Hanne Tiikkaja -tutkimuksen soveltuvuus henkilöliikennetutkimukseen Kokemuksia -kyselystä alueellisen henkilöliikennetutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä Tutkimusraportti 78
[tyhjä sivu blank page]
Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenteen tutkimuskeskus Verne. Tutkimusraportti 78 Tampere University of Technology. Transport Research Centre Verne. Research Report 78 Hanne Tiikkaja -tutkimuksen soveltuvuus henkilöliikennetutkimukseen Kokemuksia -kyselystä alueellisen henkilöliikennetutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenteen tutkimuskeskus Verne Tampere 2011
Kansikuva: Tommi Mäkelä ISBN 978-952-15-2734-0 (PDF) ISSN-L 2242-3486 ISSN 2242-3486
TIIVISTELMÄ Julkaisija Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenteen tutkimuskeskus Verne Tekijä Hanne Tiikkaja Julkaisuajankohta 22.12.2011 Julkaisun nimi -tutkimuksen soveltuvuus henkilöliikennetutkimukseen. Kokemuksia -kyselystä alueellisen henkilöliikennetutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää -lomakkeella, puhelinhaastatteluilla ja postikyselyllä koottujen liikennetutkimusten aineistojen eroja ja -kyselyn soveltuvuutta henkilöliikennetutkimuksen tiedonkeruumenetelmäksi. Työssä tehtiin kirjallisuustutkimus ja aineistoanalyysi, jossa tutkimusaineistona käytettiin vuoden 2009 Jyväskylän ja Oulun seudun liikennetutkimuksia ja vertailuaineistoina vuoden 2004 2005 valtakunnallista henkilöliikennetutkimusta ja vuosien 2007 2008 Helsingin seudun laajaa liikennetutkimusta. tarjoaa tiedonkeruumenetelmänä sekä mahdollisuuksia että rajoitteita. kyselyn avulla voidaan tavoittaa puhelinhaastattelulle tyypillisiä numerottomien ja puhelimella tavoittamattomien vastauskatoryhmiä, ja puhelinhaastattelulla toisaalta sellaisia vastaajia, joilla ei ole mahdollisuutta, kykyä tai motivaatiota vastata issä. -vastausmahdollisuus parantaa vastausprosenttia jonkin verran erityisesti 25 54-vuotiailla. Vastaajat eivät kuitenkaan poikkea taustatiedoiltaan eri vastaustavan valinneiden välillä, eikä klusterianalyysi erottanut puhelin- ja -vastaajien välillä toisistaan poikkeavia ryhmiä. Ainoastaan yli 64-vuotiailla on havaittavissa selviä eroja - ja puhelinvastaajien välillä. -vastaajat ovat kuitenkin kirjanneet kaikissa ikäryhmissä enemmän matkoja kuin puhelinvastaajat. Tämä voi selittyä kahdella tavalla: puhelin- ja -vastaajat voivat poiketa toisistaan matkustuskäyttäytymiseltään, ja tiedonkeruumenetelmissä voi olla eroja, jotka johtavat eroihin matkojen kirjaamisessa. Tulosten perusteella eri tiedonkeruumenetelmät houkuttelevat matkustuskäyttäytymiseltään erilaisia vastaajia. Tulosten perusteella suositellaan, että puhelinhaastattelu säilytetään henkilöliikennetutkimusten tiedonkeruumenetelmänä, mutta -kyselyä tarjotaan puhelinhaastattelun rinnalla. -lomakkeen rakenne tulee suunnitella huolella, jotta eri vastaustavoilla kerättyjen aineistojen yhdistäminen on mahdollista. -lomake on mahdollista toteuttaa useammalla kielellä vastauskadon pienentämiseksi. Tutkimuksen otantatiedot ilman yksilöiviä henkilötietoja kannattaa myös säilyttää vastauskatoanalyysiä varten. Asiasanat henkilöliikennetutkimus, tiedonkeruumenetelmä, -kysely, puhelinhaastattelu, vastauskato Sarjan nimi ja numero Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenteen tutkimuskeskus Verne. Tutkimusraportti 78 Kieli suomi Kokonaissivumäärä 117 ISSN-L 2242-3486 ISSN 2242-3486 ISBN 978-952-15-2734-0 (PDF) Julkaisun verkkosijainti (URL) http://www.tut.fi/verne/internet-tutkimuksen-soveltuvuus-henkiloliikennetutkimukseen/
Publisher Tampere University of Technology. Transport Research Centre Verne Author Hanne Tiikkaja Date of publication 22.12.2011 Name of publication Feasibility of survey in travel surveys. Experience of questionnaire in data collection of regional travel surveys Abstract The purpose of this research was to compare the differences in travel survey data collected with surveys, telephone interviews and mail surveys. First a literature review on data collection modes, surveys and travel surveys was conducted. Travel survey data collected with three different modes in Jyväskylä and Oulu area in 2009 was then compared with data from Finnish National Travel Survey 2004 2005 and Helsinki metropolitan area mobility survey 2008. The survey offers great potential as well as significant limitations and risks in data collection. Through it is possible to reach typical telephone interview nonresponse groups (number cannot be found or does not answer). On the other hand, telephone interviews enable researchers to reach the people who do not have the possibility, ability or motivation to answer on the. Offering survey alongside telephone interviews increases response rate especially among respondents aged 25 to 55 years. Using cluster analysis differences in sociodemographic variables between the respondents of the three different modes were analysed. No significant differences were found. Analyzing the distributions of sociodemographic variables between respondents uncovered no significant differences either. However, one difference was found: respondents have reported more trips than telephone respondents. There are two possible explanations: either there are differences in travel behaviour between respondents or there are differences in data collection modes that lead to differences in the number of reported trips. The results indicate that different data collection modes attract people with different travel behaviour. In the future it is recommended that telephone interviews will continue to be used in travel surveys, but the possibility to answer through survey should be offered to respondents alongside with telephone interviews. The structure of the survey must be designed carefully in order to avoid problems in combining data. The survey can also be designed in more than one language. The information on sampling and sample should also be saved for further analysis on nonresponse. Keywords travel survey, data collection mode, survey, telephone interview, nonresponse Serial name and number Tampere University of Technology. Transport Language Finnish Pages, total 117 Research Centre Verne. Research Report 78 ISSN-L 2242-3486 ISSN 2242-3486 ISBN 978-952-15-2734-0 (PDF) URL http://www.tut.fi/verne/internet-tutkimuksen-soveltuvuus-henkiloliikennetutkimukseen/
Alkusanat -tutkimusta on Suomessa käytetty viimeaikaisissa alueellisissa liikennetutkimuksissa vaihtoehtoisena tutkimusmenetelmänä perinteisille puhelin- ja postikyselyille. Varsinkin työikäiset vastaajat suosivat mielellään -tutkimusta tutkimustapana, joka antaa vapauden osallistua tutkimukseen vastaajan itse valitsemana ajankohtana. tutkimuksen hyödyntämisestä liikennetutkimusmenetelmänä on vasta vähän kokemuksia Suomessa, mutta alueellisten liikennetutkimusten tulosten perusteella -tutkimus soveltuu hyvin matkapäiväkirjatutkimuksen menetelmäksi. Tässä tutkimuksessa on selvitetty vuonna 2009 tehdyissä Jyväskylän ja Oulun seudun liikennetutkimuksissa saatuja kokemuksia -tutkimuksesta osana alueellista henkilöliikennetutkimusta. Tutkimuksessa on selvitetty -vastaajien eroja puhelimitse ja postitse vastanneisiin ja pohdittu yleisesti -tutkimuksen soveltuvuutta henkilöliikennetutkimusten yhdeksi menetelmäksi. Tutkimuksen on tehnyt Tampereen teknillisen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernessä diplomityönään tutkimusapulainen Hanne Tiikkaja. Diplomityötä ovat ohjanneet professori Jorma Mäntynen ja tutkimuspäällikkö Hanna Kalenoja. Tutkimus on tehty Liikenneviraston toimeksiannosta, ja sen ohjausryhmään ovat kuuluneet Tytti Viinikainen Liikennevirastosta, Virpi Pastinen WSP Finland Oy:stä, Nina Karasmaa Hämeen ammattikorkeakoulusta, Pekka Räty ja Marko Vihervuori HSL:stä sekä Hanna Kalenoja Tampereen teknillisestä yliopistosta. Työstä on julkaistu Liikenneviraston tutkimussarjassa lyhennelmäraportti -kysely henkilöliikennetutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä, joka saatavilla Liikenneviraston -sivuilta: http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lts_2011-30_internet-kysely_web.pdf Tampereella 22.12.2011 Hanna Kalenoja tutkimuspäällikkö
Sisällys Termit ja lyhenteet... 8 1 Johdanto... 10 1.1 Taustaa... 10 1.2 Tavoitteet ja rajaukset... 10 1.3 Työn suoritus, tutkimusmenetelmät ja työn rakenne... 11 2 Henkilöliikennetutkimusten tiedonkeruumenetelmät... 13 2.1 Henkilöliikennetutkimukset... 13 2.1.1 Henkilöliikennetutkimukset ja niiden käyttö... 13 2.1.2 Henkilöliikennetutkimusten toteutus eri maissa... 15 2.1.3 Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus Suomessa... 16 2.1.4 Viimeaikaisia Suomessa toteutettuja alueellisia henkilöliikennetutkimuksia. 17 2.1.5 Ruotsin kansallinen henkilöliikennetutkimus... 18 2.1.6 Ranskan valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus... 19 2.2 Liikennetutkimusten tiedonkeruumenetelmät... 19 2.2.1 Tiedonkeruumenetelmien taustaa... 19 2.2.2 Kysely- ja haastattelumenetelmien luokitteluja... 21 2.2.3 Liikennetutkimuksissa käytettyjen tiedonkeruumenetelmien hyötyjä ja rajoitteita... 23 2.2.4 Usealla tiedonkeruumenetelmällä kerätyn aineiston yhdistettävyys... 29 2.2.5 Tutkimusmenetelmien muutosta ajavat voimat... 33 2.2.6 Liikennetutkimusmenetelmien tulevaisuudennäkymiä... 34 2.3 Vastauskato henkilöliikennetutkimuksissa... 35 2.3.1 Vastauskadon merkitys ja syyt... 35 2.3.2 Vastauskato suomalaisissa henkilöliikennetutkimuksissa... 37 2.4 -kyselyt tiedonkeruumenetelmänä... 38 2.4.1 in käyttö Suomessa... 38 2.4.2 -kyselyn kohderyhmät... 40 2.4.3 Esimerkkejä -kyselyiden avulla toteutetuista liikennetutkimuksista. 43 2.4.4 Esimerkkejä muista -kyselyn avulla toteutetuista tutkimuksista... 47 2.4.5 -kyselyn mahdollisuudet vastauskadon pienentämisessä... 49 2.4.6 -kyselyn toteuttamisen kustannukset puhelinhaastattelun rinnalla.. 53 3 Tutkimus- ja vertailuaineistojen eroja... 55 3.1 Tutkimusmenetelmät... 55 3.1.1 Yksisuuntainen varianssianalyysi... 55 3.1.2 Klusterianalyysi... 55 3.2 Tutkimus- ja vertailuaineistot... 57 3.3 Vastaajaryhmät ja yksikkökato... 60 3.3.1 Vastauspolut... 60 3.3.2 Vastausprosentit... 62 3.3.3 Yksikkökatoryhmät... 65
3.4 Tutkimukseen osallistuneet... 72 3.4.1 Vastaajien taustatietoja... 72 3.4.2 Vastaajien matkustuskäyttäytyminen matkalukujen perusteella... 74 3.4.3 Kulkutapajakauma ja matkojen kotiperäisyys tutkimusaineistoissa... 80 3.5 Eri menetelmillä vastanneet ikäryhmittäin... 81 3.5.1 Päätelmiä klusterianalyysistä... 81 3.5.2 Lasten vanhemmat (alle 15-vuotiaat)... 81 3.5.3 15 17-vuotiaat... 83 3.5.4 18 29-vuotiaat... 84 3.5.5 30 64-vuotiaat... 85 3.5.6 Yli 64-vuotiaat... 86 3.5.7 Yhteenveto eri menetelmillä vastanneista ikäryhmittäin... 88 3.6 -vastausten laatu ja vastaamisen tekniset tiedot tutkimusaineistoissa... 89 3.6.1 Osittaiskato... 89 3.6.2 Matkojen ilmoittaminen -lomakkeella... 90 3.6.3 Geokoodausaste... 92 3.6.4 Vastausajankohta... 93 3.6.5 Vastaamisen kesto... 94 3.6.6 Vapaa palaute... 97 4 Päätelmät... 98 4.1 -kysely henkilöliikennetutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä... 98 4.2 Toimenpidesuositukset... 103 4.3 Tulevaisuuden tutkimuskohteet... 104 4.4 Työn arviointia... 105 Lähteet... 106 Liiteet... 111
8 Termit ja lyhenteet CAPI Tietokoneavusteinen henkilökohtainen haastattelu (engl. computer assisted personal interview). Haastattelija tallentaa vastaukset suoraan tietokoneelle. CASI Tietokoneavusteinen itse täytettävä haastattelulomake (engl. computer assisted selfinterview; computer assisted self completion interview). Vastaaja itse tallentaa vastauksensa tietokoneelle. CATI Tietokoneavusteinen puhelinhaastattelu (engl. computer assisted telephone interview). Puhelinhaastattelija tallentaa vastaukset suoraan tietokoneelle. Ei-kotiperäinen matka Matkan lähtö- tai määräpaikasta kumpikaan ei ole koti. Eräkato Eräkatoa syntyy, kun henkilö jättää joihinkin kysymyksiin vastaamatta eli antaa epätäydellisen vastauksen. Geokoodaus Vastaajan ilmoittamien matkan lähtö- ja määräpaikkojen koordinaattien etsiminen. Henkilöliikennetutkimus Henkilöliikennetutkimus on tutkimus, jossa kerätään tietoja ihmisten liikkumistottumuksista liikennejärjestelmän suunnittelua ja päätöksentekoa varten (Karasmaa & Kurri 1999). HLT 2004 2005 Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen viimeisin toteutuskerta vuonna 2004 2005. HSL 2007 2008 Vuosina 2007 2008 toteutettu Helsingin seudun laaja liikennetutkimus. -kysely Tutkimusmenetelmä, jossa vastaaja täyttää issä olevan tutkimuslomakkeen itse tai sähköpostissa. Tässä tutkimuksessa -kyselyllä tarkoitetaan kyselylomaketta, jolla on oma URL-osoite. IVR Interactive Voice Response on televiestinnässä käytetty interaktiivinen ja ääniohjattava järjestelmä. Kotiperäinen matka Matkan lähtö- tai määräpaikka on koti. Monimenetelmätutkimus Tässä työssä monimenetelmätutkimuksella tarkoitetaan tutkimusta, jossa tiedonkeruuseen käytetään useampaa menetelmää, kuten puhelinhaastattelua ja -kyselyä. Otos Jollain tietyllä kriteerillä populaatiosta valittu joukko. Otos on merkittävästi pienempi kuin populaatio, mutta ominaisuuksiltaan mahdollisimman paljon populaation kaltainen. (Nummenmaa 2004)
9 Otantayksikkö Yksi populaatioon kuuluva yksikkö, esimerkiksi henkilö tai kotitalous. Perusjoukko Se joukko, josta tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita. Tarkoittaa samaa kuin populaatio. Populaatio Se joukko, josta tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita (Nummenmaa 2004). Tarkoittaa samaa kuin perusjoukko. Yksikkökato Yksikkökatoa syntyy muun muassa silloin, kun henkilö jättää kokonaan vastaamatta tutkimukseen tai kun vastaajaa ei tavoiteta.
10 1 Johdanto 1.1 Taustaa Suomessa toteutetaan liikennetutkimuksia säännöllisesti sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Liikennetutkimusten toteutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota otoksen edustavuuteen ja suuruuteen, sillä tutkimusten avulla luotavien mallien on pystyttävä ennustamaan alueen liikennetarpeita luotettavasti. Tämän vuoksi tiedonkeruumenetelmien merkitys korostuu liikennetutkimuksissa. Aiemmin liikennetutkimukset toteutettiin usein yhden menetelmän avulla, yleensä postikyselynä menetelmän edullisuuden vuoksi. Menetelmän taustalla vaikuttivat myös sekä teknologiset seikat että ajan henkeen sopiva tapa lähestyä ihmisiä. 1960-luvulla otettiin ensimmäisiä kertoja käyttöön puhelinhaastattelut, jotka yleistyivät 1980- ja 1990-luvulla Yhdysvalloissa. (Dillman 1998) Viimeisten vuosien aikana kuitenkin sekä puhelinhaastattelut että postikyselytutkimukset ovat menettäneet tehokkuuttaan tutkimusmenetelmänä, sillä ihmiset ovat turhautuneet lisääntyvistä tutkimuksista. Tämä johtunee erityisesti puhelin- ja postimyynnin sekä mainonnan merkittävästä lisääntymisestä. (Alsnih 2006) Liikennetutkimusten tarve on kuitenkin lisääntynyt merkittävästi, ja yhä pienemmät kaupunkiseudut toteuttavat alueellisia liikennetutkimuksia (Gascon 2010). Matkapäiväkirjamuotoiset henkilöliikennetutkimukset toteutetaan yhä pääosin puhelinhaastatteluina tai henkilökohtaisina haastatteluina. Suomessa vakiintuneeksi käytännöksi on muodostunut tutkimusten toteuttaminen puhelinhaastatteluina, joita on tarvittaessa täydennetty postikyselyillä. Puhelinhaastatteluissa nousee yhä enemmän esille ongelmia, jotka liittyvät muun muassa puhelinnumeroiden saatavuuteen ja ihmisten tavoittamiseen puhelimitse. Puhelinhaastattelujen haasteena on myös lisääntynyt telemarkkinointi, jonka vuoksi yhä useammat jättävät vastaamatta tuntemattomista numeroista soittaville. Puhelimen avulla tavoitetaan hyvin iäkkäitä, mutta nuorten osuus puhelinhaastatteluina toteutetuissa tutkimuksissa saattaa jäädä pieneksi. in käytön yleistymisen myötä yhä useampia toimintoja voidaan tehdä tietoliikenneyhteyksien välityksellä, ja monet ovatkin tottuneet hoitamaan in kautta lähes kaikki asiointinsa. istä on tullut luonnollinen ja vaivaton tapa asioida, ja tulevat sukupolvet oppinevat in käytön jo hyvin nuorina. in käyttö kyselytutkimuksissa onkin luonteva kehityssuunta, mutta sen vaikutuksista vastausten laatuun ja vastauskadon pienentämiseen on vielä toistaiseksi käytettävissä melko vähän tietoa. 1.2 Tavoitteet ja rajaukset Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää -lomakkeella, puhelinhaastatteluilla ja postikyselyllä koottujen liikennetutkimusten aineistojen eroja. Tutkimuksessa selvitettiin vastausaktiivisuutta eri väestöryhmissä sekä mahdollisia tutkimusmenetelmästä aiheutuvia eroja aineistossa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, antavatko eri vastaustavoilla kirjatut matkapäivät yhtenevän kuvan saman väestöryhmän liikkumisesta, vai onko matkapäivissä vastaustavasta johtuvia eroja.
11 Tulevaisuudessa liikennetutkimusten toteuttamisen kannalta lupaavimmalta tutkimustavalta vaikuttaisi aineiston keruu erilaisilla tutkimusmenetelmillä. Näin voitaisiin vähentää vastauskatoa ja tarjota erilaisille vastaajaryhmille useita vaihtoehtoisia tapoja osallistua tutkimukseen. Työssä laadittiin suositukset eri tutkimusmenetelmillä koottavien aineistojen tiedonkeruun suunnitteluun ja toteuttamiseen. Työ rajattiin koskemaan ainoastaan lomakkeella suoritettavia kyselyitä, eikä työssä käsitelty esimerkiksi sähköpostikyselyitä tai GPS-paikantimen avulla suoritettavia liikennetutkimuksia. Työssä ei myöskään oteta kantaa tutkimuksen tekniseen toteutukseen tai -lomakkeen rakenteeseen, jotka ovat kuitenkin merkittäviä tekijöitä tulevien -kyselyllä toteutettujen tutkimusten näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tulevien alueellisten ja valtakunnallisten henkilöliikennetutkimusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Valtakunnallisella henkilöliikennetutkimuksella ja alueellisilla liikennetutkimuksilla kerätään arvokkaita ja pitkäikäisiä tietoaineistoja, joita hyödynnetään monipuolisesti liikenteen kysynnän arvioinnin, liikenteeseen liittyvään päätöksenteon ja liikennesuunnittelun tausta-aineistona. 1.3 Työn suoritus, tutkimusmenetelmät ja työn rakenne Kuvassa 1 on esitetty tutkimuksen rakenne ja tutkimusvaiheet. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa laadittiin kirjallisuusselvitys, jonka avulla pyrittiin luomaan yleiskatsaus liikennetutkimuksiin ja -kyselyn hyödyntämismahdollisuuksiin. Työn toisessa vaiheessa toteutetun aineistoanalyysin tutkimusaineistona käytettiin Jyväskylän ja Oulun seudun liikennetutkimuksia. Oulun ja Jyväskylän seudun liikennetutkimusten kolmea eri tiedonkeruutapaa yhdistävä aineisto mahdollisti eri vastaustavoilla kootun aineiston laadullisten erojen ja vastauskadon vertailun. Tutkimusaineisto koostui noin 9400 vastaajan tiedoista, joissa on noin 2500 -lomakkeella annettua vastausta, noin 5600 puhelinhaastattelua ja noin 1200 postitse saapunutta vastausta. Tutkimuksen vertailuaineistoja olivat puhelinhaastatteluilla koottu vuoden 2004 2005 valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen aineisto ja vuosina 2007 2008 koottu Helsingin seudun laajan liikennetutkimuksen haastatteluaineisto. Aineistoja analysoitiin SPSSohjelmiston avulla. Aineistoista tehtiin erilaisia tilastollisia testejä, kuten varianssianalyysejä sekä ristiintaulukointeja. Kirjallisuusselvitys Aineistoanalyysi Luku 2: Teoreettinen tausta Luku 3: Aineisto ja menetelmät, tulokset Luku 4: Päätelmät Tutkimusaineistot Menetelmät Aineistojen yleiset piirteet - Liikennetutkimukset ja -Vastauskato niiden käyttö - Yhteenveto Oulun seudun - Taustatiedot liikennetutkimus -Matkaluvut - Henkilöhaastattelujen tutkimusmenetelmät -Vastauskato henkilöliikennetutkimuksissa --kysely tutkimusmenetelmänä Jyväskylän seudun liikennetutkimus Vertailuaineistot HLT 2004 2005 HSL 2007 2008 A) Tilastolliset menetelmät: -Ristiintaulukoinnit -Varianssianalyysi -p-arvot - Jakaumat B) Mallinnusmenetelmät: -Klusterianalyysi Vastaajaprofiilit ikäryhmittäin -Sukupuoli -Asuinpaikka -Elämänvaihe -Matkustustottumukset -vastausten laatu ja tekniset ominaisuudet - Vastausajankohta -Vastaamisen kesto -Vapaa palaute - Geokoodausaste Päätelmät -Tulevaisuuden kehityssuunnat -Suositukset kyselyn käyttämiseksi liikennetutkimuksissa Tutkimuksen tausta Nykyhetki Tulevaisuus Kuva 1 Tutkimuksen vaiheet ja rakenne.
12 Luvussa 2 esitellään kirjallisuustutkimuksen tuloksia henkilöliikennetutkimusten, henkilöhaastattelujen tutkimusmenetelmien, vastauskadon ja -kyselyn osalta. Kirjallisuuskatsauksen avulla luodaan pohja luvussa 3 toteutettaville tutkimus- ja vertailuaineistojen analyyseille, joissa esitetään eri menetelmillä vastanneiden vastaajien erityispiirteitä ja vastaamiskäyttäytymistä. Lopuksi tehdään päätelmät käsitellyistä asioista sekä annetaan suosituksia tulevaisuutta varten.
13 2 Henkilöliikennetutkimusten tiedonkeruumenetelmät 2.1 Henkilöliikennetutkimukset 2.1.1 Henkilöliikennetutkimukset ja niiden käyttö Suomessa on viime vuosikymmenten aikana toteutettu useita liikennetutkimuksia, joista osa on alueellisia tai kaupunkiseutukohtaisia liikennetutkimuksia ja osa kuuden vuoden välein toteutettuja valtakunnallisia henkilöliikennetutkimuksia. Liikennetutkimusten otokset ovat 1990- ja 2000-luvulla liikkuneet muutamasta tuhannesta jopa 37 000 henkilöön. Useimmiten alueellisten henkilöliikennetutkimusten otos on ollut alle 20 000 vastaajaa. Liikennetutkimuksia on toteutettu 1990- ja 2000-luvulla pääosin puhelinhaastatteluina tai postikyselyinä, mutta suurimmat henkilöliikennetutkimukset on viime aikoina toteutettu ainoastaan puhelinhaastattelujen avulla. Myös valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus on toteutettu kahdella edellisellä toteutuskerralla puhelinhaastatteluina. Vuosina 2009 ja 2010 toteutetut Oulun, Jyväskylän ja Lahden seudun liikennetutkimukset ovat ensimmäiset liikennetutkimukset, joiden tiedonkeruuseen on Suomessa käytetty sekä puhelinhaastattelua, postikyselyä että -kyselyä. Kuvassa 2 on esitetty Suomessa toteutettuja henkilöliikennetutkimuksia 1980-lopulta lähtien ja kuvassa 3 tutkimusten otoskoot ja vastaajat tutkimustavoittain. Henkilöliikennetutkimuksissa kerätään monenlaisia tietoja vastaajien matkustuskäyttäytymisestä. Matkapäiväkirjatutkimuksissa kerätään tietoja yleensä kahdelta eri osa-alueelta: Vastaajan taustatiedoista ja tutkimuspäivän aikana tehdyistä matkoista. Ajoneuvon omistajilta voidaan kysyä myös ajoneuvon tietoja. Matkapäiväkirjatutkimuksissa taustatietoja kysytään tutkimuksesta riippuen usein melko vähän, joten vastaajien profilointiin ei ole aina käytössä monia muuttujia. Taustatietokysymyksissä kysytään usein muun muassa ikää, sukupuolta, ansiotyössä käyntiä, perhekokoa, perheessä olevien ajoneuvojen määrää, asuinpaikkaa, ajokortillisuutta, tuloja, kesämökin omistusta sekä joitain matkustuskäyttäytymiseen liittyviä tietoja. Lisäksi tutkimuksissa voidaan kysyä muita tutkimuksen kannalta olennaisia taustatietoja. Tutkimuspäivän aikana tehdyistä matkoista kysytään muun muassa matkojen lukumäärää, matkojen lähtö- ja määräpaikkoja sekä maantieteellisesti että paikkatyypiltään (esimerkiksi oma koti, vierailupaikka, liikuntapaikka) ja matkan kestoa sekä kulkutapaa.
14 Otos 40 000 -Helsingin seudun laaja liikennetutkimus -9-10/2007-2008 -Otanta 37 150 -puhelin 30 000 20 000 10 000 -Jyväskylä -4-5/1998 -Otanta 9 800 -Posti -Oulun seutu -9-10/1989 -Otanta 3 900 -Posti -HLT 1992-2-12/1992 -Otanta 17 500 -Postikysely -Kotka -5/1991 -Otanta määrittelemätön, vastaajia n. 900 -Puhelin -Tampereen seutu -11/1995, 8/1996 -Otanta 14 950 -Postikysely -Pääkaupunkiseutu -9-10/1995 -Otanta 8100 -Puhelin -Hämeenlinnan seutu -3-4/1995 -Otanta 1200 -Puhelin ja posti -Turun seutu -10-12/1997 -Otanta 21 000 -Puhelin ja posti -HLT 1998 1999 -Otanta 18 250 -Puhelin -KEHYLI -8-11/1998 -Otanta 12 000 -Puhelin ja posti -Vaasan seutu -3/1997 -Otanta 9800 -Postikysely -Forssan seutu -3/1998 -Otanta 2500 -Postikysely -Pääkaupunkiseutu -9-10/2000 -Otanta 15 500 -Puhelin ja posti -Tampereen seutu -10/2004-2/2005 -Otanta 4000 -Puhelin -Imatra -9-10/2002 -Otanta 1500 -Puhelin -HLT 2004 2005 -Otanta 20 100 -Puhelin -Jyväskylän seutu -9-11/2009 -Otanta 7000 -Puhelin, internet ja posti -Turun seutu -10-11/2008 -Otanta 4500 -Puhelin -HLT 2010 2011 -Otanta n. 20 000 -Puhelin -Oulun seutu -10-12/2009 -Otanta 8000 -Puhelin, internet ja posti -Lahden seutu -4-5/2010 -Otanta 6000 -Puhelin, internet ja posti 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Vuosi Kuva 2 Suomessa toteutettuja henkilöliikennetutkimuksia. Posti, puhelin ja interne t Puhelin Puhelin Puhelin, posti ja Puhelin ja posti Posti Posti Posti ja puhelin Helsingin seudun laaja liikennetutkimus 2007-2008 HLT 2004 2005 Pääkaupunkiseutu 2000 Turun seutu 2008 Tampereen seutu 2004-2005 Imatra 2002 Oulun seutu 2009 Jyväskylän seutu 2009 Turun seutu 1997 KEHYLI 1998 Pääkaupunkiseutu 1995 Hämeenlinnan seutu 1995 HLT 1992 Tampereen seutu 1996 Vaasan seutu 1997 Jyväskylä 1989 Oulun seutu 1989 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000 Otanta vastaajat vastaamatta jättäneet Kuva 3 Eräiden Suomessa toteutettujen henkilöliikennetutkimusten otokset, vastaajat ja vastaamatta jättäneet tutkimustavoittain. Henkilöliikennetutkimuksista kerättyjen tietojen perusteella luodaan malleja alueen ja väestön liikkumisesta. Tiedoista lasketaan muun muassa matkalukuja, matkasuoritteita sekä kulkutapajakaumia. Mallien rakentamiseen tarvitaan myös geokoodausta, joka tarkoittaa lähtö- ja määräpaikkojen koordinaattien etsimistä. Geokoodauksen tavoitteena on saada koordinaattitasoista tietoa matkojen lähtö- ja määräpaikoista. Alueellisissa liikennetutkimuksissa geokoodaustiedot ovat tärkeitä, sillä niiden avulla voidaan tarkastella eri alueiden välisiä matkoja ja liikenneverkon tarpeita sekä laskea matkojen pituuksia. Lisäksi geokoodaustietojen avulla voidaan muodostaa osa-aluejakoperusteisia malleja ja yksilöllisiä malleja.
15 Henkilöliikennetutkimusten avulla kerättyä tietoa käytetään pääasiassa liikennesuunnitteluun, tilastointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen. Liikennetutkimuksia tarvitaan liikennemallien laatimisessa, mutta myös nykytilan arvioinnissa. Henkilöliikennetutkimukset tuottavat tietoa erityisesti poliittista päätöksentekoa sekä liikennejärjestelmän suunnittelua varten. (Kivari et al. 2000) Liikennejärjestelmän suunnittelussa tarvitaan paljon erilaisia lähtötietoja, joista useita voidaan tuottaa henkilöliikennetutkimusten avulla. Liikennejärjestelmän suunnittelu on pitkän aikavälin suunnittelua, ja tietoa kerätään muun muassa liikenteen ja maankäytön nykytilanteesta, liikenteen kokonaiskysynnästä sekä liikenteen ominaispiirteistä ja sen ongelmista (Kivari et al. 2000). Henkilöliikennetutkimuksen avulla voidaan kerätä tietoja muun muassa matkatuotoksista, määräpaikoista ja kulkutavoista. Liikennejärjestelmänsuunnittelun lisäksi henkilöliikennetutkimukset tuottavat tietoa tutkimusta varten. Henkilöliikennetutkimusten avulla voidaan kerätä myös tietoa tilastoinnin avuksi. Tilastoinnin avulla voidaan tehdä sekä ajallista että alueellista vertailua, mikä on välttämätöntä alueellisten erojen tunnistamiseksi sekä tapahtuneen kehityksen arvioimiseksi. Tilastointi edellyttää aineistolta luotettavuutta, yhdenmukaisuutta, tietoa aineiston tuottamisesta ja alkuperästä sekä edustavuutta. Ajallista ja alueellista vertailua palvelee parhaiten määräajoin toteutettava valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus. (Kivari et al. 2000) 2.1.2 Henkilöliikennetutkimusten toteutus eri maissa Eri maiden henkilöliikennetutkimusten toteutuksessa on monenlaisia eroja. Eroja on muun muassa tutkimuksen toteutustavassa, tutkimusjakson pituudessa, perusjoukossa ja määritelmissä. Henkilöliikennetutkimus voidaan toteuttaa erilaisten tiedonkeruumenetelmien avulla, esimerkiksi henkilökohtaisen haastattelun avulla, puhelinhaastatteluna, postikyselynä tai edellisten yhdistelmänä. Eri menetelmät ovat tehokkaita erilaisilla alueilla. Erilaisten kulttuurien vuoksi tutkimus saattaa olla helpompi toteuttaa esimerkiksi henkilökohtaisten haastattelujen avulla tai postikyselyllä. Suomessa henkilökohtainen haastattelu ei luultavasti olisi hyvä menetelmä henkilöliikennetutkimuksen toteuttamiseksi muun muassa menetelmän kalleuden vuoksi. Myös tutkimuksen perusjoukko vaihtelee tutkimuksissa sekä lasten että iäkkäiden kohdalla. Tutkimuksen perusjoukkoon voidaan valita esimerkiksi 5, 10 tai 15 vuotta täyttäneet henkilöt, jotka ovat alle 75- tai 85-vuotiaita, tai vastaavasti kaikki tietyn iän ylittäneet henkilöt. Tutkimukset poikkeavat toisistaan myös otannan osalta. Otoksen koko vaihtelee maittain, kuten myös otantayksikkö, joka voi olla henkilö tai kotitalous. Myös otannan poiminta saattaa poiketa perinteisesti väestötiedoista poimitusta otoksesta. (Gascon 2006)
16 Henkilöliikennetutkimuksissa tutkittava ajanjakso vaihtelee eri maissa sekä pitkien matkojen että lyhyempien osalta. Matkojen tietoja voidaan kerätä esimerkiksi yhdeltä tutkimuspäivältä tai kokonaiselta tutkimusviikolta. Pitkiä matkoja kysytään usein esimerkiksi edellisen kahden viikon, kuukauden tai kolmen kuukauden ajalta. Myös monet matkoihin liittyvät määritelmät poikkeavat toisistaan. Suomessa matka määritellään yleensä yhdensuuntaisena siirtymänä lähtöpaikasta määräpaikkaan. Matkoiksi luetaan myös lyhyet matkat, jotka ulottuvat pihapiirin ulkopuolelle. (HLT 2004 2005) Pitkät matkat voidaan eri tutkimuksissa määritellä esimerkiksi yli 50, 80 tai 200 kilometrin mittaisiksi matkoiksi. Myös kävelymatkojen määritelmissä saattaa olla eroja. Kävelymatkaksi voidaan laskea kaikki kävellen tehdyt matkat, tai rajoittaa matkoja esimerkiksi matkan pituuden tai keston suhteen. Esimerkiksi Iso-Britanniassa kävelymatkaksi lasketaan yli 45 metrin pituiset matkat, kun taas Italiassa kävelymatkaksi lasketaan yli 5 minuutin matkat. (Gascon 2006) Matkapäiväkirjojen määritelmät poikkeavat toisistaan myös kulkutavan ja matkan tarkoituksen osalta. Matkan kulkutavaksi voidaan merkitä ainoastaan pääasiallinen kulkutapa, tai vastaavasti valita hierarkkisesti myös matkan aikana käytetyt muut kulkutavat. Kulkutavat voidaan myös luokitella eri tavoin ja eri tarkkuudella. Matkan tarkoitukset voidaan puolestaan luokitella moneen eri luokkaan, ja tutkimuksissa on olemassa erilaisia luokitteluja matkan tarkoitukselle. Joissain tutkimuksissa kysytään myös erillisiä tietoja ammatikseen liikkuvien tekemistä matkoista. Tutkimuksissa saatetaan myös tarkastella ajoneuvokilometrejä tai henkilökilometrejä. (Gascon 2006) Henkilöliikennetutkimuksissa tutkimuspäivä saattaa olla eri tavoin rajattu. Toisissa tutkimuksissa tutkimuspäiviä ovat ainoastaan arkipäivät, kun taas joissain tutkimuksissa tutkimuksen kohteensa ovat kaikki viikonpäivät. Tutkimus voidaan myös toteuttaa esimerkiksi jatkuvana tutkimuksena, paneelitutkimuksena tai poikkileikkaustutkimuksena. (Gascon 2006) Edellä esitettyjen erojen vuoksi eri maissa tai jopa eri kaupunkiseuduilla toteutettujen tutkimusten tuloksia ei voida vertailla suoraan keskenään (Gascon 2006). Esimerkiksi matkalukujen ja suoritteiden vertailu saattaa tuottaa harhaanjohtavia tuloksia eri maiden välillä, vaikka todellisuudessa erot saattavat johtua tutkimuksen määritelmien ja menetelmien eroista. 2.1.3 Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus Suomessa Suomessa valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus on toteutettu vuodesta 1974 matkapäiväkirjatutkimuksena. Tutkimus toteutetaan kuuden vuoden välein, mutta tutkimus on muuttunut toteutuskertojen välillä muun muassa perusjoukon, otannan, sisällön ja toteutustavan osalta. Kaksi edellistä valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen toteutuskertaa (1998 1999 ja 2004 2005) ovat kuitenkin olleet sisällöltään ja toteutustavaltaan lähes samanlaisia. Tavoitteena on ollut vakiinnuttaa tutkimusmenetelmä, ja tällä tavoin mahdollistaa liikennekysynnän luotettava seuraaminen. (Kalenoja et al. 2009) Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen tutkimusjakso on yhden vuoden mittainen, ja vuoden jokaisena päivänä tehdään haastatteluja (Kalenoja et al. 2009). Vuosina 1998 1999 toteutettu tutkimus toteutettiin ensimmäisen kerran puhelinhaastatteluna, kun aiemmin valtakunnalliset henkilöliikennetutkimukset on toteutettu postikyselynä. Tutkimustavan muutos vaikutti muun muassa siihen, että iäkkäät ja lapset saatiin tutkimukseen mukaan, minkä lisäksi haastattelija voi tarkentaa sekä selventää matkan aikana tehtyjä poikkeamisia. (Pastinen 1999)
17 Vuosina 1998 1999 toteutettu liikennetutkimus laajennettiin koskemaan 6 vuotta täyttäneitä ja iäkkäitä, kun aiemmalla toteutuskerralla tutkimuksen perusjoukkoon kuuluivat ainoastaan 18 70-vuotiaat henkilöt. Vuoden 1998 1999 toteutuskerralla muutoksia tapahtui myös siinä, että yli 100 km:n pituisia matkoja kysyttiin viimeksi kuluneen neljän viikon ajalta ja matkan osat selvitettiin aiempaa tarkemmin muun muassa kulkutapojen vaihdon ja pysähdyksien osalta. (Pastinen 1999) Vuoden 2004 2005 valtakunnalliseen henkilöliikennetutkimukseen vastasi yli 13 000 vastaajaa, ja vastausprosentti oli 67. Aineiston keskimääräinen matkaluku oli 2,9 matkaa päivässä. Päivittäinen matkustussuorite oli keskimäärin 42 km. Tehtyjen matkojen tarkoitus jakautui kolmeen osaan: noin kolmannes matkoista kuului koulu- opiskelu- tai työmatkoihin, vajaa kolmannes ostos- ja asiointimatkoihin ja noin kolmannes vapaa-ajan matkoihin. (HLT 2004 2005) 2.1.4 Viimeaikaisia Suomessa toteutettuja alueellisia henkilöliikennetutkimuksia Tampereen seudun liikennetutkimus 2004 2005 Tampereen seudun edellinen liikennetutkimus toteutettiin vuosina 2004 2005 puhelinhaastatteluina. Tätä ennen Tampereen seudulla on tehty vastaava laaja liikennetutkimus vuosina 1969 ja 1996 1997. Vuosien 2004 2005 liikennetutkimukseen valittiin satunnaisesti eri-ikäisiä henkilöitä Tampereelta, Nokialta, Kangasalalta, Ylöjärveltä, Lempäälästä, Pirkkalasta, Vesilahdelta ja Sahalahdelta. Tutkimukseen poimittiin satunnaisesti 4000 asukasta, joista 2645 osallistui tutkimukseen, jolloin vastausprosentti oli 66. (TALLI 2005) Saatujen vastausten perusteella muodostettiin kuva Tampereen seudun 312 000 asukkaan liikkumistottumuksista. Tutkimuksessa selvitettiin vastaajien tutkimuspäivän aikana tekemiä matkojen määrää, kulkutapaa ja matkan alkamis- ja päättymisajankohtaa. Tampereen seudun liikennetutkimuksen tuloksia käytettiin seudullisen liikennemallin laatimiseen. Tutkimuksessa selvitettiin arkipäivisin tehtyjä matkoja, ja malli kuvaa seudun liikenteen kysyntää keskimääräisenä talvivuorokautena. (TALLI 2005) Helsingin seudun laaja liikennetutkimus 2007 2008 Vuonna 2008 valmistuneen Helsingin seudun laaja liikennetutkimuksen tutkimusalue kattoi Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat sekä Riihimäen seutukunnan. Pääkaupunkiseudulla on tehty liikennetutkimuksia 1960-luvulta lähtien, ja ennen vuotta 2008 edellinen laaja liikennetutkimus toteutettiin vuosina 1987 1988. Vuosien 1987 1988 jälkeen henkilöhaastattelututkimusta on kuitenkin täydennetty vuosina 1995 ja 2000. (LITU 2008) Helsingin seudun laaja liikennetutkimus koostui neljästä osa-alueesta: henkilöhaastattelututkimuksesta, joukkoliikenteen määräpaikkatutkimuksesta, autoliikenteen määräpaikkatutkimuksesta ja liityntäpysäköintitutkimuksesta (Strömmer et al. 2010). Henkilöliikennetutkimuksen tavoitteena oli kerätä tietoa liikkumistottumuksista ja niiden muutoksista. Haastattelut toteutettiin puhelinhaastatteluina siten, että vastaajalle lähetettiin etukäteen matkapäiväkirja. (LITU 2008) Otokseen valittiin noin 37 150 vastaajaa vuosina 2007 ja 2008, ja vastauksia saatiin takaisin 20 137, joista noin 9 300 oli pääkaupunkiseudulta (Pastinen et al. 2008; Strömmer et al. 2010).
18 Oulun seudun liikennetutkimus 2009 Oulun seudun liikennetutkimus on viimeisimpiä Suomessa toteutettuja liikennetutkimuksista, ja se valmistui vuonna 2009. Tutkimusalueeseen kuuluivat Hailuoto, Haukipudas, Kempele, Kiiminki, Liminka, Lumijoki, Muhos, Oulu, Oulunsalo ja Tyrnävä. Yhteensä otokseen valittiin 8220 henkilöä satunnaisesti kaikista yli 5-vuotiaista henkilöistä ikä- ja sukupuoliryhmittäin. Tutkimukseen vastasi 5018 vastaajaa, joten vastausprosentti oli 61. Vastausaktiivisuus oli kunnittain lähes samansuuruinen. Naisten vastausprosentti (65 %) oli tutkimuksessa suurempi kuin miesten (57 %). Pienin vastausprosentti oli 18 24-vuotiaiden ikäryhmässä, kun taas aktiivisimmin vastasivat yli 55-vuotiaiden ikäryhmät. (Kalenoja 2010) Oulun seudun liikennetutkimuksessa vastaajilla oli kolme vastaustapavaihtoehtoa: puhelinhaastattelu, -kysely ja täydentävänä menetelmänä postikysely. Vastaajista 64 % osallistui puhelinhaastatteluun, 27 % -kyselyyn ja 9 % postikyselyyn. Naiset vastasivat in kautta hieman miehiä aktiivisemmin. -vastaajien osuus oli lähes sama kaikissa 18 54-vuotiaiden ryhmissä, mutta erityisesti lasten vanhemmat vastasivat aktiivisesti in kautta. Noin 40 % kaikista lasten liikennetutkimuksen vastauksista saatiin in kautta. (Kalenoja 2010) 2.1.5 Ruotsin kansallinen henkilöliikennetutkimus Viimeisin Ruotsin kansallinen henkilöliikennetutkimus toteutettiin vuosina 2005 2006. Tutkimuksessa tutkittiin 6 84-vuotiaiden ruotsalaisten päivittäistä matkustuskäyttäytymistä sekä toteutuneita pitkiä matkoja. Tutkimuksen otos koostui 41 225 henkilöstä, ja tutkimukseen vastasi noin 27 000 henkilöä, jolloin vastausprosentiksi saatiin 68. Vastauskato syntyi pääasiassa henkilöistä, joita ei tavoitettu (16,9 % otoksesta) ja kieltäytyneistä (13,3 % otoksesta). Näiden lisäksi 2,2 % vastaajista oli muulla tavoin varattuja, eivätkä pystyneet vastaamaan tutkimukseen. Haastattelut toteutettiin yhden vuoden aikana siten, että haastatteluja tehtiin joka päivä. Tutkimus toteutettiin puhelinhaastatteluina, mutta vastaajille lähetettiin etukäteen postissa materiaalia koskien tutkimusta. (RES 2005 2006) Tutkimuksen mukaan 83 % ruotsalaisista tekee vähintään yhden matkan päivässä, ja päivittäin liikutaan noin 40 km. Keskimääräisenä päivänä 53 % väestöstä matkusti henkilöautolla, 14 % julkisilla kulkuvälineillä ja 5 % sekä julkisilla kulkuvälineillä että henkilöautolla. Tutkimuksessa tutkittiin matkustuskäyttäytymisen lisäksi haastateltavien pääsyä iin. Tutkimuksen mukaan noin 78 %:lla oli pääsy iin kotona, ja 74 % näistä yhteyksistä oli laajakaistayhteyksiä. (RES 2005 2006) Tutkimuksessa yksittäisiin kysymyksiin vastaamatta jättäneitä oli erittäin vähän. Keskimäärin noin 1 % vastauksista kunkin kysymyksen kohdalla oli en osaa sanoa, ja vastaamisesta kieltäytyneitä vielä vähemmän. Kotitalouden ja vastaajan tuloihin liittyvien kysymysten kohdalla kieltäytyneitä oli merkittävästi enemmän. Kotitalouden tuloja kieltäytyi kertomasta 22 % vastaajista, ja 14 % kieltäytyi kertomasta henkilökohtaisia tulojaan. Geokoodausaste tutkimuksessa oli melko hyvä. Noin 81 000 matkasta lähes 77 900 matkaa saatiin geokoodattua sekä lähtö- että määräpaikan osalta SAMS-koodilla. SAMS (Small Area Market Statistics) tarkoittaa 9000 tilastoaluetta, johon Ruotsi on jaettu. (RES 2005 2006)
19 2.1.6 Ranskan valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus Ranskan valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus (ENTD 2007 2008) koostuu kotitalouksien matkapäiväkirjahaastatteluista, jotka toteutetaan henkilökohtaisina haastatteluina. Kotitalouksien liikkumista tutkitaan sekä päivittäisen matkustuskäyttäytymisen että pitkien matkojen osalta, minkä lisäksi tutkimukseen kuuluu ajopäiväkirja. Tutkimuksen otos koostuu noin 19 000 kotitaloudesta, ja tutkimus toteutetaan yhden vuoden mittaisessa jaksossa. Matkapäiväkirjatutkimus toteutetaan henkilökohtaisten haastattelujen avulla siten, että jokaisessa kotitaloudessa tehdään kaksi haastattelua samalle vastaajalle. (Marchal et al. 2007) Ranskassa on otettu myös käyttöön pienimuotoinen GPS-tutkimus henkilöliikennetutkimuksen yhteydessä. 19 000 kotitalouden otoksesta vapaaehtoiset vastaajat valitaan osallistumaan GPS-tutkimukseen, jossa henkilö kantaa mukanaan GPS-laitetta, joka rekisteröi vastaajan matkat. Tutkimusjakson päätyttyä tutkimushaastattelija hakee laitteen pois vastaajalta, lataa GPS-laitteen tiedot tietokoneelle välittömästi ja kysyy tarkentavia kysymyksiä epäselvistä kohdista. GPS-laite toimii passiivisesti, eikä siinä ole graafista käyttöliittymää. Laitteessa on vain yksi painike (on/off), jotta tutkittava voi halutessaan sulkea laitteen. Laite ei lähetä tietoa ulkopuolelle, vaan ainoastaan kerää tietoa, joka siirretään tietokoneelle. (Marchal et al. 2007) 2.2 Liikennetutkimusten tiedonkeruumenetelmät 2.2.1 Tiedonkeruumenetelmien taustaa Tutkimusstrategia ohjaa tutkimuksen menetelmällisiä ratkaisuja ja menetelmien käyttöä. Tutkimusstrategiaa valittaessa on tehtävä päätöksiä muun muassa tutkimuksen tavoitteesta (kartoittava, kuvaileva, selittävä, ennustava), tutkimuksen ajallisesta ulottuvuudesta (poikkileikkaustutkimus, pitkittäistutkimus), tutkimusotteen valinnasta (kokeellinen tutkimus, kysely- tai haastattelututkimus, tapaustutkimus, toimintatutkimus, aineistolähtöinen analyysi) sekä tiedonkeruumenetelmän valinnasta. (Saunders et al. 2009) Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmällä tarkoitetaan aineiston hankintaan ja tiedon keruuseen käytettyjä menetelmiä ja tekniikoita, joita henkilöliikennetutkimuksessa voivat olla esimerkiksi henkilökohtainen haastattelu, puhelinhaastattelu tai postikysely. Tiedonkeruumenetelmät voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: yksittäismenetelmät (single mode/ unimode) sekä monimenetelmät (multiple/multi/mixed mode) (de Leeuw 2008) (kuva 4). Tiedonkeruuseen voidaan käyttää kvalitatiivisia tai kvantitatiivisia menetelmiä tutkimuksen luonteesta riippuen. Tässä tutkimuksessa keskitytään kvantitatiivisen tiedon keruuseen käytettyihin menetelmiin. Tiedonkeruumenetelmä Yksittäismenetelmä Monimenetelmät Postikysely Puhelinhaastattelu kysely Posti & Puhelin Posti & Puhelin & Puhelin, posti & Kuva 4 Tiedonkeruumenetelmien luokittelua.
20 Yksittäismenetelmätutkimuksessa aineiston hankintaan käytetään vain yhtä menetelmää, esimerkiksi strukturoitua puhelinhaastattelua tai postikyselyä. Monimenetelmätutkimuksessa tiedon keruuseen puolestaan käytetään useampaa eri menetelmää, kuten postikyselyä sekä puhelinhaastattelua. On kuitenkin otettava huomioon, että tutkimus- ja tiedonkeruumenetelmiin liittyvät termit eivät ole vakiintuneita, vaan termin valinta riippuu usein termin käyttäjästä (Niglas 2000). Tässä tutkimuksessa termiä monimenetelmätutkimus käytetään silloin, kun tarkoitetaan, että tutkimuksen tiedonkeruussa on käytetty useita eri menetelmiä. Perinteisesti henkilöliikennetutkimuksissa käytettyjä yksittäismenetelmiä ovat strukturoidut puhelinhaastattelut ja postikyselyt, joiden avulla kerättyä aineistoa analysoidaan kvantitatiivisin menetelmin. Näillä menetelmillä on sekä hyviä että huonoja puolia, joita on tarkasteltava ja verrattava tutkimusmenetelmää valittaessa. Liikennetutkimuksissa käytetään kuitenkin monesti myös useampaa menetelmää tiedonkeruussa. Liikennetutkimuksissa käytettyä monimenetelmätutkimuksen muotoa voidaan kutsua triangulaatioksi, jossa tiedonkeruumenetelmiä ja aineistoja yhdistetään samassa tutkimuksessa. Triangulaatiotermillä on useita eri merkityksiä. Useimmin triangulaatiolla tarkoitetaan toisen tutkimusmenetelmän käyttämistä aiemmin eri menetelmällä kerätyn aineiston pätevyyden tarkistamiseksi. Triangulaatio-käsitettä käytetään yleisesti myös tutkimuksista, joissa käytetään kahta tai useampaa tutkimusmenetelmää. (Bryman 2002) Denzin (1978, lähteestä Eskola & Suoranta 2003) esittää neljä eri tapaa toteuttaa triangulaatiota tutkimuksessa: 1. Aineistotriangulaatio: tutkimuksessa yhdistetään erilaisia (ajan, paikan tai henkilöiden suhteen) aineistoja keskenään 2. Tutkijatriangulaatio: samaa ilmiötä tutkii useampi tutkija 3. Teoriatriangulaatio: tutkimusaineistoa tutkitaan useiden eri teorioiden avulla 4. Menetelmätriangulaatio: tutkimusaineistoa hankitaan useilla erilaisilla aineistonhankinta- ja tutkimusmenetelmillä. Liikennetutkimuksissa hyödynnetään usein menetelmä- ja aineistotriangulaatiota. Menetelmätriangulaatiolla tarkoitetaan liikennetutkimuksessa sitä, että matkapäiväkirjaaineistoa hankitaan aluksi puhelinhaastattelujen avulla, mutta täydennetään lopuksi postikyselyllä esimerkiksi niiden otokseen valittujen henkilöiden osalta, joille ei ole löytynyt puhelinnumeroa. Tällöin on kyseessä porrastettu monimenetelmätutkimus. Menetelmätriangulaatiota voidaan käyttää myös siten, että vastaajalle tarjotaan valinta useamman eri vastaustapamahdollisuuden välillä. Aineistotriangulaatiolla tarkoitetaan puolestaan eri aineistojen yhdistämistä siten, että aineiston otantastrategia vaihtelee esimerkiksi ajan, paikan tai henkilöiden suhteen (Bryman 2002). Liikennetutkimuksessa aineistoa voidaan kerätä eri ajanhetkinä ja erilaisella otantasuhteella eri paikkakunnilta. Esimerkiksi Helsingin seudun laajan liikennetutkimuksen aineisto on kerätty perättäisten vuosien syksynä. Tässä työssä käytetään termiä monimenetelmätutkimus korvaamaan termiä menetelmätriangulaatio. Monimenetelmätutkimus kuvaa käsitteenä hyvin liikennetutkimuksissa käytettyjä tiedonkeruumenetelmiä.
21 Tutkimuksen eri vaiheissa voidaan hyödyntää eri menetelmiä. Tutkimuksen alussa yhteydenotto voi tapahtua eri menetelmällä, kuin millä tiedot kerätään. Esimerkiksi puhelinhaastattelututkimuksessa vastaajaan voidaan ottaa yhteyttä postin kautta lähettämällä vastaajalle ennakkokirje tutkimuksesta. Itse tutkimukseen vastaaminen voi myös tapahtua monella eri menetelmällä, ja eri tiedonkeruumenetelmiä voidaan hyödyntää usealla eri tavalla. (de Leeuw 2005) Nämä tavat voidaan luokitella muun muassa otoksen, tutkimusjakson ja kyselylomakkeen perusteella seuraavasti: (de Leeuw 2005) yksi otos, yksi tutkimusjakso ja yksi kysely eri menetelmillä: esimerkiksi vaihtoehtoiset vastaustavat (puhelinhaastattelu ja postikysely tms.) yksi otos, yksi tutkimusjakso, eri osat kyselystä eri menetelmillä: esimerkiksi esitäytettävä taustatietolomake ennen haastattelututkimusta yksi otos, monta tutkimusjaksoa eri menetelmillä: paneelitutkimus eri menetelmillä eri ajanhetkenä eri otokset eri menetelmillä: esimerkiksi kansainväliset vertailututkimukset kansallisesti vakiintuneiden tutkimusmenetelmien avulla toteutettuna. Myös tutkimuksen seurannassa voidaan hyödyntää monimenetelmätutkimuksen keinoja. Vastaajille voidaan lähettää muistutus tutkimukseen osallistumisesta eri menetelmällä, kuin mitä tutkimukseen osallistutaan. Esimerkiksi tekstiviestimuistutus postikyselyn vastaanottajille on monimenetelmätutkimuksen hyödyntämistä tutkimuksen seurannassa. (de Leeuw 2005) Eri menetelmien käyttö tutkimuksen alussa yhteydenottotilanteessa tai lopussa muistutusviestiä lähetettäessä ei tuota ongelmia tutkimuksen kannalta. Eri yhteydenottokanavan käyttö saattaa jopa parantaa tutkimuksen vastausprosenttia. Sen sijaan tutkimusaineiston kerääminen monimenetelmätutkimuksen avulla saattaa aiheuttaa ongelmia aineistojen tulkinnassa. Aineistoja voidaan kerätä joko porrastetusti eri menetelmillä tai tarjoten vastaajalle valinta eri vastausmuotojen välillä. Molemmissa tapauksissa aineiston laatuun ja aineistojen yhdistämismahdollisuuksiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. (de Leeuw 2005) Rinnakkaisilla tiedonkeruumenetelmillä kerättyjen aineistojen yhdistämisen ongelmia käsitellään tarkemmin luvussa 2.2.4. 2.2.2 Kysely- ja haastattelumenetelmien luokitteluja Kysely- ja haastattelututkimuksia voidaan jaotella useilla eri tavoilla esimerkiksi sen mukaan, onko tutkimus itse täytettävä tai vastausavusteinen (Saunders et al. 2009). Vastausavusteisia liikennetutkimusmenetelmiä ovat puhelinhaastattelut sekä henkilökohtaiset haastattelut, joissa haastattelija auttaa haastateltavaa täyttämään lomakkeen tai haastattelija täyttää lomakkeen haastateltavan puolesta. Puhelinhaastattelut toteutetaan tietokoneavusteisina puhelinhaastatteluina (CATI, computer assisted telephone interview), joissa haastattelijalla on apunaan tietokone, jonka avulla haastattelija tallentaa vastaukset suoraan tietokantaan. Myös henkilökohtaisia haastatteluja voidaan tehdä tietokoneavusteisina (CAPI, computer assisted personal interview). (Alsnih 2006)
22 Postikysely ja -kysely luokitellaan itse täytettäväksi kyselyksi. -kysely puolestaan voidaan jakaa sähköpostikyselyihin ja kyselylomaketutkimuksiin (Wharton et al. 2003). issä olevalla kyselylomakkeella tarkoitetaan vastaajan täytettävää lomaketta, joka löytyy tietystä -osoitteesta (URL) (Wharton et al. 2003). Tässä tutkimuksessa -kyselyllä tarkoitetaan ainoastaan issä olevaa kyselylomaketutkimusta. issä toteutettavaa tutkimusmenetelmää kutsutaan CASI-menetelmäksi (computer assisted self completion interview / computer assisted self-interview). Tutkimusmenetelmät voidaan jaotella myös sen mukaan, onko vastaajan oltava itse aktiivinen tutkimukseen vastaamisessa, vai riittääkö vastaajalta passiivinen vastaaminen. Passiivisessa vastaustavassa haastattelija ottaa vastaajaan yhteyttä, eikä vastaajan tarvitse itse tehdä aloitetta tutkimuksen vastaamiseksi. Puhelinhaastattelu ja henkilökohtainen haastattelu voidaan luokitella passiivisiksi vastaustavoiksi, kun taas postikysely ja kysely ovat aktiivisia vastaustapoja. -kyselylomakkeella toteutettava tutkimus voi olla avoin kaikille vierailijoille, jolloin kuka tahansa halukas voi vastata tutkimukseen. Tällöin otokseen kuuluvat periaatteessa kaikki, joilla on pääsy iin. Kyselylomake voi olla myös suljettu, jolloin vastaajat kutsutaan jollain menetelmällä vastaamaan kyselyyn. Tällöin lomake on usein suojattu salasanalla, joka annetaan vastaajalle kutsun yhteydessä. Toisaalta kyselylomake voi olla myös piilotettu (pop-up), jolloin vastaajat valitaan satunnaisesti tietyllä -sivulla vierailleiden joukosta. (Bradley 1999) -kyselylomakkeita voidaan jaotella myös sen mukaan, onko tutkimukseen osallistuminen anonyymistä vai sisältääkö tutkimus yksilöiviä henkilötietoja. Anonyymissä tutkimuksessa vastaajaa ei pystytä yhdistämään vastauksiin, eli vastaajaa ei pystytä tunnistamaan. Esimerkiksi avoimet ja piilotetut -kyselyt ovat anonyymejä. Yksilöiviä henkilötietoja sisältävissä tutkimuksissa vastaaja sen sijaan voidaan tunnistaa. Tällaisia ovat muun muassa ne tutkimukset, joissa vastaaja kirjautuu sivustolle salasanan tai oman vastaajatunnuksen avulla. (Knapp & Kirk 2003) Toisaalta -lomaketutkimukset voidaan luokitella myös sen mukaan, ovatko lomakkeet yksisivuisia eli niin sanotusti rullattavia vai useampisivuisia eli interaktiivisia (Marcussen 2001). Yksisivuisilla lomakkeilla vastaaja etenee rullaamalla hiiren avulla tai nuolipainikkeilla sivua alaspäin. Tällöin vastaaja ei siis liiku lomakkeella sivulta toiselle, vaan koko kysely on samalla sivulla, jolloin vastaaja voi seurata lomakkeella etenemistä rullaamalla. Monisivuisilla lomakkeilla vastaaja puolestaan etenee siirtymällä lomakkeen sivulta toiselle painikkeen avulla ja toimimalla vuorovaikutteisesti lomakkeen kanssa. Kuvassa 5 on esitetty edellä esiteltyjä luokitteluja.