S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A UPM KYMMEN OYJ Tohmajärven Jänisjoen ranta-asemakaavan lintuselvityksen täydennys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY [Asiakasnro-projektinro]
Raportti 1 (9) Kekälinen Heidi Sisällysluettelo 1 Johdanto... 2 2 Menetelmät... 2 3 Epävarmuudet... 3 4 Tulokset... 3 4.1 Aluekohtaiset tulokset... 3 4.2 Suojelullisesti arvokkaat lajit... 8 5 Johtopäätökset ja suositukset... 9 6 Lähteet... 9 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (9) Tohmajärven Jänisjoen ranta-asemakaavan linnustoselvityksen täydennys 1 Johdanto Jänisjoen ranta-asemakaavalla on tarkoitus osoittaa tilojen ranta-alueille omarantaisia lomarakennuspaikkoja. Ranta-asemakaava laaditaan UPM Kymmene Oyj:n omistamille maa-alueille Jänisjoen ranta- alueelle. Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä luonnonsuojelulaki edellyttävät maankäyttösuunnitelmien vaikutusten selvittämistä. Tässä selvityksessä on täydennetty vuonna 2013 Jänisjoen ranta-asemakaava-alueelta laadittua linnustoselvitystä (Parviainen 2013) kahden kaavoitettavan alueen osalta. Selvitysalueet sijaitsevat Pohjois-Karjalassa, Tohmajärven kunnassa Jänisjoen varrella. Tarkemmin alueet sijoittuvat Selkäkylän etelä- ja itäpuolille. Kohteiden sijainti on esitetty kuvassa 1. 2 Menetelmät Kuva 1. Selvitysalueiden 1 ja 2 sijainti. Lähtötietoina alueen linnustosta on käytetty Jänisjoen alueelta vuonna 2013 laadittua linnustoselvitystä (Parviainen 2013) sekä mm. valtakunnallisen lintuatlaksen tuloksia (Valkama ym. 2011). Maastokartoitukset suoritettiin lintujen parhaan pesimäkauden aikaan 5.6.2014. Kartoitus ajoitettiin aikaiseen aamuun (klo 4-11), jolloin lintujen lauluaktiivisuus on korkeimmillaan. Sää kartoituksen aikana oli hyvä: +17 C, pilvetön ja tyyni (0-1 m / s ).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (9) 3 Epävarmuudet 4 Tulokset Kartoituksen aikana selvitysalueet kuljettiin kattavasti läpi ja havaittujen lintujen reviirit merkittiin peruskartalle. Maastoinventointien yhteydessä erityistä huomiota kiinnitettiin uhanalaisiin lintulajeihin, Euroopan Unionin lintudirektiivin (79/409/EEC,) liitteen I lintulajeihin sekä Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin (Ympäristöministeriö 2013). Uhanalaisuusluokitus pohjautuu Punaisen kirjan 2010 esitykseen (Rassi, ym. 2010). Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Lintudirektiivin liite I (Dir) käsittää yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 -verkosto). Lintudirektiivi koskee Euroopan luonnonvaraisia lintuja ja sen yleistavoite on ylläpitää tietyt lintukannat sellaisella tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia. Lintudirektiivi edellyttää sekä lintulajien että niiden elinympäristöjen suojelua. Direktiivi kieltää niissä lueteltujen lintujen tahallisen tappamisen, pyydystämisen häiritsemisen erityisesti pesinnän aikana ja kaupallisen käytön. Kansainväliset vastuulajien (EVA) luettelon ja valintakriteerit on laatinut ympäristöministeriön uhanalaisten lajien toinen seurantatyöryhmä (Rassi ym. 2001). Lajiluetteloa ei muutettu vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä. Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Lajit eivät välttämättä ole uhanalaisia. Lainsäädännössä määriteltyä asemaa vastuulajeilla ei ole. Selvityksen tulokset kuvastavat selvitysalueilla vuonna 2014 pesinyttä linnustoa. Selvityksen epävarmuudet liittyvät luonnon normaaliin, vuosittaiseen vaihteluun. Kaikki linnuille potentiaaliset elinympäristöt eivät ole joka vuosi asuttuja, jonka vuoksi selvitysalueella voi joinain vuosina esiintyä lajeja, joita tässä kartoituksessa ei havaittu. Alueella esiintyvät lintujen elinympäristöt ovat kuitenkin melko tavanomaisia talousmetsäalueita, joten niillä vuosittain pesivän linnuston ei arvioida vaihtelevan merkittävästi. Selvitysalueet ovat kooltaan melko pieniä. Vaikka kartoitus perustuu vain yhteen maastokäyntiin, on selvityksellä pystytty muodostamaan riittävä kuva alueilla pesivästä linnustosta ja lintujen elinympäristöistä. Selvitystä voidaan pitää asemakaavoituksen tarpeisiin riittävänä. 4.1 Aluekohtaiset tulokset Molemmat selvitysalueet ovat talouskäytössä olevaa havupuukangasta, joille sijoittuu eri-ikäisiä, mänty tai kuusivaltaisia metsäkuvioita ja myös avohakkuuta. Alueilla esiintyvä metsälintulajisto on melko tavanomaista tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden pesimälajistoa. Yleisiä ovat mm. tiaiset, metsäkirvinen, peippo, pajulintu rastaat, harmaa- ja kirjosieppo, puukiipijä, vihervarpunen ja hippiäinen. Rehevämmillä metsäalueilla esiintyy mm. sirittäjää (NT). Kaikki selvitysalueilla havaitut lajit on esitetty taulukossa 1. Suojelullisesti arvokkaiden lintulajien havaintopaikat on esitetty kuvissa 2 ja 4.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (9) Alueella 1 havaittiin yhteensä 30 lintuparia, jotka edustivat 19:sta eri lintulajia. Valtakunnallisesti tai alueellisesti hanalaisia lajeja ei havaittu. Havaittuja suojelullisesti arvokkaita lajeja oli viisi. Tavanomaisista lajeista yleisimpinä esiintyvät peippo ja pajulintu. Alueen pohjoisosassa havaittiin urosmetso (NT, Dir, EVA). Alueella oli myös runsaasti palokärjen (Dir) syönnösjälkiä, vaikka lajia ei kartoituksessa havaittu. Jänisjoen rannalla havaittiin silmälläpidettävä rantasipi (NT). Alueelle sijoittuu kaksi syvää, lehtomaista notkelmaa, joista toisella havaittiin sirittäjän (NT) reviiri. Alueen pohjoisosan hakkuulla lauloi kansainvälisiin vastuulajeihin lukeutuva leppälintu (EVA). Muutoin alueen linnusto oli hyvin tavanomaista. Selvitysalueen edustan jokialueella havaittiin myös majava ja metsäalueella hirvilehmä kahden vasan kanssa. Kuva 2. Alueella 2 havaitut, suojelullisesti arvokkaat lintulajit.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (9) Kuva 1. Rehevää lehtomaista kangasmetsää selvitysalueella 1. Alueella 2 havaittiin yhteensä 73 lintuparia, jotka edustivat 27:ää eri lintulajia. Valtakunnallisesti tai alueellisesti hanalaisia lajeja ei havaittu. Alueella esiintyi neljä suojelullisesti arvokasta lajia sekä joitain ns. vanhan metsän indikaattorilajeja. Alueen yleisimpiä pesimälajeja ovat peippo ja hippiäinen. Jänisjoen jokialueella havaittiin kalalokkeja saalistelemassa. Alueelle sijoittuu korpimaisia painanteita, joilla pesii pesimäympäristöjen suhteen hieman vaateliaampi peukaloinen. Alueella havaittiin myös lehtokurppa. Alueelle 2 sijoittuu varttuneemman lehtomaisen kuusikangasmetsän alue, jossa havaittiin harvalukuinen idänuunilintu sekä pikkusieppo (Dir). Suojelullisesti arvokkaista lajeista havaittiin lisäksi kahden sirittäjän (NT) reviirit sekä runsaasti palokärjen (Dir) syönnösjälkiä. Jokialueella havaittiin laulujoutsen (Dir, EVA). Muutoin alueen lajisto on tavanomaista. Kohteen pohjoisosasta on laadittu lintukartoitus vuonna 2013. Alueella havaittiin tuolloin käpytikka, rautiainen, räkättirastas, lehtokurppa, harmaasieppo, varis, peippo (3), viherpeippo ja vihervarpunen (Parviainen 2013).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (9) Kuva 2. Alueella 2 havaitut, suojelullisesti arvokkaat lintulajit Kuva 3. Alueella 2 havaitut, suojelullisesti arvokkaat lintulajit. Kuva 4. Tuoretta kuusikangasmetsää selvitysalueella 2.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (9) Kuva 5. Jänisjoen rantaa selvitysalueella 2. Taulukko 1. Selvitysalueilla 1 ja 2 havaitut lintulajit. Suojelullisesti arvokkaat lajit on lihavoitu (NT=silmälläpidettävä, D=lintudirektiivin liite I, EVA=kansainvälinen vastuulaji). Tieteellinen nimi Laji Kohde 1 Kohde 2 Actitis hypoleucos rantasipi (NT) 1 0 Anthus trivialis metsäkirvinen 2 3 Carduelis spinus vihervarpunen 1 2 Certhia familiaris puukiipijä 1 2 Columba palumbus sepelkyyhky 0 2 Cuculus canorus käki 1 0 Cygnus cygnus laulujoutsen (D, EVA) 0 1 Dryocopus martius palokärki (D) 1 1 Erithacus rubecula punarinta 0 1 Ficedula hypoleuca kirjosieppo 1 3 Ficedula parva pikkusieppo (D) 0 1 Fringilla coelebs peippo 8 17 Larus canus kalalokki 1 0 Loxia sp. käpylintulaji 0 1 Muscicapa striata harmaasieppo 0 4 Parus caeruleus sinitiainen 1 0 Parus major talitiainen 2 2 Phoenicurus phoenicurus leppälintu (EVA) 1 0 Phylloscopus collybita tiltaltti 1 1 Phylloscopus sibilatrix sirittäjä (NT) 1 2
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (9) Phylloscopus trochiloides idänuunilintu 0 1 Phylloscopus trochilus pajulintu 3 4 Prunella modularis rautiainen 1 1 Pyrrhula pyrrhula punatulkku 0 1 Regulus regulus hippiäinen 1 8 Scolopax rusticola lehtokurppa 1 1 Sylvia borin lehtokerttu 0 2 Tetrao urogallus metso (NT, D, EVA) 1 0 Troglodytes troglodytes peukaloinen 0 3 Turdus merula mustarastas 0 4 Turdus philomelos laulurastas 0 1 Turdus pilaris räkättirastas 0 3 Turdus viscivorus kulorastas 0 1 YHTEENSÄ 30 73 4.2 Suojelullisesti arvokkaat lajit Metso (Tetrao urogallus) Silmälläpidettävä (NT, lintudirektiivin liite I, Kansainvälinen vastuulaji). Suomessa metsoa tavataan lähes koko maassa havupuuvaltaisilla metsäalueilla. Suomen nykyinen kannanarvio on noin 300 000 paria (Valkama ym. 2011). Koirasmetso havaittiin selvitysalueen 1 pohjoisosassa. Alue on todennäköisesti lajin reviiriä. Rantasipi (Actitis hypoleucos) Silmälläpidettävä (NT). Suomessa rantasipiä tavataan vesien äärellä lähes koko maassa. Viime vuosina laji on vähentynyt ja nykyään Suomessa pesii arviolta noin 150 000 paria (Valkama ym. 2011). Rantasipi havaittiin selvitysalueella 1 Jänisjoen rannalla. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Silmälläpidettävä (NT). Sirittäjän mieluisinta pesimäympäristöä ovat valoisat, korkearunkoiset lehti- ja sekametsät eritoten lehtomaiset koivikot ja rehevät koivua kasvavat kuusimetsät. Nykyinen kannanarvio on 100 000 200 000 paria. Selvitysalueella 1 havaittiin yksi ja alueella 2 havaittiin kaksi sirittäjäreviiriä melko tavanomaisessa, talouskäytössä olevalla kangasmetsäalueella. Pikkusieppo (Ficedula parva) Suomessa pikkusieppo on melko harvalukuinen pesimälaji maan eteläosissa, ja sen levinneisyys painottuu etelärannikolle, kaakkoon ja itään. Pesimäympäristönään pikkusieppo suosii vanhahkoa tai vanhaa (yli 50-vuotiasta) kosteapohjaista kuusimetsää tai kuusivaltaista sekametsää. Mieluisia ovat kuusimetsän puronvarsien ja muiden vesistöjen ympäristöt. Pikkusiepon voi löytää pesivänä myös rämeiden vanhoista reunametsistä sekä rantojen lehtomaisista metsistä. Nykykanta on arviolta 2 000 6 000 paria (Valkama ym. 2011). Pikkusiepporeviiri sijoittui selvitysalueen 2 länsiosaan, varttuvan kuusikangasmetsän alueelle.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (9) Palokärki (Dryocopus martius) Lintudirektiivin liite I. Palokärki viihtyy järeäpuisissa männiköissä, sekametsissä, lehdoissakin. Pitkällä aikavälillä laji on taantunut metsätalouden aiheuttamien elinympäristömuutosten vuoksi. Tätä nykyä kannan kooksi arvioidaan 30 000 50 000 pesivää paria (Valkama ym. 2011). Lajin ruokailujälkiä (kuorittuja havupuita) havaittiin molemmilla selvitysalueilla. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Lintudirektiivin liite I. Laulujoutsen pesii monenlaisilla vesistöillä, kunhan niissä on tarpeeksi suojaavaa kasvillisuutta ja rehevyyttä. Suomen pesimäkanta lienee tällä hetkellä 5 000-7 000 paria, kun vielä 1990-luvun alussa kannanarvio oli 1 500 paria (Valkama ym. 2011). Laji havaittiin Jänisjoen vesialueella selvitysalueen 2 edustalla. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Kansainvälinen vastuulaji. Leppälintu on koko Suomessa esiintyvä euraasialainen laji. Se pesii valoisissa aukkoisissa metsissä, mieluiten männiköissä, mutta myös muissa kangasmaiden metsissä. Nykyinen pesimäkannan koko on 500 000 800 000 paria (Valkama ym. 2011). Leppälintu havaittiin selvitysalueella 1, alueen pohjoisosan hakkuulla. 5 Johtopäätökset ja suositukset Selvitysalueilla esiintyvä linnusto on pääasiassa havupuuvaltaisille talouskäytössä oleville metsäalueille hyvin tyypillistä ja edustaa Suomessa melko yleisiä ja runsaita varpuslintulajeja, jotka eivät ole elinympäristönmuutoksille erityisen herkkiä. Alueilla esiintyvistä lajeista elinympäristömuutoksille herkimpiä ovat niin sanotut vanhojen metsien lajit: pikkusieppo ja idänuunilintu sekä myös metso. Pikkusiepon kanta on Pohjois-Karjalassa lintuatlaksen tietojen mukaan kasvamassa. Idänuunilinnun pesimäkannan koko Suomessa vaihtelee vuosittain voimakkaasti siten, että itätuulisten loppukeväiden jälkeen pesimäkanta on runsaimmillaan. Idänuunilinnun nykykannan arvio on vuosivaihteluja korostava 3 000 10 000 paria. Vuonna 2014 idänuunilintuja saapui Suomeen pesimään keskimääräistä runsaammin. Idänuunilinnun reviiri selvitysalueella 2 sijoittuu samalle kangasmetsäalueelle pikkusiepporeviirin kanssa. Pikkusiepon ja idänuunilinnun elinympäristönä oleva varttunut kuusikangasmetsäalue selvitysalueen 2 pohjoisosassa (kuva 3) voidaan huomioida alueen maankäyttöä suunniteltaessa siten, että lajin pesimisedellytykset alueella säilyvät. Selvitysalue 1 kattaa vain hyvin pienen osan alueella havaitun metson reviiriä, eikä suunnitellulla maankäytöllä ole lajille merkittäviä vaikutuksia. 6 Lähteet Parviainen, A. 2013: Tohmajärven jänisjoen ranta-asemakaavan lintuselvitys. Raportti. 10s. Rassi, P., Hyvärinen E., Juslén A. ja Mannerkoski I. (toim.) (2010): Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki, 685 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (9) Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. - kaavoituksessa, YVA menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Ympäristöministeriö 2013: Kansainväliset vastuulajit. Www-sivusto: <http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Kansainvaliset_vastuulajit> (luettu ) Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu.