KUUSANKOSKEN KAUPUNGIN VAMMAISHUOLLON STRATEGIA 2006-2011
SISÄLLYS 2 1. JOHDANTO 3 2. VAMMAISPOLITIIKAN SUUNTAVIIVOJA 3 3. KUUSANKOSKEN KAUPUNGIN VAMMAISPOLITIIKKA 6 4. KUUSANKOSKEN KAUPUNGIN PALVELUTARJONTA VAMMAISILLE 7 4.1 Sosiaalikeskuksen tarjoamat palvelut 7 4.2 Kehitysvammalain mukainen erityishuolto 9 4.3 Terveydenhuollon palvelut, apuvälineet ja fysioterapiapalvelut 10 4.4 Päivähoitopalvelut 10 4.5 Perusopetuksen tarjonta 10 4.6 Peruskoulun jälkeinen koulutus 11 4.7 Vammaisten työllistyminen 11 4.8 Muut palvelut 12 5. KUUSANKOSKEN VAMMAISPALVELUIDEN NYKYTILAN ANALYYSI 12 6. PALVELUTUOTANNON TOIMINTAOHJELMA VUOTEEN 2011 14 7. VAMMAISPALVELUJEN JA -POLITIIKAN ARVIOINTI JA SEURANTA 15 LÄHTEET 16 LIITTEET Liite 1. Vammaispalveluiden asiakkaita vuonna 2004 Liite 2. Erityistukea saavat lapset varhaiskasvatuksessa
1. JOHDANTO 3 Kuntalain mukaan kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia, ja vammaispalvelulaissa todetaan, että kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan yleiset palvelut soveltuvat myös vammaisille henkilöille. Lisäksi kunnan on edistettävä ja seurattava vammaisten henkilöiden elinoloja ja pyrittävä toiminnallaan ehkäisemään epäkohtien syntymistä ja poistamaan haittoja, jotka rajoittavat vammaisen henkilön toimintamahdollisuuksia ja osallistumista. Kunnassa toteutettavan vammaispolitiikan lähtökohtana tulee olla vammaisen henkilön kaikilla elämänalueilla olevan palvelun tarve. Päätöksenteon tulee perustua voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja siinä tulee ottaa huomioon valtakunnalliset tavoiteohjelmat ja suositukset. Vammaishuollon ja politiikan tehtävänä on turvata vammaisille henkilöille yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä erilaisiin yhteiskunnan toimintoihin ja varmistaa sellaiset elin- ja toimintaympäristöt, jotka turvaavat vammaisille henkilöille samat mahdollisuudet toimintaan kuin muillakin ihmisillä. Tämä edellyttää sitä, että vammaisten tarpeet otetaan huomioon jo asuinalueiden ja erilaisten palveluiden suunnittelussa. Kuusankosken vammaisneuvosto valmisteli vammaispoliittista ohjelmaa, jota perusturvalautakunta halusi täydennettävän palvelujen nykytilan ja sisällön kartoituksella ja kehittämistoimenpideehdotuksilla. Kuusankosken kaupunginhallitus päätti, yhtyen perusturvalautakunnan lausuntoon, palauttaa vammaispoliittisen ohjelman sosiaalikeskuksen muokattavaksi vuoden 2005 loppuun asti. Sosiaalikeskus päätti ryhtyä työstämään ohjelmaa vammaishuollon strategiana yhteistyössä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun sosiaalialan kanssa. 2. VAMMAISPOLITIIKAN SUUNTAVIIVOJA Maailman Terveysjärjestö WHO on määritellyt vammaisuuden sen aiheuttamien haittojen perusteella. Vammalla tarkoitetaan psykologisten ja fysiologisten toimintojen tai anatomisen rakenteen puutosta tai poikkeavuutta. Vajaatoiminnalla tarkoitetaan vammasta johtuvaa rajoitusta tai puutosta ihmiselle normaaleiksi katsottavissa toiminnoissa. Haitalla tarkoitetaan vammasta tai vajaatoiminnasta johtuvaa, tiettyä yksilöä koskevaa huono-osaisuutta, joka rajoittaa tai estää hänen ikänsä, sukupuolensa, sosiaalisen asemansa ja kulttuuritaustansa huomioon ottaen normaaliksi katsottavaa suoritusta.
4 Vammaispolitiikan lähtökohtia ovat YK:n yleiskokouksen hyväksymät vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevat yleisohjeet, Euroopan vammaisten vuoden 2003 tavoitteet, Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma, valtakunnalliset linjaukset, oppaat ja ohjeistukset sekä Etelä-Suomen lääninhallituksen vammaispoliittinen ohjelma 2003 2006. YK:n yleisohjeet on muotoiltu Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten vuosikymmenen (1983-1992) aikana saatujen kokemusten perusteella. Poliittisen ja moraalisen pohjan näille ohjeille muodostaa kansainvälinen ihmisoikeusasiakirja, joka käsittää muun muassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja vammaisia koskevan yleismaailmallisen toimintaohjelman. Lait ja asetukset määrittelevät yhteiskunnan suhtautumisen vammaisiin. Suomen perustuslain (731/1999) 6. :n mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Laki kieltää syrjimisen mm. terveydentilan ja vammaisuuden perusteella. Kuntalain (1995/365) mukaan kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Kunnan on sosiaalihuoltolain 1982/710 17. :n mukaan huolehdittava sosiaalipalveluiden järjestämisestä, mm. vammaisten henkilöiden työllistämistä tukevan toiminnan, vammaisten henkilöiden työtoiminnan, kehitysvammaisten erityishuollon ja vammaisuuden perusteella järjestettävän palveluiden ja tukitoimien järjestämisestä. Asiakaslaki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Laki (380/1987) ja asetus (759/1987) vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista ja laki kehitysvammaisen erityishuollosta (1977/519) määrittelevät, ketkä saavat palveluita ja mitä palvelut ovat. Kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään silloin kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai etuuksia muun lain nojalla. Suunnitteilla on yhdistää vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Yhdistämisestä on tehty lausuntoyhteenveto, joka on runkona uudelle laille. Uuden lain olisi tarkoitus astua voimaan viimeistään vuonna 2009, joskin lain voimaanastumisen aikataulu voi nopeutua. Yhteenvedossa on ehdotukset Suomen vammaispoliittisen ohjelman laatimisesta kymmenen vuoden ajanjaksoksi, palveluiden järjestämistavoista, hallinnosta ja lakiin sisällytettävistä palveluista.
5 Kansallisessa sosiaalialan kehittämisohjelmassa ensisijaisesti kehitetään ja tehostetaan vammaispalveluja. Palveluja kehitetään turvaamaan vammaisten ihmisten tasa-arvoista kohtelua ja itsenäisen elämän mahdollisuutta sekä parantamaan heidän mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Valtakunnallinen vammaisneuvosto on laatinut YK:n yleisohjeiden pohjalta valtakunnallisen Kohti yhteiskuntaa kaikille -vammaispoliittisen ohjelman, joka sisältää yleiset vammaispolitiikan teoreettiset tavoitteet. Ohjelman päämääränä on luoda edellytykset vammaisten ihmisten täysivaltaistumiselle suomalaisessa yhteiskunnassa. Täysivaltaistamisella ja aktivoimalla vammaiset ja heidän järjestönsä mukaan kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan nostetaan vammaisten tarpeet ja intressit näkyviin. Vaikka Suomessa vammaisten asema on viime vuosina parantunut, esteet vaikeuttavat yhä vammaisten liikkumista, työnsaantia, koulutusta ja tiedonsaantia. Vammaisuuden takia koetaan yhä syrjintää ja syrjäydytään. Suurimmat esteet vammaisten ihmisten täydelle osallistumiselle ovat kuitenkin asenteissa erilaisuutta kohtaan. Etelä-Suomen läänin vammaispoliittisen ohjelman (2003 2006) tarkoituksena on antaa kunnille tarkastelunäkökulmaa siihen, mitä kunnan vammaispolitiikassa pitää ottaa huomioon. Ohjelma edistää kuntien välistä yhteistyötä, ja sen tavoitteena on vammaisten henkilöiden hyvinvoinnin edistäminen. Ohjelmassa hyvinvointi on määritelty toteutuvaksi kolmen yleisen tavoitteen avulla: yhdenvertaisuuden, itsenäisen elämän ja voimaantumisen. Tavoitteena on systeemiajattelu, joka korostaa eri toimijoiden yhteistä vastuuta yhteisistä tavoitteista. Ohjelma tukee vammaisneuvostoja ja kuntia vammaispolitiikan toteutumisessa ja kehittämisessä. Ohjelman tehtävänä on edistää ennaltaehkäisevää hyvinvointipolitiikkaa konkretisoimalla vammaispoliittisen päätösten vaikutuksia sekä yksilöettä yhteisötasolla. Vammaispolitiikassa ennaltaehkäisyä on koko elinympäristöä koskevan suunnittelun arvioiminen vammaisten tarpeesta käsin ja rakenteellisten haittojen poistaminen. Ohjelmassa korostetaan kuntien velvollisuutta lakisääteisten palvelujen ja tukitoimien järjestämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö laatii neljäksi vuodeksi kerrallaan sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman. Nykyisessä ohjemassa (2004 2007) vammaisten osalta tavoitteena on kehittää vammaispalveluja. Tulkkipalvelujen ja henkilökohtaisen avustajan saatavuutta pyritään parantamaan. Muuten vammaispalvelut, oikeudet palveluihin ja vammaisten tasa-arvoinen kohtelu pyritään pitämään vähintään olemassa olevalla tasolla. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten palvelut pyritään myös turvaamaan. Tavoitteena olisi, että kunnissa kehitetään palveluja vuonna 2003 tehtyjen vammaisten ihmisten asumispalveluja koskevien laatusuositusten ja apuvälinepalvelujen laatusuositusten mukaan.
Kuusankoskella on oma Tiina Apajasaaren tekemä selvitys vammaisten asumispalvelujen tarpeesta (2003). Selvitys tarjoaa lähtökohtia palveluiden kehittämiselle. 6 3. KUUSANKOSKEN KAUPUNGIN VAMMAISPOLITIIKKA Kuusankosken kaupunki on hyvinvointipalveluihin, monimuotoiseen asumiseen ja palveluiden läheisyyteen panostava asuinpaikka. Kuusankosken kaupungin vammaispolitiikassa heijastuvat valtakunnalliset linjaukset sekä pitkät perinteet vammaispalveluiden järjestämisessä. Toimintaajatuksena on, että palvelut tuodaan kotiin ja laitoshoitoa pyritään minimoimaan. Palvelut järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain ja toissijaisesti vammaispalvelulain mukaisesti. Ensisijaisesti määrärahoja käytetään näiden lakien määrittelemien subjektiivisiin oikeuksiin perustuvien palveluiden järjestämiseen. Vammaisten työllistymistä ja osallistamista pidetään tärkeänä. Voimavarana pidetään yhteistyötä eri vammaisjärjestöjen kanssa. Myös seutuyhteistyö on noussut merkittävään asemaan. Vammaisneuvostolla on tärkeä asema tiedottajana, sillä se toimii yhteistyöelimenä päättäjien ja vammaisten henkilöiden välillä. Vammaisneuvostolla on asiantuntijan rooli ja lausunnonanto-oikeus ja samalla neuvosto toimii voimavarana kaupungin palveluiden kehittämisessä. Kaupunginhallitus valitsee vammaisneuvoston toimikaudekseen. Kaupunginhallitus Vammaisneuvosto Kaupunginhallituksen edustaja Kouvolan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä Kuusankosken seurakunta Yhdistykset: * Kuusankosken Hengitysyhdistys ry * Kuusankosken Invalidit ry * Pohjois-Kymenlaakson Diabetesyhdistys ry * Kuusankosken Kuuloset ry * Kuusankosken Kehitysvammaisten Tuki ry * Pohjois-Kymen Näkövammaiset * Kuusankosken sydänyhdistys ry * Kuusankosken Reumayhdistys ry * Pohjois-Kymenlaakson Epilepsiayhdistys ry *Kymenlaakson mielenterveysseura ry Hallintokunnat: * Sosiaalitoimi (vammaisneuvoston sihteeri) * Opetustoimi * Tekninen virasto * Vapaa-aikakeskus Kuva 1. Vammaisneuvoston organisaatiokaavio
7 Kunnan kaikkien hallintokuntien toiminnassa, suunnittelussa ja päätöksissä tulisi näkyä vammaisten tarpeet. Nämä tarpeet tulisi huomioida ennen kaikkea yleispolitiikassa kaikkien hallintokuntien osalta, ja mikäli tämä ei riitä, niin sitten vasta järjestetään vammaisille tarpeen mukaisia erityispalveluita. Tavoitteena on siis se, että yleiset palvelut olisivat sellaisia, että vammaisetkin henkilöt pystyisivät niitä käyttämän ilman erityisjärjestelyjä. Esimerkiksi rakennetun toimintaympäristön esteettömyys tukee osaltaan itsenäistä toimintakykyä ja mahdollisuutta omatoimisuuteen. Kuusankosken julkiset rakennukset ovat pääosin liikuntaesteettömiä. Kuitenkin monet muut rakennukset ovat edelleen liikuntaesteisiä ja uusiakin virastoja on sijoitettu tiloihin, jotka ovat vammaisten saavuttamattomissa. Esteitä liikkumiselle aiheuttaa myös katujen huono kunto. Liikuntaesteiden lisäksi ongelmia tuottavat mm. sisäilman huono laatu sekä kokolattiamatot (hengityselinsairaudet). Näkö- ja kuulovammaisia ei myöskään ole huomioitu tarpeeksi. Vammaispalvelun oman työn kehittämisen kannalta tavoitteena on muodostaa asiakkaalle toimiva verkosto. Näin sosiaalitoimi ja muut viranomaiset voisivat tukea häntä, ohjata häntä resurssien pariin sekä etsiä ja luoda hänelle uusia mahdollisuuksia. Yhdessä prosessissa voi olla mukana useita toimijoita: asiakkaan itsensä lisäksi mm. järjestöt, sosiaalitoimi, terveydenhuolto, tekninen toimi, kuntoutus, KELA, vakuutusyhtiö ja yksityiset palvelut. 4. KUUSANKOSKEN KAUPUNGIN PALVELUTARJONTA VAMMAISILLE 4.1 Sosiaalikeskuksen tarjoamat palvelut Kuusankosken vammaisten asukkaiden arjessa selviytymistä edesauttaa sosiaalityö, joka toteuttaa palveluiden järjestämisessä ensisijaisesti sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita. Sosiaalityö on ohjausta, neuvontaa ja sosiaalisten ongelmien selvittämistä sekä muita tukitoimia (esim. toimeentulotuki), jotka ylläpitävät ja edistävät yksilöiden ja perheen turvallisuutta ja suoriutumista arjen asioista sekä yhteisöjen toimivuutta. Sosiaalityön lisäksi sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita ovat kasvatus- ja perheneuvonta, kotipalvelut, asumispalvelut, laitoshuolto ja perhehoito. Mikäli nämä eivät ole riittäviä, hyödynnetään vammaispalvelu- ja kehitysvammalain mukaisia palveluita.
8 Sosiaalityön johtaja - vammaispalveluista päättäminen: laitoshoito ja asumispalvelut, työkuntoutus, asuntojen muutostyöt, liikkumisvälineet, omaishoidontuki, avustaja-apu ja em. palveluista perittävät maksut Etuuskäsittelijä - vammaispalvelupäätösten valmistelu - kuljetuspalvelusta, sopeutumisvalmennuksesta, erityisvaatekustannuksista ja -ravintokustannuksista sekä tekstipuhelinten ja videoiden vuokrauksesta päättäminen - alle 65-vuotiaiden omaishoidontuen valmistelu - sosiaalihuoltolain mukainen kuljetustuki Vastaava sosiaalityöntekijä - vammaissosiaalityö - kehitysvammaiset Palveluohjaaja - ohjaus- ja neuvontatyö Etapissa Kuva 2. Kuusankosken sosiaalikeskuksen vammaistyön organisaatio Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista määrittää vammaisille tarkoitetut palvelut. Vammaiselle henkilölle annetaan kuntoutusohjausta ja sopeutumisvalmennusta sekä muita tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisia palveluja. Näitä palveluja voidaan antaa myös vammaisen henkilön lähiomaiselle tai hänestä huolehtivalle taikka muutoin läheiselle henkilölle. Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, tulkkipalvelut sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista. Erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen ei kunnalla ole, jos henkilö on jatkuvan laitoshoidon tarpeessa. Kuusankosken kaupunki järjestää vaikeavammaisille subjektiiviseen oikeuteen perustuvat palvelut sekä määrärahojen puitteissa muita palveluja.
9 Kuusankosken vammaispalveluihin kuuluvat lisäksi vammaisten päivätoiminta, työllistämistoiminta, asumispalvelut, tuki- ja virkistyspalvelut sekä kehitysvammaisten laitoshoito. Palvelut ja tukitoimet hoidetaan kokonaisuudessaan ostopalveluin Kymenlaakson erityishuollon kuntayhtymältä ja yksityisiltä palveluntuottajilta. Sopeutumisvalmennukseen jää niukasti rahaa, mutta lasten kohdalla sopeutumisvalmennukseen pyritään panostamaan, sillä esimerkiksi viittomakielen opetus kuuluu sopeutumisvalmennukseen. Lapset ovat Kuusankoskella etusijalla määrärahojen käytössä, vaikka suurimpana palveluiden käyttäjäryhmänä ovatkin ikääntyvät asiakkaat. Asumispalvelua tarvitsevat asiakkaat asuvat erityishuollon kuntayhtymän asumispalveluissa, yksityisiltä ja järjestöiltä (esim. Invalidiliiton palvelutalo) ostetuissa asumispalveluissa. Kuusankoskella ei tilastoida erikseen kotipalvelun vammaisasiakkaita, mutta näitä asiakkaita on kotipalvelun piirissä. (Liite 1.) 4.2 Kehitysvammalain mukainen erityishuolto Kehitysvammalain mukainen erityishuolto asumispalveluissa toteutuu Kuusankoskella suhteellisen hyvin ja se vastaa tarpeeseen. Asumispalveluita ovat tuottaneet yksityiset palveluntuottajat, järjestöt ja Kymenlaakson erityishuollon kuntayhtymän asumisyksiköt. Kehitysvammaisten työtoiminta jakautuu Kuusankoskella niin, että suurin osa asiakkaista on erityishuollon kuntayhtymältä ostetussa työtoiminnassa ja lisäksi ostetaan palveluita Parik-säätiöltä sekä Sotek-säätiöltä Kotkasta. Lisäksi asiakkaita on kunnan omissa yksiköissä suojatyössä. Asiakkaita on laitoshoidossa Kuusaan kuntoutuskeskuksessa ja Kårkulla samkommun-nimisen kuntayhtymän yksikössä. Tavoitteena Kuusankoskella on, että laitoshoidon osuutta vähennetään. Vaikeavammaisten osalta laitoshoitopaikkoja tullaan kuitenkin jatkossakin tarvitsemaan, joten laitoshoidosta ei voida kokonaan luopua. Erityishuollon muuta tukea on vaikea eritellä, koska kaikki pyritään järjestämään yleisiä palveluja käyttäen ja erityispalveluihin siirrytään vasta tarvittaessa. Erityshuollon palveluita Kuusankoskella ovat lisäksi neuvolapalvelut sekä avohuollon ohjaus, jotka on ostettu Kymenlaakson erityishuollonkuntayhtymältä.
4.3 Terveydenhuollon palvelut, apuvälineet ja fysioterapiapalvelut 10 Terveydenhuoltopalvelut ostetaan Kouvolan seudun kansanterveystyön kuntayhtymältä. Terveysaseman fysioterapiaosasto tarjoaa avopuolen yksilö- ja ryhmäterapiaa sekä hoitaa apuvälinelainauksia. Alle 65-vuotiaiden vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen (fysioterapia avo-/kotikäynteinä, laitoskuntoutusjaksot) kustantaa Kela. Yli 65-vuotiaat vaikeavammaiset, jotka tarvitsevat kuntoutusta, siirtyvät perusterveydenhuollon asiakkaiksi. Kuntoutuksen tarve kartoitetaan ja asiakkaalla tulee olla oman lääkärin laatima kuntoutussuunnitelma. Palvelut pyritään järjestämään omana toimintana joko yksilö- tai ryhmäterapioina. Kotona annettaviin hoitosarjoihin ei ole mahdollisuuksia. Yksityisiä ostopalveluja käytetään mahdollisimman vähän, eikä esim. laitoskuntoutusjaksoja ole mahdollista asiakkaalle kustantaa. Fysioterapiaosastolla toimii seuraavat terapiaryhmät: neurologisten potilaiden ryhmät, lasten ryhmä, ikääntyneiden toimintakykyryhmä, kuntoryhmät, lääkinnällisen harjoitusterapian ryhmä, tasapainoryhmä sekä allasryhmät. Apuvälineet, kuten pyörätuolit, wc- ja suihkutuolit sekä muut päivittäistoimintoihin tarvittavat apuvälineet, voi lainata terveysaseman fysioterapiaosastolta. Erikoisapuvälineet, esim. sähkökäyttöiset pyörätuolit, hankitaan sairaanhoitopiirin kautta. Väestön ikärakenteen muuttuessa kuntoutustarve lisääntyy ja siihen käytettävät varat ovat rajalliset, joten palveluiden tarjonta ei vastaa kysyntää.
4.4 Päivähoitopalvelut 11 Kuusankoskella vammaiset lapset pyritään integroimaan normaaleihin päiväkotiryhmiin lähipalveluperiaatteella eli heidät sijoitetaan mahdollisimman lähelle kotia oleviin hoitopaikkoihin. Vammaiselle lapselle järjestetään hänen tarvitsemansa tukipalvelut, kuten terapiat, ja häntä varten tarvittava henkilöstö, kuten erityislastentarhanopettaja tai henkilökohtainen avustaja. Tilat pyritään muuttamaan tarkoituksenmukaisiksi ja hankkimaan tarvittavat apuvälineet. Erityislasten määrästä tehdään selvitys vuosittain. (Liite 2.) 4.5 Perusopetuksen tarjonta Perusopetuksessa vammaiset lapset integroidaan mahdollisuuksien mukaan tavallisiin luokkiin. Tällöin varmistetaan, että oppilas saa riittävät tukitoimet, kuten erityisopettajan tai avustajan. Tilat muutetaan tarkoituksenmukaisiksi ja hankitaan tarvittavat apuvälineet. Vaikeasti liikunta-, näkö- tai kuulovammaisten koulupaikka suunnitellaan yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Keskustan ja Pilkanmaan kouluissa (luokat 1.-6.), Naukion koulussa (luokat 7.-9.) ja Tähteenkadun koulussa (luokat 1.-9.) annetaan opetusta erityisryhmissä. Mikäli oppilaalle ei löydy sopivaa koulua Kuusankoskelta, hänelle järjestetään mahdollisuus käydä toisen kunnan erityiskoulua. Erityisoppilaalle tehdään henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), jonka tarkoituksena on oppilaan yksilöllisten erityispiirteiden huomioiminen. Oppilaan kehittymistä seurataan vähintään kerran lukukaudessa. Ongelmana perusopetuksessa on pätevien erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien puute, joka tosin koskee koko maata. Erityisopetuksen kehitysryhmä aloittaa toimintansa lähiaikoina. Sen tarkoituksena on paneutua erityisopetuksen ongelmakohtiin ja pyrkiä kehittämään erityisryhmien opetusta.
4.6 Peruskoulun jälkeinen koulutus 12 Peruskoulun jälkeen vammaiset pyritään integroimaan tavallisiin oppilaitoksiin. Lisäksi käytettävissä ovat erityisoppilaitokset ja kansanopistojen erityislinjat ympäri Suomea. Kuusankoskella toimii Perttulan ammattioppilaitos, joka on valtion omistama erityisammattioppilaitos ja ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus. Kehittämiskeskuksen pääpaikka on Hämeenlinnassa. Perttula on tarkoitettu kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville nuorille. Kuusankosken toimipaikassa annetaan työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta, jonka tavoitteena on yksilön kehittyminen itsenäisessä elämänhallinnassa ja soveltuvan työ- tai opiskeluympäristön löytyminen hänelle. Koulutoimi tekee yhteistyötä Perttulan ammattioppilaitoksen kanssa. 4.7 Vammaisten työllistyminen Vammaisten sijoittuminen työelämään on edelleen vaikeaa. Vammaisten henkilöiden työllistymistä vaikeuttavat asenteet, ympäristötekijät, apuvälineiden ja avustajapalveluiden puute. Parik -säätiö on merkittävä vammaisten työllistäjä Kuusankoskella. Sen palvelutuotteita ovat työtoiminta, kuntouttava työtoiminta, tuettu työllistyminen, määräaikainen työvalmennus, nuorten ja mielenterveyskuntoutujien työvalmennus sekä ammatillinen työvalmennus, työkyvyn arviointi, mielenterveyskuntoutujien Valmennus Vire sekä arviointi asiakkaan työpaikalla. Kuusankosken kaupungintalolla on aloittanut toimintansa Kouvolan seudun työvoiman palvelukeskus. Kuusankosken toimipisteen palveluihin kuuluvat määräaikais- ja aktivointisuunnitelmat, työnhakusuunnitelmat, kuntouttava työtoiminta ja työvoimakoulutukseen ohjaaminen. Yksilön tarpeisiin vastaava palvelu edellyttää hyvää yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen, työvoimaviranomaisten ja Kansaneläkelaitoksen kanssa. Palvelukeskuksen tehtävänä on edistää asiakkaiden työllistymistä, työkyvyn ylläpitoa, aktivointia ja kuntoutumista. Asiakkaalle tarjotaan tukea työnhaussa ja elämänhallinnassa sekä monipuolisia kuntouttavia ja aktivoivia palveluita. Tarvittaessa selvitetään asiakkaan työkyvyttömyyseläke-edellytykset.
4.8 Muut palvelut 13 Tärkeitä palveluja ovat myös liikunta- ja vapaa-ajan palvelut sekä kulttuuripalvelut. Erityisryhmien liikuntapalveluilla on pitkät perinteet Kuusankoskella. Vammaisille on tarjolla laaja valikoima erilaisia liikuntaryhmiä, esim. neurologinen ryhmä sekä vesivoimistelu- ja kuntosaliryhmiä useille erityisryhmille. Lisäksi kolmas sektori toimii Kuusankoskella hyvin, esimerkkinä Etappi, joka on kymmenen eri vammaisjärjestön yhteinen tukipiste. Etapissa työskentelee myös kaupungin työntekijä sosiaaliohjaajana. 5. KUUSANKOSKEN VAMMAISPALVELUJEN NYKYTILAN ANALYYSI Kuusankoskella on pitkät perinteet vammaispalveluiden järjestämisessä. Kaupunkiin on keskittynyt paljon erityisosaamista, kuten Kuusaan kuntoutuskeskus kaikkine palveluineen. Kaupungin päättäjät ovat halunneet panostaa vammaishuoltoon, ja tämä näkyy moninaisina palveluina. Pienen paikkakunnan etuna on mahdollisuus reagoida nopeasti asiakkaiden tarpeisiin ja asiakkaiden palvelu on yksilöllistä. Yhteistyö naapurikuntien, kolmannen sektorin, omaisten ja vammaisneuvoston välillä on tiivistä. Laman jälkeiset leikkaukset näkyvät vammaispalveluissa resurssipulana niin, että subjektiiviset oikeudet voidaan turvata, mutta muita palveluita joudutaan karsimaan. Työtehtävät ovat moninaistuneet ja palvelujärjestelmä on pirstaleinen. Sosiaalityöntekijöiden lisääntynyt työmäärä on heikentänyt vammaisten asiakkaiden asemaa. Palvelusuunnitelmia ei ole riittävästi, ja työntekijöiltä puuttuu usein realistinen kuva asiakkaan tarpeista. Tilanteeseen toivotaan parannusta uuden sosiaalityöntekijän myötä. Päivähoidon ja perusopetuksen haasteena on onnistuminen pätevien erityisopettajien rekrytoinnissa, mikä on valtakunnallinen ongelma. Yhteiskunnan muutokset ovat luoneet paineita selkiyttää vammaishuoltoa ja Kuusankoskella tarvitaan entistä enemmän palveluohjausta, jotta asiakkaat saisivat riittävästi ja oikea-aikaisesti tietoa tarvitsemistaan palveluista.
SWOT - ANALYYSI KUUSANKOSKEN VAMMAISPALVELUISTA 14 NYKYISET VAHVUUDET NYKYISET HEIKKOUDET historiallinen tausta ammattitaitoinen henkilökunta, erityisosaaminen päättäjien halu edistää vammaisten toimintaa, kaupungin panostus yhteistyö, verkostot (naapurikunnat, vammaisneuvosto, 3.sektori, omaiset) yksilölliset palvelut, mahdollisuus reagoida nopeasti asiakkaiden tarpeisiin erityispalvelut (Perttula, Etappi, Invalidiliiton palvelutalo, Pariksäätiö, Kuusaan kuntoutuskeskus) asiakaslähtöisyys integroituminen (päiväkoti, koulu) keskeinen sijainti puutteelliset resurssit (raha, henkilöstö) työtehtävien moninaistaminen palvelujärjestelmän pirstaleisuus yhteistyö eri sektoreiden välillä palveluohjauksen puute erimielisyydet kuntayhteistyössä (poliittiset, taloudelliset) asiantuntijuuden riittävä löytyminen asiakkaalle tiedottaminen pienien vammaisryhmien huomiointi käsitteiden sekavuus erilaiset näkemykset, asenteet palvelusuunnitelman puute yhtenäinen, yhteinen potilastiedosto puuttuu TULEVAISUUDEN MAHDOLLISUUDET TULEVAISUUDEN UHAT yhteistyö 3. sektorin kanssa uusi lainsäädäntö palveluohjaus (tiedon kulun paraneminen, tavoitettavuus, suunnitelmallisuus) palveluiden kehittäminen (projektit) laadun käsitteiden määrittely osaamisen jakautuminen avoin ja rohkea työote palveluiden keskittäminen lisää henkilökuntaa vastaavan sosiaalityöntekijän panos yhtenäinen potilastietojärjestelmä kuntayhteistyö resurssien väheneminen tai muualle suuntaaminen uusi lainsäädäntö valtion antamat uudet velvoitteet kuntayhteistyö kilpailuosaaminen, kilpailutilanne väliaikaisratkaisut asennemuutoksen eteneminen pienet vammaisryhmät suurten jalkoihin vammaisten kyky selvitä palveluviidakossa muutospelko yksilöllisyyden unohtaminen väliinputoaminen tiedon puute toimintojen ulkoistaminen
6. PALVELUTUOTANNON TOIMINTAOHJELMA VUOTEEN 2011 15 Lähtökohtana Kuusankosken vammaispolitiikassa tulee olla erilaisuuden hyväksyminen, vammaisten osallisuuden ja toimintamahdollisuuksien parantaminen. Jotta tulevaisuudessa tarvittaisiin mahdollisimman vähän erityispalveluita, olisi lähdettävä liikkeelle jo yhteiskunnallisesta suunnittelutyöstä. Kuntouttava työote tulee olla ensisijainen kaikissa vammaisten palveluissa. Suurimpana haasteena vammaisten palveluissa Kuusankoskella on taloudellisten resurssien turvaaminen. Vammaispalveluissa eletään epävarmaa aikaa, sillä lakimuutoksia on tulossa lakien yhteensovittamisessa vuosina 2007 2009. Epätietoisuutta aiheuttaa myös omaishoitolain muutos sekä sisäministeriön valmistelema kotikuntalaki, jonka mukaan kotikunta määräytyisi sen mukaan, missä kunnassa asiakas saa asumispalvelua. Muutos aiheuttaisi huomattavia kustannuksia Kuusankosken kaupungille. Lakimuutokset saattavat horjuttaa erityishuoltopiirien asemaa ja niiden purkaminen saattaa tulla ajankohtaiseksi. Lisäksi haasteita aiheuttaa mahdollinen kuntarakennemuutos ja seudullinen vammaispalveluhanke. Muutoksia on tulossa lähitulevaisuudessa paljon, joten vammaispalveluiden kehittäminen on haasteellista. Kehittämistyön painopisteenä on kunta- ja organisaatiorajat ylittävä yhteistyö kuntaseitsikon alueella. Tälle ovat edellytyksenä yhtenäiset ohjeistukset ja normit. Kuusankosken kaupunki on mukana Kouvolan seudun vammaispalvelujen kehittämishankkeessa (2005-2007), jonka päätarkoituksena on vammaispalveluiden seudullinen kehittäminen ja koordinointi kuntien, erityishuollon kuntayhtymän, Parik-säätiön sekä vammaisjärjestöjen ja Socomin yhteistyönä. Hankkeen tavoitteena on eri palvelujen tuottajien yhteistyönä luotu vammaispalvelujen järjestämisen toimintamalli, joka perustuu asiakaslähtöisyyteen, dialogisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen sekä yhdenvertaisuuden edistämiseen. Tulevaisuudessa tehdään enenevässä määrin yhteistyötä kolmannen sektorin ja vammaisneuvoston kanssa. Tiedon kulun ja tietojärjestelmien kehittäminen on tärkeää yhteistyön kannalta. Tekninen kehitys antaa vammaisille mahdollisuuden entistä itsenäisempään elämään. Kun tiedotus ja tietoisuus palveluista lisääntyy, myös palveluiden kysyntä kasvaa ja vaatimustaso laadun osalta nousee. Asiakkaan kannalta palveluohjauksen ja palvelusuunnitelmien kehittäminen edistää tiedon kulkua ja parantaa asiakkaan asemaa. Palveluiden suunnitelmallisuus ja jatkuvuus on turvattava kaupungin ja kolmannen sektorin välisessä yhteistyössä.
16 Henkilöstöresursseja tulee myös kehittää ja varmistaa henkilökunnan sitouttaminen uudistuksiin niiden toteuttamiseksi. Tuloksena ovat entistä asiakaslähtöisemmät palvelut, joissa palvelujen sisältö on aina räätälöity yksilön tarpeisiin. Tavoitteiden toteuttaminen edellyttää tulevaisuudessa kokonaisuuksien hallintaa. Tällä turvataan myös yhteistyö ja verkostoituminen. Palveluiden tasalaatuisuus tulee turvata, jotta asiakkaat ovat tasavertaisessa asemassa. Palvelujärjestelmän pirstaleisuus hankaloittaa palveluiden saatavuutta ja näin ollen heikentää asiakkaan asemaa. Palvelusuunnitelmien tekoon on kiinnitettävä erityistä huomiota ja siksi vammaispalveluissa onkin tarvetta sekä omalle sosiaalityöntekijälle että palveluohjaajalle. Vammaishuollon etuuskäsittelyn hoitavat etuuskäsittelijät. Päivähoidon kehityshaasteena on lapsuuden näkökulman esiin nostaminen. Lasta tarkastellaan ensisijaisesti lapsena ja vasta sitten huomioidaan, että kyseessä on erityislapsi. Kaupungin on varauduttava järjestämään lapselle ryhmäavustaja tai henkilökohtainen avustaja tarvittaessa. Erityisoppilaiden määrä tulee koulutoimessa kasvamaan, joten vammaisten lasten koulupalveluita on kehitettävä. Erityisopetuksen kehitysryhmä on käynnistynyt, ja sen myötä voi löytyä lisää kehittämistarpeita. Kehitysvammaisille on Perttulan toimipiste, mutta muiden vammaisten jatkokoulutusmahdollisuuksiin peruskoulun jälkeen ja työllistymiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Vammaisten kanssa työskentelevien koulutukseen tulee panostaa. Tavoitteena on turvata riittävä koulutustaso erityisesti kotipalvelun työntekijöille ja erityisopetuksen koulunkäyntiavustajille. Vammaispalveluissa työskentelevien osaamista tulee lisätä myös täydennyskoulutuksella. Vammaisten henkilöiden ja eri vammaisjärjestöjen sekä vammaisneuvoston asiantuntemus tulee ottaa käyttöön palveluita ja kaupungin rakennetta kehitettäessä. Vammaisneuvoston järjestöedustajien haastattelussa on tullut ilmi kehittämistä vaativia kohtia, kuten katujen ja pyöräteiden kunnossapito, kerrostalojen huono sisäilmanlaatu ja hissittömyys sekä julkisen liikenteen toimimattomuus. Jalka- ja reumahoitajien palveluiden saatavuus tulee myös turvata. 7. VAMMAISPALVELUJEN JA -POLITIIKAN ARVIOINTI JA SEURANTA Vammaishuollon strategiaa arvioidaan ja seurataan valtuustokausittain. Vammaisneuvoston sihteeri vastaa strategian päivityksestä. Arvioinnissa käytetään valtakunnallisia laatusuosituksia.
LÄHTEET 17 Apajasaari, Tiina. Selvitys vammaisten asumispalvelujen tarpeesta. 2003. Apuvälineiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:7. Erilaisuus on normaalia. Etelä-Suomen läänin vammaispoliittinen ohjelma 2003-2006. Etelä- Suomen lääninhallituksen julkaisu nro 65. Euroopan parlamentti. Tiedote vammaispolitiikasta. Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta. Lokakuu 2003. Kouvolan seudun vammaispalvelujen kehittämishanke 2005 2007. Paara, Erkki. (toim.) Vammaispalvelujen järjestäminen ja osaaminen. Selvitys vammaislakien yhdistämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005:4. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2000 2003. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 17/2000. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004-2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 20/2003. Suomen perustuslaki 731/1999 Suomen laki. Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 sekä asetus 895/1999. Suomen laki. Uudisrakentamista koskeva laki ja asetus 132/1999, A 895/1999. Suomen laki. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977. Suomen laki. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000. Suomen laki. Laki ja asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987 ja 759/1987. Suomen laki. Sosiaalihuoltolaki 710/1982. Suomen laki. Työvoimapalveluasetus 1251/1993. Suomen laki. Kuntalaki 365/1995. Valtakunnallinen vammaisneuvosto. Kohti yhteiskuntaa kaikille. 1995. Valtioneuvoston periaatepäätös sosiaalialan turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö 2003. YK:n Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevat yleisohjeet 1993. Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö. Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:4.
HAASTATTELUT 18 Apajasaari, Tiina, asumispalveluvastaava, Asumispalvelusäätiö ASPA. 4.10.2005. Hakkarainen, Ritva, asumispalveluiden johtaja. Kuusankosken Invalidiliiton asumispalvelut. 27.9.2005. Hongisto, Terttu, etuuskäsittelijä. Kuusankosken kaupunki, 30.9.2005. Korpelainen, Niina, perusturvajohtaja. Kuusankosken kaupunki, 11.10.2005. Kuusisto, Helena, varhaiskasvatusjohtaja. Kuusankosken kaupunki, 7.10.2005. Lappalainen, Ritva, sosiaalityön johtaja. Kuusankosken kaupunki, 30.9.2005. Nikka, Leena, fysioterapeutti. Kouvolan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä, 10.10.2005. Siponen, Anne, johtaja. Kymenlaakson erityishuoltopiiri, 18.10.2005. Uusipaikka, Sirkka, koulutoimenjohtaja. Kuusankosken kaupunki, 13.10.2005. Virtala, Karoliina, aikuissosiaalityön vastaava sosiaalityöntekijä. Kuusankosken kaupunki, 30.9.2005. Vammaisneuvoston järjestöedustajat, 20.11.2005. STRATEGIAN LAATIJAT Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu sosiaaliala Elimäki. Opiskelijat: Kirsi Kylmäniemi, Raija Merikukka, Maria Riihiaho, Janna Saikkonen, Tanja Tuunainen. Ohjaaja lehtori Tuomo Paakkonen.
Liite 1 19 Vammaispalveluiden asiakkaita vuonna 2004 Vammaispalvelun saajia väkiluvusta 2,35 %. Vaikeavammaisten kuljetuspalvelut 415 Vaikeavammaisten palveluasuminen 8 Henkilökohtainen avustaja 10 Tulkkipalvelut 14 Asunnon muutostyöt ja asuntoon kuuluvat välineet 32 Auton hankinta ja auton muutostyöt 6 Sopeutumisvalmennus 5 Ylimääräiset vaatekulut 7 Erityisravintokustannukset 1 Muut 2 Kehitysvammaiset Laitoshoidossa 17 Asumispalvelut: Autettu asuminen 29 Ohjattu asuminen 7 Työ- ja toimintakeskusten työ- ja päivätoiminta 46
Liite 2 20 Erityistukea saavat lapset varhaiskasvatuksessa vuonna 2004 Lapsia, joilla on lausunto, on 39 eli heitä on 5,3 % hoidossa olevien päivähoitolasten kokonaismäärästä. Näiden lasten hoito ja kasvatus on yhteydessä seuraaviin erityiskysymyksiin: kokonaismäärä osuus erityislapsista kielen kehityksen ongelmat 16 41% monimuotoiset kehitysviivästymät 10 26% tarkkavaisuuden ongelmat 4 10% kehitysvammaisuus 4 10% erilaiset sairaudet 3 8% muut kysymykset 2 5%