PUNAMÄTÄINFO - tietopaketti viljelijöille Perustietoa kasvintuhoojasta Mansikan punamätä (Phytophora fragariae var. fragariae) löydettiin ensimmäisen kerran Suomen mansikkaviljelmiltä vuonna 2012. Punamädän aiheuttaja on sienen kaltainen mikrobi, joka tuhoaa mansikan juuriston ja heikentää satoa. Erityisen hankalaksi tämän taudin tekee taudinaiheuttajan pitkä säilymisaika maassa. Punamätä on luokiteltu vaaralliseksi kasvintuhoojaksi, jota ei saa esiintyä tuotantopaikoilla tai myytävissä, maahan tuotavissa tai maasta vietävissä kasveissa. Jos epäilee löytäneensä punamädän, on velvollinen ilmoittamaan havainnosta sähköpostilla Eviraan tai oman alueen ELY-keskuksen kasvintarkastajalle; yhteystiedot löytyvät tämän infopaketin lopusta. Punamädän esiintymisestä Mansikan punamätää esiintyy maailmanlaajuisesti. Se aiheuttaa ongelmia erityisesti silloin, jos maaperä on johonkin vuodenaikaan kostea tai vetinen ja lämpötila samaan aikaan viileä. Punamätä onkin ollut haitallinen sateisilla alueilla Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tauti voi puhjeta myös lämpimissä ja kuivissa maissa voimakkaan sadetuksen jälkeen. Taudin merkitys on vähentynyt, kun on siirrytty käyttämään tihkukastelua, korkeita penkkejä tai siirretty viljely rajoitetuille kasvualustoille. Naapurimaissamme punamätää esiintyy myös. Ruotsissa taudin kanssa on eletty jo 1970-luvun lopusta lähtien siirtämällä mansikan tuotantoa pois veden vaivaamilta alueilta. Norjassa punamätä löytyi vuonna 1995. Tautia yritetään hallita suojavyöhykejärjestelyillä, joskin se on hiljalleen levinnyt taimien tuontikiellosta huolimatta. Tanskassa punamätää hallitaan lyhyillä viljelykierroilla, eikä sitä lueta kaikkein haitallisimpiin mansikan tauteihin. Mistä punamädän tunnistaa? Punamädän oireita on hankala tunnistaa, sillä ne saattavat muistuttaa muiden kasvitautien, kuten tyvimädän ja juurilahon tai talvivaurioiden aiheuttamia vioituksia. Tartunnan seurauksena juurten kärkiosissa sivujuuret alkavat tuhoutua ja samalla juuristo harvenee ja tummuu. Sairaiden juurten sisäosa on väriltään punaruskea, minkä voi erottaa isommissa juurissa. Mikroskoopin avulla voi juurten sisäosissa nähdä taudinaiheuttajan pyöreitä munaitiöitä. Kesällä sairaat juuret kuitenkin hajoavat nopeasti, joten oireita voi olla vaikea havaita. Hauras ja harva juuristo johtaa kasvien heikkoon kasvuun ja lakastumiseen. Punamädän infektoima kasvusto lähtee hitaasti kasvuun keväällä, mutta on huomattava, että muutkin juuristoa vioittavat sienet sekä talvivauriot aiheuttavat samoja ongelmia. Punamätätartunta alentaa satoa ja sairaat kasvit talvehtivat huonosti. Punamädän saastuttama mansikkalohko. Kuva: Paula Lilja/Evira
Sairastuneen kasvin juuria sekä mikroskooppikuva munaitiöistä. Kuvat: Mirkka Soukainen/Evira. Ensimmäiset taudin oireet näkyvät yleensä painanteissa ja ympäröivää aluetta kosteammissa kohdissa. Omalla viljelmällä kannattaakin seurata mahdollisten heikkokasvuisten laikkujen taimia. Jos oireet muistuttavat tässä kuvattuja punamädän oireita, kannattaa ottaa yhteys kasvinterveysviranomaisiin. Munaitiöt säilyvät, parveilijat levittävät Juurten hajottua munaitiöt voivat säilyä maassa saastutuskykyisinä jopa 15 vuotta. Munaitiöiden itäessä suotuisissa olosuhteissa syntyy parveilupesäkkeitä, joista vapautuu tautia levittäviä parveiluitiöitä eli parveilijoita. Munaitiöiden itämistä tapahtuu 5-20⁰C:en lämpötiloissa, mutta optimi on 10 15⁰C. Parveilija, kuva: Nina Heiberg, Norja Parveilijat liikkuvat aktiivisesti veden mukana ja ne myös nousevat maavedessä ylöspäin. Tämän takia ne joutuvat helposti maan pinnalle ja siirtyvät valumaveden mukana tartuttamaan uusia taimia. Tartuntaa tapahtuu 2 20⁰C lämpötilassa, optimi on 10-17⁰C. Lämpimässä, 25⁰C:ssa tartuntaa ei enää tapahdu. Optimilämpötiloista huolimatta tartunta lisääntyy eniten alle 10⁰C lämpötiloissa ja tämän takia pitkät, vetiset syksyt nopeuttavat taudin etenemistä. Kuinka laajalle punamätä on levinnyt Suomessa? Ensimmäiset tautimääritykset tehtiin alkukesällä 2012. Taimieriä jäljittämällä selvisi, että punamätä on levinnyt Suomen mansikkatiloille ulkomaisen taimiaineiston välityksellä ilmeisesti jo vuosia sitten. Punamätää on löytynyt eri taimitoimittajien taimista eri vuosina istutetuista kasvustoista ja monesta eri lajikkeesta. Yhteistä näille oli hollantilainen taimimateriaali. Vuoden 2012 jäljitysten perusteella löydettiin punamätää 55 mansikkatilalta Suomessa. Osa jäljityksistä jäi tekemättä ja ne tehdään vuonna 2013. Punamätä on levinnyt paljon laajemmalle kuin nuo 55 tilaa, minkä vuoksi taudin hävittäminen on mahdotonta. Eviran tavoitteena on estää punamädän laajempi leviäminen tilalta toiselle.
Kuva: Eviran löytämät punamätäesiintymät 2012 Kesien 2011 ja 2012 sateinen sää suosi taudin leviämistä ja helpotti oireiden tunnistamista kasvustoissa. Koska tauti voi säilyä maassa ilman isäntäkasvia vähintään 15 vuotta, on sen hävittäminen saastuneilta tiloilta mahdotonta. Nyt pyritään estämään taudin leviäminen saastuneilta tiloilta muualle ammattimaiseen tuotantoon. Myös hygieniaohjeilla pyritään estämään punamädän leviämistä niiden tilojen sisällä, missä esiintymä on todettu. Viranomaismääräykset Kun punamädän laaja leviäminen selvisi, antoi Eviran Valvontaosaston kasvinterveysyksikkö päätöksen toiminnan rajoituksista punamätään saastuneilla tiloilla. Ensimmäinen toiminnan rajoituksia koskeva päätös kuitenkin katsottiin myöhemmin liian rajoittavaksi ja uusi päätös annettiinkin 21.11.2012. Sen mukaan toimijoiden on noudatettava seuraavia määräyksiä: Taimiaineistoa la luovutuksia koskevat määräykset Jos tilalla on todettu punamätäsaastunta, kielletään mansikan taimiaineiston luovuttaminen saastuneelta tilalta kokonaisuudessaan. Mansikan taimia ei siis saa luovuttaa avomaalla tai samalla tilalla kasvi- tai kausihuoneessa tapahtuvasta kasvatuksesta. Muiden kasvilajien taimiaineistoa ei saa luovuttaa saastuneen tilan peltolohkoilta ammattimaiseen tuotantoon. Muiden kasvilajien taimien luovuttaminen on sallittua kuitenkin suoraan lopulliselle kuluttajalle, tukkumyyntiin, viherrakentamiseen ja muihin vastaaviin tarkoituksiin. Saastuneilla tiloilla on voimassa siemenperunan ja maa-aineksen luovutuskielto tilan kaikilta peltolohkoilta. Koska mansikan punamädän on katsottu levinneen laajalti Suomeen, ei viranomainen tee hävittämispäätöstä kasvustoista, vaan mansikan viljelyä voi halutessaan jatkaa saastuneilla lohkoilla ja tilalla. Käyttörajoituksista ilmoittaminen Jos saastunut tila tai sen peltolohkoja myydään, vuokrataan tai luovutetaan muulla tavalla, on viranomaispäätöksen mukaisista rajoituksista ilmoitettava ennen luovutusta. Luovutuksen jälkeen on asiasta ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaiselle, eli joko Eviraan tai paikallisen ELY-keskuksen tarkastajalle. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen tapahtuvaa luopumista rajoitetusta alueesta, esimerkiksi vuokratusta lohkosta, joka on kuulunut tilan viljelyalueisiin silloin kun viranomaispäätös annettiin. Viranomaispäätös on voimassa kunnes punamätä on hävitetty ja kasvinsuojeluviranomainen on todennut tuotantopaikan vapaaksi punamädästä uusintatarkastuksessa. Uusintatarkastus tehdään, kun on kulunut 15 vuotta mansikanviljelyn lopettamisesta tilalla. Mansikanviljelyn lopettamisesta tilalla on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaiselle.
Mahdollisuudet korvauksiin Eviran todettua punamätäesiintymien levinneen koko maahan ei kasvustoja määrätty hävitettäväksi eikä tiloille määrätty viljelykieltoja. Näin ollen korvauksille valtion varoista ei ollut perustetta. Jos tapauksia olisi ollut vain muutamia, kasvustot olisi todennäköisesti määrätty hävitettäväksi. Samalla tiloille olisi määrätty 15 vuoden viljelykielto ja kasvuston hävittäminen olisi tehty Eviran valvonnassa. Korvauksia voi toki hakea, mutta niiden maksatus on epätodennäköistä em. syistä. Kasvinterveyslakiin tehtyjen muutosten perusteella vuodesta 2014 lähtien valtion vastuu kasvitautien ja -tuholaisten hävittämiskustannusten korvauksista vähenee edelleen. Korvaukset taimien myyjiltä Kun tilalla on todettu punamätä, on otettava heti yhteyttä taimien myyjään ja aloitettava neuvottelut mahdollisista korvauksista. Jos neuvottelut eivät johda sopimukseen ja viljelijä haluaa riitauttaa asian, on huomattava seuraavat erot toimijoiden välillä: Jos myyjä on hollantilainen, on myyntisopimus tehty Alankomaissa voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Mahdolliset riitatapaukset sovitaan hollantilaisissa tuomioistuimissa. Ns. ankaran vastuun periaatetta ei sovelleta, eli myyjän vastuu kohdistuu ainoastaan taimimateriaaliin, mutta ei välillisiin vaikutuksiin. Jos taimien myyjä on suomalainen yritys, toimitaan suomalaisen lainsäädännön mukaan ja riitatapaukset käsitellään oman maamme tuomioistuimissa. Myöskään Suomessa ankaran vastuun periaate ei koske taimiaineistoa, eli taimien myyjän vastuu kohdistuu ainoastaan taimimateriaaliin. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton hallitus suosittelee, että vähimmäiskorvauksena tautitapauksissa olisi uusien taimien toimittaminen saastuneen taimimateriaalin tilalle. Yeisohjeita tiloille, joilta on löydetty punamätä Jos viljely jatkuu saastuneella lohkolla Kun punamätä todetaan tilan jollakin lohkolla, on viljelijällä mahdollisuus jatkaa tuotantoa, eikä hävittämistä tarvitse heti tehdä. Taudin leviämiseksi on syytä noudattaa seuraavia ohjeita: Lisäysmateriaalin ottaminen lohkolta on kiellettyä. Jos lohkolta on ehditty ottaa lisäysmateriaalia ennen viranomaispäätöksen antamista, tulee nämä taimet toimittaa kaatopaikalle sekajätteenä. Mitään kasvinjätettä ei saa siirtää muualle lohkon kasvustosta. Uusia mansikantaimia ei saa istuttaa saastuneen lohkon välittömään läheisyyteen. Rinnemailla kannattaa erityisesti rauhoittaa lohkon alapuoliset alueet, joihin tartunta saattaisi edetä valuvan pintaveden mukana. Ohjeellisena suojaetäisyytenä voidaan pitää 100 metrin vyöhykettä. Kasvuston pahimmin oireellisissa kohdissa, missä kuolleita taimia on paljon, on liikkuminen kielletty, lukuun ottamatta välttämättömiä viljelytoimia. Viljelijän tulee ohjeistaa työntekijöitä ja tarvittaessa oireelliset kohdat, joissa liikkuminen on kielletty, merkitään kasvustoon esimerkiksi nauhojen avulla. Saastuneella lohkolla saa tehdä vain ehdottoman välttämättömät viljelytoimet, jotta tautia ei levitettäisi. Viljelytoimet tehdään aina ensin puhtailla lohkoilla ja sen jälkeen siirrytään saastuneelle lohkolle. Kasvustossa ei liikuta kuin välttämättömien viljelytoimien ja poiminnan aikana. Hyvää viljelyhygieniaa on noudatettava viljelytoimien ja sadonkorjuun aikana. Viljelytoimien tekijöillä ja poimijoilla tulee olla kertakäyttöiset tai pestävät suojavaatteet, jotka hävitetään tai pestään siirryttäessä oireellisesta kasvustosta puhtaaseen. Samassa yhteydessä kädet pestään ja desinfioidaan tai vaihdetaan kertakäyttökäsineet puhtaisiin. Kaikki saastuneen lohkon hoidossa käytetyt välineet, koneet ja laitteet pitää pestä ja desinfioida käytön jälkeen.
Viljelijän on mietittävä poiminnan ja muun työskentelyn organisoimista, jotta tartuntavaara saataisiin pysäytettyä. Onko esimerkiksi mahdollista käyttää aina tiettyä työntekijäryhmää saastuneella lohkolla tapahtuvissa toimissa, jolloin ohjeita ei tarvitse selittää koko poimijajoukolle. Leviäminen veden mukana on pyrittävä estämään, sillä vedessä saattaa olla jonkin aikaa munaitiöitä, parveilijapesäkkeitä tai hengissä olevia parveilijoita. Pintavalumavesien pääseminen vesilähteenä käytettäviin ojiin ja kastelualtaisiin täytyy estää, jos vain mahdollista. Mikäli naapurustossa on muita mansikanviljelijöitä, on leviämisvaarasta syytä keskustella myös heidän kanssaan. Asiakkaat punamätätilalla Itsepoimijat ja asiakkaat on syytä pitää poissa punamätään saastuneilta lohkoilta. Viljelijä itse päättää, tiedottaako hän asiakkailleen lainkaan tilalla olevasta punamätäongelmasta. Mitään velvoitetta siihen ei ole. Jos aiemmin on ollut tapana myydä tai luovuttaa mansikan taimia asiakkaille, on taudista kuitenkin pakko mainita eikä taimia enää saa myydä tai luovuttaa. Jos liikkumisrajoitus on merkitty näkyvästi tilan punamädän vaivaamille lohkoille, saattaa asia kiinnostaa asiakkaita. Silloin on syytä selvittää, että punamätä ei vaikuta mitenkään poimitun marjan laatuun, eikä tauti ole ihmisille haitallinen. Viljelytekniikan mahdollisuudet punamädän ehkäisyssä Puhdas taimimateriaali lähtökohtana Tärkein tapa välttyä saamasta punamätää omille viljelmilleen on terveen taimimateriaalin käyttö istutuksissa. Tämä on asetettu myös Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön EPPO:n toimesta punamädän torjunnan lähtökohdaksi. Taimimateriaalille on asetettu nollatoleranssi punamädän suhteen, eli myytävässä taimimateriaalissa sitä ei saa esiintyä. Tätä varten maat ovat luoneet omat sertifiointijärjestelmänsä, jonka tulee varmistaa, että punamätää ei esiinny taimissa. Ilmavat, korkeat kasvupenkit ehkäisevät tartunnan leviämistä, vaikka taimimateriaalissa olisikin ollut joku tartunnan saanut taimi. Meidän ilmastossamme mansikkapenkkien korkeudella on olemassa yläraja, joka riippuu lumipeitteen paksuudesta kovien pakkasten aikana. Riittävän korkeita penkkejä ei liene mahdollista tehdä, sillä jos penkki jää paljaaksi kovien pakkasten aikaan, taimet ja niiden juuristot jäätyvät. Viljelypaikka on kuitenkin syytä valita siten, että vältetään alueita, joissa vesi herkästi pääsee johonkin vuodenaikaan seisomaan. Näillä ohjeilla ehkäistään myös muiden maassa ja vedessä leviävien tautien esiintymistä. Lyhyt viljelykierto on hyvä keino ehkäistä taimimateriaalin mukana kulkeutuneen punamätäinfektion leviämistä tilalla. Jos taimien mukana on tullut yksittäisiä saastuneita taimia, ei tauti ehdi levitä laajalle, varsinkaan jos olosuhteet eivät ole sateiset ja märät. Kaksivuotiseen kiertoon on menty jo monissa meitä etelämpänä olevissa maissa avomaalla viljeltäessä. Etelä-Euroopassa kierto on yksivuotinen. Käytössä olevista kasvinsuojeluaineista Kasvinsuojeluaineilla voidaan vain rajoitetusti vaikuttaa punamädän esiintymiseen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin kasvinsuojeluainerekisterissä on ainoastaan fosetyyli-alumiinia sisältävä Aliettevalmiste, jolla on vaikutusta punamädän ehkäisemisessä. Tehoaine ei paranna tartuntaa, mutta parantaa kasvien vastustuskykyä juuristoon tunkeutuvia parveilijoita vastaan. Alietten uusittu käyttöohje mansikan tyvimädän ja punamädän torjuntaan Istutusvuonna taimirivit ruiskutetaan 2-3 viikkoa istutuksen jälkeen, kun taimet ovat hyvin juurtuneita. Käsittely toistetaan 20-30 vrk:n jälkeen. Käyttömäärä riviruiskutuksessa on 4,0 kg/rivi-ha valmistetta sekoitettuna 800-1000 l:aan vettä. Käytettäessä upotuskäsittelyä, taimet voidaan käsitellä ennen istutusta upottamalla paljasjuuristen taimien juuret 0,2-0,3 % (20-30 g/10 l vettä) liuokseen 15-30 minuutin ajaksi juuri ennen istutusta tai kastelemalla paakkutaimet perusteellisesti 0,3 % käyttölaimennoksella. Uusintakäsittely voidaan tehdä ruiskuttamalla rivit neljän viikon
kuluttua. Riviruiskutuskäsittelyssä käyttömäärä on 4,0 kg/rivi-ha valmistetta sekoitettuna 800-1000 l:aan vettä. Upotuskäsittelyä käytettäessä ensimmäinen sadonkorjuu voidaan tehdä vasta istutusta seuraavana vuonna. Syksyn ruiskutus tehdään elokuun lopulla - syyskuun alussa tai aiemmin tautitilanteen niin vaatiessa. Istutusvuoden jälkeiset vuodet: Taimirivit ruiskutetaan keväällä kasvun alettua. Uusintaruiskutus voidaan tehdä 20 30 vrk:n jälkeen. Syksyn ruiskutus tehdään elokuun lopulla - syyskuun alussa tai aiemmin tautitilanteen niin vaatiessa. Käyttömäärä riviruiskutuksessa on 4,0 kg/rivi-ha valmistetta sekoitettuna 800-1000 l:aan vettä. Valmistetta saa käyttää mansikalla korkeintaan kolme kertaa kasvukauden aikana niin istutusvuonna kuin satovuonna. Alietten käyttö on kielletty pohjavesialueella. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitolla on myös Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin myöntämä koetoimintalupa vuodelle 2013 käyttää Fenomenal-valmistetta mansikantaimien upotus- tai kastelukäsittelyyn tyvimätää vastaan. Fenomenal sisältää fosetyyli-alumiinin lisäksi toista tehoainetta, fenamidonia. Koekäytön tulee tapahtua valvotuissa oloissa ja siitä on tehtävä sopimus liiton kanssa. Liitto ylläpitää Tukesiin toimitettavaa käyttäjälistaa ja koetoimintaluvat ovat vain liiton jäsenten saatavilla. Fenomenal -valmistetta käytetään Keski-Euroopassa joko upotuskäsittelynä tai yhdistämällä upotus avomaaviljelyssä kasvustoruiskutukseen. Fenamidonille kehittyy herkästi resistenssi, minkä takia kasvustoruiskutuksia saa tehdä vain kerran vuodessa. Suomessa rekisteröidyillä perunaruttovalmisteilla ei ole tehoa punamätään Muualla maailmassa on käytetty punamädän leviämisen ehkäisemisessä myös Syngentan Ridomil Gold 480 EC- valmistetta, ruiskuttamalla sitä ison vesimäärän kanssa syksyllä kasvustoon, jotta tehoaine kulkeutuisi juuristovyöhykkeeseen. Valmisteen tehoaineet ovat metalaksyyli-m sekä mefenoksaami, joista jälkimmäisellä on vaikutusta punamätään. Perunaruton aiheuttaja kuuluu samaan sienisukuun punamädän kanssa. Meillä rekisterissä olevassa, perunaruton torjuntaan tarkoitetussa Ridomil Gold MZ Pepite valmisteessa ovat tehoaineina mankotsebi ja metalaksyyli-m. Valmiste ei kulkeudu juuristoon, eikä näin ollen tehoa punamätään. Myöskään uudehko perunaruton torjuntaan tarkoitettu mandipromamidia tehoaineena sisältävä Revus-valmiste ei vaikuta punamätään, vaikka tällaista huhua on ilmeisesti viime vuonna ollut liikkeellä. Näitä valmisteita ei ole hyväksytty mansikalla käytettäväksi, eikä kasvinsuojeluaineiden levitys käyttöohjeen vastaisesti ole sallittua. Muut suoja-aineet Mansikanviljelijät ovat tottuneet käyttämään tyvimädän ehkäisyssä kaliumfosfiittia sisältäviä valmisteita joko taimien upotuksessa ja kastelussa tai levittämällä valmistetta juuristoalueelle tihkukastelun mukana. Kyseessä on lannoitevalmiste, joka parantaa kasvin puolustusmekanismeja tiettyjä sienitauteja vastaan, mutta parantavaa vaikutusta taimen punamätäinfektioon sillä ei ole. Pohjavesialueilla ei ole mahdollista käyttää Aliette-valmistetta, joten kaliumfosfiitin käyttö on ainut mahdollisuus suojata taimia. Kasvuston hävitys Kun punamätään saastunut kasvusto hävitetään, se on syytä tehdä suoraan kasvupaikalla. Tavanomaisessa viljelyssä on suositeltavaa käyttää glyfosaattiruiskutusta jäljellä olevan vihreän kasvuston tuhoamiseen. Kun valmiste on vaikuttanut ja taimet kuolleet, poistetaan muovit ja hävitetään ne sijaintikunnan ympäristöohjeiden mukaisesti. Mansikan kuolleet juurakot kynnetään mahdollisimman syvälle maan sisään. Muokkauksen jälkeen alueella viljellään mahdollisimman peittävää ja pysyvää viljelykasvia tai kasvustoa. Jos lohko siirretään viljakasvien viljelyyn, on eduksi siirtyä kevennettyyn muokkaukseen. Pohjavesialueilla useimpien glyfosaatti-valmisteiden laaja-alainen käyttö on kielletty.
Ohjeet taimien ostoon ja istutukseen Taimia ostettaessa muistettavia asioita: Talleta alkuperäiset tuotantomaan kasvipassit/lähetyslistat kaikista taimieristä. Dokumentit voi esimerkiksi liittää viljelymuistiinpanoihin lohkon perustamisvuoden kohdalle. Näin ne pysyvät tallessa todisteena, jos lohkolla myöhempinä vuosina ilmenee punamädän tai jonkin muun taimien mukana kulkevan taudin oireita. Talleta taimitodistukset tai niiden tiedot (esim. laatikon kyljestä) samoin kuin kasvipassit ja lähetyslistat Mikäli em. tietoja ei ole lähetyksessä, vaadi ne taimien myyjältä Oikealla olevassa esimerkissä tavaraerän mukana kulkevat kaikki vaadittavat kasvipassi- ja taimitodistusmerkinnät. Vasemmalla olevasta lipukkeesta puuttuu päivämäärämerkintä, joka viljelijän tulee tietää ostaessaan taimia. Tarkista taimierä huolellisesti ennen istutusta Jos taimissa on jo ennen istuttamista huomautettavaa, tummuneita juuria, selkeää pilaantumista tai muita kasvuun lähtöön vaikuttavia ongelmia, on taimista syytä tehdä välittömästi reklamaatio taimien myyjälle. Huonolaatuisten taimien istuttamista ei suositella tautiriskin takia. Myös Evira pyytää ilmoittamaan oman alueen kasvintarkastajalle huonolaatuisista taimieristä taimien saapuessa tilalle. Kasvintarkastaja ottaa näytteet, jotka tutkitaan Eviran laboratoriossa punamädän varalta. Tässä vaiheessa kannattaa myös ottaa digikuvia ongelmista, koska niitä on helppo siirtää ostajan, myyjän ja taimia tuottaneen taimiston välillä, kun asiaa selvitellään. Missä taimien puhtautta voidaan tutkia? Punamätä voidaan luotettavasti määrittää kasvinäytteistä vain tähän tehtävään akkreditoidussa laboratoriossa. Ainoa tällainen laboratorio Suomessa on Eviran kasvintarkastusyksikön laboratorio Helsingin Viikissä. Eviran laboratoriolla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta lähteä tutkimaan viljelijöiden lähettämiä kasvinäytteitä omalta tilaltaan, vaan resurssit on valjastettu kasvinterveysvalvonnan käyttöön. Evira ei siis tutki oireettomia näytteitä, vain edellä mainittuja huonolaatuisia taimieriä. Ulkomaisista laboratorioista punamätää tutkivat maksullisesti NAK Tuinbouw laboratorio Hollannissa, sekä Fera- laboratorio Yorkissa, Englannissa (The Food and Environment Research Agency, Sand Hutton, York, YO41 1LZ, United Kingdom).
Viljelijätilaisuuksien järjestäminen Koska punamädän kestoasteet voivat levitä myös kengän- ja saappaanpohjissa, on oltava entistä tarkempi vierailtaessa mansikkatiloilla. Viljelmillä tapahtuvia kokoontumisia ja pellonpiennarpäiviä järjestettäessä tulee jokaisen suojautua riittävän vahvoilla kertakäyttöisillä kengänsuojilla. Suojien käyttö on kaikkien osapuolien edun mukaista, eikä merkitse epäluottamusta käyntikohteena olevaa tilaa kohtaan. Tilan isäntäväen ei myöskään tarvitse miettiä, mitä vierailijat mahdollisesti kengänpohjissaan kantavat. Ulkomaisilla tiloilla vierailtaessa on hyvä noudattaa samaa käytäntöä, vaikka sitä ei vierailukohteessa vaadittaisikaan. Mansikanviljelijöiden kannattaa varautua jatkossa siihen, että tiloilta löytyy aina vahvoja, kertakäyttöisiä jalkinesuojia. Hyvä käytäntö olisi, että pellonpiennarpäiviin osallistujilta vaaditaan jalkinesuojat ja niitä on jokaisella automaattisesti aina mukana. Jalkinesuojien hankinnoista kannattaa kysellä marjanviljelypiirien yhteistilauksia maatalouskaupoista. Tekstin kokoaminen: Tuija Tanska, Puutarhaliitto Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto Lähteinä on käytetty mm. - Evira/Raija Valtosen ja Sirkka Malkin esitelmät sekä Eviran antamat viranomaispäätökset ja toimintaohjeet tiloille - MTT/Päivi Parikan esitelmät punamädästä - GartneriRådgivningen, Tanska/konsulentti Ole Scharffin esitelmä Eviran ja kasvintarkastajien yhteystiedot Eviran sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi evira.fi ja ELY-keskusten etunimi.sukunimi ely-keskus.fi Evira/Helsingin toimipisteen kasvintarkastajat: kasvintarkastaja.helsinki evira.fi Evira/Turun toimipisteen kasvintarkastajat: kasvintarkastaja.turku evira.fi Etelä-Pohjanmaa Raila Väisälä ELY 503 967 622 Osmo Peltola ELY 405 179 132 Jaakko Lahti ELY 405 592 741 Etelä-Savo Heikki Häkkinen ELY 405 065 468 Marja Pulkkinen ELY 295 024 073 Häme Leena Sihvo ELY 295 025 099 Merja Kohvakka ELY 295 025 061 Kaakkois-Suomi Sakari Salo Evira 400 571 060 Maija Sulkula Evira 405 751 724 Sanna Tuomala Evira 405 752 346 Mikko Vainikka Evira 405 751 467 Teijo Lehto ELY 295 029 067 Kainuu Jukka Kivioja ELY 295 023 553
Keski-Suomi Aili Vuorenmaa ELY 503 952 730 Lappi Arja Moilanen ELY 407 291 352 Seppo Launonen ELY 400 607 555 Vili-Matti Kraatari ELY 295 037 071 Hannu Puominen ELY 407 747 388 Pirkanmaa Juhani Alasarkki ELY 504 380 048 Pohjanmaa Fredrik Ström ELY 503 128 646 Sirkku Niemelä ELY 503 128 606 Glenn Höstman ELY 503 128 668 Ulla Smeds-Raven ELY 503 128 620 Lars Björkgård ELY 503 128 536 Pohjois-Karjala Ritva Majoinen ELY 295 026 075 Seppo Sälliluoma Evira 405 753 796 Pohjois-Pohjanmaa Eija Tiiliharju ELY 444 368 030 Liisa Niskala ELY 295 038 106 Markku Jokikokko Evira 408 406 842 Vuokko Leinonen Evira 408 452 384 Pohjois-Savo Juho Iivanainen ELY 295 026 565 Irja Lehtonen ELY 295 026 591 Satakunta Jari Keskimäki ELY 295 022 050 Heli Koivisto ELY 447 124 110 Heikki Simppa ELY 295 022 079 Uusimaa Kim Tilli Evira 295 305 120 Marko Pirinen Evira 408 251 285 Pirjo Roponen Evira 400 571 051 Terhi Andström Evira 404 874 568 Lotta Kaila ELY 503 128 760 Varsinais-Suomi Ulla Oksanen Evira 405 117 274 Kati Lankinen Evira 405 479 227 Esa Poutanen Evira 408 359 338 Taija Yli-Nikula Evira 408 454 649 Antti Kärpijoki ELY 405 430 531 Ahvenanmaa Annika Hollsten / Ålands landskapsregering/jordbruksbyrån 018 252 93 sähköposti: etunimi.sukunimi@regeringen.ax