PHYS-C0240 Materiaalifysiikka kevät 2017

Samankaltaiset tiedostot
PHYS-C0240 Materiaalifysiikka (5op), kevät 2016

Kvantittuminen. E = hf f on säteilyn taajuus h on Planckin vakio h = 6, Js = 4, evs. Planckin kvanttihypoteesi

KRISTALLOGRAFIASSA TARVITTAVAA MATEMA- TIIKKAA

1.5 RÖNTGENDIFFRAKTIO

Fysiikka 8. Aine ja säteily

Luento 3. Millerin indeksit Kidevirheet Röntgendiffraktio Elastisuusteoria

Työn tavoitteita. 1 Teoriaa

766334A Ydin- ja hiukkasfysiikka

KIDETUTKIMUS. 1. Työn tavoitteet. 2. Työn taustaa

Braggin ehdon mukaan hilatasojen etäisyys (111)-tasoille on

Vaihdetaan ryhmässä (1) summausindeksiksi K, jolloin saadaan (E E 0 k K 1

Atomin ydin. Z = varausluku (järjestysluku) = protonien määrä N = neutroniluku A = massaluku (nukleoniluku) A = Z + N

Kvanttifysiikan perusteet 2017

Fononit. Värähtelyt lineaarisessa atomiketjussa Dispersiorelaatio Kaksi erilaista atomia ketjussa Fononit kolmessa dimensiossa

Kuva 1. Braggin diffraktio sarjasta atomitasoja.

Osallistumislomakkeen viimeinen palautuspäivä on maanantai

Röntgenkuvaus, digitaalinen kuvaus ja tietokonetomografia

Luku 14: Elektronispektroskopia. 2-atomiset molekyylit moniatomiset molekyylit Fluoresenssi ja fosforesenssi

n=5 n=4 M-sarja n=3 L-sarja n=2 Lisäys: K-sarjan hienorakenne K-sarja n=1

Orgaanisten yhdisteiden kiinteän tilan rakennemääritysmenetelmät

Luku 3: Virheetön kide

Infrapunaspektroskopia

Kanelihappokiteiden fotodimerisaatio ja röntgen-ramanmittaukset. Tuomas Talka

Diffraktio. Luku 36. PowerPoint Lectures for University Physics, Twelfth Edition Hugh D. Young and Roger A. Freedman. Lectures by James Pazun

Ydinfysiikka lääketieteellisissä sovelluksissa

Täydellinen klassinen fysiikka 1900

Luento 6. Mustan kappaleen säteily

12. Eristeet Vapaa atomi

Kidehilan perusominaisuudet

Valon sironta - ilmiöt ja mallinnus. Jouni Mäkitalo Fysiikan seminaari 2014

Fysiikan laboratoriotyöt 2, osa 2 ATOMIN SPEKTRI

Kuva 1: Yksinkertainen siniaalto. Amplitudi kertoo heilahduksen laajuuden ja aallonpituus

Chem-C2400 Luento 2: Kiderakenteet Ville Jokinen

, m s ) täytetään alimmasta energiatilasta alkaen. Alkuaineet joiden uloimmalla elektronikuorella on samat kvanttiluvut n,

12. Eristeet Vapaa atomi. Muodostuva sähköinen dipolimomentti on p =! " 0 E loc (12.4)

PHYS-C0220 TERMODYNAMIIKKA JA STATISTINEN FYSIIKKA

S Fysiikka IV (SE, 3,0 ov) S Fysiikka IV (Sf, 4,0 ov )

9. Polarimetria. tähtitieteessä. 1. Polarisaatio. 2. Stokesin parametrit. 3. Polarisaattorit. 4. CCD polarimetria

Hajoamiskaaviot ja niiden tulkinta (PHYS-C0360)

Ydinfysiikkaa. Tapio Hansson

Atomien rakenteesta. Tapio Hansson

YO-harjoituskoe A / fysiikka Mallivastaukset 1. a)

Materiaalifysiikkaa antimaterialla. Filip Tuomisto Teknillisen fysiikan laitos Aalto-yliopisto

Diplomi-insinöörien ja arkkitehtien yhteisvalinta - dia-valinta 2014 Insinöörivalinnan fysiikan koe , malliratkaisut

Luento 15: Ääniaallot, osa 2

Kidehilan perusominaisuudet

Interferenssi. Luku 35. PowerPoint Lectures for University Physics, Twelfth Edition Hugh D. Young and Roger A. Freedman. Lectures by James Pazun

10. Polarimetria. 1. Polarisaatio tähtitieteessä. 2. Stokesin parametrit. 3. Polarisaattorit. 4. CCD polarimetria

Perunatärkkelyksen rakenne

9. Polarimetria. 1. Stokesin parametrit 2. Polarisaatio tähtitieteessä. 3. Polarisaattorit 4. CCD polarimetria

1240eV nm. 410nm. Kun kappaleet saatetaan kontaktiin jännite-ero on yhtä suuri kuin työfunktioiden erotus ΔV =

Synkrotronisäteily ja elektronispektroskopia. Tutkimus Oulun yliopistossa

Hiukkaskiihdyttimet ja -ilmaisimet

3. MATERIALISTISTEN HIUKKASTEN AALTOLUONNE

Kvanttifysiikka k-2006

766334A Ydin- ja hiukkasfysiikka

Teoreetikon kuva. maailmankaikkeudesta

Valon luonne ja eteneminen. Valo on sähkömagneettista aaltoliikettä, ei tarvitse väliainetta edetäkseen

2. Fotonit, elektronit ja atomit

25 INTERFEROMETRI 25.1 Johdanto

Valon hiukkasluonne. Yliopistonlehtori, TkT Sami Kujala. Kevät Harris luku 3. Elektroniikan ja nanotekniikan laitos

766326A Atomifysiikka 1 - Syksy 2013

766326A ATOMIFYSIIKKA 1 - SYKSY 2017

Säteily ja suojautuminen Joel Nikkola

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

Luku 13: Elektronispektroskopia. 2-atomiset molekyylit moniatomiset molekyylit Fluoresenssi ja fosforesenssi

PIXE:n hyödyntäminen materiaalitutkimuksessa

Nyt n = 1. Tästä ratkaistaan kuopan leveys L ja saadaan sijoittamalla elektronin massa ja vakiot

PHYS-A0120 Termodynamiikka syksy 2016

3.1 Varhaiset atomimallit (1/3)

2.2 RÖNTGENSÄTEILY. (yli 10 kv).

Kuva 1. Fotodiodi (vasemmalla) ja tässä työssä käytetty mittauskytkentä (oikealla).

Röntgentomografia. Tommi Markkanen LuK-seminaari Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Ionisoiva säteily. Tapio Hansson. 20. lokakuuta 2016

Stanislav Rusak CASIMIRIN ILMIÖ

35. Kahden aallon interferenssi

Ydin- ja hiukkasfysiikka: Harjoitus 1 Ratkaisut 1

MIKKELIN LUKIO SPEKTROMETRIA. NOT-tiedekoulu La Palma

KVANTTITEORIA MODERNI FYSIIKKA KVANTTITEORIAN SYNTY AALTO HIUKKAS-DUALISMI EPÄTARKKUUSPERIAATE TUNNELOITUMINEN ELEKTRONIRAKENNE UUSI MAAILMANKUVA

MAAILMANKAIKKEUDEN PIENET JA SUURET RAKENTEET

d sinα Fysiikan laboratoriotyöohje Tietotekniikan koulutusohjelma OAMK Tekniikan yksikkö TYÖ 8: SPEKTROMETRITYÖ I Optinen hila

4 Optiikka. 4.1 Valon luonne

Alkeishiukkaset. Standarimalliin pohjautuen:

Ydin- ja hiukkasfysiikka 2014: Harjoitus 5 Ratkaisut 1

S Fysiikka III (EST) (6 op) 1. välikoe

KEMIA. Kemia on tiede joka tutkii aineen koostumuksia, ominaisuuksia ja muuttumista.

FYSA242 Statistinen fysiikka, Harjoitustentti

Hiukkaskiihdyttimet ja -ilmaisimet

Aurinko. Tähtitieteen peruskurssi

Chem-C2400 Luento 4: Kidevirheet Ville Jokinen

ELEC-A4130 Sähkö ja magnetismi (5 op)

PHYS-C0220 TERMODYNAMIIKKA JA STATISTINEN FYSIIKKA

763628S Kondensoidun materian fysiikka

PHYS-C6360 Johdatus ydinenergiatekniikkaan (5op), kevät 2016

KAASUN IONISAATION PERUSTUVAT SÄTEILYN MITTAUSMENETELMÄT

ja KVANTTITEORIA MODERNI FYSIIKKA KVANTTITEORIAN SYNTY AALTO HIUKKAS-DUALISMI EPÄTARKKUUSPERIAATE TUNNELOITUMINEN ELEKTRONIRAKENNE UUSI MAAILMANKUVA

TYÖ 1.3 Gammasäteilyn energiaspektri

TURUN AMMATTIKORKEAKOULU TYÖOHJE 1 TEKNIIKKA FYSIIKAN LABORATORIO V

Linssin kuvausyhtälö (ns. ohuen linssin approksimaatio):

Materiaalifysiikan perusteet P Ratkaisut 1, Kevät 2017

Transkriptio:

PHYS-C0240 Materiaalifysiikka kevät 2017 Prof. Martti Puska Emppu Salonen Ville Vierimaa Janika Tang Luennot 9 ja 10: Sironta kiteistä torstait 13.4. ja 20.4.2017

Aiheet Braggin sirontaehto Lauen sirontaehto Sironnan intensiteetti Röntgensironta Puuttuvat heijastukset, valintasäännöt Neutronisironta

Osaamistavoitteet Osaat selittää ja johtaa kiteiselle materiaalille aaltojen sironnan konstruktiivisen interferenssin ehdot (Braggin ja Lauen muotoilut) Osaat selittää mitä perustavanlaatuisia (= fysikaalisia) ja käytännön mittauksiin liittyviä eroja ja samankaltaisuuksia on röntgen- ja neutronisironnalla Osaat määrittää rakennetekijän S(hkl) ja sironnan valintasäännöt (puuttuvat heijastukset) kuutiollisille kiderakenteille

Johdanto: röntgensironta

Esimerkki: sironta atomiryppäästä Kukin sirottava yksikkö tässä atomit toimii (pallo)aaltolähteenä sironneelle säteilylle Sironnut säteily havaitaan erityisen voimakkaana tietyissä suunnissa Tässä esimerkissä vain 5x5 atomirypäs, makroskooppiselle näytteelle havaitaan selvät intensiteettipiikit

Braggin sirontaehto

Braggin sironta

Röntgensironta (NaCl) https://universe-review.ca/f13-atom04.htm

Lauen sirontaehto

Lauen ehto Kaksi sirottajaa etäisyydellä d toisistaan Sironneen aallon konstruktiivinen interferenssi, jos ylimääräinen kuljettu matka on aallonpituuden moninkerta: Kiteisen materiaalin tapauksessa d on mikä tahansa hilavektori R Joten konstruktiivisen interferenssin ehto on (tulee olla voimassa kaikille R) tai

Lauen ehto Lauen sirontaehto voidaan muotoilla niin, että intensiteettipiikit havaitaan suunnissa, joissa säteilytyksen k-vektorin pää on jotain tiettyä käänteishilavektoria G vastaavassa Braggin tasossa Eli k:n (ja k :n) projektio G:lle on suuruudeltaan täsmälleen G /2

Sironta Braggin tasoista k-vektori, joka ei toteuta sirontaehtoa k-vektori, joka toteuttaa sirontaehdon käänteishilavektori G, jota vastaavasta hilatasoperheestä sironta tapahtuu sironneen aallon aaltovektori k

Sironnan intensiteetti

1D-ketjun intensiteettipiikit N = 30 piikkien korkeus ~ N 2 Tässä 1D-käsittely termistä jossa

Röntgensironta

Energia vs. aallonpituus

Atomin muototekijän kulmariippuvuus Alumiini (Z = 13) Muototekijä on verrannollinen atomin elektronien lukumäärään, jolloin sironnan intensiteetti I ~ Z 2 sironta raskaammista atomeista peittää helposti alleen kevyemmät Tällöin esim. vetyatomien tuottamaa kontribuutiota sironnan intensiteettiin on erittäin vaikea havaita

Röntgensäteiden tuottaminen 2 1 http://www.hardhack.org.au/book/export/html/108 Suurjännitelähde, jossa katodilta anodille iskeytyvät elektronit tuottavat röntgensäteilyä: 1) jarrutussäteilyn (Bremsstrahlung) jatkumo eri aallonpituuksia ja 2) selkeitä intensiteettipiikkejä transitioista, joissa säteily irrottaa sisempien tilojen elektroneja atomeista (ionisaatio) ja elektronien siirtyessä ( pudotessa ) näille tiloille emittoituu tiettyjä aallonpituuksia vastaavia fotoneita

http://geographyfieldwork.com/synchrotronworks.htm Synkrotronit http://www.esrf.eu/about/synchrotron-science/synchrotron

Puuttuvat heijastukset, valintasäännöt

BCC ja FCC BCC-hilan rakennetekijä: Sironta esimerkiksi (100)-tasoista (h = 1, k = l = 0) ei tuota intensiteettipiikkiä, koska yksikkökopin keskusatomia vastaavasta samansuuntaisesta tasoperheestä (200) syntyy tähän nähden täysin destruktiivinen interferenssi Entä FCC:n tapauksessa? Pystytkö jo suoraan rakenteesta näkemään joitain puuttuvia heijastuksia SC-hilaan verrattuna?

Neutronisironta

Energia vs. aallonpituus

Neutronisironta Vuorovaikutus ensisijaisesti ytimien kanssa Laitteet suuria & kalliita (neutronilähde!) Energiahajonta suuri, matala intensiteetti Ytimen neutronisieppaus mahdollinen ( 3 He, vanadium ) Spallation Neutron Source, Oak Ridge NL, USA

Ydinsirontapituus b muototekijöitä röntgensironnalle (vertailun vuoksi) katkoviiva: kovien pallojen approksimaatio Mitta neutroni-ydin-vuorovaikutukselle (b < 0, attraktiivinen; b > 0, repulsiivinen) Vaihtelee ytimestä toiseen, hyvin vaikea ennustaa Hajonta suurudessa eri ydinten välillä kertaluokan sisällä mahdollista erottaa kevyetkin atomit

Kolmiakselispektroskopia 1. neutronisäde 2. kollimaattori 3. monokromaattori 4. näyte 5. analyysikide 6. detektori Neutronilähteenä fissioreaktori tai hiukkaskiihdytin Energiajakauma sopivilla hidastinmateriaaleilla Neutronipulssit mahdollisia spallaatiolähteillä B. Brockhouse & C.G. Shull, fysiikan Nobel-palkinto 1994 http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/physics/laureates/1994/

Kolmiakselispektroskopia 1. neutronisäde 2. kollimaattori 3. monokromaattori 4. näyte 5. analyysikide 6. detektori Haluttu neutronisäteen energia valitaan monokromaattorikiteellä Seuraus: säteen intensiteetti laskee

Kolmiakselispektroskopia 1. neutronisäde 2. kollimaattori 3. monokromaattori 4. näyte 5. analyysikide 6. detektori Näytteen orientaatiota voidaan vaihtaa, kuten myös suuntaa, jossa sironnutta sädettä analysoidaan Tarkasteltujen neutronien energia voidaan valita analyysikiteen avulla (Braggin sironta taas) Detektorilla sopiva ydinreaktio, esim.

Lisää neutronisironnasta Sir Patrick Stewart esittelee ESS:n https://www.youtube.com/watch?v=sbjj9mrbh9w