MALLIVASTAUKSET Siviilioikeus 28.5.2003 aineopintotentti, ON-täydennystentti
2 Tehtävä 1 (Aurejärvi) A:n B:lle antama valtuutus oli luonteeltaan OikTL 11.2 ja 18 :ssä tarkoitettu toimeksiantovaltuutus. Ks. Hemmo 1 s.340-341. Valtuutus koski autokauppaa, joka on tehtävä kirjallisena, jotta ostaja voisi rekisteröidä auton nimiinsä. Tämä edellyttää myös kirjallista valtuutusta; valtakirja liitetään kauppakirjaan rekisteröintiä haettaessa. Kyseessä on kuitenkin epävarsinainen muotosäännös, jonka sivuuttaminen ei aiheuta oikeustoimen pätemättömyyttä. Ks. Hemmo 1 s. 128. OikTL 21 :n mukaan valtuuttajan kuolema ei yleensä lakkauta valtuutusta. A:n kuolinpesä olisi siten kauppaan sidottu. Erityiset asianhaarat voivat kuitenkin aiheuttaa valtuutuksen raukeamisen. On epävarmaa, oliko auto senlaatuinen, että se olisi soveltunut vain A:lle henkilökohtaisesti. Mikäli erityiset asianhaarat olivat kyseessä, valtuutus oli lakannut, jos C Oy ja B tiesivät kuolemantapauksesta ja sen merkityksestä. Jos valtuutus oli lakannut, B:n asema ratkeaa OikTL 25 :n mukaan. B ei joudu autokaupan osalliseksi, mutta voi joutua korvaamaan C Oy:lle syntyneen vahingon. Korvausvastuu edellyttää, ettei C Oy tiennyt eikä sen pitänyt tietää valtuutuksen lakkaamisesta. B ei joudu vastuuseen, mikäli hän ei 10.4.2003 tiennyt A:n kuolemasta eikä C Oy voinut kohtuudella olettaa hänen siitä tietäneen. Mikäli vastuun perusteet täyttyvät, B:n on korvattava C Oy:n positiivinen sopimusetu. Ks. Hemrno 1 s. 354. Tässä tapauksessa ei korvattavaa vahinkoa ehkä syntynyt. Auton normaali hinta oli 32.000 euroa, ja A oli tinkinyt siihen hintaan vielä tietyt erityisvarusteet. Jos C Oy sai auton kaupaksi jollekin muulle ostajalle 32.000 eurolla, yhtiö hyötyi siitä, että kauppa A:n kanssa raukesi. Tehtävä 2 (Saarikoski) MK:n mukaan kiinteistön kaupassa tarjous tulee lopullisesti sitovaksi vain, jos sopimus tehdään määrämuodossa. Kauppaa A B ei ole tehty, joten B:n ostotarjous ja siihen liittyvä 10.000 euron käsirahasitoumus eivät ole B:tä sitovia. B on voinut vetäytyä kaupanteosta syytä ilmoittamattakin, jolloin A on sinänsä ollut velvollinen palauttamaan käsirahan B:lle. X:llä on huolenpitovelvollisuus päämieheensä A:han nähden. Sen ilmoittaminen, että kauppa on lähes varma, ei liene niin voimakas ilmaisu, että sen perusteella voisi jo yleisen elämänkokemuksen (selkeästä tarjouslomaketekstistä puhumattakaan) mukaan kiinteistönkapoista tiedetyt seikat huomioon ottaen syntyä A:lle perusteltu luottamus kaupan pysyvyyteen ja siihen, että A voi riskittömästi sitoutua ostamaan uuden kiinteistön vanhan kiinteistön kaupanteon vielä ollessa kesken ( kahden kiinteistön loukku ). Tältä osin X:llä ei ole tuottamusta. A:n lukuun 10.000 euron käsirahaa säilyttäneen X:n voitaneen kuitenkin katsoa menetelleen A:han nähden tuottamuksellisesti jättäessään nähtävästi varmistamatta, onko A:lla mahdollisesti B:ltä jollakin perusteella sellaista saatavaa, jota olisi voitu kuitata sinänsä palauttamisvelvollisuuden kohteena olevasta B:n maksamasta käsirahasta. Koska sopimusta A:n ja B:n välille ei ole ylipäänsä syntynyt, ei sopimusrikkomustakaan voi olla olemassa. Ongelmaksi jää siten 100 euron suuruinen vaatimuksen osa. MK:n mukaan kaupasta vetäytyvän osapuolen on korvattava (tuottamuksestaan riippumatta)
vastapuolensa negatiivinen sopimusetu, jos sellaista on aiheutunut. Tämä edellyttäisi, että B:n vetäytyminen kaupasta on aiheuttanut A:lle hyödyttömäksi käynyttä kulua kaupan A B valmistelusta. B:n korvausvelvollisuus muusta vahingosta kuin negatiivisesta sopimusedusta edellyttäisi a) näyttöä tällaisesta vahingosta, b) B:n tuottamusta, c) syy-yhteyttä tällaisen vahingon ja B:n menettelyn välillä ja d) sen hyvin vaikean ongelman ratkaisemista, sovelletaanko ja miten asetelmassa VahL 5:1 :tä. 1 Ottamatta kantaa kysymyksiin b-d voidaan heti todeta, ettei tapauksesta käy ilmi, mihin yksilöityihin seikkoihin A:n väite vahingon määrästä 100 euron osalta perustuu. Siltä osin kuin se mahdollisesti joltain osin perustuisi C:n haltuun jääneen 2.000 euron käsirahan määrään, vaatimus on B:hen (ja siten myös X:ään) nähden ennenaikainen, koska C on velvollinen palauttamaan käsirahan A:lle sen vuoksi, ettei myöskään esisopimusta A-C tehty määrämuodossa. Edellyttäen tietysti, ettei C:llä ole esisopimuksesta vetäytyneeltä A:lta kuittauskelpoista negatiivisen sopimusedun korvaussaatavaa tai muuta saatavaa yli 1.900 euroa. 2 Vaatimus hylätään kaikilta osin. POIMINTOJA VASTAUKSISTA Vakioehtoja käytetään vain elinkeinotoiminnassa. Näin ollen X on elinkeinonharjoittaja... Logiikan perusteet täytyy tosiaan myös lakimiehen ymmärtää Tapaukseen sovelletaan asuntokauppalakia, jossa ei ole muotomääräyksiä... Uusiksi meni Sopimus käsirahasta ei välttämättä edellytä määrämuotoa, mutta jos tällä tavoin on pyritty tosiasiallisesti solmimaan esisopimus, se ei sido esisopimuksena... Jos X on elinkeinonharjoittaja, hän ei ole osannut menetellä asianmukaisesti ottaessaan vastaan tarjouksen, joka on tehty pätemättömästi. Tähän seikkaan A voi perustaa vahingonkorvausvaatimuksensa... Ei kommenttia Toimeksisaajan vahingonkorvausvelvollisuudesta ei ole oikeustoimilaissa omia säännöksiä. Korvausvelvollisuus voidaan perustaa vahingonkorvauslakiin, joskin sen edellytykset eivät yleensä täyty. Yleensä vahingonkorvaus perustuu alan yleisiin normeihin sekä tapauskohtaiseen harkintaan... Lämpenee jo 3 1 2 Sinänsä A:n ja B:n välinen kiinteistön kaupan tekemiseen tähdännyt neuvottelusuhde on selvästi lähempänä sopimusmaailmaa kuin sen ulkoista maa ilmaa, vaikkei heidän välilleen B:n vetäydyttyä syntynytkään lopullista kauppasopimusta. Eriäviä käsityksiä on esitetty siitä, tulisiko tilanteessa katsoa olevan olemassa VahL 5:1 :ssä tarkoitettuja erityisiä edellytyksiä taloudellisen vahingon korvaamiselle vai tulisiko VahL 5:1 suorastaan jättää soveltamatta koska asetelma on selvästi enemmän sopimusmaailmaan kuin sen ulkoiseen maailmaan kuuluva. Jutussa ei tarvinnut pohtia enemmälti sitä, olisiko A:n näin yksilöity X:ää vastaan esitetty vaatimus mahdollisesti lainkaan perusteltu sen vuoksi, että A on itse kaupan A B epävarmuudesta yleisen elämänkokemuksen perusteella tietoisena hosunut uuteen epävarmaan kauppaan C:n kanssa. Paitsi syy-yhteyden myös vahingon ennakoitavuuden vaatimukset tuottavat tässä ongelmia.
Varallisuusvahingot korvataan vahingonkorvauslain mukaan vain erityisestä syystä, joten X:n vastuu (A:lle) ei voi perustua vahingonkorvauslakiin. Sen sijaan sovellettaviksi voisivat tulla oikeustoimilaki, asuntokauppalaki, korkolaki... Aika lähellä, mutta silti vielä niin kaukana A:n ja B:n välisessä kaupassa, jota säädellään MK:ssa, oli muotovarauma. Kiinteistön kaupassa välittäjä X:llä on ollut lojaliteettivelvollisuus toimeksiantajansa A:n vastapuolta eli B:tä kohtaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että X toimii myös B:n lukuun A:han nähden. MK:n muotosäännöstä ei noudatettu. Kauppa ei siis MK:n nojalla sido B:tä. Mutta koska muotovarauma kuitenkin on A:n ja B:n välillä OikTl:n nojalla pätemätön sen vuoksi, että B:n lukuun toiminut X oli erehdyttänyt A:ta, ei A olekaan velvollinen palauttamaan käsirahaa B:lle... Loistavaa! Ura keskiverto oikeudenkäyntiavustajana on varmasti rahakas! 4 Tehtävä 3 (Halila) Takaus edellyttää pätevää päävelkaa. Rikokseen perustuva vahingonkorvausvastuu on velvoitteena pätevä, joten se antaa mahdollisuuden myös pätevään takaukseen. Takaaja on vedonnut siihen, että hänet oli painostettu rikollisesta teosta johtuvaan takausvastuuseen Riippuu painostuksen luonteesta, millainen pätemättömyysperuste takausta mahdollisesti rasittaa. Jos kyseessä on petollinen viettely tai kunnianvastainen ja arvoton menettely, velkojan perusteltu vilpitön mieli suojaa pätemättömyysvaikutuksilta. Jos painostaminen sisältää törkeän pakon, mihin mikään ei tehtävässä viittaa, pätemättömyysperuste on vahva. Takausvastuuseen kuuluvat perimiskulut vain, jos niin on mainittu sitoumusta annettaessa. Tässä ei ole niin tehty. Takauslakia koskevassa hallituksen esityksessä on lausuttu, että tietyt yksityistakaajat eivät välttämättä aina kykene järkevästi harkitsemaan sitoumuksensa merkitystä. Tällä on erityisesti tarkoitettu ns. läheistakauksia. Sinänsä olisi mahdollista, että läheistakaustilanne johtaisi takauksen sovitteluun, mutta tapauksessa ei ole tähän erityisesti viittaavaa. Sovittelu voisi tulla kysymykseen myös, jos kyseessä olisi kuluttajatakaus ja luotonantaja olisi takausvastuuseen vaikuttavalla tavalla laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa. Tästäkään ei ole näytä olevan kysymys. Tehtävässä ei mikään viittaa siihen, että C Oy olisi luotonantaja. Avosuhteen purkautuminen ei ole oikeudellisesti relevanttia. Jos voidaan osoittaa, ettei takaaja ole maksanut takausvelkaa omilla varoillaan, regressioikeutta ei synny. Tehtävästä ei ilmene, kenen varoilla takausvelkaa on maksettu. Tehtävässä on kerrottu pankkitilin olleen kummankin nimissä, mutta sitä ei ole kerrottu, kumman varoja pankkitilillä oli. Regressi tulee takaajalle suoraan lain nojalla, mutta regressistä on mahdollista myös luopua. Tässä on arviointikysymys, mitä keskinäisten välien selvittäminen on tarkoittanut. Avosuhteen päätyttyä ei tehdä ositusta, jossa voidaan ottaa lukuun myös velkasuhteet. Näytön täytynee olla varsin vahva siinä, että takaaja olisi luopunut avosuhteen päättyessä
regressistä, mutta se on toki mahdollista osana taloudellisten seikkojen kokonaisjärjestelyä. Tehtävää ratkaistaessa oli olennaista relevanttien oikeuskysymysten hahmottaminen. Yksiselitteisiä vastauksia ei voinut faktojen perusteella antaa kaikkiin ongelmiin. Pisteitä ei saanut sen kertomisesta, millainen on omavelkainen takaus tai miten regressi vanhenee, koska nämä kysymykset eivät olleet tehtävässä problemaattisia. 5 Tehtävä 4 (Nybergh) Tapauksessa on kysymys irtaimen kaupan tavarassa olevasta faktisesta virheestä ja takuusta sekä myyjän virheen oikaisuoikeudesta. Esikysymyksenä tulee valita soveltuva laki. Kuluttajansuojalain (KSL) 1:1:n mukaan laki koskee mm. kulutushyödykkeiden myyntiä elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Kuluttajana pidetään KSL 1:4:n mukaan luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten. Antti A on luonnollinen henkilö, joka on ostanut tietokoneen yhtiöltä. Tapauksessa ei mainita mitään elinkeinotoimintaan viittaavaa Antin puolella, joten kyse on kuluttajasta KSL 1:4 mukaan. Tavaran virheellisyyden sääntelyn lähtökohta on KSL 5 luvussa. Yleinen virhesäännös on KSL 5:12, jonka mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Jos ei muuta voida katsoa sovitun, tavaran tulee mm. soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään ja kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Jos tavara poikkeaa siitä, mitä KSL 5:12 1 3 momentissa säädetään, siinä on KSL 5:12.4:n mukaan virhe. Takuun merkityksestä säännellään 5:15 a:ssa. Pykälän 1 mom:n mukaan tavarassa katsotaan olevan virhe, jos myyjä on sitoutunut vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan (takuu ), jos tavara tänä aikana huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla. Virhevastuuta ei kuitenkaan synny, jos myyjä saattaa todennäköiseksi, että huonontuminen johtuu tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta seikasta. Pykälän 3 mom:ssa säädetään lisäksi, ettei takuu rajoita tässä laissa säädettyä virhevastuuta. Virheen oikaisusta säädetään KSL 5:18:ssa, jonka 1 mom:n mukaan ostajalla on oikeus vaatia, että myyjä korjaa virheen tai toimittaa virheettömän tavaran. Tällainen oikaisu on suoritettava kohtuullisessa ajassa ja siten, ettei ostajalle aiheudu siitä kustannuksia tai olennaista haittaa. Myyjä ei kuitenkaan ole velvollinen oikaisemaan virhettä, jos siihen on este, jota hän ei voi voittaa, tai jos siitä aiheutuisi hänelle kohtuuttomia kustannuksia. Tässä tulee erityisesti ottaa huomioon virheen merkitys ja tavaran arvo, jos se olisi sopimuksen mukainen, sekä se, voidaanko oikaisu suorittaa muulla tavalla aiheuttamatta ostajalle huomattavaa haittaa. Myyjä saa KSL 5:18.2 mukaan omalla kustannuksellaan korjata myydyssä tavarassa olleen virheen, jos hän ostajan ilmoitettua virheestä viipymättä tarjoutuu tekemään sen. Ostaja saa kieltäytyä virheen oikaisusta, jos siitä aiheutuu hänelle olennaista haittaa, tavaran
arvon alenemista tai vaaraa siitä, että ostajalle aiheutuvat kustannukset jäävät korvaamatta taikka jos kieltäytymiseen on muu erityinen syy. Saman pykälän 3 momentin mukaan myyjä ei saa vedota siihen, ettei hän ole saanut tilaisuutta 2 momentissa tarkoitettuun virheen oikaisuun, jos ostaja on korjauttanut virheen eikä olosuhteet huomioon ottaen voida kohtuudella edellyttää, että ostaja olisi jäänyt odottamaan oikaisua myyjän puolelta. Oikaisemalla virheen myyjä voi välttyä sopimuksen purkamiselta samoin kuin hinnanalennusseuraamukselta. Myyjän vahingonkorvausvelvollisuuteen virheen oikaisemisella ei sitä vastoin olisi muuta vaikutusta kuin että se voi vähentää ostajalle aiheutuvan, myyjän korvattavaksi tulevan vahingon määrää. Jos siis ostaja aiheettomasti kieltäytyy antamasta tilaisuutta virheen oikaisuun, hän voi menettää paitsi oikeutensa kaupan purkamiseen ja hinnanalennukseen myös oikeuden saada täysimääräistä korvausta virheen korjauttamisesta aiheutuneista kustannuksista, koska hänen voidaan tällöin katsoa laiminlyöneen KSL 5:30.1 mukaisen velvollisuutensa rajoittaa virheestä aiheutuvaa vahinkoa. Kyseisessä pykälässä säädetään, että vahinkoa kärsivän sopijapuolen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahinkonsa rajoittamiseksi. Jos hän laiminlyö tämän, hän saa itse kärsiä vastaavan osan vahingosta. (Kivivuori s. 82 s.) Tässä tapauksessa ostajan tietokonelaitteisto on rikkoutunut takuuaikana. Ostajan olisi KSL 5:18.2:n mukaan tullut ensisijaisesti antaa myyjälle tilaisuus virheen korjaamisen. Ostaja ei ole esittänyt hyväksyttävää syytä sille, että hän on korjauttanut tietokoneensa ulkopuolisessa huoltoliikkeessä. Kuluttajalla on sinänsä oikeus saada virheen perusteella vahingonkorvausta, mutta voi KSL 5:30.1:n nojalla saada sen vain vähennettynä sillä määrällä, jonka myyjä olisi säästänyt saadessaan oikaisumahdollisuuden. Näin ollen ostajalla on oikeus saada korvauksena niiden kulujen määrä, jotka myyjälle olisi aiheutunut laitteiden korjaamisesta. Koska tarkkaa selvitystä näistä ei ole saatavissa ne voidaan arvioida noin 200 euroksi. Tilannetta on tosin mahdollista tulkita päinvastaiseksikin, eli myyjä ei ole viipymättä tarjoutunut korjaamaan konetta. Tällöin ostaja ei menettäisi oikeuden saada täysimääräistä korvausta virheen korjaamisesta. Huom! Tämä mallivastaus on informatiivisista syistä laadittu seikkaperäisemmäksi kuin mitä tenttivastauksilta on vaadittu. Tapauksen hyvää hallintaa osoittivat ne vastaajat, jotka havaitsivat, että erimielisyydet korjausmenettelystä oli tulkittavissa joko ostajan hyväksi tai haitaksi sekä että korvauksen määrä oli riippuvainen tästä. 6 Tehtävä 5 (Hemmo) Alaikäisenä A on VahL 2:2 :n säännöksen piirissä. Tämän mukaan hän on velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka katsotaan kohtuulliseksi hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin nähden. KKO:n käytännössä 15 vuotta täyttäneitä on kuitenkin tuomittu täysimääräisiin korvauksiin rikoksella aiheutetuista vahingoista (ks. oppikirja s. 54), joten täysi korvaus on mahdollinen.
B vastaa täysi-ikäisenä normaalien vastuuperiaatteiden mukaan. Oikeuskäytännössä esimerkiksi alaikäiseen kohdistunutta rohkaisemista tulipalon sytyttämiseen on pidetty korvausvastuuseen johtavana (s. 55), joten tällä perusteella myös B on vastuussa. B:n vastuun kohtuullistaminen on mahdollista VahL 2:2 :ta tiukempien lain 2:1.2 :n mukaisten edellytysten perusteella. Menettelyn moitittavuus on voimakas vastasyy sovittelulle. Junien maalaamisesta aiheutuneiden työ- ja materiaalikustannusten korvauskelpoisuus on selvää. Kysymyksessä on tyypillinen esinevahinko. Vahingon määrä on verraten suuri, mutta se ei luonnollisesti estä korvattavuutta, jos työtä ei olisi voitu tehdä edullisemmin. Junakaluston seisonta-aikaa koskevaan vaatimukseen on otettu kantaa KKO:n ratkaisussa 2001:28 (s. 117), ja vahinkoerää on pidetty korvauskelpoisena eräistä teoreettisista ongelmista huolimatta. Imagohaitta on ymmärrettävä aineettomaksi vahingoksi, ellei sen näytetä johtaneen konkreetteihin menetyksiin. Tällaisia aineettomia menetyksiä ei korvata ilman erityissäännöstä, jota ei kysymyksessä olevan tilanteen osalta ole olemassa. Useat vastaajat olivat käsitelleet VahL 5:1 :n säännöstä puhtaiden varallisuusvahinkojen korvaamisesta. Säännöksellä ei kuitenkaan ole tapauksessa ollut merkitystä, koska varallisuusvahingot ovat olleet seurausta junaan kohdistuneesta esinevahingosta, kun taas VahL 5:1 käsittelee vain sellaisia varallisuusvahinkoja, jotka eivät ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. 7 Tehtävä 6 (Sisula-Tulokas) Kysymys 6 a oli epäonnistunut, sillä franchise-sopimuksia käsitellään monipuolisesti Halilan ja Hemmon kirjassa Sopimustyypit (269 ss.) osassa, joka ei kuulu tenttivaatimuksiin. Esimerkiksi Hemmon Sopimusoikeus I:ssä tätä sopimustyyppiä käsitellään vain ohimennen, siellä täällä. Tämä on otettu huomioon arvostelussa käyttämällä kahta eri pistelaskentasysteemiä. Jotkut opiskelijat ovat varsin hyvin vastanneet kysymykseen 6 a ja saaneet siitä lähes täydet pisteet. Vastauksissa, joissa kysymys 6 a korottaa loppupistemäärää, kaikki kolme osakysymystä on otettu huomioon pistelaskennassa. Muissa tapauksissa pisteet ovat kertyneet vain osien b ja c, eli kahden osakysymyksen perusteella.