YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 83/2009/2 Dnro LSY-2009-Y-143 Annettu julkipanon jälkeen

LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 83/2009/2 Dnro LSY-2009-Y-143 Annettu julkipanon jälkeen 2.10.2009 ASIA LUVAN HAKIJA Vesilain mukainen lupahakemus sotatarvikkeiden raivaamiseksi Suomen talousvyöhykkeellä osana Venäjä Saksa maakaasuputkihanketta sekä hakemus töiden aloittamiseksi ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista Nord Stream AG HAKEMUS Nord Stream AG on 2.6.2009 ympäristölupavirastoon toimittamassaan ja sittemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa sotatarvikkeiden raivaamiseen Suomen talousvyöhykkeellä osana Venäjä Saksa maakaasuputkihanketta sekä lupaa töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Hakemus koskee sotatarvikkeiden raivausta merenpohjasta. Hakemuksessa tarkemmin määriteltyjen sotatarvikkeiden lisäksi on mahdollista, että asennuskäytävästä tai sen välittömästä läheisyydestä löydetään raivauksen ja siihen liittyvien tutkimusten aikana muita sotatarvikkeita. Myös nämä sotatarvikkeet on tarkoitus raivata. Vesilain 1 luvun 15 ja 19 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Laki Suomen talousvyöhykkeestä 18 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Koko kaasuputkihankkeesta on laadittu helmikuussa 2009 valmistunut ympäristövaikutusten arviointiselostus, johon sisältyy myös sotatarvikkeiden raivaus. Yhteysviranomaisena toimiva Uudenmaan ympäristökeskus on antanut lausuntonsa arviointiselostuksesta 2.7.2009. Hakija on 7.8.2009 toimittanut ympäristölupavirastoon vastauksen Viron esittämiin näkemyksiin ympäristövaikutusten arviointimenettelystä sotatarvikkeiden raivaamisen osalta. Ympäristölupavirasto on 13.8.2009 lähettänyt edellä mainitun vastauksen ympäristöministeriölle edelleen Viroon toimitettavaksi. Viro on lähettänyt lisäselvityksistä 15.9.2009 lausunnon Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle.

2 SUUNNITELMA Hankkeen tarkoitus Noin 1 220 kilometrin pituinen kahdesta putkesta koostuva putkilinjajärjestelmä kulkee Venäjältä Viipurin Pietarin alueelta Saksaan. Putket lasketaan Venäjän, Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Saksan mannerjalustalle aluevesien ulkopuolelle sekä Venäjän, Tanskan ja Saksan aluevesille. Hanke ei ole yhteydessä Suomen kaasuverkkoon. Putket kulkevat Suomen mannerjalustan ja talousvyöhykkeen halki eivätkä ulotu Suomen aluevesille tai maa-alueelle. Putkilinjan on tarkoitus kulkea Suomen talousvyöhykkeellä 375 kilometriä. Putkilinjan rakennustyöt on tarkoitus aloittaa vuonna 2010. Putkilinjan suunniteltu käyttöikä on 50 vuotta. Putkilinjan turvallisen asennuksen ja pitkän aikavälin eheyden varmistamiseksi edellytetään tavanomaisten sotatarvikkeiden raivausta. Tämän vuoksi tarkoitus on raivata 27 sotatarviketta Suomen talousvyöhykkeellä sijaitsevalla asennuskäytävällä, joka ulottuu 25 metrin etäisyydelle kummankin putkilinjan reitin keskiviivasta. Hankkeen hyödyt Merenpohjassa olevat raivattavaksi aiotut 27 sotatarviketta ovat riski putkilinjan rakentamiselle ja käytölle sekä muutenkin turvallisuudelle ja ympäristölle. Sotatarvikkeet voivat räjähtää muun muassa ankkuroinnin, pohjatroolauksen, merenpohjassa olevien luonnonvarojen oton ja merenpohjan muiden käyttömuotojen seurauksena. Jos miina räjähtää hallitsemattomasti tällaisen toiminnan yhteydessä, siitä voi aiheutua välitön uhka räjähdyksen läheisyydessä oleville. Hallitsemattomat räjähdykset lisäävät myös vältettävissä olevien ympäristövaikutusten riskiä, kuten suurien kalaparvien ja/tai merinisäkkäiden, kuten hylkeiden menehtymisriskiä. Miinanraivauksesta koituu yleiseltä kannalta selkeää hyötyä. Kaasuputkihankkeen välittömät taloudelliset hyödyt ovat merkittävät. Hakija kerää vuosittain noin 500 miljoonaa euroa kuljetusmaksuina. Eurooppaan tuodaan tällä hetkellä kaasua pääasiassa Venäjältä, Norjasta ja Algeriasta. Venäjän suuret kaasuvarannot sijaitsevat EU:n maantieteellisessä läheisyydessä, ja periaatteessa ne turvaavat EU:n maakaasun saannin edellyttäen riittävän kuljetusinfrastruktuurin olemassaoloa. EU:n kaasumarkkinat ja maakaasun tarve EU:ssa kasvavat. EU:n arvioiden mukaan maakaasun kysyntä EU:ssa kasvaa 543 miljardista kuutiosta (vuonna 2005) noin 629 miljardiin kuutioon (vuonna 2025). Maakaasun osuuden primaarienergian lähteiden joukossa uskotaan kasvavan samalla kun energian kokonaiskysyntä lisääntyy. Euroopan komission mukaan maakaasun osuuden energianlähteiden joukossa odotetaan kasvavan noin 25 prosenttia vuosina 2005

Sotatarvikkeiden raivaus Yleistä 3 2025. Tätä kysynnän kasvua ei voida kattaa pelkästään EU:n omilla energialähteillä, ja vuonna 2020 arviolta 80 prosenttia Euroopan unionissa käytettävästä maakaasusta tuodaan muualta. Itämeren kaasuputkella voidaan kattaa merkittävä osa tästä tarpeesta. Euroopan unionia uhkaavan 195 miljardin kuutiometrin tuontivajeen kattamiseksi suunnitteilla on useita hankkeita, joiden tavoitteena on kaasunsaannin turvaaminen. Euroopan komission mukaan kaikki tällaiset hankkeet ovat välttämättömiä kasvavaan kysyntään vastaamiseksi. Kaasuputkihanke on erityisen ratkaisevassa asemassa, koska kaasuputken kautta toimitukset kattavat yli neljäsosan tuontivajeesta. Mikään muu suunnitteilla oleva hanke ei kata vajetta yhtä paljon. Kaasuputkihanke on tärkeä Euroopan kaasun saannin kannalta. Sotatarvikkeiden upottaminen mereen on ollut aiemmin yleinen tapa hävittää sellaisia sotatarvikkeita, joilla ei ole enää sotilaallista merkitystä. Itämereen on upotettu sekä tavanomaisia että kemiallisia sotatarvikkeita ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana sekä sotien jälkeen. Kummankin maailmansodan aikana mereen laskettiin tuhansia merimiinoja sotalaivojen ja sukellusveneiden hyökkäysten torjumiseksi. Suomenlahden suuaukko oli erityisen mielenkiinnon kohteena, minkä vuoksi suurin osa miinoista laskettiin kyseiselle alueelle. Miinat asetettiin miinoitteiksi, joiden tarkoituksena oli estää vihollisalusten pääsy rannikko- ja satama-alueille. Miinoja laskivat alueelle pääasiassa Saksan, Suomen ja Venäjän merivoimat. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana käytettiin ja upotettiin myös muita sotatarvikkeita, kuten tykistöammuksia, syvyyspommeja, torpedoja ja kranaatteja. Itämereen on upotettu toisen maailmansodan jälkeen myös suuria määriä kemiallisia ammuksia. Itämereen on upotettu arviolta noin 40 000 tonnia kemiallisia sotatarvikkeita, jotka sisältävät noin 13 000 tonnia kemiallisia yhdisteitä. Kemialliset sotatarvikkeet on pääasiassa upotettu eteläiseen Itämereen, eikä niillä ole vaikutusta kaasuputkilinjaan Suomen talousvyöhykkeellä. Sotatarvikkeiden aiheuttamaa haittaa ja vahinkoa pyritään nykyisin vähentämään systemaattisella sotatarvikkeiden raivaamisella Itämeren eri osissa. Viime vuosikymmenen aikana Itämeren alueen valtioiden merivoimat ovat kehittäneet turvallisia ja tehokkaita menetelmiä miinojen ja muiden räjähteitä sisältävien merenalaisten taisteluvälineiden raivaamiseksi. Muiden valtioiden merivoimat ovat käyttäneet näitä menetelmiä eri puolilla maailmaa taisteluvälineiden hävittämiseksi. Saksan merivoimien mukaan Itämeren pohjasta on vuosien 1996 ja 2006 välisenä aikana raivattu yli 410 miinaa. Suurimpia miinanraivausoperaatioita ovat olleet Baltic Sweep (1996 1999), johon

4 osallistuivat kaikki Itämeren alueen valtiot, sekä vuonna 1997 alkanut ja edelleen jatkuva Open Spirit, johon osallistuvat Baltian maiden lisäksi Belgia, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Alankomaat, Norja, Puola, Venäjä, Ruotsi ja Iso-Britannia. Baltic Sweep ja Open Spirit - operaatioissa on vuosina 1996 2008 raivattu Itämerellä yhteensä 501 sotatarviketta. Näiden lisäksi on ollut lukuisia pienempiä miinanraivausoperaatioita. Suomenlahdella sijaitsevat miinakentät on raivattu kummankin maailmansodan jälkeen, mutta silti merestä löytyy edelleen yksittäisiä miinoja. Hakija on vuosina 2006 2008 suorittanut ammuskartoituksia yhdessä Suomen merivoimien kanssa. Putkilinjan asennuskäytävältä on raivattava yhteensä 27 sotatarviketta 26 eri kohdasta. Raivaustöiden arvioitu kesto on noin kaksi kuukautta. Raivattavat miinat sijaitsevat Suomen talousvyöhykkeellä lähimmillään 3,3 kilometrin päässä Suomen aluevesirajasta. Itäisin raivattava sotatarvike sijaitsee Porvoon kohdalla ja läntisin Kemiönsaaren kohdalla. Raivattavien sotatarvikkeiden suurin panos on 350 kg ja pienin 0,8 kg. Mikäli sotatarvikkeen tarkka panos ei ole tiedossa, panos on arvioitu miinatyypin suurimman panoksen mukaiseksi.

Raivattavat sotatarvikkeet ja niiden sijainti 5 Sotatarvikkeen tunnus R-06-003 Sotatarvikkeen kuvaus Johtopäätöstä ei voida tehdä videon huonon näkyvyyden takia. Panokseksi oletetaan enimmäismäärä. Kilometripaalu noin Panos (kg) Etäisyys kunnan rajaan (km) 181 350 3,8/Porvoo R-E7B-10466 Saksalainen puhjennut poiju. 206 0,8 3,3/Helsinki R-07-004 Venäläistä alkuperää oleva 211 150 4,4/Espoo kosketusmiina. R-07-2655 Venäläistä alkuperää oleva 213 150 4,6/Espoo kosketusmiina. R-8AG-W-014 Saksalainen EMC-miina. 223 300 3,9/Kirkkonummi R-8AG-W-009 Saksalainen 237 30 4,2/Kirkkonummi UMA-kosketusmiina. R-E8C-10223 Saksalainen 237 30 4,7/Kirkkonummi UMA-kosketusmiina. R-W8A-10317 Saksalainen UMA-miina. 239 30 3,8/Kirkkonummi R-8CG-E-004 Saksalainen UMA-miina. 239 30 4,4/Kirkkonummi R-8CG-E-003 Saksalainen UMA-miina. 239 30 4,2/Kirkkonummi R-W8A-10312 Saksalainen UMA-miina. 240 30 3,9/Kirkkonummi R-W8A-10313 Saksalainen UMA-miina. 240 30 3,9/Kirkkonummi G-08-009 Saksalainen UMA-miina. 240 30 3,9/Kirkkonummi R-W8A-10005 Saksalainen UMA-miina. 240 30 3,9/Kirkkonummi R-8CG-E-002 Saksalainen UMA-miina. 240 30 4,2/Kirkkonummi R-8CG-E-001 Saksalainen UMA-miina. 240 30 4,2/Kirkkonummi R-08-2805 Saksalainen EMF-miina. 243 350 4,5/Kirkkonummi R-08-159 Venäläinen kosketusmiina 245 115 5,0/Kirkkonummi M-08. R-09-27 Venäläinen kosketusmiina 248 115 5,4/Kirkkonummi M-08. S-09-3135 Saksalainen EMC-miina. 256 300 8,3/Inkoo R-09-04 Saksalainen puhjennut poiju. 257 0,8 8,8/Inkoo R-09-192 Venäläinen kosketusmiina 264 115 10,3/Inkoo M-08. R-11-3395 Suomalainen S-40-miina. 319 100 11,5/Hanko R-11-5167 Venäläinen kosketusmiina. 334 250 15,0/Hanko R-12-008 Mahdollisesti kaksi lentopommia. 361 64 9,3/Kemiönsaari Ei miinaa. R-12-3463 Saksalainen EMC II-miina. 366 300 9,2/Kemiönsaari Töiden suorittaminen Käydyn tarjouskilpailun perusteella hakija on valinnut urakoitsijaksi Bactec International Ltd:n, Iso-Britannia.

6 Hankkeen yhteydessä on tarkasteltu vaihtoehtoja sille, että miinat hävitetään räjäyttämällä ne paikan päällä. Vaihtoehdot olivat miinojen poisto ja niiden hävittäminen maissa sekä miinojen siirto avomerellä sijaitsevaan paikkaan, jossa ne hävitetään räjäyttämällä. Vaihtoehto, jossa miinat raivataan poistamalla tai siirtämällä eikä niitä räjäytetä paikan päällä, on hylätty turvallisuussyistä. Miinojen poistaminen tai siirtäminen on vaarallista ihmisille ja se voi aiheuttaa vahinkoja laitteille ja aluksille, koska vanhat miinat muuttuvat ajan mittaan herkemmiksi tapaturmaiselle räjähtämiselle kuin alkuperäisessä tilassaan. Lisäksi tapaturmainen tai suunnittelematon räjähdys lisää ympäristöön (kuten nisäkkäisiin, kaloihin, kulttuuriperintöön, ulkopuoliseen infrastruktuuriin ja aluksiin) kohdistuvaa riskiä, koska suunniteltuun raivaukseen kuuluvia haittojen ehkäisytoimia ei voitaisi tehokkaasti ottaa käyttöön. Raivaus tapahtuu siten, että tunnistetun tai epäillyn taisteluvälineen viereen merenpohjaan asetetaan pieni panos tarkoitusta varten erikseen kehitetyllä kauko-ohjattavalla laitteella. Tämän jälkeen panokset räjäytetään merenpinnalla turvallisella etäisyydellä kohteesta sijaitsevasta tukialuksesta käsin. Erityiskohteet tutkitaan ennen raivausta ja sen jälkeen. Tällä tavoin varmistetaan, ettei kulttuuriperintökohteille, kaapeleille, tynnyreille ja muille havaituille säiliöille ole aiheutunut haitallisia vaikutuksia. Kaikki sotatarvikkeiden raivaustyöt suoritetaan turvallisesti ja hallitusti merenpohjassa olevien räjähteiden räjäyttämistä koskevaa kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä noudattaen. Raivaustöissä käytettävien menetelmien riskit on arvioitu. Haittojen ehkäisytoimet Merikasveihin ja -eläimiin kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi työt on suunniteltu tehtäväksi jäättömänä aikana ja siten, että vältetään kalojen kutuaikoja sekä merinisäkkäiden ja lintujen muuttoreittejä ja -aikoja. Lisäksi vältetään asteittain voimistuvia vaikutuksia, kuten lähekkäin sijaitsevien sotatarvikkeiden peräkkäisen raivauksen aiheuttamaa sameuden voimistumista. Akustiset laitteet ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi karkottaa merinisäkkäät. Karkottumisalue laitteen ympärillä saattaa kuitenkin olla pieni ja karkotuslaitteita voi olla tarpeen sijoittaa useille etäisyyksille raivauskohdasta. Turva-alueen säde (merinisäkkäillä) säädetään sotatarvikkeen tyypin mukaan. Jos panoksen koko on 300 kiloa, merinisäkkäiden turva-alue ulottuu kahden kilometrin päähän. Karkotuslaitteita käytettäessä otetaan huomioon, että karkotussignaali voi assosioitua kuolleisiin ja vahingoittuneisiin kaloihin, jotka saattavat houkutella nisäkkäitä. Näin saattaa käydä esimerkiksi silloin, kun akustinen signaali assosioituu kuolleisiin tai vahingoittuneisiin kaloihin. Tämän vaikutuksen minimoimiseksi raivaustöiden aikana kuolleet kalat poistetaan mahdollisuuksien mukaan.

7 Koska merinisäkkäisiin, kaloihin ja merilintuihin kohdistuvien vaikutusten ehkäisytoimenpiteet koostuvat lähinnä visuaalisesta ja akustisesta havainnoinnista ja seurannasta, havainnoinnin olosuhteet otetaan huomioon. Esimerkiksi valoisuus ja merisää vaikuttavat havainnoinnin tehokkuuteen. Tämän vuoksi raivausta suoritetaan ainoastaan kun sääolosuhteet ovat sellaiset, että raivaus voidaan suorittaa turvallisesti ja ehkäisytoimenpiteet voidaan toteuttaa tehokkaasti sekä ainoastaan päivänvalon aikana (työt aloitetaan tunti auringonnousun jälkeen ja lopetetaan tuntia ennen auringonlaskua). Havainnointi aloitetaan vähintään puoli tuntia ennen kutakin räjäytystä. Merinisäkkäiden ja lintujen havainnointi aloitetaan aikaisintaan 20 minuuttia auringonnousun jälkeen. Toimenpiteiden ammuskohtaiseen käyttöön vaikuttaa ammuksen koko. Yleisesti nämä sisältävät seuraavat toimet: 1) Havainnoimalla määritetään mahdollisuuksien mukaan, onko räjähdyspaikkaa ympäröivällä turvallisuusvyöhykkeellä merinisäkkäitä, kalaparvia tai merilintuja. Havainnointi alkaa vähintään 30 minuuttia ennen suunniteltua räjäytystä. Havaintomenetelmät ovat seuraavat: Näköhavainnot tutkimusalukselta merinisäkkäiden ja merilintujen läsnäolosta alueella pätevien merinisäkästarkkailijoiden tekeminä. Jotta havaintojen kerääminen olisi tehokasta, toimenpiteet tehdään päiväsaikana tyynellä tai vähäisellä merenkäynnillä. Ääniseuranta merinisäkkäiden ääntelyiden havaitsemiseen. Ääniseurantapoijussa on yksi matalien taajuuksien vedenalainen kuuntelulaite ja yksi korkeiden taajuuksien vedenalainen kuuntelulaite. Ääniseurantapoiju sijoitetaan 200 metrin etäisyydelle ammuksesta ennen sen raivaamista ja laitteen signaalit välittyvät tutkimusalukselle radiovastaanottimeen. Aktiiviset akustiset kalojen kartoitukset tehdään kaikuluotaimella kalaparvien havaitsemiseksi. Akustinen kalojen kartoitus tehdään tukialukselta aina ennen ammuksen räjäytystä. Jos turvallisuusvyöhykkeellä havaitaan merinisäkkäitä, merilintuja tai kalaparvia, räjäytystä lykätään. 2) Räjäytyspaikan turvallisuusvyöhykkeellä havainnoinnin jälkeen ryhdytään toimenpiteisiin eläinten karkottamiseksi. Käytössä ovat seuraavat menetelmät: Äänikarkottimet ("hylkeenpelottimet"), joilla karkotetaan hylkeitä ja pyöriäisiä raivausalueelta ennen räjäytystä. Niiden on ennakoitu tehoavan hylkeisiin noin 300 metrin säteellä. Käytettävien pelottimien määrä riippuu ammusten koosta. Suurten ammusten kohdalla käytetään enimmillään neljää pelotinta. Kalojen äänipelottimet, joiden toiminta perustuu pieniin räjähdyspanoksiin (50 500 g). Nämä sijoitetaan tukialukselta noin 20 metrin

8 syvyyteen ja räjäytetään 30 sekuntia ennen raivattavan ammuksen räjäytystä. 3) Ammusten räjäytyksen jälkeen raivausalueella mahdollisesti olevat kuolleet tai loukkaantuneet kalat saattavat houkutella merinisäkkäitä. Tämän minimoimiseksi urakoitsija kerää pois raivauksen aikana kuolleet kalat käyttäen pintatroolia tukialuksesta. Ekologista valvontaa tehdään raivauksen aikana, jotta voidaan varmistua siitä, että karkottamistoimenpiteet on toteutettu asianmukaisesti. Raivauksen työvaiheet Miinanraivauksen suorittaja käyttää raivaustöissä edellä kuvattujen periaatteiden mukaista menetelmää. Raivaustyöt sisältävät seuraavat työvaiheet: 1) Alus siirtyy kohdealueelle ja merenpohjaan lasketaan TMS-laite (kiinnitysvaijerin hallintalaite) korkeintaan 100 metrin etäisyydelle kohteesta. Merinisäkkäiden tarkkailijat ovat valmiustilassa koko raivaustoimenpiteen ajan. 2) Alus vetäytyy kilometrin päähän kohteesta. 3) Kauko-ohjattava laite (ROV) poistuu TMS-laitteesta ja tarkastaa kohteen. Tarkastuksen perusteella syntyvä videoaineisto toimitetaan aluksen miehistölle sotatarvikkeen tunnistamiseksi ja sen kunnon vahvistamiseksi. ROV-laite tarkastaa myös muut tiedossa olevat merenpohjassa aikaisemmissa tutkimuksissa tunnistetut esineet kilometrin etäisyydellä. Sen jälkeen ROV-laite vetäytyy TMS-laitteen sisään. 4) TMS-laite nostetaan pinnalle. Tämän jälkeen otetaan käyttöön akustinen kuuntelulaite (PAM), kohteen merkitsin sekä kalojen ja hylkeiden karkotuslaite. 5) Alus vetäytyy paikoilleen. Raivaussuunnitelma viimeistellään ja räjäytystä koskevat laskelmat vahvistetaan. Purkutyössä vaadittavat laitteet valmistellaan käyttöä varten. Paikallisille viranomaisille ilmoitetaan aikatauluista, joissa vahvistetaan suoritettavat purkutyöt. 6) Kun kaikki laitteet ja suunnitelmat on viimeistelty ja viimeistelytyöt on vahvistettu suoritetuiksi, alus siirtyy kohteen luokse. TMS-laite lasketaan korkeintaan 100 metrin etäisyydelle kohteesta. Kun TMSlaite on laskettu merenpohjaan, alus vetäytyy paikoilleen. Vetäytyessään alus laskee räjäytyskaapelin pohjaan. ROV-laite poimii TMSlaitteesta räjähteet ja kehikot, joihin räjähteet on kiinnitetty, ja siirtää ne lopulliseen asemaansa purkutyötä varten.

9 7) ROV-laite vetäytyy TMS-laitteen sisään. Tämän jälkeen odotetaan 30 minuuttia. Alus siirtyy kohdealueelle ja nostaa TMS-laitteen pinnalle. Tämän jälkeen alus palaa paikalleen. 8) Aluksen palattua paikoilleen viranomaisille ilmoitetaan vahvistetut aikataulut. Seuraavaksi otetaan käyttöön vene (tyypiltään RIB = kovapohjainen kumivene), jolta tarkkaillaan kaloja ja karkotetaan merinisäkkäät kohdealueelta. Tämän jälkeen RIB-vene siirtyy ennalta määritellyn turvallisen etäisyyden päähän. 9) Purkuvaihe aloitetaan sen jälkeen, kun raivauksen päällikkö on varmistunut siitä, että kaikkia menettelytapoja on noudatettu ja varmistanut aluksen kapteenin, merinisäkkäiden tarkkailijoiden päällikön sekä päämiesten edustajien kanssa, ettei purkutyön jatkamiselle ole estettä. Kaikkia aluksia varoitetaan viranomaisten kanssa sovitulla tavalla. Tämän jälkeen räjäytetään kalojen karkotuspanos. Pääpanos räjäytetään korkeintaan 30 sekunnin kuluttua karkotuspanoksen räjäyttämisestä. Tämän jälkeen alue tarkistetaan RIB-veneellä näköhavaintoon perustuen. 10) Kun raivauksen päällikkö on varmistunut siitä, että välitön vaara on ohi, alus siirtyy kohdealueelle. TMS-laite lasketaan veteen ja alus vetäytyy paikoilleen. Tämän jälkeen ROV-laite tarkastaa kohdealueen ja varmistaa, että miina on tuhottu. Mahdolliset räjäytyksestä syntyneet jäänteet nostetaan merenpohjasta ja syntynyt kraatteri tarkastetaan. Alus siirtyy kohdealueelle ja nostaa TMS-laitteen pinnalle. Vastaavat toimenpiteet toistetaan samanlaisina kaikkien raivattavien miinojen kohdalla. HANKEALUE Yleistä Itämeren vesi on murtovettä, joka muodostuu makean veden ja erittäin kapeiden Tanskan salmien läpi ajoittain saapuvien suolaisen veden tulovirtausten sekoittumisesta. Murtoveden muodostumista edistävät myös lämpötilaerot, jotka aiheuttavat vesimassojen kerrostumista ja eristävät pohjanläheiset vesikerrokset ylemmistä kerroksista. Vesi vaihtuu Itämeressä hyvin hitaasti. Koko vesimäärän vaihtuminen saattaa kestää jopa 30 vuotta. Itämeri on miltei kokonaan maaalueiden ympäröimä, minkä vuoksi merenpohjaan on kertynyt suuria määriä haitta-aineita ja ravinteita erityisesti orgaanisia aineksia runsaasti sisältävillä pehmeiden sedimenttien alueilla. Lisäksi kerrostuminen ja ihmisten toimista aiheutuva rehevöityminen ovat aiheuttaneet laajan happikadon syvissä vesissä. Tällä hetkellä suuressa osassa merenpohjaa ei ole eläviä organismeja. Rehevöityminen on myös lisännyt sinilevien kukintaa viime vuosikymmeninä erityisesti Suomenlahdella.

10 Putkilinjan reitti kulkee Suomen talousvyöhykkeellä Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan pohjoisosan keskellä olevien syvien alueiden läpi. Vesisyvyys tutkitun putkikäytävän varrella on noin 40 200 metriä. Merenpohja Geoteknisten tutkimustietojen perusteella merenpohjan morfologia on Suomenlahden itäosassa yleisesti hyvin vaihtelevaa ja epätasaista. Useilla alueilla rinteitä on merenpohjan pinta-alasta 1 2 prosenttia. Jääkautisen ja jääkautta edeltävän maiseman vaihteleva ja polveileva merenpohja on aiheuttanut nuorien sedimentaatioalueiden melko monimutkaisen jakauman. Vallitsevia sedimentaatioluokkia ovat 1) sedimentaatioalue, jolla vallitsee hyvin pehmeä savi, 2) alue, jolla on vuorottelevia sedimentaatio- ja ei-sedimentaatiovyöhykkeitä, joilla esiintyy karkeita sedimenttejä sisältäviä savia sekä 3) alue, jolla ei tapahdu sedimentaatiota ja jolla esiintyy peruskalliota, diamiktonia ja karkeita sedimenttejä sekä hajanaisia paikallisia sedimentaatioalueita (erittäin pehmeää savea, silttiä, hienoa hiekkaa, hiekkaa ja soraa). Merenpohjan geologialle Suomenlahden itäosassa ovat tyypillisiä jääkautiset ja esijääkautiset muodostumat. Muodostumissa ovat vallitsevia karkeat sedimentit, moreeni ja peruskallio. Nuoret sedimentit ovat kerrostuneet lukuisiin painanteisiin kohoumien ja penkereiden väliin sekä muutamaan isompaan painanteeseen. Näissä sedimenteissä ovat vallitsevia hyvin pehmeä savi, siltti ja hieno hiekka. Suomenlahden itäosassa ei ole kovin karkeita nuoria sedimenttejä. Savikerrostumat vaihtuvat silttiä ja hiekkaa runsaammin sisältäviin kerrostumiin siirryttäessä idästä kauemmas länteen. Suomenlahden itäosan läntisimmässä osassa hyvin pehmeä savi on vallitseva nuorissa sedimenteissä. Suomenlahden länsiosassa vallitsevia sedimentaatioluokkia ovat 1) sedimentaatioalue, jolla vallitsee hyvin pehmeä savi ja 2) alue, jolla on vuorottelevia sedimentaatio- ja ei-sedimentaatiovyöhykkeitä, joilla esiintyy karkeita sedimenttejä sisältäviä savia. Alue voidaan jakaa kahteen ala-alueeseen: itäosaan, jossa tasainen merenpohja muodostaa loivan notkon, ja länsiosaan, jossa epätasainen merenpohja on monien jääkautisista ja esijääkautisista kerrostumista muodostuneiden kumpujen ja harjanteiden lohkoma. Itäosassa on pääosin nuoria sedimenttejä, joissa on vallitsevana hyvin pehmeä savi. Lisäksi siellä sijaitsee joitakin harjanteita, jotka koostuvat hiekasta, soraisesta hiekasta, sorasta ja peruskalliosta (jääkautiselta ja esijääkautiselta ajalta). Jääkautisten harjanteiden välillä on pieniä kanavia. Kanavat sisältävät hyvin pehmeää savea. Suomenlahden länsiosan läntinen merenpohja on vaihteleva ja polveileva. Sille ovat ominaisia runsaat kummut ja jääkautiset tai esijääkautiset harjanteet sekä niiden väliin jäävät painanteet, joissa on nuoria sedimenttejä. Hyvin pehmeä savi on vallitseva sedimentti,

11 mutta alueella esiintyy myös karkeampia sedimenttejä, silttiä ja hienoa hiekkaa. Suomenlahden länsiosan tässä osassa on vain muutama suurempi peruskalliosta ja soraisesta hiekasta koostunut topografinen muodostuma. Itämeren pääaltaan Suomen hankealueella sijaitsevassa osassa vallitsevia sedimentaatioalueita ovat 1) sedimentaatioalue, jolla vallitsee hyvin pehmeä savi, 2) alue, jolla on vuorottelevia sedimentaatio- ja ei-sedimentaatiovyöhykkeitä, joilla esiintyy karkeita sedimenttejä sisältäviä savia ja 3) alue, jolla ei tapahdu sedimentaatiota ja jolla esiintyy karkeita sedimenttejä, moreenia ja peruskalliota, jonka päällä on paikallisesti ohuita ja hajanaisia hyvin pehmeän saven muodostamia pintakerroksia. Alueelle ovat ominaisia lukuisat kummut ja painanteet, joiden vuoksi merenpohja on epätasainen ja voimakkaasti polveileva. Merenpohja viettää yleisesti tällä alueella kohti Itämeren keskiosaa. Koko tarkasteltavalla alueella vallitsevia ovat syvät ja kapeat laaksot, jotka risteävät putkilinjan reitin kanssa. Kumpujen ja harjanteiden rinteet ovat useassa kohdassa yli 15 asteen kulmassa. Alueella on hyvin isoja jääkautisia maisemaelementtejä. Alueella olevien kohoumien pintakerrokset koostuvat soraisesta hiekasta ja karkeista sedimenteistä. Laaksojen ja painanteiden pintasedimenteissä on vallitsevana hyvin pehmeä savi. Virtaukset Virtaukset ovat Itämeressä heikkoja. Pintavirtausten virtausnopeudet korreloivat voimakkaasti tuulen nopeuteen. Vettä virtaa suuria määriä tulovirtausten mukana itään lähellä Viron rannikkoa. Kompensoiva poistovirtaus Suomenlahden pohjoisosissa esiintyy noin 20 30 kilometriä rannasta. Suomen rannikko on matala ja rannikolla on runsaasti saaria. Nämä tekijät hidastavat virtauksia ja poistovirtaus länteen tapahtuu avomerialueella. Putkilinjan Suomen hankealueella sijaitsevasta osasta noin 95 % sijaitsee yli 60 metrin syvyydessä. Keskimääräiseksi virtausnopeudeksi 60 metrin syvyydessä on arvioitu 0,01 0,02 m/s. Putkilinjan reitti sijaitsee Suomenlahden tärkeimmän poistovirtausalueen lähellä Suomenlahden keskiviivan pohjoispuolella. Tällä alueella poistovirtaus tapahtuu melko homogeenisesti yläkerroksista aina 30 metrin syvyyteen. Poistovirtauksen leveys on noin 10 kilometriä, ja sen keskinopeus on 2 5 cm/s. Pohjan lähellä on enemmän pyörteitä kuin yläkerroksissa syvyysolosuhteiden vaikutuksesta. Suolapitoisuus Suolapitoisuus Itämerellä ja Suomen hankealueella vaihtelee. Vaihtelu johtuu siitä, että Itämereen virtaa Pohjanmerestä Tanskan salmien kautta suolapitoista ja hapekasta vettä. Tulovirtaus aiheuttaa pystysuuntaisen gradientin suolapitoisuudessa, koska suolapitoinen vesi ei sekoitu helposti vähemmän suolapitoisen veden ja samalla vähemmän tiheän veden kanssa. Suolapitoisempi

12 vesi virtaa sen vuoksi merenpohjaan. Näiden kahden vesimassan väliin muodostuu raja-alue, halokliini eli suolaisuuden harppauskerros. Pystysuuntainen suolapitoisuuden gradientti on voimakas. Läntisellä ja keskisellä Suomenlahdella halokliini on heikko ja kausiluonteinen ja sijaitsee noin 60 70 metrin syvyydessä. Itämeren pääaltaan pohjoisosassa halokliini on pysyvä noin 80 metrin syvyydessä. Alueilla, joissa on heikko halokliini ja melko matalat syvyysolosuhteet, vedet voivat sekoittua pystysuunnassa loppusyksyn tai talven aikana joka vuosi. Näin on erityisesti Suomenlahden itäosassa. Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahden keski- ja länsiosissa ilmiön esiintymistä rajoittavat veden syvyys ja vahva halokliini. Veden lämpötila Lämpötilan vaihtelu vuosittain ja vuodenajan mukaan on Suomenlahden keskeinen fysikaalinen piirre. Talvella pintavesien keskimääräinen lämpötila on noin 5 7 celsiusastetta. Keväällä pintavedet alkavat lämmetä. Pintavedet saavuttavat keskimääräisen vuosittaisen enimmäislämpötilan, joka on 16,5 17,5 celsiusastetta, heinäelokuun aikana. Tuuli sekoittaa veden yläkerrosta, minkä vuoksi veden lämpötila on kerroksen koko syvyydeltä sama, mutta sen alapuolelle kylmän ja tiheän pohjaveden ja vähemmän tiheän pintaveden välille muodostuu välikerros, termokliini. Termokliinin yläreuna on tavallisesti 30 40 metrin syvyydessä Suomenlahdessa. Kesän aikana termokliinin ja halokliinin välinen kerros on tavallisesti kylmempi ja tiheämpi kuin sen ylä- ja alapuolella olevat vesikerrokset niin, että sen lämpötila on 2 4 celsiusastetta. Halokliinin alapuolella lämpötilanvaihtelut ovat pieniä, ja lämpötila on yleensä 4 6 celsiusastetta. Pohjan lähellä olevien vesien lämpötila vaihtelee kuitenkin hiukan voimakkaammin vaakasuunnassa laajasti vaihtelevien syvyysolosuhteiden perusteella. Veden laatu Veden kirkkaus on erittäin heikkoa Suomenlahdessa. Veden kirkkaus on heikointa kesällä, jolloin näkösyvyys on noin 3 5 metriä. Veden kirkkaus heikkenee tavallisesti siirryttäessä kohti Suomenlahden itäosaa. Veden kirkkaus on heikennyt eniten Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahdessa sadan viime vuoden aikana. Kirkkauden heikentyminen aiheutuu erityisesti Suomenlahdessa pääasiassa kasviplanktonin biomassan kasvusta, joka on tulosta suurentuneista ravinnepitoisuuksista ja kertoo Itämeren jatkuvasta rehevöitymisestä. Suomenlahti on Itämeren rehevöitynein allas. Suomenlahden ravinnepitoisuus on suurin idässä. Suomenlahden suuret ravinnepitoisuudet ovat tulosta ulkoisesta ja sisäisestä kuormituksesta.

13 Epäorgaaniset ja orgaaniset haitta-aineet Itämereen valuu epäorgaanisia ja orgaanisia haitta-aineita useista eri lähteistä. Orgaaniset yhdisteet ovat peräisin ihmisen toiminnasta. Itämeressä esiintyvien metallien pääasialliset lähteet ovat metsä- ja maatalousmaat ja teollisuus- ja yhdyskuntien päästöt, joita johdetaan suoraan mereen tai jotka kulkeutuvat mereen jokien tai ilman kuljettamina. Teollisuus päästää ympäristöön haitallisia aineita tuotantoketjun kaikissa vaiheissa. Merkittävä osa veden mukana Itämereen joutuvista metalleista kulkeutuu valuma-alueilta jokia pitkin. Fosforin kokonaispitoisuus sedimenteissä putkilinjan varrella vuosina 2007 ja 2008 oli 410 5 400 mg/kg. Typpipitoisuus oli 350 13 000 mg/kg. Vuonna 2009 tehdyissä tutkimuksissa typen ja fosforin pitoisuudet olivat samalla tasolla kuin vuosien 2007 ja 2008 tutkimuksissa. Kaasuputkihankkeeseen liittyviä metallitutkimuksia on suoritettu Suomen hankealueella vuosina 2005 2007. Vuonna 2008 suoritettiin ympäristön kenttätutkimuksia Kalbådagrundin alueella. Ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa (Ympäristöopas 117, 2004) luokitellaan kaksi raja-arvoa. Alemman raja-arvon (taso 1) alittavat haitta-ainepitoisuudet kuvaavat vesiympäristön taustapitoisuutta. Alemman raja-arvon ylittävät pitoisuudet kuvaavat lievästi pilaantuneita sedimenttejä. Ylemmän raja-arvon (taso 2) ylittävät pitoisuudet kuvaavat pilaantuneita sedimenttejä. Suomessa ruopattaviin sedimentteihin sovellettavien raja-arvojen perusteella ylimpien kerrostumien nuorten sedimenttien (0 2 cm) metallipitoisuudet ylittivät arseenin, kadmiumin, kromin, kuparin ja sinkin osalta alemman raja-arvon (taso 1). Tutkittujen metallien ei havaittu ylittävän ylempää raja-arvoa (taso 2). Kyseiset pitoisuudet vastaavat Suomen rannikkoalueiden nuorten sedimenttien keskimääräisiä pitoisuuksia. Sotatarvikkeiden raivauksen vaikutusta ei kuitenkaan voi verrata ruoppauksen ja läjityksen aiheuttamiin vaikutuksiin, koska resuspendoituneet sedimentit laskeutuvat takaisin käytännössä samalle alueelle, josta ne ovat peräisin. OSPAR-sopimuksen mukaisten ekotoksikologisten arviointiperusteiden (EAC) perusteella kaikkien tutkittujen metallien keskipitoisuudet elohopeaa, nikkeliä ja lyijyä lukuun ottamatta ylittävät kynnysarvon. Sedimenttien metallipitoisuudet vastaavat aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Metallien pitoisuudet sedimentissä Suomen hankealueella ovat keskisuuria verrattuna kokonaispitoisuuksiin koko putkilinjan reitin varrella. Metallien pitoisuudet pintasedimenteissä (0 2 cm) Suomen hankealueella tehtyjen tutkimusten perusteella ja ympäristöministeriön ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaiset raja-arvot ovat seuraavat:

14 Metalli Määritysrajan ylittävien näytteiden määrä (näytteiden kokonaismäärä) Pitoisuuksien keskiarvo mg/kg k.a. (min. max.) Arseeni 25 (25) 11,8 (3,9 32,4) Kadmium 25 (25) 1,2 (0,5 2,0) Kromi 238 (238) 68 (16,5 116) Kupari 25 (25) 27,6 (6,1 50,9) Elohopea 21 (25) 0,1 (0 0,1) Nikkeli 25 (25) 24,0 (6,1 42,8) Lyijy 25 (25) 25,7 (6,2 44,7) Sinkki 25 (25) 124,4 (38,1 213,8) Raja-arvo/ ruoppausohje (taso 1 taso 2) 15 60 0,5 2,5 65 270 50 90 0,1 1 45 60 40 200 170 500 Pitoisuudet on normalisoitu orgaaniseen hiileen (10 % standardisedimentissä) ja savipitoisuuteen (25 % standardisedimentissä). Normalisoidut keskiarvo-, minimi- ja maksimipitoisuudet vuosien 2007, 2008 ja 2009 tutkimusten välillä eivät vaihtele merkittävästi. Ne ovat käytännössä samalla tasolla vertailtaessa vuosien 2007 ja 2009 tutkimuksia. Ainoa tulosten eroavuus oli elohopea ja kadmium. Keskiarvopitoisuus vuoden 2009 tutkimuksissa oli 0,1 mg/kg, mikä on yli kaksi kertaa korkeampi kuin 2007 tutkimuksissa (0,04 mg/kg). Kadmiumien keskiarvopitoisuudet olivat myös selkeästi korkeampia vuoden 2009 tutkimuksissa (2009: 0,82 mg/kg verrattuna 2007: 0,52 mg/kg). Kadmiumin ja elohopean pitoisuustasot ovat selkeästi alle ruoppaus- ja läjitysohjeen tason 2. Sama koskee myös muita metalleja. Viimeisten 50 vuoden aikana Itämereen on kulkeutunut merkittäviä määriä orgaanisia haitta-aineita useista eri lähteistä. Orgaanisia yhdisteitä päätyy mereen jokien valumavesien mukana, ilmalaskeumana sekä suoraan mereen johdettavissa jätevesissä. Lähteisiin kuuluvat teollisuuden päästöt, kuten organoklooriyhdisteet sellu- ja paperitehtaiden jätevesissä, valumavedet maatalouskäytössä olevilta alueilta, mereen upotetut jätteet sekä laivojen ja veneiden pohjissa käytettävät maalit. Useiden orgaanisten haitta-aineiden, varsinkin tiettyjen organoklooripestisidien, kuten DDT:n ja teknisten heksakloorisykloheksaanien (HCH-isomeerien), määrä on vähentynyt, koska näiden aineiden käyttö on ollut kiellettyä 1980-luvulta lähtien. Dioksiinien tärkeimpiä lähteitä ovat palamisprosessit, kuten jätteiden poltto sekä metallinsulatus ja -jalostus. Polyklooratut dibentso-paradioksiinit (PCDD-yhdisteet) ja furaanit sekä dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet, joita kutsutaan usein yhteisnimityksellä dioksiinit, ovat yleisiä haitta-aineita. Dioksiinien kokonaispitoisuus esitetään ta-

15 vallisesti toksisuusekvivalenttina (TEQ), joka on verrattavissa myrkyllisimmän dioksiiniyhdisteen (2,3,7,8-TCDD) pitoisuuteen. Monet orgaanisista haitta-aineista eivät hajoa biologisesti tai niiden hajoaminen on hyvin hidasta, mutta sen sijaan ne kertyvät tehokkaasti orgaaniseen ainekseen. Sen vuoksi orgaaniset yhdisteet rikastuvat ravintoketjussa. Heksakloorisykloheksaanit (HCH-yhdisteet) muodostavat tästä poikkeuksen, sillä ne eivät juurikaan kerry ravintoketjussa ja ne esiintyvät yleisemmin vedessä kuin sedimentissä. Myöskään PAH-yhdisteet (polyaromaattiset hiilivedyt) eivät kerry ravintoketjussa, mikä johtuu yhdisteiden metaboliasta eliöiden elimistössä. PAH-yhdisteet ovat veteen niukkaliukoisia ja kiinnittyvät tehokkaasti orgaaniseen ainekseen. Normalisoidut orgaanisten haitta-aineiden pitoisuustasot nuorissa sedimenteissä putkilinjan reitillä Suomen hankealueella vuosina 2007 ja 2008 tehdyssä tutkimuksessa ja ympäristöministeriön ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaiset raja-arvot ovat seuraavat:

16 Määritysrajan ylittävien näytteiden Keskimääräinen pitoisuus määrä mg/kg k.a. (näytteiden kokonaismäärä) (min. max.) Antraseeni 4 (26) 0,01 (0,005 0,02) Bentso(a)- 21 (26) 0,02 antraseeni (0,005 0,05) Bentso(a)- 21 (26) 0,02 pyreeni (0,006 0,08) Bentso(g,h,i)- 22 (26) 0,04 pyreleeni (0,006 0,19) Bentso(k)- 21 (26) 0,02 fluorantheeni (0,006 0,06) Fenantreeni 20 (26) 0,02 (0,005 0,09) Fluorantheeni 24 (26) 0,05 (0,01 0,14) Indeno(1,2,3-24 (26) 0,04 cd)-pyreneeni (0,006 0,20) Kryseeni 21 (26) 0,02 (0,006 0,04) Naftaleeni 17 (26) 0,01 (0,005 0,03) PCB 28 *) 26 (26) 1 (0,45 5) PCB 52 *) 1 (26) 2 (0,455 8) PCB 101 *) 3 (26) 4 (0,45 75) PCB 118 *) 2 (26) 2 (0,45 18) PCB 138 *) 2 (26) 6 (0,45 123) PCB 153 *) 2 (26) 7 (0,45 158) PCB 180 *) 1 (26) 6 (0,45 123) Tributyylitina 26 (26) 106 (TBT) *) (12 893) DDT total 17 (26) 0,002 (0,0005 0,008) *) µg/kg k.a. Raja-arvo/ ruoppausohje mg/kg k.a. Taso Taso 1 2 Tason 1 ylittävien näytteiden määrä 0,01 0,1 2 0 0,03 0,4 4 0 0,3 3 0 0 0,8 8 0 0 0,2 2 0 0 0,05 0,5 2 0 0,3 3 0 0 0,6 6 0 0 1,1 11 0 0 0,01 0,1 16 0 1 30 0 0 1 30 0 0 4 30 2 0 4 30 2 0 4 30 2 0 4 30 2 0 4 30 1 0 3 200 26 3 0,01 0,03 0 0 Tason 2 ylittävien näytteiden määrä Pitoisuudet on normalisoitu orgaanisen hiilen pitoisuuteen (10 % standardisedimentissä). Normalisoituja pitoisuuksia on verrattu Suomessa ruopattaviin sedimentteihin sovellettaviin ohjearvoihin (DDT-yhdisteet ja tributyylitina). Kaikissa laskuissa on käytetty määritysrajaa, mikäli analysoitu pitoisuus alitti määritysrajan.

17 Sedimentin dioksiinipitoisuudet vaihtelevat välillä 2,8 38 pg/g. Pitoisuudet ovat suurimmaksi osaksi Suomessa ruopattaviin sedimentteihin sovellettavan pitoisuusrajan 1 alapuolella. Suomen kriteerien mukaan vähemmän kuin 20 pg/g edustaa pilaantumatonta sedimenttiä ja 500 pg/g tai enemmän edustaa pilaantunutta sedimenttiä. Kesäkuussa 2009 sedimenttinäytteitä on otettu 33 näytteenottopaikasta, joista 8 asemalla on kolme näytteenottopaikkaa lähellä toisiaan (yksi keskiviivalla ja kaksi 250 metrin etäisyydellä kummallakin puolella). Neljä kolmoisasemista sijaitsi lähellä sotatarvikkeiden sijaintipaikkoja. Näytteiden alustava analyysi vahvisti lähtökohtana olleen oletuksen merenpohjan dioksiinipitoisuuksista putkilinjojen reitin varrella. Miinojen räjäytyspaikoilta otetuissa näytteissä korkein dioksiinipitoisuus pintanäytteessä (0 2 cm) oli 22 pg/g ja 0 30 cm kerroksessa 1,2 pg/g. Linnut ja nisäkkäät Itämeri on tärkeä lintujen muuttoreitti sekä pesintä- ja lepoalue. Itämeren pohjoisosat eli Suomenlahti, Saaristomeri ja Pohjanlahti ovat erittäin tärkeitä sorsien, lokkien, tiirojen ja kahlaajien pesimäalueita. Pesimäkausi alkaa maalis huhtikuussa ja jatkuu elokuun alkuun. Suomenlahden rannikoilla tavataan säännöllisesti noin 200 lintulajia (muuttolintuja ja pesiviä lajeja). Alueella pesii tai alueen kautta muuttaa säännöllisesti noin 30 40 merilintulajia (sorsia, hanhia, kahlaajia, lokkeja ja sukeltajia). Useimmat lajit pesivät kallioisilla saarilla ja luodoilla keski- ja ulkosaaristossa 12 20 kilometrin päässä putkilinjojen reitistä. Itämeren ylittää kahdesti vuodessa suuri määrä arktisten alueiden muuttolintuja, jotka ovat matkalla talvehtimisalueilleen tai pesintäalueilleen. Suomenlahti kuuluu lintujen tärkeimpiin muuttoreitteihin. Alueella voidaan varsinkin toukokuussa tapahtuvan kevätmuuton aikana havaita yhden päivän aikana satoja tuhansia muuttolintuja. Syysmuutto jakaantuu pidemmälle aikavälille kesäkuun lopusta lokakuun loppuun. Merinisäkkäistä Itämeressä esiintyvät pyöriäinen, kirjohylje, harmaahylje ja itämerennorppa. Pyöriäinen ja kirjohylje esiintyvät pääasiassa Itämeren eteläisimmissä osissa Tanskan, Saksan ja Ruotsin talousvyöhykkeillä. Harmaahylje esiintyy koko Itämeren alueella, mutta eteläisillä alueilla yksilömäärät ovat pieniä. Itämerennorppaa tavataan talvisin alueilla, joilla on yleensä jääpeite (pääasiassa Pohjanlahdella ja Riianlahdella), mutta pieniä kantoja on havaittu myös Saaristomerellä ja Suomenlahden itäosissa Venäjän alueella. Harmaahylje ja itämerennorppa ovat ainoat merinisäkäslajit, joilla on pysyviä kantoja Suomen hankealueella. Kirjohylkeitä ja pyöriäisiä havaitaan Suomen rannikolla vain harvoin. Kun jääpeitettä ei ole, harmaahylkeet oleskelevat ryhmissä uloimman saariston pienillä saarilla, luodoilla ja kareilla. Talvisin ne oleskelevat ajojäillä avoveden läheisyydessä. Harmaahylkeet ilmeisesti vaeltavat koko Itämeren alueella Suomen, Ruotsin ja Baltian maiden merialueilla olevien oleske-

18 lualueidensa välillä. Lajin esiintymistiheys on suurin oleskelualueiden läheisyydessä, mutta vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Kalat ja kalakannat Plankton ja pohjaeliöstö Suomenlahden ympäristöolosuhteet ovat useille kalalajeille epäsuotuisat. Itämeressä on noin 70 suolaisen veden kalalajia ja noin 30 40 murto- tai makean veden lajia. Merikalalajien määrä on suurempi Itämeren suolapitoisemmissa osissa, kun taas Suomenlahdella makean veden lajit ovat vallitsevia. Monet kalalajit elävät Suomenlahdella lähellä ekologisia rajojaan. Syvien vesien vähäinen happipitoisuus tai hapen puuttuminen kokonaan rajoittavat pohjakalalajeille soveltuvien elinympäristöjen määrää. Merikalalajit, joita ei tavata sisävesissä, mutta joita esiintyy Suomen talousvyöhykkeellä Suomenlahdessa ja varsinaisen Itämeren pohjoisosissa, ovat silakka, kilohaili, siloneula, pikkutuulenkala, kivinilkka, kampela, hietatokko, isosimppu, rasvakala, turska, särmäneula, isotuulenkala, elaska, imukala, liejutokko, piikkikampela, nokkakala, mustatokko, seitsenruototokko, piikkisimppu, vaskikala ja teisti. Avovedessä eläviä yleisimpiä lajeja ovat kilohaili ja silakka. Suomen hankealueella vaelluskalalajeihin kuuluvat lohi, meritaimen ja siika. Suomen hankealueen kaupallisesti hyödynnettäviä kalalajeja ovat pääasiassa kilohaili ja silakka. Itämeren kasviplanktonin lajikoostumukseen vaikuttaa veden suolapitoisuus. Suolapitoisuuden laskiessa siirryttäessä Itämeren lounaisosista kohti koillista voidaan kasviplanktonin lajikoostumuksessa havaita olennaisia muutoksia suolaisissa vesissä viihtyvien halofiilisten lajien korvautuessa vähitellen murto- ja makean veden lajeilla. Pitkän aikavälin seurantatulosten perusteella kasviplanktonin biomassa on lisääntynyt tasaisesti Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahden alueilla 1970-luvulta. Kasvu on ollut huomattavinta Suomenlahdessa, jossa keskimääräinen biomassa on yli kaksinkertaistunut 1970-luvun alusta lähtien. Itämeren eläinplanktonyhteisö koostuu makean veden lajeista, murtoveden lajeista ja merilajeista. Eläinplanktonlajien levinneisyysalueen laajuus riippuu niiden ekofysiologisista toleranssiarvoista sekä saatavilla olevan ravinnon eli kasviplanktonin ja pieneliöplanktonin määrästä. Itämeren eläinplanktonyhteisön lajijakauma ja runsaus vaihtelee myös vuodenaikojen mukaan. Eläinplanktonin biomassan määrässä ei vuosina 1979 2005 ole havaittu merkittäviä kehityssuuntia, mutta viime aikoina eräiden suurempien lajien esiintymisrunsaudessa on havaittu vaihtelua. Suolapitoisuus on tärkein Suomenlahden eläinplanktonin lajijakaumaa ja esiintymisrunsautta säätelevä tekijä. Muita suoria ja välillisiä esiintymisrunsautta rajoittavia tekijöitä ovat tiettyjen kalalajien ravinnonetsintä ja ihmisen aiheuttama rehevöityminen.

19 Makrofyytit ovat merenpohjassa kasvavia vesikasveja ja leviä, jotka ovat niin suuria, että ne voidaan havaita paljaalla silmällä. Makrofyyttikasvuston syvyysraja on Itämeren useimmissa osissa 18 20 metristä noin 30 metriin, jota syvemmällä benttisiä makrofyyttejä ei esiinny. Suomenlahden suulla levää esiintyy 27 metrin syvyyteen saakka. Suomenlahden keskiosissa kasvillisuuden enimmäissyvyys on 10 15 metriä, mutta itäisimmissä osissa vain noin kuusi metriä. Suomenlahdessa on havaittu 93 eri makrolevälajia. Pinnan alapuolella vallitsee noin metrin syvyyteen rihmalevien kerros. Leväyhteisön lajijakauman kausittainen sukkessio on tällä vyöhykkeellä huomattavaa. Rihmaleväkerroksen alapuolella on noin viiden metrin syvyyteen ulottuva rakkoleväkerros. Suurimman osan vuonna 1964 aloitetun seurantaohjelman ajasta Suomenlahden syvissä avovesissä ei hydrografisten olosuhteiden ja vallitsevan happikadon vuoksi ole esiintynyt makroeliöstöä. Suolapitoisuudesta johtuva kerrostuminen lakkasi ja happiolosuhteet paranivat väliaikaisesti vuosien 1977 ja 1993 välisen pitkän stagnaatiovaiheen aikana. Alue kuitenkin palasi happikatoiseen tilaan 1990- luvun puolivälissä. Tämän seurauksena 1990-luvun alussa Suomenlahden syvissä keskiosissa havaitut runsaslukuiset pohjan makroeliöyhteisöt puuttuivat lähes täysin vuosina 1996 ja 1997, eivätkä ne pysyvän halokliinin alapuolella vallitsevan happikadon vuoksi ole juurikaan palautuneet. Suotuisissa happiolosuhteissa syvänteiden pohjissa esiintyy runsaita katkojen ja simpukoiden muodostamia eliöyhteisöjä. Suomenlahden syvimmissä osissa (60 80 metriä) ei ole esiintynyt merkittäviä määriä pohjaeläimiä ainakaan kymmeneen vuoteen. Kesinä 2006 ja 2007 Suomenlahden syvien vesien tilanne oli huonoin koko säännöllisen seurantaohjelman aikana mitatuista arvoista. Eufoottisen kerroksen eli valokerroksen alapuolella olevissa kovan pohjan elinympäristöissä, jotka ovat peruskalliota, lohkareikkoa sekä kivi- ja sorapohjia, esiintyy tavallisesti liikkumiskyvyttömiä, siivilöimällä ravintonsa hankkivia selkärangattomia, jotka ovat kiinnittyneet suoraan alustaan. Nämä eliöyhteisöt ulottuvat Suomenlahdella noin 20 40 metrin syvyyteen. Suurimman osan biomassasta muodostavat simpukat ja siimajalkaiset. Muita pohjaeliöryhmiä ovat polyypit, leväruvet ja sienieläimet. Sinisimpukka voi Suomenlahden länsiosissa muodostaa erittäin tiheitä yhteisöjä, joissa voi olla jopa yli 20 000 yksilöä neliömetrillä ja joiden muodostama biomassa voi ulkosaaristossa peittää kaikki lajille soveltuvat kovapohjaiset elinympäristöt. Suolapitoisuus rajoittaa sinisimpukan leviämistä. Lajin esiintymisalueen itäinen rajavyöhyke liikkuu Helsingin ja Kotkan välillä vallitsevan suolapitoisuuden mukaan. Itäisessä Suomenlahdessa makean veden vaeltajasimpukka esiintyy suolapitoisuuden vähentyessä runsaampana, ja sen esiintymisrunsaus nousee miltei samalle tasolle sinisimpukoiden kanssa.

20 Kalastus Suomenlahdella ammattikalastusta harjoitetaan sekä rannikkovesillä että avomerellä. Avomerikalastukseen kuuluu muun muassa troolija pitkäsiimakalastusta. Suomenlahden avovesialueiden ja Itämeren pääaltaan pohjoisosan kalastukselle on luonteenomaista saalislajien pieni määrä. Tämä johtuu pohjoisen Itämeren ja erityisesti Suomenlahden murtovesiominaisuuksista. Pääasialliset saalislajit ovat silakka ja kilohaili. Suunniteltu putkilinjan reitti kulkee Suomenlahden useimmin käytettyjen troolausalueiden alueella 220 kilometrin matkalla. Suunniteltu kaasuputki lasketaan 12 meripeninkulman levyisen rannikkovyöhykkeen ulkopuolelle. Putken yläpuolella olevaa merta voivat hyödyntää osan pyyntikiintiöstä saaneiden muiden EU:n jäsenvaltioiden kalastajat. Troolit ovat tärkein Itämeren avovesien kaupallisessa kalastuksessa käytetty kalastusväline. Silakan ja kilohailin kalastuksessa käytetään pelagisia trooleja eli välivesitrooleja. Myös suomalaiset kalastajat käyttävät pelagisia trooleja Suomenlahden avovesialueilla ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa. Pelagisia trooleja käytetään veden keskiosassa, mutta niitä voidaan käyttää myös lähellä pohjaa, kun kalaparvet liikkuvat syvissä vesissä. Pehmeäpohjaisilla alueilla, joilla merenpohja on tasainen, troolia voidaan vetää lähellä merenpohjaa tai sitä pitkin. Suomen Ammattikalastajaliitolta saatujen tietojen mukaan pelagista ja pohjatroolausta (sekä pohjan lähellä alle neljän metrin etäisyydellä tapahtuvaa troolausta) harjoitetaan jokseenkin säännöllisesti Suomenlahden keski- ja länsiosissa. Luonnonsuojelualueet Lähimpänä putkilinjaa sijaitsevat Natura 2000 -alueet ovat Söderskärin ja Långörenin saaristo sekä Kallbådanin luodot ja vesialue. Alueet sijaitsevat noin 10 11 kilometrin etäisyydellä putkilinjasta. Kallbådanin luodot ja vesialue sijaitsee lähimpänä raivattavia sotatarvikkeita, etäisyys lähimpiin miinoihin on noin 10 km. Ympäristöministeriö on ehdottanut uusia alueita liitettäväksi Suomen Natura 2000 - verkostoon. Näistä alueista neljä sijaitsee 3 15 km:n etäisyydellä putkilinjasta. Ehdotetuista uusista Natura 2000 -alueista lähimpänä raivattavia miinoja sijaitsee Sandkallan 10,7 km:n etäisyydellä. Laivaliikenne Suomen, Viron ja Venäjän välille perustettiin vuonna 2002 Suomenlahden alusliikenteen pakollinen ilmoittautumisjärjestelmä GOFREP. Järjestelmän mukaisesti Suomi, Viro ja Venäjä edellyttävät, että kaikki Suomenlahden kansainvälisillä vesillä liikkuvat alukset, joiden bruttovetoisuus on yli 300 GT, ilmoittautuvat GOFREPiin. Suomen hankealueella sijaitsee kolme ensisijaista laivareittiä, joita käytetään pääasiassa kauppamerenkulkuun ympäri vuoden.

21 Kaapelit Suomenlahden ja Itämeren pohjassa on useita sähkö- ja tietoliikennekaapeleita. Lyhin etäisyys raivattavan sotatarvikkeen ja kaapelin välillä on noin 140 metriä. Sotatarvikkeen tunnus Etäisyys lähimpään kaapeliin (km) R-8AG-W-014 1,80 R-8AG-W-009 0,67 R-E8C-10223 0,92 R-W8A-10317 0,34 R-8CG-E-004 0,14 R-8CG-E-003 0,39 R-W8A-10312 0,98 R-W8A-10313 1,02 G-08-009 1,01 R-W8A-10005 1,02 R-8CG-E-002 0,70 R-8CG-E-001 0,83 R-08-2805 1,61 0,47 1,01 R-08-159 0,44 0,47 1,71 0,58 R-09-27 1,46 0,35 1,60 S-09-3135 1,51 Ampuma-alueet Suunniteltu putkilinja kulkee osittain Suomen talousvyöhykkeellä sijaitsevan Örö D52 -nimisen ampuma-alueen poikki. Lisäksi putkilinjan reitin läheisyydessä on muutamia muita ampuma-alueita, esimerkiksi Katajaluodon D34 ampuma-alue. Hakijan puolustusvoimilta saamien tietojen mukaan ammunta- ja harjoitustoiminta tapahtuu pääsääntöisesti Suomen aluevesien sisällä.

22 Kulttuuriperintökohteet Mahdolliseksi valaan luurangoksi arvioitu esine sijaitsee 350 metrin etäisyydellä lähimmästä raivattavasta miinasta. Lisäksi arviolta 1800-luvun loppupuolelta oleva puisen purjelaivan hylky sijaitsee 980 metrin päässä lähimmästä raivattavasta miinasta ja vuonna 1868 rakennetun panssarilaiva Rusalkan hylky sijaitsee 1,17 km:n etäisyydellä lähimmästä raivattavasta miinasta. Sotatarvikkeen tunnus Etäisyys lähimpään kulttuuriperintökohteeseen (km) Kohteen kuvaus R-07-004 0,35 Mahdollinen valaan luuranko R-07-2655 1,17 Rusalka R-8AG-W-009 0,98 Puinen purjelaiva 1,35 Viistokaikuluotaimella R-E8C-10223 0,88 havaittu hylky, jonka merkitystä ei ole arvioitu 1,43 Puinen purjelaiva R-W8A-10317 1,41 Viistokaikuluotaimella havaittu hylky, jonka merkitystä ei ole arvioitu R-8CG-E-004 0,90 R-8CG-E-003 1,62 S-09-3135 1,55 R-09-04 0,54 R-11-3395 1,29 1900-luvulle tyypillisen rannikkolaivan hylky

23 VAIKUTUKSET Sotatarvikekohtaiset olosuhteet ja vaikutukset Sotatarvikkeen tunnus Veden syvyys (m) Merenpohjan tyyppi Panos (kg) Syntyvän kraatterin säde (m) R-06-003 69 Hiekka 350 5,8 333 R-E7B-10466 68 Sorapitoinen hiekka 0,8 2,0 14 R-07-004 78 Savea ja karkeita 150 4,6 165 sedimenttejä R-07-2655 74 Hyvin pehmeä savi 150 5,8 329 R-8AG-W-014 41 Kiteinen peruskallio 300 0,0 0 R-8AG-W-009 66 Savea ja karkeita 30 4,2 127 sedimenttejä R-E8C-10223 66 Siltti ja hieno hiekka/ 30 4,2 127 vähän soraa R-W8A-10317 65 Siltti ja hieno hiekka 30 4,2 127 R-8CG-E-004 65 Siltti ja hieno hiekka 30 4,2 127 R-8CG-E-003 66 Siltti ja hieno hiekka/ 30 3,3 63 vähän soraa R-W8A-10312 64 Siltti ja hieno hiekka 30 4,2 127 R-W8A-10313 65 Siltti ja hieno hiekka 30 4,2 127 G-08-009 65 Siltti ja hieno hiekka 30 4,2 127 R-W8A-10005 64 Siltti ja hieno hiekka 30 4,2 127 R-8CG-E-002 65 Siltti ja hieno hiekka/ 30 3,3 63 pieniä sora-alueita R-8CG-E-001 65 Siltti ja hieno hiekka 30 4,2 127 R-08-2805 71 Hyvin pehmeä savi 350 7,3 667 R-08-159 69 Siltti ja hieno hiekka 115 4,3 135 R-09-27 68 Kiteinen peruskallio/ 115 0,4 0,1 karkearakeinen S-09-3135 63 Sorapitoinen hiekka/ 300 7,0 583 hiekkasavi R-09-04 65 Sorapitoinen hiekka 0,8 1,6 7 R-09-192 61 Siltti ja hieno hiekka 115 5,4 270 R-11-3395 81 Hyvin pehmeä savi 100 5,3 245 R-11-5167 80 Savea ja karkeita 250 5,3 249 sedimenttejä R-12-008 64 Sorapitoinen hiekka. 64 3,8 92 Suuria lohkareita R-12-3463 78 Hyvin pehmeä savi 300 7,0 583 Yleistä räjäytyksestä Vapautuvan sedimentin määrä (t) Räjähdyspanoksen räjähtäessä kemiallisesti sitoutunut energia vapautuu ja muuntuu edelleen lämpöenergiaksi, liike-energiaksi ja paine-energiaksi kaasukuplassa. Keskeltä räjäytetty pallonmuotoinen noin 200 kiloa TNT:tä sisältävä räjähdyspanos muuntuu kaasufaasiin 50 mikrosekunnissa. Ylipaine tällaisessa kaasukuplassa on noin 10 GPa ja lämpötila noin 3 000 ºC. Hiukkasten liike ja paine kaasukup-

Vaikutukset merenpohjaan 24 lassa saavat aikaan paineen ja liikkeen vedessä panoksen lähellä. Tällainen shokkiaalto sisältää paine- ja liike-energiaa ja etenee vedessä ääntä nopeammin eli nopeammin kuin 1 500 m/s. Paineaalto nousee aluksi hyvin jyrkästi. Puristuneen ja häiriöttömän veden välinen rajakerros on vain 10-7 cm:n paksuinen. Shokkiaalto etenee vapaassa vedessä symmetrisesti kaikkiin suuntiin ja sisältää noin kolmanneksen panoksen alkuperäisestä energiasta. Räjähteet sisältävät yleensä polttoainetta, happea ja runsaasti kemiallista energiaa. Räjähteen räjähtäessä vettä, hiilidioksidia, vapaata hiiltä ja typpikaasua vapautuu räjähteen koostumuksen mukaisissa suhteissa. Palavien räjähteiden transformaatio räjähdyksen yhteydessä on tehokkaampi vedessä kuin ilmassa. Näin ollen TNT:n räjähtäessä vedessä reagoimattomia palaneita räjähteitä, kuten nitraattia, vapautuu vain vähän. Vapautuneen hiilen muodostuminen osoittaa, että räjähde on alitasattu hapen osalta. Mikäli räjähteessä on metallista alumiinia, muodostuu myös alumiinioksidia. Mikäli räjähdys tapahtuu ilmassa, osa vapautuneesta hiilestä palaa hiilidioksidiksi joutuessaan kosketuksiin ilman hapen kanssa. Mikäli räjähdys tapahtuu vedessä, saatavilla on vain vähän happea, minkä vuoksi vapautunut hiili vapautuu vuorostaan hiukkasiksi. Miinojen räjähteet ovat todennäköisesti TNT:tä, nitroselluloosaa ja heksyyliä ja/tai niiden ja heksaniitin sekoitusta. TNT on myrkyllistä kaloille ja äyriäisille. Sotatarvikkeiden raivauksen seurauksena merenpohjaan muodostuu kraatteri, jonka säde on noin 2 8 metriä. Miinojen räjäytyksessä syntyvän kraatterin koko ja siitä vapautuvan sedimentin määrä on laskettu empiirisellä kaavalla. Kaavassa kraatterin säde on verrannollinen panoksen suuruuteen. Laskelmassa on lisäksi otettu huomioon merenpohjan laatu. Vapautuvan sedimentin määrä on laskettu olettaen syntyvän kraatterin syvyyden olevan puolet sen säteestä. Laskelmassa on käytetty kraatterin säteelle varmuuskerrointa 1,5. Laskelma perustuu käytännön kokemuksiin. Kaikki hävitettävät sotatarvikkeet ovat tavanomaisia räjähteitä. Suomen talousalueelta ei ole löytynyt kemiallisen sodankäynnin välineitä. Sotatarvikkeiden raivaaminen aiheuttaa merenpohjan sedimenttien suspendoitumista räjäytysten läheisyydessä. Suspendoituneet sedimentit kulkeutuvat virtausten mukana ja laskeutuvat suurimmaksi osaksi uudelleen eivätkä jää veteen. Sedimentin määrän on arvioitu olevan suurimmillaan hieman alle 700 tonnia yhden sotatarvikkeen osalta. Keskiarvo on noin 200 tonnia. Määrä riippuu siitä, millaisella merenpohjalla sotatarvike sijaitsee. Merenpohjan tila palautuu ennalleen muutamasta viikosta useampaan vuoteen ulottuvan ajanjakson aikana merenpohjan tyypistä riippuen. Kovaan merenpohjaan sotatarvikkeiden raivaaminen saattaa aiheuttaa pysyviä muutoksia.

25 Vaikutukset veden laatuun Sotatarvikkeiden raivauksesta aiheutuva merenpohjan sedimenttien suspendoituminen lisää veden sameutta. Suspendoituneesta sedimentistä vapautuu jonkin verran haitta-aineita ja ravinteita. Suomenlahdessa kiintoaineiden pitoisuus on normaalisti 1 4 mg/l. Sedimentin leviämisessä on käytetty DHI Water-Environment- Helth:in MIKE3 ja MIKE3PA malleja. Hiukkasten leviämistä kuvaavan mallin MIKE3PA hilakoko on 250x250 metriä ja paksuus yksi metri. Mallinnuksen lähtökohtana oli, että räjähdyksen seurauksena pohjasedimentti ja siihen sitoutuneet epäpuhtaudet ja ravinteet sekoittuvat koko kohteen yläpuoliseen vesimassaan ja kulkeutuvat tästä virtausten mukana kauemmaksi. Mallitulosten perusteella on laskettu kiintoaineksen leviämisen lisäksi seuraavien pohjasedimentissä havaittujen aineiden käyttäytyminen: kadmium, elohopea, lyijy, sinkki, arseeni, kupari, kromi, nikkeli, PAH-yhdisteet ja TBT. Sotatarvikkeiden raivauksen aiheuttama haitallinen ja suora vaikutus veteen ulottuu koko kohteen välittömässä läheisyydessä olevaan vesimassaan (merenpohjasta pintaan saakka). Sotatarvikkeiden raivauksen vaikutukset ovat lyhytaikaisia. Työn päätyttyä suspendoitunut liete häviää vajaassa kolmessa päivässä. Yhteensä kaikkien 27 sotatarvikkeen raivaamisesta leviäisi arvion mukaan noin 5 000 tonnia sedimenttiä. Arvio on tehty maksimaalisen leviämisen mukaan. Vaikutus ulottuu enintään kolmen kilometrin päähän, kun rajana pidetään veden kiintoainepitoisuutta 10 mg/l. On kuitenkin otettava huomioon, että vain pienimmät hiukkaset kulkeutuvat näin kauas. Suuremmat partikkelit laskeutuvat takaisin merenpohjaan räjäytyskohdan välittömässä läheisyydessä. Runsaasti orgaanisia aineita sisältävät, niin sanotuille kerääntymisalueille syntyneet pehmeät sedimentit sisältävät huomattavat määrät ravinteita. Nämä ravinteet ovat tyypillisesti sitoutuneina sedimentin hiukkasiin tai kemiallisiin yhdisteisiin ja saattavat vapautua veteen sedimentin levitessä sotatarvikkeiden raivauksen vuoksi, mikä saattaisi lisätä biologista kasvua. Kuitenkin ainoastaan ravinteiden liuennut osa on suoraan käytettävissä biologiseen kasvuun. Jos kasvit (esim. kasviplankton) hyödyntävät ravinteita, ne kulkeutuvat eteenpäin ravintoketjussa. Osa ravinteista jää kuitenkin sitoutuneiksi hiukkasiin, eikä tuolloin ole biologisesti hyödynnettävää, ja lopulta laskeutuu takaisin merenpohjaan. Hanke ei tuo lisää ravinteita veteen Suomen hankealueella, vaan ainoastaan resuspendoi sedimentistä olemassa olevia ravinteita. Ravinteiden vapautuminen lisää ravinnepitoisuutta normaaleissa rajoissa, minkä vuoksi sen vaikutuksen veteen on arvioitu olevan vähäinen. Merenpohjassa haitta-aineet esiintyvät tyypillisesti sedimenttihiukkasiin sitoutuneina kerääntymisalueilla tai huokosveteen liuenneina. Metalleilla ja orgaanisilla haitta-aineilla voi kohonneina pitoisuuksina

26 olla haitallisia vaikutuksia eliöihin. Suoria ja haitallisia vaikutuksia mahdollisesti aiheuttavat pitoisuudet vaihtelevat haitallisen aineen ja vaikutuksen kohteen eli eläin- tai kasvilajin mukaan. Haitta-aineen toksikologinen vaikutus edellyttää, että haitta-ainetta esiintyy biologisesti hyödynnettävänä. Tiukasti savisiin sedimentteihin sitoutuneiden haitta-aineiden biosaatavuus on yleensä melko vähäistä. Veteen liuenneina pysyvät haittaaineet voivat siirtyä ravintoketjuun, jossa ne saattavat biokertyä. Tietyn ajan jälkeen haitta-aineet tyypillisesti palaavat merenpohjaan sedimentaatioprosessin myötä. Sotatarvikkeiden raivaamisen yhteydessä veteen mahdollisesti leviävien dioksiinien määrä on laskettu pitoisuuskeskiarvon ja pintakerroksesta leviävän sedimentin määrän mukaan. Pinnan läheisyydessä sedimentin tilavuuspaino oli putkilinjan reitiltä tehtyjen tutkimusten mukaan kuiva-aineelle 0,54 t/m³ ja syvemmällä 0,60 t/m³. Miinojen raivauksessa on laskettu vapautuvan veteen noin 162 m³ pintasedimenttiä (0 30 cm). Se vastaa noin 88 t sedimentin kuivaainetta. Pintasedimentin (0 30 cm) keskimääräisen dioksiinipitoisuuden 37 pg WHO-TEQ/g mukaan yhteensä 3,2 mg (WHO-TEQ) dioksiineja voi levitä sedimentin mukana meriveteen. Se on 0,008 % siitä, mitä Kymijoki tuo vuodessa Suomenlahteen. Haitta-aineiden liukenevuus veteen on hidasta ja sotatarvikkeiden raivaamisesta on arvioitu aiheutuvan pääasiassa vain haittaaineiden uudelleen sijoittumista merenpohjaan. Sotatarvikkeiden raivauksen seurauksena leviävien haitta-aineiden määrän arvioidaan olevan pieni ja kohonneiden pitoisuuksien ajanjakson lyhytaikainen. Hakija on paikantanut merenpohjasta kuusi tynnyriä raivattavien sotatarvikkeiden lähistöltä. Haitallisten aineiden vapautuminen tai tynnyreiden vahingoittuminen on arvioitu epätodennäköiseksi osittain sen vuoksi, että tynnyreiden sisältö on jo vuotanut tai se on jähmettynyt. Yksi tynnyreistä voi siirtyä paikoiltaan jopa 10 12 metriä raivaustöiden seurauksena. Kyseessä oleva tynnyri on kuitenkin jo auki, joten on todennäköistä, että sen sisältö on jo levinnyt tai jähmettynyt. Muut tynnyrit siirtyvät lyhyempiä etäisyyksiä tai pysyvät kokonaan paikoillaan eikä niillä ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta.

Sotatarvikkeen tunnus 27 Etäisyys lähimpään tynnyriin (km) Tynnyrin kuvaus R-8AG-W-009 0,03 Metallijäte. Pieni 5,0 metallitynnyri. 0,70 Metallitynnyri, jonka 1,2 R-E8C-10223 1,21 ympärillä on 0,6 köysi ja jonka kansi on irti. 0,54 Metallijäte. Pieni 0,6 R-W8A-10317 1,32 metallitynnyri. 0,1 1,77 Metallijäte, 44 gallonan 0,3 tynnyri. 1,73 Metallitynnyri, jonka 0,3 R-8CG-E-004 1,97 ympärillä on 0,2 köysi ja jonka kansi on irti. 1,39 Metallijäte. Pieni 0,1 metallitynnyri. 1,69 0,08 R-8CG-E-003 0,84 0,3 R-W8A-10312 0,43 1,0 R-W8A-10313 0,36 Metallijäte, 44 gallonan 1,3 G-08-009 0,20 tynnyri. 2,5 R-W8A-10005 0,30 1,6 R-8CG-E-002 0,33 1,5 R-8CG-E-001 0,08 4,6 R-11-3395 1,63 Tavallinen öljytynnyri eroosio-onkalossa. Todennäköisesti tyhjä, sillä kansi puuttuu. R-12-008 0,71 Syöpynyt metallitynnyri, hieman kallistunut merenpohjaan. Arvioitu vaakasuuntainen siirtyminen (m) 0,4 1,2 Vaikutukset pohjakasvillisuuteen ja -eläimistöön Pohjaeliöstön on arvioitu toipuvan nopeasti sedimentin suspension jälkeen. On todennäköistä, että sotatarvikkeiden välittömässä läheisyydessä mahdollisesti esiintyvä pohjakasvillisuus ja -eläimistö tuhoutuvat. Putkilokasvien, kuten suola-arhon on arvioitu tuhoutuvan räjäytyspaikan läheisyydessä. Resuspendoitunut aines lisää suspendoituneen aineen pitoisuutta myös pohjan läheisessä vedessä, mikä voi heikentää suodattavia pohjaeliöitä. Lisäksi on todennäköistä, että sotatarvikkeiden raivaamisesta aiheutuva paineaalto vahingoittaa sotatarvikkeen lähistöllä olevaa pohjaeliöstöä. Häviämiset korvautuvat muutaman kuukauden kuluessa siirtymisen avulla. Jos

Vaikutukset planktoniin 28 kuitenkin pitkäikäisiä lajeja esiintyy, täydellinen palautuminen voi kestää muutaman vuoden ajan. Resuspendoituneet sedimentit kulkeutuvat virtausten mukana ja laskeutuvat lopulta uudelleen jonkin ajan (tavallisesti muutaman tunnin) kuluttua, mikä johtaa nettosedimentaatioon. Vaikutusalue ja vaikutuksen suuruusluokka määräytyvät usean tekijän mukaan, kuten resuspendoituneen aineksen määrän, raekoon, virtausten ja lämpötilan mukaan. Paikoissa, joissa voimistunutta sedimentaatiota tapahtuu, pohjaeliöstö saattaa peittyä ja heikentyä. Heikentyminen ja sen voimakkuus määräytyvät peittymisen määrän ja eliöstön levinneisyyden mukaan. Useimmat pehmeissä pohjissa esiintyvät lajit selviytyvät myös merkittävän peitteen alla, jossa ne liikkuvat aktiivisesti ylöspäin. Hienojakoisten sedimenttien resuspension vuoksi myös voimistunutta hapen kulutusta saattaa esiintyä vesipatsaan alaosassa. Orgaanisia aineita runsaasti sisältävien, happea kuluttavien sedimenttien vapautuminen voi edelleen vaikeuttaa tilannetta merenpohjan alueilla, joilla esiintyy paikallista happivajetta. Putkilinjan reitin osissa, joissa pohjaeläimistö on jo ennestään kuormittunut alentuneiden happipitoisuuksien vuoksi, lisääntynyt kulutus voi tilapäisesti voimistaa heikentymistä. Tämän voidaan odottaa tapahtuvan vain pienissä osissa putkilinjan reittiä Suomen vesillä. Resuspendoituneen sedimentin määrät ovat kuitenkin suhteellisen pieniä, joten jos pohjaeläimistöön yleensä kohdistuu vaikutuksia, ne ovat heikkoja ja lyhytaikaisia. Kun otetaan huomioon lyhyt aikaväli, veden kohonneet arvot ja suspendoituneiden kemikaalien yleinen käyttäytyminen, voidaan olettaa, että pilaantuneiden sedimenttien resuspensio ei muodosta erityistä uhkaa pohjaeläimistölle. Näin ollen pohjaeliöstöön ei odoteta kohdistuvan vakavaa vaikutusta haitta-aineiden biologisen kertyvyyden lisääntymisen seurauksena. Valon saatavuus on kasviplanktonin yhteyttämistoimintojen edellytys. Näin ollen sameuden voimistuminen valoisassa vyöhykkeessä suspendoituneen aineen pitoisuuden kasvun johdosta vähentää perustuotantoa. Vapautuneet ravinteet saattavat kiihdyttää kasviplanktonin ja sen seurauksena myös eläinplanktonin tuotantoa sekä vaikuttaa näin koko ravintoketjuun. Haitta-aineilla, kuten raskasmetalleilla, voi olla vaikutusta planktiseen ympäristöön. Sotatarvikkeiden raivaamisen aikana sedimentteihin sitoutuneet tai huokosveteen liuenneet ravinteet saattavat liueta osittain veteen ja tulla näin eliöiden biologisesti hyödynnettäviksi. Liuenneet haitta-aineet, joilla ei ole laskeutumisnopeutta, saattavat levitä koko vesipatsaaseen. Vaikutuksen vakavuus määräytyy haitta-aineiden ja niiden pitoisuuksien mukaan. Vähäiset pitoisuudet eivät muodosta uhkaa planktonille, mutta voivat aiheuttaa ongelmia ravintoketjun ylemmillä tasoilla kertymisen kautta.

29 Vaikutukset lintuihin Vaikutukset nisäkkäisiin Vedenalaiset räjäytykset saattavat aiheuttaa akustisiin traumoihin ja shokkiaaltoihin liittyviä vaurioita erityisesti sukeltaville merilinnuille, kuten keuhkoverenvuotoja, maksan ja munuaisten repeämiä ja rumpukalvon repeämiä. Vaikutuksia syntyy kuitenkin vain, jos sukeltavia merilintuja on raivauspaikan läheisyydessä silloin kuin sotatarviketta ollaan raivaamassa. Räjäyttäminen voi aiheuttaa vammoja tai kuoleman räjähdyksen lähellä oleville sukeltaville merilinnuille melun ja paineaaltojen seurauksena. Välillinen vaikutus, joka aiheutuisi melun ja paineaaltojen vaikutuksesta kaloihin ja sen seurauksena vähentyneestä saaliin saatavuudesta, voidaan sulkea pois, koska kaloihin kohdistuva vaikutus on vähäinen. Jos useita räjäytyksiä suoritetaan pienellä alueella, vahingoittuneet tai kuolleet kalat saattavat houkutella lokkeja ja muita lintuja lähelle räjäytysaluetta aiempien räjäytysten jälkeen. Voimistuva sameus voi johtaa muutoksiin lintujen ravintoolosuhteissa. Toisaalta voimistuva sameus voi myös johtaa ravintotilanteen paranemiseen, koska sekoittuneissa sedimenteissä voi olla pohjaeläimiä. Jos suspendoituneen aineen pitoisuus on yli 15 mg/l, sen katsotaan haittaavan sukeltavien merilintujen näkemistä. Jos suspendoituneiden kiintoaineiden pitoisuus on 15 mg/l, näkyvyys vedessä on noin kaksi metriä. Sotatarvikkeiden raivaaminen voi aiheuttaa vammoja tai kuoleman merinisäkkäille. Vahingot voidaan kuitenkin välttää suorittamalla räjäytykset silloin, kun lähialueella ei ole merinisäkkäitä. Vaikka Suomen putkenlaskualueella ei esiinny runsaasti merinisäkkäitä eikä tunnettuja hyljeluotoja ole kymmentä kilometriä lähempänä putkilinjoja, on tarpeen varmistaa, että eläimiä ei ole kahden kilometrin turvaalueella räjäytyspaikasta. Mikäli alueella on merinisäkkäitä, ne voidaan pelottaa pois alueelta tarkoitukseen soveltuvilla akustisilla erikoislaitteilla. Raivattavien sotatarvikkeiden tappava etäisyys on nisäkkäillä vain noin 35 metriä panoksesta riippuen. Vahingoittumisetäisyys, jossa kuolleisuuden on arvioitu olevan 25 35 prosenttia, on enintään 240 metriä sotatarvikkeen sijainnista. Sedimenttien suspendoituminen voi aiheuttaa suoria vaikutuksia merinisäkkäisiin rajoittamalla niiden näkö- ja saalistuskykyä. Vaikutukset voivat olla myös välillisiä ja kohdistua saaliskaloihin ja pohjaeläimistöön. Saalistukseen ei kuitenkaan kohdistu merkittävää vaikutusta, koska sameuden voimistuminen on suhteellisen vähäistä ja koska nisäkkäät pystyvät poistumaan alueelta tai saalistamaan käyttämällä tehokkaasti tarkkaa kuuloaan, joka on niiden ensisijainen saalistuksessa käyttämä aisti. Lisäksi sedimenttipilviä esiintyy pääosin merenpohjan läheisyydessä. Näin sameuden voimistuminen ei aiheuta vaikutuksia merinisäkkäisiin. Sotatarvikkeiden raivaamisesta

Vaikutukset kaloihin ja kalakantoihin 30 aiheutuvalla sedimenttien ja haitta-aineiden resuspendoitumisella ei ole arvioitu olevan vaikutuksia merinisäkkäisiin. Sotatarvikkeiden raivaus voi aiheuttaa vammoja tai kuoleman räjähdyksen lähellä oleville yksittäisille kaloille. Kalat ovat vesieliöistä herkimpiä vedenalaisille räjäytyksille. Tutkimusten mukaan pienemmät kalat ovat suurempia herkempiä, ja lisäksi uimarakolliset kalat vaikuttavat uimarakottomia herkemmiltä. Tutkimusten mukaan vastakuoriutuneet lohen- ja silakanpoikaset voivat selvitä hengissä 5 kpa:n paineessa, kun taas samojen lajien 3 6 kuukauden ikäiset poikaset, joille on kehittynyt uimarakko, kuolevat 24 tunnin kuluessa altistumisesta yli 2 kpa:n paineelle. Tietyt raja-arvot ylittävä sedimentin suspendoituminen aiheuttaa reaktioita kaloissa sotatarvikkeiden raivaamisen aikana. Sedimentin suspendoituminen voi esimerkiksi heikentää näkyvyyttä ja vaikeuttaa näin saalistamista. Suurina pitoisuuksina veteen suspendoitunut aine saattaa tarttua kiduksiin ja heikentää hapen imeytymistä. Lisäksi teräväreunaiset hiukkaset voivat vahingoittaa ja ärsyttää kiduksia, jotka ovat erittäin herkkä elin. Koska aikuiset ja nuoret kalat saattavat vahingoittua tai kuolla tällä tavalla, ne pyrkivät välttämään alueita, joilla suspendoituneen aineksen pitoisuudet ovat liian korkeita, tai pakenemaan niiltä. Kalat voivat palata näille alueille kun suspendoituminen on palannut lajikohtaisten raja-arvojen alapuolelle. Suspendoituneen aineksen pitoisuuksien on oltava korkeita, jotta kalat vahingoittuisivat tai kuolisivat. Pelagiset kalat ovat kuitenkin pohjakaloja herkempiä suspendoituneelle sedimentille. Silakalla oletetaan olevan alhaisin raja-arvo, joten sitä pidetään herkimpänä kalalajina sedimenttien suspendoitumisen suhteen. Sedimenttipilvistä peräisin oleva suspendoitunut aines voi kiinnittyä kalojen mätimuniin ja aiheuttaa fysikaalista ja kemiallista ärsytystä, mikä lisää kuolleisuutta. Kun kalojen mätimuniin kiinnittyneen suspendoituneen sedimentin kokonaismäärä saavuttaa tietyn lajikohtaisen tason, sedimentti estää veden ja mätimunien välisen ionisiirron, mikä johtaa mätimunien kuolemaan. Myös vedessä kelluvat ja ajelehtivat pelagisten kalojen mätimunat saattavat kärsiä, jos suspendoitunut aine tarttuu niihin ja saa ne uppoamaan pohjaan, missä on happikadon riski. Yleisesti ottaen kalojen mätimunat ja poikaset ovat herkempiä suspendoituneen sedimentin pitoisuuksille kuin nuoret ja aikuiset kalat. Jos suspendoitunut sedimentti saavuttaa kalojen mätimunat, sillä on haitallinen ja suora vaikutus mätimuniin. Vaikutukset kohdistuvat vain yksittäisiin mätimuniin eivätkä ulotu lajitasolle, ellei suuri osa mätimunista tuhoudu. Tämän vaikutuksen merkitys kaloille ja kalakannoille on arvioitu pieneksi. Haitta-aineilla voi olla vaikutuksia kaloihin pitkäaikaisen tai lyhytaikaisen altistuksen takia. Kalat voivat saada haitta-aineita suoraan ympäröivästä vedestä tai ravinnosta. Haitta-aineet voivat kasvattaa

Vaikutukset suojelualueisiin Vaikutukset laivaliikenteeseen 31 kilohailin mätimunien kuolleisuutta. Vaikutus kohdistuu vain yksittäisiin kaloihin tai mätimuniin eikä lajitasolla ilmenevää vaikutusta odoteta pienen vaikutusalueen johdosta. Teoriassa tietty osa vapautuvista haitta-aineista saattaa kertyä ravintoketjuun ja aiheuttaa yhdessä muiden altistuslähteiden kanssa mahdollisia haittavaikutuksia. Itämeren silakasta ja lohesta on mitattu korkeita dioksiinipitoisuuksia. Nämä dioksiinit eivät ole peräisin sedimenteistä. Ilmalaskeumaa epäillään kaloista löytyvien yhdisteiden pääasialliseksi lähteeksi. Itämeren silakan dioksiinipitoisuudet ovat lähellä Euroopassa sallittuja maksimipitoisuuksia. On arvioitu, että se dioksiinimäärä, joka suspendoituu sotatarvikkeiden raivaamisen johdosta, vastaa määrää, joka löytyisi 200 tonnissa silakkaa (noin 0,1 % Itämeren vuotuisesta silakkasaaliista). Suomenlahden avomerialueilla elävät kalalajit käyttävät ravinnokseen pelagisesta ympäristöstä löytyvää planktonia. Sedimentistä vapautuvat haitta-aineet eivät vaikuta merkittävästi planktoniin, eikä planktonia ravintonaan käyttäviin kaloihin kohdistu merkittävää vaikutusta suoraan tai ravintoketjun kautta. Lisäksi sedimenttien suspendoituminen saa kalat karttamaan pilven aluetta, mikä edelleen vähentää altistumista haitta-aineille. Haitta-aineista kaloihin ja kalakantoihin aiheutuvaa vaikutusta on ehkäisty reitin valinnalla ja optimoinnilla sedimentin ja siitä vapautuvien haitta-aineiden määrän vähentämiseksi. Tiheinä parvina uivien kalojen osalta on ehdotettu, että alue tarkistetaan akustisilla kaikuluotaimilla ennen räjäytystä. Näin kuolleisuus voitaisiin pitää mahdollisimman pienenä. Lisäksi suositellaan kuolleiden tai vahingoittuneiden kalojen etsimistä ja kuolleiden kalojen poistamista sotatarvikkeita raivattaessa. Raivattavien sotatarvikkeiden tappava etäisyys on kaloilla nisäkkäiden tapaan vain noin 35 metriä panoksesta riippuen. Vahingoittumisetäisyys, jossa kuolleisuuden on arvioitu olevan 25 35 prosenttia, on enintään 240 metriä sotatarvikkeen sijainnista. Suspendoituneet sedimentit voivat vaikuttaa suojelualueisiin, jos sotatarvikkeita raivattaisiin suojelualueiden läheisyydessä. Raivattavat sotatarvikkeet ovat kuitenkin suhteellisen kaukana Natura 2000 -alueista. Lähin raivattava sotatarvike on noin 10,8 km etäisyydellä. Suspendoitujen sedimenttien vaikutus 10 km:n etäisyydellä 1 mg/l on 36 tuntia. Sedimenttien suspendoitumisesta ja uudelleen kerrostumisesta tai haitta-aineiden leviämisestä ei ole arvioitu aiheutuvan vaikutuksia Natura 2000 -alueisiin. Sotatarvikkeiden raivaustyöt voivat häiritä alueen tavanomaista laivaliikennettä. Sotatarvikkeen raivaaminen aiheuttaa paineaallon, jolla saattaa olla haitallinen vaikutus aluksiin. Työt edellyttävät, että ra-

Vaikutukset kalastukseen 32 kennusalueen ympärille perustetaan muutamaksi päiväksi kerrallaan turva-alue. Vahvistuskartoitusvaihe suoritetaan yhden kilometrin säteellä raivattavasta sotatarvikkeesta. Kun räjähteitä asennetaan sotatarvikkeen viereen, turva-aluetta on ylläpidettävä kahden kilometrin säteellä sotatarvikkeesta. Tällä vältytään vaikutuksilta, mikäli räjähdys tapahtuu vahingossa tai suunnittelemattomasti. Sotatarvikkeita räjäytettäessä tarvitaan kahden kilometrin turva-aluetta, jotta ulkopuoliselle laivaliikenteelle ei aiheudu vaikutuksia. Räjäytyksen jälkeinen vahvistuskartoitus- ja jätteenkeräysvaihe suoritetaan yhden kilometrin säteellä raivattavasta sotatarvikkeesta. Hakija kehittää laivaliikenteen hoitosuunnitelmaa Merenkulkulaitoksen kanssa. Raivausurakoitsijan kehittämien menettelytapojen ja GOFREP-järjestelmän välillä on yhteys, joka varmistaa ulkopuolisen laivaliikenteen turvallisuuden. Suunnitelmaan kuuluu yhteistyö Helsingin ja Tallinnan VTS-keskusten välillä. VTS-keskusten välille perustetaan selvät viestintäkanavat, joiden avulla ulkopuolinen laivaliikenne koordinoidaan ja hoidetaan GOFREP-järjestelmässä. Reittijakojärjestelmien sisällä tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevien sotatarvikkeiden raivaamiselle tarvitaan tarkkoja rajoituksia. Porkkalan eteläpuolella sijaitsevan reittijakojärjestelmän alueella saatetaan suorittaa useita samanaikaisia räjäytyksiä, jotta mahdollinen lännen suuntaisen liikenteen keskeytys voidaan minimoida. Sotatarvikkeiden raivauksen ajaksi perustettava turva-alue saattaa haitata kalastusaluksia, jotka voivat joutua muuttamaan reittiään turva-alueiden vuoksi. Turva-alueen aiheuttamat rajoitukset ovat voimassa vain sotatarvikkeen raivaamisen aikana. Toimenpiteiden aiheuttamien navigointirajoitusten vaikutukset kuuluvat vilkkaasti liikennöityjen laivareittien tavanomaisiin navigointioloihin. Veden sameuden voimistuminen alueilla, joilla sotatarvikkeiden raivaustöitä suoritetaan, aiheuttaa kalojen karttamisreaktioita. Alueet, joita kalat sedimenttipilvien vuoksi tulevat karttamaan, rajoittuvat kuitenkin meneillään olevan toimenpiteen läheisyyteen. Karttamisreaktioraja (suspendoituneiden kiintoainesten pitoisuus ylittää 10 mg/l) ei ylity yli kolmen kilometrin etäisyydellä putkilinjoista ja karttamisreaktion kesto on alle vuorokauden. Vaikutus on väliaikainen ja kalat palaavat alueelle pian. Vaikutuksen merkityksen on arvioitu olevan vähäinen eikä kompensoitavaa vahinkoa aiheudu yksityiselle tai yleiselle kalatalousedulle. Raivaustöiden jälkeen poistetaan kaikki sellaiset sotatarvikkeiden osat, jotka voivat häiritä pohjatroolausta.

33 Vaikutukset sotilasalueisiin Vaikutukset kulttuuriperintökohteisiin Vaikutukset kaapeleihin Vaikutukset muihin sotatarvikkeisiin Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset Koska raivaustöiden arvioidaan kestävän korkeintaan muutaman päivän sotatarviketta kohden, sotatarvikkeiden raivauksen ei ole arvioitu merkittävästi estävän sotilasalueiden käyttöä. Sotatarvikkeita ei jouduta raivaamaan kulttuuriperintökohteiden läheisyydessä, minkä vuoksi vaikutuksia ei ole arvioitu aiheutuvan. Sotatarvikkeiden raivauksen aiheuttaman huippupaineen ei odoteta vahingoittavan hylkyjä. Sitä, että kulttuuriperintökohteessa tai sen ympärillä olevat irtonaiset esineet voivat siirtyä paikoiltaan paineaallon johdosta, ei voida sulkea pois. Sotatarvikkeiden lähistöllä sijaitseviin kaapeleihin ei odoteta kohdistuvan vaikutuksia. Lähimmät sotatarvikkeet sijaitsevat 140 metrin etäisyydellä kaapelista. Turvallinen etäisyys merenalaisesta kaapelista on 50 metriä, kun räjähdyspanos on 500 kg:n suuruinen. Olemassa olevat kaapelit ja putkilinjat otetaan huomioon sotatarvikkeiden raivauksen yhteydessä. Raivaustyöt suoritetaan kaapeleita vahingoittamatta. Miinan raivaus ei saa aiheuttaa ketjureaktiota miinarivissä. Yksittäisten raivattavien miinojen väliset etäisyydet on suunniteltu ottamalla huomioon eri miinatyyppien vaatimat turvaetäisyydet. Yhden miinan räjähtäminen ei siten aiheuta viereisen miinan tai kokonaisten sulutteiden räjähtämistä. Vanhojen miinojen materiaali voi olla herkemmin räjähtävää kuin se oli alun perin. Lyhin etäisyys raivattavien miinojen välillä on kahden 30 kilon miinan välinen 32 metrin etäisyys. Se täyttää enintään 50-kiloisille TNT-räjähdyspanoksille asetetun vaatimuksen 20 metrin turvaetäisyydestä. Käytettävissä olevien tietojen perusteella on erittäin epätodennäköistä, että sotatarvikkeen raivaaminen aiheuttaisi lisäräjähdyksiä ja laukaisisi muita sotatarvikkeita. Lyhin etäisyys raivattavista sotatarvikkeista Suomen ja Viron talousvyöhykkeiden väliseen rajaan on 460 metriä. Lisäksi 10 sotatarviketta sijaitsee 1 2 kilometrin etäisyydellä ja muut 2 5 kilometrin etäisyydellä. Raivaustoimilla ei odoteta olevan valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia. Viron talousvyöhykkeellä mahdollisesti sijaitsevista kulttuuriperintökohteista ja tynnyreistä ei kuitenkaan ole saatavilla yksityiskohtaisia tutkimustietoja. Kun otetaan huomioon odottamattomien tapahtumien pieni todennäköisyys, niiden vaikutusten on arvioitu olevan vähäisiä.

34 Vaikka sotatarvikkeiden raivauksen vaikutukset on arvioitu vähäisiksi Viron talousvyöhykkeellä, rajat ylittävää vaikutusta voidaan edelleen vähentää välttämällä raivausta merkittävien virtausnopeuksien vallitessa raivauskohteista Viron talousvyöhykkeelle päin. Koska virtausolosuhteet Suomenlahdella ovat monimutkaiset ja yleensä tuulten aiheuttamat, tulisi pitkittyneinä ajanjaksoina, jolloin tuulet aiheuttavat etelänpuoleisia virtauksia, välttää raivausta Viron rajan läheisyydessä sijaitsevissa kohteissa. Lisäksi voi olla aiheellista mitata vertikaalisten virtausten profiilia ennen räjäytyksiä sen varmistamiseksi, ettei ole yhtämittaista virtausta pohjoisesta. RISKIARVIO Riskinarviossa on tarkasteltu seuraavanlaista tilannetta: Kaasuputkijärjestelmän rakentamiseen liittyvissä toimenpiteissä sedimenttiä sekoittuu veteen ja kulkeutuu veden virtausten mukana. Kiintoaine laskeutuu pääasiassa hiukkaskoon määräämällä nopeudella pohjaan. Karkein aines laskeutuu toimenpidealueen tuntumassa, mutta hienoaines voi säilyä vedessä pitkään ja hienoaineksen muodostama samentuma häviää pääosin laimenemisen myötä. Dioksiinien liukoinen pitoisuus vedessä määräytyy tasapainoperiaatteen mukaan kiintoainepitoisuuden ja jakautumiskertoimen arvoilla. Veteen liuenneet dioksiinit ovat vesieliöille hyvin biosaatavassa muodossa ja kiintoaineeseen sitoutunut osuus on tässä suhteessa vähämerkityksellistä. Veteen liuenneitta dioksiineja kertyy muun muassa kaloihin. Kaloihin kertyminen vaihtelee eri dioksiiniyhdisteiden ja kalalajien kesken. Tetra- ja pentaklooridioksiinit ovat voimakkaimmin kertyviä. Kalojen rasvapitoisuus vaikuttaa kertymiseen ja eniten dioksiineja kertyy rasvapitoisiin kaloihin kuten silakkaan ja loheen. Kun ihmiset käyttävät kaloja ravintonaan, dioksiinit kertyvät ihmisiin. Kaloista ihmisiin kertyvät dioksiinit yhdessä muista lähteistä tulevan altistumisen kanssa lisäävät elimistön dioksiinipitoisuutta. Jos dioksiineja kertyy paljon, seurauksena voi olla terveyshaittoja. Ensimmäiseksi vaikutukset näkyvät sikiöiden ja pikkulasten kehityksessä (esim. lasten hammaskiilteen muutokset). Sedimentin orgaanisen aineksen osuus on tärkeä dioksiinien biosaatavuuden suhteen, sillä orgaanisen aineksen määrä vaikuttaa kääntäen verrannollisesti dioksiinien liukenemiseen veteen. Sedimentin orgaanisen aineksen määrää putkilinjalla Suomenlahdella on tutkittu eri syvyyksiltä (0 0,6 m). Keskimääräinen hehkutushäviö oli 4,6 %. Pinnan lähellä 0 0,3 m keskiarvo oli 4,4 % (n=14). Orgaanisen hiilen määrä on noin puolet hehkutushäviöstä ja ammusten raivaustilanteessa orgaanisen hiilen osuudeksi otettiin 2,2 %.

35 Dioksiinit ovat tiukasti sitoutuneet sedimentin orgaaniseen ainekseen ja irtoavat hyvin hitaasti väljässäkin vedessä. Esimerkiksi Kymijoen sedimentistä liukeni 10 tunnin aikana vain 1,2 % sedimentin yleisimmän dioksiiniyhdisteen, 1,2,3,4,6,7,8-heptakloorifuraanin määrästä. Dioksiinien liukenemisesta kohdealueen sedimentistä ei ole tutkimustietoa ja numeeriset arviot dioksiinien liukenemisesta veteen tehtiin pahimmaksi mahdolliseksi arvioidun tilanteen mukaan. Tutkituissa kohdealueen sedimentin näytteissä penta- ja heptakloorifuraanien sekä pentaklooridioksiinien määrä kattaa noin 66 % dioksiinien toksisuusekvivalentista (TEQ). Kyseiset dioksiinit ovat hydrofobisempia ja niiden liikkuvuus ympäristössä on vähäisempää kuin TCDD:n, mutta luotettavaa tietoa niiden jakaantumiskertoimista ei löytynyt. TCDD:lle on mitattu normalisoitu jakaantumiskerroin, Koc, Ontariojärven sedimenteistä tapahtuneesta desorbtiosta. Johtopäätöksenä oli, että log(koc)>7,1. Kohdealueen sedimentille laskettiin jakaantumiskerroin Kd TCDD:n edellä mainitun normalisoidun jakaantumiskertoimen ja orgaanisen hiilen pitoisuuden avulla seuraavasti: - Kd = foc * Koc = 0,022 * 10 7,1 = 2,8*10 5 l/kg Liuenneen dioksiinin pitoisuus vedessä laskettiin seuraavasti: C sed x SS x 10-6 C w = K d x SS x 10-6 + 1 missä: C w = liuenneen dioksiinin pitoisuus vedessä, ng/l C sed = dioksiinin pitoisuus sedimentissä, ng/kg dw SS= suspentoituneen sedimentin pitoisuus vedessä mg/l K d = jakaantumiskerroin l/kg Mallinnustulosten perusteella veden sedimenttipitoisuus laskee viimeistään muutaman vuorokauden kuluessa alle 10 mg/l. Liukoiset osuudet laskettiin siksi sedimenttipitoisuudella 10 mg/l. Ammusten raivaustilanteessa 26 % dioksiineista oletettiin olevan liuenneessa muodossa ja täten mahdollisesti biosaatavaa. Ammusten raivauksissa veteen liuenneiden dioksiinien (WHO-TEQ) kokonaismäärä on siten 0,8 mg. Veteen liuenneiden dioksiinien pitoisuus laskettiin olettaen, että kaikki tasapainoteorian mukaan liukeneva dioksiini vapautuisi välittömästi sedimentin sekoittuessa veteen. Keskimääräinen pitoisuus toimenpidealueella 0 1 km putkilinjasta laskettiin muilla haittaaineilla havaitun pitoisuusmuutoksen perusteella. Ammusten räjäytyksissä sedimenttipilvi häviää nopeammin kuin kivien kasaamistilanteissa ja siksi riskien laskenta tehtiin kivien kasaamistilanteen pitoisuuslaskelman mukaan. Dioksiinien liuenneeksi pitoisuudeksi vedessä saatiin 2,2 10-8 μg/l. Kertyminen kaloihin laskettiin TCDD:lle esitetyn kertymisarvon (34 400 l/kg) mukaan. Koska TCDD kertyy kaloihin voimakkaammin kuin Suomenlahden sedimentissä vallitse-

36 vat dioksiiniyhdisteet, laskelma kuvaa todellista pahempaa tilannetta ja on varovaisuusperiaatteen mukainen. Pitoisuudeksi kaloissa laskettiin 7,2 10-4 μg/kg eli 0,72 pg/g (tuorepainoa kohden). Ihmisten altistumista laskettiin seuraavilla lähtöarvoilla: - Putkilinjojen lähialueelta (0 1 km) pyydettyä kalaa syödään säännöllisesti kuukauden ajan vuodessa. - Kalaa syödään keskimääräistä suomalaisten kalankäyttöä vastaava määrä (13,5 kg/a). - Henkilön paino on 60 kg - Absorptio elimistössä on 100 %. Putkilinjan rakentamisesta tulevaksi dioksiinien saanniksi rakentamisen aikana laskettiin edellä kuvatuilla menetelmillä ja lähtötiedoilla 3,6 10-2 pg/kg/d. Dioksiinien laskennallista saantia verrattiin WHO:n määrittämään dioksiinien siedettävän saannin arvoon 1 4 pg/kg/d. Laskettu saanti on vain 0,9 3,6 % siedettävästä saannista, joten altistumisesta ei aiheudu merkityksellistä riskiä tälle eniten altistuvalle kohderyhmällekään. Putkilinjan rakentaminen on ohimenevä tilanne ja siedettävän saannin lievästi ylittäväkin altistuminen vaatisi useiden vuosien aikajakson, jotta terveyshaittojen riski olisi merkityksellinen. Edellä laskettu periaatteessa mahdollinen lisäaltistuminen dioksiineille tasaantuu useiden vuosien jaksolle, mikä edelleen pienentää altistumisen merkitystä. Riskinarvion epävarmuutta pyrittiin hallitsemaan varovaisuusperiaatetta noudattaen eli käytettiin menetelmiä ja oletuksia, joiden vaikutuksesta riskit arvioitiin todennäköisesti todellista suuremmiksi. Laskelmat dioksiinien leviämisestä, kertymisestä kaloihin ja edelleen ihmisten altistumisesta perustuvat pahimpaan mahdolliseen skenaarioon. Tarkempia lähtötietoja käytettäessä riski osoittautuisi todennäköisesti tässä riskinarviossa laskettua pienemmäksi. Riskinarvioinnin tulosten perusteella kaasuputkijärjestelmän rakentamiseen liittyvissä toimenpiteissä sedimentin mukana sekoittuu veteen yhteensä (kaikki toimenpiteet) alle 100 mg dioksiineja. Tästä alle 10 mg liukenee veteen mahdollisesti biosaatavaan muotoon ja kulkeutuu veden virtausten mukana. Suurin osa veteen leviävistä dioksiineista tulee kiviaineksen kasaamisesta. Veteen liuenneiden dioksiinien pitoisuus jää putkilinjan lähelläkin hyvin pieneksi ja vaikutukset dioksiinien pitoisuuksiin kaloissa jäävät pieniksi. Kaasuputkijärjestelmän rakentamistoimenpiteet voivat lisätä eniten altistuvan kohderyhmänkin altistumista enintään määrällä, mikä vastaa muu-

37 tamaa prosenttia siedettävänä pidetystä useita vuosia jatkuvasta altistumisesta. TARKKAILUT Merenpohjan morfologia Veden ja sedimentin laatu Ympäristö- ja sosiaaliasioiden hallintajärjestelmä (ESMP, rakentaminen) on tärkeä osa koko maakaasuputkihankkeen työterveys-, turvallisuus-, ympäristö- ja yhteiskuntavastuu -suunnitelmaa (HSES MS). Järjestelmä on ISO14001 ja OHSAS 18001 -standardien mukainen. Ammusten raivauksen tarkkailuohjelma on kiinteä osa kokonaistarkkailuohjelmaa, jossa seurataan rakennusaikaisten toimenpiteiden vaikutuksia. Tarkkailun tavoitteena on: - Varmistaa, ettei ammusten raivaaminen aiheuta aikaisemmin tunnistamattomia vaikutuksia tai ennakoitua suurempia vaikutuksia, - Varmistaa, että ammukset raivataan lupamääräysten mukaisesti, - Seurata ympäristön palautumista ammusten raivauksen jälkeen ja - Varmistaa ympäristövaikutusten ennakoinnissa käytettyjen mallinnustulosten todenmukaisuus. Hakija on täydentänyt sotatarvikkeiden raivaamista koskevaa tarkkailusuunnitelmaa 11.9.2009 päivätyllä tarkkailuohjelmalla (D1). Ohjelmassa on lisätty veden laadun ja sedimenttien tarkkailua näytteenottopaikkojen ja analyysien osalta. Merenpohjan morfologian muutoksia tarkastellaan ennen ammusten raivausta monikeilakaikuluotaimella ja visuaalisesti ROV-laitteen avulla. Räjäyttämisen jälkeen kraatterin kokoa tutkitaan samojen laitteiden avulla. ROV-laitteella saadut merenpohjan morfologian tutkimustulokset esittävät merenpohjan piirteet ennen ja jälkeen ammusten raivauksen raivauspaikan välittömässä läheisyydessä. Sedimenttien resuspendoitumista tarkastellaan mittauksin ja vesinäytteiden avulla, jotta voidaan varmistaa mallinnustulokset resuspendoituneen sedimentin kokonaismäärän sekä sedimenttien leviämisen laajuuden ja leviämisen keston osalta. Resuspendoituneen sedimentin kokonaismäärän laskenta perustuu räjäytyksestä aiheutuneen kraatterin kokoon, joka määritetään merenpohjan tarkalla tutkimuksella ennen ja jälkeen räjäytyksen. Resuspendoituneen hienoaineksen, ravinteiden (fosfori ja typpi) sekä haitta-aineiden kokonaismäärät lasketaan seurantatulosten ja lähtötilanteen aineiston perusteella. Sedimenttien leviämisen laajuuden ja keston (sameus) arviointi tehdään käyttäen useita eri menetelmiä mm. optisia antureita, joiden avulla tehdään sekä pystysuuntaista profilointia että vaakasuorassa sedimenttipilven läpi kulkevilla linjoilla

38 tehtäviä tarkasteluja. Anturit mittaavat sameutta, lämpötilaa, sähkönjohtavuutta, syvyyttä ja happipitoisuutta. Ammusten raivauksen aikana tapahtuvan sedimenttien resuspendoitumista seurataan ennalta valituista havaintopaikoista. Mittauksia tehdään määräajoin, jotta voidaan arvioida sedimenttipilven ennustetun leviämisen paikkansapitävyyttä. Ammusten raivauksen seurannassa käytetään seuraavia menetelmiä: - Alukselta tehtävä automaattinen mittaus (havaintopaikat VOM1, VOM2, VOM3, VOHE1 ja VOHE2), - Kiinteät anturit (havaintopaikat FIX1 ja FIX2) ja - Pitkäaikainen tarkkailu ADCP-asemalla (havaintopaikat CONT- ROL1 ja CONTROL2). Alukselta tehtävää automaattista mittausta ammusten raivauksen aikana tehdään viidessä havaintopaikassa. Kolme havaintopistettä (VOM1 3) valittiin sen perusteella, miten lähellä ammukset ovat Viron talousvyöhykkeen rajaa, minkä tyyppisiä sedimenttejä ammusten raivauspaikoissa esiintyy (päähuomio pehmeässä sedimentissä) ja mikä ammusten räjähdysaineiden määrä on (päähuomio isossa panoskoossa). Valitut ammukset ovat noin 60 80 metrin syvyydessä pehmeän saven, siltin tai hienon hiekan päällä, mikä johtaa sedimentin leviämiseen räjäytyksen aikana. Kaksi havaintopistettä (VO- HE1 2) valittiin siten, että HELCOM-asemia pidetään ammusten raivauksen seurauksena tapahtuvan sameuden leviämisen mahdollisina vaikutuskohteina. Alukselta tehtävä automaattinen mittaus tehdään moniparametrisella sondilla, joka mittaa vertikaalisen sameuden, lämpötilan, sähkönjohtavuuden, syvyyden ja happipitoisuuden. Mittaukset tehdään automaattisella sondilla, joka lasketaan tukialuksesta (RIB-alus) vesipatsaan läpi. Aineistoa kerätään pinnasta pohjaan 20 50 cm välein. Tutkimuslinjojen tiheys riippuu raivattavan ammuksen latauksen koosta, ja määritellään ennen mittausta. Tutkimuslinjoja on mittausten aikana kaksi. Ammusten raivauksen osalta tutkimuksia tehdään jokaisella mittauspisteellä kerran ennen räjäytystä ja kaksi kertaa räjäytyksen jälkeen, jotta sedimenttipilven leviämisestä ja laimentumisesta saadaan riittävästi tietoa. Jokaisen seurantapisteen ensimmäinen mittaus ennen ammusten räjäytystä kuvaa sameuden taustaarvoa. Kiinteitä antureita (FIX) käytetään kahdessa havaintopaikassa Venäjän talousvyöhykkeeltä raivattavien ammusten raivauksen seurauksena mahdollisesti Suomen olemassa oleville Natura 2000 -alueille leviävän vaikutuksen tarkkailuun. Käytettävät anturit ovat moniparametrisia sondeja, jotka mittaavat vertikaalisen sameuden, lämpötilan, sähkönjohtavuuden ja happipitoisuuden. Anturit ankkuroidaan noin 1 2 metrin päähän merenpohjasta. Anturit keräävät tietoa 30 60 minuutin välein aloittaen kaksi viikkoa ennen ammusten raivausta ja päättyen kaksi viikkoa raivauksen jälkeen.

39 Havaintopisteet on valittu läheltä Venäjän rajaa. Venäjän talousvyöhykkeen rajasta FIX -havaintoasemien etäisyys lähimpiin Venäjän raivattaviin ammuksiin on noin 5 7 km. Lämpötilan ja sähkönjohtavuuden kerrostuneisuuden taustapitoisuuksia mitataan asemilta säännöllisesti tehtävän tietojen latauksen yhteydessä. Mittaukseen käytetään automaattista sondia, joka lasketaan tukialuksesta koko vesipatsaan läpi. Mittaushavaintoja kerätään 20 50 cm välein. Pitkäaikaista tarkkailua tehdään kahdella ADCP-asemalla (CONT- ROL1 2) akustisilla doppler-laitteilla (Acustic Doppler Current Profiler, ADCP), joihin on liitetty sameusmittarit. ADCP mittaa vedenalaisissa virtauskentissä tapahtuvia muutoksia (virtauksen nopeus ja suunta) koko vesipatsaan osalta. Asemat varustetaan myös automaattisilla sameusmittareilla. Lähelle merenpohjaa asennettava sameustunnistin seuraa sameutta, sähkönjohtavuutta, lämpötilaa ja happipitoisuutta. ADCP sijoitetaan lähelle merenpohjaa noin kaksi viikkoa ennen ammusten raivauksen aloittamista. Laitteisto havainnoi olosuhteita noin 1 2 metrin välein merenpohjasta pintaan 30 60 minuutin välein. Asemasta saatuja tietoja käytetään muista seurantapisteistä saatujen tulosten vertailutietoina. Lisäksi tulosten avulla tutkitaan luonnollista vaihtelua ja vuodenaikojen aiheuttamia muutoksia. Havainnointia jatketaan noin kaksi viikkoa ammusten raivauksen päättymisestä. Lämpötilan ja suolaisuuden kerrostuneisuuden taustapitoisuuksien saamiseksi mitataan CTD-profiili säännöllisesti. Mittaukseen käytetään automaattista sondia, joka lasketaan tukialuksesta koko vesipatsaan läpi. Mittaushavaintoja kerätään 20 50 cm välein. Vesinäytteitä otetaan myös VOM- ja VOHE-asemilta automaattisen seurannan tulosten (sameus, suspendoituneet kiintoaineet, sähkönjohtavuus ja happipitoisuus) kalibrointia varten. Lisäksi liuenneen typen ja fosforin, kokonaistypen ja -fosforin ja metallien (As, Cd, Cr, Co, Cu, Hg, Ni, Pb, Zn) pitoisuudet analysoidaan. Tulokset yhdistetään sameushavaintoihin ja lasketaan mahdollinen metallien leviäminen ammusten raivauksen seurauksena suspendoituneen sedimentin mukana. Vesinäytteitä otetaan FIX- ja CONTROL-asemilta automaattisen seurannan tulosten (sameus, suspendoituneet kiintoaineet, sähkönjohtavuus ja happipitoisuus) kalibrointia ja liuenneen typen ja fosforin sekä kokonaistypen ja -fosforin pitoisuuksien analysointia varten. Sedimenttinäytteet Sedimenttinäytteet otetaan viideltä asemalta (VOM1 3 ja VOHE1 2), jotta saadaan kerättyä tietoa metalleista, dioksiineista ja orgaanisista tinayhdisteistä ja niiden mahdollisesta leviämisestä raivauksen aikana. Näytteistä analysoidaan samat metallit kuin vesinäytteistä (As, Cd, Cr, Co, Cu, Hg, Ni, Pb, Zn) sekä dioksiinit ja orgaaniset tinayhdisteet. Näytteistä määritetään myös normalisoinnissa tarvitta-

40 vat raekokojakauma, savipitoisuus ja kokonaishiili (TOC). Näytteet otetaan GMAX -näytteenottimella tai vastaavalla. Kaikilta asemilta (VOM1 3 ja VOHE1 2) otetaan sedimenttinäytteet kerran ennen räjäytystä vallitsevaan virtaussuuntaan ja kerran räjäytyksen jälkeen sedimenttipilven leviämisen suuntaan kolmelta pisteeltä, jotka sijaitsevat 50, 400 ja 1 000 metrin etäisyydellä seurattavasta sotatarvikkeesta. Etäisyydeltä 50 m näytteet otetaan syvyyksiltä 0 2 cm, 2 10 cm ja kokoomanäyte 0 20 cm. Etäisyyksiltä 400 m ja 1 000 m näyte otetaan syvyydeltä 0 2 cm ja kokoomanäyte 0 20 cm. Sedimentaatiotiedot kaikista seurattavista ammuksista (VOM1-3 ja VOHE1-2) yhdistetään kuvaajiin esittämään sedimentin leviämistä ammusten raivauksesta erikokoisten latausten suhteesta etäisyyteen. Melu Meluvaikutuksia arvioidaan paineaaltojen ja äänipulssien avulla, jotta voitaisiin arvioida merenalaisten ammusten räjäyttämisen vaikutuksia merinisäkkäisiin ja kaloihin. Tarkkailu sisältää myös arvioinnin ammusten raivauksen vaikutuksista kulttuuriperintöön, tynnyreihin ja olemassa olevaan infrastruktuuriin jokaisen ammuksen osalta. Arvioinnin tulokset varmennetaan mittaamalla paineaalto ja siitä aiheutuvat äänipulssit, jotta voidaan dokumentoida pulssien ääriarvot ja niiden vaimeneminen etäisyyden suhteen neljässä kohteessa. Mittauksen aikana yksi paineaaltosensori sijoitetaan merenpohjaan 500 metrin etäisyydelle raivattavasta ammuksesta ja toinen lähelle suojeltavaa kohdetta tai molemmat paineaaltosensorit sijoitetaan lähelle seurattavaa kohdetta. Aluksesta noin 20 metrin syvyydellä roikkuva sensori mittaa vedenalaisen melun taustapitoisuutta kauempana raivauskohteesta. Paineaaltosensoreihin sisältyy taajuusvälillä 8 500 Hz ja painealueelle 500 psi saakka toimiva hydrofoni. Neljä mittauspaikkaa on valittu ammuksen latauksen ja suojeltavan kohteen perusteella. Melumittaukset ovat seuraavat: NOISE 1: ensimmäisen ammuksen raivauksen aikana. Räjähdeainelataus on suurempi kuin 100 kg. Seurattavat kohteet määritellään ammuskohtaisen raivaussuunnitelman valmistumisen jälkeen. Paineaaltosensorit asetetaan 500 m ja 1000 m etäisyydelle ammuksesta. NOISE 2: ammuksen F4 (R-07-2655) raivauksen aikana. Ammuksen latauksen koko on 150 kg. Ammus sijaitsee lähellä Rusalkahylkyä (MB-07-2736). Paineaaltosensorit asetetaan 500 m etäisyydelle ammuksesta ja lähelle hylkyä. NOISE 3: ammuksen F17 (R-08-2805) raivauksen aikana. Ammuksen lataus on 350 kg ja se sijaitsee Estlink-kaapelin läheisyydessä. Paineaaltosensorit sijoitetaan liitoskohtiin 9 ja 6, etäisyyksille 1,01 km ja 2,36 km ammuksesta.

Kulttuuriperintökohteet Tynnyrit Kaapelit 41 NOISE 4: ammuksen F18 (R-08-159) raivauksen aikana. Ammuksen lataus on 115 kg ja se sijaitsee Estlink-kaapelin läheisyydessä. Paineaaltosensorit sijoitetaan liitoskohtiin 9 ja 6, etäisyyksille 1,22 km ja 0,87 km ammuksesta. Paineaaltosensorit ovat radioyhteydessä ja laukaisin on aluksessa. Tallennustaajuus on 65 KHz ja sensorit aktivoituvat 5 10 min ennen jokaista räjähdystä. Kerätyt tiedot esitetään graafisesti kuvaajana, jossa näkyy paineen suhde aikaan ja etäisyyteen. Yksi passiivinen ääniseurantapoiju (PAM) sijoitetaan 200 metrin etäisyydelle kaikista raivattavista ammuksista. PAM-poijuun liitetään kaksi paineaaltosensoria, yksi matalataajuushydrofoni (taajuusherkkyys 0,1 20 khz 3 db) ja yksi korkeataajuushydrofoni (taajuusherkkyys 40 200 khz 3 db). Tallennetut mittaukset ilmaistaan desibeleissä ja tallennusta jatketaan tunti räjäytyksen jälkeen. Ammusten raivauksen aiheuttamien paineaaltojen ei odoteta aiheuttavan vaikutuksia kulttuuriperintökohteisiin. Seuranta kohdistuu tämän vuoksi hylkyihin, jotka sijaitsevat enintään kilometrin etäisyydellä raivattavista ammuksista. Nämä hylyt ovat: S-08-2939 (0,98 km ammuksesta F6, R-8AG-W-009, jonka lataus on 30 kg) 3_9 (0,88 km ammuksesta F7, R-E8C-10223, jonka lataus on 30 kg ja 0,90 km ammuksesta F21, R-09-04, jonka lataus on 30 kg) 4_9 (0,54 km ammuksesta F21, R-09-04, jonka lataus on 0,8 kg) Kulttuuriperintökohteet tutkitaan ROV-laitteella tehtävällä visuaalisella tarkastelulla ennen ja jälkeen räjäytyksen. Seuranta keskittyy tynnyreihin, jotka on valittu eheyden, staattisuuden ja sisällön perusteella. Tynnyreitä tullaan seuraamaan visuaalisen tarkastelun avulla enintään kilometrin päähän raivauspaikasta ennen ja jälkeen räjäytyksen. Seurattavat tynnyrit ovat R-W8A-10041, R-08-2938 ja R-E8C-10202. Lähimpien tynnyreiden etäisyys ammuksista on 0,03 km ja 0,08 km. Tarkkailussa on mukana myös tynnyri R-12-380, joka sijaitsee 0,71 km päässä 64 kg:n latauksen ammuksesta F25/F26 (R-12-008). Ammusten raivaamisen aiheuttamien paineaaltojen ei odoteta aiheuttavan vaikutuksia olemassa oleviin kaapeleihin. Tämän vuoksi seuranta keskittyy kaapeleihin, jotka ovat enintään kilometrin päässä ammuksista. Tarkkailtavat kaapelit ovat:

Ekologiset vaikutukset 42 - Lauttasaari-Meremoisa - Helsinki-Hanko - Helsinki-Tallinna - Porkkala-Kakumäe Etäisyydet kaapeleiden ja ammusten välillä vaihtelevat 0,14 ja 1,02 km:n välillä. Kaapeleita tarkkaillaan, jotta saadaan selville niiden rakenne meren pohjalla ennen ja jälkeen räjäytysten. Kaapelioperaattoreita tiedotetaan ennen ja jälkeen raivauksen mahdollisista kaapeleiden suorituskykyyn vaikuttavista haitallisista vaikutuksista. Ammusten raivauksesta aiheutuvien paineaaltojen ja melun vaikutuksia kaloihin, merinisäkkäisiin ja merilintuihin tarkkaillaan. Etäisyys, jonka ulkopuolella ei odoteta aiheutuvan vaikutuksia meressä eläville selkärankaisille, on kaksi kilometriä. Tarkkailussa tehdään havaintoja räjähdyspaikkaa ympäröivällä turvallisuusvyöhykkeellä olevista merinisäkkäistä, kalaparvista ja merilinnuista. Havainnointi alkaa vähintään 30 minuuttia ennen suunniteltua räjäytystä. Käytössä ovat seuraavat havaintomenetelmät: - Näköhavainnot tutkimusalukselta merinisäkkäiden ja merilintujen läsnäolosta alueella merinisäkästarkkailijoiden (Marine Mammal Observer, MMO) tekeminä. Jotta havaintojen kerääminen olisi tehokasta, toimenpiteet tehdään päiväsaikaan tyynellä tai vähäisellä merenkäynnillä. - Ääniseuranta (Passive Acoustic Monitoring, PAM) merinisäkkäiden ääntelyiden havaitsemiseen. PAM-poijussa on yksi matalien taajuuksien vedenalainen kuuntelulaite (herkkyys taajuuksilla 0,1 20 khz - 3 db pisteessä) ja yksi korkeiden taajuuksien vedenalainen kuuntelulaite (herkkyys taajuuksilla 0,1 20 khz - 3 db pisteessä). PAM-poiju sijoitetaan 200 metrin etäisyydelle ammuksesta ennen sen raivaamista ja laitteen signaalit välittyvät tutkimusalukselle radiovastaanottimeen. Äänittäminen aloitetaan tuntia ennen räjäytystä. - Aktiiviset akustiset kalojen kartoitukset tehdään kaikuluotaimella kalaparvien havaitsemiseksi. Kaikuluotain on herkkä taajuuksille 50 khz ja 200 khz ja sillä on 50/200 khz muunnin. Ekologista tarkkailua tehdään raivauksen aikana, jotta voidaan varmistua siitä, että karkottamistoimenpiteet on toteutettu asianmukaisesti. Aluksella olevilla merinisäkästarkkailijoilla on raportointipaperit, joihin kirjataan päivittäin kaikki havainnot merinisäkkäistä, merilinnuista ja kalaparvista ennen räjäytyksiä. Jos turvallisuusvyöhykkeellä havaitaan merinisäkkäitä, merilintuja tai kalaparvia, räjäytystä lykätään. Räjäytyksen jälkeen kirjataan kaikki merilintujen ja - nisäkkäiden haavoittumistapaukset ja kalojen kuolleisuus.

43 Laivaliikenne Kaikkien yli 300 bruttorekisteritonnin alusten liikkeitä seurataan Suomenlahden raportointijärjestelmällä (GOFREP) Suomenlahden kansainvälisillä vesillä. GOFREP on pakollinen laivojen raportointijärjestelmä, ja kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on sen hyväksynyt. GOFREP perustettiin meriturvallisuuden parantamiseksi, meriympäristön suojelemiseksi ja kansainvälisten merellä yhteentörmäysten ehkäisemistä koskevien sääntöjen (International Regulations for Preventing Collisions at Sea) noudattamisen seurantaa varten. Suomenlahden merialueita valvovat Suomi, Viro ja Venäjä yhdessä. GOFREP-järjestelmän ulkopuolelle jääville pienemmille aluksille tiedotetaan raivaustöistä veneilijöille suunnatuilla ilmoituksilla. Ammusten raivauksen aikana alusten liikkeitä tarkkaillaan laivaliikenteen hallinnointisuunnitelman mukaisesti. Valvontasuunnitelma tehdään yhteistyössä Merenkulkulaitoksen kanssa. Suunnitelman kehittämisessä otetaan huomioon GOFREP, jotta voidaan taata kolmansien osapuolten laivaliikenteen turvallisuus. Merenkulkulaitokselle ilmoitetaan hyvissä ajoin raivaustöiden aloittamisesta. Asianosaisille GOFREP- ja VTS- (alusliikennepalvelu) - keskuksille raportoidaan päivittäin ja viikoittain silloin kun raivaustyöt ovat käynnissä. Ennen ja jälkeen raivauksen tehtävän tutkimuksen aikana turvavyöhyke on yksi kilometri ammuksen raivauksesta ja räjäytyksen aikana kaksi kilometriä raivattavasta ammuksesta. Kalastus TÖIDENALOITTAMISLUVAN PERUSTELUT Ammuksen raivauspaikan ympärille perustetaan turvavyöhyke raivauksen ajaksi. Ennen ja jälkeen raivauksen tehtävän tutkimuksen aikana turvavyöhyke on yksi kilometri ja räjäytyksen aikana kaksi kilometriä raivattavasta ammuksesta. Kalastustoiminta on kielletty turva-alueella töiden aikana. Kalastajaliitoille tiedotetaan turva-alueista ennen ammusten raivauksen aloittamista. Sotatarvikkeiden raivaaminen on tärkeä osa koko kaasuputkihanketta, joka on pitkän aikavälin rakennushanke ja kattaa useita pitkälle ajanjaksolle ulottuvia välivaiheita. Koko hanke on suunniteltu aloitettavaksi sotatarvikkeiden raivauksella, joten raivaustöiden mahdollinen viivästyminen viivästyttää automaattisesti koko kaasuputkihanketta. Ympäristövaikutusten pienentämiseksi sotatarvikkeiden raivauksia on syytä välttää meren ollessa jään peitossa sekä kalojen kutuaikoina tai merinisäkkäiden muuttoaikoina. Näin ollen raivaustyöt voidaan parhaiten suorittaa vuoden 2009 syyskuun ja joulukuun välisenä aikana, jolloin riski koko hankkeen suunnitellun toteuttamisaikataulun merkittävälle viivästymiselle voidaan välttää. Ensimmäinen putki lasketaan suunnitelmien mukaan vuoden 2010 viimeisen neljänneksen

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen 44 aikana myös Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolisten reittiosuuksien osalta. Koska putkenlaskun aikana alue ei voi olla jään peitossa, raivaustöiden pienikin viivästyminen voisi johtaa koko hankkeen huomattavaan viivästymiseen. Kaikilla hankkeeseen osallistuvilla ulkopuolisilla erikoisalan asiantuntijoilla ja urakoitsijoilla on määräajat, joihin mennessä niiden on saatava työnsä valmiiksi. Urakoitsijoilla ja asiantuntijoilla voi olla aikataulussa jonkin verran liikkumavaraa, mutta ne eivät voi suorittaa toimeksiantoaan kokonaan toisella ajanjaksolla. Markkinat ovat kapeat, ja tällaisia erikoisalan urakoitsijoita on hyvin vähän, joten viivästyminen saattaa johtaa siihen, että nämä urakoitsijat on kiinnitetty muihin hankkeisiin. Maailmanmarkkinoilla on esimerkiksi ainoastaan yksi dynaamisesti asemoitu putkenlaskualus, jota voidaan käyttää kaasuputkihankkeessa. Kokonaisaikataulun viivästyminen sotatarvikkeiden raivauksen viivästymisen vuoksi voisi aiheuttaa koko kaasuputkihankkeelle merkittäviä vahinkoja ja viivästymisiä. Mikäli sotatarvikkeiden raivauksen aloittaminen lykkääntyy viivästyttäen koko hanketta, hakija menettää vuosittain kuljetusmaksuja 500 miljoonan euron arvosta. Mikäli hanke lykkääntyy, hakijalle aiheutuu kuljetusmaksujen menetysten lisäksi lisätappioita muun muassa putkilinjamateriaalien pääomakustannuksista, logistiikasta ja pinnoituksesta aiheutuvia toiminta- ja pääomakustannuksia sekä hintojen noususta ja varallaolosta aiheutuvia ylimääräisiä rakennuskustannuksia. Nämä lisäkustannukset ovat noin 600 miljoonaa euroa vuosittain. Sotatarvikkeiden raivaus suoritetaan avomerellä Suomen talousvyöhykkeellä syvillä vesialueilla, minkä vuoksi raivauksen haitalliset vaikutukset ovat vähäisiä ja lyhytaikaisia. Ainoa pitkäaikainen ja ainoastaan osittain palautuva vaikutus ovat kraatterit, jotka syntyvät merenpohjaan sotatarvikkeiden raivaamisen seurauksena. Kaikilta muilta osin olot ovat olennaisilta osin palautettavissa ennalleen. Kraatterit, jotka täyttyvät osittain luonnollisen sedimentaation seurauksena, eivät aiheuta haitallisia vaikutuksia eivätkä näin ollen hakijan arvion mukaan muodosta estettä töidenaloittamisluvan myöntämiselle. Kraatterit voidaan myös tarpeen vaatiessa täyttää kiviaineksella. Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa sekä Länsi- Turunmaan, Espoon, Hangon, Helsingin, Raaseporin ja Porvoon kaupungeissa ja Kemiönsaaren, Inkoon, Kirkkonummen, Siuntion, Pernajan ja Sipoon kunnissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta 15.7. 14.8.2009 välisenä aikana. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 15.7.2009 virallisessa lehdessä.

Muistutukset ja vaatimukset 45 Ympäristölupavirasto on 8.7.2009 pyytänyt Suomen ympäristökeskuksen lausuntoa hakemuksen johdosta. 1) Liikenne- ja viestintäministeriö on todennut, että sotatarvikkeiden raivaus tapahtuisi vilkkaasti liikennöidyllä alueella Suomenlahdella, jossa alusliikennettä valvotaan Suomen, Venäjän ja Viron yhteistyössä ylläpitämän alusten pakollisen ilmoittautumisjärjestelmän (GOFREP) avulla. Järjestelmän perustamisesta ja perustamista koskevan yhteisen hakemuksen viemisestä kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n hyväksyttäväksi tehtiin yhteistyösopimus Suomen, Venäjän ja Viron liikenneministeriöiden välillä vuonna 2001. GOF- REP-järjestelmän perustaminen hyväksyttiin IMO:n meriturvallisuuskomitean kokouksessa 6.1.2003 ja järjestelmä otettiin käyttöön 1.7.2004. Hakemukseen liitetyn kartan mukaan sotatarvikkeita on tarkoitus raivata kolmella GOFREP-alueella sijaitsevalla reittijakoalueella. Hakemuksessa on todettu, että reittijakojärjestelmien sisällä tai välittömässä läheisyydessä sijaitsevien sotatarvikkeiden raivaamiselle tullaan tarvitsemaan tarkkoja rajoituksia. Hakemuksessa ei kuitenkaan ole selvitetty millaisista rajoituksista on kysymys, mihin tai kehen ne kohdistuvat, kenellä olisi toimivalta niitä asettaa tai mikä olisi tarvittavien rajoitusten suhde GOFREP-järjestelmään, joka jo merkittävästi rajoittaa alusten vapaata kulkua. Ministeriö on katsonut, että hakemus on Suomenlahden GOFREPalueella reittijakojärjestelmissä järjestäytyneesti kulkevaan alusliikenteeseen kohdistuvien vaikutusten ja riskien arvioinnin sekä riskien hallinnan osalta puutteellinen. Alusliikenteen turvallisuuden varmistaminen on otettava huomioon lupamääräyksissä. Ministeriö on esittänyt seuraavia lupamääräyksiä: Hakijan on laadittava aikataulutettu suunnitelma GOFREP-alueella tehtävistä raivaustoimista ja niiden edellyttämistä alusliikenteen turvallisuuden varmistavista toimista sekä tarvittavista viranomaisten toimenpiteistä ja resursseista. Raivaustöitä koskevassa suunnitelmassa on selitettävä töiden vaikutukset reittijakojärjestelmien käyttöön ja GOFREP-järjestelmän toimintaan sekä raivaustöihin liittyvät ennakkoilmoitus- ja tiedottamisvelvoitteet kansainväliselle merenkulkujärjestölle IMO:lle, muille sopimusvaltioille ja alusliikenteelle. Erityisesti on selvitettävä, onko sotatarvikkeiden raivausta suorittavan aluksen liikkuessa reittijakojärjestelmissä ja niiden välittömässä läheisyydessä kyseessä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (GOLREG) säännössä 3 tarkoitettu alus, jonka ohjailukyky on rajoitettu ja joka säännön 10 kohdan l nojalla on vapautettu noudattamasta reittijakojärjestelmäs-

46 sä navigointia koskevaa säännöstöä siinä laajuudessa kuin se työn suorittamiseksi on tarpeen. GOLREG-yleissopimuksen säännön 10 kohdassa l tarkoitetun vedenalaista kaapelia laskevan aluksen liikkuessa reittijakojärjestelmässä on reittijakojärjestelmää ylläpitävän hallituksen annettava tästä ennakkoilmoitukset ja tiedotukset IMO:n alusliikenteen reitittämispäätöksiä koskevan säännöstön osan A kohdan 3.20 mukaisesti sekä pyrittävä rajoittamaan työskentelyä reittijakojärjestelmässä silloin kun näkyvyys on rajoitettu. Ellei kyseessä ole edellä mainittu alus, jonka ohjailukyky on rajoitettu tai elleivät muut alukset voi navigoida reittijakojärjestelmissä kansainvälisen säännöstön ja GOFREP-järjestelmän perustamista koskevan päätöksen mukaisesti, reittijakojärjestelmiä olisi tilapäisesti muutettava. Reittijakojärjestelmien tilapäisessä muuttamisessa niitä ylläpitävän hallituksen olisi noudatettava IMO:n alusliikenteen reitittämissäännöstön osan A kohdan 7 mukaista menettelyä. Kohdan 7.4. mukaan tarvittavien muutosten yksityiskohdat olisi tiedotettava IMO:lle ja asianomaisille karttalaitoksille vähintään neljä kuukautta ennen töiden aloittamista reittijakoalueella. GOFREP-alueella tehtäviä raivaustöitä koskevan suunnitelman laadinnassa on edellä selvitettävien seikkojen ja niihin liittyvien vaatimusten ja määräaikojen lisäksi otettava huomioon liikenteen ohjauksen, GOFREP-viranomaisten välisen yhteistyön sekä IMO:lle ja alusliikenteelle tiedottamisen osalta IMO:n päätöslauselma, jolla GOFREP-järjestelmä on perustettu. Suunnitelma on hyväksytettävä GOFREP-järjestelmää ylläpitävillä viranomaisilla ja siitä on tiedotettava IMO:n päätösten edellyttämällä tavalla ennen kuin sotatarvikkeiden raivauskalusto siirtyy GOFREPalueelle ja aloittaa raivaustyöt. GOFREP-alueella suoritettavat raivaustyöt on järjestettävä niin, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän häiriötä alusliikenteelle. Raivaustyön suorittaja on velvoitettava korjaamaan raivaustyön edellyttämistä alusliikenteen turvallisuuden varmistamiseen liittyvistä toimista viranomaisille mahdollisesti aiheutuvat kustannukset. Suomenlahdelle GOFREP-järjestelmän avulla luodut pysyvät liikennejärjestelyt ovat keskeinen alusliikenteen ennakoitavuutta ja turvallisuutta lisäävä tekijä ja siten myös onnettomuuksia ja niistä aiheutuvia henkilö- ja ympäristövahinkoja ehkäisevä tekijä. 2) Uudenmaan ympäristökeskus on todennut, että hakemus on pääosin riittävä, mutta joiltakin osin hakemuksessa käytetyssä aineistossa on puutteita, mikä aiheuttaa epävarmuutta hankkeen vaikutusten arviointiin. Niiden osalta hakemusta on täydennettävä en-

47 nen luvan myöntämistä päätelmien luotettavuuden varmistamiseksi. Täydennyksiä ei ole tarpeen toimittaa ympäristökeskukselle lisälausuntoa varten. Lupahakemuksessa on esitetty metalli-, PAH-, PCB-, TBT- ja kokonais-ddt -pitoisuuksia YVA-aineistoa selkeämmässä taulukkomuodossa. Hakemuksessa esitetyt tulokset koskevat kuitenkin vain 0 2 cm:n sedimenttikerrosta. Näytteenottoasemista ei myöskään ole karttaa, mutta ympäristökeskuksen saaman tiedon mukaan arvio haitta-aineiden vaikutuksista perustuu pääosin Kalbådagrundin lähistöltä otettuihin näytteisiin. Tulosten mukaan tributyylitinan pitoisuudet olivat korkeita tutkimusalueella ja myös useiden muiden tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet olivat paikoin kohonneita. YVAaineistosta saa sen käsityksen, että hakijalla olisi ollut käytössään analyysituloksia sedimentin haitta-aineista myös laajemmalta alueelta, mutta tuloksia ei ilmeisesti ole hyödynnetty lupahakemuksen laadinnassa. Hakijalta saadun tiedon mukaan hakija on lisäksi kesällä 2009 suorittanut sedimenttitutkimuksia, joiden tuloksia ei ole toimitettu hakemuksen täydennyksenä. Lupahakemukseen kuuluvassa riskinarviossa on tarkasteltu dioksiinien mahdollista leviämistä meriveteen, joka perustuu kahteen Suomen ympäristökeskuksen suorittaman tutkimuksen näytteenottopisteeseen. Lisäksi lupahakemuksen täydennyksessä on viitattu kesällä 2009 tehtyjen sedimenttitutkimusten dioksiinimääritysten tuloksiin. Lupahakemuksessa esitettyjen johtopäätösten mukaan sotatarvikkeiden raivauksen vapauttama dioksiinien kokonaismäärä on liian pieni aiheuttaakseen olennaisia vaikutuksia. Meriveden taustapitoisuuksista poikkeavien kiintoainepitoisuuden arvojen esiintyminen ja sedimenttien leviämisen talousvyöhykkeen rajat ylittävät vaikutukset on esitetty hakemusasiakirjoissa laajemmin kuin ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Samoin haitallisten aineiden leviämistä on kuvattu tarkemmin. Tarkempaa arviointia ravinteiden ja sedimentin haitallisten aineiden kulkeutumisesta eri vesikerroksiin ei ole kuitenkaan esitetty, vaan leviämistä on kuvattu pinta-aloina. Siten jää epäselväksi, koskeeko esimerkiksi kuvattu kiintoainepitoisuuden nousu pohjan- vai pinnanläheistä vettä. Sotatarvikkeiden sijainnista ja niiden lähiympäristöstä on hakemuksessa yksityiskohtaiset kartat. Lupahakemuksessa ei ole käytetyistä veden laadun malleista riittäviä tietoja. Näitä puuttuvia tietoja on ainakin joiltakin osin ilmeisesti käsitelty sedimentin ja haitta-aineiden leviämistä koskevassa raportissa, johon hakemuksessa on viitattu. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta annetussa yhteysviranomaisen lausunnossa on todettu, että kohteita, joiden sisältöä ei ole kyetty määrittämään, on pidettävä ongelmajätteenä. Hakemuksessa kuitenkin oletetaan, että sotatarvikkeiden lähistöllä sijaitsevat tynnyrit ovat joko tyhjiä tai jähmettyneitä ja niiden mahdollisella siirtymisellä ei ole merkittävää vaikutusta.

48 Natura 2000 -verkoston alueet ja luonnonsuojelualueet sijaitsevat niin kaukana raivattavista sotatarvikkeista, että todennäköisesti raivauksesta ei aiheudu niiden luontoarvoille merkittäviä haittoja. Hakemukseen liitetyssä tarkkailusuunnitelmassa on esitetty vasta tarkkailun yleislinjat. Tarkkailusuunnitelma on myös joiltain osin vaikeaselkoinen. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan suunnitelman tarkkailututkimukset vaikuttavat kohdistuvan hakemuksen mukaisen toiminnan keskeisiin vaikutuksiin kuten sedimentin leviämiseen veteen. Tarkkailun sisältö on kuitenkin esitettävä huomattavasti tarkemmin ennen kuin tarkkailusuunnitelma voidaan käsitellä. Esimerkiksi on esitettävä vesinäytteiden näytteenottopaikat, -syvyydet ja -tiheys sekä näytteistä tehtävät määritykset ja käytettävät menetelmät. Sameuskartoitusten toteuttaminen on esitettävä siten, että voidaan arvioida, ovatko kartoitusten laajuus ja vertikaalimittaukset riittäviä. Myös tulosten toimittamisen ja raportoinnin tulee sisältyä tarkkailusuunnitelmaan. Tarkkailusuunnitelmaan tulee sisällyttää hakemuksen mukaisen toiminnan tarkkailu kokonaisuudessaan, vaikka osa siitä tulee ilmeisesti olemaan yhteistä hankkeen myöhemmin luvitettavien vaiheiden kanssa. Myös näiden tarkkailututkimusten näytteenotto- ja tutkimusmenetelmät on esitettävä tarkkailusuunnitelmassa. Vaikka mm. pohjaeläin- ja sedimenttitutkimuksia on tehty ja niiden menetelmiä raportoitu jo nykytilaselvityksissä, tulee menetelmät esittää myös tarkkailusuunnitelmassa siten, että se toimii itsenäisenä asiakirjana. Lisäksi ympäristökeskus on kiinnittänyt huomiota siihen, että tarkkailututkimusten suorittajan tulee olla riippumaton taho. Hankkeen kiireellisyyden sekä usean valvontaviranomaisen toimialueelle ulottuvan hankealueen vuoksi tarkkailusta olisi ympäristökeskuksen käsityksen mukaan tarkoituksenmukaista antaa määräykset lupapäätöksen yhteydessä. Tämä edellyttää, että hakija toimittaa lupaviranomaiselle riittävän yksityiskohtaisen tarkennetun tarkkailusuunnitelman, josta pyydetään ennen luvan myöntämistä lausunto Uudenmaan ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksilta. Tarkkailusuunnitelmaa tulee olla mahdollista muuttaa valvontaviranomaisten hyväksymällä tavalla. Sotatarvikkeiden raivaaminen Suomen talousvyöhykkeellä on tehtävä siten ja sellaisena aikana, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa meriympäristölle. Kaikki työt tulee tehdä jäättömänä aikana hakemussuunnitelmassa kuvatulla tavalla ja välttää kalojen kutuaikoja, merinisäkkäiden lisääntymisaikoja sekä kesäkautta, jolloin vapautuvat ravinteet saattaisivat edistää kasviplanktonin kasvua. Vedenalaiset räjäytykset voivat aiheuttaa merilinnuille ja merinisäkkäille vammoja ja kuolemia, jos niitä esiintyy raivauspaikan läheisyydessä. Merilinnut ja merinisäkkäät on tarvittaessa karkotettava räjäytysten vaikutusalueelta hakemussuunnitelmassa kuvatulla tavalla.

49 Sotatarvikkeiden lähialue on tarkastettava akustisella kaikuluotaimella ennen räjäytystä ja räjäytystä on lykättävä, mikäli alueella on merkittäviä kalaparvia. Kuolleet ja vahingoittuneet kalat on poistettava vedestä raivauksen jälkeen, jotta ne eivät houkuttele paikalle merilintuja tai -nisäkkäitä. Hakijan on varmistettava, ettei sotatarvikkeiden raivauksesta aiheudu vaaraa merenkululle. Hakijan on ilmoitettava Uudenmaan ympäristökeskukselle hankkeen aloittamisesta sekä erikseen sotatarvikkeiden raivaamisen aloittamisesta Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialuetta sivuavalla talousvyöhykkeellä. Aloitusilmoituksessa on oltava tarkka suunnitelma raivaustöistä aikatauluineen, raivaustöiden tiedotussuunnitelma ja yhteyshenkilön yhteystiedot. Odottamattomista tilanteista tulee välittömästi ottaa yhteyttä valvovaan viranomaiseen. Ympäristökeskus on pyytänyt ympäristölupavirastoa ottamaan asiaa ratkaistessaan huomioon YVA-selostuksesta annetun yhteysviranomaisen lausunnon. Lupapäätöstä tehtäessä tulee aiheellisella tavalla ottaa huomioon valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevan yleissopimuksen (asetus 67/1997) 6 artiklan mukaisesti Espoosopimuksen mukaiseen konsultaatioprosessiin liittyvät ympäristövaikutusten arviointiasiakirjat ja niitä koskevat kannanotot. Samoin tulee aiheellisella tavalla ottaa huomioon Viron kanssa valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehdyn sopimuksen (Suomen säädöskokoelma 435/2002) 13 artiklan mukaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset, mukaan lukien ympäristövaikutusten arviointiasiakirjat ja niitä koskevat kannanotot sekä käytyjen neuvottelujen tulokset. 3) Lounais-Suomen ympäristökeskus on katsonut, että sotatarvikkeiden raivaaminen Suomen talousvyöhykkeellä on tehtävä niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa meriympäristölle. Koska sotatarvikkeita hakemuksen mukaan ei voida turvallisesti siirtää muualla hävitettäväksi, on hakija päätynyt niiden räjäyttämiseen paikan päällä. Kuten hakemussuunnitelmassa on esitetty, räjäyttämällä tehtävä raivaaminen aiheuttaa pohjasedimentissä muutoksia, joiden johdosta melko suuria määriä meren pohjan maa-ainesta lähtee liikkeelle ja asettuu osittain uuteen paikkaan. Pohjasedimentin sisältäessä ympäristölle haitallisia aineita myös ne hienoainekseen sitoutuneina liikkuvat räjäytyksen liikuttaman maa-aineksen mukana. Lisäksi äkillinen paineen muuttuminen aiheuttaa vahinkoa merieliöstössä ja kaloissa. Hakemussuunnitelmassa nämä esitetyt asiat on huomioitu, mutta varsinainen tarkkailuohjelma hankkeen mahdollisten vaikutusten seuraamiseksi puuttuu. Hankkeen vaikutuksia meriympäristöön on tarkkailtava alueellisten ympäristökeskusten hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailuohjelmaksi on toimitettava Uudenmaan ja Lounais-Suomen ympäristö-

50 keskuksille hyvissä ajoin ennen töiden aloittamista. Mikäli tarkkailuohjelmaehdotus toimitetaan ympäristölupaviraston päätettäväksi, ympäristölupaviraston on ennen päätöksen antamista pyydettävä mainittujen ympäristökeskusten lausuntoa tarkkailuohjelmasta. Hakija on velvoitettava ilmoittamaan Lounais-Suomen ympäristökeskukselle hankkeen aloittamisesta sekä erikseen sotatarvikkeiden raivaamisen aloittamisesta Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimialuetta sivuavalla talousvyöhykkeellä (lähinnä kohteet 25 27). 4) Uudenmaan työ- ja elinkeinokeskus on todennut, että räjäytystöistä saattaa vapautua veteen melko suuria määriä ravinteita, joista osa on kasviplanktonille käyttökelpoisessa muodossa. Näitä vaikutuksia on lievennettävä toteuttamalla räjäytykset sellaisena ajankohtana, jolloin vaikutukset kasviplanktonyhteisöön jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Lupapäätöksessä on määrättävä tämä seikka huomioon ottaen mahdollisimman haitaton ajankohta miinojen raivaukselle. Sedimentin haitta-aineet raivausalueilla ovat osittain kohtalaisen suuria: metalleista kadmium ja kromi muutamassa pisteessä yli ruoppausohjeen 1-tason, orgaaniset haitta-aineet paria pistettä lukuun ottamatta ruoppausohjeen tason 1 alapuolella. Tributyylitinan pitoisuus oli kolmessa pisteessä yli 2-tason ja kaikissa yli 1-tason, trifenyylitinasta ei ole mainintoja. Työ- ja elinkeinokeskuksella ei ole tietoa tuleeko miinanraivauksissa soveltaa sedimenttien ruoppausohjetta, mutta joka tapauksessa on tarpeen tarkkailla haittaaineiden leviämistä vesipatsaaseen raivausten yhteydessä. Hakemuksen liitteenä oleva tarkkailusuunnitelma on aivan liian yleispiirteinen, jotta sen voisi hyväksyä esitetyssä muodossa hankkeen tarkkailuohjelmaksi. Varsinaista kalataloudellista tarkkailua on ainoastaan raivausalueen lähistöllä toteutettavat kalaparvien luotaukset sekä miinan raivauksen jälkeen toteutettava kuolleiden kalojen määrän arvioiminen. Nämä ovat tarpeen, mutta menetelmien toteutus on kuvattava tarkemmin muun muassa käytettävien laitteiden osalta. Sama koskee kalojen karkottamiseen käytettäviä menetelmiä. Varsinaisen kalataloustarkkailun lisäksi kaikki vesistötarkkailuun kuuluva antaa hyödyllistä tietoa myös kalatalousvaikutusten arvioimiselle. Myös nämä on kuvailtava huomattavasti esitettyä tarkemmin. 5) Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskus on todennut, että räjäytystöistä ei ennalta arvioiden aiheudu merkittävää kalataloudellista haittaa. Työt on kuitenkin suoritettava siten, että mahdollinen haitta minimoidaan. Hakemuksesta pitäisi tämän vuoksi käydä tarkemmin ilmi, millä keinoin tämä tehdään. Hakemusta on tarkennettava siltä osin, miten ja millä välineillä vaara-alueella esiintyvät kalat ja kalaparvet ja niiden liikkuminen selvitetään sekä miten laajalta alueelta ja miten tarkasti arviointi tehdään. Hakijan on myös esitettävä jokin asteikko, jolla vaara-alueella havaittujen kalojen määrää mitataan. Hakemus on puutteellinen myös kalojen karkottamisen osal-

51 ta. Hakijan on tarkennettava karkottamisessa käytettävä laitteisto ja menetelmä, minkälaisia karkottimia käytetään, kuinka monta ja miten ne sijoitellaan horisontaali- ja vertikaalisuunnassa. Hakijan on myös varmistettava, että karkotinjärjestelmä toimii kuten on ajateltu, eli menetelmää on testattava räjäytysalueita vastaavissa olosuhteissa. Hakemukseen liitetyssä tarkkailusuunnitelmassa on todettu, että ennen räjäytystä vaara-alueella oleskelevien kalojen määrä selvitetään ja kalat pyritään karkottamaan. Räjähdyksen jälkeen arvioidaan karkeasti kuolleiden kalojen määrä. Työ- ja elinkeinokeskuksen mielestä nämä toimenpiteet eivät ole varsinaista tarkkailua, vaan räjäytystyöhön kiinteästi liittyviä toimia, joiden avulla minimoidaan syntyviä vahinkoja. Pintaan nousseiden kalojen määrän arviointi voidaan lukea kalataloudelliseksi tarkkailuksi, mutta sekin kertoo vain osatotuuden kuolleiden kalojen määrästä, sillä osa räjähtäneistä kaloista todennäköisesti jää vesimassaan tai painuu meren pohjaan. Työ- ja elinkeinokeskuksen käsityksen mukaan hankkeen kalataloudellisten vaikutusten osalta painopisteen on oltava haittojen vähentämisessä. Työ- ja elinkeinokeskus ei ole edellyttänyt hankkeeseen varsinaista kalataloudellista tarkkailua. 6) Merenkulkulaitos on todennut, että sotatarvikkeiden raivaaminen Suomenlahden kansainvälisellä merialueella sijaitsevissa reittijakoalueissa aiheuttaa tarpeen ohjata alusliikennevirrat poikkeavasti työn aikana. Reittijakoalueisiin tehtävistä tilapäisistä muutoksista tai käytöstä poistamisesta on Suomen, Venäjän ja Viron viranomaisten tehtävä yhteinen ilmoitus kansainväliselle merenkulkujärjestölle IMO:lle vähintään neljä kuukautta ennen muutosten voimaan tuloa. Tämän vuoksi hakijan on toimitettava Merenkulkulaitokselle ennakkosuunnitelma raivaustöiden toteutuksesta ja aikataulusta kuusi kuukautta ennen töiden aloittamista sekä lopullinen suunnitelma aikatauluineen neljä kuukautta ennen töiden aloittamista. Merenkulun turvallisuuden takaamiseksi ja töistä tiedottamisen vuoksi hakijan on ilmoitettava töiden tarkka ajankohta erikseen kullakin Suomenlahden reittijakoalueella Merenkulkulaitokselle viimeistään kuukautta ennen töiden aloittamista. Töiden valmistumisilmoitus on tehtävä Merenkulkulaitokselle kultakin reittijakoalueelta viimeistään viikon kuluttua raivaustöiden päättymisestä. Raivaustyöt on toteutettava mahdollisimman yhtäjaksoisesti kullakin reittijakoalueella. Raivaustyötä suorittavien alusten ja Suomenlahden pakollisen ilmoittautumisjärjestelmän (GOFREP) toiminnasta vastaavan Suomenlahden meriliikennekeskuksen välisen yhteistyön menettelyistä on sovittava tarkemmin erikseen Merenkulkulaitoksen kanssa ennen raivaustöiden aloittamista. Aluksella on oltava nimettynä henkilöt, jotka vastaavat yhteydenpidosta meriliikennekeskuksen ja muun vesiliikenteen kanssa.

52 Raivausaluksella on oltava henkilöstöä, joka varmistaa raivaustöiden aikana sen, ettei turva-alueella tai sen läheisyydessä ole vesiliikennettä. Meriliikennekeskuksen tehtävänä on tiedottaa ja tarvittaessa varoittaa alusliikennettä raivaustöistä, mutta se ei voi estää alusten kulkua turva-alueelle. Raivausaluksen on ilmoitettava meriliikennekeskukselle kunkin yksittäisen raivauskohteen turva-alueen perustamisesta ja poistamisesta viipymättä raivaustöiden aikana. Raivausaluksen on raportoitava meriliikennekeskukselle päivittäin töiden edistymisestä. 7) Merenkulkulaitoksen Lounais-Suomen väyläyksiköllä ei ole ollut huomauttamista lupahakemuksesta. Mahdolliset merenkulkua estävät työt on ilmoitettava väyläviranomaisille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 8) Museovirasto on todennut, että sen meriarkeologian yksikkö on käynyt läpi merenpohjan kartoitusmateriaalin putkien asennuskäytävän alueelta ja tehnyt raportin alueella olevista kulttuurihistoriallisista kohteista vuoden 2008 aikana. Kulttuuriperintökohteiden arviointi putkien ankkurointikäytävän alueelta aloitettiin keväällä 2009 ja saatetaan päätökseen syksyllä 2009. Hakija vastaa näiden töiden kustannuksista Museoviraston esittämällä tavalla. Lähimpänä räjäytystöitä (540 m:n etäisyydellä) on hylky, jonka laatua ja kulttuurihistoriallista merkitystä ei tarkasti tunneta, koska hylystä ei ole olemassa muuta kuva-aineistoa kuin viistokaikuluotainkuva. Räjäytystöistä noin kilometrin etäisyydellä on neljä hylkyä. Näistä kulttuurihistoriallisesti merkittävimmäksi on arvioitu venäläisen sotalaiva Rusalkan vuonna 1893 uponnut hylky. Rusalka on painunut keula edellä syvälle pohjasedimenttiin. Muut kulttuurihistorialliset kohteet sijaitsevat kauempana räjäytystöistä. Hakemusasiakirjoissa on mainittu myös 350 metrin päässä räjäytystöistä sijaitseva kohde, jonka meriarkeologian yksikkö on arvioinut merinisäkkään luurangoksi. Tämä kohde ei ole ensisijainen suojelukohde. Museovirastolla on rajoitetusti tietoa ja kokemusta vedenalaisten räjäytysten vaikutuksista vedenalaisiin kulttuuriperintökohteisiin. Sotatarvikeräjäytyksiä ei tehdä kaasuputkihankealueen kulttuuriperintökohteiden välittömässä läheisyydessä ja räjäytysten etäisyys niihin kohteisiin, joita Museovirasto pitää kaasuputkihankealueen merkittävimpinä (Rusalka 1,17 km ja ns. tykkisluupin hylky/s-w8a-10289 5,9 km lähimmästä räjäytyksestä), on melko huomattava. Museovirasto on arvioinut, että kulttuuriperintökohteisiin kohdistuva paine ei ole haitallisen voimakas, joten sotatarvikkeiden raivaamiselle voidaan myöntää lupa seuraavilla ehdoilla: Viisi hankeasiakirjoissa mainittua hylkykohdetta (MB-07-2736/Rusalka, S-08-2939, 3_9, 4_9 ja S-11-3138) on tarkastettava ROV-kuvauksin ennen räjäytystä ja räjäytysten jälkeen. Tarkastuksen tekevän toimijan on oltava yhteydessä Museoviraston meriarkeologian yksikköön ennen raivausta edeltävää ROV-kuvausta mah-

53 dollisten ohjeiden saamiseksi. ROV-kuvausten aineisto on toimitettava Museovirastoon meriarkeologian yksikön läpikäytäväksi mahdollisimman pian kuvausten jälkeen. 9) Helsingin kaupungin ympäristölautakunta on todennut, että Helsingin kaupunki on seurannut omien vesialueidensa tilaa säännöllisesti 1960-luvulta alkaen. Ravinnekuormituksen pieneneminen on parantanut Helsingin merialueiden vedenlaatua. Räjäytystöistä vapautuvien ravinteiden mahdollisia vaikutuksia on lievennettävä ajoittamalla räjäytykset siten, että vaikutukset kasviplanktonyhteisöön jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja todennäköisyys sinileväkukintojen syntymiselle pieneksi. Merinisäkkäistä vaikutusalueella esiintyy harmaahylkeitä ja itämerennorppia. Räjäytyksistä syntyy paineaalto ja melua, jotka voivat aiheuttaa vammoja tai kuoleman merinisäkkäille, sukeltaville merilinnuille ja kaloille. Haittojen lieventämiseksi kalojen tarkkailu ja merinisäkkäiden karkotus on suoritettava huolellisesti. Sotatarvikkeiden raivaamisen vaikutusten minimointi ja lieventäminen on tarpeen pitää mukana hankkeen kaikessa suunnittelussa. Ympäristövaikutuksia voidaan arvioida seurannoilla. Hakemukseen liitettyä tarkkailusuunnitelmaa on tarpeen täsmentää merialueiden tilan arvioinnin osalta. Räjäytyksistä ja muista rakentamiseen liittyvistä toimista on tiedotettava riittävän aikaisessa vaiheessa. 10) Porvoon kaupungin ympäristönsuojelulautakunta on todennut, että sotatarvikkeiden raivaustyöt on tehtävä siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja vaaraa ympäristölle. Hakemuksessa esitetyt raivaustöihin liittyvät varotoimet ovat perusteltuja ja tarpeen. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei ammusten räjäytyksiä tehdä arvokkaiksi luokiteltujen riuttojen lähistöllä. 11) Suomen luonnonsuojeluliitto ry ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry ovat todenneet, että räjähteiden poistaminen meren pohjasta on kannatettavaa. On myös hyvä, että asiaa käsitellään vesilupa-asiana. Tällöin hakemuksessa ja YVA-selostuksessa esitetyt lievennystoimet voidaan säätää sitoviksi lupaehdoiksi. Parasta olisi ollut koko kaasuputkihankkeen käsitteleminen yhdessä luvassa. Silloin olisi voitu ottaa paremmin huomioon eri työvaiheiden yhteisvaikutuksia. Toinen ongelma on se, että hakemus tehtiin ennen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn loppumista yhteysviranomaisen lausuntoon. Siksi esimerkiksi sedimentissä olevien haitta-aineiden esiintymisen ja käyttäytymisen kuvaus räjäytyksissä yhteisvaikutuksineen ja epävarmuuskertoimineen on hakemuksessakin yhä varsin yleispiirteinen. Tämä on ongelmallista, koska haitta-aineiden ylityksiä voi tulla ainakin paikallisesti.

Suomen ympäristökeskuksen lausunto 54 Koska räjäytykset voivat vaikuttaa eräisiin lähellä oleviin tynnyreihin, niiden poisto on lisättävä lupaan. Niitä on varovaisuusperiaatteen mukaan käsiteltävä mahdollisena ongelmajätteenä. Työt on ajoitettava myöhäissyksyyn. Arktisten sukeltavien vesilintujen, esimerkiksi allin, syysmuutto on kuitenkin arvaamatonta. Siksi lintuparvien paikallaolo on syytä tarkistaa ennen räjäytystä. Räjäytystä ei tule tehdä lintuparven ollessa paikalla. Sama koskee hylkeitä, joiden karkottaminen ei ole kalastuksessa saatujen kokemusten mukaan helppoa. Sukeltavia lajeja uhkaa paineaallon lisäksi vedenalainen melu. Pinnalle nouseva jäte on poistettava. Esimerkiksi kuolleet kalat voisi kerätä verkolla tai haaveilla läjitettäväksi rannalle. Näin räjäytyksen jälkeen alueelle ei kertyisi paljon kaloja syöviä lintuja ja hylkeitä, jotka voisivat altistua sedimentistä irtoaville haitta-aineille. Töidenaloittamislupa tekisi muutoksenhaun hyödyttömäksi, koska räjäytyksiä ei voi enää perua. 12) AS Nordic Energy Link Estlink-sähkökaapelin omistajana ja operaattorina on todennut, että kaksi miinaa, jotka sijaitsevat 1,01 km:n ja 0,44 km:n etäisyydellä kaapelista, voivat aiheuttaa räjäytettäessä vahinkoa kaapelille. Räjähdyksestä aiheutuvan paineaallon ei pitäisi aiheuttaa vahinkoa kaapelille, mutta kaapelissa on kolme tehdasvalmisteista liitoskohtaa noin 1,1 1,4 km:n etäisyydellä suunnitelluista räjäytystöistä. Muistuttaja on huolissaan siitä, että räjäytysten paineaalto voi vahingoittaa liitoskohtia. Kaapeli on suurimmaksi osaksi hautautunut merenpohjaan lähellä suunniteltua miinanraivausta. Räjäytykset saattavat aiheuttaa merenpohjan sedimentin osittaisen siirtymisen kaapelin päältä ja siten aiheuttaa kaapelin paljastumisen. Miinanraivausta ei pitäisi suorittaa alle kahden kilometrin etäisyydellä Estlink-kaapelista. Kahden lähimpänä sijaitsevan miinan siirtäminen kauemmaksi ennen räjäytystä on muistuttajan mielestä välttämätöntä. Räjäytysten todellinen huippupaine on mitattava. Hakijan on tarkistettava, että sedimenttejä ei ole siirtynyt. Jos kaapelin hautautumissyvyys on muuttunut töiden johdosta, olosuhteet on palautettava ennalleen. 13) Pohjolan Voima Oy Estlink-kaapelia varten myönnetyn Suomen talousvyöhykkeen käyttöä koskevan luvan haltijana on ilmoittanut yhtyvänsä 12) AS Nordic Energy Linkin muistutukseen. Suomen ympäristökeskus on todennut sotatarvikkeiden raivaamisen vaikutuksista pohjasedimenttien kiintoainekseen, että hakemuksessa on asiallisesti selvitetty räjähdysvaikutus vedessä ja arvioitu mahdolliset seuraukset käyttäen tarjolla olevaa sotilastutkimustietoa. Hakemuksen mukaan ennen räjäytyksiä merieläimet pyritään karkot-

Muistutuksen täydennys 55 tamaan alueelta ultraäänen avulla. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan aiottujen toimenpiteiden vaikutukset pohjasedimentin kiintoainekseen on arvioitu saatavilla olevan tiedon mukaan ja myös varotoimet ovat asiallisia. Merenpohjassa olevat tynnyrit voivat sisältää haitallisia aineita, ääritapauksissa jopa dumpattuja teollisuuden ongelmajätteitä tai muita ympäristölle haitallisia aineita. Vaikka tynnyrit olisivat tuoreempia kuin toisen maailmansodan ajoilta, ne voivat olla ruostumisen seurauksena huonokuntoisia. Lähellä räjäytetyn suuren merimiinan painevaikutus hajottaa todennäköisesti sedimentin pinnalla olevan korroosion syömän tynnyrin, jolloin sen sisältämät aineet vapautuvat veteen. Tätä mahdollisuutta ei ole tarkasteltu hakemuksessa. Ympäristökeskus on ehdottanut, että hakijalta edellytetään riskinarviointi tynnyreiden tuhoutumisen todennäköisyydestä ja mahdollisista vaikutuksista. Riskitarkastelussa tulisi tarkastella, mitkä tynnyrit todennäköisesti tuhoutuvat raivauksen seurauksena, sekä arvioida mitä tynnyrien räjäyttäminen voisi aiheuttaa eri oletuksilla niiden sisällöstä. Jos on mahdollista, että räjäytys aiheuttaa merkittävän haitallisten aineiden kuormituspiikin, on harkittava toimenpiteitä, joiden avulla kuormituspiikkien riskiä voi vähentää. Mikäli sotatarvikkeiden raivaus aiheuttaa haitallisten aineiden leviämistä ympäristöön, vahinko on peruuttamaton. Siksi vahingon todennäköisyyden ennakointi ja mahdollisen vahingon suuruuden arviointi on tarpeen. 6) Merenkulkulaitos on 26.8.2009 ympäristölupavirastoon toimittamassaan muistutuksen täydennyksessä todennut, että merenkulkulaitoksen on informoitava Kansainvälistä merenkulkujärjestöä (IMO) reittijakojärjestelmien väliaikaisesta sulkemisesta. Ilmoitus on lähetettävä IMO:lle viimeistään neljä kuukautta ennen väliaikaista sulkemista. Kaikki raivattavat miinat eivät aiheuta pakkoa sulkea reittijakojärjestelmiä. Kuusi kuukautta ennen raivausta laadittava ennakkosuunnitelma ja neljä kuukautta ennen raivausta laadittava lopullinen suunnitelma tarvitaan niistä miinoista, jotka vaativat reittijakojärjestelmän sulkemisen. Alustavan tarkastelun perusteella tämä koskee yhdeksää miinaa, jotka sijaitsevat Porkkalanniemen edustalla. Merenkulkulaitos on katsonut, että sotatarvikkeiden raivausta suorittava alus on yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen säännössä 3 tarkoitettu alus, jonka ohjailukyky on rajoitettu, koska alus suorittaa vedenalaista työtä ja miinanraivausta. Lisäksi Merenkulkulaitos on katsonut, että sotatarvikkeiden raivaamista suorittava alus on säännön 10 kohdan l nojalla vapautettu noudattamasta reittijakojärjestelmässä navigointia koskevaa säännöstöä siinä laajuudessa kuin se työn suorittamiseksi on tarpeen, koska aluksen suorittama työ on navigointivaikutuksiltaan vastaavaa kuin säännön 10 kohdassa l mainittu kaapeleiden nosto-, huolto- ja laskutyö.

56 Hakijan selitys Hakija on todennut 1) Liikenne- ja viestintäministeriön muistutuksesta, että raivaussuunnitelma ja aikataulu toimitetaan merenkulkulaitokselle valvonnan suorittamista varten. IMO:n GOFREPjärjestelmää koskeva päätös sekä COLREG-säännöstön vaatimukset otetaan huomioon tiedottamisessa sekä toiminnan järjestämisessä jäljempänä 6) Merenkulkulaitoksen muistutukseen annetussa vastauksessa esitetyllä tavalla. Aiheutuvia kuluja koskevan vaatimuksen hakija on jättänyt ympäristölupaviraston ratkaistavaksi. Hakija hyväksyy kaikki velvoittaviin kansallisiin tai kansainvälisiin säädöksiin tai määräyksiin perustuvat maksuvelvoitteet. Hakija on todennut 2) Uudenmaan ympäristökeskuksen muistutuksesta, että pyydetty kenttätutkimusraportti sekä ravinteita ja haitta-aineita käsittelevä muistio 43A-12 (päivitetty versio ympäristökeskuksen mainitsemasta dokumentista) ovat selityksen liitteenä. Aiheesta on lisätietoja myös kvalitatiivisessa analyysissä haittaaineiden leviämisestä, joka on myös liitetty selitykseen. Hakija on todennut, että muistion 43A-12 päivityksessä on otettu huomioon epävarmuustekijät, joita on kuvattu aikaisemmin lupahakemuksen liitteessä 4. Leviämistulosten osalta liitteen 4 tiedot ovat ensisijaisia muistioon 43A-12 verrattuna. Tarkkailuohjelmaa koskevat pyynnöt on otettu huomioon selityksen liitteenä olevassa tarkkailuohjelman lopullisessa versiossa ja erityisesti sen luvuissa 5.7 ja 5.5. Tarkkailusta vastaa Luode Consulting Oy. Muita esitettyjä vaatimuksia on kommentoitu jäljempänä 3) Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja 4) Uudenmaan työ- ja elinkeinokeskuksen muistutuksiin annetuissa vastauksissa. Laivaliikenteen riskejä on käsitelty 1) liikenne- ja viestintäministeriön sekä 6) Merenkulkulaitoksen muistutuksiin annetuissa vastauksissa. Lupahakemuksen liitteessä 4 on todettu, että sotatarvikkeiden raivauksen yhteydessä on epätodennäköistä, että niistä vapautuisi vaarallisia aineita tai ongelmajätettä. Hakija on todennut 3) Lounais-Suomen ympäristökeskuksen muistutuksesta, että hakijan käsityksen mukaan tarkkailuohjelman hyväksyy ympäristölupavirasto ja Lounais-Suomen ja Uudenmaan ympäristökeskuksille annetaan mahdollisuus esittää siitä mielipiteensä. Töiden aloittamisesta tiedotetaan valvontaviranomaisille hyvissä ajoin. Hakija on todennut 4) Uudenmaan työ- ja elinkeinokeskuksen muistutuksesta, että raivaustöiden ajankohta on pyritty ajoittamaan lupahakemuksessa ja tarkkailuohjelmassa esitetyllä tavalla siten, että aiheutuvat haitat sekä ravinteiden vapautumisen että eliöiden kannalta olisivat vähäisiä. Raivauksen ajoittaminen on tärkeä osa vaikutusten lievennystä. Merinisäkkäisiin kohdistuvat vaikutukset ovat pienimmät jäättömänä aikana, koska itämerennorppa synnyttää jään päälle. Toisaalta taas jäättömänä aikana merilinnuille voi mahdollisesti aiheutua haittaa, koska se on niiden muutto- ja lisäänty-

57 misaikaa. Kuitenkin tämä vaikutus on epätodennäköinen, koska ammukset, joita raivataan, sijaitsevat kaukana pesimäpaikoista ja osittain laivareiteillä, joissa on runsasta liikennettä ja nämä ovat epätodennäköisiä merilintujen lepo- tai ruokailupaikkoja muuton aikana. Kilohailin ja silakan kutuaika sijoittuu jäättömälle ajanjaksolle, mutta niiden kutualueet eivät ole samoja ammusten raivauspaikkojen kanssa. Syksyn ja kevään aikana sekä talvella ravinteet eivät rajoita kasviplanktonin kasvua ja tuolloin pienillä ravinteiden leviämisillä sedimenteistä ei ole vaikutusta kasviplanktonin kasvuun. Johtopäätöksenä tästä paras aika ammusten raivaamiselle on jäättömänä aikana syksyllä tai keväällä, jolloin vesimassassa ei esiinny merkittäviä lämpötilanvaihteluja. Ensimmäisen vaiheen raivaus on suunniteltu toteutettavaksi jäättömänä aikana loppusyksystä vuonna 2009 ja toisen vaiheen raivaus jäättömänä aikana vuoden 2010 keväällä. Raivaus tulee kestämään arviolta kaksi kuukautta kummassakin vaiheessa. Tämä johtuu osittain myös laivaliikenteeseen liittyvistä kansainvälisistä ilmoitusvelvollisuuksista. Mitään töitä ei ole suunniteltu tehtäväksi kesän aikana. Haitta-aineiden leviämistä koskevia tietoja on tarkennettu tarkkailuohjelmassa sekä selityksen liitteinä 2 ja 3 olevissa Environmental Field Survey 2009 -raportissa sekä haitta-aineiden leviämistä sedimentissä koskevassa kvalitatiivisessa arviointiraportissa. Kalojen ja kalastuksen osalta hakija on viitannut jäljempänä 5) Varsinais- Suomen työ- ja elinkeinokeskuksen muistutuksesta lausumaansa sekä tarkkailuohjelman lukuihin 5.2 ja 5.5. Hakija on todennut 5) Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskuksen muistutuksesta, että tarkkailuohjelman kohdassa 5.5 on kuvattu kalojen ja nisäkkäiden havainnointia raivausalueella sekä niiden karkottamiseen käytettäviä välineitä ja menetelmiä työ- ja elinkeinokeskuksen edellyttämällä tavalla. Karkotuspanosten käyttö on vakiintuneesti käytetty menetelmä sotatarvikkeiden raivauksen ja muiden vastaavien töiden yhteydessä. Tästä esimerkkinä on tämän selityksen liitteenä esitettävä menetelmäkuvaus (JNCC Guidelines for Minimising Acoustic Disturbance to Marine Mammals whilst using explosives). Karkotustoimia on kuvattu yksityiskohtaisesti myös tarkkailuohjelman luvussa 5.5. Hakija on todennut 6) Merenkulkulaitoksen muistutuksesta, että muistuttajan kanssa on saavutettu yhteisymmärrys raivauksen suorittamisesta ja merenkulun huomioon ottamisesta. COLREGjärjestelmään liittyvän ennakkotiedottamisvelvoitteen sekä GOFRE- Piin liittyvän jatkuvan tiedottamisen käytännöt on tarkoitus käydä läpi yksityiskohtaisesti 10.9.2009 järjestettävässä kokouksessa ja saavuttaa myös tältä osin yhteinen kanta. Edellä mainitun kokouksen lopputulos tullaan välittömästi saattamaan ympäristölupaviraston käyttöön. Kaikki muutokset toiminnoissa tullaan ilmoittamaan Merenkulkulaitokselle ja muille toimivaltaisille viranomaisille aina välittömästi toimenpiteiden yhteydessä. Tarkkailuohjelman jaksossa 5.6 ja 6 käsitellään noudatettavia käytäntöjä päivittäisen tiedottamisen suhteen.

58 Merenkulkulaitoksen kanssa käydyissä keskusteluissa on saavutettu yhteinen näkemys siitä, että 11 miinaa raivattavista sotatarvikkeista edellyttävät ilmoitusmenettelyä IMO:n sääntöjen mukaan. Mahdollisista muista edellä mainittua menettelyä edellyttävistä sotatarvikkeista muodostetaan yhteinen kanta 10.9.2009 pidettävässä kokouksessa. Hakija on viitannut 7) Merenkulkulaitoksen Lounais-Suomen väyläyksikön muistutuksen osalta edellä 6) Merenkulkulaitoksen muistutuksesta lausumaansa. Hakija on todennut 8) Museoviraston muistutuksesta, että tarkkailuohjelman kohdassa 5.4 kuvataan kulttuuriperintökohteiden tarkastusta raivaustöiden yhteydessä. Museoviraston toivomukset on otettu huomioon tässä yhteydessä. Hakija on viitannut 9) Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan muistutuksen osalta edellä esittämäänsä sekä tarkkailuohjelman lukuun 3. Hakija on todennut 10) Porvoon kaupungin ympäristönsuojelulautakunnan muistutuksesta, että lupahakemuksen liitteessä 4 sekä tarkkailuohjelman luvussa 5.2 on käsitelty raivaustöiden vaikutuksia luonnonsuojelualueisiin. Lähin nykyinen Natura 2000 -alue on Kallbådanin luodot ja vesialue (FI0100089), joka on 10,8 kilometrin päässä lähimmästä ammuksesta, ja lähin ehdotettu uusi Natura 2000 -alue on Sandkallanin eteläpuolinen merialue (FI0100106), joka on 10,7 kilometrin päässä lähimmästä ammuksesta. Koska sotatarvikkeet sijaitsevat merkittävän etäisyyden päässä Natura 2000 - alueista ja muista suojelualueista, näillä alueilla ei odoteta aiheutuvan fyysisiä vaikutuksia (esimerkiksi melua tai sedimenttien leviämistä), jotka kohdistuisivat alueiden eliöstöön. Hakija on todennut 11) Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry:n mielipiteestä, että haittaaineita koskevaa kuvausta on täydennetty selityksen liitteillä 2-4. Raivaustöiden ajankohdan ja kuolleiden kalojen poistamisen osalta hakija on viitannut edellä lausumaansa ja tarkkailuohjelman lukuihin 3 sekä 5.5. Edellä 4) Uudenmaan työ- ja elinkeinokeskuksen muistutukseen annetussa vastauksessa on käsitelty miinanraivauksen ajankohtaan liittyvää kysymystä yksityiskohtaisemmin. Hakija on todennut, että töidenaloittamisluvan edellytykset täyttyvät hakemuksessa kuvatulla tavalla eikä töidenaloittamisluvan myöntämiselle ole periaatteellista tai lainsäädännöllistä estettä. Hakija on todennut 12) AS Nordic Energy Linkin ja 13) Pohjolan Voima Oy:n muistutuksista, että muistuttajien vaatimukset otetaan huomioon ensisijaisesti heidän kanssaan käytävien kahdenvälisten neuvottelujen ja sopimuksen kautta. Sopimus toimitetaan ympäristö-

Muistutusten täydennykset Hakemuksen täydennys 59 lupaviraston käyttöön päätöksentekoa varten, kun se on allekirjoitettu. Hakija on todennut Suomen ympäristökeskuksen lausunnosta, että lupahakemuksen liitteessä 4 on kuvattu raivattavien sotatarvikkeiden läheisyydessä olevat tynnyrit sekä arvioitu niiden sisältöä ja räjäytysten vaikutuksia. Tynnyreiden kuvaus sisältyy taulukkoon 3.4 ja sen jälkeen esitettyihin johtopäätöksiin. Johtopäätöksissä on todettu, että tehtyjen selvitysten perusteella voidaan päätellä, että sotatarvikkeiden raivaus ei yleisesti vaikuta tynnyreihin, ja että lievennystoimia ei tarvita. Hakija on lisäksi todennut, että sotatarvikkeiden raivauksessa tullaan käyttämään pääasiassa Bactec -yhtiön omistamaa alusta John Lethbridge. Hakija on pyytänyt, että ympäristölupavirasto hyväksyy tämän aluksen käytön, ja että muitakin aluksia voidaan käyttää ilmoittamalla tästä etukäteen toimivaltaisille viranomaisille. 2) Uudenmaan ympäristökeskus ja 3) Lounais-Suomen ympäristökeskus ovat ympäristölupaviraston pyynnöstä esittäneet muutoksia ja täydennysehdotuksia hakijan selityksen liitteenä olevaan tarkkailusuunnitelmaan. Hakija on 17.9.2009 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksen täydennyksessä todennut toteuttavansa nimettyjen sotatarvikkeiden ympärillä visuaalisia täydentäviä kartoituksia, joiden tarkoituksena on tunnistaa geofysikaalisessa ankkurikäytäväkartoituksessa valitut kohteet. Tällaiset kartoitukset ovat tavanomainen valmisteleva toimenpide ennen sotatarvikkeiden raivausta, koska raivausurakoitsijat edellyttävät perusteellisempia kartoituksia ennen varsinaisten räjäytysten suorittamista. Kartoitusten yhteydessä hakija on tunnistanut uusia sotatarvikkeita, joihin nimettyjen sotatarvikkeiden räjäyttäminen saattaa vaikuttaa. Raivaustöitä suoritettaessa on tärkeää välttää lähistöllä sijaitsevien sotatarvikkeiden suunnittelematon seurannaisräjähtäminen. Tällaisten suunnittelemattomien tapahtumien välttämiseksi lähistöllä sijaitseva sotatarvike on turvallisempaa raivata samanaikaisesti hallitun räjäytyksen kanssa. Raivausurakoitsija on laatinut sympaattisen räjähdyksen välimatkasta varovaisen arvion käyttämällä Saksan merivoimien määrittelemää miinojen vähimmäisvälimatkaa ja lisäämällä näin saatuun lukuun 100 prosentin turvamarginaalin (joka vastaa 1 MPa:n ylipainetta). Urakoitsija tutkii uusia kartoitustietoja jatkuvasti seurannaisräjähdyksen riskien arvioimiseksi, millä varmistetaan raivaustöiden turvallisuus. Tähän mennessä laadittujen selvitysten perusteella hakija ja raivausurakoitsija ovat tunnistaneet yhden uuden sotatarvikkeen, joka

60 saattaa räjähtää sympaattisesti. Se sijaitsee sotatarvikkeen R-06-003 lähistöllä, ja sille on annettu tunniste R-W6F-10747. Hakija on pyytänyt lupaa myös edellä mainitun miinan raivaukseen hakemuksessa kuvatulla menetelmällä. Lisäksi hakija on pyytänyt lupaa raivata kaikki sellaiset raivaustöitä ennen tai niiden aikana mahdollisesti havaitut muut sotatarvikkeet, jotka saattaisivat räjähtää sympaattisesti. Hakija on ehdottanut, että mikäli tällainen tilanne ilmenee, ennen räjäytystöihin ryhtymistä asiasta ilmoitettaisiin etukäteen toimivaltaiselle ympäristökeskukselle ja sille esitettäisiin raivaussuunnitelma ja vaikutusten arviointi, jotka vastaisivat nimettyjä miinoja koskevaan lupahakemukseen sisältyviä raivaussuunnitelmaa ja vaikutusten arviointia. Näin valvontaviranomaisilla olisi mahdollisuus valvoa kaikkia sotatarvikkeiden raivaustöitä ja myös antaa ohjeita siinä tapauksessa, että uusien raivaustöiden aiheuttamien vaikutusten vuoksi tarvitaan uusi lupa. Sotatarvikkeet R-06-003 ja R-W6F-10747 räjäytetään samanaikaisesti, minkä johdosta tämä samanaikainen raivaus katsotaan yhdistetyllä kokonaispanoksella varustetun yksittäisen sotatarvikkeen räjäytykseksi. Varovaisen arvion mukaan R-06-003:n panos on 350 kiloa, koska sotatarvikkeen tyyppiä ja panosta ei ole voitu vahvistaa. Myöskään R-W6F-10747:n panosta ei ole voitu vahvistaa, joten varovainen arvio panoksesta on niin ikään 350 kiloa. Näin yksittäiseksi panokseksi saadaan 700 kiloa. Mikäli kuitenkin alkuperäinen arvio pitää paikkansa, kokonaispanos on 350 + 100 = 450 kiloa eikä nyt oletettu 700 kiloa. Mikäli sotatarvikkeet räjäytetään samanaikaisesti, turvallinen etäisyys merinisäkkäillä ja kaloilla on 2 400 metriä (aiemmin 1 900 metriä), vaurion aiheuttava etäisyys nisäkkäillä/todennäköinen kalakuolleisuus 25 35 prosenttia on 310 metriä (aiemmin 250 metriä) ja kuoleman aiheuttava etäisyys nisäkkäillä/todennäköinen kalakuolleisuus 75 100 prosenttia on 40 metriä (aiemmin 35 metriä). Alueelta ei ole löydetty kaapeleita eikä kulttuuriperintökohteita. Tynnyri, joka sijaitsee erodoituneessa painaumassa hienolla hiekalla, sijaitsee 477 metrin etäisyydellä R-06-003:sta ja 535 metrin etäisyydellä R-W6F-10747:sta. Mikäli sotatarvikkeet räjäytetään suunnitelman mukaan samanaikaisesta, tynnyri siirtyy sivusuunnassa noin metrin. Mikäli sotatarvikkeet räjäytetään suunnitelmien mukaan samanaikaisesti, suspendoituneiden sedimenttien ja haitta-aineiden leviämisalue on varovaisen arvion mukaan kaksinkertainen alkuperäisen R- 06-003-sotatarvikkeen osalta laskettuun laajuuteen ja sedimenttipilvien leviämisalueeseen nähden. Hakija on lisäksi toimittanut päivitetyn tarkkailusuunnitelman, jossa on otettu huomioon ympäristökeskusten antama palaute.

Rajavartiolaitoksen kirjelmä Hakemuksen täydennykset YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU 61 Hakija on myös toimittanut kokousmuistion, jossa Merenkulkulaitoksen kanssa on sovittu sotatarvikkeiden raivaukseen liittyvistä turvallisuusjärjestelyistä. Kokousmuistion liitteessä 1 on ryhmitelty Merenkulkulaitoksen kanssa sovitun mukaisesti raivattavat sotatarvikkeet kahteen raivausvaiheeseen, joista ensimmäinen ei vaadi liikenteenohjauksellisia toimenpiteitä. Toisen raivausvaiheen miinat sijaitsevat laivaväylällä, mistä syystä IMO:n ilmoitusmenettelyä ja tilapäistä laivaväylän käytön rajoittamista tarvitaan raivaustöiden ajaksi. Koska IMO:lle on tehtävä ilmoitus vähintään 4 kuukautta ennen suunniteltua rakentamistyötä, toisen raivausvaiheen miinat voidaan raivata vasta keväällä 2010. Ensimmäisessä raivausvaiheessa voidaan raivata 11 sotatarviketta ilman vaikutuksia meriliikenteelle. Hakija on tekemässä sopimusta AS Nordic Energy Linkin ja Pohjolan Voima Oy:n kanssa kahden ammuksen raivaamisesta. Näiden ammusten raivaaminen vaatii sijaintinsa vuoksi IMO:n ilmoitusmenettelyä ja siksi sitä ei suoriteta ensimmäisen raivausvaiheen aikana. Näitä kahta ammusta ei voida raivaustöiden aikana siirtää hallitsemattoman räjähdysriskin vuoksi. Hakijan 18.9.2009 ympäristölupavirastoon toimittaman kaapeleihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin perusteella kaapeleiden liitoskohtiin kohdistuva paineaalto ei aiheuta vahinkoa. Liitoskohdat ovat suurimmaksi osaksi hautautuneita. Rajavartiolaitos on 22.9.2009 toimittanut ympäristölupavirastoon muistion 10.9.2009 Helsingin meriliikennekeskuksessa pidetystä kokouksesta, jossa on sovittu ammusten raivauksen valvontaan ja turvallisuuteen liittyvästä tiedonvaihdosta. Hakija on 24.9.2009 toimittanut ympäristölupavirastoon suomen- ja ruotsinkieliset selvitykset räjäytysten vaikutuksesta Estlink-kaapeliin ja 29.9.2009 selvityksen Venäjän alueella raivattavista sotatarvikkeista Suomen alueelle aiheutuvista vaikutuksista. Luparatkaisu Ympäristölupavirasto myöntää Nord Stream AG:lle luvan 28 sotatarvikkeen (R-06-003, R-E7B-10466, R-07-004, R-07-2655, R-8AG-W- 014, R-8AG-W-009, R-E8C-10223, R-W8A-10317, R-8CG-E-004, R- 8CG-E-003, R-W8A-10312, R-W8A-10313, G-08-009, R-W8A- 10005, R-8CG-E-002, R-8CG-E-001, R-08-2805, R-08-159, R-09-27, S-09-3135, R-09-04, R-09-192, R-11-3395, R-11-5167, R-12-008 (2 kpl), R-12-3463, R-W6F-10747) raivaamiseen Suomen talousvyöhykkeellä hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti. Lupa sotatarvikkeiden raivaamiseen koskee lisäksi sellaisia satunnaisia ja ennalta tunnistamattomia sotatarvikkeita, jotka sijaitsevat suunnitellun Venäjä Saksa maakaasuputkihankkeen putken asennuskäytävässä tai sen välittömässä läheisyydessä ja jotka voivat

62 turvallisuusarvion perusteella räjähtää lähellä olevan sotatarvikkeen räjäytyksen seurauksena. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. Luvan saajan on noudatettava vesilain ja ympäristönsuojelulain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä. Lupamääräykset Raivauksen tekeminen 1) Ennen räjäytystä räjäytettävä kohde sekä 1 000 metrin säteellä sijaitsevat aikaisemmin tunnistetut tynnyrit on tarkastettava kaukoohjatulla laitteella. Tarkastus on toistettava räjäytyksen jälkeen siten, että varmistetaan sotatarvikkeen räjähtäminen vaarattomaksi ja todetaan tynnyreiden mahdollinen liikkuminen ja kunto. Jos tynnyrin todetaan vaurioituneen, tynnyrin kunto on selvitettävä sekä tehtävä arvio tynnyristä mahdollisesti aiheutuvasta vaikutuksesta ja riskistä. Arvio on toimitettava valvontavastuussa olevalle ympäristökeskukselle ja se on sisällytettävä lupamääräyksen 11) mukaiseen tarkkailun yhteenvetoon ja mahdolliseen lupamääräyksen 12) mukaiseen selvitykseen. Kaapelien kunto on tarkastettava ennen ja jälkeen räjäytyksen. 2) Vähintään 30 minuuttia ennen suunniteltua räjäytystä on aloitettava havainnointi räjähdyspaikkaa ympäröivällä turvallisuusvyöhykkeellä mahdollisesti olevista merinisäkkäistä, kalaparvista ja merilinnuista. Raivauksen aikana turvallisuusvyöhykkeen säteen on oltava vähintään 1,5 kilometriä räjähteen varauksen ollessa alle 100 kg, vähintään 2 kilometriä räjähteen varauksen ollessa 100 300 kg, vähintään 2,5 kilometriä räjähteen varauksen ollessa yli 300 ja alle 500 kg ja 3 kilometriä räjähteen varauksen ollessa yli 500 kg. Havainnoinnissa on käytettävä suunnitelman mukaisia akustisia menetelmiä ja näköhavaintoja. Mikäli turvallisuusvyöhykkeellä havaitaan merinisäkkäitä, merilintuja tai merkittäviä kalaparvia, räjäytystä on lykättävä, kunnes ne on karkotettu alueelta. Mikäli raivauskohteen läheisyydessä on merkittäviä parvia levähtäviä tai ruokailevia merilintuja, raivaustoimenpiteisiin ei saa ryhtyä ennen kuin parvet ovat väistyneet. Kalojen karkotuspanosta on käytettävä jokaisessa kohteessa ennen räjäyttämistä.

63 3) Ennen sotatarvikkeen räjäyttämistä on varmistettava, että kahden kilometrin säteellä ei ole aluksia tai pienveneitä. 4) Raivaustyöt on tehtävä siten ja sellaisena aikana, että merialueelle ja sen käytölle aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Työt on tehtävä silloin, kun alue on jäätön. Kalojen kutuaikoja ja merinisäkkäiden lisääntymisaikoja on vältettävä. Räjäytystä on vältettävä ajanjaksoina, jolloin sääolosuhteista johtuen syntyy voimakkaita virtauksia. Virtauksia on mitattava pinnasta pohjaan ennen räjäytyksiä sen varmistamiseksi, ettei alueella ole yhtämittaisia voimakkaita virtauksia. Mittaustulokset on toimitettava valvontavastuussa olevalle ympäristökeskukselle ja ne on sisällytettävä lupamääräyksen 11) mukaiseen tarkkailun yhteenvetoon ja mahdolliseen lupamääräyksen 12) mukaiseen selvitykseen. 5) Töiden päätyttyä räjäytysalueelta on poistettava sotatarvikkeiden jäänteet. Kuolleet ja vahingoittuneet kalat on mahdollisuuksien mukaan poistettava merestä pintatroolauksella tai vastaavalla menetelmällä raivauksen jälkeen. 6) Raivaustöiden tai niihin liittyvien tutkimusten aikana kaasuputken asennuskäytävästä tai sen välittömästä läheisyydestä mahdollisesti löytyvien aiemmin havaitsemattomien sotatarvikkeiden raivaamisessa on noudatettava hakemussuunnitelman mukaisia menettelytapoja. Jokaisesta uudesta kohteesta on ilmoitettava valvontavastuussa olevalle ympäristökeskukselle ja toimitettava ennen räjäytystä vähintään seuraavat tiedot: Sotatarvikkeen tarkka sijainti ja tiedot lähialueista kartalla vastaavasti kuin lupahakemuksessa on esitetty, arvio liikkeelle lähtevästä sedimentistä ja sen haitta-aineista sekä perustelut sille, että raivaus on välttämätön. 7) Hylkykohteet MB-07-2736/Rusalka, S-08-2939, 3_9, 4_9 ja S-11-3138 on tarkastettava kauko-ohjattavalla laitteella ennen ja jälkeen räjäytyksen. Museovirastolle on ilmoitettava etukäteen edellä mainittujen kohteiden lähimpien sotatarvikkeiden raivauksen aloittamisesta. Tarkastuksen aineisto ja arvio räjäytysten vaikutuksista on toimitettava Museovirastolle mahdollisimman pian raivauksen jälkeen. Meriliikenteen valvonta 8) Sotatarvikkeiden R-E8C-10223, R-08-2805, R-08-159, R-09-27, R-8AG-W-009, R-W8A-10317, R-8CG-E-004, R-8CG-E-003, R- W8A-10312, R-W8A-10313, G-08-009, R-W8A-10005, R-8CG-E- 002, R-8CG-E-001 ja S-09-3135 osalta on laadittava raivaustöiden aikataulua koskeva suunnitelma, joka on toimitettava Merenkulkulaitokselle viimeistään kuusi kuukautta ennen raivaustöiden aloittamista.

Korvaukset 64 9) Luvan saajan on ilmoitettava sähköisesti Suomenlahden merivartioston johtokeskukselle jäljempänä sanotut meri- ja rajaturvallisuuden ylläpitoon tarvittavat tiedot. Yleissuunnitelma raivauksen toteuttamisesta: aikataulu sidottuna karttaan, yksityiskohtainen raivaussuunnitelma, operoivat alukset ja ilma-alukset, niiden perustiedot mukaan lukien tiedot varustamosta, lippu, yhteystiedot (Call Sign, MMSI, puhelinnumerot, sähköposti), turvallisuussuunnitelmat ja turvallisuusvarustus, sukellustoiminnan pelastautumissuunnitelma, viestivarustus ja valtionaluksista alusluvat. Kuukausisuunnitelma: yleissuunnitelmassa esitettyjen tietojen tarkennus. Viikkosuunnitelma: mahdolliset muutokset kuukausisuunnitelmaan, tarkka työsuunnitelma viikon ajalle, erikseen luvanvaraisten toimien luvat, henkilömäärät aluksilla, miehistönvaihdot, materiaalitäydennykset ja poikkeukselliset liikkumiset, kuten esimerkiksi varaosatäydennykset. Viikkosuunnitelma on toimitettava edellisen viikon perjantaina kello 12:00 mennessä. Päiväsuunnitelma: viikkosuunnitelma tarkennettuna ko. päivälle ja luvanvaraisen toiminnan aloittaminen ja lopettaminen sisältäen tiedot myös vedenalaisen kaluston koekäytöstä. Päiväsuunnitelma on toimitettava edellisenä päivänä kello 16:00 mennessä. Miehistön vaihdoista on ilmoitettava vähintään 48 tuntia ennen vaihtoa, sekä jos vaihto tapahtuu esimerkiksi pienveneellä, ilmoitus veneen lähtiessä. Ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot: henkilötiedot ja matkustusasiakirjan tiedot (passinumero, kansallisuus), agentti/varustamo ja reititys. Suomenlahden merivartioston johtokeskus jakaa saamansa ilmoitukset ottaen huomioon tiedon luovutussäännöt muille kansallisille viranomaisille sekä Viron rajavalvontaviranomaisille. Räjäytysajan, paikan ja turvallisuusvyöhykkeen ilmoittamisessa sekä onnettomuuksista, virhetoiminnoista, suunnitelmasta poikkeamisesta ja mahdollista meriympäristöä uhkaavista tapahtumista ilmoittamisessa on noudatettava kansainvälisiä määräyksiä merenkulun hätäja turvallisuusviestityksestä sekä Rajavartiolaitoksen ja Merenkulkulaitoksen ohjeita. 10) Mikäli tässä päätöksessä tarkoitetusta yrityksestä aiheutuu sellainen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jota lupapäätöstä annettaessa ei ole edellytetty ja josta luvan saaja on vesilain säännösten mukaisesti vastuussa, eikä asiasta päästä sopimukseen, edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun niin vaatiessa asianomainen viranomainen voi saattaa asian lupapäätöksen lainvoiman estämättä

65 ympäristölupaviraston ratkaistavaksi siinä järjestyksessä kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty. Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva, välittömästi ilmenevä vahinko on viipymättä korvattava vahingonkärsijälle. Tarkkailu 11) Luvan saajan on tarkkailtava räjäytysten vaikutuksia merialueen veden laatuun, pohjan rakenteeseen ja sedimenttien liikkeelle lähtöön sekä olosuhteiden palautumista. Lisäksi sedimentistä vapautuvien ravinteiden aiheuttamaa rehevöitymistä sekä haitallisten aineiden vaikutuksia eliöstöön on tarkkailtava. Sedimenttinäytteitä on otettava asemilta VOM1 3 ja VOHE1 2 50, 100, 200, 400, 800, 1 600, ja 3 200 metrin etäisyydeltä räjäytettävästä sotatarvikkeesta. Muilta osin tarkkailu on tehtävä hakemuksen täydennyksen liitteenä olevan, 11.9.2009 päivätyn tarkkailuohjelman (versio D1) mukaisesti. Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Uudenmaan ja Lounais-Suomen ympäristökeskusten hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta. Tarkkailun tulokset ja yhteenveto on toimitettava Uudenmaan ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksille, Uudenmaan ja Varsinais- Suomen työ- ja elinkeinokeskuksille sekä Länsi-Turunmaan, Espoon, Hangon, Helsingin, Raaseporin ja Porvoon kaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisille ja Kemiönsaaren, Inkoon, Kirkkonummen, Siuntion, Pernajan ja Sipoon kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille viimeistään kolmen kuukauden kuluttua töiden päättymisestä sekä esitettävä vaadittaessa niille, joiden oikeutta tai etua ne saattavat koskea. Odottamattomista tapahtumista ja löydöistä on raportoitava välittömästi. 12) Mikäli sotatarvikkeet raivataan kahdessa vaiheessa siten, että vaiheiden välinen aika on vähintään kaksi kuukautta, luvan saajan on tehtävä tarkkailuihin ja työnaikaisiin havaintoihin perustuva selvitys tehtyjen räjäytysten vaikutuksista ja vertailusta ennalta arvioituihin vaikutuksiin. Selvitys on toimitettava Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle viimeistään kuukauden kuluttua ensimmäisen vaiheen raivaustöiden päättymisestä. Selvityksen perusteella Länsi-Suomen ympäristölupavirasto täsmentää tarvittaessa työmenetelmiä ja tarkkailua koskevia lupamääräyksiä.

66 Luvan voimassaolo ja ilmoitukset 13) Työt on aloitettava ja saatettava olennaisilta osiltaan loppuun kahden vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä päätös on tullut lainvoimaiseksi uhalla, että lupa raukeaa. 14) Töiden aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Uudenmaan ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksille sekä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskuksille. Aloitusilmoituksessa on oltava suunnitelma raivaustöistä aikatauluineen, raivaustöiden tiedotussuunnitelma ja yhteyshenkilön yhteystiedot. 15) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle, Rajavartiolaitokselle, Uudenmaan ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksille, Uudenmaan ja Varsinais- Suomen työ- ja elinkeinokeskuksille sekä Merenkulkulaitokselle. Perustelut Asian käsittelyn peruste Sotatarvikkeiden raivaus muuttaa merenpohjaa ja sen olosuhteita raivauskohteiden läheisyydessä ja raivauksesta voi aiheutua haittaa Suomenlahden merenkululle ja kalastukselle siten kuin vesilain 1 luvun 15 :ssä säädetään. Sedimenttien ravinteiden ja haitta-aineiden vapautumisesta saattaa aiheutua raivauskohteiden läheisyydessä ympäristönsuojelulain 3 :ssä tarkoitettua vesien pilaantumista siten kuin vesilain 1 luvun 19 :ssä säädetään. Hakemuksen käsittelyssä on vesilain säännösten lisäksi vesilain 2 luvun 1 a :n perusteella noudatettu soveltuvin osin ympäristönsuojelulain 41 44, 46, 55 ja 58 :iä. Lisäksi on otettu huomioon ympäristönsuojelulain 110. Luvan myöntämisen edellytykset Hankkeen hyödyt Sotatarvikkeita raivataan Itämeren kaasuputken asennuslinjalta. Hakijan välitön taloudellinen hyöty kaasuputkihankkeesta on kaasun kuljetusmaksuina noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Kaasuputkihanke on tärkeä Keski-Euroopan energiahuollon kannalta. Sotatarvikkeiden raivauksesta saatava hyöty on hakijalle suuri raivauksen mahdollistaessa Itämeren kaasuputkien turvallisen asennuksen ja käytön. Sotatarvikkeiden raivaus on yleisen turvallisuuden kannalta tarpeen, koska merenpohjassa sijaitsevat sotatarvikkeet voivat räjähtää hallitsemattomasti muun muassa ankkuroinnin tai troolauksen seurauksena. Meren pohjan sotatarvikkeiden raivausta tehdään vuosittain Itämeren rantavaltioiden ja muiden valtioiden yhteistyönä. Raivauksen hyöty on suuri yleiseltä kannalta katsottuna, vaikka kaasuputkihanke ei toteutuisi tai putki sijaitsisi muulla alueella kuin miltä sotatarvikkeet raivataan.

67 Hankkeen haitat Meren pohjan laatu vaihtelee sedimentoitumisalueittain. Osa sedimenttien metallipitoisuuksista jää ympäristöministeriön ruoppaus- ja läjitysohjeen tason 1 alapuolelle ja osa ylittää tason 1 raja-arvon. Pilaantuneeksi sedimentiksi luokiteltavan tason 2 raja-arvon ylityksiä ei ole todettu. Ekotoksisten arviointiperusteiden (EAC) perusteella metallien keskipitoisuudet elohopeaa, nikkeliä ja lyijyä lukuun ottamatta ylittivät kynnysarvon. Vuosittaiset pitoisuusvaihtelut ovat olleet pieniä. Sedimentteihin kerääntyneiden orgaanisen haitallisten aineiden pitoisuudet ylittivät joidenkin aineiden osalta ruoppausmassojen tason 1 raja-arvon. Raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia oli kuitenkin vain osassa näytteitä. Pilaantuneen sedimentin tason 2 ylittäviä pitoisuuksia todettiin vain orgaanisten tinayhdisteiden (TBT) kohdalla. Pääosa TBT-pitoisuuksista oli kuitenkin alle tason 1 ja vain 3 % ylitti tason 2. Sedimenttien dioksiinipitoisuudet vaihtelivat huomattavasti. Suurin osa pitoisuuksista oli tason 1 alapuolella. Suurin pitoisuus vuonna 2009 oli 43 pg/g. Pilaantuneen sedimentin (taso 2) raja-arvo on 500 pg/g. Meren pohjaan on varastoitunut ravinteita sekä kiintoainekseen sitoutuneena että liukoisessa muodossa. Ravinteiden pysyvyyteen sedimenteissä vaikuttaa huomattavasti veden happipitoisuus. Hapettomien sedimenttien pinnalta ravinteita liukenee veteen ja hapellisiin sedimentteihin niitä varastoituu lisää. Sotatarvikkeiden räjäyttämisen seurauksena meren pohjaan muodostuu kuoppia, joiden halkaisija on räjähdemäärän ja pohjan laadun mukaisesti enimmillään noin 15 m. Liikkeelle lähtevän sedimentin kokonaismäärä yhden raivauksen seurauksena on keskimäärin noin 200 tonnia ja enimmillään noin 700 tonnia. Kaikkiaan liikkeelle lähtevien sedimenttien määräksi on arvioitu noin 5 300 tonnia. Räjähdys aiheuttaa paineaallon, joka etenee vedessä symmetrisesti kaikkiin suuntiin. Meren pohjasta vapautuva kiintoaine kulkeutuu pinnalle saakka ja kiintoainepilvi on todettavissa enimmillään noin kolmen kilometrin etäisyydelle kun rajana pidetään veden kiintoainepitoisuutta 10 mg/l. Meriveteen sekoittunut kiintoaine sisältää sekä epäorgaanisia että orgaanisia haitallisia aineita. Osa aineista on sitoutunut tiukasti kiintoaineeseen ja laskeutuu takaisin meren pohjaan kiintoaineen sedimentoituessa uudelleen. Huomattava osa karkeammasta pohja-aineksesta laskeutuu uudelleen pohjaan räjähdyspaikan lähistölle. Kiintoaineen ja siihen sitoutuneiden haitallisten aineiden vaikutus veden laatuun jää kokonaisuudessaan vähäiseksi ja lyhytaikaiseksi. Sedimentoituviin hiukkasiin sitoutuneiden aiheiden biosaatavuus on myös pieni. Pohjasedimentin hienojakoinen aines ja huokosvedessä liuenneena olevat yhdisteet sekoittuvat yläpuoliseen meriveteen ja kulkeutuvat

68 vallitsevien virtauksien mukana kauemmaksi. Virtaukset saattavat vaihdella eri vesikerroksissa, jolloin ainesten leviäminen on kerroksittain erilaista. Räjäytettävät sotatarvikkeet ovat yhtä (noin 40 m) lukuun ottamatta 60 80 metrin syvyydessä. Suomen talousvyöhykkeelle suunnitellusta kaasuputkesta noin 95 % sijaitsee yli 60 metrin syvyydessä. Kaasuputkien asennussyvyys talousvyöhykkeellä on noin 40 200 metriä. Suomenlahdella suolaisen meriveden aiheuttama kausiluonteinen halokliini sijaitsee noin 60 70 metrin syvyydessä ja lämpötilan seurauksena muodostuva termokliini kesällä on yleensä 30 40 metrin syvyydessä. Suomenlahdella termokliini ja usein myös halokliini purkautuvat loppusyksyllä tai talvella. Räjäytysten seurauksena meriveteen leviävistä ravinteista ja haitallisista aineista vain osa siirtyy tuottavaan pintakerrokseen. Osa sedimenteistä vapautuvista aiheista jää tai kulkeutuu halokliinin alapuoliselle alueelle, jossa happitilanne on huono ja siitä syystä siellä on vain vähän tai ei lainkaan pohjaeläimiä. Koska vain osa räjäytyksissä vapautuvista ravinteista kulkeutuu tuottavaan vesikerrokseen ja raivaus on tarkoitus tehdä viileän veden aikana, ravinteiden vaikutus Suomenlahden rehevöitymiseen on vähäinen ja ohimenevä. Myös suurin osa epäorgaanisista ja orgaanisista haitallisista yhdisteistä jää joko alusveteen tai leviää niin laajalle alueelle, että niiden vaikutus Suomenlahden olosuhteet huomioon ottaen ei ole merkittävä. Sedimenteistä räjäytysten seurauksena vapautuvien dioksiinien määräksi on laskettu 3,2 mg. Räjäytyksissä vapautuvien veteen liukoisten ja siten mahdollisesti biosaatavien dioksiinien kokonaismääräksi on arvioitu 0,8 mg. Riskiarvioinnissa, joka on tehty varovaisuusperiaatteen mukaisesti, sotatarvikkeiden raivaus voi lisätä eniten altistuvan kohderyhmän altistumista enintään määrällä, joka vastaa alle yhtä prosenttia siedettävänä pidetystä useita vuosia jatkuvasta altistuksesta. Dioksiinien ja muiden liukoisten haitallisen aineiden saanti ja kertyvyys ravintoketjuissa eivät sanottavasti lisäänny jo nyt Suomenlahdella kierrossa oleviin ainemääriin ja mahdollisen lisäaltistumisen jakaantumiseen usean vuoden jaksoon nähden. Hankkeen vaikutuksiin ja haitallisten aineiden kertymiseen liittyvässä arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon, että mahdollisesti samanaikaisesti tai ajallisesti lähellä Suomen talousvyöhykealueella tapahtuvan sotatarvikkeiden raivauksen kanssa on tarkoitus toteuttaa vastaavanlainen sotatarvikkeiden raivaus Venäjän alueella. Venäjän alueelta aiheutuvat vaikutukset voivat yhdessä nyt hakemuksen kohteena olevien sotatarvikkeiden raivauksen vaikutusten kanssa muodostaa riskin voimistuvista vaikutuksista. Venäjän alueella tapahtuvan sotatarvikkeiden raivauksen vaikutukset ovat samankaltaisia kuin Suomen talousvyöhykkeen alueella tapahtuvassa raivauksessa. Sotatarvikkeita on tarkoitus raivata Venäjän alueella (25 tunnistettua ammusta). Nämä sotatarvikkeet sijaitsevat lähimmillään noin

69 80 km:n etäisyydellä tämän hakemuksen mukaisesta itäisimmästä sotatarvikkeesta. Yhteisvaikutuksia ei siten ole. Venäjän alueella sijaitsevien sotatarvikkeiden raivauksesta mahdollisesti aiheutuvia rajat ylittäviä vaikutuksia tarkkaillaan kolmessa paikassa (FIX1, FIX2 ja CONTROL2). Haitallisten aineiden uudelleen liikkeelle lähdön vaikutukset veden laatuun, pohjaeläimistöön, kalakantoihin, lintuihin, merinisäkkäisiin ja kalastukseen jäävät kokonaisuutena arvioituna vähäisiksi. Lisäksi paineaallon vaikutuksia kaloihin, lintuihin ja merinisäkkäisiin voidaan vähentää suunnitelmassa esitetyin ja päätöksessä määrätyin karkotustoimin. Lähin nykyinen ja lähin ehdotettu uusi Natura 2000 -alue on noin 11 kilometrin päässä raivattavasta sotatarvikkeesta. Koska alueet sijaitsevat kaukana raivauskohteista, raivauksella ei ole niihin haitallisia vaikutuksia. Hakemussuunnitelmassa arvioitujen vaikutusten laajuus voidaan varmistaa tarkkailun perusteella. Jos sotatarvikkeiden räjäyttäminen tehdään kahdessa vaiheessa, ensimmäisen vaiheen aikana tehtävien tarkkailutulosten perusteella ympäristölupavirasto voi antaa tarkentavia määräyksiä töiden ja tarkkailun suorittamisesta. Räjäytyksen paineaalto voi aiheuttaa vaurioita tai siirtää pohjalla olevia kulttuuriperintökohteita ja tynnyreitä. Lähimmän hylyn etäisyys raivauskohteesta on 540 metriä ja merinisäkkään luurangoksi arviodun kohteen 350 metriä. Luurankoa ei ole luokiteltu ensisijaiseksi suojelukohteeksi. Tehtyjen selvitysten mukaan sotatarvikkeiden raivaus ei vahingoita arkeologisia kohteita. Lupamääräysten mukaan kohteet on tarkistettava ennen ja jälkeen räjäytysten. Tynnyrien ja niitä vastaavien kohteiden sijainti on selvitetty ja arvioitu paineaallon vaikutus niihin. Raivattavien sotatarvikkeiden lähistöltä on paikannettu kuusi tynnyriä. Lähimpien tynnyreiden etäisyys räjäytyspaikoista on 30 ja 80 metriä. Osa tynnyreistä pysyy räjäytyksen aikana paikallaan. Yksi jo auki oleva tynnyri siirtyy merenpohjassa tehdyn arvion mukaan 10 12 metriä. Tynnyreiden sisällöstä ei ole tarkkoja tietoja. Raivausalueelle ei tiettävästi ole upotettu kemiallisia taisteluaineita. Tynnyreiden vahingoittuminen tai mahdollisten haitallisten aineiden vapautuminen meriveteen on epätodennäköistä, koska tynnyrien sisältö on jo vuotanut mereen tai se on jähmettynyt kiinteään muotoon. Tynnyreistä aiheutuva riski ympäristölle on kokonaisuudessaan vähäinen, kun otetaan huomioon niiden määrä ja etäisyys raivauskohteista. Paineaalto voi olla riski merenpohjassa oleville kaapeleille. Lähin kaapeli sijaitsee 140 metrin etäisyydellä räjäytyspaikasta. Turvalliseksi etäisyydeksi merikaapeleiden osalta on arvioitu 50 metriä kun räjähteen varaus on 500 kg. Kaapelit ovat merenpohjassa ja ne si-

70 jaitsevat suhteellisen etäällä raivauskohteista. Lähimpienkin kaapeleiden osalta vaurioitumisriski on vähäinen. Lupamääräysten mukaan kaapelien kunto on selvitettävä ennen ja jälkeen räjäytyksen. Jos kaapeleille aiheutuu vaurioita, luvan haltija on vastuussa niiden korjaamisesta ja korvaamisesta. Raivauskohteiden läheisyydestä mahdollisesti vielä olevien sotatarvikkeiden sijainti ja laatu on selvitettävä ennen räjäytystä. Sotatarvikkeet, jotka voivat räjähtää ketjureaktiona, voivat lisätä irtoavan pohja-aineksen määrää ja leviämistä sekä voimistaa räjäytysten vaikutuksia. Tämän vuoksi mahdollisesti räjäytyskohteiden lähellä olevat muut sotatarvikkeet on pyrittävä räjäyttämään samanaikaisesti. Samanaikainen räjäyttäminen ei sanottavasti lisää ympäristölle aiheutuvia riskejä. Sotatarvikkeiden raivaus räjäyttämällä edellyttää, ettei lähistöllä ole muita laivoja. Osa raivattavista kohteista sijaitsee lähellä Suomenlahden laivaliikenteen ohjausjärjestelmän (GOFREP) mukaisia liikennejakoreittejä. Raivauksesta aiheutuu häiriötä laivaliikenteen ohjaukselle. Ohjaus voidaan kuitenkin hoitaa häiriöttömästi noudattaen Merenkulkulaitoksen ja Rajavartiolaitoksen edellyttämiä menettelytapoja. Vaikutus meriliikenteelle on siten vähäinen. Raivaus voi aiheuttaa vähäistä haittaa kalastukselle sen estyessä räjäytyksen aikana enintään muutaman vuorokauden ajaksi kunkin raivauskohteen turvallisuusvyöhykkeellä. Sotatarvikkeiden raivaus ei estä sotilasalueiden käyttöä. Lyhin etäisyys Suomen ja Viron talousvyöhykkeiden välisestä rajasta raivattavaan sotatarvikkeeseen on 460 metriä ja muiden etäisyys yli 1 000 metriä. Kun sotatarvikkeet räjäytetään suunnitelman ja lupamääräysten mukaisesti, hankkeesta aiheutuvat valtioiden rajat ylittävät vaikutukset ovat vähäisiä. Kokonaisuutena arvioituna hankkeesta aiheutuvat haitat eivät ole merkittäviä. Luvan myöntäminen Sotatarvikkeiden raivauksesta aiheutuva hyöty on huomattava hankkeesta aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna. Raivauksen toteutus räjäyttämällä on hyväksyttävä menetelmä, jota käytetään Itämerellä yleisesti. Vaihtoehtoiset raivausmenetelmät saattavat aiheuttaa vaaratilanteita. Raivausmenetelmästä aiheutuvia haittoja ja riskejä voidaan vähentää toteuttamalla raivaus suunnitelman ja lupamääräysten mukaisesti siten kuin vesilain 2 luvun 3 :ssä on säädetty. Raivaustoiminta voidaan järjestää ympäristönsuojelulain 41 ja 42 :n mukaisesti hakemuksessa esitetyllä tavalla ja noudattaen tämän päätöksen määräyksiä siten, että toiminnasta ei aiheudu terveyshait-

71 taa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka yleiseltä kannalta muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella. Toiminnasta ei aiheudu myöskään luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja kiellettyjä seurauksia. Lupamääräysten perustelut Lupamääräys 1. Tarkastuksen tarkoituksena on tarkastaa sotatarvikkeen tietojen oikeellisuus ja samalla tarkastaa alueella olevat tynnyrit ja niiden kunto. Jälkitarkastuksella varmistetaan sotatarvikkeen tuhoamisen onnistuminen ja tarkastetaan tynnyreiden siirtyminen ja kunto, jotta voidaan ryhtyä mahdollisesti tarvittaviin jatkotoimenpiteisiin. Kaapelit on tarkastettava mahdollisten vaurioiden toteamiseksi ja korjaamiseksi. Lupamääräys 2. Räjäytys voi vaurioittaa tai tappaa merinisäkkäitä, merilintuja ja kaloja niiden ollessa sotatarvikkeen räjäytyksen turvavyöhykkeen sisällä. Vaurioita voidaan estää karkottamalla tai siirtämällä räjäytystä mikäli alueella todetaan nisäkkäitä, merilintuja tai kalaparvia, joita ei ole voitu karkottaa. Avomerellä saattaa sekä syksyllä että keväällä kokoontua merilintuja, kuten alleja, haahkoja, mustalintuja ja sotkia, suuria määriä levähtämään ennen muuton jatkamista tai ruokailemaan. Tällaisia alueita saattaa olla esimerkiksi Porkkalan tai Hangon edustalla. Lepäävien tai ruokailevien parvien karkottaminen rasittaa lintuja erityisesti muuttoaikana, minkä vuoksi karkottaminen on kielletty, kunnes linnut siirtyvät luonnollisesti muualle. Kalojen karkotuspanoksen käyttäminen karkottaa kaloja alueelta ja vähentää kaloihin kohdistuvia vaikutuksia. Karkotuksen käyttö kaikissa tilanteissa varmistaa, että myös havaitsematta jääneet kalat saadaan karkotettua alueelta. Lupamääräys 3. Määräys on annettu laivojen ja veneiden vahingoittumisen estämiseksi sotatarvikkeita räjäytettäessä. Lupamääräys 4. Määräyksen tarkoituksena on ohjata räjäytystoimintaa mahdollisimman haitattomaan ajankohtaan. Jäällä ja jäälautoilla saattaa levähtää hylkeitä, jotka voivat joutua raivausalueelle. Tämän vuoksi raivausalueen lähialueineen on oltava jäätön. Pitkään jatkuneiden tuulien vaikutuksesta virtaukset Suomenlahdella voivat muuttua tilapäisesti. Tällöin räjäytyksessä suspendoituva sedimentti ja siihen sisältyvät haitta-aineet voivat levitä laajemmalle ja ennakoimattomasti. Ennen räjäytyksiä on tämän vuoksi varmistuttava siitä, että virtausolosuhteet ovat normaaleja. Lupamääräys 5. Räjäytyksen jälkeen on tarpeen kerätä raivauskohteen jäänteet, jottei alueelle jää räjähtäviä jäänteitä tai jäänteitä, jotka aiheuttavat haitallisia vaikutuksia ympäristöön tai vaikeuttavat kalastusta. Kuolleet ja vahingoittuneet kalat on poistettava, jotta räjäytykset eivät houkuttele alueelle hylkeitä tai lintuja.

72 Lupamääräys 6. Työn aikana voi putken asennuskäytävästä tai sen välittömästä läheisyydestä löytyä sotatarvikkeita, joista voi turvallisuusarvion perusteella aiheutua niiden räjähdys lähellä olevan sotatarvikkeen räjäytyksen seurauksena. Tällaiset sotatarvikkeet on tarpeen myös raivata. Raivauksessa on noudatettava samoja periaatteita ja määräyksiä kuin lupahakemuksessa esitettyjen sotatarvikkeiden raivauksessa. Kohteesta ilmoittaminen etukäteen on tarpeen raivauksen valvomiseksi. Lupamääräys 7. Lupamääräyksen tarkoituksena on merenalaisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi varmistaa tärkeiden kohteiden kunnon säilyminen ja mahdollistaa tarpeellisiin toimenpiteisiin ryhtyminen. Lupamääräykset 8 ja 9. Suunnitelma laivaliikenteen reittijakojärjestelmien muuttamisesta on hyväksytettävä GOFREP-järjestelmää ylläpitävillä viranomaisilla ja siitä on tiedotettava IMO:n päätösten edellyttämällä tavalla ennen kuin sotatarvikkeiden raivauskalusto siirtyy GOFREP-alueelle ja aloittaa raivaustyöt. Määräyksessä 8) luetellut sotatarvikkeet sijaitsevat Porkkalan edustalla lähellä laivareittiä, jonka muutos edellyttää tiedottamista IMO:n edellyttämällä tavalla. Määräys 9) on annettu Suomenlahden laivaliikenteen turvallisuuden joustavan sujumisen varmistamiseksi raivauksen aikana. Rajavartiolaitos vastaa Suomen talousvyöhykkeellä meripelastuslain perusteella meripelastustoimista, rajaturvallisuuden ylläpitämisestä, suorittaa erikseen säädettyjä valvontatehtäviä, kuten ympäristönsuojeluun liittyviä tehtäviä sekä suorittaa toimenpiteitä rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi ja syytteeseen saattamiseksi ja suorittaa poliisi- ja tullitehtäviä. Rajavartiolaitoksen Suomenlahden merivartioston johtokeskus toimii talousvyöhykkeellä koordinoivana tiedonjakajana muille vesilain mukaisille valvontaviranomaisille ja yleistä etua valvoville viranomaisille. Lupamääräys 10. Määräys on siltä varalta, että sotatarvikkeiden raivauksesta aiheutuu sellaisia vahinkoja, joita ei ole edellytetty. Jos raivauksesta aiheutuu vahinkoa esimerkiksi kalastukselle tai kaapeleille, voi oikeudenhaltija saattaa tätä koskevan vaatimuksen vireille ympäristölupavirastossa siten kuin vesilaissa säädetään. Lupamääräys 11. Tarkkailua koskeva lupamääräys on annettu raivaustyön vaikutusten arvioimiseksi ja työn suorittamisen luvanmukaisuuden valvomiseksi. Räjäytysten aiheuttaman sedimentistä liikkeelle lähtevän kiintoaineen ja haitallisten aineiden uudelleen sedimentoitumisen seuraamiseksi näytteitä on otettava tarkkailuohjelmassa esitettyjä enemmän. Näytteenottoverkoston tihentäminen on tarpeen räjäytysten vaikutusten mahdollisimman kattavan seurannan turvaamiseksi. Lupamääräys 12. Tämän päätöksen perusteella sotatarvikkeet on mahdollista raivata kahdessa vaiheessa siten, että ensin raivataan sotatarvikkeet, joiden osalta ei tarvita lupamääräyksessä 8) edellytettyä ennakkoilmoitusta Merenkulkulaitokselle kuutta kuukautta en-

73 nen raivauksen aloittamista. Jos raivaus toteutetaan kahdessa vaiheessa, ensimmäisen vaiheen raivausten tarkkailutietojen ja vaikutusarvioiden perusteella on mahdollista tehdä tarkennuksia ja lisäyksiä lupaan tarkkailun parantamiseksi tai haittojen vähentämiseksi. Lupamääräys 13. Määräys on annettu vesilain perusteella. Määräaika kaksi vuotta on riittävä työn tekemiseen. Pidempää aikaa ei voida antaa, koska olosuhteet saattavat muuttua ja siten lupahakemusta koskevat selvitykset tulisi tarkistaa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen arvion huomioon ottaminen Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunto Uudenmaan ympäristökeskus on antanut 2.7.2009 yhteysviranomaisena lausunnon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta Venäjän ja Saksan välisestä merenalaisesta maakaasuputkihankkeesta Suomen talousvyöhykkeellä. Lausunnossaan ympäristökeskus on käsitellyt sotatarvikkeiden raivausta osana koko hanketta. Veden laatuun liittyvien mallinnusten epävarmuustekijöitä olisi tullut käsitellä tarkemmin. Sedimenttien haitta-aineiden pitoisuudet olisi tullut selvittää myös syvemmistä kerroksista. Sotatarvikkeiden raivaustöiden sijoittumista eri sedimentaatioalueilla ei ole käsitelty riittävän kattavasti. Jatkotyössä on tarpeen esittää tarkemmat vaikutusalueet kaikkien tehtävien toimenpiteiden osalta niin, että kuva- ja karttaesityksissä on otettu huomioon epävarmuuskertoimet. Lisäselvityksessä tulee kuvata tarkemmin meriveden taustapitoisuuksista poikkeavien arvojen esiintyminen ja sedimenttien leviämisen rajat ylittävät vaikutukset. Haitta-aineiden leviämistä sotatarvikkeiden raivaamisen seurauksena ei ole esitetty. Esitetyistä tuloksista ei käy selkeästi ilmi, mikä osa haitallisista aineista kulkeutuu ylempiin vesikerroksiin. Kaikkien Suomen ja muiden maiden talousvyöhykkeiden rajan lähellä olevien sotatarvikkeiden raivaamistöiden aiheuttama haitta-aineiden leviäminen tulee esittää karttamuodossa aina, kun kriittisten raja-arvojen (PNEC-arvot) ylityksiä esiintyy. Haitta-aineiden liukenemista ja kulkeutumista pintaveteen tulee käsitellä selkeämmin. Lisäselvityksissä tulee ottaa huomioon ravinteiden liukenemisen ja pohjasedimentin huokosveden sisältämän fosforin merkitys. Tällöin on myös mahdollista arvioida selkeästi vapautuvien ravinteiden vaikutukset planktontuotantoon eri aikaväleillä. Asennuskäytävän ja turvakäytävän tunnistamattomia tynnyreitä ja säiliöitä on pidettävä ongelmajätteinä. Hankkeen jatkovalmistelussa on esitettävä, miten nämä kohteet on tarkoitus käsitellä. Vaikutuksia pohjaeliöstöön ei ole selvitetty riittävästi. Kalbådagrundin kohdalla sijaitsevan Sandkallanin eteläpuoleisen alueen lajistoa ja

74 siihen kohdistuvia vaikutuksia tulee vielä selvittää tarkemmin, mikäli valtioneuvosto päättää ehdottaa alueen liittämistä Natura 2000 - verkostoon. Vaikutuksia planktoniin ei ole selvitetty kaikilta osin riittävästi. Jatkotyössä arviointia tulee täydentää tarkemmalla selvityksellä vapautuvien ravinteiden vaikutuksista planktontuotantoon sekä haittaaineiden leviämiseen ja kertymiseen ravintoketjussa. Jatkotyössä on esitettävä haitta-aineiden leviämisestä koko vesipatsaaseen sekä niiden vaikutuksista kalojen ravintoon ja kaloihin. Tarkastelun tueksi tulee esittää lähtötiedot Suomenlahden kalojen haitta-ainepitoisuuksista. Kalastovaikutuksia on vielä mahdollista lieventää toteuttamalla ammusten raivaaminen kalojen kutuajan ulkopuolella. Ammusten raivaamisella on vaikutuksia nisäkkäisiin. Jatkotyössä on vielä täsmennettävä lieventämistoimenpiteitä. Hankkeen vaikutuksia lintuihin tulee vielä lieventää rakentamistoimenpiteiden oikealla ajoituksella. Kulttuuriperintökohteiden osalta tulee myös esittää lieventämistoimenpiteet. Putkilinjan läheisyydessä on tieteellisiä seuranta-asemia. Jatkotyössä tulee esittää tarkempi selvitys seuranta-asemien sijainnista ja hankkeen vaikutuksista niihin. Tarvittaessa on esitettävä myös ehdotus toimenpiteistä asemien siirtämiseksi. Hankkeen toteuttaminen tapahtuu osin Suomenlahden pakollisen ilmoittautumisjärjestelmän (GOFREP) reittialueilla. Hankkeen riskit meriliikenteelle tulee selvittää. Jatkotyössä on esitettävä tarkempia selvityksiä hankkeen toteuttamisen vaikutuksista alueen muuhun infrastruktuuriin (kaapelit) sekä tarkempi selvitys erilaisten suoja- ja rajoitusalueiden perustamisedellytyksistä. Arvion huomioon ottaminen Hakemusta on täydennetty vuonna 2009 otettujen sedimenttinäytteiden tuloksilla. Hakemuksessa ja täydennyksissä on selvitetty haitallisten aineiden ja ravinteiden syvyysjakaantumista ja liukoisuusominaisuuksia sedimentissä, räjäytyspaikkojen sedimentin laatua ja leviämisalueita mukaan lukien rajat ylittävät vaikutukset. Kiintoaineen ja haitallisten aineiden liikkeelle lähtöä ja uudelleen sedimentoitumista on lisäksi tarkkailtava lupamääräysten mukaisesti räjäytysten vaikutusten seuraamiseksi. Veden laatua, haitallisten aineiden ja ravinteiden vapautumista sedimentistä sekä leviämistä ja kulkeutumista ympäröivään meriveteen, kertymistä ravintoketjuun ja vaikutusta levätuotantoon on tarkasteltu hakemukseen liitetyissä selvityksissä, malleissa ja riskiarvioissa räjäytysten vaikutusten ja hakemuksen ratkaisun kannalta riit-

75 tävästi. Riskinarvioinnissa on epävarmuuskertoimet otettu huomioon varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Räjäytysten kaloihin, lintuihin, kulttuuriperintökohteisiin, tynnyreihin, meriliikenteeseen, tieteellisiin seuranta-asemiin ja kaapeleihin kohdistuvien vaikutusten vähentäminen on otettu huomioon päätöksen lupamääräyksissä. Lupamääräyksissä on myös annettu suoja- ja rajoitusalueita koskevat sekä alueen tarkkailua ennen ja jälkeen räjäytystä koskevat määräykset ja selvitysvelvoitteet. Selvitykset hankkeen mahdollisista vaikutuksista suunniteltuun Natura 2000 -alueeseen ovat riittävät. Arvio on otettu huomioon päätöksestä ja sen perusteluista ilmenevällä tavalla. Kansainväliset rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettujen valtioiden lausuntojen huomioon ottaminen Viron lausunto Sotatarvikkeiden raivauksista on arvioitu aiheutuvan vaikutuksia lähinnä Viron talousvyöhykkeelle sen läheisyyden vuoksi. Tämän vuoksi Virolle on myös lähetetty tiedoksi hakijan vastaus Viron esittämille näkemyksille. Viro on esittänyt lausunnossaan Uudenmaan ympäristökeskukselle, että arviointi rajat ylittävistä vaikutuksista on hyvin pinnallinen ja riittämätön. Tämä koskee sekä ns. Espoo-raporttia että Suomen kansallista arviointiselostusta. Arviointiselostukset eivät sisällä riittäviä haitta-aineiden uudelleen mobilisoitumisen ja leviämisen kumulatiivisten ja rajat ylittävien vaikutusten tarkastelua. Erityisesti dioksiinien vapautumista ja leviämistä on käsitelty puutteellisesti. Tutkimukset sedimenttien haitta-ainepitoisuuksista 6 cm syvemmältä puuttuvat. Sedimenttiä tulee tutkia 40 50 cm syvyyteen. Käytettyjen mallien soveltuvuudesta ei ole tarkkoja tuloksia. Tehty riskiarvio aliarvioi vaikutuksia. Viron on kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikkia selvityksiä ei ollut laadittu, eikä arvioinnin tuloksia voida pitää lopullisena ennen kuin kaikki tiedot on hankittu ja analysoitu. Viron näkemyksen mukaan suuri osa tehdyistä arvioinneista tulee laatia uudelleen. Virolle on lähetetty Espoon sopimuksen 5 artiklan sekä Suomen ja Viron kahdenvälisen ympäristövaikutusten arviointia koskevan sopimuksen 12 mukaista konsultaatiota varten lisäselvitykset. Viro on lähettänyt lisäselvityksistä 15.9.2009 lausunnon Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle. Viro on lausunnossaan katsonut, että suurin riski terveydelle on Suomenlahdella oleva dioksiinien ja elohopean voimakkaasti pilaama alue Kymijoen vaikutusalueella, jossa korkeimmat pitoisuudet ovat 8 17 cm syvyydellä sedimenteissä. Uusissa näytteenoton tuloksissa on esitetty myös, että korkein dioksiinipitoisuus olisi ollut 64

76 pg/g keskisyvyydeltä otetusta näytteestä. Tulokset on kuitenkin ilmaistu yhdistettynä kahden muun kerroksen (ylemmän ja alemman) dioksiinipitoisuuden kanssa, jolloin yhdistetty pitoisuus (0 30 cm) oli 33 pg/g. Menetelmä on epäselvä. Korkea dioksiinipitoisuus kuvaa Kymijoen vaikutusta. Kymijoessa on myös korkeita elohopeapitoisuuksia, minkä vuoksi myös elohopeaa saattaa olla enemmän kuin mitä on esitetty. Uudet tiedot perustuvat epäselviin tutkimuksiin ja niissä aliarvioidaan haitta-aineiden mobilisoitumista ja kertymistä ravintoketjuissa. Muun muassa keskiarvoja ja tyyppiarvoja on käytetty epäselvästi. Tärkeimmät terveysvaikutukset aiheutuvat haitta-aineiden kertymisestä Suomenlahden eläimistöön. Viro katsoo, että selvityksien puutteellisuuden vuoksi sotatarvikkeiden raivauksesta voi aiheutua vakava riski ja vakava rajat ylittävä vaikutus Viroon. Dioksiineista aiheutuvan terveysiskin arvioinnissa on käytetty virheellisiä oletuksia. Muun muassa kalan kulutus on jopa 5 10 kertaa suurempi kuin suomalaisten kalan kulutus. Erityisesti rintaruokinnassa olevien lasten dioksiinien saanti äidinmaidosta voi olla suuri. Tehty tarkkailusuunnitelma on puutteellinen ja sen täydentäminen vaatii myös Virolaisten asiantuntijoiden näkemysten huomioon ottamista. Sotatarvikekohtainen arvio vaikutusten leviämisestä on puutteellinen. Vaikutukset laivaliikenteen ohjaukseen tulee suunnitella yhdessä Viron viranomaisten kanssa. Lausunnon huomioon ottaminen Kesällä 2009 sedimenttinäytteitä on otettu lisää ja niiden tulokset on liitetty hakemusasiakirjoihin. Sedimenttien laatu ja haitallisten aineiden syvyysjakautuminen ja määrä sekä aineiden liikkeelle lähtö, leviäminen ja uudelleen sedimentoituminen on selvitetty hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta riittävästi. Myös dioksiinien ja elohopean osalta aineisto on riittävä vaikutusten arvioimiseksi sekä haittoja ja vahinkoja estävien toimenpiteiden määräämiseksi. Kymijoen kautta tullut elohopeakuormituksen vaikutusalue rajautuu pääosin joen edustan merialueelle. Joen kautta tullut liukoinen dioksiinikuormitus vaikuttaa osaltaan koko Suomenlahden alueella muiden päästölähteiden tapaan. Dioksiinien ja muiden haitallisten aineiden pitoisuuksissa ei ole todettavissa erityisiä alueita, joihin niitä olisi kertynyt poikkeuksellisen paljon. Suurin osa aineista päätyy koko Suomenlahden sedimentaatioalueille. Terveyttä ja ympäristöä koskeva riskiarvio on tehty varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Mallien käytössä ei ole ollut todettavissa virheellisiä oletuksia. Räjäytysten vaikutuksesta liikkeelle lähtevien haitallisten aineiden aiheuttama kertyvyys ja terveysriskien lisääntymisen jo

Sovelletut oikeusohjeet 77 kierrossa oleviin ainemääriin nähden on todettu vähäiseksi. Räjäytysten vaikutuksia tarkkaillaan lupamääräysten mukaisesti. Räjäytysten rajat ylittävä vaikutus on arvioitu asianmukaisesti. Haittoja, vahinkoja, tarkkailua ja korvauksia koskevilta osin päätöksessä on annettu määräykset. Lupahakemusta on täydennetty tarkkailusuunnitelman osalta sekä hakijan ja Merenkulkulaitoksen välisellä yhteisellä näkemyksellä GOFREP-järjestelmän vaatimilla menettelytavoilla sotatarvikkeiden raivauksen aikana. Vesilain 1 luvun 15 ja 19, 2 luvun 1 a, 3, 6 :n 2 momentti, 11 ja 14 a Ympäristönsuojelulain 42, 43, 46, 52 ja 110 Luonnonsuojelulain 65 Yleissopimus valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista 6 artikla (SopS 67/1997) Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välinen sopimus valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista 13 artikla (SopS 51/2002) Töidenaloittamislupa Ympäristölupavirasto myöntää Nord Stream AG:lle luvan aloittaa työt ennen tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Luvan saajan on ennen töihin ryhtymistä talletettava Etelä-Suomen lääninhallitukseen 100 000 euron suuruinen vakuus niiden vahinkojen, haittojen ja kustannusten korvaamisesta, jotka päätöksen kumoaminen tai luvan määräysten muuttaminen voi aiheuttaa. Perustelut Töiden kiireellistä aloittamista on pidettävä tärkeänä pitkäaikaiseen, hakemuksen perustana olevaan rakentamissuunnitelmaan sisältyvän työn aloittamiseksi ja töiden aloittamisen lykkääntymisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa vahinkoa ja niiden aloittaminen voi tapahtua tuottamatta muille vesien käyttömuodoille tai luonnolle ja sen toiminnalle huomattavaa pysyvää haittaa, jos lupa muutoksenhaun johdosta evätään tai sen ehtoja muutetaan. Ottaen huomioon raivaustöiden luonne olot voidaan töiden suorittamisen jälkeen olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen ehtoja muutetaan. Lainkohta Vesilain 2 luvun 26 Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista Ympäristölupavirasto ottaa 1) Liikenne- ja viestintäministeriön muistutuksen huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Viranomaisille aiheutuvien kustannusten korvaamista koskeva vaatimus hylätään lakiin perustumattomana.

78 Ympäristölupavirasto ottaa 2) Uudenmaan ympäristökeskuksen, 3) Lounais-Suomen ympäristökeskuksen, 4) Uudenmaan työ- ja elinkeinokeskuksen, 5) Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskuksen, 6) Merenkulkulaitoksen, 7) Merenkulkulaitoksen Lounais-Suomen väyläyksikön, 8) Museoviraston, 9) Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan ja 10) Porvoon kaupungin ympäristönsuojelulautakunnan muistutukset sekä 11) Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry:n mielipiteen huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Ympäristölupavirasto toteaa 12) AS Nordic Energy Linkin ja 13) Pohjolan Voima Oy:n muistutuksista, että hakijan toimittamien lisäselvitysten perusteella Estlink-kaapelin liitoskohdille ei aiheudu vahinkoa raivaustöiden seurauksena. Ennakoimattomien vahinkojen korvaamisesta määrätään lupamääräyksessä 10). Ympäristölupavirasto toteaa Suomen ympäristökeskuksen lausunnosta, että sotatarvikkeiden raivauksen vaikutukset tynnyreihin on selvitetty lupahakemuksessa riittävällä tarkkuudella. Tynnyreiden tarkastamisesta määrätään lupamääräyksessä 1). KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Tämän päätöksen käsittelymaksu on 1 039,50 euroa Maksu on määrätty ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista annetun ympäristöministeriön asetuksen (1388/2006) ja sen liitteenä olevan maksutaulukon mukaisesti. Maksutaulukon mukaan muuta vesilain 2 luvun mukaista hanketta koskevan hakemuksen käsittelystä perittävän maksun suuruus on 770 euroa. Maksua on korotettu 35 %:lla, koska asian käsittelyn vaatima työmäärä on taulukossa mainittua työmäärää suurempi.

79 MUUTOKSENHAKU Liitteet Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. 1) Valitusosoitus 2) Kartta Mika Seppälä Tapio Kovanen Hannu Kokko Johanna Juvonen Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvokset Mika Seppälä, Tapio Kovanen (tarkastava jäsen) ja Hannu Kokko. Asian on esitellyt esittelijä Johanna Juvonen. JJ/ts

VALITUSOSOITUS LIITE 1 Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 2.11.2009. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon Länsi-Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Länsi- Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Asemapäällikönkatu 14, 00520 Helsinki postiosoite: PL 115, 00231 Helsinki puhelin: (vaihde) 020 610 121 telekopio: (09) 726 0233 sähköposti: kirjaamo.lsy@ymparisto.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 89 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.

LIITE 2