Susanna Helavirta, YTT, Lehtori, Kemi-Tornion amk susanna.helavirta@tokem.fi Pohjois-Suomen lastensuojelupäivät 6.2.2013
Vuonna 2011 tarkastettuun yhteiskuntatieteiden väitöstutkimukseen Lapset hyvinvointitiedon tuottajina Tampereen yliopisto
Mitä kautta puhun? Miten niin hyvinvointitieto on moraalista tietoa? Hyvinvointitiedon tavallisia painotuksia? Lasten hyvinvointitiedon erityiset näkökulmat? Tavallinen ja erityinen lapsi ihmiskuvallisia huomioita?
Kyselyaineisto N=515 (3.- ja 7.-luokkalaiset) Tarina-aineisto N=177 (3.- ja 7.luokkalaiset) Haastatteluaineisto N=7 (5-11 vuotiaat)
Hyvinvointiin oleellisesti liittyy sekä yksilöllisiä että jaettuja käsityksiä tavoiteltavista ja haluttavista asioista =ARVOISTA (esim. von Wright 2001) Hyvinvointiin oleellisesti liittyy sekä yksilöllisiä että jaettuja käsityksiä oikeasta ja väärästä, oikeanlaisesta ja vääränlaisesta elämästä =NORMEISTA (esim. Fink 2004) Hyvinvointiin oleellisesti liittyy käsitys hyvästä ja pahasta Milloin lapsen pitkäaikaisesti kokema hyvä on tärkeämpää kuin satunnaisesti koettu paha? (Pösö 2012). Moraalinen riski osana lastensuojelutyötä (Hollis & Howe 1987). Hyvinvointia ja hyvää elämää koskeva tieto on aina myös MORAALISTA tietoa.
Ongelmien ja riskien kautta rakentuvaa Normaaliutta normittavaa Normilapsuuden ongelma Perhesuhteisiin ja kotiin painottuvaa
Äiti hyvän elämän lähteenä Arjen osallisuus ja osattomuus Menestymisen vaade ja menestymättömyyden uhka Vastavuoroinen huolenpito
Äiti näkyi aineistossani yhdessä tekemisen ja huolenpidon kautta Äiti oli se, joka lasten kokemuksissa huomasi onnistumiset isää useammin Äiti oli se, jolle kerrottiin tärkeitä asioita ja jaettiin huolia isää enemmän Yksinhuoltajaäitien kanssa lapset jakoivat tärkeitä asioitaan ja huoliaan selvästi enemmän kuin kahden huoltajan perheessä vanhemmilleen
Kun vanhemmuus rakentuu vain yhden huoltajan varaan (Suomessa useimmiten äidin varaan), vanhempi-lapsisuhteesta näyttäisi muodostuvan erityisen tiivis ja merkityksellinen Äidin erityisyys huostassa olleiden muisteluissa (Eronen 2012). Äidin kuolema lisää lasten kuolleisuusriskejä (Rostila & Saarela 2011) Olemmeko valmiit tunnistamaan jaettua vanhemmuutta korostavista näkökulmista huolimatta sen, että äideille on erityinen merkitys lapsen hyvälle elämälle? Jos äiti ei jaksa, pysty tai ehdi, syntyy lapsen elämälle erityinen uhka. Voidaanko ajatella jopa niin, että äiti on ei ainoastaan hyvän elämän, vaan jopa elämän lähde?
Lasten osallisuus on lasten ihmisoikeus. Osallisuus voi tarkoittaa (Thomas 2002): - mahdollisuutta valita mihin osallistuu ja mihin ei osallistuu - mahdollisuutta saada tietoa - mahdollisuutta ilmaista itseään - mahdollisuutta saada apua ja tukea itsensä ilmaisemiseen - mahdollisuutta itsenäisiin päätöksiin
120 100 80 60 84 74 59 93 93 96 79 74 78 72 68 64 Vanhemmat Opettaja 40 Muut aikuiset 20 0 Rohkaisee Kuuntelee Helppo kertoa Huomaa onnistumiset
35 30 25 20 15 10 9 18 23 9 10 15 12 13 30 Vanhemmat Opettaja Muut aikuiset 5 2 3 3 0 Ei koskaan rohkaise Ei koskaan kuuntele Ei koskaan ole helppo kertoa Ei koskaan huomaa onnistumisia
Tutkimusten kautta tiedetään kuulluksi tulemisen kokemuksen monet myönteiset vaikutukset ihmiselle: kokemus hyväksytyksi tulemisesta vahvistuu, itseluottamus lisääntyy ja kuulluksi tulemisen kautta ihminen voi myös paremmin kuunnella ja kuulla muita (esim. Särkelä 2001; Haarakangas 2008; Mattila 2010) Luomalla kuulluksi tulemisen mahdollisuuksia, lisätään myös lasten kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamiseen = poliittiseen osallisuuteen (Kellett 2004) Miten vahvistaa arjen toimintakäytänteitä ja kulttuureja niin, että lasten kuulluksi tulemisen kokemukset lisääntyvät?
Menestyminen koulussa ja harrastuksissa olivat vahvasti esillä aineistossa. Menestyminen/pärjääminen tuotti lapsille iloa. Samalla menestymättömyys oli suurin huolta aiheuttava asia. Menestymisen avulla lapset kokivat lunastavansa aikuisten hyväksynnän ja arvonannon rakkaudenko?
Menestymisen keskeisyys on kulttuurimme heijastumaa: yksilöllistä suorituskykyä, kilpailua ja menestymistä sekä pärjäämistä korostetaan Lindfors (2009) Nuorten keskuudessa epäonnistumisen/pärjäämättömyydenpelko on lisääntynyt selvästi 1980-luvulta tähän päivään tultaessa. Onko menestymisestä/voittamisesta tullut myös lasten kokemuksissa hyvän ihmisen ja elämän mitta? Kokevatko lapset olevansa arvokkaita itsessään? Kohtaako lapsia, jotka eivät syystä tai toisesta menesty arvottomuuden uhka? Onko lapsen menestymisestä tullut yhteiskunnassamme myös hyvän vanhemmuuden mitta?
Koti näyttäytyi lasten puheessa vastuiden ja velvollisuuksien paikkana. Perinteisesti ajatellaan, että aikuisten kuuluu huolehtia lapsistaan (esim. McCarthy ym. 2000). Lasten mielestä huolenpito kotona on vastavuoroista: Aikuisten kuuluu huolehtia lapsista, mutta myös lasten kuuluu huolehtia aikuisesta tilanteissa, joissa aikuinen ei jaksa, ehdi tai pysty. Vastavuoroinen huolenpito oli lapsille positiivinen asia ja siitä oltiin myös ylpeitä.
H: Mitä sä ajattelet siitä, että tuleeko lasten auttaa aikuisia kotona? S: No tietenkin, koska ei aikuinenkaan voi tehdä kaikkea yksin. Myös aikuinenkin väsyy. Ei vaan lapsi väsy. Lapsi voi auttaa helpoissa, mitä se osaa. Se on myös aikuiselle helpompaa, kun sillä on vähemmän töitä. H: Tuleeko sulla jokin esimerkki mieleen missä asioissa lapset voisi auttaa aikuisia? S: No voihan ne auttaa siivouksessa, esimerkiksi luututa lattiaa tai jotain sellaista, sehän on ihan helppoa. Tai sitten vaikka siivota oman huoneen. Ottaa tavaroita pois lattialta. Kyllä noita osaa lapset tehdä. Se on helppoa. Ja joskus jos sänky on petaamatta, niin voihan se lapsi opetella sen, jos ei osaakaan, kun se on helppoa sellaset helpot asiat olisi lapselle sopivia.
Onko niin, että kodista ja vanhemmista huolehtiminen antaa lapsille kokemuksen siitä, että on tärkeä ja tarpeellinen, muille hyödyksi ja avuksi? Olemmeko valmiit hyväksymään näkökulman, että LAPSUUS EI OLE VASTUISTA JA HUOLENPIDOSTA VAPAATA (vrt. Such & Walker 2004)? Vai tuleeko vastavuoroinen huolenpito tulkituksi LASTENSUOJELULAPSUUDEN ILMENTYMÄNÄ (vastuukantajalapset)? Aikuisten (vanhempien/ammattilaisten) tehtäväksi em.tilanteessa jää sen arvioiminen, milloin lasten vastuut ja velvollisuudet kotona ovat kunkin lapsen kohdalla kohtuullisia ja milloin ne ovat uhka lapsen hyvälle elämälle.
Hyvinvoinnin tarkastelu haastaa pohtimaan myös ihmiskuvallista ymmärrystä: Onnistumisten huomaaminen Lastensuojelulapsi Vaan lapsi
Niin sitten jos lapsi ei koko ajan tottele, niin ei saa olla hirveän ankara lapselle, jos lapsi on tehnyt jotain väärää. Niin ei voi olla heti ankara, ei lapsi voi sitä perua. Vaan aikuisen pitää sanoa, että älä seuraavalla kerralla tee sitä, kun se oli väärin. Ei sitten heti tarvitse olla ankara, että nyt sä saat jotain arestia tai sellaista. Eikä lapselle saa suuttua siitä, jos ei heti kerro jostain asiasta, jos vaikka lapsi pelkää, että sille suututaan. Se on hyvä, jos puhuu lapsen kanssa kahestaan ja sanoo, että en mää tee sulle mitään, kunhan kerrot. Jos sä piät sitä liian kauan, niin se paljastuu, ja ehkä aikuiset helpommin silloin suuttuu. Mutta lapsi ei voi sitä perua, kun se on jo tehnyt sen. Niin ei saa hirveesti suuttua lapselle, vaikka se tekee mitäkin. Niin ei se voi mittään, kun se on vaan lapsi. (Seija 9 v.)
Helavirta, Susanna 2006. Lasten hyvä ja huono elämä eläytymismenetelmätarinoiden valossa (Teoksessa Lapset ja sosiaalityö 2006) Helavirta, Susanna 2012. Koti lastensuojelun asiakkaana olevien lasten kuvaamana ja moraalisten kannanottojen kohteena (Teoksessa Kiistanalainen perhe, moraalinen järkeily ja sosiaalityö 2012) Helavirta, Susanna 2011. Lapset hyvinvointitiedon tuottajina (Tampereen yliopiston väitöstutkimus 2011, Acta Universitatis Tamperensis 1669) Helavirta, Susanna 2011. Home, children and moral standpoints. A case study of child clients of child welfare (Qualitative Social Work Journal 4/2011) Helavirta, Susanna 2007. Lapset, survey ja hyvinvointi. Metodologisia haasteita ja mahdollisuuksia (Janus-lehti 1/2007) Helavirta, Susanna 2007. Lasten tutkimushaastattelu. Metodologista herkistymistä, joustoa ja tasapainottelua (Yhteiskuntapolitiikka-lehti 6/2007)