Tietoa sydän-, keuhko- ja sydän-keuhkosiirroista kiinnostuneille

Samankaltaiset tiedostot
KEUHKONSIIRROT ELINSIIRTOKOORDINAATTORI SINI PUPUTTI HYKS, MEILAHDEN SAIRAALA, SYDÄN-JA KEUHKOKESKUS

OMAISLUOVUTUS OHJE MUNUAISLUOVUTTAJALLE.

VERTAISTUELLA TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA Sydänpotilaan kuntoutus Suomessa- seminaari Anneli Luoma-Kuikka kehittämispäällikkö Suomen

Munuaisen luovuttajan opas

Porin Perusturvan Mobiilitoiminnasta ja kotiuttamisesta

hyvä hoito Hyvän hoidon kriteerit munuaisten vajaatoimintaa sairastavan hyvinvoinniksi.

TOIMINTASUUNNITELMA 2010

Liikunta on tärkeä osa toimintakykyä. Kuntoutuskoordinaattori, fysioterapeutti Jenni Vuolahti Kotkan kaupunki

Elinluovutusta koskevan kansallisen toimintasuunnitelman toimeenpano. Jaakko Yrjö-Koskinen

Keski-Suomen Syöpäyhdistys ry

Sosiaalityön palvelut terveydenhuollossa. Potilaan oikeuksien päivä Leena Siika-aho Johtava sosiaalityöntekijä Oys

Polven ja lonkan tekonivelleikkaukseen tulevan info

Pöytyän terveyskeskuksen osasto

Ohjeistus lääkäreille Helsingin SAPja SAS-toiminnasta Merja Iso-Aho, kotihoidon ylilääkäri & Riina Lilja, SAS-prosessin omistaja

Kuuluuko asiakkaan ääni laadun kehittämisessä? Case sydänsairaudet

Depression tuloksekas vuorovaikutuksellinen hoito ja ongelmien ennaltaehkäisy työterveyshuollossa Mehiläisen toimintamalli

MRSA-kantajuuden seuranta

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 19/ (7) Kaupunginvaltuusto Asia/

Terveys- ja hoitosuunnitelma avuksi iäkkäiden lääkehoitoon. Satu Brinkmann, lääkäri Lahti

Lonkkamurtumapotilaan vaikuttava kuntoutus. Tiina Huusko LT

Kuntoutus- ja sairaalapalvelut Porin perusturva Kaupunginsairaalasta kuntouttavaksi sairaalaksi

Lataa Selkäleikkauspotilaan ja läheisen selviytyminen sairaalasta kotiuduttaessaja kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen - Päivi Leikkola.

HENGITYSLIITON HARVINAISTOIMINTA Harvinaista hengityssairautta sairastavan tuki. Marika Kiikala-Siuko suunnittelija Hengitysliitto ry

PHSOTEY:n kuntoutustutkimusyksikön rooli työkyvyn tukemisessa

AVH-POTILAAN PSYYKKINEN TUKEMINEN

HARVINAISEN SAIRAUDEN YHDISTYS MUKANA HARVINAISESSA KATTOJÄRJESTÖSSÄ. Katri Karlsson Suomen HAE-yhdistyksen puheenjohtaja

VUODEN 2015 ONGELMAT JA RATKAISUT LIITE: KOTIHOIDON SAP-TYÖSKENTELY (LUONNOS )

Ottaa sydämestä - mikä vikana? Heikki Mäkynen Kardiologian osastonylilääkäri, dosentti TAYS Sydänsairaala heikki.makynen@sydansairaala.

TYÖNKUVAT. Vanhusneuvoston työkokous Saara Bitter

Kotihoidon kriteerit alkaen

Hanna Leskelä, fysioterapeutti Reetta Kananoja, avopalveluohjaaja

SUOMEN NARKOLEPSIAYHDISTYS RY

KOKEMUSTOIMINTAA YHTEISTYÖLLÄ JAANA HEIKKINEN, APULAISOSASTONHOITAJA/ OYS OSASTO 82 SISKO-LIISA LEINONEN, KOKEMUSTOIMIJA/ HYVÄN MIELEN TALO

Ryhmä 1: Harvinaissairaan hoitopolun ja hoitoprosessin selkey8äminen

ELINSIIRTO- TOIMINTA SUOMESSA. Eero Hartikka Elinsiirtokoordinaattori HUS, Meilahden sairaala

UKK-terveysseula LIIKKUMISEN TURVALLISUUDEN JA SOPIVUUDEN ARVIOINTIKYSELY. Nimi Sotu Päiväys

Sh, Endoproteesihoitaja Hanna Metsämäki TYKS, Kirurginen sairaala

-LEHTI. Antti Sommelo pelaa Tikkurilan Palloseuran 04-syntyneiden poikien joukkueessa.

UUDENMAAN MUNUAIS-JA MAKSAYHDISTYS UUMU RY NJUR- OCH LEVERFÖRENINGEN I NYLAND RF

Suomeen tarvitaan kansallinen elinluovutusohjelma

MIELENTERVEYDEN ENSIAPU

Elinsiirron saaneiden sopeutumisvalmennuskurssit. Merja H Niemi vastaava suunnittelija Lakiyksikkö Kuntoutuspalvelujen ryhmä

Kotiutuksessa huomioitavia asioita

Elinluovuttajan palvelus lahja elämälle

Yhdistyksen tuki omaishoitajille

HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN 1/8 HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN. Hoitoon toiseen EU-maahan

SYDÄNPOTILAAN sekundaaripreventio ja kuntoutus HOITOPOLKU TAMPEREEN TERVEYSKESKUKSESSA / 2009 Sari Torkkeli

Omaishoitaja asiakkaana sosiaali- ja terveydenhuollossa kokemuksia kohtaamisesta ja kehittämisestä

Pienet Pohjalaiset Päihdepäivät Päivi Penttilä, toiminnanjohtaja

SAIRAALAINFEKTIOIDEN TORJUNTA HOITOTYÖN TOIMINTONA

Erikoissairaanhoidon tehtävät hoitosuunnitelman tekemisessä Hanna Kuusisto hallintoylilääkäri neurologian el, dos, LT, FT Kanta-Hämeen keskussairaala

Terveysliikunta tähtää TERVEYSKUNNON ylläpitoon: Merkitystä tavallisten ihmisten terveydelle ja selviytymiselle päivittäisistä toimista KESTÄVYYS eli

Virtsarakon poistoleikkaus virtsa-avanne (Bricker) Potilasohje

Kainuun omahoitolomake

Kysely syöpäpotilaiden hoidosta Tulokset FIN-P-CARF /18

Soluista elämää. Tietopaketti Kantasolurekisteriin liittyjälle

Opas sädehoitoon tulevalle

Koiran sydämen vajaatoiminta

Mitä on palvelusuunnittelu?

ASTMAPOTILAAN HOITOPOLKU: HENGITYSHOITAJA/ASTMALÄÄKÄRI

2013 KURSSI-info 16-24v. nuorille

Kelan sopeutumisvalmennus 2010-luvulla. Tuula Ahlgren Kehittämispäällikkö

HIV-potilaan hoitotyö K-SKS

Muistisairaana kotona kauemmin

Kansallinen selvitys ja suositukset: Lääkkeiden järkevän käytön edistäminen moniammatillisesti

Merja Karjalainen Miia Tiihonen Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä, Suonenjoki

ETSIVÄ OMAISTYÖ MALLI

Lataa Terve tuki- ja liikuntaelimistö. Lataa

Opas harvinaistoiminnasta

Hakija Tarkoitus Anottu summa Saanut v.2013 Esitys Lieksan Kuuloyhdistys ry

TYÖNKUVAT. Gerontologinen sosiaalityö työkokous Saara Bitter

Kulttuurisote. slidepohjia KULTTUURISOTE ETELÄ-POHJANMAA. Ikäihmisten kulttuuripalvelut järjestetään kuntien, maakuntien ja järjestöjen yhteistyöllä

Sydämen apupumput nykyaikainen pelastusrengas sydämensiirtoon

Kotihoidon sisältö ja myöntämisperusteet. Johdanto

Ohjeita olkanivelen tähystysleikkauksesta kuntoutuvalle

PALKOn avoin seminaari

Toimiva kotihoito Lappiin -monipuoliset tuen muodot kotona asumiseen

Kelan järjestämä kuntoutus ja lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssit

Suomalaiset myönteisiä elinluovutuksille

Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus päihde - ja mielenterveysjärjestöissä. Päivi Rissanen Helsinki

Terveydenhuoltolain laajennetun valinnanvapauden ja potilasdirektiivin merkitys kuntoutuspalvelujen kannalta

Ohjeita polven tähystysleikkauksesta kuntoutuvalle

Työkyvynarviointi terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Haasteellinen arvio kokonaisuudesta. Terveyskeskuslääkäri Taru Paananen Keuruun terveyskeskus

Potilaan käsikirja. Potilaan opas turvalliseen hoitoon sairaalassa 1(16) Tämän kirjan omistaa:

TUKEA KOKO PERHEELLE. Perhetoiminta

Yksi elämä -terveystalkoot

Kelan työhönvalmennus. Päivi Väntönen Projektipäällikkö,

Vanhustyö Finlandia-talo, Helsinki. Tuula Haatainen varatoimitusjohtaja

Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:n alaosasto

Kuntoutuvana potilaana sairaalassa Risto Savolainen

Kuntoutusasiantuntemuksen tarve sosiaali- ja terveydenhuollossa

Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2004:13. Terveydenhuollon palvelu paranee. Kiireettömään hoitoon määräajassa SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ

Kuntoutussuunnitelma Palvelusuunnitelma

203 Krooninen keuhkoastma ja sitä läheisesti muistuttavat krooniset obstruktiiviset keuhkosairaudet

Hemodialyysihoitoon tulevalle

Opas. munuaisen luovuttajalle

Aivokasvainkoulutus Hoidonsuunnittelija Johanna Hyyppä

Kokemusasiantuntija päihdeasiakkaan apuna Vantaan terveysasemilla

KUNTOUTUSTA JA TUETTUJA LOMIA OMAISHOITAJILLE

KUNTOUTTAVA LÄHIHOITAJA KOTIHOIDOSSA. Riitta Sipola-Kellokumpu Inarin kunta Kotihoito

Transkriptio:

Tietoa sydän-, keuhko- ja sydän-keuhkosiirroista kiinnostuneille Alkusanat Sydän- ja keuhkosiirrot ovat hoitomuotona vakiintuneet osaksi nykyaikaista lääketiedettä. Niiden avulla pystytään hoitamaan potilaita, joiden ennuste aikaisemmin oli toivoton. Ensimmäisen sydänsiirron suoritti professori Christiaan Barnard Etelä-Afrikassa 3. joulukuuta 1967. Siirtoleikkausten varsin vaatimattomat tulokset alkoivat merkittävästi parantua 1970-luvun lopulta uusien hylkimistä estävien lääkkeiden tultua käyttöön. Pohjoismaiden ensimmäinen sydänsiirto tehtiin Norjassa vuonna 1983. Suomen ensimmäisen sydänsiirron teki professori Severi Mattila leikkausryhmineen Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa helmikuussa vuonna 1985. Suomen ensimmäisen sydänkeuhkosiirron teki professori Ari Harjula ryhmineen vuonna 1988 sekä keuhkonsiirron vuonna 1990. Sydän- ja keuhkosiirtojen tulokset ovat nykyään Suomessa erittäin hyvää kansainvälistä tasoa. Sydän- ja keuhkosiirrot turvaavat siirtopotilaalle parhaimmillaan lisää laadukkaita elinvuosia. Sydänsiirtoja tehdään nyt vuosittain 15-25 ja keuhkosiirtoja suunnilleen saman verran. Sydän-keuhkosiirtoja tehdään vain harvoin. Erityisesti keuhkosiirtoja pitäisi voida tehdä selvästi enemmän. Sopivien siirteiden puutteessa potilaita myös menehtyy siirtoleikkausta odottaessaan. Kaikki siirrosta hyötyvät potilaat eivät syystä tai toisesta koskaan pääse siirtoselvityksiinkään. Terveydenhuollon niukat voimavarat lienevät yksi syy osin epätyydyttävään tilanteeseen. Potilas- ja kansanterveysjärjestöt ovat jo pitkään pyrkineet vaikuttamaan sekä päättäjiin että yleiseen mielipiteeseen monin tavoin. Eräs näkyvimmistä keinoista on "Lahja elämälle" - hanke, jossa korostetaan elinluovutusten ja elinluovutuskorttien (Kyllä elinluovutukselle) merkitystä koko elinsiirtotoiminnalle. Vuoden 2015 alussa julkistettu Elinluovutus- ja elinsiirtotoiminnan kansallinen toimintasuunnitelma tuo toivottavasti parannusta tilanteeseen.

Elinsiirtopotilaan hoito on parhaimmillaan moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuu suuri joukko eri alojen lääkäreitä, hoitohenkilökuntaa, fysioterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä ja muita asiantuntijoita, joiden kaikkien osuus on tärkeä. Elinsiirron läpikäyminen (siirtoselvitys, leikkauksen odottaminen, leikkaus, kuntoutuminen) voi olla raskas prosessi, jolloin psykososiaalisen tuen merkitys korostuu. Sydän- ja keuhkosiirrokkaat perustivat oman potilasjärjestön vuonna 1990. Sydän- ja keuhkosiirrokkaat-syke ry on ollut perustamisestaan saakka yhteistyössä muitten alan järjestöjen kanssa. Se on edelleen ainoa sydän- ja keuhko- sekä sydänkeuhkosiirrokkaiden asioita ja etuja ajava potilasjärjestö Suomessa. SYKE on Suomen Sydänliitto ry:n valtakunnallinen jäsenjärjestö ja se on tiiviissä yhteistyössä Munuais- ja maksaliitto ry:n, Sydänlapset ja aikuiset ry:n, Karpatiat ry:n ja Hengitysliitto ry:n kanssa. Esitämme lämpimät kiitokset kaikille esitteen julkaisemiseen osallistuneille asiantuntijoille ja esitettä taloudellisesti tukeneille tahoille. Helsingissä keväällä 2015 Jari Laurén puheenjohtaja Ilkka Vass toiminnanjohtaja

MILLOIN HOITOMUODOKSI VALITAAN SYDÄN-, KEUHKO- TAI SYDÄN - KEUHKOSIIRTO? Sydänsiirto Sydänsiirto voidaan valita hoitomuodoksi silloin, kun potilaalla on erittäin vaikea sydämen vajaatoiminta, eikä muuta tehokasta hoitokeinoa enää ole käytettävissä. Siirtoleikkaus on perusteltua tehdä myös silloin, kun potilaalla on sydämen vajatoiminnan optimaalisesta hoidosta huolimatta suuri äkkikuoleman riski, esimerkiksi pitkälle edenneen sepelvaltimotaudin tai sydänlihassairauden vuoksi. Yleisimpiä sydänsiirtoon johtavia syitä ovat sydäninfarktin jälkitila, missä merkittävä osa sydänlihaksesta on vaurioitunut sekä sydänlihaksen rappeumasairaudet eli kardiomyopatiat, joista tavallisin on ns. dilatoiva (laajentava) kardiomyopatia. Myös vaikeat läppäviat, synnynnäiset rakenteelliset sydänviat tai vaikeat tulehdukset saattavat johtaa sydänsiirtoon. Keuhkosiirto Keuhkosiirtoon mahdollisesti johtavia perussairauksia voivat olla vaikea keuhkojen laajentuma, keuhkoahtaumatauti, keuhkofibroosi sekä keuhkovaltimoiden verenpainetauti. Sydän-keuhkosiirto Sydän-keuhkosiirtoa eli "blokkisiirtoa" harkitaan tehtäväksi, jos potilaan sydän- ja/tai keuhkosairaus on johtanut siihen, että molemmat elimet ovat vaurioituneet palautumattomasti. KENELLE SIIRTOLEIKKAUS VOIDAAN TEHDÄ? Sydän- tai keuhkosiirto voidaan tehdä potilaalle, jolla ei varsinaisen sydän- tai keuhkosairauden lisäksi ole muita vakavia elimellisiä sairauksia, jotka merkittävästi heikentäisivät hänen kykyään selviytyä elinsiirtoleikkauksesta ja kuntoutumisesta. Esimerkiksi kasvaimen löytyminen voi estää elinsiirron. Tulehdukset tai vuotava vatsahaava voivat olla siirtoleikkauksen esteitä, jotka on ensin hoidettava. Siirtoleikkaus on potilaalle raskas ja vaativa toimenpide, josta toipuminen edellyttää sekä psyykkistä että fyysistä kestävyyttä. Siksi jokaisen siirtoon ehdolla olevan terveydentila ja yksilölliset kuntoutumismahdollisuudet selvitetään huolellisesti.

TUTKIMUSVAIHE Kun potilaan sydän- tai keuhkosairaus on edennyt niin, etteivät lääkehoidot tai muut perinteiset hoitomuodot enää ole riittäviä, aletaan harkita sydän- tai keuhkosiirtoa. Potilaan oma erikoislääkäri tai lähimmän keskussairaalan erikoislääkärit arvioivat, hyötyisikö potilas elinsiirtoleikkauksesta. Keskussairaalassa tai lähimmässä yliopistosairaalassa tehdään myös ensimmäiset alustavat selvitykset. Mikäli tutkimusten tulokset antavat aihetta jatkoselvityksiin, otetaan yhteys Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Aikuispotilaat tulevat Meilahden sairaalaan, jossa tehdään perusteelliset siirtoselvitykset. Samalla selvitetään potilaan soveltuvuus ja myönteisessä tapauksessa päätetään siirtolistalle asettamisesta. Lapsipotilaat menevät Lasten ja nuorten sairaalaan, jossa potilaalle tehdään vastaavat tutkimukset ja selvitykset. Potilaan yhdyshenkilöinä HYKS:ssa ovat elinsiirtokoordinaattorit, joiden tehtäväkenttä on hyvin moninainen. He ohjaavat ja opastavat potilasta ja hänen omaisiaan siirtoleikkaukseen liittyvissä kysymyksissä. He toimivat myös yhdyshenkilöinä eri sairaaloitten välillä ja huolehtivat, että tarvittavat tiedot potilaan terveydentilasta ovat ajan tasalla. Siirtolistalle asettamisen ratkaisee usean asiantuntijan muodostama ryhmä, jolla on päätöstä tehdessään käytettävissään tiedot potilaan kokonaistilanteesta. SIIRTOLEIKKAUKSEN ODOTTAMINEN Kun myönteinen päätös siirtolistalle asettamisesta on tehty, odottaa potilas siirtoleikkausta tavallisimmin kotonaan käyden seurannassa omassa sairaalassaan. Tänä aikana hänen terveydentilaansa seurataan huolellisesti. Lääkitystä muutetaan tarpeen mukaan ja jos hänen tilassaan tapahtuu huononemista, hänet otetaan sairaalaan. Jos sydänpotilaan tila odotusaikana heikkenee, voidaan harkita sydämen mekaanista tukilaitetta, jonka turvin potilas voi odottaa sopivaa siirrettä. Keuhkopotilasta voidaan rajallisen ajan hoitaa teho-osastolla ulkoisen hapetuslaitteen (ECMO) avulla. Siirtolistalla oleva potilas on säännöllisesti yhteydessä elinsiirtokoordinaattoreihin.

PSYKOSOSIAALINEN TUKI Potilaalle ja hänen läheisilleen saattaa olla järkytys, kun aletaan puhua elinsiirrosta. Tämä voi aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Potilaan ja hänen läheistensä on tärkeää jo tässä vaiheessa saada psykososiaalista tukea. Vertaistukitoiminta on erinomainen keino tukea potilasta ja hänen läheisiään. Keskustelu ja kokemusten jakaminen helpottavat uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista. Potilasjärjestöltä voi suoraan pyytää vertaistukea. Potilaan tai hänen läheistensä on hyvä tunnistaa tilanne, jossa vertaistuki ei riitä, vaan tarvitaan ammattiapua. LEIKKAUKSEEN TULEMINEN Kutsu leikkaukseen tulee, kun sopiva siirrännäinen on löytynyt. Luovuttajan ja vastaanottajan veriryhmien tulee sopia yhteen. Kyse on samasta sopivuudesta, jota verensiirroissa edellytetään. Siirrettävät elimet säilyvät käyttökelpoisina rajallisen ajan, muutamia tunteja, joten kaiken tulee tapahtua suunnitellusti ja ripeästi. Kuljetuksen ajaksi siirteet suojataan, jotta niiden energiankulutus olisi pieni ja soluvaurioita syntyisi mahdollisimman vähän. Kun vastaanottajasairaalaan saadaan tieto siitä, että siirrettävä elin on hyväkuntoinen, aletaan potilasta valmistella siirtoleikkaukseen. Vasta kun siirre on saavuttuaan todettu kelvolliseksi, irrotetaan vastaanottajan sairas elin. Sydän- ja keuhkosiirrot ovat pitkiä, useita tunteja kestäviä leikkauksia. LEIKKAUKSESTA TOIPUMINEN SAIRAALASSA Leikkauksen jälkeen potilas on tehohoidossa keskimäärin viikon, jonka jälkeen hän siirtyy toipumaan vuodeosastolle. Tehohoito- ja vuodeosastovaiheen kesto riippuu siitä, miten toipuminen sujuu. Toipumista voivat hidastaa infektiot sekä hylkimisreaktiot, joita nykyisillä lääkkeillä kyetään varsin hyvin hoitamaan. Potilaan leikkausta edeltävä kunto vaikuttaa toipumiseen. Hyvä lihaskunto nopeuttaa paranemista. Kuntoutus aloitetaan heti leikkauksen jälkeen. Suorituskykyä pyritään parantamaan ja ohjamaan oikeaa hengitystekniikkaa, jotta potilas mahdollisimman varhain pystyisi omatoimisesti suoriutumaan päivittäisistä toiminnoistaan. Sairaalavaiheen aikana potilas ja fysioterapeutti yhdessä etsivät sopivia liikkumismuotoja, joita kotiuduttua on mahdollista ja mielekästä harjoittaa.

Tavoitteena on, että liikuntaharrastuksesta tulisi pysyvä, sillä aktiivisella liikkumisella voi vaikuttaa myönteisesti mielialaan, hengitys- ja verenkierto- sekä tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon. Sairaalavaiheen aikana potilasta ohjataan oman voinnin seuraamiseen ja itsehoitoon. Jos toipumisvaihe sujuu vaikeuksitta, potilas kotiutuu keskimäärin kuukauden kuluttua leikkauksesta. TAKAISIN KOTIIN Kotiutumisen jälkeen toipilaan on syytä olla varsin huolellinen oman hygieniansa ja nauttimansa ravinnon suhteen. On tärkeää, että lääkkeiden ottamisesta tulee osa päivittäisiä rutiineja ja että ne otetaan täsmällisesti. Mikäli esiintyy sivuvaikutuksia, on aina otettava yhteys hoitavaan lääkäriin. Itse ei pidä koskaan vaihtaa lääkkeitä tai muuttaa niiden annoksia. Influenssaepidemioiden aikaan on viisainta välttää suuria ihmisjoukkoja. Sekä potilaalle että hänen läheisilleen suositellaan influenssarokotuksen ottamista. Liikaa ei myöskään voida korostaa käsien pesemisen merkitystä. Jokainen siirrokas saa sairaalasta mukaansa kotihoidon ohjeet, joita on hyvä täsmällisesti noudattaa. Reipas ulkoilu ja voimien mukainen liikunta edistävät toipumista ja auttavat pitämään myös painoa kurissa. JÄLKISEURANTA Jälkiseuranta tapahtuu kotiutumisen jälkeen aluksi useimmiten Meilahden sairaalassa viikon tai kahden viikon välein harventuen vähitellen. Jatkossa sydänsiirtopotilaat voivat käydä seurannassa omassa yliopisto- tai keskussairaalassa. Keuhkosiirrokkaat käyvät Meilahden sairaalassa ensimmäisen vuoden aikana tiheämmin ja jatkossa vähintään kerran vuodessa. Välikontrollit järjestetään omassa yliopisto- tai keskussairaalassa. Sydämen tilaa seurataan sydänfilmin, ultraäänitutimuksen ja sydänlihaksesta otettavien koepalojen avulla. Verikokeilla seurataan mm. lääkeainepitoisuuksia sekä maksan ja munuaisten toimintaa. Tietyin välein suoritetaan myös sepelvaltimoitten varjoainekuvaus mahdollisten verisuonimuutosten toteamiseksi. Keuhkojen toimintaa selvitetään verikokeiden lisäksi keuhkofunktiotutkimuksilla, tietokonekuvauksella ja tähystyksellä. Tähystyksen yhteydessä keuhkokudoksesta otetaan koepaloja.

Kotona seurataan muun muassa verenpainetta, lämpöä ja painoa. Keuhkosiirrokkaat seuraavat myös puhallusarvoja. Voinnissa tapahtuvista muutoksissa tulee ilmoittaa siirtokeskukseen. LÄÄKITYS KOTIHOIDOSSA Siirretyn elimen hylkimistä estetään hylkimisenestolääkityksellä (immunosupressiolääkitys). Lääkitys aloitetaan kolmoislääkityksellä - siklosporiini tai takrolimuusi, kortisoni ja mykofenolaattimofetiili tai atsatiopriini. Jokaiselle potilaalle etsitään hänelle parhaiten sopiva lääkeyhdistelmä. Hylkimisenestolääkitys on elinikäinen. Lääkityksen räätälöiminen on tasapainon hakemista tehokkaan hylkimisen torjunnan ja sivuvaikutusten välttämisen välillä. Hylkimesenestoääkityksen aiheuttamia liitännäissairauksia hoidetaan tai ennaltaehkäistään aktiivisesti. Yleisemmin ne ovat verenpainetautia, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriötä ja luuston haurastumista ehkäiseviä lääkkeitä. RAVINTO, SEN MERKITYS JA ERITYISVAATIMUKSET Sydän- tai keuhkosiirrosta toipuvan potilaan ravinnon tulee olla monipuolista ja ravitsevaa. Potilaat saavat Meilahden sairaalasta kotihoito-ohjeen, jossa on ravitsemusterapeutin laatimat ohjeet ruokavaliosta. Tupakointi on ehdottomasti kielletty eikä alkoholin käyttöä suositella. ELÄMÄNTILANTEEN SELVITTÄMINEN JA SOSIAALITURVA Sairaalan sosiaalityöntekijä selvittelee yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa potilaan ja hänen läheistensä elämäntilannetta, jotta jatkossa voitaisiin auttaa potilasta sosiaaliturva-asioissa ja sairaalahoidon jälkeisessä selviytymisessä. Potilaalle kerrotaan myös palvelujärjestelmien käyttämisestä sekä niistä etuisuuksista, joihin hän on oikeutettu. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on osaltaan arvioida potilaan toimintakykyä ja tarvittaessa ohjata kuntoutuspalvelujen käyttöön. Kuten elämässä yleensä, elinsiirtopotilaidenkin elämäntilanteet vaihtelevat suuresti. Tarkoituksena on turvata yksilöllinen selviytyminen ottamalla huomioon potilaan ja hänen läheistensä tarpeet sekä palvelujärjestelmien mahdollisuudet.

Sydän- ja keuhkosiirtopotilaiden sosiaaliturva pohjautuu yleiseen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön. Kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten kotipalvelu, vammaispalvelut, sosiaalityö ja perheneuvolan palvelut ovat myös elinsiirtopotilaiden käytettävissä. Niitä haetaan kotikunnasta. Palvelutarjonta vaihtelee eri järjestelmissä alueittain sekä rakenteeltaan että sisällöltään. Kunnat määrittävät palvelujen tärkeysjärjestyksen eri tavoin. Omasta tilanteesta voi keskustella hoitopaikan sosiaalityöntekijän kanssa. Neuvoja saa lisäksi mm. Kelasta, kuntien sosiaalitoimistoista sekä työeläkelaitoksista. Työkyvyttömyys määritellään eri tavoin sairausvakuutuslaissa, työeläkelaeissa ja kuntoutusjärjestelmissä. Lääkkeiden hinnasta saa peruskorvauksen lisäksi erityiskorvausta KELAsta. Korvauksen saamiseksi tarvitaan aina lääkärin lausunto. Tietoa lääkekorvausjärjestelmästä ja elinsiirtopotilaan lääkkeiden korvattavuudesta saa sairaalan sosiaalityöntekijältä ja KELAsta. "PALUU YHTEISKUNTAAN" Leikkauksen jälkeen potilaan suorituskyky palautuu vähitellen kuukausien kuluessa, mutta vaatii säännöllistä ja omaehtoista liikuntaa. Paluu kouluun, opiskelemaan tai työelämään arvioidaan yksilöllisesti. Jos aikaisempaan ammattiin palaaminen ei ole terveydellisistä syistä mahdollista, voi koulutus uuteen työhön olla vaihtoehto. Eläkeratkaisuun vaikuttaa pitkään jatkunut työkyvyttömyys ja ikä. On selvää, että työllisyystilanne vaikuttaa myös sydän- tai keuhkosiirrokkaiden mahdollisuuksiin saada pysyviä ja sopivia työpaikkoja. ELINSIIRTOTOIMINNAN KEHITYSNÄKYMIÄ Elinsiirtotoiminta on voimakkaan tutkimus- ja kehitystyön kohteena ja tulokset paranevat koko ajan. Elinsiirto on edelleen menestyksekäs hoitomuoto potilaalle, jolla on vaikea sydämen vajaatoiminta tai loppuvaiheen keuhkosairaus. Uudet lääkehoidot ja sydämen mekaaninen tukilaite voivat olla vaihtoehto elinsiirrolle tai niitä voidaan käyttää siltana ennen elinsiirtoa.

SYDÄN- JA KEUHKOSIIRROKKAAT - SYKE RY Sydänsiirrokkaat alkoivat 1980-luvun viimeisinä vuosina Meilahden sairaalassa tai muuten tavatessaan keskustella yhteistyön ja kokemustenvaihdon merkityksestä ja tarpeesta. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan väki tuki voimakkaasti ajatusta potilasyhdistyksen perustamisesta. Sairaala esitti myös, että keuhkosiirtopotilaat otettaisiin jo perustamisvaiheessa huomioon, vaikka keuhkosiirtoja ei vielä oltu tehtykään. Yhdistys perustettiin lokakuussa 1990 Helsingissä. Perustavassa kokouksessa oli läsnä myös Suomen ensimmäinen keuhkosiirrokas. Perustamiskirjan allekirjoitti 31 siirrokasta ja 25 omaista tai muuten asiasta kiinnostunutta henkilöä. Perustava kokous hyväksyi yhdistykselle säännöt ja loi alustavat toiminnan suuntaviivat. Yhdistys liittyi valtakunnallisena yhdistyksenä Suomen Sydäntautiliittoon ja merkittiin 18.2.1991 yhdistysrekisteriin. MITÄ SYKE ON TÄNÄÄN Syken toiminta on vakiintunutta, monipuolista ja tunnustettua. Yhdistyksen jäsenmäärä on vuoden 2014 lopussa lähes 550, josta määrästä puolet on sydän-, keuhko- tai sydänkeuhkosiirron saaneita ja puolet omaisia, ystäviä, sairaaloiden väkeä tai muuten toiminnasta kiinnostuneita henkilöitä. Toiminnan piirissä on yli 70 % siirrokkaista. POTILAS- JA KANSANTERVEYSJÄRJESTÖ Sydän- ja keuhkosiirrokkaat-syke ry on perustettu toimimaan sydän-, keuhko- sekä sydän-keuhkosiirrokkaiden ja heidän läheistensä yhdyssiteenä ja etujärjestönä. SYKE on Suomen Sydänliitto ry:n valtakunnallinen jäsenjärjestö ja tukee omalla toiminnallaan Sydänliiton työtä sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisemiseksi. Myös Hengitysliiton työ keuhkosairauksien ehkäisemiseksi on yhdistykselle tärkeää. SIIRROKKAIDEN JA HEIDÄN LÄHEISTENSÄ TUKENA SYKE järjestää itse ja yhteistyössä Munuais- ja maksaliiton kanssa potilasjäsenilleen ja heidän läheisilleen sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskursseja. Niiden rahoitus saadaan Kansaneläkelaitokselta (KELA) ja Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY). SYKE järjestää vertaistukitoimintaa kouluttamalla jäseniään toimimaan vertaistukihenkilöinä siirtoleikkausta odottaville, sen juuri läpikäyneille tai muuten vertaistuen tarpeessa oleville sekä heidän läheisilleen. Pitkään siirtoa odottaville on voitu järjestää

myös kurssimuotoista tukea. Myös vertaistukitoimintaan on saatu RAY:lta avustusta Vertaistukitoiminnan peruskivenä on luottamuksellinen yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Koulutetut tukihenkilöt ymmärtävät, että heidän tehtävänään on omalla kokemustiedollaan täydentää ja tukea ammattiväen työtä. Heille myös vaitiolovelvollisuus on itsestään selvä asia. SYKE järjestää vuosittain sekä valtakunnallisia että alueellisia jäsentapaamisia, joissa asiaohjelman ja virkistäytymisen ohessa on tilaisuus tavata tuttuja, vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia sekä siten antaa ja saada uusia virikkeitä ja ajatuksia. SYKEn toiminnassa on terveys- ja kuntoliikunnan tukemisella merkittävä asema. Myös elinsiirtoväen kilpaurheilutapahtumiin osallistutaan sekä kotimaassa että ulkomailla. Liikuntatoimintaa toteutetaan yhteistyössä Suomen Vammaisurheilu- ja liikunta VAU ry:n kanssa. SYKEn jäsentoiminta käsittää koulutusta ja tiedottamista. Jäsentoiminnassa on liikunnan lisäksi myös muuta virkistystoimintaa. Kokoontumisten yhteyteen järjestetään luentoja sekä teatteri-, konsertti- ja museokäyntejä. Tuetun lomatoiminnan avulla on jäsenille voitu tarjota mahdollisuus rentoutua ja virkistyä. EDUNVALVONTAA JA YHTEISTYÖTÄ ELINSIIRTO- TOIMINNAN EDELLYTYSTEN PARANTAMISEKSI SYKE seuraa yhteiskunnan kehitystä ja erityisesti terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmissä tapahtuvia muutoksia. Se pyrkii yhdessä muiden alan järjestöjen kanssa vaikuttamaan siten, että jäsenten asema vahvistuisi. SYKE on mukana kansanterveysjärjestöjen yhteisessä Lahja elämälle hankkeessa, jonka tehtävänä on osaltaan huolehtia siitä, että elinsiirtojen asema hoitomuotona turvataan ja että asenteet elinsiirtotoimintaa kohtaan kehittyvät edelleen myönteiseen suuntaan. Edunvalvontatyössä tärkeä kumppani on Munuais- ja maksaliitto ry. SYKE on aktiivisesti mukana kansainvälisessä yhteistyössä. Euroopan sydän- ja keuhkosiirrokasyhdistysten liitto (European Heart and Lung Transplant Federation) perustettiin Helsingissä vuonna 1994 ja siinä SYKE on mukana perustajajäsenenä. Myös pohjoismaisessa järjestöyhteistyössä on oltu alusta saakka aktiivisesti mukana.

Alkuperäispainoksen asiantuntijat: Marja-Liisa Hellstedt, tx-koordinaattori Vuokko Kinnula, dosentti (keuhkonsiirtopotilaat) Kimmo Kyösola, dosentti (siirtoleikkaukset) Maria Lindström, tx-koordinaattori Markku S. Nieminen, dosentti (sydämensiirtopotilaat) Eila Sundman, vast.sosiaalityöntekijä Arja Varenti, sosiaalityöntekijä Merja Vuorio, fysioterapeutti Päivityksen asiantuntijat: Tx-koordinaattori Marja-Liisa Hellstedt-Enberg SH Merja Kukkonen Dosentti, kardiologi Jyri Lommi SH Päivi Moilanen Tx-koordinaattori Catharina Yesil Vuoden 2015 päivityksen ovat tehneet yhdistyksen kanssa yhteistyössä tx-koordinaattorit Marja-Liisa Hellstedt-Enberg ja Catharina Yesil sekä AOH Merja Kukkonen. Mahdollisuus-esitteen laatija: Ilkka Vass Julkaisija: Sydän- ja keuhkosiirrokkaat-syke ry Oltermannintie 8, 00620 Helsinki puh. 09 7527 5240 syke@syke-elinsiirrot.fi www.syke-elinsiirrot.fi Vertaistukea ja koulutusta Edunvalvontaa ja jäsentyötä Virkistystä ja yhdessäoloa