PÄÄTÖS Nro 35/08/2 Dnro ISY-2004-Y-245 Annettu julkipanon jälkeen 14.4.2008 ASIA Pihlajasuo - Matilansuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Sonkajärvi ja Kajaani LUVAN HAKIJA Vapo Oy PL 22 40101 JYVÄSKYLÄ HAKEMUS Ympäristölupahakemus koskee Pihlajasuo - Matilansuon turvetuotantoa noin 278 ha:n tuotantoalalla, josta noin 34 ha sijaitsee Matilansuolla ja noin 244 ha Pihlajasuolla. Alueiden ojitus on aloitettu vuonna 1978 ja tuotanto 1981. Hakemukseen sisältyy suunnitelma toiminnan lopettamisen edellyttämistä toimista. Pihlajasuo - Matilansuo sijaitsee Sonkajärven kunnan Sukevan kylässä ja Kajaanin kaupungin Murtomäen kylässä noin yhdeksän kilometriä Sukevan taajamasta koilliseen Sukevanjärven itäpuolella.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE, LUPAVIRANOMAINEN JA ASIAN VIREILLETULO 2 Pohjois-Savon ympäristökeskus on 3.7.2001 tehnyt Pihlajasuo - Matilansuon osalta ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 6 :n mukaisen merkitsemisen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään ja velvoittanut samalla Vapo Oy:tä jättämään Pihlajasuo - Matilansuon turvetuotannon ympäristölupahakemuksen ympäristölupavirastoon vuoden 2004 loppuun mennessä. Hakemus käsitellään ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisena ympäristölupahakemuksena. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus edellyttävät ympäristölupaa, jos tuotantoalue on yli 10 ha. Ympäristölupavirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohdan 5 c) nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. Hakija on 23.12.2004 saapuneessa hakemuksessa toimittanut ympäristölupavirastolle ympäristönsuojelulain mukaisen lupahakemuksen. Lisäksi hakija on 19.12.2006 ilmoittanut vuonna 2005 toteutetuista Pihlajasuon turvetuotantoalueen vesienkäsittelyn tehostamistoimenpiteistä. TOIMINTAA KOSKEVAT SOPIMUKSET, LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Hakijalla on hallinnassaan Pihlajasuo - Matilansuon alueella yhteensä noin 362 ha maata, josta omistuksessa noin 46 ha ja vuokrattuna noin 316 ha. Pihlajasuo - Matilansuon turvetuotantoalueella ei ole aikaisempia toimintaa koskevia lupia. Ylä-Savon maakuntakaavassa, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 9.4.2003, Pihlajasuo - Matilansuo on osoitettu erityistoimintojen alueeksi turvetuotantoa varten (EO1).
YMPÄRISTÖOLOSUHTEET 3 Tuotantoalueen ympäristö Pihlajasuo - Matilansuo rajoittuu ojitettuihin, puustoisiin suoalueisiin ja kangasmetsiin. Lähin turvetuotantoalue on Pihlajasuo - Matilansuolta noin 600 metriä länteen sijaitseva Turvesuo ja noin 1,3 km luoteeseen sijaitseva Ritasuo. Pihlajasuo - Matilansuon välittömässä läheisyydessä ei sijaitse kesäasuntoja. Alle 500 metrin etäisyydellä suosta itään sijaitsee kaksi asuinrakennusta toinen noin 200 metrin ja toinen noin 450 metrin päässä tuotantoalueen reunasta. Tuotantoaluetta lähinnä sijaitseva luonnonsuojelualue on Kiiskinen ja Varissuon Natura 2000 -alue noin 1,1 km pohjoiseen tuotantoalueesta. Alueen lähellä ei sijaitse pohjavesialueita. Vesien purkureitti, vesistön tila sekä turvetuotantoalueiden kuormitus ja vaikutus vesistössä Pihlajasuo - Matilansuo sijaitsee Iisalmen reitillä Raudanjoen valuma-alueella (04.585), jonka pinta-ala on 409 km 2 ja järvisyys 4 %. Sukevanjärven alueella (04.584) ja siihen laskevilla Raudanjoen valuma-alueella (04.585) ja Talasjoen valuma-alueella (04.586) oli Vapo Oy:n turvetuotantoa vuonna 2004 yhteensä noin 674 ha:n tuotantoalalla yhdeksällä eri tuotantoalueella. Pihlajasuon alueen vedet laskevat tuotantoalueelta alkavaan Pihlajapuroon, jota pitkin vedet virtaavat noin 5,5 km:n matkan Raudanjokeen ja laskevat noin 10 km:n päässä Sukevanjärveen. Matilansuon vedet kulkevat noin 1,1 km:n pitkää laskuojaa pitkin Pihlajapuroon noin 1,5 km Pihlajasuon laskukohdan alapuolella. Hakemukseen on liitetty 6.9.2004 valmistunut selvitys "Vapo Oy:n Pihlajasuo - Matilansuon, Turvesuon, Rapalahdensuon, Palosuon, Ritasuon, Teerisuon, Hirsisuon, Ruokosuon ja Kohisevansuon turvetuotantoalueiden kuormitus ja vaikutus vesistössä".
4 Kaikki edellä mainittujen, Sukevanjärveen laskevilla valuma-alueilla sijaitsevien turvetuotantoalueiden ympäristölupahakemukset ovat toiminnan sijaintikunnasta riippuen tulleet joko Itä-Suomen tai Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston käsittelyyn. Palosuon, Ritasuon, Hirsisuon ja Kohisevansuon turvetuotantoalueiden ympäristöluvat on jo lainvoimaisesti ratkaistu. Seuraavassa on esitetty kuormitus- ja vesistöselvityksen keskeisin sisältö Sukevanjärven ja siihen laskevien vesistöjen ja Pihlajasuo - Matilansuo turvetuotantoalueen vesistökuormituksen osalta. Vesistön yleiskuvaus Sukevanjärven pinta-ala on noin 4 km 2. Järvi on matala, keskisyvyys on vain 2,5 m. Pohjoispäässä Talasjoen edustalla on pieni syvännealue, jossa syvin kohta on 6,8 m. Sukevansaaren eteläpuolelta alkaa pitkulainen toinen syvännealue, joka myötäilee järven länsirantaa ja ulottuu lähes järven luusuan tasalle. Tällä syvännealueella syvin kohta on 9,2 m. Sukevanjärven tilavuuteen verrattuna valuma-alue on kohtalaisen suuri, minkä takia viipymä on melko lyhyt. Mikäli laskennan pohjana käytetään keskivaluntaa 10 l/s*km 2, on viipymä 20 vuorokautta. Sukevanjärven eteläistä syvännettä (asema 156) on tutkittu vuosittain 1980-luvulta asti. Järvi on luokiteltavissa humuspitoiseksi (COD Mn päällysveden mediaanipitoisuus 24 O 2 mg/l) ja kokonaisfosforipitoisuuden (päällysveden mediaani 44 µg/l) ja kasviplanktonin klorofylli-a:n (mediaani 23 µg/l) perusteella reheväksi tai usein erittäin reheväksi. Alkukesästä fosfori on tavallisesti kasviplanktontuotantoa rajoittava tekijä, mutta loppukesällä molemmat pääravinteet ovat rajoittaneet tuotantoa. Päällysveden typpipitoisuus on ollut keskimäärin (mediaani) 680 µg/l. Kerrostuneisuuskausina happitilanne usein heikkenee alusvedessä aiheuttaen sisäistä ravinnekuormitusta. Koska järvi on matala, tuulet sekoittavat sitä avovesikaudella tehokkaasti ja happiongelmia todetaan pääasiassa lopputalvella. Eteläisen syvänteen veden laadussa ei ole todettavissa selkeää muutossuuntaa tutkimusjaksolla 1986-2004. Alusveden huonojen happitilanteiden (happea alle 2 mg/l) puuttuminen 2000-luvulta johtunee pääosin lopputalven näytteenoton siirtymisestä huhtikuulta maaliskuun puoliväliin. Sukevanjärven pohjoista syvännettä (As 7) alettiin tarkkailla soihin liittyvän velvoitetarkkailun yhteydessä vuonna 2000. Tulosten perusteella ero asemien 7 ja 156 välisessä veden laadussa on usein vähäinen. Asema 7 on lähempänä jokisuuta, mikä näkyy ajoittain hieman korkeampina humuksen ja kokonaisravinteiden pitoisuuksina. Asema 7 on aseman 156 tavoin päällysveden perusteella luokiteltavissa humuspitoiseksi ja erittäin reheväksi. Kuten asemalla 156, alkukesästä fosfori on tavallisesti kasviplanktontuotantoa rajoittava tekijä, mutta loppukesällä molemmat pääravinteet ovat rajoittaneet tuotantoa. Alusveden happipitoisuus on ollut loppukesinä 2002 ja 2003 heikompi kuin asemalla 156, mikä viittaa vesipatsaan heikompaan sekoittumiseen loppukesällä. Aseman 7 sijainti on tuulelta suojaisempi kuin asema 156. Heikko happitilanne on aiheuttanut ravinteiden sisäistä kuormitusta.
Sukevanjärveen laskevista tärkeimmistä joista, Raudanjoesta, Talasjoesta, Jutkulanjoesta ja Kohisevanpurosta otettiin yhtäaikaiset näytteet järviasemien kanssa elokuussa 2000-2002. Tulosten perusteella on havaittavissa, että eteläisen aseman humuspitoisuus on samaa tasoa suurimman joen, Raudanjoen kanssa. Pohjoispäähän laskevissa Talasjoessa ja Jutkulanjoessa humuspitoisuus oli selvästi korkeampi, mikä näkyi myös pohjoisella järviasemalla 7 hieman asemaa 156 korkeampana humuspitoisuutena. Kokonaistyppipitoisuus oli eteläisellä järviasemalla hieman korkeampi kuin Raudanjoessa, mutta kokonaisfosforipitoisuus oli selvästi Raudanjokea korkeampi. Pohjoisilla jokiasemilla kokonaisfosforipitoisuus oli suurempi kuin Raudanjoessa, mikä voi osaltaan vaikuttaa myös eteläisen aseman korkeampiin pitoisuuksiin, mutta ainakin osittain syy aseman 156 korkeampiin kokonaisfosforipitoisuuksiin Raudanjokeen verrattuna on järven sisäisissä ravinnekierroissa. Varsinkin asemalla 156, joka asemaa 7 avoimempana on tuulen sekoittavalle vaikutukselle altis, on todennäköistä, että kesän aikana syntyy lyhytkestoisia kerrostuneisuustilanteita, jotka purkautuessaan nostavat pohjasedimentistä vapautunutta fosforia päällysveteen. Pohjoisen järviaseman 7 kokonaistyppipitoisuus oli hieman asemaa 156 korkeampi osoittaen, että Talasjoessa ja osin myös Kohisevanpurossa kokonaistyppipitoisuus oli selvästi järvivettä korkeampi. Raudanjokeen laskee kaksi puroa, Kukkopuro ja Pihlajapuro, joita tarkkailtiin vuosina 1986-2001. Koska tutkimukset ovat eri ajanjaksolta, eivät tulokset ole suoraan vertailukelpoisia Raudanjoen tuloksiin 2000-2002. Raudanjokeen verrattuna veden laatu on kuitenkin selvästi heikompi Pihlajapurossa ja jonkin verran heikompi Kukkopurossa. Pihlajapurossa ja Kukkopurossa virtaama on selvästi pienempi kuin Raudanjoessa. Vedenlaadun keskiarvot Sukevanjärven tarkkailuohjelman joki- ja järviasemilla elokuussa 2000-2002: Kiintoaine COD Mn Kok.N Kok.P mg/l mg/l µg/l µg/l 2000-2003 Raudanjoki 5C 4 23 620 40 Talasjoki 2 9 31 800 69 Kohisevanpuro 2 65 28 840 119 Jutkulanjoki 1 9 32 603 49 Sukevanjärvi 156 7 23 647 58 Sukevanjärvi 7 7 25 663 59 1986-2001 Kukkopuro 2B 9 32 845 49 Pihlajapuro 3 18 35 1329 57 Virtavesiasemilta on tehty vain vähän mineraaliravinnemäärityksiä, minkä takia minimiravinnekysymystä on tarkasteltava epävarmemman kokonaisravinnesuhteen perusteella. Pihlajapurossa, missä typpipitoisuus on korkea, mutta fosforipitoisuus samaa tasoa useimpien muiden asemien kanssa, tuotantoa rajoittava ravinne on useimmiten fosfori. Kohisevanpurossa tilanne on päinvastainen, fosforipitoisuus on korkea suhteessa typpipitoisuuteen, minkä takia puro on luokiteltavissa typpirajoitteiseksi. Muilla virtavesiasemilla molemmat pääravinteet rajoittavat tuotantoa varsinkin loppukesällä. Keväällä ja alkukesällä tuotanto on pääsääntöisesti fosforirajoitteinen. 5
Jokien ja purojen virtaamat (NQ=alivirtaama, MNQ=keskialivirtaama, MQ=keskivirtaama, MHQ=keskiylivirtaama, HQ=ylivirtaamat), jotka on arvioitu Sonkajärven luusuan virtaamatietojen 1966-1990 perusteella: Pinta-ala NQ MNQ MQ MHQ HQ km 2 l/s l/s l/s l/s l/s Kukkopuro 58,8 12 92 783 5967 9199 Pihlajapuro 20,6 4 32 274 2090 3223 Raudanjoki 406 86 635 5408 41201 63518 Pyöreäjoki 37,2 8 58 495 3775 5820 Talasjoki 96 20 150 1279 9742 15019 Jutkulanjoki 23,5 5 37 313 2385 3677 Kohisevanpuro 24,2 5 38 322 2456 3786 Mikäli oletetaan, että keskivalunta on kaikissa Sukevanjärveen laskevissa joissa sama, voidaan arvioida ainevirtaamia velvoitetarkkailussa saatujen pitoisuushavaintojen perusteella. Karkeasti yleistäen 2/3-osaa ainevirtaamista tulee Raudanjoen kautta, 1/5- osa Talasjoesta ja Jutkulanjoki sekä Kohisevanpuro jakavat viimeisen 1/10-osan. Keskiarvolukujen perusteella laskettuna vaikuttaisi siltä, että Sukevanjärvi pidättää jonkin verran kiintoainetta, mutta ravinteet kulkeutuvat järven läpi. Laskelmissa ei ole kuitenkaan huomioitu sisäisen kuormituksen osuutta, joka Sukevanjärven kaltaisessa melko matalassa järvessä voi olla huomattava. Sisäisen kuormituksen arviointi ei ole kuitenkaan mahdollista bruttosedimentaatiomittausten puuttuessa. On todennäköistä, että osa jokien mukana tuomasta ravinnekuormituksesta laskeutuu järven pohjalle, mutta sisäisen kuormituksen prosessit nostavat järvestä lähtevää ravinnemäärää. Jokien tuoma ainemäärä ja Tenetinjoesta (Sukevanjärven laskujoki) lähtevä ainemäärä (kg/vrk):. Kiintoaine COD Mn Kok.N Kok.P kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Jokien tuoma ainemäärä 2508 11640 297 19 Tenetinjoen lähtevä ainemäärä 1956 10759 328 22 Pidättyminen % 22 8-10 -21 6 Turvetuotannon kuormitus Sukevanjärven valuma-alueen turvetuotantosoiden kuormituksen arviointia vaikeuttaa se seikka, että yhdellekään suolle ei ole onnistuttu järjestämään toimivaa kuormitustarkkailua. Kuormitustarkkailua kokeiltiin Palosuolla 2002, mutta mittapatorakennelma ei ollut sopiva luotettavaan virtaamamittaukseen. Vuonna 2003 kuormitustarkkailua kokeiltiin Kohisevansuolla. Kohisevansuolla todettiin kuitenkin muutama perusongelma. Vesi jaetaan kahteen laskeutusaltaaseen, joiden jakosuhteesta ei ole täyttä varmuutta, joten valuma-alueen pinta-alaa ei pystytä tarkasti määrittämään. Virtaamat olivat kesällä 2003 erittäin vähäisiä ja asema oli täysin kuiva pitkiä aikoja. Vaikka tulos ehkä edusti Kohisevansuon mitattua allasta, on sen yleistäminen kaikille Sukevanjärven valuma-alueen tuotantosoille vaikeaa. Lisäksi Kohisevansuolla tehtiin kesällä
2003 kunnostustoimenpiteitä, joiden johdosta erityisesti kiintoaineen ja kokonaisfosforin pitoisuudet olivat ajoittain erittäin korkeita. Tässä selvityksessä luvitettavien soiden kuormitus on laskettu niiden Pohjois-Savon turvetuotanto-ohjelmassa olevien kuormitusasemien vedenlaatutietojen perusteella, joilta on tietoa vähintään vuodesta 2000 lähtien. Tällaisia soita ovat Isoneva, Kaikonsuo, Konnunsuo, Kuivastensuo, Kurkisuo, Multaharjunsuo sekä Petronneva. Koska Pihlajasuota lukuun ottamatta (tehostettu menetelmä rakenteilla) vesienkäsittelyjärjestelmä luvitettavilla soilla on laskeutusaltaat, on pintavalutuskentällisiltä Isonevalta, Konnunsuolta ja Kuivastensuolta sekä kemikalointiasemalla varustetulta Kurkisuolta mukana laskennassa vain näytteet, jotka on otettu ennen tehostettua vesienkäsittelyä. Luvitettavien soiden kuormitusasemilta haettiin näytteet toukokuussa 2004. Näytteenotto liittyi vuoden 2004 Pohjois-Savon turvetuotantosoiden tarkkailuohjelmaan. Näitä tuloksia verrattiin valittujen 7 kuormitusaseman vedenlaatutietoihin samalta ajankohdalta toukokuun puolivälistä ja sen perusteella valittiin kullekin suolle sopivin aineisto kuormituslaskentaa varten. Multaharjunsuon ja Kaikonsuon COD Mn :n ja kokonaistypen pitoisuudet olivat selvästi muita tarkkailusoita korkeampia, joten niitä ei käytetty keskiarvolaskennoissa. Valittu kuormituksen laskentatapa ei ollut kuitenkaan aivan ongelmaton. Yleispiirteenä näytti olevan se, että Sukevan alueen soilla humuspitoisuus oli pienempi ja useilla soilla kiintoainepitoisuus selvästi suurempi. Humuspitoisuuden eroihin on saattanut vaikuttaa näytteenottoajankohta, mutta koska kaikkia näytteenottoja oli edeltänyt alkukevään hellejakso, oli kevätvalunnan huippu varmasti ohitettu ja siten valuntaolojen olisi pitänyt olla Pohjois-Savossa kohtalaisen samanlaiset. Korkea kiintoainepitoisuus ja sen myötä korkea kokonaisfosforin pitoisuus johtui saviaineksesta. Ojitukset ovat ulottuneet savimaahan, minkä takia suurin osa kiintoaineesta oli mineraaliainesta ja samoin suuri osa kokonaisfosforista saviainekseen sitoutuneena. Fosfaattifosforin määrä oli näillä soilla vähäinen. Pohjois-Savon suo-ohjelmassa ei ole yhtään vastaavaa kuormitusasemaa, minkä takia näiden soiden kiintoainekuormitus arvioitiin Petronnevan, jossa kiintoainepitoisuus oli korkein, kiintoainejakauman perusteella. Kuormitus laskettiin kullekin suolle valitun kuormitusaikasarjan jakauman ja eri suuruisten keskivalumien avulla. Kuormitusarvo, jota käytettiin arvioitaessa tuotantosuon kuormitusosuutta vastaanottavassa vesistössä, laskettiin mediaanipitoisuuden ja 10 l/s*km 2 keskivalunnan avulla. Saatu kuormitusluku on roudattoman kauden (toukolokakuu) bruttokuormitus. Nettokuormituksen laskennassa käytettiin kiinteitä pitoisuuksia, kiintoaineelle 2 mg/l, kokonaisfosforille 20 µg/l ja kokonaistypelle 500 µg/l. Arvioitaessa koko vuoden kuormitusta oletuksena on ollut, että touko-lokakuun kiintoainekuormitus on 36 %, kokonaistyppikuormitus 39 % ja kokonaisfosforikuormitus 44 % koko vuoden kuormituksesta. Kertoimet ovat Pohjois-Savon tarkkailusoiden kertoimien keskiarvoja vuosilta 2000-2003 ja ne perustuvat eri vuosina hieman eri vertailuasemiin. Vertailuasemat on lueteltu Pohjois-Savon tarkkailusoiden vuosiraporteissa. Kuormituksen vaikutusetäisyyden arvioinnissa tukeuduttiin tarkkailuohjelmien havaintoasemiin eli kuormitusosuus laskettiin aina lähimmälle havaintoasemalle. 7
Pihlajasuolle on rakennettu haihdutus-imeytyskenttä, jonka tehosta ei vielä ole tietoa. Utajärvellä sijaitsevalla Erkansuolla on sama puhdistusjärjestelmä ja se on puhdistanut suotovesiä seuraavasti: % Kiintoaine 89 COD Mn -26 Kok.N 78 Kok.P 74 Pihlajasuon kuormituslukuja (pinta-alana laskelmissa on käytetty 241,6 ha): Kiintoaine COD Mn Kok.N Kok.P touko-lokakuu brutto g/ha*vrk 13 487 4,1 0,13 netto g/ha*vrk 10 2,9 0,08 koko vuosi brutto kg/v 10285 1495 35 netto kg/v 7973 1027 21 Imeytys-haihdutuskentän toimiessa odotetulla tavalla vastaa Pihlajasuon kiintoainekuormitus noin 2 % Pihlajapuron kiintoainemäärästä, noin 5 % kokonaistyppimäärästä ja noin 4 % kokonaisfosforimäärästä Matilansuon kuormituslukuja (pinta-alana laskelmissa on käytetty 37,8 ha): Kiintoaine COD Mn Kok.N Kok.P touko-lokakuu brutto g/ha*vrk 429 289 17 0,48 netto g/ha*vrk 412 13 0,30 koko vuosi brutto kg/v 8241 306 7,5 netto kg/v 7909 230 4,8 Matilansuon kiintoainekuormitus vastaa tehdyillä laskentaoletuksilla noin 10 % Pihlajapuron kiintoainemäärästä, noin 4 % kokonaistyppimäärästä ja noin 3 % kokonaisfosforimäärästä. Turvetuotantosoiden kuormituksen osuus Sukevanjärvestä lähtevän Tenetinjoen ainemääristä Mikäli oletetaan, että Sukevanjärvessä ei tapahdu aineiden pidättymistä, voidaan arvioida turvetuotannon osuutta Sukevanjärvestä lähtevässä Tenetinjoessa. Tehtyjen laskentaoletusten pohjalta luvitettavien tuotantosoiden osuus olisi keskimäärin 12-13 % Tenetinjoen kiintoainemäärästä ja 2-4 % humuksen ja kokonaisravinteiden määrästä. Soilta tulevan kiintoaineen määrä todennäköisesti ylikorostuu käytetyssä laskentamenetelmässä, sillä niillä soilla, joilla kiintoainepitoisuus oli toukokuussa 2004 korkea, kiintoainepitoisuuden on oletettu noudattavan samaa jakaumaa kuin Karttulassa sijaitsevalla Petronnevalla. Luvitettavilla Sukevanjärven alueen tuotantosoilla korkea kiintoainepitoisuus johtui eri tekijästä, pääosin saviaineksesta, Petronnevalla kiintoaine on pääosin turvetta. 8
Vapo Oy:n Sukevanjärven valuma-alueella olevilta tuotantosoilta tulee tehtyjen laskelmaoletusten mukaan Sukevanjärveen vuosittain noin 115 t kiintoainetta, 5 t kokonaistyppeä ja 165 kg kokonaisfosforia. Järvestä laskevassa Tenetinjoessa nämä ainemäärät nostavat joen kiintoainepitoisuutta asemalla 1 keskimäärin 0,6 mg/l, kokonaistyppipitoisuutta 29 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuutta 1 µg/l. 9 SELOSTUS TOIMINTASUUNNITELMASTA Pihlajasuo - Matilansuon turvetuotanto Pihlajasuo - Matilansuon kunnostus turvetuotantoon on aloitettu vuonna 1978 ja se on ollut turvetuotannossa vuodesta 1981. Pihlajasuo on ollut poissa tuotannosta vuonna 2000 ja Matilansuo vuosina 2000-2002, jolloin turpeen kulutus oli vähäistä. Pihlajasuo - Matilansuolla tuotetaan vuosittain keskimäärin 100 000 m 3 jyrsinpolttoturvetta HAKU-menetelmällä ja mekaanisella kokoojavaunulla sekä palaturvetta noin 15 000 m 3. Tehtyjen turvekerroksen vahvuuskartoitusten perusteella hakija arvioi vuoden 2004 lopussa, että Pihlajasuo - Matilansuolta poistuu turpeen loppumisen vuoksi seuraavan 1 5 vuoden kuluessa tuotannosta noin 160 ha ja 5 10 vuoden kuluessa noin 41 ha. Vuoden 2015 jälkeen alueella on arvioitu olevan tuotannossa noin 77 ha ja tuotannon on arvioitu päättyvän kokonaisuudessaan vuonna 2020. Vuoteen 2004 mennessä alkuperäisestä ojitusalueesta oli poistettu tuotannosta noin 27 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmät ja paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Pihlajasuon tuotantoalue jakaantuu seitsemään tuotantolohkoon ja Matilansuon tuotantoalue kolmeen tuotantolohkoon. Tuotantoalueiden sarkaojat on varustettu sarkaojarakentein eli lietteenpidättimillä ja niiden yläpuolelle turpeeseen kaivetuilla lietesyvennyksillä. Tuotannon loppuvaiheessa lietesyvennyksiä ei kaiveta heikosti koossa pysyviin pohjamaalajeihin niiden vaikean puhdistettavuuden ja mahdollisen lisäkuormituksen vuoksi.
10 Pihlajasuon tuotantoalue on eristetty ulkopuolisista vesistä eristysojilla. Pihlajasuon tuotantoalueen vedet johdetaan laskeutusaltaista 1 2 yhdistämällä muodostettuun altaaseen ja sieltä vuonna 2005 rakennetulle, teholliselta alaltaan 14,7 ha:n imeytys haihdutuskentälle. Alueen koko on noin 6 % sinne johdettavien vesien valuma-alueen (242 ha) alasta. Vesi jaetaan imeytys haihdutuskentällä reikäputkien avulla tasaisesti maastoon. Osa vedestä haihtuu suoraan maanpinnasta tai kasvien ja puuston välityksellä ilmaan ja osa imeytyy maaperään. Kentän alaosan molempiin päihin on rakennettu mittapadot, joista alueelta poistuvan veden määrää ja laatua voidaan tarkkailla. Kuivatusvedet johdetaan kentän kautta sulan maan aikana. Matilansuon tuotantoalue on eristetty ulkopuolisista vesistä eristysojilla. Tuotantoalueen vedet johdetaan laskeutusaltaan kautta 1,1 km pitkää laskuojaan myöten Pihlajapuroon. Kuivatusvesien käsittelyä ei hakijan mukaan ole mahdollista tehostaa teknistaloudellisesti järkevällä tavalla. Hakijan käsityksen mukaan tuotantoalueiden vesiensuojelu vastaa Pihlajasuon imeytys haihdutuskentällä tehostettuna tuotantoalueiden olosuhteissa parasta teknisesti ja taloudellisesti käytettävissä olevaa tekniikkaa. Liikennejärjestelyt Turve kuljetetaan Pihlajasuo - Matilansuolta työmaateitä pitkin maantielle 16293 ja sitä kautta valtatielle E 63 (Iisalmi Kuopio), jota pitkin joko pohjoiseen Kajaanin käyttökohteisiin tai etelään Pohjois-Savon käyttökohteisiin. Talvella työmaateiden kapeudesta johtuen autot tulevat tyhjänä työmaalle maantien 16299 kautta lohkon 6 itäreunaa kulkevaa työmaatietä pitkin ja poistuvat lastauksen jälkeen maantien 16293 kautta. Pihlajasuo - Matilansuon tuotantomäärän kuljettamiseen tarvitaan vuosittain noin 1100 rekka-autokuormaa. Tuotantoaikana työmaaliikenne on urakoitsijoiden ja heidän työntekijöittensä henkilöautoliikennettä. Tuotantokalusto vetokoneineen siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä joitakin kertoja tuotantokauden aikana.
Tuotantotoiminnassa käytettävät aineet ja niiden säilytys 11 Pihlajasuo - Matilansuon turvetuotannossa olevat koneet käyttävät polttoainetta noin 60 000 litraa vuodessa ja voiteluaineita (moottoriöljyt ja vaseliini) kuluu noin 460 litraa vuodessa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Turveurakoitsijoilla on Pihlajasuo - Matilansuolla käytössään 1 500-10 000 litran polttoainesäiliöitä. Turvetuotannossa ei käytetä poltto- ja voiteluaineiden lisäksi muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Pihlajasuo - Matilansuon turvetuotannon kuormituksen vesistövaikutukset Veden laatu Pihlajasuo - Matilansuon vaikutus veden laatuun Pihlajapurossa on tehtyjen laskentaoletusten mukaan keskivirtaamatilanteessa COD Mn -pitoisuudessa noin 9,5 mg O 2 /l, kiintoaineessa noin 2,6 mg/l, kokonaistyppipitoisuudessa noin 284 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudessa noin 7 µg/l. Pohjan liettyminen Pohjan liettymistä Sukevanjärven turvetuotantoalueiden alapuolella ei ole tutkittu. Tuotantoalueiden koko suhteessa varsinkin isompien virtavesien (Raudanjoki, Talasjoki, Kohisevanpuro) valuma-alueeseen on pieni, joten on todennäköistä, ettei turvetuotantoalueista johtuvaa liettymistä ole todettavista Sukevanjärveen laskevissa joissa. Pohjan liettyminen on hyvin epätodennäköistä myös pienempien virtavesien Pyöreenjoen, Kukkopuron ja Pihlajapuron laskupaikoilla. Pohjan liettyminen rajoittunee laskuojiin, Pihlajapurossa ja Hirsipurossa mahdollisesti hieman laskuojan suualuetta kauemmas.
Vaikutus vesikasvillisuuteen 12 Koska on todennäköistä, että pohjan liettyminen rajoittuu laskuojiin ja niiden suualueelle, rajoittuvat myös turvetuotannosta johtuvat vesikasvillisuuden muutokset näille alueille. Vaikutukset vesistön virkistyskäyttöön Sukevanjärveen laskevissa joissa virkistyskäyttö on pääasiassa kalastusta. Sukevanjärven eteläpäässä on kunnan uimaranta ja seurakunnan kurssikeskus. Tehtyjen laskelmien perusteella tuotantosoiden kuivatusvesien vaikutus on järven eteläosissa niin vähäinen, että se ei heikennä järven käyttöarvoa uimavetenä. Jokisuilla veden laatu on heikompi, mutta näilläkin alueilla turvetuotannon osuus kokonaisainemäärästä on sen suuruinen, että se ei olennaisesti vähennä järven käyttöä uimavetenä. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Sukevanjärvessä on seurattu turvetuotannon vaikutusta kalastuksen harjoittamiseen (pyydysten likaantumiseen) joka neljäs vuosi toteutettavin havaskokein. Tarkkailua on tehty Lapinlahden Puu- ja Hakeasema Oy:n Pappilansuon turvetuotantoalueen kalataloudellisen velvoitetarkkailun yhteydessä, johon Vapo Oy on osallistunut. Havaskokeet toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 ja tutkimus on uusittu vuonna 2004. Havaksia (2 x 50 x 50 cm kehys, 12 mm monofiilihavas) pidettiin 1 vrk:n ajan yhden metrin syvyydessä kolmella eri havaintopaikalla Sukevanjärvessä. Laboratoriossa havaksista määritettiin a-klorofylli, kiintoaine sekä levälajisto. Tulosten mukaan verkkojen likaantuminen Sukevanjärvessä oli vuoden 2000 elokuussa melko vähäistä eikä merkkejä turvetuotantoalueiden aiheuttamasta merkittävästä pyydysten likaantumisesta ollut havaittavissa. Kokonaisuudessaan verkot likaantuivat eniten järven keskiosassa, mutta mikroskooppitarkastelussa havaittiin humuksen ja orgaanisen aineksen määrän olleen korkeimmillaan järven pohjoispäässä. Sukevanjärven osakaskuntien esimiesten haastattelussa arvioitiin aiemmin ongelmallisen verkkojen likaantumisen vähentyneen viime vuosina.
13 Sukevanjärven kirjanpitokalastuksessa (2-3 saaliskirjaajaa) yleisimmät saalislajit olivat hauki, ahven, särki ja made, joiden osuus kokonaissaaliista oli yli 80 %. Kuhasaalin osuus oli vuonna 2003 aikaisempia vuosia merkittävästi suurempi eli yli 20 %. Raudanjoen kalastoa on selvitetty 1980-luvulla sähkökalastuksella. Kosket ovat selvityksen mukaan säilyneet melko luonnontilaisina. Koskissa tavattiin kohtalaisia taimenpoikastiheyksiä, joista suurin osa oli ilmeisesti peräisin istutuksista. Selvityksessä havaittiin myös viitteitä luontaisesta lisääntymisestä. Muita havaittuja kalalajeja olivat hauki, made, särki, ahven, salakka, simppu ja kivennuoliainen. Ahventa ja särkeä tavattiin paikoitellen erittäin runsaasti. Myös harjus voi osakaskunnan esimiehen antamien tietojen mukaan mahdollisesti lisääntyä Raudanjoessa luontaisesti. Rapuistutusten tuloksellisuus on ollut heikko. Turvetuotannon aiheuttama kuormitus voi vaikuttaa kalojen lisääntymistulokseen heikentämällä mädin kehittymistä (mädin päälle kertyvä kiintoaines) sekä kasvattamalla lisääntymisalueiden pohjan orgaanisen aineksen pitoisuutta, jolloin mädin kuolleisuus kasvaa. Erityisesti vaarassa on lohikalojen mäti. Sukevan soiden alueella virtavesikalojen lisääntymismahdollisuuksien heikkeneminen kohdistuu lähinnä Raudanjokeen, josta on saatu viitteitä taimenen ja harjuksen luontaisesta lisääntymisestä. Tarkempaa tietoa lajien nykyisestä tilasta ja luontaisesta lisääntymisestä ei ole kuitenkaan olemassa. Muiden alueen virtavesien kalataloudellinen merkitys on vähäisempi eikä niissä todennäköisesti synny merkittävää lisääntymishaittaa kalastolle. Myös Sukevanjärvessä kiintoainekuormituksen mahdollinen vaikutus kalaston lisääntymiseen on todennäköisesti vähäinen eikä järvessä tavata lisääntyviä taloudellisesti merkittäviä lohikaloja. Kuhan luontaista lisääntymistä voi estää sora- ja hiekkapohjien liettyminen. Kiintoainekuormituksen vaikutus kevätkutuisten lajien lisääntymiseen on vähäisempi, mutta kutualueiden liettyminen voi heikentää lisääntymistulosta. Mahdollinen turvetuotannon aiheuttama kalastushaitta voi olla kalojen makuvirheiden lisääntyminen. Sukevanjärven osakaskuntien esimiesten haastattelussa ei kuitenkaan saatu havaintoja merkittävästä kalojen makuvirheiden esiintymisestä.
Pölyvaikutukset 14 Turvetuotannon pölyhaitat liittyvät jyrsinturpeen tuotantoon, aumaukseen, lastaukseen ja turpeen kuljetukseen. Tuotetun turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen. Mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Tuulen nopeus ja suunta vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Turvetuotanto keskeytetään lisääntyvän tulipaloriskin vuoksi tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s. Turvekuljetukset voivat aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Lastauksessa rekkojen ulkopuolelle jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa noin 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Tuotantoalueen ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly voi satunnaisesti aiheuttaa pientä esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Pihlajasuon lohkojen 6 ja 7 lähistöllä on 200 metrin ja 450 metrin etäisyydellä asutusta, joihin pöly voi levitä lounais-länsituulten vaikutuksesta. Mikäli tuulen suunta on asuinrakennuksiin päin ja tuulen voimakkuus sellainen, että käynnissä olevan työvaiheen mahdollisesti ilmaan nostama pöly voi kulkeutua rakennuksiin saakka, työt keskeytetään lohkoilla 6 ja 7 sellaisilla alueilla, jotka sijaitsevat alle 500 metrin etäisyydellä rakennuksista. Tuotantoalueen ja asuinrakennusten välissä oleva puusto ehkäisee pölyn kulkeutumista rakennusten alueella. Pihlajasuo - Matilansuolla ei pölyhaitoista ole valitettu.
15 Pölyn leviäminen tuotantoalueen ympäristöön voidaan jatkossakin estää ottamalla laatuohjeiden mukaisesti tuotannossa huomioon tuulen suunta ja voimakkuus. Meluvaikutukset Turvetuotannon aiheuttama melu on peräisin työkoneista ja raskaiden kuljetusajoneuvojen liikkumisesta. Tehtyjen selvitysten mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua 100 200 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustyöt aiheuttavat laskennallisen arvion perusteella 55 db:n melutasoja 300 400 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty avoimessa maastossa. Kasvillisuuden on todettu vaimentavan äänen voimakkuutta tehokkaasti. Turvetuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja luonteeltaan se on samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta aiheutuva melu. Pihlajasuon lohkon 6 itäosalla toimittaessa ja tuulen ollessa tuotantoalueelta asuinrakennukseen päin voivat tuotannon äänet erottua lähimpien asuttujen talojen luona. Melu ei ole jatkuvaa eikä voimakkaimmillaankaan ylitä annettuja melun ohjearvoja (50/55 db) lähiasutuksen pihapiirissä. Tuotantotoiminnassa syntyvät jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen Turvetuotantoalueella syntyy sekajätettä, jäteöljyä ja öljyisiä jätteitä. Pihlajasuo - Matilansuolla jätteiden keräilypiste sijaitsee Pihlajasuon tukikohdassa, josta jätehuoltoyrittäjät kuljettavat jätteet. Pihlajasuo - Matilansuon työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarvittaessa. Jätehuoltosuunnitelmasta käyvät ilmi keräilypisteen sijainti, jätteiden laatu, poiskuljettaja sekä tyhjennysjaksot.
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN 16 Turvetuotanto aiheuttaa työn luonteen ja ajankohdan (kuiva kesäkausi) vuoksi ympäristölle paloturvallisuusriskin. Turvetuotantoalue on pelastustoimilain tarkoittama kohde. Sisäasiainministeriö on antanut ohjeen turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta. Pihlajasuo - Matilansuon työmaalle laaditaan vuosittain turvallisuussuunnitelma ja työmaalle on nimetty palo- ja pelastusorganisaatio. Tulipaloriskin lisäksi hätätilanteita voi syntyä patojen murtumisten, poikkeuksellisten rankkasateiden tai tulvien sekä polttoaineiden toimitusten ja varastoinnin yhteydessä. Pihlajasuo - Matilansuolla ei ole sellaisia vesiensuojelurakenteita, jotka aiheuttaisivat erityistä riskiä ympäristölle. Laskeutusaltaiden patorakenteiden pettäessä voisi normaalia suurempi kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksia päästä alapuoliseen vesistöön. Polttoaineet muodostavat aina riskin ympäristölle. Polttoaineiden säilytys pyritään järjestämään etäälle avo-ojista, jolloin mahdollisuus polttoaineiden joutumisesta vesistöön on erittäin pieni. Hätätilanteissa noudatetaan laatujärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Paloviranomaiselle toimitetaan vuosittain päivitetty paloturvallisuussuunnitelma. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Pihlajasuo - Matilansuon käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu esitetään toteutettavaksi Pohjois-Savon turvetuotantosoiden yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Ohjelman päästötarkkailun periaatteena on, että tarkkailu keskitetään tarkkailusoille, jotka sijaitsevat eri vesistöalueilla. Kuormitustarkkailuasemien (kolme ympärivuotista ja yhdeksän touko- lokakuussa käytössä olevaa tarkkailuasemaa) tulosten perusteella arvioidaan turvetuotannon kuormitus Pohjois-Savossa vesistöalueittain.
17 Vesistötarkkailuun kuuluu kullekin tuotantoalueelle valitut kaksi virtavesiasemaa sekä tuotantoalueen purkuojan näytepiste. Näistä otetaan vesinäytteet kevättulvan aikana sekä avovesiaikana kolmesta eri virtaamatilanteesta. Virtavesiasemien tarkkailu tehdään joka kolmas vuosi vesistöalueittain. Pihlajasuo - Matilansuon vesistövaikutuksia seurataan vuodesta 2004 alkaen joka kolmas vuosi tuotantoalueen molempien soiden purkuvesinäytteillä, Pihlajapuron sekä kahdella Raudanjoen näytepisteellä ja Sukevanjärven tarkkailulla. Kalataloustarkkailua esitetään jatkettavaksi Pohjois-Savon TE-keskuksen 16.12.1999 hyväksymässä muodossa. Tähän saakka Vapo Oy on osallistunut tarkkailun toteutukseen ilman varsinaista velvoitetta. Tarkkailu koostuu Sukevanjärven kirjanpitokalastuksesta (kaksi pyytäjää) ja pääsääntöisesti neljän vuoden välein toteutettavista havaskokeista. Pihlajasuo - Matilansuon pöly- ja meluvaikutuksia seurataan lähettämällä sellaisille maanomistajille, joiden rakennuksia sijaitsee alle 500 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta, kirje, jossa asianosaisille annetaan ohjeet ja Vapo Oy:n vastuuhenkilöiden yhteystiedot ilmoitusten tekemiseksi mahdollisesti aiheutuvista pöly- tai meluhaitoista. Ilmoitusten johdosta Vapo Oy tarkistaa mahdolliset haitat, sopii asianosaisten kanssa asiasta ja tekee korjaavat toimenpiteet toiminnassaan. ESITYS HAITTOJEN JA VAHINKOJEN KORVAAMISEKSI JA KOMPENSOIMISEKSI Pihlajasuo - Matilansuon turvetuotannosta ja kuivatusvesien johtamisesta aiheutuvat vaikutukset ovat vähäisiä keskittyen kalataloudellisesti ja virkistyskäytön kannalta vähämerkitykselliseen Pihlajapuroon. Hanke ei hakijan mukaan aiheuta tilakohtaisesti korvattavaa haittaa. Hakija esittää, että Vapo Oy:n kaikkien Raudanjokeen ja Sukevanjärveen laskevien turvetuotantoalueiden kalataloudelle aiheuttamat yhteisvaikutukset kompensoidaan maksamalla Pohjois-Savon TE-keskukselle vuosien 2005 2007 osalta 500 euron vuotuinen kalatalousmaksu. Vuodesta 2008 alkaen, jolloin Pihlajasuon vesiensuojelun tehostaminen (imeytys-haihdutuskenttä) on vakiintuneessa käytössä ja laskeutusaltailla
varustetuilta tuotantoalueilta on poistunut tuotannosta huomattavia pinta-aloja, maksun suuruus olisi 250 euroa vuodessa. 18 HAKEMUS TURVETUOTANTOTOIMINNAN PÄÄTTÄMISESTÄ Hakemuksen peruste Hakija on liittänyt ympäristölupahakemukseen toiminnan lopettamissuunnitelman ympäristönsuojelutoimineen ja alueen jälkihoitoineen. Tuotantopinta-alan nopea pieneneminen, käytössä olevat ympäristönsuojelumenetelmät sekä maanomistusolot ja alueen sijainti huomioon ottaen lopettamistoimien esittäminen lupahakemuksen yhteydessä on hakijan mukaan sekä mahdollista että ajallisesti sopivaa, koska tuotantotoimien arvioidaan pääosalla tuotantoaluetta päättyvän kokonaisuudessaan annettavalla lupajaksolla. Tuotantopinta-alojen kehittyminen Pihlajasuo - Matilansuon alkuperäisestä ojitusalueesta on poistettu tuotannosta noin 27 hehtaaria (vuoden 2004 lopun tieto). Alueita ollaan luovuttamassa takaisin vuokranantajille. Kesällä 1996 tehtyjen tutkimusten mukaan turvekerroksen vahvuus oli pääosalla Pihlajasuon aluetta 0,1 1,5 metriä. Lohkojen 1, 2 ja 3 keskiosissa turvekerroksen vahvuus oli yli 1,5 metriä. Matilansuolla turvekerroksen paksuus oli 0,1 1,0 metriä. Hakemuksessa tehdyn arvion (vuoden 2004 lopussa) mukaan Pihlajasuo - Matilansuolta tullaan turpeen loppumisen vuoksi seuraavan 1 5 vuoden kuluessa poistamaan tuotannosta noin 160 ha ja 5 10 vuoden kuluessa noin 41 ha tuotantoaluetta. Vuoden 2015 jälkeen alueella on arvioitu olevan tuotannossa noin 77 ha ja tuotannon on arvioitu päättyvän kokonaan Pihlajasuo - Matilansuolla noin vuonna 2020. Jälkihoito Kun tuotannosta poistetuista alueista muodostuu järkeviä kokonaisuuksia, alueet siistitään ja vuokra-alueet saatetaan vuokrasopimuksessa edellytettyyn tai vuokranantajan
19 kanssa muutoin sovittuun kuntoon. Alueet rajataan ojituksella pois tuotantoalueesta ja vuokra-alueet luovutetaan takaisin maanomistajalle. Alueen jälkikäyttömuodosta päättää maanomistaja. Vapo Oy:n omistamat alueet saatetaan mahdollisimman nopeasti uuden maankäyttömuodon piiriin. Pohjois-Savon ympäristökeskukselle ilmoitetaan vuosittain merkittävät tuotannosta poistetut alueet ja alueen tuotannon kokonaan päättämisestä. Pihlajasuo - Matilansuon eristysojat ja laskeutusaltaat pidetään toiminnassa turvetuotannon päättämisen jälkeen siirrettäessä alueet uusiin käyttömuotoihin. Laskeutusaltaiden kuntoa ja toimintaa seurataan silmämääräisesti ja altaat puhdistetaan tarvittaessa siihen saakka, kunnes tuotannosta poistetut alueet on kokonaisuudessaan otettu uuden maankäytön piiriin tai kahden vuoden ajan tuotannon koko alueella lopettamisen jälkeen. Tänä aikana tuotantokentät ovat kasvittuneet riittävästi sitoakseen irtonaisen pinta-aineksen estäen sen kulkeutumisen sadeveden mukana alapuoliseen vesistöön. Tämän jälkeen laskeutusaltaita ei enää aktiivisesti seurata tai ylläpidetä turvetuottajan toimesta. Tuotannon päättymisen jälkeinen tarkkailu ja mahdolliset korvaukset Tuotannon päättämiseen asti noudatetaan tuotannon aikaista tarkkailuohjelmaa. Sen jälkeen vesiensuojelurakenteiden toimivuutta seurataan silmämääräisesti kaksi vuotta tai siihen saakka kun alue on kokonaisuudessaan otettu uuden maankäyttömuodon piiriin. Pihlajasuo - Matilansuon turvetuotannon lopettaminen ja jälkihoitotoimenpiteet, joista pääosa tehdään jo turvetuotannon käynnissä ollessa, vähentävät kuormitusta alapuoliseen vesistöön. Ennalta arvioiden toimenpiteistä ei turvetuotannon päättämisen jälkeen aiheudu korvattavaa tilakohtaista haittaa tai vahinkoa alapuolisessa vesistössä.
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY 20 Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa, Sonkajärven kunnassa ja Kajaanin kaupungissa 9.2. 11.3.2005 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Iisalmen Sanomissa 9.2.2005. Hakemuksesta on pyydetty lausunto Pohjois-Savon ympäristökeskukselta, Kainuun ympäristökeskukselta, Pohjois-Savon TE-keskuksen kalatalousyksiköltä, Kainuun TEkeskuksen kalatalousyksiköltä, Sonkajärven kunnan ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisilta, Sonkajärven kunnalta ja Kajaanin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta Lausunnot 1. Pohjois-Savon ympäristökeskus on antanut yhteisen lausunnon yhtäaikaisesti vireillä olleista Kohisevansuon, Rapalahdensuon, Pihlajasuo - Matilansuon, Teerisuon ja Turvesuon turvetuotantoalueiden ympäristölupahakemuksista. Pihlajasuo - Matilansuon ympäristölupahakemuksen osalta ympäristökeskus on lausunut: - Pihlajasuo - Matilansuolla on kyseessä toiminnassa oleva tuotantoalue ja sen toiminnan jatkaminen. Tuotannosta ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia kasvillisuuteen, eläimistöön tai maisemaan - Tuotantoalueiden alapuolinen vesistö on kuvattu riittävästi ja oikein hakemusten liitteenä olevassa kuormitus- ja vesistövaikutusarviossa. Sukevanjärvellä on käynnistynyt järven kunnostushanke, johon liittyy myös järveen kohdistuvan kuormituksen pienentäminen. Kunnostussuunnitelman laatii Pohjois-Savon ympäristökeskus. Alustavan aikataulun mukaan kunnostussuunnitelman käytännön toteutus alkaa vuonna 2008, mutta lopullisesti aloitusajankohta riippuu mm. hankkeen rahoituksen ja kunnostussuunnitelman toteutuksen vaatimien lupien järjestymisestä. Tarkoituksena on, että valumaalueen eri toiminnanharjoittajat, mm. turvetuottajat, saadaan mukaan hankkeeseen toteuttamaan vapaaehtoisia toimenpiteitä Sukevanjärveen kohdistuvan kuormituksen pienentämiseksi. - Hakijan esittämät vesienkäsittelyrakenteet Pihlajasuo - Matilansuolla ovat tässä vaiheessa riittäviä. Kyseessä on vanha supistuva tuotantoalue, jolla parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiseksi vesienkäsittelyksi voidaan katsoa hakijan esittämät laskeu-
tusallaskäsittely sekä Pihlajasuolla vuonna 2005 käyttöön otettu haihdutusimeytyskenttä, jonne vedet johdetaan roudattomana aikana. Hakijan esittämät vesiensuojelun tehostamisratkaisut edesauttavat myös Sukevanjärven kunnostushankkeen mukaista järveen kohdistuvan kuormituksen vähentämistä. - Vapo Oy:n tulee osallistua Sukevanjärven kunnostushankkeeseen turvetuotannosta aiheutuvan kuormituksen edelleen pienentämiseksi. - Hakijan esitys jättää heikosti koossa pysyviin pohjamaalajeihin kaivettavista sarkaojista pois lietesyvennykset tuotannon loppuvaiheessa on hyväksyttävä. Sarkaojissa tulee kuitenkin ehdottomasti olla päisteputken pidättimet. Kun sarkaojissa ei ole lietesyvennyksiä, tulee pitää erityisen hyvää huolta päisteputken pidättimien ja laskeutusaltaiden sekä muiden vesienkäsittelyjärjestelmien toimintakunnosta. Ojiin ja laskeutusaltaisiin kertynyt liete tulee poistaa säännöllisesti sellaisilla menetelmillä, joilla kuivatusveteen aiheutuva savisamentuma on mahdollisimman vähäinen. - Sukevan turvetuotantoalueilla syksyllä 2004 suoritetuissa tarkastuksissa on todettu useiden kivennäismaahan kaivettujen ojien luiskien sortumia. Sortumien estämiseksi tulee ojien luiskia loiventaa tai vahvistaa kiveyksellä tai kankaalla. - Suoritetuissa tarkastuksissa on todettu myös tuotantoalueiden kärsineen voimakkaista tulvista kesän ja syksyn 2004 aikana. Pääasiallisena tulvien syynä ovat olleet runsaat sateet. Tulvahaittojen estämiseksi tulee kuitenkin huolehtia myös tuotantoalueelta lähtevän ojan sekä eristysojien kunnosta. Lähtevä oja tulee pitää avoimena ja tarkkailla mm. majavapatojen esiintymistä ojassa ja sen alapuolisessa vesistössä. Eristysojat tulee pitää sellaisessa kunnossa, etteivät ulkopuoliset vedet pääse leviämään tuotantoalueelle. - Pihlajasuolla sijaitsee asuttuja kiinteistöjä lähellä tuotantoaluetta. Tuotantoa tulee rajoittaa asutusta lähimmillä tuotantolohkoilla tuulen käydessä asutukseen päin. Tuotannossa tulee käyttää mahdollisimman vähän pölyäviä menetelmiä. Muut tuotantoalueet sijaitsevat varsin kaukana asutuksesta, joten pölyhaitta asutukselle on epätodennäköinen. - Turvetuotantoalueen toiminnasta aiheutuva melutaso ei saa ylittää ympäröivillä asuntoalueilla ulkona klo 07 22 välisenä aikana A-painotettua ekvivalenttitason (L Aeq ) arvoa 55 db eikä klo 22 07 välisenä aikana arvoa 50 db. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla ulkona melutaso ei saa ylittää päivällä tasoa 45 db ja yöllä tasoa 40 db (Vnp melutason ohjearvoista 993/1992). Tuotannossa on käytettävä mahdollisimman vähän melua aiheuttavia työkoneita ja -menetelmiä. - Jätekatoksiin kerätään myös ongelmajätteitä (jäteöljy, suodattimet). Keräys tulee olla siten järjestetty, ettei ongelmajätteitä pääse maaperään. Hyötykäyttöön kelpaavat jätteet tulee toimittaa ensisijaisesti hyödynnettäväksi. Toiminnassa syntyvistä jätteistä ja ongelmajätteistä on pidettävä kirjaa jätelain 51 :n mukaisesti. - Tuotantoalueilla varastoitavien polttonesteiden, ongelmajätteiden ja muiden kemikaalien varastointi ja keräily on järjestettävä niin, että niiden pääsy ympäristöön estetään. Polttonestesäiliöiden tulee olla suoja-altaallisia tai kaksivaippaisia tai muuten sellaiselle tiivispohjaiselle alustalle sijoitettuja, että vuodot maaperään estetään säiliövuodon tai tankkauksen yhteydessä. Säiliöiden purkuletkussa tulee olla ylitäytönestin. 21
22 - Mahdolliset koneiden huoltopaikat on järjestettävä tiivispohjaiselle alustalle ja huollot on tehtävä niin, että vuodot maaperään estetään. - Sukevan alueen tuotantoalueiden vesistötarkkailu toteutetaan Pohjois-Savon turvetuotantosoiden tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailuun tehtävät muutokset sovitaan tuottajien, konsultin ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kesken vuosittain pidettävässä palaverissa. - Vesistövaikutusarvion mukaan Sukevanjärven valuma-alueen yhdellekään tuotantosuolle ei ole onnistuttu järjestämään toimivaa kuormitustarkkailua. Tästä syystä Vapo Oy tulee toimia aktiivisesti toimivan kuormitustarkkailupisteen löytämiseksi Sukevanjärven valuma-alueelta. Vuonna 2005 Sukevanjärven alueella tulee olla toimiva kuormitustarkkailupiste. - Turvetuotantoon liittyvistä merkittävistä häiriö- ja poikkeustilanteista tulee ilmoittaa Pohjois-Savon ympäristökeskukselle sekä Sonkajärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Häiriö- ja poikkeustilanteiden syyt on välittömästi selvitettävä ja havaitut viat ja häiriötekijät on korjattava viipymättä. - Hakijan esittämä pöly- ja melupäästöjen aistinvarainen tarkkailu ja mahdollisista haitoista ilmoittaminen luvanhaltijalle Pihlajasuolla on ympäristökeskuksen käsityksen mukaan riittävä. Mahdollisista melu- ja pölyhaitoista tehdyistä ilmoituksista tulee luvan haltijan lähettää tieto myös ympäristökeskukseen. - Hakijan esittämät turvetuotannon lopettamissuunnitelmat ovat pääosin hyväksyttäviä. Kuitenkin hakijan tulee ilmoittaa ympäristökeskukselle vuosittain tuotannosta poistuneiden alueiden lisäksi tiedon kyseisten alueiden jälkikäytöstä. Takaisin maanomistajille luovutettujen alueiden osalta tieto jälkikäytöstä tulee antaa, mikäli se on hakijan tiedossa. Lisäksi hakijan tulee esittää ympäristökeskukselle tuotannon kokonaan päättyessä selvitys, mistä käy ilmi alueiden jälkikäyttö, rakenteille ja rakennuksille tehdyt toimenpiteet sekä muut alueen siistimistoimenpiteet. - Pihlajasuon joillakin osilla tuotanto tulee jatkumaan vielä viisitoista vuotta. Niiden osalta lupa on syytä määrätä tarkistettavaksi vähintään kymmenen vuoden sisällä päätöksestä, jolloin myös lopullinen jälkikäyttösuunnitelma tulee esitettäväksi lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä. - Pihlajasuon yhteydessä toimii tukikohta, joka toimii koko Sukevan alueen tuotantoalueiden keskustukikohtana. Tukikohta ja sen toiminnat liittyvät oleellisesti turvetuotantoon ja sen toiminnat tulisi siten olla mukana lupahakemuksessa. Hakemuksessa on pääpiirteissään kerrottu tukikohdan toiminnot, mutta tarkempi tieto puuttuu. Hakijan tulee täydentää hakemusta tukikohtatoimintojen osalta eli mm. korjaamon tuotannosta, prosesseista, laitteistoista ja päästöistä, lämpökeskuksen polttoaineista ja päästöistä, jätevesien käsittelymenetelmästä, yms.. Esimerkiksi tukikohdan jätevesien käsittelyn tulee täyttää jätevesien yleiset käsittelyvaatimukset, jotka on esitetty valtioneuvoston asetuksessa talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003). Vaikka asetus ei sinällään koske jätevesien käsittelyä, jos siitä on määrätty ympäristöluvassa, voitaneen asetuksen käsittelyvaatimuksia soveltaa myös ympäristöluvassa määrättyyn talousjätevesien käsittelyyn. Hakijan tulee
esittää tukikohdan talousjätevesien käsittelystä suunnitelma, joka täyttää asetuksen käsittelyvaatimukset. 23 Hakemuksen mukainen turvetuotanto Pihlajasuo - Matilansuolla täyttää ympäristönsuojelulain vaatimukset eikä tuotannosta aiheudu merkittävää haittaa, rasitusta tai ympäristön pilaantumista, kunhan toiminnassa otetaan huomioon lausunnossa esitetyt toimenpiteet. 2. Kainuun ympäristökeskus on lausunut seuraavaa: - Voimassa olevassa Kainuun 3. seutukaavassa ja uudessa maakuntakaavaluonnoksessa (25.10.2004) ei ole merkintöjä Pihlajasuon kohdalla. Pihlajasuo - Matilansuon turvetuotantotoiminta ei vaaranna lähimmän Kiiskisen ja Varissuon Natura-alueiden luonnonarvoja. - Hakemuksessa esitetyt turvetuotantoalueiden vesiensuojeluratkaisut vastaavat BATperiaatteita. Mikäli tukikohta-alueella sijaitsee kiinteästi paikallaan olevia polttoainesäiliöitä, joiden tilavuus on yli 10 m 3, tulisi niihin soveltaa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä vaarallisten kemiakaalien käsittelystä jakeluasemilla (415/1998). Polttoainesäiliöiden säilytys ja varastointi ei vastaa kaikilta osin em. KTM:n päätöstä. Muilta osin toiminnot vastaavat BEP- periaatteita. - Pihlajasuo - Matilansuon käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu sekä pöly- ja meluselvitykset ja tuotannosta poistuneiden alueiden jälkihoito voidaan toteuttaa hakijan esittämällä tavalla. 3. Pohjois-Savon TE-keskus on katsonut, että lupa hakemuksen mukaiseen turvetuotantoon voidaan myöntää seuraavilla edellytyksillä: - Hankkeen aiheuttama kalataloudellinen haitta on kompensoitava vuotuisella 1 000 euron kalatalousmaksulla, joka käytetään Raudanjoen ja Sukevanjärven kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien haittojen vähentämiseen. Maksuun sisältyy kompensaatio myös samanaikaisesti käsittelyssä olevien Turvesuon ja Rapalahdensuon turvetuotantoalueiden kalataloushaitoista. - Hakija velvoitetaan tarkkailemaan toimintansa vaikutuksia alueen kalastoon ja kalastukseen TE-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Tarkkailua tulee jatkaa myös toiminnan päätyttyä. - Lupamääräyksiä tulee tarkistaa kymmenen vuoden kuluttua ja samalla määritellä ehdot turvetuotannon lopettamiseen liittyviin ympäristönsuojelutoimenpiteisiin. Perusteluinaan TE-keskus on lausunut, että turvetuotannon valumavedet laskevat ensisijaisesti Raudanjoen ja Sukevanjärven kalataloudellista arvoa. Pihlajapuron nykyisestä ja aiemmasta kalataloudellisesta merkityksestä ei ole tarkempaa tietoa. Kuivatus-