VILJAVUUSTUTKIMUKSEN TULKINTA PELTOVILJELYSSÄ

08 VILJAVUUSTUTKIMUKSEN TULKINTA PELTOVILJELYSSÄ

VILJAVUUSTUTKIMUS JA SEN HYVÄKSIKÄYTTÖ Perustutkius Varsinaisessa viljavuustutkiuksessa eli perustutkiuksessa ääritetään aalaji, ultavuus, happauus, johtoluku, vaihtuvat kalsiu, fosfori ja agnesiu sekä helppoliukoiset fosfori ja rikki. Näiden tietojen avulla voidaan tehdä viljelysuunnitela, jossa kalkitusja lannoitussuositus perustuu aasta tehtyihin äärityksiin. Maalaji ja ultavuustiedot antavat lähtötiedot yös aanparannusta varten. Perustutkiuksen lisäksi tarvitaan tietoja usein esierkiksi aan natriupitoisuudesta. Maan kalsiuja agnesiupitoisuuksien perusteella voidaan valita edullisin kalkkilaji. Hivenravinteet Hivenravinteiden äärittäinen kuuluu yös tärkeänä osana viljavuusanalyysiin. Hivenravinteista ääritetään useiiten boorin, kuparin, sinkin ja angaanin pitoisuudet. Erikoistapauksissa on aihetta tutkia yös olybdeenin ja raudan pitoisuudet. Maan hivenravinnetilan perusteella voidaan ääritellä aan hivenlannoitustarve. VILJAVUUSKARTTOJEN JA TULOSPÖYTÄKIRJOJEN LYHENTEIDEN JA MERKINTÖJEN SELITYKSET Viljavuuskartat Viljavuustutkiuksen tulokset esitetään kartoilla tai pöytäkirjoilla. Tulokset iloitetaan lukuarvoina ja ne varustetaan viljavuusleioilla. Suositusohjelien lukeassa, sähköisessä uodossa tulokset ovat saatavilla internetsivuiltae: www.tuloslaari.fi Kartan erkinnät Viljavuuskarttaan erkitään aanäytteen analyysitiedot. Nää koostuvat perustutkiuksen äärityksistä sekä hivenravinnepitoisuuksien äärityksistä. Perustutkiukseen sisältyvät seuraavat ääritykset: aalaji, ultavuus, happauus, johtoluku sekä kalsiu, kaliu, fosfori, agnesiu ja rikkipitoisuusääritykset. Hivenravinteista kartalla voidaan esittää tulokset kuparista, boorista, angaanista, sinkistä ja olybdeenistä. Viljavuuskartalla tiedot esitetään seuraavasti: Merkkien sisältö Johtoluku Multavuus Maalaji Pohjaaan aalaji Pohjaaan ph ph Ca P K Mg S Cu B Mn Zn Na Mo Happauus Kalsiu Fosfori Kaliu Magnesiu Rikki Kupari Boori Mangaani Sinkki Natriu Molybdeeni Huono Huononlainen Välttävä Tyydyttävä Hyvä Korkea Arvel. korkea ph Ca P K Mg Cu B Mn Zn Jl 1.7 r hshht / AS ph 6.2 5.9 5.7 134 327 6.7 1.0 88 2.6 Ruudukon yläreunassa: johtoluku, uokkauskerroksen ultavuus, uokkauskerroksen aalaji, jankon aalaji ja jankon happauus (tarvittaessa). Ruudukossa: Muokkauskerroksen happauus (ph) Muokkauskerroksen kalsiupitoisuus (Ca g/l) Muokkauskerroksen fosforipitoisuus (P g/l) Muokkauskerroksen kaliupitoisuus (K g/l) Muokkauskerroksen agnesiupitoisuus (Mg g/l) Muokkauskerroksen kuparipitoisuus (Cu g/l) Muokkauskerroksen booripitoisuus (B g/l) Muokkauskerroksen angaaniluku (Mn) Muokkauskerroksen sinkkipitoisuus (Zn g/l) Sybolirivi

Maalajit Kivennäisaat Lajittuattoat kivennäisaat eli oreeniaat (tunnuserkkinä kivisyys) SrMr = soraoreeni; kuiva, viljelyyn sopiaton HkMr = hiekkaoreeni; kuivahko HtMr = hietaoreeni; hikevä, kuohkea HsMr = hiesuoreeni; vaalea, juokseva, huonohko viljelysaa SMr = savioreeni; harvinainen Lajittuneet kivennäisaat Sr = sora; kuiva, viljelyyn sopiaton KHk = karkea hiekka; kuiva, viljelyyn sopiaton HHk = hieno hiekka; poutiva KHt = karkea hieta; kuohkea, lievästi poutiva HHt = hieno hieta; hikevä, hyvä viljelysaa He = hiue eli lieto; hiedan ja hiesun seos, jonkin verran savipitoinen Hs = hiesu; vaalea, juokseva, kovettuva, useiiten hankala viljellä HtS = hietasavi; hikevä, ureneva HeS = hiuesavi; suunnilleen yhtä paljon hiesu ja hietalajitteita HsS = hiesusavi; kuorettuva, vaaleahko AS = aitosavi; tuaa, kuivana halkeilevaa, kosteana uovailtavaa LjS = liejusavi; kuivuessaan kutistuu voiakkaasti ja urenee tasapintaisiksi, suorasäräisiksi ja kevyiksi uruiksi, usein hyvin hapan Eloperäiset aat Lj = lieju; kuivana kevyt, halkeileva, vaalea J = järviuta, kuivana kevyt, tua M = ultaaa; kuohkea, tua, hyvä viljelysaa Mt = uta; pitkälle aatunutta turvetta, kokonaistyppiäärä korkea BCt = ruskosaalsaraturve; kokonaistyppiäärä korkea Ct = saraturve; kokonaistyppiäärä korkea LCt = etsäsaraturve; kokonaistyppiäärä korkea SCt = rahkasaraturve; kokonaistyppiäärä korkea CSt = sararahkaturve; luonnostaan hapan ja vähäravinteinen LSt = etsärahkaturve; luonnostaan hapan ja vähäravinteinen St = rahkaturve; luonnostaan hapan ja vähäravinteinen Maalajien niityksiä voidaan tarkentaa etuliitteillä. Kun esi. savesta on %, käytetään etuliitettä s = savinen. Seuraavia etuliitteitä käytetään: sr = sorainen hs = hiesuinen hk = hiekkainen s = savinen ht = hietainen t = utainen Maalajiryhä saviaat saviaat saviaat saviaat saviaat Maalajin nieäinen Eloperäisten aiden nieäinen perustuu aan syntytapaan, aan eloperäisen aineksen pitoisuuteen ja eloperäisen aineksen kasvijäännekoostuukseen. Kivennäisaiden luokittelu pohjautuu aalajin syntytapaan ja lajitekoostuukseen (AALTONEN ja VUORINEN 1949). Lajittuattoat kivennäisaat nietään oreeneiksi ja etuliite ääräytyy runsaian päälajiteluokan ukaan. Lajittuneet kivennäisaat nietään aalajikolion avulla. Maalajikolio Lajittuneiden kivennäisaiden nieäiseen käytetään aalajikoliota. Ohessa on kuva koliosta. Kolio jakautuu seitseään kenttään ja kukin kenttä edustaa eri aalajia. 0 90 AS Savespitoisuus, pitoisuus, 70 Hiesu % % HtS HsS HeS He HHt KHt Hs HHk KHk 0 0 90 70 0 Esierkki aalajikolion käytöstä: Lajitteet ryhitellään koleen osaan: savekseen, hiesuun ja hieta+hiekkalajitteeseen. Oletetaan, että aanäytteen kivennäisaineksesta savesta on %, hiesua % sekä hietaa että hiekkaa yhteensä %. Savespitoisuutta osoittaa kolion vasen kylki. Siltä valitaan kohta %, ja edetään kannan suuntaisesti oikealle. Hiesupitoisuutta osoittaa kolion oikea kylki. Siltä valitaan kohta %, ja edetään vasean kyljen suuntaisesti, kunnes kohdataan savespitoisuuden perusteella saatu linja. Se kolion alue, johon leikkauspiste osuu, osoittaa aalajin nien. Esierkkitapauksessa se on HeS = hiuesavi. Tulos tarkistetaan vielä kolion kannasta, joka osoittaa näytteen hietaja hiekkapitoisuuden suaa. Valitaan siltä kohta %, ja edetään oikean kyljen suuntaisesti. Mikäli viiva leikkaa edellisten viivojen leikkauspisteen, on ääritys tehty oikein. Mikäli äärityspiste osuu kolion vasepaan alakulaan, ääräytyy aalajin nii valtalajitteen perusteella. Maalajitiedolla on hyvin keskeinen erkitys aanviljelyssä. Maalaji vaikuttaa aankäyttöön, kuivatustarpeeseen, aanparannukseen, aanuokkaukseen, kalkitukseen, lannoitukseen ja kasvilajivalintaan. 0 Hiedat + hiekat, % 70 90 0

Muokkauskerros / pohjaaa Maanäytteet viljavuustutkiusta varten otetaan pääasiassa kyntö tai uokkauskerroksesta tai pintaaasta, johon ei ole sekoittunut usein vaaleapaa ja väheän eloperäistä ainesta sisältävää pohjaaata. Mikäli kynnöstä on luovuttu tai ollaan siirrytty suorakylvöön, edustavan pintaaan näytteenotto on haastavaa. Vanha kyntökerroksen ja pohjaaan raja häipyy vuosien saatossa. On huolehdittava siitä, että vettä ja ravinteita varastoiva uokkauskerros on riittävän paksu. Mikäli suunnitellaan kyntösyvyyden lisääistä, on huoioitava pohjaaan oinaisuudet. Lähtökohta on, että pohjaaan oinaisuudet eivät saa heikentää uokkauskerroksen oinaisuuksia. Pohjaaasta tulee teettää oa analyysi eikä sekoittaa sitä pintaaahan. Multavuus Maan eloperäinen aines vaikuttaa aan viljavuuteen. Eloperäinen aines ja sen hajoaistuotteet parantavat kivennäisaiden rakennetta ja lisäävät aan veden ja ravinteiden pidätyskykyä. Kivennäisailla optiaalinen orgaanisen aineksen pitoisuus on noin %. Multavuus vaikuttaa aan lannoitustarpeeseen. Typpilannoitustarve pienenee ultavuuden noustessa. Hyvälaatuisilla EteläSuoen utasoilla voidaan selvitä pienellä typpilannoituksella. Runsasultaisuus vähentää yös fosforilannoitustarvetta. Kalkitustoienpiteitä tehtäessä on huoioitava, että ultavuuden lisääntyessä käytettävä kalkkiäärä tiettyä phyksikön uutosta kohti kasvaa. Viljavuustutkiuskartoissa käytetään ultavuudesta seuraavan asetelan ukaisia erkintöjä. Tavallisissa peltoaissa johtoluku on yleensä alle 2,5. Yli olevia johtoluvun lukuarvoja pidetään arveluttavan korkeina. Tällaisissa tapauksissa on syytä selvittää, istä korkea johtoluku aiheutuu. Vasta tään jälkeen voidaan laatia toienpideohjeet haitallisen korkean johtoluvun alentaiseksi. Kasvilaji ja ph Edullisin ph eri viljelyskasveilla 5,5 6,5 7,0 7,5 8,0 Ravinteiden saatavuus ja ph Sokerijuurikas Vehnä Herne Öljykasvit Ohra Punaapila Ruis ja nuriheinä Kaura ja peruna Mailanen 5,5 6,5 7,0 7,5 8,0 Ravinteiden saatavuus eri happauusasteilla. Kasvien viljelyyn sopii parhaiten ph 6,5, koska tällöin eri ravinteet ovat hyvin kasvien käytettävissä. 4,0 7,0 8,0 ph Typpi Muokkauskerroksen orgaanisen aineksen pitoisuus, % alle 3 3 5,9 6 11,9 12 19,9 39,9 Niitys vähäultainen ultava runsasultainen erittäin runsasultainen ultaaa turveaa Lyhenne v r er M esi. Ct, St, jne Johtoluku Viljavuustutkiuksen yhteydessä ääritetään aan johtoluku (Jl). Johtoluku kuvaa aan vesiliukoisten suolojen pitoisuutta. Mitä korkeapi aan johtoluku on, sitä korkeapi on aan vesiliukoisten suolojen pitoisuus. Johtoluku itataan aasta aavesisuspension (1:2,5 v/v) sähkönjohtokykynä S/c ja se iloitetaan johtolukuna kertoalla ittaustulos :llä. Johtoluvun yksikkö on siten = 0,1*S/c (S = illisieens). Rauta Mangaani Boori Kupari Sinkki Fosfori Kaliu Kalsiu Magnesiu Rikki Molybdeeni Hapan Lievästi hapan Eäksinen Erityisesti aan haitallista tiivistäistä tai liiallista uokkaaista on vältettävä, jotta fysikaaliset kasvutekijät luovat edulliset olosuhteet juuristonkasvulle ja ravinteidenotolle.

KASVUTEKIJÄT Kasvintuotannon erkitys Kasvintuotannon tavoitteena on sitoa auringon energiaa orgaaniseen ainekseen. Kasvien kasvu ja sadontuotto riippuvat useista tekijöistä, joita kutsutaan kasvutekijöiksi. Kasvutekijät ovat korvaaattoia kasvin kasvulle itäisestä uusiin itäiskykyisiin sieeniin asti. Kasvutekijät eivät korvaa toisiaan. Sadon suuruus riippuu siitä kuinka suotuisia eri kasvutekijät ovat. Eniten sadon äärään vaikuttaa se kasvutekijä, jota kasvin tarpeeseen nähden on vähiten. Tällaista kasvutekijää kutsutaan iniitekijäksi. Sadon äärän riippuvuus kasvutekijän saatavuudesta Kasvinravinteet Kasvinravinteet ääritellään alkuaineiksi, joita kasvi välttäättä tarvitsee kasvuunsa ja kehitykseensä. Niitä ei ikään toinen alkuaine voi korvata. Analyyttisistä tekijöistä ja tutkiuksen edistyisestä johtuen kasvinravinteiden luettelo kasvaa sitä ukaa, kun jokin uusi alkuaine todetaan kasville välttäättöäksi. Kasvinravinteet voidaan karkeasti jakaa kahteen pääryhään: pää ja hivenravinteisiin. N, P ja K ovat varsinaisia pääravinteita, joita kasvi ottaa yli kg/ha. Ca, Mg ja S ovat ns. sekundäärisiä pääravinteita, joita kasvi ottaa tyypillisesti alle kg/ha. Rajanveto ei välttäättä ole selvä, sillä eri kasvilajien ravinteiden otossa on suuriakin eroja. Rajaarvoa onkin pidettävä lähinnä suuntaaantavana. Sato Pääravinteet Hiili C Happi O Vety H Kaliu K Rikki S Kalsiu Ca Typpi N Magnesiu Mg Kasvutekijä Fosfori P Kasvin kehittyiseen vaikuttavat kasvutekijät voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin kasvutekijöihin. Maaperätekijät, jotka kuuluvat ulkoisiin kasvutekijöihin, voidaan jaotella seuraavasti: Maaperätekijät Fysikaaliset tekijät vesitalous ilavuus ekaaninen vastus läpötalous Keialliset tekijät happauus suolaväkevyys ravinteisuus Hivenravinteet Boori Kupari Sinkki Mangaani B Cu Zn Mn Molybdeniu Mo Rauta Fe Kloori Cl Natriu Na Kasvutekijät ja viljavuustutkius Kaikkia kasvutekijöitä ei pystytä noraalissa viljelyssä sääteleään, peltoviljelyssä vielä väheän kuin esi. lasinalaisviljelyssä. Viljavuustutkius on kehitetty ittaaaan aaperän niitä oinaisuuksia, joiden avulla tai perusteella voidaan vaikuttaa ahdollisian oneen kasvutekijään, etenkin aan happauuteen ja ravinnepitoisuuksiin.

ANALYYSITULOSTEN TULKINTA Taulukko 1. Perustutkiuksen tulkinta. VILJAVUUSLUOKKA Maan oinaisuus ja aalajiryhä Huono Välttävä Multavuus Huononlainen Tyydyttävä Hyvä Korkea Arvel. korkea Happauus, ph saviaat v r er 5,4 5,2 4,8 5,8 5,6 5,4 5,2 6,3 5,8 5,6 6,7 6,4 6,2 7,2 6,9 6,6 6,4 7,6 7,3 7,0 6,8 v r er 5,1 4,9 4,7 5,5 5,4 5,3 5,1 5,9 5,8 5,7 5,5 6,3 6,2 6,1 5,9 6,7 6,6 6,5 6,3 7,1 7,0 6,9 6,7 ultaaat turveaat 4,6 4,4 4,8 5,4 5,2 5,8 5,6 6,2 6,6 6,4 Kalsiu, Ca g/l saviaat 00 0 0 0 00 00 10 10 20 00 20 30 20 30 50 00 50 Fosfori, P g/l saviaat v r, er 1,5 4,0 3,5 3,0 8,0 7,0 14 12 25 23 : hiesu, hiue, hiekat v r, er 3,0 3,0 2,5 7,0 13 12 22 18 35 33 : hiedat, oreenit v r, er 2,5 2,5 4,5 4,0 9,0 8,0 18 17 28 25 : uut paitsi ei rahkaturve rahkaturve 1,3 4,0 2,7 8,0 5,3 22 Kaliu, K g/l saviaat (ei liejusavet) liejusavi, hieta, oreenit (ei hiekkaoreenit) hiesu, hiue, ultaaa hiekka, hiekkaoreeni, turve 0 70 0 1 0 0 1 0 3 2 0 0 0 Magnesiu, Mg g/l saviaat 0 1 0 1 1 0 0 0 0 0 0 Suhde Mg:Ca Suhde Mg:K 1: 1: 1: 1:5 1: 1:3 1: 1:2 1:5 1:1 1:2 Rajaarvot kuuluvat ylepään viljavuusluokkaan.

Perustutkiuksen tulkinta Perustutkiuksen yhteydessä ääritetään aasta ph, johtoluku, aalaji, ultavuus, vaihtuvan kalsiuin, kaliuin ja agnesiuin sekä helppoliukoisten fosforin ja rikin pitoisuudet. Ravinteet uutetaan happaaan aoniuasetaattiliuokseen, jonka ph on 4,65 (VUORINEN ja MÄKITIE 1955). Riippuen siitä inkälaiseen aalajiryhään näyte kuuluu, uunnetaan analyysitulokset taulukon 1 perusteella viljavuusluokiksi. Hivenravinnepitoisuuksien tulkinta Perustutkiuksen lisäksi aasta voidaan äärittää yös uita ravinnepitoisuuksia. Boori uutetaan aasta kuualla vedellä (BERGER ja TRUOG 1939). Kupari, sinkki, angaani ja olybdeeni uutetaan aasta hapan aoniuasetaattiedta liuokseen (LAKANEN ja ERVIÖ 1971). Analyysitulokset uunnetaan viljavuusluokiksi taulukon 2 avulla. Taulukko 2. Maan hivenravinnepitoisuuksien tulkinta. VILJAVUUSLUOKKA Maan oinaisuus ja aalajiryhät Huono Välttävä Huononlainen Tyydyttävä Hyvä Korkea Arvel. korkea Rikki, S g/l kaikki aalajit 3 6 1 Natriu, Na g/l saviaat uut aat 45 Boori, g/l 1) saviaat uut aat 0,3 0,2 0,5 0,4 0,8 0,6 1,2 0,9 1,7 1,3 2,5 Kupari, Cu g/l kivennäisaat 2) 1,0 1,0 1,5 1,5 2,7 2,7 Mangaani, Mn phkorjattu, kaikki aalajit 6 12 25 75 2 00 Sinkki, g/l kaikki aalajit 1,0 1,5 Molybdeeni, Mo g/l kaikki aalajit 0,01 0,02 0,03 0,06 0,2 0,5 1) 2) Kun aan ph on yli 6,6 boorin luokkarajoja korotetaan 0,1 g/l. Kun aan ph on yli 6,9 boorin luokkarajoja korotetaan 0,2 g/l. Kun aan ph ylittää 5,2 vähennetään kuparin lukuarvosta 1,0 g/l. Kun aan ph ylittää 5,7 alennetaan kuparin viljavuusluokkaa yhdellä luokalla.

Kuparin, sinkin, raudan, angaanin ja olybdeeni analysointienetelä on uuttunut v.1986. Tätä vanheat lukuarvot eivät ole vertailukelpoisia. Sen sijaan viljavuusluokat ovat vertailukelpoisia. Taulukossa 2 angaanin viljavuusluokkia kuvaavat rajat on esitetty ns. phkorjattuina arvoina. Varsinainen ittaustulos, Mn g/l, on kerrottu kertoiella, joka on saatu oheisesta kaaviosta. Kun tunnetaan näytteen ph, niin sen osoittaasta arvosta siirrytään pystysuoraan käyrälle ja siitä vaakasuoraan vasealle pystyakselille. Tällä pystyakselilla olevalla luvulla on kerrottu varsinainen analyysitulos, ja näin on saatu varsinaista viljavuusluokkaa osoittava luku. Tään laskutoiituksen tuloksena saatu ns. phkorjattu luku kuvaa sadon ravinnepitoisuuden vaihtelua huoattavasti parein kuin pelkkä analyysitulos ilan ph:n huoioonottaista. Mangaanipitoisuuden uuntaiseen käytetyn kertoien ääräytyinen. 12 8 6 Mangaanin kertoien ääräytyinen ph:n funktiona 4 2 0 ph 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 4,6 4,7 4,8 4,9 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 5,6 5,7 5,8 5,9 6,1 6,2 6,3 6,4 6,5 6,6 6,7 6,8 6,9 7,0 Muut alkuaineet Taulukon 3 alkuaineista rauta kuuluu kasvinravinteisiin. Raudan puute on peltoviljelyssä hyvin harvinainen. Natriuilla on todettu olevan edullinen vaikutus sokerisatoon. Sillä voidaan korvata osa kaliuista. Tällä tavoin on ahdollista vaikuttaa yös nurirehun ravinnekoostuukseen ja aittavuuteen. Seleeniä tarvitsevat ihiset ja eläiet. Seleeniä saoin kuin rikkiä lisätään yleisipiin seoslannoksiin. Rauta ääritetään aasta hapan aoniuasetaattiedta uuttoisena, natriu hapan aoniuasetaattiuuttoisena ja seleeni kuuavesiuuttoisena. Taulukko 3. Raudan ja seleenin tulkintaarvot. PITOISUUSLUOKKA Maan oinaisuus Matala Riittävä Korkea Rauta, Fe g/l alle yli Seleeni, Se g/l alle 0,008 0,00,016 yli 0,016 PL 0, 1 Mikkeli Puhelin (0) 3 0 www.viljavuuspalvelu.fi