TALVIAIKAISET HÄIRIÖTEKIJÄT SAIMAANNORPAN (PHOCA HISPIDA SAIMENSIS) PESINTÄYMPÄRISTÖSSÄ SATU KORHONEN

TALVIAIKAISET HÄIRIÖTEKIJÄT SAIMAANNORPAN (PHOCA HISPIDA SAIMENSIS) PESINTÄYMPÄRISTÖSSÄ SATU KORHONEN Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Ympäristö- ja biotieteiden laitos Biologia 2017

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Ympäristö- ja biotieteiden laitos, biologia KORHONEN, SATU: Talviaikaiset häiriötekijät saimaannorpan (Phoca hispida saimensis) pesintäympäristössä Pro gradu -tutkielma (20 op), 27 s., liitteitä 2 Maaliskuu 2017 --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Saimaannorppa (Phoca hispida saimensis) on Saimaan vesistössä elävä, makean veden ympäristöön sopeutunut järvinorppa. Saimaannorppa on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja sen populaatiokoko on tällä hetkellä noin 360 yksilöä. Erityisesti nuorten ikäluokkien suuri kuolleisuus ja ilmastonmuutoksen pesintään kohdistuvat vaikutukset ovat tällä hetkellä merkittävimpiä uhkatekijöitä saimaannorpan tulevaisuuden kannalta. Ilmastonmuutoksen myötä Suomen talvet muuttuvat leudommiksi ja vähälumisiksi, minkä vuoksi saimaannorpan pesintä vaikeutuu. Ilman pesän suojaa jäävät kuutit ovat alttiimpia niin petojen ja suurten lintujen saalistukselle, kuin myös ihmisen aiheuttamalle häiriölle. Tutkielmassa selvitetään, millaisia häiriötekijöitä saimaannorpan pesintäympäristössä esiintyy. Tutkimuskohteita olivat petoeläinten aktiivisuus ja määrä pesäpaikoilla sekä niiden aiheuttama pesinnän häiriö. Lisäksi tutkittiin, kuinka paljon ihmistoimintaa esiintyi pesäpaikoilla ja kuinka tutkimusalueelle rakennetut pesintäaluetta parantavat apukinokset kestivät tutkimuskausien aikana. Tutkimuskohteita seurattiin keväinä 2015 ja 2016 tutkimusalueelle sijoitettujen liikkeeseen reagoivien riistakameroiden avulla. Pesäpaikoilla runsainten havaintoja tehtiin ketuista (Vulpes vulpes) ja supikoirista (Nyctereutes procyonoides). Erityisesti kettuja voidaan pitää uhkana kuuteille, koska ketut kaivoivat pesiä ja jahtasivat sekä saalistivat jäällä suojattomina makaavia kuutteja. Myös supikoirat pelästyttivät yhden kuutin jäältä veteen, ja suurista linnuista lokit (Laridae) olivat kiinnostuneita jäällä makaavasta kuutista. Myös muiden eläinten vierailuja tilastoitiin, mutta ne eivät olleet kontaktissa kuuttien kanssa. Petoeläimet vierailivat useammin paikoilla, joilla oli norpan tekemä makuu- tai poikaspesä kuin pesättömillä kamerapaikoilla. Ihmiset vierailivat pesäpaikoilla satunnaisesti. Ihmistoiminnasta on voinut aiheutua häiriötä pesinnälle, mutta tutkimuksen perusteella aiheutuneesta häiriöstä ei voi kuitenkaan tehdä tarkkoja arviointeja. Apukinosten sulamisessa havaittiin eroja vuosien välillä: vuonna 2015 sulamista tapahtui enemmän kriittisimpään pesintäaikaan kuin vuonna 2016. Erot sulamisessa aiheutuvat erilaisista sääolosuhteista vuosien välillä. Kuten jo aiemmissa tutkimuksissa on todettu myös tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että petoeläimistä ei ole kuuteille merkittävää vaaraa, jos niillä on pesä suojanaan. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos kuutit jäävät ilman suojaa. Jatkotutkimuksissa on syytä edelleen selvittää, mitä muita vaihtoehtoja apukinosten lisäksi voidaan hyödyntää pesinnän turvaamisessa sääolosuhteiltaan huonoina keväinä. Avainsanat: saimaannorppa, ilmastonmuutos, saalistus, ihmislähtöinen häiriö, apukinos

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Department of Environmental and Biological Sciences, biology KORHONEN, SATU: Wintertime disturbances in the breeding habitat of Saimaa ringed seal (Phoca hispida saimensis) MSc. Thesis (20 cp), 27 pp., Appendices 2 March 2017 --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Saimaa ringed seal (Phoca hispida saimensis) is a subspecies which has adapted to freshwater and lives in Lake Saimaa. Saimaa ringed seal has been classified as an endangered species and its population size is currently circa 360 individuals. Especially high juvenile mortality and the negative effects of climate change on breeding habitat are major threats to Saimaa ringed seal. Climate change will alter winters in Finland: the winters will become milder and the snow cover will be reduced and thus the breeding of the seals will become more difficult. Without the shelter that snow lairs provide, the pups are more vulnerable to predation by carnivores and large birds and also to human induced disturbance. The purpose of this study is to examine disturbances in the breeding habitat of the Saimaa ringed seal. The predator activity, quantity of the predators and disturbance around the lairs caused by predators were examined. In addition, human activities nearby lairs and the durability of man-made snowdrifts were examined. The study objects were followed by motion reacting game cameras that were placed in the study area during winters 2015 2016. Red foxes (Vulpes vulpes) and raccoon dogs (Nyctereutes procyonoides) were the most abundant observed species in the lair sites. Especially foxes can be potential threat for seal pups, because foxes dug the lairs, chased pups and also tried to hunt a pup which was lying on ice without a shelter. In addition, raccoon dogs frightened one pup from ice to water and also gulls (laridae) were interested in pups. Visits by other animals were also observed but they weren t in close contact with the pups. The predator activity was higher in birth and haul-out lair sites than in those places that didn t have lairs. It seems that predators go actively to lair sites. Also some occasional human visits were observed. Human induced disturbances might have happened nearby the birth lairs but this study cannot precisely estimate how much disturbance the people visiting the lairs have caused. Differences in melting of the man-made snowdrifts were observed between study years. In year 2015 more melting happened in the critical time of breeding than in 2016. Differences are explained by the different weather conditions between the years. As already previous studies have shown, also this study indicates that predator s aren t considerable threat to seal pups when pups are protected by snow lairs, but the situation will change if the pups are born without shelter. In further studies on other alternatives to man-made snowdrifts should also be studied. Key words: Saimaa ringed seal, climate change, predation, human-induced disturbances, manmade snowdrifts

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 2 2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA HYPOTEESIT... 4 3 MATERIAALIT JA MENETELMÄT... 4 3.1 Tutkimusalue ja riistakamerat... 4 3.2 Riistakameraseuranta... 6 3.3 Apukinokset ja sää... 7 4 TULOKSET... 8 4.1 Petohavainnot... 8 4.2 Ihmishavainnot ja muut eläinhavainnot... 9 4.3 Petojen aktiivisuus pesäpaikoilla... 10 4.4 Ihmisten toiminta pesäpaikoilla... 12 4.5 Sää... 13 4.5.1 Apukinosten sulaminen ja kestävyys... 14 5 TULOSTEN TARKASTELU... 17 5.1 Petojen aiheuttama häiriö saimaannorpan pesintään... 17 5.2 Ihmistoiminta ja ihmisen aiheuttama häiriö... 19 5.3 Apukinokset ja niiden kestävyys... 20 6 JOHTOPÄÄTÖSET... 23 KIITOKSET... 24 LÄHDELUETTELO... 25 LIITTEET

1 JOHDANTO Jääkauden loppupuolella noin 11 500 12 500 vuotta sitten ensimmäiset norpat (Phoca hispida) saapuivat Itämeren alueelle (Hyvärinen ym. 2004). Jääkauden jälkeen, jään vetäytyessä ja maan kohotessa osa norpista jäi nykyisen Saimaan ja Laatokan alueille saarroksiin (Hyvärinen ym. 1999, 2004, Blix 2005). Näin muodostuivat norpan nykyiset Saimaan ja Laatokan makeanveden alalajit: saimaannorppa (P. h. saimensis) ja laatokannorppa (P. h. ladogensis) (Hyvärinen ym. 2004). Järvi eroaa huomattavasti norppien alkuperäisestä merellisestä elinympäristöstä (Sipilä & Hyvärinen 1998, Hyvärinen ym. 2004). Vaikka Saimaa on Euroopan järvistä neljänneksi suurin, se on keskisyvyydeltään matala (keskisyvyys noin 12 metriä) ja tuhansien saarten täyttämä sokkeloinen elinympäristö (Kuusisto 1999, Hyvärinen ym. 2004). Saimaannorppa on ollut maantieteellisesti eristyneenä muista hylkeistä ainakin 9500 vuoden ajan, jonka aikana sille on kehittynyt monia elinympäristön muovaamia erityispiirteitä (Nyman ym. 2014). Esimerkiksi morfologiset ja geneettiset ominaisuudet sekä käyttäytyminen poikkeavat muista alalajeista (Hyvärinen ym. 1999, Kunnasranta 2001, Nyman ym. 2014). Saimaannorpan kokonaiskanta on tällä hetkellä noin 360 eläintä, joista noin 111 yksilöä on synnytyskykyisiä (Metsähallitus 2016a). Poikasia eli kuutteja syntyy vuosittain noin 65 70 (Metsähallitus 2015). Keväällä 2016 uusia kuutteja arvioitiin syntyneen poikkeuksellisen paljon: 87 yksilöä (Metsähallitus 2016a). Saimaannorpan populaatiokoko onkin kasvanut hiljalleen 1950 1980 lukujen jälkeen, jolloin norppakanta oli pienemmillään: silloin norppia oli alle 200 yksilöä (Metsähallitus 2016b). Vaikka saimaannorppakanta on kasvanut noin 360 yksilöön, se on edelleen erittäin uhanalainen (luokitus: EN) ja suojelua vaativa eläin (Metsähallitus 2016a, Liukko ym. 2016). Eritoten poikasten kuolleisuus on suurta (Sipilä 2003, Niemi 2013, Auttila ym. 2016). Tämä johtuu valtaosin siitä, että poikaset takertuvat helposti kalaverkkoihin ja kuolevat niihin (Sipilä 2003, Niemi ym. 2012). Kalaverkkokuolemien lisäksi ilmastonmuutos on tällä hetkellä yksi suurimmista uhista saimaannorpalle (Auttila 2015). Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on hankalaa monille pohjoisille lajeille (Kelly ym. 2001). Muutokset tapahtuvat nopeasti ja vaikutukset kohdistuvat suoraan pesintään sellaisilla lajeilla, jotka tarvitsevat jäätä ja lunta lisääntymiseen sekä pesän rakentamiseen (Kelly ym. 2001, Ferguson ym. 2005, Auttila 2015). Saimaannorppa on hitaasti lisääntyvä laji ja lisäksi sen populaatiokoko sekä geneettinen monimuotoisuus on pientä, mikä tekee saimaannorpan sopeutumisesta muuttuvaan ilmastoon 2

vaikeaa (Valtonen 2014, Auttila 2015). Lisäksi Saimaalle eristyksiin jääneillä norpilla ei ole mahdollisuutta levittäytyä pohjoisemmaksi, minkä vuoksi ilmastonmuutos on erityisen suuri uhka saimaannorpalle (Hyvärinen ym. 2004). Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen talvet muuttuvat leudoiksi ja vähälumisiksi (Venäläinen ym. 2001, Jylhä ym. 2009, Kellomäki ym. 2010). Lauhat talvet altistavat kuutit aikaisempaa enemmän maalla elävien petoeläinten ja suurten lintujen saalistukselle, mikäli kuutit jäävät ilman pesän tarjoamaan suojaa (Smith & Lydersen 1991, Kelly 2001, Stirling & Smith 2004, Auttila 2015). Saimaalta puuttuvat norpan alkuperäiset luonnolliset saalistajat: naali (Vulpes lagopus) ja jääkarhu (Ursus maritimus), mutta norpan mahdollisia saalistajia voivat olla kettu (V. vulpes), karhu (U. arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx) ja ahma (Gulo gulo) (Smith 1976, Helle ym. 1984, Sipilä 1990; 2003, Lydersen 1998). Ilman pesää syntyvät kuutit ovat vaarassa joutua saaliksi ja lisäksi myös hypotermian vaara on suurempi kuin pesään syntyvillä kuuteilla (Stirling & Smith 2004, Auttila ym. 2014). Leutoina ja vähälumisina talvina norppien pesintämahdollisuuksia on pyritty parantamaan ihmisten tekemien, lumesta kasattujen, apukinoksien avulla. Apukinoksia voidaan hyödyntää pesinnän turvaamisen keinona, jos lunta ja jäätä on pesintäympäristössä, mutta lumen laatu ja määrä ovat liian heikkoja normaalille pesinnälle (Kunnasranta ym. 2014, Auttila 2015). Saimaannorpan pesinnän onnistuminen on äärimmäisen tärkeää, jotta kanta pysyisi vakaana ja jotta se voisi tulevaisuudessa kasvaa suuremmaksi. Tämän vuoksi on tarpeellista selvittää, millaisia pesintää vaarantavia häiriötekijöitä saimaannorpan elinympäristössä esiintyy ja miten leuto sää vaikuttaa pesintään. Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millaisia talviaikaisia häiriötekijöitä saimaannorpan pesintäympäristössä esiintyy. Tarkastelun kohteena ovat petoeläinten ja ihmisten aiheuttama pesinnän häirintä sekä sään vaikutukset norppien pesintään ja apukinospesien kestävyyteen. Kun osataan ennakoida, millaisia häiriötekijöitä saimaannorpan pesintään liittyy, pystytään myös kehittämään saimaannorpan suojelua tulevaisuudessa. 3

2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA HYPOTEESIT Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää: millaisia talviaikaisia häiriötekijöitä esiintyy saimaannorpan pesimäalueella. Tutkimuskysymyksiä olivat: 1) Mitä häiriölähteitä ja missä määrin norpan pesien läheisyydessä esiintyy? 2) Hakeutuvatko pedot pesien läheisyyteen? Lisäksi arvioin norppien apukinospesien sulamista tutkimuskausilla. Tutkimuksessa kartoitettiin, mitä petoeläimiä norppien pesien läheisyydessä liikkui, kuinka runsaasti petoeläimiä oli, houkuttelivatko pesät petoeläimiä pesintäpaikoille ja aiheuttivatko petoeläimet häiriötä pesinnälle: esimerkiksi kaivamalla pesiä auki tai saalistamalla kuutteja. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon ihmisiä ja millaista ihmistoimintaa pesäpaikkojen lähellä oli, ja mitä muita eläimiä pesien läheisyydessä liikkui. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös rakennettujen apukinosten kuukausittaista kuntoa ja arvioitiin sään vaikutusta apukinosten kestävyyteen ja pesintään. Hypoteesina oli, että norppien pesien lähellä liikkuu paljon petoja, kuten kettuja ja supikoiria, jotka voivat myös olla potentiaalisia uhkia kuuteille, mikäli niillä ei ole lumipesän tarjoamaa suojaa. Oletuksena oli myös, että pesien läheisyydessä esiintyy kohtalaisen paljon ihmisen toimintaa (jäällä kävely, hiihtäminen, moottorikelkkailu yms.) Lisäksi hypoteesina oli, että lumipesien sulamista on havaittavissa runsaasti vuonna 2015 jo alkukeväästä, koska ennakkotietojen perusteella talvi 2015 oli leuto alkukevään osalta. 3 MATERIAALIT JA MENETELMÄT 3.1 Tutkimusalue ja riistakamerat Petoeläinten aktiivisuutta ja ihmisten liikkumista pesäpaikoilla sekä apukinosten kuntoa seurattiin vuosina 2015 ja 2016 liikkeeseen reagoivien riistakameroiden avulla. Riistakamerat asennettiin norppien pesintäalueille: Haukivedelle, Joutenvedelle, Puruvedelle, Enovedelle ja Pihlajavedelle (kuva 1). Kamerat asennettiin oletettujen pesäpaikkojen välittömään läheisyyteen joulu-tammikuussa ja poistettiin huhtikuussa. Vuonna 2016 osa kameroista jätettiin maastoon poikaspesille kuvaamaan mahdollista ihmislähtöistä häiriötä pesälaskentojen jälkeen huhtikuun ajaksi. 4

Kuva 1. Tutkimusalue ja riistakameroiden sijoittuminen vuosina 2015 (n=72) ja 2016 (n=87). 5

3.2. Riistakameraseuranta Liiketunnistimella varustetut kamerat (SG560K-12MHD, SG560K-8MHD, SG550M-8M, Vigilant Hunter U150) ottivat kolmen kuvan sarjan aina kun liiketunnistin reagoi kameran lähellä (maksimi etäisyys: noin 25 m) tapahtuvaan liikkeeseen. Lisäksi vuonna 2015 osa riistakameroista toimi ajastimen avulla; ne ottivat valokuvia kameraan säädetyllä aikavälillä (noin 12h). Vuonna 2016 käytettiin myös videokuvaa ottavia kameroita. Maastosta poistamisen jälkeen riistakameroiden ottamat kuvat tallennettiin ja analysoitiin. Kuvista kirjattiin ylös kaikki eläin- ja ihmishavainnot seurantalomakkeeseen kuukausittain (liite 1). Lomakkeeseen merkittiin erikseen jokaisen seuratun kuukauden kohdalle, kuinka paljon eläin- ja ihmishavaintoja oli. Jokainen havaittu petoeläinlaji merkittiin lomakkeeseen omalle sarakkeelle. Lisäksi selkeät petoeläinhavainnot, joista ei voinut kuitenkaan tunnistaa varmaksi lajia tilastoitiin tunnistamattomat petoeläimet sarakkeeseen. Kaikki muut pedot, esimerkiksi minkit (Neovison vison) ja näädät (Martes martes) tilastoitiin muut petoeläimet sarakkeeseen. Ihmiset, koirat (Canis lupus familiaris), sekä muut eläimet tilastoitiin omina sarakkeinaan. Linnuista, Corvus- sukuun kuuluvat linnut: varikset (C. corone cornix) ja korpit (Corvus corax) tilastoitiin samaan sarakkeeseen, ja lokit (Laridae) omaan sarakkeeseen. Kohteesta merkittiin erillinen havainto silloin kun edellisestä kohdetyypin havainnosta oli kulunut vähintään yli tunti aikaa: kulunutta aikaa seurattiin kuvissa olevien aikaleimojen avulla. Seurantalomakkeeseen merkittiin aina yksi havainto kohteesta, vaikka kohteita, esimerkiksi kettuja, olisi ollut kaksi yhtä aikaa kuvassa. Lisäksi seurantalomakkeeseen kirjattiin kaikki häiriötä aiheuttavat tekijät, esimerkiksi jos pedot kaivoivat pesää, jahtasivat tai hyökkäilivät kuutin kimppuun tai mikäli epäiltiin, että ihmistoiminta aiheutti häiriötä pesinnälle. Tämän jälkeen kaikkien havaintojen lukumäärät tilastoitiin ja koottiin Excel 2013 -ohjelmistolla taulukoksi. Toimimattomat kamerat poistettiin aineistosta ja jos samalla paikalla oli ollut kaksi kameraa kuvaamassa, aineistoon valittiin se kamera, jossa oli enemmän havaintoja. Kameroiden havainnot tilastoitiin ja laskettiin vielä erikseen sen mukaan, oliko ko. kamera kuvannut saimaannorpan pesällä vai ei. Kuvaamispaikan pesärakenne selvitettiin keväällä (huhtikuussa) tapahtuvissa pesäkartoituksissa. Mikäli kameran kuvaamalla paikalla ei ollut pesää havainnot tilastoitiin ei pesää taulukkoon ja jos kameran kuvauspaikalla oli pesä, havainnot tilastoitiin pesät taulukkoon. Ei pesää ja pesät taulukoista arvioitiin kahden riippumattoman otoksen t-testillä, oliko pesillä suurempi petoeläinaktiivisuus kuin niillä paikoilla, joilla ei ollut pesää. T-testi laskettiin IBM SPSS Statistics 23 -ohjelmistolla. Vuosien 2015 ja 2016 pesäpaikkojen sekä pesättömien paikkojen havainnot yhdistettiin t-testiä varten. 6

Lisäksi poikaspesien (pesien, joista löydettiin merkkejä uusista syntyneistä kuuteista) ja makuupesien (aikuisten norppien lepopesät) petohavainnot tilastoitiin ja laskettiin Excelissä vielä omina taulukkoinaan molempina vuosina. 3.3 Apukinokset ja sää Tutkimusalueille rakennettiin tutkimusvuosina apukinoksia norppien pesinnän edistämiseksi (kuva 2). Apukinosten sulamista ja pesäkuntoa seurattiin riistakameroiden avulla tammikuultahuhtikuulle. Havainnot sulamisen aiheuttamista muutoksista kirjattiin ylös apukinoksen sulamisnopeuslomakkeeseen, jonne merkittiin jokaisen seuratun kuukauden kohdalta pesäkunto (liite 2). Pesäkunto tarkistettiin kunkin kuun viimeisestä kuvasta. Apukinoksen sulamista arvioitiin vain niistä kinoksista, joissa oli norpan poikaspesä tai makuupesä. Pesäkuntoa arvioitiin seuraavasti: 0) ei havaittua sulamista, 1) katossa lommo/lommoja, 2) katto romahtanut, 3) useita kattoja romahtanut, 4) sulanut, avanto näkyy vielä 5) ei voi enää sanoa, että pesää ollut. Tämän jälkeen laskettiin kuukausittain, kuinka monta prosenttia apukinoksista oli sulanut eli kuinka monta prosenttia kinoksista sai luokituksen 1), 2) jne. Sääolosuhteita tarkasteltiin Ilmatieteen laitoksen tutkimuskausien sääaineistojen avulla ja apukinoksen sulamisnopeutta verrattiin ko. aineistoihin. Sääaineistojen lämpötilat olivat mitattu Rantasalmen Rukkasluodolta ja lumen syvyydet Sulkavaan kuuluvasta Hattulasta. Sääaineistoista laskettiin lämpötilan keskiarvot sekä lumen keskisyvyys kuukausittain, joita verrattiin apukinosten sulamiseen. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana kaksi keinopesää, joiden soveltuvuutta norpan pesäpaikaksi testattiin. Kuva 2. Apukinos voidaan rakentaa esimerkiksi lumikolien ja lapioiden avulla kasaamalla lunta röykkiöksi ( UEF saimaannorppatutkimus). 7

4 TULOKSET 4.1 Petohavainnot Vuonna 2015 tutkimuskameroita oli 72, joista 64 kameran kuvat otettiin huomioon petoeläinkartoituksessa (taulukko 1). Seuraavana vuotena kameroita oli 87, joista 77 kameran kuvia käytettiin tutkimuksessa. Apukinoksille sijoitettuja kameroita oli 39 (54 %) keväällä 2015 ja seuraavana keväänä 54 (62 %). Vuoden 2015 kameroista 75 % ja vuoden 2016 kameroista 87 % kuvasi petoja. Molempina vuosina yleisin petoeläin pesäpaikoilla oli kettu, josta tehtiin havaintoja 105 kappaletta (54 % kaikista petohavainnoista) vuonna 2015 ja seuraavana vuotena 119 havaintoa (52 % kaikista petohavainnoista). Pesäpaikoilla toiseksi eniten havaintoja tehtiin supikoirista. Keväällä 2015 supikoirista tehtiin 51 havaintoa (26 % kaikista petohavainnoista) ja vuoden 2016 keväällä 73 havaintoa (32 % kaikista petohavainnoista). Lisäksi keväällä 2015 pesäpaikoilla tehtiin yhteensä kuusi havaintoa saukoista, kaksi havaintoa ilveksistä, 25 havaintoa tunnistamattomista pedoista ja neljä havaintoa muista petoeläimistä. Seuraavana vuotena muita petohavaintoja pesäpaikoilla tehtiin: 19 saukoista, kaksi ilveksistä, 12 tunnistamattomista petoeläimistä ja viisi muista pedoista. Kettu ja supikoira olivat yleisimmät pedot myös niissä tutkimuspaikoissa, joissa ei ollut pesää. Vuonna 2015 kettuhavaintoja tehtiin 25 (56 % kaikista petohavainnoista) ja supikoira havaintoja 11 (25 % kaikista petohavainnoista). Vuonna 2016 kettuhavaintoja tehtiin 68 (51 % kaikista petohavainnoista) ja supikoirahavaintoja 49 (37 % kaikista petohavainnoista). Lisäksi näillä paikoilla tehtiin vuonna 2015 yhteensä kaksi saukkohavaintoa, yksi ilveshavainto, neljä tunnistamatonta petoeläinhavaintoa ja yksi muu petoeläinhavainto. Seuraavana vuotena tehtiin neljä havaintoa saukoista, kaksi havaintoa ilveksistä sekä 10 havaintoa tunnistamattomista pedoista 8

Taulukko 1. Tutkimuksessa käytettyjen riistakameroiden lukumäärä, petoja kuvanneiden kameroiden prosenttimäärä ja petohavaintojen kokonaismäärä. Pesän rakenne Kameroita Kamerat Petohavainnot yhteensä kuvasivat petoja yhteensä 2015 2016 2015 2016 2015 2016 Makuupesä 22 31 82 % 94 % 110 164 Poikaspesä 14 14 93 % 71 % 83 53 Makuupesä/ poikaspesä 0 2 0 % 100 % 0 13 Ei pesää 28 30 61 % 87 % 44 133 Yhteensä 64 77 75 % 87 % 237 363 4.2 Ihmishavainnot ja muut eläinhavainnot Vuonna 2015 pesäpaikoilla tehtiin yhteensä 14 ihmishavaintoa ja neljä koirahavaintoa, joista neljä ihmishavaintoa tehtiin poikaspesillä. Corvus-sukuun kuuluvista linnuista havaintoja tehtiin yhteensä seitsemän ja kaikista muista eläimistä havaintoja tehtiin yhteensä 30. Lokkeja (Laridae) ei havaittu pesäpaikoilla. Niillä paikoilla, joilla ei ollut pesiä: ihmisistä tehtiin kaksi, koirista yksi, Corvus-sukuun kuuluvista linnuista yhdeksän, lokeista 38 ja muista eläimistä 13 havaintoa. Vuonna 2016 pesäpaikoilla tehtiin yhteensä 16 ihmishavaintoa, joista viisi ihmishavaintoa tehtiin poikaspesillä. Lisäksi pesäpaikoilla tehtiin yhteensä kolme koirahavaintoa, neljä Corvus-sukuun kuuluvaa lintuhavaintoa, kahdeksan lokkihavaintoa ja 35 muuta eläinhavaintoa. Niillä paikoilla, joilla ei ollut pesää tehtiin: 10 havaintoa ihmisistä, kolme havaintoa koirista, 33 havaintoa Corvus-sukuun kuuluvista linnuista, 162 havaintoa lokeista ja 42 havaintoa muista eläimistä. Maastoon huhtikuussa 2016 ihmislähtöistä häiriötä kuvaamaan jätetyt kamerat (n=13) poistettiin huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Kameroista tehtiin yksi havainto ihmisistä ja 16 petoeläinhavaintoa, joista 69 % oli kettuja (11 havaintoa) ja 27 % supikoiria (3 havaintoa). Lisäksi kuvista tehtiin yksi ilveshavainto sekä yksi havainto tunnistamattomaksi jääneestä petoeläimestä. Linnuista tehtiin yhteensä 9 havaintoa: korpeista kolme ja lokeista kuusi. 9

4.3 Petojen aktiivisuus pesäpaikoilla Pesäpaikoilla petohavaintoja oli keskimäärin 5,1 havaintoa/kamera ja pesättömillä paikoilla 3,1 havaintoa/kamera. Petojen liikkuminen pesillä oli tilastollisesti merkittävämpää kuin sellaisilla rannoilla, joilla ei sijainnut pesää (T-testin p-arvoksi df (138,51) saatiin P = 0,004). Erityisesti ketut ja supikoirat osoittivat kiinnostusta pesiä kohtaan: ne tutkivat ja haistelivat lumipesiä sekä romahtaneita pesiä (kuva 3). Myös saukot olivat kiinnostuneita romahtaneista pesistä: aineistosta löytyy yksi tapaus, jossa saukko menee sisälle romahtaneeseen pesään. Ilveksistä tehtiin muutamia havaintoja pesien läheisyydessä ja yhdessä kuvassa ilves tutkii romahtanutta pesää. Petoeläimet olivat kaivaneet joitakin pesiä, mutta selviä merkkejä auki asti kaivetuista pesistä ei kuitenkaan havaittu. Tutkimusvuosina tilastoitiin 11 todennäköistä tapausta, joissa pedot olivat kaivaneet pesien kattojen pintaa. Vuoden 2015 aineistosta löytyy selviä todisteita kettujen saalistusyrityksistä, sillä aineistosta havaittiin yksi tapaus, jossa kettu hyökkää kuutin kimppuun ja toinen tapaus, jossa kettu jahtaa jäällä olevaa kuuttia (kuva 4). Myös supikoirat olivat kiinnostuneita jäällä makaavista norpista; vuoden 2016 riistakamera-aineistossa löytyy yksi kuvasarja, jossa kuutti pakenee lähestyviä supikoiria veteen (kuva 5). Riistakameraaineistosta havaittiin myös lokkien olevan kiinnostuneita jäällä makaavista norpista, sillä vuoden 2016 aineistosta löytyy kuvasarjoja, joissa lokki istuu kuutin päällä ja välillä aivan kuutin vieressä (kuva 6). 10

A B C D Kuva 3. Petoeläimet ovat tutkimassa poikaspesiä. A: Saukko menee romahtaneeseen pesään. B: Kettu tutkimassa pesää. C: Kaksi supikoiraa pesän läheisyydessä. D: Ilves tutkimassa laajalta alueelta romahtanutta pesää ( UEF saimaannorppatutkimus). A B Kuva 4. A: Kettu ja kuutti maaliskuussa 2015. B: Kuvassa näkyy, kuinka kettu jahtaa kuuttia. Kuutti löydettiin myöhemmin keväällä kuolleena ( UEF saimaannorppatutkimus). 11

A B Kuva 5. A: Kuutti (sininen väri) ja kaksi supikoiraa (punaiset värit). B: Supikoirat hetkeä myöhemmin; kuutti on sukeltanut pakoon ( UEF Saimaannorppatutkimus). Kuva 6. A: Lokki ja kuutti. B: Lokki seisoo kuutin vieressä. ( UEF Saimaannorppatutkimus). 4.4 Ihmisten toiminta pesäpaikoilla Ihmistoimintaa pesien läheisyydessä ja ihmisen aiheuttamaa todennäköistä häirintää dokumentoitiin riistakameroiden avulla. Hiihtäjiä, retkiluistelijoita ja ulkoilijoita koirien kanssa havaittiin pesien läheisyydessä. Ihmisen mukana olevia koiria havaittiin kaksi: molemmat koirat olivat irti ulkoilijan mukana. Lisäksi pesäpaikoilla havaittiin yksi metsästyskoira, joka ei ollut ihmisen seurassa. Aineistosta löytyy kolme tapausta, jossa yksi tai useampi hiihtäjä hiihtää suoraan apukinoksen päältä, jossa on pesä. Lisäksi pesien vierestä tai lähietäisyydeltä hiihtämistä tai kävelemistä havaittiin 13 tapausta. Kuvista ilmeni se, etteivät ulkoilijat aina huomaa pesiä, vaan saattavat esimerkiksi hiihtää apukinosten päältä tai kulkea aivan pesän vierestä (kuva 7). Yksi ulkoilijoista oli myös mennyt pesän lähelle kuvaamaan sitä pesän katon romahtamisen jälkeen. 12

Kuva 7. A: Hiihtäjä hiihtää apukinoksen päältä, jossa on poikaspesä. Kuvassa hiihtäjän vieressä näkyy pesän romahtanut katto B: Ulkoilija kävelee laajalta alueelta romahtaneen poikaspesän vierestä ( UEF Saimaannorppatutkimus). 4.5 Sää Tutkimusvuodet olivat sääolosuhteiltaan kohtuulliset norpan pesinnän kannalta, koska lumi tuli maahan riittävän aikaisin ja lämpötilat olivat sopivan kylmät (Ilmatieteen laitos 2015; 2016a). Kuukausittaiset keskilämpötilat Rantasalmella olivat hyvin samanlaiset pesintäkausina (Ilmatieteen laitos 2015; 2016a). Vuosien välillä helmikuussa keskilämpötilojen ero oli 0,5 C, maaliskuussa 1,7 C ja huhtikuussa 0,2 C (kuva 8). Vain tammikuussa oli havaittavissa suurempi ero vuosien välillä, koska keskilämpötilojen ero oli 8,5 C. Vuonna 2015 lumipeite oli jo maassa tammikuun ensimmäisenä päivänä, kun puolestaan seuraavana vuotena lumipeite tuli hieman myöhemmin; tammikuun neljäntenä päivänä. Lumen keskisyvyydessä suurimmat erot olivat maaliskuussa: vuonna 2015 lumen keskisyvyys oli 11,5 cm ja seuraavana vuotena 45,9 cm. Muutoin lumen keskisyvyydessä oli vain vähäisiä eroja kuukausien välillä. Huhtikuussa 2016 lumi pysyi maassa muutaman päivän pidempään kuin vuoden 2015 huhtikuussa. 13

Lumen syvyys (cm) Lämpötila ( C) 50 45 Lumen keskisyvyys (cm) ja kuukausien keskilämpötilat ( C) 45,9 3,2 3 5 3 40 35 30 25 20 27,4 24,9-6,1 36,9 36,3-2 -2,5 0-1,7 1-1 -3-5 -7 15 10 11,5 13,9-9 -11 5 0 0,5-14,6 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Lumi 2015 Lumi 2016 Lämpötila 2015 Lämpötila 2016-13 -15 Kuva 8. Tutkimusvuosien kuukausittainen vaihtelu lumen keskisyvyydessä ja ilman keskilämpötilassa (Ilmatieteen laitos 2015; 2016a). Vuonna 2015 terminen kevät, eli kausi jolloin vuorokausien keskilämpötilat nousevat pysyvästi yli 0 C, alkoi Saimaan alueella noin 19.2 ja 25.3 vuonna 2016 (Ilmatieteen laitos 2016b; 2016c). 4.5.1 Apukinosten sulaminen ja kestävyys Vuonna 2015 apukinoksia kuvaavia kameroita oli yhteensä 39. Kinoksista 32:ssa oli pesä. Keväällä 2016 apukinoksia kuvaavia kameroita oli hieman enemmän: 54 kappaletta, joista 41 kinoksessa oli pesä. Apukinosten sulamista seurattiin vain sellaisista kinoksista, joissa oli pesä. Molempien vuosien tammikuussa huomattavaa sulamista ei ollut vielä tapahtunut. Helmikuussa 2015 sulamista arvioitiin 25:sta kamerasta, joista 13 oli ajastettua kameraa. Arvioiduista kinoksista 11:ssä ei havaittu sulamista (luokitus, 0), 10:ssä havaittiin lommo (1), kolmessa oli katto romahtanut (2) ja yhdessä useita kattoja romahtanut (3) (kuva 9). Helmikuun 2016 lopulla apukinosten sulamista ei ollut vielä juurikaan tapahtunut, koska kinoksista (n=20), joista sulaminen pystyttiin arviomaan, vain yhdessä havaittiin sulamisen merkkejä. 14

100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Apukinospesien sulaminen helmikuussa 95% 2015 2016 44% 40% 12% 5% 4% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0 1 2 3 4 5 0) ei havaittu sulamista 1) lommo 2) katto romahtanut 3) useita kattoja romahtanut 4) sula, pesärakenteet näkyvät 5) ei voi sanoa, että pesää ollut Kuva 9. Apukinosten, joissa oli makuu- tai poikaspesä, sulaminen helmikuussa keväinä 2015 ja 2016. Maaliskuussa 2015 pystyttiin arvioimaan 27 kinoksen kunto, joista 13 arvioitiin ajastetuista kameroista. Maaliskuussa kaikissa arvioiduissa kinoksissa näkyi merkkejä sulamisesta: yli puolessa (14 kpl) kinoksista oli useita kattoja romahtanut, seitsemän kinoksista oli kokonaan sulia, mutta pesärakenteet olivat vielä havaittavissa, viidessä kinoksessa katto oli romahtanut ja yhdessä kinoksessa oli lommo (kuva 10). Seuraavan vuoden maaliskuussa sulamista arvioitiin 37 apukinoksesta, joista 17 ei ollut vielä sulanut, 17:ssä oli lommo katossa, yhdessä oli useita kattoja romahtanut ja kaksi kinosta olivat kokonaan sulia, mutta pesärakenteet vielä näkyvillä. 15

100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% 0% Apukinospesien sulaminen maaliskuussa 46% 46% 4% 19% 0% 52% 26% 4% 5% 2015 2016 0) ei havaittua sulamista 0% 0% 1) lommo 2) katto romahtanut 3) useita kattoja romahtanut 4) sula, pesärakenteet näkyvät 5) ei voi sanoa, että pesää ollut Kuva 10. Apukinosten, joissa oli makuu- tai poikaspesä, sulaminen maaliskuussa keväinä 2015 ja 2016. Keväällä 2015 suurin osa kameroista poistettiin maaliskuun lopussa, mutta 11 kameraa poistettiin vasta huhtikuun alussa. Näistä kameroista sulamista pystyttiin arvioimaan seitsemästä kamerasta, joista kolme oli ajastettua kameraa. Kaikissa seitsemässä arvioidussa kinoksessa pesät olivat sulat, mutta pesärakenteet vielä näkyvillä (kuva 11). Seuraavan vuoden huhtikuussa arviointi pystyttiin tekemään huomattavasti suuremmasta kameramäärästä (n=39). Kinoksista 11:ssä ei havaittu sulamisen merkkejä, kahdeksassa oli lommo katossa, kuuden kinoksen katto oli romahtanut, kahdessa kinoksessa oli useita kattoja romahtanut, viisi kinoksista oli kokonaan sulia, mutta pesärakenteet vielä näkyvillä ja seitsemässä kinoksessa sulaminen oli edennyt niin paljon, ettei pesää pystynyt enää erottamaan (5). 16

100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Apukinospesien sulaminen huhtikuussa 100% 2015 2016 28% 21% 18% 15% 13% 5% 0% 0% 0% 0% 0% 0) ei havaittua sulamista 1) lommo 2) katto romahtanut 3) useita kattoja romahtanut 4) sula, pesärakenteet näkyvät 5) ei voi sanoa, että pesää ollut Kuva 11. Apukinosten, joissa oli makuu- tai poikaspesä, sulaminen huhtikuussa keväinä 2015 ja 2016. 5 TULOSTEN TARKASTELU 5.1 Petojen aiheuttama häiriö saimaannorpan pesintään Petoeläinten liikkuminen Saimaan rannoilla ei ole satunnaista vaan ne hakeutuvat aktiivisesti pesärannoille (Auttila ym. 2014, tämä tutkimus). Tutkimuksessa havaittiin, että pesät houkuttelivat paikalle enemmän petoeläimiä kuin ne kamerapaikat, joissa ei ollut pesää. Petoeläimet näyttäisivät hakeutuvan aktiivisesti pesäpaikoille ja kenties ne myös käyvät säännöllisesti seuraamassa ja tutkimassa pesiä. Normaaleina lumitalvina pedot eivät yleensä ole merkittävä uhka saimaannorpalle, koska lumipesä suojaa kuuttia sekä pedoilta että pakkaselta (Smith & Stirling 1975, Sipilä 1990, Auttila 2015). Mitä syvempää lumi on, sitä paremmin pesä suojaa (Lydersen & Gjertz 1986, Smith & Lydersen 1991) Paksu lumikerros hankaloittaa petoeläinten kaivamista ja pesään tunkeutumista sekä antaa emolle ja kuutilla aikaa paeta pesästä. Lumitilanteen heikentyessä tilanne kuitenkin muuttuu ja leutoina talvina Saimaan pedot ovat uhka kuuteille (Auttila 2015, tämä tutkimus). Mikäli poikanen syntyy paljaalle avojäälle, sekä saaliksi joutumisen kuin myös hypotermian riski kasvavat (Auttila 2015). Vuonna 2015 havaittiin ensimmäistä kertaa riistakamerakuvien avulla varma tapaus, jossa kettu tappoi kuutin Saimaalla (Auttila 2015, 17

tämä tutkimus). Kuutti oli syntynyt apukinospesään, joka oli kuitenkin alkanut sulaa jo maaliskuun alkupuolella. Petoeläinten käyttäytymistä norppien pesintäpaikoilla on tutkittu myös esimerkiksi Laatokan alueella, jossa on havaittu, että ketut merkitsevät ja kaivavat norppien pesiä (Kunnasranta 2001). Vastaavanlaista käyttäytymistä on havaittu myös arktisen alueen naaleilla: naalit hajumerkitsevät norppien pesiä virtsalla ja ulosteilla (Lydersen & Gjertz 1986, Furgal ym. 1995). Pesien merkitsemisen lisäksi Laatokalla on havaittu, että pedot ovat syöneet kuuttien raatoja. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole siitä, tappoivatko petoeläimet itse kuutit vai söivätkö ne löytämiään kuolleita kuutteja (Kunnasranta ym. 2001). Tällä hetkellä Laatokan alueelta ei ole tiedossa yhtään varmaa tapausta, jossa petoeläin olisi tappanut poikasia. Sen sijaan Pohjois- Kanadasta tiedetään ainakin yksi tapaus, jossa kettu oli hyvin todennäköisesti tappanut vastasyntyneen norpan (Andriashek & Spencer 1989, Lariviere & Pasitschniak-Arts 1996 mukaan). Myös tässä tutkimuksessa pedot olivat selvästi kiinnostuneita norppien pesistä, ja ne olivat kaivaneet pesien kattojen pintaa. Lisäksi tutkimustulokset antoivat lisää näyttöä siitä, että paljaalla jäällä makaava kuutti kiinnostaa petoeläimiä ja on niille potentiaalinen saalistuskohde. Esimerkiksi hyökkäilyä, jahtaamista sekä kuutin pakenemista veteen pedoilta dokumentoitiin. Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu, että pedoista olisi ollut vaaraa kuutille, mikäli se oli syntynyt pesään ja pesä kesti riittävän pitkään keväällä. Petoeläinten lisäksi suurikokoiset linnut, kuten lokit ja korpit, voivat olla uhka pienikokoisille poikasille (Sipilä 2003). Tämän tutkimuksen aineistosta ei havaittu, että linnut olisivat yrittäneet saalistaa tai nokkia kuutteja. Lokit vaikuttivat kuitenkin olevan kiinnostuneita kuuteista, sillä riistakamerakuvista havaittiin tapaus, jossa lokki istui jäällä makaavan kuutin vieressä. Esimerkiksi arktisella alueella on havaittu, että vastasyntyneitä poikasia ovat tappaneet isolokit (Larus hyperboreus) ja korpit (Corvus), silloin kun poikasella ei ole ollut pesää suojanaan (Lydersen & Smith 1989). Lokkien hyökkäyksiä hylkeiden poikasten kimppuun on havaittu myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Namibiassa on havaittu uusi etelänselkälokkien (Larus dominicanus) saalistupa: lokit nokkivat korvahylkeisiin (Otariidae) kuuluvilta afrikanmerikarhuilta (Arctocephalus pusillus) silmät (Gallagher ym. 2015). Linnut hyökkäät vastasyntyneiden ja nuorten yksilöiden silmien kimppuun nokallaan, jonka jälkeen ne syövät poikasten silmämunat. Mikäli poikanen ei pääse pakoon, linnut jatkavat hyökkäystä nokkimalla poikasen pehmeitä rakenteita, kuten vatsanseutua, lopulta tappaen poikasen. Myös Saimalla esiintyvät suurikokoiset linnut voivat olla uhka, eritoten pienikokoisille kuuteille, joilla ei ole pesää suojanaan (Kunnasranta ym. 2014). Linnut saattavat myös keväisin häiritä jäällä makaavia norppia ja niiden kuutteja, mutta yleensä ne ovat kuitenkin vaarattomia 18

ja niistä on lähinnä pelkkää riesaa norpille (Sipilä 2003). Tämän tutkimuksen perusteella ei voi sanoa, että lokeista tai korpeista olisi merkittävää vaaraa saimaannorpalle. Mutta kun otetaan huomioon muiden alueiden lokkien hyökkäykset hyljepoikasten kimppuun, on mahdollista, että myös Saimalla esimerkiksi lokkien, korppien tai muiden suurikokoisten lintujen hyökkäyksiä voi tapahtua. Lintujen aiheuttama uhka on todellinen erityisesti silloin kun lumitilanne on heikko ja poikanen on suojattomana avojäällä (Kunnasranta ym. 2014). 5.2 Ihmistoiminta ja ihmisen aiheuttama häiriö Tutkimuksessa havaittiin ihmistoimintaa pesien läheisyydessä: ihmisiä liikkui pesäpaikoilla ja esimerkiksi osa ihmisistä kulki apukinosten päältä. Apukinoksen läheltä tai päältä liikkuminen voi olla erityisen haitallista, mikäli apukinoksessa on poikaspesä, koska emo ja kuutti saattavat pelästyä liikkumisen aiheuttamia ääniä ja sukeltaa pakoon (Hyvärinen ym. 2004). Poikanen sukeltaa veteen vain vaaran uhatessa sitä, koska kylmä vesi voi palelluttaa poikasen (Hyvärinen ym. 1999). Kuuteilla on poikaskarva, joka pitää poikasen tehokkaasti lämpimänä, mutta vain mikäli turkki on kuiva (Lydersen & Hammil 1993, Hyvärinen ym. 1999, Kelly 2001). Turkin kastuessa se ei enää eristä yhtä hyvin kylmyydeltä ja poikanen kylmettyy helposti, koska kuuteilla ei ole vielä syntyessään norpille tyypillistä paksua rasvakerrosta suojana. (Sipilä 1990, Kelly 2001, Hyvärinen ym. 1999). Kylmettyminen voi puolestaan heikentää kuutin kehitystä, koska tällöin energiaa ohjautuu vähemmän poikasen kasvuun (Auttila ym. 2014). Häirintä pesien läheisyydessä voi myös aiheuttaa ongelmia kuutin ruokailussa ja häirinnän vuoksi emo saattaa vieroittaa kuutin ennen kuin se on kasvanut tarpeeksi suureksi selvitäkseen yksin (Hyvärinen ym. 2004). Lisäksi juuri vieroitetut pienikokoiset poikaset takertuvat helpommin kiinni kalaverkkoihin kuin suurempikokoiset poikaset (Sipilä 2003). Poikanen on erityisen altis häiriölle heti syntymän jälkeen ja imetyskaudella, joka kestään noin 9 viikkoa (Sipilä & Hyvärinen 1998, Auttila 2015, Metsähallitus 2016c). Suojan puute altistaa kuutit herkemmin ihmisen aiheuttamalle häiriölle (Auttila 2015). Ihmisten aiheuttama häiriö pesien läheisyydessä on arveltu olevan merkittävä syy kuuttien kuolemaan (Sipilä & Hyvärinen 1998, Auttila 2015). Moottorikelkkailua havaittiin aineistossa yhden kameran kuvista. Tämä kyseessä oleva kamera ei kuvannut pesää, mutta mikäli lähistöllä on ollut myös pesiä, moottorikelkkailusta voi aiheutua häiriötä laajalle alueelle, koska pesän läheltä ajava moottorikelkka saattaa säikyttää emon ja kuutin sukeltamaan pakoon (Hyvärinen ym. 1999). Tässä tapauksessa 19

moottorikelkkailusta ei todennäköisesti ole aiheutunut merkittävää häiriötä, koska moottorikelkkailu tapahtui huhtikuun alkupuolella, jolloin pesinnän kannalta kriittisin aika alkaa olla ohi. Myös vuosittaiset pesälaskennat tapahtuvat mm. moottorikelkoilla liikkuen huhtikuun aikana. Pesälaskennoista voi aiheutua tilapäistä häiriötä norpalle, mutta ei ole kuitenkaan havaittu, että pesälaskennat olisivat aiheuttaneet esimerkiksi pesien hylkäämistä (Sipilä 2003). Tässä tutkimuksessa havaittiin muutamia tapauksia, joissa ihmiset liikkuivat jalan tai suksilla aivan pesien vierestä. Pesien vierestä liikkuminen voi aiheuttaa häiriötä norpalle (Kelly ym. 1986, Hyvärinen ym. 2004). Esimerkiksi Kelly ym. (1986) tutkimuksissa testattiin ihmisen aiheuttamien äänten vaikutusta jäämerennorppien pesintään. Tutkimuksessa havaittiin, että jalan tai suksilla liikkuvat ihmiset eivät yleensä aiheuttaneet norppien poistumista pesiltään, mikäli liikkuminen tapahtui yli 200 metrin päässä pesästä. Kävellen liikkuvat ihmiset aiheuttivat useammin norppien poistumista pesistä, kuin suksilla liikkuvat ihmiset. Ihmisen aiheuttamat äänet karkottivat muutamissa tapauksissa norpat pesiltä, mutta eläimet palasivat kuitenkin myöhemmin takaisin pesilleen. Tässä tutkimuksessa havaittiin myös, että osa ihmisistä pysähtyi katsomaan tai kuvaamaan romahtaneita pesiä. Romahtaneen pesän lähelle menemisestä voi aiheutua häiriötä norpalle, mikäli aktiivinen pesintäkausi on vielä käynnissä (Hyvärinen ym. 2004). Tutkimuksessa ei arvioitu pesien läheisyydessä liikkuneiden ihmisten ja norppien pakoon sukeltamisen välistä yhteyttä, joten tarkempia arvioita ihmisten aiheuttamasta häiriöstä ei pysty tekemään tämän tutkimuksen perusteella. Tulokset antavat kuitenkin lisätietoa siitä, millaista ihmistoimintaa pesintäalueella esiintyy. 5.3 Apukinokset ja niiden kestävyys Vaikka luonnon tarjoamat olosuhteet pesinnän kannalta olivat riittävät tutkimusvuosina, apukinoksia tehtiin silti pesintäolosuhteiden parantamiseksi. Tutkimuksessa seurattujen apukinosten sulamista tapahtui vuonna 2015 enemmän kriittisimpänä pesintäaikana (helmikuusta maaliskuulle) vuoteen 2016 verrattuna. Vuonna 2016 suurin osa seuratuista apukinoksista kesti hyvin tammikuulta huhtikuun alkuun, koska talvi oli luminen ja riittävän kylmä onnistuneen pesinnän kannalta. Kun puolestaan edeltävänä vuotena talvi oli lauhempi, ja sulamista sekä pesien romahtamista tapahtui huomattavasti enemmän jo ennen huhtikuun alkua. 20

Helmikuussa 2015 seuratuista apukinoksista hieman alle 45 % oli täysin ehjiä. Kun puolestaan helmikuussa 2016 sulamista oli tapahtunut erittäin vähän edelliseen vuoteen verrattuna, sillä jopa 95 % apukinoksista oli täysin ehjiä. Lumiolosuhteet ja kuukauden keskilämpötilat olivat lähes samat mittauspaikoilla molempina vuosina. Säätuloksissa on kuitenkin syytä ottaa huomioon myös alueellisten erojen vaikutukset lämpötilassa ja lumen syvyyksissä, koska mittauksia ei ole tehty suoraan kamerapaikoilta vaan lähialueiden sääasemilta. Esimerkiksi lumen keskisyydet ovat siten vain suuntaa-antavia, koska lumipeitteen syvyys voi vaihdella maalla ja jäällä. Lisäksi vuoden 2016 helmikuussa sulamista pystytettiin arvioimaan melko pienestä osasta apukinoksia (n=20), sillä kaikissa apukinoksia kuvaavissa kameroissa ei ollut sellaisia kuvia helmikuulta, joista olisi pystynyt arvioimaan sulamisen etenemistä. On siis mahdollista, että helmikuussa sulamista on voinut tapahtua useammassakin kinoksessa kuin, mitä on pystytty arvioimaan. Vuosi 2016 oli lumimäärältään edellisvuotta runsaampi maaliskuun osalta, koska vuoden 2016 maaliskuussa lunta oli mittauspaikalla yli 45 cm ja vuoden 2015 maaliskuussa vain 11,5 cm. Tämä näkyy todennäköisesti myös apukinosten sulamisessa, sillä maaliskuussa 2016 hieman yli 90 % kinoksista oli täysin ehjiä tai vain vähän sulaneita, kun puolestaan 2015 yksikään apukinos ei ollut täysin ehjä ja vain noin 4 % kinoksista oli vähän sulaneita. Toisin sanoen maaliskuussa 2015 sulamista tapahtui huomattavasti enemmän edellisvuoteen verrattuna, mikä on todennäköisesti seurausta huomattavasti vähäisemmästä lumimäärästä ja myös hieman lämpimämmästä kuukauden keskilämpötilasta; vuonna 2015 keskilämpötila oli 0 C ja -1,7 C vuonna 2016. Myös terminen kevät alkoi vuonna 2015 yli kuukautta aiemmin kuin vuonna 2016 (Ilmatieteen laitos 2016c). Vuoden 2016 maaliskuun lumimäärä hidasti todennäköisesti apukinosten sulamista maaliskuussa ja huhtikuun alussa, sillä osa kinoksista oli säilynyt täysin ehjänä jopa huhtikuun alkupuolella asti, mitä ei edeltävänä vuotena tapahtunut. Sääaineiston tulokset osoittavat, että vaikka alkuvuosi näyttäisi olevan suotuisa norppien pesinnän onnistumisen kannalta, muutoksia sääolosuhteissa ja lumenmäärässä voi tapahtua hyvin nopeasti keväällä pesinnän kannalta kriittisimpään aikaan, ja sulaminen voi edetä oletettua nopeammin. Vaikka apukinosten rakentaminen on menetelmänä vielä melko uusi suojelukeino - apukinoksia testattiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010 - apukinosmenetelmällä on ollut suuri myönteinen vaikutus kuuttien selviytymisen kannalta leutoina ja vähälumisina talvina (Levänen 2012, Auttila 2015). Esimerkiksi vuonna 2014 jopa 90 % kuuteista syntyi apukinoksissa (Auttila 2015). Tulevaisuudessa todennäköisesti yhä useampi kuutti syntyy apukinoksissa tai keinopesissä, koska talvet lämpenevät ja lumipeitteen vähentymistä tapahtuu Suomessa 21

ilmastonmuutoksen myötä eniten alkutalvesta, mutta myös keväällä maalis- ja huhtikuussa, mikä on norpalle erityisen tärkeää aikaa pesinnän onnistumisen kannalta (Sipilä & Hyvärinen 1998, Venäläinen ym. 2001, Jylhä 2009, Kellomäki ym. 2010). Apukinokset tarjoavat suojaa kuuteille vähälumisina talvina ja ne saattavat myös houkutella norppia pesimään sellaisilla alueilla, joilla on vähemmän ihmistoiminnasta aiheutuvaa häiriötä (Auttila 2015). Lisäksi apukinokset voivat olla luonnon muovaamia kinoksia kestävämpiä. Esimerkiksi vuosina 2010 2012 tehdyissä apukinosten kestävyystutkimuksissa havaittiin, että apukinokset pysyivät luonnonkinoksia pidempään koossa romahtamatta (Levänen 2012). Apukinokset näyttäisivät siis olevan kestävämpiä kuin luonnon muovaamat kinokset, ja sen vuoksi kenties jopa parempia pesäpaikkoja kuin luonnon lumikinokset. Tässä tutkimuksessa ei toteutettu vertailua luonnonkinosten ja apukinosten sulamisen välillä, koska aineistossa luonnonkinosten määrä oli liian vähäinen luotettavan vertailun toteuttamiseksi. Tämän tutkimuksen tulokset antavat kuitenkin lisää tietoa, siitä kuinka hyvin apukinokset kestävät erilaisissa sääolosuhteissa. Tietoa hyödyntämällä on mahdollista edelleen kehittää apukinosmenetelmää, jotta rakennetut apukinokset kestäisivät mahdollisimman hyvin läpi pesintäkauden. Apukinoksen kasaaminen luonnon lumesta ei onnistu, mikäli talvi on kokonaan lumeton tai hyvin vähäluminen (Kunnasranta ym. 2014). Lumettomien talvien varalle on pyritty kehittämään uusia keinoja norpan pesinnän turvaamiseksi. Esimerkiksi lumitykit voivat olla yksi ratkaisu ongelmaan. Lumitykkien liikuttaminen kinosten tekopaikoille vaatii kuitenkin moottorikelkoilla liikkumista ja menetelmään käytetyt välineet ovat erittäin painavia, joten jääpeitteen paksuus täytyy olla riittävä ja menetelmään käytettyjen välineiden painoa pitäisi saada kevyemmäksi, jotta lumitykkejä pystyttäisiin hyödyntämään käytännössä (Kunnasranta & Niemi suull. tied. 12.12.2016). Myös erilaiset keinopesät voivat tulevaisuudessa olla ratkaisu pesinnän helpottamiseksi (Kunnasranta ym. 2014). Tässä tutkimuksessa testattiin keinopesien soveltuvuutta norpan pesintäpaikaksi. Norpat eivät pesineet keinopesissä, mutta toisen keinopesän lähettyviltä löydettiin kuitenkin norpan tekemä hengitysavanto, mikä todistaa sen, että norppa on ainakin oleskellut keinopesien läheisyydessä. Keinopesämenetelmä on uusi ja se vaatii vielä lisää testaamista ja kehittämistä, mutta tulevaisuudessa, mikäli norpat hyväksyvät keinopesät pesintäpaikoikseen, ne voivat apukinosten ohella helpottaa pesintää luonnonolosuhteiltaan huonoina vuosina. 22

6 JOHTOPÄÄTÖSET Tutkimustulokset antavat lisää vahvistusta siitä, että Saimaan pedot ovat kiinnostuneita sekä norppien pesistä että jäällä makaavista kuuteista. Kuten jo aiemmin on havaittu, myös tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että petoeläinten aktiivisuus on suurempaa sellaisilla rannoilla, joilla on norppien tekemiä pesiä, kuin sellaisilla rantapaikoilla, joilla ei ole pesiä. Erityisesti kettuja voidaan pitää leutoina talvina uhkana kuuteille, koska sekä ketun hyökkäys poikasen kimppuun että poikasten jahtaamista dokumentoitiin riistakameroiden avulla. Tulevaisuudessa pesintäolosuhteet heikkenevät todennäköisesti vielä lisää, joten myös on todennäköistä, että yhä useampia kettujen hyökkäyksiä kuuttien kimppuun tapahtuu. Kettujen hyökkäysten estämiseksi ja vähentämiseksi ei tällä hetkellä ole olemassa muuta keinoa kuin pesintäolosuhteiden parantaminen apukinoksilla. Eivätkä apukinoksetkaan välttämättä suojaa tarpeeksi, mikäli ne alkavat sulaa liian varhain pesintäkauden aikana. Myös supikoirat olivat kiinnostuneita sekä pesistä että kuuteista. Tutkimuksessa havaittiin, että supikoirat saattavat säikyttää kuutin sukeltamaan pakoon veteen, mutta tutkimuksessa ei kuitenkaan suoraan havaittu, että supikoirat olisivat yrittäneet hyökätä kuuttien kimppuun tai jahdata niitä. Myöskään muissa tutkimuksissa ei ole havaittu supikoirien hyökkäyksiä, joten supikoirat ovat todennäköisesti kuuteille kettuja pienempi uhka. Myös muut petoeläimet, kuten ilvekset ja saukot, osoittivat kiinnostusta romahtaneita pesiä kohtaan, mutta niillä ei kuitenkaan ollut kontakteja kuuttien kanssa. Ilvekset pystyisivät todennäköisesti tappamaan kuutin, mutta ilvesten liikkuminen pesillä oli kuitenkin hyvin vähäistä esimerkiksi kettuihin verrattuna, joten niiden aiheuttama uhka kuuteille on todennäköisesti vähäinen. Saukot ovat puolestaan kooltaan niin pieniä, etteivät ne todennäköisesti pysty tappamaan kuuttia. Aineisto antaa lisää viitteitä siitä, että myös linnut, kuten lokit, ovat kiinnostuneita kuuteista ja ne voivat olla uhka pienikokoisille kuuteille. Erilaista ihmistoimintaa havaittiin poikaspesien läheisyydessä. Ihmisten liikkumisesta pesien läheisyydestä kävellen tai suksilla on voinut aiheutua häiriötä norppien pesinnälle: erityisesti silloin jos liikkuminen on tapahtunut suoraan pesän päältä. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan pysty arviomaan, miten paljon häiriötä ihmistoiminta on aiheuttanut. Tutkimuksessa tehdyt havainnot lisäävät kuitenkin tietoa alueen ihmistoiminnasta pesien läheisyydessä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että ihmisiä pitäisi vielä paremmin informoida norpan pesärauhasta. Esimerkiksi lähellä asuvien ihmisten olisi hyvä tietää, ettei 23

apukinosten lähellä pidä mennä, koska apukinosten lähellä liikkuminen voi häiritä norpan pesintää. Ihmisten aiheuttamasta pesinnän häirinnän vaikutuksista olisi syytä tehdä vielä lisää tutkimuksia, jotta tiedettäisiin paremmin, kuinka merkittävää ihmisen aiheuttama häiriö on kuutin kehityksen kannalta ja onko häiriö merkittävä kuuttien pesäkuolemien aiheuttaja. Apukinosten kestävyydessä huomattiin eroja tutkimusvuosien välillä. Kevät 2015 oli seuraavaa vuotta hieman lauhempi ja huomattavasti vähälumisempi maaliskuun osalta, mikä näkyy myös apukinosten runsaampana sulamisena, erityisesti maaliskuussa. Vaikka kevät 2015 oli seuraavaa vuotta lauhempi, saimaannorpan pesinnän kannalta sääolosuhteet olivat kuitenkin kohtuulliset molempina vuosina. Tutkimustulokset antavat lisää tietoa, miten hyvin apukinokset kestävät pesintäkauden aikana, silloin kun sääolosuhteet ovat pesinnän kannalta kohtuulliset. Tutkimustulokset osoittavat myös sen, että vaikka alkutalvi näyttäisi olevan riittävän kylmä ja luminen onnistuneen pesinnän kannalta, tilanne voi muuttua nopeasti ja apukinoksia saatetaan tarvita pesintäalueen parantamiseksi. Jatkotutkimuksissa on syytä edelleen selvittää, mitä muita vaihtoehtoja apukinosten lisäksi voidaan hyödyntää pesinnän turvaamisessa sääolosuhteiltaan huonoina keväinä ja onko petoeläinten pesinnälle aiheuttamaa häiriötä mahdollista vähentää. KIITOKSET Pro gradu -tutkielmani on osa LIFE Saimaa Seal - Safeguarding the Saimaa Ringed Seal hanketta. Suuret kiitokset Mervi Kunnasrannalle ja Marja Niemelle tutkielmani ohjaamisesta. Kiitän myös kaikkia niitä henkilöitä, jotka osallistuivat tässä tutkimuksessa käytetyn aineiston keräämiseen. Kiitokset myös perheelleni heidän antamastaan kannustuksesta ja tuesta. 24