MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 5/2008 vp Valtioneuvoston selvitys WTO-sopimusten uudistamisesta Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 15 päivänä helmikuuta 2008 lähettänyt jatkokirjelmän 15. UM 15.2.2008 asiassa E 121/2001 vp maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - yksikön päällikkö Ilkka-Pekka Similä, ulkoasiainministeriö - neuvotteleva virkamies Antero Tuominen, maa- ja metsätalousministeriö. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet MTT Taloustutkimus Elintarviketeollisuusliitto ry Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC. Viitetiedot Suuri valiokunta on perustuslain 50 :n 3 momentin nojalla päättänyt, että asian käsittelyyn osallistuvien valiokuntien on noudatettava vaiteliaisuutta kirjelmän sisällön suhteen. Valiokunta on aikaisemmin antanut asiasta lausunnon MmVL 25/2002 vp. VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ E 121/2001 vp Ehdotus Maailman Kauppajärjestössä WTOssa käytävän Dohan kauppaneuvottelukierroksen (Doha Development Agenda DDA) näkymät ovat edelleen epävarmat ja odottavat. Kuusi vuotta kestäneissä neuvotteluissa on toistaiseksi päästy eteenpäin yksittäisissä kysymyksissä, mutta todellista läpimurtoa ei ole vielä tapahtunut. DDA-neuvotteluja käydään seuraavilla 6 alueella: maatalous, teollisuustuotteiden markkinoillepääsy eli NAMA, palvelukauppa, sääntökysymykset (koskee muun muassa polkumyyntiä, valtiontukia teollisuudelle ja kalastusteollisuudelle) sekä kaupan helpottaminen ja kauppa- ja ympäristökysymykset. Viime syksyn aikana DDA-neuvottelujen pääpaino oli maataloudessa ja NAMAssa. Neuvotteluja on käyty maatalouden ja NAMA-neuvotteluryhmien puheenjohtajien (Falconer /NZ ja Stephenson /CAN) tekemien neuvotteluesitysten pohjalta. Teknisluonteisissa neuvotteluissa päästiin eteenpäin, mutta pääkysymyksiin joudutaan hakemaan myöhemmin ratkaisuja ministeritasolla. Maatalouden ja NAMAn läpimurron puuttuessa palvelu- ja muiden alueiden neuvottelut Versio 2.0
ovat seuranneet em. alueiden perässä odottaen niillä tapahtuvaa edistystä. EU katsoo myös, että pääperiaatteista, joiden pohjalta DDA:n loppuratkaisu syntyy, on sovittu eli korkeita tulleja ja tukia leikataan eniten, mutta periaatteiden toimeenpanosta ei ole vielä päästy yksimielisyyteen. DDA-neuvottelujen kuluessa useita määräaikoja on ylitetty. Pääsiäisen (21. 24.3.2008) jälkeisistä viikoista on tullut seuraava "henkinen määräaika" DDA-neuvotteluille. Tavoite on saada aikaan siihen mennessä sopimus maatalouden ja NAMAn modaliteeteista 8.2.2008 pöydättyjen neuvotteluehdotusten pohjalta. Mikäli määräaika siirtyy alkukesään, tämän arvioidaan olevan liian myöhäinen ajankohta USA:lle presidentinvaalien vuoksi. Valtioneuvoston kanta Suomen kannanotot perustuvat eduskunnan aiemmin hyväksymiin linjauksiin. Suomen etujen mukaista on, että DDA-neuvotteluissa pyritään kaikki neuvottelualueet kattavaan ja kunniahimoiseen ratkaisuun kuluvan vuoden aikana. Pidämme ratkaisevana DDA-neuvottelujen jatkon kannalta, että maataloudessa ja NAMAssa päästään sopimukseen täysistä modaliteeteista jo tämän kevään aikana. Ilman tällaista läpimurtoa neuvottelut meille tärkeillä muilla neuvottelualueilla, kuten palveluissa, säännöissä sekä ympäristötuotteissa, eivät pääse etenemään. Yhtä tärkeänä pidämme sitä, että neuvotteluissa muilla neuvottelualueilla kuin maataloudessa ja palveluissa pystytään sopimaan sellaisesta etenemistiestä, joka mahdollistaa nopealla aikataululla tavoitteitamme vastaavan lopputuloksen myös näillä alueilla. Tuemme komissiota sen ponnisteluissa tällaiseen lopputulokseen pääsemiseksi. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Vientituen poistaminen Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että sopimus maatalouden vientitukien poistamiseksi vuoteen 2013 mennessä osana WTO:n Dohan kierroksen uutta kauppasopimusta saavutettiin alun perin jo WTO:n ministerikokouksessa Hong Kongissa joulukuussa 2005. EU on suurin vientitukien käyttäjä sekä arvollisesti että määrällisesti. WTO:n tietojen mukaan EU vastaa noin 90 prosentista maatalouden vientitukimenoista. Päätös vientituesta luopumisesta koskee EU:ssa etenkin maitoa ja sokeria. Maataloustuotteiden kysyntä on ollut maailmanmarkkinoilla erittäin suotuisa viimeisen vuoden aikana, mikä mahdollistaa maataloustuotteiden viennin EU:sta sianlihaa lukuun ottamatta tällä hetkellä täysin ilman tukea. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että vientituen käytön tarve riippuu EU:ssa muun muassa valuuttakurssien ja maailmanmarkkinahintojen kehityksestä. Lisäksi euron vahvistuminen dollariin nähden on heikentänyt viime aikoina EU:n maatalousviennin suhteellista kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Valiokunta toteaa, että se on lausunnossaan komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle YMP-uudistuksen terveystarkastukseen valmistautuminen (MmVL 1/2008 vp E 120/2007 vp) painottanut sitä, että maatalouspolitiikan markkinoiden hallintovälineet, kuten interventio, yksityisen varastoinnin tukijärjestelmät ja vientituet, ovat tärkeitä äärimmäisissä ilmasto-olosuhteissa ja EU-alueen äärilaidalla toimivalle maamme elintarviketuotannolle. Valiokunta on myös pitänyt lausunnossaan tärkeänä, että jatkossakin on olemassa keinoja, jotka toimivat kriisitilanteissa turvaverkkona ja tasapainottavat markkinointia. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että mahdollisuudet vientitukien maksamiseen säilytetään. 2
Sisäisen tuen vähentämistavoitteet Dohan kierroksen neuvottelujen aikana on muodostunut periaate, jonka mukaan maatalouden nykyisiä kokonaistukitasoja vähennetään huomattavasti ja korkeimpien tukien käyttäjät, kuten EU-maat, joutuvat vähentämään tukiaan eniten. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu esiin, että Crawford Falconerin esittämä 70 prosentin leikkaus maatalouden markkinahintatukiin ei pakottaisi EU:ta radikaaleihin muutoksiin maatalouspolitiikassa, koska EU on käytännössä jo vähentänyt markkinahintatukeaan merkittävästi toteutettujen maatalouspolitiikkauudistusten myötä. Tehdyt tutkimukset osoittavat, että erityisesti vuonna 2003 sovittu yhteisen maatalouspolitiikan uudistus on merkittävästi vaikuttanut tähän suuntaan. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että Suomen maatalouspolitiikan kannalta erittäin tärkeä sisäistä tukea koskeva yksityiskohta liittyy litrakohtaisena maksettavaan maidon kansalliseen tuotantotukeen. Tämä tuki määritellään WTO:ssa niin sanottuun keltaiseen laatikkoon kuuluvaksi, johon on sijoitettu sellainen hintatuki, jolla katsotaan olevan kauppaa vääristäviä vaikutuksia. Tähän tukeen kohdistuu myös selkeä alentamisvelvoite. Suomessa maksettavan maidon tuotantotuen arvo on noin 0,5 prosenttia EU:n maidontuotannon arvosta. Nykyisten WTO:n de minimis -sääntöjen perusteella keltaista tukea voi maksaa viidelle prosentille tuotannon arvosta. Jos de minimis -sääntöjä ollaan Dohan kierroksen myötä tiukentamassa, valiokunta pitää välttämättömänä, etteivät mahdolliset uudet WTO-sitoumuksetkaan saa aiheuttaa paineita maidon kansallista tukea kohtaan. Esillä olevan ehdotuksen mukaan keltaista tukea voisi jatkossa maksaa edelleen vähintään kahdelle prosentille tuotannon arvosta. Valiokunta toteaa tässä yhteydessä myös, että se on edellä mainitussa lausunnossaan YMPuudistuksen "terveystarkastukseen" valmistautumisesta tuonut esiin sen, että Suomen Keski- Euroopan maita huomattavasti alhaisempi EUrahoitteisen tuen taso ja samalla merkittävä tarve kansalliseen tukeen johtuu historiallisista syistä ja maamme alhaisesta satotasosta. Valiokunta on myös pitänyt välttämättömänä, että mahdollisuus tuotantoon sidotun tuen maksamiselle säilyy. Ilman tuotantoon sidottua tukea tuotantomotivaatio ja siten myös tuotanto maassamme hiipuu. Markkinoillepääsyn parantaminen Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että suurimmat paineet EU:n maataloustuotteiden sisämarkkinahintaan tulevat mahdollisten tuontitullien leikkausten myötä tapahtuvasta tuontikilpailun lisääntymisestä. EU:n nykyiset tullit estävät pääsyn unionin markkinoille, koska useimmilla tuotteilla tullilla lisätty maailmanmarkkinahinta on selvästi EU:n sisämarkkinahinnan yläpuolella. Tilanne muuttuisi kuitenkin nopeasti, mikäli tuontitulleja leikattaisiin WTO:n helmikuussa 2008 julkistaman esityksen mukaisesti. Tässäkin yhteydessä valiokunta korostaa sitä, että maailmanmarkkinoiden ja valuuttakurssien kehitys luonnollisesti vaikuttaa tuontisuojan tarpeeseen EU:ssa. Jos maataloustuotteiden maailmanmarkkinahinnat ovat korkealla ja euron kurssi heikko suhteessa dollariin, suuretkaan tullien leikkaukset eivät välttämättä johtaisi tuonnin merkittävään kasvuun. Viime vuoden aikana maailman maatalous- ja elintarvikemarkkinoiden kysyntä on ollut erittäin suotuisa ja hinnat ovat nousseet. Toisaalta valiokunta kiinnittää tältäkin osin huomiota siihen, että euron vahvistuminen dollariin nähden on heikentänyt EU:n maataloustuotannon kilpailukykyä suhteessa kilpailevaan tuontiin. Valiokunta painottaa sitä, että siipikarjaliha on unionissa erityisen herkkä rajasuojan madaltumiselle. Erilaisten siipikarjalihaleikkeiden tuonti EU-markkinoille on kasvanut roimasti viime vuosina. Tullien leikkaaminen heikentäisi entisestään siipikarjanlihan rajasuojaa ja johtaisi lisääntyvään tuontiin etenkin Brasiliasta ja Thaimaasta. Myös naudanlihassa tuontipaineet kasvaisivat merkittävästi tullien alentamisen myötä. Muita herkkiä tuotteita EU:ssa ovat muun muassa voi, sianliha ja sokeri. Neuvotteluehdotuksen mukaan WTO:n jäsenmaat voivat määritellä joitakin itselleen tärkeitä 3
maataloustuotteita ns. herkiksi tuotteiksi. Herkkien tuotteiden tulleja voi alentaa vähemmän kuin muiden tuotteiden. Näidenkin tuotteiden kohdalla edellytettäisiin tosin markkinoillepääsyn parantamista tullileikkausten ja tullikiintiöiden lisäämisen yhdistelmällä. Toisin sanoen herkän tuotteen alhaisempi tullin alennus tulisi kompensoida luomalla tuotteelle vähimmäistuontikiintiö, mikä tarkoittaa sitä, että tuonnille pitää tarjota vähintään 3 6 prosentin osuus kulutuksesta. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että herkän tuotteen aseman luominen esimerkiksi siipikarjanlihalle merkitsisi siten siipikarjanlihan tuonnin merkittävää kasvua EU-markkinoille. WTO:n esitys tuontitullien alentamiseksi johtaisi näin ollen tuonnin merkittävään kasvuun, mikä puolestaan loisi paineita EU:n sisämarkkinahinnan alentamiselle. Valiokunta kiinnittää toisaalta huomiota siihen, että EU:n markkinoillepääsyn helpottuminen kolmansissa maissa ei muuttaisi juurikaan suomalaisten maataloustuotteiden markkinatilannetta, koska yli puolet Suomen maatalous- ja elintarvikeviennistä suuntautuu naapurimaihin. Venäjä, joka ei vielä ole WTO:n jäsenmaa, on suomalaisen elintarvikeviennin suurin yksittäinen kohdemaa 22 prosentin osuudella, toisena on Ruotsi 16 prosentin ja kolmantena Viro 10 prosentin osuudella. Norjan osuus on vajaat 4 prosenttia. Muita merkittäviä suomalaisen elintarvikeviennin kohdemaita ovat Saksa, USA ja Iso-Britannia. Onkin arvioitu, että markkinoillepääsyn parantaminen kolmansiin maihin ei näin ollen lisäisi suomalaista elintarvikevientiä, eikä se siten myöskään turvaisi suomalaisten maatalousyrittäjien toimeentulotason ylläpitämistä. Valiokunta korostaakin sitä, että suomalaisen maatalous- ja elintarviketuotannon säilymisen kannalta oleellisin asia on markkinaosuuden säilyttäminen vahvana kotimaassa ja lähialueilla, mitä edesauttaa EU:n nykyisin harjoittama maataloustuotteiden tuontisuoja kolmansia maita kohtaan. Lopuksi Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomi vaikuttaa neuvottelujen sisältöön niin, että neuvotteluja käyvällä komissiolla on paine saada aikaan tulos, joka turvaa perheviljelmiin perustuvan eurooppalaisen monivaikutteisen maatalouden ja samalla edelleen kehittyvän maataloustuotannon Suomessa. Valiokunta on mietinnössään valtioneuvoston selonteosta maatalouspolitiikasta (MmVM 7/2006 vp VNS 4/2005 vp) pitänyt välttämättömänä, että Suomi vaikuttaa kaikin keinoin EU:n kantaan WTO-neuvotteluissa siten, että maamme maatalouden ja koko elintarviketeollisuuden toimintaedellytykset voidaan turvata. Valiokunta toteaa, että Uruguayn kierroksen maataloussopimuksen mukaisesti Dohan kierroksella kysymys on maataloussopimuksen kautta käynnistetyn uudistusprosessin jatkamisesta. Edellä esittämäänsä viitaten valiokunta katsoo, että pitkän aikavälin tavoitteena uudistus sisältäisi tuen ja suojan huomattavia alennuksia, jotka tuskin olisivat omiaan helpottamaan EU-alueen maatalouden tiedossa olevia vaikeuksia. Kierroksen läpiviemisen kautta eniten ongelmia aiheutuisi Suomen kaltaisille maille, joissa tuotanto-olosuhteet ovat muita epäedullisemmat ja tuotannon kustannustaso on korkea. Mikäli vientituista luovuttaisiin, johtaisi se siihen, että EU:n sisämarkkinahinnat ja maailmanmarkkinahinnat lähentyisivät toisiaan eli sisämarkkinahinnat laskisivat ja maailmanmarkkinahinnat nousisivat. Vientituista luopuminen edellyttäisikin jonkinlaista ratkaisua maailmanmarkkinahintojen nostamiseksi, jotta sisämarkkinahintojen lasku jäisi mahdollisimman pieneksi. Myös maatalouden sisäisten tukien kytkeminen irti tuotantomääristä olisi erittäin ongelmallista Suomen kaltaisissa maissa, missä kustannustaso on korkea ja marginaalit ovat pieniä. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että kun Suomi vuonna 1990 antoi Uruguayn kierroksella kansallisen maataloustarjouksen, silloinen hallitus kirjautti valtioneuvoston pöytäkirjaan seuraavan lausuman: "hyväksyessään ohjeen Suomen maataloustarjoukseksi hallitus toteaa, että tarjouksen ja Gatt-kierroksen tulosten perusteella tehtävät ratkaisut Suomessa toteutetaan siten, että pääasiallisen toi- 4
meentulonsa maatilataloudesta saaville turvataan edelleen yleinen tulokehitys". Valiokunta pitää välttämättömänä vastaavansisältöisen turvalausuman noudattamista muodostettaessa Suomen kantaa neuvotteluprosessissa. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia ja painottaen erityisesti sitä, että maatilataloudesta toimeentulonsa saaville tulee neuvotteluissa turvata yleisen tulokehityksen mukainen tulotaso. Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta 2008 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Jari Leppä /kesk Pertti Hemmilä /kok Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Pentti Oinonen /ps Klaus Pentti /kesk Petri Pihlajaniemi /kok Erkki Pulliainen /vihr Kari Rajamäki /sd Arto Satonen /kok Katja Taimela /sd Pekka Vilkuna /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Carl Selenius. 5