VANHUUSOIKEUDEN KURSSI 15.-19.4.2013 Perhe- ja jäämistöoikeuden valinnaiset opinnot Anna Mäki-Petäjä-Leinonen Perheoikeuden dosentti
Vanhuksen kaltoinkohtelu ja siihen puuttuminen
Kaltoinkohtelun vallitsevuus Vajaakykyisten aikuisten kaltoinkohtelu on yleistä. Esimerkiksi Muistiliiton selvitysten mukaan kaltoinkohtelua on havainnut 65-70 % muisti- ja dementiatyön ammattilaisista. Esimerkki: Kerrostalon juoppoporukat kaveeraa, tyhjentää jääkaapin+kukkaron. Aikuiset lapsenlapset käy lainaamassa rahaa, takaisinmaksusta ei puhuta. Myydään kaikki lehdet puhelimitse moneen kertaan, myydään ovelta pölynimuria tai kurkkuja ja kalasäilykkeitä suuret määrät. Laskutetaan yksinäisen siivouspalveluista ylimääräisiä tunteja, ostetaan pilkkahinnalla dementoituneen omaisuutta, esim. kesämökki, asutaan mummolla ilmaiseksi, syödään ja varsinkin juodaan eläkerahat. (Mäki-Petäjä-Leinonen 2010)
% 70 Kaltoinkohtelun havaitseminen (N=160) 60 50 40 30 20 10 0 65 30 5 Kyllä Ei Tyhjä 4
Kaltoinkohtelun laatu (N=89) Yleisintä 2. yleisintä 3. yleisintä 4. yleisintä 82 % 26 27 19 18 17 20 8 0 1 9 4 10 11 11 3 3 3 3 2 Taloudellinen Psyykkinen Laiminlyönti Fyysinen Muu 5
Kaltoinkohtelijan henkilö (N=106) Yleisin Toisena Kolmantena Neljäntenä Viidentenä 42 30 % 22 22 21 19 18 18 14 16 5 6 6 1 0 4 4 8 9 6 3 3 2 1 1 1 1 1 1 0 Lapsi Muu suku. Tai läheinen Nais / miesystävä Ulkopuolinen Ammattihenkilö Muu 6
Itsemääräämisoikeuden rajoitustoimet laitoshoidossa Lainsäädännön näkökulma: PL 7 3 mom: Kenenkään henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Perusoikeuksien rajoitusten tulee olla: Lailla säädettyjä, täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Hyväksyttäviä, painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimia. Välttämättömiä tavoitteiden saavuttamiseksi (suhteellisuusvaatimus). Perusoikeutta rajoitettaessa huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä. Mielenterveyslain 4 a luvun säännökset eivät sovellu tavallisessa laitoshoidossa oleviin vanhuspotilaisiin. STM:n lainsäädäntöhanke: Laki itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimista. Luonnos lausuntokierroksella 2012. Uusi luonnos lausunnolle keväällä 2013? Toimikausi päättyy 12/2013
Itsemääräämisoikeuden rajoitustoimet laitoshoidossa Valvira: Liikkumista rajoittavien turvavälineiden käyttö Turvavälineiden käytöstä on tehtävä hoitopäätös. Hoitopäätös on kirjattava potilasasiakirjoihin. Tarvetta turvavälineiden käytön jatkamiseen tulee arvioida tiheästi. Liikkumisen rajoittamisessa on käytettävä oikeita välineitä käyttöohjeen mukaisesti. Potilasta on valvottava riittävästi vapaudenrajoituksen aikana. Päätöksestä on keskusteltava potilaan tai hänen lähiomaisensa tai edustajansa kanssa.
Alzheimer Europe: Muistisairaan ihmisen vapauden rajoittamiseen liittyvät eettiset kysymykset Julkaistiin 2/2013 Ethical issues linked to restrictions of freedom of people with dementia Suositusten painopisteet: Vapaus valita asuinpaikka. Vapaus elää mahdollisimman vähän vapautta rajoittavassa ympäristössä. Vapaus elää henkilökohtaisten asenteiden, arvojen ja elämäntapojen mukaan. Vapaus toimia aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä.
Vapaus valita asuinpaikka Lähtökohtana tulee olla muistisairaan autonomia asuinpaikkaa ja hoivamuotoa ratkaistaessa. Tarvitaan riittävä määrä resursseja, rakenteita ja käytäntöjä, jotta muistisairaan kotihoito mahdollistuisi mahdollisimman pitkään sairastuneen tahdon mukaisesti. Muistisairaan tahdonvastaisen hoidon tulee olla mahdollista vain laissa säädetyin edellytyksin. Tahdonvastaisen hoidon tulee olla mahdollista vain jos muistisairaan katsotaan olevan vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Tarvitaan vaihtoehtoja tahdonvastaiselle hoidolle ja sitä koskeville hoitojärjestelyille, ottamalla huomioon sairastuneen henkilökohtaiset preferenssit. Päätöksestä tulee olla valitusoikeus. Tarvitaan toimintaohjeet suojaamaan sellaisen muistisairaan oikeuksia, jonka tosiasiallista vapautta on rajoitettu. Esimerkiksi vapaus poistua hoivapaikasta tai päivähoitopaikasta.
Vapaus elää mahdollisimman vähän vapautta rajoittavassa ympäristössä Muistisairaan vapautta ei tule rajoittaa (esim. fyysinen/kemiallinen sitominen). Vapauden rajoittamisen tulee olla erittäin harvinaista, mahdollista vain ääritilanteissa ja sitä tulee välttää huolellisella suunnittelulla ja arvioinnilla. Lainsäädäntöä ja toimintaohjeita tulisi kehittää suojaamaan muistisairasta vapauden rajoituksilta. Vapauden rajoittamista ilman muistisairaan suostumusta on pidettävä kaltoinkohteluna, ellei sen oikeutukseen ole juridisia, kestäviä perusteita. Suostumuksen antamiseen kykenemättömän muistisairaan vapauden rajoittamisen ei tule olla sallittua ilman hänen laillisen edustajansa (omaiset/edunvalvoja) konsultointia. Vapauden rajoitusta ei tule ajatella mahdollisuutena. Se on epäonnistumista hyvän hoidon ja hoivan antamisessa. Vapauden rajoittamisen tulee olla mahdollista vain lääkärin määräyksestä, asiallisesti dokumentoituna ja valvotuissa olosuhteissa. Hoivayksiköiden tulisi laatia suunnitelmat vapauden rajoitusten nollatoleranssista.
Vapaus elää henkilökohtaisten asenteiden, arvojen ja elämäntapojen mukaan Eläminen laitoksessa: laitoshoidon käytännöt Asukasta tulee kohdella ihmisenä, jolla on oikeuksia: Yksilöllisyyden ja kulttuuristen erojen kunnioittaminen. Oikeutta tupakoida, käydä wc:ssä tai pitää kahvitaukoja ei tule rajoittaa tiettyihin kellonaikoihin, jollei siihen ole laillisia perusteita. Asukkailla tulee olla oikeus ulkoilla päivittäin sekä oikeus pukeutua omiin vaatteisiinsa. Seksuaalisuus ja ihmissuhteet Hoivayksiköillä tulisi olla selkeä, avoin ja hyväksyvä linja suhteessa muistisairaiden asukkaidensa seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin. Muistisairaan ei tule ajatella automaattisesti olevan altis seksuaaliselle tai taloudelliselle hyväksikäytölle hänen seksuaalisen tai platonisen suhteensa perusteella. Tätä mahdollisuutta ei tule toisaalta poissulkea.
Äänestäminen Vapaus toimia aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä Tulisi olla selkeä hallinnollinen ohjeistus siitä, miten laitoshoidossa olevien muistisairaiden oikeutta äänestämiseen voidaan mahdollistaa. Äänestämismahdollisuutta ei tule menettää yksinomaan laitoshoidossa/hoivayksikössä asumisen vuoksi. Tulisi olla koulutettuja ja puolueettomia henkilöitä avustamassa muistisairasta äänestystilanteessa. Autolla ajaminen Pelkkää muistisairauden diagnoosia ei tule katsoa todisteeksi ajokyvyn puutteesta. Lääkärin tulisi aina keskustella ajoasioista sellaisen potilaansa kanssa, jolla on diagnosoitu muistisairaus. Muistisairaan ajokyvyn testien tulisi sisältää ajokokeen, koe tulisi suorittaa säännöllisesti ja muistisairaalla tulisi olla oikeus uusia testi, jos hän ei sitä ensimmäisellä kerralla läpäise. Poliittisten päätöksentekijöiden tulisi varmistaa, ettei ajokyvyn menetys eristä muistisairasta yhteiskunnasta (syrjintäkielto).
Ammattihenkilön velvollisuus puuttua vanhuksen tilanteeseen Toisinaan itsemääräämisoikeuteen vedotaan vain, jotta hankalaan tilanteeseen ei tarvitsisi puuttua. Miten yksin asuvan muistisairaan mielipiteet otetaan huomioon ja miten häntä pyritään kuulemaan häntä itseään koskevissa päätöksissä? : Kuullaan, mutta lähinnä niin, että palveluja ei anneta, jos asiakas vastustelee. Esim. yksinasuva ei halua kotihoitajaa, joten kotihoito ei käy itsemääräämisoikeuteen vedoten. Asiakas ei osaa enää peseytyä, vaihtaa vaatteita, laittaa ruokaa, siivota ottaa lääkkeitä tms. Asiakkaalla on tulehduksia, sokeriarvot sekaisin, anemia, ruokamyrkytys, pelkotiloja, matoja jääkaapissa, pissaisia vaatteita sohvan takana, laskut ulosotossa, riidoissa naapurien kanssa -> harhailee ulkona, kaatuu -> lonkkamustuma-> päivystykseen -> sairaalan osastolle -> hoivaosastolle. Jos perushoito olisi kunnossa, olisi asiakkaan toimintakyky mahdollistanut vielä hyviä vuosia kotona. Itsemääräämisoikeus <-> heitteillejättö?? (Mäki-Petäjä-Leinonen 2010)
Ammattihenkilön velvollisuus puuttua vanhuksen tilanteeseen Ilmoitus maistraatille edunvalvonnan tarpeesta, vaitiolovelvollisuuden estämättä (HolTL 91 ) Ilmoituksen saatuaan maistraatin tulee ryhtyä toimenpiteisiin edunvalvonnan tarpeen selvittämiseksi ja tehdä tarvittaessa käräjäoikeudelle hakemus edunvalvojan määräämiseksi. Ammattihenkilöstön oikeus, ei velvollisuus (juridinen vs. moraalinen?) Mutta: Kunnan sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä (esim. sosiaalilautakunta) velvollisuus ilmoituksen tekemiseen jos asiakas ilmeisen edunvalvonnan tarpeessa (AsiakasL 9.2 ) Interventio kotiin (SHL 41 ) Jos sosiaalihuollon ilmeisessä tarpeessa olevan henkilön etu vaatii, eikä sosiaalihuollon tarve muutoin ole selvitettävissä, sosiaalityöntekijällä on oikeus johtavan sosiaalihuollon viranhaltijan määräyksestä huollon tarpeen selvittämiseksi päästä henkilön asuntoon tai muuhun olinpaikkaan. Anna MPL 12.4.2013
Ammattihenkilön velvollisuus puuttua vanhuksen tilanteeseen Ilmoittaminen iäkkään henkilön palveluntarpeesta (VanhusL 25 ) Jos terveydenhuollon ammattihenkilö taikka kunnan sosiaalitoimen, alueen pelastustoimen, hätäkeskuksen tai poliisin palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tiedon sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan, hänen on salassapitosäännösten estämättä ilmoitettava asiasta viipymättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle. Terveydenhuollon ammattihenkilön on ilmoitettava kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle myös iäkkään henkilön kotiuttamisesta terveydenhuollon laitoshoidosta. Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ennen kotiuttamista. Sosiaalihuoltolain muutosehdotus (STM:n raportteja ja muistioita 2012:21, -ehdotus 55) Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus: epäkohta tai epäkohdan uhka asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Toiminnasta vastaavalle henkilölle, joka ilmoittaa kunnan sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle.