HÄTÄENSIAPUKOULUTUS LUKIOSSA Sini Laurila Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu/ Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala Hoitotyön koulutusohjelma Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto Sairaanhoitaja (AMK)
2 TIIVISTELMÄ Sini Laurila. Hätäensiapukoulutus lukiossa. Lahti, kevät 2009, 36 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu/ Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala, Hoitotyön koulutusohjelma, Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) Ensiaputaito on kansalaistaito. Ennakolta hankittu tieto, varautuminen ja taitojen jatkuva ylläpitäminen antavat auttajalle valmiuden toimia ensiaputilanteessa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Ensiaputaidot lisäävät arkipäivän turvallisuutta ja kykyä selviytyä erilaisista onnettomuuksista ja erityistilanteista. Tavoitteena on, että koulutuksen saanut osaa soveltaa oppimiaan tietoja ja taitoja käytännön tilanteisiin. Hankkeena toteutetun opinnäytetyön tarkoituksena oli testata ja arvioida nuorten välineettömiä hätäensiaputaitoja Salpausselän lukiossa Lahdessa. Kohderyhmäksi valittiin 17 19- vuotiaat nuoret, koska tutkimusten mukaan nuorille sattuu paljon tapaturmia. Hankkeen tavoitteena oli myös kehittää opiskelijoiden hätäensiapuvalmiutta, ensiaputaitoja ja ehkäistä tapaturmia asenteisiin vaikuttamalla. Hanke tukee terveyden edistämistä, tapaturmariskien tunnistamista ja niiden hallintaa. Hätäensiapukoulutuksen aiheet olivat painelu- ja puhalluselvytys aikuisella, tajuttoman potilaan ensiapu, rajun ulkoisen verenvuodon tyrehdyttäminen potilaalla ja sokin ensiapu potilaalla. Opiskelijoiden hätäensiaputaidot testattiin kyselylomakkeella ennen hätäensiapukoulutusta. Koulutuksen jälkeen tehdyllä uusintakyselylomakkeella kartoitettiin koulutuksen vaikutusta opiskelijoiden ensiaputietoihin ja taitoihin. Koulutuksen jälkeen elvytykseen liittyviin kysymyksiin vastattiin parhaiten. Heikoiten osattiin vastata sokin ensiapuun liittyviin kysymyksiin. Hankkeen tuotoksena koululle jäi koulutuksissa käytetty opetusmateriaali. Kyselyn tulosten ja opettajan palautteen perusteella koulutus oli onnistunut ja nuoret oppivat hätäensiaputaitoja. Asiasanat: hätäensiaputaidot, hätäensiapukoulutus, ensiavun opettaminen ja oppiminen
3 ABSTRACT Sini Laurila, First Aid Educational Course for the Students of Salpausselkä High School. Lahti, spring 2009, 36 pages, 2 appendices. Diaconia University of Applied Sciences / Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Social and Health Care, Degree Programme in Nursing, Specialization in Nursing,Nurse. First aid is a civil skill that should be in everybody s good command. The knowledge which is learned in advance, anticipation, and continuous maintaining of the skills provide preparedness to use the skills in emergency situation in a most appropriate and efficient way. First aid knowledge improves safety in daily life, and ability to cope in different kinds of accidents and in other specific situations. The goal was, that a person who has gotten the education, knows how to use the skills properly in everyday s practical situations. The Bachelor s thesis was made as a project, and its purpose was to test and evaluate adolescents non-instrumental first aid skills in Salpausselkä High school, Lahti. Adolescents aged 17 to 19 were chosen as the target group. According to the statistics young people have higher risk to end up in accidents. The other purpose of this project was also to improve students first aid awareness, first aid skills, and prevent accidents by trying to impact adolescents attitudes towards first aid. The project supports health issues, recognizing risks and controlling them. The subjects of the first aid education were cardiopulmonary resuscitation (CPR) of adults, unconscious patients first aid, prevention off severe bleeding of patient, and first aid of shock. The first aid questionnaire for adolescents, was made before and after the education. This revealed the significance of the first aid education. The results indicate that the education given to adolescents was effective, and they learned first aid skills. The best results were achieved from cardiopulmonary resuscitation, and the weakest results from shock situations. The materials made for the first aid education were given to the Salpausselkä high school. Keywords: First aid skills, first aid education, learning- and educating of first aid.
4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 6 2 HANKKEEN TAUSTA... 7 2.1 Nuorten turvallisuustietous... 7 2.2 Nuorten tapaturma-alttius... 8 3 HÄTÄENSIAVUN KOULUTTAMINEN... 9 3.1 Opiskelijan motivaatio ja sen ylläpitäminen... 10 3.2. Oppimistyylit... 10 3.3. Koulutuksen havainnollistamisvälineet... 12 4 HÄTÄENSIAPUTUNTIEN TEORIA... 13 4.1 Tajuttoman hätäensiapu... 13 4.2 Elottoman peruselvytys... 14 4.3 Verenvuotojen tyrehdyttäminen... 15 4.4 Sokin ensiapu... 16 5 HÄTÄENSIAPUTUNTIEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS... 18 5.1. Hätäensiaputuntien sisältö... 18 5.2. Aineiston keruu... 19 6 HANKKEEN TULOKSET... 22 6.1. Aineiston analysointi... 22 6.2. Palaute... 24 7 POHDINTA... 25 7.1. Hankkeen eettisyys ja hankkeessa käytettyjen arviointimenetelmien luotettavuus... 25 7.2. Tutkimuksen luotettavuus ja aineiston keruu... 26 7.3. Tuntien sisällön arviointi... 27 Lähteet... 30
5 LIITE 1: YLEISIMMÄT KUOLINSYYT IKÄLUOKITTAIN... 33 LIITE 2: KYSELYKAAVAKE... 34
6 1 JOHDANTO Erilaiset tapaturmat ovat arkipäivää monen ihmisen elämässä niin työssä kuin kotonakin. Monesti ensiapu jää antamatta puutteellisen tiedon ja taidon sekä uskalluksen puutteen takia. Kun on tietoa, on yleensä myös helpompi toimia. Tietysti voi sanoa, että yksinkertainen perusensiapu on suurimmaksi osaksi terveen järjen käyttämistä, mutta on silti tilanteita, joissa on hyvä osata ja tietää perusasioita siitä, miten toimia. Ensiaputaito on kansalaistaito. Ennakolta hankittu tieto, varautuminen ja taitojen jatkuva ylläpitäminen antavat auttajalle valmiuden toimia ensiaputilanteessa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Ensiaputaidot lisäävät arkipäivän turvallisuutta ja kykyä selviytyä erilaisista onnettomuuksista ja erityistilanteista. Tavoitteena on, että koulutuksen saanut osaa soveltaa oppimiaan tietoja ja taitoja käytännön tilanteisiin. (Sahi, Castrén, Helistö & Kämäräinen 2006.) Opinnäytetyön aiheena oli ensiapukoulutus Salpausselän lukion ryhmälle. Koulutuksen aihealue rajattiin hätäensiapuun. Koulutuksen pitäjän kiinnostus on akuuttihoitotyössä, jonka parissa hän on työskennellyt useamman vuoden. Kokemukset sairaalan ulkopuolisessa ensihoitotyössä ovat osoittaneet, että maallikon oikein antama hätäensiapu voi antaa ammattilaiselle lisäaikaa ihmishengen pelastamiseksi. Hätäensiavulla eli hengen pelastavalla avulla pyritään turvaamaan autettavan peruselintoiminnot ja estämään hänen tilansa paheneminen. Tällöin ensiavun antaja on yleensä maallikko (Sahi ym. 2006, 25.) Hätäensiapuhankkeen tarkoituksena on testata Salpausselän lukion ryhmän välineettömiä hätäensiaputaitoja sekä arvioida koulutuksen vaikutusta taitojen kehittymiseen. Tavoitteena on myös kehittää opiskelijoiden hätäensiapuvalmiutta. Tuloksista voi tehdä johtopäätöksiä siitä, miten ensiapuopetusta olisi muutettava ja mikä palvelisi opiskelijoiden oppimista koskien hätäensiapukurssia. Ensiapukoulutuksen tavoite on edistää ensiaputaitoa ja ehkäistä tapaturmia asenteisiin vaikuttamalla. Se tukee terveyden edistämistä, tapaturmariskien tunnistamista ja niiden hallintaa. (Ensiapuvalmius työpaikoilla 2003, 4.) Kouluttajan henkilökohtaisena tavoitteena on kehittyä ensiavun kouluttamisessa ja ohjaamisessa.
7 2 HANKKEEN TAUSTA Tilastojen mukaan 15 24-vuotiaiden nuorten suurin kuolinsyy on tapaturmat (liite 1). Kuolemaan johtavat tapaturmat ovat kuitenkin vain pieni osa nuorille sattuvista tapaturmista. Nuoruuteen kuuluu omien rajojen kokeilu. Useimmat tapaturmat sattuvat harkinnan puutteen seurauksena. Nuoret ovat alttiita riskikäyttäytymiselle. Nuorille tyypillistä riskikäyttäytymistä on muun muassa autolla kaahailu, humaltuneen kuskin kyytiin meno, itsetuhoinen tai väkivaltainen käytös ja osallistuminen riskialttiisiin urheilu- ja vapaa-ajan harrastuksiin. Yksi keino vähentää nuorten tapaturmia on vaikuttaminen nuorten asenteisiin esimerkiksi hätäensiapukoulutuksella. (Nuorten tapaturmat 2008.) Lakeja, joissa on säännöksiä auttamisvelvollisuudesta, ovat tieliikennelaki, pelastuslaki ja poliisilaki. (Tieliikennelaki, Pelastuslaki, Poliisilaki.) Tämän vuoksi on tärkeää että jokainen osaa toimia hätätilanteissa oikein. 2.1 Nuorten turvallisuustietous Tampereen teknillisessä yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 16 18-vuotiaiden nuorten turvallisuustietoisuus on selvästi alhaisempi kuin 25 30-vuotiaiden. Osalle 16 18-vuotiaista turvallisuus ja vastuullisuus ovat joko täysin toisarvoisia tai tuntemattomia asioita. Tutkimukseen osallistui 1502 vastaajaa. Tutkimuksessa ehdotetaankin, että turvallisuusopetusta lisättäisiin koulutuksessa. (Palukka 2006.) Turvallisuuskoulutuksen pitäisi alkaa jo ennen toisen asteen koulutusta ennen kuin peruskoululaisten uskomukset ja asenteet ovat lukkiutuneet ja asenteisiin voidaan vielä vaikuttaa. Nuoret omaksuvat helposti kaveripiirin huonot asenteet. Asenteisiin voitaisiin vaikuttaa tuomalla riittävän ajoissa esille tosiasioita ja oikeita käyttäytymisen malleja. Tämä on suuri haaste paitsi kouluttajille myös työyhteisöille. (Palukka 2006.)
8 2.2 Nuorten tapaturma-alttius Mattilan (2005) väitöskirjassa tutkittiin nuorten tapaturmia ja niiden riskitekijöitä. Hän toteaa, että vuonna 2001 0 14-vuotiailla pojilla tapahtui 7,1 tapaturmaista kuolemaa 100 000 henkilöä kohden. Samanikäisillä tytöillä vastaava luku oli 2,8. Tutkimuksen mukaan tapaturmien vahvimmat riskitekijät olivat merkittävyysjärjestyksessä äskettäin koettu väkivalta, aktiivinen liikunta urheiluseurassa, päivittäiset stressioireet ja eläminen muussa kuin ydinperheessä. Tutkimusaineiston perusteella vahvin tapaturmaisen ja väkivaltaisen kuoleman ennustaja pojilla oli huono koulumenestys ja tytöillä tupakointi. Sairaalahoitoon johtaneen vamman vahvin ennustaja oli sekä tytöillä että pojilla aktiivinen liikunta urheiluseurassa. Tampereen teknillisessä yliopistossa tehdystä tutkimuksesta käy ilmi, että suomalaisille nuorille sattuu enemmän työtapaturmia kuin vanhemmille. Tutkimuksen mukaan noin joka kuudes työtapaturma sattuu 15 24-vuotiaille työntekijöille. (Hintikka & Saarela 2006.) Kohderyhmän nuoret olivat autokouluikäisiä. Autokoulun opetukseen ei Suomessa kuulu ensiapuopetusta. Suomen Punainen Risti vaatii ensiaputaitoja ehdoksi ajokortin saamiselle. Tavoitteena on opettaa autokoululaisille, miten hätäensiapua annetaan ja miten onnettomuustilanteita voidaan ennakoida. (Suomen punainen risti 2006.) Kohderyhmän nuoret olivat tulevia liikenteenkäyttäjiä, minkä vuoksi on tärkeää tietää kuinka toimia liikenneonnettomuuden kohdatessa. HUS:n ensihoidon vastuulääkäri Maaret Castrenin mukaan liikenneonnettomuuksissa kuolleista noin 40 prosenttia menehtyy tukehtumalla. Nämä uhrit olisivat pelastuneet, jos heidän hengitystiensä olisi avattu ajoissa. (Suomen punainen risti 2006.)
9 3 HÄTÄENSIAVUN KOULUTTAMINEN Hätäensiapukoulutusta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon muuan muassa opetettava aihe, opiskelijoiden oppimistyylit, opiskelijoiden motivaatio sekä opetuksen havainnollistamisvälineet. Hätäensiapua ei voida opettaa vain luennoimalla, vaan koulutuksen tulee sisältää myös käytännön harjoittelua Tehokkaimpana opetusmenetelmänä voidaan pitää omaa tekemistä, kun opetellaan taitoja, kuten ensiapua. Oppilaalle on tärkeää saada myös palautetta omasta tekemisestä. Olisi myös hyvä tehdä riittävä määrä toistoja yhdessä muiden kanssa. Kun halutaan vaikuttaa oppilaan asenteisiin, on opetustilanteessa syytä korostaa selkeästi, mikä on oikein ja mikä väärin. Kouluttaja voi myös ohjata nuoria itsenäisesti pohtimaan näitä asioita. Opetettavien asioiden tulee olla oppilaille merkityksellisiä ja niiden tulee auttaa nuoria selviytymään arkipäivän yllättävistäkin tilanteista. Lisäksi opettamisessa tulee ottaa huomioon nuorten tapa oppia. Samoin tulee huomioida heidän kielelliset ja motoriset valmiutensa sekä heidän mahdollisuutensa oppia turvallisuuteen liittyviä asioita. (Kangaskesti 1999, 68.) Hyvä opetus vaatii myös sitä, että opettajilla on syvä ymmärrys oppiaineesta ja sen rakenteesta sekä yhtä perusteellinen ymmärrys siitä, millaiset opetustoiminnot auttavat oppilaita ymmärtämään oppiainetta niin, että he pystyvät esittämään siitä tarkentavia kysymyksiä. Tehtäväänsä hyvin ennalta paneutunut opettaja saa myös aikaa keksiä uusia oivalluksia opetuksensa kehittämiseksi. Opetus on oppijan ja opetustilanteen aktivoimaa toimintaa. Onnistuneet opetusratkaisut puolestaan palvelevat tulevien opetustilanteiden suunnittelua. (Penttilä 2004: 209, 226; Suonperä 1993: 13, 16.) Opetusmenetelmän valinnassa olennaista on opettaa sillä tavalla, että opiskelijan oppiminen mahdollistuu. Opetusmenetelmä tulisi valita siten, että se tarkoituksenmukaisesti palvelee opintojakson sisältöä ja tavoitteita. Menetelmä voi sisältää erilaisia elementtejä esimerkiksi opiskelijoiden aktivointia ja havainnollistamisvälineiden käyttöä. (Naukkarinen 2003.)
10 3.1 Opiskelijan motivaatio ja sen ylläpitäminen Hätäensiapukoulutuksessa tulee ottaa huomioon opiskelijan motivaatio ja miten sitä pidetään yllä. Motivaatiolla tarkoitetaan voimaa, joka ohjaa, suuntaa sekä ylläpitää yksilön toimintaa. Motivaatiota voidaan tarkastella sisäisen ja ulkoisen motivaation osalta. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan henkilön omasta sisäisestä kiinnostuksesta ja innostuksesta lähtevää spontaania toimintapyrkimystä. Ulkoinen motivaatio liittyy ulkoisen palkkion odotukseen. Kiinnostus oppimistehtäviä kohtaan herää, kun tehtävät ovat vaihtelevia ja monipuolisia, kun taas jatkuvasti samankaltaisena toistuvat tehtävät alentavat kiinnostusta. (Tynjälä 1999: 98 99, 108; Rauste von Wright - von Wright & Soini 2003: 56; Penttilä 2004: 74 75.) Erilaisten työtapojen ja oppimateriaalien monipuolisuus mahdollistavat sen, että erilaisista asioista pitävät opiskelijat voivat työskennellä omien mieltymysten mukaisilla tavoilla. Tunne siitä, että pystyy tekemään jotakin toisten hyväksi, näyttää olevan erityisen motivoiva. (Tynjälä 1999: 98 99, 108; Rauste von Wright - von Wright & Soini 2003: 56; Penttilä 2004: 74 75.) Opetuksen havainnollistamisvälineinä voidaan käyttää erilaisia asioita. 3.2. Oppimistyylit Tietoa voidaan ottaa vastaan auditiivisesti, kinesteettisesti, visuaalisesti ja taktiilisesti. Usein kuitenkin taktiilinen tieto yhdistetään kinesteettiseen tietoon. Nämä oppimistyylit esiintyvät harvoin puhtaina, ja useimmat ovat sekatyyppejä. Auditiivisella oppimisella tarkoitetaan kuulohavaintoon perustuvaa oppimista. Tällaisella henkilöllä korostuu kuuloaistin ja kuulemisen merkitys. Auditiivisella oppijalla on tarkat korvat ja hän tallentaa havaintonsa kuulokuvien muotoon. Hän kiinnittää huomiota ympärillä kuuluviin ääniin ja keskusteluihin. Auditiivinen ihminen oppii sanallisten ohjeiden avulla ja toistaa (puhuu) asiat mielessään. Rytmi ja musiikki saattavat helpottaa oppimista. (Laine, Ruishalme, Salervo, Siven & Välimäki 2005, 139 143)
11 Kinesteettisellä oppimisella tarkoitetaan tuntohavaintoon perustuvaa oppimista. Kinesteettinen oppija oppii tekemällä ja kokemuksen kautta parhaiten. Hänelle on tärkeää, miltä jokin asia, esine tai liike tuntuu. Opitun palauttamisessa kinesteettinen oppija tukeutuu juuri oppimistilanteessa tulleisiin kokemuksiin: hän muistaa, miltä jokin asia tuntui, millainen tunnelma siihen liittyi, mitä tehtiin. Visuaalisella oppimistyylillä tarkoitetaan näköhavaintoon perustuvaa oppimista. Tällaisella oppijalla korostuu näköaistin ja näkemisen merkitys. Hän kykenee palauttamaan mieleensä erilaisia näkömielikuvia, joiden avulla hän rakentaa uutta oppimaansa. Opetustilanteessa visuaalisella ihmisellä tarkkaavaisuus suuntautuu usein kalvoihin ja hyvin tehtyihin monisteisiin. (Laine ym. 2005, 139 143.) Taktiiliselle oppijalle käsillä tekemisen lisäksi tärkeitä ovat tunteet ja fyysiset tuntemukset. Hän havaitsee herkästi niin omat kuin toistenkin tunteet. Hän kiinnittää huomiota sanattomaan viestintään. Taktiiliselle oppijalle oppimisilmapiiri on tärkeä. Hän muistaa kuulemansa ja näkemänsä asiat parhaiten kun hän kirjoittaa tai piirtelee. (Laine ym. 2005, 139 143.) Kinesteettinen oppija hyötyy havaintoesityksistä. Taktiiliselle oppijalle tulisi antaa mahdollisuus muistiinpanojen tekemiseen. Visuaalinen oppija oppii parhaiten, kun monisteet ja PowerPoint-esitykset ovat huolella suunniteltuja ja tehtyjä. Auditiivisesti suuntautunut nauttii vuoropuhelusta ja selittämisestä. Tämän oppimistyylin huomiointi opetuksessa vaatii keskustelua erityisen hankalista kohdista ja selkeitä sanallisia ohjeita. Myös rytmi ja musiikki voivat auttaa auditiivista oppijaa oppimisessa. Oppimisilmapiirin luominen miellyttäväksi edistää taktiilisen oppijan oppimista, mutta on eduksi myös muille oppijoille sekä kouluttajalle.
12 3.3. Koulutuksen havainnollistamisvälineet Oppimisessa ongelmana on usein se, että opittua ei osata soveltaa uudessa tilanteessa. Esimerkiksi koulussa opitaan ratkaisemaan tietynlaisia tehtäviä. Uudenlaisiin tehtäviin tai toisenlaisessa tilanteessa opittua ei enää osatakaan soveltaa. Kun oppimisessa kiinnitetään monipuolisesti huomiota tiedon tulevaan käyttöön oppijan omassa elämässä ja toiminnassa, tiedon myöhempi käyttö helpottuu. Opitun siirtämistä ja soveltamista uusiin tilanteisiin auttaa yhteyksien etsiminen. Esimerkiksi uudessa työtilanteessa etsitään yhteyksiä aikaisempiin tilanteisiin, joissa on osattu toimia (Laine ym. 2005, 113 114.) Tässä hankkeessa opetuksen havainnollistamisvälineinä käytettiin ensisijaisesti elvytysfilmiä, Anne-nukkea ja käytännön harjoituksia. Elvytystilanne - auta heti ensiapufilmi on uusien 2006 päivitettyjen ensiapuohjeiden mukainen (Myllyrinne & Sippola 2006). Filmi kuvaa äkillisen sydämen pysähdyksen saanutta mieshenkilöä kauppakeskuksessa. Paikalle saapuvat kaksi nuorta poikaa, joista toinen tekee nopean hätäilmoituksen, toisen aloittaessa elvytyksen. Ambulanssi saapuu paikalle ja sairaankuljettajat käynnistävät kammiovärinään joutuneen sydämen. Filmit elvytyksestä ja sairauskohtauksista vahvistavat teoriassa opittua nopeaa hätäilmoituksen tekemistä sekä maallikon aloittaman elvytyksen merkitystä. Jokainen minuutti ratkaisee. Anne - nuket on suunniteltu siten, että niillä voidaan antaa mahdollisimman kattava peruselvytyskoulutus. Anne-nukke antaa kouluttajalle mahdollisuuden koota nuket harjoitusjärjestelmiksi, joilla voidaan perinteisen peruselvytysharjoitusten lisäksi tehdä myös skenaarioperusteisia pelastus- ja hätäensiapuharjoituksia. Anne-nuken todenmukainen anatomia mahdollistaa realististen puhallus- ja painallusharjoitusten kautta oikean peruselvytystekniikan oppimisen. Onnistunut ventilaatio edellyttää, että oppilas käyttää oikeaa tekniikkaa taivuttaessaan nuken päätä taaksepäin ja kohottaen nuken leukaa (Laerdal 2007).
13 4 HÄTÄENSIAPUTUNTIEN TEORIA Hätäensiapuun sisältyy tajuttoman hätäensiapu, elottoman peruselvytys, verenvuotojen tyrehdyttäminen ja sokin hätäensiapu. Näillä ensiaputoimilla pyritään turvaamaan ihmisen peruselintoiminnot eli hengitys ja verenkierto. ( Sahi ym. 2006, 24 ) 4.1 Tajuttoman hätäensiapu Maallikkoauttajan ei tule lainkaan tunnustella sykettä, koska sitä on usein hyvin vaikea löytää: yli puolella syke jää löytämättä. Sydänpysähdyspotilaalla voi olla hengitysliikkeitä, vaikka verenkierto on pysähtynyt. Siksi vain normaalisti hengittävää potilasta ei tarvitse elvyttää. ( Sahi ym. 2006 ) Tajuton henkilö on tukehtumisvaarassa, sillä nielun lihakset ovat tajuttomalla veltot ja kieli pyrkii painumaan syvälle nieluun. Erityisen suuri tukehtumisvaara on silloin, jos tajuton makaa selällään tai pää on etukenossa. Henkilö on tajuton, jos häntä ei saada hereille puhuttelemalla ja ravistelemalla, mutta hän hengittää. Tajuton on aina käännettävä kylkiasentoon. ( Sahi ym. 2006, 53) Tajuttomuuden mahdollisia syitä ovat alhainen verensokeri, epilepsiakohtauksen jälkitila, alkoholin väärinkäyttö, erilaiset myrkytystilat, erilaiset päänvammat, infektio, hapenpuute, verenkiertohäiriö kuten matala verenpaine ja teeskentely. (Alaspää 2004, 279.) KUVIO 1. Kylkiasento (Kodin turvaopas 2008)
14 Tajuton potilas, joka hengittää normaalisti, käännetään kylkiasentoon siten, että alempana oleva jalka on suorassa ja ylempi jalka koukussa (kuvio 1). Alempi käsi asetetaan myös koukkuun ja ylempi käsi pään alle. Potilas pysyy nyt kyljellään, ja neste tai mahdollinen oksennus valuu ulos suusta eikä tuki hengitysteitä. (Käypä hoito 2008.) 4.2 Elottoman peruselvytys Elvytyksen onnistumisen ratkaisee ennen kaikkea aika, joka kuluu sydämenpysähdyksestä elvytyksen aloittamiseen. Maallikoiden nopealla toiminnalla ja ammattiauttajien jatkamalla hoitoelvytyksellä elottoman sydän saadaan melko usein toimimaan. Tapahtumapaikalla olevan maallikon pitäisi olla elvytystaitoinen ja hänellä pitäisi olla rohkeutta auttaa. ( Castren 2007.) Uudet elvytysohjeet tulivat voimaan 1.2.2006. Uusissa ohjeissa korostetaan onnistuneen painelun merkitystä. Jos potilas ei herää eikä hengitä, paineluelvytys on aloitettava heti. Elottoman potilaan elvytys aloitetaan 30 painelulla keskeltä rintakehää painelutaajuudella 100 kertaa minuutissa, jonka jälkeen elvytys jatkuu kahdella puhalluksella. Painelusyvyyden tulee olla 4 5 cm. Tällainen pitkäkestoinen nopea paineluelvytys pitää yllä verenpainetta, jolloin veri kulkeutuu aivoille hapetuksen turvaamiseksi. (Sahi ym. 2006, 61 64.) Alle murrosikäistä lasta elvytetään yhden tai kahden kämmenen tyvellä, alle yksivuotiasta kahdella sormella. Ammattilaisenkin antama hyvä paineluelvytys voi joskus aiheuttaa esimerkiksi kylkiluiden murtumia. Vammat ovat kuitenkin pienempi paha kuin potilaan menehtyminen elvytyksen puutteeseen. (Käypä hoito 2008.)
15 4.3 Verenvuotojen tyrehdyttäminen Verenvuodon syynä on tavallisesti vamma tai toisinaan jokin vakava sairaus. Iskun voimakkuudesta tai aiheuttajasta riippuu, miten laajalti ja syvästi iho ja sen alaiset kudokset vaurioituvat. Haavaan voi liittyä myös sisäelinten vaurioita. Haavan ulkonäkö ei aina anna luotettavaa kuvaa syvemmällä kudoksissa syntyneistä vaurioista. ( Castren 2007. ) Pienikin, näkyvä verenvuoto koetaan usein dramaattiseksi ja vaaralliseksi, sillä veri on hyvin värjäävää ja tahraa helposti vaatteet ja ympäristön. Tästä syystä vuodon määrää on usein vaikea arvioida luotettavasti. Jos verenvuoto on kovin runsasta, vähenee ihmisessä kiertävän veren määrä, mistä saattaa vähitellen kehittyä verenkierron vakava häiriötila, sokki. Sen estämiseksi näkyvä, ulkoinen verenvuoto on tyrehdytettävä nopeasti. (Aaltonen 2004, 354.) Elimistö reagoi verenvuotoon yleensä vähentämällä vammakohdan verenkiertoa. Verisuonet supistuvat, ja vammakohtaan muodostuu verihyytymiä. Tämä suojakeino riittää pienissä haavoissa, jolloin verenhukkakin jää vähäiseksi. Syvissä haavoissa suojan teho alkaa hitaammin ja verenhukkakin saattaa olla huomattava. Haavasta vuotavan veren määrä riippuu haavan koosta ja siitä, millainen verisuoni on kyseessä. Hiussuonista ja laskimoista veri vuotaa yleensä tasaisesti, kun taas valtimovuoto on voimakasta ja suihkuavaa. Valtimon puhkaiseva haava onkin vakava, koska verenhukka on nopeaa. (Halinen & Kivioja 1993, 54 55.) KUVIO 2. Paineside ( Castren ym. 2007) Runsas, näkyvä verenvuoto pyritään tyrehdyttämään mahdollisimman nopeasti. Verenvuoto tyrehdytetään painamalla vuotokohtaa esimerkiksi sormella, kädellä, nenäliinalla tai muulla vastaavalla (kuvio 2.). Vierasesineitä ei yleensä poisteta haavasta ensiavun yhteydessä, mikäli esineen paikalleen jättäminen ei vaikeuta hengitystä (esimerkiksi vierasesine kasvojen tai kaulan alueella). Jos näillä alueilla oleva vierasesine aiheuttaa
16 hengitysvaikeuksia, on se luonnollisesti poistettava. Vamma-alue pidetään mahdollisimman liikkumattomana kohoasennossa, jolloin verenvuoto, turvotus ja kipu vähenevät. Jatkohoitoa vaativia haavoja ei puhdisteta onnettomuuspaikalla. ( Sahi ym. 2006.) 4.4 Sokin ensiapu Sokki on eri syistä aiheutuva verenkierron häiriötila, jossa solut joutuvat vakavaan hapenpuutteeseen. ( Sahi ym. 2006, 45.) Suuri verenvuoto, jos menetetty verimäärä on 20 % tai enemmän, johtaa potilaan sokkitilaan. Muita sokin aiheuttajia ovat laajojen palovammojen aiheuttama nestehukka, rajun ripulin tai runsaan oksentelun aiheuttama nestehukka, sydämen pumppausvoiman pettäminen esimerkiksi sydäninfarktissa tai vaikea infektio. Voimakas allerginen reaktio, anafylaktinen sokki, esimerkiksi lääkeaineesta, hyönteisen pistosta tai ruoka-aineista, voi myös aiheuttaa potilaalle vakavan sokkitilan. ( Sahi ym. 2006, 46) Sokin oireet ovat melko samanlaiset riippumatta sokin syystä. Ne johtuvat osin elimistön yrityksistä korjata häiriö ja osin syntyneistä elintoimintojen vajauksista. Vakavan loukkaantumisen tai sairastumisen yhteydessä sokki voi kehittyä hyvin nopeasti. ( Sahi ym. 2006, 46) Sokin tavallisimpia oireita ovat nopea ja heikosti tunnettavissa oleva syke, kalpea ja kylmänhikinen iho. Potilaan hengitys on tihentynyt, hän on levoton ja tuskainen, myöhemmin sekava. Janon tunne ja pahoinvointi ovat myös mahdollisia. Tajunnan häiriöt ovat tavallisia vakavassa sokissa. (Sahi ym. 2006, 46) Sokkipotilaalle annetaan oireiden mukainen ensiapu. Suuret verenvuodot tyrehdytetään ja hälytetään lisäapua. Autettava asetetaan pitkälleen, jotta matalakin verenpaine riittäisi turvaamaan aivojen verenkierron, ja alaraajat nostetaan koholle sopivaa tukea käyttäen (kuvio 3). Tällöin veri virtaa alaraajoista tärkeiden sisäelinten käyttöön. Autettavan hengitystä on tarkkailtava ja on huolehdittava siitä, että hengitystiet pysyvät auki. Autettavan varovainen käsittely ja murtumien tukeminen vähentävät kipua, joka voi pahentaa
17 sokkia. Autettava on suojattava kylmältä ja eristettävä hänet kylmästä alustasta. ( Sahi ym. 2006, 47.) KUVIO 3. Sokkipotilaan ensiapu (Castren ym. 2007) Autettavaa rauhoitetaan keskustelemalla hänen kanssaan. Auttajan luoma turvallisuus estää osaltaan sokin pahenemista. Sokkitilassa olevalle ei tule antaa mitään suun kautta, vaikka hän valittaa janoa. Juominen johtaa sokkia pahentavaan oksenteluun, koska vakavasti sairaalla suolisto on lamaantunut. ( Sahi ym. 2006, 47.)
18 5 HÄTÄENSIAPUTUNTIEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS Hätäensiapukoulutuksen kohderyhmäksi valittiin Salpausselän lukion terveystiedon ryhmä. Ryhmässä oli 33 opiskelijaa ja he olivat iältään 17 19-vuotiaita. Salpausselän lukio on urheilupainotteinen, joten tapaturmariskit ovat suurempia kuin muilla lukiolaisilla. Ikäryhmällä ei ollut kokemusta liikenteestä tai liikennekäyttäytymisestä samoissa määrin kuin vanhemmilla ikäryhmillä. Kukaan ryhmästä ei ole aiemmin saanut ensiapukoulutusta. Lukion rehtorin kanssa sovittiin, että lukiolaisryhmälle pidetään neljä tuntia (4 x 75 min.) ensiapua. Koulutuksen aihealue rajattiin hätäensiapuun, koska aikaa oli käytettävissä vain neljä oppituntia. Neljä oppituntia soveltui pituudeltaan hätäensiavun kokonaisuuden kouluttamiseen. Lukion terveystiedon opettaja esitti toiveita ja ajatuksia hätäensiapukurssista ja tunnit suunniteltiin toiveiden pohjalta. Tunnit sisälsivät tajuttoman henkilön hätäensiavun, peruselvytyksen, suurien verenvuotojen tyrehdytyksen, sokin ensiavun ja kuhunkin aiheeseen liittyviä käytännön harjoituksia. Ensiavun ja terveystiedon kouluttaja hyväksyi tuntien sisällöt. Terveystiedon opettaja sai pidettyjen tuntien materiaalin käyttöönsä. Materiaalia hän voi halutessaan jatkossa hyödyntää opetuksessaan. Terveystiedon opettaja oli myös läsnä hätäensiapukoulutuksessa tarkkailijana ja avusti käytännön harjoituksissa. Ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen opiskelijat täyttivät kyselykaavakkeen aiheesta. Tämän kaavakkeen avulla selvitettiin ensiaputuntien vaikutusta opiskelijoiden tietoon. 5.1. Hätäensiaputuntien sisältö Jokaisella tunnilla oli ensin teoriaosuus PowerPoint-esityksenä. Teoriaosuuden jälkeen hätäensiaputunneilla korostui käytännönläheisyys. Ensimmäisen hätäensiaputunnin aiheena oli tajuttoman henkilön hätäensiapu. Kaikkien tuli harjoitella tajuttoman potilaan
19 kääntämistä kylkiasentoon ja hengitystien avaamista. Tämän he tekivät pareittain heille näytetyn kuvan ( kuvio 1 ) perusteella. Opiskelijoita ohjattiin koko harjoituksen ajan ja varmistettiin että he toimivat oikein. Toisen tunnin aiheena oli elottoman henkilön elvytys. Teoriaosuuden jälkeen opiskelijoille näytettiin elvytys-filmi, jonka jälkeen painelu-puhalluselvytystä harjoiteltiin käytännössä Anne-nuken avulla. Opiskelijoita ohjattiin oikean painelukohdan, oikean painelurytmin- ja syvyyden löytämisessä. Nukkeja oli paikalla kaksi, jotta useampi henkilö pääsi harjoittelemaan yhtä aikaa, mutta kuitenkin opiskelijoiden ohjaus pysyi mahdollisena. Kolmannen tunnilla käsiteltiin suurien verenvuotojen tyrehdyttämistä. Teoriaosuuden jälkeen opiskelijat saivat pohtia painesiteen tekemistä ja kokeilla käytännössä verenvuotojen tyrehdyttämistä. Tätäkin opiskelijat harjoittelivat pareittain. Heidän tuli käyttää mielikuvitustaan ja hyödyntää heiltä itseltään tai luokasta löytyviä esineitä (esim. kaulahuivit, hajuvesipullot) kuvitellun vuodon tyrehdyttämisessä. Neljännen tunnin aiheena oli sokin hätäensiapu. Kun teoriaosuus oli käyty läpi, harjoiteltiin pareittain käytännössä sokkisen henkilön asettamista kuvan (kuvio 3) perusteella oikeaan asentoon. Tunnin päätteeksi kerrattiin kaikkien neljän tunnin hätäensiapukoulutuksen sisältöä erilaisten tilannekuvien avulla. Opiskelijoille näytettiin PowerPointesityksenä kuvia ja he saivat pohtia, miten he toimisivat auttajina kyseisissä tilanteissa. 5.2. Aineiston keruu Aineiston keruu suoritetaan standardoidulla kyselykaavakkeella (liite 2), jossa on valmiit vastausvaihtoehdot ja jotka soveltuvat numeeristen määreiden mittaamiseen. (Heikkilä 2004, 15, 16.) Kyselyn tarkoituksena on kerätä aineistoa standardoidusti eli kysymykset esitetään jokaiselle täsmälleen samalla tavalla. Kohdehenkilöt muodostavat otoksen tai näytteen perusjoukosta. Kyselyn etuna on kerätä tutkimusaineisto nopeasti ja helposti laajaltakin
20 alueelta kertaamatta samaa asiaa. Kyselyä yleensä käytetään kun havaintoyksikkönä on henkilö ja häntä koskevat asiat esimerkiksi mielipiteet, asenteet, ominaisuudet tai käyttäytyminen. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 182.) Kyselykaavake tulee suunnitella huolellisesti, jotta vastaajat ymmärtävät kysymykset tutkimusongelman mukaisesti. Vastausvaihtoehtoja tulee harkita tarkoin väärinymmärrysten välttämiseksi. (Hirsjärvi ym. 2007, 191 192.) Kysymysten tulee olla kohtuumittaisia ja niiden kielen tulee olla yksinkertaista, tarkoituksenmukaista ja täsmällistä. (Heikkilä 2004, 46.) Kyselytutkimuksella on aina heikkoutensa. Yleensä heikkoutena kyselyssä on kaavakkeiden hidas palautuminen tutkijalle. Usein tutkija voi joutua myös tekemään uusintatutkimuksen, joka vastaavasti lisää kustannuksia. (Hirsjärvi ym. 2007, 184 185.) Väärinkäsitysten mahdollisuus on aina suuri, jonka vuoksi kyselykaavake tulee olla huolellisesti suunniteltu. Myös vastausten tarkkuus voi olla kyseenalaista, ja se tulee myös huomioida analysoinnissa. Koskaan ei voi tietää kuinka perehtynyt vastaaja on kysyttävään aiheeseen tai kuinka vakavasti vastaaja vastaa. Avoimet kysymykset taas vastaavasti hankaloittavat vastaajan tilannetta ja herkästi näihin kohtiin jätetään vastaamatta. Kyselykaavakkeen avuin saadaan vastaus kysyttäviin asioihin. (Heikkilä 2004, 19; Hirsjärvi ym. 2007, 184.) Validiteetilla tarkoitetaan mittarin kykyä mitata juuri sitä, mitä on tarkoituskin mitata. Validiteetin laskeminen ja arvioiminen perustuu mittaustuloksen vertaamista todelliseen tietoon mitattavasta ilmiöstä. Ongelmana kuitenkin on, että mittauksista riippumatonta todellista tietoa ei yleensä ole käytettävissä. (Uusitalo 1991, 84.) Validius tulee pitää mielessä koko kyselykaavakkeen (mittarin) suunnitteluvaiheessa ja mittaamisen ajan. Kuitenkin voi olettaa, että tulokseen liittyy systemaattisia virheitä, esimerkiksi vastaajan valehtelu. Totaalinen validiteetin puuttuminen voi tehdä tutkimuksesta arvottoman. Herkästi voi tutkia aivan muuta kuin on tarkoitus tutkia.(ks. esim. Alkula, Pöntinen, Ylöstalo 2002, 90; Uusitalo 1991, 84 86.) Kyselykaavake sisälsi kymmenen hätäensiapuun liittyvää kysymystä. Kaikki kysymykset koskevat hätäensiavun teoriaosuutta. Kouluttaja valikoi kysymysten aiheet yhdessä ensiavun ja terveystiedon kouluttajan kanssa, sen perusteella mitä pitivät hätäensiavun
21 tärkeimpinä asioina. Jokaisessa kysymyksessä oli neljä eri vastausvaihtoehtoa, joissakin oli useampi oikea vastausvaihtoehto. Oikeat vastaukset ovat alleviivattu kyselykaavakkeessa. Ensiavun ja terveystiedon kouluttaja hyväksyi kyselykaavakkeen. Kyselykaavakkeen laatimisessa otettiin huomioon kohderyhmän ikä. Etenkin vastausvaihtoehtoja mietittäessä on huomioitu nuori kohderyhmä ja pyritty käyttämään selkeitä vastausvaihtoehtoja. Analysoimalla kyselykaavakkeiden tuloksia ennen ja jälkeen koulutuksen pystytään selvittämään koulutuksen vaikutus opiskelijoiden hätäensiaputietoihin. Ensimmäisen tunnin alussa opiskelijat vastasivat kyselykaavakkeeseen. Kyselykaavakkeen tarkoituksena oli testata opiskelijoiden jo olemassa olevia hätäensiaputaitoja. Ensiaputuntien jälkeen opiskelijat täyttivät saman kyselykaavakkeen uudelleen.
22 6 HANKKEEN TULOKSET Hankkeen tuloksia saadaan kyselykaavakkeiden vastauksia tarkastelemalla ja opettajan palautteen perusteella. Kyselykaavakkeiden vastaukset taulukoitiin Excel-ohjelmalla. Vastauksista ennen ja jälkeen koulutuksen tehtiin havainnollistavat diagrammit. Diagrammien pylväistä on oikeat vastaukset korostettu tummennuksella. Vastausvaihtoehdot löytyvät liitteestä kaksi. 6.1. Aineiston analysointi Ennen koulutusta pidettyyn kyselyyn vastasi 29 opiskelijaa. Opiskelijoiden vastaukset ovat kuviossa 4. Vastauksissa on paljon hajontaa. Opiskelijat ovat jättäneet vastaamatta moniin kysymyksiin. Oikeita vastauksia on hajanaisesti, kaikissa vastauksissa on virheitä. Poikkeuksena on neljäs kysymys, johon lähes kaikki opiskelijat ovat vastanneet oikein. Kuvio 4. Vastaukset ennen koulutusta
23 Kahdeksas kysymys näyttää tuottaneen erityisesti vaikeuksia vastata, koska tyhjiä vastauksia on paljon. Yli 65 % vastaajista ei ole osannut vastata kysymykseen. Yhdeksässä kysymyksessä on jätetty tyhjiä vastauksia, joita määrällisesti on paljon. Muun muassa kuudennen kysymyksen tyhjien vastausten prosentti on suuri 38 %. Ensimmäisessä kysymyksessä 31% on jättänyt vastaamatta. Kuvio 5. Vastaukset koulutuksen jälkeen Koulutuksen jälkeen pidettyyn kyselyyn vastasi 33 opiskelijaa. Opiskelijoiden vastaukset ovat kuviossa 5. Vastausten hajonta on pienempi ja oikeiden vastausten määrä on paljon suurempi kuin ennen koulutusta. Vääriä vastauksia on kysymyksissä yksi, viisi, kuusi, kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen. Täysin oikeita vastauksia on kysymyksissä kaksi, kolme, neljä ja seitsemän. Tyhjiä vastauksia ei tässä ole huomioitu, vaan ne on laskettu erikseen. Tyhjiä vastauksia on vain neljässä kysymyksessä ja määrällisesti niitä on hyvin vähän. Kysymykseen kahdeksan on vastannut 88 prosenttia opiskelijoista, eli vain 12 prosenttia on jättänyt vastaamatta. Oikein vastanneita on jopa 73%. Ensimmäi-
24 sen kysymyksen oikeiden vastausten määrä on 97 %, eikä lainkaan tyhjää vastausta. Kuudenteen kysymykseen on 76 % vastannut oikein, tyhjiä vastauksia on vain yksi. 6.2. Palaute Lukion terveystiedon opettaja antoi vapaamuotoisen kirjallisen palautteen sähköpostitse hätäensiapukurssin toteutuksesta koulutuksen jälkeen. Kokonaisuudessaan opiskelijat olivat pitäneet ensiaputunneista. Varsinkin kerroista, joissa oli käytäntöä, olivat heille mieleisiä. Erityisesti käytännön harjoitukset olivat olleet mielenkiintoisia, mutta niitä opiskelijat olisivat kaivanneet vielä lisää. Luentotyyppiset koulutukset ovat usein väsyttäviä nuorille opiskelijoille. Opiskelijat tuntuivat kuitenkin jaksavan kuunnella. Tiedot ja erityisesti suoraan käytännöstä tuodut esimerkit olivat opettajan mielestä hyvät. Terveystiedon opettajan mielestä koulutuksen pitäjän työkokemus ambulanssissa vaikutti tuntien kiinnostavuuteen. Opetustapa oli kuitenkin melko verkkainen. Lisää elävyyttä olisi saatu esimerkiksi ottamalla opiskelijoita mukaan vielä enemmän, kyselemällä heidän omia kokemuksiaan ja liittämällä ne opetukseen. Myös jonkinlaiset ryhmätehtävät/tehtävät tunnin lopussa opetetusta aiheesta olisivat voineet tulla kysymykseen, jos aikaa olisi ollut enemmän. Terveystiedon opettaja piti ryhmälle oman kokeen, jossa oli yhtenä tehtävänä elvytystapahtuman selvittäminen ja myös monivalintoja hätäensiapuun liittyen. Kaikki opiskelijat selviytyivät kokeesta. Kaikilla opiskelijoilla näytti olevan vähintäänkin kohtalaiset tiedot (enimmäkseen hyvät) näistä asioista, joten heille jäi ainakin teoriassa mahdollisuus toimia oikein tarvittaessa.
25 7 POHDINTA Hankkeen onnistumiseen vaikuttivat rajattu aika, neljä tuntia oli lyhyt aika hätäensiapukurssin pitämiseen. Kouluttajan kokemattomuus saattoi myös olla riski hankkeessa. Lukion terveystiedon opettaja oli läsnä hätäensiapukoulutuksen aikana ja antoi oman kirjallisen palautteen koulutuksesta ja sen onnistumisesta. Kouluttajan omista kokemuksista auttajana oli varmasti hyötyä ensiapuopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Kohderyhmän kiinnostus opetettavaan aiheeseen oli suurempi, kun kouluttaja omasi käytännön kokemusta. Lukion terveystiedon opettajalta saatu palaute vahvisti tätä käsitystä. Palautteen perusteella koulutuksen pitäjän työkokemuksella akuuttihoidosta oli vaikutusta tuntien kiinnostavuuteen. Kouluttajalla oli terveystiedon opettajan mielestä hyviä käytännöstä tuotuja esimerkkejä opetuksen tueksi. Suomen punaisen ristin mukaan kohderyhmä oli liian suuri. EU:n säännösten mukaan ensiapukoulutuksen ryhmäkoko saa olla maksimissaan 15 henkilöä ja koulutuksen on oltava 80-prosenttisesti interaktiivista sisältäen erilaisia harjoituksia. (European Reference Centre for First Aid Education 2009.) 7.1. Hankkeen eettisyys ja hankkeessa käytettyjen arviointimenetelmien luotettavuus Tähän hankkeeseen anottiin tutkimuslupa Salpausselän lukion rehtorilta. Tutkimusluvan rehtori antoi edellyttäen, että terveystiedon opettaja on halukas osallistumaan hankkeeseen. Jokaisella hankkeeseen osallistuvalla oli tietysti oikeus kieltäytyä vastaamasta kyselyihin. Kyselyihin osallistuneet vastasivat nimettömästi, jolloin ketään vastaajista ei voinut tunnistaa vastauksista. Lisäksi vastauspaperit olivat tutkimuksen tekijän hallussa, eikä muilla ollut mahdollisuutta niitä nähdä. Tutkimusaineistoa kerätessä tulee ottaa huomioon vastaajien anonyymius, luottamuksellisuus, sekä aineiston tallentaminen
26 asianmukaisesti. Tutkimusluvan hakemisen yhteydessä laadittiin samalla opinnäytetyön yhteistyösopimus. (Hirsjärvi ym. 2007, 27.) Kyselyn tulosten luotettavuuden takaamiseksi kyselyyn osallistuneet vastasivat kyselyihin heti lomakkeet saatuaan ensimmäisen tunnin aluksi. Tällä varmistettiin se, että vastaukset perustuivat sen hetkiseen tietoon, eikä mahdollisuutta käyttää esimerkiksi kirjallisia lähteitä ollut. Mittarin esitestaus tapahtui kuudella eri-ikäisellä henkilöllä, kolmella miehellä ja kolmella naisella. Testauksen jälkeen kävi ilmi, että he olivat ymmärtänet kysymykset samalla tavalla keskenään, sekä siten, miten kouluttaja oli ne tarkoittanut. Tutkimuksen luotettavuutta heikensi se, että vastaajia oli ennen koulutusta neljä vähemmän, kuin koulutuksen jälkeen. 7.2. Tutkimuksen luotettavuus ja aineiston keruu Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan tutkimuksen reliabiliteetin ja validiteetin avulla. Reliabiliteetti tarkoittaa käytetyn mittarin kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia, eli se kuvaa sitä, kuinka tarkasti mittari mittaa kiinnostuksen kohdetta. Saman tuloksen saaminen mittausajankohdasta riippumatta, on reliabiliteettia tutkimuksessa (Metsämuuronen 2003, 50). Tulokset ovat sitä luotettavampia mitä vähemmän ne sisältävät sattumanvaraisuutta tai poikkeavuutta muuttujien todellisesta arvosta (Alkula ym. 2002, 89, 94 95). Tutkimuksen tärkeimpänä luotettavuutta kuvaavana tekijänä pidetään erityisesti tutkimusmittarin luotettavuutta, sillä tutkimustulokset ovat juuri niin luotettavia kuin siinä käytetyt mittarit. Tutkimuksessa käytettävän mittarin tulisi olla toimiva, looginen, ymmärrettävä ja helposti käytettävä (Paunonen & Vehviläinen-Julkunen, 2006, 206). Ongelmia luotettavuudessa saattavat aiheuttaa myös useat muut eri tekijät, kuten vastaajien suuri kato, otoksen vinous sukupuolen tai muun tekijän vuoksi tai eri tavoin tulkitut kysymykset. Nämä asiat voivat vääristää tutkimustuloksia, koska niitä on vaikea sulkea pois aineistoa käsiteltäessä ja koska ne eivät välttämättä paljastu aineistosta. Sisäisen
27 luotettavuuden eli tutkimuksen analysoinnin aiheuttamia luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä voivat olla henkilöiden valikoituminen tutkimukseen, testauksen vaikutus (aiempien vastausten muistaminen), aineistosta tapahtuvat poistumat ja inhimilliset virheet analysoinnin yhteydessä. (Paunonen & Vehviläinen-Julkunen, 2006, 211). Voidaksemme tuottaa avointa ja rehellistä tietoa tutkittavasta kohteesta on virhelähteiden esiintuominen tärkeää (Heikkilä 2004, 72). Hätäensiapukoulutushankkeessa pitää tarkastella muuan muassa kyselykaavakkeen luotettavuutta. Kyselykaavakkeen vastauksien tulkintaa vaikeutti oikeiden vastausvaihtoehtojen suuri lukumäärä. Olisi ollut selkeämpää, mikäli jokaisessa kysymyksessä olisi ollut vain yksi täysin oikea vastausvaihtoehto. Kyselykaavakkeen kysymykset olivat kuitenkin hyvät ja kattoivat koko hätäensiapukoulutuksen sisällön. Kyselykaavakkeiden analysoinnissa nousi esiin neljäs kysymys, johon opiskelijat olivat osanneet vastata oikein jo ennen hätäensiapukoulutusta. Kysymyksen vastausvaihtoehdot olivat kenties olleet liian helppoja. Kyselyyn vastasi eri määrä opiskelijoita ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen. Tämä saattoi vaikuttaa myös kyselytuloksiin, sillä kaikki opiskelijat eivät olleet läsnä ensimmäisellä oppitunnilla, jolloin myös ensimmäisen tunnin asiat jäivät oppimatta. Opiskelijoiden tiedoista ei välttämättä ole varmuutta oikean vastauksenhan on myös voinut arvata. Kysymysten asettelua olisi voitu pohtia tarkemmin väärinymmärrysten välttämiseksi. 7.3. Tuntien sisällön arviointi Terveystiedon opettajan ja oppilaiden antaman palautteen perusteella hätäensiapukoulutuksessa olisi voitu käyttää enemmän oheismateriaalia. Esimerkiksi videot teoriaopetuksen tukena selkeyttäisivät sellaisia asioita, joita ei ollut mahdollista harjoitella käytännössä. Sellaisten ensiaputaitojen, kuten peruselvytyksen, painesiteen sitomisen ja kylkiasennon opetuksessa, käytännön harjoittelu on kaikkein parhain tapa oppia näitä
28 asioita. Juuri tätä käytännön harjoittelua kohderyhmä olisi kaivannut lisää etenkin niiltä osin, mitkä ovat kouluympäristön tavallisimpia tapaturmia, esimerkiksi nyrjähdykset ja venähdykset. Koulutusta suunniteltaessa terveystiedon opettajan kanssa olisi tullut huomioida näitä kouluympäristössä useimmin sattuvia tapaturmia ja painottaa käytäntöä erityisesti niiden ensiapuun. Sisällön suunnitteluun olisi tullut vaatia enemmän taustatietoa ja toiveita myös kohdekoululta. Opiskelijoiden erilaisia oppimistyylejä oli pyritty huomioimaan ja koulutuksen tulosten perusteella siinä oli onnistuttukin. Toisaalta tämänkaltaisen koulutuksen suunnittelu ja toteutus oli uusi asia, joten kaikkien mahdollisten asioiden, kuten monipuolisen opetusmateriaalin hyödyntäminen ja huomioonottaminen oli vaikeaa. Kouluttaja sai kuitenkin paljon arvokasta kokemusta ensiapukoulutustilanteen järjestämisestä. Kouluttajan henkilökohtainen tavoite, kehittyä ensiavun kouluttamisessa ja ohjaamisessa, täyttyi. Teoriapainotteisuudesta huolimatta opetusmateriaali oli selkeä ja havainnollinen aiheeseen liittyvine kuvineen. Näin ollen se ehkä osittain korvasi käytännön harjoitusten ja oheismateriaalin vähäistä määrää. Koulutettavilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä esityksen missä vaiheessa tahansa. He esittivätkin tarkkoja kysymyksiä koulutuksessa läpikäydyistä asioista. Kouluttaja pystyi vastaamaan esitettyihin kysymyksiin. Elvytysharjoitus oli tilanne, jossa selvästi kaivattiin eniten ohjausta ja opetusta. Elvytystilanteessa tulee huomioida monia eri asioita: hengitysteiden avaus, oikeat otteet ja oikea rytmi, paineluelvytyksen oikea painelukohta, oikea käsien asento, oikea tekniikka ja painelurytmi. Tähän olisi voitu käyttää lisää aikaa, jos sitä olisi ollut. Toisaalta oppilaiden teoriatiedot elvytyksestä olivat kyselyn mukaan hyvät koulutuksen jälkeen ja elvytykseen liittyviin kysymyksiin vastattiin parhaiten. Opiskelijoille tehty kysely osoitti, että vaikeimmaksi asiaksi oli koettu sokin ensiapu. Ennen koulutusta opiskelijoilla oli hyvin hatarat tiedot asiasta. Koulutuksen jälkeen tiedot sokin ensiavusta olivat selkeästi parantuneet, mutta silti ne osattiin heikoiten verrattuna muihin kyselyssä kysyttyihin asioihin. Tämän tunnin sisältöön olisikin ehkä voitu panostaa lisää. Tähän voi mahdollisesti vaikuttaa se, että elvytystä harjoiteltiin käytännössä kun taas sokin ensiaputunti oli teoriapainotteinen eikä käytännön harjoitusta ollut niin paljon.
29 Luokan suuri koko ja rajattu aika vaikuttivat paljon koulutuksen sisältöön. Käytännön harjoituksiin oli muun muassa vaikeaa löytää sopivia luokkatiloja ja yksin harjoitusten järjestäminen oli työlästä näin isolle ryhmälle. Tämän opettajakin oli huomioinut palautteessaan. Pienempi kohderyhmä olisi helpottanut ensiapukoulutuksen pitämistä ja edesauttanut oppimista. Opetustapa oli terveystiedon opettajan mukaan verkkainen tämä ei kuitenkaan välttämättä ollut huono asia. Nykyään kaikki tuntuu olevan niin hektistä ja tietoutta tulee paljon, että opetustapa on opettajilla väkisinkin reipas. Nyt pystyttiin keskittymään pelkästään hätäensiapukoulutukseen eikä tarvinnut huolehtia muista opetusasioista, minkä vuoksi opetustapakin oli hitaampi. Opiskelijoilta ei pyydetty kirjallista palautetta koulutuksen sisällöstä ja sen onnistumisesta koulutuksen jälkeen, vaan ainoan palautteen antoi opettaja. Olisi ollut hyvä pyytää kirjallinen palaute myös suoraan opiskelijoilta. Ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen pidetty kysely osoitti kuitenkin selvästi opiskelijoiden hätäensiaputietouden kasvaneen. Myös opettajalta ja oppilailta saatu suullinen palaute oli suurimmaksi osaksi positiivista. Koulutus oli siis kaiken kaikkiaan varsin onnistunut. Hätäensiaputaitoja kannattaisikin opettaa lukioissa ja ammattikouluissa nykyistä enemmän. Jatkohankeajatuksena heräsi opettajien ja muun henkilökunnan ensiapukoulutus. Ensiapuopetuksesta hyötyisivät kaikki opiskelijat. Väkivalta on lisääntynyt kouluissa, josta ikävin merkki ovat viimeaikaiset ampumatapaukset. Näiden tapahtumien myötä koulut ovat alkaneet päivittämään kriisinhallintasuunnitelmiaan. Näissä suunnitelmissa tulisi ottaa huomioon ensiapukoulutus niin koulun henkilökunnan kuin opiskelijoidenkin kannalta.
30 Lähteet Aaltonen, Janne 2004. Sokkipotilas. Teoksessa Alaspää, Ari, Kuisma, Markku, Rekola, Leena & Sillanpää, Kirsi (toim.) 2004. Uusi ensihoidon käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Alaspää, Ari 2004. Tajuttomuus. Teoksessa Alaspää, Ari, Kuisma, Markku, Rekola, Leena & Sillanpää, Kirsi (toim.) 2004. Uusi ensihoidon käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Alkula, Tapani, Pöntinen, Seppo & Ylöstalo, Pekka 2002. Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät. WSOY, Juva. Castren, Maaret, Sahi, Timo, Helistö, Neta & Kämäräinen, Leena 2007. Ensiapuopas. Viitattu 6.3.2009. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=spr Ensiapuvalmius työpaikoilla. Sosiaali- ja terveysministeriö / Työsuojeluosasto 2003. 3. painos. Tampere: Hermes. European REference Centre for First Aid Education. European First Aid Certificate. Viitattu 3.5.2009. http://www.firstaidinaction.net/en/ Halinen, Matti. & Kivioja, Aarne 1993. Tapaturmat ja ensiapu. Gummerus kirjapaino Oy. Heikkilä, Tarja 2004. Tilastollinen tutkimus. 5. uudistettu painos. Edita, Helsinki. Hintikka, Noora. & Saarela, Kaija Leena 2006. Nuorten työtapaturmat. Tampere, Tampereen teknillinen yliopisto, turvallisuustekniikka. Raportti 93. 28 s. + liitteet. Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Paula. & Sajavaara, Paula 2007. Tutki ja kirjoita. 13. uudistettu painos. Tammi, Helsinki. Kangaskesti, Riitta. 1999. Turvallisuuskasvatuksen opetussuunnitelman kehittelyä. Hätänumeron opettaminen kakkosluokkalaisille. Kasvatustieteiden pro- gradu-työ. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutti.
31 Kodin turvaopas. 2008. Viitattu 3.5.2009. http://turvaopas.pelastustoimi.fi/index.html Kuolemansyyt 2007. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 21.3.2009. http://www.ktl.fi/portal/suomi/yhteistyoprojektit/tapaturmat/tapaturmat_lukuina/kuolem ansyyt_2007/ Käypä hoito 2008. Elvytys. Viitattu 21.3.2009. http://www.kaypahoito.fi/kotisivut/sivut.koti?p_sivusto=6&p_navi=1303&p_url=http:// www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.suositukset Laerdal 2007. Peruselvytysnuket. Viitattu 30.3.2009. http://www.laerdal.fi/doc/14925203/resusci-anne-ppe-nuket.html Laine, Anne, Ruishalme, Outi, Salervo, Pirjo, Siven, Tuula & Välimäki, Päivi 2005. Opi ja ohjaa sosiaali- ja terveysalalla. 4.-5.painos. WSOY, Helsinki. Mattila, Ville 2005. Injuries and Their Risk Factors in Finnish Adolescents. Tampere. Tampereen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print. Metsämuuronen, Jari 2003. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmiskäsitteissä. 2 painos. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä. Myllyrinne Kristiina. & Sippola, Jaakko. 2006. Elvytystilanne auta heti. DVD. Helsinki: SPR ja Suomen Videokeskus Oy. Naukkarinen, Johanna 2003. Opettajan tehosalkku vuodesta 2003. Verkkodokumentti. Viitattu 10.10.2008. http://www.dipoli.tkk.fi/ok/p/tehosalkku/opetus/suunnittelu/opintojakson_suunnittelu.ht m. Nuorten tapaturmat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 21.3.2009. Saatavissa: http://www.ktl.fi/portal/suomi/yhteistyoprojektit/tapaturmat/tapaturmien_ehkaisy/nuorte n_tapaturmat/ Palukka, Pertti 2006. Nuorten turvallisuuskäyttäytyminen ja turvallisuususkomukset. Kyselytutkimus nuorten turvallisuusvastuullisuudesta ja -tietoisuudesta. Tampereen teknillinen yliopisto, turvallisuustekniikka.