04.05.2005 Oili Ruokamo, projektipäällikkö Marke 2 Keski-Suomen marja-alan kehittämisen jatkohanke JAMK/Matkailu,- ravitsemis- ja talousala

1 Opintoretkiraportti Pohjois-Italia 4.4.-10.4.2005 04.05.2005 Oili Ruokamo, projektipäällikkö Marke 2 Keski-Suomen marja-alan kehittämisen jatkohanke JAMK/Matkailu,- ravitsemis- ja talousala Saarijärventie 21, 40200 Jyväskylä

2 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto matkalle 3 1. Jylhä vuoristo ja kauniit kukkulat 4 2. Agriturismon lähteet ruokakulttuurin perinteissä 5 3. Majoituspalvelut ja aktiviteetit lisänä maaseutumatkailua 7 4. Tuonti alentaa tuottajahintoja myös Italiassa 7 5. Johtopäätöksiä ja palautetta opintomatkasta 9 6. Pansotti in salsa di noci resepti 10 7. Kohteet käyntijärjestyksessä Lasipakkaustehdas Vetrerie Bruni SpA 12 Osuuskunta Araldica Vini Piemontesi Soc. coop. a r.l. 13 Viininviljelytila Azienda Agricola Il Milin 15 Oppilaitos Universitá di Scienze Gastronomiche 17 Maaseutumatkailutila Agriturismo Casina Pistone 19 Puutarhatila Azienda Agricola Molinetto 20 Suklaapuoti Il Vero Cioccolato Stroppiana 22 Maito- ja lihantuotantotila Azienda Agricola Casetta 23 Veronan messut Enolitech ja VinItaly 24 9. Matkaohjelma 25 Teksti: Oili Ruokamo. Kohde-esittelyissä käytetty pohjana restonomiopiskelijoiden Anna Penttilän (sivut 13-16), Reetta Nisulan (sivut 17-19) ja Kalle Komosen (sivut 20-22) muistiinpanoja. Kuvat: yrittäjä Taisto Ahonen, paitsi sivuilla 10 ja 17 Reetta Nisula. LÄHTEET: 1. Agriturismo 2005. Un soggiorno di qualitá in 1390 aziende agrituristiche. Istituto geografico DeAgostini. Coldiretti/Terranostra/Campanga Amica 2. Le fattorie del buongustaio 2005. Le buone tavole di campanga i prodotti tipici le recette regionali.. Istituto geografico DeAgostini. Coldiretti/Terranostra/Campanga Amica 3. Reseptin käännös Oili Ruokamo: La pasta fatta in casa. Giuliana Bonomo. Curcio 1976, Milano.

3 JOHDANTO MATKALLE Pohjois-Italiassa sijaitseva Piemonten maakunta ja sen pääkaupunki Torino valmistautuu talviolympialaisiin talvella 2006. Tapahtumajärjestelyt ovat kuumimmillaan, kaikkea korjataan ja entisöidään. Kauniit kadut ja nopeat autostradat ovat vaarallisia kulkea, historialliset rakennukset ja monumentit ovat tikkaiden ja suojien peittämiä, piazzat auki revittyjä jne. Kaikki näyttää oikeastaan rumalta ja kauhealta, kun tämä perinteisesti italialainen kaupunki valmistautuu vajaan vuoden kuluttua vastaanottamaan ulkomaalaisia vieraita enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Matkailutarjonta on Piemonten maakunnassa parhaillaan muotoutumassa ja etsimässä omia kilpailuvalttejaan tunnettujen Lombardian ja Toscanan maakuntien rinnalla. Piemonte sanana tarkoittaa alueen murteella kävellä vuorilla (monte=vuori, piedi=kävellen). Torinoa ympäröivät jylhät Alpit, joten vuoristo laaksoineen on muovannut alueen luontoa ja ihmisiä koko olemassa olonsa ajan. Vielä 20 vuotta sitten vieraat ja ulkomaalaiset olivat outo näky perin juurin italialaisella alueella. Vierasmaalaisia ei juuri ole asunut maakunnassa, joten puhuttu kieli on italia ja sen ranskalaisuuteen vivahtava murre Piemontese. Ainoastaan etelästä tulleet tehdastyöläiset ovat vähemmän pidettyjä tummia vauraassa Torinossa. Tänä päivänä paikalliset välttelevät etelästä tulleita italialaisia, pakolaisia, maahanmuuttajia, Kiinan mafiaa jne. Kävimme keskisuomalaisten maaseutuyrittäjien ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijoiden ja opettajien kanssa tutustumassa Torinoon ja sen ympäristöön huhtikuun alussa. Matkan aikana vierailimme myös Veronan viinimessuilla tutustuen viini- ja oliivialan teemoihin sekä viljelyyn ja jatkojalostuksen liittyviin koneisiin ja laitteisiin. Opintomatkan tavoitteena oli etsiä hyviä esimerkkejä maaseudun yritystoiminnasta ja yhteistyöstä sekä etsiä yhteistyökumppaneita. Opiskelijat ja opettajat lähtivät matkaan päivää aikaisemmin kuin yrittäjät. Matkat tehtiin edestakaisin lentäen Milanoon, josta vuokrattiin ryhmän käyttöön kaksi tilaautoa. Lehtori Mika Sachse ja projektipäällikkö Oili Ruokamo toimivat autonkuljettajina, jälkimmäinen myös matkanjohtajana ja tulkkina. Muut osallistuivat karttojen lukuun, kokemusten vaihtoon ja maisemien ihailuun ajomatkojen aikana.

4 1. Jylhä vuoristo ja kauniit kukkulat Italiassa asuu noin 58 miljoonaa ihmistä eli kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa. Pelkästään Torinossa asuu yli kolme miljoonaa asukasta. Maaseudun rauhaan pääsee kuitenkin helposti, kun valitsee lähikyliin johtavia paikallisteitä moottoriteiden sijaan. Ilman tarkkaa lähikarttaa tai paikallisopasta saattaa eksyä helposti. Tieopasteet ovat joskus hyvinkin sekavia, pienellä kirjoitettuja sekä sijaitsevat vasta aivan kohteen välittömässä läheisyydessä. Piemonten maakunnan luontoa ja sen pääkaupunkia Torinoa ympäröivät vuoret ja viljellyt kukkulat. Pienet kaupungit ja kylät sijaitsevat vierekkäin, joita yhdistää kiemurainen tieverkko. Meidän vierailuaikamme sijoittui hedelmäpuiden ja muutamien värikkäiden pensaiden kukinta-aikaan, joten saimme ihailla kukkien tuoksua ja kauneutta. Viiniköynnökset olivat vielä lehdettömiä, samoin kuin kaupunkien katujen puut. Loppuviikosta vesisateen myötä saimme kuitenkin ihailla nuoria, orastavia lehtiä ja tulppaanien kukka-aiheita ajaessamme ulos kaupungista. Maaseudun ihmisten toimeentulo on Italiassa riippuvainen lähiympäristön asukkaista ja heidän ostokäyttäytymisestään. Maatilat ovat viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana onnistuneet houkuttelemaan kaupunkilaiset tiloilleen. Hyvä esimerkki oli Torinon lähikaupunki Chieri ja sitä ympäröivät kylät. Kävimme pienessä Pecetton kylässä, joka oli jo opastekylteissä julistautunut kirsikoiden paikaksi Il paese dei ciliegi. Kukinta-aikana tilat järjestävät yhteistyössä vuosittain opastetun, pääsylipullisen kävelykierroksen kirsikkapuiden katveeseen kaupunkilaisille. Osallistujien määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Tänä keväänä oli odotettavissa yli 5000 kaupunkilaista ja lähikylien asukasta ihailemaan kirsikoiden kukintaa ja lintujen laulua (10.4. vierailumme jälkeinen päivä). Kävelykierros on suunniteltu ja ohjattu siten, että se kulkee mahdollisimman monen tuotantotilan kautta. Kotona tehtyjä maaseudun

5 herkkuja aidoista, itsetuotetuista raaka-aineista on myynnissä vieraille juustoja, sesongin vihanneksia ja villiyrttejä, viiniä, mehua, marmelaadeja, leivoksia jne. Meille kerrottiin, että kävelykierrokselle osallistujat melkein juoksevat matkan ensimmäisellä kerralla ahmien vehreyttä ja lähtevät sitten hiljalleen kiertämään samaa kierrosta uudelleen nauttien ympäristön rauhasta ja kauneudesta sekä toistensa seurasta. Mielestäni tämä on juuri sitä aitoa vuorovaikutusta maaseudun ja kaupunkilaisten kesken. Maaseudun vetovoimaisuutta on hyödynnetty kestävällä tavalla, johon liittyy rinnakkainen, erilaisuutta arvostava näkemys ihmisten kesken. Samat kaupunkilaiset tulevat yhä uudelleen tiloille kokemaan elämyksiä, hankkimaan tuoreita sesonkituotteita, tekemään muita ostoksia ja rauhoittumaan hetkeksi kaupungin melskeestä vieraanvaraisessa ja kauniissa ympäristössä. 2. Agriturismon lähteet ruokakulttuurin perinteissä Italiassa maaseutumatkailua on kehitetty lähiruuan kautta. Pieniä maaseuturavintoloita on perustettu sellaisten maatilojen yhteyteen, jotka tuottavat raaka-aineita ja herkullisia, perinteitä kunnioittavia aterioita itse tai yhdessä naapuritilan kanssa. Perinteiset reseptit, raaka-aineiden puhtaat maut ja oma tuotanto sekä aidot paikalliset valmistustavat on otettu markkinoinnissa lisäarvoiksi. Asiaa on edesautettu erilaisilla kehittäämishankkeilla, joissa on käytetty niin kansallista kuin EUn rahoituslähteitä. Suurimpia maaseudun kehittäjiä Italiassa on kansallinen Coldiretti järjestö, joka ajaa maaseudulla asuvien tilallisten etuja Brysselissä ja Italiassa. Suomessa ei juuri vastaavaa ole, mutta neuvontapuolella tehtäviä hoitaa MTK. Coldiretilla on omia

6 paikallisia, pieniäkin toimistoja pitkin Italiaa tehden kehittämistyötä sekä näkyvää promootiomarkkinointia pääasiassa kotimaassaan. www.coldiretti.it Slowfood vastaisku fastfoodille, on perustettu Italiassa perinteisten ruokien, valmistustapojen, viinituotannon sekä ruuasta nauttimisen puolestapuhujaksi 1980- luvulla. Maailmanlaajuisessa Slowfoodissa on jäseniä kaikkiaan 100 maasta yhteensä noin 80 000 henkilöä. Myös Suomessa on muutamia ns. pöytäkuntia, jotka vaalivat meidän ruokakulttuuria mahdollisuuksien mukaan. www.slowfood.com Cuneon provinssin pienessä Pollenzon kylässä on keskitytty lähiruokaideologian kehittämiseen yliopistokoulutuksena. Università di Scienze Gastronomiche perustettiin ensin naapurimaakuntaan Toscanaan. Toinen yksikkö aloitti myöhemmin Pollenzossa syksyllä 2004. Koulutuksessa on 70 opiskelijaa, joista yli 40 on ulkomaalaisia. Kolmen vuoden opintojen aikana opiskelijat tutustuvat perinpohjaisesti italialaiseen ruoka- ja viinikulttuuriin. Pollenzon yliopistolle on perustettu viiniä varten oma viinipankki, jossa on yli 2000 tuottajan parhaimmat viinit pullotettuina. Vierailumme aikana emme tavanneet opiskelijoita, koska he olivat parhaillaan maatiloilla viikon kestävällä juustokurssilla. Yliopistoa rahoittavat pääasiassa tuottajat sekä opiskelijat, joiden täysihoitokustannus on 19 000 euroa vuodessa. Piemonten maakunta on tunnettu runsaista antipastoistaan ja erikoisista liharuuistaan. Keskivertoravintolassa maaseudulla saa paikallisen menun 25 eurolla, johon sisältyy neljä antipastoa, kaksi primo piattoa (pasta tai riisi), kaksi secondo piattoa (liha) ja kaksi makeaa jälkiruokaa sekä kahvin. Hintaan voi sisältyä maatilan tuotannosta riippuen myös talon viiniä ja grappaa. Herkullisen illallisen jälkeen voikin tehdä ostoksia tilan suoramyynnistä, kuten salamimakkaraa, hedelmä- ja marjasäilykkeitä, juustoja, viiniä, grappaa jne.

7 3. Majoituspalvelut ja aktiviteetit lisänä maaseutumatkailua Maaseutumatkailu majoituspalveluineen ja aktiviteetteineen kiehtoo yhä suurempaa määrää italialaisia ja ulkomaalaisia. Perinteisen maaseuturavintolan yhteyteen on maatilan rakennuksia korjattu majoitustiloiksi, hevostalleiksi jne. Italian lainsäädäntöön perustuen maaseutumatkailukohteessa voi olla enintään 20 vuodepaikka, kun sen sijaan agriturismo-ravintoloiden koko on keskimäärin 40-50 asiakaspaikkaa. Nykyihmisen hektinen elämä vaatii vapaa-aikanakin lisää uutta ja ennen kokematonta. Italia tarjoaa siihen runsaasti vaihtoehtoja. Kiehtova historia ja muinainen kulttuuri, moniilmeinen ympäristö vuorineen ja merineen, temperamenttiset ja tuliset ihmiset kaikkea löytyy. Internetin kautta voidaan kohteita varata helposti aina Bed and Breakfast tuotteesta kokonaiseen 300 vuotta vanhaan linnaan tai kartanoon. Paikalliset maatilat tarjoavat monipuolista opastettua tekemistä lomanviettoon, kuten osallistumista tilan töihin, ruuanvalmistuskursseihin, taideleireihin, ratsastusretkiin, vaelluksiin, jne. 4. Tuonti alentaa tuottajahintoja myös Italiassa Myös italialaisilla viljelijöillä on samat ongelmat kuin suomalaisilla kollegoillaan. Vaikka ympäristö on valjastettu lähes täysin raaka-aineiden tuotantoon, ei tuotantomäärät ole riittäviä kannattavuuden takaamiseksi. Tehotuotanto rumentaa ennen niin kauniin ja vehreän ympäristön tuottaen suorastaan tuskaa suomalaisille vieraille. Kaiken tuotannon maksimointi ei varmaankaan tuota iloa maanviljelijöille. Lihaa tuotetaan omilla erikoisilla risteytyksillä keinotekoista hedelmöitystä hyväksi käyttäen (Piemontese rotu). Vaikka mansikan taimi tuottaa vain yhden sadon kasvihuoneolosuhteissa, on tuotantokierto neljä vuotta. Viiniviljelyyn on valjastettu

8 lähes kaikki vapaana oleva maa. Kaikki kasvit tuetaan nykyisin harmailla, betonisilla tukiseipäillä. Nämä muutamina esimerkkeinä, joita tuli eteemme. Ruokaa tuodaan maan ulkopuolelta laskien omassa maassa tuotettujen hyödykkeiden hintoja. Kuluttaja ei ole valmis maksamaan hyvästä laadusta sille kuuluvaa hintaa. Seuraavien vuosien aikana jopa 20 % italialaisista tuottajista lopettaa elintarvikkeiden tuotannon työmäärän ja alhaisten hintojen vuoksi. Ja luultavasti myös siksi, että ovat väsyneet EU:n byrokratiaan ja sen tuomiin muutoksiin italialaisessa yhteiskunnassa ja ihmisten omissa elämänarvoissa. Suomessa suurimmaksi osaksi maito on kotimaista. Italiassa maitoa tuodaan kotimaan markkinoille puolet muualta kuin omasta maasta. Coldiretin, maaseudun tuottaja- ja promootiojärjestön, edustaja Mauro Parello Astista kertoi, että on vaikea saada kuluttajia ostamaan ja hankkimaan Italiassa tuotettuja elintarvikkeita, koska ulkomailta tuodut ovat halvempia. Vaikka järjestö tekeekin vahvaa promootiomarkkinointia lähiruuan ja maaseutumatkailun puolesta, on vaikeaa saada suuri massa vakuuttuneiksi asian puolesta. Kuluttajat ostavat kukkarollaan, eivätkä edes italialaiset ajattele asiaa maun tai terveellisyyden kautta, vaikka suomalaisena niin luulisikin. Pitkällä tähtäimellä ihmiset sairastuvat lisäaineilla ja säilöntäaineilla muokatusta tuontiruuasta. Yhteiskunnalle se tulee todella kalliiksi pidemmällä aikavälillä työtulon menetyksinä, elinkeinon kehittymättömyytenä jne.

9 5. Johtopäätöksiä ja palautetta opintomatkasta Matkalla mukana olleet keskisuomalaiset maaseudun yrittäjät olivat tyytyväisiä näkemäänsä, kokemaansa ja kuulemaansa. Heidän mielestään meillä on puhtaampi ja tiukempi toimintakulttuuri. Asiaa päästiin kokeilemaan käytännössä, kun vierailimme lihakarja- ja maidontuotantotilalla Astissa. Ennakkoon olin sopinut Coldiretin edustajan kanssa, että saamme vierailutilalta käyttöömme kenkä- ja muut suojat. Mutta kun tulimme tilalle, meille ilmoitettiin ettei niitä tarvita tässä tapauksessa, koska emme ole käyneet matkan aikana muilla vastaavilla tiloilla. Joten kuljimme maitotilasta navettaan ja ulos samoilla kengillä kuin olimme lähteneet Suomesta. Yrittäjät aikoivat puhdistaa kunnolla omat kenkänsä ennen kotitilalle menemistä riskien minimoimiseksi Suomen puolella. Italian väkiluvun suuruus ja asutustiheys mahdollistaa markkinoinnin onnistumisen toisella tavalla kuin harvaan asutussa Suomessa. Tiheä asutus luo väkisinkin mahdollisuuksia tilojen väliseen yhteistyöhön, varsinkin kun asiaa verrataan Suomen pitkiin välimatkoihin ja ilmastoon. Hyvänä esimerkkinä matkallamme oli Araldica Vini Piemontesi -viiniosuuskunta, jossa omistajina oli noin 300 viininviljelijää lähiympäristöstä. Suomessakin on mm. EU hankkeiden myötä herätty yhteistyön ja verkostoitumisen tuomiin mahdollisuuksiin ja hyötyihin viime vuosien aikana. Meidät otettiin kaikissa kohteissa poikkeuksetta avoimesti ja ystävällisesti vastaan. Joissakin paikoissa pystyimme käyttämään kehonkielen lisäksi englannin- ja saksankieltä, joten italiankielistä tulkkausta ei aina tarvittu. Matkanjohtajana toimineen Oili Ruokamon italiankielen ja kulttuurin tuntemuksesta oli ehkä koko ryhmälle hyötyä. Koko ryhmä toimi hyvin yhteen, olihan meitä vain 12 yhteensä neljä yritysten edustajaa, kaksi opettajaa, viisi restonomiopiskelijaa ja projektipäällikkö.

10 Yrittäjien palautteiden perusteella he saivat matkaltaan rohkeutta toteuttaa omia ideoitaan. Se lisäsi heidän uskoa onnistumiseen omassa työssään maaseudulla, nimenomaan Suomessa. Ryhmässä olleet oppivat vaihtamaan kokemuksiaan niin yrittäjien, opiskelijoiden kuin kehittäjienkin näkökulmasta katsottuna. 6. Pansotti un primo piatto Matkalla nautimme useita perinteisiä piemontelaisia ruokia ja juomia. Seuraavassa esimerkki piemontelaisesta primo piattosta, jota nautimme etanatilalla Casina Pistonessa. Pasta tehdään omassa keittiössä juuri ennen ruuan valmistusta, täytteeseen käytetään paikallisia pähkinöitä ja runsaasti tuoreita yrttejä. Pansotti käy sellaisenaan esimerkiksi vihreän salaatin kera. Pansotti in salsa di noci Pastatyynyjä pähkinäkastikkeessa (6 henkilölle) Vihannestäyte: 500 g tuoreita, pieniä mangoldeja 500 g tuoretta pinaattia suolaa, pippuria tuoretta kirveliä 1 nippu tuoretta meiramia 1 nippu kaksi kananmunaa 100 g pinjansiemeniä 100 g raastettua parmesaanijuustoa 150 g voita

11 Pese tuoreet vihannekset ja keitä erillään suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi kypsistä vihanneksista pois, jätä kuivumaan hetkeksi. Pilko vihannekset pieniksi ja laita ne vuokaan. Lisää kananmunat, jauhetut pinjansiemenet, parmesaaniraaste, pippuria ja hienoksi pilkotut yrtit. Lisää huoneenlämpöinen voi, sekoita puukauhalla tasaiseksi massaksi. Jätä asettumaan ja valmista pasta. Pastataikina: n. 400 g vehnäjauhoja, suolaa 4 kananmunaa Kaada jauhot leivonta-alustalle, joihin suola on jo lisätty. Tee keskelle tilaa, johon rikot kananmunat. Sekoita jauhot vähitellen kananmunien kanssa ottaen peukalolla jauhoja vähän kerrallaan ulkoreunoilta sisäreunoille päin kunnes jauhot ovat kokonaan sekoittuneet munien kanssa. Muokkaa voimakkaasti kaksin käsin noin 10 minuuttia, kunnes pasta on kiinteää ja venyvää. Muista silloin tällöin lisätä jauhoja alustaan tarttumisen ehkäisemiseksi. Laita taikina kulhoon kostealla liinalla peitettynä ja anna olla 30 minuuttia. Tee kastike. Pähkinäkastike maustamiseen ja koristeluun: 100 g pinjansiemeniä 100 g raastettua parmesaanijuustoa 200 g pahkinänsydämiä (pekaani) kaksi valkosipulinkynttä tuoretta basilikaa nippu 1 dl oliiviöljyä Laita tehosekoittimeen pinjansiemenet, raastettu parmesaani, pähkinänsydämet, valkosipuli, basilika ja oliiviöljy. Sekoita täydellä teholla yhden minuutin ajan, lisää 2-3 teelusikallista kädenlämpöistä vettä ja jatka sekoittamista puoli minuuttia. Kiinteä kastike on valmis. Pansotit: Ota pastataikinaa vähän kerrallaan kulhosta, jotta se ei kuivuisi. Peitä aina kostealla pyyhkeellä kulho. Kauli tasaiseksi leivonta-alustalla ja muotoile veitsellä taikinasta pieniä neliöitä, joihin lisätään teelusikallinen täytettä. Tee pieniä kolmioita painamalla sormilla sivut kiinni. Keitä kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä kypsäksi italialaiseen tapaan al dente. Siivilöi ja kaada pansotit vuokaan, lisää pähkinäkastike, sekoita varovasti ja tarjoile heti.

12 7. Kohteet käyntijärjestyksessä Maanantai 4.4.2005 klo 13.00-15.00 Lasipakkaustehdas Vetrerie Bruni SpA, Via C. Colombo 12, 20090 Trezzano Sul Naviglio, puh. +39 02 484 361, faksi 02 484 3651, http://www.vetreriebruni.com Yrittäjien kanssa lähdimme suoraan lentokentältä vuokra-autolla kohti Milanon lähellä sijaitsevaa lasitehdasta. Yritys työllistää 75 henkilöä yli 60 maassa ympäri maailman. Omat suunnittelijat ja tuotekehitysosasto ovat mahdollistaneet Vetrerie Brunin kehittymisen yhdeksi alan johtavaksi yritykseksi maailmassa. Myyntitoimistot sijaitsevat Italiassa, Kanadassa ja USAssa. Meitä oli vastassa ulkomaan markkinointia hoitava Roberta Cabrini, joka tuurasi työmatkalla parhaillaan ollutta ulkomaan markkinoinnista vastaavaa Simona Locardia. Tehdas toimii yhteistyössä Puteli Oy:n kanssa, joka maahantuo lasipakkauksia pienille elintarvikealan yrityksille. Meille esiteltiin tuotteet tehtaan tuoteesittelytilassa, jossa kaikki pakkaukset olivat hyvin esillä hyllyissä koodeineen. Uutuuksista Cabrini kertoi, että yhdistelmäpakkaukset kiinnostavat kovasti, lähinnä lahjapakkauksina. Myös tuttuja pakkauksia löytyi hyllyiltä. Lähtiessä vaihdoimme yhteystietoja ja saimme yhdet tuoteluettelot mukaan ja luvan että tehdas lähettää mukana olleille yrittäjille veloituksetta näytteitä yhteen osoitteeseen Suomeen. Sen jälkeen työ jatkuu Putelin tarjousten ja toimitusten kautta suoraan yrittäjille.

13 Tiistai 5.4.2005 klo 10.00-12.00. Araldica Vini Piemontesi Soc. coop. a r.l., Viale Laudano 2, Castel Boglione, Asti, puh. +39 0141 7631, faksi +39 0141 762433, informazioni@araldicavini.com www.araldicadistribuzione.com; viinimyymälä ja hinnasto: www.araldicavini.com Koko ryhmämme lähti tyypillisen italialaisen aamupalan jälkeen (kahvi ja briosh) viettämään viinitilapäivää. Ensimmäinen kohteemme oli valtava verkostoyritys, joka muodostuu 300 lähiviininviljelijän muodostamasta osuuskunnasta. Markkina-alueena on kotimaan lisäksi koko maailma. Yrityksellä on Piemonten maakunnan suurimmat viinisäiliöt ja viinintuotanto, sillä se pullottaa vuosittain noin 7 miljoonaa viinipulloa. Aamupäivän aikana saimme tutustua tuotantolinjastoon, varastotiloihin, viinikellariin, viinien vanhennukseen ja viinivalikoimaan sekä esittelyn lopuksi maistaa muutamia palkittuja viinilaatuja. Kokonaisuuteen kuului tietenkin viinimyymälä, joka on avoinna joka päivä. Teimme hintavertailuja kotimaan Alkon hintoihin halvimmat olivat 15-30 % edullisempia kuin Suomesta ostettuina. Jätimme pienet kiitoslahjat viinitehdasta esitelleelle tytölle ja viinimyymälän vastaavalle Mauro Mauriziolle. He olivat iloisesti yllättyneitä saadessaan suomalaisia lahjoja. Maurolta kuulimme, että tällä alueella ei nuorilla ole mahdollisuuksia juuri valita työpaikkojaan, vaan lähes kaikki ovat jotenkin sekaantuneita viinintuotantoon ja valmistukseen. Suomessahan nuoret voivat valita oikeastaan ihan minkä tahansa ammatin, mutta Italiassa asuinalue määrää mistä leipä tulee pöytään. Saimme kutsun vierailla Araldican osastolla 14, Piemonten hallissa Veronan viinimessuilla.

14 Lounaalla kävimme paikallisessa trattoriassa, jossa myös viinitehtaan työntekijät lounastavat päivittäin. Trattoriassa oli samaan aikaan viereisen ala-asteen oppilaita ja muita paikallisia ruokailemassa. Lounasvaihtoehtoina oli kaksi pastaa eli tomaatti- tai merellinen pasta. Ruoka oli jälleen loistavaa, sitä oli riittävästi ja maksoimme ateriasta juomineen (viini ja vesi) 6-10 euroa per henkilö. Lounaan jälkeen ajoimme läheiseen historialliseen Astin kaupunkiin, joka on tunnettu maailmalla perinteisen tapahtuman Paglion järjestäjänä. Kävelimme pitkin historiallisia, vanhoja katuja, ympärillä kauniita kirkkoja ja rakennuksia sekä leppoisa iltapäivätunnelma. Löysimme avoinna olevan kauppahallin, jossa myytiin tuoretta lihaa, kalaa, juustoja, kauden vihanneksia, jatkojalosteita, Parman kinkkua Ihmettelimme pieniä lintuja lihatiskissä (quaglie) ja luulimme niitä rastaiksi. Vielä lentokoneessakin pohdimme rastaiden rintalihojen vientiä Italiaan ja Ranskaan. Meillä Keski-Suomessa riittäisi rastaita herkuiksi maailmanmarkkinoille. Kotona varmistin sanakirjasta lintujen olevan viiriäisiä, mutta idea rastaspaistista jäi ehkä vientitavarana itämään...

15 Tiistai 5.4.2005 klo 18.00-22.00. Azienda Agricola Il Milin, Frazione San Marzanotto 216, Localitá Valdonata, Asti. Puh. +39 0141 592 460, www.rovero.it Illaksi ajoimme Astin toiselle viinitilalle, joka sijaitsi heti ensimmäisessä kylässä Astista etelään. Viinitila markkinoi itseään nettisivuilla Vigneti e cantine Rovero grapperia e agriturismo eli vapaasti käännettynä Viiniviljelmä ja kanttiini Rovero, jossa on oma grappapaikka ja maaseutumatkailua eli oma ravintola. Hyvät nettisivut opastavat tilan salaisuuksiin ja antavat hyvät ajo-ohjeet kaupunkilaiselle vierailla tilalla. Il Milinin tilan omistaa kaksi veljestä perheineen, joilla taas on omat perheet mukana tilan toiminnoissa. Yksi veljeksistä vastaa viljelmistä, yksi koneista, yhden veljen poika grapan tuotannosta ja markkinoinnista, vaimot ravintolasta ja suoramyyntipisteestä. Suunnitelmissa oli seuraavan parin vuoden sisällä saneerata tiloja majoitustiloiksi kasvaville asiakastarpeille. Tila viljelee luomuna viinirypäleitä ja valmistaa erilaisia viinejä, grappoja ja väkevöityjä viinejä. Vuodessa heiltä valmistuu noin 80 000 pulloa viiniä, noin 60 000 pulloa grappaa ja noin 40 000 pulloa vermutin ja martinin tapaisia väkeviä viinejä. Tila viljelee myös persikkaa, aprikoosia ja pähkinöitä. Kävelimme tilan kukkuloilla ilta-auringon laskiessa. Edessämme viljelmät olivat täynnään vielä lehdettömiä viiniköynnöksiä, kukissa olevia hedelmä- ja pähkinäpuita sekä kukkuloita kukkuloiden perään. Meille tämän luomutilaesittelyn teki talon nuorimmainen poika, joka valmistautui samaan aikaan lähtemään Veronan viinimessuille yhdessä morsiamensa kanssa. Näimme viinitankit, tynnyrit ja pullotuslaitteiston. Oli mielenkiintoista vierailla päivän aikana kahdessa erikokoisessa viinitilassa. Kun aamupäivän kohde oli todella suuri, oli tämä tila pienempi perheyritys. Tuumimme vierailun aikana, että Roveron perheyritys teki parempaa katetta erinomaisilla tuotteilla, vaikka tuotantomäärät olivat vähäiset

16 verrattuna Araldican suureen kokonaisuuteen. Roveron päämarkkinat olivat ulkomailla USAssa ja Japanissa, jonne 60 % tuotannosta viedään. Illallista söimme tilan viihtyisässä ravintolassa. Ryhmämme ehkä eli tilanteessa syödäkseen - ei niinkään elääkseen. Kymmenen ruokalajia täytti vatsamme ähkyn partaalle. Aluksi saimme tyypillisiä antipastoja; salamia, kinkkua, juustotyynyjä, kanasalaattia, kasvispiirakkaa sekä kielen ja mielen mukanaan vienyttä kasvisterriiniä. Primo eli alkuruoka oli jauhelihapasta. Secondona eli pääruokana saimme possua ja kaniinia oliiviöljyporkkanoiden kera. Vatsat taisivat olla niin täynnä, ettei jälkiruualle jäänyt juuri lainkaan tilaa. Etenkin kun jälkiruokaa oli kolme erilaista; pannacottaa, persikkakakkua ja suklaakakkua. Toki kaikkia tuli maistettua, mutta elimistö ei vaan pystynyt tekemään enää tilaa ruualle. Ruokien kanssa nautimme neljää erilaista talon viiniä. Kahvin kera saimme vielä neljää erilaista väkevää jälkiruokasnapsia; kahta erilaista grappaa, brandya ja chinatoa. Muutamat tekivät vielä pieniä ostoksia tilan myymälässä. Kotimatka sujui pimeällä moottoritiellä ruokien loistavuutta kehuessa, toisessa autossa muutamat vetivät jo nokosia.

17 Keskiviikko 6.4.2005 klo 9.30-11.00. Università di Scienze Gastronomiche, P.zza Vittorio Emanuele 9, 12060 Fraz. Pollenzo Bra, Cuneo, puh. +39 0172 458 511, faksi +39 0172 458 500, info@unisg.it; www.unisg.it Kolmannen päivän vierailukohteemme oli Università di Scienze Gastronomiche, joka on osa Agenzia di Pollenzo kokonaisuutta. Kansainvälinen kokonaisuus syntyi 1990- luvun lopulla nimenomaan Slow Food periaatteen mukaisesti tietojen ja makujen suojelemiseksi ja ylläpitämiseksi. Kansainvälinen yhdistys perustettiin 2000-luvun alussa Bran kaupunkiin, jossa on jäseninä 300 yksityistä ja julkista jäsentä. Kokonaisuuteen sisältyy yliopiston lisäksi viinipankki La Banca del Vino (www.bancadelvino.it), hotelli L Albergo dell Agenzia (www.albergoagenzia.com) ja ravintola Guido ristorante Pollenzo (www.guidoristorante.it). Meidät otti ystävällisesti vastaan yliopiston opintosihteeri, joka emännöi meitä koko vierailun ajan. Yliopiston ympäristö oli historiallisine rakennuksineen ja roomalaisine muureineen aivan upea. Varsinainen koulun toiminta oli uutta, opiskelijat olivat aloittaneet opiskelunsa 4.10.2004 eli meneillään oli vasta ensimmäinen lukuvuosi. Yliopisto on ainoa maailmassa, joka on keskittynyt ainoastaan gastronomiaan ja sen historiaan. Yllättävää oli, ettei varsinaista ruuanvalmistusta ollut sisällytetty opintoihin lainkaan. Opiskelu oli pelkästään teoriaa, lukuun ottamatta viinien ja juustojen maistelua. Yliopisto on yksityinen ja sen toiminta on rahoitettu julkisten yhteistyökumppaneiden, yksityisten yrittäjien sekä tietysti myös opiskelijoiden lukukausimaksuilla. Koulutuksen kesto on kolmesta viiteen vuotta ja sen hinta on 19 000 /vuosi sisältäen

18 kaiken, kuten asumisen, ruokailut, bussimatkat, kurssikirjat, kannettavan tietokoneen, internet -yhteyden sekä vakuutuksen ja terveydenhuollon. Yliopistolla on mahdollisuus myös suorittaa lyhyitä kursseja, joiden kesto on keskimäärin kahdesta neljään viikkoa ja hinta noin 1000 /osallistuja. Yksi mieleenpainuvimmista kursseista oli mm. Master of smells -kurssi, johon ryhmästä tuntui heti olevan halukkuutta osallistua. Yliopistolla oli tällä hetkellä 72 opiskelijaa useasta eri maasta, iältään 18-40-vuotiaita. Edellytyksenä yliopistoon pääsylle oli suoritettu toisen asteen tutkinto sekä vain italialaisille pyrkijöille järjestettävä pääsykoe. Ulkomaisille opiskelijoille pääsyvaatimuksena oli suoritetun toisen asteen tutkinnon lisäksi lähinnä välttävä italian kielitaito. Mitään erityisen hyvää italian kielentaitoa ei vaadittu, sillä opiskelijoille oli tarjolla intensiivistä italian opetusta ja kurssikokeet sai suorittaa valinnaisesti joko italiaksi tai englanniksi. Koulupäivät olivat melko pitkiä. Normaali koulupäivä kesti yhdeksästä viiteen saakka. Professoreja yliopistolla oli yhdeksän, sen lisäksi opetustehtäviä hoitivat myös muut expertit, jotka saattoivat olla mm. isojen tilojen tuottajia. Yliopisto tekee yhteistyötä Slow Food -järjestön kanssa, jonka toimesta yliopisto on alun perin saanut alkunsa Parmassa. Slow Food on kansainvälinen liike, joka puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä. Ruoka ja juoma ovat oleellinen osa kaikkia kulttuureja ja paikalliset perinteet ovat vaalimisen arvoisia. Yhteiset ruokailut ovat erinomaista kulttuurienvälistä kanssakäymistä ja herkullinen tapa tutustua uusiin kulttuureihin ja hankkia uusia ystäviä. Slow Food -liike on perustettu Italiassa, eurooppalaisen ruoka- ja juomakulttuurin kehdossa. Sieltä se on levinnyt kaikkialle maailmaan. Liike jatkaa hidasta, mutta vastustamatonta leviämistään tässä pikaruoan ja kiireisen elämänrytmin uhkaamassa maailmassa. www.slowfood.com Vierailun tavoite oli tutustua yliopiston toimintaan ja miettiä yhteistyömahdollisuuksia Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa vierailun pohjalta. Mukana olevat opettajat Mika Sachse ja Enni Mertanen olivatkin sitä mieltä, että yhteistyön voisi aloittaa osallistumalla yliopiston järjestämille erikoiskursseille.

19 Keskiviikko 6.4.2005 klo 15.30-22.00. Agriturismo Cascina Pistone di Meris Riccardo, Loc. Valletto, 2 12070 Gorzegno, Cuneo; puh. ja faksi +39 017 386 035, e-mail: cascinapistone@libero.it; www.primitaly.it/agriturismo/cascinapistone/ Sijainti: Piemonten ja Ligurian maakunnan rajalla, autostradaa Torino-Savona pitkin Torinosta noin 1 tunti ajomatkaa (30 km Albasta, 20 km Millesimosta, 50 km Savonasta, Torinosta noin 130 km). Etanaillallisen kustannukset koko ryhmältä viineineen 312 euroa maksettiin käteisellä paikan päällä (29 euroa per henkilö). Hinnat netissä: B&B 2 hh/vrk 23,25 e; puolihoito 2 hh/vrk 38,50 e, täysihoito 2 hh/vrk 49,00 e. Ateriat 15,50 23,00 euroa. Tilan nykyiset omistajat olivat muuttaneet Milanon ruuhkasta Langhen viheriöille kukkuloille. Tilan rakennuksia on saneerattu ja uudistettu kaikkea olemassa olevaa hyödyntäen ja kunnioittaen. Tilan erikoisuutena oli etanoiden viljely. Harmiksemme ilmat olivat olleet vielä niin viileitä, että ainoastaan muutamia yksilöitä oli noussut maan alta pintaan. Illansuussa pääsimme kuitenkin nauttimaan itse kasvatettuja etanoita sekä leivitettyinä että perinteisesti voilla ja valkosipulilla maustettuna. Aiemmin tilalla oli viljelty etanoita myytäväksi paikallisille ravintoloitsijoille, mutta nykyään etanoita kasvatetaan ainoastaan oman ravintolan käyttöön. Kaksi vuotta sitten niitylle oli istutettu 25 000 etanaa, mutta nykyistä lukumäärää oli mahdotonta arvioida, sillä osa etanoista paleltuu talven aikana ja myös esimerkiksi linnut vievät osan sadosta. Päärakennukseen oli saneerattu majoitustiloja kaikkiaan 14 vuodepaikkaa, joista yhdessä huoneessa oli myös keittomahdollisuus. Asiakkaita käy pääasiassa Sveitsistä ja Italiasta. Maaseutumatkailun ohjelmapalveluja oli aikaisemmin pystynyt toteuttamaan tilan poika, joka on ratsastuksen opettaja ja kouluttanut tilan hevoset. Viimeisen vuoden aikana poika on keskittynyt raskaana olevaan vaimoon ja omaan taloon, joka on naapurissa. Vanhemmat ovat siirtämässä kaiken toiminnan pikkuhiljaa pojalle ja vetäytyvät eläkepäivinään nauttimaan muun maailman tarjonnasta, kuten Suomen rauhasta ja puhtaudesta, joulupukista... Paikka oli todella viihtyisä ja kaunis. Oli ihanaa olla hetki luonnon lähellä, pois kaupungin vilskeestä ja kiireisistä aikatauluista. Sai rapsutella sikaa tarhassa ja seurata kanojen touhua pihassa.

20 Torstai 7.4.2005 klo 10.00-12.00. Azienda Agricola Molinetto, Strada Virana 42, Pescetto Torinese, Chieri, puh. +39 335 351 450, e-mail: molinetto@virgilio.it Pienessä kunnassa Torinon eteläisillä kukkuloilla sijaitsee kaunis Molineton puutarhatila, joka on ollut saman suvun hallussa kymmeniä vuosia. 13 ha:n tilan pääomistaja, viljelijä Piergiorgio, arveli tilan olleen jo vähintään 60 vuotta toiminnassa. Perhetilalla toimii 6 vakituista työntekijää (sisarukset ja vanhemmat sekä yksi ulkopuolinen) ja poiminta-aikaan vielä kolme apumiestä lisää. Viljeltävät tuotteet muodostavat laajan valikoiman. Parhaillaan oli parsan sesonki, jota kerättiin ja pakattiin myytäväksi tilan suoramyyntipisteestä sekä Torinossa kauppatorilla. Viljelyssä oli laaja valikoima erilaisia puutarhatuotteita, kuten mansikkaa, kesäkurpitsaa, tomaattia, salaatteja, omenaa, persikkaa, kirsikkaa, luumuja, aprikoosia viinirypäleitä, erilaisia sipuleja ja yrttejä. Sesonkiin kuului lisäksi villiyrttien keruu ja tuoremyynti, kuten parsan tapaan käytettävä humala. Tilalla on kasvien lisäksi myös 350 kanaa ja 14 mehiläispesää, joiden tuotteet myydään tuoreena tilalta. Suoramyyntipisteeseen hankitaan naapuritilalta multavamman maan tuotteita kuten perunat, porkkanat ja muut juurekset. Tilalla käytetään lannoitteita ja kasvinsuoja-aineita ainoastaan tarpeen vaatiessa eli viljelytekniikkana oli IP-menetelmä. Kasvien kastelu tilalla oli automatisoitu ja laitteisto oli israelilainen. Kastelu on tärkeää, koska talven kuivuus on yleinen ongelma Pohjois-Italiassa. Myös ilmojen vaihtelevuus ja arvaamattomuus on aiheuttanut esim. mansikanviljelyssä toimenpiteitä. Mansikat viljellään tunneleissa, joiden lämpötilaa ja kosteutta pystytään säätelemään. Taimi tuottaa vain yhden sadon, noin 800 g/kasvi. Asiakas ei kerää koskaan itse satoa, vaan ostaa aina valmiiksi kerätyt ja lajitellut tuoreet marjat. Suurimmat mansikat ovat olleet jopa aikuisen nyrkin kokoisia ja omistaja väitti, että maku on erittäin hyvä. Lajikkeet olivat suomalaisille viljelijöille outoja ja tuntemattomia. Molineton väkeä ihmetytti avomaaviljely Suomessa ja he kertoivat,

21 ettei se onnistu heillä. Kasvukierto on neljävuotinen, ennen kuin mansikkaa istutetaan samaan paikkaan uudestaan. Tilan ongelmana olivat villisiat ja varikset, jotka tuhoavat satoa. Tilalle oli vanha isäntä viritellyt variksille häkkiansoja kauniiseen kirsikkatarhaan. Piergiorgion sisaren vastuulla oli oma suoramyyntipiste, joka oli otettu käyttöön vuonna 1992. Melkein kaikki tilan tuotanto myytiin suoraan asiakkaalle myyntipisteestä, ainoastaan yhdellä mercato lla Torinossa myydään kauppatorilla tuoretuotteita. Molinetto oli muutama vuosi sitten valittu testitarhaksi, jossa yritetään kehittää tautien ja tuholaisten kestäviä kasveja. Myös yhteiskunnallisen vastuun Molineton puutarhatila tuntee asiakseen ja antaa hyväntekeväisyyteen ne tuotteet, jotka eivät kelpaa myyntiin esim. kokonsa ja muotonsa vuoksi. Vierailun jälkeen ajoimme kauniin maiseman ja kiemuraisen tien kautta Torinoon. Pysähdyimme lounastamaan pieneen kylään Pino Torineseen ravintolaan nimeltä Ristorante degli Amici da Carlotta. Ystävien ravintola oli toiminut paikassa kymmeniä vuosia ja oli suosittu kyläläisten keskuudessa. Lounaan jälkeen osa meistä piipahti suuren Basilican di Supergan luona tien varrella. Kirkkoaukealta näkyy hyvällä ilmalla koko Torinon kaupunki ja iltavalaistuksessa näky on stupendo eli mykistävä.

22 Torstai 7.4.2005 klo 15.30-17.30 Il Vero Cioccolato Stroppiana, Via Pasquale Paoli, 51, 10134 Torino, puh. +39 011 319 0460, faksi +39 011 304 3574, e-mail: cioccolatostroppiana@libero.it Cioccolato Stroppianon suklaatehtaan perusti nykyisen omistajan Nicoletta Giordanon isoäiti vuonna 1942 läheisen Astin kaupungissa. Toisen maailmansodan jälkeen yritys muutti Torinoon lähemmäs asiakkaita. Yritys valmistaa ja pakkaa perinteisellä reseptillä Gianduja tuotteita, jotka ovat alkuperäisin juuri Torinosta. Perusresepti sisältää suklaajauhoa, pähkinöitä ja sokeria. Stroppiana on arvostettu Euroopan markkinoilla krikri-suklaalla. Sen lisäksi yritys tunnetaan maustetuista Gianduja tahnoista, joita on kaikkiaan 11 erilaista: chili, ruusu, orvokki, kaneli, rommi, neilikka, vanilja jne. Yrityksellä on edustus kotimaan lisäksi Ranskassa, Saksassa ja Amerikassa. Vierailumme aikana tuotantopuolella oli kolme työntekijää ja yksi myyntipuodissa. Yrityksen tuotteiden ideoijana on Nicoletta itse sekä sparraajana vielä elossa oleva mummo. Uutuuksina yritys oli juuri tuomassa markkinoille trendikkäät fitness-tuotteet, joissa on käytetty aitoa hedelmän lihaa yhdistettynä Giandujaan. Tuotteita koemarkkinoidaan lähiajan fitness-messuilla ja tapahtumissa Italiassa ja Ranskassa. Nicoletta oli valmistanut meitä varten hyvän esityksen suklaan tuottamisen prosessista lähtien Etelä-Amerikan kasvien tuotannosta aina valmiiksi tuotteiksi saakka. Esityksen aikana saimme maistaa tuotteita, tutustua tuotantoon ja puotiin sekä tehdä ostoksia. Maistiaisista jäivät hyvin mieleen chilimausteinen Gianduja tahna sekä fitness-tuotteista persikkasuklaa. Mikä yritys alkaisi tuomaan niitä Suomeen? Giandujan historia ulottuu 1798 -luvulle, jolloin torinolaisissa tavernoissa liikkui hyväntahtoinen, värikkäästi pukeutunut, puhelias herrasmies lempinimeltään "Giöan d'la douja" (Ruukku-Jussi vap. suom.). Nimen hän sai siitä, että aina astuessaan tavernaan sisälle hän pyysi ruukullisen viiniä ensitöikseen. Nimi lyhennettiin piakkoin Giandujaksi. Gianduja - sana merkitsee siis iloista, maalaisjärjellä omaksuttua herrasmiestä, joka antaa arvoa hyvälle ruualle ja juomalle.

23 Perjantai 8.4.2005 klo 10.00-12.30. Azienda Agricola Casetta Mario e Roberto Comune di Valfenera d Asti Yhteyshenkilö: Mauro Parella, e-mail: mauro.parella@coldiretti.it Yrittäjien erikoistoivomuksena oli käynti lihantuotantotilalla. Suomesta lähtiessä emme vielä tienneet mille tilalle menemme, koska Mauro Parella Coldiretti järjestöstä oli järjestänyt tilavierailun meille. Ajoimme Torinosta moottoritietä ja annetuissa ohjeissa oli ajaa ensimmäisestä ulosajoliittymästä oikealle. Moottoritiellä ajetaan lujaa ja opasteet on kirjoitettu italiaksi pienillä kirjaimilla. Ajoimme tietenkin ohi oikeasta liittymästä. Onneksi me olimme ostaneet ensimmäisenä vierailupäivänä Milanon moottoritien huoltoasemalta hyvät kartat, joten käytimme kiertotietä ja myöhästyimme sovitusta kohtauspaikasta vain akateemisen vartin verran. Mauro Parella kollegansa kanssa opasti meidät vierailukohteeseen Casettan maatilalle, jonka omistaa kaksi veljestä Mario ja Roberto. Tila sijaitsi noin 20 kilometrin päässä Torinosta maaseudulla. Maatila on kooltaan 200 ha ja siellä viljellään vehnää, maissia ja ohraa. Karjaa oli 300 päätä, joista Piemontese rotuista lihakarjaa 150 ja Frisona -rotuista maidontuottajaa 150. Maatilalla asui nuorin veljeksistä perheineen. Vierailumme aikana tilalla oli paljon lapsia ja kuulimme, että tila toimii myös lasten päivähoitopaikkana. Meille tarjottiin talon lihaa raakana astilaisen punaviinin kera. Tilan vanha isäntä oli itse valmistanut tartar-pihvit ja odotti taustalla hiljaisena meidän kommentteja. Tyytyväisyys paistoi silmistä ja ilo kasvoilta kun suomalaiset vieraat olivat positiivisen yllättyneitä maukkaasta ja mureasta lihasta. Pihalla pöydän ääressä keskustelimme tuottajahinnoista ja yleensä elämästä maaseudulla Euroopassa. Tuottajahinnat olivat lähes samat kuin Suomessakin, samoin yhteiset ongelmat EU:n maataloustuotannossa. Tilan vanhempi veljeksistä oli juuri valittu paikallisen tuottajajärjestön puheenjohtajaksi (Vice Presidente della Federazione Provinciale Coltivatori Diretti di Asti). Yhdessä Mauro Parellan kanssa he aikoivat etsiä rahoitusta Coldiretin avulla opintomatkan tekemisestä Suomeen, koska halusivat tutustua meidän olosuhteisiin ja kollegoihin.

24 Lauantai 9.4.2005 klo 11.30-15.00 Veronafiera, Viale del Lauoro 8, Verona; http://www.enolitech.com/ Enolitech-messut 7.-11.04.2005; VinItaly Lauantaiaamuna lähdimme aikaisin kohti Veronaa. Vaikka ajomatkaa oli yli 300 kilometriä, taittui matka nopeasti ja vaivattomasti varsinkin Milanon ja Veronan välisellä moottoritieosuudella. Torino-Milano väli oli remontin takia hitaampi ajaa. Kohteemme olivat Veronan messut ja siellä teknologia, viinit ja oliiviöljy. Ajoimme auton messuparkkiin ja menimme messualueelle linja-autolla, joka oli järjestetty messuvieraita varten. Messulipun olimme varanneet internetistä etukäteen á 30 euroa (norm. 35 e), joten meitä varten oli oma sisäänpääsyportti ilman jonoja. Tänä vuonna messuilla vieraili ulkomaalaisia kävijöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kävijämäärä oli kaikkiaan 143 000, ja niistä 12 % ulkomaalaisia. Messualue oli laaja. Pelkästään viiniä varten oli kaikki Italian reilut 20 maakuntaa varanneet jokainen oman ison teltan, joten päätimme mennä suoraan asiaan. Etukäteen olimme katsoneet kohteet, jotka meitä kiinnostivat. Ensimmäiseksi etsimme suomalaisen pk-elintarvikealan koneita maahantuovan Myllypostin yhteistyökumppania Nuova Zambellia, jonka piti olla näytteilleasettajana. Heidän tuotteitaan ovat mehunpuristimet ja siihen liittyvä teknologia. Saimme kuulla, että he olivat peruneet osallistumisensa viime hetkellä, joten emme nähneet niitä koneita ja laitteita joita olimme suunnitelleet. Toinen kohde oli maatalouskoneita valmistava Calderoni Rolando (www.calderoniweb.it). Heidän osastollaan oli valtavan suuria koneita, jotka eivät meidän pk-yrittäjille olleet sopivan kokoisia. Löysimme kuitenkin muita pieniä osastoja, josta yrittäjämme tekivät ostoksia (taimien sidontaan apuvälineitä, mehukanistereita jne.). Kävimme myös tervehtimässä Araldican ja Roveron osastoilla olevia tuttuja, joita olimme jo saaneet vieraillessamme heillä viikon aikana. Ajoimme Gardajärven kautta Milanon Malpensan kentän lähellä olevaan hotelliin yöksi. Paikallisessa trattoriassa nautimme koko ryhmän kanssa illallisen ja aamulla lensimme Suomeen, osa käyttäen Finnairia ja osa KLM-lentoyhtiötä.

25 8. Matkaohjelma VISITA IN PIEMONTE 4.-10.4.2005 Sunnuntai/Domenica 3.4. Opiskelijat ja opettajat Torinoon. Kävelyretki lähialueen vuorille paikallisen kanssa, kävelymatka noin 4 tuntia. Maanantai/Lunedí 4.4. Toinen ryhmä saapuu Milanoon. Vierailu Putelin yhteistyötehtaalla Vetrerie Bruni SpA, tutustuminen lasipakkauksiin. Tulo Torinoon. Majoitus Hotel Abatjour, Via Galliari 19, Torino, puh. 990 39 011 669 9665, fax 990 39 011 650 9707. e-mail: abatjourhotel@alma.it Tiistai/Martedí 5.4. VIINITUOTANTO Klo 10.00- Araldica Vini Piemontesi Castel Boglione. Viinitilojen tuotanto, rypäleen käsittely, viinin valmistus ja pullotus, jakelu ja myynti. Esittely. www.araldicavini.com. Klo 18- Azienda Agricola Il Milin Asti. Slowfood. Maatilan esittely, tilaviinien ja grappan maistiaiset. Lähiruokaillallinen talonviinien kera. Keskiviikko/Mercoledí 6.4. OPISKELU JA MAASEUTUMATKAILUPÄIVÄ Klo 8-9.30 Lähtö Pollenzoon, Bra. Klo 9.30-11.00 Vierailu Università di Scienze Gastronomiche - Slowfood. Lähiruokaan ja pk-elintarvikealan verkostoitumiseen erikoistunut alan yksityinen yliopisto esittelee koulutustarjontaa ja yhteistyömahdollisuuksia Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa. Klo 15.30 Agriturismo Casina Pistone. Loc. Valletto, 2. 12070 Gorzegno, Cuneo. Puh. 990 39 017 386 035 Maaseutumatkailutilaan tutustuminen, hevostalli ja etanantuotanto. Majoitus, ravintola. Etanaillallinen paikallisista raaka-aineista. www.primitaly.it/agriturismo/casinapistone/puh. Torstai/Giovedì 7.4. PUUTARHAVILJELYÄ JA HERKKUJA Klo 9.30-11.00 Azienda Agricola Molinetto - Pecetto Torinese. Esittely puutarhatilalla, jossa viljellään mm. mansikkaa, parsaa, paprikaa. Suoramyynti tilalla ja toreilla. Klo 15-18.00 Cioccolato Stroppiana Torino. Suklaapuodin esittely ja maistiaiset. Suklaantekijät itse paikalla. Perjantai/Venerdí 8.4. YRITTÄJIEN EXTRA Vierailupäivä lihakarja- ja marjatilalle. Tämä vielä avoin. Mauro Parella 990 39 0141 380 400 Lauantai/Sabato 9.4. VERONAN MESSUPÄIVÄ, www.veronafiere.it Klo 07.00- Verona Enolitech ed Vinitaly. Maatalouden koneisiin, varsinkin rypäleen ja oliivin puristusteknologiaan ja jatkojalostuslaitteisiin tutustuminen. Messujen jälkeen ajo Milanoon, majoittuminen Hotel Cervo, Piazza Principessa Clotilde 10. Sunnuntai/Domenica 10.4. KOTIMATKA.