Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 5024 Harakkaneva-Lohipuro, Pyhäntä, Pohjois-Pohjanmaa
Sijainti Kohde sijaitsee noin 25 km kaakkoon Pyhännän keskustasta. Laajaalainen kohde ulottuu etelässä kiinni Vieremän rajaan. Harakkaneva rajautuu lännessä valtiolle METSO-suojelua varten hankittuun palstaan. Pinta-ala Kohteen pinta-ala on 220 ha. Maanomistus Itämäen yhteismetsä, Ahvenpuron yhteismetsä Yleiskuvaus Aluekokonaisuus koostuu Omenasaarennevan ja Harakkanevan muodostamasta suokompleksista sekä näiden itäpuolella sijaitsevien Salmipuron ja Lohipuron varsista. Harakkaneva-Omenasaarennevan osa-alue Harakkaneva-Omenasaarenneva on monipuolinen ja hyvin säilynyt aapasuokompleksi. Reunojen ojituksia lukuun ottamatta suokokonaisuus on säilynyt enimmin osin luonnontilaisena, ja sitä halkoo useita vanhapuustoisia kangassaarekkeita. Alueella on myös runsaasti hiekkadyynejä, jotka näkyvät mm. ohutturpeisten soiden merkittävänä osuutena. Harakkanevan eteläosaa luonnehtii leveäjänteinen rimpineva, johon liittyy pohjois- ja itäpuolelta vaihtelevassa määrin rahkoittuneita välipintanevoja ja rahkanevoja, joita monipuolistavat erilaiset rämeet ja vetisemmät juotit. Suotyypeistä Harakkanevalta on havaintoja muun muassa oligotrofisista rimpi-, sara- ja lyhytkorsinevoista sekä lyhytkorsi-, tupasvilla- ja rahkarämeistä. Reuna-alueiden ojitusalueet ovat pääosin ojikkoasteelle jääneitä. Omenasaarenneva on luonteeltaan reunaojitettu välipintainen aapasuo, jonka erottaa Harakkanevan pääaltaasta sokkeloinen pienten metsäsaarekkeiden, puustoisten soiden ja nevojen muodostama suoja metsämosaiikki. GTK:n turvetutkimusraportin mukaan Omenasaarennevan alueella vallitsevat rahkarämeet sekä eri ojitusasteiden isovarpurämeet sekä pallosara- ja tupasvillarämeet. Ilmakuvan perusteella Omenasaarenneva ojittamaton keskiosa vaikuttaa lähinnä vaihtelevassa määrin rahkoittuneelta lyhytkorsinevalta. Omenasaarennevan ja Harakkanevan kangassaarekkeiden metsät ovat lähinnä mäntyvaltaisia, puustoltaan varttuneita tai metsätaloudellisesti uudistuskypsiä kuivahkoja ja kuivia kankaita, paikoin on nuorempipuustoisia sekametsiä. Osa suometsäsaarekkeista on melko lahopuustoisia. Lohipuron osa-alue Luonnontilaisena säilynyt Lohipuro virtaa Isosta Lohilammesta etelään Järvienkankaan harjualueen kupeessa. Luontoarvoiltaan erittäin edustavaa aluetta kuvioivat erilaiset luonnontilaiset korvet, lahopuustoiset metsät ja lähdevaikutteiset suot. Puroon yhtyy luoteesta OmenasaarennevaHarakkanevan suunnalta laskeva luonteeltaan vastaava, joskin hieman kapeampi Salmipuro. Lohipuron varrella on lisäksi kaksi umpeen kasvavaa ja luhtaista lampea (Pikku-Lohilampi, Heinälampi). Lohipuron ympärystän korvet ovat säilyneet luonnontilaisina. Alueelta löytyy muun muassa useita
metsäkortekorpia sekä ruoho- ja heinäkorpia. Puron ympäristössä on myös metsäluhtia ja lähteisiä alueita - esimerkiksi Sarvilammen lähettyvillä on luonnontilainen mesotrofinen lähteikkö. Korpien puusto on säilynyt luonnontilaisena, erirakenteisena ja monipuulajisena. Haapaa on paikoin runsaasti. Alueen luontoarvoja lisäävät mittavat majavatuhot, jotka ovat paikallisesti lisänneet lahopuun määrää huomattavasti. Kokonaisuudessaan Lohipuron suokohteet ovat erittäin edustavaa METSO I -luokkaa. Lohipuron läheisille kangasmaille on paikoin jätetty hienoja lahopuustoisia tuoreen ja kuivahkon kankaan metsiä. Paikoin löytyy jopa järeitä aikaisemman puusukupolven mäntyjä; pääosin metsät ovat puuston rakennepiirteiltään erirakenteisina, monipuulajisina ja usein harventamattomina luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Osa metsäsaarekkeista täyttää METSO I -luokan kriteerit jo pelkän lahopuuston määrän perusteella. Pienvesien läheisinä, erirakenteisina ja aiemman puusukupolvien puiden olemassaolon vuoksi muutkin kangassaarekkeet ovat vähintään METSO II -luokkaa. Harakkaneva-Lohipuron alueelta on soidensuojelun täydennysohjelman valmisteluselvityksessä tehty havaintoja ainakin seuraavista suotyypeistä: ombrotrofinen lyhytkorsineva, oligotrofinen lyhytkorsineva, oligotrofinen kalvakkaneva, oligotrofinen saraneva, mesotrofinen saraneva, oligotrofinen rimpineva, mesotrofinen rimpineva, oligotrofinen lyhytkorsiräme, oligotrofinen kalvakkaräme, mesotrofinen kalvakkaräme, oligotrofinen sararäme, oligotrofinen rimpinevaräme, tupasvillaräme, isovarpuräme, keidasräme, kangasräme, korpiräme, rahkaräme, mesotrofinen sarakorpi, muurainkorpi, puolukkakorpi, mustikkakorpi, kangaskorpi, metsäkortekorpi, ruoho- ja heinäkorpi, lehtokorpi, lettokorpi, lähdekorpi, Nigra-nevakorpi, tupasvillakorpi, avoluhta, harmaaleppäluhta, pajuluhta ja koivuluhta. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Lohipuron ja Salmipuron varsilla on säilynyt merkittävä määrä METSO I-luokan korpia ja kangasmetsiä. Myös Omenasaarenneva-Harakkanevan alueella on säilynyt METSO-arvoja sisältäviä suometsäsaarekkeita (lähinnä METSO II ja III luokan kangasmetsiä). Lohipuro-Salmipurolla on huomattavia pienvesien suojeluarvoja (luonnontilaiset purot, lammet ja lähteet). Lajisto Lohipuron varrelta havaittiin heinäkuussa 2010 laulujoutsenen pesä sekä pohjantikka. Yhteenveto suojeluarvoista Aluekokonaisuus on erittäin merkittävä suo- ja pienvesiluonnon suojelun kannalta. Lisäksi alueen korvilla ja kangasmetsillä on ilmeisiä METSO-arvoja. Aluekokonaisuuden merkitystä lisää sen kytkeytyminen Lohipuron kautta HällämönharjuValkeiskankaan Natura-alueen raviinipuroihin ja -jokiin sekä luontoalueen sijainti keskellä useita arvokkaita suoalueita sekä Natura 2000 -alueita. Muuta Aluekokonaisuus on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi vuosina 2012-2015 toteutetussa soidensuojelun täydennysohjelman valmistelussa. Lohipuron varsi jatkuu arvokkaana etelään maakuntarajan ylitse, jossa se liittyy Hällämönharju-Valkeiskankaan edustaviin raviinipuroihin ja -jokiin. Lohipuron varressa on pieni yksityisessä omistuksessa olevaa suopalsta, joka pienen kokonsa takia
on sisällytetty rajaukseen. GTK:n turvetutkimusraportin mukaan Omenasaarenneva ei paksuturpeisten osien vähäisyyden ja hajanaisuuden vuoksi sovellu teknisesti turpeen kaivuuseen, Harakkanevakin vain välttävästi. Tietolähteet Kohdekuvauksen päätietolähde on Tiina Jalkasen ja Jaakko Junikan 12.7.2010 tekemä selvitys. Lisäksi on hyödynnetty v. 2014 alueella tehdyn suoselvityksen suotyyppihavaintoja. Täydentäviä lisätietoja on saatu GTK:n Pyhännän soiden turvevaraselvityksestä (Turvetutkimusraportti 396). Kuvat Tiina Jalkanen
Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: suomaa@sll.fi verkkosivut: www.sll.fi/suomaa