Teksti: MARJUKKA NURKKALA MOPO-TUTKIMUS: Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen nuorten miesten liikkumattomuuden taustalla tunnistetaan heikosti Nuorten miesten häiriintynyt syömiskäyttäytyminen tunnistetaan heikosti, koska painon tarkkailun ja laihduttamisen ajatellaan olevan tyttöjen ja naisten juttu. Nykyaika viestii ihannetta hyväkuntoisesta, lihaksikkaasta miehen vartalosta. Se luo paineita lihasmassan kasvun tavoitteluun hintelillä nuorilla miehillä ja laihduttamiseen ylipainoisilla. Joka viides syömishäiriökäyttäytyjistä koki häpeän rajoittavan liikkumista, mikä oli neljä kertaa tavallisempaa kuin ikätovereilla. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistaminen voi auttaa hahmottamaan liikkumattomuuden syitä kokonaisvaltaisemmin ja siten antaa ymmärrystä liikkumattomuuden ja paino-ongelmien kohtaamiseen nuorten kanssa toimiville. Nuorten miesten keskimääräinen paino on noussut useita kiloja muutaman vuosikymmenen aikana ja heidän on havaittu olevan aiempaa huonokuntoisempia (Santtila ym. 2006). Painonnousun taustalla voi piillä häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, esimerkiksi tunnesyömistä, johon liittyy ahmimista. Tunnesyöminen voi olla lapsuudessa opittu tunteiden hallintakeino, jos vanhemmat ovat toistuvasti tarjonneet lapselle syötävää lievittääkseen lapsen negatiivisia tunteita (Braden ym. 2014). Samaan aikaan nuorten television katseluun ja tietokoneella pelaamiseen käyttämä aika on lisääntynyt ja liikkumiseen vähentynyt, mikä osaltaan selittää sekä painonnousua että fyysisen kunnon heikkenemistä. Kehitys painossa ja fyysisessä kunnossa on yhtenä tekijänä vaikuttanut siihen, että lykkäystä tai vapautuksen saaneiden nuorten miesten määrä varusmiespalvelukseen on terveydellisistä syistä lisääntynyt. Tilanne on kohentunut huonoimmista vuosista aina kin Oulun alueella, missä tilanne on nyt parempi kuin valtakunnallisesti (Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunta 2014). Yhtenä osatekijänä suunnan muutokseen on arveltu Oulussa toteutettuja MOPOhanketta ja Time Out! Aikalisä! -toimintamallia. MOPO-hankkeen taustalla oli huoli nuorten miesten syrjäytymisen lisääntymisestä (www.tuunaamopo.fi). Tavoitteena oli edistää pohjoissuomalaisten nuorten miesten hyvinvointia ja terveyttä uusia teknologioita hyödyntävän palvelun avulla, joka aktivoi nuoria fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Edelleen jatkuvassa Time Out! Aikalisä! -mallissa kohdennetaan tukipalveluja kutsunnanalaisille, erityisesti niille, jotka syystä tai toisesta jäävät 46 LIIKUNTA & TIEDE 51 4 / 2014
varus miespalveluksen ulkopuolelle tai keskeyttävät palveluksen. MOPO-hankkeen myötävaikutuksesta Aikalisä-toiminta kytkettiin Oulussa osaksi kutsuntojen ennakkoterveystarkastusta ja liikuntaneuvontaa. Kutsunnoissa nuorilla miehillä on ollut mahdollisuus osallistua fyysisen kunnon mittauksiin, jotka jatkuvat MOPO-hankkeen myötä kutsunnoissa osana Liikuntapalvelujen toimintaa. itseään ylipainoisena. Joka kymmenes laihtumista tavoittelevista piti itseään alipainoisena todellisuudessa alipainoisia laihtumista tavoittelevia oli vain prosentin luokkaa. Halu laihtua ei siis välttämättä edellytä kokemusta ylipainosta, vaikka useimmiten niin näyttää olevan, vaan myös itsensä alipainoiseksi kokeva voi pelätä painonnousua ja tuntea voimakasta syyllisyyttä ylensyömisestä. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistaminen on vaikeaa Nuorten miesten häiriintynyt syömiskäyttäytyminentunnistetaan heikosti, koska painon tarkkailun ja laihduttamisen ajatellaan olevan tyttöjen ja naisten juttu. Vaikka tutkimuksista voidaan havaita, että arkea hallitsevaa, poikkeavaa syömiskäyttäytymistä esiintyy myös nuorilla miehillä, sen tunnistaminen on edelleen heikolla tasolla. Miksi nuorten miesten syömishäiriökäyttäytymistä ei tunnisteta? Urheilutoiminnassa syömishäiriökäyttäytyminen ehkä tunnistetaan paremmin, koska tietyissä lajeissa, kuten painoluokkalajeissa sen esiintyvyys on tavallisempaa (Bratland-Sanda&Sundgot-Borgen 2013). Entä nuori mies, joka ei harrasta liikuntaa, mutta kärsii paino-ongelmista; kuka huomaa, jos syömisen suhteen mopo karkaa käsistä? Rohkeneeko ylipainoinen teini-ikäinen poika tai nuori mies mennä kysymään terveydenhoitajalta neuvoja painonhallintaan, jolloin ehkä olisi mahdollista jutella pysyvistä elämäntapamuutoksista sekä arvioida nuoren suhdetta syömiseen ja painonhallintaan? Hankkiiko nuori mies tiedon sieltä, mistä nykypäivänä tietoa haetaan: internetistä, joka on pullollaan keskustelupalstojen mitä erikoisempia pikadieettiohjeita? Oulussa toteutetussa MOPO-hankkeessa kerättiin tietoa nuorten miesten terveydestä ja elintavoista. Vuosina 2010, 2011 ja 2013 kerätty aineisto sisälsi tiedot 2097 oululaisesta kutsunnanalaisesta miehestä, joiden syömishäiriöoireilua arvioitiin Eating- Disorder Inventory -kyselyn Drive for Thinness- ja Bulimia-osioilla (Garner ym. 1983). Kyselyn perusteella syömishäiriökäyttäytyjiksi arvioitiin 145 nuorta miestä, joista 114 (5,4 %) miehellä arvioitiin olevan poikkeuksellisen voimakas halu laihtua ja 77 miehellä (3,7 %) ahmimiskäyttäytymistä. Laihtumista tavoittelevista miehistä reilu puolet oli painoindeksin mukaan ylipainoisia ja noin 60 prosenttia piti Ylipaino ja painonhallintakäyttäytyminen Ylipainoon liittyvä häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi näkyä terveydelle haitallisena painonhallintakäyttäytymisenä, kuten pakonomaisena liikuntana tai paastoamisena. Syömisen hallinta voi olla kaoottista, koska malli hyvinvointia edistävästä syömisestä ja joustavasta syömiskäyttäytymisestä puuttuu. Laihduttamiskeinona saattaa olla vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen runsaine pekoni-kananmuna-aamupaloineen tai niukkaenergiaisen pussikeittodieetin kokeilu ilman pysyvää käyttäytymisen muutosta. Molemmissa tapauksissa rajoittuneen ruokavalion takana piilee riski ahmimiseen, mikäli taustalla on ahmimistaipumusta. Ahmimistaipumusta tiedetään ilmenevän tavallisemmin ylipainoisilla kuin ali- ja normaalipainoisilla henkilöillä (Herpertz-Dahlmann ym. 2008). Kuitenkin suurin osa MOPO-tutkimuksen ahmimiseen taipuvaisista nuorista miehistä oli normaalipainoisia. Noin neljäsosa heistä oli ylipainoisia ja yhtä moni koki itsensä ylipainoiseksi. Noin kuusi prosenttia ahmimiseen taipuvaisista miehistä oli alipainoisia. Sen sijaan ahmimistaipumusta esiintyi yli kaksi kertaa enemmän niillä nuorilla miehillä, jotka pitivät itseään alipainoisena (15 % ahmimiskäyttäytyjistä). Alipainoisena ja sopivanpainoisena itseään pitävien ahmimistaipumus saattaa selittyä painonnousua tavoittelevalla runsaalla syömisellä, toisinaan hallitsemattomallakin syömisellä, joka kasvusta johtuen ei vielä ole alkanut kertyä ylimääräiseksi painoksi. Ylipainoa hoidettaessa ei välttämättä tunnisteta ahmimiskäyttäytymistä, joka voi olla joko subjektiivista, objektiivista tai molempia. Subjektiivinen ahmiminen viittaa syömisen hallinnan tunteen menettämiseen huolimatta siitä, että syöty ruokamäärä on pieni tai normaali. Objektiivisesta ahmimisesta puhutaan silloin, kun kerrallaan syötävät ruokamäärät ovat suuria ja syöminen on hallitsematonta. Ahmimis- Osalle laihtumisen tavoittelijoista liiallinen liikunta voi olla keino hallita painoa, eikä liikunnan pakonomaisuutta välttämättä havaita. Liikunnallista elämäntapaa pidetään terveyttä edistävänä. LIIKUNTA & TIEDE 51 4 / 2014 47
taipumus tulisi huomioida osana ylipainon hoitoa säännöllisen ateriarytmin ja sopivan annoskoon opettelulla, jos sellaisista on päässyt vieraantumaan. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ja liikunta Nykyaikamme viestii ihannetta hyväkuntoisesta, lihaksikkaasta miehen vartalosta. Osaltaan se luo paineita lihasmassan kasvun tavoitteluun hintelillä nuorilla miehillä, kun taas ylipainoiset nuoret miehet pyrkivät laihduttamaan ja toisaalta saamaan rasvakudoksen tilalle lihasmassaa (Strother ym. 2012). Erityisesti miehillä syömishäiriökäyttäytymistä edeltää usein ylipaino (Strother ym. 2012), joka saa yksilön tavoittelemaan painonlaskua. Osalle laihtumisen tavoittelijoista liiallinen liikunta voi olla keino hallita painoa, eikä liikunnan pakonomaisuutta välttämättä havaita, koska liikunnallista elämäntapaa pidetään terveyttä edistävänä (Strother ym. 2012). Osa taas käy kuntosalilla tekemässä raskaita sarjoja ja treenin jälkeen tankataan proteiinivalmisteita ja proteiinipitoisia ruokia yli tarpeen lihasmassan kasvattamiseksi. Toisaalta passiiviset, ylipainoiset nuoret miehet saattavat uhmata vallitsevia ihanteita passivoitumalla entisestään ja karttamalla liikkumista, koska liikkuminen voi tuntua epämiellyttävältä ylimääräisen painon tai huonon kunnon vuoksi tai he tuntevat häpeää kehostaan. MOPO-tutkimuksessa huomattiin, että nuorten miesten laihtumisen tavoittelu ja ahmimistaipumus eivät olleet yhteydessä omaan arvioon päivittäisestä liikkumisesta, johon laskettiin varsinaisen liikuntaharrastuksen lisäksi myös arkiliikunta. Sen sijaan laihtumista tavoittelevat nuoret miehet ilmoittivat istuvansa päivittäin vapaa-ajalla keskimäärin lähes tunnin enemmän kuin ne nuoret miehet, joilla ei ollut häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä (4,7 vs. 3,9 tuntia). Laihtumista tavoittelevista nuorista miehistä yli puolet oli ylipainoisia. Lieneekö ylipaino syynä istumisen määrään vai istumisen määrä ylipainoon? Toisaalta passiivisen elämäntavan myötä kasvanut vyötärönympärys voi lisätä normaalipainoisenkin kohdalla painetta laihduttaa tai kiinteytyä, minkä osoittaa se, että reilu 40 prosenttia MOPO-tutkimuksen laihtumista tavoittelevista miehistä oli normaalipainoisia. Puolet laihuuden tavoittelijoista piti itseään ikätovereitaan huonokuntoisempana, vaikka päivittäisen liikkumisen määrä ei eronnut vertailujoukosta. Ei-oireilevista nuorista miehistä vain alle neljäsosa piti itseään ikätovereitaan huonokuntoisempana. Ahmimiseen taipuvaiset nuoret miehet sen sijaan eivät poikenneet muusta ikäluokasta vapaa-ajan istumisen määrän eivätkä kuntoarvionsa suhteen. Ylipainoiset syömishäiriökäyttäytyjät liikkuvat vähiten Kuviossa 1 on esitelty syömishäiriökäyttäytyjien päivittäinen liikkuminen koetun painon mukaan luokiteltuna. Syömishäiriökäyttäytyjistä vähiten liikkuivat ne, jotka pitivät itseään ylipainoisena. Heistä kolmasosa oli alle tunnin liikkeessä päivittäin. Alipainoisena itseään pitävät syömishäiriökäyttäytyjät liikkuivat suhteessa enemmän kuin ne, jotka pitivät itseään sopivanpainoisena tai ylipainoisena. Vastoin odotuksia lihasmassan kasvattaminen ei kuitenkaan ollut merkittävästi tärkeämpi syy liikkua alipainoisena itseään pitävillä syömishäiriökäyttäytyjillä kuin normaali- tai ylipainoisena itseään pitävillä syömis- KUVIO 1. Syömishäiriökäyttäytyjien päivittäinen liikkuminen koetun painon mukaan luokiteltuna. Määrät on ilmoitettu suhteellisena osuutena (%) koetun painon luokissa. 48 LIIKUNTA & TIEDE 51 4 / 2014
häiriökäyttäytyjillä. Sen sijaan painon pudottamista, ulkonäön kohentamista ja oman kehon hyväksymistä pitivät ylipainoiseksi itsensä kokevat merkittävästi tärkeämpänä syynä liikuntaan kuin itsensä ali- ja sopi vanpainoisena kokevat syömishäiriökäyttäytyjät. Sopivanpainoisena ja ylipainoisena itseään pitävät syömishäiriökäyttäytyjät eivät eronneet liikkumisen suhteen ikätovereistaan. Itseään alipainoisena pitävät syömishäiriökäyttäytyjät puolestaan liikkuivat enemmän kuin muut alipainoisena itseään pitävät nuoret miehet. Syömishäiriökäyttäytyjillä enemmän liikuntaa rajoittavia tekijöitä Syömishäiriökäyttäytyjät ilmoittivat liikkuvansa päivittäin kuten vertailuväestö, mutta istuivat enemmän ja pitivät itseään huonokuntoisempina kuin ikätoverinsa. Tämä viittaisi siihen, että syömishäiriökäyttäytyjät ovat fyysisesti passiivisempia kuin nuoret miehet, joilla ei ole häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Taulukossa 1 on esitelty kutsunnanalaisten nuorten miesten liikkumista rajoittavia tekijöitä. Vertailuväestön liikkumista rajoittivat useimmiten väsymys opiskelun tai töiden vuoksi, ajan puute sekä laiskuus. Myös syömishäiriökäyttäytyjillä nämä tekijät rajoittivat eniten liikkumista, mutta jopa 70 prosenttia heistä koki opiskelun tai työn aiheuttaman väsymyksen rajoittavaksi tekijäksi, kun vertailujoukosta näin koki noin puolet. Syömishäiriökäyttäytyjät poikkesivat ikäryhmästään useimpien liikuntaa rajoittavien tekijöiden osalta. Kaksi kertaa useampi heistä esimerkiksi koki rahan, liikuntavarusteiden ja liikuntatilojen puutteen rajoittavan liikkumista muihin nuoriin miehiin verrattuna. Voikin pohtia, että onko liikkumaan lähteminen yhtä kuin välineurheilu tai kallis kuntosalikortti vai lasketaanko liikunnaksi myös pallon potkiminen kavereiden kanssa ilman nappulakenkiä, säärisuojia ja pelipaitoja. Vai onko todella kyse taloudellisista syistä tai että itselle sopivia liikuntapaikkoja ei ole lähettyvillä? Neljäsosa syömishäiriökäyttäytyjistä koki, että sopiva ryhmä puuttuu. Voiko silloin lähteä potkimaan palloa, jos kavereita tai sopivaa peliporukkaa ei ole? Norjalaisessa väestötutkimuksessa yksinäisyyden huomattiin ennustavan häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä nuorilla miehillä (Abebe ym. 2014). Joka viides syömishäiriökäyttäytyjistä koki häpeän rajoittavan liikkumista, mikä oli neljä kertaa tavallisempaa kuin ikätovereilla. Häpeä omasta kehosta liittyy ainakin tytöillä syömishäiriökäyttäytymiseen (Jankauskiene&Pajaujiene 2012). Myös oululaisilla ylipainoisilla syömishäiriökäyttäytyjillä nuorilla miehillä oman kehon hyväksyminen ja ulkonäön kohentaminen liikuntaan motivoivina tekijöinä viit- TAULUKKO 1. Liikuntaa rajoittavat tekijät syömishäiriökäyttäytyjillä ja vertailujoukolla. Ei syömishäiriö käyttäytymistä n = 1914 Syömishäiriö käyttäytymistä n = 142 f % f % p Kiinnostuksen puute 601 31 55 39 0,076 Ajan puute 844 44 75 53 0,043 Laiskuus 888 47 78 55 0,045 Väsymys töiden tai opiskelun yms. vuoksi 1050 55 98 70 0,001* Apea mieliala tai yleinen väsymys 368 19 54 39 < 0,001* Liikuntataitojen puute 168 9 23 17 0,004* Ei tiedä, miten kannattaisi liikkua 202 11 23 17 0,035 Sairaus tai vamma 232 12 23 17 0,142 Rahan puute 287 15 43 31 < 0,001* Liikuntatilojen puute 220 12 37 27 < 0,001* Liikuntavarusteiden puute 202 11 32 23 < 0,001* Huonot liikenneyhteydet liikuntapaikoille 187 10 28 20 < 0,001* Sopivan liikuntamuodon puute 255 13 34 24 0,001* Liikunnan ohjauksen puute 149 8 30 21 < 0,001* Sopivan ryhmän puute 288 15 37 26 0,001* Liikunnan aiheuttama epämukava olo 126 7 20 14 0,002* Häpeä 82 4 27 19 < 0,001* *tilastollisesti erittäin merkitsevä ero LIIKUNTA & TIEDE 51 4 / 2014 49
Syömishäiriökäyttäytyjät ilmoittivat liikkuvansa päivittäin kuten vertailuväestö, mutta istuivat enemmän ja pitivät itseään huonokuntoisempina kuin ikätoverinsa. taisivat mahdolliseen häpeän kokemukseen omasta kehosta. Liikuntaa rajoittavana tekijänä häpeä voi juontaa juurensa koulun liikuntatunteihin ja joukkueen muodostustilanteisiin, kun on toistuvasti kokenut joutuvansa toisten arvioinnin kohteeksi kehon taitojen perusteella (Berg 2010). Liikuntatuntien ja toisaalta lapsuudessa opitun liikkumattomuuden myötä liikunnan positiiviset puolet ovat siten ehkä jääneet kokematta, jolloin häpeän kokemus on voimakkaampi ja peittoaa liikunnan positiiviset vaikutukset alleen. Ilman liikunnan tuomia positiivisia kokemuksia voi olla vaikea innostua liikkumisesta. Tällöin liikkuminen ehkä mielletään herkemmin verenmaku suussa suoritetuksi rääkiksi, joka huonolla pohjakunnolla voi tappaa pienenkin liikkumiskipinän heti alkuunsa. Mitä hyötyä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistamisesta on liikkumattomuuden näkökulmasta? MOPO-tutkimuksessa nuorten miesten häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä ei ollut yhteyttä vähäiseen päivittäiseen liikkumiseen. Sen sijaan laihtumista tavoittelevilla nuorilla miehillä päivittäinen istumisaika vapaa-ajalla oli lähes tunnin pidempi kuin vertailujoukolla ja fyysinen kunto koettiin ikätovereita heikommaksi. Ahmimiskäyttäytyminen ei ollut yhteydessä istumisaikaan eikä koettuun kuntoon. Tarkasteltaessa laihtumista tavoittelevia ja ahmimiseen taipuvaisia nuoria miehiä koetun painon mukaan, huomattiin, että itsensä ylipainoiseksi koke vat syömishäiriökäyttäytyjät liikkuvat vähemmän kuin sopivanpainoisena tai alipainoisena itseään pitävät. Syömishäiriökäyttäytyjillä oli pääsääntöisesti enemmän liikuntaa rajoittavia tekijöitä kuin muulla ikäluokalla. Eroja oli sellaisissa rajoittavissa tekijöissä, kuten väsymys töiden tai opiskelun vuoksi, apea mieliala tai yleinen väsymys, rahan puute ja häpeä. Nuorten miesten liikkumattomuuden taustalla olevien syiden tutkiminen auttaa ymmärtämään ja suunnittelemaan nuorille miehille kohdennettuja liikkumismuotoja. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistaminen voi auttaa hahmottamaan liikkumattomuuden syitä kokonaisvaltaisemmin ja siten antaa ymmärrystä liikkumattomuuden ja paino-ongelmien kohtaamiseen nuorten kanssa toimiville. Esimerkiksi siihen, miten suhtautua liikkumista karttavaan nuoreen koulumaailmassa. Kannattaako kehottaa nuorta osallistumaan liikuntatunneille muki sematta vai miettiä yhdessä nuoren kanssa vaihtoehtoja liikkumisen lisäämiseksi nuorelle mieluisalla tavalla unohtamatta arkiliikunnan monia muotoja? Liikkumaan pakottaminen ilman omaa motivaatiota voi jopa pahentaa ylipainoisen syömishäiriökäyttäytyjän tilannetta, erityisesti jos taustalla on häpeän kokemuksia liikunnasta ja omasta kehosta. MARJUKKA NURKKALA, TtM Tutkija Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka Sähköposti: marjukka.nurkkala@odl.fi LÄHTEET: Abebe DS, Torgersen L, Lien L, Hafstad GS & Soest TV. 2014. Predictors of disordered eating in adolescence and young adulthood: A population-based, longitudinal study of females and males in Norway. Int J BehavDev 38(2):128 138. Berg P. 2010. Ryhmärajoja ja hierarkioita: etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta.sosiaalipsykologisia tutkimuksia 22. Helsinki, Yliopistopaino. Braden A, Rhee K, Peterson CB, Rydell SA, Zucker N & Boutelle K. 2014. Associations between child emotional eating and general parenting style, feeding practices, and parent psychopathology. Appetite 80:35 40. Bratland-Sanda S & Sundgot-Borgen J. 2013. Eating disorders in athletes: Overview of prevalence, risk factors and recommendations for prevention and treatment. Eur J Sport Sci 13(5):499 508. Garner DM, Olmstead MP & Polivy J. 1983. Development and validation of a multidimensional Eating Disorder Inventory for Anorexia Nervosa and Bulimia. Int J Eat Disorder 2(2):15 34. Herpertz-Dahlmann B, Wille N, Hölling H, Vloet TD, Ravens- Sieberer U & the BELLA study group. 2008. Disordered eating behaviour and attitudes, associated psychopathology and healthrelated quality of life: results of the BELLA study. Eur Child Adolesc Psychiatry 17:82 91. Jankauskiene R & Pajaujiene S. 2012. Disordered eating attitudes and body shame among athletes, exercisers and sedentary female college students. J Sport MedPhysFit 52(1):92 101. Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunta, Pohjois-Pohjanmaan Aluetoimisto 21.2.2014. Kutsuntakertomus 2013. Santtila M, Kyröläinen H, Vasankari T, Tiainen S, Palvalin K, Häkkinen A & Häkkinen K. 2006. Physical Fitness Profiles in Young Finnish Men during the Years 1975 2004. Med Sci Sports Exerc 38(11):1990 1994. Strother E, Lemberg R, Stanford SC & Turberville D. 2012. Eating Disorders in Men: Underdiagnosed, Undertreated, and Misunderstood. EatDisord 20:346 355. 50 LIIKUNTA & TIEDE 51 4 / 2014