Yritysvastuuraportointi Tiivistelmä Yritysvastuuraportoinnin kehittyminen heijastaa yritysvastuun merkityksen kasvua. Aikoinaan yritysvastuu koski ensisijaisesti päästöjen hallintaa ja työturvallisuutta. Nykyään yritysvastuu ei liity pelkästään ympäristöön tai tuotantoon, vaan kattaa kaikki liiketoiminnan kannalta relevantit yritysvastuun näkökohdat. Kyse on taloudellisesta vastuusta, ympäristövastuusta ja sosiaalisesta vastuusta. Sidosryhmien kasvavat vaatimukset lisäävät yritysten tarvetta toteuttaa yritysvastuuta ja raportoida siitä. On kyettävä vastaamaan sidosryhmiltä tuleviin kysymyksiin ja vaatimuksiin. Parin viimeisen vuoden aikana liike-elämässä on keskusteltu paljon yritysvastuuraportoinnin muodosta, kontekstista ja sisällöstä. Keskusteluun on vaikuttanut kolme tärkeää kehitystä alalla. Ensiksi Global Reporting Initiative (GRI) -sihteeristö julkaisi GRI:n raportointiviitekehyksen neljännen version toukokuussa 2014. Toiseksi yritysvastuuraportointivelvoitteita on otettu käyttöön useissa maissa, Intiasta Isoon-Britanniaan ja Suomeen. Kolmanneksi kysyntä taloudellisen ja eitaloudellisen tiedon raportoinnin yhdistämiselle on kasvanut, mikä näkyy International Integrated Reporting Councilin (IIRC) työssä integroidun raportoinnin edistämiseksi. Raportoinnin kasvun lisäksi taloudellisen ja ei-taloudellisen tiedon integrointi yleistyy Yritysvastuuraportoinnin merkitys Yritysvastuusta raportoidaan vuosikertomuksissa, erillisissä yritysvastuuraporteissa ja yritysten nettisivuilla. Raportointia hidastavia tekijöitä Jotkut sanovat yritysvastuuraporttien olevan ajan ja rahan tuhlausta uskoen niiden olevan monimutkaisia ja tylsiä. Toiset näkevät ne viherpesun välineinä ja yritysten mahdollisuutena liioitella yhteiskunnallisia ja yritysvastuun suorituksiaan ilman todellista aikomusta muuttua. Osa yritysmaailman toimijoista pitää raporttien tekoa liian työläänä ja kalliina. Nämä näkemykset kuitenkin vanhenevat nopeasti. Yritysvastuuraportit eivät aina ole helposti luettavia, vaikka yritysten tulisi pyrkiä kommunikoimaan ymmärrettävillä ja merkityksellisillä tavoilla. Se ei ole kuitenkaan syy olla raportoimatta. Yrityksen sidosryhmistä, kuten omistajista, asiakkaista, sijoittajista ja kansalaisjärjestöistä, on tullut taitavia raportinlukijoita, ja ne huomaavat eron olennaisuuteen ja läpinäkyvyyteen pyrkivän raportin ja PR-katsauksen välillä. Raportointia edistäviä tekijöitä Yritykset toimivat keskellä suuria ympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia muutoksia. Nopea väestönkasvu asettaa kasvavia vaatimuksia rajallisille resursseille. Arvaamattomat sääolosuhteet vaikuttavat tärkeiden hyödykkeiden saatavuuteen. Muuttuvat yhteiskunnalliset olosuhteet ja odotukset sekä edesauttavat ostovoiman kasvua että aiheuttavat yhteiskunnallista rauhattomuutta. Yritysvastuuraportoinnin avulla yritykset voivat ymmärtää sekä altistumista muutosten riskeille että hyötyä uusista liiketoimintamahdollisuuksista. Yritysvastuuraportointi on prosessi, jonka avulla yritys voi kerätä ja analysoida tarvitsemaansa tietoa luodakseen pitkäaikaista arvoa ja kykyä selviytyä
ympäristöllisistä ja yhteiskunnallisista muutoksista. Yritysvastuuraportointi on tärkeää, kun vakuutetaan sijoittajia siitä, että yrityksellä on tulevaisuutta seuraavan vuosineljänneksen tai vuoden jälkeenkin. Monet maailman suurimmista yrityksistä käyttävät yritysvastuuraportoinnin prosessia tuodakseen yritysvastuun ja kestävän kehityksen liiketoimintansa strategian ytimeen, johon se kuuluukin. Suurin osa käyttää raportteja tunnistaakseen ympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia muutoksia, jotka vaikuttavat liiketoimintaan ja sidosryhmiin. Niillä on myös strategia riskien ja mahdollisuuksien hallitsemiseksi. Nämä muutokset tuovat mahdollisuuksia uusien tuotteiden ja palvelujen innovaatiolle. Yritysvastuuraporttien tavoitteet Kukin yritys asettaa itse tavoitteensa raportoinnilleen. Raportoinnissa on tehtävä tärkeitä valintoja muun muassa viestinnän tavoitteista, avoimuuden tasosta ja pääasiallisista kohderyhmistä. Yrityksen tavoitteet yritysvastuuraportoinnille voivat olla esimerkiksi: Lainsäädäntöön vastaaminen ja raportointivelvoitteen hoito Strategian selkeä kommunikointi Liiketoiminnan arvonluonnista viestiminen Liiketoiminnan tulosten kommunikointi Yritysvastuun liiketaloudellisen vaikutuksen osoittaminen Parhaiden käytäntöjen omaksuminen sisällön suhteen Uusien sidosryhmien tavoittaminen Mitä yritysvastuuraportissa tulisi olla Raportin muoto, sisältö ja laajuus ovat eri yrityksissä tavoitteista riippuen erilaisia. KPMG:n Survey of Corporate Responsibility Reporting -raportin mukaan edelläkävijät kertovat raportoinnissaan seuraavia asioita yritysvastuusta: Strategia, riski ja mahdollisuus: Raportoinnissa tulisi olla selkeä arvio liiketoiminnan kohtaamista yritysvastuuriskeistä ja mahdollisuuksista, ja raportoinnin pitäisi selvittää näiden pohjalta toteutetut toimenpiteet. Olennaisuus: Yritysvastuuraporttien tulisi osoittaa, että yritys on tunnistanut yritysvastuunäkökohdat, joilla on suurimmat mahdolliset vaikutukset sekä itse liiketoimintaan että yrityksen sidosryhmiin. Raportoinnissa tulisi selvittää prosessia, jolla yrityksen kannalta oleellisimpia yritysvastuunäkökohtia on arvioitu. Raportoinnista tulisi käydä ilmi, miten yritykset ovat sisällyttäneet sidosryhmät tähän prosessiin ja miten ne ovat käyttäneet olennaisuuden arviointia tiedottaakseen raportoinnistaan ja yritysvastuuriskien ja -mahdollisuuksien hallinnasta. Tavoitteet ja mittarit: Yritysten tulisi käyttää merkittäviä (esim. aikaan sidottuja ja mitattavissa olevia) tavoitteita ja suorituksen mittareita mitatakseen edistystä. Lisäksi yritysten tulisi raportoida selkeästi edistyminen ja suoriutuminen asetetuissa tavoitteissa ja päämäärissä. Toimittajat ja arvoketju: Yritysvastuuraporteista tulisi käydä ilmi yrityksen toimitusketjun yhteiskunnalliset ja ympäristölliset vaikutukset, kuten myös vaikutus tuotteisiin ja palveluihin Lisäksi tulisi näyttää, kuinka yritys hallitsee näitä vaikutuksia. Sidosryhmien osallistuminen: Yritysten tulisi identifioida sidosryhmät yritysvastuuraporteissaan sekä selittää prosessi, jota käytettiin yhteyden saamiseksi sidosryhmiin, ja näiden palautteen perusteella tehdyt asiat.
Yritysvastuun johtaminen: Raporttien tulisi selventää, kuinka yritysvastuuta johdetaan yrityksessä, kenellä on vastuu yritysvastuutyön tuloksista ja kuinka yritys sitoo yritysvastuutyön tulokset palkitsemiseen. Läpinäkyvyys ja tasapaino: Yritysvastuuraporttien tulisi olla tasapainoisia ja kertoa sekä ongelmista että saavutetuista tuloksista. Yritysvastuuraportoinnin tila ja kehitys Suomessa Nykyään noin 160 suomalaista yritystä raportoi yritysvastuustaan vapaaehtoisesti. Näistä ainoastaan Suomen valtion enemmistöomistuksessa olevilla yhtiöillä on omistajan luoma velvoite yritysvastuuraportoinnille. Tyypillisesti yritysvastuustaan raportoivat suomalaiset yritykset toimivat kansainvälisillä markkinoilla ja niillä on ulkomaisia omistajia. Ne ovat usein pörssiyhtiöitä. Yritykset, jotka ovat ensimmäisiä raportoijia toimialallaan, pyrkivät erottautumaan kilpailijoistaan ja etsimään yritysvastuusta kilpailuetua. Sen sijaan myöhemmin raportoinnin aloittaneet yritykset ovat ryhtyneet kertomaan yritysvastuuasioista toimitusketjusta tai muilta sidosryhmiltä, kuten sijoittajilta, tulleiden odotusten vuoksi. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa tehdyn tutkimuksen mukaan yritysvastuulla ja sen raportoinnilla on ollut Talouselämä-lehden 500 suurimmalle yritykselle ennakko-odotuksia enemmän myönteisiä vaikutuksia rahoituksen saatavuuteen, pääomakustannuksiin ja kansainvälistymiseen. Samassa tutkimuksessa todettiin, että yritykset, jotka ovat määritelleet vastuullisuusstrategian ja joissa vastuullisuus on sisällytetty tavoitteisiin, tuloskorttiin tai palkitsemiseen, ovat saavuttaneet vastuullisuudella huomattavasti enemmän kuin yritykset, joissa yritysvastuu ei sisälly operatiivisen ohjaukseen. Kansallinen yritysvastuuraportointia koskeva sääntely Suomessa Yritysvastuuraportointi on perinteisesti ollut vapaaehtoista, mutta hallitukset ja pörssit ympäri maailmaa lanseeraavat enenevässä määrin pakollisia raportointivaatimuksia. Yritysvastuuraportoinnin sääntelyä on useissa maissa, kuten Ranskassa, Tanskassa ja Etelä- Afrikassa, joissa raportointiaste on melkein 100 prosenttia, Valtioneuvoston omistajapolitiikkaa koskevan periaatepäätöksen mukaan valtion kokonaan omistamien ja enemmistöomistuksessa olevien noteeraamattomien yhtiöiden tulee raportoida vastuukysymyksistä. Periaatepäätöksen mukaan yhtiöiden odotetaan kiinnittävän huomiota vastuullisuuden toteutumiseen myös alihankintayrityksissä. Valtion omistajaohjauksen alaisista yhtiöistä (27 kpl) kaikki ja myös Solidium Oyj:n salkkuyhtiöt raportoivat yritysvastuusta. Keväällä 2014 hallitus hyväksyi kansainvälisen veronkierron vastaisen toimintasuunnitelman. Valtion
enemmistöomistuksessa olevat yhtiöt velvoitetaan raportoimaan veroistaan maakohtaisesti. Tästä seuraa, että nämä yhtiöt raportoivat maksamistaan veroista osana yritysvastuuraporttiaan. Kirjanpitolaki edellyttää tiettyjä yrityksiä sisällyttämään olennaisia ei-taloudellisia näkökohtia tilinpäätökseen. Kirjanpitolautakunnan yleisohjeessa opastetaan kirjanpitovelvollisten ympäristöasioiden kirjaamista, laskentaa ja esittämistä osana tilinpäätösinformaatiota. Ympäristöriskien ja -vastuiden selvittäminen yhdenmukaisella tavalla helpottaa tilinpäätösten vertailua sekä oikean ja riittävän kuvan antamista kirjanpitovelvollisen taloudellisesta asemasta. Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 29.9.2014 tilinpäätösdirektiivin muutoksen, joka koskee yritysten ei-taloudellisen tiedon raportointia. Direktiivin mukaan suurten pörssiyhtiöiden tulee jatkossa raportoida myös vastuullisuudestaan. Direktiivin muutoksella lisätään yritysten tiedottamista muun muassa työntekijöiden oikeuksia ja ympäristöä koskevista asioista. Edellä mainittujen suurten pörssiyhtiöiden ja muiden yleisen edun kannalta merkittävien yritysten tulee jatkossa antaa selvitys siitä, miten ne ovat edistäneet työhyvinvointia ja työturvallisuutta sekä työntekijöiden osallistumista, ihmisoikeuksia, ympäristönsuojelua ja korruptionvastaista toimintaa. Selvityksessä tulee kuvata lyhyesti yhtiön liiketoimintamallia sekä liiketoimintaan liittyviä riskejä ja niiden hallintaa. Lisäksi yrityksen tulee raportoida, miten se edistää monimuotoisuutta eli miten henkilöstöpolitiikassa huomioidaan esimerkiksi eri kansalaisuudet, henkilöstön ikärakenne ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Lisäksi tulee selvittää, millaisia tuloksia monimuotoisuuden edistämisellä on saavutettu. Direktiivin muutos koskee yrityksiä, joiden työntekijämäärä tilikauden aikana on keskimäärin vähintään 500 Jäsenmaiden on saatettava direktiivi voimaan viimeistään syyskuussa 2016. Yritysvastuuraportoinnin viitekehykset Yritysvastuuraportointi on nykyisin yleinen liiketoimintakäytäntö maailmanlaajuisesti. Suurista yrityksistä kaikilla teollisuudenaloilla yli puolet raportoi yritysvastuustaan. Useat yritykset sisällyttävät vuosikertomukseen raportointia yritysvastuuasioista. Useat yritykset laativat myös erillisiä yritysvastuuraportteja, jotka on suunnattu etupäässä sijoittajille ja muille yrityksen sidosryhmille. Yritysvastuuraportoinnissa käytetään pääasiassa GRI-viitekehystä. GRI 4 ja uusi viitekehys IIRC painottavat molemmat liiketoiminnan kannalta olennaista tietoa, läpinäkyvyyttä ja tiivistä esitystapaa. Global Reporting Initiative (GRI) Global Reporting Initiative on kansainvälinen voittoa tavoittelematon organisaatio. Se hyödyntää toiminnassaan verkostoa, johon kuuluu tuhansia asiantuntijoita ja organisaatioita useilta toimialoilta ja maantieteellisiltä alueilta. Tätä verkostoa hyödynnetään GRI:n julkaisemien raportointiohjeistusten laadinnassa. GRI on vakiinnuttanut asemansa yritysvastuuraportoinnissa, joskin ohjeistusten noudattaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. GRI:n viitekehystä on päivitetty vuosien varrella, ja tällä hetkellä on menossa siirtymä kolmannen sukupolven G3-raportointiohjeista neljännen sukupolven G4-ohjeistukseen. Kun uusi ohjeistus julkaistaan, raportoijat voivat käyttää
edellistä ohjeistusta vielä kahden seuraavan vuoden ajan. Tämän jälkeen organisaatioiden on siirryttävä uuteen raportointiohjeistukseen, mikäli ne haluavat edelleen julkaista GRIyritysvastuuraportin. GRI-raportointi muodostuu erilaisista tiedoksiantovaatimuksista, joita nimitetään yleiseksi ja erityiseksi perussisällöksi. Yleinen perussisältö kattaa organisaatioon rakenteeseen ja toimintaan sekä kaikille organisaatioille yhteisiin aiheisiin liittyviä raportointivaatimuksia. Erityiseen perussisältöön kuuluu taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristövastuuseen liittyviä indikaattoreita. GRI-ohjeistusten noudattamisen ongelmana on, että ne ovat johtaneet luettelomaiseen raportointiin, jolloin kokonaiskuva on jäänyt puutteelliseksi. Erityisesti G3-ohjeistusta on kritisoitu siitä, että se ohjaa raportoimaan yksittäisiä tietoja, joista osan merkitys toiminnalle voi olla vähäpätöinen. Vuonna 2013 julkaistu G4-ohjeistus pyrkii eroon näistä ongelmista korostamalla olennaisuutta raportoitavien asioiden valinnassa. Integroitu raportointi (IIRC) Integroitudulla raportoinnilla pyritään parantamaan liiketoiminnan raportointia. International Integrated Reporting Council (IIRC) koostuu sijoittajien, suuryritysten, viranomaisten, asiantuntijayritysten sekä muiden intressiryhmien edustajista. Integroidussa raportoinnissa painotetaan kokonaisvaltaista ajattelua ja tarkastelun ulottamista enemmän tulevaisuuteen. Integroitu raportointi korostaa avoimuutta, olennaiseen keskittymistä ja tiivistä esitysmuotoa. Raportointikehys esittää integroitua raportointia ohjaavia periaatteita ja sisältöelementtejä ja selvittää keskeisiä käsitteitä, joille periaatteet ja sisältöosat rakentuvat. Kehys tunnistaa, minkälaista informaatiota tulisi sisällyttää integroituun raporttiin, jotta olisi mahdollista arvioida organisaation arvonluontikykyä. Mistä kysyntä integroidulle raportoinnille tulee? Yrityksen johto haluaa varmistaa läpinäkyvyyden osakkaiden suuntaan. Yrityksen johto on turhautunut siitä, että omistajat ja sijoittajat eivät tunnista yrityksen strategiaa ja aikaansaannoksia vaan keskittyvät lyhyen aikavälin kannattavuuteen. Yrityksen johto pyrkii pienentämään pääoman hintaa vähentämällä sijoittajien kokemaa epävarmuutta ja osoittamalla pitkän aikavälin arvoa. Johto näkee tärkeänä, että yrityksellä on yksi visio liiketoimintamallia ja strategiaa varten ja että sisäisiä ja ulkoisia tavoitteita ja toimenpiteitä yhdenmukaistetaan Samalla instituutiosijoittajat vaativat yrityksiltä ytimekkäämpää, läpinäkyvämpää ja informatiivisempaa raportointia. Tyypillisesti raportointi keskittyy menneeseen tilikauteen. Tästä seuraa se, että pitkän aikavälin arvoon vaikuttavat tekijät eivät saa ansaitsemaansa huomiota, pääomamarkkinat hinnoittelevat riskejä, joita tosiallisesti saatetaan hallita, sijoittajat keskittyvät lyhyen aikavälin tuloksiin, koska ne eivät saa selkeää kuvaa tulevasta.
KPMG:n globaalista, vuonna 2013 julkaistusta ja yli 4000 yritystä kattavasta yritysvastuuraporttien vertailusta ilmenee, että noin 10 prosenttia yritysvastuustaan raportoivista yrityksistä kertoo julkaisevansa integroidun raportin. Vertailu GRI 4:n ja integroidun raportoinnin välillä Koska IIRC ja GRI 4 painottavat molemmat olennaisuutta raportoinnissa, luonnollinen kysymys on se, voiko yrityksellä olla yksi raportointiprosessi, joka tuottaa yhden raportin, joka vastaa sekä GRI 4:n että integroidun raportoinnin viitekehyksen vaatimuksiin. Tämä on mahdollista, kun olennaisuus nähdään arvonluonnin valossa ja varsinkin kun GRI 4 - raportoinnin osalta tavoitellaan ydintason ( core ) raportointia. Sijoittajanäkökulma Yritysvastuuraportit muodostavat keskeisen tietokanavan sekä tavanomaisesti että vastuullisesti sijoittaville. Keskeisiä asioita sijoittajille ovat yrityksen tilannetta kuvaavan vertailevan tiedon lisäksi se, mihin suuntaan yritys on menossa ja kuinka tavoitteet saavutetaan. Sijoittajan tiedontarpeeseen vastaava raportointi kertoo yrityksen omistajuuden, liiketoimintastrategian sekä hallinnon yhteydet liiketoimintamalliin. Integroitu raportointi pyrkii vastaamaan kaikkiin edellä mainittuihin. Sijoittajille keskeisiä asioita ovat yrityksen tulevaisuuden tavoitteet ja se, kuinka ne saavutetaan. Tällä on kiinteä yhteys yrityksen arvonluontiin. Näin ollen sijoittaja hakee yritysvastuuraportista tietoa strategisesta fokuksesta, liiketoimintamallista ja kyvystä luoda arvoa eri aikaväleillä. Arvo ei synny ainoastaan yrityksessä, eikä yritys luo sitä yksinään. Arvon luomiseen vaikuttavat ulkoinen toimintaympäristö kuten teknologisen ja demografisen kehityksen ja ympäristön muutosten megatrendit sekä suhdanteet ja politiikka samoin kuin muiden yritykselle keskeisten toimijoiden tilanteet. Keskeistä on se, miten yritys kokee menestyvänsä ulkoisten olosuhteiden muokkaamassa toimintaympäristössä. Tämä menestys rakentuu sille, kuinka yritys onnistuu toiminnassaan: organisaation sisäiset ja ulkoiset suhteet, henkilöstö, resurssien saatavuus, tuotteiden ja palveluiden valmistus, laatu, hinnat
sekä myynti, markkinointi ja logistiikka ovat arvon syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Näistä asioista realistisesti viestimällä yrityksellä on mahdollisuus edistää onnistunutta dialogia pääomamarkkinoilla sekä madaltaa pääomakustannuksiaan. Mistä vastuulliset sijoittajat ovat kiinnostuneita? Vastuullinen sijoittaminen tarjoaa järjestelmällisen tavan huomioida sijoituskohteen riskejä ja mahdollisuuksia. Vastuulliset sijoittajat arvioivat riskejä ja mahdollisuuksia ympäristöön, sosiaalisiin tekijöihin ja hyviin hallintotapoihin (environmental, social and corporate governance eli ESG) liittyen. Lisäksi läpinäkyvyys ja pitkä aikajänne ovat vastuullisen sijoittamisen keskeisiä piirteitä. Sijoittajat ovat yhä enenevässä määrin kiinnostuneita vastuullisesta sijoittamisesta siksi, että ESGasioihin liittyvien riskien realisoituminen vaikuttaa sijoituksen arvoon negatiivisesti. Vastuullista sijoittajaa kiinnostaa pitkän aikajänteen ja läpinäkyvyyden lisäksi erityisesti se, mitä yritysvastuuseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia toimintaan liittyy ja miten ne vaikuttavat yrityksen tuleviin kustannuksiin, tuloihin ja maineeseen. Sijoittajia kiinnostaa paitsi tuleva myös realisoituneiden riskien seuraaminen samoin kuin se, mitä yritykset ovat oppineet tapahtumista ja voisiko vastaavaa tapahtua uudelleen. Johdon tahtotilan ja sitoutumisen vastuullisuusasioihin tulisi näkyä myös raportissa. Yritysvastuuraportointia on mahdollista kehittää yhä enemmän siihen suuntaan, että vastuulliset sijoittajat löytäisivät pitkää aikajännettä, läpinäkyvyyttä sekä ESG-riskejä ja -mahdollisuuksia koskevat tiedot yhä helpommin. Lisäksi vastuullisen sijoittamisen lähestymistapojen huomiointi yritysvastuuraportoinnissa on kehittämisen arvoinen alue. Sen huomioiminen tuo yritykselle mahdollisuuden viestiä sijoittajan kielellä ja kertoa millaiselle vastuulliselle sijoittajalle yritys sopii sijoituskohteeksi. Perinteisin vastuullisen sijoituskohteen lähestymistapa on poissulkeminen. Sillä tarkoitetaan omaan arvomaailmaan sopimattomien sijoituskohteiden poissulkemista esimerkiksi niiden toimialan tai toimintatapojen perusteella. Esimerkiksi kansainvälisiin normeihin perustuva poissulkeminen on yleinen vastuullisen sijoittamisen lähestymistapa niin Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa. Suosiminen tarkoittaa lähestymistapaa, jossa sijoitetaan esimerkiksi vastuullisiin liiketoimintatapoihin sitoutuneisiin tai vastuullisia tuotteita tai palveluita tuottaviin yrityksiin. Muutossijoittaminen on vahvassa kasvussa oleva vastuullisen sijoittamisen lähestymistapa, jolla haetaan tuoton lisäksi konkreettista muutosta ympäristöön, sosiaalisiin tekijöihin tai hyviin hallintotapoihin liittyen. Tyypillisesti mikrorahoitus, yhteisösijoittaminen ja sosiaalinen yrittäjyys luokitellaan muutossijoittamiseksi. Temaattinen sijoittaminen esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyen on myös yksi vastuullisen sijoittamisen tapa. Vastuullisuusindeksit ja sijoittaja-aloitteet Indeksisijoittaminen tai vastuullisuusindekseissä olevien yritysten suosiminen ovat tapoja valita vastuulliselle sijoittajalle sopivia sijoituskohteita. Tyypillisesti indeksit perustuvat toimialansa parhaat -lähestymistapaan, koska niihin valikoituvat toimialallaan vastuullisimmiksi luokitellut yritykset perustuen indeksintuottajien käyttämiin, toisistaan poikkeaviin luokituksiin. Indekseihin pääsevät yritykset, joiden kyseistä indeksiä koskevat koko- ja likviditeettivaatimukset täyttyvät. Tämä näyttäisi olevan yksi syy sille, miksi suomalaisia yrityksiä on niukasti kansainvälisissä indekseissä.
Vastuullisuusindekseistä suomalaisille tunnetuimpia ovat Dow Jones Sustainability Index (DJSI), FTSE4Good, OMX GES Finland Sustainability Index ja STOXX Global ESG. Indeksintuottajat arvioivat yritysten vastuullisuutta tyypillisesti erillisen raportoinnin ja siitä tehtävän pisteytyksen perusteella. Indeksejä käytetään yleisesti sijoitustuotteiden pohjana. DJSI on varainhoitotalo RobecoSAMin ylläpitämä, ja sen ensimmäinen indeksi perustettiin vuonna 1999. Suomalaiset DJSI World -yhtiöt ovat vuonna 2014 Kesko, Neste Oil, UPM-Kymmene ja Valmet. Kaikki indeksiin pyrkivät yritykset saavat tekemäänsä vastuullisuustyöhön arvokasta palautetta. FTSE4Good -indekseistä ensimmäinen perustettiin vuonna 2001, ja sitä ylläpitää FTSE Group. Yritysten vastuullisuusarvioinnin tekee Ethical Investment Research Service (EIRIS) -tutkimuslaitos. Esimerkiksi Kesko ja Stora Enso ovat tässä indeksissä. OMX GES Finland Sustainability Index on GES Investment Services -varainhoitotalon ylläpitämä indeksi. Indeksi mukailee YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden (PRI) allekirjoittaneiden sijoittajien tavoitteita. Esimerkiksi Fortum ja Stora Enso ovat mukana tässä indeksissä. STOXX Global ESG on Stoxx-indeksintuottajan ylläpitämä indeksi. Vastuullisuusarvioinnin tekee Sustainalytics. Suomalaisista yrityksistä siihen kuuluvat esimerkiksi Elisa, Kone ja Neste Oil. Yrityksen pääseminen mukaan vastuullisuusindeksiin lisää yrityksen kiinnostavuutta vastuullisen sijoittajan silmissä. Muun muassa DJSI osoittaa sen, että eniten pisteitä vastuullisuusvertailussa saaneesta yrityskvintiilistä muodostettu salkku tuottaa pitkällä aikavälillä enemmän kuin vähiten pisteitä saanut alin kvintiili. Sijoittaja-aloitteiden tavoitteena on tuottaa yhteismitallista tietoa sijoituspäätöksiä tukemaan. Carbon Disclosure Project on vuonna 2000 perustettu sijoittajien aloite. Siinä kerätään yrityksiltä tietoa hiilijalanjäljestä ja päästöjen vähentämisestä. Esimerkiksi Fortum ja Kesko ovat olleet kärkisijoilla CDP:n Nordic Climate Leadership Indeksissä. Muita sijoittaja-aloitteita ovat esimerkiksi Water Disclosure Project (WDP), Forest Footprint Disclosure ja Access to Nutrition Index (ATNI). Instituutiosijoittajien yritysvastuuraportointi on perinteisesti ollut suppeampaa kuin muiden toimialojen yritysten. Vuodesta 2013 alkaen YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet (PRI) allekirjoittaneita sijoittajia ovat koskeneet uudet raportointivelvollisuudet. PRI:n uusi raportointikehys velvoittaa allekirjoittajia raportoimaan, miten ne huomioivat ja toteuttavat PRI:n kuusi periaatetta toiminnassaan. Vajaa puolet raportoitavista indikaattoreista on julkisesti saatavilla PRI:n nettisivuilla.
Eniten pisteitä Dow Jones Sustainability Indeksin vastuullisuusvertailussa saanut yrityskvintiili tuottaa parhaiten pitkällä aikavälillä. Yritysvastuuraportoinnin varmentaminen Yhä useammat yritysvastuusta raportoivat yritykset toimivat siten, että yritysvastuuraportille pyydetään ulkopuolinen varmennus. Yleensä varmentajana toimii tilintarkastusyhteisö. Varmentamisella pyritään lisäämään raportin uskottavuutta. Varmennus tuo myös varmuutta yrityksen sisäiseen raportointiin. Raportoinnin tuloksena saatavia tunnuslukuja käytetään usein myös johtamisessa. Yleisin syy raportoinnin varmentamatta jättämiselle on varmentamisen aiheuttama lisäkustannus. KHT-yhteisöt käyttävät varmennuksen pohjana ISAE 3000 -standardia (International Standard on Assurance Engagements). Varmennukseen voidaan käyttää myös AA1000AS (2008) -standardia. AA1000AS korostaa sidosryhmien merkitystä olennaisten yritysvastuunäkökohtien tunnistamisessa. Varmennusprosessiin sisältyy tyypillisesti tietojen olennaisuuden arviointi, datankeruujärjestelmän kattavuuden ja luotettavuuden arvioiminen sekä raportointiprosessien oikeellisuuden ja kattavuuden tarkistaminen. Varmennuksen kohteena ovat yritysvastuuraportointiin liittyvät luvut ja tekstit. Varmennus voidaan myös tehdä vain raportoinnissa esitettyjen lukujen osalta. Varmennuslausunto on usein osa yritysvastuuraporttia. Varmennuksella on kaksi tasoa: rajoitetun varmuuden antava taso tai kohtuullisen varmuuden antava taso. Näistä kahdesta rajoitettu varmennus (limited assurance) on käytetympi. Varmennusprosessin lopuksi varmentaja laatii varmennuksesta raportin, joka liitetään osaksi yrityksen yritysvastuuraportointia. Yrityksen johto saa myös tarkemman raportin tehdystä varmennuksesta ja sen aikana tehdyistä löydöistä ja havainnoista.
Yritysvastuuraportoinnin toteutus käytännössä Yritysvastuuraportin laadinnassa on mietittävä raportoinnin kohderyhmiä ja näiden tietotarpeita. Tässä apuna käytetään olennaisuusmäärittelyä ja sidosryhmäkartoitusta. Sidosryhmäkartoituksessa selvitetään sidosryhmien vaatimuksia ja tiedontarpeita sekä priorisoidaan sidosryhmien näkemyksiä. Lisäksi käydään läpi oman toiminnan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset yrityksen hankintaketju huomioiden sekä näiden merkitys yrityksen liiketoiminnalle. Näiden näkökulmien perusteella muodostuvat olennaisuusmäärittely ja asiat, joilla on merkitystä yrityksen liiketoiminnalle ja joista tulisi raportoida. Olennaisuusmäärittely vaikuttaa paitsi yritysvastuuraportointiin myös yritysvastuustrategiaan eli liiketoimintastrategiaan sisällytettäviin yritysvastuunäkökohtiin. Lisäksi se vaikuttaa sidosryhmien kanssa käytävään vuorovaikutukseen. Yritysvastuuraportoinnin laadintaprosessiin osallistetaan henkilöitä useista yrityksen yksiköistä. Yritysvastuufunktio kantaa tyypillisesti päävastuun substanssisisällön tuottamisesta ja viestintä koordinoi useimmiten raportin toteutusta. Yksittäisten aiheiden valinnassa ja kirjoittamisessa on usein mukana suuri joukko asiantuntijoita eri liiketoiminnoista ja maantieteellisiltä alueita. Raportin sisältöön vaikuttaa yritysvastuustrategian, sidosryhmäanalyysin, sisäisen analyysin ja olennaisuusanalyysin lisäksi noudatettava raportoinnin viitekehys. Raportointiin kuuluu usein huomattava määrä numeerista tietoa. Olennaista on, että raportointiohjeistukset ja -prosessit ovat selkeitä kaikkien osallisten näkökulmasta.