Seksuaalinen aktiivisuus ikääntyessä Kuvaamme seuraavassa heteroseksuaalisia suhteita, yhdyntäaktiivisuutta, seksuaalista toimintakykyä, seksuaalielämän laatua ja sen tyydyttävyyttä eri-ikäisten ikääntyvien miesten ja naisten keskuudessa. Aineisto edustaa Suomen 45 74-vuotiasta väestöä, jota haastateltiin henkilökohtaisesti 1992 ja kirjeitse 1999. Aineistot yhdistettiin, jotta tutkittavien eri luokkiin saataisiin tarpeeksi ihmisiä. Vastaajina oli 705 miestä ja 844 naista. Heteroseksuaalisen sukupuoliyhdynnän yhden monista seksuaalisen toiminnan tavoista useutta selitämme sosiaalisten, biologisten ja psyykkisten tekijöiden perusteella. Menetelminä ovat ristiintaulukoinnin lisäksi korrelaatio- ja regressioanalyysi. Biologinen ikä ennusti yhdyntöjen useutta mutta sen vaikutus väheni kun muut tutkitut tekijät otettiin huomioon regressioanalyysissä. Vakituisen seksuaalikumppanin olemassaolo lisäsi odotetusti seksuaalista aktiivisuutta. Parisuhteisilla eli avio-, avo- tai erillään vakituisessa seksuaalisuhteessa asuvilla sosiaalinen tausta, seksuaalinen toimintakyky ja terveys eivät juuri vaikuttaneet yhdyntöjen useuteen kun muiden tekijöiden vaikutus vakioitiin. Miehillä liikunta, alkoholinkäyttö, molemminpuolinen rakkaussuhde, monet kumppanit elämän aikana ja myönteinen suhtautuminen siihen, että naiset osoittavat avoimesti kiinnostustaan seksiin olivat yhteydessä seksuaaliseen aktiivisuuteen. Myös seksuaalinen itsetunto ja tyytyväisyys sukupuolielämään edistivät sitä. Naisillakin sukupuolinen tyytyväisyys liittyi seksuaaliseen aktiivisuuteen, mutta muuten sitä ennustivat toiset seikat kuin miehillä: seksuaalielämän pitäminen tärkeänä parisuhteen onnellisuuden kannalta, seksuaalinen halu ja vastikään solmittu parisuhde. Elina Haavio-Mannila ja Osmo Kontula T utkimme seuraavassa ikääntyvien eli vanhenevien suomalaisten heteroseksuaalista aktiivisuutta, jolla tarkoitamme tässä sukupuoliyhdyntää eli siittimen viemistä emättimeen. Keskittyminen tutkimaan ikääntyvien ihmisten seksuaalista aktiivisuutta sukupuoliyhdynnän muodossa johtuu tutkimuskohteen välttämättömän rajaamisesta. Seksuaalisuutta ilmaistaan toki monin muinkin tavoin, jotka voivat olla ikääntyville vähintään yhtä nautinnollisia kuin yhdyntä. Esimerkiksi itsetyydytys, käsi-, suu- ja anaaliseksi samoin kuin seksuaalisuuden elämyksellinen puoli jää tämän empiirisen tarkastelun ulkopuolelle huolimatta siitä, että meillä on siitäkin tietoja, joita voimme myöhemmissä yhteyksissä käsitellä. Yhdyntäaktiivisuutta mahdollisesti selittävinä sosiaalisina tekijöinä tutkimme sosiaalista asemaa, elämäntyyliä, seksi- ja rakkaussuhteita sekä yleistä kiinnostusta seksiin. Biologisina ennustajina käsittelemme seksuaalista toimintakykyä ja terveyttä. Toimintakyky merkitsee tässä sitä, että miehellä ei ole erektiovaikeuksia eikä naisella emättimen kostumisongelmia ja että ihminen saa ainakin melko usein yhdynnässä orgasmin. Psykologisia tekijöitä tutkimuksessamme ovat seksuaalinen halu, läheisyys, itsetunto, tyytyväisyys ja seksuaalisuuden merkitys parisuhteessa eli avio-, avo- tai ns. erillissuhteessa (erillään asuvien vakituinen sukupuolisuhde) elävillä. Seksuaalisella halulla tarkoitamme ihmisen kiinnostusta toimia seksuaalisena olentona. Seksuaaliseen läheisyyteen luemme sekä henkisen että fyysisen läheisyyden, esimerkiksi koskettelun ja hyväilyt. Seksuaalisen itsetunnon mittarina on itse arvioitu seksuaalinen taitavuus, aktiivisuus ja vetovoimaisuus. Tyytyväisyyteen luemme seksuaalielämän tyydyttävyyden kokonaisuutena katsottuna, yhdyntöjen miellyttävyyden ja riittävyyden. 1
Ikääntymisen vaikutus seksuaaliseen aktiivisuuteen aikaisempien tutkimusten mukaan Seksuaalisuus ja läheisyyden halu ovat olennaisia asioita ihmisen syntymästä kuolemaan asti (esim. Ronkainen ym. 1994, Ronkainen 1994). Vanhustutkijat ja lääketieteen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että seksuaalisen kiinnostuksen ja toiminnan jatkuminen ihmisen ikääntyessä on terapeuttista (Willert ja Semans 2000). Erään tutkimuksen (Campbell ja Huff 1995) mukaan se, että vanhenevalla naisella on kumppani, jonka kanssa hän voi nauttia läheisyydestä, merkitsee sitä, että hänen mielenterveytensä on parempi kuin naisella, jolla ei ole tällaista kumppania. Useimmille vanheneville ihmisille seksuaalinen aktiivisuus on tärkeä keino ilmaista rakkautta ja hoivaa. Länsimaissa ihmisten asenteet ikääntyneiden seksuaalista toimintaa kohtaan ovat vapaamielistyneet. Suomen väestö suhtautuu myönteisesti vanhenevien ihmisten seksuaalisuuteen (Kontula ja Haavio-Mannila 1995). Vuonna 1992 aikuisista suomalaisista 85 % ei hyväksynyt väitettä Vanhusten ei pitäisi mielestäni solmia seksuaalisuhteita. Ikäryhmässä 55 74 vuotta osuus oli hieman pienempi eli 75 %. Vaikka kaikissa ikäryhmissä huomattava enemmistö hyväksyi vanhenevien seksuaalisuhteet, vanhemmat suhtautuivat hieman nuorempia varauksellisemmin ikääntyvien ihmisten seksuaalisiin suhteisiin. Biologiset tekijät aiheuttavat eittämättä muutoksia ikääntyvien seksuaalielämälle. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisten vanhetessa fysiologiset ja hormonaaliset muutokset vähentävät seksuaalista halua ja toimintaa. Monissa tapauksissa lääkitys, sairaudet ja niiden hoitoon käytetyt lääkkeet, erektiovaikeudet tai ikään liittyvät muutokset seksuaalisessa halussa vaikuttavat siihen, että seksuaaliset aktiviteetit vähenevät. (Bartlik ja Goldstein 2001.) Kohonnut verenpaine, sydän- ja verenkiertohäiriöt, diabetes, nivelkivut ja eturauhasen liikakasvu voivat osaltaan alentaa seksuaalista toimintakykyä. Nämä vaikuttavat sekä suoraan seksuaalifysiologiaan että yleiskuntoon. (DeLamater ja Sill 2005.) DeLamater ja Sill (2005) toteavat, että biologiset tekijät tarjoavat kyllä välttämättömiä mutta eivät riittäviä edellytyksiä seksuaalielämän jatkamiselle ihmisten vanhetessakin. Trudell ym. (2000) katsovat monien psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden määräävän seksuaalista aktiivisuutta ja halua. Heidän mukaansa seksuaaliseen toimintaan vaikuttavat sosiaaliset kiellot, siviilisääty, sukupuolisuutta koskevat tiedot, seksuaalinen itsetunto ja seksuaaliasioihin liittyvät asenteet. Seksuaalisuuden ilmaisemiselle ja toteuttamiselle on keskeistä sukupuolikumppanin saatavuus. Moraalisella ja uskonnollisella ulottuvuudella seksuaalisuus ilmentää yksilön oppimia arvoja (Badeau 1995). Vuosia kestänyt emotionaalinen läheisyys, vuorovaikutus ja kumppanuus tarjoavat usein hyvän perustan tyydyttävälle sukupuolisuhteelle, joka voi sisältää yhdynnän lisäksi ja sijasta myös muita seksuaalisia aktiviteetteja kuten itsetyydytyksen, käsi-, suu- ja anaaliseksin. Paradoksaalista kyllä, intiimisyyden lisääntyminen ei välttämättä lisää seksuaalista halua. Pitkistä suhteista puuttuvat uusien suhteiden intohimoa synnyttävät mysteerisyys, uutuus ja vaaran tunne. (Kingsberg 2000.) Lisäksi kauan kestäneiden sukupuolisuhteiden yksitoikkoisuus, esimerkiksi seksuaalisten aktiviteettien liiallinen ennustettavuus ja kumppanin tuttuus voivat vähentää seksuaalista halua. (DeLamater ja Sill 2005). Emotionaaliset ja seksuaaliset motiivit kietoutuvat toisiinsa varsinkin pitkään kestäneissä suhteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi hellyys, tunteenomainen läheisyys, molemminpuolinen arvostus ja vahvistuksen kaipaaminen omalle haluttavuudelle. (Hartmann ym. 2004.) Riippumatta suhteen kestosta ja luonteesta, sen laatua parantaa läheisyyden tunne, psyykkinen itsenäisyys, stressinhallintakyky ja myönteinen käsitys itsestä ja suhteesta (Kingsberg 2002). Ikääntyminen vaikuttaa seksuaaliseen haluun. Kingsbergin (2002) mukaan seksuaalisen halun käsite viittaa ihmisen kiinnostukseen toimia seksuaalisena olentona. Sitä määrää kolmen toisiinsa vaikuttavan mutta erillisen osatekijän vuorovaikutus: (1) vietti; (2) uskomukset tai arvot ja (3) motivaatio. Levine (1987) esittää, että sekä sisäiset että ulkoiset tapahtumat herättävät seksuaalisen halun ja vaikuttavat siihen. Hänen mukaansa seksuaalinen halu on persoonallinen, subjektiivinen kokemus, jonka voi määritellä psykobiologiseksi energiaksi, joka edeltää ja saattelee kiihottumista ja jolla on taipumus saada aikaan seksuaalista käyttäytymistä. Hartmann ym. (2004) lisäävät tähän, että sukupuolista halua herkistää osallistuminen seksuaalisiin tilanteisiin, joihin liittyy fyysisiä ja subjektiivisia kiihottumisen tunteita. Seksuaalisen halun puute tai vähentynyt seksuaalinen kiinnostus luokitellaan usein seksuaaliseksi häiriöksi. Halun puutetta kutsutaan hypoaktiiviseksi seksuaaliseksi haluksi, joka on jatkuvaa tai toistuvaa seksuaalisten fantasioiden ja seksuaalitoiminnan halun puuttumista, mikä aiheuttaa huomattavaa tuskaa tai vaikeuksia ihmissuhteissa. Viime aikoina tämä määritelmä on korvattu usein termillä seksuaalisen kiinnostuksen ja halun häiriö, jolla tarkoitetaan seksuaalisen halun tunteen, seksuaalisten ajatusten ja mielikuvien sekä herkän, vas- 2
Taulukko 1. Eri-ikäisten miesten ja naisten lukumäärä tutkimusvuoden mukaan. Absoluuttiset luvut. Ikäryhmä 1992 Miehet 1992 Naiset 1999 Alkuperäiset 1999 Painotetut Miehet Naiset Miehet Naiset 45-54 203 191 127 164 155 147 55-64 130 157 93 111 105 129 65-74 95 149 57 72 64 84 Yhteensä 428 497 277 347 324 360 taanottavaisen halun puuttumista tai vähentymistä (Hartmann ym. 2004). Vanhenevat miehet kärsivät usein erektiohäiriöstä. Vanhemmat naiset taas valittavat ennen kaikkea sukupuolisuhteeseen liittyvistä ongelmista. (Willert ja Semans 2000.) Seksuaalisen toimintakyvyn ongelmat näyttävät liittyvän yleisemmin miesten kuin naisten fyysiseen terveyteen ja ikääntymiseen. Laumannin ym. (2005) maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan ikääntyneisyys yhdistyi monien seksuaaliongelmien todennäköisyyteen miesten mutta ei naisten keskuudessa. Naisilla vain emättimen kosteusongelmat (seksuaalisen halun ongelmia ei ) liittyivät korkeaan ikään. Tutkimuksen tavoite, aineisto ja menetelmät Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata seksuaalisia suhteita, aktiivisuutta ja seksin laatua eri-ikäisten ikääntyvien miesten ja naisten parissa ja eritellä yhden seksuaalisen aktiivisuuden lajin sukupuoliyhdynnän useutta ennustavia sosiaalisia, biologisia (fyysisiä) ja psyykkisiä tekijöitä ikääntyvien miesten ja naisten keskuudessa. Kiinnostuksemme kohteena on erityisesti se, miten paljon ikä vaikuttaa seksuaaliseen aktiivisuuteen kun muiden siihen liittyvien tekijöiden vaikutus on vakioitu. Empiirinen tutkimuksemme perustuu Suomessa kerättyihin 45 74-vuotiasta väestöä edustaviin haastatteluihin 1992 ja postikyselyyn 1999, joita käsitellään yhdessä, jotta yksityiskohtaisiin luokitteluihin saataisiin riittävä määrä henkilöitä. Niihin vastasi 705 miestä ja 844 naista. Taulukosta 1 näkyvät vastaajien lukumäärät sukupuoli- ja ikäryhmittäin. Tilastokeskus painotti vuoden 1999 aineiston siten, että se vastaa koko väestön rakennetta. Tuloksemme ovat käsityksemme mukaan yleistettävissä koko väestöön. Tietojen keruun rahoitti Suomen Akatemia vuonna 1992 ja Sosiaali- ja terveysministeriö vuonna 1999. Vuonna 1992 Tilastokeskuksen haastattelijat (suurin osa heistä oli keski-ikäisiä naisia) haastattelivat henkilökohtaisesti tutkimuksen kohteeksi valittuja henkilöitä ja nämä täyttivät lisäksi itse osan lomakkeesta haastattelijan odottaessa. Vastausprosentti oli 76, mitä voidaan pitää varsin hyvänä. Vuoden 1999 kyselyssä kysymykset olivat suureksi osaksi samat, mutta vastausprosentti jäi 46:een, koska kysely tehtiin postitse. Vanhimman ikäryhmän, 55 74-vuotiaat, miehet olivat hiukan yleisemmin eläneet vain yhdessä avioliitossa kuin vastaava syntymäkohortti vuonna 1992. Muita ongelmia vuoden 1999 aineiston edustavuudessa verrattuna vuoden 1992 tutkimukseen emme todenneet. Yksityiskohtaista tietoa otoksesta, haastattelusta ja kysymyksistä on teoksissa Kontula ja Haavio-Mannila (1993) ja Haavio-Mannila ja Kontula (2001). Tulokset esitellään prosenttilukuina, keskiarvoina, korrelaatiokertoimina (Pearsonin r) ja lineaarisen regressioanalyysin beta-kertoimina. Jakautumataulukoissa 1-3 muuttujat käsitellään kaksiluokkaisina, mutta korrelaatio- ja regressiotaulukoissa 4 ja 5 osa muuttujista on välimatka- tai järjestysasteikollisia. Vertailemme miehiä ja naisia kolmessa ikäryhmässä: 45 54, 55 64 ja 65 74 vuotta. Taulukoissa 2 ja 3 ikäryhmien ja sukupuolten väliset erot on testattu varianssianalyysillä. Tekstissä käytetään joskus termiä 50-vuotiaat ikäryhmästä 45 54 vuotta, 60-vuotiaat ikäryhmästä 55 64 vuotta ja 70- vuotiaat ikäryhmästä 65 74 vuotta. Tämän poikittaistutkimuksen perusteella ei voida päätellä, miten tutkitut ilmiöt muuttuvat ikääntymisprosessin aikana. Emme pysty myöskään selvittämään, missä määrin ikäryhmien erot johtuvat sukupolvivaikutuksesta. Eri sukupolviin kuuluvien seksuaalitavat ja normit voivat olla erilaisia ja osa niistä säilyy muuttumattomana kautta elämän. Selkeä esimerkki tällaisesta sukupolvivaikutuksesta on se, että vaihtelevien asentojen käyttö viimeisimmässä yhdynnässä oli jokaisessa vuosien 1917 ja 1978 välillä syntyneessä viisivuotissyntymäkohortissa yhtä yleistä vuosina 1971, 1992 ja 1999 (Haavio-Mannila ym. 2004, 224). Tässä tutkimamme ihmiset kuuluvat kahteen suomalaiseen seksuaalisukupolveen. 45-54-vuotiaat vastaajat edustavat ns. seksuaalivallankumouksen polvea ja 55-74- vuotiaat ns. seksuaalisen pidättyvyyden polvea (termit ks. Haavio-Mannila ym. 1996). 3
Taulukko 2. Parisuhteen ja seksuaalielämän ominaisuuksia kolmeen ikäryhmään kuuluvien miesten ja naisten keskuudessa tutkimusvuosien 1992 ja 1999 tiedot yhdistäen. Kaikki vastanneet. Ikäryhmien ja sukupuolten välisten erojen merkitsevyys yksisuuntaisen varianssianalyysin mukaan: *** P<.001, ** P<.01, * P<.05 ja em=ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Luvut ovat prosenttilukuja. Parisuhteen tai seksuaalielämän ominaisuus Miehet, ikäryhmä 45-54 55-64 65-74 Kaikki miehet Ikäeron merkitsevyys miehillä Naiset, ikäryhmä 45-54 55-64 65-74 Kaikki naiset Ikäeron merkitsevyys naisilla Suhteet Elää vakituisessa sukupuoli- eli parisuhteessa, joka voi olla avioliitto, avoliitto tai sellainen vakituinen sukupuolisuhde, jossa parin osapuolet eivät asu yhdessä 85 82 83 84 em 86 74 54 74 *** *** Ainakin kaksi sukupuolikumppania viimeksi kuluneen vuoden aikana 26 13 7 18 *** 8 4 5 6 em *** Ainakin kuusi sukupuolikumppania elämän aikana 51 38 22 40 *** 22 9 7 14 *** *** Elää suhteessa jossa kokee molemminpuolista rakkautta 68 62 57 64 em 71 57 41 59 *** em Sukupuoliyhdynnät Ollut sukupuoliyhdynnässä 98 99 98 98 em 98 96 95 96 em em Sukupuoliyhdyntä ainakin kerran viikossa viimeksi kuluneen kuukauden aikana 64 45 23 50 *** 49 25 10 32 *** *** sukupuoliyhdyntää viimeksi kuluneen vuoden aikana 5 23 24 11 *** 10 25 52 25 *** *** Seksuaalinen toimintakyky ja terveys Sai orgasmin viimeisimmässä yhdynnässä 94 92 89 92 em 66 53 56 60 ** *** Miesvastaajalla on ollut ainakin melko usein erektiovaikeuksia viimeksi kuluneen vuoden aikana Yhdynnässä vuoden aikana olleet Naisvastaajalla on ollut emättimen kostumisongelmia ainakin melko usein viimeksi kuluneen vuoden aikana Yhdynnässä vuoden aikana olleet 8 16 30 14 *** 12 28 33 20 *** ** 6 15 24 12 *** 13 36 31 23 *** *** Seksuaalinen itsetunto Pitää itseään sukupuolisesti puoleensavetävänä 26 27 26 27 em 32 31 30 31 Em em Pitää itseään seksuaalisesti aktiivisena 62 58 52 59 em 41 29 33 36 ** *** Pitää itseään seksuaaliasioissa varsin taitavana 41 37 36 39 Em 36 26 28 31 * ** Tyytyväisyys sukupuolielämään Pitää viimeisintä yhdyntäänsä miellyttävänä 90 90 81 88 * 82 61 53 68 *** *** Tyytyväinen sukupuolielämäänsä kokonaisuutena katsottuna 82 79 77 80 em 80 70 75 76 ** em Sukupuolieron merkitsevyys Tulokset Seksuaalielämä ikääntyvien keskuudessa Kuvaamme tässä eri-ikäisten miesten ja naisten seksuaalielämän sosiaalisia, fyysisiä ja psyykkisiä piirteitä (taulukot 2 ja 3). Ensinnä tarkastelemme heidän seksuaalisia ja rakkaussuhteitaan. Miltei kaikki vastaajat olivat olleet sukupuoliyhdynnässä elämänsä aikana. Kaikista 45 74-vuotiaista suomalaismiehistä 84 % ja naisista 74 % eli kyselyn ajankohtana parisuhteessa. Parisuhteisiksi luemme naimisissa olevien lisäksi avoliitossa ja vakituisessa sukupuolisuhteessa, mutta erikseen, asuvat ns. 4
erillissuhteiset ihmiset. Miehillä osuus oli suunnilleen sama kaikissa ikäryhmissä, kun taas naisilla parisuhteisia oli tilastollisesti erittäin merkitsevästi enemmän nuoremmissa kuin vanhemmissa ryhmissä. Noin 60 % kaikista miehistä ja naisista koki, että joku rakastaa heitä ja että he itse tunsivat rakastavat jotakuta ihmistä. Nuoremmat arvelivat saavansa ja antavansa rakkautta yleisemmin kuin vanhemmat. Miehillä iän merkitys oli vähäisempi kuin naisilla. Seitsemänkymppisistä miehistä yli puolet, mutta naisista vain 40 % katsoi, että heillä oli vastavuoroinen rakkaussuhde. Mutta kun vain parisuhteiset otettiin huomioon, sukupuoliero kääntyi päinvastaiseksi. Parisuhteisista miehistä 62 % ja naisista 69 % kertoi vastavuoroisesta rakkaudesta. Parisuhde ja vastavuoroinen rakkaussuhde eivät siis aina olleet vastaajien mielestä sama asia. Kolmella neljäsosalla kaikista parisuhteisista oli toki vastavuoroinen rakkaussuhde, mutta myös sinkkumiehistä melko moni eli neljännes ja sinkkunaisista joka kymmenes arveli että joku rakastaa heitä ja että he rakastavat jotakuta. Joka viidennellä kaikista ikääntyvistä miehistä mutta vain 6 %:lla ikääntyvistä naisista oli viimeksi kuluneen vuoden aikana ollut ainakin kaksi sukupuolikumppania. Mitä vanhemmasta vastaajasta oli kyse, sitä harvinaisempaa monikumppanuus oli. Vanhenevilla miehillä oli ollut keskimäärin neljätoista kumppania koko elämän aikana, naisilla neljä. Seksuaalisuuden fyysistä puolta kuvataan tässä sukupuoliyhdyntöjen useuden ja seksuaalisen toimintakyvyn (joka tässä merkitsee samaa kuin yhdyntäkyky) perusteella. Sukupuoliyhdyntöjä oli sitä harvemmin mitä vanhempaan ikäryhmään vastaaja kuului. Koska miehillä oli yleisemmin kuin naisilla vakituinen kumppani, heistä joka toinen, mutta naisista vain joka kolmas, oli ollut sukupuoliyhdynnässä ainakin kerran viikossa viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Tämä sukupuoliero ei kuitenkaan johtunut yksinomaan vakituisen kumppanin olemassaolosta. Parisuhteisista miehistä 54 % ja naisista 43 % oli ollut viikon kuluessa yhdynnässä. Ilman vakituista seksuaalisuhdetta elävistä miehistä 16 %, mutta naisista vain 4 % oli ollut vastaavana aikana yhdynnässä. Seitsemänkymmenen iässä neljäsosa kaikista miehistä ja joka kymmenes nainen oli ollut sukupuoliyhdynnässä viimeksi kuluneen viikon aikana. Joka kymmenes mies ja joka toinen nainen ei ollut ollut viimeksi kuluneen vuoden aikana lainkaan sukupuoliyhdynnässä. Vain 7 %:lla vanhimman ikäryhmän miehistä ja 5 %:lla naisista oli ollut ainakin kaksi sukupuolikumppania viimeksi kuluneen vuoden aikana. Sukupuoliset häiriöt tai ongelmat ovat sitä yleisempiä eli seksuaalinen toimintakyky oli sitä heikompi, mitä vanhemmasta ihmisestä on kysymys. Ikäryhmien erot olivat Suomessa kuitenkin pienemmät kuin mitä ehkä olisi voinut olettaa. Noin kaksi kolmasosaa 70-vuotiaista miehistä ja naisista kertoi, ettei heillä tai heidän kumppanillaan juuri koskaan ollut viimeksi kuluneen vuoden aikana toistuvia erektio- tai emättimen kostumisongelmia. Vain harvat vastaajat katsoivat, että oma tai kumppanin sairaus (vastaajan arvioimana) oli usein haitannut seksuaalista kanssakäymistä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Seitsemänkymppisistä miehistä ja naisista joka kolmas katsoi miehen sairauden haitanneen seksuaalista kanssakäymistä. Naisen vastaavista seksielämän kannalta haitallisista sairauksista raportoi joka viides mies ja nainen. Seksuaalielämään liittyy monia psyykkisiä seikkoja. Yksi niistä on seksuaalinen halu, jonka puutteen ilmaisemisessa on suuri ero sukupuolten välillä. Parisuhteisista miehistä 15 % mutta naisista 41 % oli kokenut seksuaalisen halun puutetta viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vanhimmassa ikäryhmässä sitä oli kokenut lähes kolmannes miehistä. Noin puolet 70-vuotiaista naisista kertoi, että oman seksuaalisen halun puute oli viimeisen vuoden aikana ollut ainakin melko usein ongelma heidän elämässään. Naisten arviot kumppanin seksuaalisen halun puutteesta vastasivat melko tarkasti miesvastaajien omia käsityksiä seksuaalisen halun puutteestaan: 13 % naisista kertoi miehen halun puutteesta viimeksi kuluneen vuoden aikana kun miesten oma arvio oli 15 %. Miehet sen sijaan aliarvioivat naiskumppaninsa halun puutteen. Miehistä vain 23 % mainitsi kumppaninsa seksuaalisen halun puutteen olleen ongelmana ainakin melko usein viimeksi kuluneen vuoden aikana. Naisten arvio oman seksuaalisen halun puutteesta oli 42 %. Sukupuolieroa voi selittää se, että miehet eivät tunnista naisen halun puutetta tai että psyykkinen halun puute ja emättimen kostuminen ovat eri asioita tai että miesten partnerit olivat näitä nuorempia. Miesten itsensä arvioima seksuaalinen itsetunto oli parempi kuin naisten kun mittana käytettiin itse arvioitua seksuaalista taitavuutta ja aktiivisuutta. Sukupuolten välillä ei sen sijaan ollut eroa siinä, miten seksuaalisesti vetovoimaisina ihmiset pitivät itseään. Miesten seksuaalinen itsetunto ei paljoa vaihdellut iän mukaan. Nuorempien naisten käsitys omasta seksuaalisesta aktiivisuudestaan ja taitavuudestaan oli merkitsevästi suurempi kuin vanhempien. Voidaan olettaa että vastaajamme käyttivät vertailuviiteryhmänään ikätovereitaan eivätkä nuoria ihmisiä. Vaikka sukupuolielämän pitäminen tärkeänä parisuhteen onnellisuuden kannalta oli vanhemmissa ikäryhmissä harvinaisempaa kuin nuoremmissa, se 5
Taulukko 3. Parisuhteessa elävien ja muiden seksuaalielämän ominaisuuksia kolmeen ikäryhmään kuuluvien miesten ja naisten keskuudessa tutkimusvuosien 1992 ja 1999 tiedot yhdistäen. Sukupuolten, parisuhteisuuden ja ikäryhmien välisten erojen merkitsevyys monisuuntaisen varianssianalyysin mukaan: *** P<.001, ** P<.01, * P<.05 ja em=ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Luvut ovat prosenttilukuja. Parisuhteen tai seksuaalielämän ominaisuus Miehet, ikäryhmä 45-54 55-64 65-74 Kaikki miehet Naiset, ikäryhmä 45-54 55-64 65-74 Kaikki naiset Sukupuolieron merkitsevyys Suhdetyyppieron merkitsevyys 1 Suhteet Ainakin kaksi sukupuolikumppania viimeksi kuluneen vuoden aikana 70 52 26 50 54 30 17 40 *** *** *** parisuhdetta 23 14 5 37 10 6-4 Elää suhteessa jossa kokee molemminpuolista rakkautta 76 70 62 71 79 75 69 76 em *** *** parisuhdetta 19 27 28 24 18 9 9 11 Sukupuoliyhdynnät Sukupuoliyhdyntä ainakin kerran viikossa viimeksi kuluneen kuukauden aikana 70 52 26 56 54 30 17 40 *** *** *** parisuhdetta 23 14 5 16 10 6-4 sukupuoliyhdyntää viimeksi kuluneen vuoden aikana 1 5 17 5 4 10 26 10 *** *** *** parisuhdetta 37 49 60 46 54 75 85 75 Seksuaalinen toimintakyky ja terveys 2 Kumppani laukeaa liian nopeasti erittäin tai melko usein Kumppani laukeaa liian hitaasti tai ei lainkaan erittäin tai melko usein Oma sairaus on haitannut seksuaalista kanssakäymistä erittäin tai melko usein viimeksi kuluneen vuoden aikana Kumppanin sairaus on haitannut seksuaalista kanssakäymistä erittäin tai melko usein viimeksi kuluneen vuoden aikana Oman seksuaalisen halun puutetta erittäin tai melko usein viimeksi kuluneen vuoden aikana Kumppanin seksuaalisen halun puutetta erittäin tai melko usein viimeksi kuluneen vuoden aikana 4 4 24 5 27 38 34 31 *** 26 21 28 25 10 14 18 12 *** 5 13 29 11 3 12 21 8 em 3 10 22 8 7 20 36 15 *** 12 11 30 15 31 51 56 41 *** 18 23 40 23 12 15 19 14 *** ** Seksuaalinen itsetunto Pitää itseään seksuaalisesti aktiivisena 65 61 50 61 39 44 58 45 *** ** * parisuhdetta 44 29 34 38 23 29 32 29 Ikäeron merkitsevyys em *** *** *** *** 1 termillä merkittyihin kysymyksiin vastasivat lähinnä parisuhteessa elävät. Satunnaisten ei-parisuhteisten vastaajien lukumäärä on niin pieni, että heitä ei voida käyttää analyysissa. 2 Parisuhteisten ja muiden välillä ei ole eroa kumppanien määrässä elämän aikana, orgasmeissa, erektio- ja kostumisongelmissa eikä itsensä pitämisessä seksuaalisesti puoleensavetävänä, joten niiden jakautumia ei esitetä tässä vaan pelkästään taulukossa 2, joka koskee kaikkia vastaajia. 6
Pitää itseään seksuaaliasioissa varsin taitavana 42 39 36 40 37 28 29 33 ** * em parisuhdetta 35 23 39 31 24 19 26 23 Nykyisen parisuhteen laatu Pitää nykyistä parisuhdettaan 82 82 85 83 79 79 74 78 * em onnellisena Sukupuoliasioista keskusteleminen kumppanin kanssa on avointa ja 52 48 41 49 46 38 45 43 em em em helppoa Parisuhteessa on sopivasti koskette- lua ja fyysistä läheisyyttä 78 78 80 78 74 76 76 75 em Pitää sukupuolielämää tärkeänä parisuhteensa onnellisuuden kannalta 83 89 71 82 75 59 50 65 *** Tyytyväisyys sukupuolielämään Haluaisi yhdyntöjä nykyistä useammin parisuhteessaan 48 38 37 43 23 15 23 21 *** Haluaisi yhdyntöjä harvemmin nykyisessä parisuhteessa em *** ** 1 1 2 1 10 16 16 13 *** Pitää viimeisintä yhdyntäänsä miellyttävänä 92 89 83 89 85 63 49 72 *** ** *** parisuhdetta 74 94 70 81 63 53 58 57 Tyytyväinen sukupuolielämäänsä kokonaisuutena katsottuna 87 81 78 83 82 75 77 79 em *** em parisuhdetta 55 66 68 62 67 56 73 66 em em em ei sinänsä ollut kovin harvinaista edes kaikkein vanhimpien vastaajien parissa. Yli kaksi kolmasosaa seitsemänkymppisistä miehistä ja puolet naisista piti sukupuolielämää tärkeänä parisuhteensa onnellisuuden kannalta. Iällä ei ollut juuri vaikutusta miesten käsitykseen viimeisimmän yhdyntänsä laadusta. Suuri enemmistö miehistä piti sitä miellyttävänä. Naisilla ikäryhmien väliset erot olivat suuremmat. Nuorimmat naiset pitivät viimeisintä yhdyntäänsä huomattavasti miellyttävämpänä kuin vanhimmat naiset. Vain puolet noin 70-vuotiaista naisista piti viimeisintä yhdyntäänsä miellyttävänä ja oli saanut siinä orgasmin. Kaikissa ikäryhmissä neljä viidesosaa parisuhteisista piti nykyistä parisuhdettaan onnellisena ja kolme neljäsosaa katsoi siihen sisältyvän sopivasti koskettelua ja fyysistä läheisyyttä. Joka toisen mielestä sukupuoliasioista keskusteleminen kumppanin kanssa oli helppoa ja avointa. Tyytyväisyys parisuhteen laatuun oli yhtä yleistä kaikissa ikäryhmissä. Suhteen laatu ei siis kärsinyt siitä, että vanhemmilla ihmisillä oli vähemmän yhdyntäaktiviteetteja kuin nuoremmilla. Tämä on järkeenkäypää sen perusteella, että vanhemmissa ikäryhmissä ihmiset eivät pitäneet sukupuolielämää parisuhteen kannalta yhtä tärkeänä kuin nuoremmissa. Ikääntyvien miesten ja naisten käsitykset siitä, kuinka usein he haluaisivat olla yhdynnässä nykyisen vakituisen kumppaninsa kanssa, eivät osuneet yksiin. Parisuhteisista miehistä neljä kymmenestä, mutta naisista vain joka kuudes toivoisi yhdyntöjä nykyistä useammin ja vastaavasti yksi ja kymmenen prosenttia nykyistä harvemmin. Suuri enemmistö vastaajista oli tyytyväisiä sukupuolielämäänsä kaikissa ikääntyvien ikäryhmissä. Parisuhteisista yli neljä viidesosaa ja parisuhteettomista joka toinen piti sukupuolielämäänsä tyydyttävänä kokonaisuutena katsottuna. Seksuaaliseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä parisuhteessa elävillä Monet muutkin seikat kuin ikä vaikuttavat ikääntyvien ihmisten seksuaaliseen aktiivisuuteen. Seuraavassa selvitetään mitkä seikat selittävät iän lisäksi tai sen sijasta sukupuoliyhdyntöjen määrää. Tutkimamme asiat liittyvät vastaajien sosiaaliseen taustaan, elämäntyyliin, seksuaalisuhteisiin, seksuaaliseen toimintakykyyn ja haluun, koettuun terveyteen ja onnellisuuteen, seksuaaliasenteisiin, seksuaaliseen itsetuntoon, parisuhteen laatuun ja sukupuoliseen tyytyväisyyteen. Näiden tekijöiden korrelaatiot seksuaaliseen aktiivisuuteen parisuhteessa elävien miesten ja naisten kolmessa ikäryhmässä esitetään taulukossa 4. Seksuaalinen aktiivisuus on määritelty sen perusteella, kuinka usein vastaaja oli 7
Taulukko 4. Seksuaalisen aktiivisuuden korreloiminen joihinkin sosiaalisiin ja seksuaalisiin tekijöihin parisuhteessa elävien miesten ja naisten kolmessa ikäryhmässä. Luvut ovat korrelaatiokertoimia (Pearsonin r) ja tähdet viittaavat niiden tilastolliseen merkitsevyyteen: *** P<.001, ** P<.01, * P<.05. Kaikki Miehet, ikäryhmä Naiset, ikäryhmä Miehet Naiset 45-54 55-64 65-74 45-54 55-64 65-74 Sosiaalinen tausta Koulunkäyntivuodet.19***.16***.05.12.04.04.06.15 Kuukausitulot.24***.17**.11.20**.09.03.02.11 Elämäntyyli Liikuntaa ainakin kerran viikossa.05.08*.10.08* -.01.10 -.01.13 Alkoholia ainakin kerran viikossa.23***.10*.13*.20**.22*.06 -.0.11 Tupakoi nykyään.04 -.02 -.00 -.05.02 -.06 -.03.13 Painoindeksi -.03 -.12** -.02 -.18 -.05 -.10 -.09 -.00 Seksuaalinen toimintakyky ja terveys erektiovaikeuksia.31***.27***.31**.34***.20.20*** 22***.17 emättimen kostumisvaikeuksia.21***.20***.17**.14.07.15**.13**.07 Kumppani ei laukea liian nopeasti.09*.19** -.01.13.27*.16**.22**.15 Kumppani ei laukea liian hitaasti tai lainkaan.08.16***.14* -.03 -.14.10.16.10 Sai orgasmin viimeisimmässä yhdynnässä.14***.08.06.20*.04.08 -.02.05 oman seksuaalisen halun puutetta.24***.33***.17**.20*.32**.23***.39***.35** kumppanin seksuaalisen halun puutetta.25***.30***.23***.21**.12.33***.26**.15 Oma sairaus ei ole haitannut seksuaalista kanssakäymistä.27***.14**.09.26**.32**.06.14.12 Kumppanin sairaus ei ole haitannut seksuaalista kanssakäymistä.19***.32***.08.12.32**.23***.29***.29* Vähän stressioireita.03.11*.06.05 -.10.18**.11 -.04 Pitää elämäänsä onnellisena.02.16***.03.07.05.21***.14.04 Yleinen kiinnostus seksiin Sukupuoliyhteys ilman rakkautta on väärin (käännetty).19***.03.11.13.16.00 -.07 -.06 Naisilla on täysi oikeus tehdä aloitteita halutessaan seksuaaliseen kanssakäymiseen miesten kanssa (käännetty).09*.08*.03.10.16.02.02.01 Täysin tilapäinenkin sukupuolisuhde saattaa olla onnellinen ja molempia osapuolia tyydyttävä.14*** -.06.02.11.14 -.07 -.00 -.09 Pornografian katselu voi olla mielestäni hyvin kiihottavaa.03.10** -.01 -.01.14.11 -.00.13 Kunnon nainen ei osoita avoimesti kiinnostustaan seksiin (käännetty).20***.12*.09.14.16.07-00.07 Seksuaalinen itsetunto Pitää itseään seksuaaliasioissa varsin taitavana.23***.21***.20**.22**.33**.11.25***.37*** Pitää itseään seksuaalisesti aktiivisena.33***.25***.28***.35***.35***.19**.22**.36*** Pitää itseään sukupuolisesti puoleensavetävänä.19***.12**.16**.22**.21.03.10.37*** 8
Suhteet Ainakin kaksi sukupuolikumppania viimeksi kuluneen vuoden aikana.21***.05.15*.10.34*** -.03.01.22* Sukupuolikumppanien lukumäärä elinaikana.29***.10*.27***.18*.52***.07.07.23* Nykyisen vakituisen parisuhteen kestoaika -.29*** -.27*** -.06* -.16* -.07 -.03 -.27*** -.18 Elää suhteessa jossa kokee molemminpuolista rakkautta.20***.19***.19**.20** -.04.17**.20**.15 Nykyinen parisuhde on laadukas.21***.24***.21***.24**.05.25***.20**.19* Pitää sukupuolielämää parisuhteensa onnellisuuden kannalta tärkeänä.21***.37***.13*.26***.17.31***.37***.32*** Sukupuolinen tyytyväisyys Haluaisi yhdyntöjä useammin nykyisessä parisuhteessaan -.13** -.18*** -.24*** -.11 -.10 -.31*** -.09.02 Pitää viimeisintä yhdyntäänsä miellyttävänä.25***.34***.22***.22**.34***.28***.26***.34*** Pitää sukupuolielämäänsä kokonaisuutena katsottuna tyydyttävänä.30***.32***.33***.29***.24*.39***.26***.21* ollut sukupuoliyhdynnässä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Yhdyntöjen vuosimäärä arvioitiin viimeksi kuluneen kuukauden aikana tapahtuneiden yhdyntöjen useuden perusteella: 0, 24, 52, 130 kertaa vuodessa. Analyysi rajattiin parisuhteisiin, koska osa lomakkeen kysymyksistä oli kohdistettu vain heille. Sosiaalinen tausta Sosiaalinen tausta ja elämäntyyli korreloivat jossakin määrin sukupuoliseen aktiivisuuteen. Pitkään koulua käyneet, suurituloiset, liikuntaa harrastavat ja alkoholia melko usein nauttivat olivat keskimääräistä aktiivisempia seksuaalitoiminnoissaan. Tupakointi ei liittynyt yhdyntöjen useuteen. Solakat naiset olivat sukupuolisesti aktiivisempia kuin lihavat naiset, mutta miehillä painoindeksi ei vaikuttanut sukupuolielämän vilkkauteen. Monien sosiaalisten ja elämäntyylitekijöiden yhteys sukupuoliseen aktiivisuuteen ei ollut tilastollisesti merkitsevä kun korrelaatiot laskettiin erikseen kolmessa ikäryhmässä. Tämä johtui osittain kuhunkin ikäryhmään kuuluvien vastaajien pienestä lukumäärästä. Seksuaalinen toimintakyky ja halu Seksuaalinen toimintakyky (ei erektio- eikä kostumisvaikeuksia, kumppani ei laukea liian nopeasti eikä hitaasti) ja halu ennustivat voimakkaasti yhdyntöjen useutta. Erektio- ja kostumisongelmien puuttuminen lisäsi nuorimmassa ja keskimmäisessä ikäryhmässä molempien sukupuolten seksuaalista aktiivisuutta. Kumppanin liian nopea laukeaminen vähensi kaikissa ikäryhmissä naisten sukupuolista aktiivisuutta. Orgasmin yhteys seksuaaliseen aktiivisuuteen oli vähäinen. Fyysinen terveys oli selvästi yhteydessä seksuaaliseen aktiivisuuteen. Miesten tai miesten kumppanien käsitys, että miehen sairaus oli haitannut sukupuolielämää viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, ennusti tilastollisesti merkitsevästi yhdyntöjen vähäisyyttä lähes kaikissa ikäryhmissä. Naisten sairaus ei liittynyt yhdyntöjen useuteen. Psyykkinen terveys stressioireiden vähäisyydellä na ja onnellisuus liittyivät ainoastaan naisten, ei siis miesten, seksuaaliseen aktiivisuuteen. Etenkin nuorimmat, 45 54-vuotiaat naiset olivat olleet usein yhdynnässä, mikäli heillä oli vähän stressioireita ja he pitivät elämäänsä onnellisena. Yleinen kiinnostus seksiin ennusti seksuaalista aktiivisuutta varsinkin miehillä. Asenteita mitattiin väittämillä, jotka liittyivät naisten seksuaalisiin aloitteisiin ja seksuaalisen kiinnostuksen avoimeen ilmaisemiseen, sukupuoliyhteyteen ilman rakkautta, tilapäissuhteiden tyydyttävyyteen ja pornografian pitämiseen kiihottavana. Seksuaalisuhteet ja tyytyväisyys olivat seksuaalisesti huomattavasti aktiivisempia kuin ne, jotka eivät olleet naimisissa, avoliitossa tai erillissuhteessa (ks. taulukko 1 edellä). Seuraavassa tarkastellaan vain parisuhteisia. Pitkään kestäneissä parisuhteissa seksuaalinen aktiivisuus oli vähäistä erityisesti keskimmäisessä ikäryhmässä eli 55 64-vuotiaiden keskuudessa. Molemminpuolista rakkautta kokevien seksuaali- 9
Taulukko 5. Seksuaalista aktiivisuutta selittäviä tekijöitä miehillä ja naisilla askeltavan (stepwise) regressioanalyysin mukaan. Luvut ovat regressiokertoimia ja tähdet viittaavat niiden tilastolliseen merkitsevyyteen: *** P<.001, ** P<.01, * P<.05. Selittävä tekijä Miehet Naiset Ikä -.40*** -.35*** Ikä vakioituna -.27*** -.22*** Pitää itseään seksuaalisesti aktiivisena.16*** em Pitää sukupuolielämäänsä tyydyttävänä.13***.15*** Monta seksikumppania.18*** em Molemminpuolinen rakkaus.13*** em Alkoholia viikoittain.11*** em halua useammin yhdyntöjä.12***.18*** erektiovaikeuksia.10** em Kunnon nainen saa osoittaa seksikiinnostusta.08* em Liikuntaa ainakin kerran viikossa.07* em Pitää sukupuolielämää tärkeänä em.24*** seksuaalisen halun puutetta em.16*** Nykysuhteen kestoaika em -.09* Selitysosuus.347.304 nen aktiivisuus oli yleistä nuorimmassa ja keskiryhmässä. Jos miehellä oli viimeksi kuluneen vuoden aikana ollut ainakin kaksi seksikumppania, oli todennäköistä, että hänellä oli yhdyntöjä useammin kuin muilla. Suuri määrä sukupuolikumppaneita elinaikana ennusti kaikenikäisten miesten ja myös 65 74-vuotiaiden naisten seksuaalista aktiivisuutta. Parisuhteen laadukkuus (onnellisuus, seksikeskustelun helppous, fyysinen läheisyys), sukupuolielämän pitäminen tärkeänä parisuhteen onnellisuuden kannalta, tyytyväisyys yhdyntöjen määrään (ei halua nykyistä useampia yhdyntöjä), viime yhdynnän pitäminen miellyttävänä ja tyytyväisyys sukupuolielämään kokonaisuutena katsottuna lisäsivät seksuaalista aktiivisuutta kaikissa sukupuolija ikäryhmissä kun muiden tekijöiden vaikutusta ei otettu huomioon. Seksuaalista aktiivisuutta itsenäisesti ennustavia tekijöitä parisuhteisilla Seksuaaliseen aktiivisuuteen liittyvien tekijöiden vaikutuksia tutkittiin myös askeltavan regressioanalyysin avulla. Tarkoituksena oli saada selville, mitkä seikat ennustivat yhdyntöjen useutta itsenäisesti vielä senkin jälkeen kun muiden selittäjien vaikutus oli vakioitu. Analyysi tehtiin erikseen miehille ja naisille koko ikääntyvien ryhmässä ja kolmessa ikäryhmässä. Ikä liittyi vahvasti seksuaalisen aktiivisuuden vähäisyyteen (taulukko 5). Iän ja yhdyntöjen useuden yhteyttä kuvaava regressiokerroin oli miehillä 0,40*** ja naisilla 0,35***. Kun muiden selitysmalliin sisältyvien tekijöiden vaikutus vakioitiin, kertoimen arvo oli miehillä 0,27*** ja naisilla 0,22***. Sekä miesten että naisten seksuaaliseen aktiivisuuteen liittyivät yhdyntöjen määrän pitäminen riittävänä ja tyytyväisyys sukupuolielämään kokonaisuutena katsottuna. Pelkästään miesten yhdyntöjen useutta selittivät elämäntyylitekijöistä alkoholinkäyttö ja liikunta, suhdetekijöistä sukupuolikumppanien määrä elinaikana ja molemminpuolisen rakkauden kokeminen tällä hetkellä, seksuaalista toimintakykyä kuvaavista tekijöistä erektiovaikeuksien puuttuminen, seksuaaliasenteista myönteinen asenne naisen seksuaalisen kiinnostuksen osoittamiseen ja seksuaalinen itsetunto itse arvioituna seksuaalisena aktiivisuutena. Naisten aktiivisuuden taustalta löytyi heidän oma seksuaalinen halunsa, sukupuolielämän tärkeänä pitäminen parisuhteen onnellisuuden kannalta ja nykyisen parisuhteen lyhyt kesto. Seuraavat tekijät eivät olleet yhteydessä seksuaaliseen aktiivisuuteen, kun muiden selittävien tekijöiden vaikutus selitysmallissa oli vakioitu: koulutus, tulot, terveys, onnellisuus, parisuhteen laadukkuus ja viimeisimmän yhdynnän pitäminen miellyttävänä. Kolmessa ikäryhmässä tehdyt regressioanalyysit toivat esille joitakin tilastollisesti merkitseviä itsenäisiä yhteyksiä seksuaalisen aktiivisuuden ja oletettujen ennustajien välillä. Mainitsemme ne Betakerrointen korkeuden mukaisessa järjestyksessä Nuorimmassa ikäryhmässä seksuaalisesti aktiivisia olivat ne miehet, jotka olivat tyytyväisiä su- 10
kupuolielämäänsä ja yhdyntöjen useuteen, joilla oli ollut monia kumppaneita, jotka pitivät itseään seksuaalisesti aktiivisina, kokivat molemminpuolista rakkautta, käyttivät alkoholia ja harrastivat liikuntaa. Naisten aktiivisuuteen liittyi, samoin kuin miesten, tyytyväisyys sukupuolielämään ja yhdyntöjen määrään. Pelkästään naisten aktiivisuutta selitti seksuaalielämän pitäminen tärkeänä ja emättimen kostumisongelmien puuttuminen. Keskimmäisessä ikäryhmässä sukupuolielämän tärkeänä pitäminen paransi sekä miesten että naisten seksuaalista aktiivisuutta. Miehillä itse arvioitu seksuaalinen aktiivisuus, erektiovaikeuksien puuttuminen, molemminpuolinen rakkaus ja alkoholinkäyttö ennustivat seksuaalista aktiivisuutta. Keskiryhmän naisilla taas seksuaalinen halu, vastikään solmittu parisuhde, molemminpuolinen rakkaus ja rakkaudettoman seksin tuomitseminen lisäsivät seksuaalisen aktiivisuuden todennäköisyyttä. Vanhimpien miesten yhdyntöjen useus liittyi kumppanien suureen määrään elämän aikana, viime yhdynnän pitämiseen miellyttävänä, omaan seksuaaliseen haluun, alkoholinkäyttöön ja kumppanin hitaaseen laukeamiseen. Ikääntyneimmillä naisilla seksuaalinen aktiivisuus yhdistyi itsensä pitämiseen seksuaalisesti taitavana, seksuaaliseen haluun, seksuaalielämän pitämiseen tärkeänä ja lukuisiin seksikumppaneihin elämän aikana. Pohdintaa ja päätelmiä Vanhenevien ihmisten seksuaalisuutta koskeva tietämys on tutkijoiden piirissä niukkaa. Sen merkitys saattaa eliniän kasvaessa tulla yhä tärkeämmäksi. Naiset elävät nykyään kolmanneksen elämästään vaihdevuosien jälkeen (Kingsberg 2000). Seksuaalisten aktiviteettien tiedetään vähenevän kun ihminen vanhenee. ole ollut kuitenkaan selvää johtuuko tämä muutos itsessään ikääntymisestä vai selittyykö se esimerkiksi sosiaalisen aseman ja terveyden muutoksista. Tässä artikkelissa on tarkasteltu joitakin sosiaalisia, biologisia ja psyykkisiä seikkoja, jotka selittävät seksuaalisen aktiivisuuden eroja ikääntyvien miesten ja naisten kolmessa ikäryhmässä. Seksuaalisuutta voidaan ymmärtää vain asettamalla se siihen kontekstiin, missä sitä esiintyy. Kun ikääntyvien seksuaalisuutta tutkitaan, on syytä käyttää biopsykososiaalista näkökulmaa, jossa yhdistyvät biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät (DeLamater ja Sill 2005). Näin olemme tässä tehneet. Ikääntymiseen sisältyy muutoksia biologisella, psyykkisellä ja sosiaalisella olemassaolon alueilla. Testosteronitaso laskee, aistit heikkenevät, ja ihminen saattaa menettää kumppaninsa. (Bortz ym. 1999.) Elämäntilanne ja asumistapa saattavat muuttua. Dennersteinin, Lehertin ja Burgerin (2005) tutkimusten mukaan aikaisempi sosiaalinen toiminta ja suhdetekijät ovat tärkeämpiä keski-ikäisten naisten seksuaalisen aktiivisuuden selittäjiä kuin hormonaaliset seikat, joita tässä tutkimuksessa ei ole. Myös Hartmann ym. (2004) ovat todenneet, että hormonaalisten muutosten suorat vaikutukset hyvinvointiin ja seksuaalisuuteen ovat suhteellisen heikkoja. Näin ollen emme pidä suurena puutteena sitä, että meillä ei ole ollut mahdollisuutta tutkia vastaajiemme hormonitasoja. Ikääntyminen vaikuttaa jossain määrin eri tavoin miesten ja naisten seksuaalisuuteen. Vielä 70- vuotiaina suomalaisista miehistä kolmella neljäsosalla oli vakituinen seksuaalikumppani, mutta naisista miltei puolet eli vailla vakituista seksikumppania. Tästä johtuu ilman muuta se, että ikääntyneet miehet olivat seksuaalisesti aktiivisempia kuin ikääntyneet naiset. Jos ikääntyneillä naisilla ei ollut vakituista kumppania, he eivät käytännöllisesti katsoen olleet lainkaan yhdynnöissä. Tutkimuksemme tulosten mukaan joka neljäs seitsemänkymppinen parisuhteessa elävä nainen ei viimeksi kuluneen vuoden aikana ollut ollut yhdynnässä, parisuhteettomista tämä osuus oli 85 %. Vanhimpien miesten seksuaalielämä oli heidän omien vastaustensa mukaan yhtä hyvää kuin nuorempien miesten, mutta ikääntyneimmät naiset eivät pitäneet yhdyntää niin miellyttävänä eivätkä saaneet orgasmia yhdynnässä yhtä yleisesti kuin heitä vähän nuoremmat naiset. Tämä selittyy osaksi siitä, että 60- ja 70-vuotiaista naisista useampi kuin joka toinen oli kokenut seksuaalisen halun puutetta viimeksi kuluneen vuoden aikana. Toisin kuin naisilla, vanhimmillakin miehillä seksuaalinen halu säilyi voimakkaana 70-vuotiaaksi. Huomionarvoista on myös se, että yli kaksi kolmesta seitsemänkymppisestä miehestä ei sanonut erektio-ongelmia esiintyvän usein. Vaikka koettu terveys oli ikääntyvien seksuaalista toimintaa voimakkaasti määräävä tekijä, se ei aiheuttanut suurimmalle osalle ikäihmisistä vaikeita ongelmia sukupuolielämässä. Merkille pantavaa on, että molempien sukupuolten vastaajien mielestä miehen sairaus haittasi sukupuolielämää enemmän kuin naisen sairaus. Bortzin ym. (1999) katsauksen mukaan ikääntyvien miesten seksuaalisen aktiivisuuden vaikutuksia koskevissa tutkimuksissa ei ole juuri arvioitu minkälainen seksuaalinen toiminta on mahdollista terveille, parisuhteisille, yhdyskunnassa (ei laitoksessa) asuville ja onnistuneesti ikääntyville miehille. Suomalainen tutkimuksemme osoittaa, että useimmat ikääntyvät miehet ovat seksuaalisesti aktiivisia. Bortz ym. (1999) määrittelivät tutkimuksensa perusteella, millaisilla ikääntyvillä miehillä 11
seksuaalielämä jatkui ilman erityisiä vaikeuksia. Nämä miehet eivät maininneet erityisiä terveysongelmia, elivät seksuaalikumppanin kanssa ja heillä oli myönteinen käsitys kumppanistaan. Meidän tutkimuksessamme varsin monet miehet täyttivät nämä seksuaalisesti ongelmattoman ikämiehen kriteerit. Kaikenikäiset ikääntyvät miehet pitivät parisuhdettaan yhtä onnellisena ja katsoivat siinä olevan sopivasti koskettelua ja fyysistä läheisyyttä. Yksi selitys tälle on se, että ikäihmiset eivät arvostaneet seksiä parisuhteessaan yhtä paljon kuin nuoremmat. Seitsemänkymppisistä miehistä kaksi kolmasosaa, mutta naisista vain puolet, piti sukupuolielämää tärkeänä parisuhteensa onnellisuuden kannalta. Seksuaalisen aktiviteetin vähäisyys ei tehnyt heitä onnettomiksi, koska he eivät pitäneet seksiä niin tärkeänä. Ikääntyvät naiset olivat seksuaaliselta kiinnostukseltaan moniaineksinen ryhmä. Vanhimmassa ikäryhmässä joka viides parisuhteessa elävä nainen olisi halunnut nykyistä harvemmin yhdyntöjä parisuhteessaan. Miltei yhtä monet naiset olisivat halunneet yhdyntöjä nykyistä useammin. Vanhimmista parisuhteisista naisista joka neljäs ja miehistä joka kuudes ei ollut ollut sukupuoliyhteydessä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tulos liittyy vanhimpien naisten seksuaalisen halun puuttumiseen ja heidän miestensä sairauteen. Regressioanalyysissa ikä ennusti merkitsevästi seksuaalista aktiivisuutta, mutta kun muita tekijöitä oli otettu huomion, sen merkitys väheni. Molemmilla sukupuolilla tyytyväisyys sukupuolielämään ja yhdyntöjen määrään liittyivät yhdyntöjen useuteen. Miehillä myös sukupuolikumppanien suuri määrä, vastavuoroinen rakkaussuhde, erektiovaikeuksien puuttuminen, vapaamielinen asenne naisten seksiaktiivisuuteen, itse arvioitu seksuaalinen aktiivisuus ja elämäntyylitekijöistä alkoholinkäyttö ja liikunta ennustivat nykyisten yhdyntöjen useutta. Naisilla taas sukupuolielämän tärkeänä pitäminen, seksuaalinen halu ja vastasolmittu parisuhde lisäsivät seksuaalista aktiivisuutta. Monet tekijät, jotka korreloivat seksuaaliseen aktiivisuuteen, eivät selittäneet sitä itsenäisesti, kun muiden seikkojen vaikutus kontrolloitiin. Ikääntyvien eri ikäryhmissä seksuaalinen aktiivisuus selittyi yleensä samojen tekijöiden avulla. Miten ylläpitää ja parantaa ikääntyvien seksuaalielämää? Tutkimuksemme on rajoittunut sukupuoliyhdynnän käsittelyyn ikääntyvien suomalaisten keskuudessa. Toivomme että yhteen seksuaalisen aktiivisuuden muotoon keskittyminen on auttanut lukijaa ymmärtämään entistä paremmin yhdyntäaktiivisuuden merkitystä ikääntyneiden elämässä ja sitä, mikä ylläpitää sitä. Emme tässä yhteydessä ole käsitelleet yhdyntäseksin kritiikkiä ja sille esitettyä vastakritiikkiä, jota on esitetty runsaasti etenkin feministisessä kirjallisuudessa. Länsimaissa on esitetty joukko ehdotuksia ja kasvatusohjelmia ikääntyville pariskunnille, jotta nämä voisivat ylläpitää seksuaalisia aktiviteetteja ja niihin liittyvää nautintoa. Näiden hurskaiden toivomusten mukaan tärkeää lienee välttää toistuvia seksirutiineja ja laajentaa seksuaalisia toimintatapoja. Tämä on merkityksellistä, koska vanhemmilla ihmisillä on fyysisiä rajoituksia ja kipuja, jotka estävät joitakin tavanomaisia seksuaaliaktiviteetteja. Yleisiä seksuaaliseen haluun liittyviä interventioita ovat mm. seksuaalisen mielikuvituksen rohkaiseminen, intiimin kanssakäymisen parantaminen, itsetyydytysharjoitukset ja vaihtelun lisääminen seksuaalisiin tilanteisiin (Bartlik ja Goldstein 2001). Riippumatta suhteen kestosta tai luonteesta, sen laatua parantaa läheisyyden kokeminen, itsenäisyys ilman liiallista etäisyyttä, kyky hallita stressiä ja ulkonaisten tekijöiden aiheuttamia häiriöitä sekä tyydyttävän seksuaalisen tasapainon saavuttaminen (Kingsberg 2000). Jotta vanhenevat ihmiset voisivat vastata seksuaalisen aktiivisuuden ylläpidon haasteeseen ikääntymisprosessin aikana, pariskuntien tulisi rakastella siten kuin heille on mahdollista. Kädet ja suut ovat luotettavia, penikset ja vaginat eivät. (DeLamater ja Sill 2005.) Fyysisen intiimisyyden säilyttäminen hellimällä ja koskettelemalla lienee hyvinvoinnin kannalta keskeistä silloin kun penetraatioseksi, jota tässä artikkelissa on käsitelty, ei enää ole mahdollista. Naiset voisivat sopeutua ikään liittyviin fysiologisiin muutoksiin muuttamalla seksuaalitapojaan esimerkiksi pyytämällä kumppaniaan hyväilemään heitä pitempään tai kokeilemalla uusia asentoja, jotka aiheuttavat vähemmän kipua. He voisivat myös käyttää liukastusvoiteita emättimen kostumisen avuksi. (Trudell ym. 2000.) Jos miehet haluavat jatkaa yhdyntöjä iän karttuessa, heidän kannattaisi meidän suomalaisten tulostemme mukaan harrastaa liikuntaa, käyttää kohtuullisesti alkoholia, pyrkiä säilyttämään erektiokykynsä, löytää vastavuoroinen rakkaussuhde ja sallia naisen tehdä seksuaalisia aloitteita. Jos ihminen on menettänyt seksuaalisen halunsa, mutta on edelleen kiinnostunut läheisyydestä kumppaninsa kanssa, hän voi silti nauttia seksuaalisista kokemuksista. Seksuaalisiin ärsykkeisiin voi myös vastata seksuaalisesti vaikka seksuaalista halua ei tuntisikaan. (Kingsberg 2002.) Aktiivinen seksielämä on mahdollista niillekin pareille, joilla on vaikeuksia sukuelinten surkastumisen tai erek- 12
tiovaikeuksien johdosta. Vanhempien pariskuntien kannattaisikin siirtyä lähetyssaarnaaja-asennosta ja yhdynnästä käyttämään erilaisia asentoja ja ärsytystapoja, esimerkiksi suu- ja käsiseksiä, seksiapuvälineitä ja aistillisia, ei-sukuelimiin liittyviä toimintoja kuten yhdessä kylpeminen, hieronta tai eroottiset elokuvat tai kirjallisuus. Heidän pitäisi ehkä oppia kommunikoimaan paremmin sekä makuuhuoneessa että sen ulkopuolella. Viestintä sinänsä voi olla viettelevää, kiihottavaa ja seksuaalista. (Kingsberg 2002.) Tässä esille tuodut asiat ovat yhä tärkeämpiä myös vanhustenhoitolaitoksissa ja -asuntoloissa. Ulkomaisten tutkimusten mukaan hoitohenkilökunta ja lääkärit sanovat usein, että he asennoituvat myönteisesti ikääntyvien seksuaalitoimintoihin. Kuitenkin nämä suosiolliset asenteet seksuaalisuutta kohtaan eivät välttämättä johda niitä tukeviin käytöntöihin. (Trudell ym. 2000.) Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan dementiakodeissa työskentelevät hoitajat puhuivat hämmentyneisyydestään, kun he löysivät miehen naisen vuoteessa yhdyntätilanteessa. He kokivat syyllisyyttä huolimattomuudestaan ja olivat epävarmoja siitä, mitä kertoa omaisille. (Molander 2003.) Willert ja Semans (2000) tähdentävät sitä, että henkilökunnan ei tulisi vaivaantua hoidettaviensa seksuaalisesta kiinnostuksesta vaan antaa heille kysyttäessä tietoa sukupuoliasioista ja vakuuttaa terveysongelmista kärsiville, että seksuaalisuuden myönteinen ilmaiseminen ja kokeminen ovat edelleen mahdollista ainakin jossakin muodossa. Kiitämme dosentti Gustaf Molanderia Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksella ja kahta Gerontologian arvioijaa hyödyllisistä kommenteista. Lähteet Badeau D. Illness, disability and sex in aging. Sexuality and Disability 13(3): 219-237, 1995. Bartlik B, Goldstein M Z. Men s sexual health after midlife. Psychiatric Services 52(3): 291-293, 306, 2001. Bortz W M, Wallace D H, Wiley D. Sexual function in 1202 aging males: Differentiating aspects. Journal of Gerontology: Medical Sciences 54A(5): M237-M241, 1999. Campbell M, Huff M S. Sexuality in the older woman. Gerontology & Geriatrics Education 16(1): 71-81, 1995. DeLamater J D, Sill M. Sexual desire in later life. The Journal of Sex Research 42(2): 138-149, 2005. Dennerstein L, Lehert P, Burger H. The relative effects of hormones and relationship factors on sexual function of women through the natural menopausal transition. Fertility and Sterility 84(1): 174-180, 2005. Haavio-Mannila E, Kontula O. Seksin trendit meillä ja naapureissa. WSOY, Helsinki 2001. Hartmann U, Philippsohn S, Heiser K, ym. Low sexual desire in midlife and older women: personality factors, psychosocial development, present sexuality. Menopause 11(6): 726-740, 2004. Haavio-Mannila E, Roos J.P, Kontula O. Repression, revolution and ambivalence. The sexual life of three generations. Acta Sociologica 39(4): 409-430, 1996. Haavio-Mannila E, Roos J.P, ym. Olivatko suuret ikäluokat murroksen moottoreita? Teoksessa: Yhteiskunnan moottori vai kivireki? Suuret ikäluokat ja 1960-lukulaisuus, s. 215-238. Toim. Erola J, Wilska T-A. SoPhi, Jyväskylä 2004. Kingsberg S A. The psychological impact of aging on sexuality and relationships. Journal of Women s Health & Gender- Based Medicine 9: Supplement 1: 33-38, 2000. Kingsberg S A. The impact of aging on sexual function in women and their partners. Archives of Sexual Behavior 31(5): 431-437, 2002. Kontula O, Haavio-Mannila E. Suomalainen seksi. WSOY, Helsinki 1993. Laumann E O, Nicolosi A, Glasser D B, ym. Sexual problems among women and men aged 40-80 y: prevalence and correlates identified in the Global Study of Sexual Attitudes and Behaviors. International Journal of Impotence Research 17(1): 39-57, 2005. Molander G. Työtunteet esimerkkinä vanhustyö. Työterveyslaitos, Helsinki 2003. Ronkainen S, ym. Erotiikka ja elämänkulku. WSOY, Helsinki 1994. Ronkainen S. Ikä ja seksi - katveesta seksuaalitutkimuksen kohteeksi. Teoksessa: Muuttuva vanhuus, s. 184-200. Toim. Uutela A & Ruth J-E. Gaudeamus, Helsinki 1994. Trudell G, Turgeon L, Piché L. Marital and sexual aspects of old age. Sexual and Relationship Therapy 15(4): 381-406, 2000. Willert A, Semans M. Knowledge and attitudes about later life sexuality: What clinicians need to know about helping the elderly. Contemporary Family Therapy 22(4): 415-435, 2000. 13