. Katsotteko, että kyseisiä toimintoja pitäisi edistää samanaikaisesti niiden välisten eroavuuksien välttämiseksi, ja mitä vaikutuksia sillä on nykyisiin lainsäädäntöhankkeisiin? Mitä aloitteita Te aiotte tehdä kuluttajien ja kuluttajajärjestöjen pääsyn helpottamiseksi oikeusmenettelyjen piiriin, jotta voidaan parantaa Euroopan unionin kyseistä alaa koskevan lainsäädännön tehokkuutta? Yhteisen viitekehyksen valmistelu ja kuluttajansuojasäännöstön tarkistaminen ovat selvästi kytköksissä toisiinsa. Käsitykseni mukaan komissio on asettanut viitekehyksen laatimisessa etusijalle kysymykset, joilla on merkitystä kuluttajasopimuslainsäädännön kannalta. Käytännön työstä vuonna 2006 voidaan mainita, että viitekehyksen parissa työskentelevien tutkijoiden ja sidosryhmien päähuomio oli sellaisissa kysymyksissä ja seminaareissa, joilla on merkitystä kuluttajasopimuslainsäädännön tarkistamisessa. Seminaareissa käsiteltiin myyntisopimuksia, ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja, kohtuuttomia sopimusehtoja, kuluttajien oikeutta irtisanoa sopimus ja kuluttajien oikeutta korvauksiin. Olen selvillä, että parlamentaarinen työryhmä on jo käsitellyt joitakin noista kysymyksistä. Viitekehyksen valmistelun yhteydessä on vuonna 2006 tarkasteltu kuluttajasopimuslakiin liittyviä kysymyksiä, jotka yhdessä muiden valmistelutöiden tulosten kanssa antavat vankkaa pohjaa säännöstön tarkistamista käsittelevälle vihreälle kirjalle, joka on määrä hyväksyä vielä tämän vuoden kuluessa. Pidän parhaana, että kumpaakin hanketta viedään eteenpäin yhtä aikaa synergiavaikutuksia tavoitellen. Ajoituksensa suhteen hankkeiden ei minusta kuitenkaan pitäisi riippua toisistaan. Tietojeni mukaan Euroopan parlamentti kehotti syyskuussa 2006 antamassaan päätöslauselmassa komissiota ottamaan huomioon yhteisen viitekehyksen pitkän aikavälin perspektiivin uusia lainsäädäntöaloitteita esittäessään. Itse huolehtisin varmasti siitä, että vastuullani laadituissa lainsäädäntöaloitteissa toimittaisiin juuri 4
niin. Erityisesti katsoisin, että kuluttajasäännösten tarkistamisen tuloksissa on otettava huomioon lopulliseen muotoon saatettu viitekehys ja päinvastoin. Uskon lisäksi, että EU:n kuluttajille on tarjottava tehokkaat ja toimivat muutoksenhakukeinot. Kuluttajien käytettävissä oleva kollektiivinen muutoksenhaku herättää yhä laajemmin kiinnostusta. Eräät jäsenvaltiot ovat jo eri laajuudessa ottaneet käyttöön kollektiivisia muutoksenhakukeinoja ja joissain muissa jäsenvaltioissa harkitaan sellaisia. Jos nimitykseni vahvistetaan, tarkastelisin huolellisesti kollektiivisiin muutoksenhakukeinoihin liittyviä kansallisia säännöksiä voidakseni arvioida, olisiko asiassa ryhdyttävä EU:n tason toimiin. Siinä yhteydessä haluaisin kuulla myös sidosryhmiä. 5. Kuluttajat ostavat yhä enemmän tavaroita ja palveluja Internetissä. Miten Te aiotte vastata kuluttajansuojan haasteisiin, jotka aiheutuvat Internetin käytön lisääntymisestä? Uudet digitaaliset kaupankäynnin muodot voivat nopeuttaa sisämarkkinoiden yhdentymistä ja olla hyödyllisiä kuluttajille. Teknologian muutosvauhti ja tarjottavien palvelujen lisääntyvä monimutkaisuus asettavat kuitenkin haasteen kuluttajille ja kuluttajansuojalle. On varmistettava, että kuluttajilla on samat oikeudet ja samantasoinen suoja riippumatta siitä, tekevätkö he ostoksensa kaupassa, Internetin kautta vai jollain muulla tavalla. Olen selvillä, ettei perinteisiä sääntely- ja täytäntöönpanomalleja ehkä täysin voida mukauttaa nopeasti muuttuviin teknologioihin ja markkinointikäytäntöihin. Tilanne on haastava myös kuluttajille, joille on kyllä tarjolla suurempi valikoima tuotteita ja palveluja mutta yhä mutkikkaammiksi käyvillä markkinoilla. Yksi syy meneillään olevan kuluttajasäännöstön tarkistamiseen ovat uudet teknologiat ja markkinointikäytännöt (esimerkiksi kuluttajille tarjottava sähköinen kaupankäynti, langaton kaupankäynti ja Internetin kautta ostettavat dynaamiset matkapaketit). Tarkistuksessa pyritään modernisoimaan säännöstöä näiden teknisten ja markkinoilla tapahtuneiden kehitysten valossa ja purkamaan sen aikasidonnaisuus. Tulossa olevalla kuluttajasäännöstön tarkistamista käsittelevällä vihreällä kirjalla käynnistetään julkinen kuulemiskierros näistä kysymyksistä, joilla on merkitystä kuluttajien Internetissä tekemien hankintojen ja maksujen kannalta. Olen kiinnostunut näkemään, millaisia päätelmiä kuulemisen tuloksista voin tehdä, ja jos nimitykseni vahvistetaan, aion seurata markkinoiden kehitystä etenkin kuluttajaneuvontakeskusten verkon ECC-Netin, selvitysten ja kuluttajien tekemien valitusten kautta ja kartoittaa mahdollisia sääntelyyn liittyviä haasteita, jotka sitten otettaisiin huomioon säännöstön tarkistamisessa. Uudet liiketoimien tekemiseen tarkoitetut kanavat asettavat erityisiä haasteita kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanolle. Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettu asetus, jonka keskeisiä säännöksiä ryhdytään soveltamaan vuoden 2006 lopusta, on keskeisessä asemassa, kun pyritään varmistamaan kuluttajille riittävä suoja huijareita vastaan heidän ostaessaan verkon kautta tavaroita ja palveluja toisesta EU-maasta. Asetuksella on tarkoitus poistaa esteet kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten tehokkaalta yhteistyöltä, kun ne käsittelevät sellaisten 5
elinkeinonharjoittajien toimintaa, jotka lähestyvät kuluttajia EU:n sisärajojen ylitse Internetin, suoramainonnan, puhelimen tai muiden keinojen välityksellä. Jäsenvaltioiden täytäntöönpanojärjestelmissä ei ollut varauduttu valtionrajojen ylitse toimivien huijareiden toimintaan. Toinen merkittävä tekijä on EUkuluttajaneuvontakeskusten verkko. Keskukset antavat kuluttajille neuvoja heidän oikeuksistaan rajatylittävissä tilanteissa ja auttavat heitä ratkaisemaan valituksensa ja riitansa yritysten kanssa. Sähköisestä kaupankäynnistä on viimeisimmän raportin mukaan tullut keskuksille yhä merkittävämpi kysymys: vuonna 2005 niiden käsiteltäväksi toimitettiin siihen liittyviä tapauksia kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. 6. Edellinen komissio hyväksyi selkeän strategian EU:n sääntelyympäristön yksinkertaistamiseksi ja tehostamiseksi, laajojen vaikutustenarviointien ja kuulemismenettelyjen käyttö mukaan luettuna. Komissio on myös allekirjoittanut yhdessä parlamentin ja neuvoston kanssa toimielinten välisen sopimuksen sääntelymenettelyjen tehostamisesta. Voiko komission jäsenehdokas vahvistaa, että hän antaa täyden tukensa EU:n sääntely-ympäristön tehostamispyrkimyksille, komission hyväksymälle strategialle ja toimielinten väliselle sopimukselle että komission yksiköt kunnioittavat toimielinten välistä sopimusta ja tekevät yhteistyötä parlamentin valiokuntien kanssa, kun järjestetään lainsäädäntöä valmistelevia kuulemisia komission ehdotuksista? Sääntelyä parantamalla parannetaan myös päätöksentekoa. Tuen täysin parempaan säädöskäytäntöön tähtääviä toimia, joilla varmistetaan, että toimielimet tuottavat kansalaisille tehokasta ja oikeasuhtaista politiikkaa. Lupaan soveltaa komission strategiaa tällä alalla. Kuluttajapolitiikassa aion käyttää perustana komission terveysja kuluttajansuoja-asioista vastaavien yksikköjen vuodesta 2005 prioriteettina tekemää työtä, joka on vaatinut yksiköiltä huomattavia resursseja. Tulen huolehtimaan siitä, että yksikköjeni ja parlamentin tulevassa yhteistyössä noudatetaan toimielinten välistä sopimusta täysimääräisesti. Bulgarian hallituksen jäsenenä ja entisenä kansanedustajana tiedän, että toimielintenvälinen yhteistyö on välttämätöntä ja tärkeää. Kannatan tehokkaan yhteistyön jatkamista parlamentin valiokuntien kanssa sekä lainsäädäntöä valmistelevia kuulemisia. Lisäksi haluaisin saada aikaan tuottavaa yhteistyötä, jolla autetaan kutakin toimielintä täyttämään säädöskäytännön parantamiseen liittyvät tehtävänsä kaikkien kansalaisten etujen nimissä. Lisäksi aion varmistaa, että kun komission muut yksiköt tekevät vaikutustenarviointeja muihin aloihin kuuluvien poliittisten aloitteiden yhteydessä, arvioinneissa otetaan jatkossakin silloin kun se on aiheellista täysimittaisesti huomioon kuluttajien näkemykset. Toivon, että muutkin toimielimet tekevät samoin. 6