Kansalaisjärjestö Perustettu v. 1961 Toiminta keskittyi aluksi koe-eläinten suojeluun v. 1990 alkaen toiminut nimellä Animalia 3 pääkohdetta: tuotantoeläimet, koe-eläintoiminta sekä turkistarhaus N. 6000 jäsentä 20 alueosastoa ja toimintaryhmää ympäri Suomen Hallitus Toimisto Helsingissä 6 vakituista työntekijää sekä projektityöntekijöitä Toiminnan lähtökohdat Jokaisella olennolla on itseisarvonsa ja tiettyjä oikeuksia. Eläimellä on oikeus olla eläin, sillä on oikeus lajilleen tyypilliseen käyttäytymiseen sekä perusolemukseensa. Eläimellä on oikeus elämään ja kuolemaan ilman tarpeetonta kipua ja tuskaa. Toiminta Tiedotus Kampanjat Lobbaus Lainsäädäntö Asiantuntijajärjestö Tempaukset Seminaarit Kansainvälinen yhteistyö Rahoitus Lahjoitukset Testamentit Jäsenmaksut Kuukausitukijat Valtionapu Myyntituotteet Lisää tietoa Animaliasta löydät Internet sivuilta www.animalia.fi.
Eläinten oikeudet filosofisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta Kuinka suhtautuminen eläimiin on länsimaissa muuttunut viimeisen 2000 vuoden aikana ja mitkä tekijät tähän muutokseen ovat vaikuttaneet? Miksi eläinten hyvinvointi puhuttaa niin laajalti tänä päivänä? Onko ihmisellä oikeutettuja perusteita eläinten taloudelliselle hyödyntämiselle teollisilla eläintiloilla? Miksi eläimistä tulisi välittää? Materiaalissa hahmotetaan ajallinen kaari antiikin ajoista 2000-luvulle ja tutustutaan ihmisen ja eläinten suhteen kehitykseen. Materiaalissa käsitellään myös modernien eläinoikeusteoreetikkojen argumentteja eläinten oikeuksien puolesta ja pohditaan sitä, mikä ihmisen erottaa eläimestä vai erottaako mikään.
Eläinoikeusajattelun historiaa Antiikin Kreikka Kasvissyönnin historia ulottuu ihmiskunnan alkuaikoihin: on todennäköistä, että trooppisilla alueilla ravinto on ollut kasvispainotteisempaa ja pohjoisilla alueilla on syöty enemmän lihaa kasvuston niukkuuden ja talven vuoksi. Vasta teollistumisen myötä eläimiä on alettu tuottaa massoittain tehdasmaisissa olosuhteissa, ja liha on muuttunut ylellisyystuotteesta jokapäiväiseksi itsestäänselvyydeksi. Minkälaisten kehityskulkujen kautta on tultu tähän päivään, jolloin eläimiä hyödynnetään laajamittaisemmin ja tehokkaammin kuin koskaan ihmiskunnan historian aikana? Toisaalta eläinten puolestapuhujia ei ole ollut koskaan yhtä laajaa joukkoa kuin 2010-luvulla. Eläinoikeusajattelun ituja voidaan löytää yksittäisiltä antiikin Kreikan ajattelijoilta. Muun muassa filosofi Pythagoras katsoi, että eläinten syöminen on väärin ja vetosi eläinten sielullisuuteen. Myös filosofi Plutarkhos kannatti kasvissyöntiä. Hän kirjoitti moniosaisen tekstin lihansyönnin epämoraalisuudesta Lihansyönnistä. Plutarkhoksen mukaan ihmiset olivat alun perin kasvissyöjiä ja lihansyönti voi olla oikeutettua ainoastaan välttämättömyyden pakosta, esimerkiksi oman henkiinjäämisen turvaamiseksi. Hänen mukaansa lihansyönti raaistaa ihmisen sielun ja johtaa väkivallantekoihin myös muita ihmisiä kohtaan. Antiikin aikana tavallisen kansan ruokapöytä oli kala- ja kasvispainotteinen, ja punaista lihaa syötiin lähinnä suurten juhlien yhteydessä, jolloin uhrattiin eläinuhreja jumalille. Antiikin ja myöhäisantiikin aikana eli myös muita kasvissyönnin kannattajia: esimerkiksi uusplatonikko Porfyrios (n.232 304 jaa.) kirjoitti 200-luvun lopulla teoksen Pidättäytyminen sielullisten olentojen syömisestä, joka on Plutarkhoksen kirjoitelmaa huomattavasti laajempi. Toisaalta esimerkiksi Aristoteles erotti järjen omaavan ihmisen tarkasti järjettömistä eläimistä; ihmisen tulee käyttää eläimiä omaksi hyödykseen. Jos ihminen tästä käytännöstä luopuu, hän ei ole enää sivistynyt ihminen.
Eläinsuojeluajattelun historiaa Keskiaika ja kristinusko Kristinuskon leviäminen toi mukanaan asenteen, jonka mukaan luonto ja eläimet on luotu ihmisen käytettäväksi: yhdelläkään luodulla oliolla ei ole muuta tarkoitusta kuin palvella ihmisen tarkoitusperiä. Toisaalta myös tilanhoitajaetiikan mukainen tulkinta on mahdollinen joidenkin ajattelijoiden mukaan, jonka mukaan ihmiset ovat vastuussa Jumalalle maan kauneudesta ja hedelmällisyydestä ja niiden lisäämisestä. Tämä vastuu näkyy sen vallan ja taidon käyttämisenä, jonka Jumala on ihmisen käsiin antanut. Vallan vastuullisen käytön tulee koskea myös eläimiä. Pyhä Franciscus Assisilainen (1181 1226) oli aikansa toisinajattelija: Hän pyrki korvaamaan idean ihmisen rajattomasta vallasta idealla tasa-arvosta kaikkien luotujen olentojen välillä. Kaikki elävät olennot ovat pyhiä Jumalan katseen alla. Franciscusta onkin kutsuttu luonnonsuojelijoiden suojeluspyhimykseksi. Monissa luostareissa syötiin kasvisravintoa, mutta perustelut olivat pikemminkin askeettis-siveellisiä kuin eläineettisiä. Lihansyömisen nähtiin voimistavan seksuaalisia viettejä, joka ei sopinut munkkien siveelliseen elämäntapaan. Eläimet nähtiin monesti irrationaalisina ja pahoina, jotka elävät vaistojensa vietävinä ilman järjen kontrollointia. Yleisesti keskiajalla eläimet olivat osa yhteisöä ja elivät usein samassa tuvassa isäntiensä kanssa. Eläimiä pidettiin usein myös moraalisesti vastuullisina: esimerkiksi eläimet saattoivat toimia todistajina oikeudenkäynneissä ja härkää saatettiin pitää syyllisenä, jos se aiheutti ihmisen kuoleman.
Eläinsuojeluajattelun historiaa Uuden Ajan Alku Renessanssin ajan kuuluisin kasvissyöjä oli Leonardo da Vinci (1452 1519), jota eläinten kärsimykset koskettivat niin paljon, ettei hän suostunut syömään lihaa. Renessanssi oli humanismin kulta-aikaa. Perustelut eläinten julmaa kohtelua vastaan olivat lähinnä ihmiskeskeisiä: eläimille tehdyt raakuudet kielivät ihmisen sivistymättömyydestä. Tieteellinen vallankumous 1500 1700- luvuilla vahvisti asennetta, jonka mukaan luonto ja eläimet ovat mekanistista materiaalia, jotka voidaan ongelmitta valjastaa ihmisen käyttöön ja yhteiskuntien kehitykseen. Esimerkiksi Rene Descartesin (1596 1650) mukaan eläimillä ei ollut sielua, eivätkä ne täten voineet ajatella tai tuntea kipua. Hän esimerkiksi piti hyväksyttävänä eläinten leikkelyä elävänä. Valistuksen aikana (1700-luvun jälkipuolisko) painotettiin kasvisruuan terveydellisiä vaikutuksia; tosin kasvissyönti ei ollut kovin yleinen ilmiö. Valistuksen aikana järki, tieto ja yhteiskunnallinen edistys nostettiin ihanteiksi, ja ihmisen herruusajattelu eli vahvana. Toisaalta esimerkiksi Jean-Jacques Rousseau (1712 1776) kyseenalaisti ajatuksen siitä, että tieteiden ja taiteiden kehitys olisivat tuoneet ihmiselle yksinomaan onnea. Hänen mukaansa ihmiset ovat luonnostaan hyviä eläessään luonnon tilassa tasavertaisessa asemassa eläinten kanssa, mutta sivistys oli erottanut ihmiset toisistaan ja luonnosta. Paluu luonnontilaan oli Rousseaun mielestä kuitenkin mahdoton, mutta sivistystäkin oli mahdollista hänen mielestään parantaa.
Eläinsuojeluajattelun historiaa 1800-1900-luvuilla Eläineettisiin syihin vetoava kasvissyönti alkoi yleistyä vasta 1800-luvulla. Syitä tälle yleistymiselle voidaan löytää useita, muun muassa teollistumisen kääntöpuolien kuten saastumisen, yhteisöjen hajoamisen sekä työväestön olojen kurjistumisen mukanaan tuoma kaipuu takaisin luontoon. Brittiläisen luonnontieteilijän Charles Darwinin (1809-1882) kehittämä evoluutioteoria puolestaan kyseenalaisti ihmisen erityisaseman muiden luonnonolioiden yläpuolella. Lemmikkieläinten pitäminen 1700-luvulta lähtien yleistyi esimerkiksi Englannin keskiluokan keskuudessa: lemmikeistä tuli saman katon alla asuvia täysivaltaisia perheenjäseniä, joille annettiin yksilölliset ja inhimilliset nimet. Lemmikkejä kohdeltiin persoonina, eikä niiden pitäminen perustunut hyötyajatteluun. Samalla myös yleiset asenteet eläimiä kohtaan muuttuivat suopeammiksi: eläinten katsottiin olevan kykeneviä tuntemaan ja niiden nähtiin ihmisen tavoin olevan yksilöitä. 1800- luvulla perustettiin ympäri Eurooppaa kasvissyönnin puolesta puhuvia yhdistyksiä, joista ensimmäinen perustettiin Saksaan vuonna 1842. Ensimmäinen vegaanista elämäntapaa ajava yhdistys, The Vegan Society, perustettiin vuonna 1944 Englannissa. Suomen Vegetaarinen seura perustettiin vuonna 1913. Kasvissyönti pysyi kuitenkin hyvin pienen ja marginaalisen ryhmän harrasteena 1800-luvulta 1900-luvun loppupuolelle saakka. Ylipäänsä kehityssuuntana on 1800-luvulta lähtien ollut jatkuva lihan ja muiden eläinkunnan tuotteiden kulutuksen kasvaminen, mikä jatkuu edelleen. Vaikka kasvissyöjien määrä kasvaa, lihankulutuksen kokonaismäärä nousee. Esimerkiksi Suomessa syötiin vuonna 2011 lihaa 77,7 kg/henkilö, kun vielä 1950-luvulla luku oli 29 kg/henkilö. Määrä on siis 2,7 kertaistunut 65 vuodessa. Kuuluisia kasvissyöjiä ovat olleet esimerkiksi Albert Einstein ja Mahatma Gandhi, joilla molemmilla perustelut kasvissyönnille liittyivät eläinten hyvinvoinnin lisäksi laajempiin pasifistisiin pyrkimyksiin. Väkivallattomaan elämäntapaan kuuluu myös eläinten väkivallaton kohtelu.
Yhteiskunnallinen keskustelu eläinten oikeuksista kiihtyy Kollektiivisesti jaettu huoli eläinten asemasta on muodostunut vasta 1900-luvun loppupuoliskolla ja yhä useampi ihminen on huolissaan eläinten tehotuotannosta. Esimerkiksi vuonna 2011 66 % suomalaisista ilmoitti, ettei hyväksy eläinten tehotuotantoa missään olosuhteissa. Tämä ei kuitenkaan vielä näy ihmisten päivittäisissä kulutusvalinnoissa. Syiksi eläinten oikeuksien esiinnousulle keskeiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi on esitetty muun muassa seuraavia tekijöitä: Eläinten olot ovat kurjistuneet teollisilla eläintiloilla 1900- luvun puolenvälin jälkeen: teollinen eläintuotanto aiheuttaa huomattavaa kärsimystä eläimille. Ekologisen kriisin (ilmastonmuutos, sukupuuttoaalto, vesipula jne.) myötä ihmiseen liitetyt hyveet, kuten sivistyneisyys ja järki, ovat kyseenalaistettu. Eläimet ovat kehityksen viattomia uhreja. Huoli eläinten tehotuotannon ympäristövaikutuksista on kasvanut. Eläinten näkyvyys mediassa on lisääntynyt (luonto-ohjelmat, dokumentit jne.): ylipäänsä jatkuvasti lisääntyvä tieto eläinten kyvyistä ja sosiaalisen elämän monimuotoisuudesta on auttanut ihmisiä samaistumaan eläimen asemaan. Radikaali eläinoikeusliikehdintä rantautui Suomeen 1990-luvun alkuvuosina. Uudet eläinoikeusliikkeet kyseenalaistavat kokonaan ihmisen oikeuden käyttää eläimiä hyväkseen (vrt. perinteinen eläintensuojeluajattelu, jossa vaaditaan mahdollisimman kärsimyksetöntä elämää tuotantoeläimille, eikä sinänsä kyseenalaisteta ihmisen oikeutta tappaa eläimiä esim. ravinnokseen). Toisaalta ei ole välttämättä järkevää asettaa vastakkain näitä kahta ajattelumallia, kun halutaan edistää eläinten oloja käytännössä.
Peruskäsitteitä Eläinten älykkyys Eläinetiikka ja eläinoikeusajattelu muodostavat oman kokonaisuutensa filosofian kentällä. Eläinetiikka keskittyy pohtimaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Onko eläimillä moraalista arvoa? Pitäisikö ihmisen välittää muista eläimistä? Mikä tekee eläimestä arvokkaan? Minkälaisia seurauksia näillä pohdinnoilla on ihmisen toiminnalle? Käsitteellisten sekaannusten välttämiseksi eläinetiikasta on syytä erottaa eläinsuojelun ja eläinrakkauden kaltaiset ilmaisut. Esimerkiksi eläinsuojeluajattelussa ei sinänsä kyseenalaisteta tappamisen oikeutusta, jos eläin on elänyt hyvän elämän. Eläinetiikassa taas ajatus ihmisen oikeudesta tappaa eläin on jo lähtökohtaisesti kyseenalainen. Eläinrakkauden käsite viittaa lähinnä subjektiiviseen ja emotionaaliseen lähestymistapaan, kun taas eläinetiikassa pyritään perustelemaan eläinten oikeuksia järkeen vetoavilla argumenteilla. Eläinetiikassa pyritään luomaan laajoja ja sisäisesti koherentteja teorioita eläinten arvosta ja asemasta. Yleisin syy, johon vedotaan perusteltaessa eläimen asemaa ihmisen alapuolella, on ihmisen ylivertainen älykkyys. Useimpien tutkijoiden kanta kuitenkin on, ettei ihmisen älykkyys poikkea oleellisella tavalla eläinten älykkyydestä. Ihmisessä toiset ominaisuudet ovat kehittyneet pidemmälle ja toiset ominaisuudet ovat taas kehittymättömämpiä kuin toisilla lajeilla. Ihminen näyttääkin olevan ainutlaatuinen ja erilainen laji täsmälleen samassa merkityksessä kuin jokainen muu eläinlaji on ainutlaatuinen ja erikoinen. Monet eläinlajit pystyvät toimimaan älykkäästi, kuten käyttämään työkaluja, viestimään lajitovereiden kanssa, tekemään yhteistyötä ja auttamaan toisia.
Tiesitkö, että varikset osaavat käyttää työkaluja simpanssit kohtelevat kuolevaa lauman jäsentä samaan tapaan kuin ihmiset norsuilla on oma sana mehiläiselle koira on erittäin tunteellinen eläin mangustit siirtävät tapojaan lapsilleen ihmiset ja apinat luokittelevat esineitä samalla tavalla Toisaalta eläinten älykkyyttä on vaikeaa mitata, sillä ihminen joutuu tekemään aina havaintoja omista lähtökohdistaan käsin. Eri lajit elävät hyvin erilaisissa aistimaailmoissa, joihin emme pysty edes mielikuvituksellamme eläytymään. Esimerkiksi lepakko hahmottaa maailmaa kaikuluotaamalla, ja kala aistii kylkiviivallaan vedenpaineen. Modernin eläinoikeusajattelun ydin ei kuitenkaan perustu eläinten älykkyydelle, vaan niiden kärsimiskyvylle. Utilitaristi Jeremy Bentham (1748 1832) muotoili tämän ajatuksen ensimmäisenä tavalla, joka jäi historiaan: Kysymys ei kuulu: ajattelevatko ne? Tai: puhuvatko ne? Vaan: kärsivätkö ne? Väitteitä 1. Ihmisellä on sellaisia eettisesti merkittäviä ominaisuuksia, jotka eläimiltä puuttuvat. Siksi eläimillä ei ole oikeuksia 2. Eläinten oikeuksien tunnustamisesta koituisi järjettömät seuraukset 3. Ihmisyys itsessään on oikeuksien perusta Miten sinä vastaisit näihin väitteisiin? Ota kantaa!
Eläinoikeusfilosofeja Peter Singer Tom Regan Peter Singer ja Tom Regan ovat aikamme kuuluisimpia eläinoikeusfilosofeja. He pyrkivät osoittamaan, että eläinten yksilöarvon kieltäminen on epäloogista, tunteenomaista ja perustuu virheelliseen käsitykseen eläinten kyvyistä. Pelkkä ihmislajiin kuuluminen ei oikeuta kaikkien etujen tai tarpeiden asettamista muiden lajien tarpeiden edelle. Singerin mielestä meidän ei tule korostaa erojamme eläimiin vaan samankaltaisuuttamme: eläimen kyky tuntea, kokea kärsimystä ja nautintoa on peruste sen eettiselle arvostamiselle. Hän käyttää spesismin käsitettä, joka merkitsee lajisortoa: yksilöä ei pidä laittaa toisen yläpuolelle sen enempää lajin kuin rodun tai sukupuolen perusteella. Lajisortoa on muun muassa eläinten hyötykäyttö, kuten maidon ja lihan tuottaminen. Rasistit rikkovat tasa-arvon perustetta suosimalla oman rotunsa edustajia. Samalla tavalla spesistit antavat oman lajinsa pienempien intressien ohittaa muiden lajien jäsenten merkittävät tarpeet rikkomalla tasa-arvoperustetta suosimalla oman lajinsa edustajia. Ei ole väliä, onko olennolla neljä jalkaa vai kaksi, onko sillä turkki vai ei. Kaikki pitää silti ottaa yhtälailla huomioon. Singer tarkastelee eläinten oikeuksia ensisijaisen ja toissijaisen tarpeen näkökulmasta: ihmisen toissijaisten tarpeiden ei pitäisi antaa ohittaa eläimen perustavimpia tarpeita tai etuja. Esimerkiksi eläimen tarve elää on perustavampi kuin ihmisen tarve syödä jauhelihapizzaa. Singer on utilitaristi, jonka mukaan tekoja tulee arvioida niiden käytännön seurausten mukaan. Keskeistä on kärsimyksen minimointi, joten olennainen huomioonotettava seikka on elävän olennon kärsimiskyky. Gary L. Francione Eläimellä on itseisarvoa, joka on verrattavissa ihmisarvoon, ja siihen perustuvia loukkaamattomia oikeuksia. Näitä oikeuksia ei tulisi loukata hyötytarkoituksessa, vaan ainoastaan samanlaisissa tilanteissa kuin ihmisenkin oikeuksia voi rikkoa ja rajoittaa, esimerkiksi itsepuolustukseksi. Sellainen olento on itseisarvoinen, joka on tietoinen kokemastaan. Kaikenlainen eläinten hyväksikäyttö on Tom Reganin mukaan eettisesti väärin. Eläimen voi tappaa vain äärimmäisessä hätätilanteessa. Eläimillä ei ole oikeus ainoastaan hyvään elämään, vaan niillä on oikeus itseisarvoiseen elämään samoin kuin ihmisellä. Esimerkiksi lihansyönti loukkaa eläimen oikeutta elämään. Eläinten tulisi saada elää riippumatta ihmisten taloudellisista tai muista hyötyintresseistä. Yksilöllinen hyvinvointi on tärkeää riippumatta siitä, olemmeko hyödyllisiä toisille. Eläimen arvo ei voi siis määrittyä sen käyttöarvon mukaan. Regan luokittelee aikuiset moraalisiksi agenteiksi, jotka pystyvät tekemään valintoja. Moraalisilla agenteilla on mahdollisuus, ja siten myös velvollisuus, tehdä moraalinen valinta olla käyttämättä eläimiä hyväkseen. Moraalisiin subjekteihin hän luokittelee esimerkiksi pienet lapset, eläimet ja vaikeasti kehitysvammaiset. Moraalisilta subjekteilta ei voida edellyttää samanlaista moraalista pohdintaa kuin moraalisilta agenteilta. Moraalinen agentti ei voi siis paeta moraalista vastuutaan vetoamalla siihen, että luonnossakin eläimet syövät toisiaan (koska moraalisella agentilla on mahdollisuus valita, toisin kuin moraalisella subjektilla). Eläin ei ole väline, vaan oman elämänsä subjekti, jolle oma elämä ja hyvinvointi ovat päämääriä riippumatta toisten arvostuksista. Gary L. Francione on yhdysvaltalainen lakitieteen ja filosofian professori, joka on opettanut yli 20 vuoden ajan eläinten oikeuksia lain näkökulmasta. Hän on tunnettu muun muassa abolitionismiteoriastaan, jonka mukaan eläinten tulisi saada yhtäläiset oikeudet kuin ihmisillä: eläimiä ei pitäisi enää kohdella omaisuutena, käyttää ruokana, tutkimuskohteina tai viihteenä, vaan eläimillä on yhtäläinen oikeus tulla huomioiduiksi niin oikeushenkilöinä kuin myös moraaliyhteisön jäseninä. Abolitionistien tavoitteena on poistaa kokonaan eläinten hyväksikäyttö. Tavoitteen saavuttamiseksi he ajavat vegaaniseen ruokaan siirtymistä. Abolitionistien mukaan muun muassa Singerin käyttämä termi spesismi on moraalisesti epämiellyttävä. Abolitionistien mukaan myös spesismin käsite on eräällä tavalla syrjivä. Se evää huonoin perustein muilta eläviltä olennoilta täydet oikeudet moraalisessa yhteisössä. Francione kritisoi muun muassa Singerin näkemystä siitä, että hän ei koe eläimillä olevan samanlaista mieltä kuin ihmisillä ja että on hyväksyttävää, jos eläintä kohdellaan inhimillisellä tavalla ja se myös tapetaan siten. Lisää Francionen ja abolitionistien näkemyksistä voit lukea sivustolla www.abolitionistapproach.com/.
Eläinsuojelulaissa määritellyt vähimmäisvaatimukset eläinten pidolle eivät riitä täyttämään eläinten lajityypillisiä tarpeita. Seuraavassa muutamia esimerkkejä eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä ja vallitsevasta tilanteesta: Eläinten oikeudet käytännössä Eläinten liikkumista saatetaan rajoittaa esim. kytkyillä tai häkeillä siten, etteivät ne voi aina toteuttaa edes perustarpeitaan. Suurin osa eli noin 60 % suomalaisista lypsylehmistä elää parsinavetoissa eli päästään kytkettynä suurimman osan vuodesta. Lypsylehmien pito parressa estää nautojen lajinmukaista käyttäytymistä, kuten liikkumista, kehonhoitoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Virikkeitä on vähän tai ei ollenkaan. Esimerkiksi sioille saatetaan heittää kerran päivässä sanomalehti revittäväksi tai kauhallinen sahapurua. Luonnossa siat ovat ahkeria tutkijoita, jotka tonkivat kärsällään aktiivisesti maata. Eläimet teurastetaan selvästi entistä nuorempina nopeaan kasvuun keskittyneen jalostuksen vuoksi. Esimerkiksi broilereiden kasvatusaika oli vielä 1960-luvulla 63 vuorokautta, kun se nyt on noin 36 vuorokautta. Broilerin lihasmassan paino on kuitenkin melkein kolminkertaistunut (lihasmassa on noussut 0,7 0,9 kilosta 2 kiloon). Eläinten mahdollisuus kanssakäymiseen lajitovereiden kanssa, laumanmuodostamiseen ja sosiaaliseen arvojärjestykseen estyy usein tehotuotannossa. Esimerkiksi lattiakanaloissa on tuhansia kanoja, jolloin kanat eivät pysty muodostamaan arvojärjestystä eivätkä edes tunnistamaan toisiaan. Tällöin esiintyy mm. kannibalismia ja höyhenten nokkimista. Luonnossa kanat elävät yleensä korkeintaan 30 kanan parvissa. Parveen kuuluu myös muutama kukko. Eläimillä ei ole mahdollisuutta laiduntamiseen ja liikkumiseen laajoilla alueilla. Esimerkiksi naudat vaeltavat päivässä luontaisesti noin neljä kilometriä, mutta parressa ne eivät voi liikkua juuri lainkaan. Toimettomuus ja liikkumismahdollisuuksien puuttuminen parressa aiheuttavat lehmille stressiä, joka oireilee esimerkiksi kaavamaisena kielenpyöritysliikkeenä. Ruoan etsiminen luontaisilla tavoilla, kuten kuopsuttamalla tai tonkimalla, ei useinkaan ole mahdollista. Eläimillä ei usein ole mahdollisuutta rakentaa makuu- tai poikimispesää. Sekä sialle että kanalle on tärkeää päästä rakentamaan pesä ennen synnyttämistä tai munimista. Jos eläimille ei anneta pesäntekomateriaalia, ne eivät voi rakentaa pesää. Sika kuitenkin yrittää pakonomaisesti rakentaa pesää, vaikka pesäntekomateriaalia ei olisikaan. Virikkeiden puute aiheuttaa sioille turhautumista, joka voi purkautua esimerkiksi kaltereiden pureskeluna. Siat voivat muuttua myös apaattisiksi tai menettää kiinnostuksen porsaiden hoitoon. Eläimillä ei ole aina mahdollisuutta kehonhuoltoon (esimerkiksi nuoleminen, sukiminen ja rypeminen). Esimerkiksi siat eivät hikoile, vaan ne vilvoittavat itseään rypemällä mudassa. Jos sikaloissa ei ole ulkoisia lämmönsäätelykeinoja, siat saattavat kieriskellä omassa ulosteessaan vilvoittaakseen itseään. Luontaisissa olosuhteissa siat eivät koskaan kierisi omassa ulosteessaan. Tuotantoeläimillä ei ole usein mahdollisuutta ympäristönsä tutkimiseen, mikä olisi kuitenkin kaikille eläimille tärkeää. Voit perehtyä voimassa olevaan eläinsuojelulakiin sivustolla www.finlex.fi
Eläinten luokittelu ja kohtelu Ihminen luokittelee eläimen sillä perusteella, mihin olosuhteisiin eläin on sattunut syntymään: tuotantoeläimeksi, lemmikkieläimeksi, koeeläimeksi, turkiseläimeksi, luonnonvaraiseksi eläimeksi, riistaeläimeksi tai haittaeläimeksi. Esimerkiksi rotta voi olla haittaeläin, luonnonvarainen eläin, koe-eläin tai lemmikkieläin. Eläin ei kuitenkaan tunne eri tavalla, vaikka se olisi syntynyt toisenlaisiin olosuhteisiin. Esimerkiksi eräässä kokeessa eläinkokeissa käytetyt kesyrotat päästettiin laajalle pihamaalle. Rotat alkoivat käyttäytyä kuten villinä elävät lajitoverinsakin, vaikka olivat koko ikänsä eläneet pienessä häkissä. Eläinsuojelulainsäädäntö antaa erilaisia ohjeita eläinten pidosta ja kohtelusta, joten eläinten kohtelu on hyvin vaihtelevaa. Esimerkiksi eläintarhassa ketulla täytyy olla tilaa 600 m², kun taas turkistarhalla saman lajin eläinyksilöllä on tilaa vain 0,8 m2. Eläimet tuntevat kipua, mielihyvää, pelkoa ja iloa. Ero lemmikin ja tuotantoeläimen välillä ei ole eläimessä, vaan se on ihmisten mielessä. Voimakkaan dualistiselle ihminen-eläin erottelulle ei ole tieteellisesti oikeutettuja perusteita. Nykytietämyksen mukaan lajit ovat kehittyneet yhteisistä esi-isistä ja ne ominaisuudet ovat säilyneet, jotka ovat edistäneet lajin selviytymistä. Lajinkehitys on seurausta sopeutumisesta ja luonnonvalinnasta. Evoluutioteorian näkökulmasta katsottuna ihminen on laji muiden joukossa, ja psykologiset ja fysiologiset ominaisuutemme ovat perusteiltaan pitkälti samanlaiset esimerkiksi muiden kädellisten kanssa. Käyttäytymisessämme on paljon yhteneväisyyksiä myös kaukaisempien sukulaisten kanssa. Tämän yhteenkuuluvuuden oivaltamisella tulisi olla myös elämänkatsomuksellisia ulottuvuuksia. Ihminen on toki poikkeuksellinen laji, muttei niin poikkeuksellinen kuin joskus haluaisimme uskoa. Periaatteessa tunnustamme, että ihminen on eläin, mutta samalla suuri osa kulttuuristamme keskittyy todistelemaan ihmisen erityislaatuisuutta. Eron tekemisen katsotaan oikeuttavan eläinten sulkemisen moraalisen osallisuuden ulkopuolelle.
Miksi eläimiä kohdellaan huonosti kaikesta tiedosta huolimatta? Tottumus ja traditiot: Niin kuin vanha sananlasku toteaa: Tottumus on toinen luontomme. Kun kasvaa kulttuurin keskellä, jossa lihansyönti on arkipäivää, ei monille tule edes mieleen kyseenalaistaa vallitsevia tapoja. Länsimaiden historia on ollut vuosisatoja dualistisen ihminen/ kulttuuri vs. eläin/luonto ajattelun läpäisemää. Kollektiiviset muutokset niin ajattelun kuin käytännönkin tasolla ovat hitaita. Taloudelliset intressit: Ruoantuotannossa ja eri teollisuuden aloilla käytetään vuosittain miljardeja eläimiä maailmanlaajuisesti. Kyvyttömyys tai haluttomuus muuttaa asioita: Usein on helpompaa ummistaa silmänsä ja antaa asioiden jatkua entisellä mallillaan kuin alkaa ajatella ja toimia asioiden muuttamiseksi. Myös sosiaaliset paineet ja leimautumisen pelko voivat estää joitakin ihmisiä toimimasta ja puhumasta arvojensa mukaisesti. Tiedon puute: Esimerkiksi eläintiloilta kuvattujen videoiden aiheuttama kohu osoittaa, ettei suomalaisilla välttämättä ole todenmukaista tietoa nykyisestä tehoeläintuotannosta, vaan mielikuvat esimerkiksi sikojen elämästä saattavat perustua lähinnä mainosteollisuuden tuottamiin idyllisiin mielikuviin. Tieteellistä perustetta ihmisen ylivertaisuudelle tai edes perustavalle erilaisuudelle ei ole siis helppoa löytää. Mistä luulet tämän ajatustavan suosion johtuvan? Mistä se on voinut saada alkunsa? Mitä perusteita löydät saman eläinlajin erilaiselle kohtelulle esimerkiksi lemmikkinä, eläintarhassa ja tuotantoeläimenä?
Keksitkö muita syitä, jotka aiheuttavat eläinten huonoa kohtelua? Katso eläinoikeusaiheinen video: Their future in your hands (kesto 13min.) http://youtu.be/q2ll3chncq4 Yksi este eläinten oikeuksien näkemiselle on ihmisten vieraantuminen nykyisestä ruoantuotannosta: harva kaupunkilainen on koskaan elämänsä aikana vieraillut tuotantotilalla, ja esimerkiksi pienet lapset saattavat luulla, että lihapullat kasvavat puissa. Mainonnalla on suuri valta muovata ihmisten mielikuvia eläintuotannosta. Liha on pakattu pieninä paloina siisteihin ja kliinisiin paketteihin, joissa mikään ei muistuta lihan eläimellisestä alkuperästä. Eläintilat ja teurastamot ovat hyvin suojeltuja ja suljettuja paikkoja, piilossa ihmisten katseilta. Kuluttajan on helppo olla ajattelematta eläinten elämää ja lihansyönnin eettisiä ongelmia.
Miten voin vaikuttaa? 1. Voit ryhtyä kasvissyöjäksi. Jos ostat eläinkunnan tuotteita, suosi luomutuotteita. Myös eläinkunnan tuotteiden vähentäminen on askel parempaan suuntaan. Alkamalla kasvissyöjäksi et tue eläinten huonoa kohtelua. 2. Älä osta aitoa turkkia tai sellaista asustetta, jossa on aito turkiskaulus tai muita turkissomisteita. Voit myös välttää nahkatuotteiden käyttöä. 3. Käytä sellaista kosmetiikkaa ja kemikaaleja, joita ei ole testattu eläinkokein. 4. Liity jäseneksi Animaliaan. Mitä enemmän meitä on, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on vaikuttaa! 5. Tule mukaan Animalian toimintaan. Animalialla on paikallisryhmiä ympäri Suomen, joissa voit toimia eläinten hyväksi esimerkiksi osallistumalla erilaisiin tempauksiin. Lisätietoa aiheesta voit hakea muun muassa seuraavilta sivustoilta: Animalia Eläinoikeusfoorumi Fauna Juliana von Wendtin Säätiö Oikeutta Eläimille Vegaaniliitto Lähetä meille materiaalin liittyen palautetta / lisää hyviä ideoita: animalia@animalia.fi 6. Jos havaitset eläinten huonoa kohtelua, puutu siihen keskustelemalla eläimen omistajan kanssa tai ottamalla yhteyttä viranomaisiin. 7. Herätä keskustelua tuttavapiirissäsi eläinsuojelukysymyksistä tai kirjoita aiheesta mielipidekirjoituksia. Anna tuttavillesi Animalia-lehti tai esitteitä luettavaksi. Voit tilata niitä Animalian toimistolta. 8. Jos olet hankkimassa lemmikkiä, anna mieluummin koti kodittomalle eläimelle. Kodittomia eläimiä voi kysyä eläinsuojeluyhdistyksistä. Älä osta lemmikkiä eläinkaupasta tai pentutehtailijalta. 9. Toimi eläinten puolesta netissä tai kirjoituspöydältäsi käsin: allekirjoita vetoomuksia, kirjoita alueesi kansanedustajalle, levitä netissä eläinsuojeluaiheisia videoita tuttavillesi jne. 10. Älä tue eläinten viihdekäyttöä, kuten eläimiä käyttäviä sirkuksia, delfinaarioita tai käärmenäyttelyitä. Vältä matkustaessasi esim. härkätaisteluita, rodeoita ja eläintappeluita.
Tehtäviä 1. Pohtikaa pareittain/ryhmässä miksi eläimistä tulisi välittää? 2. Ihmistutkimuksista tiedetään, että aivojen kuorikerroksissa olevien tukisolujen eli astrosyyttien määrä korreloi älykkyyden kanssa. Suurilla valailla ja delfiineillä näitä astrosyyttejä on enemmän kuin ihmisellä ja niillä on myös ihmistä suuremmat ja poimuttuneemmat aivot. Myös tutkittaessa delfiinien äänisignaaleja tilastotieteellisin menetelmin on saatu selville, että delfiinien viestinnällä on paljon yhteistä ihmisen puheen kanssa. Mitä tästä tulisi ajatella? Ovatko valaat älykkäämpiä kuin ihmiset? Onko olemassa useampaa älykkyyden tyyppiä? Voiko eläimillä olla älykkyyttä, jota ihmisellä ei ole? Pohtikaa näitä kysymyksiä pareittain/ryhmässä. 3. Mitä oikeuksia sinä antaisit eläimille? Mikä on oikein ja väärin suhteessa eläimiin? Lisäohjeita saat opettajan ja ohjaajan oppaasta. 4. Eläinsuojelulaki 4.4.1996/247 1. luku 1. Lain tarkoitus: Tämän lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Mitä mieltä olette laista? Minkälaiset olot esimerkiksi broilereilla tai turkiseläimillä mielestänne on? Elävätkö ne onnellisen elämän ilman kärsimystä ja tuskaa? 5. Mitä eroa on eläinsuojelulla ja eläinoikeuksilla? 6. Selitä seuraavat termit: utilitarismi itseisarvo abolitionismi spesismi 7. Keitä olivat seuraavat henkilöt: Pythagoras Plutharkos Pyhä Fransiscus Assisilainen Jeremy Bentham Tom Regan Peter Singer 8. Järjestäkää luokassa väittely eläinten oikeuksista. Lisäohjeita saat opettajan ja ohjaajan oppaasta.