ARVIO FINNOON KESKUKSEN, FINNOONKALLION JA MATROONANKADUN

VAIKUTUSARVIO 03.09.2015 ARVIO FINNOON KESKUKSEN, FINNOONKALLION JA MATROONANKADUN ASEMAKAAVOJEN VAIKUTUKSESTA LINNUSTOON Tekijä: Rauno Yrjölä

SISÄLLYS 1 Johdanto... 3 2 Finnoon lintualue... 4 3 Lintujen muutto alueella... 6 4 Hankkeen kuvaus... 8 5 Mahdolliset vaikutukset linnustoon... 13 6 Arvio vaikutusten merkittävyydestä Finnoolla... 14 6.1 Törmäysriski... 15 6.2 Melu ja lisääntyvä stressi... 16 6.3 Ihmisten liikkuminen... 17 6.4 Vaikutukset arvokkaisiin lajeihin... 17 7 Seuranta... 18 8 Ehdotus kaavamääräyksistä... 18 9 Yhteenveto... 19 10 Lähteet... 20 Ympäristötutkimus Yrjölä Oy PL 62 01800 Klaukkala 2

1 JOHDANTO Espoon Finnoon keskukseen suunnitellaan uuden metroaseman ympärille korkean rakentamisen rypästä, jota ympäröi matalamman rakentamisen alue. Finnoon keskuksesta tulee urbaani tiivis kaupunginosa, joka sijoittuu meren lähelle ja Finnoon lintukosteikon viereen. Kaavoituksessa alue on jaettu kolmeen osaan: Finnoon keskus, Finnoonkallio ja Matroonankatu. Nykytilassa kaikki alueen rakennuskanta on matalaa ja väljää, alueilla on lähinnä teollisuutta tai kunnallisteknisten toimintojen tukialueita. Väleissä on pieniä metsäalueita, ja Finnoon lintukosteikon länsireunalla myös avointa ruderaattialuetta. Finnoon keskuksen kaava-alueeseen kuuluu myös Suomenojan voimalaitoksen alue. Voimalaitoksen alueelle suunnitellaan uusia rakennelmia mm. energian varastointia varten. Kaava-alueiden rajat on esitetty kuvassa 1-1. Kaavoituksella voi olla vaikutuksia linnustolle, mmm. lähellä olevan Finnoon kosteikon pesimälajeille. Finnoon osayleiskaavan vaikutuksista Finnoon linnustoalueeseen on tehty jo aiemmin selvitys, jossa on jo tarkasteltu yksityiskohtaisesti koko kaavan mahdollisia vaikutuksia linnustoon (Erävuori 2011). Jo tuossa selvityksessä on tuotu hyvin esiin rakentamisesta, asumisesta ja liikenteestä johtuvat keskeiset vaikutukset eläimistöön. Finnoon alueen kaavoituksen taustatiedoiksi alueelta on tehty useita luontoselvityksiä, mm. kosteikkoalueen ja sen lähiympäristön kattava luontoselvitys (Lammi ym. 2011). Finnoon osayleiskaavaehdotusluonnoksen vaikutusten arvioinnissa keskeisimmiksi vaikutuksiksi luonnon ympäristöön arvioitiin luontotyyppien pintaalan väheneminen sekä kulutuksen lisääntyminen. Linnuston osalta mahdollinen ihmisten ja vapaana mahdollisesti kulkevien lemmikkieläinten sekä rakentamisen aiheuttama häiriö arvioitiin merkittävimmäksi uhaksi, joita voidaan ehkäistä suojavyöhykkeillä sekä kulkureittien järjestelyllä (Ramboll ja Espoon kaupunki 2014). Alueen osayleiskaavaa ja sen arviota laadittaessa kaavojen rakennusten paikat ja rakennusten korkeudet eivät kuitenkaan olleet varmuudella tiedossa, joten korkean rakentamisen vaikutus on arvioitava asemakaavoja varten. Kaikki kolme kaava-aluetta rakentuvat alle 500 metrin etäisyydelle linnustollisesti arvokkaasta Finnoon kosteikosta. Finnoon keskuksen asemakaavassa esitetyt talot tulevat lähimmillään noin 100 metrin päähän kosteikosta. Massiivinen rakentaminen näin lähelle kosteikkoa voi aiheuttaa häiriötä linnustolle, vaikka arvokkaalle lintualueelle ei rakennetakaan.. Esimerkiksi rakentamisen melu ja ihmisten liikkuminen voi häiritä linnustoa. Häiriö voi olla kohtalokas pesimälinnustolle erityisesti haudonta-aikana. Lisäksi korkeat rakennukset voivat aiheuttaa linnuille törmäysriskin. Tässä arviossa tarkastellaan alueen keskuksen ja erityisesti korkean rakentamisen mahdollisia haittoja Finnoon linnustolle. Lisäksi esitetään keinoja mahdollisten haitallisten vaikutusten välttämiseksi tai lieventämiseksi. Espoon kaupungin puolelta työtä on ohjannut työryhmä, johon kuuluivat maisema-arkkitehti Mikla Koivunen, arkkitehti Mervi Hokkanen, arkkitehti Pasi Mäkinen ja ympäristöasiantuntija Leena Sjöblom. Arvion on laatinut FM Rauno Yrjölä. 3

Kuva 1-1. Finnoon kaava-alueiden rajat. 1. Finnoon keskus, 2. Finnoonkallio, 3. Matroonankatu. (Lähde: Espoon kaupunki 2015). 2 FINNOON LINTUALUE Finnoon alueella on aikanaan sijainnut matala merenlahti. Nykyinen lintualue on osin ihmistoiminnan vaikutuksesta syntynyttä, sillä 1960-luvulla alueelle rakennettiin jäte-vedenpuhdistamo ja voimalaitos. Tuolloin merenlahdesta pengerrettiin erilleen saostusallas, joka nykyisin toimii puhdistamon ylivuotoaltaana. Se on linnustollisesti arvokas ja kuuluu Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA-alueet) sekä kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin (IBA). Lisäksi altaan itä- ja koillispuolella on vielä jäljellä rippeitä vanhasta merenlahdesta, ja myös tuolla alueella on arvokasta kosteikkolinnustoa (Lammi ja Nironen 2011). Finnoonlahden linnustoa on seurattu säännöllisesti toistettujen laskentojen avulla. Finnoonlahden pesimälinnustoon kuului vuonna 2008 49 lajia, joiden yhteisparimäärä oli 3981. Näistä kosteikkolintujen osuus oli 25 lajia ja runsaat 3900 paria. Suurin osa linnuista oli naurulokkeja: 3700 parin naurulokkiyhdyskunnassa pesi 90 % kaikista alueen lintupareista (Lammi ja Routasuo 2009). Naurulokki on alueen näkyvin ja kuuluvin laji huhtikuusta heinäkuulle. Finnoonlahdella pesii kolme uhanalaiseksi luokiteltua lintulajia: liejukana, naurulokki ja rastaskerttunen. Lisäksi muutolla tavattavia ovat liro ja suokukko. Silmälläpidettäviä pesimälajeja ovat luhtahuitti, rantasipi ja punavarpunen. Muita arvokkaita lajeja ovat mustakurkku-uikku, harmaasorsa, lapasorsa, heinätavi, luhtakana, pikkusieppo ja pikkutikka (Lammi ja Nironen 2011, Lammi ja Routasuo 2009). Lintuharrastajat tuntevat Finnoon altaan nimenomaan liejukanoista, mustakurkku-uikuista ja harmaasorsista, jotka ovat muualla 4

pääkaupunkiseudulla harvalukuisia ja vaikeammin havaittavia. Yksi altaan merkittävä tekijä on se, että altaan reunaa kulkevalta polulta lajeja voi tarkkailla paljon helpommin kuin pääkaupunkiseudun luonnontilaisilta kosteikoilta. Liejukanan pesimäkeskittymä (32 paria vuonna 2008) on Suomen suurin. Altaan naurulokkiyhdyskunnan arvioitiin vuonna 2008 olevan Etelä-Suomen suurimman. Harmaasorsia pesi tuolloin 8 paria (mutta parimäärä on ehkä tuon jälkeen kasvanut). Harmaasorsia myös kertyy keväällä ja loppukesällä altaalle laajemmalta alueelta Espoon saaristosta. Parhaimmillaan altaalla todettiin miltei 200 yksilöä. Mustakurkkuuikkujen määrä (13 paria) on tiettävästi suurempi kuin yhdelläkään toisella Uudenmaan kosteikolla. Mustakurkku-uikku on EU:n lintudirektiivin liitteen I laji. Finnoonlahden pesimälinnuista myös pikkulepinkäinen on direktiivilaji (Lammi ja Routasuo 2008). Kuva 2-1. Linnustollisesti tärkeän alueen rajaus Lammin ja Nirosen (2011) mukaan. 1 = allas ja huomionarvoisen pesimälinnuston perusteella rajattu kosteikkoalue. 2 = täyttömaa-alue, joka tulisi jättää altaan suojavyöhykkeeksi (mukana länsireunan puusto). 3 = luonnontilaisena säilytettävä jokisuu. A= laidunalue, B ja C ovat metsäalueita. 5

3 LINTUJEN MUUTTO ALUEELLA Lintujen muuttoa Finnoon alueella tutkittiin erillisessä selvityksessä vuonna 2012. Työn tavoitteena oli selvittää lintujen tärkeimmät lentoreitit ja lentokorkeus alueella. Tulosten mukaan lintujen muutto tapahtuu Finnoolla leveänä, rannikkoa seuraavana rintamana. Selvänä johtolinjana erottuu ainoastaan tarkastelualueen eteläosan saaret, joiden yli kulki syksyllä 2012 voimakas pikkulintujen muuttoreitti (Lammi 2013). Vesilinnuista tukka- ja punasotkien havaittiin liikkuvan säännöllisesti Finnoon altaan ja meren välillä. Linnut käyttivät lentoreittinään lähes yksinomaan Finnobäckenin vartta, joka on ainoa rakentamaton ja puuton alue altaan ja meren välillä (Lammi 2013). On kuitenkin huomattava, että monet kosteikkolinnuista liikkuu aktiivisesti myös yöaikaan, ja useiden lajien muutto tapahtuu aina yöllä, joten niitä ei voitu tehdyssä selvityksessä havaita. Finnobäckenin uoman on arveltu olevan myös ainoa väylä altaalle siirtyville sorsapoikueille, mikä myös puoltaa Finnobäckenin suun ja jokivarren säilyttämistä luonnontilaisena (Lammi 2013). Pikkulinnut muuttivat Finnoon altaan ja sataman kohdalla yleensä matalalla, tavallisesti 50 100 metrin korkeudella. Vesilintujen havaittiin lentävän voimalaitoksen korkeiden rakennusten ja piippujen (150 m) molemmilta puolilta, mutta ne eivät tehneet väistöliikkeitä, eivätkä yleensä lentäneet aivan rakenteiden vierestä. Muut isot linnut lensivät turvallisen etäällä tai korkealla voimalaitoksen rakenteisiin nähden (Lammi 2013). Kuva 3-1. Lintujen syksyinen päämuuttoreitti kulkee Suomenojan eteläpuolelta (Lammi 2013). 6

Kuva 3-2. Vesilintujen lentoreittejä Suomenojan altaalle (Lammi 2013). Kuva 3-3. Ruokailulennolle lähtevien naurulokkien lentosuunnat Finnoon altaalla. Luvut ovat keskimääräisiä yksilömääriä tunnissa touko-heinäkuussa 2012 (Lammi 2013). 7

4 HANKKEEN KUVAUS Länsimetro rakennetaan Etelä-Espooseen lähivuosien aikana. Yksi uuden metron asemista sijoittuu Finnoon alueelle, johon suunnitellaan uusi Finnoon keskus metro-, asuin-, työpaikka- ja palvelukortteleineen sekä virkistysalueineen. Metroaseman ympäristö on alueen ja sen palvelujen keskus. Asuntorakentamisen aloittamista alueella tavoitellaan Djupsundsbäckenin kaava-alueella 2016 ja pääosiltaan Finnoon alue olisi valmis 2030-luvulla (Lähde: Espoon kaupunki, internetsivut). Tavoitteena on uudenlainen merikaupunginosa, joka on kestävän kehityksen esimerkkialue. Osayleiskaavan tavoitteena on 14 000 uutta asukasta, mutta asukasluku voi lopulta olla eri, kun alue on kokonaan rakentunut. Keskustakortteleihin arvioidaan tulevan asukkaita noin 5 000. Liikenneverkko suunnitellaan tukemaan raideliikennettä. Palvelut keskittyvät keskuksen alueelle. Visioiden mukaan alueesta pyritään tekemään myös luonnonläheinen, lisäksi yhteytenä merelle on vetovoimainen venesatama. Tässä selvityksessä arvioitavat kolme asemakaava-aluetta sijaitsevat Etelä-Espoon laajemman kehitysalueen sisällä. Kaupunkimaisesti rakentuvan Finnoon keskuksen korkein rakennus on 24 kerroksinen, ja metrokeskuksen alueella on useita yli kymmenen kerroksisia rakennuksia. Finnoonkallion ja Matroonankadun asemakaavat sijoittuvat Finnoon keskuksen pohjoispuolelle ja myös niihin on suunnitteilla melko korkeaa rakentamista. Kuva 4-1. Finnoon keskuksen suunnittelualueen havainnekuva (Lähde: Cederqvist ja Jäntti arkkitehdit, luonnos, saatu 4.6.2015). Rakennusten korkeus kerroksina on ilmaistu roomalaisilla numeroilla. 8

Rakennusten korkeus poikkeaa siis merkittävästi alueen nykyisestä rakennuskannasta, voimalaitosta lukuun ottamatta. Suunnitelman mukaan rakennukset mataloituvat asteittain keskuksesta lintualueelle päin, jolloin korkeuden muutos ei ole niin jyrkkä vaan asteittainen. Finnoon keskuksen toteuttaminen on alkanut pohjoisen pääkatuverkon rakentamisella. Katujen ja siltojen rakentaminen kestää 2015 loppuun. Asuntorakentaminen alueella alkaa aikaisintaan 2017, mutta pääosa toteutuksesta tapahtuu 2020-luvulla. Finnoon keskuksen rakentamisen lisäksi lähialueilla on muutamia muita kaavahankkeita, joilla voi olla vaikutusta alueen linnustoon. Finnoon keskuksen ja sataman rakentaminen ovat todennäköisesti ne hankkeet, joilla on mahdollisesti suurin vaikutus alueen linnustoon. Finnoon keskuksen kaava-alueen koillispuolella on Matroonankadun kaava-alue, joka rakentuu Finnoolta Matinkylään kulkevan uuden Suomenlahdentien pohjoispuolelle. Tällä alueella rakentaminen ei ole yhtä korkeaa kuin keskuksen alueella, mutta yli kymmenen kerroksisia rakennuksia on alueelle tulossa muutamia alueen pohjoisreunalle. Lintualueesta Matroonakatua lähinnä on Finnobäcken-puron ympäristö ja puron itäpuolinen luhta-alue, joihin etäisyyttä on muutama sata metriä. Allas on hieman kauempana. Toinen erillinen kaava-alue on Finnoonkallion alue Finnoon keskuksen luoteispuolella, alueelle tulevan pääväylän varteen. Linnuston kannalta tuo alue jää selvästi Finnoon keskuksen taakse altaalta katsottuna. Etäisyyttä altaalle on noin 500 metriä. 9

Kuva 4-2. Finnoon lintukosteikon suojavyöhykkeet (Lähde: FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 24.4.2015). 10

Kuva 4-3. Matroonankadun kaava-alue (Lähde: Arkkitehdit Tommila Oy, luonnos, saatu 14.1.2015). 11

Kuva 4-4. Finnoonkallion kaava-alue (Lähde: Arkkitehtitoimisto Ajak Oy, luonnos, saatu 14.1.2015 ). 12

5 MAHDOLLISET VAIKUTUKSET LINNUSTOON Espoossa on tehty erillinen korkean rakentamisen strategia, mutta siinä ei juurikaan käsitellä luontoon kohdistuvia vaikutuksia, vaan pääpaino on maisemallisilla ja sosiaalisilla vaikutuksilla (Kjisik ym. 2012). Rakennusten ekologisuutta sekä ilmastoa ja asukkaiden viihtyvyyttä strategiassa käsitellään, mutta mahdollisia vaikutuksia esimerkiksi linnustolle ei lainkaan. Finnoon osayleiskaavasta tehdyssä vaikutusarviossa Erävuori (2011) kuitenkin listasi jo kattavasti rakentamisesta eläimistölle mahdollisesti koituvat haittavaikutukset: 1. estevaikutus (liikenneväylät) 2. elinympäristön häviäminen tai laadun heikkeneminen 3. elinympäristön pirstoutuminen ja/tai eristäytyminen 4. reunavaikutuksen lisääntyminen 5. törmäyskuolemat 6. lisääntyvä stressi (melu, liike) 7. liikkumisen aiheuttamat häiriöt 8. muutokset vesitaloudessa Finnoon keskuksen rakentamisen mahdolliset vaikutukset linnustoon voidaan jakaa ajanjaksollisesti kahteen vaiheeseen, rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin ja käytön aikaisiin vaikutuksiin. Lisäksi vaikutukset voidaan vaikutustapansa mukaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan, suoriin ja välillisiin. Suoriin vaikutuksiin kuuluvat esimerkiksi se, että rakentaminen tuhoaa pesimäpaikan tai että linnut törmäävät rakenteisiin. Suorat vaikutukset ovat helpoiten arvioitavissa, sillä voimakas biotoopin muuttaminen arvattavasti muuttaa myös alueen linnustoa. Finnoon keskuksessa rakentaminen ei tapahdu suoraan arvokkaalle lintualueelle, joten todennäköisesti suurimmat vaikutukset saattavat syntyä rakentamisen aiheuttamasta melusta, ihmisten ja kotieläinten liikkumisesta alueella sekä mahdollisista törmäyksistä rakenteisiin. Välilliset vaikutukset ovat vaikeammin arvioitavissa ja niiden vaikutus on erilainen eri vuodenaikoina. Vakavin vaikutus lintukantoihin on pesimäaikaisella häiriöllä. Voimakas ja äkillinen melu saattaa pelästyttää pesivät linnut lentoon, jolloin saalistajat käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja syövät munat tai poikaset. Monet linnut tottuvat meluun ja ihmisiin, mutta jo hetkellinenkin häiriö saattaa vaikuttaa poikastuoton onnistumiseen, jos pienpedot ehtivät paikalle. Pienpetoihin kuuluvat myös kotikissat ja koirat, jotka voivat tuhota pesintöjä vapaana kulkiessaan. Tutkimusten perusteella melu, ihmisten liikkuminen ja muunlainen häirintä vaikuttavat linnustoon jopa yli 2,5 kilometrin päähän. Vaikutus riippuu paljolti mm. melulähteestä ja toisaalta ympäristötyypistä. Nämä molemmat vaikuttavat melun voimakkuuteen ja sen etenemiseen. Melun vaikutuksia on tutkittu paljon mm. liikenteen melun osalta (Foppen ja Reijnen 1994, Reijnen ja Foppen 1994, 1995a, 1995b, Rodgers ja Smith, 1997). Vesilinnuilla ja kahlaajilla häiriö ulottuu enimmillään 500 metristä pitkälti yli kilometriin. Esimerkiksi amerikanharmaahaikara valitsee pesimäkoloniansa mieluummin kauempaa ihmistoiminnasta, vaikka sopivaa biotooppia olisi lähempänäkin (Watts ja Bradshaw 1994). Rakentamisen aikana melun voimakkuus vaihtelee työmenetelmistä riippuen, mutta yleisesti linnut ovat herkimpiä äkillisille voimakkaille melusykäyksille, kuten esimerkiksi paalutuskoneen aiheuttamalle melulle. Jos äkillinen melu tapahtuu haudonta-aikaan ja emo lähtee pesältä, ehtivät saalistajat mahdollisesti tuhota osan munapesistä. Arabianrannan rakentamisen yhteydessä on tutkittu koepaalutusten avulla melun 13

vaikutusta lintuihin ja kaloihin (Kala- ja Vesitutkimus Oy ym. 1996). Tutkimuksessa havaittiin, että vesi- ja lokkilintujen määrät eivät vähentyneet paalutuksen takia, mutta paalutus pelästytti linnut lentoon enimmillään vielä kilometrinkin päässä, alle 250 metrin etäisyydellä paalutuspaikasta vesilinnut häiriintyivät pahoin. Ihmisen tekemien rakennelmien vaikutuksia lintuihin on tutkittu ulkomailla paljon. Aiheesta on olemassa muutama yhteenvetoartikkelikin (Avery 1979, Drewitt ja Langston 2008), joissa joidenkin korkeiden rakennusten todetaan olevan linnustolle haitallisia törmäysvaaran vuoksi. Yleensä kyse on hyvin korkeista valaistuista tai heijastavista rakennuksista ( pilvenpiirtäjistä ), joihin linnut törmäävät yöllä tai huonossa säässä. Muita haitallisia rakennelmia ovat mm. tuulivoimalat, radiomastot ja majakat. Esimerkiksi majakoiden kirkkaat valot houkuttavat erityisesti sumuisina öinä yöllä muuttavia lintuja lentelemään valossa, ja lopulta osa törmää rakennelmiin. Esimerkiksi Tanskan ja Ruotsin välisellä sillalla tapahtui sillan rakentamisen jälkeen lintujen törmäilyä valaistuihin pyloneihin ja kannatinkaapeleihin (Nilsson 2004), mutta törmäyksiä on saatu vähennettyä säätämällä valaistusta näkyvyyden mukaan. Sumuisina öinä lintujen muuttoaikoina valojen kirkkautta vähennetään. Törmäykset ikkunoihin ovat linnuilla tavallisia, ja syitä siihen on useita. Ikkunoista voi heijastua taivasta tai linnun tulosuunnan maisema, ikkunoista voi nähdä rakennuksen läpi siellä olevan maiseman, tai ikkunoiden takana olevat viherkasvit erehdyttävät lintuja lentämään niiden joukkoon. Esimerkiksi Toronton pilvenpiirtäjäalueella yömuuttajia törmäilee lasiseiniin (Evans-Ogden 1996). Vuosien 1993-1995 seurannassa yli 5000 lintua löydettiin Toronton keskikaupunkialueelta rakennuksiin törmänneenä. Suurin osa oli yöllä muuttavia varpuslintuja, jotka olivat törmänneet pilvenpiirtäjien ikkunoihin. Kanadassa arvioidaan kuolevan 25 miljoonaa lintua vuosittain törmäyksissä (Machtans ym. 2013). Pohjois-Amerikan lintulajistosta 25% on tiedossa havaintoja ikkunoihin törmäämisestä, joten melko suuri osa lajistosta kohtaa ongelman (Klem Jr. 1989). 6 ARVIO VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYDESTÄ FINNOOLLA Taulukossa 6-1 on yhteenveto asemakaavojen mahdollisista vaikutuksista ja niiden merkityksestä linnustolle. Sen jälkeen on käsitelty tarkemmin niitä mahdollisia vaikutuksia, joita Finnoon keskuksen, Finnoonkallion ja Matroonankadun asemakaavojen toteuttaminen saattaisi aiheuttaa. Taulukko 6-1. Erävuoren (2011) esittämiä mahdollisia haitallisia vaikutuksia alueen linnustoon. Haitta Liikenneväylien estevaikutus Elinympäristön häviäminen tai laadun heikkeneminen jatkuu Vaikutus Finnoon keskuksen, Finnoonkallion tai Matroonankadun asemakaavojen toteutuessa Suomenojan lintualueen linnustolle estevaikutusta voi syntyä mm. vesilintujen poikueille, jotka lentokyvyttöminä siirtyvät mereltä lammikolle tai eri kosteikkoalueelta toiselle. Finnoon keskuksen, Finnoon kallion tai Matroonankadun katujen rakentaminen ei kuitenkaan ole vesilintujen liikkumisreiteillä. Kaavojen alueet eivät hävitä Finnoon arvokkaan lintualueen elinympäristöjä, eikä alueen laatu heikkene, sillä lintualueen ja kaava-alueiden väliin jää suojavyöhyke. Arvio haitan merkittävyydestä Ei merkittävää haittaa linnustolle Ei merkittävää haittaa linnustolle 14

Elinympäristön pirstoutuminen ja/tai eristäytyminen Reunavaikutuksen lisääntyminen Törmäyskuolemat Lisääntyvä stressi (melu, liike) Ihmisten ja kotieläinten liikkumisen aiheuttamat häiriöt Muutokset vesitaloudessa Kaava-alueet eivät pirsto lintualuetta, ja pelkästään näiden kaavaalueiden rakentaminen eristä lintualuetta. Tilanne voi kuitenkin muuttua, jos koko altaan ympäristö rakennetaan tulevaisuudessa. Kaava-alueet lisäävät reunaa rakennetun ja luonnontilaisen alueen välillä lintualueen tuntumassa, mutta jo nykyisellään lintualue rajautuu etelä- ja länsireunaltaan luonnontilaltaan poikkeavaan teollisuus- ja ruderaattialueeseen. Rakennetun alueen raja voi eniten vaikuttaa metsä ja avomaalinnuston esiintymiseen alueen länsireunalla, kosteikkolajistoon reunavaikutus on todennäköisesti pienempi. Suomesta on vähän julkaistuja tietoja lintujen törmäyskuolemista muualla kuin autoliikenteessä. Muualla vaikutuksia on kuitenkin todettu, ja koska Finnoon alueella on mm. suuri naurulokkikolonia, joka lentää ruokailulentoja alueelta ruokailualueille, voi törmäyksiä tapahtua. Varsinkin jos korkeissa taloissa on suuria lasipintoja. Kaava-alueiden rakentuminen aiheuttaa väistämättä lisääntyvää melua lintualueen lähistöllä, joka voi vaikuttaa joihinkin lintulajeihin. Finnoon alueella linnusto on joka tapauksessa tottunut pesimäaikana voimalaitoksen aiheittamaan tasaiseen taustameluun, joten häiriön riski on suurin äkillistä melua aiheuttavissa töissä, kuten räjäytyksissä tai paalutuksissa. Kaavojen toteutuessa alueen asukasmäärä kasvaa huomattavasti ja tämä kasvattaa Finnoon lintualtaan ympäristön virkistyskäyttäjien määrää. Häiriön lisääntyminen on väistämätöntä, mutta ihmisten ja kotieläinten kulkua tiukasti ohjaamalla häiriön vaikutuksia voidaan minimoida. Finnoon lintuallas on muusta alueesta hieman ylempänä oleva vesialue. Sen itä- ja pohjoispuolella on kuitenkin merenpinnan tasolla olevia kosteikkoalueita. Finnoon keskuksen, Finnoonkallion ja Matroonankadun asemakaavojen toteutumisella voi olla vaikutuksia alueen hulevesien määrään. Tulevaisuudessa altaaseen johdetaan joko hulevettä korttelialueilta tai puhdistettua jätevettä, jos lisävettä tarvitaan.. Ei merkittävää haittaa linnustolle Ei merkittävää haittaa linnustolle Haitta saattaa olla linnustolle merkittävä, ellei vaikutuksia huomioida suunnittelussa Haitta saattaa olla linnustolle merkittävä, ellei vaikutuksia huomioida suunnittelussa Merkittävä haitta linnustolle, ellei vaikutuksia lievennetä alueen virkistyskäytön suunnittelulla. Asia on huomioitu alueelle laadittavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Ei merkittävää haittaa linnustolle 6.1 TÖRMÄYSRISKI Finnoon tornitalot sijoittuvat lähelle Suomenojan lintualuetta ja alueelle lentävät linnut saattaisivat esimerkiksi törmätä taloihin. Linnut ovat kuitenkin taitavia väistämään rakennelmia myös pimeässä, mutta joissakin tapauksissa tapahtuu onnettomuuksia. Päivälläkin linnut voivat törmätä esimerkiksi lasipintaisiin rakennuksiin, koska laseista heijastuu maisema, johon ne yrittävät lentää kohtaloikkain seurauksin. Korkeutensa vuoksi Finnoon tornitalot voivat olla linnuille törmäysriski. Alueella on jo nyt korkea rakennelma, Finnoon voimalaitos. Lammi havaitsi tutkimuksessaan (Lammi 2013), että suuret linnut väistivät voimalaitos-alueen jo hyvissä ajoin. Finnoon alueelle suunniteltu rakentaminen sijoittuu pikkulintujen suosimalle lentoreitille, mikä saattaa vaikuttaa alueen läpi muuttavien lintujen 15

lentoreitteihin tai lentokorkeuksiin. Vaikka törmäysriski normaalioloissa on pieni, sellainen on olemassa, varsinkin jos talon ulkopinta muodostaa yhtenäisen peilimäisen alueen. Rakennukset eivät kuitenkaan Lammin (2013) mukaan näyttäisi muodostavan törmäysriskiä päivällä muuttaville linnuille. Korkeimpien rakennusten sijoittuminen voisi kuitenkin hänen mukaansa olla riski ruokailulentoja luoteen suuntaan tekeville lokeille. Alueen suunnittelussa on jo nyt huomioitu hänen esittämänsä suositus korkeiden rakennusten sijoittamisesta kauemmas altaasta, ja rakennusten korkeus kasvaa altaan reunalta keskukseen päin. Jos Finnoon korkeimpia rakennuksia ei valaista kirkkaasti, aiemmin kuvattu nk. majakkaefekti ei ole todennäköinen. 6.2 MELU JA LISÄÄNTYVÄ STRESSI Finnoon linnusto on tottunut jossain määrin meluun, sillä vieressä olevasta voimalaitoksesta kantautuu lintualtaalle melua. Kriittistä voivat olla paalutukset tai räjäytykset erityisesti lintualtaan länsipuolen lähimmissä kortteleissa. Näiden kortteleiden väliin jää noin 100 metrin lähivirkistys- ja suojaviheraluetta, joille esitetään kaavamääräystä lintujen pesimärauhan turvaamiseksi häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavia toimenpiteitä tulee välttää 1.4.-15.8. välisenä aikana. Erävuori (2011) on omassa arviossaan arvioinut, että 50-150 metrin levyinen suojavyöhyke rakentamisen ja altaan välillä riittää turvaamaan lintujen pesinnän. Jos suojavyöhykkeellä on puustoa, riittää kapeampi vyöhyke kuin avoimessa paikassa. Toukolanrannan rakentamisesta saadun tutkimustuloksen perusteella 250 metrin etäisyydellä asti melulähteestä voi vesilinnuille koitua merkittävää häiriötä. Finnoon alueella tuo 250 metrin mahdollinen häiriövyöhyke ulottuu virkistys- ja suojavyöhykettä kauemmas, keskustan rakentamisalueille asti. Tällä perusteella lähivirkistys- ja suojavyöhykkeen lisäksi kaavaan olisi altaan länsipuolella olevien lähimpien kortteleiden kohdalle syytä lisätä määräys melua tai tärinää aiheuttavien töiden välttämisestä 1.4.-15.8. välisenä lintujen pesimäaikana. Kuva 6-1. Ympäristösuunnittelu Environ rajaama tärkeä lintualue (punainen), sekä siitä 50m ja 100m etäisyydellä olevat vyöhykkeet. 16

Kuva 6-2. Kuvassa 6-1 esitetyt vyöhykkeet sijoitettuna Finnoon keskuksen suunnitelman päälle. Huomataan, että alueen kaakkoisosassa muutamia taloja rakentuu alle 100 metrin etäisyydelle varsinaisesta kosteikkoalueesta. Näiden talojen osalta olisi hyvä laittaa meluntorjunnasta merkintä myös kaavamääräyksiin. 6.3 IHMISTEN LIIKKUMINEN Keskustakortteleihin arvioidaan tulevan asukkaita noin 5 000. Kasvava asukasmäärä alueella lisää liikkumista rannan tuntumassa ja voi häiritä herkimpien lajien pesintää. Vaaran uhatessa pesällä oleva lintu poistuu ja munat ja poikaset ovat alttiina nisäkäs- ja lintusaalistajien vaikutukselle, jolloin pesimätulos heikkenee. Ajan myötä linnusto tottuu kasvaneeseen kävijämäärään, jos ihmiset ja kotieläimet pysyvät allasta kiertävillä poluilla eikä häiriötä esiinny. Tässä on keskeisessä asemassa alueelle tehtävä hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka linjausten avulla mahdollistetaan liikkuminen ja ulkoilu lintualtaan lähellä ja samalla minimoidaan linnustoon kohdistuvat vaikutukset. Hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksessa on selkeästi esitetty alueen reitit sekä rakenteita joilla ohjataan ihmisten liikkumista ja minimoidaan häiriövaikutus. 6.4 VAIKUTUKSET ARVOKKAISIIN LAJEIHIN Finnoon alueen uhanalaisista lajeista haitallisten vaikutusten suurin riski kohdistuu naurulokkeihin, jotka liikkuvat aktiivisesti altaan ja ruokailualueiden välillä. Liejukana ja rastaskerttunen pysyttelevät altaalla ja niiden liikkumisesta yöllä ei ole tietoa. Melu ja ihmisten liikkuminen vaikuttavat naurulokkien pesintään todennäköisesti vähän. Törmäysriski rakennuksiin on pieni, jos rakennusten toteutustavassa otetaan huomioon jo aiemmissakin selvityksissä mainittu yhtenäisten lasipintojen välttäminen. Vaikka Finnoon keskus on samalla suunnalla, johon 17

naurulokkien ruokailulennot pääosin suuntautuivat aiemmassa tutkimuksessa (Lammi 2013), lokit todennäköisesti kuitenkin kiertävät taloryppään joko etelän tai pohjoisen puolelta. Silmälläpidettävistä lajeista luhtahuitti ja rantasipi liikkuvat lähinnä vain altaalla, punavarpunen reunapensaikoissa. Kaikki kolme lajia ovat yömuuttajia ja niiden liikkeistä yöllä ei ole tietoa. Lajien elinympäristö alueella säilyy ja muun häiriön vaikutus niihin on todennäköisesti pientä. Näiden, kuten muidenkin yöllä muuttavien lajien, törmäysriskiä rakennuksiin ja rakennelmiin voidaan pienentää välttämällä lasipintoja ja voimakasta valaistusta korkeimmissa taloissa. Muista arvokkaista lajeista mustakurkku-uikku ja luhtakana pysyttelevät altaalla. Ne ovat yömuuttajia. Lapasorsa, harmaasorsa ja heinätavi liikkuvat myös altaan ulkopuolella. Lammin (2013) selvityksen mukaan vesilintujen lentoreitti on todennäköisesti Finnoobäckenin kautta merelle, joten Finnoon keskuksen rakentaminen ei lisää olennaisesti lajeihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Pikkusieppo ja pikkutikka ovat reunametsien lajeja, ja niiden osalta elinympäristöä hieman katoaa, mutta molemmin puolin Finnoobäckeniä jää kuitenkin lajeille soveltuvia alueita. 7 SEURANTA Rakentamisen vaikutuksia linnustoon on Suomessa arvioitu eri kaavahankkeissa, mutta korkeiden rakennusten vaikutusta niiden rakentamisen jälkeen ei ole tutkittu. Syynä on korkeiden rakennusten pieni määrä Suomessa, ja niiden vaikutuksia ei ole arvioitu merkittäviksi. Kun Finnoon keskus rakentuu aivan etelärannikon parhaiden muuttoreittien tuntumaan, on rakennusten vaikutusta linnustoon seurattava. Rakennusten vaikutusta lintujen lentosuuntiin voidaan arvioida toistamalla alueella aiemmin tehty tutkimus sekä rakennusvaiheessa että kaupunginosan valmistumisen jälkeen. Lintujen törmäysmääriä rakennuksiin voidaan selvittää valitsemalla alueen keskuksesta muutamia korkeimpia rakennuksia, joiden ympäriltä etsitään aamuisin mahdolliset kuolleet linnut lintujen muuttokausina. Näin voidaan arvioida kuinka paljon lintuja varotoimista huolimatta kenties törmää rakennuksiin, ja mitä lajeja ne edustavat. Törmäysten uhrien etsintä on tehtävä aina heti aamulla, sillä muutoin esimerkiksi varikset voivat löytää ne ja kuljettaa pois. Jotta tutkimuksen aineisto olisi riittävän laadukas, tulisi valita vertailualueita esimerkiksi Helsingin Kalasatamasta ja muutamasta muusta paikasta, joissa on korkeita rakennuksia. Altaan pesimälintumääriä ja poikastuottoa tulee seurata Espoon lintuvesien seurantatutkimuksen mukaisesti säännöllisin väliajoin toistuvilla laskennoilla. Jatkuva seuranta-aineisto on myös erinomaista materiaalia esimerkiksi alueelle suunnitellun luontokeskuksen toimintaan. 8 EHDOTUS KAAVAMÄÄRÄYKSISTÄ Finnoon keskuksen, Finnoon kallion ja Matroonakadun asemakaavojen kaavamääräyksillä voidaan tarkentaa rakentamistapaa ja minimoida linnustolle mahdollisesti aiheutuvaa haittaa. Edellä esitettyjen mahdollisten haitallisten vaikutusten minimoimiseksi kaavamääräyksissä voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia ohjeita tai rajoituksia: Suomenojan lintualueeseen rajoittuvien kortteleiden rakentamisessa on voimakasta melua tai häiriötä aiheuttavien työvaiheiden suorittaminen on kielletty 1.4.-15.8. välisenä aikana. 18

Korttelin lintualtaan puoleisissa sivuissa ei saa käyttää yli kerroksen korkuisia kirkkaita lasipintoja. Korkeita lasipintoja voidaan käyttää, jos lasit on kuvioitu tai lasien edessä on rakenne-elementtejä, jotka vähentävät lintujen törmäysriskiä. Keskuksen korkeissa rakennuksissa ei saa käyttää yli 20 metrin korkeudella yli kerroksen korkuisia kirkkaita lasipintoja. Korkeita lasipintoja voidaan käyttää, jos lasit on kuvioitu tai lasien edessä on rakenne-elementtejä, jotka vähentävät lintujen törmäysriskiä. Korkeimpien talojen yläosien valaistuksella ei saa aiheuttaa haittaa linnuille. Yläosia saa valaista siten, että törmäysriskiä ei aiheudu. Keinona voi olla esimerkiksi valaistuksen säätäminen. 9 YHTEENVETO Kolmesta eri kaava-alueesta Finnoonkallion kaavalla arvioidaan olevan vähiten vaikutusta linnustoon. Myös Matroonan kadun kaavasta aiheutuvat vaikutukset ovat todennäköisesti pieniä. Finnoon keskuksen rakentamisella voi selvästi olla haitallisia vaikutuksia alueen linnustoon. Rakentamisen aikaiset vaikutukset on arvioitu pieniksi, jos suosituksia melua tai tärinää aiheuttavien töiden rajoittamisesta välillä 1.4.-15.8. noudatetaan. Valmiina tornitalojen mahdollisesti linnuille aiheuttama törmäysriski voidaan minimoida julkisivujen suunnittelussa. Korkeita heijastavia pintoja ei tule tehdä, ja taloja ei tule valaista ympäröivää aluetta kirkkaammin. Kasvava asukasmäärä lisää ihmisten liikkumista alueella, mutta asia on huomioitu tekeillä olevassa lintualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Ihmisten kulku kanavoidaan reiteille ja lintujen pesintärauha turvataan myös mm. piilokojujen, lintutornien ja näkösuojien avulla. Kokonaisuudessaan alueen toteutuksesta on linnustoon vaikutuksia, mutta ne ovat suosituksia noudattaen todennäköisesti vähäisiä eikä niillä ole merkittävää haitallista merkitystä alueella pesivien lintulajien populaatioille. Kaavoituksessa on huomioitu jo aiemmissa selvityksissä annettuja suosituksia ja siten vaikutuksia on saatu olennaisesti vähenemään. Huomioimalla myös tässä selvityksessä annetut suositukset, asemakaava ei aiheuta merkittävää haitallista vaikutusta linnustolle. Koska Suomessa on vähän kokemusta ja tutkittua tietoa korkeiden rakennusten vaikutuksista linnustoon, suositellaan rakentamisen aikana ja sen jälkeen tehtävää linnustonseurantaa, missä dokumentoidaan lintujen liikkumista alueella sekä etsitään mahdollisesti rakennuksiin törmänneitä lintuja. Myös se mahdollinen tulos, että niitä ei löydy, on arvokas. Nurmijärvi 3.9.2015 Rauno Yrjölä 19

10 LÄHTEET Avery, M.L., 1979. Review of avian mortality due to collision with manmade structures. Bird Control Seminars Proceedings. Paper 2. Drewitt, A.L., Langston, R.H., 2008. Collision effects of wind-power generators ja other obstacles on birds. Annals of the New York Academy of Sciences 1134, 233 266. 10.1196/annals.1439.015. Erävuori, L., 2011. Finnoon osayleiskaava. Vaikutukset Finnoon linnustoalueeseen. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja (7). Evans-Ogden, L.J., 1996. Collision Course: The Hazards of Lighted Structures ja Windows to Migrating Birds. Foppen, R., Reijnen, R., 1994. The Effects of Car Traffic on Breeding Bird Populations in Woodland. II. Breeding Dispersal of Male Willow Warblers (Phylloscopus trochilus) in Relation to the Proximity of a Highway. Journal of Applied Ecology 31 (1), 95 101. Kala- ja Vesitutkimus Oy, Mikkola-Roos, M., Hirvonen, H., 1996. Toukolanranta, rakentamisen ympäristövaikutukset. Ekologinen näkökulma II. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 1996:20. Kjisik, H., Vocht, S. de, Nyholm, C., Louna, H., et al., 2012. Espoon korkean rakentamisen periaatteet. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja (10/2012). Klem Jr, D., 1989. Bird-Window Collisions. Wilson Bulletin 10 (4). Lammi, E., 2013. Lintujen lentoreittiselvitys Finnoon alueella. Espoon kaupunki, Ys-Enviro Oy, 27 pp. Lammi, E., Hagner-Wahlsten, N., Mäkinen, J., 2011. Finnoon alueen luontoselvitys, 1 40. Lammi, E., Nironen, M., 2011. Suomenojan lintualue. Säilytettävän alueen rajaaminen linnuston perusteella. Lammi, E., Routasuo, P., 2009. Espoon lintuvesien pesimälinnuston seuranta ja viitasammakkoselvitys 2008. Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja (1/2009). Machtans, C.S., Wedeles, Christopher H. R., Bayne, E.M., 2013. A First Estimate for Canada of the Number of Birds Killed by Colliding with Building Windows. ACE 8 (2). 10.5751/ACE-00568-080206. Nilsson, L., 2004. Fågelkollisioner med Öresundsbron 2003. Lund University rapport. Ramboll ja Espoon kaupunki, 2014. Finnoon osayleiskaavaehdotusluonnoksen vaikutusten arviointi: Vaikutukset luontoon, maisemaan ja kulttuuriperintöön. Reijnen, R., Foppen, R., 1994. The Effects of Car Traffic on Breeding Bird Populations in Woodland. I. Evidence of Reduced Habitat Quality for Willow Warblers (Phylloscopus trochilus) Breeding Close to a Highway. Journal of Applied Ecology 31 (85-94). Reijnen, R., Foppen, R., 1995a. The Effects of Car Traffic on Breeding Bird Populations in Woodland. III. Reduction of Density in Relation to the Proximity of Main Roads. Journal of Applied Ecology 32 (1), 187 202. Reijnen, R., Foppen, R., 1995b. The Effects of Car Traffic on Breeding Bird Populations in Woodland. IV. Influence of Population Size on the Reduction of Density Close to a Highway. Journal of Applied Ecology 32 (3), 481 491. Rodgers, J.A., Smith, H.T., 1997. Buffer zone distances to protect foraging ja loafing water birds from human disturbance in Florida. Wildlife Society Bulletin, [S.l.], p. 139-145 ; Watts, B., Bradshaw, D.S., 1994. The influence of human disturbance on the location of Great Blue Heron colonies in the Lower Chesapeake Bay. Colonial Waterbirds 17 (2), 184 186. 20