Mahtuuko sukupuolen moninaisuus kahden sukupuolen malliin?

Marika Haataja Mahtuuko sukupuolen moninaisuus kahden sukupuolen malliin? Sukupuolten näkeminen toisilleen vastakkaisina korostaa sukupuolieroa ja jättää huomioimatta sukupuolen biologisen moninaisuuden. -- käsityksen naiseudesta miehisyyttä huonompana on muututtava, jos halutaan kohentaa transsukupuolisten naisten asemaa. -- feministien olisi pyrittävä naiseuden voimaannuttamisen ohella myös feminiiniyden voimaannuttamiseen, sillä muuten feminiiniyteen liitetyt käsitykset heikkoudesta, avuttomuudesta, passiivisuudesta, turhamaisuudesta ja keinotekoisuudesta eivät tule kyseenalaistumaan. -- ajatukset sukupuolen rakentumisesta, muotoutumisesta, versoamisesta ja kehittymisestä ovat hyödyllisiä kaikenlaisille sukupuolille. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on sitä, että ymmärretään jokaisen ihmisen olevan sukupuolisena ja seksuaalisena olentona personallisuus, jonka ei tarvitse mahtua valmiisiin kategorioihin. Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat keskeisiä ihmisen identiteettiä määrittäviä tekijöitä. 1800-luvun lopulla muotoutuneessa seksologisessa tieteessä luotiin seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevia luokituksia sekä sanastoa, joiden avulla pyrittiin ilmentämään seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä ilmiöitä. 1 Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät ilmiöt ovat olleet keskeisiä ihmisten elämässä kautta aikojen, 2 mutta tieteellisen tiedon kohteeksi sukupuoli ja seksuaalisuus tulivat vasta seksologian myötä. Esimerkiksi termit homo- ja heteroseksuaalisuus ovat syntyneet 1800- luvun lopulla. Seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevan tiedon lisääntymisen seurauksena ihmiset alkoivat yhä enenevissä määrin näkemään itsensä seksuaalisina ja sukupuolisina subjekteina. Luokittelu ikään 1

kuin pakotti ihmiset määrittelemään itsensä sukupuolisesti ja seksuaalisesti johonkin kategoriaan kuuluvaksi. Seksologisen tiedon myötä ihmiset alkoivat jäsentää omia sukupuolen ja seksuaalisuuden kokemuksia suhteessa seksologiseen tietoon. Seksuaalisuudesta ja sukupuolesta on tullut nimenomaan seksologisen tiedon kehittymisen myötä yksi keskeisimmistä identiteettiä määrittävistä tekijöistä. 3 Sillä, millaista tietoa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tuotetaan ja millaista tietoa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tarjotaan on merkitystä yksilön identiteetin kehittymiseen. Tieto ei ole koskaan arvovapaata, vaan sidoksissa oman aikansa normeihin ja ideaaleihin. Seksologisen tiedon normatiivisuus näkyy siinä, kuinka 1800- luvulta alkaen käsitystä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on jäsennetty luokittelemalla toiset sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisut normaaleiksi ja toiset puolestaan epänormaaleiksi. Lisääntymään tähtäävä heteroseksuaalisuus on ymmärretty seksologiassa luonnollisena ja normaalina, jolloin toisenlaiset seksuaalisuuden ilmaisut ovat jäsentyneet epänormaaleiksi. Seksologisessa perinteessä normaali ja norminmukainen naiseus ja mieheys määrittyvät heteroseksuaaliseksi keskinäiseksi vastakkaisuudeksi. 4 Biologiaan pohjautuvassa, naiset ja miehet vastakkaisiksi sukupuolittavassa, kahden sukupuolen mallissa naisten ja miesten fyysisestä sukupuolierosta johdetaan käsitys feminiinistä ja maskuliinisesta sukupuoli-identiteetistä. Sukupuoliero ja sukupuoli-identiteetti toimivat kahden sukupuolen mallissa seksuaalisuuden jäsentäjinä. Näin myös seksuaalisuus on vahvasti sukupuolittunut. Biologiaan pohjautuva kahden sukupuolen malli synnyttää käsityksen toisilleen vastakkaisista feminiinistä ja maskuliinisesta sukupuoli-identiteeteistä sekä toisilleen vastakkaisista seksuaalisista toimijuuksista, jossa nainen määrittyy seksuaalisesti passiiviseksi ja mies seksuaalisesti aktiiviseksi. Modernin seksologian ja biolääketieteen käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta nojaavat essentialistis-biologiseen ajatteluun, jossa naiset ja miehet ymmärretään toisilleen vastakkaisina. 5 Essentialistis-biologisen käsityksen vastakohtana on 1990- luvulta lähtien vaikuttanut queerteoretisointi, jossa sukupuoli määritellään sosiaalisesti rakentuneena. Queer -teoriassa sukupuolta lähestytään sosiaalisesti opittuna, jolloin sukupuolen luonnollisuus kyseenalaistuu. Queer -teoretisoinnissa keskeistä on biologiaan perustuvan sukupuoli dikotomian kyseenalaistaminen. Kahden sukupuolen mallin kyseenalaistaminen nähdään queer -teoriassa sukupuolen moninaisuuden mahdollistavana. Queer -identiteetit ylittävät sukupuoli dikotomian, jossa on tilaa ainoastaan maskuliinisille ja feminiineille identiteeteille. Toisille trans- ja intersukupuolisille identifioituminen kokonaan dikotomisesta sukupuolijärjestyksestä irrallaan on tuntunut sopivalta ja vapauttavalta, toisille puolestaan ongelmalliselta. Queer -näkökulma sukupuoleen tuntuu mahdottomalta niistä transja intersukupuolisista, jotka ovat vahvasti kokeneet itsensä naisena tai miehenä. 6 Transaktivisti ja biologi Julia Serano jäsentää sukupuolta hyödyntäen sekä biologista tietoa sukupuolesta että ymmärrystä sukupuolesta sosiaalisesti rakentuneena. Aikaisemmassa biologiaan 2

pohjautuvassa näkemyksessä naiset ja miehet esitettiin toisilleen vastakkaisina. Naisten ja miesten ymmärtäminen toisilleen vastakkaisina pohjautui sen hetkiseen biologiseen tietoon, jossa nimenomaan lisääntyminen ja lisääntymiselimet ymmärrettiin keskeisiksi tekijöiksi sukupuolen määrittäjinä. Kun biologisen sukupuolen jäsentämistä ei hallitse yksipuolisesti lisääntymiskeskeisyys, näyttäytyy biologinen sukupuoli monimuotoisempana. Biologinen sukupuoli on kromosomien, sukupuolirauhasten, sukupuolihormonien, sukupuolielinten ja toissijaisten sukupuolen tunnuspiirteiden (esim. rintojen kasvu naisilla ja parran kasvu miehillä) summa. Biologisen sukupuolen ymmärtäminen useiden erillisten tekijöiden summana mahdollistaa sen, ettei biologinen sukupuoli jäsenny yksiselitteisesti toisilleen vastakkaisiksi naisiksi ja miehiksi. Esimerkiksi intersukupuolisten kohdalla biologinen sukupuoli pitää sisällään sekä naisten että miesten biologisia sukupuolen tunnuspiirteitä. 7 Serano yhdistää biologiseen sukupuoleen ymmärryksen sukupuolesta sosiaalisesti rakentuneena. Serano esittää, kuinka biologinen sukupuoli pitää sisällään sukupuolen moninaisuuden, mutta sosiaalisessa järjestyksessä sukupuolet sukupuolitetaan yksiselitteisesti toisilleen vastakkaisiksi naisiksi ja miehiksi. Serano on huomioinut, että suurin ongelma ei olisi niinkään dikotominen kahden sukupuolen malli itsessään, kuten queer -teoreetikot ovat esittäneet, vaan enemminkin se, että kahden sukupuolen mallissa naiset ja miehet sukupuolitetaan toisilleen vastakkaisiksi. Usko naisten ja miesten keskinäiseen vastakohtaisuuteen luo stereotyyppejä ja vahvoja oletuksia siitä, mitä naiseuden ja miehisyyden kuuluisi olla. Sukupuolten näkeminen toisilleen vastakkaisina korostaa sukupuolieroa ja jättää huomioimatta sukupuolen biologisen moninaisuuden. 8 Naisten ja miesten sukupuolittaminen toisilleen vastakkaisiksi on seksismin pohjana, jossa miehet ja maskuliinisuus ymmärretään lähtökohtaisesti naiseutta ja feminiiniyttä parempana. Kahden sukupuolen malli, jossa sukupuolieroa ja vastakohtaisuutta korostetaan, toimii myös järjestelmänä, joka marginalisoi sukupuolen ilmaisultaan malliin sopimattomat. 9 Kahden sukupuolen mallissa syntymästään saakka fyysisesti naisena tai miehenä eläneet tulkitaan usein ainoina oikeina naisina ja miehinä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että heidän sukupuolensa esitetään usein normina, josta poikkeavana esitetään esimerkiksi transnaiseus tai -mieheys. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohdalla yleensä nimetyiksi tulevat normista poikkeavat sukupuolen ja seksuaalisuuden muodot. Seksuaalisuuden kohdalla homoseksuaalisuus nimetään, mutta heteroseksuaalisuudesta harvoin puhutaan nimettynä. Sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevaa normatiivisuutta on mahdollista tehdä näkyväksi nimeämällä poikkeamien ohella myös normin mukaiset sukupuolet ja seksuaalisuus. Seksuaalisuuden kohdalla usein nimetään myös heteroseksuaalisuus, kun halutaan purkaa heteroseksuaalisuuden normatiivista asemaa. Samoin sukupuolen kohdalla norminmukaisista syntymänaisista ja -miehistä on mahdollista käyttää nimityksiä cisnaiset ja cismiehet. 3

Käsitys sukupuolista toisilleen vastakkaisina rajoittaa ja vahingoittaa Käsitys naisista ja miehistä toisilleen vastakkaisina luo vahvoja ennakko- oletuksia siitä, mitä naiseuden ja miehisyyden tulisi olla. Miehiin liitetään usein suuri koko sekä vahvuus ja naisiin vastaavasti pieni koko sekä heikkous. 10 Vastakohtaisuutta painottavassa näkemyksessä naisten ja miesten ominaisuudet, kyvyt ja halut ymmärretään toisilleen vastakkaisina, toisiaan täydentävinä. 11 Serano tuo esiin, kuinka pakottava tarve sukupuolittaa naiset ja miehet toisilleen vastakkaisiksi tulee esiin hyvin esimerkiksi siinä, miten sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneen henkilön kohdalla hänen koko persoonallisuutensa usein ajatellaan muuttuneen. Sukupuoli ajatellaan kokonaisvaltaisesti ihmistä määrittävänä tekijänä, persoonallisuuden osana. Sukupuolen fyysisten tekijöiden ajatellaan tuottavan sisäisen maailman, mielentilan ja persoonallisuuden. Serano kuvaa saaneensa oman sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä osakseen hämmästelyä siitä, kuinka hän voi olla edelleen täsmälleen sama henkilö korjausprosessin jälkeenkin. 12 Seranon mukaan naisten ja miesten vastakohtaisuutta painottava näkemys on transfobian, homofobian ja cisseksismin taustalla vaikuttava tekijä. Yksiselitteisten nais- ja mieskategorioiden ulkopuolella oleva sukupuolisuus näyttäytyy uhkaavana ja pelottavana, sillä se kyseenalaistaa idean naisista ja miehistä toisilleen vastakkaisina sekä heteroseksuaalisuuden itsestäänselvän aseman. 13 Naisten ja miesten vastakohtaisuuden varaan rakentuva käsitys sukupuolista toimii syrjivänä mekanismina, sillä ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi tulevat ainoastaan sellaiset sukupuoli-identiteetit, joissa käsitys naisten ja miesten keskinäisestä vastakohtaisuudesta toteutuu. Cisseksistinen näkökulma todellisuuteen läpäisee yhteiskunnan rakenteet. Naiset ja miehet toisilleen vastakkaisiksi sukupuolittava järjestys ylläpitää myös hierarkiaa, jossa miehisyys ymmärretään paremmuudeksi suhteessa naiseen. Vastakohtaisuutta painottava näkemys on siten myös perinteisen seksismin taustalla vaikuttava tekijä. Sukupuolten hierarkkisessa järjestyksessä, jossa miehisyys ymmärretään paremmuudeksi ja ylemmyydeksi suhteessa naiseuteen, naisten pukeutuminen miehiksi on ymmärrettävämpää kuin miesten pukeutuminen naisiksi. Esimerkiksi naisten pukeutuminen miesten vaatteisiin ei useinkaan herätä huomiota. Miesten pukeutuminen naisten vaatteisiin on usein negatiivisen huomion kohteena ja löytyy psykologisista sairausluokituksista ja käytetään termiä transvestismi ja transvestinen fetisismi. Miesten kohdalla on ollut tarvetta analysoida ja luokitella heidän motivaatiotaan pukeutua naisten vaatteisiin. Transvestisesta fetisismistä puhutaan silloin, kun naisten vaatteisiin pukeutumisen motiiviksi on arvioitu seksuaalisen mielihyvän tavoittelu. Kategoriaa transvestismi on käytetty, kun naiseksi pukeutumisen taustalla on arvioitu olevan sukupuoli-identiteettiin liittyviä ongelmia. 14 Huolimatta transsukupuolisten moninaisesta joukosta nimenomaan stereotyyppisellä tavalla feminiinit transsukupuoliset naiset ovat usein eniten esillä mediassa ja heihin kohdistettu huomio on 4

usein naurunalaiseksi tekemistä. Transsukupuolisten arjessa kohtaamiin ongelmiin, väkivaltaan ja syrjintään, ei mediassa juurikaan kiinnitetä huomiota. Serano puhuu trans- misogyniasta, joka kuvaa parhaiten transsukupuolisiin naisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä ja pilkkaa, jossa nimenomaan transnaisen naiseus ja feminiiniys ovat vihamielisyyden ja pilkan kohteena. Transskupuolisten miesten miehisyyteen ja maskuliinisuuteen ei kohdisteta samanlaista huomiota. 15 Median kiinnostus transmiehiä kohtaan on vähäistä, sillä transsukupuolisista miehistä ei ole mahdollista tehdä samanlaisia sensaatiohakuisia ohjelmia kuin transnaiseudesta ilman, että käsitys miehisyydestä itsestään kyseenalaistuisi. 16 Transnaisten ja transmiesten erilaisen kohtelun taustalla voidaan nähdä vallitseva sukupuolihierarkia, jossa miestä ja miehisyyttä arvostetaan enemmän kuin naista ja naisellisuutta. Tästä syystä feminismin ja naisliikkeen tulisi Seranon mukaan olla transaktivismin ytimessä. 17 Transsukupuolisten kohdalla käsitys sukupuolista toisilleen vastakkaisina rajoittaa mahdollisuutta ymmärtää sukupuolisuutta, jossa fyysinen keho ja alitajuinen tunne omasta sukupuolisuudesta ei vastaa toisiaan. Fyysisistä piirteistä nimenomaan lisääntymiselimet ja toissijaiset sukupuolen tunnuspiirteet eli se, mikä näkyy ulospäin, vaikuttaa eniten siihen, tuleeko sukupuolitetuksi naiseksi vai mieheksi. Fyysisen olemuksen ajatellaan automaattisesti tuottavan myös sitä vastaavan sisäisen tunteen sukupuolesta. Käsitys sukupuolesta on vahvasti sidoksissa fyysisiin ulkoisiin piirteisiin. Pelkkään fyysisyyteen keskittyminen jättää huomiotta transsukupuolisten alitajuisen kokemuksen sukupuolestaan. 18 Intersukupuolisten kohdalla sukupuolen fyysisiin ulkoisiin piirteisiin keskittyminen vaikuttaa hoitokäytäntöihin. Dikotominen käsitys sukupuolista toisilleen vastakkaisina johtaa usein varhaisiin kirurgisiin toimenpiteisiin, jotta lapsi fyysisiltä ulkoisilta piirteiltään saataisiin sovitettua kahden sukupuolen malliin ja vastaamaan dikotomista ihannetta. Intersukupuolisten lasten kohdalla lääkärit toimivat sukupuolen määrittäjinä ja kirurgisin toimenpitein lapselle luodaan sukupuoli. 19 Vallitseva sukupuolten keskinäistä vastakohtaisuutta painottava kahden sukupuolen malli pakottaa määrittämään jokaisen kohdalla yhden todellisen sukupuolen. Keinot tähän voidaan nähdä esimerkiksi intersukupuolisten lasten kohdalla väkivaltaisina ja ihmisoikeuksia loukkaavina, sillä varhaisessa lapsuudessa tehdyt kirurgiset toimenpiteet eivät anna intersukupuoliselle itselleen mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä toimenpiteitä hänelle tehdään. Intersukupuolisten kohdalla parempana hoitokäytäntönä nähdään se, että ainoastaan mahdollisesti tarvittavat lääketieteelliset toimenpiteet tehtäisiin välittömästi. Kosmeettisista syistä tehtävät kirurgiset toimenpiteet sukupuolielimiin sekä hormonihoitojen aloittaminen tulisi siirtää myöhemmälle iälle, jotta hoidettavalla itsellään olisi mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä toimenpiteitä hänelle tehdään. 20 Intersukupuolisten lasten kohdalla kirurgisin toimenpitein pyritään luomaan sukupuolielimet, jotka mahtuvat dikotomiseen kahden sukupuolen malliin. Sukupuolen pakonomainen varhainen 5

määrittäminen on sidoksissa sosiaaliseen ja kulttuuriseen todellisuuteemme, jossa on olemassa ainoastaan kaksi hyväksyttyä sukupuolta. Kahden sukupuolen mallissa hyväksytyiksi tulevat ainoastaan ominaisuuksiltaan toisilleen vastakkaisiksi sukupuolittuvat naiset ja miehet. Sukupuoliidentiteetin muodostumisessa sukupuolielimet nähdään vaikutusvaltaisempana kuin muut sukupuoliidentiteettiin vaikuttavat tekijät. Syynä intersukupuolisten kirurgisiin ja hormonalisiin hoitotoimenpiteisiin ovat usein kulttuuriset ja esteettiset ihanteet. Kahden sukupuolen malliin sopimaton ruumiillisuus ei vastaa esteettistä ihannetta ja siihen liitetään usein negatiivisia merkityksiä. Tämä vahingoittaa terveen sukupuoli-identiteetin muodostumista. 21 Siihen, millaista kirurgista hoitoa intersukupuolisille tarjotaan vaikuttaa dikotominen kahden sukupuolen malli sekä se, millaiset seksuaalisen toimijuuden paikat naisille ja miehille kahden sukupuolenmallissa on määritelty. Naisen rooli seksuaalisessa kanssakäymisessä ymmärretään usein passiiviseksi ja vastaanottavaksi, jolloin naisen halulle, tuntemuksille ja seksuaaliselle toimijuudelle ei anneta tilaa. Naisen ruumiillisuutta jäsennetään miehen seksuaalisesta halusta käsin, jolloin naisen seksuaalinen ruumiillisuus näyttäytyy miehen halua palvelevana. Intersukupuolisten kirurgisissa hoitokäytännöissä tämä näkyy siinä, ettei toimenpiteitä tehdä naisen seksuaalista herkkyyttä kunnioittaen, vaan keskitytään yhdynnän mahdollistavan vaginan muotoilemiseen ja siihen, että sukupuolielimet kokonaisuudessaan ulkonäöllisesti vastaavat vallitsevia ihanteita. Klitoriksen pienentäminen usein vahingoittaa tuntoaistia vähentäen seksuaalisen mielihyvän kokemista. 22 Yhdyntäkeskeinen käsitys seksuaalisuudesta vaikuttaa hoitokäytäntöihin myös intersukupuolisten miesten kohdalla. Peniksen tuntoherkkyyttä tärkeämmäksi nousee peniksen riittävä koko, jonka ajatellaan olevan onnistuneen seksuaalielämän takeena. Intersukupuolisten joukosta löytyy esimerkkejä miehistä, jotka ovat onnistuneet välttämään varhaisessa lapsuudessa tehtäviä kirurgisia toimenpiteitä ja elävät nyt aikuisena seksuaalisesti tyydyttävää elämää huolimatta vallitsevia ihanteita vastaamattomista sukupuolielimistä. Intersukupuolisten joukosta löytyy myös naisia, jotka elävät onnellista ja tyydyttävää elämää huolimatta tavallista suuremmista klitoriksista ja tavallista pienemmistä vaginoista. Seksuaalisessa kanssakäymisessä genitaalien kokoa ja ulkonäköä tärkeämmäksi tekijäksi nouseekin ymmärrys seksuaalisuuden monimuotoisuudesta, jolloin seksuaalisuuden ei tarvitse rajoittua yhdyntään. 23 Sukupuolielinten kokoon ja ulkonäköön liittyvät kysymykset ovat olleet intersukupuolisten hoidossa keskeisiä. Käsitystä sopivista sukupuolielimistä ei johdeta todellisista materiaalisista sukupuolielimistä, vaan lähtökohtana on ideaali oikeanlaisista sukupuolielimistä ja tähän ideaaliin on pyritty hinnalla millä hyvänsä. 24 Ideaalia naisruumiillisuutta haetaan myös kauneusleikkauksissa. Rintasuurennokset aiheuttavat usein tuntohäiriöitä rintoihin. Rintasuurennoksia hankkineita cisnaisia koskevassa tutkimuksessa on ilmennyt, että joillekin naisille rintojen vallitsevia ideaaleja vastaava ihanteellinen ulkomuoto on tärkeämpää kuin seksuaalisen mielihyvän kokeminen tuntoaistin kautta. 25 6

Sukupuolta koskevilla ihanteilla on merkittäviä materiaalisia seurauksia ihmisten elämään. Monien intersukupuolisten kohdalla ideaaliin pyrkiminen on tarkoittanut tuntoherkkyyden menettämistä sekä kymmeniä kirurgisia toimenpiteitä. Howard Devore kertoo, kuinka hän on lapsuudestaan saakka joutunut läpikäymään kymmeniä leikkauksia, jotta hänen peniksen tyvestä avautuva virtsaputkensa saataisiin vastaamaan ideaalia ja avautumaan peniksen päästä. Lopputulos on ollut epätyydyttävä. Devore näkeekin, että parasta hänen kohdalaan olisi ollut, jos leikkauksia ei olisi tehty lainkaan. 26 Identiteettityötä kahden sukupuolen mallin puristuksessa Oman sukupuoli ja seksuaali- identiteettityön kannalta olennaista on, että omalle identiteetille on mahdollista saada tukea ja kannustusta. Läntisessä kulttuurissa naiset ja miehet ovat ainoat tunnistetut sukupuolet, jolloin toisenlaiset sukupuolen muodot jäävät sosiaalisesti määrittelemättömiksi. Nais- ja mieskategorioiden ulkopuolelle jäävät sukupuolet edustavat kulttuurissamme näkymättömyyttä ja poissaoloa. 27 Kahden sukupuolen mallissa ainoat hyväksytyt sukupuoli-identiteetit ovat yksiselitteiset nais- ja miesidentiteetit, joiden ulkopuolelle jäävät joutuvat usein kärsimään voimakkaasta häpeän tunteesta. Häpeän tunne omasta itsestään muodostuu ilmapiirissä, jossa ympäröivä todellisuus saa tuntemaan itsensä kummajaiseksi. Terveen sukupuoli-identiteetin muodostumisen kannalta tärkeää olisi, että sairaaloiden henkilökunta sekä perheenjäsenet onnistuisivat suhtautumaan sukupuolen moninaisuuteen, esimerkiksi intersukupuolisuuteen, ei- patologisena tilana ja tarjoamaan intersukupuolisille mahdollisuuden positiivisen minäkuvan muodostumiselle. 28 Intersukupuolisuuteen liittyvä salailu on identiteetin muodostumisen kannalta vahingollista. Sherri A. Groveman kertoo omasta kokemuksestaan, kuinka vahingollista oli saada aikuisiällä tietää, että hänellä itsellään on joskus ollut kivekset ja että omaa miehen kromosomit, sillä siihen saakka hän oli identifioitunut naiseksi. Useat intersukupuoliset kokevatkin vahingollisimmaksi nimenomaan salailun ja valheellisuuden. Se vahingoittaa omaa identiteettityötä, mutta myös suhdetta läheisiin, sillä useille on hyvin raskasta jälkikäteen huomata, että läheisimmät ihmiset eivät ole rehellisesti kertoneet heihin itseensä liittyviä tietoja. 29 Intersukupuolisten identiteetin kehittymisen kannalta 7

hedelmällisempää olisi antaa mahdollisuus identifioitua intersukupuoliseksi naiseksi tai intersukupuoliseksi mieheksi. Silloin identiteetin rakennusaineena olisi intersukupuolisen oma sukupuolinen erityislaatuisuus, joka toimisi pohjana positiivisen minäkuvan muodostumiselle. 30 Dikotomisessa kahden sukupuolen mallissa nais- ja mieskategorioiden ulkopuolella olevat sukupuolet edustavat pääasiassa sosiaalista näkymättömyyttä. Näkyvyyttä saadessaan, esimerkiksi lääkärikäynneillä, intersukupuolisuus määrittyy epänormaaliudeksi ja poikkeavuudeksi. 31 Sosiaalisessa järjestyksessä yksiselitteiset nais- ja miessukupuolet tulevat määritellyiksi normiksi ja normaaliudeksi. Norminmukaisuus ja normaalius toimivat positiivisen sukupuoli-identiteetin rakentajina. Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin muodostuminen ovat vahvasti toisiinsa sidoksissa. Sukupuolittamisen kautta ihmiset tulevat sosiaalistetuiksi seksuaalisuuteen. Sukupuoli-identiteetiltään normaaliksi ja norminmukaiseksi määritellylle tarjoutuu mahdollisuuksia myös terveen seksuaaliidentiteetin rakentumiselle. Sukupuoli-identiteetiltään näkymättömäksi jäävälle tai poikkeavaksi määrittyvälle aineksia positiivisen seksuaali-identiteetin rakentumiseen ei samalla tavalla tarjoudu. Sukupuolen edustaessa sosiaalisessa järjestyksessä näkymättömyyttä, jää myös seksuaalisuus näkymättömäksi; kun ei ole paikkaa sukupuolisena, ei ole paikkaa myöskään seksuaalisena. Robert A. Crouchin mukaan sosiaalisesti määrittelemättömien ihmisten voidaan ajatela jäävän eräänlaiseen liminaalitilaan. Liminaalitilan voi ymmärtää välitilana, jossa ihmiset ovat olemassa fyysisinä, mutta heillä ei ole paikkaa sosiaalisessa todellisuudessa. Intersukupuolisille liminaalisuuden käsite on avannut mahdollisuuden jäsentää ja tuoda esiin omaa kokemusmaailmaansa ja tehdä näkymätön näkyväksi. Vaihtoehtoisen sukupuolen kokemisen esiin tuominen mahdollistaa kahden sukupuolenmallin kyseenalaistamisen. Oman kokemusmaailman esiin tuominen on avannut intersukupuolisille paikan sosiaalisessa järjestyksessä. Tämä on vaikuttanut voimaannuttavasti ja vahvistanut intersukupuolisten positiivista minäkuvaa. Lääkäreiden määrittelemänä intersukupuolisuus on määrittynyt pääasiassa epänormaaliudeksi, mutta intersukupuolisten omissa sukupuolta koskevissa määrittelyissä intersukupuolisen sukupuolen kokemus saa positiivisia merkityssisältöjä. 32 Tällainen oman sukupuolisuuden kokemuksen ja oman sukupuolena olemisen tavan esiin tuominen antaa rakennusaineita positiivisen sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin muodostumiseen. Käsitystä sukupuolisuudesta ohjaa naisten ja miesten sukupuolittaminen toisilleen vastakkaisiksi. Tämä toisilleen vastakkaisiksi sukupuolittaminen on edellytyksenä heteroseksuaalisuudelle, joka määrittyy vastakkaiseen sukupuoleen suuntautuvaksi haluksi; ilman vastakkaisia sukupuolia ei voisi olla vastakkaiseen sukupuoleen suuntautuvaa halua. Käsitykset maskuliinisesta ja feminiinistä sukupuoli-identiteeteistä kiinnittyvät näin ollen hyvin vahvasti nimenomaan heteroseksuaalisuuteen. Heteroseksuaalisessa järjestyksessä feminiini seksuaalinen toimijuus määrittyy usein viettelevyydeksi ja miehinen seksuaalinen toimijuus puolestaan määrittyy 8

genitaalikeskeiseksi seksuaaliseksi aktiivisuudeksi. 33 Kahden sukupuolen malli, jossa sukupuolieroa ja vastakohtaisuutta korostetaan toimii järjestelmänä, joka marginalisoi myös sellaiset cissukupuoliset, joiden sukupuolen ilmaisut eivät sovi malliin. Kahden sukupuolen malli toimii naisia ja miehiä vastakkaisiksi sukupuolittavana, jolla on vaikutuksia esimerkiksi siihen, millaisina seksuaalisina toimijoina naiset ja miehet nähdään. Populaarissa seksologiassa seksuaalisuus on sukupuolitettua. Naisen seksuaalinen toimijuus ymmärretään usein passiiviseksi ja emotionaalinen puoli korostuu. Miesten seksuaalinen toimijuus puolestaan jäsentyy genitaalikeskeiseksi seksuaaliseksi aktiivisuudeksi. Miesten kohdalla nimenomaan seksuaalisuuden fyysisyys korostuu. Naisten ja miesten seksuaalisen toimijuuden jäsentyminen toisilleen vastakkaisena voidaan nähdä ilmenevän jo siinä, millaista seksuaalikasvatusta tytöille ja pojille tarjotaan. 34 Heteronormatiivisuus, johon sisältyy ymmärrys naisista ja miehistä toisilleen vastakkaisina, ohjaa usein sitä tapaa, jolla transsukupuoliset tulevat nähdyksi. Transsukupuolisten naisten kohdalla eniten näkyvyyttä saavat nimenomaan ultrafeminiinit transnaiset, jotka Seranon mukaan esitetään mediassa usein seksuaalisoituina fetisseinä. 35 Naisruumiin seksuaalisoiminen on keskeistä heteroseksuaalisessa järjestyksessä, jossa mies määrittyy halun subjektiksi ja nainen halun objektiksi. Heteroseksuaalisuuden luonnetta ja sisältöä ovat perinteisesti määritelleet miehet, jolloin naisen seksuaalista nautintoa koskevat näkemykset eivät ole saaneet huomiota. 36 Halun objektiksi määrittyessä naisilta evätään mahdollisuus seksuaali-identiteetin muodostamiseen omasta seksuaalisesta autonomisuudestaan käsin. Kun naisen seksuaalista autonomisuutta ei tunnusteta, naisidentiteettiä kokonaisuudessaan tullaan vähätelleeksi. Seranon mukaan transsukupuolisten naisten kohdalla tämä näkyy hyvin selvästi siinä, miten transnaiset esitetään mediassa heteroseksuaalisen miehen halun kohteina. 37 Transsukupuolisten naisten nähdään luopuvan vapaaehtoisesti etuoikeutetusta asemastaan miehenä ja vallastaan ja saavan naisena tämän vallan tilalle sen ainoan vallan, johon naisten nähdään ylettävän eli kyvyn viehättää seksuaalisesti miestä. 38 Tämän kaltainen näkemys jättää huomiotta transnaisen oman subjektiivisen sukupuolen ja seksuaalisuuden kokemuksen. Trans- ja cissukupuolisten lesbonaisten kohdalla heidän seksuaalista identiteettiään on mahdoton määritellä miehisestä halusta käsin, sillä miehisellä halulla ei ole heidän seksuaalisuuden kannalta mitään merkitystä. Myös hetero- ja biseksuaalisten trans- ja cisnaisten kohdalla käsitys naisen seksuaalisuudesta miehen halun objektina on riittämätön, sillä se ei anna oikeutusta naisen omasta ruumiillisuudesta kumpuavalle seksuaalisuudelle ja näin käsitys naisen seksuaalisuudesta pelkistyy miehen viehättämiseksi ja miehen halun palvelemiseksi. Seksuaali- ja sukupuoli-identiteettien jäsentäminen yksipuolisesti heteroseksuaaliseen feminiiniin ja heteroseksuaaliseen maskuliiniseen toimijaan jättää ulkopuolelleen joukon sukupuolen 9

ja seksuaalisuuden kokemisen muotoja. Heteroseksuaalisessa järjestyksessä naisidentiteetin voidaan nähdä vahvistuvan naisen toteuttaessa seksuaalisuuttaan passiivisena miehisen halun kohteena. Seksuaalisesti aktiiviset ja aloitteelliset naiset sekä naiset, joiden seksuaalinen halu kohdistuu naiseen saattavat puolestaan kohdata niin itsensä kuin muidenkin taholta epäilyksiä siitä, ovatko he naisia ollenkaan. 39 Feminiinin sukupuoli-identiteetin rakentuminen lesbo- tai binaisena ja/tai seksuaalisesti aktiivisena naisena on haasteelista, jos feminiiniys ymmärretään lähtökohtaisesti heteroseksuaalisuuteen kiinnittyväksi ja jos feminiiniyteen liitetään automaattisesti ymmärrys seksuaalisesta passiivisuudesta. Vastaavasti miesten kohdala maskuliinisen sukupuoli-identiteetin rakentuminen homo- tai bimiehenä ja/tai seksuaalisesti passiivisena miehenä näyttäytyy haasteellisena, jos ymmärrys maskuliinisuudesta kiinnitetään automaattisesti heteroseksuaalisuuteen ja jos maskuliinisuus ymmärretään lähtökohtaisesti seksuaalisena aktiivisuutena. Feminiiniyden ja heteroseksuaalisuuden yhteenkietoutuminen näkyy transsukupuolisten hoitokäytäntöjen kohdalla. Sukupuolieroa korostava kahden sukupuolen malli vaikuttaa voimakkaasti siihen, kenellä on oikeus päästä sukupuolenkorjausprosessiin. Usein transnaisilta vaaditaan voimakasta feminiiniyden korostamista, jotta heidän transsukupuolisuutensa otettaisiin vakavasti ja mahdollisuus hoitoihin avautuisi. Tämä on ongelmallista, sillä transnaiseutta on samalla tavalla monenlaista kuin on cisnaiseuttakin. Myös heteronormatiivisuus toimii transsukupuolisten hoitoja säätelevänä. Homoseksuaalisten transnaisten pääsy hoitoihin on vaikeampaa. 40 Sukupuolen moninaisuus voimavarana Sukupuolet toisilleen vastakkaisiksi sukupuolittavan käsityksen taustalla on essentialistis-biologinen näkemys, jossa sukupuolten keskinäisten erojen syinä nähdään biologiset seikat. Essentialistisbiologisessa näkemyksessä sukupuolen biologinen moninaisuus ei tule näkyväksi. Vastakohtaisena näkemyksenä ovat sukupuolen teoriat, joissa sukupuoli ymmärretään läpensä sosiaalisena, jolloin sukupuolen ajatellaan muotoutuvan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Serano on onnistuneesti omassa sukupuolen teoretisoinnissaan yhdistänyt sekä biologisen että sukupuolen sosiaalista rakentuneisuutta korostavan sukupuolen jäsennystavan. Serano ei kiellä biologian merkitystä sukupuoleen. Hänen omat sekä useiden muiden transsukupuolisten kokemukset sukupuolenkorjausprosessin hormonihoidosta ovat antaneet hänele 10

varmuuden siitä, että sukupuolihormoneilla on merkitystä. Omalla kohdallaan hän on huomannut, kuinka estrogeenin vaikutuksesta hänen tunnemaailmansa on intensiivisempi, tunto- ja hajuaisti ovat herkistyneet ja seksuaalinen halukkuus on vähentynyt. Osa transmiehistä on puolestaan kertonut, kuinka testosteronin ottamisen jälkeen he eivät ole enää itkeneet ja että he ovat muuttuneet aggressiivisemmiksi sekä kilpailunhaluisemmiksi ja seksuaalinen halukkuus on lisääntynyt. 41 Huolimatta siitä, että Serano myöntää hormoneilla olevan vaikutusta sukupuoleen, hän haluaa kuitenkin painottaa, ettei hormonien vaikutusta tulisi nähdä yksiselitteisenä. Yksilöiden väliset erot ovat valtavat. Serano ajattelee testosteronin voivan vaikuttaa jonkun kohdalla aggressiivisuutta ja kilpailuhenkeä lisäävänä ja tunteikkuutta vähentävänä, mutta näin ei ole kaikkien kohdalla. Omista kokemuksistaan ajalta, jolloin hän oli hormonalisesti mies, hän kertoo, ettei ollut kilpailunhaluinen eikä aggressiivinen ja hänelle itkeminen ei ollut mahdotonta. Lisäksi löytyy hormonalisia naisia, joiden seksuaalinen halu on voimakas ja/tai jotka ovat yhtä aggressiivisia ja kilpailunhaluisia kuin jotkut miehet. 42 Serano näkee sukupuolihormoneilla olevan vaikutusta naisten ja miesten käytökseen. Hormonit eivät kuitenkaan ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa siihen, miten naiset ja miehet käyttäytyvät, vaan myös naisten ja miesten sosiaalistamisella on vahva merkitys. Ilman sosiaalista säätelyä naisten ja miesten väliset erot olisivat pienempiä. Nais- ja miestyypillistä käyttäytymistä liioitellaan ja vahvistetaan sosiaalisessa järjestyksessä, jossa poikia ja miehiä ei kannusteta ilmaisemaan tunteitaan eikä itkemään ja jossa tytöt ja naiset tulevat helposti tuomituiksi esimerkiksi seksuaalisesta aktiivisuudestaan. Sosiaalinen säätely vaikuttaa siihen, että ne naiset ja miehet, joiden käyttäytyminen ei vastaa sukupuolelle tyypillisiä odotuksia joutuvat piilottaan ja hillitsemään itsessään sukupuoliodotuksiin vastaamatonta puoltaan. Sosiaalistamisen kautta epätyypillisten sukupuoliominaisuuksien ilmaisemista rajoitetaan. Rajoittaminen vahvistaa sukupuolieroa naisten ja miesten välillä ja sitä kautta luodaan vääristynyt vaikutelma naiseudesta ja miehisyydestä toisilleen vastakkaisina muuttumattomina kategorioina. Sukupuolihierarkia, jossa mieheys määrittyy naiseutta paremmaksi, rakentuu myös sosiaalisessa järjestyksessä eikä sillä voida nähdä olevan biologista perustaa. 43 Seranon mukaan sukupuolen moninaisuudelle eivät tee tilaa kumpikaan, ei sukupuolieron liioittelu eikä myöskään sukupuolieron vähättely. Sukupuolieron liioitteleminen pakottaa kaikki toisilleen vastakkaisiin naisen ja miehen kategorioihin, sukupuolieron vähättely puolestaan pakottaa androgyniaan. Sukupuolen moninaisuutta korostavassa näkökulmassa tilaa on tyypillisille sukupuolen ilmaisuille; feminiineille naisille ja maskuliinisille miehille. Tilaa on myös epätyypillisille sukupuolen ilmaisuille; maskuliinisille naisille ja feminiineille miehille. 44 Lisäksi feminiinin naisen ja maskuliinisen naisen välille mahtuu joukko sukupuolen ilmaisuja kuten myös maskuliinisen miehen ja feminiinin miehen. Feminiiniyttä ja maskuliinisuutta ei tarvitse 11

ajatella toisiaan poissulkevina, vaan niillä on mahdollisuus toteutua myös päällekkäin; ihminen voi olla samanaikaisesti feminiininen ja maskuliininen. Ja näin usein onkin. Feminiiniyden ja maskuliinisuuden ymmärtäminen tällä tavoin antaa liikkumavaraa sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisemiselle. Sukupuolieron yksipuolinen korostaminen puolestaan ajaa naisia ja miehiä sukupuolisina ja seksuaalisina toimijoina paikkoihin, jotka voivat useista tuntua liian ahtailta. Sukupuolieron korostaminen tuottaa käsityksen naisten ja miesten keskenään vastakkaisesta seksuaalisesta toimijuudesta, jolloin mahdollisuudet oman seksuaalisuuden ilmaisemiseen voivat kaventua olemattomiksi. Sukupuolen moninaisuuden tunnistamisessa ja tunnustamisessa keskeistä on antaa tilaa ihmisten omille sukupuolen kokemuksille. Transsukupuolisuuden kohdalla korostuu erityisesti sukupuolen alitajuinen kokeminen. Intersukupuolisten kohdalla keskeistä on ymmärtää, että sukupuoli voi olla moninaista myös fyysisesti. Identifioituminen naiseksi tai mieheksi pitäisi olla mahdollista myös tilanteessa, jossa fyysisesti ei yksiselitteisesti mahdu kumpaankaan kategoriaan. Naiseutta ja mieheyttä ei tulisi ymmärtää fyysisenä yksiselitteisyytenä. Intersukupuolisten kohdalla eettisenä hoitosuuntauksena pidetään potilaslähtöistä hoitoa, jossa intersukupuolisia pyritään kuulemaan oman sukupuolisuutensa asiantuntijoina. 45 Sukupuolen moninaistumisen kannalta olennaisen tärkeää olisi, ettei sukupuolielinten ulkonäköä otettaisi niin vakavasti. Terveet sukupuolielimet ovat monimuotoisia. Ideaaleihin keskittymisen sijaan olisi opittava tunnistamaan tämä monimuotoisuus. Monimuotoisuuden tunnistaminen helpottaisi intersukupuolisten elämää. 46 Intersukupuolisten kohdalla positiivista minäkuvaa on tukenut ja vahvistanut toisten intersukupuolisten tapaaminen ja kokemusten jakaminen. Oman intersukupuolisuuden ymmärtäminen positiiviseksi erilaisuudeksi on mahdollistanut positiivisen sukupuoli-identiteetin rakentumisen. 47 Sukupuolen fyysisen ulottuvuuden saadessa eniten painoa transsukupuolisten sukupuoli näyttäytyy epäautenttisena. Alitajuinen kokemus omasta naiseudesta ja miehisyydestä ei ole samalla tavalla näkyvää kuin naiseuden ja miehisyyden fyysiset piirteet, silti sen vaikutus ihmisen sukupuolisuuteen on merkityksellinen. Cissukupuolisten näkökulmasta käsin ainoastaan heidän sukupuolensa näyttäytyy luonnollisena ja todellisena, transsukupuolisuuden määrittyessä epäaidoksi. 48 Transsukupuolisten naisten ja miesten sukupuolisuus nähdään usein epäaitona, sillä fyysisesti he eivät ole edustaneet syntymästään saakka tätä sukupuolta. Useilla transsukupuolisilla on kuitenkin hyvin pienestä lapsesta lähtien ollut vahva alitajuinen tunne omasta sukupuolestaan, joka ei ole vastannut heidän fyysistä sukupuoltaan. Serano erottaa alitajuisen sukupuolen kokemuksen sosiaalisesta sukupuolesta. Hänen omalla kohdallaan alitajuisella tunteella omasta naiseudesta ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että hän haluaisi ilmaista naisellisuuttaan tai että hän olisi kokenut sukupuoliroolin naisena vastaavan paremmin hänen sukupuoli-identiteettiään. 49 Alitajuinen tunne 12

omasta sukupuolesta ei ole sen merkityksettömämpi kuin sukupuolen fyysinen ulottuvuus. Sukupuolen ymmärtäminen fyysistä ulottuvuutta laajemmin mahdollistaisi sen, ettei sukupuolia tarvitsisi arvottaa aidoiksi ja epäaidoiksi, vaan kaikenlaiset sukupuolet tulisivat ymmärretyiksi ja arvostetuiksi omanlaisinaan. Yhteiskunnassa on lisättävä tietoisuutta sukupuolen moninaisuudesta, jotta hyväksyvä suhtautuminen olisi mahdollista eikä sukupuoleltaan moninaisten tarvitsisi hävetä itseään. Hyväksynnän puuttuminen aiheuttaa sukupuoleltaan moninaisille psyykkisiä häiriöitä, esimerkiksi stressihäiriöitä ja itsetuhoista käyttäytymistä. Hyväksynnän puutteen vuoksi sukupuoleltaan moninaiset joutuvat usein myös kiusatuiksi. Sukupuoleltaan moninaisten lasten kohdalla vanhempien hyväksyntä ja tuki on tärkeää, kuten muidenkin lasten kohdalla. Ilman tietoa sukupuolen moninaisuudesta vanhempien on mahdotonta tukea lapsensa kasvua. 50 Sukupuolieroa korostavassa kahden sukupuolen mallissa miehen ensisijaistaminen on vaikuttanut siihen, ettei naisen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä erityistarpeita useinkaan tunnisteta. Sukupuolen moninaisuuden kannalta olennaisen tärkeää on, että tunnistetaan dikotomisen sukupuolten vastakohtaisuutta korostavan sukupuolijärjestyksen ulkopuolelle jäävät sukupuolisuuden muodot, mutta myöskin se, että naisilla ja miehillä on yhtäläiset mahdollisuudet rakentaa ja toteuttaa sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiään. Seranon mukaan käsityksen naiseudesta miehisyyttä huonompana on muututtava, jos halutaan kohentaa transsukupuolisten naisten asemaa. Yhteiskunnassa, jossa maskuliinista olemisen tapaa arvostetaan enemmän kuin naisellista, voidaan naisellisuuden esiin tuominen nähdä rohkeutena ja vahvuutena oli sitten kyse trans- tai cisnaisista. Mieskeskeisessä sukupuolijärjestyksessä, jossa miehen asema on hierarkiassa naisen yläpuolella, transnaisten halu omaksua naiseus ja vapaaehtoinen halu luopua miehisyydestä, toimii miehisyyden ja maskuliinisuuden paremmuutta kyseenalaistavana. 51 Transnaisten kohdalla nimenomaan naiseus ja feminiiniys pitävät sisällään toivottavia ominaisuuksia. Feministit ovat puolustaneet naiseutta, mutta feminiiniyteen he ovat usein suhtautuneet kriittisesti. Useissa feministisissä suuntauksissa feminiiniys saa negatiivisia merkityssisältöjä. Feminiiniys nähdään keinotekoisuutena ja huonommuutena suhteessa luonnollisuutta edustavaan maskulinisuuteen. Seranon mukaan käsitys feminiiniyden keinotekoisuudesta on misogyyninen, sillä se vähättelee feminiiniyden kokemuksen sisäistä ulottuvuutta, esittäen sen kokonaisuudessaan sosiaalisesti rakentuneena. Misogyyninen näkemys feminiiniydestä johtaa siihen, että feminiiniyden ilmaisemista ei useinkaan ole pidetty feministisenä tekona. Seranon mukaan feministien olisi pyrittävä naiseuden voimaannuttamisen ohela myös feminiiniyden voimaannuttamiseen, sillä muuten feminiiniyteen liitetyt käsitykset heikkoudesta, avuttomuudesta, passiivisuudesta, turhamaisuudesta ja keinotekoisuudesta eivät tule kyseenalaistumaan. 52 13

Sukupuolen korjausprosessia on lähestytty pitkään yksipuolisesti lääketieteellisistä lähtökohdista, jolloin prosessin fyysinen ulottuvuus korostuu. Jeff Brody tuo esiin uudenlaisia mahdollisuuksia lähestyä transsukupuolisuutta. Hän lähestyy sukupuolen korjausprosessia kokonaisvaltaisena, jolloin fyysisen ulottuvuuden lisäksi huomioidaan myös prosessin luonne henkisenä ja psyykkisenä kokemuksena. Brody kritisoi stereotyyppistä tapaa kuvata transsukupuolinen yksinäisenä kärsivänä kummajaisena. Hänen omaa maskulinisoitumisen prosessiaan kuvaavat paremmin mieli- ja kielikuvat, jotka liittyvät sukupuolen kasvamiseen, rakentumiseen, muotoutumiseen, versoamiseen, orastamiseen ja kehittymiseen. Tällaisten mielikuvien kautta korostuu prosessin luonne positiivisena kokemuksena. 53 Brodyn ajatukset sukupuolen rakentumisesta, muotoutumisesta, versoamisesta ja kehittymisestä ovat hyödyllisiä kaikenlaisille sukupuolille. Sukupuoli ei varmasti ole useankaan kohdalla valmis, oli sitten kyse trans-, inter- tai cissukupuolisista, vaan itsestä on mahdollista löytää uudenlaisia puolia elämän varrella. Sukupuolen ymmärtäminen muuttumattomana, lukkoon lyötynä itsestäänselvyytenä rajaa mahdollisuuksia sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kehittymiseen ja persoonalliseen kasvuun. Sukupuolen ymmärtäminen muuttuvana kokonaisuutena, josta elämän eri vaiheissa versoaa ja kehittyy erilaisia puolia, tarjoaa mahdollisuuden uudenlaiseen avoimuuteen. Avoimuus oman sukupuolisen kasvun kohdalla avaa myös uudenlaisia seksuaalisia ulottuvuuksia. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on sitä, että ymmärretään jokaisen ihmisen olevan sukupuolisena ja seksuaalisena olentona personallisuus, jonka ei tarvitse mahtua valmiisiin kategorioihin. Jokaisella on lupa etsiä itselleen sopivia tapoja ilmaista sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan. Lähteet: Aarnipuu, Tiia (2008). Trans: sukupuolen muunnelmia. Helsinki: Like. Brill, Stephanie & Rachel Pepper (2008). The Transgender Child. A Handbook for Families and 14

Professionals. San Francisco: Cleis Press Inc. Brody, Jeff (2002). The Female-to- Male Transsexual. Transition as a Creative Act. Teoksessa Kotula, Dean: The Phallus Palace: Female to Male Transsexuals. Los Angeles: Alyson Publications. 237-244. Chase, Cheryl (1999). Surgical Progress Is Not the Answer to Intersexuality. Teoksessa Dreger, Alice Domurat (Edit.): Intersex in the Age of Ethics. Hagerstown, Maryland: University Publishing Group. 147-159. Crouch, Robert A. (1999). Betwixt and Between: The Past and Future of Intersexuality. Teoksessa Dreger, Alice Domurat (Edit.): Intersex in the Age of Ethics. Hagerstown, Maryland: University Publishing Group. 29-49. Devor, Holly (1989). Gender Blending. Confronting the Limits of Duality. Bloomington and Indiana polis: Indiana University Press. Devore, Howard (1999). Growing Up in the Surgical Maelstrom. Teoksessa Dreger, Alice Domurat (Edit.): Intersex in the Age of Ethics. Hagerstown, Maryland: University Publishing Group. 79-81. Diamomd, Milton & Kenneth Kipnis (1999). Pediatric Ethics and the Surgical Assignment of Sex. Teoksessa Dreger, Alice Domurat (Edit.): Intersex in the Age of Ethics. Hagerstown, Maryland: University Publishing Group. 172-193. Dreger, Alice Domurat (1999). A History of Intersex: From the Age of Gonads to the Age of Consent. Teoksessa Dreger, Alice Domurat (Edit.): Intersex in the Age of Ethics. Hagerstown, Maryland: University Publishing Group. 5-22. Ellaborn, Diane (2002). Seeking Manhood: An Introductory Guide to Assessment of the Female-to- Male Adolescent. Teoksessa Kotula, Dean: The Phallus Palace: Female to Male Transsexuals. Los Angeles: Alyson Publications. 21-33. Foucault, Michel (1998). Seksuaalisuuden historia. Tampere: Gaudeamus. Groveman, Sherri A. (1999). The Hanukkah Bush: Ethical Implications in the Clinical Management of Intersex. Teoksessa Dreger, Alice Domurat (Edit.): Intersex in the Age of Ethics. Hagerstown, 15

Maryland: University Publishing Group. 23-28. Hawbecker, Hale (1999). Who Did This to You? Teoksessa Dreger, Alice Domurat (Edit.): Intersex in the Age of Ethics. Hagerstown, Maryland: University Publishing Group. 111-113. Juvonen, Tuula (2006). Seksuaalisen ruumiin jäljillä. Teoksessa Kinnunen, Taina & Anne Puuronen (toim.): Seksuaalinen ruumis. Kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Helsinki: Gaudeamus. 71-90. Karkulehto, Sanna (2006). Seksuaalisen ruumiin modernit teoriat. Teoksessa Kinnunen, Taina & Anne Puuronen (toim.): Seksuaalinen ruumis. Kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Helsinki: Gaudeamus. 44-70. Kinnunen, Taina (2006). Silikoni-implantit omaksi iloksi? Teoksessa Kinnunen, Taina & Anne Puuronen (toim.): Seksuaalinen ruumis. Kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Helsinki: Gaudeamus. 160-182. Preves, Sharon E. (1999). For the Sake of the Children: Destigmatizing Intersexuality. Teoksessa Dreger, Alice Domurat (Edit.): Intersex in the Age of Ethics. Hagerstown, Maryland: University Publishing Group. 50-65. Serano, Julia (2007). Whipping girl. A Transsexual Woman on Sexism and the Scapegoating of Feminity. Berkeley: Seal Press. 16

1 Karkulehto 2006, 44-50. 2 Ks. esim. Aarnipuu 2008, 21-61. Aarnipuu esittelee sukupuolen muunnelmia historian eri vaiheissa. 3 Aarnipuu 2008, 21-61; Foucault 1998, 117-120; Karkulehto 2006, 44-50. 4 Karkulehto 2006, 50. 5 Karkulehto 2006, 50-51. 6 Serano 2007, 210-211, 336. 7 Serano 2007, 100-101. 8 Serano 2007, 13, 19, 100-101, 104-105. 9 Serano 2007, 104-105. 10 Serano 2007, 19. 11 Serano 2007, 13. 12 Serano 2007, 62-62. 13 Serano 2007, 13, 15. 14 Serano 2007, 15, 46-47, 126-128, 134. 15 Serano 2007, 14-15, 35, 53. 16 Serano 2007, 46. 17 Serano 2007, 16. 18 Serano 2007, 63-64. 19 Dreger 1999, 11. 20 Dreger 1999, 17-19. 21 Crouch 1999, 31-32,35; Preves 1999, 58-59. 22 Chase 1999, 148-150; Crouch 1999, 33; Dreger 1999, 16-17. 23 Crouch 1999,33-34, 43; Diamond & Kipnis, 180-182; Hawbecker 1999, 111-113. 24 Crouch 1999, 35. 25 Kinnunen 2006, 175. 26 Devor 1989, 78-81. 27 Crouch 1999, 35-36. 28 Dreger 1999, 18-19. 29 Groveman 1999, 26-27; Preves 1999, 56-58. 30 Crouch 1999, 40; Preves 1999, 59-60. 31 Crouch 1999, 35. 32 Crouch 1999, 35-40. 33 Devor 1989, 89. 34Suomessa 2000- luvulla ilmestyneitä pojille tarkoitettuja seksuaalikasvatusoppaita löytyy nimillä Sepaluksen alla (2003), Sexpack: tosi pojan ylä- ja alapäälle (2003) sekä Kalun käyttöopas (2004). Vastaavilla nimillä ja/tai sisällöllä varustettua tytöille suunnattua seksuaalikasvatusta ei ole Suomessa 2000- luvulla julkaistu. 35 Serano 2007, 44. 36 Juvonen 2006, 74-75. 37 Serano 2007, 44. 38 Serano 2007, 47. 39 Devor 1989, 90. 40 Serano 2007, 136-, 263-264. 41 Serano 2007, 67-72, 323-325. 42 Serano 2007, 72-73. 43 Serano 2007, 73-75, 320-327. 44 Serano 2007, 74-75. 45 Dreger 1999, 18-20. 46 Crouch 1999, 40-43. 47 Preves 1999, 59-62. 48 Serano 2007, 13, 63-64, 77-93. 49 Serano 2007, 82. 50 Brill & Pepper 2008, 39-43, 201-202; Ellaborn 2002, 24-25. 51 Serano 2007, 15-16, 19. 52 Serano 2007, 16, 319-320, 330-337, 339-343. 53 Brody 2002, 237-242.