Kuntajohtajakokous 6.10.2017 TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN PERUSOPETUKSEN KUSTANNUSVERTAILU Kuntakohtainen tiivis analyysi vuoden 2016 tuloksista Tampereen kaupunkiseudun perusopetuksen seutuvertailu laadinnasta sovittiin seudun sivistystyöryhmän kokouksessa toukokuussa 2016. Vertailun tavoitteiksi asetettiin helposti hyödynnettävän yhteenvedon laatiminen perusopetuksen keskeisistä tunnusluvuista. Vertailussa on mukana sekä toiminnallisia että taloudellisia tunnuslukuja. Vertailu on tehty vuosien 2015 ja 2016 tiedoista. Tämän tausta-analyysin tarkoituksena on antaa lisätietoa taulukoiden ja tunnuslukujen tulkintaa ja merkitysten arvioimista varten. Se on pyritty säilyttämään muodoltaan edellisen vuoden kaltaisena. Vertailun yhtenä lähtökohtana on ollut, että kunnat tekevät tarkemman analyysin tunnusluvuista ja niiden merkityksistä omista lähtökohdistaan käsin. Alla oleva tiivis analyysi on teemoitettu alaotsikoiden mukaisesti. OPPILASMÄÄRÄT JA KESKIMÄÄRÄISET RYHMÄKOOT Lukuvuonna 2016 2017 seudulla oli yhteensä noin 34 900 perusopetusikäistä oppilasta (lisäystä edellisestä lukuvuodesta 762 oppilasta). Oppilaat sijoittuvat kaupunkiseudun kuntiin siten, että Tampereella on noin puolet seudun oppilaista ja toinen puoli jakautuu seudun muun seitsemän kunnan kesken. Perusopetuksen oppilasmäärä tulee kasvamaan vahvasti seuraavina vuosina. Ilman muuttoliikkeen huomioimista kasvu on keskimäärin noin 2,5 prosenttia vuodessa, mikä tarkoittaa noin 800 oppilaan vuotuista lisäystä seudulla. Muuttoliikkeen vaikutuksen huomioisen jälkeen kasvu tulee olemaan vielä voimakkaampaa. Oppilasmäärän kasvu edellyttää kaupunkiseudulla uusien oppimisympäristöjen rakentamista. Kaupunkiseudulla opetusryhmien keskimääräinen koko on hieman noussut ja oli lukuvuonna 2016 2017 kahdessa kunnassa yli 20 (Tampere ja Pirkkala). Ryhmäkokokeskiarvo vaihtelee kunnittain 16,0 ja 20,9 oppilaan välillä (kuntien keskiarvon ollessa 19,5 ja mediaanin 18,8). Alle 18 oppilaan keskimääräinen ryhmäkoko on Ylöjärvellä ja Orivedellä. Erot kuntien keskimääräisissä ryhmäkoissa ovat kasvaneet edellisestä vertailusta, mutta Oriveden ryhmäkoolla (16,0) on siihen suuri vaikutus. Kuntakohtainen ryhmäkokokeskiarvo ei kerro, miten ryhmäkoot vaihtelevat kunnan sisällä kouluverkon rakenne huomioiden. Valtiolta saatu avustus perusopetusryhmien ryhmäkoon pienentämiseksi loppui toistaiseksi vuoteen 2016. Avustuksella on ollut ryhmäkokoja pienentävä vaikutus. Tämä näkyy vahvasti kuntien nousseissa ryhmäkokokeskiarvoissa. Jotkin kaupunkiseudun koulut ovat saaneet avustusta perusopetuksen tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin. Osa avustuksesta on voitu kohdentaa ryhmäkokojen pienentämiseen, mutta sen merkitys on ollut koko kaupunkiseudulla selvästi vähäisempi kuin päättyneellä avustuksella. OPETUKSEN MÄÄRÄ Valtioneuvoston asetuksella valtakunnalliseksi tuntijaoksi on määritelty 222 vuosiviikkotuntia (vvt), jonka kukin oppilas saa peruskoulun aikana. Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa 38 tuntia opetusta
lukuvuoden aikana. Koska asetus määrittelee vain yhteisten oppiaineiden ja valinnaisaineiden vähimmäistuntimäärän, voi eri aineiden tuntimäärä vaihdella jonkin verran kuntien kesken. Uuden opetussuunnitelman valmistelun yhteydessä Tampereen kaupunkiseudulla on laadittu yhteinen tuntijakoehdotus, jonka pohjalta kunnat ovat tehneet omat tuntijakopäätöksensä. Lukuvuonna 2016 2017 kuntakohtaiset tuntijakopäätökset vaihtelevat 224 ja 228 tunnin välillä. Yhdessäkään kunnassa ei anneta asetuksen mukaista vähimmäistuntimäärää. Annettavan opetuksen määrä on pudonnut seudulla lukuvuodesta 2014 2015, jolloin oppilas sai keskimäärin kaksi vuosiviikkotuntia enemmän opetusta peruskoulun aikana nykytilanteeseen verrattuna. Tällä hetkellä eniten opetusta (228 vvt) annetaan Nokialla ja Pirkkalassa ja vähiten (224 vvt) Kangasalla ja Orivedellä. Käytännössä ero tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Nokialla oppilas saa viikossa keskimäärin 20 minuuttia enemmän opetusta kuin Kangasalla oleva oppilas. Kyse on alle kahden prosentin erosta. OPPIMISEN TUKI JA ERITYISOPETUS Tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden osuudet vaihtelevat kunnittain suhteellisen paljon. Esimerkiksi tehostetun tuen oppilaiden osuus vaihtelee kunnittain 8,0 13,7 prosentin välillä, jota voidaan pitää merkittävänä vaihteluna. Kunnat ovat itsenäisesti kehittäneet kolmiportaisen tuen muotoja, jolloin niiden sisällöllinen vertailtavuus on vaikeaa. Toisaalta tuen tarpeet ja oppilaiden valmiudet voivat vaihdella kaupunkiseudulla, millä on myös ollut vaikutusta tuen määrittelyyn. Yhtä lailla kiinteissä pienryhmissä olevien oppilaiden osuus vaihtelee kunnittain melko paljon. Lisäksi kunnissa on eroja luokka- ja osa-aikaisen erityisopetuksen suhteessa. Toisistaan poikkeavat tavat järjestää erityisopetusta ja antaa tukea mahdollistavat eri toimintamallien tuloksellisuuden arvioinnin. Sitä kautta on mahdollista tunnistaa hyviä toimintamalleja ja kehittää oppimisen tuen ja erityisopetuksen järjestämistä kunnissa. Vuonna 2017 seudulla on käynnistynyt erityisopetuksen tilan arviointi, mistä saatavat tulokset ovat kaikkien seudun kuntien käytössä erityisopetuksen toimintamalleja suunniteltaessa. OPPILASHUOLTO Oppilasmäärät yhtä koulukuraattoria ja psykologia kohden vaihtelivat kunnittain suhteellisen paljon vuonna 2016. Kuraattorien osalta vaihteluväli oli 671 1313 oppilasta yhtä kuraattoria kohden ja psykologien osalta vaihteluväli 671 1235 oppilasta yhtä psykologia kohden. Oppilas ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) määrittelee lainsäädännöllisen kehyksen kuraattori- ja psykologipalveluiden antamiselle ja määräajat palveluihin pääsemiselle. Lainsäädäntö ei määrittele vähimmäismitoitusta, mutta kunkin kunnan on resursoitava palvelut siten, että lainsäädännöllä asetettu palvelutaso saavutetaan. Kunnissa on tarkasteluajankohdan jälkeen tullut muutoksia kuraattori- ja psykologipalveluiden resursointiin. Vuosiluokkien 7.-9. oppilaiden määrä opinto-ohjaajaa kohden on suhteellisen samalla tasolla koko kaupunkiseudulla keskiarvon ollessa 214 oppilasta yhtä opinto-ohjaajaa kohden. Opetus- ja kulttuuriministeriön 2012 julkaisemassa Perusopetuksen laatukriteerit -asiakirjassa suositellaan 250 enimmäisoppilasmäärää yhtä opinto-ohjaajaa kohden. Suositus saavutetaan seudun kunnissa.
AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINTA Kunta voi järjestää perusopetuslainmukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa harkitsemassaan laajuudessa 1.-2. vuosiluokkien oppilaille. Valtaosa toiminnasta rahoitetaan valtionosuuksin ja asiakasmaksuin. Toimintaan osallistuvien lasten osuus vaihtelee melko paljon kunnittain. Tätä eroa voi selittää kuntakohtaiset erot tarjottavan palvelun laajuudessa ja asiakkaiden kunnittain vaihteleva mielenkiinto aamu- ja iltapäivätoimintaa kohtaan. Pirkkalassa ja Tampereella toiminta on aktiivisinta kun taas Nokialla ja Orivedellä toimintaan osallistuu pienin osuus oppilaista. 1. vuosiluokkien oppilaiden osallistumisen vaihteluväli on 81 39 prosenttia ja 2. vuosiluokkien oppilaiden vaihteluväli 64 8 prosenttia. KUSTANNUKSET Vertailussa käytettävät kustannustiedot ovat samoja, jotka kunnat keräävät ja toimittavat tilastokeskuksen vuotuiseen tiedonkeruuseen. Tilastokeskus on laatinut yhteiset määrittelyt, joilla se kerää tiedot talous- ja toimintatilastoa varten. Lähtökohtaisesti taloustiedot ovat vertailukelpoisia, mutta kunnilla on toisistaan poikkeavia käytäntöjä mm. pääomavuokrien ja hallinnollisten vyörytyserien laskennassa. Selvityksen yhteydessä on myös tarkennettu joitain kuntien käytäntöjä tietojen ilmoittamisessa. Vertailun kannalta oleellisin kustannuserä on opetuskustannukset, koska se muodostaa noin 60 prosenttia kaikista kustannuksista ja koulutuksen järjestäjällä on mahdollisuus vaikuttaa menoerään omilla päätöksillään. Kyseinen kustannuserän vertailukelpoisuus on myös hyvällä tasolla. Oppilaskohtaiset kustannukset vaihtelevat kunnittain noin 7.300 eurosta noin 8.700 euroon vuodessa. Puolestaan opetuskustannusten vaihteluväli on noin 4.200 eurosta 5.200 euroon. Suurimmat erot muodostuvat tila- ja opetuskustannuksista. Tilakustannuksien eroja selittävinä tekijöinä voivat olla mm. väistötilaratkaisut, koulujen erilaiset mitoitukset suhteessa oppilasmäärään ja pääomakustannusten laskentatapa. Oppilaskohtaiset kuljetuskustannukset vaihtelevat kunnittain 40 eurosta 630 euroon, mikä selittyy kuntarakenteella ja palveluverkolla. Opetuskustannusten eroja selittää mm. annettavan opetuksen määrä (tuntijako), ryhmäkoot, mahdolliset erot henkilöstörakenteessa (virkaehtosopimukseen liittyvät vaikutukset: vuosisidonnaisten lisien määrä ja erot palkkahinnoittelun kalleusluokassa) ja pienet erot ala- ja yläkoululaisten osuuksissa. Pelkästään aineiston perusteella ei ole mahdollista löytää yhtä tai kahta selittävää tekijää, vaan vaikuttaa siltä että erot muodostuvat useiden syiden yhteisvaikutuksesta. Esimerkiksi Pirkkalassa, Nokialla ja Tampereella keskimääräiset ryhmäkoot ovat vaihteluvälin yläpäässä, jonka voisi olettaa merkitsevän alle keskitason olevia opetuskustannuksia. Näin onkin Pirkkalassa ja Nokialla, mutta vastaavasti Tampereella opetuskustannukset ovat seudun korkeimmat. Pääsääntöisesti malli toimii myös päinvastoin eli kunnissa, joissa keskimääräinen ryhmäkoko on keskiarvoa alhaisempi, ovat kustannukset myös suuremmat. Selittävät tekijät vaihtelevat kunnittain ja niiden tunnistaminen edellyttää kunnan perusopetuksen järjestämistavan tuntemista. Kouluverkolla on myös vaikutusta oppilaskohtaisiin kustannuksiin. Seudulla on yhteensä 103 koulua, joista 15 on alle 100 oppilaan koulua. Yli 500 oppilaan kouluja on seudulla 28 kappaletta. Pienissä yksiköissä oppilaskohtaiset kustannukset ovat keskimääräistä korkeammat, mikäli niiden ryhmäkoot
jäävät alle kunnan keskiarvon. Yhtenäiskoulujen (vuosiluokat 0-9) lukumäärä on seudulla 21, joka ylittää vuosiluokkien 7-9 koulujen määrän. Seudun keskimääräinen koulun koko on noin 340 oppilasta. Vertailun yhteydessä kerättiin ensimmäistä kertaa tietoa oppilaiden ja opettajien käytössä olevista tvt-laitteista ja henkilöstön koulutuspäivistä. Koulutuspäivien määrän keräämisessä on vielä tarkennettavaa tulevien vuosien tiedonkeruuta ajatellen. Vuoden 2016 tiedonkeruussa muun muassa virkaehtosopimuksen mukaiset koulutuspäivät on joko laskettu mukaan tai jätetty pois luvuista kunnasta riippuen, mikä on syytä huomioida lukuja tulkittaessa. Oppilaiden käytössä olevien tvtlaitteiden määrä ei suoraan kerro kunnan opetuksen digitalisoitumisen asteesta, vaan siihen vaikuttaa myös oppilaiden omien laitteiden hyödyntäminen opetuksessa, sähköiset oppimisympäristöratkaisut ja henkilöstön osaaminen. KUNTAKOHTAISET HUOMIOT Kangasalla perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset ovat hieman kaupunkiseutua alhaisemmat. Näistä opetuksen kustannukset tuotetaan kaupunkiseudun edullisimmin lukuun ottamatta Nokian ja Pirkkalan kuntia huolimatta siitä, että kouluverkon hajanaisuus ja pienten koulujen suuri määrä vaikuttaa kustannuksia lisäävästi. Koulujen keskimääräinen oppilasmäärä on 245. Keskimääräinen ryhmäkoko kasvoi resurssiopettajarahoituksen loputtua ja tuntikehyksen pienentymisen myötä lukuvuodesta 2014 2015 lukuvuoteen 2015 2016. Lukuvuonna 2016 2017 keskimääräinen ryhmäkoko koko kaupunkiseutuun verrattuna on ollut alhaisempi. Kuitenkin on huomattava, että ryhmäkoko vaihtelee kouluittain paljon: kasvualueilla ryhmät ovat muita suurempia. Tuntijaon mukainen opetuksen tuntimäärä on seudun keskitason alapuolella. Kangasalla erityisopetus painottuu osa-aikaiseen erityisopetukseen luokkamuotoisen ja pienryhmäopetuksen sijaan. Erityisen tuen piirissä on oppilaita vähemmän ja tehostetussa tuessa huomattavasti enemmän kuin seudulla keskimäärin. Trendi on ollut nähtävissä vuodesta 2012 alkaen. Tämä lisää oppilaiden tuen tarvetta ja tätä kautta erityisopetus- ja ohjaajaresurssin tarvetta yleisopetuksessa. Kangasalla on tehostetun ja erityisen tuen oppilaita koulunkäynninohjaajaa kohti enemmän kuin muissa kehyskunnissa. Myös ryhmäkokojen kasvaminen on aiheuttanut omat haasteensa erityisesti kasvualueiden kouluissa. Erityisopettajien lukumäärä suhteessa koko oppilasmäärään on edelleen seudun keskitasoa alempana. Koulunkäynninohjaajien lukumäärä suhteessa kokonaisoppilasmäärään on suunnilleen seudun keskitasoa. Kangasalla annetaan myös vammaisopetusta, mikä lisää mm. koulunkäynninohjaajatarvetta. Koulukuraattoreita ja-psykologeja on niin ikään edelleen vähemmän suhteessa oppilasmäärään kuin kaupunkiseudulla keskimäärin. Henkilöstön koulutuspäiviä on selvästi enemmän kuin seudulla keskimäärin erityisesti OVTEShenkilöstöllä. Tieto- ja viestintätekniikan tilanne näyttäisi olevan hyvä muihin kuntiin verrattuna. Lempäälän osalta keskeinen huomio on vuosiluokkatason tuen painottuminen osa-aikaiseen erityisopetukseen luokkamuotoisen erityisopetuksen sijaan. Luvut perustuvat systemaattiseen vuosiluokkatason tuen kehittämiseen, toiminnan suunnitteluun oppilaslähtöisesti ja tuen portaiden tarkasteluun koulutasolla. Kiinteistökantaa uudistetaan ja lisäksi sitovien sisäisten vuokrien käyttöönotto lisää kiinteistökuluja tulevina vuosina. Opiskeluhuollon osalta on käynnissä toimintojen uudelleenorganisointi ja esimerkiksi uusien sähköisten palvelukanavien ja poikkihallinnollisten tehtävien luominen (mm. varhaiskasvatuksen ja opetuspalveluiden tukiohjaaja).
Koulunkäynninohjaajien määrä painottuu suhteessa erityisopettajiin. Huomionarvoista on Lempäälän oppilaskohtaisten kustannusten osalta palveluverkon laajuus ja moninaisuus (kuusi kyläkoulua ja nauhataajamainen rakenne). Vuonna 2016 aloitettu talouden tervehdyttäminen vaikutti opetusryhmien kokoon ja kerho- ja tukiopetustuntien tilapäiseen vähentämiseen. Nokialla perusopetus oli edelleen vuonna 2016 seudun edullisinta opetuksen osalta. Opetusryhmät olivat perusopetuksessa seudun neljänneksi suurimpia, joten pelkkä ryhmäkoko ei selitä opetuksen edullisuutta Nokialla. Nokialla annettiin myös edelleen Pirkkalan ohella eniten opetusta tuntimääräisesti, joten opetus on kokonaisuudessaan tuotettu taloudellisesti. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistui Nokialla vähemmän lapsia kuin seudulla keskiarvoisesti. Tähän saattaa vaikuttaa se, että Nokialla kerhopaikkaa ei voi saada, jos huoltaja tai toinen huoltajista on kotona. Oppilaiden määrä opinto-ohjaajaa kohden on Nokialla seutukunnan suurin. Samoin oppilaiden määrä suhteutettuna kuraattori- ja psykologipalveluihin on seutukunnan suurimpia. Tehostetun tuen oppilaita Nokialla vuonna 2016 oli seutukunnan neljänneksi eniten ja vastaavasti erityisen tuen oppilaita toiseksi vähiten. Pienluokkaopetuksessa oppilaita oli Nokialla eniten yhdessä Tampereen kanssa. Tieto- ja viestintätekniikka oli Nokialla seutuvertailussa käytössä neljänneksi eniten painottuen tietokoneisiin enemmän kuin tablet-laitteisiin. Oriveden kustannusrakenteeseen ovat olennaisimpina tekijöinä vaikuttaneet opetusryhmien keskimääräistä pienempi koko erityisesti luokkien 7.-9. osalta. Keskimääräistä pientä ryhmäkokoa 7.- 9. vuosiluokilla selittävät Oriveden sosioekonominen tilanne sekä siihen liittyvät haasteet kyseisissä ikäluokissa. APIP-toimintaan osallistujien määrän lasku selittynee kasvaneella työttömyydellä sekä vuonna 2015 tehty päätös supistaa toiminta-aikaa. Hallintokustannukset ovat Orivedellä korkeat. Taustalla vaikuttavat hallinnon toiminnan ja kustannusten rakenne ja jako sekä pienet yksiköt. Vesistöt pilkkovat Oriveden aluetta ja aiheuttavat sekä pitkiä koulumatkoja että suuret kuljetuskustannukset. Erityisesti opinto-ohjaajalla, mutta myös koulunkäynninohjaajilla on Orivedellä muuhun seutuun nähden varsin vähän oppilaita. Syynä tähän on vähentynyt oppilasmäärä. Myös koulujen keskimääräinen koko on seudun pienin. Kouluverkostoon vaikuttavat maantieteelliset reunaehdot sekä koulukiinteistöjen rajallinen kapasiteetti. Pirkkalan kustannusrakenne on sekä oppilaskohtaisten kokonaiskustannusten että opetuskustannusten osalta seudun alhaisimpien joukossa, kuten aiempinakin vuosina. Tämä selittyy seudun vaihteluvälin yläpäässä olevalla alaluokkien keskimääräisellä ryhmäkoolla ja sillä, ettei koulujen välillä ole suuria vaihteluja ryhmäkoissa. Keskimääräinen ryhmäkoko on Pirkkalassa kasvanut lukuvuonna 2016 2017 aiempiin lukuvuosiin verrattuna. Tämä selittyy suurimmaksi osaksi opetusryhmien pienentämiseksi tarkoitetun valtionavustuksen poistumisesta ja tämän lisäksi kustannusten kasvunhallinnan toimenpiteistä. Oppilaskohtaiset kokonaiskustannukset ovat Pirkkalassa pienentyneet seudullisesti eniten vuodesta 2015. Pirkkalassa on seudullisesti vähiten oppilaiden ja opettajien käytössä olevia kunnan tvt-laitteita. Tilannetta on pyritty parantamaan kunnallisen digitalisaation kehittämissuunnitelman avulla. Huomioitavaa on myös, että koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuu Pirkkalassa huomattavasti enemmän lapsia kuin muissa kunnissa. Kustannusvertailu ei kuitenkaan sisällä APIP-toiminnasta syntyviä menoja tai tuloja, mutta toiminnan järjestäminen on lähes kustannusneutraalia. Aamu- ja iltapäivätoiminnan paikka myönnetään kaikille määräaikaan mennessä hakeneille lapsille.
Tampereen opetuksen kustannuksiin vaikuttivat tarkasteluvuonna saatu ulkopuolinen rahoitus, joista mainittakoon mm. opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämät erityisavustukset koulutukselliseen tasa-arvoon sekä erityisopetuksen laadun, esi- ja perusopetuksen toimintakulttuurin ja kielirikasteiseen toiminnan kehittämiseen. Suoraa alentavaa vaikutusta ryhmäkokoihin opetus- ja kulttuuriministeriön avustus- ja hankerahoituksella on vain jonkin verran, mutta rahoitus tukee opetustyön laatua ja antaa mahdollisuuden oppimisympäristöjen ja toimintatapojen kehittämiselle. Tampereella kustannuksia kasvattaa osaltansa monipuolisiin painotuksiin, kielitarjontaan ja vieraskieliseen opetukseen suunnattava panostus. Tampereen kansainvälisen koulun (FISTA) lisäksi vieraskielistä opetusta (englanti, saksa ja ranska) tarjotaan kolmella koululla. Painotukset, vieraskielinen opetus sekä FISTA houkuttelevat myös oppilaita muista kunnista, vuosittain noin 350 kaupunkiseutulaista oppilasta käy koulua Tampereella. Tampereen erona muihin seudun kuntiin on myös eri kieli- ja kulttuuriryhmistä tulevien oppilaiden suurempi osuus, joka on 12 % kokonaisoppilasmäärästä. Opetukseen suunnattavista resursseista 6 % (5,4 milj. euroa) suunnataan Tampereella S2:n, oman äidinkielen, muiden uskontojen sekä perusopetukseen valmistavaan ja kielellisen tuen opetukseen. Perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmissä on jonkin verran myös oppilaita muista kunnista. Tampereella vakituiset opettajat ja pitkäaikaiset sijaiset ovat suurimmalta osalta kelpoisia opettajia, joiden palkkakustannukset ovat korkeammat. Lisäksi opettajien ylituntien määrä oli suhteellisen pieni, keskimäärin 5,7 % opetettavista tunneista maksettiin ylituntipalkkioina lukuvuonna 2016-2017. Ylöjärven kustannusrakenteeseen ovat vuonna 2016 olennaisimpina tekijöinä edelleen vaikuttaneet opetusryhmien keskimääräistä pienempi koko (Ylöjärvi 17,7 seutu 19,5) sekä kiinteistökustannukset (Ylöjärvi 2069, seutu 1940 ). Myös oppilashuollon menot ovat selvästi yli seudullisen keskiarvon (Ylöjärvi 441, seutu 333 ). Merkille pantavaa on, että opetusryhmien keskimääräinen koko on Ylöjärvellä pysynyt vuosina 2014 2017 lähes ennallaan, kun taas seudulla opetuksen ryhmäkoko on selvästi kasvanut (18,5:sta 19,5:een). Iltapäivätoiminnan, oppilaanohjauksen ja koulunkäynninohjauksen tunnusluvut ovat pysyneet lähellä seudun keskiarvoa. Erityisopetuksessa painopiste on säilynyt Lempäälän ja Oriveden tavoin osa-aikaisessa erityisopetuksessa luokkamuotoisen erityisopetuksen asemesta. Koulujen keskimääräinen oppilasmäärä on hieman noussut, nyt se on 364 (seutu 339). Lisätiedot: Talous- ja hallintopäällikkö Tommi Ruokonen (Pirkkala) tommi.ruokonen@pirkkala.fi Kehittämispäällikkö Satu Kankkonen (TKS) satu.kankkonen@tampereenseutu.fi