KK 85/1999 vp - Eero Lämsä /kesk ym. KIRJALLINEN KYSYMYS 85/1999 vp Verkostomarkkinointia harjoittavien työttömien oikeusturva Eduskunnan puhemiehelle Työttömyysturvalain mukaan työttömän henkilön on mahdollista työttömyysturvaoikeuttaan menettämättä aloittaa yritystoiminta tai työllistyä omassa työssään silloin, kun toiminnan vaatima työmäärä ei ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Mikäli toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se estää kokoaikaisen työn vastaanottamisen, ei työttömyysturvaan ole oikeutta. Työllistävyyden arvioi paikallinen työvoimatoimikunta. Verkostomarkkinointi on viime vuosina yleistynyt Suomessa. Verkostomarkkinoinnista moni työtönkin on löytänyt tavan hankkia lisäansioita. Työvoimaviranomaisten kanta verkostomarkkinointiin kuitenkin vaihtelee paikkakunnittain. Kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä teki asiasta kirjallisen kysymyksen maaliskuussa vuonna 1997. Silloinen työministeri Liisa Jaakonsaari totesi vastauksessaan, että verkostomarkkinoinnin kaltaisten uusien toimintamuotojen entistä laajamittaisempi käyttöönotto on nähtävä erittäin myönteisenä. Verkostomarkkinoinnin aloittavien työttömien oikeusturvassa hän ei nähnyt ongelmia, totesi vain, että työvoimakunnat ratkaisevat asiat tapauskohtaisesti. Työttömien harjoittamaan verkostomarkkinointiin suhtaudutaan edelleen hyvinkin eri tavoin. Esimerkiksi Kiuruveden työvoimatoimikunnan linjan mukaan työtön, joka työttömänä ollessaan aloittaa verkostomarkkinoinnin, katsotaan aina päätoimiseksi yrittäjäksi riippumatta siitä, paljonko myyntiin käytetään aikaa tai paljonko siitä maksetaan provisioon perustuvaa palkkiota. Jos taas muussa työssä oleva verkostomarkkinoija joutuu päätyöstään työttömäksi, katsotaan hänet aluksi sivutoimiseksi yrittäjäksi. Linjauksen mukaan työvoimatoimisto voi harkintansa mukaan myöntää starttirahaa työttömälle, joka aloittaa verkostomarkkinoinnin. Joissain kunnissa taas työttömällä verkostomarkkinoijana ei ole mitään mahdollisuuksia saada starttirahaa. Työttömien verkostomarkkinoijien oikeusturva ei siis ole yhtenäinen. Kaikille samojen pelisääntöjen puuttuminen ei myöskään rohkaise työttömiä etsimään uusia tapoja työllistyä. Versio 2.0
KK 85/1999 vp- Eero Lämsä /kesk ym. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä verkostomarkinointiin osallistuvien työttömien oikeusturvaa koskevien säännösten yhtenäistämiseksi? Mikä on hallituksen kanta verkostomarkkinoinnin kaltaisiin uusiin työllistymistapoihin, ja Helsingissä 12 päivänä toukokuuta 1999 Eero Lämsä /kesk Esko-Juhani Tennilä /vas Matti Huutola /vas 2
Ministerin vastaus KK 85/1999 vp - Eero Lämsä /kesk ym. Eduskunnan puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Eero Lämsän /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 8511999 vp: Mikä on hallituksen kanta verkostomarkkinoinnin kaltaisiin uusiin työllistämistapoihin, ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä verkostomarkkinointiin osallistuvien työttömien oikeusturvaa koskevien säännösten yhtenäistämiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Verraten uutena työllistymisen muotona verkostomarkkinointi voi tarjota joko pää- tai ainakin sivutoimisen toimeentulon lukuisille työnhakijoille. Verkostomarkkinoinnin samoin kuin muiden uusien työntekomuotojen yleistyminen on nähtävä hyvin myönteisenä kehityksenä. Koska verkostomarkkinointi on yritystoimintaa, tulee siihen kuitenkin soveltaa samoja työttömyysturvasäännöksiä kuin yritystoimintaan yleensäkin. Työttömän henkilön aloittaessa verkostomarkkinointitoiminnan hänen oikeutensa työttömyysturvaan säilyy, jos toiminnan työllistävyys on niin vähäistä, ettei se ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Jos työllistävyys on tätä suurempaa, kyseessä on päätoiminen yritystoiminta, jonka ajalta työttömyysturvaa ei voida maksaa. Jos verkostomarkkinointia on harjoitettu kokoaikaisen palkkatyön ohessa, sitä pidetään yleensä sivutoimisena henkilön tultua palkkatyön päätyttyä työttömäksi työnhakijaksi. Työnhakija on tällöin palkkatyöllään osoittanut verkostomarkkinoinnin sivutoimisuuden. Arvio aloitetun toiminnan työllistävyydestä sekä toiminnan pää- tai sivutoimisuudesta tehdään paikallisessa työvoimatoimikunnassa. Työvoimatoimikunnille suunnatussa koulutuksessa on useaan otteeseen korostettu, että verkostomarkkinoinnin aloittaminen ei sinällään tee työnhakijasta päätoimista yrittäjää, vaan huomio tulee kiinnittää aloitetun toiminnan työllistävyyteen. Samoin on korostettu palkkatyön ohessa tapahtuneen verkostomarkkinoinnin sivutoimisuutta. Työvoimatoimistot voivat myöntää ns. starttirahaa verkostomarkkinoinnin aloittaneen työnhakijan toimeentulon turvaamiseksi. Ehdotonta oikeutta starttirahaan työnhakijana ei ole, vaan työvoimatoimisto tekee päätöksen tuen myöntämisestä sille kuuluvan tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella. Koska kyse verkostomarkkinoinnin työllistävyyden tai starttirahan saaruisedellytysten arvioinnissa on aina yksittäistapauksesta, työvoimaviranomaisten ratkaisut voivat sisällöltään poiketa toisistaan. Verkostomarkkinointia harjoittava henkilö on kuitenkin täysin yhdenvertaisessa asemassa muihin yritystoimintaa harjoittaviin henkilöihin nähden. Verkostomarkkinointia koskevat säännökset ja tulkinnat ovat yhtenäiset, joten kyse on tapauskohtaisesta harkinnasta, ei epäyhtenäisestä ratkaisukäytännöstä. 3
KK 85/1999 vp- Eero Lämsä /kesk ym. Ministerin vastaus Työministeriö tulee paikallisia työvoimaviranomaisia ohjeistaessaan jatkossakin korostamaan joustavaa tulkintaa paitsi verkostomarkki- noinnin, niin myös muun työttömänä aloitehavan yritystoiminnan kyseessä ollessa. Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 1999 Työministeri Sinikka Mönkäre 4
Ministerns svar KK 85/1999 vp- Eero Lämsä /kesk ym. Tili riksdagens talman 1 det syfte 3 7 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru talman, tili vederbörande medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsman Eero Lämsä /cent m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 85/1999 rd: Viiken är regeringens ställning till nya sysselsättningssätt i likhet med nätverksmarknadsföring, och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förenhetliga bestämmelserna om rättssäkerhet för de arbetslösa som deltar i nätverksmarknadsföring? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Som en jämförelsevis ny form av sysselsättning kan nätverksmarknadsföringen erbjuda ett flertal arbetssökande utkomst antingen på heltid eller åtminstone på deltid. Det faktum att nätverksmarknadsföring, i likhet med andra nya arbetsformer, blivit allt allmännare bör ses som en mycket positiv utveckling. Eftersom nätverksmarknadsföring är företagsverksamhet, bör därpå dock tillämpas samma bestämmelser om utkomstskydd för arbetslösa som på företagsverksamhet i allmänhet. Då en arbetslös person inleder nätverksmarknadsföring, bibehålls hans rätt tili utkomstskydd för arbetslösa, ifall verksamhetens sysselsättande effekt är så liten att den inte utgör något hinder för mottagandet av heltidsarbete. lfall den sysselsättande effekten är större än så är det fråga om företagsverksamhet som heltidssyssla för viiken tid arbetslöshetsskydd inte kan utbetalas. Ifall nätverksmarknadsföring bedrivits vid sidan av lönearbete på heltid, anses detta i allmän- het som bisyssla sedan personen i fråga efter det att lönearbetet upphört blivit arbetslös arbetssökande. Arbetssökanden har härvid genom sitt lönearbete påvisat att nätverksmarknadsföringen varit en bisyssla. Uppskattningen av verksamhetens sysselsättande effekt och av huruvida verksamheten är en huvud- eller bisyssla görs av den lokala arbetskraftskommissionen. 1 utbildningen för arbetskraftskommissionerna har det i flera repriser betonats att inledande av nätverksmarknadsföring i sig inte gör arbetssökanden tili en heltidsföretagare, utan uppmärksamheten bör fåstas på den inledda verksamhetens sysselsättande effekt. Likaså har man betonat att nätverksmarknadsföring som skett vid sidan av lönearbete är en bisyssla. Arbetskraftsbyråerna kan bevilja s.k. startpenning för att trygga utkomsten för en arbetssökande som inlett nätverksmarknadsföring. Absolut rätt tili startpenning har arbetssökanden inte, utan arbetskraftsbyrån fattar beslut om beviljandet av stödet på basis av den ändamålsenlighetsprövning som tillkommer byrån. Eftersom det vid uppskattningen av nätverksmarknadsföringens sysselsättande effekt eller av förutsättningarna för erhållande av startpenning alltid är fråga om enskilda fall, kan arbetskraftsmyndigheternas avgöranden tili sitt innehåll avvika från varandra. En person som bedriver nätverksmarknadsföring är emellertid i en helt jämlik ställning med andra personer som bedriver företagsverksamhet. Bestämmelserna om och tolkningarna av nätverksmarknadsföring är enhetliga, varför det är fråga om prövning per enskilt fall, inte om en oenhetlig avgörandepraxis. Arbetsministeriet kommer vid sina anvisningar tilllokala arbetskraftsmyndigheter också i 5
KK 85/1999 vp- Eero Lämsä /kesk ym. Ministems svar fortsättningen att betona en flexibel tolkning inte bara då det gäller nätverkmarknadsföring utan också när det är fråga om annan företagsverksamhet som inleds av arbetslösa. Helsingfors den 2 juni 1999 Arbetsminister Sinikka Mönkäre 6