LUKIJALLE Tämä raportti on laadittu kuvaamaan Vantaan päihdetilannetta vuonna 2005. Se tuo yhteen asiakokonaisuuksia siten, että yleiskäsityksen hahmottaminen päihdeasioista olisi mahdollista. Vantaa ja päihteet 2005 on jatkoa edellisvuosien raporteille ja toimii osana kaupungin päihdestrategian velvoittamaa vuosittaista päihdeseurantaa. Päihdestrategia itsessään liittyy laajempaan Vantaan hyvinvointistrategiaan ja politiikkaan. Päihteiden käytön jatkuvasti lisääntyessä, päihdekysymykset näkyvät tavalla tai toisella vantaalaisten, niin asukkaiden kuin kaupungin työntekijöiden, arjessa. Raportin kuvauksen kehittäminen mahdollisimman monelle toimijalle soveltuvaksi taustamateriaaliksi on yksi sen kirjoittamisen suurimmista haasteista. Raportti on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat päihteiden käyttötilanne, ehkäisevä päihdetyö ja päihdehoitotilanne. Nämä asiakokonaisuudet ovat olennaisia päihdekysymystä hahmotettaessa ja ne ovat keskenään riippuvaisia. Voidaankin puhua ns. kolmiomallista, joka toimii tämän raportin punaisena lankana. Ajatuksena on se, ettei ole mahdollista käsitellä päihdeongelmaa rakentavasti, jollei kaikkia näitä tekijöitä ole huomioitu ja niihin puututtu. Toiminta kullakin osa-alueella vaikuttaa väistämättä muihin osa-alueisiin. Raportin on tuottanut Vantaan kaupungin ehkäisevän päihdetyön yksikkö. 1
2
SISÄLLYS LUKIJALLE... 1 OSA 1. Päihdetilanne Vantaalla vuonna 2005... 5 1. TUPAKOINTI... 5 1.1 Nuorten tupakointi... 5 1.2 Aikuisten tupakointi ja nuuskaaminen... 5 2. ALKOHOLIN KÄYTTÖ... 6 2.1 Alkoholin kulutus... 6 2.2 Nuorten alkoholin käyttö... 7 2.3 Aikuisten alkoholin käyttö... 8 2.4 Alkoholin käytön haitoista... 9 3. HUUMAUSAINEIDEN KÄYTTÖ... 10 3.1. Nuorten huumausaineiden käyttö... 10 3.2 Aikuisten huumausaineiden käyttö... 10 3.3 Huumeet ja rikollisuus... 11 4. SEKAKÄYTTÖ... 11 5. PÄIHTEIDEN KÄYTÖN KUSTANNUKSET... 11 OSA 2. Ehkäisevä päihdetyö Vantaalla vuonna 2005... 12 1. MÄÄRITELMÄ... 12 2. EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ VANTAALLA... 13 2.1 Ehkäisevän päihdetyön perustaso Vantaalla - peruspalvelut... 13 2.2 Ehkäisevän päihdetyön erityistaso Vantaalla... 13 2.3. Yhteistyö järjestöjen kanssa... 14 3. EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN KUSTANNUKSET... 14 OSA 3. Vantaalaisten päihdehoito vuonna 2005... 15 1. SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMEN PALVELUT... 15 1.1. Päihdetyö sosiaali- ja terveyskeskuksissa... 15 1.2. Päivystyspalvelut... 15 2. PÄIHDEHOITOON ERIKOISTUNEET PALVELUT... 16 2.1 Hoidontarpeen arviointi... 16 2.2 Avohoito... 17 2.3 Katkaisu- ja vieroitushoito... 18 2.4 Kuntouttava laitoshoito... 18 2.5 Päihdehuollon asumispalvelut... 19 2.6 Erityisryhmien palvelut... 20 2.6.1 Mielenterveys- ja päihdeongelmat... 20 2.6.2 Odottavat ja vastasynnyttäneet äidit... 20 2.6.3 Suonensisäisesti huumeita käyttävät... 20 2.6.4 Maahanmuuttajat... 21 2.6.5 Vammaiset... 21 2.6.6 Alle 18-vuotiaiden päihdehoito... 21 3
3. PÄIHDEHOIDON KUSTANNUKSET... 22 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ... 23 KIRJALLISUUS... 24 4
Osa 1. Päihdetilanne Vantaalla vuonna 2005 1. TUPAKOINTI 1.1 Nuorten tupakointi Vantaalaisnuorten tupakoinnista saadaan tietoa Elämä On Parasta Huumetta ry:n keväällä 2005 toteuttamasta hyvinvointikyselystä 1, johon vastasi kolmesta vantaalaiskoulusta yhteensä 842 7-9- luokkalaista nuorta. Kyselyn mukaan päivittäin tupakoivia oli 4 %, silloin tällöin tupakoivat mukaan lukien tupakoijia oli 15 %. Tämän mukaan tupakointi vaikuttaisi vähentyneen, sillä vuonna 2004 kouluterveyskyselyn mukaan vantaalaisista 8- ja 9-luokkalaisista tupakoi päivittäin 16 %. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen 2005-tutkimuksen (AVTK) mukaan uusimaalaisista 15-24 vuotiaista nuorista useampi kuin joka viides tupakoi (kuvio 1). Vuoteen 2004 verrattuna nuorten miesten tupakointi on selvästi lisääntynyt nuorten naisten tupakoinnin vähennyttä jonkin verran. Päivittäin tupakoivista nuorista miehistä kaksi kolmesta oli yrittänyt lopettaa tupakoinnin viimeisen vuoden aikana, nuorista naisista 40 %. Saman tutkimuksen mukaan joka kolmas uusimaalainen nuori (miehistä 28 % ja naisista 33 %) altistui passiiviselle tupakoinnille kotonaan. Luku on melkoisen suuri edelleen, vaikka altistuneiden nuorten miesten osuus onkin alentunut vuodesta 2004. Nuorista miehistä 7 % ja naisista 4 % ilmoitti altistuvansa passiiviselle tupakoinnille työpaikallaan. (AVTK 2005, 64-66). Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen 2005-tutkimuksesta on saatavilla tietoa myös uusimaalaisten nuorten nuuskaamisesta. Tutkimuksen mukaan 39 % uusimaalaisista 15-24- vuotiaista nuorista miehistä on joskus kokeillut nuuskaamista, samanikäisistä naisista 14 % (AVTK 2005, 87). Nuuskan satunnais- tai päivittäiskäyttäjiäkin on enemmän nuorten miesten keskuudessa (15 %), nuorista naisista vain pari prosenttia kuuluu tähän joukkoon. Myös aiemmat selvitykset ovat osoittaneet, että nuuskan käyttö ja kokeilut tapahtuvat pääsääntöisesti poikien keskuudessa. Elämä On Parasta Huumetta ry:n hyvinvointikyselyssä (2005) kysyttiin nuorilta, pitäisikö oppilaiden tupakointiin ja nuuskaamiseen puuttua tehokkaammin oman koulun alueella. Puolet vastanneista 7-9-luokkalaisista katsoi, että tupakointiin tulisi puuttua tehokkaammin. Tupakasta irrottautumisryhmiä nuoret toivoivat sekä kouluihin (29 %) että nuorisotoimeen (23 %). 1.2 Aikuisten tupakointi ja nuuskaaminen AVTK-tutkimuksen mukaan vuonna 2005 noin viidesosa (21 %) uusimaalaisista naisista ja runsas neljännes (27 %) miehistä tupakoi päivittäin (kuvio 1). Tutkimustulokset koskevat 15-64 - vuotiaita. Edellisvuoden tuloksiin verrattuna tupakointi oli vähentynyt lähes kaikissa ikäryhmissä lukuunottamatta 25-34-vuotiaita naisia, joilla tupakointi oli selvästi lisääntynyt. (AVTK 2005, 74) Vaikka päivittäin tupakoivat naiset halusivat lopettaa tupakoinnin miehiä useammin ja olivat huolestuneempia tupakoinnin terveysvaikutuksista kuin miehet, lopetusyrityksiä tehneitä naisia ja miehiä oli yhtä paljon: noin 39 % ilmoitti yrittäneensä tosissaan lopettaa tupakoinnin viimeisen vuoden 1 Hyvinvointikysely tehtiin keväällä 2005 Vantaalla, Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Nurmijärvellä ja Lohjalla. Kysely oli osa Elämä On Parasta Huumetta ry:n ehkäisevän päihdetyön kiertueprojektia vuosina 2005-2007. Kyselyyn osallistui 4 750 yläasteikäistä nuorta. 5
aikana. Nikotiinikorvaushoitoa tupakoinnin lopettamisen tukena ilmoitti käyttäneensä 14 % vuoden 2005 aikana tupakoineista. Naiset olivat käyttäneet korvaushoitoa miehiä useammin. Korvaushoidon käyttö painottui miehillä alle 44-vuotiaisiin ja naisilla puolestaan yli 45-vuotiaisiin. (AVTK 2005, 82-85). Kuvio 1. Päivittäin polttavien osuus 15 64-vuotiaista uusimaalaisista sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2005 100 80 % 60 40 20 22 23 24 28 16 32 23 25 26 27 18 21 Naiset Miehet 0 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 Yhteensä Ikä Lähde: AVTK 2005, 74 Uusimaalaisista miehistä (15-64-v.) 31 % ilmoitti kokeilleensa nuuskaamista ja 7 % nuuskaavansa satunnaisesti tai päivittäin. Naisten kohdalla samassa ikäryhmässä kokeilijoita oli joka kymmenes, mutta varsinaisia käyttäjiä ei ollut juuri lainkaan (AVTK 2005, 87-88). 2. ALKOHOLIN KÄYTTÖ 2.1 Alkoholin kulutus Vuonna 2004 alkoholiverotuksen alennukset ja juomien hintojen lasku vaikuttivat siihen, että alkoholin kulutus kasvoi huomattavasti. Valtakunnallisesti tarkasteluna alkoholin tilastoitu kulutus kasvoi 6,5 % vuonna 2004. Vuonna 2005 alkoholin kulutus jatkoi kasvuaan. Kasvuvauhti tosin hidastui edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2005 koko maassa tilastoitu kulutus kasvoi 1,2 % ja arvioitu tilastoimaton kulutus mukaan lukien kasvu oli 2,5 %. (STTV 2006). Vantaalla vuonna 2005 alkoholin tilastoitu kulutus oli 1 697 tuhatta litraa sataprosenttista alkoholia. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 0,9 %. Tilastoitu kulutus saadaan laskemalla yhteen alkoholin anniskelu- ja vähittäismyynnit. Vähittäismyynnin osuus Vantaalla myydystä alkoholista oli 85 %. (STTV 2006). 6
Taulukko 1. Alkoholin tilastoitu kulutus (100 % alkoholina) Vantaa Helsinki Espoo Kulutus vuonna 2004 1682 5551 1512 Kulutus vuonna 2005 1697 5577 1548 Muutosprosentti 0,9 0,5 2,3 Kulutus litraa per asukas 9,2 9,9 6,6 Lähde: STTV Taulukossa 1 alkoholin kulutus on laskettu suhteessa kaikkiin asukkaisiin. Näin laskien vantaalaisten alkoholinkulutus vuonna 2005 oli selvästi suurempaa kuin espoolaisten, mutta pienempää kuin helsinkiläisten kulutus. Vantaalaisten alkoholinkulutus oli myös koko maan kulutusta suurempaa (koko maassa 8,2 litraa asukasta kohti), Alkoholinkulutus voidaan laskea myös siten, että mukaan otetaan kaikki 15-vuotiaat ja sitä vanhemmat (taulukko 2). Tällöin kulutetun alkoholin määrä henkilöä kohti nousee huomattavasti. Vantaalla tilastoitu kulutus vuonna 2005 kutakin 15 vuotta täyttänyttä kohden oli 11, 2 litraa sataprosenttista alkoholia. Koskenkorvapulloina (0,5l) mitattuna tämä tarkoittaa 59 pulloa henkilöä kohti. Tuotevalvontakeskuksen mukaan tilastoimaton alkoholin käyttö asukasta kohti koko maassa vuonna 2005 oli noin 2,3 litraa puhdasta alkoholia. Taulukko 2. Alkoholin kulutus 15 v. täyttänyttä vantaalaista kohti vuonna 2005 Litraa 100 % alkoholia Koskenkorvapulloa (0,5l) Keskiolutpulloa (0,33l) Tilastoitu kulutus n. 11,2 59 715 Tilastoimaton kulutus n. 2,3 12 147 Kokonaiskulutus n. 13,5 71 862 / kokonaiskulutus - 661 983 Lähde: STTV ja Alko Laskettu 4,7 tilavuusprosentin mukaan. 17 pulloa keskiolutta viikossa Laskettu yhden pullon hinnan mukaan. 2.2 Nuorten alkoholin käyttö Vantaalaisnuorten päihteidenkäytöstä saatiin vuonna 2005 tietoa jo edellä mainitusta Elämä On Parasta Huumetta ry:n hyvinvointikyselystä. Kyselyyn vastanneista 7-9-luokkalaisista 29 % ilmoitti juoneensa alkoholia humalaan asti ja 37 % oli maistanut alkoholia. Niistä nuorista, jotka ilmoittivat käyttävänsä alkoholia, 7 % käytti alkoholia yhden tai useamman kerran viikossa ja 23 % käytti alkoholia kuukausittain. Verrattuna kaikkiin kyselyyn vastanneisiin nuoriin (4 750 nuorta Hyvinkää, Nurmijärvi, Järvenpää, Lohja ja Vantaa), vantaalaisnuorten alkoholinkäyttö oli jonkin verran vähäisempää. Varhaisen alkoholinkäytön on useissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä myöhempään runsaaseen alkoholinkäyttöön, ja yhteys on voimakkain, jos alkoholinkäyttö on aloitettu ennen 14 vuoden ikää. Murrosiän tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö voimistavat varhaisen alkoholinkäytön yhteyttä myöhempään ongelmajuomiseen. (Pulkkinen & Pitkänen 2002) 7
Myös Elämä On Parasta Huumetta ry:n hyvinvointikyselyssä havaittiin nuorten 2 tupakoinnin yhteys alkoholinkäyttöön. Peräti 85 % tupakoijista oli kokeillut alkoholia humalaan asti ja tupakoijat myös käyttivät alkoholia selvästi tiheämmin kuin ei-tupakoijat. Lähes puolet kyselyyn (43 %) vastanneista vantaalaisista nuorista ilmoitti, että vanhemmat eivät tiedä heidän alkoholinkäytöstään. Lähes yhtä moni nuori toivoi, että alaikäisten alkoholinkäyttöön puututtaisiin nykyistä tehokkaammin. Valtaosa (72 %) katsoi, että puuttuminen olisi nimenomaan vanhempien tehtävä, myös nuorisotyöntekijöiden puuttumista toivottiin. 2.3 Aikuisten alkoholin käyttö Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen 2005- tutkimuksen mukaan yli puolet uusimaalaisista 15 64-vuotiaista miehistä ja 37 % naisista ilmoitti käyttävänsä alkoholia vähintään kerran viikossa (kuvio 2). Miesten alkoholinkäyttö oli lisääntynyt vuodesta 2004, eniten lisäystä oli ikäryhmässä 25 34-vuotiaat. Naisten alkoholinkäyttö oli pysynyt kutakuinkin ennallaan. 15-24- vuotiaista joka neljäs ilmoitti käyttävänsä alkoholia vähintään kerran viikossa. Ikäryhmässä nuorten naisten alkoholinkäyttö oli lisääntynyt ja miesten alkoholinkäyttö vähentynyt vuodesta 2004. (AVTK 2005, 142). Alkoholin riskikäyttönä pidetään naisilla 16 kerta-annosta 3 ja miehillä 24 kerta-annosta viikossa, kertajuomisen riskirajana pidetään naisilla kuutta annosta kerrallaan ja miehillä vastaavasti kahdeksaa annosta. AVTK-tutkimuksen mukaan joka kolmas uusimaalainen 15 64-vuotias mies ja naisista lähes joka kymmenes joi kerralla kuusi annosta tai enemmän (2005, 143). Riskikäytöllä tarkoitetaan säännöllisesti käytettyä määrää alkoholia, jonka keskimääräinen ylittäminen lisää käytöstä koituvia haittoja huomattavasti. Rajat ovat ohjeellisia, koska kullakin yksilöllä on omat erityispiirteensä alkoholinkulutuksen suhteen. Alkoholin riskikäyttäjiä on arvioitu olevan Suomessa 500 000 (Tommi 2005, 20). Kuvio 2. Tavallisesti vähintään kerran viikossa alkoholia juovien osuus uusimaalaisista sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2005 100 % 80 60 40 20 65 54 58 59 46 50 55 33 37 24 27 27 Naiset Miehet 0 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 Yhteensä Ikä Lähde: AVTK 2005, 142 2 Kaikki kyselyyn vastanneet nuoret (4 750 yläasteikäistä nuorta Vantaalta, Hyvinkäälät, Järvenpäästä, Nurmijärveltä ja Lohjalta. 3 1 alkoholiannos on: pullo (0,33 l) keskiolutta tai siideriä, lasi (12 cl) mietoa viiniä, pieni lasi (8 cl) väkevää viiniä tai 4 cl väkeviä alkoholijuomia. 8
Uusimaalaisista naisista 8 % kertoi saaneensa kehotuksen vähentää alkoholin käyttöään. Miesten osalta luku oli 20 %. Useimmiten kehotuksen esittäjänä oli perheenjäsen ja vain pienessä osassa terveydenhuollon henkilöstöön kuuluva ammattilainen. (AVTK 2005, 144) 2.4 Alkoholin käytön haitoista Alkoholin kulutuksen ja alkoholihaittojen välillä on selvä yhteys. Haitoista aiheutuvat kustannukset kasvavat samassa suhteessa, tosin usein viiveellä, alkoholin kulutuksen kasvun kanssa. Alkoholin kulutuksen kasvu näkyy muun muassa poliisin toiminnassa, terveydenhuollossa ja lastensuojelussa. Poliisin tietoon tulleet rattijuopumusrikokset lisääntyivät edelleen jonkin verran vuodesta 2004 vuoteen 2005 (taulukko 3). Sen sijaan päihtymyksen vuoksi säilöön otettujen määrä on selvästi vähentynyt. Tähän vaikuttanevat sekä asukkaiden ilmoituskynnyksen että poliisin säilööntuomiskynnyksen kohoaminen. Huomattavaa kuitenkin on, että päihtymyksen takia kiinniotetuissa naisten ja nuorten osuus on kasvussa. Päihteidenkäyttö näkyy vahvasti myös muissa rikoksissa: mm. henki- ja väkivaltarikoksissa päihteet ovat lähes poikkeuksetta mukana. Taulukko 3. Poliisin tietoon tulleet rikokset Vantaalla vuosina 2003-2005 2003 2004 2005 Liikennejuopumusrikokset 792 824 889 joista rattijuopumuksia 740 781 829 Alkoholilakirikokset 63 36 58 Lähde: Vantaan kaupungin tilastollinen vuosikirja 2005,100 ja Tilastokeskus Taulukko 4. Poliisilain perusteella kiinniotetut Vantaalla vuosina 2003-2005 2003 2004 2005 Miehiä (%) 87 86,8 85,2 Naisia (%) 13 13,2 14,8 15-20 -vuotiaat (%) 6,8 5,3 6,4 Yhteensä 4105 4333 3955 Lähde: Vantaan kaupungin tilastollinen vuosikirja 2005, 101 ja Vantaan poliisilaitos Päihteiden käyttö näkyy myös terveydenhuollossa. Peijaksen sairaalan päivystyspoliklinikalla vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan 19 % päivystyspoliklinikan potilaista arvioitiin päihtyneiksi tai päihderiippuviksi. Mahdollisesti päihderiippuvaiset mukaan lukien luku nousee 27 %:iin. On huomattavaa, että käyntidiagnoosit eivät antaneet oikeaa kuvaa päihteiden osuudesta päivystyskäynteihin, sillä vain 38 %:lla päihdepotilaista oli päihteisiin liittyvä diagnoosi. Peijaksen sairaalan päivystys- ja sisätautien vuodeosastoilla tehdyn tutkimuksen mukaan 18 % vuodeosastojen potilaista oli hoidossa päihderiippuvuuden aiheuttaman sairauden takia. Puolen vuoden seurannassa ilmeni, että potilaat (41 potilasta) käyttivät runsaasti sairaanhoidon ja sosiaalihuollon palveluita, esimerkiksi sairaalahoito kesti keskimäärin 25 vuorokautta. Sosiaalityön resurs- 9
seja tarvittiin paljon sekä sairaalassa että sosiaalitoimessa. Seurannan lopussa 26 % seuratuista potilaista oli kuollut, 17 % oli hoidettavana hoitolaitoksessa ja avustettuna asui 10 %. Päihteidenkäyttö näkyy myös lastensuojelussa. Esimerkiksi Vantaan kaupungin ylläpitämissä lastensuojelulaitoksissa päihteet olivat kolmanneksi merkittävin syy vanhempien mielenterveysongelmien ja perheväkivallan jälkeen lasten kuntoutukseen tai sijoitukseen. Vuosien 2001-2005 aikana 39 % lapsista (400 lasta) oli vanhempien päihteiden käyttöön liittyvä syy ja 13 % lapsista (136 lasta) oli itsellään päihdeongelma. Yleisimmin käytetty päihde kummassakin tapauksessa oli alkoholi, mutta erityisesti lapsilla oli usein alkoholin ja huumeiden sekakäyttöä. (Lastensuojelun erityispalvelujen tilastoja 2005). Vantaan kriisikeskuksesta kerrotaan, että vuonna 2005 noin 15 %:ssa tapauksista asiakkuuden taustalla olivat päihteet (Kriisikeskuksen tilastoja 2005). 3. HUUMAUSAINEIDEN KÄYTTÖ 3.1. Nuorten huumausaineiden käyttö Vuodelta 2005 vantaalaisten nuorten huumausaineiden käytöstä ja kokeiluista saadaan tietoa Elämä On Parasta Huumetta ry:n hyvinvointikyselystä. Kyselyn mukaan vantaalaisista 7-9-luokkalaisista 1 % käytti kannabistuotteita ja kannabistuotteita kokeilleita oli 3 %. Kokeilusta kiinnostuneita oli 3-4 %. Kannabistuotteiden käyttö ja kokeilu olivat kaikkien kyselyyn osallistuneiden nuorten keskuudessa selvästi yleisempiä tupakoivilla nuorilla. 34 % tupakoivista nuorista oli joko kiinnostunut kokeilemaan, oli jo kokeillut tai käytti paraikaa kannabistuotteita, kun vastaava osuus eitupakoivilla oli 5 %. Elämä On Parasta Huumetta ry:n hyvinvointikyselyssä (2005) selvitettiin myös vantaalaisnuorten sosiaalista altistumisesta huumeille. Nuorilta kysyttiin tuttavien huumausaineiden kokeiluista, jolloin 34 % ilmoitti tuntevansa jonkun, joka oli kokeillut huumausaineita. AVTK 2005-tutkimuksen mukaan uusimaalaisista 15-24-vuotiaista nuorista naisista kaksi kolmesta (60 %) ilmoitti tuntevansa vähintään yhden henkilön, joka oli kokeillut huumeita, samanikäisistä nuorista miehistä 37 %. AVTK-tutkimuksessa kysyttiin myös huumeiden tarjoamisesta. Nuorille naisille oli tarjottu selvästi useammin huumeita kuin nuorille miehille (33 % - 19 %), mikä tulos on sinänsä loogista, kun suurella osalla nuorista naisista oli tuttavapiirissään vähintään yksi huumeita kokeillut. 3.2 Aikuisten huumausaineiden käyttö AVTK 2005- tutkimuksen tuloksista ilmenee, että huumeita tarjotaan sitä todennäköisemmin, mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kyse. Kun 15-34-vuotiaille uusimaalaisille miehille 19 %:lle oli tarjottu huumeita vuoden 2005 aikana, oli osuus 45-54-vuotiailla miehillä vain 1 %. Naisille huumeiden tarjoaminen laski vielä jyrkemmin iän mukana. Kaikkiaan huumeita oli tarjottu 8 %:lle uusimaalaisista aikuisista. (AVTK 2005, 177). 10
Vähintään yhden huumeita kokeilleen henkilön tunteminen painottui myöskin nuorempiin ikäluokkiin, naisilla 15-34-vuotiaisiin ja miesten kohdalla 15-44-vuotiaisiin. Kaikkiaan 22 % uusimaalaisista aikuisista altistui huumeille tuttavan huumeidenkäytön kautta. (AVTK 2005, 176). Huumeiden käyttäjien todellista määrää on vaikea määrittää. Arvioita tehdään muun muassa hoitoon hakeutuvien huumeidenkäyttäjien määrien perusteella. Terveysneuvontapisteet (Vinkit) ovat suonensisäisesti huumeita käyttäville henkilöille tarkoitettuja palvelupisteitä. Vuonna 2005 Vantaan Vinkeissä Myyrmäessä ja Tikkurilassa kävi 770 vantaalaista asiakasta. Lisäksi vantaalaiset voivat asioida sekä Helsingin että Espoon terveysneuvontapisteissä. 3.3 Huumeet ja rikollisuus Vantaan poliisin tietoon tulleiden huumausainerikosten määrä laski edellisvuodesta 8 prosenttia ollen 593 vuonna 2005. (Vantaan kaupungin tilastollinen vuosikirja 2005, 100). Tietoon tulleiden huumausainerikosten määrä riippuu paljon poliisin suorittamasta valvonnasta ja siten se ei välttämättä kerro todellisesta huumausainerikollisuudesta. Huumausaineiden käyttö on selkeänä osatekijänä monissa muissakin rikoksissa (esim. omaisuus- ja väkivaltarikokset). 4. SEKAKÄYTTÖ Sekakäytöstä puhutaan silloin, kun useampaa kuin yhtä päihdettä käytetään samanaikaisesti, esimerkiksi lääkkeitä ja alkoholia. Kouluterveyskyselyiden perusteella tiedetään, että sekakäyttö on varsin yleistä nuorten keskuudessa. Vuodelta 2005 tietoa nuorten sekakäytöstä ei ole käytettävissä, mutta vuonna 2004 yläkoululaisista 12 % ja lukiolaisista 16 % ilmoitti käyttävänsä vähintään kahta päihdettä. Runsaammin päihteitä käyttävien joukossa sekakäyttö näyttää yleistyvän entisestään. Esimerkiksi Vantaan nuorisoaseman asiakkaista 55 %:lla oli sekakäyttöä vuonna 2005. (Vantaan sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmä 2005). Myös aikuisten kohdalla sekakäyttö on yleistä päihdeongelmaisten keskuudessa. Esimerkiksi Vantaan A-klinikoilla vuonna 2005 asiakkaista yli neljännes oli sekakäyttäjiä. (Vantaan sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmä 2005). 5. PÄIHTEIDEN KÄYTÖN KUSTANNUKSET Stakesin Päihdetilastollisen vuosikirjan 2005 mukaan Suomessa välittömiä päihdehaittakustannuksia 4 kertyi minimissään 805 miljoonaa euroa vuonna 2003 (alkoholi 615 milj., huumeet ja väärinkäytetyt lääkkeet 190 milj. ). Välillisiä kustannuksia tuotantomenetyksinä sekä menetetyn elämän arvona ennenaikaisen kuoleman johdosta on laskettu koituvan minimissään 2,811 miljardia euroa (alkoholi 2,498 miljardia, huumeet 0,313 miljardia ). (Päihdetilastollinen vuosikirja 2005, 131). Vuonna 2004 (tuoreimmat saatavilla olevat tiedot) esimerkiksi alkoholin käytön seurauksena kuoli Suomessa 2 844 henkilöä. Nousua edellisvuodesta oli 23 %. Yleisimpänä kuolinsyynä olivat alkoholisairaudet ja myrkytykset (maksakirroosin ollessa yleisin kuolemaan johtanut sairaus). Päih- 4 terveys- ja sosiaalikulut, rikollisuusvalvonta, omaisuusvahingot, tutkimus ja ennaltaehkäisevä päihdetyö 11
dyksissä tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti kuolleita oli 966. Huumekuolemia kirjattiin 176. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2005, 117 ja 118). Valtion alkoholitulot olivat 1,747 miljardia euroa vuonna 2004. Tulot laskivat selvästi vuodesta 2003 (Päihdetilastollinen vuosikirja 2005, 130). Tupakoinnin suhteen on esitetty arvioita, joiden mukaan jopa joka toinen tupakoija kuolisi tupakoinnista aiheutuviin sairauksiin. Mitä vanhemmalla iällä tupakointi on aloitettu, sitä epätodennäköisemmäksi tupakkasairauksiin menehtyminen muuttuu. (Lundback ym. 2003). Vuonna 2005 valtion tupakkaveroista saatavat tulot olivat n. 608 miljoonaa euroa. OSA 2. Ehkäisevä päihdetyö Vantaalla vuonna 2005 1. MÄÄRITELMÄ Ehkäisevä päihdetyö on toimintaa, jonka tavoitteena on edistää terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Tämä tapahtuu vaikuttamalla päihteiden kysyntään, saatavuuteen ja tarjontaan sekä vähentämällä päihteistä aiheutuvia haittoja.(laatutähteä tavoittelemassa 2006, 6). Ehkäisevän päihdetyön toimintamenetelmiä ovat esimerkiksi päihdetietotuntien pitäminen kouluissa, kaupungin työntekijöiden kouluttaminen päihdeasioissa, ehkäisevän päihdetyön esitteiden jakaminen ja päihdeasioista tiedottaminen. Ehkäisevän päihdetyön parissa työskentelevät tahot voidaan jakaa virallisiin ja epävirallisiin toimijoihin. Virallisilla toimijoilla tarkoitetaan niitä tahoja, jotka on velvoitettu toimimaan päihdeongelman ehkäisyn parissa. Nämä toimijat pyrkivät noudattamaan laadittuja päihdestrategioita ja linjauksia. Kaikilla kunnilla ei omaa päihdestrategiaansa välttämättä ole, jolloin tukeudutaan kansallisiin ja kansainvälisiin päihdepoliittisiin linjauksiin lakien ohella. Seuraavassa taulukossa on esitetty voimassa olevat tärkeimmät kansainväliset, eurooppalaiset ja kansalliset linjaukset. Suomessa terveys 2015- kansanterveysohjelma on yhdenmukainen esitettyjen kansallisten linjausten kanssa. Taulukko 5. Kansainvälisiä, eurooppalaisia ja kansallisia päihdepoliittisia linjauksia Eurooppa Alkoholi Huumeet Tupakka Euroopan 2. alkoholiohjelma vuosille 2000-2005 EU:ssa ei ole varsinaista yhtenäistä tupakkapoliittista linjausta. EU:n tupakoinnin mainontaa koskeva direktiivi astui voimaan 31.7.2005 kansallisella tasolla Alkoholiohjelma 2004-2007 Valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepoliittisesta toimenpideohjelmasta vuosille 2004-2007 Varsinaista kansallista tupakoinnin vastaista linjausta/strategiaa ei ole. Tupakkalaki tulee voimaan vuoden 2007 alusta. Tupakkatuotteita koskeva kansainvälinen puitesopimus tuli voimaan toukokuussa 2005. Puitesopimuksen on ratifioinut 168 maata. Sopimus asettaa sitovia säännöksiä mm. tupakkaveroon ja tupakkamainontaan. 12
Epävirallisilla päihdetyön toimijoilla tarkoitetaan tahoja, jotka ovat vapaaehtoisesti päihdetyössä mukana. Esimerkiksi useat rekisteröidyt järjestöt toimivat virallisesti päihdetyössä, mutta niiden perustaminen ja toiminta ei ole minkään tahon velvoittamaa. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on tärkeää, olivatpa ne sitten virallisia tai vapaaehtoisia. Kansalaiset pitävät ehkäisevää päihdetyötä tärkeänä. Terveyden edistämisen keskuksen uusimman tutkimuksen mukaan 81 % suomalaisista on sitä mieltä, että päihdetyön resursseja tulisi suunnata nykyistä enemmän ongelmien ennaltaehkäisyyn hoidon sijasta. (Suomalaisten alkoholiasenteeet 2006, 10). 2. EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ VANTAALLA Vantaalla oli vuonna 2005 käytössä kaupunginvaltuuston vuonna 2002 hyväksymä Vantaan päihdestrategia, jossa ehkäisevä päihdetyö jaetaan perus- ja erityistasoihin. Päihdestrategian päivitystyö aloitettiin vuoden 2004 puolella ja se valmistui vuoden 2006 alussa. 2.1 Ehkäisevän päihdetyön perustaso Vantaalla - peruspalvelut Perustasolla ehkäisevä päihdetyö toteutuu toimijoiden perustehtävänä tai sen osana. Perustaso on jaettu kahteen toimijakokonaisuuteen, joista ensimmäinen muodostuu niistä kaupungin palveluista, joissa työntekijät kohtaavat suuren väestömäärän tai kattavasti jonkun väestön osan. Tällaisia toimintoja ovat mm. koulujen kasvatus- ja opetustyö, päivähoito, neuvolatoiminta, alueellinen sosiaalityö, nuorisotyö jne. Esimerkiksi Vantaan suomenkielisissä lukioissa järjestettiin yhteistyössä Laurea -ammattikorkeakoulun ja muiden toimijoiden kanssa päihdeaiheinen viikko keväällä 2005. Toisen toimijakokonaisuuden muodostavat poliisi ja muut viranomaiset, seurakunnat, järjestöt ja yhteisöt. Näillä toimijoilla on omaan työhönsä liittyvä ehkäisevä tehtävä. Perustason toimijoiden välistä yhteistyötä painotetaan päihdestrategiassa. 2.2 Ehkäisevän päihdetyön erityistaso Vantaalla Erityistason toiminnan tarkoitus on tukea perustasoa ja tuottaa ehkäisevän päihdetyön toimintaa kehittäviä omia palveluita. Vantaalla ehkäisevän päihdetyön erityistasosta vastaa pääasiallisesti keskitettyjen sosiaalipalvelujen alaisuuteen kuuluva päihdehuollon yhteispalvelut ja siellä ehkäisevän päihdetyön yksikkö. Muita erityistason toimijoita ovat esimerkiksi perhe- ja nuorisoneuvola ja Peijaksen sairaala. Vantaan ehkäisevän päihdetyön yksikkö määrittelee toimintansa keskeisiksi tehtäviksi 1) peruspalveluiden tukemisen, 2) väestöön laajasti tai sen kohdistettuun osaan, esimerkiksi nuoriin, suuntautuvien palveluiden ja materiaalin tuottamisen sekä kehittämisen, 3) päihdetilanteen ja palveluiden seurantaan liittyvien palveluiden tuottamisen päihdehuollon yhteispalveluille ja muille toimijoille. Lähtökohtana on vantaalaisten omien resurssien tukeminen, perus- ja alueellisten palvelujen henkilöstön ammattitaidon kehittäminen sekä laaja-alainen verkostoituminen ja yhteistyö eri toimijoiden ja toimijatasojen kanssa. 13
Ehkäisevän päihdetyön yksikkö koostuu kolmesta työryhmästä: ehkäisevän päihdetyön työryhmästä, tupakkaklinikasta ja päihdeasiain kurssitoiminnasta. Ehkäisevän päihdetyön työryhmä ja tupakkaklinikka tekevät primääritason ehkäisyä, jolloin toiminnan tavoitteena on suojella yksilöitä, jotka eivät ole vielä alkaneet käyttää päihteitä. Ehkäisevän päihdetyön yksikkö jakoi vuonna 2005 noin 40 000 päihteisiin ja päihdehoitopalveluihin liittyvää esitettä tai muuta vastaavaa materiaalia. Suurin osa esitteistä jaettiin ikäkausijakeluna kouluihin oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Vuoden aikana yksikön työntekijät osallistuivat satoihin kehittämis-, koulutus-, konsultaatio- ja tiedotustilaisuuksiin. Yhtenä näkyvimmistä tapahtumista mainittakoon Hakunilan palvelualueella Länsimäessä järjestetty Vantaan vuotuinen päihdefoorumi. Ehkäisevän päihdetyön yksikön työntekijöiden kouluinterventioihin eli päihdetietotunneille osallistui yli 3 100 oppilasta. Vantaan tupakkaklinikan työ jakautuu ennaltaehkäisevään - ja hoitotyöhön. Tupakkaklinikan hoitotyön ryhmä- tai yksilöasiakkaita oli noin 100 vuonna 2005. Enemmistö asiakkaista osallistui tupakastavieroitusryhmiin. Käyntimäärät (345) kasvoivat jonkin verran edellisvuodesta. Tupakkaklinikan työntekijät pitivät myös tupakkatietotunteja kouluissa. Päihdeasiain kurssitoiminta toimii muun muassa alkoholin ongelmakäyttäjien parissa eli tekee korjaavaa päihdetyötä (tertiääriehkäisyä). Vuonna 2005 asiakaskurssien tavoitteena oli asiakkaiden elämänhallinnan vahvistaminen (esimerkiksi Suunnistajakurssi työelämästä syrjäytyneille asiakkaille). Kurssitoiminta järjesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle alkoholin käytön puheeksiottokoulutuksia (76 työntekijää). 2.3. Yhteistyö järjestöjen kanssa Vuonna 2005 Vantaalla toteutettiin ehkäisevää päihdetyötä kymmenissä erilaisissa hankkeissa, joissa oli tavallisesti mukana sekä kunnallisia perus- ja erityistason toimijoita että järjestöjä. Ehkäisevän päihdetyön yksikkö osti vuoden aikana oppilaitoksille suunnattuja koulutuspalveluita Myllyhoitoyhdistykseltä ja Terveys ry:ltä. Myllyhoitoyhdistyksen Selväpää-tunneille osallistui yli 1 700 kahdeksansien luokkien oppilasta ja niihin liittyviin vanhempainiltoihin 450 vanhempaa. Terveys ry tuotti sekä Turvallisesti Mopolla kursseja 8-luokkalaisille että Selvä peli- liikennekursseja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoille, yhteensä yli 1 100 oppilaalle. Nuorille oli suunnattu myös Tikkurilan alueen Selvä!-verkoston järjestämä Nollat taulussa -päihteetön konsertti koulujen päättymispäivänä. Lisäksi Ehkäisevän päihdetyön yksikkö toteutti yhteistyössä Suomen Elämäntapaliitto ry:n kanssa Hauskasti ja hallitusti alkoholinkäytön itsehallintaryhmiä. 3. EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN KUSTANNUKSET Varsinainen jokapäiväinen ehkäisevä päihdetyö tehdään kodeissa, kouluissa, terveysasemilla, harrastustoiminnassa ja muissa arkisissa ympyröissä. Tämän toiminnan arvoa on vaikea mitata rahassa. Ehkäisevän päihdetyön yksikön käyttöön vuodelle 2005 budjetoitiin yli 368 000. Summassa ei ole huomioitu päihdeasiain kurssitoiminnalle varattu rahoja, koska sen toiminta-alueena on enemmän- 14
kin korjaava päihdetyö. Ehkäisevän päihdetyön yksikön menot olivat 7,3 % päihdehuollon yhteispalvelujen menoista ja koko päihdehuollon menoista 4,4 %. OSA 3. Vantaalaisten päihdehoito vuonna 2005 Pääkaupunkiseudun kunnat ovat valmistelleet ns. palveluketjumallin, jonka mukaan palveluketju ulottuu kunnallisista peruspalveluista päihdehoitoon erikoistuneisiin palveluihin. Tässä esityksessä noudatetaan tätä rakennetta. Palveluketjusta poiketen omien otsikkojensa alla on esitelty alle 18 - vuotiaiden hoitoa sekä päihdehuollon kustannuksia koskevat asiat. Vantaan päihdehuollon yhteispalvelut keräsi vuoden aikana suoritetietoja vantaalaisista asiakkaista lähes kaikista päihdehoitoa tarjoavista yksiköistä Suomessa. Täysin kattavaa tietoa ei ole mahdollista tuottaa, sillä hoitopaikat eivät ole velvoitettuja tiedottamaan asiakkaista Vantaan päihdehuollolle (esimerkiksi itse maksavat asiakkaat). 1. SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMEN PALVELUT Sosiaali- ja terveystoimen peruspalveluissa kohdataan vuosittain suuri osa Vantaan väestöstä. Siksi peruspalveluiden merkitys päihteidenkäytön ennaltaehkäisyssä, päihdeongelmien varhaisessa havaitsemisessa ja hoidossa sekä päihteidenkäyttäjän päihdehoidon erikoistuneisiin palveluihin ohjaamisessa on ensiarvoisen tärkeä. 1.1. Päihdetyö sosiaali- ja terveyskeskuksissa Vantaalla toimii 5 sosiaali- ja terveyskeskusta ja niiden alaisuudessa seitsemän sosiaali- ja terveysasemaa. Osa palveluista toimii keskitettyinä (esimerkiksi lastensuojelun erityispalvelut ja suun terveydenhuolto). Vuonna 2005 aloitettiin Vantaan, Keravan ja Peijaksen sairaalan Sateenvarjoprojekti, joka on päihde- ja mielenterveyspalvelujen kansallinen kehittämishanke sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella. Hankkeen eri osaprojekteissa kehitetään mm. alkoholin suurkulutukseen puuttumista Korson ja Hakunilan terveyskeskuksissa. Kummassakin terveyskeskuksessa toimii yksi terveydenhoitaja puolet työajastaan päihdehoitajana. Järjestely on aktivoinut terveysasemilla mm. alkoholinkäyttöä kartoittavan AUDIT-testin käyttöä. 1.2. Päivystyspalvelut Kiireellisissä tapauksissa asiakas voi hakeutua päivystyspalveluihin, joista tarvittaessa ohjataan päihdehoitoon erikoistuneisiin palveluihin. Päivystyspalveluita tarjoavat sekä Peijaksen sairaalan päivystyspoliklinikka että Vantaan kriisikeskus. Peijaksen sairaalan päivystyspoliklinikan kuormitusta helpottaisi selviämishoitoaseman saaminen Vantaalle. Tällä hetkellä päihtyneiden asiakkaiden vieroitusoireiden hoitamiseen ei ole resursseja Peijaksen ensiavussa. Potilaiden hoito päättyy, kun on varmistettu, ettei taustalla ole päivystyksellistä hoitoa vaativaa elimellistä tai psyykkistä sairautta. Mikäli arvioidaan, että potilas tarvitsee kat- 15
kaisuhoitoa, ohjataan asiakas Vantaan katkaisuhoitoasemalle. Sosiaali- ja terveyslautakunta on tehnyt päätöksen kesäkuussa 2006 selviämishoitoaseman perustamisesta Vantaalle.. 2. PÄIHDEHOITOON ERIKOISTUNEET PALVELUT Tarvittaessa asiakas voi itse hakeutua tai hänet voidaan ohjata päihdehoitoon erikoistuneisiin palveluihin. Päihdehoitoon erikoistuneet palvelut on tässä esityksessä jaettu hoidontarpeen arviointiin erikoistuneisiin palveluihin, avohoitopalveluihin, katkaisu- ja vieroitushoitoa antaviin palveluihin, korvaus- ja ylläpitohoitoa tarjoaviin palveluihin sekä kuntoutus- ja asumispalveluihin. Lisäksi on vielä tietyille erityisryhmille suunnattuja palveluja. Kustakin palvelualueesta esitetään ensin Vantaan kaupungin omat päihdepalvelut (silloin, kun niitä on) ja sen jälkeen kaupungin ulkopuolelta ostetut päihdepalvelut. Vantaan kaupungin omia päihdepalveluita tuottaa keskitettyjen sosiaalipalveluiden alaisuuteen kuuluva Päihdehuollon yhteispalvelut. Päihdehuollon yhteispalvelujen asiakasmäärä vuonna 2005 oli 1 842. Avohoidon käyntejä oli lähes 20 000 ja hoito- ja asumisvuorokausia yhteensä yli 23 000. (Vantaan sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmä 2005). Tilastointijärjestelmän muuttumisen takia (1.1.2005) asiakastilastoja ei voida verrata aikaisempiin vuosiin. Vuonna 2005 päihdehuollon laitos- ja asumispalveluja ostettiin ulkopuolisilta palvelutuottajilta runsaalle 500 asiakkaalle lähes 42 900 hoitovuorokautta.. Laitos- ja asumispalvelujen ostot jakaantuvat alueellisesti siten, että Korso-Koivukylän alueella käytettiin ostopalveluja eniten. (Vantaan sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmä 2005). 2.1 Hoidontarpeen arviointi Hoidontarpeen arvioinnissa arvioidaan, millaista hoitoa asiakas tarvitsee (avo- tai laitoshoito, lääkkeellinen tai lääkkeetön hoito). Vantaalla hoidontarpeen arviointia tehdään ensisijaisesti kolmella A-klinikalla ja Vantaan nuorisoasemalla. Hoidontarpeen arviointi on myös osa Vantaan katkaisuhoitoaseman ja Koisorannan päivystävän hoitokodin toimintaa. Myös huumeidenkäyttäjien hoidontarpeen arvioinnit tehdään Vantaan A-klinikoilla tai nuorisoasemalla. Mikäli päädytään harkitsemaan lääkkeellistä korvaushoitoa, asiakas lähetetään jatkoarvioon opioidiriippuvaisen lääkkeellisen hoidon arvioon HUS:n päihdepsykiatrian poliklinikalle. Arviointia ovat suorittaneet jonkin verran myös monet hoitoa antavat yksiköt, koska käytännössä hoidontarpeen arviointia on vaikea erottaa muusta hoidosta. Tällöin hoidontarpeen arviointi tehdään ostopalveluna. Esimerkiksi Kalliolan Klinikoiden hoidontarpeen arvioinnissa kävi vuonna 2005 parikymmentä vantaalaista (Vantaan päihdehoidon tiedonkeruu 2005). 16
2.2 Avohoito Avohoito edellyttää hoitoon hakeutuvalta kykyä sitoutua sovittuihin yksilö-, pari-, perhe- tai ryhmätapaamisiin. Joskus tämä onnistuu vasta laitoksessa toteutetun katkaisu- ja vieroitushoitojakson tai kuntoutusjakson jälkeen. Vantaan omat päihdehuollon avohoitopalvelut ovat A-klinikat, nuorisoasema ja korvaushoitoklinikka. Vantaan A-klinikat tarjoavat erikoistuneita avohoitopalveluja haitallisiksi muodostuneiden riippuvuusongelmien hoitoon. Vantaalla toimii kolme A-klinikkaa: Vantaan itäinen, läntinen ja koillinen A-klinikka. Vuonna 2005 Vantaan A-klinikoilla asiakasmäärä oli 1 410 ja asiakaskäyntejä oli 16 727. Hoitoon jonottaneita asiakkaita oli ajankohdasta riippuen 80-100 henkilöä. Odotusaika oli keskimäärin 35 vrk. Kaksi kolmasosaa asiakaskunnasta oli alkoholiongelmaisia miehiä, tavallisimmin 25 59-vuotiaita. Yksinäisten asiakkaiden osuus oli kasvanut jo 73 %:iin. Joka kolmas asiakas oli työtön. Vantaan nuorisoasema tarjoaa avohoitopalveluja nuorille päihteidenkäyttäjille ja heidän läheisilleen. Vantaan nuorisoaseman asiakasmäärä oli 188, asiakastapaamisia oli 1 347. Lähes puolet asiakkaista oli tyttöjä. Nuorisoaseman asiakkaiden keski-ikä oli 16 vuotta. Nuoret ohjautuivat asiakkuuteen pääsääntöisesti sosiaalitoimen tai vanhempien ohjaamina. Nuorista puhtaasti alkoholinkäyttäjiä oli 34 %, puhtaasti huumeidenkäyttäjiä 8 % ja sekakäyttäjiä 46 %. Avohoidon palveluja ostettiin vuonna 2005 maksusitoumuksella Kalliolan klinikoiden Avomyllystä ja Avokiskosta. Vantaalaisilla nuorilla oli mahdollisuus käyttää myös Helsingin ja Espoon nuorisoasemia. (Vantaan päihdehoidon tiedonkeruu 2005). 2.2.1 Korvaus- ja ylläpitohoito Opiaattiriippuvaisten, esim. heroinistien korvaus- ja yläpitohoidolla tarkoitetaan hoitoa, jossa opiaatit korvataan lääkkeellä. Lääke estää vieroitusoireiden syntymisen. STM:n asetuksen 289/2002 mukaan kuntien on järjestettävä korvaushoito hoitoon soveltuville opioidiriippuvaisille henkilöille. Korvaushoitoasiakkaita oli vuonna 2005 noin 70. Opioidiriippuvaisten lääkkeellistä vieroitus- ja korvaushoitoa annettiin Vantaan omana toimintana itäisen A-klinikan korvaushoitoklinikalla sekä helmikuusta 2005 lähtien Martinlaakson terveysasemalla, jonne toiminta siirtyi Vantaan läntiseltä A-klinikalta. Näissä paikoissa oli vuoden aikana vieroitus- tai korvaushoidossa yhteensä 40 asiakasta, joille kertyi käyntejä yhteensä 5 900 (148 käyntiä/asiakas). Korvaus- ja ylläpitohoitopalveluita ostettiin lisäksi maksusitoumuksella pääasiassa A- klinikkasäätiön Helsingin K-klinikalta ja Vieroitushoitopoliklinikalla, jotka vuoden 2005 lopulla yhdistyivät Arabianrannan päihdeklinikaksi sekä Helsingin Diakonissalaitoksen Huumekuntoutuspoliklinikalta 17
2.3 Katkaisu- ja vieroitushoito Katkaisu- ja vieroitushoidolla tarkoitetaan hoitojaksoa, jonka tavoitteena on päihteidenkäytön katkaiseminen. Tilanteesta ja hoitoyksiköstä riippuen vieroituksessa voidaan käyttää apuna erilaisia lääkehoitoja, mutta on myös mm. lääkkeettömiä yhteisöhoitoon erikoistuneita hoitopaikkoja. Vantaan kaupungin katkaisuhoitoaseman asiakasmäärä vuonna 2005 oli 368. Hoitovuorokausia kertyi 4 592, keskimäärin 12 vuorokautta asiakasta kohti. Naisasiakkaita oli vajaa kolmasosa. Käytetyin päihde oli alkoholi: jopa 68 % asiakkaista oli puhtaasti alkoholinkäyttäjiä. Vain joka viides asiakas oli työssä. Katkaisuhoitoaseman tavoitteena on tarjota hoitopaikka asiakkaalle kolmen vuorokauden kuluessa yhteydenotosta. Vuonna 2005 tämä tavoite toteutui melko hyvin: katkaisuhoitoasemalla kirjattiin 59 asiakasta, joiden odotusaika oli pidempi. Vantaalla on ostopalvelusopimus A-klinikkasäätiön Hietalinna-yhteisön kanssa. Hietalinnassa toteutettava katkaisuhoito on lääkkeetöntä. Vantaalaisia kävi maksusitoumuksella katkaisu- ja vieroitushoidossa vuonna 2005 myös ainakin Espoon A-klinikan katkaisuhoidossa, Helsingin Diakonissalaitoksen Kurvin huumehoitopoliklinikalla ja Pellaksen huumehoitoyksikössä sekä A- klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalassa. 2.4 Kuntouttava laitoshoito Kuntouttavalla laitoshoidolla tarkoitetaan laitosolosuhteissa tapahtuvaa päihdehoitoa. Kuntoutusjakson tavoitteena on tukea asiakasta päihteettömään elämäntapaan tai hallitumpaan päihteidenkäyttöön. Vantaan kaupungilla ei ole omia laitoskuntoutusta tarjoavia hoitopaikkoja, Vantaa on kuitenkin suurin omistaja Ridasjärven päihdehoitokeskuksen kuntayhtymässä 17,5 %:n osuudella. Kalliolan Nurmijärven ja Kiskon klinikoiden kanssa on puitesopimukset. Lisäksi palveluja hankitaan muilta palveluntuottajilta maksusitoumuksella. Kuntouttavaa laitoshoitoa ostettiin 435 asiakkaalle, joille kertyi laitoshoitovuorokausia noin 35 000. Sekä asiakkaiden että hoitovuorokausien määrät vähentyivät vuodesta 2004. (Vantaan sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmä 2005 5 ). Hoitoa annettiin yli 20:ssä eri hoitopaikassa. Eniten asiakkaita oli Ridasjärven päihdehoitokeskuksessa, Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa, Kalliolan klinikoiden Nurmijärven yksikössä, Kankaanpään A-kodissa sekä A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalassa. (Vantaan päihdehoidon tiedonkeruu 2005). 5 Sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmä ei erittele asiakkaan saamaa hoitoa eri hoitopaikoissa, eikä siten anna välttämättä oikeaa kuvaa kuntoutuspalvelujen käytöstä. 18
2.5 Päihdehuollon asumispalvelut Asumispalveluyksiköt tarjoavat päihdeasiakkaille lyhyt- tai pidempiaikaista asumista, jossa hoidollisten rakenteiden ja tuen määrä vaihtelevat asumispalveluyksiköstä riippuen. Henkilökunnan tukea voi olla saatavilla ympäri vuorokauden, päivittäin tai harvemmin. Joskus raja laitoskuntoutuksen ja asumispalveluiden välillä on epäselvä, sillä joissakin asumispalveluyksiköissä on tarjolla myös päihdehoitopalveluja. Vantaan kaupungin omiin kuntouttaviin asumispalveluihin kuuluvat Koisorannan päivystävä hoitokoti, Tukiasuntotoimisto ja tukiasuntotoimiston alaiset tukiasunnot sekä Kuninkaala-yhteisö. Koisorannan päivystävän hoitokodin päivystävä yöpymistoiminta vastaanottaa asunnottomia vantaalaisia ilman lähetettä tai ennakkosopimuksia. Asiakkaat voivat oleskella puolen päivän jälkeen päivystyksessä selvin päin ja illasta myös päihtyneet pääsevät sisään. Päivystyksestä on mahdollista siirtyä hoitokodin asumispuolelle. Koisorannan päivystävässä hoitokodissa oli vuonna 2005 yhteensä 205 asiakasta ja hoitovuorokausia kertyi 7 133. Kuormitus näkyi erityisesti päivystävässä yöpymistoiminnassa, jossa täyttöaste oli 117 %. Suurinta kuormitus oli syys- ja lokakuussa (täyttöaste 144 %). Tukiasuntotoimiston alaiset tukiasunnot tarjoavat asumispaikkoja henkilöille, jotka ovat päihdehuollon avohoidon piirissä ja selviävät arkielämästä suhteellisen itsenäisesti. Tukiasuntoja on sekä omakotitaloissa että kerrostaloissa. Tukiasunnoissa oli vuoden 2005 aikana yhteensä 60 asukasta ja asumispäivien määrä nousi lähes 11 400:aan. Kuninkaala-yhteisö jatkoi toimintaansa pitkäaikaisasunnottomien kotina. Yhteisöön mahtuu seitsemän asukasta. Asumispalveluita ostettiin vuonna 2005 sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmän mukaan 68 vantaalaiselle asiakkaalle ja asumispalveluvuorokausia kertyi lähes 7 900 6. Asumispalveluita ostettiin eniten Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämästä Alppimyyrästä, Vantaan A-kilta ry:n ylläpitämästä Kiltakodista sekä Sininauhasäätiön ylläpitämästä Puolimatkankoti Myrristä, joihin Alppimyyrään ja Kiltakotiin kaupungilla on ostopalvelusopimus. Sininauhasäätiön kanssa tehty sopimus sisältää tukisopimuksen 15 asumispaikkaan (Puolimatkankoti Myrri ja satelliittiasunnot). Lisäksi asumispalveluita ostettiin maksusitoumuksella lähes paristakymmenestä muusta asumispalveluyksiköstä. Päihdeasiakkaita on sijoittunut myös alueiden sosiaaliasemien hallinnoimiin välivuokrausasuntoihin ja Human care networkin ylläpitämään asuntola Villenpirttiin, johon Vantaalla on ostopalvelusopimus 20 asukaspaikasta. 6 Päihdehuollon asumispalvelupaikkojen joukossa saattaa olla kuntouttavaa päihdehoitoa toteuttavia laitoksia tai sairaaloita. 19
2.6 Erityisryhmien palvelut 2.6.1 Mielenterveys- ja päihdeongelmat Päihde- ja mielenterveysongelmat liittyvät usein läheisesti toisiinsa. Asiakkaan hoitopaikka määrittyy sen mukaan, kumpi ongelma mielletään ensisijaiseksi hoidontarpeen syyksi. Mielenterveyspuolella päihdeongelma nähdään usein kuitenkin esteeksi hoidolle. Päihdehuollossa taas ei ole riittävästi resursseja hoitaa vakavia mielenterveyshäiriöitä. Vantaan, Keravan ja Peijaksen sairaalan Sateenvarjoprojekti (2005-2007) osaprojekteineen on pyrkinyt vaikuttamaan näihin ongelmiin mm. antamalla erikoissairaanhoidon henkilöstölle koulutusta kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidosta ja kehittämällä katkaisuhoidon jälkeisen masennuksen tunnistamista ja hoitoa. Mielenterveys- ja päihdeongelmiin voi hakea apua perusterveydenhuollon kautta, työterveyshuollosta tai Vantaan kriisikeskuksesta. Lääkärin lähetteellä voi hakeutua hoitoon Peijaksen psykiatrian poliklinikoille tai HUS Psykiatriakeskuksen päihdepsykiatrian yksikköön, jossa tehdään mm. hoidontarpeen arviointeja. Tarvittaessa päihdepsykiatrista sairaalahoitoa toteutetaan päihdepsykiatrian osastolla 6. Päihdepsykiatrian osaston ydintehtävänä on hoitaa aikuisia, joilla on vaikea-asteinen mielenterveyshäiriö ja samanaikainen huumeongelma. Vantaalla toimii PSYKO-työryhmä, jonka tehtävänä on kehittää mielenterveys- ja päihdetyötä. 2.6.2 Odottavat ja vastasynnyttäneet äidit Vantaalaisten raskaana olevien ja vastasynnyttäneiden päihdeongelmaisten naisten seurannasta, hoidosta ja konsultaatiosta hoidon järjestämiseksi vastaavat HUS:n Naistensairaalan yksiköt, Naistenklinikka ja Kätilöopisto Helsingissä sekä Jorvin sairaala Espoossa. Käytännössä päihdeäitien hoito on keskitetty Naistenklinikalle, jossa valtaosa vantaalaisäideistäkin asioi. Päihdeongelmaisten naisten sekä heidän lastensa ja perheidensä auttamiseen keskittyneitä ensikotipalveluja vantaalaisille tarjosivat lähinnä Helsingin ensikoti ry:n Oulunkylän ensikoti ja sen avopalveluyksikkö Pesä sekä Espoon ensikoti Helmiina ja sen avopalveluyksikkö Esmiina. Vantaalla on yhden paikan ostopalvelusopimus ensikoti Helmiinaan. Ensikotien perustehtäviä ovat vanhempien päihteidenkäytön hallinnan vahvistaminen sekä odotusaikana että synnytyksen jälkeen, vanhempien ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen sekä vanhemman/vanhempien arkielämässä tarvittavien taitojen vahvistaminen. Perhehoitoa omana hoitomuotonaan toteuttavia hoitoyksiköitä ovat ensikotien lisäksi mm. A- klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaala ja Helsingin Diakonissalaitoksen Perheen Yhdistetyn hoidon yksikkö. 2.6.3 Suonensisäisesti huumeita käyttävät A-klinikkasäätiön Terveysneuvontapiste Vinkkien palvelut on tarkoitettu suonensisäisesti huumeita käyttäville. Terveysneuvontapisteiden palveluja ovat mm. terveysneuvonta, hiv- ja hepatiittitestit sekä B-hepatiittirokotukset, käytettyjen pistosvälineiden vaihtaminen uusiin, hoitomahdollisuuksien esitteleminen ja hoitoonohjaus. 20
Vantaalla terveysneuvontapiste Vinkki toimii Tikkurilassa ja Myyrmäessä. Vuonna 2005 Tikkurilan Vinkissä asioi 1 132 asiakasta ja Myyrmäen Vinkissä 544. Asiakkaista vajaa puolet (46 %) oli vantaalaisia (Vantaan Vinkin toimintakertomus 2005). Vantaalaisia asioi myös Helsingin ja Espoon Vinkeissä. HIV-infektion saaneille huumeidenkäyttäjille on tarkoitettu Helsingin Diakonissalaitoksen Munkkisaaren palvelukeskuksen palvelut. Keskuksessa on saatavilla lääkärin, sairaanhoitajan, laboratoriohoitajan ja sosiaalityöntekijän palvelut sekä mahdollisuus majoitukseen, ruokailuun ja peseytymiseen. Myös hiv-testaus ja pistosvälineiden vaihtaminen uusiin onnistuvat. 2.6.4 Maahanmuuttajat Maahanmuuttajille suunnattuja päihdepalveluita on Suomessa vähän. Pro-tukipiste ja A- klinikkasäätiö aloittivat vuonna 2004 kolmevuotisen Aura-projektin, joka on venäjänkielisten maahanmuuttajien vertaistyö- ja päihdepalveluprojekti. Projektin aikana kehitetään etsivän työn malleja ja kartoitetaan, millä keinoin päihdeongelmaisten venäjänkielisten maahanmuuttajien hoitoon hakeutumista voitaisiin edistää. Helsingin itävinkki on myös mukana yhteistyössä. Itävinkissä on yksi venäjänkielinen työntekijä ja Pro-tukipisteessä kaksi. (www.pro-tukipiste.fi). 2.6.5 Vammaiset Sininauhaliitto koordinoi Valtakunnallista vammaisten päihdepalvelujen kehittämisprojektia (VAPA) vuosina 2001-2005. Projektin tavoitteena oli kehittää päihdehoitopalveluja vammaisille sopiviksi. Vantaalla ei ollut projektiin liittyviä hankkeita. VAPA:n työryhmässä oli kuitenkin mukana Vantaan päihdehuollon yhteispalveluiden edustaja. Työryhmä työsti projektin aikana mm. vammaisten päihdetyön hyvät käytänteet toimiviksi todetuista päihdetyön menetelmistä ja - käytännöistä. (www.vapa.info/) 2.6.6 Alle 18-vuotiaiden päihdehoito Alle 18-vuotiaiden avohoidosta vastaavat nuorisoasemat, joista on kerrottu kohdassa Avohoito. Vantaan nuorisoaseman lisäksi vantaalaisnuoria kävi vuonna 2005 erityisesti Helsingin nuorisoasemalla. Suurin osa alaikäisistä päihdeongelmaisista asioikin avohoidossa Päätös alle 18-vuotiaan päihteidenkäyttäjän laitoshoidosta edellyttää yhteistyötä lastensuojelun kanssa Vantaalla ei ole omia päihdehoitolaitoksia alaikäisille, joten päihdelaitoshoito ostetaan maksusitoumuksella. Käytetyimmät hoitopaikat olivat Helsingin Diakonissalaitoksen Nuorten päihdeyksikkö Breikki ja huumehoitoyksikkö Pikku-Pellas sekä Kymen A-klinikkatoimen Nuorten Stoppari-hoitopalvelut (Vantaan päihdehoidon tiedonkeruu 2005). Vuonna 2005 päihdehuollon laitoshoidossa oli kaikkiaan 55 alaikäistä vantaalaista (46 vuonna 2004). Hoitovuorokausia kertyi kuitenkin edellisvuotta vähemmän, keskimäärin 83 vuorokautta asiakasta kohti. (Vantaan sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmä 2005). 21
3. PÄIHDEHUOLLON KUSTANNUKSET Päihdehuollon kustannuksiin luetaan Päihdehuollon yhteispalveluiden menot (keskitetyt päihdehuollon menot) sekä sosiaalitoimen alueelliset ostopalvelut (asumis- ja laitoshoito). Taulukossa on esitetty kustannukset vuosina 2004 ja 2005. Päihdehuollon kustannukset olivat vuonna 2005 kaikkiaan 8,3 milj., josta vähennystä edellisvuoteen oli lähes 4 %. Vähennystä tapahtui nimenomaan alueellisissa ostopalveluissa. Päihdehuollon yhteispalvelujen kustannuksiin sisältyy päihdehuollon omia ostopalveluita lähes 880 000, mistä valtaosa käytettiin opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoitoon. Taulukko 6. Päihdehuollon yhteispalveluiden ja alueellisten ostopalveluiden kustannukset vuosina 2004-2005 (milj. ) 2004 2005 Muutos % Päihdehuollon yhteispalvelut 5,003 5,012 +0,1 Sosiaalitoimen alueelliset 3,636 3,296-9,3 ostopalvelut Yhteensä 8,639 8,308-3,8 Lähde: Vantaan sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmä 2004 ja 2005 sekä Päihdehuollon yhteispalveluiden talousarvion seuranta 2004 ja 2005 Lisäksi on mahdollista eritellä erikoissairaanhoidon päihdepsykiatrisia kustannuksia sekä alle 18- vuotiaiden laitoshoidosta aiheutuneita kustannuksia. HUS:n Psykiatriakeskuksen päihdepsykiatrian yksikön kustannukset vantaalaispotilaiden hoidoista olivat vuonna 2005 vajaat 334 000. Alle 18- vuotiaiden päihdehoidon laitoskuntoutuksen kustannukset olivat vuonna 2005 1,049 milj.. 22