Vanhusten lääkehoidon turvallisuus 14.9.2011
Sisältö Yleistä vanhusten lääkityksestä Iäkkäillä vältettävät ja sopimattomat lääkkeet Lääkkeiden yhteisvaikutukset Lääketurvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä Sudenkuoppia Lääkehoidon kehittäminen Koneellisesta lääkkenjaosta
Yleistä vanhusten lääkityksestä Vanhuksilla on paljon sairauksia Monilääkitys on yleistä: 0-5 lääkettä=ei monilääkitystä; 5-9 lääkettä=lievä monilääkitys; 10 lääkettä tai enemmän=merkittävä monilääkitys Mm osteoporoosi, eturauhasen liikakasvu, Alzheimerin tauti tulleet lääkehoidon piiriin Yhdistelmähoitoja käytetään yleisesti mm verenpainetaudin, diabeteksen, kivun ja tromboembolisten sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn Psyykenlääkkeiden ja nukahtamislääkkeiden käyttö varsin yleistä Mitä useampi lääkäri potilasta hoitaa, sitä enemmän lääkkeitä
Yleistä vanhusten lääkityksestä Tarvittava näyttöön perustuva lääkitys kuuluu myös iäkkäälle, lääkemäärän vähentäminen ei saa olla itsetarkoitus Lääkehoidon optimointi: Tarvittavat lääkkeet, ei tarpeettomia tai haitallisia lääkkeitä Lääkkeestä aiheutuva haitta ei saa olla suurempi kuin lääkkeestä saatu hyöty Vanhukset herkkiä lääkkeiden vaikutuksille ja sivuvaikutuksille Reservikapasiteetti pieni, elimistön rasvapitoisuus kasvaa, elimistön nestemäärä pienenee, maksan ja munuaisten toiminta heikkenevät Vanhukset ovat hauraita, muistamattomuus ja yleinen toimintakyvyn lasku
Iäkkäillä vältettävät lääkkeet Beersin kriteeristö USA ei suoraan sovellu suomalaiseen käytäntöön, erilainen lääkevalikoima ja erilaiset hoitokäytännöt STOPP ja START Hollanti sopimattomia lääkkeitä karsitaan, tarvittavia lääkkeitä aloitetaan Iäkkäiden lääketietokanta 2010 ( Hartikainen ja Ahonen ), Rohdon asettama asiantuntijaryhmä. Tarkoitettu > 75 v lääkityksen arviointiin. A-, B-, C- ja D-luokat. A sopii, B tutkimusnäyttö, käyttökokemus ja teho vähäistä iäkkäillä, C soveltuu varauksin iäkkäille, D vältettävä käyttöä iäkkäillä Lääkitystä ei pidä koskaan muuttaa pelkän vältettävien listan perusteella, vaan aina on myös kliinisesti arvioitava lääkitys
Iäkkäillä vältettävät lääkkeet MAI-indeksi 1. Onko indikaatiota 2. Onko tehoa 3. Onko sopiva annos 4. Onko ohjeistus riittävä 5. Onko kliinisesti merkittäviä lääkkeiden yhteisvaikutuksia 6. Onko kliinisesti merkittäviä indikaatioon liittyviä yhteisvaikutuksia 7. Onko lääkehoito helposti toteutettavissa 8. Onko tarjolla halvempia vastaavia vaihtoehtoja kyseiseen indikaatioon 9. Onko tarpeetonta päällekkäislääkitystä käytössä 10. Onko lääkehoidon kesto sopiva
Vanhukselle sopimattomat lääkkeet Antikolinergiset lääkkeet, antikolinerginen kokonaiskuorma. Suun kautta, silmätipat, inhalaatio, laastari. Virtsankarkailulääkkeet, trisykliset masennuslääkkeet, hydroksitsiini ( Atarax ) Ikääntyminen, aivoinfarkti, dementia, diabetes, Parkinsonin tauti, traumat heikentävät veri-aivoesteen toimintaa. Vanhuksen akuutti sairastuminen : endogeenisten antikolinergisten aineiden tuotto lisääntyy Perifeerisiä haittavaikutuksia hikoilun väheneminen, suun kuivuminen, näköhäiriöt, virtsaamisvaikeus, takykardia, ummetus, ihon, limakalvojen ja silmien kuivuminen Sentraalisia sivuvaikutuksia ahdistus, sekavuus, käytöshäiriöt, muistin ja ajatustoiminnan heikkeneminen, väsymys Kaatumisriski voi nousta
Vanhukselle sopimattomat lääkkeet Bentsodiatsepiinit Pitkävaikutteiset kuten diatsepaami, nitratsepaami ja klooridiatsepoksidi kertyvät iäkkään elimistöön hyvinkin pitkäksi aikaa Keskipitkävaikutteisilla pienemmät annokset iäkkäällä, tematsepaami ei yli 10 mg/ vrk, oksatsepaami 60 mg (?) Alpratsolamiinin puoliintumisaika nousee jopa ad 27 h Kaatumiselle altistavat tasapainohäiriöt, lihasheikkous, suojarefleksien heikkeneminen, sekavuus ja väsymys. Päällekkäiskäyttö kaksinkertaistaa lonkkamurtumariskin Kognition lasku Riippuvuus Paradoksaalinen reaktio: sekavuus, kiihtyneisyys, tunnepurkaukset
Lääkkeiden yhteisvaikutukset Hyödylliset yhteisvaikutukset tehostavat joidenkin sairauksien hoitoa ( verenpainetauti, infektiot, Parkinsonin tauti ym ) Farmakokineettiset yhteisvaikutukset Imeytyminen: mahalaukun ph nousee, raudan, kalsiumin ja B12 vitamiinin imeytyminen heikkenee; hiili, kolestyramiini estävät monien lääkkeiden imeytymistä; kelaattien muodostuminen heikentää mm bifosfanaattien, tyroksiinin, fluorokinolonien ja tetrasykliinien imeytymistä Jakaantuminen: proteiiniin sitoutuminen Metabolia sytokromi P450 inhibitio-induktio Erittyminen mm tulehduskipulääkkeet- ACE-estäjät
Lääkkeiden yhteisvaikutukset Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset, lääkeaineen vaikutus muuttuu ilman lääkeaineen pitoisuuden muuttumista esim. tulehduskipulääkkeet kortikosteroidit SSRI-lääkkeet synergia; tulehduskipulääkkeet ja verenpainelääkkeet antagonistinen vaikutus, samoin antikolinergiset lääkkeet ja kolinergiset muistisairauslääkkeet Yksittäisistä lääkeryhmistä digoksiini, fenytoiini, karbamatsepiini, litium, metotreksaatti, teofylliini, varfariini merkittäviä yhteisvaikutuksia
Lääketurvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä Lääkelista: Pitääkö paikkansa? Onko asianmukainen, optimaalinen lääkitys? Onko muualta määrättyjä lääkkeitä? Onko itsehoitolääkkeitä? Lääkelistan päivitys on ylitsepääsemätön ongelma! Onko lääkkeet jaettu dosettiin oikein? Ottaako potilas hänelle määrätyt lääkkeet? Noudattaako potilas lääkkeeseen liittyviä ohjeita? Muistaako potilas myös syödä ja juoda?
Sudenkuoppia Ikuinen aikapula Tietojärjestelmän pitäisi olla selkeä, helppo- ja nopeakäyttöinen Systemaattinen koulutus ja kertaus Sitoudutettava käyttämään ohjelmaa asianmukaisesti Säännölliset lääkelistan tarkistukset Lääkelistan päivitys APR-tilastointiin, ei vain lääkitysmuutokset
Lääkehoidon kehittäminen Potilaan haastattelun ja tarkkojen terveystietojen perusteella tehty lääkityksen arvio ja kliinisen tilanteen tutkiminen Täydennyskoulutukset, säännölliset interaktiiviset ja moniammatilliset koulutukset Sähköiset tietokannat Apteekkien sähköinen lääkevaroitusjärjestelmä, yhteistyö lääkärin kanssa Potilaan lääkityshistoria, iäkkäiden lääketietokanta ja potilaskohtainen kliininen tietokanta Geriatrinen lääkityksen arviointi, moniammatillinen: erikoislääkärit, hoitajat, farmaseutit, sosiaalityöntekijät, fysioterapeutit Osastofarmasia Farmaseuttien erityispätevyyskoulutus lääkehoitojen kokonaisarviointeihin
Yleistä annosjakelusta Lääkkeiden koneellinen annosjakelu on palvelu, jossa asiakkaan henkilökohtaiset lääkkeet pakataan pieniin muovisiin annospusseihin Jokaisessa annospussissa on asiakkaan yhden ottokerran lääkkeet Asiakkaan henkilökohtaiset annospussit muodostavat pitkän liuskan, jossa lääkepussit ovat kronologisessa järjestyksessä
Yleistä annosjakelusta Normaalisti toimitetaan kahden viikon lääkeannokset kerrallaan Annosjakelu sopii parhaiten palvelutalojen, kotisairaanhoidon ja hoitoyksiköiden potilaille, joilla on: Käytössä jatkuvasti tabletti /kapselimuotoisia lääkkeitä Lääkehoito on suhteellisen vakiintunutta
Annosjakelun etuja Lääketurvallisuus lisääntyy Jakovirheet vähenevät Ehkäisee lääkitysvirhetilanteita Kokonaislääkityksen kartoitus; päällekkäisyydet, interaktiot ja turhien lääkkeiden karsinta Hygieenisyys paranee Lääkepussit ovat helppokäyttöisiä
Annosjakelun etuja Vapauttaa hoitohenkilökunnan aikaa lääkkeiden jakamisesta ja hankkimisesta varsinaiseen hoitotyöhön Lisää moniammatillista yhteistyötä Vähemmän yksitoikkoista manuaalista työtä hoitohenkilökunnalle Lääkekustannukset alenevat Lääkevalmisteiden varastointi osastoilla vähenee Lääkehävikki pienenee
Annosjakelun aiheuttamia pelkoja ja ongelmia Jos jakeluväli on kaksi viikkoa, niin annosjakelussa olevien lääkemuutosten tekeminen ei toteudu saman tien Lääkemuutokset kahden viikon välein Tarvittaessa käsin tehdyt muutokset annospusseihin Lääkemuutosten mahdollisuus laskennallisesti 26 kertaa vuodessa Kaikki lääkkeet eivät sovellu annosjakeluun mm. Marevan Valoherkät tabletit Purutabletit Antibiootti kuurit Rajoitteista huolimatta noin 90 % kohderyhmän lääkityksestä pystytään jakamaan koneellisen annosjakelun avulla
Koneellinen annosjakelu parantaa lääketurvallisuutta!
KIITOS!