SUOMEN GEOLOGINEN KOMISSIONI. OEOTEKNILLISIA TIEDONANTOJA. KUOPION SEUDUN KIVILAJIT TEHNYT HELSINKI, 1923
stama...... i t. lamaen ja Jynkhnlabden kvart&tti e... 36. + Kiille ja sarviviilkeliuskemai~ta gnei~lsiä... 4%
~ 4 Kordieriitin ja sillimaniitinpitoista gneissici... Gmnmtinpitoista gneissiii... 56 Hfgmatiittigneissiii... 57 Amfiboliitteja...:...:.. :.... 68 / Morempia grarrht@ja...;...'... ;...1.. 60 Mi.krokliinigraniittia... 60 Apliittia' ja pegmstiittigraniittia... 68 Porfyyrigraniittis...:... 69. Kvartsidioriittia... 68 Graniittilouhoksia...;...;...;...;.... 61,68. Odologisia johtopilátfiajä...... 63.,, I...... <, F4 :; F &;;.T*:+:..!.*??*..>,,,, >, * E..,. :.:fi.+.. ic. ' Z, '. 2.:= 4..L *.: =, :....
,./'. <..,. 2. : >..?... 8...,,.,>..,.,. :..,.,.. =.. il : i; ~OHDANTO..^., 1 _ 7 <,.> &..J h. _,. C. M L ; Toimi taesbani geologisia kartoitustöitä Kuopion pit;rijässll kesinä v. 1919 ja 1920 mittakaavassa 1: 100,000 havaitsin monessa kohden graniittien lävistamilla gneissialueilla pienia kvartsiittiesiytmiä, jatka eivät kuitenkaan ulottuneet pitkialle eivätkä olleet &ikään vanhemman graniitipohjan yhteydessä: Näin on laita esim. Kehvon kyliin pohjoispuolella Petähenjarven itäpuolella esiytyvän kvartsiittialueen, jonka reunoilta turhaan etsin graniittipohjaa, vaikka alue on vain 5 km ennen selostamani Biflinjarven alueen lounaispnolella l). Kvartsiitit ovat nimittäin, ; tä&llii eilimm%kseenn lasimaisia ja nuorempien graniittien lavistiimiä. Vasta sitten kun kartoitustyö siirtxi Kuopion kaupund.\ = linsi ja lounaispuolisiin seutuihin, tavattiin graniittigneissialueita, joita kvartsiitit yhpäröivat ja jotka ovat pohjana muodostumalle, joka alkaa kvartsiiteina ja johon kuuluu kalkkikivi'i ja bieno~akeisk liuskemaisia gneissejä. TWtä johtui että Kuopion kaupungin länsi ja lounaispuolinen ja varsinkin tamiin ja 'Pitkänlahden aseman seutu oli kartoitettava tarkemmin suuremmasm mittakaavassa. Kartoitus toimitettiin ensin mittakaavassa 1 : 40,000 ja, sittenkun Maanmittausylihallituksdta oli saatu sopivia gohjakarttoja, mittakaavassa 1: 20,000, joka tapahtui kesällä. v. 1921. Tamb kirjoituksen tarkoituksena on esittää tulokset tästa erikoistutkirnullisesta. Jo aikaisemmin oli 8. F. Thor e 1 d malminetsintktöitten yhteydessä v. 18f3 kartoittanut geologisesti Kuopion seutua 2). Kartoitustyö ei kuitenkaan ollut niin yksi. tyiskahtainen, että kvartsiittivyöhykkeiden jatkuvaisuus ja suhde c,~l:~:,. : 1. ;.. 2: graniittignei88iin olisi siita ilmennyt. Mer~linen tosiasia on, että vasta sitten kun aloin pitimaan graniittigneissiä kvartsiittien pohjana, joten niiitä siis oli ehittavä graniittigneissialueittea reunoilta, saatoin seurata kvartsiitteja piä matkojac:, J. =#,',i :.,. 7 8) W. W. Wilbman. Qm en prekalevisk kvartsitformation i norrs de Len av Kuopio socbn. Bull. de 1s Comm. gbol. de Finlande N:o 49. Helsingfionq 1916. 3 8. F. Thoreld. Joiarnd, förd under rnalrnletningarna i Kuopio ~oaken 1868, med geognostisk karta. Geoloaen ko~donin arkisto&,. f,.:
Paitsi puhtaasti teoreettisesti käsitellään kivilajeja seuraa. vassa myös lyhyesti niiden teknillisiin kiiyttöpriahdollisuuksiin nähden. Helsingissä lokakuulla 1922.
&' ',',.,, b 4(nopion lounaispuolella, korkea vuoriselänne Laivonsaaren kaak ++oisosassa, Suuri ja Pieni Neulamäki, Korsumäen pohjoisosa sekra :' laaja Jynkänlahden, Pitkänlahden ja Hiltulanlahden välinen alue, Johon Vananvuorikin kuuluu. Tämä alue ulottuu itaiin ja kaakkoon päin Kallaveteen, jonka saaret ja luodot ovat samallaista graniittigneissia. Gtraniittigneissialueitten välisillä alankomailla ovat liuskeet vallalla. Gtraniittigneissin ja liuskeitten rajoilla tavataan usein k v a r t s i i t t i a pitkinä ja kapeina vyöhykkeina, jotka kulkevat rajaa pitkin ja paikoin ympäröivät melkein renkaanmuotoisesti graniittigneimialueita. Liuskealueilla esiintyy sielta taalla lähinnä kvartsiittivyöhykkeitä g r a f.i i t t i 1 i u s k e, d o 1 o m i i t t i ja k a 1 k k i k i v ikerroksia seka näitten mukana s a r v i v ä 1 k e.liuskeita ja amfiboliitteja, joista viimemainitut ovat usein luonteltaan eruptiivisia ja lävistävät liuskeita. Pääosa liuskeista on hienorakeista liuskemaista k i i 11 e ja s a r v i v ä l k e g n e i 8 s a ja tämä muuttuu niissä seuduin, mis& nuoremmat graniitit lävistävät sitä, migmatiittigneissiksi (~uoqneissiksi). Alueen nuorempiin graniitteihin kuuluu punertava tai vaaleanharmaa m i k r o k 1 i i n i g r a n i l t t i, joka on tavallisesti muodostunut apliitti tai pegmatiittimaiseksi, ja 5;. N L _,aarmaa _ kiillerikas porfyyrigraniitti., >,G\; +;:!=*.; 2 J;..<; ;: 2%" h1 zqs, 7; :* \ ; 1.,?, ex #,$*L *'=. VpL.;,. &+;$5' :;,.. &. Graniittigneissia. Tyypillinen graniittigneissi on harmaata, kiillerikasta, tavallisesti hyvin paineliuskeista ja ha jalli~ta kivila jia. Se muistuttaa kvartsi ja maasalparikasta gneissiä (ortogneissiä), jossa vaaleat mineraalit muodostavat 24 mm paksuja ja 34 mm pitkiä hienoralteisia linsse ja tai levy ja ja tummat ainekset, pääasiallisesti ' musta kiille, liuskeisuuden suuntaan venyneitä kiemurtelevia juovia. Sitäpaitsi nähdään kivilajissa siellä taälla sgannöttömia, usein silmäkkeiden muotoisia, valkoisia tai vaaleanpunaisia mikrokliinihajarakeita. Hyvin tavallisia ovat punaiset pegmatiitti ja apliittijuonet, joitten rajat ovat jyrkät ja jotka lävistävät eri suuntiin graniittigneissia. Sellaista kivilajia on suurin osa Pitkänlahden pohjois, koillis ja itäpuolella olevasta graniittignei8sialueesta. Esimerkkinä mainittakoon Peuran sahalla aseman itipuolella esiytyvä heikosti p o r f y y r i n e p graniittigneissi (kuva 1). Kivilaji on lujasti liuskeista, biotiittirikasta ja sisältää W sm:n pituisia vaalean
harmaita tai punertavia mikrokliinihajarakeit~. Kiille juovat ovat paikoin poimuttuneita ja vaantyneita. 0.62 m levegt vaaleanpunaise4 pegmatiittijuonet lävistävät ristiin rastiin kivilajia kulkien milloin liuskeisuuden suuntaan, milloin tämän poikki. Minkäaalaista liuskehutta,joka vastaisii'graniittigneissin paine Uuskeisuut6rt, ei nähä juonia= niihda. Stäpaitsi ovat niitten rajat graniittigneissia vastaa jyrkät ja ne lavistiivät sellaisia apliittisuonia, jotka kulkevat graniittigneissin kulkusuuntaan ja joita voidaan pitää graniittigneissin erittymina (ks. knvm 1). Nämä seikat viittaavat siihen, etteivät ne kuulu geneettisesti graniittkneimiin, vaan johtuvat nuorequnasta graniittie~aiptios$a. Kuva 1. Qrs*ttigne&si&, j~ta'~e~rnatiittiinoni Ikista, Penran sahalla Otkhlahden aseman it&puolella. Noin ' '/, loonn. kokoa...,'>: k d. *>...? +i y: Grt!nii,itigneissin kokomus käy selville mikroskooppinäytteestä, joka tehtiin Petosenmäen kivilajista (n. 1 km Pitkdnlahden aseman.itäpuolella), Ainekset ovat: samea plagioklaasi (An ) 20 '<,* hartsi ja biutijttj. (tavallisessa valossa vaaleaprnskea tai vi~hreibt:~,1 rns'kea), kumpaakin meilgein yhtä paljon, mikrdkliini; li&a4tinek=~~:> sepa hiukan apatiittia; muuttumistuloksia: zoisiitti, kloriitt~%;: ::: Marf.&lpiimkeet ovat tavallisesti suurempia kuin kvartsirab keet ja ne rajoittavat hieman pyöristyneine pylralaisine reunoi. neen viimemainittuja vastaan, jotka taás ovat kasautuneet hieno
rakentekiksi tapliksi. Kvartsi muodostaa sitäpaitsi pieniä pyöreita rakeita maasalpaan. Biotiitti esiytyy suurina suomuina, jotka ovat ryhmittyneet rinnakkaisiksi juoviksi. Paikoih nahdään yksityisiit 34 mm:n rhurnisia, usein pertiittimaisia miksokliiniha jarakeita. Analyysi Petosenmäen graniittigneissistli, Pitklilahti, Kuopio 1). 1....:,, O/o 1 Mol. / Nomi O/. 3 ::; Mi&raalikokoumns.. * 4 l..... '. 3's : %. 7 Si0, 66.78 1,osi Kvartsia 18.~7) Plagioklaasia An,, 4ö.a~ 17.99 O,i?a Ortokliblwia 2l.77 Kvartsia....... 20.56 h z Sal. Fe,O, 2.71 0,017 Albiittia a6.89 Biotuttia.... 20.~9 B. j Al;O, 88.94,i F00 9.86 0,oss Anortiittia 8.98 Mkokliinia'.. 11.78. 1 NiO 0.08 Q,ooi Korundia 8.68 Mapetiittia.. 8 SS _...a. MnO 0.30 0,004 Eypersteniii 101.82 01, CaO 1.8s 0,os~ Magnetiittia,.?,,* *P, 4 228 0,066 : %< ;. ;,. Ne@ 4.87 0,069 5,,. rz0 3.68 0,039 0.62 0,029.:.*+ ;! ;w,. s ':, 5.. 1 101.74 Lm \.G&i.1 u'y Analysaattori : M. =ET Pa$nuben.. 8 :: la Yllämainittu nraniit$igneissityyppi on. vallitsevana. Se on.'.?. %>hyvin yksitoikkoista ja päätyypistä eroavat ainoastaan sellaiset, 7... jotk@ ovat rakenteeltaan'hienorakei~em~iol, gneissimaisiii, tai joita. Trrpliittisuonet lävistavat, seka sellaiset, joissa on amfiboliitti....t.r... ~ullqeumia tai juonia, lukuunottamatta jo edellä mainittuja hyvin.%. tavallisia.nuorempia graniittijuonia. I. 2: Tata graniittigneissia tkvataan esim. Pitkänlahden itä ja ka~kkoispuplella, Valkeisenvuoressa Pienen Neulamäen lounaisrinteeca, /korkeissa kallioisissa kukkuloissa Jynkanlahden kaakkoh ja itapuolella (ks. kuvaa 2), Lehtoniemellä ja Siikaniemella, Kuopion kaupungin eteli ja lounaispuolella, Särkilahden suulla seka Suuren Neulamäen länsi ja lounaisosissa. Pieni ja suuri peulamaki ovat muodostuneet 'rinnakkaisista man%tti&ebs~arjanteista, joitten välillä on NNWSSE, NW SE ja paikoin jopa WE suuntaisia painanteita. Näma n. 1.5 km,&+,.,!l. ';. b2 ;? leveät ja 34 km pitkät mäkiryhmät ovat luonteeltaan karua ;.. _ \, :, 147; ; ;q balyysi antaa biotiitiire kokoumuhen H,KBl,(SiO,),. 2.i(Mg, Fe),SiO,.,: ", r ',.&:..'~',l%.: 4 1.5 " ',. ;*.: '>, :.,:,;?. ', ',:;;.;,..':. < \... : 2..&. r.,>. &.,.. i.......* <J. z 3,, Dr,#,? ;'.... ;,. >,;*..%&; <.?.;,.,?,;..,;..:, :'..,... = %1 8 ; : )..*.,,... 1. L '. I.
metsäistä salomkata, vaikka ovatkin vain muutaman kilometrin päässä kaupungista. Ympäröiviä liuskealueita vastaan viettavät. rinteet ovat yleensä jyrkät. Suuren Neulamäen lounaislaidalla ôn korkea äkkijyrkkä vuori, joka on harmaata tai punertavaa, nuorempien graniittiapliittijuonien lavistämää, silmägneissimaistä ', 2. graniittigneissiä. Kivilaji on jyrkässä kallionseinassä halkeil,. * lut suuriksi lohkareiksi paikoin hiuban taipuneita liuskeisuuspintoja pitkin. Lohkareitten siirtymisen takia pn luolantapaisia halkeamia syntynyt vuoreen.. Migmatiittista eli juovaista graniittigneis @ i ä. Tama kivilaji on hienorakeisen biotiittirikkaan graniitti 'gneissin ja vaalean apliitin seosta, jossa *liitti esiytyy kapeina \ Kuva 9. Tyypillistä $raniittigneieie& JynBnlahden kaakkoispuolelta, Kuopio. Lnonn. kokoa. i 3 tai leveinä suonina. Kivilaji ón tavallisesti poimuista ja vaan?. ;% tynyttä. Sitä kutaataan myös gneissigraniitiksi, riippua siitä, ;; +P minkälaista välimuotoa suonigneissimäisen ja tyypillisen gra..; niittigneis~in vaiilla vuorilaji edustaa. ~uovaisuntta voidaan. 1 pitaa osaksi alkupertiisenä, osaksi on se luultavas6i.syntynyt graniittigneissin ja,'nuoremman graniitin yhteensulamisesta, jolloin graniittigneissin liuskeinen rakenne on muuttunut juo ~aiseksi. Etta sulamista on.tapahtunut todistaa se seikka, eoti migmatiiteissä tavataan usein jäännöksiä tyypillisestii graniittigneissistä murtokappaleina, jotka tosin ovat niuuttanegit vgrheä (punertavia) ja tulleet jossakin määrin juovaisiksi, ja että migmatiittejä tavataan runsaimmin niillä, paikoilla, miesä.. 4 C
graniittigneissi on enimmin nuoremman graniitin juonien lavistdmxä. Juovaista graniittigneissiä tavataan seuraavilla paikoilla: Puijossa, Myllymäessä, Laivonsaarella, Vanunvuoressa seka Kal.. laveden saarilla Kuopion eteläpuolella (Varvisaarella, Rönönsaa. + rella, Honkasaarella, Selbäsarella, Luhastensalossa, Vuorisa 7 r?gc i = lossa). Kuva 3 esittää kahta migmatiittigraniittinäytettä; A on 2 : c Ä>.;,. Kotkankallion kaakkoispuolella olevasta kalliosta Xuopion lou. naispuolella, B Kokkoniemeltä Pitkänlahden suulta. Edellisessä. ] näytteessa on kivilaji jotenkin suorajuovaista, jalkimäisessa lu. jasti vääntynyttä..: C. A B Kuva 8. &gmrttiittisla gradttlgneissia; A. Kotka kdiion ktls3rkoispuoleiia olevaetrr kalliosta, 33 Kokkoniernelta. '/, Inarin. kokort. A m f i b ol i i t t i j u o n i a on siella täällä graniittigneississii. Niitt on naty Myllymäessä, Siikaniemella, Kmnpusaarella ja. ~.ehtonime&& Kuopion kaupungin lounais ja eteläpuolella, eräillä pienillä m&riila Luhasknsalon itäpuolella, Vuorisalon luoteisoaasa, mutatien varrella Korsumäen pohjoispuolella ja Kuve 1a9umen pohjoispuolella Pitkänlahaen kyliissä. Juonien leveys vaihfdee 5 ja 30 m:n välillä ja ne kulkevat yleensä graniittimeissia kulkustiunta&n. hfiboliikti on n$i& juonissa hieno tai aeskirakeista, taiallisesti selv&än linskeista, metamorfosoitunutta dioriittia tai,
.... L%' 2, 13. 4.._..> '. i.... 8.... s% l<..' : L;>:; :...'7 8?:. ::._=. L. n..' '.*. 8 7 2. i* ;.L..,." ckf,?>. + '. *.i *.?Te:.?.,.., &tbbkoa, joasti tummat agekiet, etupäässä sarvivälke, %t vkl. litsevina. Väri on tuslman tai mu~~tan harmaata, hiukan vihreaan vivahtavaa.. Esimereinä. mainittakoon kaksi 2030 m leveätä juonta. Myllymäen pohjois ja luoteisrinteessä, missä ne lävistävät 4 N 60" E suuntaan migmatiittkta graniittigaeissia. Amfiboliitin ja migmatutin kontaktit ovat jpkät ja seuraavat migmatiitin kulkusuunnan vaihteluja. Valkoisenharmaat pegmatiittisuonet, samantyyppiset kuin migmatiitissa, lävistävät amfiboliittiakin. Tämän aineksia; on sarvivälket~ä, pligiokla&sia (An,,), biotiittia, hiukan kvartsis; lixäaineksina apatiittia ja malmirakeita. Saxvivdke on véraleanvihreätä, heikosti pleokxoiittista ja muodostaa säloryhmiä, joissa on runsaasti sieäb kasvaneaa rautamalmirakeita. Plimgioklaasi muodktaa levynmuotoisis kiteita; niiitten ja sarvivälkeiiyhmien rajat 'ovat jotenkin ep&elvät & molemmat mineraalit ovat poikiloblastisesti yhteen kasvanee%., Biotiitti on ': :z:.;. 2 &skeanväristä ja muodostaa pieniä reunoiltaan syöpyneitä le vyja sarviviilkeixyhmien ja plagioklaasikiteiden väliin. Apatiittia esiytyy asti pienina rakeina kaikkialla vuorilajissa. ~aksisaarin&a nimisella luodolla Luhastensalon itiipuolella ' tavattiin 8 m leveä N 30" E suuntainen hienorakeinen amfiboliittijuoni mbatiitissa. Kivila jim rajat ovat jyrkät; anifiboliitti on kontaktilla hienorakeisempaa ja kontaktin suuntaan lius keiata. kita lävistiivät vaaleht kvarhirikkaat apliietisuonet. Apliittisuonien esiytyminen tällaisten vuorilajien kontakteilla on hyvin tavalhn ilmiö ja voidaan kenties selittää siten, että amfiboliitti on purkautnessaan tuonut mukanaan syvyyd~tä näita helpommin suiilavia %pliittiliuvok8ia, jotka mahdollisesti ovat erittyneet juuri itse graniittigneissista. Että gradttigneissi voi esiytyä uudestaan eruptiivisenakin amfiboliittiin niihden,~vahvistaa eräs havaint4 joka tehtiin pienella Qmpusaarella Lubsten salon SEpuolella. Täällä on nimittäin la.6 m leveina ja 2 3 m pitkinä jyrktki rrajoittuneina ja jalekkäin olevina juonipätkinä liuskeista amfiboliittia, jota lujasti vxantynyt migmatiittigra. niitti ympäröi. Graniit$igneiss;in k u 1 k u s u u n t a vaihtelee sangen paljon alueen eri osba. Suunta ja kaltevuus bvat määrätyt liuskeisuuden tai ju6vaisuuden mukaan ja merkityt tavailiseen tapaän kartalle. Kaltevuus on usein 5Q0800 W, 8W tai 8. Ympäröivien liuskeittm rajalla Inillree kivilaji usein samaan suuntaan kuin &mä. muuttuen samalla hxvin liuskeiseksi kiillerikkaaksi,,pohjklius ; keeksr... t *..,.L.. =. 8,...?,. L. :..y! y;/ :.., *. <(;;,..F*.._..<. C T L.< zl.r,*. ',*::*r.~'*t # *.:; :+ p,*, 2.,,. 7 7..: *: :;.. r.l 4 d.. 3 w, *, ; </' :<; <;...*m r 8., y <,2. f "">PS = =.+
Kivilaji on laaan kyllä helposti, ja liuskeisuuden suunnan vaihteluista. Poikki liuskeisuuden kivi taas särkyy rnutkikkaa&i siinä olevia rakoja myöten. Sitäpaitsi se on joten' kin karkeapilsteis%ä ja tummat ja vaaleat kohdät vaihtelevat taajaan keskenään. Senvuoksi kivea käytetiän vain karkeisiin kivitöihin, kuten maantiesiltojen ja 'rakennusten kivijalkojen rakentamiseen ja 'ylipäänski vain siellä, missä kivea on suliteellisesti halvafia saatavissa lähellä olevista lauhoksista tai rahtimaksut estävät rakennustöissä tavallisesti käytetyn tasarakeisen graniitin hankkimista etäämmältä (esim. Toivalasta tai Jännevirralta). Melkoisen suuri louhos on graniittigneississä Myllymäen luoteisrinieessä Kuopion kaupungin lounaislaidalla. Kiveä on tästii louhittu jaku tuhatkunta kuutiometriä kaupungin tarpeiksi.,.. t,,. <: Liuskemuodostuma. '<, Graniittigneissialueitten reunoilla tavataan kapeita kvartsiittivyöhykkeitä, joita tavallisesti voidaan seurata pitkk matkoja. Ne ovat siis liuskealueitten rajdilla ja suoraan graniittigneissin. päällä ilman välillä olevaa konglomeraattia. Ne kiertävät gra?.., '>.cl. iiiittigneissialueita ja ympäröivät paikoin niitä melkein renkaanl.. 1 muotoisesti, kuten esim. Suurta Neulamäkeä. Kvartsiitin esiiii.. tyminen rajoilla on täten mieledkiintoista ja viittaa siihen, et,tä graniittigneissi on kvartsiittikerrostuman pohjana. Ei ole nimittäin missään voitu todeta, että graniittigneissi esiytyisi eruptiivisenä kvartsiittiin nähden. Päinvastoin muuttuu gra?iittbeissi rajalla erittäin liuskeiseksi ja muodostaa kvartsiittikerroksien suuntaan kulkevan ja näiden alla olevan pohjaliuskekerroksen. (Sitävastoin tavataan sekä rajalla että kvartsiittivyöhykkeess? lukuisina juonina samaa nuorempaa graniittia, joka lävistää seudun kaikkia vuorilajeja. Tavallinen kvartsiittityyppi on yksitoikkoista, jotenkin karkearakenteista,,lasimaista" kvartsiittia. Kvartsirakeet oyat vaaleanharmaita,,punertavanharmaita, joskus tummanharmaita. Niiden suuruus vaihtelee 0.5 ja 4 mm:in välillä ja ne ovat sel. västi uudestaan kiteyt~nea. Todennaköisejti on, tällijiin useita,?,*;\: R ';f5!b...:.n&;! :..,SL..,.,,...(.Y 9, r*.....,7 :.,?. : v.'...* '... 8 * 1 '".7.. t. 8.i,;.i.?....,<,.,+;L.:.~.,, 5..,,. <+.,..,!..... ";,;..,"',l 4,. <. 8,'.* <, _.. L... +...,.. \ *. 8.,,,.<...
PLq,, *7 :$.J>, L C.. c * I 7 r, i.& + d... z.,. _......'/ 1 pieniä rakeita liittynyt yhteen Muodostaen suuremman rakeen. Aineksina on pääasiallisasti kvartsia, vähemmässä määrin muskoviittia, siellä täällä ragautuneita punaisia maasälpärakeita, silli,. &ttineulasia ja yksinäisiä malmirakeita. Sillimaniittia ta.,... \rataan hyvin E~skWssa musksviitinpitoisissa kvartsiittiliuske.' ~5 kerroksissa, jotka siupaitsi ovat nuoremman graniitin Jävistamiä.. '4 ' Pitkänlahdeg, Pienen N&ulamäen ja Jynkänlahden kvarteiittiliuskevyöhyke alkaa Vanumo: ren 1ounaisrinteelFa ja ulottuu Hiltulanlahden ja Pitkänlahden pohjia myöten Valkeisen itbanrialle, jonka jälkeen se kiertää Pientä Neulamakea ja jatkuu Jynkänlahden etelärantaa pitkin itää kohti. Kuva 4. Tyypillistä Kuopion kvartsiim8 Vanunvuoresta, Hiltulanlahdella. Nikolit $, 20 x luonn. kokoa. Valkoiset ja tummat kohdat ovat kvartsia, jolla on heikosti aaltoileva valonsammutus, vaaleat juovat ovat seridttiil. Vyöhykkeen eteläpää@ esiytyy kvartsiitti pienessä kalliossa Hiltulanlahden itarannalla, Vanunvuoren etelärinteellä olevan talon lahella. Vuorilaji on hienorakeista serisiittirikasta kvart'.... j,:,, siittiliusketta. Kvartsi muodostaa kiteisiä eraeryhmia, jotka ovat _.. muodostuneet pienistä särmikkäistä eri su&tiia valoa sammutta, vista rakeista ja joita serisiittirikas aines eroittaa toisistaan. Tama muodostaa hienoja liuskeisu'uden suuntaisia juovia ja. täpliä. Kallio on lahella graniittigneissin rajaa. Senjälkeen on kvartsiitti näkyvissä Hukanniemella olevan \,'. +.. :.?... 3 * =~>.r... f:=<*,.*<:.. f. *. l..
kallion kaakkoisosasia ja pitkin Vanunvuoren jyrkkaa länsirinnetta. Se on jotenkin serisiittirika~ta, linskeista, variltäan hap maata tai punertava ja pegmatiittigraniittijuonien lävistämää. Kvartsirakeet ovat hiukan litistyneita, lahes 2 mm:n pituieia ja 1 mm:n levyisia (ks. kuvaa 4). Pnnainen väri aiheutuu pienistä hematiittihiukkmista. Hukanniemella on kvartsiitti jotenkin selvään kerroksellista, jolloin punaiset, harmaat ja vaaleanharmaat kerrokset vuorottelevat keskenään. Sen päällä on grafiitin ja kiisunpitoista liusketta ohuena kerroksena, tämän päällä kalkkikivikerros ja lopuksi läntisinna kiille ja sarvivalkelius 1 Ifam 5. &ubti& BIvMh n. 0,s km VdkAen hokiá~~aolella, FiL Evdttikdio on ~tatian a9iiiea tm g.laol&~, m ge8ami.edytyy oïg;d~ (.E) puol~el8 Yien Nenlamacsn nntew& f(vw&&ii k ~ o ~ hikw@o garnm esnnfaen Iniih mutabie, joka on vuorilajien &&k ketta, kaikki samassa kalliossa. Vanunvuoressa on runsaasti pnnertavia, paikoin muskoviitinpitoisia pegmatiittijaonia ja nämä. lavistavat kvartsiittia sekä liuekeisuuden suuntaan että tämän poikki ymparöiden kvartsiittimurtokappaleita. Kerrosten suunta on N 10'15" W, kaltevuus 40 70 W. Verrattain pitkän keskeytyksen jälkeen alkaa kvartsiitti jalleen lasimaisina murtokappaleina pienessii pegmatiittikrtllio8sa
rautatien vieressä Pitkänlahden weman alueella. Sitten se eeiytyy Valkeisenvuoren eteläpäässä matalana kalliona Gautatien vieressä, n. 1 km aseman luoteispuol~lla. Kvartsiitti on tailla hyvin lasimaista ja on se osaksi sulanut punaisen pegmatiittigraniitin vaikutuksesta. Tämä eroittaa leveänä juonena kvartsiitin ylempänä rinteessä olevasta graniittigneissista lavistäen molempia kivilajeja. Graniittigneissi on selvään liuskeista, hiukan poimuttunutta ja liuskeisuuden suuntaan kulkevien lukuisten pegmatiittijuonien lävistämaa (suunta on N 40 500 W, kaltevuus 50 SW). Noin 0.5 km Valkeisen luoteispuolella on rautatieleikkaui kvartsiitissa (ks. kuvaa 5). Kivilaji onhienorakeista, harmaata tai vaaleanharmaata, liuskeista ja lohkeilee jotenkin ohuiksi 16 vyiksi. Kulkusuunta on N 25' W, kaltevuus 70' W. Samassa kalliossa on kvartsiitin päällä rau%atfen länsipuolella liuskeista amfiboliittia, joka.esiytyy intrusiivisena kvartsiittiin nähden. Viimemainitussa nähtiin nimittan kapeina suonina hienorakeista amfiboliittia. Sainallaisia suonia on graniittigneississäkin hiukan ekelämpana rautatien itäpuolella olevassa 'kallion töyraassa, missä ne lävistävät graniittigneissiä viistoon liuskeisuussuunnan poikki. Niitten reunoilt on kapeita apliittisuonia. Rautatien lämipua lella esiytyvää amfiboliittia &vistav8t leveät pegmatiittijuonel Kvartsiittivyöhyke.jatkuu edelleen pitkin rautatietä ja vuori laji tulee siellä täällä näkyviin pienissä kallioissa rautatienlinjan kummallakin puolella graniittigneissimäen juurella. Se on tavallisesti lasimaista ja pegmatiittijuonien lävistamaä. K111kusuunta on N 10'20" W, kaltevuus 60 70 W. Hiukan pohjoisempana kääntyvät kerrokset N ja NE 'kohti. Pegmatiittijuonien oliessa tavataan kvartsiitissa leveina kerrosjuonina liuskeista amfiboliittia, paaasiallisesti liuskeitten rajalla lannessä. Pieneh Neulamäen @ohjoispaässä kääntyvät kerrokset äkkiä N 20" E suunnasta N 75' W suuntaan. Kivilaji on vaaleanharmaata ja sitä lävistää pienirakeinen harmaa graniittiapliitti, joka esiytyy suurina joukkoina rinteen yläosissa graniittigneissin ra jalla. Senjälkeen kilkée kvartsiitti SE suuntaan Neulamäen koillisrinnettä Pitkin. Se esiytyy ensin pitkässä kalliossa Neulalamulen länsipään kohdalla ja on täällä melkein valkoisenharmaata kvartsiittiliusbetta, joka migmatiittisen graniittigneissin rajalla kallion länsiosassa muuttuu punatapliiiseksi ja sillimaniitinpitoiseksi: Aineksina on kvartsia, sillimaniittia, vähän oligoklsasia 1An,.). biotittia ja hiukan muskoviittia, zoisiittia, magnetiittia ja a
liematiittia. Kvartsi muodostaa 0.21.5 m&:n pituisia uudestaan kiteytyneita sarmikkaita rakeita, joilla on heikosti aaltoileva ~~aionsarnmutus. Sillimaniitti esiytyy hienoina neulasina tai viuhkanmuotobina neularyhmina, jotka ovat usein kasvaneet.. kvartsin ldpi ja liuskeisuuden suuntaan (kuva 6.). Maasälpara ' keet ovat jotenkin rapautuneita ja muodoiltaan pyöreitä. Niitä on harvaan siellä taalla kivilajissa. Mitään sitoranaista kontaktia migmatiittia vastaan ei voitu havaita, silla lukuisat valkoisenhapaat pegmatiittijuoneet lavistävat molempia kivilajeja rajalla. Migmatiitti, joka on kvart 'siitin pohjana, on juovaista ja poimuista; rinteen ylemmissä. osissa tavataan kuitenkin puhtaampaa harmaata graniittigneis Valok. W. W. Wilkmaii... i* L+.; $im+ i Kuva 6. : * F?+q.y,; Sillimaniittirikasta kvartsiitti!iusketta Pienen Neulan. mäen koillisrinteelti, Kuopio. Nikolit 1, 60 X luonn. kokoa. J+.,% h r i.h4< siä. Kvartsiittivyöhykkeen koillispuolella on hieoorakeista kiilleliuskemaista gneissiä, jossa on amfiboliittikerroksia ja qegmatiittijuonia. Suunta.on n. N 35" W, kaltimus 80 W. Graniittigneissipohja on siis liuskemuodohltuman poimutuksessa Pallistunut kvartsiitin päälle. Kvartsiittikerrosten vahvuus on n. 60 80 m. Noin 0.5 km kauempana kaakossa on rinteen alaosassa Iahella graniittigneissirajaa pienessä kallion töyraassa juovaista diopsiidiribsta liusketta, jota lweat pegmatiittijuonet lävistävät. Kallio on kvartsfittivyöhykkeen suunnassa ja silla kohdalla, raissii kvartsiitin päälle kerrostunut : J
19 Ainekset ovat: vaaleanvihreä diopsiidi lukuisina salönmuotoisina rakeina, pienirakeinen kalkkirikás plagioklaasi ja kvartsi, hienoiksi juoviksi jiir jestyneinä, seka titaniitti. R o s i w a 1 i n keinoa käyttämä116 saatiin seuraava mineraalik0komus: 1 Paino: Diopsiidia... 53.3!%... ~lagiokldasia (An,,).... 30.0,, Kvartsia... i.... 14.4..... Titaniittia 2.3,,:rv&& '1 27YX2, 100.0 % % Sitäpaitsi on jälkiä muskoviitista ja epidootirsta. Hokoumus osoittaa, etta kivilaji on kontaktimetamorfosoitunutta liusketta, todsnnäköi'sesti alkuaan savenpitoista ja kalkkirikasta hiekkakerrostumaa, jossa CaO määrä on ollut niin suuri, että se on riittänyt tasan muod~stamaan Al 0 n kanssa anortiittia ja Mg0:n :. kanssa diopsiidia. Se kuuluisi siis B o 1 d s m i d t:in 7:n liiokao kalkki~ikkaisiin plagioklaasidiopsiidihornfelsseihin l). Kaakkoon päin tulee kvartsiittivyöhyke kapeammaksi. Kiinteätä kalliota ei tavata ennenkun lähes kilometrin pituisen koillista kohti akki jyrkän kallioharjante~, juurella Neulalammen eteläpään kohdalta, missa kvartsiitti esiytyy matalina kallioina ja lopuksi muodostaa pitkanlaisen kalliorinteen. Vnorilajia 1ä. vistää sgma punainenpegmatiitti, joka esiytyy 'leveinä juon&a graniittigneississä. Suunta on N 25"35O W, kaltevuus 80 W 1 tai pysty.. Lyhyen keskeytyksen jälkeen jatkuvat kvartsiittikerrokset itää kohti Jynkanlahden lounais ja etelärantaa pitkin. Peosen ja Jynkanlahden viilisen puron kohdalla on vyöhyke levetimpi ja täalla vuorottelevat punaisenharmaa sillimaniittirikas ja valkoi ' senharmaa lasimainen kvartsiitti keskenään. Edellinen sisältää ' kvartsia, sillimaniittia, muskoviittia ja malmirakeita, Kallioryhmän kaakkoisosassa tavataan liuskeista amfiboliittia n. 15 m lev~anä kerrosjuonena. Kauimpana kaakossa on vallcoisenharmaassa lasimaisessa kvartsiitissa vanha kvartsilouhos. Jynkinlahden eteläpuolellaon korkea kukkula, joka on päzt~siallisesti punaista pegmatiittigraniittia. Tämä sisältää miirtokappaleina ja leveinii Jaattoina graniittignei~sia. Rantaa kahti < g**: /="*>ir, *G ys, 4,. &u hz i;3.+, t= &..? +.* $*333 L. j) V. M. ~oldschrnid t. Uxe ~o&aktrnetamorphose im KristianlG6biet. Vidensk.selsk. Skrifter. 1. Mat.aat. kl. 1911. N:o 1. s. 191.
viettävä rinne on valkoisenharmaata kvartsiittia, jonka suunta on n. N 70' E, kerrosasento pysty. Kauimpana idässä kulkee kvartsiitti aivan lähera rantaa n. N 60' E suuntaan ja kerroksei ovat jotenkin loivasaa asennossa (kalt. 30 70 N), jonka jäikean se painuu Kallaveteen. Graniittigneissi lähinnä kaakossa kulkec N 60' W ja sen kaltevuus on n. 70 SW. Tamä osoittaa selvää diskordanssia vuorilajien välillä. Näin ei olisi laita, jos &aniit. tignesi wiytyisi eruptiivisena kvartsijttiin nähden. Ruuhanmäen kvartsiitti. Asken selitetty kvartsiittivyöhyke jatkiu kvartsiittia seuraavien liuskeiden, kalkkikiven ja amfiboliittivyöhykkeen, yleisestä kulkusuannasta päiattäen ' Jynkanlahden suulta Kallaveden pohjaa myöten pohjoista kohti kiertäen Käränkdshrta ja taälti pienidsaaria myöten länttä kohti ~irkilahteen. Särkilahden keskikohdalta vyöhyke kaäntyy jälleen pohjoiseen ja menee Siikalahdelle. Kvartsiittikallioita on näkyvisa vasta Huuhanmäen lounaisrinteelä lahden Np~olella~ Kivilaji on vaaleanbarmaata muskoviitinpitoista kvart~iittilius~.~ ketta ja siina on n. 10 m:n levyisenä välikerroksena hienora. keista ruosteista kiilleliusketta. Suunta on N 35' E, kerrosasentc pysty. Kvartsiitin pohjana on, täiilld migmatiittigneissia ja tämi muuttuu noin satakunta metri& taalta itaanpain juovaiseksi graniittigneissiksi, jossa on 46 m leveitä amfiboliittijuonia. Mip ma tiib tigneissi kuuluu todennäköisesti grani'ittigneisdin, vaikka s W onkin liuskemuod~stuman kivilajeja muietuttavia hienora: keisia kiillerikkaita kerroksia. Kvartsiitti jatkuu sen jälkeen koilliseen suuntaan vielä n 1 km kaveten vähitellen. Noin 300 m Kotkankallion etelapuolells olevassa silewä kalliossa se on kosketuksessa poimuisen ja lu jasti liuskeisen gräniittigneissin kanssa. K o n t a k t i on jyrkki ja kulkee N 55OO E suuntaan. Kvartsiitti on kontaktilla hyvin iiuskeista ja sita lävistävät pegmatiittisuonet, jotka lävistiivät graniittigneissialrin viistoon tiimän viirukkeisuuden poikki. Kvartsiittikerrokset ovat jotenkin suoraliuskekia ja kulkevat 4 N 45O55" E suuntaan, kerrosasento on pysty. Noin 150 m täältä lounaaseen tavataan kvartsiittikerro~tu?~~;~ L.. man yläosassa (rajalla otaksuttua kalkikivivyöhykettä vastaan* " jonka olemassa oloa vahvistavat irtonaiset lohkareet) kiilleri,., :J 3! kasta, hienorakeisen diopsiidinpitoisen kiille~iwin kanssa vuo&f?g?? rotteleva kvartsllttiay5$;$ yl :fl*n~=;;"f&&. $3i;*'5g3i 2. %!v.+=.* 2 L ;$:$m&y~+?? g. A& 2% >. :,, ' Suuren Neulamaen kvartsiittivyöhy e ympä, r3i renkaanmuotoisesti samannimistä NNWSSE suuntaan kulke vaa korkeaa mäkiryhmää. Mäen koillispuolella kulkevat kerrok TA+=
+ Kolmisopen. sk N 10~5'"" W3 miien ka&koisp'aeissä N 2Oa40 E suuntaan. %%en eteilfpaäm& 3olmisopenlam6en, pohjaiit3l'annalla kääntyvät kerrokset jyrkästi länt* kahti ja jatkuvat sitten N 40 W, N 15O W ja lqpuksi N% skuntaan.~enlamäen lounaisrinnettl pitkin Keulaniemen lahteen. ~e&okset ka31istpva.t yleensä jyrkäsd n. (io080o graniittigneissipoh jasta xilospäin. E~artsiitti on laadultaan samallaista, kuin Pienen 'Neulamäen vyiihykkemsä. Bavilahden 1ounaiEtpuolella $evi&a kallioism mäen koillispwleila kivilaji on hieno tai g3isnirakeiata, liuskehta ja. vtiril.taiin paaleanhaparcta tai pi.senharmaata. Graniittigneimin rajalla ja itse kvartsiittivyohykk&ssäkin tavataan liua _ keista amfiboliittia kerrosju~nina. Mäen itärinhllii peittaa moreeni kafljoperän, mutta täällii. on jotenkin laajalla alueella kvartsiittilohkarekmaumia; s,uurhhnab lohkareet ovat lähimie rsraniittignejssin rajaa ja viittauat ~iihen, etta alusta on kvartsiit4j.a. Niiin on laita maen kaakkoisrin.fesl]i'ibin, vaikka lohkare '::*<. ' kaeaumia ei olekaan tääl~ niin tiheään. Taytyy siis otaksua,f:$z että kvartsiittivy6hyks kulkee keskeytym&w ja verrattain ley21t;l,,. veänä Kalpaieopelle saaklka. 1..._ pohfoisrannalla on. ketllioperä hyvin pdjastunut. Kvartsiitti muodosfaa tiallii l&h& km:n piwsen harjanteen, joka kulkee kaarenmuvtoisesti rantaa 'pitkin kiertäen Neulamäen eteläpaias& olevaa korkeaaa graitiittimeisraikuklrula. Kapea spono%ko er~ittaa IrvaMitin graniittign&mi~t%,.mutta harjanteen. itäpäässä ovat kivi1a;iit Zilrimmiten. k o n t a k t i s s a keskenään, K~arteiitti on jotenkin kaxkear$keista (rawuuruus 13.5 mm). iiuddtaan kiteytynytta tai,,lasimai.rrta" ja väril&än punertavan vaaleanharmaata. Aineksina on kvartsia, vähemmässä määrin ra. pautmtta mibrokliiniä, muskoviittiii ja yhiaäisia misiittirakeita Mikrokliinirakeet ovat muodoiltaan pyöreitä ja esiytyvät usein muskoviittisuomujen yhteydä. Ne ovat kasautuneet Eenoiksi juoviksi tai snoniksi kerroksellisuuden suuntaan, joka on paikoin. sblvä ja.yhtyy liuskei~uussuuqtaan, LiueIlreisuus on erittlin oelvti lahellä graniitti&eissin rajaa, m&l. kva~tsiitti on kiillerikkaampi. Siapait~i l%vistaä pknainen tai vaaleanharmaa pegmgittigraniitti leveinä ' jnonina ja kapina monina kivik jia. Olisi Elis syyta otaksua kvarkiitin mikrakmnipito&uuden johtn VW näistä suonista. Graniittigrreissin rajalla, joka on jotenkin jyrkkä, esiytyg kapeassa vyöhykkeerasä pilsteistii, kiiilerikéctk, p gaeisshäistä EL o h j a 1 i u s k e t t a (kuva 7) jo* 8in&ksina on rh tikbzakenteirta mikx~kliinia,,kvartsia, biotiittia, muskoviittia, hiukan qyrmekiittimäieia muodostumia, apatiittia ja malmirakeita,
,. Biotiitti ja muskoviitti muodostavat.suuria suomuja, Jotka ovat usein kasvaneet yhteen toistensa kanssa ja keräytmeet juovilrsi ~iaskeisuuspinnoille. Näitten vailla on mikrokliini ja kva]c%@i jotenkin drmikkäina rakeina. Myrmekiittiä on kahta lajia: kiille ja gla&klaas~yrnjiekiittiä. JälGmäinen on harvinaisempi ja kumpikin esigtyvät nystyrämäisinä muodostumina, joissa yht%allil ' muskoviitti, toisaalla plagioklaasi on hienoina kiemartelevinta. juovina kasvanut yhteen kvartsin kanssa... Huomiota herättää 'suuri mikrokliinipitois~~s, plagioklaasia on vain nimeksi, vaikka sitä onkin jotenkin runsaasti graniittislieississä. Kun n pohjaliuske ( ittömiisti kasvanut kiinni. /, t,... "C;$,., Kuva 7. Pohjaliwkett~ NeulamBen etehrinheltl5. Nikout $, 20 X luo&. kokoa. Sarrnigkaat rakeet ovat rnikrokliinis ja kvamia, litteitt levymäiset kohdat kiilletta (biotiittia ja muekoviittia)., ='. Valok. W. W. ifilkrnan. graniittigneissipohjaan ja sitä on senvuöksi pidettiiva jonkinlaksena rapautumissorana,,i n R i t u", joka metamorfoosissa on saanut nykyjsm kokbumukeiensa ja rakenteensa, rfiin on selvä$., erttii. plagioklaasi on mekaanisen ja kemiallisen rapautumisen yhteisvaikutuksesta hävinnyt ja mikroklilnimäära itse asiassa lisäytynyt, tämä mineraali kun ei rapaudu yhtä helposti kuin plagioklawi. Pohjaliucskevyöhykkeen vahvuus'on muutamia metriä ja sitä voidaan sewata kramiittigneisriikukkulan etelä ja louna3rinnetta ' nitkin W ia NW siinritaan Vuorilammen lähehyyteen
*. _ > : 1 <.. saakka. Rinnakkain sen lytnssa kulkee kaiken matkaa kvartsiit *..., tiharjanne, jossa kerrosten kaltevuus on 50 600 S ja SW. Ker L \. ~ostnman vahvuus on n. 100 m. Kvartsiitin lounaispuolella kallr 3., ' * <., < : f., b kikivivyöhykk~ rajalla esiytyy kerrosjuonina liuskeista +' \amfibo :...,?+ >i.. i' * c;\ ' liittia ja punaista pegmatiittigraniittia..,..zq... ; F:.. '.$ "', c4:.,. 8 2 J * ~ Suuren Neulamh linsipuolella, aikaisemmin 'mainitun kór 4,... '. kean ja jyrkkarinteisen graniittigneissivuoren juurella' on kvart. siittivyohyke kapeampi. Rienorakeinen liusksinen amfiboliitti + sroittaa 510 m leveäna kerroksena kvartsiitin graniittigneissista.... ; 4 7. Kvartsiittivyöhykkeen lamipuolella on taas pitkä pegmatïitki... *# juoni, joka puolestaan eroittaa kvartsiitin gneissimäisistä lius..,. e 1 4 '., keista. Kvartsiitti on liuskeista ja sitä l&vistavät siellä täällä, &. +,. =.., $ : : L Valok. W. W. WHkman. s 54. % 2. 8. ~iui~iitbpitoibt& kvartsiittilipske~ NeulamaB~ r,.*.q :es;,i?ir'=$? J 4, Ianflirinteelti6. Nikolit +, 50 # Iuonn. kokoa. ;, I. Ci;.%> 5.:c. C..... ', i.z.i * EUVR pegmatiittijuonet. Aineksina on kvarisia, aii'limaniittia; iiiukran muskoviittia ;ia rapautuneita rnetlmirakeita (hematiittia). K~artl ~irakeet ovat kooltaajr 0.41 mm., SiLZimaniittineulaset esiytgvät ;:' *,ryhmittäin ja ovat firjeiityneet liuskehden suuntaan; niitten _ '' pituui on 0.20.5 mm, paksuus O.oi~.os mm ja ne ovat selrdati poikittain k& tkeilleet (kuva 8)... Kallaveden rannalta Neulamäen poikki Savilahdelle menevän ',, '.' ' polun varrella on kvartsiittivyöhykkeen suunnsfs pieni kauio, jonka ' kaakkoisosa on graniittigmissia ja luoteisosa lukuisten ; pegmatiittbuonien. Jävktitmää l~imaisti kvartisi'itia. Kvmtsiitti ei. Icnitakaan 018 kontaktiw grditggoe~,n~.. f. ;T.i. &gy!e41$ikyx.,7._d... A,...7, y..:.;: :. i. 4 s: z>',."':, ;.'. 2 ;, 7...... <,L: J 2 ;.i;,...,s$... :..,. *. r.. L 1....et..,. i?' Ta.; ' *,..*. d.'..,... bi' : '.'',: 5 ', & +..~< *:... c,.,! <,.y ; '.*,.....+ #...:,*,,..'*$ 5.; 3:., L s&...& 3.:%.:
niitten rajalla on hienorakehta Guskeista amfiboliittia n. 10 m, leveänä juonena. Kauimpana pohjoisessa tavataan kvartsiittia pienessä saa ressa Neulaniemen lahdessa. Pegmatiittigraniitti lävistää sita ja $en länsipuolella, Neulaniemellä, esiytyy levea amfiboliittivyöhyke. 'Rinnakkaisvyöhyke Suuren Neulamäen länsip u o 1 e 11 a. Noin 0.5 km Suuren Neulamäen länsipuolella tavataan liuskealueella n. 2 km pitka ja 150 m levea rinnakkainen kvartsiittivyöhyke, jota todennäköisesti on pidettävä vuorijonopoimutuksen.takia kohonneena antiklinaalipoimuna. Kvartsiitti on valkoisenharmaata, uudestaan kieytynytf3t ja liuskeista, ja pegmatiittijuonet lävistävät sita. Se on paikoin muodostunut melkein yksinomaan kvartsista, esim. Savilahden polun pohjoispuolella olevassa kalliossa. Kiinteäta kailiota on enimmäkseen. tämän polun eteläpuolella, rannalla olevan graniiktikallioryhmän kaakkoispaolella. Kulkumunta vaihtelee N 10' E ja N 10" W välilla, kerrokset ovat pystyssä tai kallistiivat 8S0 E. Kvdiittivyöhykkeen länsi ja kaakkoispuolella esiyty y liuskeista amfiboliittia ja tämän toisella puolella kiilleliuskemaista grieissiä ja Iluorempaa graniittia. Laivonsasren kvartsiittivyöhyke. Laivonmaren kaakkoisosagsa on korkea N 10" W suuntainen,graniittigneissiharjanne, jonka länsirinne on erittain jyrxkä. Tämän juurella ja pitkin jyrkkaä kalliohnettä kulkee 4050 ni levea kvartnsiittivyöhyke, jonka kerrokset kallistuvat jyrkästi n. 80" W. Kvartsiitti on vaaleanharmaata tai punertavaa, pdikoin jotenkin puhdasta, ' paikoin tas, kuten graniittigneissin rajalla, hyvin liuskeista ja musköviitinpitoista. Muskoviittisuomut verhoavat kvartfsirakeita ja peittävät kivilajin liuskepintoja. Huomiota ansaitsee, että k~ar~rakeissa nähdään vain heikosti aaltoilevaa valon eiammpmista. Kivilaji onnähtävästi kokonaan uudestaan kiteytynyt. Sekg graniittigneissin rajalla idassä etta liuskevyöhykkeen rajalla liinnewä kulkee punaista pegmatiittia ja pienirakeista graniittia olevia leveita juonia. Kvartsiittikerrosten päällä, niitten liinsipuolella, esi yt y y kiil)e ja sarvivälkeliuskemaista gneissiä, jossa on välikerroksena grafiittiliusketta (ks. tätä) ja lännempänä, liuskeista amf iboliittia. Korsumäen kvartsiitti. Pohjoima Korsumaerilta, n. 3 lun Pitkänlahden asemalta lounameen, on harmaata graniitti gnekiii, jota 'punainen apliitthainen graniitti ja pegmaitiitti 1ävistaä. Viimemainitut avat vallalla mhn, efeläosassa. Tämän nuo
" rempien graniittien lamsitiimiiin ja sulattaman pohjan yhteydessi tavataan. mäen louugiapuolella jotenkin levebä. vyöhykkeen8 harmaata k~grtsiittiliusketta, jonka liuskeisuue kulkee N 45' W ~)umta& pystyasennwsa. Kvartsiitti sisältaa kvartsia, sillimaniittia, hiukan muskoviittia ja rhpautuneita malmihiukkaisia. Kvartsirakeet vaihtelevat kooltaan 0.2 ja 2.0 mm:n välillä ja ovat reunoiltaan hyvin särmikkaiti. Sillimaniitti ja. mixskoviitti mu.ostavat hienoja Kuskeisuuden suuntaan k~emurtelevia juovia. Kvarkiitin pulua, on etelawä Eorsnrniien kalkkikivivyöhyke @.. tätl). Kuva 9. Mu&odt,~rik~sta kva~ttiiusketta hivono&ren kaakkoiaosasta. Nikolir +, 5% t~ Iuonn. kakoa. ICwrMrakeiden yalinen hknorakeinen Gnes on muekoviifttisuomuiata muodostunut. ~~'oin kdometri ~~mniaelttj lounaaseen on Ruununsuon nii. tyn 1anBipaolella piend kalliossa. aaissllaiqts kvartsiitti~hsketta. Se on hyvin liuskeista, poimnista,dimaniittirilrasta. ja pepatiit1;ijumien lävistamäii. Suunta on 9..N 6Q0 E, kaltevum. 20 300 N. KaWikivivyöhyke on täällä kvartsiitin pohjais. puglella, kerrosten suunnasta ja kaltedesta bäattiien &m&n päällä. Hajanaisia kvartsiittiesiytymiä. KUO~&I kaupungin luoteis jt koillispuolella tavataan siella taalla migmatiittialueella pien& kv&iittiesiytymiii, jotka eivät ole vaii~töixiästi jfz.; yhteydes* graaut$&gxi~isaipoh#n kanssa. MigmatGtit, joihio,,$ J { 4 2*. 6.
kvartsiitit tavallaan näkyvät olevan kerrostuneina,. ovat näissä seilduin lujasti poimuttuneita graniittisuonien ja juonien lavistamiä gneisseja, joitten alkuperä on sangen hämärä. Paikoin ne muist.uttavat sedimentogenisia kiteisia liuakeita ja kuuliivgt silloin epäilemiitta liuskemuodostumaan, paikoin taas graniittigneis & s, 9 r p:c=r.2< sia vaihtuen täksi vuorilajiksi. ~,f~yz.~&= T Taivaanpankon itapuolella olevassa kapeasss laaksossa,n. 3 km Kuopion kaupungista luoteeseen, on pienen puron itälaidalla kahdessa matalassa kalliossa valkobta kiteistä kvartsiittia, joka on k~koumukseltaan melkein puhdasta maitokvartsia ja jota hienot punaiset maasalpasuonet lävistavat. Taivaanpankko on taas hienorakeista sarvivalkegneissia. Vuoren luoteisrinteellä esiytyy kontoktissa gneissin kanssa vaaleanharmaata tai punertavaa kvartsiittia n. 15N m leveäna vyöhykkeena. Kerrokset ovat hyvin poimuisia ja kulkevat NS suuntaan; kerrosasento ja kalten& yaihtelee melkoisesti, Nayttiä silta kuin kva~tsiitti muodostaisi välikerrokeen gneissiin ja kiimpaakin kivilajia. Iävistäa punainen pegrnatiittigraniitti. Tämän vyöhykkeen pohjoispaawsä tavataan maantien itapuolella punertavanharrnaata kvartsiittia valikerroksena hienorakeisessa kvartsirikkaassa kiillegneissigsa. Taalta koilliseen olevassa kalliorinteessa, on tyypillistä harmaata graniittigneissia. Vaajasalon lounaisrannalla on, pitkass3 mqtalassa. kallioma pienirakeista harmaata kvartsiittia, jota pegmatiittijuonet lavktavät. Kvartsiitti siealtää Bvartsia (raesuuruus 0.62 mm), hiukan mikrokliinia ja muakoviit tia. Mikrokliinirakeet ovat järjestyneet liwkeisuuden suuntaisiksi juoviksi ja näkyvät johtuvan graniittisuonista. Kerrosten suunta on N 50 W, kaltevuus 80 SW. Kvartsiitti jatkuu Suuren Telkonsaaren lounaisrantaa pitkin korkeana kalliona. Kivilaji on,,lasimaista", pienirakeista, variltaan vaaleanharmaata tai punertavaa ja sitä lavistavtit pegmatiitin ja hienorakeisen harmaan graniitin juonet.. Qnnalla on sitapaitai hienorakeista amfiboliittia leveän& juonena ja paikoih kapeina viilikerroksina hienorakeista liusketta, ja näitä kaikkia lgvistaa nuorempi graniitti. ' Kulkusuunta on N 75O W, keicrosa~ento pysty. Kettulahden eteläpuolisessa laajwa kalliossa jatkuu edel.leen sama kvartsiittivy öhyke. Kvartsiitti on lasimaista ja kulkusuuntaan lävistavat sitä apliitti ja pegmatiittisuonet. Kerrosten leveye on 1520 m ja niitii ympäröi harmaanvalkoinen tai vaa.. leanpunainen pegrnatiitti, josta suurin osa kalliosta on muodos. tunut ja johon kerrokset ovat vaipuneet. Suunta on N 35" 60" W, kaltevuus 70"80 SW.
Rinnakkain yllämainitun vyöhykkeen kanssa ja sen etelä piiolella kulkee Pienta Teikonsaarta, Pirttinienta ja Tiihotarniiikeä pitkin. graaiittigneissialueella kapeita sarvivalkeliuske, L _ l d amfiboliitti ja kalkfikivikerroksia, jotka kallistuvat S ja SW =,. kohti. Tgma osottaa,. että liu~kemuodostuman pohjaa pn etsit +.,.; ',l. tävä joltakig kphdalta Kallavedesta kvartsiittivyöhykkeen koil ;LJ lispuolelta. Tätä vahvistaa.vielä se seikka, että Toivalassa esiy,'d, tyy kvartsiittivyöhyke, joka kulkee N 50" W suuntaan ja jonka ;? '* f, t.. < ;*.* qz 5..:<... kerrokset kallistuvat $0" 'NE, ~iis päinvastaiseen suuntaan. Kvartsiitin paällä on tgiillä kiilleliuakemaista gneissiä, joka esiytyy kerrossarjan ylenimimä osissa, sen alla on vaaleanharnaapta pegmatiittigraniittia, joka lävistää kvartsiittia. Pohja!,<.. olisi siis täältä lounaaseen päin. Seudun kivilaji on kuitenkin.j i ='".. ntigmatiittisrneissiä ja nuorempaa porfyy&graniittia; jos pohjaa ~;,X..I'~; on oht jälellä, on se sulanut yhteen migmatiittimuodastuman 2 :: ':. kanssa..i:...: Kvartsiittien teknillinsn käyttö. Valkoisesta..... v t kiilteéstä (muskoviitista) suhteellisesti vapaat lasimaiset Gartsii. ' 7:,., ' tit halkeilevat helposti suarakulmaisiksi lohkareksi. Halkeilemista. z. on jo tapahtunut kallioissa ja niihin on paikoin syntynyt sarkyneitä kohtia, jobta on helppo irroittaa kivilohkareita. Sellaista kvartidittia on aim4 kallio~intewsa Kolmixmpenlammen koillispnolelia.siluren Neulamäen ete1äpäwsl Xivilaji on sen vuoksi saanut jonkinlaista klytkaii kiviteoliisuudzu3sa ja on eitl louhittu päägsiallisesti kakukiviksi, joilla &m. orsa Kauppakaztusta Krropicisaa on I laekettu. Muskofrii~ikkaita liuskeisia kvartsiitteja, jotka he& p~sti lohkeavat ohuiksi leviksi, käyttää kansa paikoin uuni..,'. kivinä uunien teossa ja kmluvat ne olevan sangen tulenke~täviä... :.) ; ja lämma säilyttdviä. _...., d..,>.; LI,. :.. %>.!. r.1.& Kuten jo petrograafisasta esityksestl k&y selville ovat alueen II..::: :.>7,; ;,. ; kvartsiitit epäpuhtaita, niin ssaltyvien kiille, sillimaniitti ja.+ maasälgamineraalien takia. Puhdasta valkoista kvartsiittirt, jota voitaisiin k&yttää esiq. lasiteollisundessa tai rautrtslatoiaa h'v' kalkin kanssa, kuonaa muodostavana ainebena, ei siis ylwns& ala T'dsBä voisi kuitenkin tulla kysymykseen, voitaisiinko aihin tarkoituksiiri mahddliadsti kay,ttzia eräitä. jotenkin puhtaita kvartsiitteja tai kváftsijuania, jotka miytyvät esim. Suuren Xedamäen läpsipuolella lähempänä rantaa olevha kallioissa +%vilahdelle menevän tien var'rella, ja 'faivaanpankon itäpuolella oievan notkon laidalla. Eokeita tahan raunntaaa ei ole kuitenkaan tehty eikg kyseenalaisia kvartsiitteja louhittu. '., ;<:.z +
Kvartsiittien päälle kerrostunut varsinainen lius~emu0d08 tuma alkaa hienorakeisa kvartsi ja plagioklaasirikkailla kiil. leliuskeilla, joihin grafiittiliuske, dolomiitti ja kalkkikivikerrokset välittijmästi liittyvät. Kun ottaa huomioon, missä järjestyksesaä nämä kivilajit esiytyvät esim. Hukanniemella (ks. kuvaa 10) ja Laivonsaarella, tulee siihen johtop&atöbeen, etta kvartsiittien päalle on kerrostunut ohut liuskevyöhyke, johon ensin grafiittiliuske ja sitten kalkkikivi muodostavat eripituisia linssin tai vyöihykkeenmuotoisia kerroksia. Graf iittiiiu~ke kuuluu siis liuskemqodosturnan kalkkikivih<rrbnbtih. Grafiit'tiliwkeet ovat hienorakeisia tummanharmaita liuskeita, joitten pääaineksina on kvartsia ja grafiittia seka jonkun verran maasälpaä, kiillettä (biotiittia, muskoviittia) ja rikkikiisua. Näitten mineraalien suhteellinen mäiira vaihtelee sangen paljon kivila jissa ja usein jo samassa kerroksessa. Hukanniemen kalliossa Kuva ru. nukanniemen grafiittilius Hiltulanlahdm kaakkoisramalke ja dolomiitti. kv = kvartsiittia; la on kallion etelärintwe k = kiilleliusketta; g = grafiittiiius ohut grafiittiliuskekerros tääua kettlt; k = dolomiittia; a = liuskeista amfiboiiittia; p = pegmatiittia. esiytyvän 2.53 m paksun linssimäisen dolomiittikerroksen ja siinä mlevan louhoksen itäreunalla. Kivilaji on kiisunpitoista, grafiittirikasta liusketta. Kerroksen paksuus on korkeintain 0.6 m, eikä sillä pienuutensa takia liene mitään Baytännöllistä merki : ty8t.ä. Kallion pohjoisosassa on pari pienempää dolomiittilinasiii, mitaan grafiittiliusketta ei täällä kuitenkaan havaittu. Jynkän grafiittiliuske. Noin 300 m JynEan kalgkiuunin ja kalkkikivilouhoksen WSW puolella on Jynkanlahdelle meneväxr polun varrella kalkkikivivyöhykkeen vieressä viihiatäin 2 m leveä grafiiittiliuskekerros. Kivilaji on hienorakeieta, grafiittirikasta liusketta, johon grafiitti on kasautunut juovamaisiksi.. e
. ; '.*. ".....?. L: <&; T..** \: ohuigsi kerroks&si. 5iVi aaviitavat kapeat kvdsi ja apliittisuonet. 1 R o 4 i w a 1 i n menetelmg i&yt;tani&llä saatiin mikroskooppis& n2iya liuekeelle seuraava kokoumus: P+bo:. ~.+. :. f". Kvartkua, ma+ilpaä...:... 55.7 %' +* ;. Grafiittk...... 37.9, '. G,. f,.;, ~yrh&gä... 6.4, 1QO.o!?&.. + : F f. <: _.. 1. ir 7;c;.: *,:= ;+* l ;,..r. Grafiitti esiytyy linabem~ssa hyvin hienoin@ hingkasina, tai suomuinabvarts'irakeiclen välillä. HiuYk?sten sziumus vaihtelee 0.006 ja 0.01 mm.ó&lillrl. Suurempia, lithes s. 0.4 ILUI~:~ kokoisia suomuja tavataan rajoilla kvartsisuonia vastaan. Itiklri, ikiisu (rryrjitti) on suureksi osaksi rapautunut ja täyttibii, vaaleanke1taimksi amorkhi aineeksi muuttuneena hienoja rakoja liusbessa. Timä rigkikiisnn rapautumistulos on tdemäköisssti jotakin emäksista ferrkulfaattia (mahdolliocsti F~sOS. SQs : 3&0 l) ja sitä on tavattu myös mnissa alueen kiisunpitoisisw 1iuSgeiBsa. Sitiipaitei tavataan hyvin usein $rafii%tisuomujen, yhteyd~sa kellertad tai vaaleanrnpkeita grqfiittitomun värjäamia wpeita levyma&itt mineraaleja. Nai]& on polarimidussa valossa " hyvin alhainen ka~taistaitbisuus ja suora valonsammutus; valon trtittuminen on pienempi tai lahes yhtiisuuri kuin kvarkin. Toi.,$; set niistk harvoista mineraale'ista, joiden optillinen luonne voi %; tiin määr&tä, ovat kaksiakselisia; kahiaistaitteisuus on negatii ;:. vinen, akselikuha suuri. Ne ovat todennäköisesti kalimaa&lpää..,, +k7,. tai plagi~klaasia, vashten likimliärin kokoumusta h,,. Tobet ; x ; ; ovat yksiakseli.ia, joko kvartsia (pos. kahtaistaitteiauus) tai suo = a muista mineraalia (neg. kahtaistaitteisuus, mahdolli~eisti rapau,.. ' 8 tunutta biotiittia). Pien% vaaleanruskeita selvästi pleokroiitti.= 3 6i.a biotiittisuomqja nähtiin kvartsissa kvartsisuonien tai nystyröitten reuhoilla. 'Muskoviittia eli valkoktti, kiilletts toka on hyvin tavallinen esim. Laivonsaaren grafiitka, ei sitävastoin voitu todeta. Nämä seikat selittävät vuorilajin alkali, Cia ja 0pitoisuuden, joka käy esille seuraavasta fil. kand. neiti E. Ståhlbergin tekemäskä kemiallbta analyysistä: * l) Tiimäalaatuista rapautomiatuotetta on tavaito Otrevsaran mahikgn ULYlii Karjda&a ja on sen kokonmuksen mar8rännyt lukuisten analu~ien avulla Bb. SaxBn, joka on tatqnut rnalmigëntiin.,,\... +. ': y3 :> 7;;., v 7
Nol. 1 ( 1 '10 1 luku Mineraalikokoumus............ Grafiittia, C 35.98 '/,, Kvartsia, Si0,. 34.66 * Kalimaaaiilpäii, KAlSifi 13.18. Plagioklaasia, Ab,, An,, Biotiittirt, E2 KAI, Si, SiO,... 4.71 \ Muskoviittia, H, KAI, Si, O,,.... Ilrneniittii, FeTiO,... 0.76, ~~riittii, Fes,... JKinnös H,O... 9 a*:.,y*& fl: r,lyz%4m 1 1; g/mzl$ : 8 1 ;l&cpl I, iil,i+f.*r i b.:, n 4d *?.G!&;t!i: r7 +.+* :. LZ=. 99.~0~l 3,.+.S## ) H20miiij>räys on tehty P e n f i e 1 d'in menetelmän mukaan ; ~k?~ikkikiisn on rapautunut emäksisiksi ferris~lfaateiksi~ jotka iodennäkijisesti sitovat huren osan vmiylijäämastä. Grafiittiliuskeen ulottuvaisuutta kerroksen kulkisot&aan, joka on noin $ 75" E, kaltevuus 75"80 S, ei *unneta, syystä ettei paikalla ole tehty louhimisyritybiä eika maata raivattu pois kallionpinnalta! Todennäköisesti kerrosta jatkuu aidakin kymxqenkunta metriä kulkusuuntaan ja ulottuu otaksuttavasti myös melkoisen syvälle. Paikalla on havaittu jotenkin lujaa magneettista vetoa viitaten siihen, että magneettikii~u tai mag netiittirikkaita kohtia on liuskewa odotettavima. Verrattain suuri grafiittimiiärä, n. 35 %, kehoittaa kuitenkin tekemään paikalla yrityksiii grafiitin hyväksi käyttämistä varten+j$~b:~~~p Laivsnsaaren grafiittiliuske. Laivonsaaren kaali: koisosassa olevan graniittigneissi ja kvartsiittiharjanteen juiirel la, pienellä niemellä saaren lounaisranna;lla, on 2530 m leveä linssinmuotoinen grafiittiliuskelrerrostuma (ks. kuvaa 11). Grafiittiliuske esiytyy välikerrokeiena hienorakeisessa plagioklaasi. ja kvartsirikkaaassa liuskemsa (gneississä), joka taas on kerrostunut seudun ~kvar.tsiittiliuskeen pä,älle. Kerrokset kulkevat NS, paikoin N 30 400, W suuntaan, kaltevuus on 70"8'0 W. Paikalle.
N 40 W suuntaan kulkevasia kielekkeessä on taallä esim. grafiitinpitoista suomuista linsketta, jmsa on vain 11.6 m leveita h huokosia osia! Itse liuske on täällä vaaleata ja kvartsirikasta. Kapeat hartsi ja apliittisuonet lävistäviit paikoin kivilajia. R o s i w a 1 i n keinoa kayttballä tehtiin louhoksen huokoisesta kivilajista seuraava mikroskooppinen analyysi:. Paino: Grafiittia... 43.6 % Kvartsia, maasälpaa... 36.1,, Pyriittia...... 13.9,, Muskoviittia... 6.4,. 100.0 % Mikroskoopilla tarkastettaessa näkyy grafiitti esiytyvan kivilajb jotenkin samalla lailla kuin Jynkan grafiittiliuekeessa, nimittäin hiukkasryhmina ja hyvin hienoina suomuina kvsrtsirakeiden välillä. Kvartsissa nähdään heikosti aaltoilevaa Valon sammumista. Muutenkin nähdään mikroskooppinäytteessä samallaisia levy ja suomumaisia mineraaleja kuin Jynkan liuskeessa. Ero on kuitenkin siinä, että tomumaista grafiittia ja rikkikiisua on paljon enemmän ja että muskoviittia eaiytyy selvästi nakyvinä suomuryhmina. Rikkikiisu (pyriitti) esiytyy myös usein aivan rapautumattomina kyhmyinä. Geologisen komissionin laboratorioka nei'ti E. Ståhlbergin tekemg kemiallinen analyysi antoi seuraavan tuloksen: Laivonsaaren grafiittiliuske.. M&eradikokoumus 8i0, 80.65 0.507 TiO, 0.59 0.007 GFr&ittia,C... 58.0i0/, Mao* 6.38 0.06s Kvartsia, SiO,... 17.81 rn FeO 9 aa 0.041 Muskoviittia, H,KAI,Si,O,,... 9.58 D CaO 0.002 Kdirnaastilpiiä, KA1 S4O8... 6.98 Ab 5.69 w'... 0.006 Pligioklaaaia, Ab.,An, {A,0.66) 6.08 D EP 2.36 0.026 Pyriittiä;FeSs... 4.05 P Na,O. 0.66 0.011 Ilmeniittiä, FeTiO,... 1.06 rn... HaO l.eo 0.067 Biotiittia, HaKAI,Si,OIa. 3Mgai0, 0.89 P C 53.01 Jaannös l&o...:... 0.76 r 8 2.15 0 <.. ~ 6 ~ 100.~0 ; vl?&*lygpv, 9% gge65,
Mitä Laivonwren grafiitin t e k n i 11 i s e e n k a y t t ö ö n tulee, voidaan siina ottaa huomioon seuraavia seikkoja. Louhos on edullisella paikalla laivareitin verrella. Pohjoiseen päin grafiittiliuskekerros kapenee ~kielekkeiksi, niin ettei täällä liene suurempia grafiittimääria odotettavissa. Louhok~en pituudesta ja leveydeeta päättäen jatkuu kerrosta otaksuttavasti viela kaakkoon päin; täällä ei ole kuitenkaan maata pohtettu kallioperan päältä, niin ettei kerroksen ulottuva&uutta tähän suuntaan voida maarata. Liuskeen grafiittirnäara on huomattavan suuri, noin 40 50 %. Kivilaji sisältää kuitenkin paljon rikkikiisua, n. 510 %. Tätä lienee vaikea täydellisesti eroittaa grafiitista. Kuitenkin on luultavaa, että jauhamalla kiveä sopivaan raesuuruuteen ja kayttämalla nykyaikaista öljyemnlsioliettamiskeinoa voitaisiin saada jotenkin puhdasta grafiittia. # Dolomiittia ja kalkkikiveä. nlueerr narbonasttikivilajit wiytyvat jotenkin pitkina imsliimaisinä kerroksina liuskemuodostuman kalkkikivivyöhykkeessä, joka on kvartsiittivyöhykkeen paalla, ja siis yleensä liuskeissit graniittigneissialueitten reunoilla. Lukuunottamatta edella esitettyjä harvoja kalkkikivihorisontin alimpaan osaan kuuluvia grafiittiliuskeesiytymi'a ovat tähän myös luettavat puhtaampien kalkki ja dolomiittikivien yhteydessä esiytyvät kontaktimetamorfosoituneet kivilajit ja karsimaiaet muodostumat. Seudun karbonaattikivet ovat yleensä pienirakeisia kiteisia dolomiittisia kalkkikiviä ja dolomiitteja. Ne sxaltavat siis paitsi kalsiumkarbmaattia CaCO, myös magnesiumkarbonaattia MgCO, ja on MgC0,määrä yhtynyt vastaavan Ca0,maarän kanesa dolomiitiksi MgGa(CO,),. Dolomiittiin liittyy viela joskus pieni määrä ferrokarbonaattia, niin että kivilajin piiaaineksina on pidettävä CaCO, ja (Mg, Fe)Ca(CO,),. Paitsi näitä kalkkikivimineraaleja Bhältavat seudun dolomiittiset kalkkikivet lisäaineksina tavallisesti viela sangen paljon metamorfoo~in aiheuttamia.silikaattimineraaleja seka hiukan oksiideja ja sulfiideja, jotka tekevät kivilajin epäpuhtaaksi ja alentavat sen teknillista käyttöarvoa. NiLista ovat seuraavat hnomattavimpia:
Salami~ Muuttupiate.1) mispiste.. Serpentiini H,(Mg,Fe)&i,O,.. Brusiitti Mg(OH),.... Muskoviitti H&Al~i,OI2....... Biotiitti H&A&Si,O,. 3 (Mg,Fe)#iO,. Tremolutti Mg,Ca(SiO,),.... Aktinoliitti (Mg,Fe),Ca(SiO,),... Diopsiidi MgCa(Si08)E... i3910~ Kvartsi SiO,.....:... Plagioklaasi AnuAn,,... 113001 370 C... Oliviini (Mg,Fe ),SiO, n. 140018000C ' 400W 16650C 575W Sitapaitsi karsimaisissa muodostumissa ja kalkkihiven sivukivewä esiyty,viä:.. Kloriitti ' (pemiini) H@g,Al&i,O,..... Epidootti Ca,(Al.OH)A~(SiO,),... lwa@ttikiisu FeS +ns.... Hematiitti Be20,... Magnetiitti Fe,O,... Titaniitti CaSiTiO,... Antofylliitti (Mg,Fe)SiO,... Sarviviih (Mg,Fe),Ca(SiO,), + (Mg,Fe),CaAl~SiO,),... Sihhmniitti ALfiiO,... AlmandiiniFe3Al,Si,012... &limawiilpii KAlSi,O,... 18 1 1OC ' Ylläolevat mineraalit ovat kiteytyneet määrätyissä lämpöja paineti1oisis.a mineraaliseaksista, joissa karbonaattimineraalit, ovat olleet pääaineksina ja: muodostaneet näiden kanssa mine v'raaliyhtym2a, jotka eivät kuitenkaan tarvitse olla pysyväisiä tai & keskenään tasapainossa muuttuneissa lämpö tai painetiloissa. ' Aktu&listisel& näkökannalta katsoen on karbon~ttikivi'i senvuoksi pidettavä metamorfisma kivilajeina, jotka alkuaan ovat olleet jossakin määrin hiekan ja savensekaisia CaC0, ja MgC0, saostumis eli sedimenttejä ja sittemmin päällekerrostnneitten sedimenttien ja vuorijonopoimutuksen vaikutuksesta vaipuneat syvälle ja joutuneet korkean lämmön ja paineen vaikutuksen alai. 1) 3. E. Bo eke. hndgen der phys. chem. Petographie. Berlin 1916.
I / siksi. Tahän kuumentumiseen on todennäköieesti ensi~si emak sisten kivilajien ja sen jälkeen nuoremman graniitin purkautu nainen ollut rjryyna. Tlllöin on reaktioita tapahtunut eri mineraaliainwten välillii ' joista diopdidin muodostuminen on klassillinen esimerkki: '. f: %,?'...,...., >.,:. 2 :... *".. ~gca(co.), + ZSiO,> MgCa(Si08)s + 2COi2. 25 ' ' :., p8*,l'=. :.2,. *. Dolomiitti. Evartei; ' Dioprpiidi. Hiilihappo..,....2. z.2 ' * :. _.. Effusiiviaten kivilajien purkautuessa on magmaliuoksia tun ;+ keut&tut kalkkikiveen, jolloin n..l. metasomaattisia ainevaihdok. ;+.,:. i : i L= g ; sia on tapahtunut liuvosten ja kalkkikiven valilla. Tódennäköi,,,,e. *;,':: >..* 7 sesti ovat kamimaiset muodostumat, joi usein tavataan malmikr81:: :*, ; ; mineraaleja, tallfa tavalla syntyneet..>....,. 79.*. +..l.;.. p &.7?. *A Y...,*. YlGaluetellut mineraalit ovat järjestetyt niin, että yld~~ip~&$x.., ' ' L. olevatovat sellaieia, jotka ovat pysyväisiä alemmaiasa, alempana,. olevat korkeamassa lämpötilassa; vieressä on vertauksen vuoksi :.: L. _., 1. muutaman m5neraagn sulamis ja, muuttuynispis0eet tavallisessa 2..' ' + ilmapaineessa B o e k e n mukaan. Sulamispisteet osoittav~t kniteny;";. T;. %. '?Y:'.:... kin sin~taan Iiimpötilan y1intii rajaa metamorfmsiasa Ne er>$:; Z.. '#'. 1 ' vgt siis osoita kiteyty.gmisessg valliiu$h Upötilm, sia kite$,.;::=t97r<7'. +, tyminen on tapahtunut hitaasti smkcsesta, joka on &altanyt j~&!?>.' 't.?... 2 &:'.,. kun verrari vettiicja on se siaipuriatukmn ja veden liuottavien i :. T~i.i. " ominaisuuksien takia ollut paljon alempi, ainakin niihin mine 1. 4. ",,,_.?.. :' raaleihin nähden, jotka muodostuakseen juuri tarv.evat vettä. 4.+:r Brnsiitista esim. kuumemettaessa yli 400 C alkaa vesi viihitellen.,. :. :' r '. poistua ja mineraali muuttuu 'Mg0:ksi (metabrusiitiksi):.,..=. I a.,i. * t,.4,.. ',4.;. d.. >',;..:' * '*., %.&%. '2., * ' 1..>:, :h,.,e4': ::<=.;, ;j&... ;..,.,qmg(oh).zmgo+h,o ;,. #>. Y p' * +.' q :.=24?' 7..,7>...,..,.,.. ' L cvz *.,,* 1 Lämpötilan' aletessa, yhtyy hg0 jälleen veteen mnodmtaen I \*,F, iittia, jolloin siis reaktio k+y päinvastaiseen suun'taan... >. ~virtsi kiteytyy tavallisessa* ilmapaineessa 576% &puolella,..t c, ; kvartaiunzt, sen yliipaolda 'akvartsin* (8700 C yl5puoiella o$ kvártsi +T :.";. : t :>.. f '. r' Mineraalit osoittavat siis jonkinlaisena geologieena lknpö,.. 7. mittarina sén kontaktivyöhykkeen.lämpötilaa, jossa ne esiytyviit,. : 61i.z ja viittaavat siihen, että paineen ja lämpötilan muutokset ovat.?. :=;.L v n. 1. aiheuttaneet uudesti jär jmtely ja mineraalie'n keskin2iiaissä' tasa.*; painosuhteissa ennen lopullista kiteykymistä. Lämpötila, paine.3 pysyviiinen atridyrniittinii ja 1470 C yliipuoleila akristobraliittina). 2 : ja ainesten konsentratio eli paljou~stihteet ovat muraavät tekij%t metamorfoosissa, joka sii~. on tapahtunut yleiten termody <;.
Y./!.: *:.L J..C naamisten iaugn GU~L~.~' Todennäköiselti nayttaa, etta aineen karbonxtattikivuea ~mstamorfwi on tapahtunut liimpötibbsa, jotka ~ ovat'vaihdelleet 1000O C ja aouo C välua. Senduti dolomiittisista kalkkikivistä ovat J y n k ä n ja K o r s uni ä e n tarkehmät. Pianempii& esiytymya on Hitixlanlahdella, Pitkänlahderi. asemalla, Kolmisoaen luoteielpuolella, Matknsjiir ven ja VäS~älahden itäpuolella. sekä Pilpan pohjabpuolella~kalbvdea r~nnalla. Vähäpätöisiä löytöjä on Siikalahden lounaispuolella, Tiihottarenmäessä ja HonYalahdella (Pirttiniemellä) Kuopion kaupungin ksillispuolella. Jynkäh dolomiittivyöhyke kulkee Jynkanlahden pohjbisrantaa pitkin n. N 70 800.Til mnntaan. Lant& koh4i se.'4 I Valoiq. W. W. Wilkmai Xuva 13. Jyokian kalkkikivilouhos ja vanha kalkkiuuni. jatkuu Petoeienjärven pohjoispuolibe Pienen Nenlamaen juurelle jossa vyöhyke Baäntyy NWguuntaan ja kulkee vielä n. 1 km:n matkan kapedna kerroksena Neulamäen koillizlrinteen alapuolella lähellä' kvarbiittivyöhykkeen rajaa. Dolomiittivyöh~kkeen kokc pi4uu~ on n. 3.6 km; kerrokset kallistuvat 7.!i0800 etelaä ja lantts kohti. Itiiisimpänä Jynkänlahden pohjoisrannalla on kibilaji hyvir epäpuhda,sta, kiillerikasta ja liuskeista; se xajoittuu pohjoisesse hienof.akeiseen sarvivälkepitoiseen kiillegneissiin, jossa on ruosteisia kerroksia. Kerroksen leveys on täällä n. 10 m. Jynkänlahden länsiosassa ja lahden pohjoisrannalla olevalla niemella on Jynkän vanha kalkkiuuni (ks. kuvaa 13) ja tdmän
v i ~ ~ b,bi l i louhosta, josta on kalkkigiveä ennen louhittn Kerroksen vahvuus on t~~ n. 1520 m, suunta N $0 E, hlte mas 75" S, Kivilaji on epäpuhdbta ja juovaista; vmleanharmaat, vihreiinharmaat, nxskeahkot. ja tammanharm+at kmxob& ' vuorottelevat keskeaiian., Epäpuhtaaksina on serpentiiniii, pyrok ' semia ja kiillattii. Pegmatiittijuonet lavistavat paikoin kiviiajin Kalisinpolttoon käyhtystii kivilajista tehtirin taikrmjkooppinen näyte ja näkyi kivilaji ttlstä pää,ttäed si&alt%vän etupäässä karboniiattia ja väritsnth tai heikosti kellertävää kiillettä, joka on, melkein y,irsiakselista (2V=0~5~), optilliselta luonteeltaan negatiivista ja'jolh on suuri kahtajst&tteisuus(ya n. 0.085), siis mus i,;. =;,"=i koviittia.11 Kivilajin raesuuruus on 0.34.8 ~Y.&VC:~ < c2 ' :. c ;,i;.::.* : + >7 :. t i Dolomiitin kokoomus on seuraava:..,., >+, r.=& >?.: L'.,._ Y 2. < h O < P.iso/o :.~~,t ''>?....;#..KM... 81.66%.. C &..' 2 Me..... Mss *. tasta: tai : H,O... 0.83. caa~,.:... CO,... 41.21 s M~CO,.... saa (M~,B~)c~~cQ,), SiO, + liukene FeC4... 8.11. G r ~ 8, 71.30 01, CaCO, 18.0,. b : = Analy~aa#ori: fil. ka&. E. Stahlkg. Kerroksan poh&$gnoella on :hienorizlgeista sarvivälkeliuskem&ta gaeiseia Ja amfiboliittia, joita 11~iita"ti 1ev@ pegmatiitti juoni. Noin 0.5 km liiflnernpk, jotenkin korkean kallioiien miien kaakkokinteeasa,' on 3gnEin suuri ktilkkilouhos. Kivilaji muo ' dostaa täälliii: 5060 m leveän kerrossarjan, 30 se vuorottelee serpentiini, Mille, knrtsi Ja diopdidbikkaitten liuskekerrosten k&ssa. Louhokgan pohjoslaidalla on rn~steie, valkoisten ~pliitki ja pegmatiittijuonien lavistlimaä liusketta (gneissw. Dolomiittinen kalkkikivi on piemirahisb, serpentiinirikh; serp~~thi mnod\taa paljain silmin näkyvili, 0.52.5 mm suuria, kelhisen tai.vih.e~ta;vänruskeiia, pfitei'tä ttplii. MikrwkmpiIla tarimtethe~sa.näkyy niiissa ver&koma.inen rakenne ja serpenfiinidhmat Jaikltaavat toisiaan os&i mora osaksi vinokul: mahti. Rihrnhjen valikohdat kudoks~ ovat melkein iso 1) Ogtiiiis~t& tikicnmitei +sbkaeiistrr rnnako&ttia tavataan blkkisiil Burattikivissii; ve*a Rosenbn sch W iil fing: Mkoskopiacbe Phydographie 1, 2?%me, 0. 285;
trooppista amorfista massaa. Sitäpaitsi sisältää kivilaji varitiinta tai heikosti vihertävä& muskoviittia, hiukan kloriittia seka pieni% kiisu ja hematiittgakeita. Muskoviitti on optillisesti!23 yksiakseista (2 V= OO,y a = 0. o 35); vihertiv5t k~hdat ovat.usein 9g>,@ +i:y suomujen reunoilla ja ne ovat hiukan pleokroiittisia..>@> Louhoksen Iansipaassa katkabe N 60' W j*.?g suuntaan kulkeva *. C..A pegmatiittijuoni dqlomiittikerrokset. Tämän lobnaispuolella mäen. etelärinteessä (Petosen itapäan kohdalla) on kiailaji kuitenkin taas näkyvissä n. 5 m leveana kerroksena, jossa on pi&.louhos. Siinä on kapeina valikerroksina tummaa, ruostekta liuisketta, jossa havaittiin pieniä kuparikiisunystyröitä. Louhok~en NWpuolella rajoittuu dolomiitti edellämainittuun ruosteiseen sarvivälkegneiaisiin, jota seuraa pohjoisempana amfiboliittikerros ja tämän jälkeen pegmatiitti ja apliittisuonien Iävistama hienorakeinen kiillegneissi. I&nnmpänä ei kivilajia ole näkyv&ä e~nenjbun mäkirinteessä Petosen länsipään kohdalla lähellä maantietä.. Dolomiitti, kulkee kuitenkin ~dennaköisesti gneissikallioitten vglisiä notko ja myöten keskeymattä. Petosen pohjoisrannalla on sen eteliipuolella hienorakeista vaaleanharmaata ~arvivalkegneibsia ja hiukan lannempanä.petosen NWrannalla a n t o f y 11 i i t t i 1 i u s k e t t a. Sarvivalkegneissi sjsaltäa 0.10.3 mm pitkiä ja 0.050.1 mm leveitä varittömiä tremoliittisiilö jl, oligcsklaasialbiitti, ja mikrokliinirakeita seka hiukan titaniittia. Maasalparake~t ovat O. O ~. mm:n L suuruisia. ~ntofylliittiliuskeen aineksina on jotenkin leveiti, 68 mm pitkiä antofylliittisalöja, kvaresia, biotiittia ja malmirakeita (ilmeniittia, pyriittia ja hiukan kuparikiisua). Malmi ' rakeet ovat 0.030.1 mm:n suuruisia, muodoirtaan pyöreiti jk ovat kasvaneet toisten ainesten sisään., Mäkirintee&sä Petosen NWrannalla esiytyy kivilaji vahintain 100 m leveänä kerrossarjana, jossa lähes 5 m leveät harmaat tai vaaleanharmaat sangen epapuhtaat kalkkiiiuskekerrokset vuorottelevat kiille ja kloriiktiliuskemaisten kerrosten kanssa. Sekaaineksina on kiillettä, diopsiidia, kvartsia, serpentiinia, kloriittia y. m., jotka esiytyvat eri vahvuieina tummina juovina kivilajissa. Sekä dolomiittisessa kalkkikiveseii että sitä lävistävissa kvartsijuonissa, joita tavattiin esim. läheliä rantaa olevassa vanhassa louhoksessa, nähtiin pieniä kuparikiie3unystyröitii. I Maantieltä kulkee dolomiittivyöhyke NWsuuntaan alavia suo ja niittsmaita myöten, eikä ole senvuoksi näkyvissä ennenkun. n. 0.6 km Neulalammen eteläpuolella Pienen Neulamäen juurella. Taalla on pitkässä matalwa kallioryhmässä hienora 1
89 :*.3 'J':, P. i,j ' keista, leveitten pegmatiitti juonien 1avistitrnä.ä gneissia ja NWpä&@ eli l&mipnolella granaatinpitoista a n t o f y 11 1 i u s k e t t a, jos= on välikerroksina ruosteista liusketta puhdasta, kovin silikaattien sekaista dolomifttia. Kerrosten suunta cm, N 35" W, kdtevuus 80" SW. Antsfylliit aniofylliittiä, plagidklwia An,,, h~artsia, malmirakeita (gzagnetiittia, pyriittia) fueka paikoin hiukan biotiitkia An.taifylliitti mud&)staa n. 0.8 l&eitd,sa 25 rastiin jiirjestyndtä salöja, joiden kanssa pla ovat kasvaneet yhteen poikiloblastisesti. Bi...:.. esiytyvat tkiplittäb. 7 'i Olettamalla ettë antofylliittiliuskeen plagioklaasi on ttinoae #;*), taan anortiittia, ja biotiitin ja granaatinpitois3uutta ei oteta lui,: '., *; a knnn, voidaan antofylliittiliuskeen otaksua syntyneen hiekan ja 89.: 1 savenpitoisestor d~lo~iittisedimentistä metamorfqo~rissa korkeassa ;,..:): lämp%tilassa seuraavalla tavaila: >, i. z:...;=.i. '. & < ;..,,,*:. 2 *.t,. 2 ;+.,i;:;*. I.*...=+ "F' ' (Mg, F%)&(C08),, : >. + A1&3i06 + Bio, = Dolodiiitti Savi Kvrwbihiekka CaAl#&O, + img, Fe)SiOs + 2C02 ;..,y.: Anortjitti Antofylliitti Hiilihappo..'... *...*7.<,..Li. z &+<?. *.?Noin 300400 m äsken mainit&ta paikaata,.'. pistaä moreenisorasta m&en juurella taas nak,. ;,:, lioita, joista päättaen kerrosjärjestys on seuraava L.. on pienirakeista liuskeista arnfiboliittia, tamän lansipuoiella p,.. 2. matiittijuonien laviatäm&ä antofylliitti ja sädekivi (treanoliit C.. '* *. Iiusketta, sen jälkeen silikaattirikata metamorfi jossa on pegmatiittijuonia, sitten s i 11 i m a n i i t i, C.. t i n p i t o i e t a liusketta ja vihdoin. lä.ntisinnä kvartsiittia ja matiittia. Paikka on noin 0.6 km Nedailapimea kaakkoi lounai~puolella. Dolomiitti on lujasti kmtaktiietamorfoetoitilnutta; sen aineksina mikr&oappiniiytteestä päättaen pijaasiallisesti diop hajanaisia, tavalliswsa valossa mkmnkeltaiah o 14 v i i n ir jotka ovat suurebi osaksi muuttuneet serpentiiniksi, serpe suuria jotenkin varittömiä kloriittisuomuja (penniinia), hiukan karbon&attia, tremoliitt@; pka magnttikije., * *dv,sk,ak., LTf&O.. kaisia.,,. z.,.... <.:r>,:<, d, +,.. 5 Oliviinirakeet ovat 12.6 mm:; '&uruisik, ristyneitä, paikoin säilyttiien jonkunverran kidemuoton~a. Niitten reunoille ja niissa oleviin rakoihin on liemat ".. 7 :,. 4 2,;;,:" : <;, >;,,,:;,r,.. + p 3 V.." :,,.* 8.... ~ 2,'... ' lt, * i.. a. L,..,1 4.v..,...&. :+ >.> *, > '.i t, \ r f..;.l.,.' n
ympärillä on usein ohut antig~riitista muodostunut korona. Serpentinisoituminen on tapahtunut parhaimman lohkosuunnan 010 suuntaan. Paljain eilmin nähtynä ovat oliviinirakeet mustan ruskeita, diopsiidimasss on vaaleanvihreän täplikhtä. Serpentinisoituneen oliviinin esiytyminen diopsiildirikhassa metamprfiaew silikaa$tikivessii on sen takia melenkiintoinen, että se osoittaa alkuperäisen karbonaattisedimentia olleen SiOó rikkaan eli hiekansekaisen ja metamorfoosin tapahtuneen siten, että. ensin on syntynyt serpentiini'a ja sen jälkeen vasta Iampötilan kohotessa oliviinia. Syynä eiihen on, että hiilihappo CQS erkanee helpommin Mg ja Fekarbonaatista kuin kalsiumkarbonaatista ja etta MgO ja FeOn yhtyminen piihappoon SiO* siis tapahtuu alemmassa lammtimä kuin Ca0:n. Reaktioiden voidaan siis otaksua tapahtuneen jotenkin tähän tapaan: \ 3MgC08 + 2Si0, + 2H,O = H,Mg&i,O, + 3C02. Serpentiini H,Mg8Si,0, +CaCO, + Si02 = Mg,SiO, + MgCa(SiO,)B + 2H20 + CO, Serpentiini Oliviini Diopsudi Umpötilan aletema on oliviini alkanut jälleen muuttua serpentiiniksi. Tätä vahvistaa viela se seikka, että dolomiittisiesa kalkkikitrimä tavallisesti esiytyvät serpentiinirakeet eli kyhmyt verkkamaiselta rakenteeltaan ja muodoltaan suuresti muktuttavat pyöreita ~liviiii tai kondrodiittirakeita. Mitä viimemainittuun mineraalin tulee, esiytp se pneumatolyyttisten prosessien yhteydessä ja voisi siis otaksua sellaisiakin täällä tapahtuneen. Kondrodiittia ei kuitenkaan ole voitu todeta esiytyvän seudun dolomi$ttisissa kalkkikivi&. Dolomiittivyöhykkegn länsipuolella (WNW/ suuntaan ederlisestä paikasta). lähellä kvartsiitin r~jaa esiytyvä s i 11 i m a n i i t i n ja gr a n a a t i n p i t o i n e n liuske sisältah biotiittia, kvartsiét, sillimaniittia, almandiinia (granaattia) sekä hiukan muskoviittiai ja malmirakeita. R o s i w a 1 i n menetelmän mukaan tehty mikroskooppinen analyysi antoi seuraavan tuloksen: Paino. Biotiittia... 41.7 % Evartsia... 28.2., Almandiinia... 14.2.. Sillimaniittia... 13.1, Magneettikiisua... 2.8. 100.0 % _
*$\?? 4,;?*; ;: 3. Biotiitti on lajasti pleokroiittbta, ruskeaamustqnrnskeaa, ja muodostaa 0.21.2 mm suuria liusk&uuden suuntaan jär. jestyneita suomuja. Evartsiralieet ovat 0.20.6 mm suuria ja valon&en on niihlsii hyvin heikmti aaltoileva. SWa &ttineulawt ovat kasautuneat ~Sahlranmuotoisikai ryhmiksi biotiiktlsnomujen väliin ja ovat win kasvaneet kvartsi ja granaatthakeiden si&än. Vhebi mainitut ovat vaaleita, muodoiltaan säänn6ttömasti pyoreita ja ik&i.niruin syöpyneita sistiltäen kvart '. sirakeita, biotiittisuomuja ja hyvin pieniä mdmirakeita (paikoin sillhaniittineulasia). Ne. ovat siis muuttuneita porfyrdblasbreita... Mitä Jynkära dolomiitin~ekqilliieen käyttöön tulee, v&t siinia, ainoastian vgöhyblreen itäosat JynkanIahden pohjoisrannalla tulla kysymyk~en, 3Ma ji on Wla puhtaampaa, eikä niin siligaattirikalpta ku.h lhiosha. Se on kuitenkin tgälliikin niin epapuhdskta ja dolomiit;fii.rika~ta~ ettil siiti poltettu kalkki tuskin kykenee kdpai@ma.b * EtdkBuomn kalkkibhtaiden tuotbiden kamaa, Kuitenkin on luultavaa, että sevarsin hyvin ssattaid,t99 dy%w paikkdannah tarvetta dm. ' maanvi1jely~kalg%ina. Paikalla, joka ai Kuva 14. KonmmFn itsmn dslomiitti Louhos maantien ~telapuolella. %m Rauhdahdesi karb k = dolomiittia; & = tumma liusk8w non maalla, poltti Kuopion gr P graniitti&. piirilaäkiiri Nylander noin 20 vuotta sitten yksinkertaisessa kuiluuunisaa kalkkia lähe~ sista louhoksista otetusta kalkkikivestä (ks. kuvaa 13). Sen jakeen ei telälla ole yritetty uudestaan kalkkia polttaa. Korsumaen dolomiittikerrokset. Eorsurniien ete, lärin@d Eorgxmiien ruununpuustellin maalla ja talon eteläpuo '. lella, aivan maantien varrella, esiytyy leveitä dolómiittikerroksia hienorakeisessa gnei~simäiwmti, liuskeeasa. Waissa on vanhoja louhokaia, joisrta suurin on m,aantien etelikpuoldla.talon kaakksispuo, leila (ks. kuvaa. 14). Louhokm leveys on n. 50 m ja syvyy~ 3 * 5 m* Kerrosten enunta on N 60"75O E ja kaltenus dalomiitiwa 68iytyvistä'juovista päättäen ii. 40 S. Muuten ovat kerrokset lujasti poimnttuneita ja lcerrasasento senvuoksi sangen vaihteleva. Loahoksen keskeltä pistää näkyviin tuhati, hienorakeiata liusketta, Eteliipuoldla rajoittuu dolomiitii harmaaseen, pienirakei~een gnehsiin, jossa,on 1eveina juonina punaista gra
niittia. Louhoksen linsipäiisski on omituinen vanha kalkkiuuni (maauuni, jossa on kolme, aukkoa, ks. kuvaa 15). Maantien pohjoispuolella, &ken 'mainitusta paikaeita hieman liinteen, on sarja vanhoja kuoppia, jotka yhteensä muodostava> saannöttömän muotoisen, pyöreän, 23 m syvän louhoksen. Kivilaji on tëällä poimuttunut laakeiksi aaltomaisiksi poimuiksi ja vuorottelee kvartsiittimaisen kiilleliuskeen kanssa. Tämä muodostaa paikoin dolomiitin,,katonw ja on täten suojannut sitä kulumiselta jääkauden aikana. Kerrosten kulkusiiunta on taälla n. WE. kaltevuus ~aikoin 40" N, paikoin 20' S.. / :* *., *, ; *, 4. r,>%:. Valok. W. W. ~ilkmaii..r. Kuva 15. Vanha kalkkiuuni Korauwaen päälouhoksen lansipuaaä. JL., ' :.. Korsumäen dolomiitti on yleensä hienorakeista, valkoista, ja 8. +8i&lfäa runsaasti vaaleanruskeita tai punertavia pieniä täpliä, jotka ovat serpentiiniä. Raesuuruus on 0.41.6 mm. Aineksina j.;on karbonaattia, nerpentiinia ja muskoviittia sekä yksityisiä, ;. ' k r a k e a ja hematiittihiuklsasia. Serpentiini muodostaa r. pyöreitä, verkkorakenteisia kyhmyjä sekakarbonaattirakeiden vä..; = '" : liin että näitten sisään (ks. kuvaa 16). Kvartsirakeita on taas usein sulkeumiria serpentiinirakeitten sisässä ja keskellä. Serpen. & Itiiniin on paikoin myös,jäänyt karbonaattisirpaleita ja ovat =.= >. nämä silloin ruskeanvärisiä hematiitista. 1 7.. _. :<..' L $
~ 43 43 Kivilajin kemiallinen kokoumus on seuraava: FeO... 0.88% O.eso/u OaO CaO...,... " '" 30.89 30.es,» tästä: tai: MgO... 19.86 19.s0» " OaOOs CaCO,. 55.12 55.t2 % olo Dolomiittia, 00 CO, 2.. 38.as MgCO, o ' 0 38.48» MgOOa. 27.30 27.s0» " MgOa(OOa).' MgCa(COr)1. '"... 59.71 59.ttolo % Sial SiOs I l' liukene Serpentiiniä ja Kalsiittia, I maton... 9.77 9.?2,» muskoviittia. 17.46 17.+e», OaOOa CaCOu...... 22.71 Z?ltofo % 9lJ.88 gu.es % o/u 99.88 gg.as % o/o Analysaattori: E. Stählberg. Valok. VI'. W. \V. \\'. Wilkrnan \Yilkman.. Kuva 16. Mikrovalolmva Mikrovalokuva Korsumäen tyypillisestä tvvpillisestä valkoisesta dolomiitista. Nikolit, +, *, 50 X >< luonn. luonn, kokoa. Tummat kobdat kohdat ovat serpentiiniä, vaaleat dolomiittia clolomiittia ja kalsiitt.ia; kalsiittia; pitkä vaalea raalea levymäinen mineraali ylbäällä ylhäällä vasem.malla vasemmalla muskoviittia. Päälouhoksen PääIouhoksen keskellä esiytyvä tumma liuske sisältää plagioklaasia AU An.u, 15 pla, kvartsia, biotiittia ja muskovii:ttia. muskovii'ttia. Plagioklaasirakeet ovat kooltaan 0.51 0.r1 mm, pyöreitä ja rapautuneita sisäl sisäl Plagioklaatäen serisiittiä; kvartsirakeet ovat keskimäärin 0.05 0.or mm:n suuruisialuisia. suu N Noin 100 m kaakkoon pam päin päälouhoksesta on rinnakkainen dolomiittikerros, jota kiilleliuskemaiset gneissikerrokset eroittavat edellisestä. Kulkusuunta on N 55 70 55'70o E, kaltevuus 50 50" 60' NW. N'W. Kivilaji on hienorakeista, paikoin valkoisenharmaata, eroitta
paikoin hmmenpaa ja sisältää runsawti silikaatteja, stupäässii dioddia, kuten käy selville muutamista paikalla olevista Vanho kalkkikuopista. Korsumäen dolomiitti muistuttaa laadultaan hyvin paljon Jynbän kivea. Epäpuhtaudetkin ovat samanlaatuisia ja mitä kivila jin t e k n i 11 i 6 e e n k a y t t ö ö n tulee, voidaan siitä lausua samaa. kuln Jynkän dolomiitkda. Löytöpaikat luuhoksineen olivat jo kauan olleet tunnetut kun T h o r e 1 d v. 1863 tutki aluetta. Viimeksi poltettiin taalla kalkkia noin 30 vuotta siihen, vaan sen jälkeen ei sita ole yritetty tehdä. Alueen, jolla louhokset sijaitsevat, on KoiGmaen kartano vuokraaut maanviljely&& varten. Ruununsuondolomiitti. Noin 1.6 km Korsumäen WSWpuolella on Ruununsuon niityllä niikyvieaä 2030 m pitka ja n. 3 m korkea kalkkikivikallio. Tämä on suoraan Korsumaen päakerrodmn jatkona; kerrosten suunta on N 75O E, kaltevuus 20 S. Kallion lmakkoispäässä on vanha kalkkiuuni; Ruununsuon dolomiitti on valkoista,*pienirakeista ja laadultaan aivan eamallaista kuin Korsumäen kivilaji. Raesuuruus on 0.e1 mm. Aineksina on karbonaattia, serpentiinia ja muskoviittia: Serpentiinirakeet ovat pyöreitä, verkkorakenteisia, Verkon rihmojen välillä niihdään paoin sameaa, hiukan ruskean ' väristä suomumaista 'mimgaalia, jolla on alhainen kahtaistaitteisuus (= klariitin) ja valontaittuminen sama kuin serpentiinin. Muskoviitti on melkein yksiabelista, 2 V = 0'10". Kivilajin kokoumus on seuraava:.... 0.64 /o... 30.76 w twa: tsi MgO... 19.01 w CltCO,... 54.137 Olo Dolomiittia,... 88.28 * MgCO,... 27.13 * bfgca~,co,),.. 59.34 Olo 8i0,+ iiukene Serpentiinia ja Kdaiittia, maton... muskoviittia 17.79 c CaCO,... 99.79 Olo Analyysituloskin siis osoittaa, että kivilaji on aivan samanlaatuista kuin Korsumäen dolomiitti. Korsumaen vyöhyke ulottuu siis tbne saakka ja sen pituus on noin 1.52 km. Kerrosten paksuus on Ruununsuolla arviolta n. 15 m. Sivukivenä on taalla sillimrrniittiribasta kvartsiittiliusketta, joka esiytyy pienessä kalliossa dolomiittipaikan WSWpuolella.
Hiltulanlahdella oil väh8mtöinen 2.54 m leveä kdkkikivikerros ' (Es. grafiittiliu&*). Kivilaji on vaa1aanh~rmrata, jotenkin epäpuhdasta ja saman tyyppi^& kuin Jynkän dolomiitti, ja on sita louhitku n. 2 m:n syvyyteen pitkin koko kerrosta. Se jatkuu todennäköiswti HiltuIanl&den eteliipnolella 8SEsuuntaan.. Taällä tavataan nimittiin =kg rannalla ettil joen varrella maantier kohdalla ~unsaasti suuria dolomiittilohkareita, joitten levenemi sen mukaan kivilaji on kartalle merkitty. Vyöhykkeen itäpuolella on lähellii joen suu6 pieni sarvivälkeliu~kekalilo. Pitkiinlahden kalkkikivi. Noin 200m Pitkänlahden aaeman eteliipuoldla on rautatieleikkau~ kailkbikiv. Kivilaji esiytyy 56 m:n vahvuisena kerrossarjana kdliowa, Jossa 0.8 1.5 m palusti6 vaaleat kalkkikivikerrokset vuarottelev&t tummenpieri kalkkisilikaatti ja liuskemaisten kerroeten kamsa. Kerroksia lävistävät paikoin pegmatiittijuonet..kerrosten knlkusuunia ' vaihtelee N5 ja N25" W väliu&, kaltevuus on ni 65O W. Vyöhykkeen 1ä.nsipuolella on hienorakei~ta; plagioklaasirikmta sásrvi v&lkegneisss ja kerrosjuonina esiytt~~ amfiboliittia. Pitkianlahden kalkkikivi on pienirakeista, valkaisedharmaata tai Bellertävaa, dvtan kiteistä kalsiittikivel. Ramuurnus or ' 0.22,mm. Sen ainehina on paiiasiallisesti kalsiittia ja diop siidia, hiukan plagioklrtttsia, An,,An,,, seka yksinäisiii titaaniit tirakeita. DiopsUdi on Mritönta, pleokr.oiittitonta %rikasta) ja muodostaa e&nöttömästi pyöristyneitä rakeita, Plagiokl~h~si esiytyy 0.18.2 mm murina rakeina kabiittirakeiden välin&. Se' on. optilli~esti negatiivisb ja akselikuha hyvin suuri (2Vn.890). Kivilajin kedallipen kokoumus on seuraava: maton... 22.7% w 99.66 o/, taetil: tai : @CO8... 74.87 % Kaleiittia,. MgCO,... 1.6s.. FeCO,... 0.18 w Dioptsudis $a pla20klwia, An,... 23.48. 9a.k olo CaCO,... W.~O,~/~ Dol~miittja, (Mg, FefCa(CO,)s 8.68 Olo C I(alkkMvigerrokslez.1 dvuiua esiytyvät ja niiden kansa;= VWqottelevat tnmmemmat karsimaiiet kerroet ovat yleens8 diopsiidinpitoisia, osaksi jotengin karkearakeisia, vihertäv&nhmmaita~ \
ja diopsiidirikkaita, osaksi hienorakeisia, tummanharmaita ja biotiittirikkaita. Vihreänharmaat kerrokset sisältävät diopsiidia, biotijttia, epidoobtia, titaniittia ja hiukan plagioklaasia An,,. Diopsiidi muodostaa 1 4 mm:n sguruisia sälöjä; biotiitti on vaaleanruskeata, heikosti pleokroiittista. Plagioklaasi ja epidootti gsiytyvät rakoja täyttav3iina aineksena tai nystyramaisina suonina diopsiidirakeiden välillä, jalkimainen mineraali plagioklaasin muuttumktulok~ena. Biotiitikin esiytyy sekundaarisesti samalla lailla. Titaniitti muodostaa 0.10.15 mm suuria vinoneliön muotoisia selviä kiteita. Tummat kerrokset sisältävät biotiittisuomuja, pieniä diopsiidisalöja ja epidoottia. Hiltulanlahden dolomiitti ja Pitkanlahden kalkkikivi ovat todennaköisesllti Jynkan dolomiittivyöhykkeen jatkoa, koska ne esiytyvat &man graniittigneissialueen reunoilla. KolmisopenVuori1,ammen ka1kkikivivyöh~k e. Suuren Neulamaen etelapaassä olevan kvartsiittiharjanteen lo~aispuolella ja juurella on kapea kalkkikivivyöhyke, joka kulkee Kolmisopen ja Vuorilammen valista nokkoa myöten. Kivilaji,on 7. i hyvin metamorfista ja esiytyy pienissä kallioissa seka laakson poh 5 : +vg. jalla ektä reunoilla. NEpuolella eroittaa kapea amfiboliittivyöhyke L' kalkkikiven kvartsiitista. Kalkkikivi esiytyy taalla vihreän tai kelleirtilvänharmaana kalkkiliuskeena rinteen alaosassa. Samallaista kiveä on myös notkon pohjalla Vuorilammen eteläpäässä. Sen sivukiveaä ja usein val'ikerroksinakin on hienorakeista sarvivalkegneissiä, jossa on kiillerikkaita kerroksia. Kalkkiliuskevyö Iiyketta lävistävät kerrosten kulkusuuntaan 58 m leveät karkearakeiset pegmatiittigraniittijuonet. Kerrosten suunta on N 15" 30" W, kaltevuus 80 W. Rinteessa Vuorilammen kaakkoispuolella esiayviin kellertavanharmaan kalkkikiven aineksina on karbonaattia (suureksi osaksi kalsiitt51, serpentiiniä ja muskoviittia seka erästä varitöntä, pleokroiittitonta suomuista mineraalia, joka on optillisesti yksiakselista ja jolla on alhainen positiivinen kahtaistaitteisuus E w = + 0.02 1). Valontaittuminen on E suunnassa suurempi, CO ja leigkauksessa kohtisuoraan optillista akselia vastaanhiukan > _ % _. pienempi kuin serpentiinin. Mineraali on siis kaikesta päättaen 1, '% 5br u s i i t t i a. Se esiytyy osaksi yksinäieinä, 0.10.6 mm syurina :" r%,tt'b 8, = +. suomuina, osaksi pienisuomuisina ryhminä serpentiinirakeiden reu = 4..? ' k 'noilla ja välissä. Paljain silmin nähtynä muis'tuttavat ne sangen 2 i r r3z '* '.+,.=paljon pieniä muskoviitti tai talkkisuomuja; serpentiinirakeet * esiytyvat taas pienin%, muodoiltaan pyöreinä, kellertaviinvilireina tai ruskeina taplina. Lisaaineksena tavataan kivilajissa paikoin
\ 7.i pieni6 hematuttbde~ta. Vihrelnharrnawisk kalkkikivess~ on sitipaitsi hiukan vaaieanvihreiitä kloriittia juovina ja täplina. KaEkUivmsii 'on paikoin karkearakeisia, vaaleanv$hmänharmaita juonia, joitten aigeksina on.väritöntä ja pleolkroiit6 ' tonta diopsiidia, tremoliittia, kdsiittia ja lisäaineksena hemakiitti rakoja tiayttävänä hienona jauheena tai mineraalirakeitten ymp&riil&. Dlopsiidi muodosha leveita, 610 mm:n suuruisia prismaattisia rakeita, jotka ovat mikroskoogpbti vihreanharmaita, tremolfitti 0.40.6 mm:n. pituisia neulamaisia sälöja..* m rjs:+l, Kalkkikiven dvukivenä esiytyvän hienorakeisen sarviväl 4.q, Xegneisein kiillerjkkaat kerrokmt sisalkavät biotiittia, kvartsia, kalimaasälpii&, oligoklawia seka hiukan sttrvivälketta, titarriittia ja epidoottia. Sarviviibrikkaat kerrokset sisältävät samoja ai,. l, nek~ia ja naiden lisäksi repaleisia sarvivälkeryhmid, jotka.ovat.,. poikiloblastiaesti kasvaneet yhteen plagioklaasi ja kalimaasälpii.,'d. '. rakeiden &a suurien biotiittisuomujen kanssa. c#.'.7.. 1.,. '> ". Laadul'taan muistuttaa KolmimpenVuorilammen kivilaj* : ;$ *.. '. Jynkän ja Korsuimaen golom&ttia, mutta on paljon serpentiini.i..?; rikkaampaa. T e k n i 11 i 8 e s t i silla tuskin lienee mitain kdiyttö ~.'kc,.?,. L.. arvoa, jollei puhtaampia kohtia iöydetä kerrokmta. Mitään koe % + louhintaa Lalkinpolttoa varten ei täällä ole,ennen tehty.,,l, fi. Kolmisopen koillislahteen pistëv&dä niemellä on amfiboliitin.ci.. i,.,. ii rajalla hienorakeista sarviv%lkegneissiia, jossa on 23 cm leveitä vaaleita kerroksia. Nämä ovat pinnaltm sryop ynei'tä ja sisältävät todenniiköisesti kalkkisilikaatteja. Vuorilainmen kalkkildvikerros näyttää siis kulkevan Kolmisopen pohjaa myöten $8 kiertävän Neulamäen etelapääfi ybdeasuuntais@i kya~tdittiwö...r. r. :.. hykkeen kanesa., ', &; 3 :. * 7 Pieniä kalkkikiviesiyt ymiä. ~atkuajg~ven." 2*,z ' yohjoispään itäpuolella, n. 2QO m maantieltä etelään, on 35 m le. ::: p+?. ;.;4: v&, N lvll5" W suuntaan kulkeva kalkkikivi;kerros, jossa on '5.: ' vanhoja huopanmootmsik louhoksia. Näitten mukaan oliai kerros vähintiiin 30 m pitkä. Kerros kallistuu 60. W ja sen länsipuolella eli päwä on pitk&&i kapeassa liallioharjanteefisa pienirakeista., harmaata kvart~iittilinsketta, jaka kalkkikiven rajalla sisältijä ' raui~amtäi pieni& magneettikiburakeita. Kalkkikivi on harmaata, dolomiittbta ja epäpuhdasta; sitä 'on enne? louhittu ja kuletettu Karttnlaaa Sourw rautaruukin tarpeiksi. *~axmern~änä lähellk Matkw jarven rantaa on hienomkefsta, kiilleliaskemaisten kerrosten kanssa vuoro.t;televas sarv1<älkegn6iai&. Väarälahden Ltärannalla on hieno~akeisesea kiille liu&env&twsa gneimiss'a, jota pegmatiittijuonet mk'a hienot ap..*. <.,. *
Liitti ja kvartsisuonet lidvietävät, n. 2 m leveä, N 10" W suuntahen kalkkikivikerros. Kerroksen kaltevuus on 80' W. Kivilaji on hienocakeisia, harmaata ja epäpuhdasta. Siinä on va& kalkkikuop~a, ja hiukan etelämpikna maauuni, jossa on kalkkia ennen poltettu. Kerroksen sivukivena on paikoin ruosteista, magneetti ja rikkikihrikasta, hienorakeista gneissiä. Mitaän kaytannöllistä merkitystä ei kivilajilla epapuhtauksiema ja kerroksen pienuuden takia ole. Noin0.6kmPilpan ta1onp0hj0ia~~01e11aole~anniemen luoteisplama on matalissa, korkeintain 1.52 m korkeissa rantakallioissa epäpuhdasta; pyroheeni ja amfibaolijuovien seka gneissimäisten kerrosten kanssa vuomttelevaa dolomiittista kalkkikiveä. Kerrokset kulkevat jotenkin suoraan N 40" W suuntaan (kaltevuus on 65"70" SW), mutta ovat sivulta lujasti kokoonpuristuneet. Kalkkirikkaimmat ja puhtaimmat kohdat ovat niemen lounakannalla (leveys n. 38 ml. Täältä voitaisiin mahdollisesti saada kiyttökelpoistakin kalkkikiveä. Mitään louhimisyrityksii ei ole paikalla kuitenkaan tehty. Sivukivena on kalkkivyöhykkeen itäpuolella sarnivälkegneiasia ja amfiboliittia, jota jatkuu ~teläänpäin Pilpan talolle saakka ja pohjoiseen saaria ja niemiä myöten Varpaiasaarelle. Kalkkikiveä ei kuitenkaan ole havaittu anä& niemen eteläpuolella. *7 >.: v 2&ei Pilpan vyöhykkeen jatkona NNW:ssä voitanee pitkä Varpabsaaren etelapaas* wiytyvaa karkearakeista e p i d o o t t i r i k a s t a k a r s i v u o r i 1 a j i a. Sen aineksina on epidoottia, sarvivälketta, kvarteia seka hiukan diopsiidia, kloriittia ja plagioklaasia An,,. Epidootti on keltaisenvihreäta rautarikasta phheiittia, joka on hyvin pleokroiittista ja jolla on myi negatiivinen kahtaistait teisuus ( y a = 0.oaa). Se muodostaa suuria yhtedisii rakeita, joitten välillä on vaaleanvihreäta, heikosti pleokroiittista sarvi välketta ja paikoin kvartsia. Diopsiidia on siellä taalla yksisaisinä pyöreinii rakeka epidootiasa. S i i k a 1 a h d e n paassa ja lahden lounaispu~lella o,levan moreeniharjanteen iounai~rinteella on runsaasti euuria lohkareita ja Iohkarekasaumia, jotka ovat omituista amfiboliittikalkkikivibrek + aiaa. Lohkareista päättäen on luultavaa, että kalliopera on samaa kivilajiseosta. Suun@ on N 25040 E, kaltevuus 50 W. Kivilajia lavistavät sitapaitsi kvartsisuonet ja vaaleanharmaat graniittisuonet. >,% Amfiboliitti on hienorakeista ja liuskeista, ja muodostaa ti heään sulloutuneita, liuskeisuuden suuntaisia pirstalei'tq, joita pienirakeinen, harmaa tai kellertävä kalkkisälpämasrsa verkko
> : rir /. c. 'R" ;Fd4,, maisesti ympäx6i 1 4 cm leveina juoainaj~+&mfiboliitin kokoui iz 5 2.: S?: mns on: tavallista vihrsiita sar'viväiikett'&, phgicikhia Bn, ja s~ & epidoottia. Amfiboiitin ja lgalkkhä1.päjuovien rajalla on n. 1 mm 2; iweä reunavyöhyke, joka on maodhnnt plagiok1aasirjta ja diop >## *;.r siidiiata. Ka&k$iilpäxwwaa taas &ilt%ä etupaä 11.5 KU. I J % 4. suuri% kakittirakeita, joitten 38iiilä on siella täällii diopsiidial <&_ $ sarvivälketti ja epidoottia sekä hiukan pyriittia ja bagn&itti& ; MiU kivilaiin genesilaeen Wee, on iuo&ollista etti kivi=2;& lajiseokaen kglkkisr&ip&ver~on sekundai4ristä. Lnul6avaa on' ' 5 Z. ottä taällii alkuaan on ollut kalkkikivivyöhyke, jota intrusiiviner gabbro on lavistäfmt kerros juonina. Vuoxijonopoimutuskandella tapahtunmsa rnetamorhosissa,on mbbro muuttiinut linskehks amfiboliithi ja brehioitnnut, jolloiri liaonnut ja uudelleen kie!?<. teytynyt kalsiitti on muodostanut sideaineen pirstsleitten väliin" '):i Noin 2 km Kuopion kaupungista koilliseeti on T i i ir o t ta r e n m ä e n ksilliwrrkteen alapuolella, Likolammen etelapuolella, rauta tiel&aus hrmama gmisg%, on paikoin hienorakeista liuskemkta, paikoin taas karkearakeisemgtla, mqmatiittimaista ja valkoistan, *biotiiihpitoisten pematiittijuonien' liidst'rimiiä.. Tilssä kivilajissa on kahdewa kohden 0.40.6 m leveinä lyhyiai 1iaEiseinä harmaata, epäpuhhs%;á kalkkikiveä; Tamh sivukivi ' gmissik rajailrr sisfiltäzi vihre&nhamaak &d&veä, keltaisen vihreäta epidoottia, tuaa amfiboplia, biotiittia ja Bloriittia Bneissikerrokset ovat poku&h ja kuhsuunta vaihtelee N 40 80" W, kaltems 50 600 SW. T h o r e 1 d"in mainihmaa louhosta mnrtien lansipuolella. jossa kalkkïkivi gneisin ympiirriimänä kulkee WE suuntaan jo josta kiveä hana aikanaan I~uhittik, ei sitävastoin en%n löy detty. Mahdollista on, etta ~ika hrkoiietaaa erasta n. 200 m rata vahtituvan NWpuolella olevaa maatunutta ja nae%sittynytta kuoppaa, jostst ei kuitenkaan pedxaustöita toirnittamat,ta kallioperiiki saa nakyviin. Samoin on Pirttiniemen IRonkalahden) * kalggikiven laita; t~alliikin on vain maahneita kuoppia jklellä. Kalkkikivi eaiqy y arvattavasti.k~xmm@hkin paikally ~amaila lallla kuin Likolammen rautatieieikkauksessa. ICiiIPo. ja &väikeliuskemaista goeisda. Lidmu0d.mtmn va+shaiset liuskeet ovat hienorgkeiaia, kiteisig, kiilteen ja mrvivalkkeenpitoisia plagioklamigneissejä. Ne muodostavat keskeymättumän etklästi pohjoiseen pain ulot tuvan vyöhykireen grgniittignehi ja migmatiittigneissialuei~~
väliin. Aktualistiielta kannalta katsoen ovat nämä kivilajit alkuaan olleet pääasiallisesti saviaedimenttejä, jotka ovat hienona lietteenä Eerrostuneet verrattain syvään veteen kalbkikivihoriso~tin ulkopuolella graniittigneissialuaitten välisiin syvänteihin. Paitsi hiekkaa, etupaassä kvartsi ja maasälpähiukkasia, ovat sedimentit todennäköisesti sisältaneet myös jonkunverran kolloidaaii8ta ainetta, joka on saastunut vedeslsa olleitten elektrolyyttien vaikutuksesta ja pidättanyt osan näistä K, Na, Mg, Fe ja Casuoloina. Sittemmin ovat sedimentit joutuneet perinpohjaisen metamorfoosin alaisiksi ja saaneet kiteisen rakenteensa. Liuskeitten sarvivälkerikkaus viittaa melkoiseen.kalkinpitoisuuteen alkuperäisessä sedimentimä.. Luultavaa on kuitenkin, että osa sf fusiiviaten amf iboliittien yhteydessä esiytyvistä sarvivälkegneisseista on alkuaan ollut tuffisedhenttiä, joka sittemmin on täydellisesti uudestaan kiteytynyt. Kuten kvartsiiteissa ja kalkkikivi~& on kyseenalaisissakin liuskeissa metamorfoosin aiheuttanut vuorijonapoimituk~en yhteydessä tapahtunut effusiivisten kivilajien purkautuminen. liiiskemaiset gneissit vaihtelevat laadultaan sangen vähiin. Ne ovat yleensä,,masmmaisia" ilman selvää kerroksellimutta; siellä misa sita nähdään, vuorottelevat karkea ja hienorakeiset, vaaleita ja tummia mineraaleja sisältiivät kerrokeet keskenään. biuskeisuus on melkein aina selvä ja sattuu tavalli. sesti yhteen kerroksellisuuden kanssa. Kerrokset ovat yleensä lujasti poimuttuneita ja erilevyiset vaaleat apliitti= ja pegmatiittijuonet lävistävät tuontuostakin kivilajia liuskeisuuden suuntaan. Petrografiselta kokoumukseltaan eroavat kivilajit kuitenkin jossain määrin toisistään ja voidaan ne sen mukaan jakaa seuraaviin tyyppeihin: var9inaiset k i i 11 e ja sarvivälkeliuskemaiset, rumteiset kiisunpitoiset, kopdieriitin ja sillimaniitinpitoiset eekä granaatinpitoiset plagioklaasigneissit. Näiden välillä ei kuitenkaan ole j yrkkia rg joja, vaan vaihtuvat kivila jit vähitellen toisiinsa. I Esimerkkinä kiilleliuskemaisesta gneissista mai, nittakoon Laivonsaaren lounaisrannalla kvartsiittihar janteen ala? puolella wiytyvä liuske, joka ulottuu pohjoiseenpäin grafiittilouhoben NWpuolelle. Kisrilaji on harmaata ja selvään liuskekta. Raesuuruus on plagioklaasin komta päättäen 0.050.2 mm. Kivilajin kokoumus määrättiin R o s i w a 1 i n menetelmän mukaan ja oli tulos seuraava:
Paino :.. 9.8 % Biotiittia... 31.2,. Sarviviilkettä... 14.2, Kvarbia... 6.3,. Epidoottia...... 2.6, Titaniittia... 0.9,, _ 7.. 100.0 % 3 <1 : :+ '., :.; '. r0 Plagiokiaasi on yksinkertaista tai muodostaa kaksoiskiteitdc,"y =i albiittqain mukaan. Se on tavaljisestix hiukan ra$autunutta. Biotiitti on lujasti pleokroiittista, vaslieanruskeatamustanruskesta; hrvivälke vaaleaqvihreätä, heikosti pleokroiittista. Kvart Kuva 17. Hienorakeista 'kusketta Lrtivonaaaren lounaisrannalta. Nikolit +, 50 X luonn. kokoa. Vaaleat s8;rmikkiiilt rakezt ovat p>agioldaasie ja kvartsia, rinnakkaiset levymiiiset mineraalit biotiittia; py6reti alhaalk vasemmalla on sarviväiketta...,. 0i ja rnaasalpiirakeet ovat sarmikkäitei tai hiukan pyöristyneitä'. :' ' ja muodostavat mosaiikkirakenteen, jossa kiillesuomut (biotjijtia).,. ovat järjestyneet linskeisuuden suuntaan (ks. kuvaa 17). $ +. Samanlaataista liusketta tavataan kapea~a vyöhykkeessä Suuren Neulamäen länsipuolella ja. leväsenlammen poh jois: ja luoteispuolisessa seuduesa. Liuske on 'tä~ei yleensä ltijasti ko._.,
. lä$ist~il Kerrolrselliauus näkyy paiauin selvästi, mm. ueva. senlammen pohjoispuolella olevassa Xarjantewsa, jossia paineen. a&uttama po&ittaisliuskeisuus kulkee N 75' W sunhtaan kerrosten poikk& joiden supnta on,n. N 60 E. Kerromsento on täiilla pyaity. Suurin piirtein kulkev kerrokset k'uitmkin sa " maaasuuntaan kuin liuskealueita rajoittavdt kvartsiitit gcaniittigneissialneitten reunoilla; kerrosten kalteva on tavallisesti 70 80" S, SW tai W. Kivilaji esiytyy tavallisesti kapeissa, joten =, kin matalissa kallioharjanteissa..z.. fi: :3 T,, $!z:%; i\,..'>., 4,i,t.2 Sarvivaïkeliuskemainen g;;is~i;i eroaaaa~se8tä siin&,.että ge sisältää BLnrikasta plagioklhasia ja runsaadi sarvivälketta. Se on usein selvaan kerrokeellista, jollob siinii esiytyy seba kiillerikkaita että rumteisia kiisunpikoisia kerroksia., Sarvivälkegneksi esiyty y usein samoissa vyähykkeissä kuin kalkkikivi, sen sivuilla tai jatkona ja tavallisesti kalkkikivien päiillä. Sellaista liusketta on esim. Vääranlahden ja Matkusjär. ven itiipuolella, Pitlranlahden aseman W ja Spuolella, Koivu. mäen kartanon Zuoteierpuolella ja. maantien varrella Korsumäen SWpuolella, Neulamiien itiipuoiella, Käränk8saarella ja Pienellä Telkonsaarella. golvumäen kartanon NWpuolella olevassa kallioharjanteema on kerrosten suunnassa louhos hienorakeisessa sarviv&lkeliu~: ka, jota seudun asllkkaat ov&t käyttäneet uunikivenä. Tämän kokonmus on: sarvivälketfä, plagioklaasia Äni, lgvartsia, biotiittia, BloPiittia ja mdmiralfeita (rnabetiittia, magneettikiima ja rikkikiisua). Sarvivälke on vaaleata, melkein väritöntä ja pleokroiittitonta (c : y = 160). Se muodo~taa joten pitkiii siilöjä, joissa nähdään siellä taalla, usein niiden reunoilla, vihrepleokrciittiisia kohtia. Biotiitti on lujasti pleokroiittista, vaalean ruskeatatummanruskeata, ja se esiytyy runsaimmin kerroksittain. S&& sarvivälkesälot että biotiittisuomnt ovat jgrjestyneet liuskeisuuden suun&an. Kulkusuunta on N 10"250 W, kalte,9:;' ".n vuns 75" w...,.w a,.?+f;i%. ;. 7 y ;. ~ #$$..5, c.. 3.9 Buosteista kiis'u.*ii5itoista gneis'siä tavataan 1% heisksä yhteydessä sarvivälkegneissikerrwten kanasq kapeasw vyöhg.kkeewä maantien varrella Pitkänlahden mm& ja Koivumäen välillä, kallioimlla niemimaalla Jynkanlahden ja Rauhalahden gaka taman ja Sa~kilahaen välillä. Särkilahden länsipäästa jatkuu samaa kivilajia pohjoista kohti Siikalahdelle päin $ lounaista kohti Kolmisopelle. ~uo~teenomalelts fdlaiselle liuskeelle on, että se on hyvin hienorakeb$a '(raesuuruus 0.020.9 mm), tummaa ja pinnalta hel
, posm, rapautuvaa, sisaltaen runsaasti pieniä rnagneettikiisu ja pyriittirakeita. Biotiitti on usein joko vaalentunut femisten ai. npten uuttudsm takia tai munttunut kloriitiksi. Paitsi plagioklaasia tavataan usein kalimaasälp&äkin ja kivilajia Idv9s;tavät luhiset valkoiset tai keuertävät pepatiittisuonet. Hyyin kihrikasta liusketta tavataan matalissa rapautu nei kallioiya, ICoivumäen kartanon pohjoispuolella. Kivilajin raesuuruus on Q.ozO.08 mm, ainekset ovat plrrgioklaasia, kvart sia, kalimaasälpää, vaalentunutta heikosti pleokroiittista biotiitii... tia, rnu~~koviittia, magneettikiisua ja rua. N o r d e n s k i ö 1.z8 :* 2: /:" :, d i n mukaan on Byriitin rapautumisen takia syntyneimä raoisss, kallioides. pinnoilla paikoin tavattu raiitaalunaa FeS0,. : 5' &,,/. l. 2..? AI2(S0,1,+24i1,0 pieninä kideryhminä i). Samallaista kovin?=. ' * rapautnnutta liusketta on pienidd pinpaltaan melkein mustrtnruskeissa kawim niitylla Koivumäen ja Pitkänlahden välillä. Sarkilahden pohjois~annalla esiytyvä rqosteinen liuske on karkearakeisempaa ja sisältää biotiitt'ia, plagioklaaaia An,,, kvartsia, kiin01;oii3iittiay kiisurakeita já harvinahesti apatiittirakeita. Biotiitti dn tkilea ruskeata, p60kroiittista ja muodostaa 0.61 mm sunria suomuj&. Plagioklaasi muodostaa pyöreita, 0.20.6 mm suuria rakeita, joissa nähdaän selvä albiittilain mukainen kakeol~kkeisuus. Kvartsiralreilla on heikosti aaltoileva va10p.sammutus. Melkein eatwanlaatuista kuh ~itkdnlahden~oivumäen vyöhygkeessä on kalklllgivikerroksen jatkona.esiytyva ruosteinen liuske Vääränlahden kaakkoispuolella. Ziuske sisältaa runsaa~ti (n. 8!% koko kivilajimassasta) imagneettikiisu ja pyriittirakeita. Melkein kaikki biotiitti on täällä muuttunut v&leanv;ihreiiksi kloriitikei. Sitapaitsi tavataan liuskmssa hiukan epidoottia. Kordieriitin ~ja'sillimaniitinpitoista hienorakeieta gneiss'iä OP tavattu erä&sä n. 1 km Pitkänlahden aeeman 8puolella lahden rannalla. ja maantien vieressa dlevaesa kalliossa. Kivilaji on hiewsakeista, pinnaltaan rapautnnutta ja rnasteista ja sisaltaa runsasuiti vaaleita, 0.81 cm suuria kyhmyjä eli porfrnbla&ereita, joiden ympari hienot kiillejuovat ja apliittisuonet kiemurtelevat. Kivilajin aineksen6 on plagioklaasi hsobn,,, ruskea biotiitti, kordieriitti, sillhaniitti, kvartsi seka malmirakeet (rikki Biisu, Jimoniitti). Ainekset ovat &nnöttömästi jakautuneet; pla giokbmi mudos~ 0.iO.s mm suuria rake3.a ja esiytyy suoni 1) & E. Nordenskiöld. Beskrifning öfver de i Edand funna mineralier, e. 157. 1863.,
maka osina porfyroblasterisn ympärillä ja välillä tai itse liuskemassasrss. Se esiyty y ntiissä mosaikkimaisena plagioklaarsin * kiilteen ja kvartsirakeiden seoksena. Kiille (biotiitti) on kasautunut täpliksi tai jakautunut jotenkin tasaisesti liuskeihiuuden suantahiksi juoviksi liuskemvsaan. Kvartsirakeet ovat yleemii pieaia. Porfyroblasterit ovat kvalitatiiviselta kokoumukseltaan erilaisia. Suurimmissa nikta, n. 68 mm läpimitaltaan, on osaksi sillimaniitti, osaksi kordieriitti paäaineksena..kordieriittiset. 2. %f L ; ~., Valok. W. W. Wiikmao. : e:, 1F 8.,pG' Xuva D. Porfyroblastista gneissia n. 1 km Pitkinlahden aseman eteliipuolella, 6 x luonn. kokoa. Keskella suuri sillimaniittia, biotiittia ja plagioklaasia oleva porfyroblmteri, jonka vasemmalla reunalla osa K on kordieriittia, biotiittia ja sillimaniittia. Pieni porfyroblasteri K oikealla on kordieriittia. biotiittia ja 8 plagioklaaeia. P on plagigqaapjla ja biotiittia, *r..d.. C' "! L'&<,:. e.,. i. %.' 7 *..: osat esiyt yvä t sillimaniittirikkaiden porf yroblasterien reunoilla ja ympärillä on 0.81.8 mm vahva rakeinen plagiok1aasireunus (ks. kuvaa 18). Sillimaniittiosissa on sillimaniitti OnsO.06 mm leveinä ja 0.21 mm pitkinä yhdensuuntaisina neulasina kasvanut yhteen biotiittisuomujen ja plagioklaasirakeittea kanssa. Kordisriittiosissa on kordieriitti yhdenmukaisesti valoa sammutta. vina rakeina taas kasvanut yhteen biotiitin ja sillimaniitin... lvinssa. Toisissa pienemmissä porfyroblastereissa ovat ainekset.4:'.,. _ joko yksinomaan plagioklaasia ja biotiittia tai hyvin muuttu \%'
..,.,,% 97.; #..y.:!&3,f.c!=z : <,4/,CC$~~TA...;,.9:'74 c.. $.%.1'. %?; nntta k~rdieriittia, joka on kasvanut yhteen bio tiittisttomuj~n ja plagioklaadrakeiden kanssa. Näiden yrnpärllla, tavataan pa,%oin myrmekiittimäisiil silxrnaniitti ja biotiittikaisaumia. Sellaisia hyvin pieniä ~i~maaiittineulasia skältiivia muodostumia nähtiin ~ peri s minermlirakeiden välisissä liicoksissa. t ' n # A,.:A:. 7 @orfyroblastereisrs& tavataan siis mineraaliyhtymät: s i 11 i L. 8 II mahiittibiotiittiplagioklaasi; kor.dieriit~tibiotiittisillimaniitti; koxdieriittiibiotiftiplagio, k 1 a a s i. Sillbniirtb ja kordieriitin esiytyminen kivilajissa... ' :.'> :.r., '. * osoittaa Al,O,rikkautta alkuperäisessä sedinientisd. Kalij,. 5f': maa&lpää ei tavattu. ~&ka kordieriitti on kovin muuttunutta ja kivilajissa on runsaasti biotgttia ja kun sikä lävistävät peg... matcttijuonet si<&vät kalimaasälpäa, on luultavaa, etta tätäkin mineraalia on ollut ~metamorfoosin aikana kivilajima, 'vaan on se alemmassa lämpötilassa reagoinut kordieriitin kanssa muof dos@en biotiittia ja sillimaniittia. ~ordieriittia on siiri pidettiivä.. reliktisenii mlneraalina.. 8. L i * V ä y r y s e n l) mukaan tapahtuu tämä reaktio kordieriitin ja kaliguaasälvänl v&@l 'seuraaya1;a tavall.4.,,j,_ 25. ; < ". L ' + e. :. > L,?..,.,........_... d 8. *:, &'. 2:v.,=&. f :rl&aka1~i8& +4iVg*~l48i&0G...+, +aio = '"$FLlimwiilpä Kordieriitti Vesi = a(k,ha1,(sio4),.2mg,sio~ + 7AlZSi0, + 16Si0,,.,. Biotutti Sillirnaniitti Kvs@ Tämä kordieriittimaniittigneki esiytyy kiisurigkoaa8 yöhykkesn itäpuolella ja aivan sen yhteydessä. Se ngkyy n SE ja Ssuuntaan ldhelle Koivumäen kar ttäin pellolla kansanopistolle menevän tien var porfyroblastista liusketta mrina lohkareiaa. lta tummanruskeata, kovin rapautunutta ja ~iisältaä manharmdta, 26 mm' suuria, tih&än sullontuneita porfyr. tereita. Hienot, vaaleankeltaiset rikkikiisusuonet läviatäv2i. ' Mikroskoopilla tarkastettaessa ngkyvät porfyroblas van kovin muuttuneita. Aineksina on plagioklaasia A kalimaasälpäii, vaalentunutta biotiittia ja runsaasti ksur ja ne ovat poikiloblastisesti kmvaneet yhteen toist Kalimaasälpärakeet ii&i.ltiiipät esim. lukuisia gisafa kvartairaksita ja vaalentuneita (uuttuneita), heikosti pleokroiitti., 1) Heikki Vayryn en. ~telii~ohjanrkm graniittidioriittiste vuori' lajien petrologirra Helsinti 1920.S. 61., ', :.. 5,,....,. *._.... " ", '. '. 5... ".5,,4,.,....+.*, j :'., :. L 25.,.,&?,,. e. 4,.r;'..,i.T *d 1. +<*. :.,.. ;.: 2,., :, <..*% 5.P L r. + 8... *.7. >* < :~=i *.*. L, h
sia bicvtiittisuomuja. Porfyroblastesien reunoilla on usein runsaagti W t ä auurina suomuryhminii' ja Lsiellä tadllä kel@rtdväa, isotnooupista maawa, jolla nilkyy olevan sama valontaittumi.nm kuin bbtiitillil Evartsialiin näkee siew täällä suurehkoina raer$hmkä. Kordieriittiä ei sitävastoin havaittu, vaan näkyy timä mineraali kuluneen täydellisesti reagoidessaan Etilimaasälväq kanssa Ja muodo~taessaän biotiittia. ~limaasälp~ on siis ollut niin paljon, etta sitä on jäanyt ylikin tässä reaktiossa. Liuekemassa profyroblasterien välillh on metamorfista, pienirak&ta biotiitin, plagioklaasin ja kvartsin seosta, jossa on hiukan kslimaasälpää ' Kordieriitinpitoista, hyvin porfyroblastista gneissia on.viela tavattu.liusk6harjanteessa Vuorilammen NWpuolella, Suuren Neulamäen Jounaispuolella. IZivilaji on epätasaisesti rakeista, hienojen apliitti ja kv~rtsisuonien lavistiimää kiillegizeissia. Raeauuruus vaihtelee 0.2 ja 3.5 mm:n välillä. Apliittisnonet sisa1tiivst plagioklaasia ja kvartsia; kiillejuovat biotiittia, kvartsia, pliagioklaasia seka zoisiittia ja mwkoviittia. ParJyroblasterit ovat hyvin muuttunutta kordieriittia, jossa eri mineraalit ovat. poikiliittisesti kasvaneet yhteen toistensa kanssa. T?pliksi kasautaneitten biotiittiryhmien reunoilla tavataan runsaasti myrmekii$timäkiii m~odostumia, zoisiittisaliiifa ja sillimaniittineulasia. ~iime&ainitut,täyttävät myös usein phgioklaasirakeiden väliset liitdet. Kalimwalpäa ei hbaittu, jotenka siis tämä mineraali on taalla kulunut loppuun biotiittimuodostuksess~ kordieriitin kanssa. Herrosten suunta on N '150 W, kaltevunr~ 80 W. ~ranaatinpitoista kiilleliuskemaista gneis' s i a tavataan kordleriitinpitoisen gneissivyöhykkeen itäpuolella Pitkhlahden ja Koivumäen välillä. Kerrdsjarjestys on täällä siis seuraavaa: läatisinnä on hienorakeista sarvivalkegneissia, tsmän itapnolelli maantien varrella kiisur1ieasta gneissiä, sitten kordieretti*iili~aniittignehi'& ja lopuksi granaatinpitobt~ liusketta. Täma on hyvin hienoralrteista, melkein fylliittimäista, ja sisältiiä paikoin pieniä granaatteja (almandiinia). Suunta on n. N 25' W, kaltevuus 60' SW. Rautatien varrella n. 0.7 km Särkilahden pohjoispuolella on WNWESE snuntainen kallio, jonka lansipaa on Iiienorakeista, Is;aIkinpitoish juovia sisältdvää sarvivaikeliusketta, itaosa granaatinpitoista kiilleliusketta, jota leveät pegmatiittijuonet Iävis tävat. Liuskeen raesuuruus on n. 0.14.~ mm. Sen aineksina on bicitiittia CO.os4.08 paksuina'ja 0.61.2 mm pitkinä liu~keisnnden su~taisina suomuina, jotka ovat hyvin pleokrollttisia, vaalean
1 c = =. msrkeitamustamwkeita), plagioklaasia An,,, kvartsia ja gra ~iarrttia seka mldrakeita (ilmeniittiä, ~magneettijdsua). Granmtti (M. aiiaian&k& 22.6 mm snurh sinipunertavina z+&eina, joissa on pienga sisadn bvaneita kvar\birakaita ja biotiittisuomuja. Liuske on selvts'än kerroksellista. Granaatingitolsta liusketta on vielä tavattu Pienen Neulamäen koillisruic8m alapuolella kalkkikivivyöhykkeen vieressä (Iso ' &itä) ja Kotkankallion etelarinteella. Granaatinpitoisuus osoit taa, etta K2O~r1"d on allut liuskeessa niin pieni, että biotjtti. muodostuer in9lkmsrf oosissa sen puutteessa on kwkeytynyt ja Feg, ia.al,o,~lijii&.xd& mennfl granaalin mubdostuksqn..,7,.... &?' Yllämainit@r liuskemaiset gneiasit muuttuvat lävistavie~ nuorempien graniittien läheisyydessä vahitellen'migmatiittigneis. seiksi eli suon~e~seiksi. Nämä ovat hieno tai pienirakeisia. gneissejä, jo& harmaat kiillerikkaat kerrokset vuorottelevat lukuisten hgtrmaanvalkoisten tai punertavien apllitti ja perna. Si tiittisuonien kgnssa. Lwksi tavataan kivilajissa leveinä juolrina I;r.,,..,+,> biotiitiripi@ista graniittia ja _paikoin tummaa amfiboliittia, jota ' <CT ' *:. :.; edeiliset lävistiivät. Kerrokset ovat bvdisesti lujasti pohuttu ;&,.. L neita. Oneissi ei yleensä sisällä mitään kontaktimineraaleja, vaan 5'..; on se mrag~uoaten vaikutuksesta taydellisesti muuttunut, niin ' i ;. että sen kokanmns lähestyy graniitin kokoumus+a. Missä kivilaji etyy graniittigneissin yhteydew, kuten Puijon seudulla Kuopion pofuohpuolella, on nuorempi mttniitti assinoiloinut kumpaakin kivilaiia, j10i;enka on sangen vaikeaa määrät8 tarkkoja rajoja niiden vähle. ~igmatiithigneiss~i phäaineksena on plagioklaaai Ana;h,. kvartrai, biotiitti ja muskoviitti; lisäaineksena tavataan paikoir apatiittia ja malmirakeita. 'Plagioklaasija kvartsirakeet ovat si%rmikkäitii, edelliset usein hyvin muuttuneita ja repaleisia..ne ovat tavallisesti wurempia kuin kvartsirakeet ja nii& nghdib'asi paikoin vy6hykerakennetta. Oneissin rakenpe on mqiik@m~sineg : + rw:.1'.~.2 >*:;ir,.. &'?.;. ;! ja raesuurnue 0.22.5 mm.... * P. _ < Fr....>. Paitsi Kuopion niemimaa& ' tavakan rni&mt&t~mhiii Vaajasaloma, S~yneensalw, Laivonsaarella, Salomaarella ja HdalahdeU8\ josta. laaja migmagttialue ulottuu eteläänpain rautatielle saakka.
Amfiboliitteja. t Liuskealueella tavataan hyvin monessa kohden, varsinkin Irrartsiitti ja kalkkikivivyöhykkeitten reunoilla, kerrosjuonina tai pahkuina ~siytyvaa tummaa, kiteisliuskeista kivilajia, n. k. amfiboliittia. Tämän paäaineksina on tavallisesti sarvivalkettä ja plagioklaasia An,,An,, seka paikoin hiukan kvartsia; lisäaineksina on titaanirautamalmia (ilmeniittia), titaniittia, kiisuralieita,,ja joskus apatiittia seka muunnostuloksena epidoottis. Rakenne on hieno tai pienirakeinen, kristalloblastinen; sarvivalka ja ' plagioklaasi näkyvät kiteytyneen yhtaikaa. Kivilajin otaksutaan olleen alkuaan effusiivistd gabbroa tai diabaasia, joka jähmettymisen jälkeen vuorijonopaineen yhteydessä tapahtuneen metamorfoosin vaikutuksesta on alhaisemmassa lampöti.:: lama kiteytynyt uudestaan. Tällöin on alkuperäisen kivilajin : pyrokseeni mqnttunut sarvivalkkeekei (amfibooliksi) ja ainekset..? ( :.,: i. 4.,kiteytyneet uudestaan paineliuskeisuuden suuntaan. *.I * _ Tyypillistä amfiboliittia esiytyy alankomaalla Suuren Neula mäen itäpuolella. Mäen itarinteessa se muodostaa graniittigneissin ja kvartsiitin rajalla! leveän juonen. Kivilaji on pienirakeista, liuskeista. Raesuuruus on 0.31 mm. Mikroskooppinäyti~estia maarättiin sen kokoumus: Paino. Sarviviilketta...:...,... 61.2 % Plagioklaaeia An,,...,... 18.6,, Ilrneniittia... 10.0,, Epidoottia... 9.8,,....... r Zyriittia *:,......'...,... 0.6,,. C....:.. >.,...,: >:.=....,,,,e,=,, *.?, +..h'?. '*....L.>!.,A<.,.:. + *:.. 100.0.%,,* 7.... 81.::.. 5 :\'.. _..,;,, 1,*. :>, 4',;*s, zpv '.. '.,, : =. : 4 \ Sarvivalke muodostaa sarmiltaän pyöristyneita sglöjä, jotka ovgt kasvaneet yhteen plagioklaasin kanssa (kuva 19). Liuskeisuuden suuntainen rinnakkakrakenne on selvä. Ilmeniitti esiytyy sarvivälkkee&ä liuskeisuuden suuntaisina taplina, joita ympäröi ohut leukokseenirengas (sekundaarista titaniittia). Epidootti täyttää muodottomana massana kivilajissa olevia hienoja rako ja. Kvartsia ei havaittu. Jotenkin samanlaatuista, hiukan kvartsinpitoista amfiboliittia tavataan Pilpan pohjoispuolella olevissa niemissa Neulamäen. >., länsipuolella. Näytteestä, joka otettiin n. 2.4 km Pilpan.pohjois.'... _',.,,, 9.?.c t:., ;:,,; ~ :.;:, 7". 5,: 5,. :l..:... r,.. 2'. 3.:,.,,. +.., Ii 5. 7, +. * 1. s c '. ;. :' >* 3 '...@ J.", 8,.. ~ '....,..: L
puolella olevasta niem~tii, m2lärattiin kivilajille aeuraaya $9.. *r;,,*.,,'.' :,.,< 4. >*., 7).>. $.,;;< ~ ~ 7 i z e.7.*.ry,,. r W>.:, *.&,.? =.,&;..; :+ ~ < :"<;.?.LL? Paino.,.... ', konmus :... 5;..%.....,?.ry,c.l., &rvevalkett&... :... 63.6.% '7~. J?lwioklaasia.~n,,...;...... 26.3,, '.:: ;:;:;L.. :..,... Titaniittia...:...:.. 4.5..,,... # '~'. t r:*j..evartsia.; i.. 3.7,, <:.; :: :>Ta..?!............ 1",..', * 2 2.0,,.,..... 1 ' I s 100.0 %, t'., i*: i 2. t S 4. m 7 I.'...; :.( Saciv&lk,e on vibreafaruskeanvihreäti tavallista sarvival<.=i;. : 5.,. 5 '. ketta. Raesuuruus on 0.20.8 mm. + ;: Oneissialubella Pitkan,. lahden aseman Ensi ja lno 9 teispuolella vuorottelevat.. Z.,.sarvivalkegneiasi ja le.... 8 veaf, amfiboliittikerrokset keskenään. Kumpaakin kivilajia lavistavät 510. m leveät degmatiittijuonet, jotka ovat harmaanvalkoista, karkeakiteiss, paikoin melkein kiilletönta, kirj~graniittista petiittia. Amfiboliitin pääainek ' set ovat ruskeahkonvihrea tavallinen sarvivalke ja Vdek. W. W. WUkmsn. plagiohaasi A"4~ Kova 19. Tyypillistii amiiboiiittia SUU& neksena Mva%aan titaniittia Neulamaen ita,rinteell. Nikolit +, 50 x luonn. kokoa. samn runsaasti. Sarvi Moatr susiviikealaieo suuntun;n jmwa välke muodostaa lyhyitä oikealle on flrneniittiii, jota yrnparöi ohut salöja, kvartsia ei tavattu. lenkokseenireiigas; tumma poijcitt&uien juova keskella on ep3doottia'j Raeeuuruus on 0.10.3 mm.., m *.< 7,., ;*: Tämän hienorakeisen tum ;,.. 9. c..., v,,l +... =. *,....,. manharmaan kivilajin plagioklaasiraksissa näkyy kaksoisviirukkeisuus ainoastaan poi&engta~auhi~1sa. Aikaisemmin mainittu kvartsiittia Javistava ja levebä kera ;.., '. rosjuonena esiytyvä amfiboliitti, n. i.6 km Pitkiinlabden akman, > :: < NWpuolella, on hiukan massamaisempaa kuin äsken esitetyt.,. ;,. i l. Kokonmus on muuten sama. Barvivälke, on pleekroiittista, sinerl 7'..n tlivanvi6r&ta~~sk~hkonvih~&tä ja muodostaa leveitä salöjä. 'yk \;. f:*. a 5 i...i i.,,, a.. << #:& : ~:*. 7 L i l 2. /.. '. * " t 2 + ;d. L. c = '; c,c... " 't,,,.. 7. 3 '. 4 > '..>. 8 3 ich*..*. $,. ' 4 :'Y..U.J.<?, <;%Y c ZLZ' % '. **3. 7 &. ICh 3 &
Plagioklamissa, An,,, nähdaln albiittilain mukai~ta kaksoismuodostusta,.4f 9.?&p,;Nuorempia graniitteja. >& e> Alueen graniittigneissii 'ja kiteisliu~keisia kivilajeja Iävistaa nuorempi graniitti, joka esiytyy lukuisina juonina, pahgnina ja paikoin pieninä massiiveinakin. Graniitti vaihtelee kokoumuk~ seltaan. Tavallinen tyyppi on vaaleanpunainen tai vadeanhar / maa pieni tai keskirakeinen, kiilleköyha m i k r o k 1 i i n i g r a ri i i t t. i, jonka pähinekset ovat mikrokliini, kvartsi, plagiokiaasi An,,An,,, biotiitti ja muskoviitti. Graniitti on tavallisesti hiukan juovaista aasimiloituneitten gneissimurtokappaleitten takia. Se muuttuu graniittigneissia ja liuskeita lavistavissä juoniasa grariiittkpliitiksi, pegmatiittigrasiitiksi tai pahtaaksi pegmatiitiksi. Toinen tyyppi on verrattain plagioklaasi ja biotiittirikas p o r f y y r i g r a n i i t t i, joka esiytyy alueen koillisosassa saarissa ja niemissä Toivalan seudulla. Tämä muuttuu paikoin kiill4ri.kkaaksi k v a r t s i d i o r i i t i k s i. Molemmat viimemainitut ovat selvästi rinnakkaisrakenteisia kiillesuomujen yhdensuuntaisen asennon takia ja sisältävät runsaasti gneissimurtokappaleita. Naiden ja edellämainitun mikrokliinigraniitin välilla ei alueella kuitenkaan ole jyrkkiä rajoja, vaan näkyvät ne vähitellen vaihtuvan toinen toiseksi. Tyypillistä punaista mikrokliinigraniittia tavataan jotenkin laajana alueena Neulaniemellä ja saarilla ja niemilla Koirasalmen kohdalla Suuren Neulamäen luoteispuolella. Neulamäen l~nsipuolella olevan pienen ja kapean Pitk4lahtinimisen lahden pohjoispuolella esiytyy kivilaji lukuisissa kallioissa ja mtalta otetusta näytteestä mwittiin R o s i w a 1 i n menettelytapaa käyttäen kivilajin kokoumus: Paino: Mikrokliinia... 49.1 % Kvartsia... 21.3 Oligoklaasialbiittia An,,... 13.6.. Biotiittia... 11.3..< Kloriittia (penniin&)... 1.9 Muskoviittia..... 1.7 Magnetiittia... 1.2...... 100.0 %. \
ldikro~liini on ~auniisti ristikkora~en~ceis~a 19s. ~uvaa 20) paikoin mikr~~ertlittistä. Rakeet ovat ~Kinnöttömästi pyöristy neita, monisärmäisiii ja niiden reunoilla ovat kvartsi, plagio klaasi ja kiille usein kasvaneet yhteen mikrokliinin kanssa grano fyyrisesti. Biotiitti on pleokroiittista, vihertävän vaaleanrns. keatatumaianruskeata ja paikoin muuttunut kloriitihi (vaaleanvihreätätu~nvihreätä). Niemellä, äsken mainitun Pitkänlahden suulla ja pokjoisranmlla, on äkkijyrkkii kallio, jos&. on g r an i i t t i 1 o u h o s. Kivilaji on keslrirakeista, hiukan juovikasta ja väriltään vaaleanpunaista. Sitä on louhittu rakennuskiveksi, syystä että louhos on edullisella p@ikalla lähellä laivareittia. Kalliossa on kuitenkin tiheään sekä pystyja että vaakasuoria halkeilurakoja, jonka takiz kivilaji ei sovellu sellaisiin tarkoituksiin, joihin vaaditaan puh ' saatavissa. Kivilaji on plagioklaasirikkaampaa kuin etiellisessä paikassa. Sen kokoumus, määrättynä R o s i w a l'in menetelytavan mukaan, on seuraava: Paino! I ialok. riagioklaasia An,, 45.3 9( 1 Mikroldiinia... 34.3,, Kvartsia... 10.0,, Biotiittia... 7.8., Mnskoviittia... 1.4.. Kloriittia (pennii I W. W. Wilkman. nia)... 1.2.,, Kuva a0. T. pillista rnikrokliinigraniit 100.0 % lia Suuren %feulamtien luoteispuolelta. Nikolit t, n. 20 x luonn. kokoa. Plagioklaaai on tavallisesti hiukan muuttunutta (sameata' sisältäen pieniä muskoviittisuomuja. Biotiitti on lujagti pleokro iittista, vaaleanruskeatamustanruskeata, ja on usein muuttunu kloriitiksi. Laivonsaarella graniittigneissin ja kvartsiitin rajalla kulke ' vama kapeassa vyöhykkeessä tavataan sekii punertavaa pienirakeista graniittia että punaista pegmatiittia.,edellinen on kvartsirikask ja sisaltää melkein yhtäpaljon oligoklaasialbiittia An,, kuin rnikxokliinia. Maasälpä ja kvartsirakeet ovat tavalli
ses61 ~asvaneet tóistensa kanssa. Kivilaji miytyy &r) kässä kalliorinteessä grafiittilouhouksen kaakkoispuolella. Vyöhykkeen etelapäässä, salmen toisella puolella olevan niemen kärjessä, on n. 30 m leveana juonena punertavanharmaata pienirakeista graniiia, jossa on pieni '1 ou h o s. Kiveä on käytetty, rakennucpkivenä edullisen asemansa takia, vaan ei ole siinä jotenkin runsaasti esiytyvien rakojen takia laadultaan ensiluokkai~ta. Puhtaanharmaata pieni ja tasarakeista mikrokliin i g r a n i i t t i a esiytyy monta metriä leveänä juonena Puijon etelärinteessä. Kiveä on paikoin louhittu rakennustarpeiksi, koska se on ehytta ja halkeaa helposti. V a a 1 e a n h a r m a a t a samantyyppistä grmiittia on kalliarinteessä Hautalahaen etelapuolella Wyneensalon pohjoisosassa,. jossa on k i v i 1 o u h o s. ~ivessä on vaakasuoria halkeilurakoja ja lobkeaa erittäin helposti säärlnöllisiksi, lähes 1.52 m pitkiksi ja 0.8 m paksuiksi, ehyiksi lohkarehsi. Se on hyvää rakennuskiveä ja sita on taällii saaiav.ir+sa useita kymmeniä.m2 laajalta alalta.. Bamanlaatuista, hiukan karkearakei~empaa graniittia on le.veänä juonena SyFjäqäen talon vierm olevassa, kalliussa Hiltulanlahden SWpuolella. Kivilaji on jotenkin ehyttä ja on sita sen vuohi louhittu rakennuskiveksi. Se on hiukan porfyyristä, johtuen aiitii että 12 cm suuria valkoisia mikrokliinihajarakeita on siellii taalla pienirakeisessa perusmaesassa. Täten se on jonkinlaisena välimuotona tasarakeisen mikrokliinigraniitin ja porfyyrigraniitin välillä. Aineksina on mikrokliinia, kvartsia, plagioklaasia An,, ja biotiittia sekä hiukan kloriittia, muakoviittia ja epidóotth. Mikrokliinihajardwt ovat pertiittisiä sisältäen yhdensuuntaisia plagioklaasijuovia ja sitäpaitsi kvartsirakeita ja biotiittisuomja. Myrmekiittiii tavataan usein phgioklaasi ja náikrokliinirabiden välillä. Biotiitti on paikoin kloriittiutunutta. Punaista pienirakeista a p 1 i i t t i a ja karkearakeista p e g. m a t i i t t i g r a n i i t t i a tavataau etupäässä kvartsiittien ja graniittimeissin rajoilla, missä se esiytyy ereba liuskeisuuden suuntaan että ristiin rastiin kulkevina juonina kummassakin kivilajissa. Gtraniittiapliitti lohkeaa verrattain helposti ja säiinnölliseeti, jotenka sita mahdollisesti voitaisiin käyttää r a k e n n n s k i v e n ä. Sellaista kiveä on paikoin Korsumäen rautatieleikkauksissa ja Pitkänlahden ja Hiltulanlahden niernissä. Harmaata, jotenkin kiillerikasta p o r f y y r i g r a n i i t t i a on Potkuressa Toivalan lähella. Kivilajin pääainekset ovat I*i + :,,.*,. plagioklaasi An,,, kvartsi, mikrokliini ja biotiitti. Perusmassa on < L _i='cya;r S=bTL d. 96 h:;,+ i G:,. ' i.q;il* 3 *. : 5 1 : <YJJ $:., ;<.;,:..!,r;c. ' ~l r
63. hiepo tai piekeiata. Ha jarakeet ' ovat harmaanvalkoisia,; ;. ; ; 0.21.6 <sm suuria. Suuremmat ovat ristikkorakenteista mikro '7 _*; kliinia, jossa on sis~nkasvaneita plagbklaaoiiäikkiä, pienemmät;.'i "' aatipertiittistd. plagiokbasia mihowni1'aikkineen ja kvartsia. ~idaj&sa on kerrosmaisina osina ha~aita liuskemurtokappaleita., ~osfyyrigraniitti mkuttuu Karhunsaaren NNWplan koh. ' daila olevassa pienessä saaressa tunamabi, kiillerikkaaksi, p o r,iyyriseksi kvartsidioriitiksi Tämä sisailtäii plagioklmsia A%2, Bvartsh,, biotiittia ja samivälkettä sekä hiukan kbriitxia jlt apatuttia, Pernsmassan raesuuruus on 0.054.5 mm. Ha. jarakeina on 28 mm suuria plagiokla~irakeita ja paikoin lt3' mm ~uuria sarvivälke&löj&. 'Kivilaji lävistiiä leveinä, ristiin rastiin kulkevina juoniaa kiilleliuskemais~ gneissiä. R Geologisia j ohtopaztökda. Kun katselee tahän liitettyä sepdiin geologista karttaa,"'kiinnittyy huomio ensi sijasssa siihen ssikkmn, miten säannijllisesti liuskemuodostuman kvartsiittikerrokset ymbäröitiiat graniitti.' gneiiasialueita..näin ei ole laita ainoastaan karttaalueella vaan viala een ulkopuolellakin opion pitajän.eteläosassa, Vehmersal 51.,. = be men länsiomma ja Leppävirran pohjoio3asmsa. Kaakkoon päin fi dc uldtuvaa laajaa ~raniittignefssialuetta, ympäröi esim. ~n~tosaal men wudulla kvartsiittivyöhyke!seka tähän) liittqvkt kalkkikivija linskekerrostumat. Saamagikyläseä LeppäVirran pohjoisosassa on soikea graniittirrneialsialue, jota kvartsijtti, kakkkikivi ja liuskmt renkaamuotoiseeti ympäröivät (tutkittu kesällä 1922). Vieläpä niin etei&ssii kuin Leppävirran Konnuslahden kylamä; on pieni graniittheissialue, jonka sivulla tosin ei ole kvaftsiittia, vaan sen sijaan hyvin muuttuptta k o n g 1 o m e r a a t t i a litistyneine graniittigneissipir~taieineen ja tämän päiilia hienora,. keista gneissiä. Konglomeraatti viimem'ainitulla paikdla vastaa * h.' Euopion seudun kvartslitte ja. Slinnömukabuus ilqenee vieläk :i,_., ke~rosjarjestykrse@i. 'Kvartsiitti on kerrostunut suoraan gra,;.; 'tn. ;r,. '..t, *.,,niittigfieiissin puue, sitten seuraa grafiittilimke ja dolomiittinen.? L:L.. kalkkikivi vahiin etäämmällä graniittigneissira jaeta ja lopuksi.... #. tm.....'. * 2..* liuskeet. Jo kvartsiittien esiyi yminen edelly ttää, etta näinä kau.< kaisina aikoina, joista tibä on kysymys, on olfut rapautumisti 1 r? lasm ja kdutukseale alttiina olevaa mannerta, jostá kvartsi,, *,+;*i.+% :.;.$Se., hiekka on pmäisin. Mikaan ei silloin ole luonnollisempaa ktiin :*'< :.. :z,.... * *,..." E;..:Lfjt ;. %i,...;,:.i,:+ 2:; ;. 1 k. < T* e.3 +<: :.., * L. : x.. P L:&.......... 7'.*7 c.. *'. :, 3 r; <.., 22...% ; * $,..'s2.. Y 7. 3. r L>.,...#<..,. I _. YFf 1. 9 *+'
, olettaa, että kailiopera on ollut jitenkin samanlaatuista kuin ny' kyinen metamorfinen graniittigneiesi, josta osia tallöin on tiytyt1yt jääda sulamatta nuorempien eruptiivien purkautuessa. Koska kvartsiitti sisältää sillimaniittia, jota yleensä tavataan muuttuneissa savisedimenteissä, tukee tämä otaksumaa, että kvartsiitti on alkuaan ollut jotenkin karkearakeista rantahiekkaa, johon on ollut sekoittunut hiukan savea. Hiekka on silloin kerrostunut matalaan veteen Iahelle senaikuista rantaa, kalkkisedimentit hiukan ewmlle syvempaan veteen ja savisedimentit syvun veteen, Ker~osjärjestys on siis aivan normaalinen. Kun sitten sedirnsntit joutuivat poimutuksen ja metamorfoosin alaisiksi, puristui graniittigneissipohjakin niiden väliin ja sai tode~äkói sesti poimtltuskaudella liuskeisen rakenteensa. Sitä seuraavalla pitkallä kulutu~kaudella, jolloin syntyi syvä leikkaus maakuoreen, ovat sekä graniittigneissi että kvart~iitit paljastuneet, viimemsinitut edellisen alueita ympäröivinä vyöhykkeinä. Mitä liuskeiden geologiseen ikään tulee, on tämän kirjoittaja tehnyt havabtoja, joiden perusteella voidaan tehdä eräita johtopiiätöbia, Hienorakeiset plagioklerasimeissit jatkuvat keskeymättä kauas etelaän, lounaash ja kaakkoon päin Suonenjoen, Leppävirran y. m.'pitäjien halki Aivan samallaisia liuskeita on tavattu vie15 Savonlinnan seudullakin. Niitä lävistavä graniitti on epäilemättä n. k.,,postbotnial3istam graniittia. Liuskeet ovat siis vanhempia kuin &mä graniitti. Kysymystä, missä suhteessa ne ovat ItaSuomen kalevalaiseen muodostumaan, johon myös kuuluu'kvartsiitteja, dolomiittisia kalkkikiviä ja liuskeita, ei ole vielä voitu taydellisesti ratkaista. Alueen kiteiset liuskeet jatkuvat nimittäin itäiseen suuntaan kalevalaista aluetta kohti ja yhtyvät tahän, vaan mitään tarkkaa rajaa ei ole missaan voitu määrätä niiden välille. ~raat seikat, kuten oliviinikiven esiytyminen kumpaakin liuskemuod~tumaa lävietavien graniittien välillä, tukevat kuitenkin Basitysta, että ne ovat eriikäisiä ja siis tämh seudun liuskeet vanhempia kuin kalevalaiset. Kalevalaiset pohjakonglomeraatit sisältavät sangen paljon valkoisia kvartsiittipalloja ja olisi siis otaksuttavissa, että nämä ovat peräisin, juuri Kuopion kvartsiitteja vastaavista kivilajeista, joita siis olisi ollut jälellä kalevalaisella kuluturilalueella.
KUOPION SEUDUN GEOLOGINEN KARTTA Mittakaava 1: 80,000 tehnyt W. W. Wilkman.... Graiiittiliiiaketta, Ainfibdiittia. Nuoren~pna grani,ttia. \ Porlyyrigniiiittii. Rsmiten suunta ja kaltevoos. Korkeuspiste.
Geoteknillisia tiedonantoja... N:o 1. Lisia saviemme teknillisten ominaisuuksien tuntemiseen. Benj. Frosterus. Hinfa. 8:. N.o 2. Limna Pitkinrannan ndmikenth historiikkaan. Otto Trlietedt. Hinta 8:. * 8:. *N:o J 8. LounaisSuomen kdkkikivet ja kalkkiteollieuus. Bsqi. Frosterus. Hin N:o 4. 8uomen pohjavesi, sen esiytyminen, paljoue ja liikkeet. J. J. Sederholm. Hinta: tk. N:o 5. Orijirven malmikentti. Otto Trfistedt. Hinta: 8:. N:o 6. Suomen saviaines geologisena muodostuniana ja tegnillisen0 tuotteena. Benj. Frosterus. Hinta: 5:. N:o 7. Kovesimien valmistua Suomessa. Benj. Frosterus. Hinta: 8:. N:o 8. Suomen graniittfen teknulisietii ominaisuuksista. J. J. Sederholm. Hinta: 5:. Srrviteknillisia tutkimuksia: Saviemme veden itoisuus. Kokeita lis8 aineksilia kohottaa soomalaiaten savien augmispistetti. Benj. &onterus. Hinta: 4:. Maanlaatujen s ntymhen ja ominaisuudet. Ben'. Froatem. Hinta: 5:. N:o 19. N:o ao. Zur Frage moi der Einteilung der Böden in hordwesteuio~m b[on nengebieten. Benj. Frosterus (1) und 11. Gtlinka (II). Hinta: 3: Zur hge naoh der Einteilun der Böden in ~ordwest~uro~as'moranengebietendiii~elepi. 8rostems. Hint8: 8. Zur Frage naob er teilun der Böden in NordweatEnropas Morgnengebieten (IV Benj. &osterus. Hink 3: h. Zur fiage naoh der inteilung der Böden in NordwestEnropae Morb nengebieten (V). Benj. Frosterus. Hinta: 15 Raudan hapettumisaateen rnaariiiaminen humnspito&sa aineissa. Eero Xakinen. Hinta 8: aer die Ausfallun des ~isenox~ds und der Tonerde in finnlidischen Sand und ~ruef6den. B. Aarnio. Hinta: 5: Iddhgeleer r6rande p ooh rnineralindustrin i%anada och F6renta staterna. J. J. Se erholm. Einta: 3: Wäiden harvinaisempien alkuaineiden eeiin&isest& Suomem. Eero Mäkinen. Hinta: 8:. Ekonomhet karttamme. B. Aarnio. Hinta: ik Jllrvimalmit eraissa, Pasuian, Pyhia'arven LOP~E, Someroniemen ja Tammelan j&vbs&. B. Aarnio. $intx9l@ Suomen kalkkikivi. P. Eskola, V. Haekmm, A Laitakari ja W. W. Wilkm~n. Hinta 16:. Snamen vuori 68% ja sen edeilytyksista. P. ~dcola, Einta: 1:. Kvmtssand i & Iand. L. E. Borgström. Pris: 3:. 25. Lqornas konsistensegenskaper. Benj. Fr~r3terus. Hygroskopioiteten hos gelerna FesO,, AieO, ooh Bio, vid olika temperatu rer. B. Aarnio. Hinta: 6:. Tietoja Suomen mineraliteollisuuden n kyisiestii tilaata ja kehitysmahdollieunksista. Eero MiLkinen. &ta: 1:. Snomen maaperan kalkinpitoisuudesta. B. Aarnio. Hinta: 8:.. biaaiajiqm pintaala Uudenmaan li%anissä. Benj. Frosterus. Hinta:!k. *Vanhat kauramaats, RyöstöviljelysW1 Suomessa, B. Aarnio. Hinta: B:. Jankkomuodostumista. B. Aarnio Hinta: 6:. Onkamon keltamulta ia Kannurriiimen kehitvshietoria M. Sauramo..nta: 4:. N:o 88. Studier över vegetationen i en del av visgtra Nyland ooh dese förhhllrmde tili markbeskaffenheten. W. Brenner. Hinta. 8.. N:o 38. Suomen radioaktivieieta mineraleista. A. Laitakari Hinta: 3:. N:o 34. Suomen maa er&. Benj. Frosterus. Hinta 6:,' N:o %. Qeologimn $mieaionin agrogeologiset tutkimukset. Benj. Frosterok Hinta 1: N:o 86. Kuopion seudl kivilajit.. W. W. Wiikman. Hinta 6:. * Lopphrin myyty.