7. Miehet ja maskuliinisuudet jälleen muutoksen kourissa? Itsestä huolehtimista koskevat diskurssit nuorten miesten työntekoa ja opiskelua käsittelevissä sanomalehtiteksteissä Henri Hyvönen, Helsingin yliopisto, WeAll-tutkimushanke Esityksessäni tarkastelen itsestä huolehtimista osana työntekijäkansalaisuuden ja arvostettavan miehuuden mittaristoa suomalaisissa sanomalehtiteksteissä. Itsestä huolehtiminen on tietoista ja itseä koskevan huolen motivoimaa oman fyysisen olemuksen, omien elintapojen ja niihin liittyvien asenteiden muokkausta. Sukupuolen- ja työelämäntutkimuksessa Suomessa ja muualla on viime aikoina havaittu, että henkilökohtainen epävarmuus, vastuu itsestä ja itsestä huolehtiminen ovat astuneet osaksi työelämää ja työntekijöille asetettavia vaatimuksia. On esitetty, että yksilöiden välistä kilpailua ja työelämän yksilöllistymistä koskeva puhe assosioituu kulttuurissamme keskiluokkaisuuteen, miehiin ja maskuliinisuuksiin, minkä vuoksi se väheksyy naisille ominaisia ja naisten vastuulla olevia toiminnan muotoja ja ammatteja. Tutkimukseni täydentää työelämän yksilöllistymisen sukupuolittuneita vaikutuksia käsittelevää keskustelua pohtimalla sitä, millaisia sisällöllisiä toiveita kotimainen media liittää tulevaisuudessa työelämässä vaikuttavaan miesten kategoriaan. Aineistonani ovat 25 kotimaista sanomalehtitekstiä, jotka ovat ilmestyneet vuoden 2016 tammikuun alun ja huhtikuun lopun välillä. Aineisto kerätty Suomen Akatemian Strategisen rahoitusohjelman rahoittamassa (2015 2020) Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä tulevaisuuden työelämä: Politiikat ja toimintakäytännöt, tasa-arvo ja risteävät erot Suomessa (WeAll) -tutkimushankkeessa (weallfinland.fi). Tarkastelen media-aineistoa hallintana, jossa nuoria miehiä ohjataan esimerkkien ja normatiivisen kielenkäytön avulla suuntaamaan huomio itseensä ja huolehtimaan itsestään. Analyysimetodina sovellan diskurssianalyysiä, jonka avulla etsin teksteistä miehiä, maskuliinisuuksia ja itsestä huolehtimista koskevia arvostuksia ja kiteytyneitä merkityksellistämisen tapoja. Tutkimukseni teoreettiset lähtökohdat sijoittuvat kriittiseen miestutkimukseen, jonka viimeaikaiset tulokset ennustavat sisäsyntyistä lahjakkuutta, muutosvastarintaa ja jyrkkää sukupuolieroa korostavan hegemonisen maskuliinisuuden väistymistä ja muutosvalmiuden astumista osaksi normatiivista miehenä olemista. Tutkimukseni osoittaa keskusteluun sisältyvän toiveita siitä, että miesten itsestään huolehtiminen yleistyisi, mikä johtaisi miesten parempaan toimintakykyyn työelämässä ja ympäröivien ihmisten tuen tarpeen vähenemiseen. Aineistossa esiintyvä velvoite huolehtia itsestä liitetään tuottavuuteen. Sanomalehtiteksteissä esiintyi toiveita miesten käytöksen ja elämäntapojen muutoksesta, mikä tarkoitti myös uusien miehenä olon kriteerien muotoilua ja tavanomaisena pidetyn miehenä olon arvon kyseenalaistamista. Aineistossani ei viitata sellaiseen itsestä huolehtimiseen, joka mahdollistaisi aiempaa suuremman vapauden määritellä itseä ja mahdollisuuksia nauttia tuon vapauden mahdollistamasta hyvinvoinnista. Turboahdettu Teräsmies: Hypermaskuliinisuus nykyaikaisissa elokuvasarjoissa Janne Salminen, Helsingin yliopisto Yhtenä väitöskirjani keskeisenä teemana on miten tietyt yhdysvaltalaiset elokuvasarjat pyrkivät antamaan tekohengitystä konservatiiviselle maskuliinisuudelle tekemällä sankareista hypermaskuliinisia. Väitöskirjani yhdistelee elokuvatutkimusta ja sukupuolentutkimusta, mutta laajempana viitekehyksenä on kulttuurintutkimus. Ben Affleckin Batman lienee fyysisesti kookkain lepakkomies joka valkokankailla on nähty, kuten myös Henry Cavillin esittämä Teräsmies, jonka kanssa edellä mainittu ottaa yhteen elokuvassa Batman v Superman: Dawn of Justice (2016).
Warnerin DC-comics elokuvat ovat pyrkineet etäännyttämään itsensä narratiiveista, joissa Batman voitaisiin nähdä värikkäänä, seksuaalisuudeltaan ambivalenttina hahmona, kuitenkin muut samankaltaiset elokuvat ovat tuoneet esiin toisenlaisia maskuliinisuuksia. Star Trek Beyond (2016) esimerkiksi on tuonut sarjan elokuviin takaisin aavistuksen siitä monimutkaisesta seksuaalisuuden ja sukupuolen (erityisesti maskuliinisuuden) kuvauksista jotka olivat sarjassa läsnä jo 1960-luvulla. Star Trek Beyond jopa näyttää miten perinteinen maskuliinisuus on kykenemätön ratkaisemaan ongelmia jotka uhkaavat yhteiskuntaa ja voi pahimmillaan muuttua uhkaksi sen koko olemassaololle. Batman v Superman puolestaan ehdottaa yhteiskunnan uhkien ratkeavan sellaisella hegemonisella maskuliinisuudella, jossa miehet ovat korostetun maskuliinisia ja naiset korostetun feminiinisiä. Kyseisen elokuvan päävihollisena nähdään Jesse Eisenbergin kovin queertulkinta Lex Luthorista, joka on fyysisesti sankareita hentorakenteisempi ja hänen seksuaalista suuntautumistaan on vaikea määritellä. Yhdysvaltalaisessa julkisessa keskustelussa on tällä hetkellä käynnissä harvinaisen polarisoitunut vastakkain asettelu. Elokuvat joita tutkin ovat osa tuota diskurssia ja niistä käydään kiivasta keskustelua siitä, kummalle leirille mikäkin elokuva tai sankari kuuluu. Elokuvatuotantoyhtiöt ovat alkaneet ottaa tuottamillaan elokuvilla valita yllättäen selkeämpiä puolia kuin valtavirtaelokuvilta ehkä osaisi odottaa. Kuitenkin niin kutsutut blockbuster -elokuvat ovat lähtökohtaisesti tuotettu laajimmalle mahdolliselle yleisölle, ei vain USA:ssa vaan myös maailmanlaajuisesti, tehden niistä kulttuurituotteita joita voi tulkita monella eri tavalla. Pyrin väitöskirjassani tarkastelemaan elokuvia mahdollisimman intersektionaalisesta näkökulmasta, maskuliinisuuden olevan yksi muiden teemojen joukossa, sen määrittäminen on kuitenkin tärkeää, koska on suorassa suhteessa esimerkiksi siihen, miten feminiinisyyttä näissä elokuvissa tuotetaan. Sanasta miestä? Raamattu muuttuvan kristillisen maskuliinisuuden rakennusaineena Petri Merenlahti Uuspietistisistä liikkeistä kehittyneessä nykyherätyskristillisyydessä siis niiden parissa, joista tyypillisesti puhutaan uskovaisina henkilökohtainen suhde Raamattuun on identiteetin kulmakivi. Raamatun lukemisen etnografinen tutkimus tarjoaa siten kiehtovan lähtökohdan kristillisen maskuliinisuuden tutkimukselle. Miten Raamattua käytetään kristillisen miesidentiteetin rakennusaineena? Vastausten toivossa osallistuin syksyllä 2014 ja alkuvuodesta 2015 kuuden miesten raamattupiirin tapaamisiin. Aihe on ajankohtainen. Sukupuolikäsitykset näyttelevät yhä tärkeämpää roolia, kun konservatiiviset uskonnolliset liikkeet tekevät rajanvetoa omien ja vieraiden välillä. Oikean opin ohella ne edellyttävät jäseniltään sitoutumista kristilliseksi miellettyyn mies- ja naiskuvaan. Erityisesti kristillisen miesidentiteetin on koettu olevan uhattuna. Nykyuskonnollisuuden on väitetty naisistuvan: naiset täyttävät kirkonpenkit ja uskonnollinen kieli ja kuvasto muuttuvat feminiinisiksi. Ilmiöllä on pitkät juuret. Pelko kristillisyyden epämiehekkyydestä on vaivannut kristittyjä alusta alkaen. Rooman valtakunnassa miehisyys oli hyveistä tärkein, eikä Jeesusta ja hänen seuraajiaan pidetty itsestään selvästi norminmukaisina. Miehekkyyden ja kristillisyyden välistä jännitettä purettiin tuottamalla uudentyyppistä hengellistä miehuutta. Yhtäältä tämä uusi, kristillinen maskuliinisuus miellettiin perinteisen maskuliinisuuden uudeksi ilmenemismuodoksi. Esimerkiksi hyveellinen kamppailu synnin houkutuksia vastaan rinnastui sotilaan urheuteen. Toisaalta hengellinen miehuus lisäsi hyväksyttyjen maskuliinisuuden muotojen kirjoa. Itsekurin ilmauksena esimerkiksi kuuliaisuus ja alistuminen saattoivat nyt olla maskuliinisia hyveitä.
Kristillinen uusmiehekkyys oli tunnistettava arvo myös tutkimissani miestenpiireissä. Sielläkin se oli yhdistelmä uutta ja vanhaa. Raamatun äärellä miehet oppivat karttamaan omanvoimantuntoa ja vaikeutta myöntää oma tarvitsevuus Jumalan ja läheisten edessä. Raamatuntulkinnan ohjenuorina arvostettiin tervettä järkeä ja käytännön elämänkokemusta. Vapaamielisen ajattelun leviämisestä erityisesti naisten keskuudessa kannettiin huolta. Tilanteessa, jossa maskuliinisuuden ja uskovaisuuden välillä muhi jännite, vertaistuettu hengellinen miehuus sai ne vahvistamaan toisiaan. Se ehkäisi hierarkioiden syntymistä, teki tilaa tunneilmaisulle ja helpotti oman ajatus- ja kokemusmaailman sisäisiä jännitteitä sekä marginalisoitumisen kokemusta yhteiskunnassa ja kirkossa. Kunnioitus ja tanssivien poikien talvisota Isto Turpeinen, TanssitT / Taideyliopisto, Teatterikorkeakoulu, ArtsEqual Isto Turpeinen pohtii kehollisen tanssityöpajatoiminnan kautta kulttuurista ilmapiiriämme ja koodittunutta sukupuolta (Pollack, 1998, Lehikoinen, 2006; Turpeinen, 2015). Keskeisenä tutkimuksen toimintakenttänä ovat olleet isä-poika-työpajat ja niistä nouseva kokemuspuhe. Koodittunut olemisen asetelma asettaa poikalapsen ja nuoren valintaan tilan, joka on eräänlainen status quo. Poikkeamisesta seuraa stigma, johon liittyy vähättelyn välttämiseksi maskuliinisuuden korostamista. Tanssitoiminnan kohdalla siihen liittyy sisäistä homofobiaa ja vaikenemista (Risner, 2009). Arto Jokista (2000, 2012) mukaillen, taustana on maskuliinisuutta edustavan hegemonian sosiaalisesti ehdollistava toiminta. Valinnoissa poikia koskeva vallankäyttö ei ole kiinteää, hierarkkista tai pakottavaa. Kyseessä on enemmänkin sosiaalisesti tuotettu suostuttelun ja suostumisen sekä alistamisen ja alistumisen diskursiivinen käytäntö. Turpeinen nojaa muuttuvan miehen mallin kunnioitukseen. Keskustelijana on Simone Weilin (1949/2007) sielun tarpeet, joista yksi olennaisimmista on kunnioitus. Weilin sanoin: Velvollisuus täytetään vain, jos kunnioitus todella ilmaistaan todellisella eikä kuvitteellisella tasolla. Kunnioitus voi tapahtua ainoastaan täyttämällä ihmisen maanpäälliset tarpeet. Turpeisen näkemyksen mukaan tässä kohtaa lapset ja nuoret saavat mahdollisuuden rakentaa identiteettiään ja toimijuuttaan vapaasti. Turpeinen katsoo kohteitaan episodeina. Kulttuurisista ikoneista keskeisenä ovat Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954) ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (1870). Taiteellisina prosesseina ovat väitöstutkimuksen (Turpeinen 2015) kolme taiteellista osaa ja näiden jälkeiset työpajat: Äiti ja poika (2013), Isät meidän (2015) ja Hei, isä, missä sä oot? (2016) sekä kevään 2017 Elävien kuvien albumi. Yhtenä kokemusten lähteenä on ArtsEqual-tutkimushankkeen Arts@Schooltutkimusryhmän interventio peruskouluun, jossa kohdattiin 1.-2. luokkalaisia lapsia pääkaupunkiseudulla. Turpeinen käyttää tutkimuksissaan monikanavaista taiteellisen tutkimuksen menetelmää, jossa kietoutuu yhteen taiteellisesta praktiikasta nouseva kokemus (taiteellinen toiminta, kerrotut tarinat, haastatteluaineisto), kriittinen pohdinta ja resonoiva tieto (Turpeinen 2015, Nelson 2013; Arlander 2013). Asiasanat: pojat, sukupuoli, taideharrastukset, kunnioitus, talvisodan henki, Weil
Tarinoita isien avunsaannista kriisin keskellä Johanna Mykkänen, Jyväskylän yliopisto Petteri Eerola, Tampereen yliopisto Millaista on isänä olo, kun elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan: kun perhe kohtaa mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä, väkivaltaa tai tilanteen, jossa isä istuu linnatuomiota? Entä mistä ja miten isä saa apua? Tarkastelen esityksessämme neljänlaisia avunsaannin ja toimijuuden kertomuksia, joita isät haastatteluissaan tuottivat: Sankari (nouseva toimijuus), uhri (laskeva), ulkopuolinen (tasainen) ja onnekas (tasainen). Keskitymme tässä erityisesti kahteen ensimmäiseen tyyppitarinaan. Aineistona on 16 Ensi- ja turvakotien jäsenyhdistysten haastattelemaa isää (28-50-v). Sankaritarinoiden miehet kertoivat selvinneensä lähes mahdottomasta, esimerkiksi entisestä kodittomasta nististä sukeutui perheen ulkopuolisen ja läheisiltä saadun tuen avulla jaettua vanhemmuutta toteuttava perheenisä. Nämä kertomukset muistuttivat klassisia sankaritarinoita. Osa isistä puolestaan kertoi vanhemmuudesta ja tuesta tragediana. Näissä kertomuksissa isät kertoivat itsestään uhreina, jotka kokivat, että eivät voi mitenkään itse vaikuttaa isyyteensä ja isälapsisuhteeseensa. Näissä tarinoissa portinvartijana esiintyivät muun muassa sosiaaliviranomaiset tai lasten äidit, joiden toiminnan myötä isälle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin astua kokonaan takavasemmalle. Sekä ulkopuolisuus että onnekkuus-tarinat sisälsivät stabiilimpaa toimijuutta, joissa toimijuus- ja tunnepuheen nousut ja laskut olivat selviytymis- ja uhritarinoita maltillisempia. Isät on sosiaalityön ja lastensuojelun näkökulmasta nähty useimmiten perheongelmien aiheuttajina kuin ratkaisujen etsijöinä tai asiakkaina. Myös perinteinen maskuliinisuuden ihanne on tuottanut kuvaa miehistä haavoittumattomina ja tunteettomina toimijoina. Havainnollistamme tässä esityksessä kriisissä olevien isien tarvetta ja toiveita saada apua perhettä koskeviin ongelmiinsa yksilöllisesti ja sensitiivisesti. Tukahduttava vai voimaannuttava maskuliinisuus? Taru Slutbäck, Turun yliopisto Mitä yhteistä on miehille suunnatulla terveysneuvonnalla, miesasiamies-hännikäisellä ja 2010- luvun pornosta ja/tai masturbaatiosta pidättäytymisideologioilla? Vastaus on kunnia. Eikä mikä tahansa kunnia, vaan miehinen kunnia, jossa miehen vihollisia ovat sekä Toiset että oma sisin. Luen edellä luettelemiani tekstejä kulttuurintutkimuksellisella poststrukturalistisella ja queerilla otteella ja esittelen myyttiseen menneisyyteen, evoluutiopsykologiaan ja (lääke-)tieteeseen vetoavia ideologioita sekä niiden kuvauksia miehisestä kunniasta ja sen perustasta. Terveysoppaissa sukupuolet ovat selkeästi erilaisia ja miehet ovat biologiansa ja historian vuoksielämän eri osa-alueilla suorittamiseen pyrkiviä. Miehellä on miehen työt joista on selviydyttäväkunnialla. Samoin modernien, osin oikeistolaisten, miesliikkeiden piirissä vaalitaan perinteisiä sukupuolieroja ja -rooleja. Miehet ja naiset ovat essentiaalisesti erilaisia. Tällainen käsitys pystyttää muureja itsen ja Toisen välille ja antaa miehelle valmiin roolin ja position, joka on täytettävä. Rajoja voidaan rakentaa myös itsen sisään; kunniallinen mies kontrolloi itseään ja halujaan. Viime vuosina miesliikkeiden lisäksi anti-porno ja anti-masturbaatioideologiat ovat levinneet internetin välityksellä Suomeen ja saavuttaneet kannatusta nuorten miesten keskuudessa. Ideologioiden
keskiössä on puhdas, luonnollinen ja terve seksuaalisuus ja miehisyys, joka saavutetaan pidättäytymisellä. Miehen seksuaalisuutta selitetään biologialla; miehen aivoilla ja hormoneilla, mikä jättää hyvin vähän tilaa monimuotoisuudelle. Niin terveysneuvonnassa kuin pidättäytymisideologioissakin tämä veren ääni on hiljennettävä. Suoriutumispakon ja itsekontrollin on todettu aiheuttavan niin theweleitläisiä panssaroituja ruumiita kuin paranoideja tai skitsofreenisia maskuliinisia eksymiskokemuksiakin (Siltala Juha; Oksanen Atte). Esityksessäni pohdin kysymyksiä kunniasta, erottautumisesta ja luonnollisuudesta. Minkälaista voisi olla rakentava maskuliininen identiteettityö, joka ei perustuisi erottautumiselle ja suoriutumiselle? Onko miehen hyvinvoinnin taustalla aina oltava kontrolli heikkouden vastakohtana? Vai voisiko miehinen kunnia olla tukahduttavan sijaan luovaa ja voimaannuttavaa? Tiekuljetusalan taloudellis-teknologinen muutos ja rekkamiesten kunniallisen työmieheyden rakentaminen Timo Aho, Jyväskylän yliopisto Rekkakuskien työn on perinteisesti ajateltu oleven vapaata ja itsenäistä. Liikkuvaa (mobiilia) työtä on ollut lähes mahdotonta alistaa samankaltaiselle tayloristiselle kontrollille ja työnjohdon suoralle valvonnalle kuin esimerkiksi tehdastyötä. Rekkakuskin ammatti onkin houkuttellut erityisesti vähän koulutettuja työläistaustaisia miehiä, koska rekanajo muusta duunarityöstä poiketen on kyennyt tarjoamaan eksklusiivisia resursseja työväenluokkaisen maskuliinisuuden rakentamiseen: vastuu arvokkaan lastin toimittamisesta, ajamisen ja ajoreitin itsenäinen suunnittelu ja rytmittäminen, massiivisen ajokaluston hallinta sekä tien päällä kohdattujen haasteiden selvittäminen ovat olleet keskeisiä elementtejä kunniallisen, joka sankarillisen, rekkamieheyden rakentamisessa. Viime vuosien taloutta, palveluita ja työelämää koskevat globaalit myllerrykset ovat alkaneet kuitenkin näkyä myös kuljetusalalla. Yhä kiristyvä globaali kilpailu on pakottanut rahdinkuljetuspalveluista riippuvaisen elinkeinoelämän miettimään toimintojensa tehostamista ja uudelleenorganisointia. Kilpailuetua hakeakseen teollisuuden ja kaupan alan yritykset ovat ulkoistaneet logistiikkansa ja siirrytyneet JIT (just-in-time) toimintaperiaatteen käyttöön, jossa tavarat pyritään toimittamaan kysynnän ohjaamana suoraan tuotantoon ja kaupan hyllyille ilman välivarastointia. JIT -prosessi on edellyttänyt myös laajaa informaatio- ja älyteknologian käyttöönottoa koko kuljetusketjussa, joka on sekä helpottanut että vaikeuttanut rekkakuskien työtä. Informaatioteknologia on tehnyt esimerkiksi kuljettajien ja heille kuormia määräävien ajojärjestelijöiden välisestä kommunikoinnista helpompaa kun eri viestimien välityksellä kuljettaja voi saada lähes reaaliaikaista tietoa kuormista, aikatauluista, mahdollisista liikenneonnettomuuksista, vaihtuvista keliolosuhteista sekä oikeista toimitusosoitteista. Toisaalta viestintämahdollisuuksien kohentuminen ja jatkuva tavoitettavissa oleminen on tehnyt kuljettajan työstä entistä hektisempää ja kontrolloidumpaa. Tässä esityksessä tarkastelen sitä miten kuljetusalalla viime vuosina voimistunut taloudellinen, logistinen ja teknologinen kontrolli on vaikuttanut suomalaisrekkamiesten mahdollisuuksiin rakentaa kunniallista työ- ja rekkamieheyttä. Esitys perustuu rekkamiesten työkulttuuria käsittelevään artikkelimuotoiseeen väitöskirjatutkimukseen. Tutkimuksen etnografinen aineisto on kerätty vuosien 2012 ja 2016 välisenä aikana osallistumalla kymmenen eri toimialalla työskentelevän suomalaisrekkamiehen työreissuille.
Mies ja jooga: aineellinen sukupuolen tekemisen prosesseissa Hanna Ojala, Tampereen yliopisto Joogan harjoittaminen on Suomessa nykyisin erityisen suosittua, arvioiden mukaan väkilukuun suhteutettuna suositumpaa kuin missään muussa maassa. Ryhmäliikuntana jooga kutsuu erityisesti naisia ja valtaosa joogan markkinoinnista on suunnattu naisille. Naisvaltaisen henkisyyttä korostavan ja voimistelua muistuttavan liikuntaharrastuksen aloittaminen voi olla monelle miehelle sosiaalisesti hyväksyttävän kynnyksen takana. Jooga saattaa herättää miehissä tunteen, että heidän miehisyytensä olisi jollakin tavalla vaihtoehtoista suhteessa liikuntakulttuurissa vallitsevaan kilpailullisempaan maskuliinisuuteen. Tähän saumaan on 2000-luvulla kehitetty äijäjooga. Se on miehille suunnattua asentojoogaa, jonka julkilausuttuna tavoitteena on madaltaa miesten kynnystä osallistua naisten liikuntalajiksi miellettyyn joogaan. Esityksessäni tarkastelen sitä, miten äijäjoogit tekevät sukupuoltaan mielekkääksi naisten puuhaksi mielletyn joogaharrastamisen kehyksessä. Pohdin erityisesti sitä, miten äijäjooga tuo yhteen erilaisia toimijoita, joista vain osa on inhimillisiä ja miten nimenomaan ei-inhimillinen osallistuu sukupuolen tekemisen prosesseihin. Esitys perustuu miehiä, ikääntymistä ja yhteisöllisyyttä tarkastelevaan etnografiseen tutkimukseeni, josta yhden kentän muodostaa äijäjooga.